Kaikkihan meistä tykkäävät välillä mussuttaa jotain ihanan suolaista, mausteista ja rapeaa. Olit sitten millä ruokavaliolla tahansa.

Perunalastuille, suolapähkinöille, popcorneille, voileipäkekseille ja juustonaksuille on toinenkin vaihtoehto. Esittelen tässä oman Top-vitoseni.

Nämä ovat kuin juustonaksujen ja riisikakkujen herkullisen onnistunut risteytys. Näihin tulee julmettu himo, joten näiden kanssa on ainakin vhh:laisen oltava varovainen ettei rouskuttelu lähde lapasesta, sillä hiilihydraattia näissä on suunnilleen yhtä paljon kuin perunalastuissa - tosin se on hitaammin imeytyvää laatua.

Kalorien laskijat ilahtuvat tiedosta, että energiaa soijasipseissä on n. 25% vähemmän kuin perunalastuissa.

Naksujen raaka-aineena on perunan sijaan soija-riisijauhoseos. Makuja on monia, oma suosikkini on Cheddar koska maku muistuttaa niin paljon juustonaksuja - minulle on aina uponnut juustohässäkät perunanaksuja paremmin! :)

Ostamani merkki on Genisoy. En ole nähnyt tällaisia Suomen kaupoissa, kertokaa jos tiedätte jonkun merkin jota myydään täälläkin.

Paahdetut, suolatut kurpitsansiement ovat mitä mainioin popcornin tai suolapähkinän korvike. Siemenet pullistuvat paahdettaessa ja osa jopa poksahtaa niinkuin popparit. :) Näitä voi oikein hyvin tehdä itsekin, mutta minä olen tilannut omani iHerbistä.

Ostin viimeksi Spicy-version, mutta pidän edelleen enemmän perusvariantista.

Kurpitsansiemenissä on alkaen 13% hiilihydraattia, joten en tiedä mistä Eden Organic on tietonsa napannut - heidän mukaansa kun näissä herkuissa ei ole grammaakaan imeytyvää hiilaria.

Lisäksi kurpitsansiemenissä on runsaasti proteiinia, magnesiumia ja sinkkiä. Suolaa näissä on kevyemmin kuin suolasnäkeissä yleensä.

Näiden lähinnä linnunruoalta näyttävien keksien makuun piti vähän aikaa totutella, mutta lopulta koukutuin. :)

Pellavassa on oma, vahva makunsa josta joko pitää tai sitten ei - tai pitää yhteydestä riippuen. Itse tykkään pellavansiemenistä esimerkiksi näkkärissä ja tällaisissa suolaisissa kekseissä, mutta paljaaltaan tai makeissa ruoissa maku on vähän turhan voimakas.

Go Raw'n Spicy Flax Snax -kekseissä on pellavan lisäksi auringonkukansiemeniä ja seesaminsiemeniä ja mausteena mm. jalapenoa, korianteria, limeä ja valkosipulia. Maustamattomissa Flax Snaxeissa on pellavansiementä, seesaminsiementä ja tomaattipulveria - mutta nämä eivät oikeasti maistu yhtään miltään. Pitäydyn jatkossa Spicy-versiossa. :)

Isossa kourallisessa keksejä on hiilihydraattia 5 g (Spicy) tai 2 g (maustamaton). Pellavansiemenistä saa runsaasti omega-rasvahappoja (enemmän hyödyllisempää kolmosta kuin kutosta.)

Lydia's Organicsin mantelipohjaiset, mausteiset keksit ovat epäilemättä myös "joko-tykkäät-tai-et-yhtään" -kategoriaa. Keksit muistuttavat maultaan aiempaa Lydia's -löytöäni Auringonkukansiemenleipää, minkä arvelen johtuvan samantyylisistä mausteista. Jauhopohja näissä on erilainen.

Keksit on maustettu kuivatulla porkkanalla, sellerillä, vihersipulilla, sitruunalla ja kahdella eri levällä, nori- ja punalevällä. Tykkään rouskutella näitä maustamattoman tuorejuuston kanssa.

Hiilihydraattia on kolmen keksin annoksessa 4 grammaa.

Lehtikaalisipsit olivat kaikkein ensimmäinen vhh-sipsinkorviketuttavuuteni. Ne ovat ihania, mutta eivät helposti murtuvan ja pehmeämmän rakenteensa vuoksi tuo aivan yhtä autenttista ”rouskusnack” –elämystä kuin suussa tyydyttävästi raksahtavat soijasipsit, kurpitsansiemenet ja pellavakeksit.

Hiilihydraattia kolmasosapussissa on 3 g, eli nämä ovat todella vähähiilihydraattinen snack. Omaan makuuni Lydian lehtikaaliraksuissa saisi olla pikkuisen miedommin cayenne-pippuria, mutta toisaalta tulisuus taltuttaa suolaisen & mausteisen himon selvästi tehokkaammin kuin ei-tulinen snack.

Oma suosikkimakuni on Mega Green.

Kaikki vhh-snack-kokeilut eivät ole olleet niin onnistuneita. Esimerkiksi Go Raw’n Spicy Seed Mix, jota tilasin innoissani kerralla kolme isoa pussia kun huomasin erityisen alhaisen hiilaripitoisuuden, osoittautui vähemmän maukkaaksi suolaherkuksi. Siemensekoituksessa pitäisi pakkaustieojen mukaan olla samat mausteet kuin Spicy Flax Snax –kekseissä, mutta en tykännyt niistä.

 Siemenille on kuitenkin tullut käyttöä – käytän sekoitusta osana näkkäritaikinaani. :) Näkkäriin niiden tuoma kevyt mausteisuus sopii loistavasti.

