Taisinkin jo aiemmin mainita, että rakastan aurinkoa. Siis olen ihan hulluna aurinkoon. Tiedän, että auringolle altistuminen on nykyään kasvavassa määrin epäterveellistä, mutta mä haluan fixini. En polta tupakkaa ja juon alkoholia erittäin harvoin ja kohtuudella, joten katson että mulla on oikeus yhteen kunnon terveyttä uhkaavaan päihteeseen. Se on aurinko.

Nyt kun mä olen täällä rakkaalla Ahvenanmaallani, niin mitäs mä teenkään päivisin? Jep, mä otan hirveällä höökillä kiinni alkukesän menetettyjä aurinkotunteja. Eilen ja tänään olen maannut tuntitolkulla aurinkorasvan tuoksuisessa nirvanassa parvekkeella. Kestohymy kasvoilla.

Aurinkomeikki. Siis ei aurinkoon, mutta auringon inspiroima.

Trendissäkin on ymmärretty että oranssia sen olla pitää.

Santen aurinkovoide korkattiin viikonloppuna. Kerron kokemuksia kun ehdin käyttää tuotetta kunnolla ja pitempään.

"Sun, sun, sun, here it comes...."

Tämä kertoo jo aika paljon; olin litistyneenä viimeiseen aurinkoviiruun parvekkeen reunalla kunnes minusta mahtui läikkään enää vain olkapää ja takareisi. Tässä vaiheessa luovutin. Ja menin sisään katsomaan tyytyväisenä rusketusrajojani. :)

Aurinkomeikissä sävyjä MACiltä; liikkuvalla luomella kellankultainen Goldmine, luomivaossa Coppering ja sen yläpuolella Expensive Pink. Kulmakarvan alapuolella Shroom. Rajaukset Eye Kohl Smolder ja mattamusta luomiväri Carbon.

Miten lukijat suhtautuvat aurinkoon? Välttelettekö, vai kirmaatteko ulos biksuissa heti pienenkin mahdollisuuden tullen? Onko rusketus teille tärkeää? Istutteko ulkona mieluummin varjossa vai suorassa porotuksessa? Mä tunnen erään tytön (joka mahdollisesti lukee tätä nyt, terveisiä vaan K:lle!), joka kulkee helteessäkin pitkähihaisissa takeissa ja peittää päänsä huiveilla suojautuakseen auringolta mahdollisimman hyvin. Hänen ihonsa varmasti kiittää 30 vuoden kuluttua, kun taas minä olen ryppyinen ja maksaläikikäs.... ^_^ Se on kenties hinta, jonka maksan aurinkotrippailustani.

Me vietettiin todella ihana juhannus Eckerön Kråkskärissä. Tässä kuvia viikonlopulta.

First things first; juhannusmeikki. Valitsin kiireessä MACin paletistani ne sävyt, jotka sattuivat olemaan vierekkäin. Liikkuvan luomen turkoosi Shimmermoss ja ulkonurkan vihreä Humid ovat viihtyneet keskenään jo aiemminkin, mutta luomivaon kuparipersikkaisen Expensive Pinkin yhdistin näihin sävyihin vasta ensimmäistä kertaa. Ei mikään perinteinen väriharmonia, mutta toimi yllättävän kivasti.

Kråkskärs fritidsområde.

Edes juhannusta ei voi viettää ilman läppärin jatkuvaa läsnäoloa... Se toimi kuitenkin lähinnä musiikin lähteenä.

Juhannuksena lakkaillaan myös kynsiä; vetäisin edellisessä postauksessa esitellyn Sun Worshiperin päälle kerroksen Lumenen läpikuultavaa Aurinkoon-sävyä, joka toi Sun Worshiperille kauniin vaaleanpunaiseen shiftaavan pinnan. Keskisormen lakkaus sitten ehti lohjetakin ennen kuvan ottoa.

Grillimaestro tarjoili meille liekitettyjä maisseja.

Soijanakkia, nam!

Uupuneet auringonpalvojat.

Kesän oranssiin väriteemaan liittyen; koulutuksesta lahjaksi saatu JPG:n MaDame-huulikiilto. Aivan i-h-a-n-a!

Näitä kallioita jään kaipaamaan.

