Juuri tällaisista tykkään kertoa! :) Tosielämän kosmetiikkaonnistumisista! :) Ainahan tuotteista kuulee kaiken maailman menestysläppää ja myynnin parissa työskentelevät kertovat kilvan kuinka "Olemme saaneet niin paljon hyvää palautetta tästä-ja-tästä" ja "Asiakkaat ovat oikeasti saaneet tällä tuloksia..!" Niin, varmasti osa pitää ihan paikkansakin. Mutta kuinka usein näitä menestystarinoiden tuloksia näkee? Kosmetiikkamyyjänäkin voin todeta, että loppujen lopuksi aika harvoin. Jos joku asiakas ihonsa sileäksi / hiuksensa tuuheiksi / kyntensä ehjiksi meidän myymillä tuotteilla saakin, niin hyvin harva siitä meille palaa kertomaan ja esittelemään uutta ihoaan tai hiuksiaan.

Työkaverini Sara täällä Ahvenanmaalla oli kokenut onnistumisen, josta kuullessani koin heti että tämä täytyy jakaa Karkkipäivässäkin! :)

Sara oli vihdoin onnistunut kasvattamaan kynnet. Apu: Trind Nail Repair. 

Saran kynnet ennen  -  Saran kynnet nyt.

Täytyy myöntää, että en ole ennen juuri edes kiinnittänyt huomiota Saran kynsiin. Koska niissä ei ollut mitään, mihin huomion kiinnittää. Viime viikolla olin ihan että "Hei, olet tainnut ottaa geelivahvisteet tai jotain?"

Sara hymyili muikeasti. Kun kuulin, että kynsien totaalimuutoksesta oli vastuussa ihan "tavallinen" kynnenvahvistaja, olin riemuissani. Riemuissani siksi, että on mahtavaa kun oikeasti näkee jonkun kosmetiikkatuotteen toimivan. :)

Sara on käyttänyt Trindin Nail Repairia viime talvesta saakka. Ensin hän käytti sitä ohjeiden mukaisena kuurina ja sen jälkeen aluslakkana. Tuotteen vaikutuksen huomasi kuulema melkein heti.

Entiset, ohuet ja lohkeilevat kynnet ovat nyt paksut ja kovat. Saralla ei ole sanojensa mukaan ikinä ennen ollut kynsiä. Sara nauraa, ettei hän koskaan ennen tarvinnut viilaa, mutta joutui ostamaan sellaisen kun kynnet tuntuvat koko ajan olevan liian pitkät. "Joudun koko ajan viilaamaan!"

Saran mielestä kynsipeti ja kynnen kärkikin ovat muuttuneet vaaleammiksi kuin ennen.

Itsellenikin Nail Repair on tuttu manner-työpaikkani valikoimasta. Olen sitä myynyt, mutta en koskaan itse kokeillut. Asiakkailta usein kuulin näitä "Tän sanotaan olevan hyvä" -juttuja, joita sitten itse taas kerroin seuraaville asiakkaille ostopäätöksen tueksi. :) (Näinhän homma toimii, kun ei ole omia kokemuksia on myyjän vain välitettävä toisten kertomaa, vaikkei olisi aavistustakaan onko tuote oikeasti niin toimiva kuin "sanotaan olevan"...)

No, nyt minulla on vihdoin silmin havaittu kokemuskin tukemassa huhuja! :) Näköjään toimii! :)

Olen muuten pikkuhiljaa päätynyt siihen, että syksyllä tai viimeistään talvella otan taas geelivahvisteet. Mulla on liian ikävä mun kynsiä. Ja nyt saan syyttää ihan itseäni - myönnän, että hoitorutiinini on ollut pitkään retuperällä. Jokailtainen öljyäminen on jäänyt enkä hemmetti soikoon muista ikinä ottaa niitä lisäravinteitakaan. :( Huokaus. Ei muuta kuin salonkia kohden sitten vain.

(En usko Trind Nail Repairin auttavan minun tilanteessani, sillä omat kynteni ovat kovat ja vahvat - niiden ongelmana on liuskoittuminen.)

Käsiini osui eilen todellinen aarre vieraillessamme Pellaksen laivurintalossa Lemlandissa. Talon ullakolla oli pino Husmodern-lehtiä vuodelta 1943.

Husmodern ilmestyi Ruotsissa vuosina 1917-1988 ja vastaa suunnilleen meidän Kotiliesi-lehteä.

Minä rrrrrakastan vanhan ajan juttuja ja tämä lehtipino taisi olla oma highlighttini Pellas-vierailulla (no, hieno on itse talokin... kyseessä on siis museotila.) Husmodernin sivuilta löytyi aivan ihanan hassuja ja sympaattisia juttuja - ja runsaasti kosmetiikkamainoksia.

Perplex - "silmätussi". "Tehkää ripsistänne pidemmät ja runsaammat Perplexin avulla - kiinteä harjalla varustettu silmätussi. Säästäkää harja tulevaisuuden tarpeisiin, sillä emme kenties pysty enää valmistamaan sitä jatkossa". Siis näin siinä lukee...! :) :D :)

Ja Veetin kolmen minuutin karvanpoistovoidetta on näköjään ollut jo 40-luvulla.

F. Paulin Liljemjölk, nestemäinen kasvovoide. "F. Paulin nestemäisellä kasvovoiteella on ensiluokkainen kyky tehdä ihosta nuorekas, kirkas ja hehkuvan kaunis. Selitys on voiteen suuressa syvyysvaikutuksessa - voide tunkeutuu aina ihon syvimpiin kudoksiin. Näin ihon terveys ja kauneus vahvistuu aina perusteista saakka.

Rasvainen Liljemjölk tekee ihosta puhtaan ja antaa sille ravintoa, matta Liljemjölk taas on erinomainen puuterinalusvoide ja vaikuttaa supistavasti suuriin huokosiin."

"Miksei minun tukkani ole enää kaunis?"

"Hän on ostoksilla, nuori rouva, ja sattuu näkemään myyjättären kateutta herättävän kiiltävät hiukset. Ennen olivat rouvankin hiukset yhtä kauniit. Mutta kuinkas onkaan käynyt - hän on muuttunut laiskaksi. Ja kuitenkin hiukset vaatisivat yhä enemmän hoitoa, kun joutuvat olemaan mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa".

On niin helppoa pitää hiukset kauniina. Ja mieti millainen merkitys sillä on ulkonäölle! Harjaa hiuksesi vain kerran päivässä ja pese säännölisesti Elida Shampoolla, joka houkuttelee esiin hiusten kauneuden, tekee hiuksista pehmeät, kiiltävät ja tottelevaiset. Täydelliseen hoitohuuhteluun voitte käyttää Elida Sitruunakylpyä viimeisessä huuhtelussa. Se tulee jokaisen pakkauksen mukana."

