Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.
Edellisessä osassa olimme juuri nauttineet lounaan ja palasimme kylästä hotellille.
Seuraavana ohjelmassa oli La Grée Des Landesin kylpylään tutustuminen.
Kylpylän vastaanotto on jotenkin retro..! ^_^
Kylpylän manager (?) ja tulkki esittelevät yhtä hoitohuoneista. Huoneet on nimetty kukkien mukaan, ja kaikkien sisustuksessa on käytetty violettia - eräs tykkää...!
Kylpylä on itse asiassa aika pieni. Pieni ja söpö! Täällä on tarkoitus nauttia hyvästä olosta ja rauhallisesta tunnelmasta minimalistisen estetiikan ja hiljaisuuden keskellä, kauniin maiseman hoitaessa sielua. (Meninkö jo liian runolliseksi..? :)) Kyseessä on siis kylpylä nimenomaan aikuiseen makuun, täällä eivät lapset viihtyisi.
Vastaanotosta lähtee lyhyt käytävä odotustilaan, josta voi joko siirtyä allasosastolle ja aurinkoterassille tai portaita alas hoitotiloihin. Hotellivieraat saapuvat kylpylään kylpytakissa ja tossuissa.
Tytöt aurinkoterassilla. Minä taisin koko reissun aikana olla ainoa joka hyödynsi tämän tilan ja lekottelin aurinkokylvyissä... ^_^ The "tan-o-maniac" that I am...! :)
Esittelykierroksen jälkeen meille oli varattu aikaa hoitoihin. Minun aikani oli klo 17, ja käytin odotusajan lähtemällä kävelylle La Gacillyyn Liisan kanssa. La Grée Des Landesilta on kylään 10 minuutin kävelymatka metsäistä polkua pitkin.
La Gacillyssa järjestetään joka kesä Ranskan suurin ulkoilmavalokuvafestivaali. Valokuvia on joka puolella kylää rakennusten seinille tai omiin ulkoilmanäyttelytiloihinsa sijoitettuna. Kaunista..!
Tokihan sitä piti poiketa myös Yves Rocherin myymälässä..! ^_^
Kylän keskustassa. La Gacilly on pieni, 2000 ihmisen kylä. Asukkaista 90% on töissä Yves Rocherilla. :)
La Gacilly on tunnettu kukista. Ja hyvää kahviakin sieltä sai. :)
Ohitimme aamuisen vierailukohteemme, Yves Rocherin synnyintalon. Ihanan näköinen katu..!
Hotellille palattua vaihdoin kylpytakkiin. Nyt kohti hemmotteluhetkeä...!
Täällä sitä maataan.... Hoitajani lähti käymään jossain ja räpsäisin kuvan...! ^_^ Saimme valita neljän hoidon välillä ja minä valitsin lämpimillä entada-siemenillä (sellaisia suuria kämmenen kokoisia lituskoja) tehdyn kokovartalohieronnan. Se oli taivaallinen....
Hoidon jälkeen pulahdin hetkeksi altaaseen...
....ja sitten viihdyin tunnin verran auringossa... Kesän ensimmäinen virallinen auringonottohetki! :) Huoneessani ihailin rusketusrajoja, tsihi...
Puoli kahdeksalta tapasimme drinkkien merkeissä hotellin ravintolan terassilla.
Ilta oli niin lämmin ja ihana... Ilta-auringossa Emma, Sanni ja Catherine.
Skål!
Josefine.
Illallisruokaa odotellessa.
Herkkuretiisejä....
Elise ja Catherine.
Aina niin upea Linda.
Alkuruokana uppomunaa ja jotain vihreää... :) Pääruoaksi oli lohta ja jälkkäriksi jäätelöä (muille) ja juustoa (mulle :D). Hyvää oli jälleen kerran! Mutta aika varovaisesti maustettua. Ranskalainen keittiö ei ehkäpä yleisestikään käytä paljon mausteita..?
Illallisen jälkeen kokoonnuimme tuttuun tapaan aulaan, ja Kristina järjesti meille leikkimielisen Yves Rocher -tietokilpailun.
...jonka minä voitin! :) Yhden pisteen kaulalla! ^_^ Woo-hoo! Sain palkinnoksi luomuviiniä ja hotellin omaa hilloa.
.
Kello oli jo paljon, mutta ilta jatkui vielä Violan haastattelulla puoleen yöhön. Tuntui että päivä olisi kestänyt vähintään 48 tuntia, se oli niin täynnä ohjelmaa ja elämyksiä... Kyllä uni maittoi! :)
P.S. Ennätinpäs julkaisemaan tämän vielä perjantain puolella...! ;)
Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.
Aamiainen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, Les Jardins Sauvagesissa.
