Vähän erilainen postaus tänään.
Mr. Karkkipäivällä ja minulla on tapana antaa toisillemme tavaralahjojen sijaan elämyslahjoja. Syntymäpäivälahjaksi sain lahjakortin kotimaanmatkailuviikonlopulle; saisin valita kohteen ja ajankohdan ja herra tarjoaisi reissun.
Valitsin Helsingin ja Björkin Flow-konsertin. Viikonloppu oli yksi elämäni parhaita. <3 Tämä on kuvakertomus kahdesta ihanasta päivästä Helsingissä.
Lounastimme Fishmarketissa.
.
Majoituimme Klaus K'ssa, joka oli minulle yllätys.
Kävin hemmottelemassa itseäni kampauksella.
Klaus K'n Design-pakettiin kuului lasi kuohuvaa.
.
Mies vei minut myös yhteen lempibaareistaan, Sling In'iin, josta saa Sambuca Milkshakeja. Joskus kuulema vain täytyy saada Sambuca Milkshake.
.
.
.
Minä en juonut milkshakea. :)
.
Ostin chartreusen vihreät sukkahousut. Ne ovat samanväriset kuin Baby Surprisen harja.
.
Myös illallispaikka oli salaisuus. Mies vei minut Postresiin.
.
Söimme seitsemän ruokalajin illallisen. En voi sanoin kuvailla miten hyvää ruoka oli. En ole myöskään koskaan viettänyt neljää tuntia syöden. :) Ja kyllä, söin myös perunan.
.
Sunnuntaina kävimme Design-museossa.
.
Sain varhaisena joululahjana elämäni ensimmäisen (kyllä...!) nahkalaukun, Lumin Supermarket Bagin. <3 Tämä on historiallinen hetki joka ei todennäköisesti koskaan toistu; kuva laukusta Karkkipäivässä.
.
Illalla menimme Flow'hun. Aurinko paistoi. Oli kertakaikkiaan mahtavaa.
.
.
Ostin Baby Surprise -sukkahousujen seuraksi myös samanväristä kynsilakkaa.
Viikonlopun tuoksu. Olen säästänyt näitä viimeisiä pisaroita.....
Oletteko te saaneet erityisen ikimuistoisia elämyslahjoja? Tai mikä ylipäänsä on mieleenpainuvin lahja minkä olette saaneet?
*kiitoksia muruseni parhaasta lahjasta ikinä...!*
Eilen illalla yökerhon tanssilattialla taas havahduin siihen. Voimakkaaseen ”Peter Pan” –kokemukseen. Tuntemus oli niin voimallinen, että melkein pysähdyin kesken liikkeen ja juhlivat ihmiset ympärilläni alkoivat näyttäytyä kuin hidastettuina.
Mitä minä 33-vuotias nainen teen täällä 18-20-vuotiaiden persikkaposkien joukossa keikuttamassa lanteitani, käsi drinkkilasia puristaen, pukeutuneena samaan toppiin kuin 10 vuotta sitten? Yrittäen olla kuin yksi heistä.
Skannaan yökerhoa katseellani. Ani harvat kasvot ovat tutut. Ikätoverini ovat kotona hoitamassa lapsia.
Minä en ole kotona hoitamassa lapsia. Minä olen lapsi. Jollain tasolla.
Fiilikset yökerhossa eivät olleet mitään ensi kerran havahtumista, vaan osa tuntemusten sarjaa, joka on kulkenut mukana elämässäni siitä saakka, kun täytin 20. Vuosi vuodelta tuntemukset ovat muuttuneet voimakkaammiksi ja huolestuttavammiksi.
En ilmeisestikään halua kasvaa täysin aikuiseksi. Näytän ikäistäni nuoremmalta, ja ehkäpä senkin takia on ollut helppo elää 2-kymppisen loputonta ”roolia”. En sano, että aikuisuudessa ja vanhenemisen mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa olisi mitään ikävää tai pelottavaa. Jostain syystä näytän kuitenkin ihannoivan nuoruutta, yrittäen hullun lailla takertua koko ajan etääntyvään nuoreen minuun.
