Rakastan suklaata. Tummaa suklaata.
Ja ihan niinkuin kosmetiikkaa, rakastan myös analysoida eri suklaiden makuvivahteita ja koostumuksia.
Mikäpä siis minulle mieluisampi teema illanistujaisiin kuin suklaamaistajaiset..! Kun viimeksi kokoonnuimme ystäväporukalla, saivat vieraat perinteisten suolaisten naposteltavien sijaan pelkästään suklaata. :) Valitsin maistajaisiin kahdeksaa eri laatua (joiden kaikkien piti olla tummaa mutta Brunbergin suklaa osoittautuikin ns. semi-tummaksi 44 kaakaoprosentillaan). Kaksi laaduista oli sokeritonta.
Asettelin palat tarjoiluastiaan päällyspinta alaspäin, jotta maistelijat eivät tunnistaisi suklaata pintakuvion tai mahdollisen tekstin perusteella. Kyseessä oli siis sokko-tasting.
Maisteluraatiin kuului kuusi henkeä, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta pitävät tummasta suklaasta. Eikä se yksikään suoranaisesti inhoa tummaa suklaata. ;) Jokaisen palan jälkeen suklaan mausta käytiin keskustelua ja maistelijat kirjoittivat paperinpalalle arvioitaan.
Lopuksi äänestimme voittajan, minkä jälkeen paljastin mitä suklaita olimme illan aikana maistelleet. (Ja se voittajasuklaa selviää postauksen lopussa. ;))
Tarjottimelta löytyi seuraavia suklaita:
Lindt Excellence 70%
Fair Mary Tumma Suklaa 70%
Balance Dark 70% (makeutettu stevialla)
Fazer Thin Dark 70%
Brunberg Sokeriton 44%
Marabou Premium 70%
Bellarom Finest Dark 74%
J.D. Gross Ecuador Premium Cocoa 70%
Yksi suklaista tuomittiin yksimielisesti aivan navetan makuiseksi, toisessa maistui tupakka ja kolmannessa kaikki havaitsivat selvän kookoksen vaikkei ainesosista kookosta löytynytkään. Yhden koostumus ja maku osoittautuivat sokkotestistä huolimatta hämmästyttävän tunnistettaviksi. Lue eteenpäin niin saat tietää mistä suklaista on kyse..! :) Esittelen teille raadin arviot makupaloista maistelujärjestyksessä.
.
1. Lindt Excellence 70%
- Makeahko, pehmeä mutta hieman kitkerä
- Täyteläinen, pehmeä, samettinen
- Makea, marjainen, täyteläinen, pehmeä
- Perus-tummasuklaan maku
- Kirsikkainen, makean marjainen
- Makea, pehmeä, tasapainoinen, ei maistu 70-prossaiselta, ei yhtään kitkerää
2. Fairy Mary
- Enemmän kaakaoinen, pehmeä, ei kitkerä
- Mieto ja pehmeä, melko makea
- Sellainen "taloussuklaa"
- Miedompi, pehmeähkö
- Mieto
- Mauttomampi kuin edellinen, vetinen?
Kaakaomaukujen kuvailu sai verbaliikan valloilleen...! :)
3. Balance Stevia 70%
(makeutettu stevialla ja maltitolilla)
- Pehmeä ja kermainen mutta tavallinen
- Makeampi, jotenkin "vaaleamman" makuinen, taloussuklaamainen
- Pähkinäinen, rasvainen
- Rasvainen ja hyvä
- Ei marjainen, taloussuklaamainen, tavallisempi
- Joulukalenterisuklaamainen, ei niin hienostunut, vähän halvemman makuinen
4. Fazer Thin Dark 70%
- Perussuklaamainen, tuttu, herkullinen! Pystyisin syömään enemmänkin..!
- Rasvainen, ihan hyvä
- Oikein pehmeä, makea
- "Fazermainen", täyteläinen, pehmeä
- Pehmeä, täyteläinen, makea
- Tavanomainen, fazermainen
.
5. Brunberg Sokeriton 44%
(makeutettu maltitolilla)
- Imelä, kookosmainen, rakeinen koostumus, rasvainen
- Kookoksinen, maitosuklaamainen, tosi makea, rasvainen
- Kookosmainen, vaaleampi, kiteinen
- Kookos, konvehtimainen
- Paras, vaalean makea, kookos, rakeinen
- Pehmeä, vaalea, kookoksinen, ihan erilainen
6. Marabou Premium 70%
- "Navettamainen", homejuuston vivahde, pehmeä
- Tunkkainen kellarin maku, navetta
- Aurajuustomainen, ei-niin-makea
- Lanta :D, aurajuustomainen, vahva
- Ensimaussa aurajuusto, kitkerää, murenevainen koostumus
- Erikoinen, navettamainen, hyvä koostumus, pehmeä, kermainen, sellainen "hyvä-outo"
.
7. Bellarom 74%
- Hieman kitkerämpi, tummempi, tupakkamainen jälkimaku, ei niin hienostunut
- Rommikonvehtimainen, kitkerä, tupakkamainen
- Alkoholikonvehtimainen, kitkerähkö
- Kitkerä rommikonvehti
- Kitkerä, ei hyvä
- Viinin makua ja jälkimaussa tupakkaa
8. J.D. Gross Ecuador 70%
- Maistuu sellaiselta "lehtikeksin" toiselta puolelta, sukujuhlilta
- Makeampi, ei niin hyvä
- Samettinen, lehtikeksimäinen
- Perus, suklaakeksimäinen, neutraali
- Mummola
- Perus, ei hienostunut, keksimäinen
. . .