Aamiainen koostui vaaleasta leivästä, jogurtista, tuoreesta paikallisesta rahkasta (ihan eri makuista kuin täällä), kananmunista, erilaisista hilloista, juustoista ja lihaleikkeleistä. Meikäläinen sai hyvin vatsansa täyteen juustosta ja kananmunasta (ne juustot.... mmmm...).
Aamupalan jälkeen lähdimme Yves Rocher -oppaamme ja emäntämme Anne-Sophien (oikealla) johdolla kohti päivän moninaista ohjelmaa. Tässä odottelemme hotellin edustalla muutamaa pommiin nukkunutta.... Heh.
Ensimmäiseksi vierailimme Yves Rocherin synnyintalossa.
Täällä, asunnon ullakolla, herra Rocher aloitti 50-luvulla ensimmäiset kokeilunsa kosmetiikan valmistuksen saralla. Alkuperäiset laitteet on säästetty tänne kotimuseoon.
Nina ja Malin kuuntelevat jotain hauskaa juttua.
Yves Rocherin ensimmäinen tuote - peräpukamavoide 50-luvulta :) Tästä voiteesta tuli hitti jonka suosion siivittämänä herra Rocher lähti rakentamaan kosmetiikkaimperiumiaan.
Seuraava vierailukohteemme oli L'Herbier Cosmétique Végétale eli englanniksi Botanical Beauty Herbarium - eli suomeksi jotain sen tapaista kuin "Kasvipohjaisen kauneuden kasviainesosien tutkimuslaitos". Hmm. Toimii paremmin ranskaksi. Sanotaan suosiolla L'Herbier. ^_^
L'Herbierin yhteydessä on kasvitieteellien puutarha, jossa koeviljellään tutkimuksen alla olevia lajikkeita. Istutettuna on myös esimerkkejä Yves Rocherin jo valmiiksi käyttämistä kasveista. Kunkin kasvin kohdalta löytyy infokyltti jossa kerrotaan mikä osa kasvista käytetään ja millaisia ihonhoidollisia ominaisuuksia sillä on.
Kasvitutkija Axelle de Joussineau piti meille valtavan kiinnostavan presentaation Yves Rocherin tuotekehittelystä. Haluaisin kirjoittaa teille enemmänkin tästä esitelmästä, mutta odottelen vielä englanniksi käännettyä materiaalia Ranskasta.
Kasvien kuivattamossa. L'Herbierissä kuivataan ja varastoidaan Yves Rocherin kasviraaka-aineita.
Tässä laatikossa varastoidaan kuivattua ruiskukkaa. Axelle kertoi, että kasviraaka-ainetta säilytetään maksimissaan kolme vuotta, sitten se on menettänyt enimmät tehonsa.
Kasvitutkimuskeskuksen jälkeen oli lounaan aika. Nautimme sen La Gacillyssa Les Enfants Gâthés -ravintolan idyllisellä takapihalla. Tarjoilijan kärsivällisyys oli uskomaton kun hän otti iloisesti vastaan kaikkien eri ruokavalioihin pohjautuvia tilauksia. ^_^
Jälkiruokani: kolmea eri juustoa. Vuohenjuustojäätelö osittautui hieman liian eksoottiseksi makuelämykseksi ja laitoin pallon kiertämään muiden maisteltavaksi. :)
Sitten bussiin ja takaisin kohti hotellia.
.
Lupasin teille vielä esittelyä kylpylästäkin, mutta kuvia ja juttua tulisi yhteen postaukseen ihan liikaa (en malta typistää..! ^_^) enkä halua väsyttää teitä liian pitkillä jutuilla. (En sellaisia jaksa lukea itsekään.) Niinpä päivän 2 matkakertomus jatkuu... todennäköisesti perjantaina. Huomenna olen "on the road" koko päivän joten en ikävä kyllä ehdi tekemään päivitystä.
Eli.... To Be Continued :)
Toivottavasti jaksatte lukea näitä Ranska-juttuja vielä parin postauksen verran! :)
Ranskan matkakertomus, maanantai 3. kesäkuuta 2013.
Lähdin matkaan Helsingistä varhain aamulla seuranani Yves Rocherin tiedottaja Liisa Sippola (kuvassa keskellä). Kohtasimme muut matkan osanottajat Pariisin lentokentällä, jossa meillä oli koneenvaihto.
Matkalle osallistuivat Norjasta Livingdoll -blogin Elise, Cath In The City -blogin Catherine (kuvassa vasemmalla), Prinsessans Dagbok -blogin Josefine ja Sara Strand -blogin Sara. Ruotsista mukaan oli kutsuttu Linda Hallberg (vihreäpaitainen tyttö oikealla), Killer Colours -blogin Viola sekä Att Vara Någons Fru -blogin Emma.
