Jaan kanssanne muutamia havaintoja joita olen tehnyt korealaisista tavoista tai muusta, joka poikkeaa siitä mihin olen omassa ympäristössäni tai muissa länsimaissa tottunut.
Koreassa riisutaan ulkokengät sisälle tullessa niinkuin meilläkin, ja sisällä jalkaan sujautetaan mukavat tossut. Näin osa tekee varmaan Suomessakin, mutta korealainen erikoisuus ovat muoviset kylppäritossut. Sisätossut jätetään kylppärin ulkopuolelle ja kylpyhuoneen puolella vaihdetaan omat, kostean ympäristön tossut. Airbnb-emäntäni mukaan Koreassa tykätään kosteista, jopa märistä kylpyhuoneista minkä vuoksi muoviset tossut ovat siellä tarpeen. Ellaynan luona oli vähän totuttelemista ja muistamista tossujen vaihdossa vessassa käydessä :D
Suihkun jälkeen tapana ei ole pyyhkiä kylppärin lattiaa vaan se jää märäksi. Mielessä on käynyt homeongelmat mutta ainakaan Ellaynan aina-märässä kylppärissä ei näkynyt mitään kasvustoja... ^_^
(Busanin kämppäni kylppäri-crocsit päätyivät eilen jalkaani sadekävelylle.... tein ehkä vähän tuhmasti lainatessani niitä mutta tulivat tarpeeseen kun itsellä ei ole mitään sadetta pitävää jalkinetta mukana..)
Koreassa tyypillisesti käytetty kylpypyyhkeen koko vastaa meillä vähän suurempaa käsipyyhettä, sitä ei välttämättä saa edes kiedottua itsensä ympärille.
Soul-emäntäni Ellayna kertoi varaavansa erikseen länsimaisille Airbnb-vierailleen isot "länkkäripyyhkeet" koska tietää, että muualla on totuttu käyttämään kookkaampia pyyhkeitä vartalon kuivaamiseen, mutta esimerkiksi täällä Busanin Airbnb'ssä pyyhkeet ovat sitä maksikäsipyyhe-luokkaa.
Ravintoloista ei löydä veitsiä, eikä niitä oikein näy olevan korealaisissa kodeissakaan, lukuunottamatta isoja keittiöveitsiä ruoan valmistukseen.
Ruokailuun käytetään lusikkaa ja metallisia puikkoja. Lusikalla syödään riisi, keitto ja kaikki nestemäiset ruoat, puikoilla kaikki muu. Ruokaan ei kuulu koskea sormin. Veitsettömyys varmaan pätee monessa muussakin aasialaisessa maassa, eli se ei sinällään ole erikoisuus aasialaisesta keittiöstä puhuttaessa, mutta saattaa aiheuttaa välillä pulmia ainakin meikäläisittäin ruokaa pilkkomaan tottuneelle.
"Pöperöruokia" kuten bibimbapia syödessä en veistä kaipaakaan, mutta olen kokenut "hieman" haastavaksi pilkkoa isompia kala- tai kasvispaloja tai poistaa kalasta ruotoja... Onko joku koskaan yrittänyt irrottaa ruotoja lusikan ja syömäpuikon avulla...? ^_^
Toistaiseksi en ole kehdannut tuijottaa muita ruokailijoita selvittääkseni, miten paikalliset irrottavat kokonaisista kaloista ruodot koskematta kalaan sormilla - muulla tavalla kuin sylkemällä suuhun päätyneet ruodot täysin estoitta lautaselle. Tätä olen todistanut parissakin ravintolassa.
Harvinainen näky: ulkoilmakahvilapöytiä DDP:n design-puiston yhteydessä
Aasian ensikertalaisena en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota Euroopassa niin yleisen "terassikulttuurin" puutteeseen. Terassikulttuuri: istuskellaan ravintoloiden, baarien tai kahviloiden ulkoilmatarjoilualueella lasillisella tai kahvilla melkein mihin aikaan päivästä tahansa. Tämä on erityisen yleistä Keski- ja Etelä-Euroopassa (- ja myönnän että itsekin tykkään siitä aika lailla ;))
Kahviloita Etelä-Koreassa kyllä on, mutta niillä ei ole terasseja.
Täällä jää alkoholipitoisten juomien nautiskelu minimiin, kun en pääsekään terasseilemaan :) Ja ihan hyväkin varmaan, eihän viinilasillisen tarvitse aina kuulua ohjelmaan.
Terassien sijaan suosittu istuskelupaikka Soulin keskustassa on Cheongyecheonin virta. Täällä näkee nuoria oluttölkkeineen.
Kysyessä paikalliselta, mistä Soulissa löytää kattoterassin, on vastaus Itaewonin kaupunginosa. Tässä muutama harvinaisuus.
