Torkuin parvekkeella ilta-auringossa. "Menen ihan kohta sisään ja teen sen blogijutun", ajattelin. Niinä hetkinä kun horros tilapäisesti hälveni vaihtaessani asentoa aurinkotuolissani.

Kello 18.30 aurinko alkaa kadota parvekkeeltani. Varjon viileys herätti minut. "Menen ihan kohta sisään..." ajattelin taas. Tartuin maahan pudonneeseen Allt Om Mat -lehteen ja aloin lukea lehden fetajuustotestiä. Feta... Mmmm.... Testijutussa oli kuva paahdetuista kasviksista kera murustetun fetan.

Mmmm.

Tässähän alkaa olla nälkä. Ja kello näyttää tosiaan illallista.

Katsoin taivaalle. Aurinko oli kadonnut talon katon taakse.

Mutta pihalle se vielä paistoi. Koko loppuillan.

.

Tuntia myöhemmin olin kattanut kerrostaloasuntoni pihalle yhden hengen "Välimeren illallisen".

Ihan pihalla.

Eikä mitään blogijuttua. *

Parvekkeen pikkukalusteet heilahtivat hetkessä pihalle.

Uunipaahdettua munakoisoa, porkkanaa, punasipulia, kirsikkatomaattia, paprikaa, salottisipulia, valkosipulia, minttua, timjamia.

Fetaa, pistaasipähkinöitä, hyvää oliiviöljyä. Suolaa ja pippuria.

Lasissa Sannin spesiaali; omena light -siideriä, vissyä ja limeä. Tätä kuuluu juoda auringossa. Tai saunan jälkeen.

Kerrostalon pihakin voi olla ihan kiva paikka :)

.

*) Paitsi tämä. ;)

Huomenna Seglinge-stoori ja Mr. Karkkipäivän housut. Jos en nukahda taas parvekkeelle.

Ah, söin viime viikolla jotain aivan tajuttoman hyvää.

Muutakin kuin sitä juhannussafkaa ;)

Elämäni ensimmäiset bataattiranskalaiset.

Aivan järjettömän hyvän makuisia. Täytyy ihmetellä, että peruna jaksaa sinnitellä suomalaisten suosikkina kun on olemassa jotain niin hyvää kuin bataatti. Vaikka joo, tottakai ymmärrän että peruna on kotimainen ja kotimaista kannattaa suosia. Siinä mielessä pidettäköön siis perunan voittokulkua Suomessa myönteisenä asiana  ;)

Mutta bataatti... Sori vain, pottu, mutta häviösi oranssille amerikanserkulle on jäätävä.

Bataatissa on aika paljon hiilareita, 17%. Se ei siis kuulu suurina määrinä vhh:laisen lautaselle. Mutta bataatti on hiilaritietoiselle parempi vaihtoehto kuin peruna alhaisemman glykeemisen indeksinsä ansiosta. Sen sisältämä hiilihydraatti imeytyy hitaammin kuin perunan, aiheuttaen näin pienemmän piikin verensokerissa.

Bataatti... oijjoi. Tosiaan - jos joku vastustamaton hiilariheikkous pitää nimetä, niin se ei enää aikoihin ole ollut leipä tai pasta. Se on bataatti.

Nautin ensimmäiset bataattiranuni Ahvenanmaalla, yhdessä Maarianhaminan ihka uusista ravintoloista. Tarkoituksena onkin esitellä Maarianhaminaan tänä vuonna putkahtaneita uusia ruokapaikkoja. Pisteet paikallisten yritteliäisyydelle - Maarianhaminassa on pieneen kokoonsa nähden todella paljon ravintoloita, - liikaakin, joidenkin ahvenanmaalaisten mielestä. Usean vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua pois muutaman vuoden kuluessa. Viime vuonna hyvästit jätettiin ainakin pihvipaikka Texas Long Hornille, yhdelle sushipaikalle ja lounasravintola Havtornille. Katsotaan miten näiden uusien voimien käy.

Ekonomiegatanille, Pentikin entisiin tiloihin, on avannut vasta runsas kuukausi sitten Köket Bistro & Bar.

"Kyökki" asettuu hintatasoltaan Ahvenanmaan edullisempaan luokkaan, kalapääruoankin saa alle kahdella kympillä mihin ei turhan usein saarimaakunnan ruokapaikoissa törmää. Alku- ja pääruoat tosin ovat yhtä tyyriitä kuin muuallakin.

Kun bongasin menun pääruoista parmesaani- ja pestogratinoidun munakoison, sitä oli vain saatava. Tiedättehän minut ja munakoison... :) Aina on testattava miten hyvin paikka osaa sen laittaa.

Pyysin saada munakoisosta alkuruokaversion ilman pastaa (joka kuului annokseen), ja sehän onnistui loistavasti. Pääruoaksi nimittäin halusin kalaa - ja niitä bataattiranuja jotka olin Köketin menulta vaaninut jo päiviä aikaisemmin..!

Munakoisoannos oli oikein onnistunut, koiso oli kypsennetty makuni mukaisesti todella pehmeäksi niin että se oikein suli suussa.

Pääruoka-annokseni saapui sekin tuunattuna. Tässä kohtaa ei siis voi puhua makujen varsinaisesti onnistuneesta liitosta, sillä alkuperäiseen annokseen kuuluva mangosalsa ei kommunikoi ihanteellisesti bataattiranskisten kanssa, jotka nekin ovat makeita.

Köketissä perunavaihtoehtoina on keitetty peruna, tavalliset ranskalaiset ja bataattiranskikset. Bataatti ei siis kuulu valmiiksi mihinkään suunniteltuun annoskokonaisuuteen, vaan ne saa pyytämällä.