.....ja voittajasuklaaksi äänestettiin lähes yksimielisesti (edelleen tietämättä minkä merkkisiä suklaita oli maisteltu)..... FAZERIN Thin Dark!
Fazerin koostumuksen ja makumaailman tunnisti raadista useampi henkilö ja eräs kommentoi, "Tämähän lohkeaa ihan niinkuin Fazer...." Mielenkiintoista että suuressa suomalaisessamme on noin tunnistettava tuntu...!
Maraboun navettamaisuus oli todellinen yllätys, Maraboun kun useimmat mieltävät sellaiseksi helpoksi perussuklaaksi. Yksi raadin jäsen kertoi myöhemmin ostaneensa Maraboun vaaleampaa suklaata, josta oli aiemmin pitänyt, ja nyt sekin maistui kuulema ihan navetalta..! ^_^
Minua kiinnosti, olisiko raati tunnistanut stevialla makeutetun suklaan, mutta sen makeus ei nostanut esiin mitään erityisiä kommentteja. Brunbergin maltitolilla makeutettu suklaa sai palautetta oudon rakeisesta koostumuksestaan ja päällehyökyvästä kookoksen mausta, mikä oli varsin erikoista ottaen huomioon ettei suklaan ainesosissa mainittu lainkaan kookosta.
Oma tämänhetkinen suosikkisuklaani ei ollut mukana tastingissa. Se on Green & Black'sin 85%. Se on niin pehmeää ja täyteläisen makeaa eikä yhtään kitkerää että ei millään uskoisi sen olevan yli 80-prosenttista. Aivan syntisen herkullista..! (Green & Black'silla on muuten aivan upeat nettisivut, enpä ole nähnyt noin tyylikästä kotisivua millään makeismerkillä..! Klikkaa joku suklaamauista ja kelaa sivua alaspäin, wow miten hienot grafiikat..!)
Minulle nämä maistajaisten 70-prosenttiset olivat hitusen liian makeita, mutta en halunnut ostaa vielä tummempia sillä arvelin niiden todennäköisesti maistuvan liian "kaakaoiselta" osalle raadin jäsenistä. Tottumattomalle todella tumma suklaa maistuu useimmiten vain kitkerältä.
Mitkä ovat teidän lempisuklaitanne? Onko joukossanne enemmän maitosuklaan vai tumman suklaan ystäviä? Entäpä missä muodossa suklaa on parasta: levynä, patukkana vai artesaanikonvehtina? Vai jopa juomana? :)
Ahh, suklaa.... siitä voisi puhua loputtomiin...! ^_^
Olen kertonut teille yhdestä suurimmista lempikaupoistani netissä, iHerbistä. Nyt haluan jakaa taas uuden vinkin tämän loputtomalta aarrearkulta tuntuvan kaupan valikoimaan. Sivujen sisällön haravoiminen käy melkein työstä ja joka visiitillä löytää sattumalta jotain uutta. Se varmaan onkin osa iHerbin omituista viehätystä - koskaan ei tiedä mihin kultasuoneen voi random-hakusanoillaan osua! ^_^
ALVin kantorajan muututtua pystyy iHerbistä tilaamaan kosmetiikkaa enää tosi vähän kerrallaan, mutta elintarvikkeiden alv on alhaisempi joten niitä pystyy tilaamaan halvimpien postikulujen painorajalla samankokoisia satseja kuin ennenkin.
Minä olen viime aikoina löytänyt iHerbin pähkinä-, siemen-, snack- ja mausteosastot. Rakastan siemeniä ja pähkinöitä, ja etenkin jälkimmäiset ovat tunnetusti kalliita. iHerbistä kotiutin "Lidl-hinnoilla" mm. 340 gramman saksanpähkinäpussin 7,50 eurolla ja sipsin korvikkeeksi suolattuja kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä (kummatkin alle 3 euroa).
Uusi löytöni maustepuolella on Gomasio, japanilaisesta keittiöstä tuttu (no, ei tuttu minulle ennen tätä ;)) paahteisen maukas pöytäsuolan korvike. Gomasio valmistetaan paahdetuista seesaminsiemenistä ja suolasta, ja seokseen voidaan lisätä eri mausteita. Minä tilasin ihan uteliaisuudesta merilevällä maustetun Gomasion, ja tämähän on pirhana ihan törkeän hyvä yleishärpäke siroteltavaksi mihin tahansa! Salaattiin, wokkeihin, uunikalaan... Olen käytännössä sheikannut tätä herkkua kaikkiin ruokiin viime viikot! ^_^
Iso 227 gramman pussi pinjansiemeniä kustantaa iHerbissä tämänhetkisellä dollarin kurssilla n. 11 euroa. Ei nyt mikään sairaan halpa vieläkään, mutta halvempi kuin Suomessa. :)
En tajua miten en ollut aiemmin ymmärtänyt kokeilla siemeniä suolattuna ja paahdettuna. Karpit kekkerit -postauksessa vielä pohdin, millä perinteiset suolaiset snacksit kuten popcornit, perunalastut ja suolapähkinät (maapähkinöissä on korkea hh-pitoisuus, eivät kuulu monenkaan vhh:laisen ruokalistalle) voisi korvata. Suolatut, kuivapaahdetut kurpitsansiemenet menevät ihan popcornista...! ^_^ Niin keveitä ja rapeita. Näihin voi kehittyä addiktio...! Suolatut auringonkukansiemenet ovat myös erittäin nam-nam.