Soulin keskustassa ei näe päiväsaikaan ketään istumassa rennosti "yksillä" viihtyisällä terassilla - koska terassityyppisiä anniskelu/ruokailualueita ei ylipäänsä ole. Ei myöskään Busanissa. Niitä löytää harvakseltaan tietyistä kaupunginosista kuten Itaewonista, ja ne liittyvät ennen kaikkea yöelämään.
Lasillisella istuminen ainakaan keskellä päivää ei kuulu täällä tapaan. (Sallittehan yleistyksen, varmasti täällä joku juo ravitsemusliikkeissä alkoholia päiväsaikaankin mutta se, tai lasillisen nauttiminen vaikka ystävää tavatessa, ei ole yleistä.)
Alkoholia kyllä kulutetaan reilustikin, mutta se kuuluu yöelämään tai pitkän kaavan illallisen yhteyteen. (Suosituimpiin juomiin kuuluu paikallinen vodka soju).
Olen kohdannut hämmentävän paljon avointa, estotonta ja äänekästä syljeskelyä kaduilla ja pari kertaa ravintolassakin. Joku ihan sivistyneen näköinen ihminen saattaa oikein kakoa jotain klimppiä kurkustaan keskellä katua ihan "muina miehinä". En nyt tiedä onko tämä todellakin yleinen tapa Koreassa, mutta ainakin on erikoinen sattuma että olen törmännyt niin moneen syljeskelijään.
Äänekkäästi maiskuttaminen syödessä lienee jo monelle tuttu ilmiö Aasiasta. Suuta ei pidetä pureskellessa kiinni vaan syödessä kuuluu maiskuttaa eikä sitä pidetä epäkohteliaana. Tiedän korealaisten lisäksi ainakin kiinalaisten syövän näin. (...ja tiedän yhden ystävän joka ei kestäisi tällaisessa ruokaseurassa hetkeäkään...! ^_^)
Korealaiset eivät suosi Googlea vaan käyttävät tiedonhakuun paikallista hakukonetta Naveria. Google ei kuulema tarjoa kovin hyvin sitä mitä korealainen netistä etsii, eikä esimerkiksi Google Maps toimi täällä kunnolla. Google Mapsia ei kannatakaan käyttää Koreassa löytääkseen paikkoihin.
Täällä ei ole eurooppalaisissa (tai amerikkalaisissa) suurkaupungeissa niin yleisiä lehti- ja virvokekioskeja. Joo, jonkinlaisia virvokekojuja näkee välillä jollain kadulla, mutta ne eivät ole meidän tyyppisiä lehtikioskeja ja niiden tiheys on olematon verrattuna vaikka Pariisiin, Ateenaan tai New Yorkiin. Meni vähän aikaa kun mietin, mitä katukuvassa puuttuu. Vihdoin tajusin; ei kioskeja. (Lähikauppoja toki on joka korttelissa.)
Täällä ei vaikuttaisi olevan meille niin tuttua keltaisen lehdistön lööppikulttuuriakaan, ainakaan minun silmiini ei ole osunut kaupoissa sanomalehtien lööppisivuja. Mielenkiintoista.
Nyt minä sanon taas hyvää yötä, aikeeni päästä nukkumaan ennen keskiyötä eivät näköjään tule toteutumaan tällä reissulla... :P
Viikko uudessa maanosassa ja kulttuurissa on tehnyt tehtävänsä ja vaikka oleilu Soulissa on helppoa, mukavaa ja kaiken kaikkiaan hyvin rauhallista, tunsin eilen illalla kotiin palatessa olevani ihan täynnä uusista kokemuksista. Niin täynnä, että tänään tuntui sopivalta pitää huili- ja palautumispäivä.
Olen viettänyt päivää kämpilläni Itaewonissa Jejun majoitusta ja lentoja kartoittaen, emäntäni Ellaynan kanssa rupatellen, tutun kotoisaa tonnikalasalaattia syöden ja teinpä hiit-jumpankin. Salitreeniin tottunut kroppa alkaa aina matkalla viestiä että saisikos sitä lihaskuntoharjoitustakin, kiitos. Ja tuo jumppahan on kertakaikkiaan täydellinen matkaolosuhteisiin, siitä tulee aina niin hyvä olo <3 Nytkin, kolme tuntia jumpan jälkeen, keho hyrrää vieläkin lämpimillä kierroksilla ja olen paljon energisempi kuin illalla.
Huomenna jaksaa taas uudella latauksella :)
Päivän ainoaksi varsinaiseksi ohjelmaksi jää illallinen Michelin-tähden temppeliruokaravintolassa. Balwoo Gongyang on niin suosittu että minäkin olin varauksineni liikkeellä todella myöhässä kun menin tiistaina varaamaan pöytää tälle viikolle. Ainoa vapaa pöytä yhdelle hengelle löytyi torstailta kello 18.00. Kolmen tunnin kuluttua siis nauttimaan huippuluokan vegaanista ruokaa.