Pöydän ympärillä Sara, Nina (Yves Rocherin PR-tiimistä), Elise, Catherine ja minä. Jouduimme odottelemaan tovin Rennesin konettamme joka piti vaihtaa uuteen teknisen vian vuoksi. Kulutimme aikaa mm. kirjoittamalla lappusille jonkun hauskan tai erikoisen asian itsestämme, ja sitten Yves Rocherin Kristina luki laput ääneen ja saimme arvailla, kehen mikin fakta liittyi. Hauska tapa "murtaa jäätä" ja tutustua toisiimme. Koko joukosta vain muutama oli aikaisemmin tavannut toisensa.
Tein huomion, että Charles De Gaullen kahviloissa tarjoiltavat salaatit ovat sellaista "supermallin lounas" -kokoa... ^_^ No, kana/lihaversioita olisi saanut tuollaisissa Catherinen edessä olevassa koossa, mutta katsokaas tuota pikkuruista tötteröä minun edessäni... :) Kala/kasvissalaattien syöjillä ei odoteta olevan nälkä. Otin kolme purkkia! :D
Rennesistä oli noin tunnin bussimatka La Gacillyyn, Yves Rocherin kotikylään. Meitä hemmotteli bretagnelaisittain epätavallisen lämmin sää, mikä ei varsinaisesti ainakaan latistanut kenenkään matkatunnelmia. :)
Majoituimme Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin, La Grée Des Landesiin. Hotelli sijaitsee satumaisen kauniilla paikalla hieman La Gacillyn kylän yläpuolella. Ympärillä levittäytyy Ranskan kaunein maaseutu uneliaan seesteisenä. Hotelli on suunniteltu sulautumaan osaksi maisemaa ja koko paikka henkii luonnonläheisyyttä, rauhaa ja rentoa oloa.
YR:n porukka tsekkaa meidät sisään hotelliin.
Hotellin aulaa. Ovi vie ravintolaan, Les Jardins Sauvages'iin. Ravintolassa tarjoillaan luomu- ja lähiruokaa ja salaatit ja yrtit noudetaan omasta, ravintolan vieressä sijaitsevasta keittiöpuutarhasta.
Aulasta. Täällä kokoonnuimme iltaisin. Itse hiipsin tänne varhain aamuisin nauttimaan kahvista ja hiljaisuudesta (taisin olla ainoa hotellivieras Liisan lisäksi joka heräsi jo ennen seitsemää ^_^) ja päivittämään blogia.
Huonekäytävästä.
Huoneeni. Jokaiseen huoneeseen kuuluu oma terassi.
Kylpyhuoneesta oli ikkuna jonka saattoi halutessaan avata ja katsella suihkusta vihreää maisemaa joka levittäytyy terassin ulkopuolella.
Les Jardins Sauvages -ravintolan terassi. Oikealla näkyy keittiöpuutarhaa.
Illallispöydässä Yves Rocherin Kristina ja etualalla Linda.
Tuoreita, rapeita retiisejä tarjoiltiin voin ja merisuolan kanssa. Nam! Ravintolassa pidetään retiiseistä, niitä tarjoiltiin alkupalana kahteen muuhunkin otteeseen.
Linda.
Maanantain illallisella alkuruokana oli jotain rapua (en osaa ranskaa, ja ruoka suomennettiin "jotain hummerin tapaista").
Pääruokana vaaleaa kalaa yrttipedillä ja pinaattipureella. Matkan aikana huomioimme, että paikallisessa keittiössä suositaan syötäviä kukkia - niitä oli lähes joka annoksessa. Kaunista!
Jälkiruokana raikas tuoreilla mintunlehdillä maustettu kiwi-omena-appelsiinisalaatti.
.
Illallisen jälkeen kokoonnuimme aulaan drinkeille. Minua huvitti näky, kun saavuin paikalle; jokainen bloggaaja istui älypuhelimensa/läppärinsä ruutuun liimautuneena. :D Yhteisestä jutustelusta ei enää tässä vaiheessa tullut oikein mitään.
...mutta tällaista voi luonnollisestikin odottaa, kun kyse on bloggaajamatkasta. ;)
Pohjoismaiset kollegani ottivat bloginsa päivityksen matkan aikana paljon vakavammin kuin itse tein. Heille oli ehdottoman tärkeää tehdä päivitykset sillä aikataululla mihin lukijat olivat tottuneet. Osa teki kaksikin päivitystä päivässä. Oli kiehtovaa seurata olan yli, millä rutiinilla ja tehokkuudella he käsittelivät kuviaan.