Oli mielenkiintoista huomata, että 40-luvullakin mainoksissa puhuttiin jo huokosista. Olen itse ajatellut, että huokoset ovat 1990- ja etenkin 2000-luvun juttu. (Tokihan ihmisellä on 40-luvullakin ollut ihohuokoset - paitsi R. Karan mielestä - , mutta olin kuvitellut että niihin alettiin kiinnittää erityistä huomiota kosmetiikan markkinointikielessä vasta myöhemmin.) Tällä hetkellähän huokoset ja niiden häivytys ovat enemmän pinnalla kuin mikään muu kosmetiikan trendi.

"Pidättekö huokoset puhtaina?

Saippua ja vesi eivät riitä! Pese kasvot täysin puhtaiksi... poista puuteri ja poskipuna illalla ja voide aamulla Mitzi-kasvovedellä ja kasvopyyhkeellä. Kuivaa lopuksi uudella kasvopyyhkeellä ja paina kasvoja vain kevyesti, ilman voimaa ja hankausta. Mitzi-kasvovesi tunkeutuu syvälle ihoon ja irrottaa rasvaa ja likaa huokosista! Tuotetta löytyy eri ihotyypeille; rasvaiselle, kuivalle ja herkälle iholle. Kasvovedessä on ihana tuoksu ja vaikutus!"

Nivea vaikutti olevan ainakin Husmodern-lehden sivuilla sen ajan L'Oreal, mitä mainosten määrään tulee. Nivean mainoksia löysin kirkkaasti eniten, joissain numeroissa jopa kaksin kappalein.

"Ajatelkaa, jos voisitte pystyttää näkymättömän teltan ympärillenne maatessanne polttavassa auringonpaahteessa uimarannalla - teltan, joka päästäisi läpi vain ne mieluisat, ruskeaksi värjäävät säteet ja jättäisi ulkopuolelle ne vahingolliset, polttavat säteet! Mutta - juuri niinhän Te teette, kun hierotte ihoonne NIVEA Aurinkofiltteriä, uutta tehokasta auringonsuoja-ainetta! Kun käytätte NIVEA Aurinkofiltteriä, Teistä tulee nopeasti ja kauniisti ruskettunut - ilman että palatte auringossa."

Heheh, mutta ne samat säteethän juuri ruskettavat ja polttavat.... ^_^

"Aurinko ja Nivea lahjoittavat Teille ihastuttavan rusketuksen. Mutta ottakaa aurinkoa oikealla tavalla. Olkaa varovaisia! On väärin yrittää ruskettua nopeasti. Liian voimakkailla aurinkokylvyillä voitte saada ihottuman ja koko kesänne menee pilalle. Aloittakaa täten vain muutaman minuutin aurinko-oleskelulla kerrallaan. Älkää koskaan menkö aurinkoon märällä iholla. Kuivatkaa itsenne ensin, ja voidelkaa itsenne huolellisesti Nivea-voiteella. Näin saatte kauniin rusketuksen. Vähennätte myös aurinkoihottuman riskiä ja ihosta tulee pehmeä ja joustava. Nivea-voide vaikuttaa lisäksi kuumina päivinä miellyttävän viilentävästi."

Äitini kertoi, että vielä hänenkin nuoruudessaan 50- ja 60-luvuilla puhuttiin siitä, että pelkkä kosteusvoide antoi suojaa aurinkoa vastaan. Suomessa ei äidin mukaan mitään aurinkosuojatuotteita ollutkaan, tai ainakin ne olivat niin harvinaisia ettei hänellä ole niistä mitään muistikuvaa. Termejä suojakerroin ja UVA/UVB-säteet ei tunnettu lainkaan - tai ainakaan käytetty kosmetiikan markkinoinnissa.

Klassikko vuodelta 1911, Nivea Creme, näkyi vaikka kuinka monessa mainoksessa. Tässä mainoksessa siitä kerrotaan näin:

"Nivea tunkeutuu (tähän aikaan kosmetiikan mainosteksteissä on muuten näköjään aina käytetty verbiä 'tränga' = tunkeutua verbin 'absorberas' = imeytyä sijaan) syvälle ihoon, ravitsee sitä ja vahvistaa sen vastustuyskykyä säätilojen rasituksia vastaan. Lisäksi Nivea ehkäisee ryppyjä, stimuloi ihoa, pitää sen nuorekkaan sileänä ja joustavana ja antaa sille tavoitellun, himmeähohtoisen sävyn."

"Hoida ulkonäköäsi Nivea-voiteella!"

^_^

Ihania nämä mainosten imperatiivit. Tee sitä! Tee tätä!

Aijoo, ja tuota "tunkeutumista" eli imeytymistä piti kommentoida. Vai että tunkeutuu tämä paksu mineraaliöljyrasva syvälle... :D No ei. Tänä päivänä Nivea ei taitaisi enää sellaista väittääkään. Säältähän se kyllä suojaa, mutta syvälle imeytymisestä ei tällaisen koostumuksen yhteydessä voi todellakaan puhua.

Julkkikset ja saippuamainokset...! Niin klassikko! ^_^ Kaikkihan peseytyivät tuolloin saippualla, ja Hollywood-tähdet mainostivat eri saippuoita kauneutensa salaisuutena. Hellyttävää.

"Lux-toilettisaippua on erityisen hyvää kuivalle iholle", mainos lupaa. Hehheh... just...! ^_^

Kauneuspuuteri! :)

"Hän herättää ihailua kaikkialla...

Eikä ihme - hänellä on häikäisevän kaunis iho, joka korostaa hänen kauneuttaan aivan erityisellä tavalla. Bohème de Paulin kauneuspuuteri on houkutellut esiin hänen hehkunsa. Hän löysi juuri sen värisävyn, joka oli kuin luotu hänen hipiälleen. Bohème de Paulia, tuota oivallista kauneuspuuteria, saa useissa eri sävyissä, se on sametinsileää, hienojakoista ja ihanasti parfymoitua."

Kansikuvatyttö.

Pikkuilmoituksissa mainostettiin mm. voiteita pisamien ja maksaläiskien vaalennukseen sekä ihokarvojen poistoon.

Ja huomatkaa Cofféa-kahvinkorvike! "Erinomainen kahvinkorvike viikunasta ja sikurista". :)

Anusol - peräpukamien hoitoon.

"Käytä vanhaa, hyväksihavaittua ainetta".

:)

Siis aivan mahtavia nämä mainokset! Täytyy varmaan joskus mennä ihan asiakseen Pellakseen lukemaan Husmodern-lehtiä koko päiväksi. :)

Olen tämän viikon testaillut Benecosin silmämeikin pohjustajaa. Kyseessä on BDIH-sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkituote, eli silikoniton pohjustaja. Normikosmetiikan meikinpohjustajathan perustuvat aina enemmän tai vähemmän silikonille, jolla on kiistämättä erinomaiset ominaisuudet tässä tehtävässä.