Tilaan kaikki snackkini, niin kuin myös paljon muitakin vhh-ruoka-aineita, iHerbistä. Jos haluat tilata iHerbistä, saat ensitilaajana katettua postikulut (4 dollaria kun paketin paino on alle 1,8 kg) koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. Tai 10 dollaria, mikäli tilaus ylittää 40 dollaria.

Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta seuraavasta iHerb-tilauksesta.

Kun elintarvikkeita sisältävän tilauksen arvon postikuluineen pitää alle 46 dollarin, ei tule ylimääräisiä alv- tai tullimaksuja. :)

Onko teillä koskaan soinut ovikello yhdeksän jälkeen illalla, ja oven takana on seissyt siskosi tuoreen tiramisukakun ja kahden chihuahuan kanssa?

Ja sanonut, että nyt koemaistellaan tää tekele? :)

Kyseessä on vieläpä vhh-tiramisu.

Veikkaan ettei kovin monen käsi noussut ylös :D

Ennenkuin kukaan ehti iskeä lusikkaa kakkuun, kiikutin sen yläkerran kuvausstudioon. Ilmassa oli jotain erityisen hetken tuntua. Vhh-tiramisu....

Sisareni on siis myös lähtenyt kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hän rakastaa leipomista ja haluaa tehdä syntymäpäivilleen sokeroimatonta, vehnäjauhotonta tiramisua. Meille maisteltavaksi tuotu kakku on koeversio numero 1.

"Mullekin..?"

Kakku on taivaallista.

Kun luette tätä, vedän juuri kolmatta (tää on viimeinen..!) palaa. Sisko - sinä todellakin onnistuit. :)

Slurps x 100 000.

.

Vhh-tiramisukakku (8-10 annosta)

Vhh-sokerikakkupohja:

1 muna

0,75 dl erytritolia

75 g sulatettua voita

0,25 dl vettä

0,5 tl vaniljapulveria (= jauhettua vaniljatankoa)

0,75 dl mantelijauhoa

0, 75 dl Bake Pro -leivontaproteiinia (= kuumuutta kestävää heraproteiinijauhetta)

0,5 tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat ja makeutusaine kuohkeaksi. Lisää joukkoon sulatettu voi ja vesi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina mantelijauholla leivitettyyn kuivakakkuvuokaan ja paista kakku uunin keskiosassa noin 30-35 minuuttia.

Täyte:

4 kananmunaa

500 g mascarponea

4 rkl erytritolia

1 tl rommiaromia (tai aitoa rommia, amarettoa tai muuta makeaa jälkkäriviiniä)

raastettua tummaa suklaata (miel. yli 70%) tai tummaa kaakaojauhetta

n. 1 dl jäähtynyttä vahvaa kahvia

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset ja makeutusaine vaahdoksi. Yhdistä keltuaisvaahtoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset kiiltäväksi, kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja lisää rommi.

Viipaloi sokerikakkupohja n. sentin paksuisiksi paloiksi. Kostuta kakkupalat kahvilla. Kokoa kakku vuokaan; laita ensimmäiseksi vaahtokerros, sen päälle kahvilla kostutettuja kakkupaloja ja palojen päälle suklaaraastetta. Toista kerrokset. Viimeistele vaahtokerroksella ja suklaaraasteella/kaakaojauheella. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti.

Mitäs me kakku-Cartmanit.... :)

Mun oli vain pakko jakaa tämä ihan saman tien. ^_^

Vähänkö olen taas innoissani!

Olen löytänyt kaksi uutta loistavaa ruoka-ainetta täydentämään vähähiilihydraattista kuiva-ainekaappiani.

 .

Ensimmäinen on chia-siemenet. Tilasin näitä joku aika sitten iHerbistä käyttääkseni osana näkkärireseptejä. Olin kyllä lukenut että moni käyttää chiaa osana esimerkiksi smoothieita, mutta meni hetki tajuta mikä chian ominaisuus tekee siitä niin loistavan täytteen vhh-ruokavalioon.

Chia-siemenet geeliytyvät nesteessä samaan tapaan kuin pellavansiemenet, mutta toisin kuin pellavassa, chiassa ei ole käytännössä mitään omaa makua. Pellavansiemeniä ruokiin lisätessä saa kylkiäisenä aina myös pellavan voimakkaan ominaismaun, joka ei välttämättä sovi kaikkiin yhteyksiin.

Chia-siemenestä noin 40% on kuitua ja imeytyvää hiilihydraattia on (valmistajan pakkaustiedoista riippuen) nollasta muutamaan grammaan per 100 g. Eli erinomaista vhh:laisen ravintoa. Ja onhan siemen totta maar erinomainen lisä kenen tahansa ruokavalioon - se lasketaan ravintosisältönsä puolesta superfoodeihin ja sisältää runsaasti proteiinia, omega-rasvahappoja ja antioksidantteja sekä pitkän liudan vitamiineja ja hivenaineita.

Nykyään chia kuuluu melkein jokaiseen aamupalaani. Minulla on jääkaapissa mukillinen chia-hyytelöä (perusgeelin sekoitussuhde 9:1, itse laitan n. 2 dl vettä ja runsaan ruokalusikallisen chia-siemeniä) jota lisään jogurttisekoituksiin ja puuroon. Näin saan laskettua annoksen hiilihydraattipitoisuutta sekä kasvatettua roimasti ravintoarvoja! Loistavaa!

Ja.... chiasiementen avulla voi myös tehdä vhh-hilloa! :) :) Voiko olla siistimpää! :)

Keitä ja/tai muussaa marjoja, makeuta stevialla tai erytritolilla ja lisää chia-siemeniä. Mössön voi surauttaa tehosekoittimella jos haluaa sileämpää hilloa. Tunnin kuluttua seos on hyytelöitynyt hilloksi.