Ensimmäinen viikko Koreassa on ollut samalla yllättävän "helppo" mutta kuitenkin täynnään niin erilaatuista stimulaatiota kuin tyypillisillä Euroopan reissuillani, että kyllä tästä kaikesta vain mieli uupuu, siis sillä lailla hyvällä tavalla. Ruokakaan ei lopulta ole ollut niin paha haaste kuin ensimmäinen päivä antoi ymmärtää, minulla kävi vain huono tuuri alueen suhteen (ravintoloiden tyyli ja tarjonta vaihtelee huimasti eri kaupunginosien ja katujenkin välillä). Lihattoman aterian löytääkseen täytyy nähdä vähän vaivaa, kyllä, mutta ei tämä ihan mahdotonta ole. Välillä vain ateriavälit venyvät aika pitkiksi :)
Joku lukija kommentoi että Etelä-Korea on "pehmeä lasku" Aasiaan, ja tämän voisin sanoa pitävän paikkansa näin yhden viikon Aasia-kokemuksella. Ainakin Soulissa on kaiken kaikkiaan hyvin länsimaista, ja kaupungin uskomaton rauhallisuus ei saa "maalaistakaan" metropolis-shokkiin.
Kaikki muutkin ulkomaiset vierailijat joiden kanssa olen jutellut, kuten serkkuni Jared ja Airbnb'ni tytöt Kuala Lumpurista ja Hongkongista, ovat sitä mieltä että Soul on poikkeuksellisen seesteinen suurkaupunki. Airbnb-kämppikseni Hongkongista ei voinut eilen illalla lakata hämmästelemästä miten hiljaista täällä on (- ja asumme yhdessä kaupungin tunnetuimmista yöelämän alueista, parin korttelin päässä on bileet joka yö), hän sanoi että se tuntuu melkein pelottavalta jatkuvasti äänekkääseen ympäristöön tottuneelle.
Eli jos etsit turvallista, rauhaisaa kaupunkikohdetta vailla levotonta meininkiä ja öykkäröitsijöitä, tule Souliin.
Ja mitä turisteihin kohdistuvaan rikollisuuteen tulee, asia on juuri niinkuin opaskirjassani kirjoitetaan: sen sijaan että täällä tyypillisesti näkisi jonkun pinkovan poispäin varastettu lompakko kädessään, ennemminkin tulet näkemään jonkun juoksevan sinua kohti antaakseen sinulle pudottamasi lompakon. Itse todistin juuri tällaista välikohtausta kadulla pari päivää sitten. :) <3
Aika ihana kaupunki. Paikalliset ovat kohteliaita, ystävällisiä ja auttavaisia. Ja - niin tavallisia. Jos Pariisissa, Tokiossa tai Milanossa näkee kaduilla übertyylikkäitä, huolella laitettuja leidejä, täällä näet ihan tavallisia hupparityttöjä ja -poikia lenkkitossuissaan, bisnesmiehiä kauluspaitoineen ja arkisesti pukeutuneita tätejä kauppakasseineen. Meikkikin on vähän sinne päin eikä sen niin väliä näkyykö naamassa finnejä tai muuta länsimaisen meikkitrendin näkökulmasta peitettävää, meikki on hyvin kevyt ja läpikuultava. Hiukset ovat auki tai ponnarilla. Soulilaisnaisten yleisestä habituksesta ei voi päätellä mitään maan ulkonäköobsessiosta, joka kuitenkin on surullisen totta. Siitä lisää sitten omassa postauksessaan.
Nyt alan valmistautua tähti-illalliseeni. Mukavaa torstaita kaikille :)
Voihan Korea!
Minulla olisi jo kahden päivän jälkeen aivan valtavasti mielenkiintoista kerrottavaa ja huomioita jaettavana, ja osa vähän surullisiakin kulttuuriin liittyen. Mutta vielä en ole ehtinyt niitä teille kirjoittaa koska ihana Airbnb-emäntäni Ellayna on samanlaista puheliasta sorttia kuin minäkin...! ^_^ Vapaat hetket kotona kuluvat siis tehokkaasti Ellaynan kanssa lörpötellessä.
En malta odottaa että pääsen kunnolla istumaan alas ja kirjoittamaan..! Kännykkä on jo täynnä muistiinpanoja ja lisää tulee arvatenkin joka päivä.
Tässä kuitenkin vähän kuvasatoa eiliseltä ja muutamia ensiajatuksia Soulista.
Soul näyttäytyi minulle paljon rauhallisempana kuin odotin. Ollakseen valtava miljoonakaupunki, keskusta on todella seesteinen vailla liikennekaaosta ja väentungosta.