Huomaan glorifioivani menneitä vuosia ja vaivun jatkuvasti opiskeluaikaiseen nostalgiaan. Selailen vanhoja valokuva-albumeja ja hymyilen kuville 16-vuotiaasta Sannista ja ystävistä Kööpenhaminassa, abi-Sannista koulun kulttuurimatkalla Roomassa ja 21-vuotiaasta Sannista au pairina Kreikassa.
Katson tarkkaan kasvojani, ilmeitäni, vaatteitani. Näytänkö vielä samalta? Menisinkö vielä tuosta au pair –kesän tytöstä?
Kuvien ajoista on jo yli vuosikymmen, ja silti muistelen niitä kuin viime viikon tapahtumia. Muistot ovat mielessäni niin elävinä, että tuskin tajuan aikojen olevan jo niin kaukana takana….
Sitten säpsähdän, ja tunnen taas kylmän möykyn vatsassani. Olen todellakin yli 30-vuotias, eikä minun kuulu elää enää samoja aikoja ja tuntea samoja tuntemuksia kuin 15- tai 25-vuotiaana. Eikä näyttää samalta. Silti koen selittämätöntä haikeutta loittonevasta nuoruudestani. Olen varmaankin aika säälittävä.
Kun minulta kysytään, miksi teillä ei ole lapsia, vastaan, ”Koen olevani vielä liian nuori saamaan lapsia”. Se on totta. Ajatus siitä, että olisin äiti, on jotenkin ihan hullu. Minullako omia lapsia? Kun olen itsekin vielä ihan penska.
Kai ihmisessä täytyy olla jotain vikaa, jos ei vielä 33-vuotiaana koe olevansa tarpeeksi kypsä perustamaan perhettä. Vai onko…? Muuttuisiko kaikki, jos tulisin äidiksi? Osaisinko mahdollisesti vasta sitten irtautua ikuisesti 21-vuotiaasta itsestäni..?
Palaamme vielä yökerhoon.
Iloisen päihtynyt ruotsalaisnuorukainen puskee itseään minua vasten ja yrittää työntää kieltään korvaani. Koen inhotusta juopuneesta huomiosta, mutta osa minusta on imarreltu. Mies on komea - ja nuori. Hän tarttuu minua kädestä ja sanoo, ”Gumman, minulla on sinulle paljon opetettavaa, olen jo 29-vuotias ja kokenut mies.”
Nostan kulmiani. Vastaan hänelle, etten ole itsekään ihan eilen syntynyt. ”Nooh, et voi olla kuin 22, korkeintaan 25”, nuorukainen sanoo. Peter Pan minussa tuntee riemua.
Tanssin miehen kanssa vielä hetken, jotta saan olla taas 22.
Jos minulla olisi useampi rinnakkaiselämä, pitäisin varmasti useampaa blogia. Kosmetiikka ei suinkaan ole ainoa suuri intressini, vaikkakin ehkä nykyisellään kaikkein selvästi erottuvin.
Jos minulla siis olisi useampi elämä, pitäisin blogia myös seuraavista aiheista:
.
1. TEE
Olen ollut teefriikki lapsesta pitäen. Yhteen aikaan teemukin saattoi luulla kasvaneen kiinni käteeni. Rakastan maustettua teetä ja juon sen aina maidon kanssa. Yellow Label on pahin kirosana mitä tiedän teen maailmassa. Valintani on musta maustettu tee, vihreää juon vain harvoin.
Tee edustaa minulle leppoisaa, rentouttavaa oleskelua ja villasukkafiilistä. Teemuki kädessä on aina jotenkin turvallinen olo, tee lämmittää ja rauhoittaa.
Yksi lempimuistoistani on ihastuttava "piilo"teehuone Prahassa, jonka vain paikalliset tuntevat. Ulkona ei ole mitään kylttiä, ja sisään päästäkseen pitää soittaa ovikelloa. Oven takaa paljastuu tyynyillä ja samettiverhoilla sisustettu, kynttilöin valaistu neljän huoneen muodostama teesalonki. Listalla on yli sata teelaatua. En koskaan unohda ensimmäistä vierailuani ja sitä salaperäistä tunnelmaa hämärän, suitsukkeelta tuoksuvan huoneen nurkassa. Nautin punaista teetä ja kanelirieskaa.