Kun nyt edellisessä postauksessa jo oltiin ysäritunnelmissa, niin jatketaan vielä nostalgiatrippiä toisen jutun verran. :)

Löysin asunnostamme remontin yhteydessä vanhan lattian alta Anttilan kevätkuvaston vuosimallia 1990-jotain. Päivämäärää ei lehtisestä löydy, mutta kuvat ja mainokset sijoittavat lehden jonnekin vuoteen 1992 tai 1993.

Kosmetiikkaa. L'orealin perusihonhoitosarja oli tuolloin vielä nimeltään Plenitude. (Voin vielä jopa muistaa miltä tuo Plenituden puhdistusemulsio tuoksuu.)

Meikkipuolella kaupoista löytyi vielä kaksi 80-luvun suurta (nyttemmin lopetettua) sarjaa, ranskalainen Arcancil ja ruotsalainen Pierre Robert. Max Factorin kynsilakat näyttävät edelleen ihan samalta kuin 90-luvun alussa, nimi Diamond Hard on vain vaihtunut Nailfinityksi.

Katsokaas näitä kännykkämainoksia...! GSM-puhelimet tekivät vasta tuloaan ja suurimmalla osalla ihmisistä oli vielä NMT-luurit. Edit. Tajusin juuri huonon sanavalinnan; "suurimmalla osalla" on vähän liioiteltu ilmaisu, kun kännyköitähän oli vain aniharvalla! Itse tunsin koko yläasteen aikana vain yhden ainoan ihmisen jolla oli kännykkä. Nuorilla kouluikäisillä ei luonnollisestikaan mitään kännyjä ollut.

Hihii, puheaika on ollut peräti 60 minuuttia....!! Huomatkaa myös hinta; halvinkin puhelinmalli on maksanut tarjouksessa euroina 335!

Aurinkosuojavoiteista huomaa myös erittäin hyvin että eletään 90-lukua. Suojakertoimet olivat vielä tooodella pieniä, ja jo 10-kerrointa pidettiin korkeana. Kun minä olin lapsi (tai nuori), 20 oli korkein suojakerroin mitä löytyi. Nykyäänhän suositellaan, että 15 olisi se minimi mitä kaikkien kuuluisi käyttää. Tuollaista kuvan 3- tai edes 5-suojakerrointa ei varmaan enää tänä päivänä kaupoista löydy.

Bonuksena nolouskuva suoraan blogittaren teini-iästä. Mietin pitkään kehtaanko oikeasti väläyttää tämän kuvan mutta noo, menneisyytensä kanssa on elettävä. ^_^ Ja ollaanhan me oikeasti aika herttaisia hirvittävästä tyylistämme huolimatta...! :D

Vuosi on siis 1992, ja luulen että kuva on otettu syksyllä, kun olemme juuri aloittaneet 7-luokan. Olemme tässä lähdössä perjantai-iltana juhlimaan, ja vaatetuksemme kuvastaa täydellisesti sen ajan "muotia". (Tuohon aikaan muoti ei ollut yläasteikäisille vielä sellainen juttu kuin nykyään.)

Kaikilla meillä on tietysti trendin mukaisesti permanentit ja tupeeratut otsahiuskukkulat. Vaatteiden kuului olla monta numeroa liian suuret, ja itse ostin jopa kengät 2-3 numeroa liian suurina. Farkkuhaalarit olivat vuonna 1992 the shit, ja mulla oli sellaiset useissa eri väreissä. Tässä kuvassa olen lainannut punahiuksisen H:n haalareita, muista kuinka kateellinen olin H:lle kun hän löysi juuri tuollaiset oranssit...!

"Muotia" olivat baseball-henkiset takit, flanellipaidat, suuret, säkkimäiset neuleet, Leviksen 501:t, koristossut (pitkä matka Converseihin...), ribatut pooloneuleet ja suuret kaulakorut, etenkin ristin muotoiset (eikä sillä ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa). Ulkona liikuttiin tietysti aina repun kanssa, käsilaukkuja oli vain snobeilla. Ylipäänsäkään käsi- tai olkalaukut eivät kuuluneet yläasteikäisten tyyliin, niitä pidettiin liian aikuismaisina.