Illan laskeutuessa keskusta ei syttynyt miljoonien neonvalojen loisteeseen vaan oli yllättävän vähävaloinen. Todellakin, aikamoinen vastakohta vaikka Las Vegasin levottomalle vilkkuvalle valomerelle - jossa oli kyllä oma siisteytensä siinäkin ^_^
Keskustan seesteisyyteen poikkeuksen tekee Myeong-dongin shoppailualue, vaikka sekään ei ollut läheskään niin överi kuin odotin. Myeong-dongissa riitti ihmisjoukkoa ja siellä näkee myös niitä neonvaloja, mutta edelleen oltiin kaukana siitä mihin olin varautunut.
Ilokseni löysin Myeong-dongin alueelta runsaasti ravintoloita, joiden ruokalistalla oli niin tofua kuin mereneläviäkin. Itaewon loputtomine pizzerioineen ei siis ole mun paikka ruokailun suhteen, vaikka muuten tosi kiva kaupunginosa onkin :) Myeong-dongin pääkadun ruokakojuista ostin grillattua mustekalaa ja katkarapuja ja halloumin tyyppistä grillattua juustoa. <3
Friteerattu ruoka dominoi toki täälläkin ja jotkut ruoat saivat melkein veren hyytymään näyllään.... Huhhuh. ^_^ Montakohan näitä pitäisi syödä että olisi jo suonet tukossa... :D
Kosmetiikkatarjontaa on todellakin loputtomiin ja Innisfreen, Tonymolyn, Holika Holikan, Etude Housen ja Misshan myymälöitä on Myeong-dongin alueella varmaan 50 metrin välein... Plus monen muun. Länsimaisia ketjuja bongasin toistaiseksi vain kolme; Boots, The Body Shop ja Lush.
Tämän hetken kuuma meikkitrendi näkyy paikallisten kaunotarten kasvoilla: punertavaa luomiväriä on kutakuinkin jokaisella.
...ja paikalliset julkkikset ovat kova sana myös kosmetiikan markkinoinnissa. :) Nämä pojat lienevät joku paikallinen K-pop-yhtye :)
Lounaaksi söin Lonely Planet -oppaasta löytämäni tiibetiläishenkisen kasvisruokakahvilan munakoisocurry-annoksen. Hyvää oli mutta ei tällä nälkä lähde (missä proteiini..?), ja tunnin kuluttua oli jo vedettävä proteiinipatukkaa ja pähkinöitä.
Myeong-dongista sitten löytyi illalla vähän proteiinipitoisempaakin murkinaa. Tässä liekitetään hummeria - ja päälle tuli vielä juustokuorrutus :)
Ellaynan suosittelemien K-Beauty-merkkien joukossa oli mm. Too Cool For School. Tuttu jollekulle?
Mukavaa lauantaipäivää kaikille! :) Teillä on siellä vasta päivä valjennut kun taas itse nukuin jet lagin takia tosi myöhään ja missasin jo puolet päivästä, täällä on kello kohta 14.00. Nyt ulos ja hengittämään lisää kokemuksia!
Loppuun video mielestäni ihanimmasta paikasta Soulin keskustassa, katu jonka alta on kaivettu esiin muinainen joki. Mitä viehättävin paikka istua ja rentoutua pitkän sightseeing-kävelyn tai shoppailun jälkeen.
[vimeo 232122379 w=640 h=1138]
Terveiset Soulista.
Olen niin väsynyt unettomaksi jääneestä edellisyöstä lentokoneessa että olo on melkein kuin tuosta parin päivän takaisesta humalapostauksestani. Väsymyksestä ja varmaan aikaerostakin johtuen ensimmäinen päivä Koreassa ei ollut niin hyvä päivä. Seuraavan voi siis lukea myös "kirjoittajalla umpiväsyneet aivot" -filtterin läpi.
Asun Itaewonin kaupunginosassa lähellä Namsan-kukkulaa ja kaupungin maamerkkiä Seoul Toweria. Olin ajatellut lähteä tutustumaan keskustaan mutta tokkurainen olo sai minut muuttamaan ohjelman vähemmän stimuloivaksi, ja niinpä lähdin kävelylle Seoul-tornille. Vuonna 1971 rakennettu torni on 236 m korkea ja sieltä näkee koko kaupungin. Autereinen sää tosin ei ollut paras mahdollinen näköalojen katseluun, ja jätin maksullisen tornin väliin. Maisemat olivat ihan komeat Namsan-kukkulan laeltakin.
Päivän teema: ruokavamma. No se.
Olin kaavaillut syöväni lounasta tornilla, ja siellä iski ruokatotuus vasten kasvoja. Seoul Towerin ravintoloissa oli tarjolla pizzaa, hampurilaisia, frittikanaa ja liharuokabuffet. "You don't have any fish on the buffet?" "No, only meat". Jahass.