.
2. MATKAILU
Matkailu on yksi tärkeimpiä kultareunuksia elämässäni. En ole tainnut aiemmin blogissa tästä mainitakaan, mutta olen alunperin kouluttautunut matkailualalle. Siitä olisi voinut tulla minulle pitkä ja antoisa ura.
Harva asia voittaa sen tunteen kun katsot junan tai auton ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Maailma on aivan ihana paikka ja täällä on niin paljon kauneutta... Sitä katsoessa alkaa välillä ihan koskea sydämeen. Juuri muutama viikko sitten katsoin junasta suomalaista maalaismaisemaa ja tulin tosi liikuttuneeksi.
Rakkaimpia matkamuistojani ovat hulvaton bailuyö Mykonoksella pelkässä uimapuvussa (olin tullut saarelle vain päiväretkelle mutta en myrskyn takia päässyt palaamaan kotisaarelleni), palaneiden telttojen siluetit auringonnousussa Roskilde-festivaalin viimeisenä aamuna, öinen kävely rakkaan kanssa brasilialaisella rannalla ja bagel-brunssi Wrestlemania-starojen kanssa Seattlessa. Kaikkea sitä on koettu... :)
.
3. MY LITTLE PONYT
Ei liene rakkaampaa asiaa Sannille kuin nämä pienet, pastellinsävyiset otukset. Vaikea edes pukea sanoiksi miten paljon ponit merkitsevät minulle. Jos minulla tosiaan olisi useampi elämä, voisin omistaa yhden pelkästään My Little Ponyjen G1-historian tutkimukselle. Haluaisin tavata Hasbron My Little Pony -tiimin ja tietää kaiken ponien suunnittelusta.... Miksi G1:set lopetettiin? Mikä oli kautta aikain suosituin ponimuotti? Miksi G3-lapsia ei koskaan myyty Suomessa? Kuinka monta eri ponia on valmistettu kaiken kaikkiaan....?
Haluaisin, että olisi olemassa My Little Pony -museo jossa esiteltäisiin ponien kehitys 80-luvulta tähän päivään. Siellä olisi esillä ulkomailla valmistettuja erikoisponeja, kaikki poneille luodut talot ja leikkiympäristöt, eri versiot yhdestä ja samasta ponista..... :) Ahh, kuka perustaisi sellaisen museon...?
.
4. TUMMA SUKLAA
Tumman suklaan ja minun tarina on nuori - "löysin" tumman suklaan vasta muutama vuosi sitten. Olin kotona ja minulle iski hirveä makeanhimo. Kotoa ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta makeaa kuin pala leivonnasta ylijäänyttä taloussuklaata. Epätoivoissani söin sitten sen, ja yhtäkkiä jokin kolahti. Kun pala suli suussani, tunsin yhtäkkiä maun ihan eri lailla kuin aiemmin. Tunsin kaakaon maun. Maitosuklaahan maistuu lähinnä sokerille.
Aloin ostaa kotiin Fazerin Dark Thin -levyjä makeannälän varalle. Kun pikkuhiljaa totuin kaakaon makuun, huomasin että maitosuklaa on aivan liian makeaa eikä se enää tänä päivänä edes maistu mielestäni suklaalle. Nykyään en söisi enää taloussuklaatakaan, sillä kaikki alle 70-prosenttiset ovat liian makeita. Suosikkini on Lidlin J.D. Gross 70-prosenttinen Ecuador ja Marabou Premium 86%. Madeiralta löysin myös aivan järkyttävän hyvää sokeritonta tummaa suklaata jota ostin kotiin monta levyä. Makean kulutukseni on kuitenkin sen verran vähäistä että yksi levy kestää monta kuukautta. Kerralla nautin yleensä 1-2 palaa, ja mielellään kahvin tai punaviinin kanssa.
.
5. SHELLY TAMBON PÄIVÄN ASU
Hahaa, tämä on varmasti hulluin blogin aihe, mutta Villiä Pohjolaa katsoessa riemastun aina Shelly-hahmon hellyttävän mauttomista vaateparsista ja tekisi kovasti mieli jakaa kokemukset muiden kanssa.