Luonnonkosmetiikassa silikoni on kuitenkin kielletty. Aiemmin olen kokeillut luonnollisista pohjustajista Lily Lolon Eyelid Primeria, joka pohjautuu vahaan ja luonnon öljyihin. Se oli positiivinen yllätys, ja olen edelleen hieman ihmeissäni siitä miten öljymäisiin ainesosiin perustuva tuote voi niinkin hyvin pysyä luomella. Mutta niinpä vain pysyy. :) Vaikkakaan silikonipohjaisten tuotteiden kestävyyteen luonnollisia versioita ei tietenkään voi verrata.

Benecosin Eyeshadow Basen inci on seuraavanlainen:

Aqua (Water), Salvia Sclarea (Clary) Flower/Leaf/Stem Water, Glycerin, Octyldodecyl Stearoyl Stearate, Isostearic Acid, Mica, Sucrose Palmitate, Silica, Cetearyl Alcohol, Glyceryl Stearate, Ci 77891, Glyceryl Caprylate, Oleic/Linoleic/Linolenic Polyglycerides, Prunus Amygdalus Dulcis (Sweet Almond) Oil, Potassium Palmitoyl Hydrolyzed Wheat Protein, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Fragrance (Natural Essential Oils), Magnesium Aluminum Silicate, Ci 77491, Xanthan Gum, Chamomilla Recutita (Matricaria) Flower Extract, Silver.

Benecosin pohjustaja poikkeaa tavanomaisista silmämeikinpohjustajista vaalean persikkakultaisella sävyllään. Mielenkiintoinen valinta sävyksi - tuote ei sävyn kannalta toimi ihanteellisesti kaikkien meikkien pohjustajana. Harva valitsee kullansävyisen pohjustajan vaikkapa violettiin meikkiin. Toisaalta pigmentti on hyvin läpikuultava, eikä todennäköisesti vaikuta päälle tulevan luomivärin sävyyn. Silti, erikoista. :) Ihon sävyinen pohjustaja on luonnollisestikin kaikkein käyttökelpoisin.

Sävynsä ja koostumuksensa puolesta Benecosin Eyeshadow Base on kuin voidemainen luomiväri. Hyvin ohut sellainen. Koostumus on  vetisen tuntuinen, mutta nappaa kiinni ihoon nopeasti, aika lailla samaan tyyliin kuin Kicksin silmämeikinpohjustaja, mutta sillä erolla että Benecos ei rullaa ja tee yhtä nahkeaa pintaa. (Joillain hyvin kuivakoostumuksellisilla silikonipohjustajilla on tuo ikävä rullaustaipumus.)

Toisella puolella yksi kerros Benecos-pohjustajaa, toinen puoli paljas. Minun näytölläni sävy näyttää vaaleammalta kuin todellisuudessa. Livenä sävy on selvästi kultainen, ja jälki helmiäistä. En laittaisi tätä pohjustajaa ihan kulmakarvaan saakka, ellen olisi tekemässä täysin kultaista meikkiä.

Ensimmäisinä päivinä pohjustus toimi erinomaisesti. Pinta jää sopivan nihkeäksi niin että luomivärit tarraavat kiinni todella hyvin. Silmämeikki oli paikoillaan vielä illallakin.

Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin kuinka minulla on oikeassa (teille päin vasemmassa) silmässä luonnostaan enemmän "vekille" menevä luomi kuin vasemmassa. Oikean silmän meikki liukenee ja suttaantuu aina pahemmin kuin vasemman, jos olosuhteet ovat otolliset = ei kunnon pohjustajaa.

Keskiviikkona oli erittäin kuuma päivä (ja töissä ilmastointi rikki), joka päättyi vielä eeeerittäin hikiseen kuntosalisessioon. Luomiväri oli liuennut jonkin verran jo työpäivän jälkeen, mutta treenin jälkeen se näytti tältä. Tämä oli muuten ihan arkipäiväinen näky ajalta, jolloin en vielä ollut löytänyt silmämeikinpohjustajia.

Näin haastavista olosuhteista Benecosin pohjustaja ei selvinnyt. Silikoni vastustaa kosteutta tehokkaammin, eikä esimerkiksi UDPP ole koskaan pettänyt minulla edes saunassa. Kyllä, välillä tulee saunottua silmämeikissäkin.

Mutta ei luonnonkosmetiikan käyttäjä varmasti odotakaan tuotteelta vastaavanlaista suorituskykyä kuin synteettiseltä pohjustajalta. Koska se on käytännössä aika mahdotonta.

Tässä Benecosin pohjustaja yksinään päivän päätteeksi eilen. Levitin pohjustajaa 2 tai 3 kerrosta. Kuten näkyy, sävy on melkein haihtunut päivän päätteeksi (ja painunut odotetusti noihin luomen vekkeihin, vasen, vekitön luomi näytti siistimmältä).

Sain Benecosin pohjustajan kokeiltavaksi Biodellystä, jossa sillä on hintaa huimaavat 7€. (Kerrankin muuten Hyvinvoinnin Tavaratalo ei ollut edullisin.. ;))

Yhteenveto (plussat ja miinukset):

+ Ollakseen luonnollisista ainesosista, oikein hyvä silmämeikinpohjustaja.

+ Käy myös vaaleankultaisesta luomiväristä

+ Ei rullaa

+ Edullinen

- Ei peitä luomien kirjavuutta

- Ei sovi ihanteellisesti kaikensävyisten meikkien pohjalle

- Ei pidä meikkiä hikisissä olosuhteissa

Toukokuisessa Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa pääsimme myös Hauschkan kansainvälisen meikkitaiteilija, Karim Sattarin, vetämään meikkiworkshopiin.

Kuva: Karim Sattarin Instagram

Karim (heh, olen tehnyt oma-aloitteiset sinunkaupat ;)) oli juuri niin "daaahh-ling" kuin kuvan viba kertoo!

Toisilla vain on Suuri Persoonallisuus. Sellainen, joka valtaa ja sähköistää huoneen heti kun henkilö astuu sisään. Vaikka en tiennyt Karim Sattarista yhtään mitään enkä ollut koskaan aiemmin edes nähnyt kuvaa hänestä, tuli välittömästi "Iiik, julkkis!!" -olo kun mies astui huoneeseen ja esittäytyi.

Julkkisfiilistä ei mitenkään vähentänyt se, että mies oli juuri tullut Cannesin filmifestivaaleilta ja aloitti tilaisuuden kertoillen hilpeitä julkkiskohtaamisia juhlilta.

Olin ollut siinä käsityksessä, että Karim meikkaisi meidät, mutta olin ymmärtänyt väärin. Workshopin alettua tajusin, ettei tunti tietenkään edes riittäisi 10 henkilön meikkaamiseen. Sen sijaan näkisimme iltameikkidemon ja saisimme meikata itseämme ja toisiamme Karimin vinkkien ja sävysuositusten pohjalta.

Muuten, liittyen taannoiseen "meikkaatko testereillä" -keskusteluun - täälläkin meikattiin suvereenisti yhteisillä paleteilla, meikkikynillä, huulipunilla ja ripsiväreillä. Tarkkailin workshopin osanottajia. Kukaan minua lukuunottamatta ei käyttänyt puhdasta maskaraharjaa vaan laittoi ripsensä yhteiskäytössä olevalla maskaralla. Ja huulimeikin suoraan huulipunasta tai -kiillosta.