Aamuinen vierailu lähikaupassakin oli jo jättänyt minut tyhjin käsin. Airbnb-emäntäni vahvisti, että erikoisuuksia kuten luonnonjogurttia ja juustoa saa vain suuremmista marketeista, jonne suuntaisimme myöhemmin illalla.
Olimme jutelleet juustosta aamulla pitkään, ja ko. elintarvikkeen harvinaisen aseman Koreassa huomioon ottaen olikin absurdi sattuma, että kävellessäni Namsanilta alas Itaewonin keskustaan, oli ravintola nimeltä Cheese A Lot melkein ensimmäinen johon törmäsin.
Tosin alkuilostuksen jälkeen selvisi, että Cheese A Lotin menu oli hyvin liha- ja sandwich-painotteinen.
Itaewonissa asuu paljon ulkomaalaisia ja se tunnetaan Soulin kansainvälisimpänä kaupunginosana. Niinpä siellä on paljon myös muista maista vaikutteita ottaneita ravintoloita. Mutta - vaikutteet näyttäisivät suurimmaksi osaksi olevan pikaruokahenkisiä.
Pizzaa, pizzaa, pizzaa... pastaa, friteerattua kanaa ja lihaa. Ennen kaikkea pizzaa. JA sitä lihaa.
Ruokavammainen. Se minä tänään olin, ja ensimmäistä kertaa koskaan missään paikassa tai tilanteessa olen kokenut yhtä suurta vaikeutta löytää mistään syötävää.
Oikeastaan nuudelin tai riisin hyväksyminenkään ei olisi auttanut, sillä en löytänyt yhtäkään korealaista ravintolaa jossa olisi ollut muuta kuin nuudeli- ja riisiannoksia lihalla. Pizzaa olisi saanut vegenä mutta sen kaltaisen vehnämätön jätän viimeiseen hätään, ja vielä ei oltu sellaisessa pisteessä.
Täällä rakastetaan roskaruokaa. Anteeksi, pakko sanoa, mutta siten tämän päivän ruokatarjonta minulle näyttäytyi. Se on epäreilusti sanottu kun olen nähnyt maata vasta näin vähän, mutta tämä on ensivaikutelmani, ja toivon että se muuttuu viikkojen aikana. Kävelin Itaewonin katuja ja kuppila toisensa perään tarjosi joko korealaista liharuokaa tai kaikkea mahdollista uppopaistettua ja friteerattua. Halpaa pikaruokaa. Kenelle maistuisi tuollainen sokerimunkin sisään leivottu makkara...?
Lopulta löysin itseni syömästä ensimmäisenä Korea-päivänäni.... kreikkalaista salaattia ja tsatsikia. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä. Toisaalta olin iloinen että lopulta löytyi edes joku paikka jossa ylipäänsä oli salaattia.
Haluan uskoa, että tämän päiväinen oli vain ikävä sattuma ja johtui alueesta. Kreikkalaisen ravintolan tarjoilija totesi, että Itaewon ei ole oikea paikka etsiä kasvisruokaa tai seafoodia. Huomenna suuntaan Myeong-dongiin ja ydinkeskustaan, ehkä siellä on ihan erilainen kattaus ruokapaikkoja. Viimeistään rantakaupunki Busanissa pääsen notkuvien seafood-pöytien ääreen, ainakin jos Lonely Planet'ia on uskominen.
Tai sitten, jos oman ruokavalioni mukaista murkinaa ei ala löytyä, tämä matka tarjoaa minulle ihan omansalaisen itsetutkiskelun paikan.
Jos muuta ei ole tarjolla, enkö voi syödä pizzaa, ranskalaisia ja nuudeleita? Jos en, miksi? Mitä minulle silloin tapahtuisi?
Vatsa menisi varmaan kipeäksi ja kroppa tukkoiseksi, ja kyllähän se harmittaa, jos joutuu kolme viikkoa syömään ruokaa josta ei niin kamalasti välitä. Mutta se on ohimenevää. Kotona voi palata omaan ruokailutapaan ja reissun aikana voisi hyväksyä rennosti sen, että aina olosuhteet eivät voi olla sellaiset kuin itselle parhaiten sopisi. Vatsaa enemmän koskisi varmaan mieleen, ja siinä on mietiskelyn paikka.
Metsästätkö sinäkin halvimpia lentoja?
Varaatko lentosi usein ulkopuoliselta varaussivustolta (eBookers, Supersaver, Tripsta, Travel2be jne) ennemmin kuin lentoyhtiöiden omilta sivuilta? Monesti halvimmat hinnat löytääkin muualta kuin lentoyhtiöiden omilta sivuilta, ja palvelut kuten momondo ovat tehneet eri nettimatkatoimistojen ja varaussivustojen hintojen vertailun superhelpoksi.