Shellyn Päivän Asu -blogissa esiteltäisiin joka päivä Shellyn stailaus yhdestä Villin Pohjolan jaksoista. Vaatteet ovat niin höpsöjä että niistä tulee hyvälle mielelle. En löytänyt netistä parhaita mahdollisia otoksia kuvastamaan Shellyn vaatteiden luonnetta, mutta Villiä Pohjolaa seuranneet ysärinuoret tietävät varmasti mitä tarkoitan. Ihastuttava Miss Luoteisväylä, Shelly Tambo, saattaa tehdä entranssin papukaijakuvioiduissa samettipöksyissä yhdistettynä pilkulliseen, korallin, vihreän ja keltaisen väriseen paitapuseroon. Jalassa tietysti vielä mokkahapsubuutsit. Shellyn stailaajilla on ollut niiiin hauskaa. ^_^
* * *
Loppuun heitän kysymyksen teille päin. Millaisia blogeja te luette? Seuraako joku pelkkiä muoti- & kauneusblogeja? Onko joku koukussa ruokablogeihin? Tai löytyykö lukulistalta läjä käsityöblogeja? Tunnustaako joku seuraavansa mieluiten perheellisen bloggaajan arkea? Tai lukeeko joku jotain aivan omintakeista blogia aiheesta joka ei tulisi perusjampalle mieleenkään...? Montaako blogia seuraatte ylipäänsä aktiivisesti?
Muistatteko, kun tein jutun meikkimokista?
Noh, teini-Sanni vuosimallia 1994-1997 voisi olla suoraan kyseisestä postauksesta. :D Ajattelin ilahduttaa teitä näin synkkänä pitkäperjantaina pienellä kuvakavalkadilla teinivuosiltani.
Meikkimokien lisäksi voi havainnoida toisenkin asian. Viime kuussa kirjoittamassani Face-off-jutussa kerroin murehtivani väsynyttä, vanhenevaa naamaani. No, näitä kuvia katsoessa voin vain todeta, että olen nyt 3-kymppisenä ehdottomasti paremman näköinen kuin 15-18-vuotiaana! ^_^
Tarvitseeko sitä edes sanoa ääneen? Kulmakarvat. K-u-l-m-a-k-a-r-v-a-t. Nämä kuvat selittävät myös sen, miksi rypistän koko ajan otsaani - rennossa tilassa kulmakarvani asettuvat suoriksi kuin lakupötköt. ^_^
Kysyin Mr. Karkkipäivältä, josko hän arvaisi mikä meikkimoka tässä kuvassa on esillä. Hän vastasi; "Tuo naama?"
Rakkaani. <3
Ai niin ja kyllä. Mun olkapäällä on rotta tuossa yhdessä kuvassa. Ei mun rotta.
Entä tämä prinsessa sitten? Siskoni sanoi, että näytän Michael Jacksonilta, itse ehdotin Jokeria. Olen muistaakseni 8- tai 9-luokalla tässä, ja maantiedon oppitunnilla.
Poskipuna olisi ollut kova juttu, jos olisin osannut sitä vielä tuossa iässä käyttää.
Tässä täytän 17 vuotta. Kakku on tehty Pet Shop Boysin Introspective-levyn kannen mukaan! Voimme bongata sieltä myös muita tuohon ikäkauteen liittyviä fanitusjuttuja kuten Absolutely Fabulous ja Dame Edna. :)
Pet Shop Boys on kyllä edelleen loistava. ;)
Tässä juhlin 18-vuotisjuhliani Madeiran karnevaaleilla. Tätä päivää olin halunnut juhlistaa maalaamalla huuleni ankoiksi, piirtämällä silmien ympärille kajalkynällä ripsiä ja värittämällä poskeen tähden.
Tämä on yksi mun lempparikuvia! Minä ja paras ystäväni Mili 8-luokalla. Olemme jotenkin niin hellyttävän ja viattoman näköisiä XL-kokoisissa takeissamme! R-Collectionin anorakki oli the shit.