Ruokalistan ainoa kala-annos on makea, "Sitruuna-fariinimarinoitu uunilohi mangosalsalla ja manteliperunoilla". Pyysin sen vhh-versiona eli ilman marinointia ja bataatilla, joka tietysti muutti koko annoksen idean, mutta asiakkaan toive toteutettiin sen kummemmin kulmia kohottelematta. ;) Mangosalsaa en enää kehdannut pyytää jättämään pois ;D

Mä halusin nuo ranut.

Ja ne oli JUST niin hyviä kuin odotin. :)

Mangosalsa ei tosiaankaan sopinut niiden kanssa, mutta sain mitä halusin :)

*

Ahvenanmaasta ja ravintoloista puheen ollen, tänä vuonna on ilmestynyt myös kokonainen kirja Ahvenanmaan ruokapaikoista. Aika huisia..! Alle 29 000 asukkaan maakunta, ja täällä on niin paljon kulinarismia että ravintoloita riittää kirjaksi saakka. :)

Matglädje på Åland esittelee 30 ravintolaa ja kahvilaa ympäri Ahvenanmaata. Mukana on myös kunkin ruokapaikan suosikkiresepti. Kun näin kirjan kaupassa niin sehän oli heti saatava! Laadukkaita kuvia ja kaunista katseltavaa. Ja sivuilta löytyy paikkoja joissa en itsekään ole vielä käynyt.

Kuten kuvan Stickstugan, yksi niitä saaren mansikkapaikkoja joihin en ole vielä tutustunut. Harmillisen harvoin tulee suunnattua Järsöön päin, jossa Stickstugan sijaitsee. Pitäisi joku päivä vuokrata pyörä (mulla ei ole omaa...!) ja tehdä retki Järsöön, alue on mitä viehättävin päiväretkikohde Maarianhaminasta. Tie kulkee siltojen ja pengerteiden yli huikean kauniissa saaristomaisemassa.

*

Ilokseni huomaan, että vanhat Ahvenanmaata matkailukohteena esittelevät postaukseni ovat nousseet klikatuimpien joukkoon taas nyt kesällä. :) Sieltä ne kai tulevat esiin hakutuloksissa ihmisten googlatessa Ahvenanmaan lomavinkkejä.

Heitetään suositut linkit nyt tähänkin jonkun uuden lukijan ihmeteltäväksi:

Lomakohteena Ahvenanmaa

Destination Mariehamn

Pitäisi kyllä päivittää kummatkin postaukset, niin paljon uusia kivoja mainitsemisen arvoisia paikkoja on ilmestynyt kirjoitettuani jutut viisi vuotta sitten.

Tänään ollaan suuntaamassa koko päiväksi pohjois-saarille Kumlingeen ja Seglingeen. :) Kivaa viikonloppua kaikille!

Juhannuksena herkuteltiin kasvispainotteisesti.

Meitä oli jussin vietossa kuusi henkeä erilaisilla ruokavalioilla; kolme söi kaikkea, yksi oli vegaani, yksi vhh ja yksi söi kaikkea muuta paitsi punaista lihaa.

Minä sain toimia viikonlopun ruokavastaavana, ja rakensin tarjottavat kasvisten ja erilaisten kastikkeiden varaan. Proteiiniosuus haettiin grillistä, kaikille oman maun mukaan

Mitäpä sitä monimutkaistamaan asioita kun, noh, voi grillata. ^_^

Juhannuspäivän pääruokana oli yksi ehdottomia lempisalaattejani; Surf'n'Turf -salaatti romesco-kastikkeella.

(Vähänkö huvitti kun kaveri päivitti Facebookiin valmistavansa täsmälleen samaa salaattia mun reseptillä ihan samaan aikaan kuin mekin oltiin kokoamassa komeutta...! ^_^)

Tämän eteen saa oikeasti nähdä vaivaa, mutta makuelämys on totisesti sen arvoinen. Kastikkeen (ainekset ylimmässä kuvassa) valmistelu aloitetaan jo edellisenä päivänä. Paahdettua paprikaa, chiliä, tomaattia, valkosipulia ja manteleita... Taivaallista.

Vegaani-sisareni valmisti makkaraosuuden itse; joka kerta fiiliksen mukaan muokkautuva, tällä kertaa oliiveilla maustettu seitan-chorizo onnistui siskon itsensäkin mukaan tänä viikonloppuna aivan poikkeuksellisen hyvin. Niin mehevää ja mureaa... Mutustavat suut saattoivat vain olla samaa mieltä. Taisipa vege-makkaraa kadota parin lihansyöjänkin suuhun...

Onneksi jätettiin Ruohonjuuren kalliit vegechorizot hyllyyn.

Mr. Karkkipäivän äidin hiljattain tarjoama tomaatti-maustekurkkusalaatti oli niin hyvää, että päätyi juhannusmenuunkin. Tutuista ja tavallisista aineksista valmistuu yllättävän juhlava salaatti joka saa potkunsa maustekurkusta. Salaatissa on tomaattia, kevätsipulia, pieniä maustekurkkuja (Felixin Pikku-Kurkku lienee vähäsokerisin ;)), basilikaa, raejuustoa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Alempi salaatti edustaa makumaailmaa aivan toisesta kulttuurista; marokkolainen porkkanasalaatti harissa-sitruunakastikkeella ja dukkah-mausteseoksella. Resepti on Etiketti-lehdestä (kuten legendaariset tonnikalapullatkin..! Oikeasti, Alkon asiakaslehdestä löytää aivan mielettömiä reseptihelmiä...!)