Tokihan näitä voi myös ostaa vieläkin halvemmalla "raakana" ja paahtaa ja suolata itse. :) iHerbin pähkinä-siemen-tarjontaa voi selailla täällä (ja vielä enemmän löytää surffailemalla hakusanoilla tai klikkailemalla vasemman sivupalkin kategorioita).
Atkins-patukoita ei voi keinotekoisine lisäaineineen ihan suoranaiseksi terveysruoaksi kutsua, mutta kyllä nämä ovat jääneet minulle vakio"hätäavuksi". Toimivat vallan erinomaisesti vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa proteiinipatukkana. Treenilaukussa kulkee aina yksi, usein syön puolikkaan patukan salin jälkeen jos en ole heti menossa kotiin tankkaamaan kunnon ruokaa.
Muinoinhan hankin näitä monta laatikollista joulusuklaan korvikkeeksi. ^_^ Enkä sitten lopulta syönyt jouluna kuin ehkä kaksi. :P
Viimeisimmässä tilauksessani on tulossa jälleen uusia tuttavuuksia; cheddar-maustettuja soija-sipsejä ($2,99) sekä Chia-siemeniä (454g / $13,66). Gomasiota piti tilata toinenkin purkki, tällä kertaa maustamaton perusversio ($3,31). Olisin halunnut myös toisen pussin soijasipsejä, Mr. Karkkipäivän suosikkimaun Salt & Vinegarin, mutta iHerbin kassasysteemi laskee tuotteiden painoja ihan kummallisesti eikä kevyttä sipsipussia enää saanut tilaukseen halvimmilla 4 dollarin postikuluilla - mutta paljon painavamman Atkins-patukkalaatikon kylläkin. Weird.
* * *
Jos olet ensitilaaja, postikulut (4 dollaria kun paketin paino alle 1,8 kg) saa katettua koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. Tai 10 dollaria mikäli tilaus on yli 40 dollaria. (Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta omasta seuraavasta iHerb-tilauksesta.) Kun tilauksen arvon postikuluineen pitää alle 46 dollarin ei tule ylimääräisiä alv-maksuja. :)
P.S. Rehellisyyden nimissä valotan, että jos siis käytätte iHerb-koodiani, se hyödyttää minua. Ja se on muuten ainoa asia, joka jollain lailla on tuonut minulle extrahyötyä Karkkipäivässä. Monissa blogeissa Tradedoublerin kaltaiset mainoslinkit sun muut provisiota tuovat yhteistyöt ovat arkipäivää, mutta sellaiset eivät kuulu Karkkipäivän tyyliin. Minä en vastaanota mitään taloudellista hyötyä maahantuojien ja PR-toimistojen lähettämien tuotteiden esittelystä. Teksteihin upotetut "piilo"mainoslinkit joista ei erikseen mainita postauksen yhteydessä ovat minusta hyvin kyseenalaisia, ja rypistän aina kulmiani kun bongaan sellaisia blogeissa. (Klikkaamalla minun iHerb-linkkejäni et hyödytä minua millään lailla ;) Ne ovat vain suoria linkkejä kaupan sivulle.)
Tänä vuonna (ja juuri tässä kuussa, itse asiassa :)) tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutin Maarianhaminaan. Ajattelin juhlistaa merkkipaalua kirjoittamalla blogiin kesän aikana pienen "Minun Maarianhaminani" -sarjan, jossa esittelen kivoja, minulle tärkeitä tai muuten vain kiinnostavia juttuja tästä pikkuisesta, monille vain picnic-risteilyjen vaihtosatamana tunnetusta saaristokaupungista.
Sarjan aloittaa ruokajuttu. Tuntuu hassulta, että en 10 vuoden aikana ole käynyt kertaakaan edes pistäytymässä Ahvenanmaan parhaassa ravintolassa - ennen eilistä. Restaurang Nauticalin maine ei rajoitu pelkästään Ahvenanmaalle, sillä ravintola löytyy myös Suomen Top 50 parhaat ravintolat -listalta.
Kun Mr. Karkkipäiväkin saapui pitkästä aikaa kunnioittamaan saarta läsnäolollaan, tuntui sopivalta hetkeltä mennä vihdoin kokeilemaan miltä Nauticalin kiitelty ruoka maistuu.
Nautical sijaitsee Maarianhaminan läntisen vierassataman (ÅSS) kupeessa samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.
Ravintolasta on kaunis merinäköala Sviby-lahdelle ja museolaiva Pommernille.
.
Otimme kuuden ruokalajin "Avsmakningsmenyn". Minun menuni sovitettiin kala-kasvissyöjälle sopivaksi ja toisen jälkiruoan vaihdoin juustoon.