Näiden kuvien ei kyllä pitäisi nähdä päivänvaloa.... Olin 14-15-vuotiaana erityisen mieltynyt röyhelökauluksisiin kukkapaitoihin....!! Etenkin tuo oikeanpuoleisin paitahirvitys oli parasta mitä tiesin - käytin sitä ihan jatkuvasti. Kuvan ihastuttavassa tyylissä olen yhdistänyt siihen kukalliset kengätkin! Ja kuka muistaa nilkkoihin rypytettävät "jenkkisukat"? :D
Ripsiväri, vähän kajalia ja punainen huulipuna - siinäpä teini-Sannin perus-perjantailook! ^_^
Toivottavasti saitte kuvista muutamat naurunhörähdykset. Me ainakin saimme. :)
Hyvää pääsiäistä!
Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
Tervetuloa meille! :) Uuden vuoden kunniaksi esittelyssä Casa Karkkipäivä.
Kotini on pieni ja persoonallinen kaksio, jota mieheni kutsuu hellästi "kopiksi". Neliöitä on 47 + 13 neliön parvi, joka toimii harrastetilana. Se on lempipaikkani "kopissa"!
Muutimme asuntoon kaksi vuotta sitten, ja vanhat lukijat saattavat muistaakin nämä kuvat ennen remonttia:
Saamattomia kun olemme miehekkeen kanssa, niin paljon on vielä tekemättä, mutta pintaremontilla kotiin saatiin jo ihan uusi ilme.
Mr Karkkipäivä ei pidä kasveista, mutta minä haluan itsepintaisesti kotiin jotain vihreää.
Pienet ja kapeat kierreportaat parvelle arveluttavat monia Casa Karkkipäivässä ensimmäistä kertaa vierailevia... Pidämme muuten kovasti kirjoista! Portaikon taakse jäävä seinä saatiin hyödynnettyä loistavasti kirjahyllyllä.
Huonekorkeus on muistaakseni viisi metriä.
Kierreportaita pääsee ensin pieneen käytävään, joka johtaa parven "eteiseen".
Täällä on meidän datailunurkka. Huone on pieni ja söpö, kuin joku hobittila! :) Lyhyet ihmiset kuten minä mahtuvat seisomaan. :P Mappihyllyn toivoisin olevan siistimpi, haluaisin piilottaa kaikki eriväriset mapinpäädyt yhdenväristen "kuorien" alle, mutta en ole toistaiseksi löytänyt sopivia.
Mappihyllyn vieressä on myös viinihylly. Olemme molemmat miehen kanssa varsinaisia viiniherkkusuita..!
My Little Pony Filestä löytyy tiedot kaikista kokoelmani poneista sekä muutamia lapsena kirjoittamiani ponitarinoita! :)
Pienen hobittioven takaa paljastuu varsinainen parvi, josta löytyy Sannin meikkinurkkaus ja Miehen musanurkkaus. Tila on vielä hyvinkin keskeneräinen miehen musiikki-cornerin osalta. Kaksi vuotta on tässä asuttu ja levyhyllyt loistavat edelleen poissaolollaan. ^_^
En. Pidä. Tuosta. Fatboy. Säkkituolista. Olkoon mikä tahansa merkkituoli, niin säkkituoli on aina säkkituoli. Ja se on vaan ruma. Mies halusi ehdottomasti hankkia sen musiikin kuuntelua varten.
Tämä nurkkaus onkin jo teille tuttu! Täällä on hyvä meikata talven pimeydessä. Luonnonvalon puutteessa kuvaan pöydän ääressä myös monet meikki- ja tuotekuvat talven aikana.
Kuva antaa täysin valheellisen vaikutelman meikkipöydästäni, sillä täällä ei ole koskaan näin siistiä. :) Meikit peittävät puolet pöydästä ja niitä on vielä tuolillakin. Kaikki eivät mitenkään mahdu vetolaatikkoon tai pöydän alla olevaan pakkiin.
Musamaailma. Mr Karkkipäivä ei kuulu Spotify-ihmisiin, vaan ostaa kaikki levynsä kaupasta.
Parvelta kurkatessa näkee makuuhuoneeseen. Joka myöskin on totaalisen lavastettu siistiksi. Huomatkaa säälittävät viherkasviviritykset ikkunalaudalla.