Mulla on tässä kuvassa outona yksityiskohtana huopainen lierihattu, jollaisia ei käyttänyt kukaan tuohon aikaan.  Hatut olivat ylipäänsä täysin out, virkattuja, päätä nuolevia hellemyssyjä lukuunottamatta. ^_^ Hattu oli H:n, ja mun mielestä se oli niin cool että halusin lainata sitä. Mulla on myös poskeen piirrettynä sydän. Piirsimme usein pieniä kuvioita kasvoihin lähtiessämme "bilettämään". Meikki oli erittäin yksinkertainen; puuteria, ripsiväriä, kajalia ja huulipunaa. Kulmakarvoja ei laittanut 7-luokalla vielä kukaan, itse aloin meikata kulmat vasta kasilla.

Mitä muistoja blogin 3-kymppisillä lukijoilla on 90-luvun alusta? Onko kuvan vaatetyyli teillekin tuttu? :)

Kävin taas tankkaamassa annoksen saariston rauhaa.

Minua surettaa. Edessä on ensimmäinen kesä kahdeksaan vuoteen jota en vietä Ahvenanmaalla. :/

Norragatan n. klo 22.10 sunnuntai-iltana.

Västerhamn klo 22.20.

Iltakävelyni suuntautuvat lähes aina Västerhamniin eli Länsisatamaan, koska täällä näkee kauniita auringonlaskuja.  Satamassa oli niin tyyntä ja kaunista. Purjeveneilijät eivät ole vielä saapuneet. Istuin laiturille pitkäksi aikaa kuuntelemaan hiljaisuutta ja lintujen satunnaisia ääniä. Miten voi olla niin ihana paikka kuin tämä? Kuukauden kuluttua vierassatamassa on jo eloa, ja heinäkuussa paikka on tupaten täynnä. Lempipuuhaani on istua jossakin sataman ravintoloista ja katsella purjeveneitä ja iloisia, ruskettuneita ihmisiä. Veneet kiehtovat minua. Jonain päivänä haluaisin purjehtia itsekin.

Majesteetillinen Pommern-laiva klo 22.25.

Pub Niska avattiin Länsisatamaan vasta kaksi kesää sitten, mutta siitä on jo ehtinyt tulla kaikkien kesäsuosikki. Täällä voit nauttia oluen, siiderin ja muiden juomien lisäksi nimellä "plåtbröd" kulkevaa pizzaa. Oma lempparini on kylmäsavulohi-ruccola-plåtbröd.

Pub Niska klo 22.40.

Niskan terassi avautui jo pääsiäisenä, mutta silloin oli niin kylmä että emme vielä käyneet starttaamassa terassikautta. Kylmältä näytti edelleen.

Nygatan klo 23.30.

Entinen esimieheni kysyi jälleen enkö tulisi tänne kesäksi töihin. Arvatkaa vaan haluaisinko? Saisin viettää kesän täällä rakkaassa ympäristössä ja tienaisin paremmin kuin nykyisessä työpaikassani. Mutta minähän kuitenkin rakastan myös uutta työtäni, enkä voi lähteä pois kesäksi. Kirpaisee, mutta sellaista elämä on. Varmasti ajattelen purkkien ja puteleiden keskellä haikeana Lilla Holmenin rantahiekkaa ja Café Juliuksen pannukakkua. Saa nähdä, miten pahaksi vieroitusoireet käyvät.

Onko kukaan suunnittelemassa kesäreissua Ahvenanmaalle? Mietin, josko tekisin jossain vaiheessa "Parhaat lomatärpit Ahvenanmaalla" -tyylisen postauksen. Olisikohan siitä iloa kenellekään? (Ainakin minulle.:))

Ajattelinpa tehdä teille vaihteeksi kevyen postauksen työpäivästäni. Tällainen oli siis Sannin työpäivä tiistaina 4. toukokuuta. :)

(Kuvia olisi voinut olla enemmänkin, mutta töissä ei kuitenkaan voi kuvata ihan solkenaan...)