Menussa listattujen ruokalajien lisäksi saimme kolme keittiön tervehdystä; alkuun perunapurjotryffelikeiton ja teriyakimarinoitua lohta, ja jälkiruokien alkuun viinimarjaraparperisorbettia.
Herra Karkkipäivä otti myös juomapaketin. Minä olen kolmesti ottanut ravintolassa tuollaisen pitkän kaavan juomapaketin, mutta en mä vain jaksa juoda sitä läpi...! ^_^ Lasit kasaantuvat pöydälle ja viimeistään jälkkäriviinien kohdalla olen joutunut ujuttamaan lasit pöydän vastakkaiselle puolelle.
Päätin tilata yhden viinilasin alkuruoalle, yhden pääruoalle ja yhden jälkiruoalle. Ihan riittävää minulle. :)
Alkuruoan kanssa tarjoiltu viini, hedelmäinen Tacon Alto chardonnay Chilestä, olikin sitten niin hyvää että join sitä kaksi lasia ja jälkkäriviini jäi pois. :) Viini maistui ihan persikalle ja banaanille.
Oikeanpuoleisessa kuvassa keittiön tervehdys numero 2: teriyakimarinoitua lohta, wasabitahnaa ja inkivääriä.
Oletteko koskaan miettineet miten uskomattoman hyvältä pelkkä voikin maistuu hyvässä ravintolassa...?
Confitoitu kirjolohi. Hyvää oli, mutta nyt pitäisi enää tietää mitä tarkoittaa "confitoitu". :D
Parsaa ja kartiohuhtasienimuhennosta. Miehen annoksessa oli myös vasikkaa.
Pääruoka numero 1 oli meidän kummankin suosikki koko menusta: voissa paistettua ahvenfilettä, rapuvaahtoa, hernepyreetä ja marinoitua fenkolia. Oijoijoi miten hyvää.....
Kiehtovaa, kuinka ruokaan voidaan saada uskomattoman paljon makua pelkällä voilla, kermalla ja suolalla. Kiinnitän hyvissä ravintoloissa huomioni aina siihen, kuinka hienovaraisesti - tai mahdollisimman vähän - ruokia on maustettu (riippuen tietysti ruokalajista, mutta jos nyt puhutaan ei-mausteisesta keittiötyypistä). Ihan mieletöntä miten joku kalan maku voi tulla niin puhtaan aromikkaana suuhun, kotona en saisi ikinä aikaiseksi vastaavanmakuista ahventa vaikka kuinka holvaisin voita ja suolaa. Tuloksena olisi varmasti vain.... hyvin suolainen kala. :D
Pääruoka numero 2: suolapaahdettuja puna- ja keltajuuria, fenkolia ja porkkanaa.
...ja pilkistääköhän tuolla mun versiossa myös suikaloitua retiisiä..? :) Miehen versiossa oli häränposkea.
Annos oli erittäin maukas, mutta ehkä kasvisruokailijan menu-version olisi voinut hoitaa mielikuvituksellisemminkin kuin vain jättämällä annoksista lihan pois...? Verrokkina esimerkiksi Helsingin Postresissa minulle oli valmistettu lihapääruoan tilalle oma eri ruokalaji.
Menun ainoa lievä floppi oli tässä; karhunvatukkaclafoutiksen tilalle vaihtamani juustolautanen. Juustojen kanssa tarjoiltu pähkinä-hedelmäleipä oli kuivaa ja mautonta eikä mielestäni millään lailla korostanut juustojen makua. Lakka- ja viikunahillojen maku taas oli liian voimakas ja peitti juuston maun alleen. Itse juustot olivat kyllä hyviä, mutta tämä ei ollut missään tapauksessa parhaita nauttimiani juustolautasia.
Miehen karhunvatukkaclafoutis marjoilla ja vaniljajäätelöllä oli kuulema "ihan ok".
Jälkiruoka numero 2: tummasuklaajäätelöä, kermaviilipannacottaa (tai POTTAA, niinkuin menussa lukee ;)), tyrnikastiketta ja suolapaahdettuja pähkinöitä. Tämä oli kyllä oikein hyvä ja herkullinen päätös aterialle.
Yhdeksän ruokalajin (6 + keittiön tervehdykset) illalliseen kului aikaa runsas neljä tuntia. Ruokien tarjoilutahti olisi meidän kummankin mielestä saanut olla ihan pikkuisen ripeämpi, annosten välillä ehti muutamaan otteeseen tulla jo nälkä. :D Tämän tasoisessa ravintolassa ei minusta asiakkaan kuulu tuntea että vatsa alkaa murista näin pitkän menun aikana.
Pientä miinusta myös siitä, että saatuamme kahvit klo 23:n aikoihin meidät käytännössä unohdettiin eikä tarjoilijaamme näkynyt enää missään. Kaksi muuta tarjoilijaa kiertelivät siistimässä tyhjentyneitä pöytiä mutta kumpikaan ei tullut kysymään oliko meillä kaikki ok tai haluaisimmeko maksaa. Viimein puoli kahdeltatoista vinkkasin itse toisen tarjoilijoista luoksemme. Oma tarjoilijamme ilmestyi paikalle vasta kun olimme lähdössä ovesta.
Mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kokemus, pidin kovasti ruoasta sekä miljööstä ja palvelu oli viimeistä puolituntista lukuunottamatta oikein hyvää. Mieheni sai koko illan palvelua suomeksi, asia huomioitiin sen enempää kyselemättä kun pyysimme hänelle suomenkielisen menun.
Lasku oli omalta kohdaltani 122 euroa, eli hyvin harvinaista herkkua minulle. Oliko kokemus laskun loppusumman arvoinen? Sanoisin että melkein, 100 euroa olisin voinut tosi hyvillä mielin maksaa. :)
Jospa seuraavaan vierailuun ei enää menisi kymmentä vuotta...?
Sisareni täytti viikonloppuna pyöreitä ja kielsi järjestämästä juhlia tai muutenkaan tekemästä asiasta "numeroa". Sen sijaan hän halusi viettää viikonlopun telttaretken merkeissä metsässä. Halusin kuitenkin yllättää hänet synttärikakulla - mutta miten pakata ja kuljettaa täytekakku rinkassa ilman että se on h-hetken koittaessa litistynyttä, vetistynyttä muusia?
Vastaus: ota kakun osat mukaan erikseen ja kokoa se vasta paikan päällä. :)
Valmistin kakkupohjan "minuuttisämpylän" makealla ohjeella manteli-, kookos- ja soijajauhoista. Edelleen jaksan hämmästellä tämän nerokkaan ihmeohjeen toimivuutta!
Pakkasin kakun täytteet minigrip-pusseihin ja kermavaahdon pieneen muovirasiaan.
Sitten vain juhlapäivän aamuna kokoamaan luomusta teltassa päivänsankarin syödessä nuotiolla aamiaista mitään aavistamatta.
Valmista!
Yllätys oli täydellinen ja kyllä kakku maistui sankarille viileänkosteassa aamussa! :)
Pohja sai paljon kehuja ja meitsi myhäili tyytyväisenä :D
* * Nammmmm....! * *
Viljaton, sokeriton Persikka-banaani-eräsynttärikakku:
Sulata voi mikrossa. Sekoita yhteen jauhot ja makeutus. Sekoita jauhot, voi, kananmuna ja vanilja-aromi murokulhossa. Laita kulho mikroon täydelle teholle yhdeksi minuutiksi. Ota ulos ja anna jäähtyä hyvin ennen kuin kumoat kakun. Leikkaa jäähtyneenä kahteen osaan ja pakkaa rasiaan.
Lado täytteet kohteessa kakun väliin haluamassasi järjestyksessä ja ei kun ääntä kohti! :)
.
Ja vielä pari kuvaa retkeltä....
..
Eräkoirat Totti ja Viivi haluavat lopuksi vielä painottaa, että ne eivät kulkeneet koko viikonloppua mamin kantopussissa.... :)
Ruokaa on kaikkein kivointa tehdä kahdelle, mutta olen aika paljon itsekseni ja silloin tällöin tulee laitettua pidemmän kaavan lounas ihan vain omaksi ilokseenkin. Jostain syystä tykkään käyttää eniten aikaa juuri lounaaseen. Illalla syön useimmiten vain pelkän salaatin.
Eilen tein tällaisen lounaan:
Ns. pohjattomat piirakat on todella nopea valmistaa - ei muuta kuin lempiaineet vuokaan ja munakermaseos + juustoraastetta päälle. Pohjaa et tule edes kaipaamaan. ;)
Itse tykkään tosi paljon yksinkertaisesta sipuli-parsakaalipiiraasta. Tällä kertaa lisäsin paahteista makua ja rouskutuntumaa sembramännynsemenillä. Ai joo, ja laitoinhan mä piiraaseen myös pinaattia kun sitä sattui pakkasesta muutama pala löytymään.
Vuokaan tulee sipulin kanssa paistetun, kevyesti chilillä maustetun soijarouheen ja kesäkurpitsasuikaleiden lisäksi raejuustoa, mozzarellaraastetta ja Koskenlaskijaviipaleita.
Oletteko huomanneet miten kauniita punajuuret ovat..? :)
Ohuiksi viipaloidut punajuuret ja nauriit pyöritellään yrteillä ja pippurilla maustetussa oliiviöljyssä ja heitetään uuniin paahtumaan. Mitä ohuemmat palat, sitä nopeammin valmistuvat.
.
Piparjuurella maustettu jogurttidippi raikasti kivasti täyteläistä ateriaa.
P.S. Tykkään ihan hirveästi noista Marimekon Kompotti-tableteista, tuovat niin iloisen väriläiskän meidän muuten valko-tummanharmaaseen keittiöön. :) Mies sai ne synttärilahjaksi eikä oikein perusta noista Marimekon värikkäimmistä printeistä mutta mä olin tosi iloinen lahjasta! ^_^
Joskus on vain saatava hampurilainen.
Mehukas, makea, juustolla ja sipulilla kuorrutettu, mureapihvinen, pehmytsämpyläinen, täyteläistä kastiketta tursuava, ketsupilla viimeistelty hampurilainen.
Karppaava kasvissyöjäkin voi sellaisen nauttia nou problem! :)
Mätin äsken naamaani tämän herkun. Voi ihmiset miten hyvää se oli. Niin hyvää että siitä syntyi ex tempore impulssipostaus Karkkipäivään.