Aivan älyttömän hyvä setti. Kimppu uuden sadon mehukkaita, paahdettuja porkkanoita, kikherneet, tuore minttu ja persilja kohtaavat sitruunaisen chilikastikkeen ja paahteisen korianterilla ja jeeralla maustetun seoksen rouhittua mantelia ja seesaminsiemeniä, kuorrutettuna murustetulla fetalla. Voiko tällainen seurue mitenkään maistua ikävältä...? Ei.

Oi nam. Nam. Tämä tulee jäämään klassikoksi surf'n'turfin & romesco -kombon tavoin.

Grillissä paistui kullekin oman ruokavalion mukaista protskua; kalavartaita, makkaraa, pihviä ja tofua. Ja tietysti värikkäitä kasviksia. Täytettyjä sieniä ja grillijuustoa unohtamatta.

Marokkolaiseen salaattiin olisi muuten saanut vegaanifetan tällä loistavalla reseptillä (joka muuten on kaikkien aikojen suosikkejanne klikkauksien ja tykkäilyjen perusteella), mutta me rehellisesti unohdettiin. :D Vegesisko söi salaattinsa juustotta.

Jälkkärin inspiraatiota ei tarvinnut kaukaa hakea; Sofién ihana marenkimarjakakku...!

Tajuttoman hyvää.

Unohdin sitten mantelijauhot kotiin ja sekoitin marenkivaahtoon muun vhh-jauhon puutteessa gluteenijauhoa (jota siskoni oli tuonut seitan-makkaraa varten). Vähän arvelutti mitä hommasta tulee kun jauhon (alkuperäisessä reseptissä tärkkelys) tarkoituksena olisi pehmentää marenki, ja gluteenihan on proteiinia siinä missä valkuaisvaahtokin. Proteiini + proteiini = pehmeää? Joo. Onnistui.

Ainakin pohja oli pehmeää. :) Ja kakku yhtä herkullista kuin Pariisissa.

.

Mun lempparit viikonlopulta?

Täytyy sanoa että kakku ja marokkolainen salaatti. :)

Oikeasti - kokeilkaa tuota porkkanasalaattia. Me ei löydetty kaupasta reseptin sisältämää säilöttyä sitruunaa mutta oli nannaa ilmankin. :)

Salaattien ja grillattavan lisäksi pöydästä löytyi tsatsikia, guacamolea, tapenadea, piparjuurijogurttikastiketta, baba ganoushia ja sitruuna-yrtti-kermaviilikastiketta. Tsatsikin tein Rhodoksen Couchsurfing-perheeltä oppimallani tekniikalla, jossa kurkku puristellaan käsin. 45 minuuttia hervotonta puristelua, kynnen jäljet kämmenissä ja tsatsiki, joka katoamisnopeudesta päätellen oli viikonlopun suosikkikastike...! ^_^

Sellainen oli keskikesän juhla tällä kertaa. :)

Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu. :)

...löytää lähikaupastaan uusia rahka- ja jogurttituotteita..!

Jess! Mun Maarianhaminan lähikauppaan on tullut Lindahlsin maustettuja rahkoja!! Voi onnen päivää!

Tähän asti olen syönyt näitä vain Ruotsissa. Lindahlsin rahkoissa on suomenkieliset tekstit mutta ei niitä kyllä meinaa mistään Suomesta löytää. Yhdestä City Marketista olen kerran bongannut maustamattomia, mutta siinä kaikki.

Lindahlsin maustetut rahkat ovat aika lailla niin kuin Skyr, sillä erotuksella että...

* Sokeroimattomissa on vähemmän keinotekoinen maku kuin Skyrissä

* Sokeroimattomat ovat ylipäänsä vähemmän makeita kuin Skyrin sokeroimattomat (- joitain Skyrin makuja ei voi edes syödä kun ovat niin ällöimeliä)

* Rakenne on pehmeämpi ja kuohkeampi

* Näissä on alle 3 grammaa hiilaria / 100 g...!

Aiiivan parasta rasvaiseen raejuustoon sekoitettuna!

Eikä Lindahls-euforia riittänyt. Lähikauppaan oli vielä tullut kreikka/turkkijogun ystävälle säästöpakkaus! ^_^ Manner-Suomessa en ole tätä nähnyt, lienee Ruotsin Arlan tuotteita:

Litran pönikkä turkkilaista jogurttia - ja hintaa alle 3 euroa...!! Siis että Ahvenanmaaltakin voi löytää näin halpoja elintarvikkeita, ohoh! Eikä mitenkään haittaa että Arlan turkkijogussa on vain 3,4% hiilaria. ;)

Tein heti ison kulhollisen tsatsikia. <3

Muut ihmettelevät, Sanni juhlii :) Maitotytön onnen päivät.

Ilo tulee pienistä asioista.

...kuten mun pihalla kasvavasta violetista syreenistä.

Pysähdyn joka päivä ihailemaan sen täydellisen saturoitunutta väriä. Se on niin kirkas että pysäyttää. Juuri tämän värinen syreeni kuuluu mun pihalle. :)

Tämä sopii luontevasti jatkoksi eiliselle tuoksupostaukselle, kuvat ovat samalta illalta Pariisista. :)

Päät pyörällä ihanista tuoksuista jatkoimme iltaa Sofién luona juustojen ja kuohuvan merkeissä.