Mietin siinä sitten että eipähän tämä minun puhtaan harjani käyttö mitään eroa tee, kun itse maskaratuubi on kuitenkin täynnä ties kuinka monen workshoppilaisen silmäpöpöä.... Vähän kyllä arvelutti laittaa ripsaria, myönnän. Mutta terveillä silmillä palattiin! :)

Karimin vinkkejä:

* Ei mustaa maskaraa alaripsiin, se vanhentaa. Valitse ruskeaa tai vaikka luumun sävyä.

* Saadaksesi peittävämmän meikkipohjan (luonnonkosmetiikan tuotteilla), laita iholle alimmaksi puuteria, sitten meikkivoidetta ja sitten taas puuteria.

* Nielaisu auttaa siihen, etteivät silmät vuoda meikatessa. (Tätä en ollut koskaan kuullut! Eli jos silmät alkavat vuotaa, nielaise.)

* Laita samaa sävyä poskipäälle ja kulmakarvan alle, se nuorentaa.

* Saat vedenkestävän meikin laittamalla ensin meikkikynää ja päälle puuteriluomiväriä.

Karim oli tehnyt mallille edellisessä workshopissa (meidät oli jaettu kahteen ryhmään) luonnollisen päivämeikin, jonka päälle iltameikki nyt rakennettiin.

Hämmästyin, kun Karim veti uuden meikkivoidekerroksen edellisen valmiin meikin päälle. Ehkäpä hän menetteli näin säästääkseen aikaa, mutta sanoi kuitenkin että tällainen meikkipohjan kerrostus on ihan toimivaa Dr. Hauschkan tuotteilla.

Karimilla on myös tapana käyttää meikkipohjassa kahta eri meikkivoidesävyä niin, että toinen, usein vaaleampi, toimii primerina. Hän siis käyttää Dr. Hauschkan meikkivoidetta sekä pohjustukseen että varsinaiseen "väripohjaan".

Karim levitti mallin luomille ensin sinivihreää kajalia ja sen päälle siniharmaata luomiväriä. Hän kertoi eri väristen kynien ja luomivärien yhdistelymahdollisuuksista uusien värien luomiseen, mikä oli ainakin allekirjoittaneelle tuttua puuroa. :)

Kuvissa tulos ei näytä yhtä voimakkaalta kuin livenä, mutta poskille Karim levitti niin runsaasti rusehtavaa poskipunaa että minusta malli näytti jo suoraan Dynastiasta tupsahtaneelta. :D Älkää ymmärtäkö väärin, Karim on eittämättä upea meikkitaiteilija (ei varmaan kuka tahansa räpeltäjä pääse Cannesiin ja muotinäytöksiin meikkaamaan malleja ja julkkiksia), mutta tällaisissa nopeasti kulkevissa demoissa tähtimeikkaajankaan kädenjälki ei mielestäni tule ehkä parhaalla mahdollisella tavalla esiin.

Karim antoi jokaiselle henkilökohtaiset sävysuositukset.

Minulle suositeltiin toiseksi vaaleinta meikkipohjasävyä (mikä jälleen vahvisti käsitystäni siitä, että menneiden vuosien megakalpeus on mennyttä, näköjään ihminen voi tummua vanhetessaan :)) ja tuttuun tapaan lämpimiä, kultaisia sävyjä. Ja ruskeaa ripsiväriä.

Dr. Hauschkan siveltimet osoittautuivat todella hyviksi, siis oikeasti ihan yllätyin (vaikka en tiedä miksi - siis miksi ne eivät olisi laadukkaita? :D Ehkä sitä vain yhdistää laatusiveltimet aina niihin muutamaan hassuun merkkiin omassa päässään..).

Ostin mukaan MACin 239:iä muistuttavan yleistyöskentelyyn sopivan luomivärisiveltimen. Se on ihan paras luomivärisivellin mihin olen törmännyt 239:n jälkeen. Harmillisesti Hauschkan siveltimet eivät ole yleisessä myynnissä muualla kuin Walan omassa shopissa. Välillä niitä on ilmestynyt erityispakkauksissa osana jotain kokoelmaa, mutta vakiovalikoimaan ne eivät kuulu. Höh.

Tässä minun ennen- ja jälkeen-workshop-naama. Tykkään tuosta glow'sta!

Karim vinkkasi (jälleen allekirjoittaneelle varsin tutusti...! ;)), että vaaleaa helmiäistä luomiväriä voi käyttää poskipäillä korostuksena. Hauschkan Golden Sand sopiikin siihen erinomaisesti. Siinä on hyvin saman tyyppinen sävy ja hohteen voimakkuus kuin henk.koht. suosikissani L'Orealin Golden Beigessä, jota olen viime vuodet itse asiassa käyttänytkin enemmän kasvoilla kuin silmissä.

Yksinkertaisessa kulta-ruskeassa silmämeikissä minulla on Golden Sand -, Golden Earth - ja Peach Blossom -sololuomivärejä sekä ruskeaa Stone Colours -paletista. Rajaus nestemäisellä ruskealla eyelinerilla. Kasvoilla meikkivoide 01 Pale Sand, aurinkopuuteria, poskipunaa kahden sävyn sekoituksena (persikkainen 02 Natural Red ja beigempi 03 Soft Terracotta), ja Karimin innokkaasti lisäämä Golden Sand -korostus. :)

Huulikiillon sävy ei jäänyt mieleen, mutta eipä sävy paljon näykään. :)

Workshopin lopussa Karimin luokse kerääntyi jono yhteiskuviin halajavia. :) Kuulin kuinka keskustelua käytiin Instagram-tileistä ja erilaisista meikkaukseen liittyvistä sivustoista ja tytöt antoivat jopa Karimille vinkkejä fanittamistaan sivuista :)

"Ei saa sitten julkaista minusta mitään karseita kuvia...!" Karim heitti lopuksi ja heilautti kättään just siihen tyyliin minkä voitte ehkä kuvitella. :)

Kuva: Karim Sattarin Instagram

Karim ja Coco Rocha, jonka meikin Karim teki viime kevään Vienna Awardseihin.