Oletko huomannut, että halvan hinnan takana on usein loputon litania maksullisia lisäpalveluita ja koko varaussysteemi voi olla paljon sekavampi kuin palveluntuottajan (lentoyhtiöt, hotellit, autonvuokraamot) omilla sivuilla?
Online-matkatoimistot tekevät voittonsa näillä lisämaksuilla ja on heidän etunsa mukaista, jos asiakas menee sekaisin ja klikkailee silkasta epävarmuudesta lisäpalveluita joita ei välttämättä tarvitse. Sekavuudelle on siis perusteensa. Tiedän ihmisiä, jotka pelkästä ärtymyksestä ja välttääkseen halpamatkasivustojen ehto- ja pykäläviidakossa rämpimisen maksavat mieluummin enemmän ja varaavat matkansa suoraan lentoyhtiöltä tai normaalista matkatoimistosta.
Otsikon alatyylisen ilmaisun voi ottaa huumorilla, mutta kyllä joidenkin lisäpalvelujen kohdalla tulee kieltämättä mieleen juurikin kyseinen sana.
Yksi niistä on matkatavara.
Paljon matkustelevana ja kaiken omatoimisesti buukkaavana olen pannut merkille, että matkatavaran varaukseen liityvät seikat ovat monimutkaistuneet ja vaikeutuneet selvästi viime vuosien aikana. Monilla varaussivustoilla matkatavaraan liittyvä informaatio on epäselvää, puutteellista tai jopa olematonta.
Kuuluuko lipputyyppiin ruumaan tsekattavaa matkatavaraa tai käsimatkatavaraa, ja jos kuuluu, minkä verran? Tätä tietoa ei aina suinkaan tarjota selvästi, tai tieto esitetään harhaanjohtavalla tavalla. Lisäksi, jos ruumaan menevän matkatavaran varaa ulkopuoliselta sivustolta, mitä mahdollisuutta sivu tietenkin tarjoaa, se on usein paljon kalliimpaa kuin jos sen varaisi suoraan lennon operoivalta lentoyhtiöltä.
Luulen ettei monikaan kuluttaja tiedä, että matkatavaran voi varata myöhemmin suoraan lentoyhtiöltäkin, vaikka on varannut matkan muualta, esim. eBookersilta.
Varaussivustot käyttävät tätä epätietoisuutta hyväkseen, ja laittavat härskisti jopa 50% omaa lisäänsä matkatavaramaksuihin. Hämmentynyt matkustaja maksaa maksut kiltisti ja harmittelee mielessään kun aluksi niin halvalta vaikuttaneen lipun hinta saattaa meno-paluu-laukkumaksuineen pompsahtaa kipeästi. Näin olisi käynyt mm. meidän syksyn Kreikan lennoillamme.
Esimerkki:
Löysin momondon kautta halvimmat lennot Tripstasta, ja iloitsin halvasta hinnasta; lentoyhtiö-Aegeanin omalla sivulla samaiset lennot olivat yli 100 euroa kalliimmat (meitä on lähdössä neljän hengen porukka joten yhteensä yli 400 euron säästö on jo ihan tuntuva, eli eri varaussivustojen hintojen vertailu kyllä kannattaa).
Kun pääsin matkatavarakohtaan, Tripstan varausjärjestelmä ilmoitti: "Reitillä ei ole ilmaisia matkatavaroita. Valitse tarvitsemasi matkatavarat alla". Ei sanaakaan käsimatkatavarasta missään. Ei edes lennon ja varaamani lipputyypin yksityiskohtaisissa ehdoissa. Eikö kuka tahansa tulkitsisi tekstin niin, että lippuun ei kuulu mitään ilmaista matkatavaraa? Ei cabin baggagea tai ruumaan menevää. Niinhän siinä lukee; ei ilmaisia matkatavaroita.
Jos olisin varannut matkatavaran Tripstan kautta, menopaluulennoille olisi tullut lisämaksua 86€ per henkilö. Kun liput itsessään olivat alle 300 euroa, ei 86 euron odottamaton lisämaksu järin ilahduttanut. Mutta, koska tiedän että matkalaukkuja ei ole pakko maksaa Tripstalle, en tietenkään buukannut tavaraa.
Aegeanin omilla sivuilla laukun hinta on 20€.
Matkatavaran saa helposti varattua ja maksettua suoraan lentoyhtiölle Amadeus-varausnumeron kautta.
Se ei ole online-matkatoimiston (kuten Tripstan) oma varausnumero, joka tietenkin on komean näkyvästi esillä varaussivustolta saamassasi vahvistuksessa ja e-lipuissa, vaan kuusinumeroinen, kansainvälisen Amadeus-matkanvarausjärjestelmän luoma tunnus jollainen löytyy lentotiedoista vähän pienemmällä printillä kun vähän silmäilee. Tunnuksessa voi olla sekä kirjaimia että numeroita.