Sofie ja Mr. Sofié tietävät että olen hulluna juustoihin, ja veivät minut ensin lähijuustopuotiinsa valitsemaan herkkuja. Ranskan juustotiskit ovat minulle kuin Willy Wonkan makeistehdas lapsille konsanaan... :)

Juustolautaselle valikoitui mm. ranskalaisia klassikoita kuten comtéa ja pehmeää vuohenjuustoa, pitkään kypsytettyä cheddaria sekä manchegoa Espanjasta. (Kaikkien nimiä ja laatua en muista, olisi pitänyt tehdä muistiinpanot :D) Itse odotin suurimmalla kiinnostuksella sinihomejuustoja, joita lautasella oli sekä lehmän- että vuohenmaitoversiona. Vuohenmaitosinihomejuustoa en ole ennen maistanutkaan.

Kävi ilmi, että isäntäni ja emäntäni eivät itse edes pidä sinihomejuustosta, sitä oli tarjolla vain minua varten. :)

Sofién keittiöstä löytyi kaunein oliiviöljypullo mitä olen kuunaan nähnyt.

Illan suosikkijuusto? Minun mielestäni vuohenmaitosinihome, ehdottomasti! Just sopivasti asennetta, muttei liian suolainen. Sofié ja miehensä julistivat samaisen juuston tarjottimen pahimmaksi ^_^

Comté on myös aina hyvää, mukavan elegantti juusto. Kolmas suosikki oli oikeassa reunassa näkyvä tuorevuohenmaitojuusto. Koostumus ja maku olivat kuin jotain ricotan ja kreikkalaisen manourin väliltä.

Mieli lämmin ja olo mitä parhain hyvästä seurasta,ruoasta ja juomasta.

Luulin illan kohokohdan jo olleen juustolautasessa ja shampanjassa, mutta hämärän laskeutuessa keittiöstä kannettiin pöytään vielä yllätys....

Sokeroimaton, viljaton marjamarenkikakku...! Siis mikä unelma!

Minä joka en yleensä niin välitä makeista herkuista, en voinut tässä vaiheessa estää veden herahtamista kielelle. Jos nyt yhden palan ottaisi...

Olin super-otettu Sofién eleestä - tehdä nyt vhh-kakku minun takiani..!

Ja ei - pala ei tosiaan jäänyt yhteen...! :D Sen verran hyvää tavaraa oli edessä. Kakku oli täysin erilainen kuin omat perinteiset vhh-leipomukseni, vastustamattoman mehukas täydellisellä makeuden ja hapokkuuden tasapainolla - ja ihanan "fluffy"" rakenne. En olekaan itse koskaan tehnyt marenkipohjaista kakkua, mitä voi ihmetellä. Sehän on mitä vähähiilihydraattisin kakkupohja :)

Sofié olisi normaalisti tehnyt kakun kermavaahdolla, mutta vaihtoi sen jogurttiin jotta kakusta tulisi raikkaampi. Hyvä valinta! :) Rasvaisten juustojen jälkeen kermainen jälkiruoka olisi ollut kenties turhan raskas.

Ohje: lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa vakuaiset vaahdoksi ja lisää makeutus vähitellen. (Sukrin = brändinimi stevia/erytritol-sekoitukselle, nopeampi käyttää kuin tuo sanahirviö ;)) Vatkaa seosta kunnes se on kuohkeaa ja jäykkää. Lisää maissitärkkelys ja etikka. (Aion itse kokeilla korvata maizenan mantelijauholla = ei tärkkelystä. Tärkkelys varmaankin vaikuttaa marengin rakenteeseen mutta kokeilukeittiö testaa mielellään manteliversionkin :)).

Voitele kakkupohjavuoka. Kaada marenkitaikina vuokaan ja paista noin tunti uunin alatasolla. Anna kovettuneen kakun jäähtyä.

Sekoita yhteen jogurtti, kerma ja sokeroimaton hillo (Sofié käytti St. Dalfouria). Levitä seos viilenneen marenkipohjan päälle.

Marmorointimehu: lohko kirskat ja poista niistä kivet. Purista kirsikoista mehu ja sivilöi kuoret. Lisää joukkoon muutama ruokalusikallinen sokeroimatonta vadelmahilloa ja sekoita.

Koristele kakku tuoreilla marjoilla (ja halutessasi mintun lehdillä) ja tee pintaan marmorointi kirsikkamehulla.

Tätä iltaa muistelen vielä pitkään, kiitos ihanasta pariisilaiskokemuksesta Sofiélle ja misterille! <3

Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa'assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on 'tosi hyvä' ja 'tosi hyvä' ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d'olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)

Jatketaan raejuustojen sokkovertailun tulosten tutkailua.

Kaikenlaiset maistiaiset ovat muuten ihan huippuhauska illanviettotapa, suosittelen! :) Aiemmin olen järjestänyt maisteluillan tumman suklaan merkeissä, ja seuraavaksi täytyisi varmaan pitää klassinen viini-tasting. Ihan arkisten ruoka-aineiden maistelu voi kuitenkin lopulta olla paljon hauskempaa ja oivaltavampaa kuin perinteisten viinien, suklaan ja juustojen :)

.

ainesosat: maito, hapate, juoksete, rasvaton jogurtti, suola

Raadin kommentit:

– Hapan, voimakas, kostea.

– Suolainen, välipalamainen, käyttäisin salaattiin. Toiseksi paras maistetuista.

– Mössömäinen, tahmea, liian paksu. Rasvaisen oloinen, tosi hapan. Maistuu kermaviililtä.

– Pehmeä, mössöinen koostumus. Enemmän makua kuin muissa. Rasvainen maku ja koostumus. Outo sivumaku. Varmaan rasvaisin kaikista?

– Hieman pistävä maku, epämiellyttävä fiilis rasvattomuudesta. Liian vetinen.

– Kirpeän hapanta, liian mössöä.

– Mössöinen koostumus, suolainen maku, hapan. Jälkimaku jää, ok.