Matkakumppaneihini tutustuminen oli vähintään yhtä mielenkiintoinen ja antoisa osuus reissusta kuin itse La Gacillyyn ja Yves Rocherin historiaan tutustuminen. Oli äärettömän kiinnostavaa vertailla ammattimaisen bloggauksen ulottuvuuksia kotimaidemme välillä ja ylipäänsä kuulostella millaiset "blogiscenet" maissamme on. Kauniiden nuorten naisten päiväkirjamaiset lifestyle-blogit vaikuttavat olevan se suosituin genre niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.
.
Minulle tuli matkan jälkeen sellainen hauska fiilis, kuin olisin kokenut pienen "Bloggaaja Big Brother" -elämyksen. Kahdeksan toisilleen tuntematonta bloggaria eri maista ympätään yhteen kolmeksi päiväksi, tilanteesta tulee välittömästi sosiaalisesti kiinnostava.
Heti ensimmäisen illan jälkeen alkoivat eri persoonallisuudet erottua toisistaan. Löysin itseni välillä tarkkailemasta tyttöjen olemusta; eleitä, puhetapaa, yleistä säteilyä. Toisten karisma veti heti mukaansa, toisten persoona alkoi avautua vasta hitaammin päivien aikana. Oli erityisen kiinnostavaa verrata blogin kautta saatua mielikuvaa IRL-persoonaan.
La Gacilly. The Experience.
Matkakertomus jatkuu huomenna, jolloin pääsette vierailemaan kanssani Yves Rocherin synnyintaloon, La Gacillyn viehättävään kylään, kasviainesosien tutkimuskeskukseen ja La Grée Des Landesin kylpylään.
Kirjoitan teille aamuyöllä pariisilaisesta lentokenttähotellista. En saa unta kun join kahvin vartin yli puolenyön. :P
Eihän me minnekään kotiin eilen päästy.
Matka oli muuten mitä onnistunein, mutta onni ei todellakaan ollut kanssamme lentojen suhteen. Menomatkalla koneemme Pariisista Rennesiin hajosi, ja jouduimme odottelemaan CDG:lla että Air France hommasi jostain korvaavan koneen.
Nohh. Kai Rennesissä on sitten joku kirous, kun myös paluumatkamme Rennes-Pariisi kone sai jonkun teknisen vian, ja odotimme Rennesin kentällä kolmatta tuntia uutta lentokonetta. Tämä johti siihen, että yli puolet porukasta myöhästyi jatkolennoiltaan, ja Suomen, Oslon ja Tukholman seurueet joutuivat jäämään Pariisiin yöksi.
Ei kai siinä mitään, ihan mieluustihan sitä viettää illan Pariisissa Helsingin sijaan..! ^_^ Mutta - - ilta oli mennä kokonaan hukkaan kiitos Air Francen käsittämättömän palvelun. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ruumaan tsekattuja laukkujamme - jotka olivat siirtyneet jatkolentojen transit-tiloihin - ei meinattu millään suostua toimittamaan meille, ja niiden etsimisestä yritettiin jopa veloittaa rahaa (!!). Seisoimme CDG:lla lopulta melkein kaksi tuntia pelkästään väittelemässä baggage-henkilökunnan kanssa. Saman ajan olisi toki huomattavasti mieluummin viettänyt Pariisin illasta nauttien, kun nyt kerran tänne jumiin jäätiin.
Norjalaiset (kuvassa: Sara Strand vasemmalla ja Josefine kauempana oikealla kuvaamassa, keskellä Yves Rocherin Liisa Sippola) olivat niin raivoissaan, että aikovat kuulema "sahata Air Francen kappaleiksi" blogeissaan. ^_^ Kun baggage-äijä vain kohautteli olkapäitään ja totesi että laukkujen paikantamiseen menee ainakin puolitoista tuntia, astui Josefine melkein mieheen kiinni, muljautti vihaisena silmiään ja lausui pehmeästi, ääntään korottamatta, "No. You will get me my bag - now."
Ja niin sitten laukut yllättäen löytyivätkin 15 minuutissa. Tällä kertaa norjalainen päättäväisyys löi suomalaiset uupuneet vaatimukset. :D
Vaikka jossain vaiheessa tuntui jo siltä että emme koskaan pääse Charles De Gaullelta, niin loppu hyvin, kaikki hyvin. Me Liisan kanssa olimme niin väsyneitä että olisimme kelpuuttaneet hotelli-illallisenkin, mutta Sara ja Josefine sanoivat säpäkästi että "Illallinen ON Pariisissa!" Ja niin sitten istuimme pian taksissa kohti kaupunkia ja löysimme itsemme vihdoin viimeinen yhdentoista aikaan illalliselta täyteenahdetusta, iloisen hälyisestä pigallelaiskuppilasta.