Työmatkamusiikiksi valitsin tänään A-Han singlekokoelman. Kasaripopista tulee aina niin hyvälle tuulelle! Voiko päivä alkaa hauskemmin kuin laulaen ratissa Take On Me'ta matkalla töihin. :)

Saavun töihin puoli tuntia ennen liikkeen avaamista. Silmämeikin olen tehnyt jo kotona, mutta ihon olen jättänyt nudeksi sillä haluan jälleen testata jotain nestemäistä meikkivoidetta. Tänään sellaiseksi valikoituu L'orealin True Match. Sävyn valinta tuotti vaikeuksia, True Matchissä oli itse asiassa useampi mun ihoon sopiva sävy.

Ennen liikkeen avautumista ehdin vielä suihkauttaa päivän tuoksua. Jatkan Jean Paul Gaultierin Ma Dame Edp:hen tutustumista, kyllä se vaan onkin jännä tuoksu. Ei yhtään mun tyylinen, mutta jotenkin se vetää mua puoleensa.

Ohjelmassa tänään on mm. tavaran purkua. Jonkun mielestä varmasti tylsää - siis availla pahvilaatikoita, hinnoitella ja hälyttää tuotteet ja kiikuttaa ne hyllypaikoilleen, mutta minusta se on hauskaa! Tällä viikolla saapuvia uutuustuotteita ovat mm. Estee Lauderin Sumptuous-maskaran waterproof-versio sekä Biothermin Aquasource Eye Perfection -silmänympärysvoide.

Liioiteltujen pakkauslaatikoiden koko jaksaa ärsyttää viikosta toiseen... Kaksi ylintä kuvaa edustaa taas fiksua säästeliästä pakkaustapaa. Not.

Välillä pitää käydä syömässäkin. Lounaaksi tänään itsetehtyä perunasalaattia ja kaksi ruisnappia. Jälkiruoaksi Muksu-hedelmäsosetta.

Ruokatauon jälkeen tavaran purku jatkuu. Yhdestä laatikosta paljastuu uusi OPIn Hongkong-kokoelma! Iiih, vähänkö ihana! Omin displayn itselleni työkaverin näpeistä ja haluan koota sen. Kokoelmassa on aivan ihania superkirkkaita creme-sävyjä. Mun suosikkeja ovat Jade Is The New Black, Hot And Spicy ja A Good Mandarin Is Hard To Find.

Asiakkaiden palvelun välissä käyn läpi hyllyjä ja vetolaatikoita ja laitan Estee Lauderin huulipunat ja Diorin meikkivoiteet numerojärjestykseen. Nämä laatikot ajautuu aina kaaokseen... Mä rrrakastan järjestelyä ja etenkin asioiden lajittelua! Tavaroiden järjestely numero- tai aakkosjärjestykseen tuottaa mulle suurta tyydytystä. ^_^

Päivän mieleenjäävimmät asiakkaat ovat nelikymppinen naisparivaljakko, jotka pysähtyvät hipelöimään Make Up Storen Eye Dusteja. Kun kysyn voinko olla avuksi, toinen hihittelee että on jo pitkään kuolannut (kyllä, hän käytti juuri tuota ilmaisua!) MUSin Eye Dusteja ja miettii olisiko hänellä rohkeutta repäistä ja ostaa kirkkaanvioletti luomiväri. Lopulta kummatkin naiset ostavat Eye Dustit ja ovat kassalta lähtiessäänkin vielä ihan innoissaan. Violetin sävyn ostanut nainen myhäilee pyytävänsä tyttäreltään apua luomivärin käytössä. :) Mahtavaa.

Kun kello tulee kolme, mun työpäivä on jo päätöksessään. Töissä on minusta aina niin mukavaa, että en melkein malttaisi lähteä kotiin. On tosi ihanaa olla työpaikassa, missä ei ole stressiä eikä ahdistavia deadlineja tai suuria vastuukysymyksiä. Tietysti, vastuullista työtä tekevät tienaavatkin paremmin. Mutta itse tienaan mielelläni vähemmän ja teen työtä joka on hauskaa ja antoisaa.