– Sanni: hapan, kirpeä, irvistys. Mössöinen koostumus

X-tran vähärasvainen sai seitsemän raejuuston joukosta vähiten mairittelevat kommentit. Valtaosa meistä (maistelijoita oli yhteensä kahdeksan henkeä) piti X-tran makua huomattavan happamana ja jopa kirpeänä muihin verrattuna. Olipa tarjokas kuitenkin yhden maistelijan kakkossuosikkikin, niin ne maut poikkeavat. :)

X-tran raejuusto poikkesi muista myös reseptiltään - siinä on jogurttia. Liekö tavallista happamampi maku juuri jogurtin aikaansaamaa..? Koostumus oli testatuista toisiksi puuroisin Valion pehmeän jälkeen, tätä voisi täyteläisen sakeutensa puolesta luulla paljon rasvaisemmaksi, kuten joku raatilaisista kommenteissaan kirjoitti.

ainesosat: rasvaton maito ja kerma, suola, hapate ja säilöntäaine (kaliumsorbaatti)

Raadin kommentit:

– Vetinen, mauton.

– Mauton, kuiva, yök.

– Pehmeä, mehukas, maitomainen maku. Hyvä!

– Pehmeä koostumus, aika perusraejuusto. Melko vähän rasvaa, mauton.

– Pehmeä, sileä, niljakas. Miellyttävän neutraali maku. En itkisi jos vahingossa ostaisin.

– Ihanan kosteaa ja pehmeää, hyvää! Onkohan tämä rasvaisempaa?

– Ilmava ja kostea koostumus, mieto maku, kuiva jälkimaku, silti hyvä.

– Sanni: mauttomin. Rakeet erottuvat hyvin, vesimäinen liemi

Valion Arkirae sijoittuu rasvapitoisuudessa välimaastoon yhdellä prosentillaan. Suurin osa markkinoiden raejuustoista on joko rasvattomia (max 0,4% rasvaa) tai 2-prossaisia.

Kaloriarvoja katsoessa voi huomata, ettei rasvan määrä muuten aina kerro suoraan energian määrästä. Arkirakeessakin on vähemmän kaloreita kuin X-tran vähärasvaisemmassa. Arkirae oli minusta Pohjolan Juustolan ohella mauttomin vertailun raejuustoista, mutta rakeet olivat kuitenkin "mehukkaampia". Vaikka tämäkin on tehty rasvattomaan maitoon, ja rasvapitoisuus tuotu kerman kautta.

Maistelumukeissa karkkipäivää :)

ainesosat: rasvaton maito, suola, hapate, juoksete, säilöntäaine.

Raadin kommentit:

– Pienet rakeet, maku neutraali

– Muruinen, suolainen.

– Ryynimäinen, vetinen, mauton mutta samalla makea.

– Kuivaa ja rakeista, samalla oudon vetinen. Ihan syötävää.

– Kuivat pienet rakeet. Ei maistu oikein miltään. Liian vetinen.

– Hiekkamainen koostumus, vetinen liemi. Ei kummoinen maku.

– Melko mauton, vetinen ja pienimuruinen koostumus.

– Sanni: muruinen koostumus, vesimäinen, rasvaton, neutraali. Jotenkin raikas muihin verrattuna.

Rainbow'n raejuustossa oli vertailluista muruisin koostumus. Koostumus näyttää kuvassa erilaiselta kuin luonnossa, rakeet olivat valtaosin pientä ryyniä. Itse pidin koostumusta jotenkin epämiellyttävänä. Maku oli todella neutraali, mutta siinä oli jotain raikasta muihin nähden. Rainbow'n raejuusto oli testatuista ainoa, jossa on käytetty ainoastaan rasvatonta maitoa. Selittää kuivan maun ja liemen vetisyyden.

Ja sitten, se minun  suosikkini.

Kommenteista havaitsemme, että muilla raatilaisilla oli mausta varsin erilainen kokemus ^_^ Juuri tämä oli illan mielenkiintoisinta antia - miten eri lailla saman ruoan voi maistaa.

ainesosat: maito ja kerma, hapate, suola, säilöntäaine (kaliumsorbaatti)

Raadin kommentit:

– Hyvä koostumus ja ulkonäkö, maku hapan, ei hyvä.

– Mauton, yök, maistuu jollekin nesteelle, juustoinen.

– Hyvä koostumus, epämiellyttävä maku, maussa kuivattua hedelmää (?!), homejuustomainen maku.

– Pahaa mössöä. Maistuu pahvilta. Koostumus ihan ok, vaikka aika pehmeää raejuustoksi.

– Märkä rakenne, mieto, miellyttävä maku. Jotenkin lehmämäinen. Voisi olla rasvatonta?

– Hyi! Inha koostumus, maamainen maku.

– Laivan buffetin raejuuston maku, ei hyvää eikä pahaa. Koostumus suurirakeinen. En ostaisi.

– Sanni: hyvä, selkeärakeinen koostumus. Kevyen voimainen ja tasapainoinen maku. Taidan tunnistaa tämän.

Jep, mä tunnistin lempparini! Minusta Arlan 2-prosenttisessa on kaikkein pehmein ja tasapainoisin maku kaikista maistamistani raejuustoista. Maistan siinä selvästi kerman. Suola tuntuu maussa hyvin miedosti, mikä tekee Arlan 2%:sta parempaa kuin esimerkiksi Goldessan 4,5-prossaisesta, joka sekin oli pitkään suosikkini (ennenkuin Lidl otti Pohjolan Juustolan valikoimaansa). Goldessan sakea rakenne ja täyteläinen maku ovat täydellisiä - mutta suola maistuu voimakkaasti. Siinä Arla vetää pidemmän korren. Tämä on ainoa raejuusto, jota syön välillä myös sellaisenaan koska se on niin hyvää. Muita sekoitan aina ruokiin tai jogurttisekoituksiin.