Täytettyämme lentokenttien tyhjiin lypsämät energiavarastomme hyvällä ruoalla lähdimme vielä yölliselle kävelylle Montmartren tunnelmallisille kaduille.
Nautimme drinksut (ja minä sen kahvin joka nyt valvottaa minua.... 02.46 local time and counting.. +_+) ja jatkoimme Air Francen palvelun päivittelyä. Siinä vaiheessa kun suusta alkoi kuulua enemmän haukotuksia kuin puhetta, otimme taksin takaisin CDG:lle ja hotellille.
Eli tulipahan nyt sitten käytyä Pariisissakin. Toisen kerran tänä vuonna. :)
.
Jospa tänään pääsisi illalla kääriytymään oman tutun sängyn lakanoihin...? Nyt kääriydyn Ibis Airport Hotelin peittoihin noin kolmeksi tunniksi.... Bonne nuit!
Edit. Aamulla check-inissä kävi ilmi, että Air France ei ollutkaan buukannut minua ja Liisaa Finnairin aamulennolle - tai millekään muullekaan lennolle. Siinä vaiheessa meinasi jo kärsivällisyys loppua. Onneksi aamulento ei ollut täynnä ja Finnair sai järjestettyä meidät koneeseen. Air France ei nyt ihan suoranaisesti vetänyt pisteitä kotiin tällä reissulla.
Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa näin, mutta La Gacillyn matka on ollut aivan mieletön ja olen nauttinut joka hetkestä sataprosenttisesti. Minulla on teille niin paljon kirjoitettavaa että en tiedä mistä aloittaisi...! ^_^ Ranskan maaseudun idylliset maisemat, kiinnostavat vierailukohteemme Yves Rocherilla ja pohjoismaisiin blogikollegoihin tutustuminen on ollut uskomattoman inspiroivaa ja antoisaa.
Huoh! Aivan mahtava tilaisuus tämä reissu. Meillä on täällä sen verran intensiivinen ohjelma että pääsen purkamaan kuvia ja tekemään Kunnon Matkapostauksia vasta kotona. Eilen illalla olisi ollut aikaa, mutta käytin sen Violan haastatteluun. :)
. . .
Matkakynnet.......... ovat niin kivat että tästä lakasta tuli uusi HG-lakkani..!
Yves Rocherin Couleurs Nature, sävy 23 Mauve Poudré. Harvalta lukijalta varmaan on jäänyt väliin rakkauteni violettia kohtaan, ja tästä sävystä tuli kertaheitolla THE liila suosikkini OPIn Parlez-Vousin rinnalle.
Ihastuttava murrettu mustikkamalva, nimensä mukaisesti puuterinen sävy. Peittää täysin jo yhdellä kerroksella, kuten kaikki kokeilemani Couleurs Nature creme-koostumuksen lakat.
Näitä kuvia ei muuten ole otettu Ranskassa vaan mökillä päivää ennen lähtöä. :)
.
Noniin, olisikohan tässä jo tarpeeksi kynsikuvia.... ^_^
. . .
Sitten muutama fiiliskuva eiliseltä kylpylätuokiolta. Pääsin ensin ihanaan vartalohoitoon ja sitten rentoutumaan allasosastolle. Olo oli niin euforinen että tuntui että melkein sulan auringon säteisiin ja hyvään oloon.....
Ehheh, aikamoinen "pönötyskuva".... Sorry...! :p
.
[vimeo 67676802 w=600 h=450]
Tänään ohjelmassa vierailu tehtaalla ja La Gacillyn kylän ulkoilmavalokuvanäyttelyssä ennen kuin suuntaamme kohti kotimaitamme.
Nopeat terkut La Gacillyn matkalta!
On ollut tosi kiinnostavaa tavata muiden Pohjoismaiden bloggaajia. Porukka on oikein mukava ja olen kyllä tosi iloinen että osaan ruotsia ettei kaikkien muiden tarvitse vain pelkästään minun takiani puhua englantia.
Tässä odotamme uutta konetta Pariisin Charles De Gaullen kentällä. Rennesin koneemme meni rikki ja odotimme kaksi tuntia sijaislentskaria. Onneksi aika meni nopeasti jutustellessa ja toisiin tutustuessa. :)
Saapuminen Yves Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin La Gacillyssa. Sää on yhtä helteinen kuin Suomesta lähtiessä. :)
Huoneeni terassi.
Small talkkia terassilla.
Josefine Oslosta.
Ruotsin suosituimpien kosmetiikkabloggaajien seurassa; Killer Coloursin ihana Viola ja minulle uusi tuttavuus, Linda Hallberg.