.
Sannin kasviskarppi-purilainen syntyy seuraavista aineksista:
Ruokaisampaan "deluxe"-versioon tulee vielä paistettu kananmuna juuston ja pihvin väliin.
Hakkaa jonkun Mäkkärin höttö-kasvispihvi-hampparin tai Hesen äklön karppurilaisen (liekö niitä enää edes valikoimassa..?) kuusi-nolla. Vegemestan Piraatti kuuluu myös kasvishampurilaisten eliittiin, mutta vhh:lainen valmistaa oman versionsa vaihtaen kaurapohjan mantelisämpylään.
Miksi ihmeessä Suomessa on niin h*mmetin vaikea löytää hyviä kasvishampurilaisia? Onko ravintoloille tai pikaruokakioskeille jotenkin erityisen haasteellista hankkia SOIJA(tai quorn)pihvejä niiden löröjen ja mauttomien juurespihvien sijaan? Kävisivät edes kerran maistamassa Vegemestan purilaista ja miettisivät sitten millainen kunnon kasvishampparin kuuluu olla.
Nii!
Terveisin Sanni.
Eilinen pakasteinventaario paljasti, että meillä oli jostain kumman syystä jäljellä kantarelleja syksyltä 2011..!! Hämmentävää, minä kun rakastan sieniä eivätkä ne yleensä kauaa pakkasessa lepäile syksyn jälkeen. Löytö muodosti loistavan tekosyyn pyöräyttää pitkästä aikaa yksi suurimmista herkuistani, "syntisen" rasvainen ja suussasulava sienipiirakka!
Erittäin nam!
Olen luonut oman versioni vähähiilihydraattisesta piirakkapohjasta. En oikein ole ollut tyytyväinen netistä löytämiini vhh-piirakkaresepteihin, useimpiin tulee juustoraastetta ja/tai maitorahkaa jotka tekee pohjasta pehmeän ja löysän. Maku ei vain ole ollut se oikea mikä tekee piiraasta täydellisen.
Toki juustoraaste vähentää pohjan hiilihydraattipitoisuutta, mutta kyllä maku ja oikea, rapea koostumus ratkaisevat tässä tapauksessa! :)
Speltin lisääminen tuo pohjaan rapeutta ja ruisleseet tuovat makua. Korvaa ruisleseet vehnäleseillä ja speltti soijajauholla jos haluat vielä vähähiilihydraattisemman pohjan. Tai jos syöt "normaaliviljaista" ruokaa, niin käytä 2 dl vehnä- tai grahamjauhoa ja puoli desiä ruisjauhoa.
Anna voin pehmetä hetki huoneenlämmössä. (Mantelijauhoa käyttäessä tuota voin määrää voi vähän vähentää, kun mantelijauho on itsessään niin rasvaista.) Nypi voi ja jauhot. Lisää muna ja painele vuokaan.
Kuullota sipuli ja sienet nokareessa voita. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Tuore timjami olisi tietysti parasta, mutta kuivattukin toki käy. Itse laitan 2 tl kuivattua timjamia, kun harvemmin jääkaapista löytyy tuoretta versiota.
Sekoita munat ja kerma yhteen ja lisää hieman jäähtynyt sipulisieniseos. Tarkista maku ja lisää mausteita jos tuntuu vielä kaipaavan. Lisää lopuksi juustoraaste. Kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa 15 minuuttia ja sitten 150 asteessa 20 minuuttia.
Minä tykkään tehdä piirakat aina tällaisiin pieniin annosvuokiin niin ne on helppo tarjoilla sellaisinaan vieraille tai pakastaa. Isompi piirakka kun tuppaa minulla monesti hajoamaan leikkausvaiheessa. Pikku vuoissa piiraat säilyvät ehjinä ja kauniin muotoisina pakkasessakin.
Esipaistan pohjaa n. 5 minuuttia ja lisään sitten täytteen. En tiedä olisiko tuo esipaistaminen välttämättä tarpeellista, mutta tottumuksesta teen niin. (Monissa VHH-leivonnan resepteissä pohjia neuvotaan esipaistamaan.)
Hetken kuluttua keittiön täyttää ihana timjamin tuoksu. Tuskin maltoin odottaa että piirakka jäähtyi että pääsin iskemään haarukkani siihen..! :)
Tämä piirakka olisi perusversionakin viljapohjalla aikamoinen kaloripommi (siitä pitävät voi, kerma ja juusto huolen..!), mutta vhh-version rasvaisemmat jauhot tekevät siitä vielä tirisevämmän herkun...! :) Ei ihan jokapäiväiseksi lounaaksi, siis. ^_^ Raikas vihersalaatti sopii loistavasti kylkeen rasvaisuutta taittamaan.