Olin ihan tyrmistynyt miten heikot kommentit lempparini sai muilta raatilaisilta. ^_^ Lehmämäinen? :D

Pyysin raatilaisia kirjaamaan kommentteihinsa, mikä maistelluista oli heidän suosikkinsa. Yksi raatilaisista ei osannut valita parhaan makuista, osa valitsi kaksi. Äänten hajaantuminen vahvisti jälleen, miten erilaiset maut maistajilla on.

Eniten ääniä sai Valion Arkirae (3) ja toiseksi tulivat Valion Pehmeä sekä monen mielestä niin pahvinen Pohjolan Juustola, jotka kummatkin saivat kaksi ääntä. Kolmannen sijan jakoivat Arlan Luomu ja Arlan 2%, jotka saivat yhden äänen (Arla 2%:n ääni oli tietysti minun ;))

Ainoastaan "inhokista" oltiin keskustelussa suhteellisen yksimielisiä; X-tra 0,4%. Vain yksi maistelijoista piti X-tran makua hyvänä.

.

Kerronpahan tähän loppuun vielä minun ja raejuuston varsin lyhyen historian. En ollut koskaan pitänyt raejuustosta, ennenkuin aloin lisäämään sitä aamiaisjogurttisekoituksiini ravintoarvojen parantamisen vuoksi (--> vähemmän hiilaria, enemmän proteiinia).  Tämä tapahtui vasta runsas kolme vuotta sitten. Siihen saakka raejuusto oli minusta jopa hieman ällöä. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin koukuttuvani, ja nyt en voisi suunnilleen elää ilman raejuustoa. Viikossa kuluu vähintään puoli kiloa.

Raejuusto on jännä juttu - en edelleenkään pidä sitä maukkaana samalla lailla kuin "oikeita" juustoja tai muita tuorejuustoja, enkä syö sitä sellaisenaan kuin harvoin. Se vain on niin helppo ravinto/rakennelisä melkein mihin tahansa ruokaan jogurteista salaatteihin ja pataruoista sosekeittoihin.

Jääkaapissa on aina oltava raejuustoa. Aina. :)

Nyt kun kerran ollaan keskellä tätä valtavaa proteiinibuumia, ja rahkat on käsitelty, niin eiköhän siirrytä vieläkin protskupitoisempaan maitotuotteeseen - eli raejuustoon. :)

Itse asiassa idea raejuustojen sokkomaistelusta on muhinut päässäni jo vuoden vaihteesta. Löysin tuolloin uuden lemppariraejuuston, ja halusin testata, erottaisinko sen muiden joukosta sokkotestissä. Olin nimittäin siihen saakka pitänyt kaikkia raejuustoja (paitsi Euroshopperia, yöx) käytännössä saman makuisina ja tuntui, että oli ihan sama mitä sieltä kaupan hyllystä nappasi. (Ellei hiilariarvoa oteta huomioon, mutta se ei liity makuun ;)).

Yhden hengen sokkomaistelu kasvoi ideaksi järjestää useamman hengen tasting-tilaisuus, ja niin sitten kutsuin ystäviä kokoon viettämään iltaa raejuustoteemalla. :)

Maisteltavina oli yhteensä 7 raejuustoa eri rasvaprosenteilla. Valitsin mukaan myös yhden luomu-raejuuston, uteliaana selvittämään erottuisiko luomumaku muista. Raati ei tiennyt, minkä merkkisiä tai minkä rasvapitoisuuden raejuustoja he maistelivat, jottei kenellekään syntyisi mitään tiettyihin merkkeihin tai mahdollisiin omiin lemppareihin liittyviä ennakko-odotuksia.

Kokemukset olivat älyttömän kiinnostavia! Kävi mm. ilmi, ettei raejuuston rasvaisuus tai rasvattomuus välttämättä tule maussa lainkaan esiin, ja lähes rasvatontakin yksilöä veikattiin kaikkein rasvaisimmaksi.

Osallistuin maisteluun itsekin, ja vaikka tiesin merkit, sekoitin tarjokkaat niin etten käytännössä tiennyt mitä oli missäkin kupissa. Ja kuinkas kävi - pidin mm. entistä suursuosikkiani kaikkein pahimman makuisena...! ^_^ Kyllä vain sokkomaistellessa aistii maut ihan eri tavalla.

Pitemmittä puheitta, suuren raejuustoraadin tulokset, osa 1:

ainesosat: maito ja kerma, maissitärkkelys, suola, säilöntäaine (kaliumsorbaatti) ja hapate.

Raadin kommentit:

- Suolainen, juustoinen, mössömäinen, dippimäinen, aromi maistuu, mun suosikki

- Hyvä, kermainen maku, epämiellyttävä ulkonäkö ja koostumus, hiukan makea, levitemäinen, ei raejuustomainen

- Niin pehmeää mössöä ettei raejuustoksi tunnista. Rasvainen. Outo maku. Ihan hyvä kuitenkin.

- Maku ok, maitomainen. En pidä puuromaisesta rakenteesta, ei tunnu raejuustolta.

- Ihanan pehmeä ja täyteläinen maku, ikävä koostumus, liian mössömäistä. Tuorejuustomainen. Harmi, sillä maku oli hyvä mutta koostumus inhottava.

- Hyvä maku, koostumus mössöinen, pallerot ei erotu, rasvainen maku.