Netistä löytämässäni reseptissä sekoitussuhde oli 1 rkl chia-siemeniä : 200 g marjaa, mutta minä olen laittanut hieman enemmän siemeniä jotta saan tarpeeksi paksun hillon. Siemeniä voi lisätä hyytelöitymisen jälkeenkin jos hillo tuntuu liian löysältä.

Tänä aamuna tein chia-mustaherukkahilloa. Nautin sitä äsken maitorahka-ricottajuusto-sekoituksen kanssa. Voitte arvata miten hyvää oli...

Toinen uusi löytöni on lupiinijauho. Jauho sopii suolaiseen leivontaan ja sillä voi mainiosti korvata soijajauhon (jotkuthan välttelevät tietoisesti soijaa). Se sopii myös suurustamiseen.

Lupiinijauho tuo ruokaan keltaisen värin ja maistuu miedolta, makua voisi kuvailla ehkäpä hieman kikhernemäiseksi.

Ravintoarvot ovat hitusen soijajauhoa paremmat, joten voisin jo senkin perusteella alkaa suosia lupiinia vaikka en soijaa mitenkään välttelekään. Lupiinijauhossa on hiilareita ja rasvaa vähemmän kuin soijajauhossa, enemmän proteiinia ja kolme kertaa enemmän kuitua.

Tein lupiinijauholla hiljattain puurokokeilun. Korvasin uunipuuroreseptissä 0,5 dl kaurahiutaleita lupiinijauholla, ja osan nesteestä chia-hyytelöllä.

Tulos: aivan fantastisen hyvä puuro! Koostumuskaan ei kärsinyt yhtään. Jee! Askel vähähiilihydraattisempaan ja huomattavasti ravintorikkaampaan puuroon! :)

Desilitrassa kaurahiutaleita on 16,5 g hiilaria. Kun puolet korvaa lupiinijauholla, laskee hh-pitoisuus noin seitsemällä grammalla.

Kokeilkaapa..! :)

Mä olen kyllä niin hurahtanut tähän uunipuuroon että oijjoi... Olen tehnyt vhh-versiota myös korvaamalla puolet kaurahiutaleista kookosjauholla, mutta lupiinijauhossa on vielä kookostakin alhaisempi hh-pitoisuus.

Puuroon vähän chiavadelmahilloa...

...ja turkkilaista jogurttia... Aamiaistaivas. <3

Pyöräytin yksi aamu lupiinijauholla letutkin.

Lupiinijauhojen ainoa miinus on hinta - 300 g maksaa 8 euroa. Hinnassa siis soijajauho voittaa, mutta toisaalta en käytä jauhoja viikottain joten mielelläni maksan enemmän paremmista ravintoarvoista. :) Omat lupiinijauhoni ostin Ekolosta.

.

Olivatko uudet ruoka-ainesuosikkini teille jo tuttuja? Chia varmaan ainakin. :)

Tällä kertaa en aio höpistä omista kokkailuistani, vaikka nekin toki harrastuksen piiriin kuuluvat. Tänään aiheena ravintolaelämykset.

Kuvituksena Hotelli HavsViddenin Gourmetmenu tammikuulta.

Muistan elävästi, kun joskus teininä näin tv:ssä dokumentin ihmisistä, jotka harrastivat ravintoloita. Ja nimenomaan fine diningia (jees, tässä taas ilmaisu joka on vakiintunut maassamme englanninkieliseksi, koettakaa kielenvarjelijat kestää). Katsoin ohjelmaa hämmennyksen vallassa. Nämä ihmiset säästivät rahaa päästäkseen kerran kuussa nauttimaan useamman tonnin ravintolaillallisen (tuolloin oli vielä markka-aika). En pystynyt käsittämään heitä. Herranjumala miten hullua – laittaa nyt lomamatkan verran rahaa asiaan, joka syödään!

Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän täysin, mistä nuo ihmiset halusivat maksaa. Ruokaelämys on parhaimmillaan kuin lomamatka. Et maksa pelkästään siitä, mitä saat lautasellesi tai siitä, että pääset eroon nälästä. Elämys koostuu suuhunpantavan lisäksi yhtä lailla miljööstä, palvelusta, seurasta ja tunnelmasta. Ruoka muodostaa kuitenkin luonnollisesti kokemuksen ytimen tarjoten niin visuaalista kuin makuaistimuksellista nautintoa. Ennen kuin ”löysin” tämän harrastuksen, en olisi voinut kuvitellakaan viihtyväni jopa viidettä tuntia yhden illallisen parissa niin, että ei edes huomaa ajan kuluneen..!

Älkää muuten ymmärtäkö väärin. Harrastuksista puhuttaessa ajatellaan usein asiaa, jota toistetaan suhteellisen usein ja säännöllisesti. Harrastus, josta nyt puhun, ei kuitenkaan ole sellainen. Siihen uppoudutaan harvoin mutta sitäkin antaumuksellisemmin. Pikavisiitti nepalilaiseen tai keittolounas Kauppahallissa ovat toisenlaista ravintolaruokailua. Nautinnollisia nekin, mutta eri tavalla, ja vastaavat eri tarpeeseen (--> yleisimmin nälkä!).

Saan kiittää fine dining –innostuksestani miestäni. Mr Karkkipäivä rakastaa hyvää ruokaa ja viiniä. Ennen häntä en ollut koskaan käynyt missään ”paremmissa” ravintoloissa tai ylipäänsä ollut kiinnostunut ”taideannoksista”. Eihän niillä edes lähde nälkä! - oli asenteeni.

Käänteentekevä kokemus tapahtui syksyllä 2012 jolloin mies vei minut ravintola Postresiin Helsingissä. Kokemukseen vaikutti epäilemättä myös se, että suhteeni ruokaan ylipäänsä oli vuotta aiemmin käynyt läpi kokonaisvaltaisen muutoksen.