Dr. Hauschka on muuten käsittääkseni ainoa luonnonkosmetiikkamerkki, jonka tuotteita käytetään elokuvateollisuudessa - siis ihan virallisissa yhteistyökumppanuuksissa. Se on erityisen kiinnostava juttu, mielestäni. Filmimeikissähän meikkipohja on melkein kaikkein tärkein elementti, eikä luonnonkosmetiikalla tunnetusti saa peittävää pohjaa. Vaikka Hauschkan meikkejä aika laadukkaana pidänkin, on jotenkin vaikea uskoa että millään luonnonkosmetiikan meikkivoiteella saisi aikaan kuvausmeikin vaatimukset täyttävän meikkipohjan. Olisi pitänyt kysyä Karimilta...! :p

Oma mielipiteeni Hauschkan meikeistä? Workshopissa aiempi kokemukseni Hauschkan värikosmetiikasta pääsi laajenemaan, ja koen edelleen että Hauschkalla on paras ja oikeasti näyttävimmän tuloksen tekevä maskara luonnonkosmetiikan merkeistä. Myös puuterimaiset tuotteet ja kajal-kynät ovat todella hyviä. Tosin luomivärien laatu vaihtelee kokoelmittain, niinkuin käytännössä kaikilla merkeillä. Muistan etten ollut kovin vakuuttunut esim. Natural Pastels -kokoelman luomivärien pigmentistä, mutta esimerkiksi Stone Colours -paletti on yksi parhaita mattaisia ruskeita sisältävä paletti jonka tiedän.

Poskipunasävyt (vakiovalikoimassa kolme) ovat tosi toimivat ja pigmenttisyys & koostumus oikein hyvä.

Meikkivoide taas ei ole minun makuuni. Peiteaineellakaan en saanut tarpeeksi peittävyyttä.

Suurlempparini Bronzing Powder on muuten Karimin mukaan "muutaman muunkin" suursuosikki maailmalla, ja kuuluu Hauschkan myydyimpiin meikkituotteisiin. Siitä ilmestyy nyt elokuussa tuollainen kuvitettu limited edition -versio (aivan sama sävy siis), joka tulee omassa pienessä meikkipussissaan siveltimen kera. Suosittelen tsekkaamaan Hauschkan aurinkopuuterin mikäli etsii mattaista, viileän ruskeaa kaakaon sävyistä aurinkopuuteria. (Tässä kuvassa vertailu muutamaan muuhun aurinkopuuterisävyyn referenssiksi. :)) Mun mielestä tämä on NYXin Taupen ohella paras sävy kasvojen varjostuksiin.

Sain äidiltä postia. Kirjeen mukaan äiti, tuo vanha lehtihamsteri, oli laittanut Helsingin Sanomien NYT-liitteen artikkelin syksyltä 2003.

Ihan selvää blogimatskua! :)

Artikkeli käsittelee meikkisävyjen nimeämistä, ja jutun päätähtenä on Lumene.

Tiesittekö, että Lumenella kaikista tuotteiden nimistä vastaa yksi ainoa henkilö?  Maarit Veromaa (NYTin artikkelissa vielä vanhalla nimellään Maarit Haukilahti) on keksinyt lähes kaikki nimet Lumenen tuotteille 90-luvun puolivälistä lähtien. Tukena hänellä on tietysti Lumenen markkinointitiimi, mutta Veromaa on tuotenimien pääarkkitehti.

Aikamoista puuhaa.... Montakohan sataa sävyä Lumeneltakin tulee ulos vuosittain... :) Kyllä siinä saa olla aika hyvä runosuoni. ^_^ Pakostikin tulee vuosien varrella samoja nimiä useampaan kertaan. :D Olisi hauskaa olla kärpäsenä Veromaan työhuoneen seinällä kun hän pähkäilee vaikka jonkun uuden kausikokoelman parissa.

Mitä muuten tykkäätte Lumenen varsin romanttisesta nimimaailmasta? Minusta nimet ovat aina olleet aika hauskoja, vaikkeivat ne useimmiten millään lailla liity itse väriin.

Voisin tarjota apuani jos Veromaalle joskus tulee tenkkapoo :D Mitenkäs olisi talviseen meikkikokoelmaan vaikkapa huulipunasävyt "Rohtunut Oon" ja "Huul' halkeaa" tai poskipunat "Nyt Nipistää" ja "Pakastunut Poski"?

Muistelin, että vanhemmissa Lumenen tuotteissa sävynnimi olisi ollut vain suomeksi, tai ainakin ensin suomeksi ja sitten englanniksi.

Asian sai helposti tarkistettua "museojemmoistani".

Kyllä nimi on näköjään jo 10 vuotta sitten ollut ensin englanniksi.

Jännä että ulkomaan vienti säätelee nimipolitiikkaa näin... Olen ajatellut, että Suomen markkinat silti ovat se Lumenen päämarkkina-alue jossa tuotteita myydään eniten.

*

Mutta Lumene sikseen, itse asiassa koko postauksen ideana oli mietiskellä artikkelin inspiroimana meikkien sävynimiä yleisesti.  Nimet ovat aina kiehtoneet ja kiinnostaneet minua suuresti. Ehkä tämä on vain näitä meikkifriikkien päässä suuren merkityksen saavia asioita, ja tavalliselle kuluttajalle on yksi ja sama lukeeko luomivärin pohjassa "EC-4558", "Brown" vai "Glistening Sea". Olisi kiinnostavaa kuulla, onko näin. :)

Kiinnitättekö te huomiota meikkien sävynimiin?

Minusta pelkästään numeroilla nimeäminen on huipputylsää ja osoittaa anti-luovuutta. (Luovuus on aina plussaa ;)) Tulee sellainen tunne että ei vain "jakseta" miettiä, helpompi lyödä tuotteisiin persoonaton numerosarja. Meikkiharrastajana minusta on paljon kivempi puhua "Satellite Dreamsista" ja "Sunset Cafésta" kuin "A-39":stä tai "52886":sta. Ja onhan kaunis tai herkullisen kuuloinen nimi myyvempikin kuin mitäänsanomaton luku.

Konsulenteilla on oma tapansa. Ainakin Diorin maailmassa konsulentit puhuvat nimenomaan numeroista, ja jonkun paletin varsinainen nimi saattaa olla heille ihan vieras. Kerran kysyin Stockalla Silver Goddessia, ja sain Diorin myyjältä vastakysymyksen, "Millä numerolla se on?" He kuulema tuntevat tuotteet niiden numeroilla. Olin vähän hämmästynyt. Asiakkaille varmasti tuotteen nimi jää paremmin mieleen kuin anonyymi numerosarja - vai oletteko kosmetiikkamyyjät koskaan kuulleet asiakkan kysyvän tuotetta sen sarjanumeron perusteella? :D

Jos kiinnostaa lukea NYTin artikkeli kokonaisuudessaan, kuvan saa klikattua isommaksi.

Esimerkiksi Wet'n'Wildilla on mielestäni hauskoja leikitteleviä sävynimiä; Blue Had Me At Hello, I Dream Of Greenie, Cool As A Cucumber, The Earth Looks Small From Down Here.

Kynsilakkojen puolella sävyillä on pitkään ollut vielä kasvomeikkejäkin korostuneempi merkitys. Merkit kuten OPI ja Essie tunnetaan ihan omaksi taiteenlajikseen jalostuneesta nimikulttuurista eivätkä monet muut merkit jää jälkeen. Mavala tunnetaan kapunkien mukaan nimetyistä lakoistaan.

Onko joku tietty kosmetiikan sävynimi jäänyt teille vuosien varrelta erityisesti mieleen?