Pienessä asunnossa on aina säilytystiloihin liittyviä ongelmia. Kun tavara ei meinaa mahtua mihinkään, sitä sikiää mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ja kun tila on pieni, aiheuttavat pienetkin tavarakertymät välittömästi epäsiistin vaikutelman.
Sauna on vielä oma lukunsa. Lauteilta löytyy säilöttynä mm. kosmetiikkaa, pakkausmateriaalia, siivoustarvikkeita, tyhjiä pulloja, kierrätykseen meneviä lasi- & metallijätteitä sekä kenkiä. Saunomme aika harvoin, sillä lauteiden tyhjentäminen on masentavaa.
Rakastan silti kotiani, vaikka tavararöykkiöitä vastaan taisteleminen on kuluttavaa. Ponejani en ikävä kyllä ole saanut täällä esille, mutta toisaalta tämä on ensimmäinen koti, jossa minulla on kunnollinen, meikeille omistettu nurkkaus! :)
Tässä teille tonttuilua. Olen kuulkaas ollut eilen ahkera ja saanut asioita hoidettua! :)
Käväisin tonttuasioilla Tukholmassa ja odotellessani Kapellskärin bussia askartelin valmiiksi mukaan ottamani joulukortit.
Varmaan jokunen kahvilatyöntekijä katsoi vähän kummeksuen kun levitin Tiimaripussini sisällön kahvilan pöydälle CityTerminalenissa. Sain runsaassa tunnissa valmiiksi 18 korttia. Eikä liima edes loppunut kesken! :)
Tehokkuuteni ei loppunut siihen, sillä bussissa matkalla Kapellskäriin sain naputeltua ei vähempää kuin kolme (!) blogipostausta. Mikä siinä oikein on että kotona tällainen tehokas ajankäyttö olisi silkka mahdottomuus? Minut pitää irrottaa kodin keskittymistä hajauttavasta ympäristöstä (= siellä on aivan liikaa tekemistä) niin aika ei valu hukkaan.
Illalla ehdin Maarianhaminassa vielä lukemaan blogeja ja valmistamaan joulusuklaata. Ostin tuollaisen söpön suklaamuotin, kahta erilaista prosenttisuklaata, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä ja tein itselleni karppiystävällisiä "konvehteja". (Joojoo, kuivatut hedelmät ei ole karppiystävällisiä, mutta jos ei jouluna voi sallia itselleen paria grammaa hedelmää niin johan on hemmetti... ^_^)
Meikkivoidepostauskin on kuvia vaille valmis ja ilmestyy tuossa iltapäivällä! Ohoh, vähänkö mä sainkin paljon aikaan yhdessä päivässä... Tänään kun palaan mantereelle niin solahdan epäilemättä takaisin hajamieliseen ja harhailevaan mielentilaani ja valmistelen yhtä lahjan paketointia koko loppuviikon.
Mä oon niin iloinen siitä että on marraskuu! Koska kohta on laadidaa - - joulu!!
(Varoitus: postaus sisältää kosmetiikkaan liittymätöntä ja lapsenomaista joulu- & vähän ruokakin fiilistelyä. Ja tämä lause on huonoa suomea.)
Avasin eilen glögikauden tekemällä itse sokerittoman glögin mustaherukkamehusta ja mausteista. Joulukuun lopussa glögiin on aina jo ihan totaalisesti kyllästynyt, mutta kun sitä ei sitten 10 kuukauteen maistakaan niin johan kolottaa glögihammasta taas lokakuussa! :)
Leivoin glögin kaveriksi suussa sulavia kookos-vadelmamuffinsseja. Resepti on karppaus.infon sivuilta ja luomukset ovat aivan taivaallisen hyviä. Lisäsin omaan versiooni vielä pähkinärouheen!
" Mausteiset kookos-vadelmamuffinsit
Sulata voi ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Lisää kananmunat ja makeutusaine ja vatkaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon. Lisää lopuksi vadelmat. Jaa taikina muffinissivuokiin ja ripottele päälle hasselpähkinärouhetta. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla 10-15 minuuttia. (Jos käytät nestemäistä makeutusainetta, kuten vaikka Cologrania tai Steviaa, laita paljon vähemmän.)