En koskaan unohda niitä makuja. Eteen tuotiin pikkuruisia annoksia, juuri niitä taidepläjäyksiä joille voi toisella asenteella naureskella ja miettiä, että kuka ihmeessä tällaisista maksaa kun naapuriravintolassa saa kymmenesosalla hinnasta ison lautasellisen pihviä ja pottua joilla nälkä lähtee kertaheitolla.

Mutta ne maut… Ne kertovat, että et ole siellä naapuriravintolassa.

Niin yksinkertainen - mutta hävyttömän herkullinen annos. Minun piti vain maistaa kulma leivästä... ja kohta leipiä ei enää ollut...

Laitat suuhun haarukanpäällisen koristeellisesta miniatyyriannoksestasi ja makunystyräsi hypähtävät hereille, mylväisevät kuin auton moottori käynnistettäessä. Suu täyttyy mauista joita et osannut odottaakaan. Tunnustelet niitä. Mietiskelet niitä. Annat maun sulaa ja levitä. Yrität keksiä millä ihmeellä pala lohta on saatu maistumaan näin mielettömältä. Mitä tuossa pyreessä oikein on..? Mikä on tuo muru jotain rapeaksi paahdettua juurta..? Komponentteja on lautasella pieninä pisaroina ja tarkkaan harkittuina murusina. Osa näyttää vain visuaalisilta elementeiltä. Jokaisella niistä on kuitenkin olennainen rooli makukokonaisuuden luomisessa.

Tämä ei ole syömistä nälän sammuttamismielessä. Ei. Tämä on kuin taidenäyttely suussasi. Ja kaupan päälle lähtee kyllä se nälkäkin.

Kaikkein antoisinta on tehdä ravintolamatka pitkän kaavan mukaisesti, eli tilata useamman ruokalajin maistelumenu. Menuja saa neljästä jopa kymmenen ruokalajin mittaisina, ja kylkeen tulee vielä keittiön tervehdyksiä. Tällaisella setillä nujertuu jo isompikin nälkä.

Kymmenen ruokalajia yllätyslisukkeineen voi kuulostaa turhankin heviltä, mutta ruokailutahti on aivan erilainen kuin ”normaalin” kolmen ruokalajin illallisella. Kolmellakin annoksella voi ”normi”ravintolassa helposti saattaa itsensä ähkyyn (ainakin meikäläisellä on tästä paljon kokemusta, viimeisimpänä terkut Hämeenlinnan Piparkakkutaloon :D), mutta pitkän kaavan maistelumenua nautitaan hitaasti monen tunnin ajan. Ja kun annoskoot ovat pieniä, ei vatsa pääse täyttymään liian nopeasti. Poistut ravintolasta miellyttävän kylläisenä eikä masu pingota turpeana vaikka menit jo jossain vaiheessa sekaisin monettako lautasta pöytään tuotiin…

Maistelumenut ravintoloissa ovat arvokkaita, sitä ei käy kieltäminen. Siihen kun lisää vielä viinimenun (etenkin Michelin-tähden ravintoloissa) niin voidaan jo puhua lomamatkan hinnasta –  vähintään saat ne Ryanairin liput Barcelonaan ja takaisin ja parit tapas-dinnerit. ;)

Näillä spekseillä meilläkin siis harrastetaan maistelumenuilua harvemmin kuin kerran neljässä kuussa. Koen kuitenkin, että se on asia johon mielelläni sijoitan.

Risotto oli valitettavasti floppi...

En missään nimessä väitä, etteikö vastaavanlaista makunystyröitä kutkuttelevaa, monen tunnin elämyssessiota voi toteuttaa vaikka siinä kulman kreikkalaisessa tavernassa tai miksei jopa korttelin tarraikkunaisessa kebab-paikassa. Kaikkihan on kiinni omista mieltymyksistä. Tilaa vaikka porukalla kymmenen eri kebabia ja maistelee niitä. :D Elämysruokailun ei tietenkään tarvitse rajoittua fine dining –paikkoihin. Pointtina on se, miten ruokailuun suhtautuu. Ravintolaan voi mennä monesta syystä; tyydyttämään nopeasti nälkänsä, hoitamaan bisneslounaan, romanttisille treffeille jne. Tai sitten sille pienelle lomalle.

Pöytäliinan värillä, viinilistalla ja tarjoilijan habituksella voi olla väliä. Tai sitten ei. Pääasia, että elämys tekee onnelliseksi ja on, anteeksi klisheinen ilmaisu, enemmän kuin osiensa summa. Jotain, joka erottuu arjesta ja jättää niitä kultareunuksisia muistijälkiä.

HavsViddenin Gourmetmenun nautimme hotellin tarjoamana.

...ja tuo jälkiruoka - kaiken sokerisyyllisyyden arvoinen! ^_^

Löytyykö lukijoista muita ravintolafiilistelijöitä? :)

Muistatte, kun kerroin teille ehkä rumimmasta ruoka-aineesta johon olen törmännyt - tempeh. Tai tempe, miten kirjoitusasu toimii suomeksi paremmin (koska h ei joka tapauksessa äänny).

Kiitos teidän vinkkien, sain kuin sainkin tuosta rypyläisestä "avaruuskuutiosta" valmistettua oikein makoisat sapuskat! :)

Niille jotka eivät aiempaa juttua lukeneet ja joille ruoka ei ole tuttu: tempe on kakkumainen, sienirihmaston yhteensitoma massa fermentoituja kokonaisia soijapapuja. Sitä voi tehdä muistakin palkokasveista tai viljasta, mutta soija on yleisin.