Olen nyt sitten bloggaillut uudessa osoitteessa Indiedaysin puolella kuukauden päivät. Osa lukijoista suhtautui maaliskuun lopulla kielteisesti uutiseen muutosta, ja itseänikin vähän mietitytti miltä bloggaus mainosten keskellä tuntuisi. Kyselyn mukaan valtaosa lukijoista on kuitenkin sitä mieltä, että on ihan sama millä alustalla blogiani pidän, he lukevat silti. Vain 25 henkilöä on toistaiseksi vastannut, että blogi oli parempi Bloggerin puolella. Olisi muuten kiva kuulla ihan sanallisestikin, mikä blogissa oli parempaa vanhassa osoitteessa...? Ja jos jollain on jotain muutakin kommentoitavaa muutosta..?

Itse huomasin tottuvani mainoksiin nopeasti. Enää en melkein edes huomaa niitä. Kyselyssä vastaisin itse vaihtoehdon "Blogihan on ihan samanlainen kuin ennen muuttoa." Olen tyytyväinen, kun blogin ulkoasu ja sivupalkin rakenne säilyi niin uskollisena Bloggerille, ja postauksethan nyt noudattaa ihan samaa linjaa kuin ennenkin. Ainoa mikä todella harmittaa, on bannerikisan bannerien kohtalo. Kun järjestin kilpailun, minua ei oltu vielä pyydetty Indieen. Täällä bannerit ovat isompikokoisia kuin silloinen pyytämäni koko, ja ne eivät kokonsa puolesta oikein toimisi täällä. Jos mulla olisi pokkaa, pyytäisin kainosti finalistibannerien tekijöitä muokkaamaan bannereista isommat versiot koska olisin oikeasti halunnut käyttää niitä, mutta en kehtaa. :/

Tuntuu kieltämättä vähän hassulle blogata täällä muotiblogiportaalissa, mutta Indiedays halusi laajentaa sisältöään kosmetiikka- & sisustusblogeilla. Tulevaisuudessa mukaan otetaan varmaan muitakin muun alan blogeja, voisin kuvitella.

Se, mistä en ole täällä Indiedaysin puolella niin tykännyt, on kaikki blogialustaan eli WordPressiin liittyvät jutut. Ne eivät teille lukijoille varmaan niin välity, mutta perfektionistina mulla menee välillä hermot kun kuvista ei meinaa saada haluamansa kokoisia, laatu kärsii, rivivälit toimii miten sattuu ja tekstin muotoilukin on paljon hankalampaa kuin Bloggerin puolella. Aakkostaminenkin on WordPressille haasteellista, kuten esim. tunnisteluettelosta näkee. On WordPressissä paljon hyvääkin, kuten mahdollisuus vastata kommentteihin yksitellen. Bloggaako teistä muuten kukaan WordPressissä? Onko teillä ollut samanlaisia ongelmia kuin mulla?

Loppuun pari kuvaa viikonlopulta. Itsehän en bilettänyt, vaan vietin vapun flunssassa. Brunssillekaan en jaksanut edes pukeutua saati sitten meikata. Koirulit oli kanssa meillä viettämässä vappua. Alimmassa kuvassa meikkaan siskoani, joka suostui malliksi vihreäsilmäisen meikkiin. Postaus tulossa huomenna. Huomatkaa sannimainen kotiasu, mulla on aina päällä mitä sattuu.....

Kiitoksia kaikille synttäripostauksessa saamastani palautteesta! Oli todella mukava kuulla mistä olette blogissani tykänneet, ja että kaikille osa-alueille löytyy lukijoita. Valtaosa lukee Karkkipäivää tietenkin meikkivinkkien ja kuvien takia, mutta myös luonnonkosmetiikkapostaukset ovat monelle mieleen. Jopa satunnaiset Ahvenanmaa, My Little Pony ja chihuahua -postaukset ovat lukijoiden mielestä tuoneet kivasti vaihtelua muuten asiassa pysyvään blogiin.

Ajattelin kommentoida joitain useasti esille tulleita kommentteja muutamalla sanalla.

Eniten kaivattiin kokokasvokuvia meikeistä. Ymmärrän tämän täysin, ja suoraan sanottuna itsekin tykkään eniten sellaisista meikkiblogeista, joissa meikki esitellään aina myös kokonaisuutena (kuten vaikkapa huippusöpö Purity). Mutta. Valitettavasti en halua, että blogini "henkilöityy" kasvoihini. En missään nimessä haluaisi katsella omaa naamaani blogissa päivittäin. Minä vain olen sellainen. Vaikka kasvoni ovat nyt pariin kertaan vilahtaneet blogissa kokonaisina, en halua tehdä siitä tapaa. Olen pahoillani, mutta haluan säilyttää tietyn anonyymiuden hunnun, enkä tehdä kasvoistani "tuttuja". Moni varmasti ymmärtää tämän, vaikka tylsäähän se on meikkien hahmottamisen kannalta.