Marraskuu merkitsee minulle aina joulusuunnitelmien aloittamista. Jouluvaloja & -koristeita en laita esille kuin vasta joulukuun alussa, mutta lahjojen eteen haluan aina nähdä niin paljon vaivaa että niiden eteen täytyy "työt" aloittaa jo marraskuussa. :)
Onko joku muu jo avannut glögikauden? Mitä herkkuja tykkäätte syödä glögin kanssa? (Ja ei - blogi ei edelleenkään tule käsittelemään ruokaa kuin ehkä hyvin satunnaisesti! ^_^)
Kesäkuun idoliksi sopivat hyvin uuden levynkin juuri julkaisseet velikullat New Yorkista, eli vanha kunnon Beastie Boys.
Olen suhteellisen "nuori" Beastie-fani, sillä hurahdin kolmikon musiikkiin vasta vuonna 1998 Hello Nasty -albumin myötä. Toki olin diggaillut eeppistä Sabotage-raitaa jo vuonna 1994 (niinkuin kaikki muutkin), mutta sen syvällisemmin en bändiin silloin jaksanut tutustua.
Beastie Boysin muodostavat Michael Diamond (aka Mike D), Adam Yauch (aka MCA) sekä Adam Horovitz (aka Ad-Rock). Yhtye on perustettu vuonna 1979.
Minusta tuli "Beastie girl" Ruisrockissa kesällä 1998. Olin mennyt festareille lähinnä katsomaan Björkiä, mutta nähtyäni Beastieiden energisen esiintymisen olin täysin myyty. Taisin nähdä seuraavana yönä unta Adam Horovitzista. <3 Tsihi. Seuraavana kesänä hankinkin sitten liput vaatimattomasti sekä Tukholman, Oslon että Köpiksen keikoille. Kun eivät Suomeen enää sillä kiertueella tulleet.
Olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen, mutta rap tai hip-hop ei ole koskaan mitenkään erityisemmin kolahtanut. Ennen Biistareita. Mutta Beastiet ovatkin niin paljon enemmän kuin perinteistä hip-hoppia, musiikkityyli levyillä vaihtelee punkista bossanovaan. :) Ennenkaikkea Beastiet ovat vain niin cool. Jos sanakirjassa olisi määritelty käsite 'cool', siinä olisi Beastie Boysin kuva.
Minuun vetoavat totaalisesti tällaiset pähkähullun huumorintajun omaavat, hassuttelevat mutta samalla älykkään viileät ihmiset. Petopoikien charmiin ei voinut olla lankeamatta.
Ja nyt nämäkin veijarit ovat jo yli 4-kymppisiä, lähenevät itse asiassa viittäkymppiä. Hui että! Mutta poikamainen huumorintaju ei ole väljähtynyt prosenttiakaan. Siitä todisteena vaikkapa uuden Make Some Noise -sinkun video, jossa Elijah Wood, Seth Rogen ja Danny McBride esittävät Beastie-poikia Fight For Your Right (To Party) -videon aikaan sijoittuvassa örvellysparodiassa. Videolta voi bongata kasan Hollywood-näyttelijöitä Orlando Bloomista Kirsten Dunstiin.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=WdgLMslbDuY&version=3&hl=fi_FI&rel=0]
Mutta ei mulla tässä muuta. En kyllästytä teitä pidemmillä Beastie-jupinoilla (koska en arvele tämän idolin kiinnostavan niin huuurjan montaa lukijaa ^_^), mutta jos nyt joku kokee kutkuttavaa halua tutustua kolmikon musiikkiin vähän tarkemmin, niin suosittelen tsekkaamaan seuraavat raidat (jotka ovat omia suosikkivideoitani):
Intergalactic (1998) - ihan paras <3
Body Movin' (1998) - niin hauska, ja Fatboy Slimin mixaama versio on killeri tanssilattialla.
Three MCs and One DJ (1998) - awww, söpöyden huippu! Pojat vetää kotivideotyyppisessä videossa biisin yhdellä otolla kellaristudiossa.
She's On It (1985) - poikien ihka ensimmäinen video, eeppistä teinidorkailua! ^_^
Hey Ladies (1989) - aahhahaa, nämä kasarivideot...
Kultainen 80-luku....