- Hapan, koostumus vetinen

- Sanni: pehmeä, kuin levitettä tai ylikypsää riisipuuroa. Mieto ja hyvä maku.

Valion 2,4-prosenttisen puuroinen koostumus yllätti. Luulin maistaneeni tätä ennen, mutta en muistanut koostumuksen olevan näin levitemäinen. Valion pehmeässä oli myös kaikkein selkein aromi, maistui melkein siltä kuin siihen olisi lisätty jotain voi-aromia (mutta tuoteselosteen mukaan ei ole). Mietin, millä koostumus on saatu näin tahnamaiseksi... Onkohan maissitärkkelyksellä (jota ei ollut yhdessäkään muussa masistellussa) vaikutusta...? Ainakin maissin voi arvata tuovan tähän kaveriin muita korkeamman hiilaripitoisuuden.

Mielenkiintoista, miten vain 0,4 prosenttiyksikön ero Valion tavalliseen raejuustoon tuo näin huomattavan rasvaisen maun.

ainesosat: luomumaito ja -kerma, hapate, suola.

Raadin kommentit:

- Onkohan tämä Valion Pehmeää? Voimakasmakuinen, hyvä.

- Juustoinen maku, tulee mieleen Oltermanni tai joku muu mauton, suolainen.

- Hyi! Juustomainen maku, ei kuulu raejuustoon!

- Aika pehmeä koostumus, jonkin verran rasvaa. Neutraalin makuinen, vähän hapan.

- Juustoisa, maamainen maku. Koostumus muuten ok mutta vetinen.

- Yäk. Maamainen maku, ikävä mössökoostumus.

- Hirveä maku, en meinannut saada nieltyä. Ei maistu raejuustolta.

- Sanni: vetinen massa, neutraali ja ihan hyvä maku.

Kaiken kaikkiaan Arlan Luomu-tarjokas jätti vähän epämääräisen fiiliksen. Luomu oli maisteltavien rasvaisin raejuusto, mutta se ei maistunut juuri kenenkään mielestä kermaiselta tai täyteläiseltä. En ollut itse maistanut tätä koskaan aiemmin, ja olin rasvapitoisuuden puolesta veikkaillut tästä suosikkia, mutta maku ei päässyt lähellekään vuodenvaihteessa löytynyttä lempparia.

ainesosat: rasvaton maito, kerma, hapate, suola, säilöntäaine (kaliumsorbaatti)

Raadin kommentit:

- Kuiva, rasvaton ja hyvänmakuinen.

- Tosi mauton, vetinen, sopisi ehkä ruoan sekaan. Kovaa, kuivaa. Yök.

- Kuiva, hapan, tutun oloinen, mauton, rasvattoman oloinen.

- Kuiva, vähän mauton. Ei hyvää. Pahvinen maku.

- Verrattain mietoa. Kiva rakenne. Kuiva, mutta raejuustomainen. Oma suosikki!

- Kuivahkoa, tylsää.

- Jauhoinen, mauton, todennäköisesti rasvaton, ei miellytä.

- Sanni: pahin. Kuiva, mauton, kuin pahvia.

Hahaa - ja tämähän oli pitkään suosikkini! En tiedä olinko sitten ollut pelkästään markkinoiden alhaisimman hiilariarvon vakuuttama, mutta kyllä tämä oikeasti maistui aika hirveältä moneen muuhun verrattuna. Tosin yksi raatilaisista sanoi, että hänen mielestään PJ:n raejuuston maku on hiljattain muuttunut, eikä se ennen ollut näin mautonta. Pohjolan "kuivis" ei kuitenkaan vetänyt ihan pohjia, huonoimmat makupisteet saanut yksilö esittäytyy huomenna julkaistavassa kakkososassa.

Huomisessa osassa selviää myös, tunnistinko maisteltavien joukosta sen lempparini :)

.

Maistellessa erottui (tai ainakin itselleni erottui) varsin selvästi se, oliko juuston valmistukseen käytetty rasvatonta maitoa vai täysmaitoa. Raejuuston rasvapitoisuutta voi säädellä joko lisäämällä valmiiseen raemassaan kermaa tai käyttämällä massan valmistukseen täysmaitoa. Esimerkiksi Pohjolan Juustolan 2-prosenttisessa raejuustossa rasvaisuus on tuotu lisäämällä rasvattomasta maidosta valmistettuun raejuustomassaan kermaa. Kuivakka maku johtuu siis siitä, että itse rakeet ovat rasvattomia, vaikka liemessä on kermaa. Sellaiset 2-prosenttiset raejuustot, joissa raemassa on tehty täysmaitoon, maistuvat ihan toisenlaisilta. Tällaisia ovat mm. Valion ja Arlan perusraejuustot.

Oli hauskaa kuunnella raatilaisten kommentteja. Moni yllättyi siitä, miten erilaisia makuja ja koostumuksia niin neutraaleiksi mielletyissä raejuustoissa onkaan. Kun ei tule vertailtua, makujen eroa ei tajua.

Oletteko te panneet merkille makueroja raejuustoissa? Mikä on teidän suosikkinne?