Vinkkejä hyvistä ja rapeista vhh-piirakkapohjista otetaan vastaan, jos jollain on jakaa oma löytönsä tai bravuurinsa! :)
Näin on sitten tammikuu ja Karkkipäivän ravintoteemainen ruokakuu tullut loppuun. Eipä niitä ruokajuttuja lopulta tullutkaan kuin viiden postauksen verran, vaikka itsestä tuntui että niitä oli tosi tiheästi..! ^_^
Parsakaali-kukkakaali-mantelisosekeitto
Kuun alussa julistin karsivani induktion avulla reisiini kertyneet matkatuliaiset, ja mikäs on nyt tilanne neljä viikkoa myöhemmin? Olo on erinomainen, mutta rehellisyyden nimissä raportoin, että farkkutavoitetta en saavuttanut. Vanhat työhousut ovat edelleen kireät. Ennen jouduin pitämään niiden kanssa vyötä etteivät ne valuneet, ja paksut talvisukkikset mahtuivat alle vaivatta. Ei mitään saumaa tällä hetkellä, ja vyöt lojuvat toimettomina laatikossa.
Epäilemättä vaihdoin kuitenkin induktion avulla aineenvaihduntani jälleen pääsääntöisesti rasvapolttoiseksi, mikä oli induktiossa tärkeintä. Koska olen normaalipainoinen ja farkkuongelmastani huolimatta hyvin hoikka, olisi ollut ehkäpä hieman naurettavaa ja tarpeetontakin pitäytyä rasvaa voimakkaasti polttavassa ketoosissa.
Näin ollen olen nyt jättänyt induktioviikot jo taakseni ja syön taas normaalin perusvhh-ruokavalioni mukaisesti. Loppujen lopuksi "normaalit" ruokailutottumukseni eivät niin hurjasti poikkea induktioaterioinnista, ja aterioiden peruspohjana ovat kautta linjan runsaat kasvikset ja proteiini kalasta, soijasta, kananmunasta tai merenelävistä. Erona induktioon on maitotuotteiden ja hiilihydraattipitoisempien kasvisten (kuten tomaatit ja porkkanat) vapaampi käyttö. Silloin tällöin syön myös hedelmää ja palan vähähiilihydraattista täysjyväruisleipää.
En mitenkään tietoisesti alkanut karppaukseen siirryttyäni noudattaa Atkinsin ruokamallia, mutta siihen tutustuttuani huomasin, että tällä tavallahan minä itse asiassa syön. Atkinsin "dieettiin" liitettyy edelleen paljon väärinymmärryksiä, ja monelle Atkins on yhtä kuin "paljon pihviä ja voita". Tosiasiassa Atkins on hyvin kaukana siitä, ja minusta Atkinsin ruokapyramidi näyttää erittäin fiksulta ja terveelliseltä. Normaalipainoinen ihminen voi Atkinsin mallin mukaan syödä kohtuudella myös täysjyväriisiä, leipää, perunaa ja hedelmiä. Tätä ei moni Atkinsin teilaaja taida edes tietää.
Olen itse valinnut pitää leivän minimissä, sillä en koe mitään järkeä herätellä takaisin addiktiotani. Sitäpaitsi olen jo niin tottunut pois leivästä, että en enää kaipaa sitä. Syön pääaterioilla vatsani täyteen mieluummin kasviksista ja proteiinista kuin vien tilaa leivällä.
Vinkki: siemenillä saat helposti ruokiin lisäravintoarvoa ja salaatteihin herkullista rousketta! :) Pidä siemenet helposti saatavilla näppärissä bokseissa niin niitä tulee käytettyä. Kaapin perukoilla lojuvat avatut pussit ovat epäsiistejä ja sotkevat helposti kaatuessaan. Omat boksini ovat Ikeasta. Heitän siemeniä lähes joka salaattiin ja vhh-leipätaikinaan.
Päivän ruokailuni koostuvat esimerkiksi tämän tyylisistä aterioista:
AAMUPALA: Kahden munan munakas eri höysteillä / täysrasvajogurttia ja rahkaa marjoilla /itsetehtyä vhh-mysliä soijamaidolla.
LOUNAS: Hampurilainen quorn-, soija- tai kalapihvillä / lohisalaatti / soijarouheella täytetyt paprikat / tonnikalapullat kukkakaalimuusilla
VÄLIPALA: Pala leipäjuustoa ja pähkinöitä / Viipaloitua porkkanaa ja kukkakaalia / Pala sienipiirakkaa salaatilla
PÄIVÄLLINEN: Karppitortillat / pinaattiletut sokeroimattomalla puolukkahillolla / kesäkurpitsalasagne / tofua-katkarapuwokki kookosmaidossa
Ja jos mieli tekee joskus herkutella vaikkapa sunnuntaibrunssilla, valmistan amerikkalaisia pannukakkuja tai rahkalettuja. Harvinaisen makeannälän iskiessä syön tummaa suklaata (nykyään yli 80-prosenttinen on suosikkini kun 70-prossainenkin alkaa maistua liian makealta) tai Atkins-patukan. Kahvileiväksi pakkasesta löytyy aina vhh-muffinsseja, kakkua tai rahkapullaa. Tai leivon käden käänteessä maukkaita kookoskeksejä.
Suolaisen purtavan nälkään teen juustotikkuja tai napostelen vihersipsejä.
iHerbistä tilattuja lehtikaalisipsejä
Linkitän tähän loppuun listan perusruoka-aineista, joita aina pidän saatavilla kotona. Se on ollut minulle oivallinen perusrunko siitä saakka kun vaihdoin ruokavalioni. Alussa pidin listaa aina mukana ruokakaupassa mutta nyt se on jo "osa selkärankaa". :) (Tätä listaa toivottiin blogissa jo aiemmin, silloin taisin linkittää sen vain kommenttiboksiin.) Lihansyöjät lisäävät listalleen luonnollisestikin lihat ja kanat.