Tämä numero ei liity matkan varanneeseen tahoon vaan on lentosi id-numero jolla varauksesi löytyy kaikissa matkatoimistoissa ympäri maailmaa. Amadeus on maailman suurin lentoyhtiöiden paikanvarausten tietokonevarausjärjestelmä. Varasit sitten Finskin, Norskin tai vaikka South African Airwaysin lennon, sillä on Amadeus-numero.
Kun syötät tämän 6-numeroisen varaustunnuksen (ja usein sukunimesi) lentoyhtiön sivulla, pääset käsiksi varaukseesi ja näet kaikki sen yksityiskohdat ja voit lisätä matkatavaraa.
Esimerkkejä Aegean Air ja Finnair:
Aegean
Finnair
Aegeanin sivuilla selvisi myös totuus Tripstan harhaanjohtavan "reitillä ei ole ilmaisia matkatavaroita" -ilmaisun takana: lippuun kuuluu yksi käsimatkatavaralaukku (8kg) sekä yksi henkilökohtainen tavara (kuten läppärilaukku, kameralaukku, käsilaukku jne).
Moni matkailija minä mukaan luettuna selviää jo tällä, eli tarvetta ruumaan menevän matkalaukun varaukselle ei ole.
Tietämättä mitään Aegeanin todellisesta matkatavarakäytännöstä, jota Tripsta ei tuo esiin, moni matkustaja olisi buukannut 86 euron lisämaksullisen palvelun jota ei välttämättä olisi tarvinnut, tai jonka olisi saanut suoraan Aegeanilta 40 eurolla.
.
Ole viisas. Vältä kusetus ;)
Viikko sitten olin yhdellä elämäni upeimmista vaellusreiteistä: Schynige Platte ja sen Panoramaweg. Kun laitoin alla olevan kuvan Instagramiin, sain toiveen kertoa miten tällaisiin maisemiin pääsee patikoimaan.
Tämän toiveen toteutan mielelläni :)
Koko Sveitsi on täynnään toinen toistaan upeampia vaelluskohteita, ja saat takuuvarmasti henkeäsalpaavia luontoelämyksiä valitsit minkä alueen tahansa. Schynige Platte sijaitsee Jungfraun alueella Bernin kantonin eteläosassa. Se on yksi maan vetovoimaisimpia kohteita niin vaellusreittiensä, kiipeilyn, Sveitsin tunnetuimpien vuorten (vuoristosiluettia hallitseva kolmikko Eiger, Mönch ja Jungfrau) kuin turkoosien järviensäkin puolesta.
Schynige Platte on kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva tasanko, jolta lähtee maan kuvauksellisimpiin vaellusreitteihin kuuluva 15 kilometriä pitkä Faulhornweg.
Me emme kävelleet koko 15 kilometrin reittiä vaan noin neljänneksen ja käännyimme sitten takaisin, mutta jo tuo Panoramawegiksi nimetty pätkä oli niin huikea että ihan sydän läpättää vieläkin muistoista.
Valitsimme lyhyemmän Panoramawegin koska kello oli sen verran, että emme olisi enää ehtineet reitin toisessa päässä viimeiseen laaksoon vievään gondola-hissiin. Sveitsin korkeita, pidempiä vuoristoreittejä kulkiessa vaeltajan on hyvä tarkistaa reitin päätepisteen liikennevälineen (juna tai hissi) aikataulut ja arvioitava, ehtiikö hän varmasti viimeiseen paluuseen joka voi olla niinkin aikaisin kuin kello 16 tai 17. Jos viimeisen kyydin missaa, sitten on vain patikoitava alas toinen useiden tuntien reitti - ei välttämättä mieluinen vaihtoehto jos on jo kävellyt koko päivän ja jalat muusina ^_^
Schynige Plattelle pääsee historiallisella vuoristojunalla, osa kalustosta on 1800-luvun lopulta jolloin Schynige Platten rautatieyhteys avattiin. Sveitsiläiset ovat kyllä aika vekkuleita junailijoita ja vuorten valloittajia; minne vain vuoren huipulle on saanut vedettyä kiskot, sinne he ovat ne vetäneet.
Jungfraun alueella on myös Euroopan korkeimmalla sijaitseva juna-asema: Jungfraujoch häkellyttävässä 3454 metrin korkeudessa. Jungfraujochille vievä viimeinen pätkä kulkee Eiger-vuoren läpi; tunnelia kaivettiin 16 vuotta ja se avattiin 1912. Tuo junaelämys on jotain mikä täytyy kokea jos tänne saapuu, liput tosin ovat erittäin suolaiset; halvimmillaan korkeuksiin pääsee alkaen 120 € (aikuisen Good Morning Ticket aamun varhaisimmalla lähdöllä)....!