Jännää ja hauskaa täällä! On ollut kiinnostavaa jutella Violan ja Lindan kanssa Ruotsin kauneusblogipiireistä. Pyysin Violalta saisinko haastatella häntä blogiini (pienestä idolistani kun on kyse), ja hän suostui. :) Eli Viola-haastista tulossa tällä viikolla. :)
Nyt menen vaihtamaan vaatteet ennen illallista! Adieu!
Girona on tuttu monelle ainoastaan Ryanairin pääasiallisena Barcelonan lentokenttänä. Harva vaivautuu kaupunkiin edes pysähtymään, vaan lastautuu suoraan Barcelonan bussiin ja lähinnä harmittelee sitä että joutuu istumaan vielä 70 minuuttia ennenkuin pääsee varsinaiseen määränpäähänsä.
Jos vain loman pituus antaa myöten, Gironalle kannattaisi kuitenkin ehdottomasti suoda päivä tai pari!
Kyseessä on nimittäin erittäin kaunis historiallinen kaupunki. Jos pidät linnoituksista, monumentaalisista vanhoista katedraaleista, kuvauksellisista joenrantanäkymistä ja kapeista, tunnelmallisista pikku kaduista tulet ihastumaan Gironaan.
Vierailuni aikaan Gironassa oli juuri meneillään suosittu vuotuinen Temps de Flors -festivaali, jonka aikana linnoitusta ympäröivän vanhan kaupungin kadut täyttyvät kukkiin liittyvistä taideteoksista. Taidetta on kaikkialla mitä eriskummallisimmissa paikoissa - vanhojen palatsien portaikoissa, piilossa sisäpihoilla, linnan raunoiden keskellä, kadun päällä roikkumassa, talojen seinillä... Taideteosten bongailuun jaetaan kaupungilla numeroituja karttoja. Mukaan mahtuu myös perinteisiä istutuksia, mutta suurin osa teoksista on mitä kekseliäimpiä installaatioita joiden yhteys kukkiin ei aina edes selvinnyt... Tosi kiinnostavaa! Jos siis satut Barcelonaan toukokuun keskivaiheilla, älä missaa Gironan Kukkaisviikkoa.
"Gironan kukkaistyttö" :D Pakko oli julkaista tämä Luisin ikuistama upea kuva minusta poseeraamassa taideteoksessa. Aina ei voi näyttää hyvältä...! ^_^
Päivä Gironassa oli mitä mukavin päätös Espanjan lomalleni. Koko viikko oli niin ihana ja tunsin itseni niin rauhalliseksi ja onnelliseksi että aloin taas tapani mukaan pelätä että kohta täytyy tapahtua jotain ikävää. Koska ei vain muka voi olla näin pitkään näin hyvä, iloinen ja tasapainoinen olo. (Ihan totaalinen vastakohta vain kahta kuukautta aiemmin vallinneeseen tilanteeseen. Sanonpahan muuten tähän väliin nopeasti, että vaikka jokunen lukija tuntui paheksuvankin tapaani käyttää blogiani jonain julkisena terapia-alustana, niin asiasta avautuminen ja naurettavien epävarmuuksieni julkituominen yllättäen auttoi. Kirjoituksen jälkeisistä viikoista lähti nimittäin tasainen helpotuksen tunne ja nousujohdanne! :))
No, se "jokin ikävä" tuli sitten onneksi niinkin hetkellisessä ja väliaikaisessa muodossa kuin Rajuimmassa Turbulenssissa Mitä Olen Koskaan Lennolla Kokenut. Olin nuorempana tosi lentopelkoinen ja puristin penkkiä rystyset valkoisina jokaisen nousun ja laskun aikana, mutta vanhemmiten hermostun vain turbulenssin aikana. Mitään hurjan voimakkaita rytinöitä ei ole lennoilleni koskaan aiemmin sattunut, mutta nyt Girona-Västerås -lennon ensimmäiset 30 minuuttia olivat sellaista heittelehdintää ja rytkettä että ihmiset (minä mukaanluettuna) huusivat ääneen. Kone poukkoili ja keikkui niin että oli oikeasti pidettävä kiinni käsinojista etteivät kädet olisi sinkoilleet mukana. Täytyy sanoa että oikeasti pelotti. Outoa oli se, etteivät Ryanairin kuskit vaivautuneet tekemään asiasta mitään kuulutusta. Yleensähän kipparit ilmoittavat kun lähestytään mahdollista turbulenssi-aluetta että matkustajat osaavat varautua eivätkä säikähdä - ja ennen kaikkea pysyvät paikoillaan.