Useammassa kommentissa toivottiin myös postausta kulmakarvojen laitosta. Blogiani pitkään seuranneet hirnahtavat nyt varmasti nauruun, sillä vakkarit tietänevät suhteeni kulmakarvoihin ja niiden meikkaamiseen. Kerrataan vielä. Minä siis tykkään meikata, ja olen siinä ehkä ihan suhteellisen hyväkin. Mutta kulmakarvojen meikkauksessa en ole hyvä. Omat kulmakarvani eivät ole sellaista kunnollista, karkeaa karvaa mitä ihmisillä yleensä on, vaan vauvamaisen hentoa ja harvaa karvaa, jota on erittäin vaikea meikata luonnollisesti. Laittoipa siihen mitä ainetta tahansa - puuterimaista, vahamaista tai kynää, on tuloksena aina se että meikkauksen jälki näkyy.

Koska en osaa laittaa omiakaan kulmakarvojani, olisi siis aika hölmöä yrittää neuvoa muita niiden laittamisessa. Jos joskus pääsen itse jollekin gurulle opastukseen, niin silloin teen varmasti aiheesta postauksen! (Gurut - olette tervetulleita ottamaan yhteyttä... ;))

Apua, nyt mä jo unohdin mitä muuta mun piti ottaa esille.... tyypillistä hajamielistä Sannia.

Ainiin, tutorialeita toivottiin myös paljon lisää. Niitä onkin kiva tehdä, mutta ne ovat myös niin suuritöisiä, että rehellisesti sanottuna en vaan ole jaksanut tehdä niitä useammin. Tänä iltana on kuitenkin tulossa seuraava tutorial. :)

.

Sitten vielä yksi toteamus, joka voi olla vähän naiivi, mutta tekee silti mieli sanoa se ääneen. Mulle tuli eilen ajoittain vähän huono fiilis arvontapostauksen kommentteja läpikahlatessa. Tuntuu, että Bloggerin puolella arvontoihin osallistui vain oikeasti blogiani seuraavia ihmisiä. Tällä kertaa kommenttien joukossa on kymmenittäin viestejä tyyliin "moi kiva blogi löysin vasta nyt osallistun kaikkiin arvontoihin!!" Tietenkin, blogiarvonnat ovat julkisia ja yleisiä, ja kuka tahansa saa osallistua, mistä olen täysin tietoinen. Mutta, sanotaanko vaikka näin, että tottahan toki arvon palkinnot mieluummin blogiani oikeasti seuraavien kanssa, kuin sellaisille, jotka käyvät vain osallistumassa arvontaan, ja joita ei edes kiinnosta kertoa mistä blogissani tykkäävät (miten he voisivat kertoakaan kun eivät blogia lue). Tiedän, että on ihan tyhmää pohtia tällaisia, kun arvonnat ovat mitä ovat ja houkuttavat monia ei-lukijoitakin. Mutta silti mulle tuli vähän outo olo. Tällaisilla arvonnoilla haluan nimittäin ensisijaisesti ilahduttaa lukijoitani, en haalia sadoittain jotain uniikkikävijöitä. Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitan...?

Kaikista uusista Indie-lukijoistani olen tietysti todella iloinen, ja arvonnat koskevat tottakai yhtälailla vanhoja lukijoita kuin uusia, vasta Indien muuton yhteydessä blogin löytäneitä. Mutta sitten ovat erikseen nämä "moro nuo tuotteet kiinnostaa osallistun" -tyypit.

Edit. Nojoo, arvontahan löytyi linkitettynä Plaza.fi'n sivuilta jossa listataan kaikenmaailman nettikilpailut. Voin luvata että nuo selvästikin Plazan kautta tulleet "moi osallistun" -viestit jätetään arvonnan ulkopuolelle. Huokaus.

.

Loppuun vielä pari blogitunnustusta.