Nautinnollisia ruokailuhetkiä kaikille toivotellen, oli sitten ruokavalionne millainen hyvänsä! :) Ruoka on ihana asia, ja nopea lounaskin voi olla luksusta juuri sillä täydellisellä salaatinkastikkeella, itseleivotulla juustopiirakalla tai palalla aromikkaaksi savustettua kalaa. <3
Tänään kokkaillaan pastanhimoisille vähähiilihydraattinen tagliatelle-korvike.
En tiedä kuka reseptin on alun perin luonut mutta se on pyörinyt monissa vhh-blogeissa. Ei voi muuta todeta kuin että kyllä hiilihydraattien rajoittaminen saa ihmisistä esiin aivan mielettömän kekseliäitä ruoanlaittajia..!
Nam. Nam. Nam!!
Resepti on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:
Vatkaa Philadelphia-juusto ja kananmunat sekaisin. Lisää psyllium. (Monelle mystinen psylliumjauhe on erään ratamolajin kasvin jauhettuja siemeniä. Se on erittäin kuitupitoista eikä siinä käsittääkseni ole juuri lainkaan imeytyvää hiilihydraattia.) Psyllium on tämän pastareseptin a ja o - se saa munaPhiladelphia-sekoituksen turpoamaan paksuksi taikinaksi.
Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia ja nostele se sitten uunipellille öljytylle leivinpaperille. Aseta päälle toinen öljytty leivinpaperi ja kaulitse & taputtele taikina ohueksi levyksi niin että se peittää koko pellin. Mitä ohuemmaksi levyn saat, sitä parempi. (Sitä ohuempaa pastanauhaa saat.)
Paista taikinaa 150-asteisessa uunissa n. runsas 10 minuuttia. Pastalevyn ei kuulu ruskistua tai rapeutua. Oma pastani jää ruskeaksi käyttämäni psyllium-merkin ansiosta, Now Foodsin psyllium on väriltään tummempaa kuin esimerkiksi Farinan. (Hiidenuhman blogissa kuvia vaaleasta versiosta.)
Poista päällimmäinen leivinpaperi ja anna pastalevyn jäähtyä. Leikkaa mahdolliset paksuiksi jääneet reunat pois (itse pilkon ne ja käytän myöhemmin "makaronina" :)). Rullaa levy tiukaksi pötköksi ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja.
Tagliatellesi on valmista! :) Pastaa ei enää keitetä vaan se on valmis nautittavaksi. Pasta lämpenee kun kaadat päälle kuuman kastikkeen, mutta jos sen haluaa vielä erikseen lämmittää niin pastan voi käyttää nopeasti mikrossa tai keskilämpöisellä paistinpannulla öljyssä. Itse käytän pastan useimmiten mikrossa eikä koostumus ole kärsinyt mitenkään.
Olen päässyt eroon järjettömästä pasta-addiktiostani ja varaan tämän herkun nautiskelun vain erityishetkiin ettei hallitsematon pastanhimo enää vain palaa. Kuten kukkakaalitortillat vs. vehnätortillat, myös vhh-pasta on viljaversiotaan runsaasti täyttävämpi ja sitä tarvitsee paljon vähemmän tullakseen kylläiseksi. Luonnollisestikin kastike on se joka lopulta tekee pasta-aterian! :)
Valmiskastikkeet taakse jättäneenä tämä nopea tomaattikastike on nyt suosikkini:
Nakkaan aineita silmämääräisesti, mutta viimeksi laitoin yhden hengen annokseen yhden pienen sipulin, 1 dl tomaattmurskaa, yhden tomaatin, 2 rkl punaista pestoa, n. ruokalusikallisen yrttiseosta ja teelusikallisen Philadelphiaa (aivan viimeisenä kun kastike on jo muuten muhinut valmiiksi).
Nakkasin päälle vielä loimulohipaloja proteiiniksi, ja tietysti raastettua parmesaania. :)
* * *
Induktiokuulumiset: huvittavaa kyllä, kun maanantain ravintopostauksessa päivittelin sitä etten ollut saavuttanut ketoosia, veti Keto-tikku punaiselle jo seuraavana iltana. Ja sen jälkeen se onkin näyttänyt punaista joka päivä. Maitotuotteita en ole käyttänyt viime sunnuntain jälkeen.
Ja niille liikunnan jaksamisestani kiinnostuneille - eilen tein tunnin mittaisen raskaan lumikenkäkävelyn upottavassa hangessa ilman minkäänlaista uupumusta. Olin "olosuhteiden pakosta" ehtinyt syödä päivän aikana vain tuon kuvassa näkyvän munalettuannoksen. En mitään muuta. Ruokailusta oli kävelyn aikaan kulunut melkein viisi tuntia. En suosittele tällaista ruoka-liikunta -kuviota kenellekään (eilinen oli kiireen sanelema poikkeustapaus), mutta pointtina kertomuksessa se, että ainakaan minun kohdallani vähähiilihydraattinen ruokailu ei verota jaksamista liikuntaharrastuksissa. :)