Kun turvavyön merkkivalo vihdoin sammui, minä ja muutama muu nousimme samantien ja syöksyimme koneen perälle ostamaan hermolääkettä = alkoholia! :D (Ehkä Ryanairin kipparit ohjaavat tarkoituksella pahaan sivutuuleen niin firma saa lisää rahaa myydystä alkoholista? :p) On se kyllä hassua miten 18 cl punaviiniä voi muuttaa tärisevän ja hikoilevan kehon muutamassa kymmenessä minuutissa rennoksi. Seuraavien töyssyjen tullessa ei sydän enää hypännytkään kurkkuun. Ei ihmekään että jotkut lentopelkoiset vetävät aina drinkit naamaan ennen koneeseen tuloa.
Eilisellä lennolla mietin, pitäisikö minunkin alkaa toimia näin ihan vain ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä...
Onko lukijoiden joukossa lentopelkoisia? Miten te selviätte turbulenssista tai valmistaudutte lennolle? Jos jollain on jakaa jotain alkoholia välittömämpiä kikkakolmosia (sitä viiniä kun ei pääse tilaamaan ennenkuin töyssytys on ohi ja kroppa jo ihan sekaisin....) niin niitä otetaan mielenkiinnolla vastaan. Ja huom: tällä kirjoituksella en kannusta ketään hoitamaan lentopelkoaan alkoholilla. ;)
Terkut Barcelonasta.
Olen havainnut, että tykästyn kaupunkiin joka vierailullani enemmän ja enemmän. Viimeistään nyt voin sanoa että se on liittynyt ehdottomien lempikaupunkieni kastiin Lissabonin ja Ateenan rinnalle.
.
.
Pääsin osallistumaan ystäväni Luisin viimeisimpään maalausprojektiin.
Teoksen nimi on It's About People. Mun kädet pääsi paraatipaikalle :) Maalaukseen on osallistunut muitakin Luisin Couchsurfing-vieraita.
Sateen yllättäessä keskiviikkona olimme juuri sopivasti Suklaa-museon ulkopuolella. Ei mikään hullumpi paikka paeta kuuroa. :)
Samassa rakennuksessa museon kanssa on myös suklaakoulu. Museon sisäpihan kautta voi seurata ikkunoiden läpi kun oppilaat työstävät suklaasta herkkuja ja melettömiä taideteoksia.
...eikä ehkä vähän tehnyt mieli hyvää tummaa suklaata kierroksen jälkeen..! Aijjai kun sai huulilleen kupin kuumaa maitokahvia ja 85-prosenttisen suklaapalan. Museon suklaapuodista voi ostaa suklaata vaikka missä muodossa - myös sokerittomia konvehteja.
Edullisen suolaisen nälkään (jos nyt ei siis Mäkkäri kiinnosta) suosittelen Bilbao Berria -tapasbaaria Bornin kaupunginosassa Placa Nova -kadulla. Turistialueilla tapakset ovat kalliita ja saatat maksaa monta euroa pelkästä perunaviipaleesta. Bilbao Berrian tapat ja pintxot maksavat 1,65€ ja ovat oikein tyydyttävän (heh) kokoisia. Lasi talon viiniä on 1,80€. Tietysti tällaiselle leivän välttelijälle tarjonta on vähän rajallinen (80% tapaksista on leipäviipaleella) mutta etenkin lihanpurija löytää täältä useita leivättömiäkin vaihtoehtoja.
Kävin paikassa viime syksynä ja olihan sinne palattava kun en toistaiseksi ole halvempaa tapas-paikkaa kaupungista bongannut. :)
Eilen kävimme päiväretkellä Sitgesin kaupungissa jonne on Barcelonasta 30 minuutin junamatka. Tyylikäs rantalomakohde. Hassua että kesäkuuhun on vain pari viikkoa ja vielä oli rannat ihan tyhjillään.
Luis sanoi ettei mielellään näkyile niin hirveästi blogissani niin rajataan sitten pois... ;)
Löysin muuten Sitgesistä ehkäpä parasta sokeroimatonta jäätelöä mitä olen koskaan maistanut - Artesania Pura Olivier -jäätelöbaarista. Luiskin totesi että ei herranjestas miten hyvää, ja ihmetteli miksi jäätelöä pitää sokerin kanssa edes valmistaa kun kerran sokeroimattomanakin saa näin autenttisen makuista tavaraa. Ei nimittäin maistunut yhtään keinotekoisille makeutusaineille. Otin hasselpähkinän ja kahvin makuiset pallot ja makustelin niitä ihan seitsemännessä taivaassa.
Jostapa pääsenkin kysymykseen - onko kellään vinkata mistä Suomessa saisi hyvää sokeroimatonta jäätelöä? Itse en ole sellaista vielä löytänyt.
Olen viime päivinä havahtunut miettimästä kerran jos toisenkin viime syksyn reissuani. Nyt kun etäisyyttä on kertynyt puolisen vuotta, muistot elävät mielessä ihan eri tavalla. Olen selaillut tuhansia kuvia ja hymyillyt itsekseni. Ei hitto miten mahtava viime syksy olikaan! Vähänkö olen iloinen että lähdin!