Tempen maku jakaa mielipiteitä, ja omaakin mielipidettä oli lopulta vaikea muodostaa. Tämä on kieltämättä ehkä persoonallisimman makuista proteiinia mitä olen elämässäni maistanut. Maku ei ole paha mutta erikoinen - voin kuvitella että siihen voi pikkuhiljaa jopa koukkuuntua. "Suutuntuma" oli juuri sellainen mitä tempen ulkonäön perustella odottaisikin - kuin söisi hyvin isorakeista, yhteenpuristettua, friteerattua riisikönttiä. Aika miellyttävä rakenne, pureskeltavampi kuin tofu. Mausta tuli ensimmäisenä mieleen savuisuus ja paahteisuus... Jotain lihaisaakin aromissa on. Tempen yhteydessä usein mainittua pähkinäisyyttä ja sienimäisyyttä en maistanut.

Mutta sitten niihin ruokiin! Tein kaksi erilaista kokeilua teidän vinkkienne pohjalta.

Vinkki #1: paista tempeä chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Kuulosti hyvältä ja simppeliltä! :) Tästä lähtöasetelmasta päädyin seuraavanlaiseen tuotokseen:

Kuutioin puolikkaan tempe-mötikän. Kuumensin pannussa öljyä ja kuullotin siinä tuoretta chiliä, valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Heitin joukkoon tempet ja paistelin kunnes olivat ruskistuneet.

Hmm. Mitäs sitten? Joku kastike? Tähän sopisi tomaatti. Ja tietysti sekaan jotain kasviksen tynkää.

Poistin kaiken pannulta - siirsin tempet omalle lautaselleen ja kaavin reilusti ruskistuneet chilit, valkosipulin ja inkiväärin omalle lautaselleen odottamaan paluuta kastikkeeseen.

Kuutioin sipulia ja vihreää paprikaa ja suikaloin porkkanaa. Pannuun kuullottumaan ja sekaan uusi tuore satsi valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Kasvisten kypsyttyä kaadoin päälle tomaattimurskaa ja lisäsin joukkoon aiemmin ruskistuneen chili-valkosipuli-inkivääri-erän. Annoin pulputella hiljalleen tovin ja maistoin. Hmm-momentti numero 2. Kyllä tämä kaipaisi vielä jotain muutakin maustetta. Mutta en tiedä mitä.

Googlasin "intialainen tomaattikastike" saadakseni ideoita. Törmäsin tähän reseptiin. Kappas, siellähän oli myös chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. :) Nappasin ohjeesta juustokuminan ja korianterin ja lisäsin niitä pannuun. Välimaisto. Vielä vähän makeutusta kiitos. Lisäsin steviaa. Lirautin joukkoon myös soijakastiketta jota tunnun tuikkaavan melkeinpä kaikkiin kastikkeisiin ja saattoipa pannuun kaatua vähän ruokakermaakin makua pyöristämään. Nyt alkaa saavuttaa valmiutta..!

Yhtäkkiä mieleeni pälähti paneer - tuo ihana tuorejuusto jota saa nepalilaisissa ja intialaisissa ravintoloissa. Oijoi kun se sopisi tähän mössöön...! No mutta kotimainen leipäjuustohan on paneerin kaukainen "serkku"! Sitä löytyy aina meidän jääkaapista, joten ei kun viipaloimaan muutama mehukas pala ja tomaattikastikkeen joukkoon. Juustopalojen alkaessa sulaa heitin joukkoon myös tempet.

Annos ei voittaisi ulkonäkökehuja Tomi Bjöckiltä, mutta hyvää oli! :) Ihanat juusto"klimpit" kruunasivat pöperön.

Vinkki #2: Indonesialainen Gado Gado eli kylmistä ja lämpimistä kasviksista, keitetystä kananmunasta, tempestä ja maapähkinäisestä kastikkeesta koostuva ruoka. En ole tällaisesta koskaan kuullutkaan, mutta tulevaisuudessa Gado Gado tulee varmasti vierailemaan lautasellani useamminkin! Totaalisen eri makuista mitä olen tottunut itse kokkaamaan, indonesialaiset maut eivät ole minulle lainkaan tuttuja.

Käytin tätä ohjetta oman jää- ja maustekaappini sisällön mukaan varioiden. Tamarinditahnaa, kalakastiketta ja vaaleaa soijakastiketta piti hakea erikseen kaupasta, en ole niitä koskaan ennen käyttänyt.

Aloitin paistamalla kuutioidut tempet sellaisinaan ilman mausteita pannulla öljyssä. Siirsin 100-asteiseen uuniin odottamaan (että pysyvät lämiminä).

Kastike

1 valkosipuli

1 chili

--> Murskasin morttelissa .

n. 3 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

1 runsas rkl maapähkinävoita

1 runsas tl tamarinditahnaa

ripaus steviaa

pieni loraus (vajaa rkl) kalakastiketta

pieni loraus vaaleaa soijakastiketta

puolikkaan limetin mehu

Yhdistin kasvisliemen, kookosmaidon, murskatun chilin ja valkosipulin ja kaikki muut ainekset ja sekoittelin sauvasekoittimella.

Kasvispohja

Kuorimaveitsellä suikaloitua porkkanaa, höyrytettynä

Kiinankaalia, höyrytettynä

Tuoretta pinaattia, höyrytettynä

Tuoretta suikaloitua kurkkua

Raakaa punasipulia

Kovaksi keitettyä kananmunaa

Kokosin kasvikset lautaselle. Lisäsin päälle tempet ja mikrossa kuumaksi lämmitetyn gado gado -kastikkeen.

.

Makeaa, jännää, todella maukasta!

Seuraavana päivänä tein vielä hiukan eri version eri kasviksilla ja lisäsin päälle seesaminsiemeniä. Kastike on niin voimakkaan makuista että tempejä ei tosiaan tarvitse maustaa millään.