Me siskojeni kanssa rakastetaan leipomista. Viime viikolla järjestimme yhden siskon synttäreiden kunniaksi kakkunyyttärit, jonne jokainen toi oman lempparikakkunsa. Kaikilla meillä on vähän erilaiset ruokavaliot, joten kakutkin edustivat erilaisia suuntauksia. Kolme kakuista oli vegaanisia, yksi täys-vhh ja kaksi semi-vhh:ta. :)

Karkkipäivässä tunnetusti tykätään leivonnaisista, joten täältä tulee taas tuutin täydeltä kakkutunnelmia resepteineen ^_^

Kakut katettiin lattialle picnic-tyyliin. :)

Suolaista purtavaa edustivat siemennäkkärit (valmistin ne kananmunattomina vegaani-siskoa varten), guacamole, baba ganoush eli munakoisotahna sekä pilkotut kasvikset. Suolainen puoli oli näillä kekkereillä kuitenkin sivuroolissa ja vatsat täytettiin rehellisesti kakuilla. :)

Vinkki munattomaan siemennäkkäriin: kun taikinaan lisää tarpeeksi psylliumia, se pysyy kasassa eikä hajoa. Monet kananmunattomat näkkärini ovat olleet onnettomia yritelmiä niiden murentuessa käsiin, mutta nyt olen löytänyt toimivan siemen/jauho/psyllium-suhteen.

Nyyttärivegaaninäkkärissäni (jonka koostumusta kiiteltiin vuolaasti ^_^) oli 5 dl siemeniä ja jauhoa (seesamin-, kurpitsan- pellavan- ja chiasiemeniä + manteli- ja lupiinijauhoa), 2 rkl psylliumia, noin 3 dl nestettä (vettä + mantelimaitoa) sekä 1,5 rkl seesamiöljyä.

Koiratkin olivat vieraslistalla.

Tätä kakkua en syönyt koska se on vehnäpohjainen. Tämä on sisareni lemppari, ja alkuperäinen ohje on Sokerihelmi-blogista.

Vegaani-siskokaan ei oikein käytä sokeria ja jättää leipomuksistaan usein pois sokerin tai korvaa sen esim. muusatulla banaanilla. Porkkanakakkuun hän laittoi vain ohjeen vaniljasokerin. Toinen sisko totesi, että kuorrutus olisi kyllä makeutusta kaivannut... :)

Ei koirankaan suu tuohesta ole, Totti tuumaili.

Surauta blenderissä viikunat (tai taatelit), pekaanit ja basilika/minttu tasaiseksi massaksi. Painele seos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Laita seuraavaksi blenderiin täyteainekset ja surauttele tahnaksi. Levitä täyte pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tai pakastimeen noin neljäksi tunniksi.

Tämä kakku ei voittanut nyyttäreiden "Kaunein tuotos" -palkintoa :D, mutta oli sitäkin herkullisempi. Raakakakut ovat parhaimmillaan juuri kylmästä otettuna, ja tämän kakun rakenne oli ehtinyt menettää eleganssinsa matkalla kekkereille.

Siskoni löysi ohjeen jostain ruokalehdestä ja kokeili reseptiä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun itse maistoin raakakakkua. Oijjoijjoi mitä herkkua.... Basilika toi kakkuun yllättävän twistin, toimii loistavasti mustikoiden kanssa. Tähän kakkulajiin ei kannata hurahtaa jos laskee kaloreita, energiatiheämpää herkkua saa juuri hakea :D Raakakakuissa sekä pohja että täyte valmistuvat pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä.

Omenapaistos murukuorrutteella on toisen siskoni bravuureita. Supersimppeli herkku valmistuu käden käänteessä.

Lohko omenat ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia ja makeutusta. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Määrillä ei ole niin väliä, tee sen verran kuin tarvitset peittämään omenat :) Kaikkia aineksia suunnilleen saman verran suhteessa toisiinsa, mausteita maun mukaan ja öljyä vain sen verran että seos vähän kostuu. Kuorrutuksen tulee jäädä murumaiseksi.

Levitä crumble omenoiden päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta ruskistuu.

Kääk - unohdin ohjeesta Fibrex-hiutaleet...!! Ne ovat tärkeä osa viljatonta kuorrutusta.

Vähähiilihydraattinen täytekakku taas on minun bravuurini. Tämä on niiiiin hyvää! Täytteet vaihtelevat, mutta mukana on aina pähkinää, vaniljaa ja ricottaa.

Pohja valmistuu mikrossa vain minuutissa. Kakku on pieni, juuri sopiva 3-4 hengelle.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja makeutus. Sekoita yhteen kananmuna ja rypsiöljy (voit myös käyttää saman verran sulatettua voita). Yhdistä seokset ja mausta halutessasi vaniljalla. Kaada seos murokulhoon ja mikrota täydellä teholla 1 minuutti. Ota ulos. (Jos näyttää vielä kostealta niin mikrota 10-15 sekuntia lisää, mutta älä pidempään.)

Anna jäähtyä. Kumoa kakku kulhosta ja leikkaa kahdeksi kerrokseksi. Täytä.

(Samalla tekniikalla valmistuu myös maailman nopein suklaakakku!)

Ihan kuin täytteestä ei olisi saanut yksinkertaisempaa selostusta, mutta eräs tykkää tehdä näitä kuvakollaaseja :D ^_^

Vähähiilihydraattinen kirsikka-makadamiatäyte:

Ksantaanikumi on muuten uusin löytöni. Vähänkö näppärä! Toimii samalla periaatteella kuin psyllium, mutta on vieläkin neutraalimman makuista (käytännössä vailla makua) ja sopii myös kylmien nesteiden saostukseen, toisin kuin psyllium.

Kun huomasin kermavaahtoni menneen pilalle (se vain lässähti ja meni löysäksi), lisäsin siihen ripaus kerrallaan ksantaanikumia, ja vaahto saostui hetkessä kreemimäiseksi. :) Aivan loistavaa. Ksantaanikumia (samoin kuin guarkumia) voi käyttää vaikkapa vhh-vanukkaiden tai -kiisseleiden sakeuttamiseen samaan tapaan kuin maissitärkkelystä normiruokavaliossa.

Hyviä herkkuhetkiä taas kaikille! :)