....eikä kuvien katselu mitenkään auta hillitsemään matkakuumetta joka nostelee päätään vimmatusti....
Varmaan ehkä lempikuvani koko matkalta. Seesteisyyttä Albanian Gjirokastrassa.
Toisenlaista harmoniaa New Yorkissa.
Vetistä kauneutta Venetsiassa.
Barceloneta, Barcelona.
Aamu valkenee Karpathoksella....
.....ja aurinko laskee Sardiniassa.
Rossio-aukio, Lissabon.
Naxoksen saarikierroksella saksalaisen Alexandran kanssa.
Rhodoksen vanhassa kaupungissa. - Ja PowerShotin vahvasti mielipiteitä jakanut "miniatyyrikuvausmoodi" ^_^
Auringonlasku Oiassa.
Bosa by night.
Minulla on oma katu Algherossa!
Madridissa sain syödä tapaksia blogini lukijan Sarin seurassa. Terkkuja Madridiin! :)
Muistatteko kamalan "Sergion" Sardiniasta...? Huhhuh, vieläkin nousee pulssi kun ajattelen tapausta....!
Pyysitte postauksen kommenteissa minua kertomaan, mitä päädyn tekemään Couchsurfing-palautteen kanssa. En sitten koskaan palannut aiheeseen, mutta hommassahan kävi niin, että ennenkuin ehdin edes päättää jätänkö palautteen vai en, oli "Sergio" poistanut profiilinsa Couchsurfingista. Kertoo varmaan aika paljon miehen kunniallisuudesta.
Koko Sergio-episodi jäi läppärin pöllimisen ohella kolmen kuukauden ainoaksi todella ikäväksi muistoksi. Harmi että sellainen piti mukaan mahtua, mutta toisaalta Couchsurfingia harjoittaessa on vain varauduttava siihen että tällaistakin voi sattua....
Kenen luona majailikaan Jack The One Eyed Cat...? :)
Naxos Beach.
Portara, Naxos.
Filoti, Naxos.
Grácia, Barcelona.
Chinatown, San Francisco.
Bologna kylpee auringonvalossa.
Pothia, Kalymnos.
Aamukahvi Patmoksella.
World Trade Center, New York.
Gondoliasema Venetsiassa.
Lissabon.
Värikkäät legotalot Symillä.
Ilta-auringon lämmössä Astrosissa....
Yialos, Symi.
Kaikki kunnia Italian ruokakulttuurille, mutta kyllä reissun paras ruoka nautittiin Kreikassa....
Ihanin ruokamuisto; kun monen viikon ravintolaruokailun jälkeen pääsin vihdoin taas tekemään itse ruokaa ja löysin kaupasta suosikkiani RUUSUKAALIA...! (Ei todellakaan yleinen vihannes Kreikassa.) Leijuin pilvissä kun valkosipulin kanssa freesatun ruusukaalin tuttu maku levisi suuhun.....
Delikatessen-kaupassa Bolognassa.
Portaat mereen Santorinilla.
Tuhkan värjäämä ranta Santorinilla.
Yialos, Symi.
Matkalla Lissabonin linnoitukselle on viehättävä katu, jonka varrella rakennusten seiniin on muurattu valokuvia alueen vanhoista asukkaista.
San Francisco.
Sheila ja unettoman yön aiheuttanut "de-caff" chai latte.
Kolmen kuukauden matkatavarani.
Entä muistatteko taidemaalari Luisin Barcelonasta...?
Luisin kodikas kattohuoneisto Gráciassa oli minulle kuin "home away from home", ja olen kaipaillut sinne sen verran että sunnuntaina hyppään Ryanairin koneeseen ja lennähdän pienelle uusintasohvasurffailulle Luisin luokse! :)
Pigadian aamut pysäyttivät kauneudellaan.
Entering San Fran.
Oian aasit.
Pilvissä Gjirokastrassa......
Kyllä nyt on niin että toivon erittäin kovasti pääseväni syksyllä taas edes kuukauden mittaiselle reissulle..! Kreikan saaret siintävät silmissäni.... Ja mielessäni teen jo ruokamatkaa Albaniaan...! :D
Jos mä voittaisin lotossa, laittaisin rahaa ruokaan ja matkusteluun. En tiedä kummassa järjestyksessä. Mutta mikään ei olisi niin ihanaa ylellisyyttä kuin voida ostaa mitä tahansa ruoka-aineita ja voida piipahtaa mihin tahansa ravintolaan... ja voida matkustaa junalla ja laivalla eikä pelkästään Ryanilla! ^_^