Taas on saatu uusia makuelämyksiä perustonnikalojen ja pakasteseitin rinnalle! :) Kyllä ruoka on <3

Lähdin tänään asiakseni Sokoksen 3+1-päiville. Tällä kertaa kohteenani ei ollut Klippoteketin kuivashampoo, jota muutoin tulee aina hankittua tarjouspäiviltä. Kävin ostamassa Atkins-patukoita.

Yleensähän en koskaan osta Atkinseja Suomesta vaan tilaan ne iHerbistä (kappalehinta siellä 1,30€, Suomessa 2,80€), mutta Herbissä ei harmillisesti ole lempparimakuani Chocolate & Orangea. Nyt kun sitä sai huiman (ehm) 80 sentin alennuksella niin päätin pitkästä aikaa maksaa Suomen hinnan. Mukaan lähti myös pari Chocolate Decadencea.

En käytä VHH-patukoita makeisen korvikkeena vaan kannan niitä mukanani pähkinöiden ohella "hätäapuna", jos täytyy saada jotain välipalaa tai pikatankkausta treenin jälkeen. Syön aniharvoin patukan kerralla kokonaan, ja yleensä niitä kulkee laukussa vielä useampia eri makuja. Nytkin on treenikassissa kolme puoliksi syötyä patukkaa minigrip-pussissa. Joo, ehkä ällöä. :)

Atkinsit ovat suosikkejani, mutta viime aikoina olen kokeillut paria muutakin merkkiä.

QuestBareja on hehkutettu vähän siellä sun täällä ja kiitelty patukoiden lyhyttä ja "puhdasta" ainesosalistaa ja erinomaista makua. Siinä missä Atkins-patukka koostuu kymmenistä ainesosista, Questissa on 10.

Questeissä ei ole sokeria tai suklaakuorrutetta ja kaikki (Questin mukaan) turhat lisäaineet on jätetty pois. Patukoissa on ainoastaan proteiinia (20 g per pötkö), kuitua, makeutusaineita (luonnollisista steviaa, lo han guo'ta ja erytritolia, keinotekoisista sukraloosia), ja mausta riippuen pähkinöitä, pähkinävoita, kuivattua marjaa tai hedelmää tai muuta maun lähdettä. Quest ylpeilee sillä, että heidän patukoidensa "ravitsemuksellinen profiili sekä maku ovat markkinoiden parhaat" ja "vaati vuosien työn kehittää näin täydellinen ja terveellinen proteiinipatukkaresepti".

No jo on lupaukset ja hypetykset...!

"We know that once you taste Quest Bars you'll agree that no other protein bar even comes close to matching the combination of amazing flavor and perfect nutrition with absolutely no compromises."

Ooookei. Tällä pohjustuksella odotukset olivat enemmän kuin korkealla haukatessani Questiä ensimmäistä kertaa. Tilaamani maku on Chocolate Brownie.

Öööhöm.

Näin niinkuin kiltisti sanottuna patukka maistui kahdeksi kuukaudeksi keittiön pöydälle unohtuneelta suklaa-brownielta. Näin kuivaa ja sitkeää proteiini - tai mitään muutakaan - patukkaa en ole ikinä maistanut..! Patukkaa on oikeasti vaikea pureskella ilman että leukaa alkaa särkeä. Maku on hyvin kuiva ja mitäänsanomaton.

Amazing flavour...? Satuinko vain tilaamaan sen kaikkein huonoimman Quest-maun?

Quest mainostaa myös, ettei käytä pötkylöissään glyserolia. Tämän tyyppisten elintarvikkeiden raaka-aineisiin perehtymättömänä en ymmärrä, mitä välteltävää juuri glyserolissa on (kosmetiikan muodossa sitä ainakin tulee nautittua runsaasti joka päivä), mutta ilmeisesti Quest näkee siinä jotain pahaa. Glyserolihan säilyttää ja sitoo kosteutta - liekö sitten juuri sen puuttuminen syynä patukoiden huomattavaan kuivuuteen.

Myöhemmin luin, että Questeja suositellaan lämmitettävän mikrossa ennen syömistä koostumuksen parantamiseksi. Hmmh, kuka saa proteiinipatukkansa jossain salilla mikroon?

Atkins-patukoista en ala tässä sen pidempiä jauhaa, mutta ne ovat Questeihin verrattuna "kosteita" ja meheviä. Rakenne on pehmeä ja helposti pureskeltava. Advantage-patukat ovat juuri sopivan miedosti makeutettuja ja maut ovat kautta linjan todella hyviä.

Toinen uusi tuttavuus Questin ohella on suomalaisen Leaderin valmistama So Lo-Carb! Protein. Minttusuklaa-patukassa on imeytyvää hiilihydraattia vain 1 g - vaikka ainesosaluettelosta löytyy niin sokeripitoista maitosuklaata, maissitärkkelystä kuin tomusokeriakin. Ainesosia on lähes yhtä paljon kuin Atkinsin patukoissa, ja proteiininlähde on sama: soija (Quest käyttää maitoproteiinia).

Leaderin Minttusuklaa on makuuni hieman liian makea ja karkkimainen, tämä ei maistu proteiinipatukalta tai ateriankorvikkeelta (vaikka protskuahan tässä piisaa - 24 g). Ihan onnistunut maku kylläkin jos hakee nimenomaan VHH-karkkipatukkaa.

En taida olla ihan heti vaihtamassa pois Atkins-leiristä. Eiväthän nämä tosiaan mitään varsinaista terveysruokaa ole, mutta minun patukka-viikossa-tai-kahdessa -kulutuksellani syön näitä ihan hyvällä omallatunnolla. :)

Questeille tekisi mieli antaa vielä toinen mahdollisuus ihan vain selvittääkseni ovatko muutkin maut noin kuivia ja, no, mauttomia, mutta kaikki Quest Bar'it ovat tällä hetkellä lopussa iHerbistä.