Kävin tänään passikuvassa.

Kyllä vain linssin polttoväli vaikuttaa ihan mielettömästi kuvaan ja siihen, miltä naama näyttää.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa olen juuri tehnyt passikuvameikin. 30 minuuttia myöhemmin ikuistuin ihan eri näköisenä. :D Mun mielestä mulla on melkein sukupuolikin vaihtunut tuossa passikuvassa. :p

Itse olen tottunut näkemään itseni vasemmanpuoleisena Sannina, mutta ilmeisesti näytän oikeasti enemmänkin passikuva-Sannilta. Itse ottamissani kuvissa kun on aina väkisin kasvojen mittasuhteiden vääristymä, joka tulee siitä kun kuvaa liian lyhyellä polttovälillä liian läheltä. Polttovälin on tietysti pakko olla lyhyt että pälli mahtuu kuvaan käsivarsien etäisyydeltä. :) Studiokuvissa kuvat otetaan useimmiten pidemmällä polttovälillä, yleensä noin 85-100 mm pidetään ihanteellisena. Tällöin kasvojen mittasuhteet tulevat kuvaan luonnollisina.

Jos siis joskus olette käsivara-selfien jälkeen ihmetelleet, miksi nenä tai leuka näyttää valtavalta tai naama muuten vain "hevoselta", se johtuu juurikin liian laajasta kulmasta eli lyhyestä polttovälistä. Toisilla meistä on tietysti muutenkin suuri nenä. :)

.

Passikuvameikissä käytin matkaostosmeikkejä. Silmämeikki tehty Bourjoisin luomivärillä ja Sephoran It Nude -paletilla, poskilla Bourjoisin Love-Struck Rose -poskipuna (huhhuh miten pigmenttinen ! Piti laittaa tosi varovasti) ja huulilla Bourjoisin Peach On The Beach -huulikynä.

(Kiva oli tehdä meikkiä kun naama pukkasi koko ajan hikeä.... Ennen kuvan ottoa sain taputella naaman vielä puuteripaperilla.)

Näköjään sitä vain muuttuu vanhemmiten kulmikkaammaksi....

Kymmenen vuoden takaisessa kuvassa olen paljon pehmeämmän näköinen. :)

Oletteko te tyytyväisiä teidän passikuvaan? Nykyään kyllä tuntuu ettei passia tarvitse missään enää näyttääkään kun check-initkin tehdään itse automaatilla....

Käytin reissussa lopulta todella vähän aikaa kosmetiikkaliikkeissä kiertelyyn, mutta jotain meikkijuttuja lähti kuitenkin mukaan Suomeen.

Ranskassa kosmetiikkafriikin pyhiinvaelluskohteisiin kuuluu tietysti itsestäänselvästi Sephora (joskin Jenkki-Sephoroiden valikoima hakkaa ne volyymillaan ja merkkien määrällä 6-0). Sephoran lisäksi erityisen kiinnostavia kosmetiikan näkökulmasta ovat Ranskassa apteekit, joissa on runsaasti esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Varsinaisia meidän Ruohonjuuren ja Ekolon tyylisiä luontaistuote/ekokauppoja ei silmääni tällä kertaa sattunut.

Olisin helposti voinut nuuskia yhden apteekin hyllyjä vaikka kokonaisen päivän. Kiinnitin huomiota siihen, että monilla merkeillä oli apteekeissa tuotteistaan myös pienempiä matka- tai kokeilukokoja. Melkein kaikilta merkeiltä olisi voinut edullisesti ostaa pienempiä kokoja vain testausta varten. :) Melkein toivoin että tilanteeni olisi Ranskassa ollut sama kuin pidemmillä Kreikan reppureissuilla, joilla kosmetiikka kirjaimellisesti loppuu kesken ja on oikeasti ostettava tarpeeseen lisää :D

Sephorasta mukaan tarttui  tällainen, ehm, kehtaako tätä enää edes ääneen sanoa, nude-paletti. :p

Jokaisella merkillä on nykyään UD:n Naked-ilmiön seurauksena oma versionsa nudekokoelmasta.

Katselin pitkään Urban Decayn hyllyllä Electric-palettia, mutta lopulta hyväksyin totuuden ja tein Sephoran oman It-paletin myötä järkevämmän hankinnan. En minä enää noilla räikeimmillä väreillä meikkaa kuin ihan satunnaiseksi huvikseni tai jos tekee mieli toteuttaa joku netissä nähty inspiroiva meikki.

Electric näytti kuolattavan ihanalta mutta arvaan, että se olisi jäänyt lojumaan laatikoihin hyvin vähälle käytölle. Neutraaleille paleteille sen sijaan on aina käyttöä ja ne ovat super-käytännöllisiä vaikka reissussa. Ranskassa minulla oli ainoana luomivärinä mukana MACin paletti kulta-ruskeilla sävyillä täytettynä.

....en kyllä siltikään henno vaihtaa tuota blogin sateenkaaribanneria.... Se muistuttakoon väreistä sisälläni...! ^_^

Sephoran It-paletin hylsy on minusta todella tyylikäs ollakseen "halpis". (En muuten tiedä miksi miellän Sephoran oman merkin halpikseksi, sillä hinnoiltaan tuotteet ovat kuitenkin keskitasoa, jossain marketin ja selektiivisen välimaastossa. Paletin hinta oli 29,95€).

Tykkään kun hylsyssä ei ole mitään logoja tai kirjoitusta. Tosi elegantti.

Paletin mukana tulee myös kaksipäinen sivellin ja tummanruskea rajauskynä. Sivellin tuntui jopa ihan laadukkaalta verrattuna siihen laatuun mistä palettien mukaan sujautetut siveltimet yleensä tunnetaan.

En ole vielä ehtinyt kokeilla palettia käytännössä mutta laitan toki meikkikuvia myöhemmin. :)

.

Bourjois on ihana perinteinen ranskalainen merkki, jonka todella toivoisi löytyvän myös Suomesta. Ostin Bourjoisilta huulikiiltokynän, luomivärin ja poskipunan. Merkki kuuluu vakiohypisteltäviini ulkomailla, tuotteet ovat halvasta imagostaan (ja hintasasostaan, Bourjois on "markettimerkki") huolimatta todella houkuttavia ja etenkin "paistettu" (baked) poskipunahan on todellinen klassikko. Sitä voi hyvin perustein kutsua historialliseksi poskipunaksi, se kun kehitettiin jo 1860-luvulla...!

Bourjoisin poskipuna oli ensimmäinen laatuaan puuterimainen, sitä ennen poskipunat olivat olleet voidemaisia.

Tiesittekö muuten, että Bourjois ja Chanel liittyvät olennaisesti yhteen...? Ne ovat samaa taloa. :)

Coco Chanel, joka etsi yhteistyökumppania laajentaakseen hajuvesibisnestään, teki 1920-luvulla diilin Bourjoisin omistavan Pierre Wertheimerin kanssa. Sopimuksen tuloksena syntyi 'Parfums Chanel', josta Wertheimer omisti 70% ja Coco itse 10%. Tänä päivänä koko Chanelin muotitalo on Wertheimerin perheen omistuksessa.