Charming Nails, Terhen ja Badbomben ilahduttivat minua I Love Your Blog -tunnustuksella.

Ja Nonnulta sain Sunshine Awardin!

Kiitos tytöt tunnustuksista! Minulla ei ole tapana jakaa näitä eteenpäin, enkä tee sitä nytkään, sillä luen niin harvoja blogeja että ne ovat varmasti jo kaikki saaneet vastaavat palkinnot. Tästä ei varmaan kukaan loukkaannu. :)

Onpas ollut taas kiva viikonloppu Maarianhaminassa, ei meinaisi millään malttaa palata mantereelle. Ollaan kävelty kaikki mukavat lempireitit ja käyty Kakelhallenissa katsomassa japanilaisen Tashie Tokeuchin valokuvanäyttely Planet of Rabbits. Divarista löysin eurolla kasan Henning Mankellin Wallander-kirjoja. Lauantaina tuli pyörähdettyä viihteelläkin, ja halusin ikuistaa teille säälittävän hiustenlaittoyritykseni.

Minähän en siis osaa laittaa hiuksia, niinkuin on tullut jo monesti aiemmin mainittua. En osaa edes yksinkertaisinta tupeerausta. Minusta ei tämän takia voisi koskaan tulla meikkitaiteilijaa, sillä meikkitaiteilijan työhön kuuluu olennaisena osana myös mallien hiusten laitto. Minulla ei ole sillä saralla minkäänlaisia taitoja. :(

Kas näin. Yritän viinilasin rohkaisemana tupeerata näyttävän biletukan, ja tuloksena on lättänä poninhäntä. Työkaverini yritti viimeksi pari viikkoa sitten opastaa minua tupeerauksen saloihin, mutta en minä osaa. Jo hiusten jakaminen osioihin on tosi vaikeaa. :/

Vaatteistahan täällä ei ole tarkoitus puhua, mutta haluan vain nopeasti kirota sukkahousut. Mikä ihme siinä on että ohuista sukkahousuista ei saada kestäviä?? Mitä mieltä on edes myydä vaatekappaletta, joka erittäin suurella todennäköisyydellä hajoaa ensimmäisellä pukeutumiskerralla? Ostin KappAhlista uudet sukkahousut baari-iltaa varten. Vedettyäni ne jalkaan ne näyttivät tältä. Useimmiten 10 denin sukkikset kestää mulla sentään ehkä 2 tai parhaimmassa tapauksessa kolme käyttökertaa, mutta ei tänä lauantaina.

Kokeeko joku muu sukkahousuaggressiota?

Hei, miehekkeeni taisi tehdä ennätyksen pääsiäismunan piilotuspaikan kekseliäisyydessä...! Olin jo hykerrellyt kun äiti ja sisko etsivät muniaan joku puoli tuntia, mutta itse en olisi löytänyt miehen kätkemää suklaaylläriä ilman vihjeitä. Kyllä, me olemme aikuisia ja kyllä, me kätketään suklaamunia. Joka pääsiäinen.

Mun muna oli piilotettu lamppuun.

Siis tänne. :)

Clever huh?

Ainiin, semmoista ajattelin vielä vinkata, että jos asutte Helsingissä ja teitä kiinnostaa luonnonkosmetiikka tai muutenkin kestävän kehityksen arvot, niin tiistaina 6.4. on Kaapelitehtaalla uuden suomalaisen ekoverkkokauppa House of Econ lanseeraustilaisuus. Tilaisuus on avoin ihan kaikille, ja ovet yleisölle avautuu klo 17. Käykäähän vilkaisemassa jos satutte olemaan lähistöllä. Mukana on mm. sellaisia luonnonkosmetiikkayrityksiä kuin Biodelly, Lavera, Skin Organics ja Ruusupuu. Verkkokaupan osoite on www.houseofeco.fi, mutta sivusto aukeaa vasta tiistaina.

Ja jos nyt joku siellä jo tuhahtelee että hmph, heti alkoi mainostaminen kun blogi siirtyi Indiedaysiin, niin voin todeta että tämä vinkkaus ei liity Indiedaysiin mitenkään. :)

P.S. Jee! Osasin ilmeisesti tehdä ylimääräisiä rivivälejä! Kiitos Bez-!