Onko teillä suosikkiproteiinipatukoita?

Nythän kävi niin, että kun silmiini osui viime viikolla Lunnin puuropostaus, jouduin hurjan puurokuumeen valtaan.

Etenkin uunipuuro jogurttisydämellä kuulosti ja näytti niin hyvältä että pakkohan sitä oli kokeilla. Pitkään haudutetut uunipuurot ovat tuttuja lapsuudestani (äiti teki usein ohra,- hirssi- ja tattaripuuroja), mutta munalla hyydytettyä puuroa en ole aiemmin maistanut.

Nykyiseen ruokavaliooni puuro ei kuulu säännöllisesti nautittuna, mutta olen välillä syönyt pienen raejuustolla ryyditetyn kaurapuuron treenin jälkeen. Tajusin, että edellisestä kaurapuurosta on kuitenkin vierähtänyt jo melkein vuosi... Puurohimon iskiessä olen tehnyt kookospuuroa, joka on loistavasti täyttänyt sen tarpeen.

Eilen sitten hemmottelin itseäni kahvakuularääkin jälkeen Lunnin jogurttiuunipuurolla, ja käväisin pienessä puurotaivaassa. Voiko puuro maistua näin herkulta..? No, tästähän tuli melkein kuin joku jälkkäri, ja silti terveellistä. :)

Tuunasin Lunnin reseptiä lisäämällä omaan puurooni kardemummaa ja saksanpähkinöitä ja jättämällä banaanin pois. Lunnin puuroon oli vielä muusattu puolikas banaani tuomaan makeutta, itse toin makeuden stevialla.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Mittaa kaurahiutaleet ja neste uuninkestävään kulhoon. Lisää muna ja mausteet, sekoita munan rakenne rikki. Lisää keskelle köntti maustamatonta jogurttia (minä käytin kreikkalaista). Pudottele marjat joukkoon. Paista uunissa n. 25 minuuttia.

Jos ei tykkää makeasta tai mausteisesta puurosta, voi mausteet tietysti jättää pois.

"Normaali"ruokavalioista eivät puuron hiilariarvot varmasti kiinnosta, mutta tässä hh-höpötystä teille keitä aihe kiinnostaa: kauran hiilihydraatti on hitaasti imeytyvää, eli kohtuullisina määrinä se sopii hyvin hiilihydraattitietoiseen ruokailuun. Minulla on Lidlin kaurahiutaleita, jotka painavat 30 g / 1 dl = 16,5 g hh per puuroannos.

Jos haluaa pitää muiden ainesosien tuoman hiilihydraattikuorman mahdollisimman pienenä, kannattaa kiinnittää huomiota nestevalintaan. Vedessä ei tietenkään ole "mitään", mutta vesipuuro nyt maistuu miltä maistuu... ;) Jos haluaa samettisen puuron, on valittava maitotuote. Tavallisesta maidosta tulee puuroannokseen kuitenkin jo melkein 10 grammaa hiilaria, eli se ei ole vhh:laisen ykkösvalinta

Itse käytän esimerkiksi kahvissa kevyttä soijamaitoa, mutta puuroon sopii vieläkin paremmin makeuttamaton mantelimaito. Siinä on hiilihydraattia 0,1 g per desilitra - eli käytännössä hiilaritonta. Kalorinlaskijaakin tämä maito varmasti ilahduttaa - kaloreita vain 13 (!!) per desilitra verrattuna lehmänmaidon 46 kaloriin. Mantelimaidon pähkinäisen pehmeä maku sopii puuroon täydellisesti.

Toinen vinkki on Valio Eila -maitojuoma sekä Pirkan laktoositon maitojuoma. Eilassa hiilareita on 3,1 g ja Pirkan laktoosittomassa 2,9 g per desi.

Minä en rasvaa välttele enkä kaloreita laske, joten korvasin puoli desiä nestettä smetanalla saadakseni vieläkin pehmeämmän puuron. :)  Luonnollisestikin myös kerma käy hyvin.

Aamupala on varmaan teillä useimmilla jo tänään syötynä, mutta maistuisiko samettinen uunipuuro leppoisalla sunnuntaiaamiaisella..? :)

Shakshuka! :)

Tällaista ruokaa haluaa tehdä jo pelkän nimen vuoksi! :)

Sain vinkin tähän israelilaiseen (ilmeisesti alkuperä onkin Tunisiassa) munaruokaan lukijalta viime kesän munaviikolla. Ja vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla sitä.

Shakshuka - makean-tulisessa tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia. Niin helppoa, niin maukasta, ja perusraaka-aineista. Kiitos sinulle lukija, tästä tulee meidän talouteen vakiopöperöä!

Käyttämäni resepti tarkkoine raaka-ainemäärineen löytyy täältä (5-6 hengelle). Itse en tykkää laittaa määriä kun aineita voi kuitenkin laittaa sen mukaan montako syöjää tai kuinka suuri nälkä on kyseessä. :)

Tähän paistinpannulliseen käytin yhden keskikokoisen sipulin, pari valkosipulinkynttä, neljä keskikokoista tomaattia, yhden punaisen paprikan, pari ruokalusikallista tomaattipyrettä, hyppysellisen verran mausteita (oma maku kertoo mistä määrästä tykkää) ja viisi kananmunaa.

Pilko sipuli, paprika ja tomaatit. Pehmennä sipulit öljyssä paistinpannulla ja lisää murskattu valkosipuli. Lisää paprikapalat ja freesaa kunnes pehmentyneet. Lisää tomaatti tai tomaattimurska sekä tomaattipyree ja sekoittele. Lisää mausteet.