Monet pitävätkin Chanelia ja Bourjoisia sisarmerkkeinä. Bourjois oli olemassa kauan ennen Chanelia, ja monien Chanelin tuotteiden arvellaan saaneen ei-niin-epäsuoraa inspiraatiota Bourjoisin klassikkotuotteista.

Minusta nämä Bourjoisin pyöreät pikku-pakkaukset ovat vain niin söpöjä...! "Little round pot" - sillä nimellä poskipunia maailmalla kutsutaan.

Poskipunan ja Bourjoisin historiasta voi lukea lisää täältä jos sattuu kiinnostamaan. :) Minua aina ihastuttaa kuvat vanhoista meikkituotteista.

Myös luomivärejä alettiin myöhemmin valmistaa samalla "baked"-teknologialla.

Ostin Intense-linjasta (pigmenttisempi kuin normaaliluomivärit) sävyn 03 (aina niin tylsää jos sävyllä ei ole nimeä!) ja poskipunista sävyn 16 Rose Coup De Foudre / Love-Struck Rose.

Huulikiiltokynän sävy on Peach On The Beach. Olisin tänään halunnut meikata näillä mutta tiedättekö mitä.... Ei voi kun mä sulan. ^_^ Kun astuin yöllä noin 100-asteiselta tuntuvaan kämppäämme alkoi Reimsin sade vetää kummasti takaisin puoleensa. Tosin vähän hiostavaa oli sielläkin. Tällaisessa säässä ei kuitenkaan tee yhtään mieli meikata kun iho on ällö-hiki-nahkea.

Viimeinen ostos oli tuttuakin tutumpi Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion. Sinuun luotan, ystäväin.

Pääsin nyt vasta vihdoin ostamaan tämän uudistetun tuubimuotoisen, viimeisin käyttämäni UDPP oli vielä vanhassa epäkäytännöllisessä vaahtomuoviapplikaattorillisessa hylsyssä johon jäi puolet tavarasta sisään. Samaa ongelmaa huomaan nyt Make Up For Everin pohjustajan kanssa, se on yhtä hyvää kuin UDPP mutta hylsy on yhtä epäkäytännöllinen kuin vanhan UDPP:n. Tuote alkoi tuntuvan loppua vain parin kuukauden käytön jälkeen - johtuen juuri siitä ettei applikaattori yllä kaapimaan ainetta pakkauksen seinistä. Voisivat kaikki pohjustajien valmistajat siirtyä yleiseen tuubikäytäntöön.

Tällaiset tuliaiset siis Ranskasta.

Kuka muu muuten tykkää tehdä Bourjois-hankintoja ulkomailta? Little Round Pot -faneja? :) Mikä on teidän lempparisävynne? Oli muuten niiiin vaikea päättää minkä sävyn ottaisi..!

Tekään ette ole voineet välttyä niiltä. Ne ovat tänä kesänä kaikkialla. ”Uuden sukupolven..!” "Ne kosteuttavat! Tuoksuvat! Antavat väriä!"

Vauvahuulet.

Maybelline Baby Lips.

Kuva Maybelline

Kun kuulin Lipseistä ensimmäisen kerran ja aloin hahmottaa massiivista hypetystä tuotteen Suomi-lanseerauksen ympärillä, arvelin, että kyseessä täytyy olla jotain todella erityistä. Tuote näytti kuvassa ihan sävytetyltä huulirasvalta, mutta täytyihän sen olla jotain muutakin. Näitä kun on kuuleman mukaan hehkutettu niin Youtuben v-logeissa kuin kansainvälisissä blogeissa jo maailman sivu ja tuotetta on odotettu Suomeen suunnilleen samalla hartaudella kuin Starbucksia. (Huomaa että en seuraa muun maailman kauneusmediaa kun kuulin Baby Lipseistä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa.. ;))

Kuva Korres

Kun sitten blogiscene alkoi tulvia ihastukseen pakahtuvia Baby Lips –postauksia ja kuulin tuotteiden jo loppuneenkin saman tien joistain myyntipisteistä, hämmennyin. Baby Lips on kuin onkin… no juuri se; sävytetty, hajustettu huulirasva. Onko joku muukin kuullut tällaisista ennen? No nii-in. Markkinoilla on ollut värillisiä, tuoksuvia huulirasvoja varmaankin siitä saakka kun huulirasva on keksitty. Jo teininä olen käyttänyt The Body Shopin sellaista – tosin minulle tämän tyyppinen huulirasva ei ole koskaan uponnut sillä huuleni ovat tosi nirsot ja hyväksyneet vain Blistexin valkoisen purkin vuodesta 1993 lähtien. (Ja myöhemmin myös Carmexin joka tuntuu käytännössä samalta kamalta. ;))

Viimeksi tänä talvena kokeilin Blistexin sävytettyä puikkohuulirasvaa, mutta sama homma kuin ennenkin – ei toimi minulla.

Kuva Burt's Bees

Tämä kirjoitus ei halua millään lailla olla Vauvahuuli-vastainen. Ei suinkaan. Se haluaa vain saada selville, mikä juuri näissä sävytetyissä huulirasvoissa on niin ihmeellistä että niistä puhutaan samaan sävyyn kuin Urban Decayn Naked-paleteista konsanaan. Nuden sävyisiä luomiväripalettejakin on aina ollut markkinoilla ja silti jostain syystä juuri Urban Decay onnistui konseptoimaan ”nuden” ja tekemään siitä ilmiön. Onko Maybelline tehnyt saman sävytetyille huulirasvoille? Onko juuri Baby Lips niin mahtavan tuntuinen huulilla ja sävyt niin kertakaikkisen onnistuneet ja tuoksut niin vastustamattomia, että ne lyövät laudalta kaikki muut vastaavat? Vai onko Maybelline vain onnistunut luomaan nerokkaamman mainoskampanjan kuin kilpailijat..?

Entä muut sävytetyt huulirasvat? Niitä riittää. Yksi pisimpään markkinoilla olleista merkeistä lienee jo vähän vanhanaikaisen oloinen Deborah Hydracolor, jolla silti on edelleen vankka kannattajajoukko. Korresin ja Burt’s Beesin sävytetyt huulirasvat ovat tuoreempia suosikkeja. The Body Shopin Born Lippy –huulirasvoja on sekä purkissa että puikossa ja sävyjä ihan yhtä monta kuin Maybellinella. Lisäksi lähes kaikkien perushuulirasvamerkkien valikoimassa on vähintään yksi värillinen yksilö.

Silti Baby Lips –huuma välittyy minulle sellaisena, kuin osa jengistä kuulisi sävytetystä huulirasvasta vasta ensimmäistä kertaa. ”Ei vitsi! Huulirasva jossa on väriä – ja tuoksua! Pakko saada!”