Kun seos on keittynyt kasaan, riko pinnalle kananmunat. Peitä kannella ja anna munien kypsyä haluttuun kiinteysasteeseen. Minä olisin halunnut keltuaisistani vähän juoksevampia. :)

Lisää päälle tuoretta persiljaa (tai muita yrttejä). Ja ei kun ääntä kohti! Minulla ei ollut tuoreita joten laitoin kuivattua rakuunaa. Rakuunahan toimii hyvin munaruokien kanssa! Nam!

Andrew Scrivani / New York Times

Tässä kauniimpi kuva shakshuka-annoksesta.

Oli niin hyvää että söin kerralla puoli pannullista! :)

Seuraavana päivänä tuunasin jämäannosta smetana-majoneesi-valkosipuli-seoksella. Ja oli jos mahdollista vielä parempaa..!

Ei voi taas muuta sanoa kuin että kyllä munaruoat rules! Tai rule. Tai johtaa. :)

Olen innostunut 20 vuoden kasvissyönnin (lakto-ovo-kala-kasvissyönnin, teille termiin puritaanisesti suhtautuville ;)) jälkeen kokeilemaan uusia proteiinin lähteitä.

(*pakenee kaupallisuutta ruoan maailmaan*)

Seitan ja tempeh ovat varmaankin tuttuja vegaaneille, mutta minä en ollut vielä runsas kuukausi sitten koskaan maistanut kumpaakaan. Ja jälkimmäistä en vieläkään. Itse asiassa kuulin tempehistä ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna. Kuinka moni teistä on joskus syönyt tempehiä?

Minun silmissäni tempeh ansaitsee kyllä luotaantyöntävimmän kasvisproteiinituotteen tittelin. :D Voiko joku kutsua tätä puristetulta papuoksennukselta näyttävää klimppiä ruokahalua herättävän näköiseksi..?

Wikipedian mukaan:

Mötkäle on odotellut jääkaapissa jo toista viikkoa että keksisin miten sitä valmistaisin. Tai joo, sehän käsittääkseni kypsennetään paistamalla, mutta ilmeisesti marinointi on hyvinkin kannattavaa tempehin erikoisen ominaismaun takia.

Sattuuko kellään olemaan jotain suosikkireseptiä tempehin valmistukseen? Ajattelin, että ehkäpä vain heitän sitä johonkin tomaattipohjaiseen mössöön. Chiliä sekaan jos tempe osoittautuu pahan makuiseksi :)

Seitan-valmisteista olen tykännyt kovastikin. Kivaa saada vaihtelua soijanakeille - seitan-nakit ovat tiiviimpiä ja "lihaisampia". Saisikohan niillä huijattua lihansyöjääkin...? Täytyy ehkä joskus kokeilla valmistaa seitania itse. Olen vain niin huono tuossa maustamisessa, ja sehän on seitanissa kaiken a ja o.

Miksihän seitan ei koskaan ole Suomessa noussut samalla lailla "mainstream"-lihankorvikkeeksi kuin soija? USAssa seitan on ymmärtääkseni yhtä yleistä kuin soijatuotteet ja sitä löytyy markettien pakastealtaista. Meiltä sitä saa vain erikoisliikkeistä. Ehkä Suomessa ollaan gluteeniherkempiä ja kasvissyöjät siksi suosivat soijaa...?

Mitä kasvisproteiinia te Karkkipäivän kasvissyöjälukijat suositte?

* * *

P.S. Vaikka tuotearvostelujeni tuoma tilastollinen kaupallisuus ei teitä näytä kommenttien perusteella haittaavan, kaupallisuus-keskustelu masensi minua hiukan...

Vaikka itsekin kirjoitin, että ihan minkä tahansa asian blogissa voi nähdä kaupallisena, tulin jotenkin odottamattoman surulliseksi luettuani muutaman kommentin matkapostauksistani. Muutama lukija kirjoitti viime viikkoisen Hämeenlinna-vierailuni herättäneen heissä kaupallisen fiiliksen ja epäilykset ilmaiseksi saaduista palveluista. Minun oli vain todettava itselleni, "Ihan kamalaa". :( Hämeenlinna-ressu. Eikö kaupungista voi haluta kirjoittaa vilpittömästi..?

Ilmeisesti haluni lähteä Hämeenlinnan kaltaiseen paikkaan ja vielä maksaa hyvästä ravintolasta ja kauneushoitolavierailusta on niin omituinen kokonaisuus, että se herättää välittömästi epäilyt sponsoroinnista. "Miksi tuo nyt yhtäkkiä lähtis jonnekin pikkukylään ja esittelisi sitten ravintolat ja hoitolat blogissaan..? Sille on tarjottu ne tietty...!"

Minusta oli itsestäni hurjan hauskaa lähteä Hämeenlinnaan ja kertoa, mitä kaikkea tavallisessa pienessä ei-turistillisessa suomalaisessa pikkukaupungissa voi tehdä kahtena helmikuisena päivänä. Matkahuolto ei tarjonnut minulle lippuja, en saanut ruokaa ilmaiseksi ravintoloissa ja maksoin kauneushoitola-vierailustani enemmän kuin mitä tämän kuun aikana on mennyt ruokabudjettiin. Paketoin kokonaisuuden postaukseksi, joka aivan epäilemättä on mainosta Hämeenlinnalle. Ja saa ollakin, Hämeenlinna on minulle rakas paikka! Mutta tulin surulliseksi ajatuksesta siitä, että kun bloggaajana kirjoitan tällaista, motivaatioksi epäilläänkin ilmaisuutta. "Pyysi varmaan että saako ruoat ilmaiseksi niin kirjoittaa paikasta"...

Tuli pelko, että mitä tahansa kirjoitankin, joku on aina arvuuttelemassa motiivejani ja miettimässä, josko tämäkin on joku blogin kautta saatu etu. :(

Ja ei, seitania ja tempehiä ei ole lahjoitettu minulle blogin kautta.