Kuva The Body Shop

Tunnustan, että en ole itse kokeillut Vauvahuulia. Olin jo lähellä ostaa sellaisen täältä reissusta, ihan vain selvittääkseni mikä niissä on kaiken hehkutuksen arvoista. Ehkä minulle olisi valjennut jotain suurta rullatessani puikkoa huulilleni.

Vai olisiko kuitenkaan..? Suosittujen tuotteiden ympärillä jylläävä hype on usein ihan hypetyksen itsensä ruokkimaa. Kun yksi hehkuttaa vakuuttavasti niin toinenkin on samaa mieltä ja kohta kolmas ja pian tuntuukin siltä kuin ”kaikki” olisivat samaa mieltä. Markkinoinnin vaikutus kun se todella onnistuu.

Ranskassa on myynnissä jo Baby Skin'kin... kohta kai Suomessa.

Kertokaa te Baby Lipsejä kokeilleet - olenko missannut jotain mullistavaa? Tuotehan lupaa jopa uudistaa huulia – ehkä muut sävytetyt huulirasvat eivät tee sitä? Miten teidän huulenne ovat uudistuneet? :)

P.S. Maybellinen sivuilla annetaan ohjeet, miten huulirasvaa tulee käyttää; "Apply your lipcolor by starting in the center of your upper lip. Work from the center to the outer edges of your lip, following the contours of your mouth. Then glide across the entire bottom lip." Kiitos. :)

Tuoksu sitoo ja vahvistaa muistoja. Valitsen mieluusti matkalle mukaan jonkun uuden tuoksun, jolloin se muistuttaa aina myöhemmin juuri siitä matkasta.

Tälle matkalle valitsin, Ranskaan kun oltiin tulossa, Chanelin. :) Ostin Chance Eau Fraîchen viime syksynä, ja se on odottanut siitä saakka käyttötilaisuuttaan.

Chance Eau Fraîchen alkutuoksussa on sitruunaa ja seetriä, sydämessä punapippuria, jasmiinia ja vesihyasinttia ja pohjalla patsulia, ambraa, tiikkiä ja vetiveriä.

On aina kiinnostavaa seurata, miten suhde tuoksuun muuttuu kun sitä alkaa käyttää. Chance Eau Fraîche osoittautui käytössä hyvin erityyppiseksi tuoksuksi kuin miksi sen kaupoissa nuuhkiessa mielsin. Ihastuttava ja elegantti se on joka tapauksessa, mutta ei lainkaan niin sitruksinen mitä odotin. Nopeasti haihtuva alkutuoksu huijasi nenää. :)

Fraîche-nimestä päättelisi, että tuoksu on raikas, mutta lopulta se muuttuu minun ihollani hyvin puuterisen pehmeäksi.

Ehkäpä tuolla Mont Blancin juurella vaellellessa tuntui hieman "out-of-place" tuoksua Chancelle, mutta tänne viinialueen tunnelmaan tuoksu sopii. :)

Harrastatteko te tällaista Matkalle oma tuoksunsa -hajuvesipolitiikkaa? :)

*

Sitten vielä pari muuta kosmetiikkajuttua jotka haluavat pulpahtaa tänään ulos.

Tukholman Pearl Jam -reissussa naureskelin hotellimme suihkukosmetiikalle. Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa ihmettelin miksi hotellit kokevat tarpeelliseksi tarjota asiakkailleen samaa tuotetta kahdella eri nimellä. Se tuntuu olevan hyvinkin yleinen käytäntö.

Chamonixin hotellissamme oli Nuxen kosmetiikkaa. En tiedä onko Nuxella erikseen jotain "hotellitason" kosmetiikkalinjaa, mutta jotenkin en olisi Nuxelta odottanut samaa paljastusta.

Shampoo- ja hius- ja vartalosuihkugeeli osoittautuivat....

...ihan samaksi kamaksi.

Eipä tällä nyt mitään väliä mutta jaksaa huvittaa tämä täysin tarpeeton "huijaus". :P

Hotellit ja kosmetiikan valmistajat ilmeisesti ajattelevat, että asiakkaasta on mukavampaa pestä hiukset juuri shampooksi nimetyllä aineella, ja kroppa sitten aineella jossa lukee body cleansing tai shower gel tai jotain vastaavaa. Pullon teksti todennäköisesti jopa ohjaa asiakkaan kokemusta. Miehet pesevät usein tukkansakin "hius- ja vartaloshampoilla", mutta käsitykseni mukaan naiset käyttävät hiuksiin mieluummin "hiusshampoota". Laittamalla pullon kylkeen sana 'shampoo' saadaan naisellekin miellyttävä hiustenpesukokemus, eikä naisen tarvitse ajatella että "Höh, jouduin pesemään tukan suihkugeelillä"... Eihän valtaosa ihmisistä tutkiskele kosmetiikkapullojen ainesosalistoja eikä näin ollen tajua että pullot ovat samaa ainetta.

No, se siitä. :)

Kerron vielä uudesta, miellyttävästä aurinkosuojatuttavuudesta.

Ostin Lapin vaellukselle Ambre Solairen uuden Dry Mist -aurinkosuojasuihkeen, ja se on osoittautunut kosmeettisesti oikein mukavaksi matkakaveriksi. Pullo ei siis mennyt Lapissa loppuun vaan seurasi meitä Ranskaankin.

Käytän "normaaliolosuhteissa" mieluusti voidemaista aurinkosuojaa, mutta patikoidessa on kätevämpää kun aurinkosuojan saa paikoilleen suihkauttamalla.

En ollut tähän mennessä onnistunut löytämään suihketta, johon olisin täysin tyytyväinen. Käytin viimeksi pari pulloa Nivean Invisible Protection Transparent Sprayta, mutta se jätti lupauksistaan (ja alkoholipitoisuudestaan) huolimatta varsin tahmean ja epämiellyttävän pinnan.

Nyt bongasin kaupassa Ambre Solairen uuden suihkeen, jossa erityisesti silmiin tarttuivat tekstit "dry mist", "no alcohol" ja "non-greasy". Eli kuivasumute, ei alkoholia ja ei-tahmaava. Haa, on kehitelty suihke, joka imeytyy nopeasti eikä tahmaa ilman alkoholia. Voisiko tämä pitää käytännössä paikkansa..?

Kyllähän se pitää! :) Olen tykännyt suihkeesta kovasti. Se tulee ulos aavistuksen moussemaisena mutta ohuena suihkeena (vaikea selittää, kyseessä ei siis ole mousse), tuntuu iholla jännän "kuivalta" ja imeytyy tosiaan heti. Ihan totaalisen kuivaa pintaa se ei tokikaan jätä, mutta ei tahmeaa. Käsiinkin jäänyt "tuotetuntu" katoaa 15 minuutissa. Tuoksukin on miellyttävä (olen aina tykännyt Ambre Solairen tuoksumaailmasta).

Tätä ostan toisenkin kerran! Hyvää tuotekehittelyä, Garnier! :)