Eivät Schynige Plattelle vievän junareitin näkymätkään kyllä hullumpia ole, ja sinne pääsee huomattavasti halvemmalla. (Toki ylös voi myös patikoida, :)) Matka Wilderswilin asemalta Plattelle kestää vajaan tunnin ja sen aikana saa nauttia tällaisista maisemista:
Brienz-järvi säihkyy epätodellisen turkoosina
Ylhäällä avautuvat vertaansa vailla olevat näköalat järvien yli ja toisella puolella Grindelwaldin ja Lauterbrunnenin laaksoihin sekä Eigerille, Mönchille ja Jungfraulle.
Taru Sormusten Herrasta -maailmaa....
Toisella puolella Brienz-järveä kulkee samoissa korkeuksissa Hardergratin reitti (jonka merkkasin kuvaan), joka oli minulla ensin kiikarissa tällä matkalla.
20 km pituisena ja koko matkan paikoin hyvinkin kapeaa harjannetta kulkevana se on kuitenkin Faulhornwegiä vaativampi eikä reitin varrella ole mahdollisuutta keskeyttää ja palata laaksoon hissillä tai junalla. Päädyin siihen, että jätetään Hardergrat vielä seuraavaan kertaan. Minulle 15 km tällaisessa maastossa on jo lähellä maksimisuoritusta.
Näköalat yltävät myös Thun-järvelle. Thunin ja Brienzin järvet erottaa Interlakenin kaupunki, joka näkyy kuvan reunassa. Välimatkat Sveitsissä ovat lyhyet: Thun-järven päästä Brienzin päähän ajaa alle tunnissa.
Jos korkeudet eivät kiinnosta, Sveitsin järvet kuvauksellisine rantakylineen ja -kaupunkeineen ovat vähintään yhtä viehättävä kohde. Meidän tukikohtamme Spiezin kaupunki Thunin rannalla oli mitä ihastuttavin viiniviljelmien keskellä kohoava ja satulinnalla viimeistelty rauhallinen pikkukaupunki.
Vaellusreitit on Sveitsissä merkitty kolmella eri värikoodilla; keltainen on helppo ja kaikenkuntoisille, punavalkoinen on vuoristoreitti jolla on korkeuseroja ja paikoin hyvinkin ilmavia osuuksia (ei siis korkean paikan kammoisille), sinivalkoinen on vaativin high alpine route johon saattaa kuulua myös kiipeilyosuuksia.
Grindelwaldin laakso
Kuin vaeltaisi dinosauruksen selkää pitkin.... ^_^
Schynige Plattella on myös 600 eri alppikukkalajin puutarha. Jopa mies innostui kuvaamaan täällä kukkasia... :)
Schynige Platten historiallisen hotellin terassilla voi nauttia "after walkit" komeissa maisemissa.
Aijjai... Tänne on jo vähän ikävä. Sveitsi on vienyt sydämeni - sen osan minkä Kreikka on jättänyt jäljelle... :)
Kyllä maailmassa vain on huikeaa kauneutta.
En tiedä montaa asiaa jotka tekisivät minut yhtä onnelliseksi kuin saada olla ulkona luonnon keskellä ja nauttia kaikin aistein ympäröivästä maisemasta, äänistä, tuoksuista, auringosta iholla, tuulesta hiuksissa, välillä sadepisaroistakin, kivisistä poluista tai neulasten pehmentämästä maasta jalkojen alla.
Elämä on ihanaa. <3
[vimeo 228100420 w=640 h=1138]
Kuukausi sitten pääsin osallistumaan unelmatapahtumaan; viiden päivän joogaseminaariin Amorgoksen saarelle, näyttämönä maisemat, jotka jo itsessään tarjoavat luontaiset puitteet retriitille ja hiljentymiselle luonnon kauneuden keskellä.
Massaturismi ei ole saavuttanut Amorgosta ja sen kuvankauniita kyliä, ja paikka on kuin luotu kiireettömään oleiluun jossa luonnonkauneudesta, Egean saarten satumaisesta valosta ja meren loputtomasta sinestä nauttiminen on loman parasta ohjelmaa.
Elysia Yoga Convention järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja on ensimmäinen laatuaan koko Kreikassa. Tapahtuma kokosi pieneen Egialin kylään joogan harrastajia ja opettajia ympäri maailmaa, kauimpaa tulleet olivat Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta.
Tapahtuman järjestänyt, jooga- ja hyvinvointimatkailuun erikoistunut Aegialis Hotel toivoo seminaarista vuosittaista tapahtumaa. Huhtikuun alkuun sijoitettu tapahtuma auttaa muassaan aikaistamaan saaren matkailusesonkia. Kreikassa eletään aikoja, jolloin matkailuyrittäjienkin on mietittävä kaikki keinot sesongin pidentämiseksi.
Pienellä, äärettömän luonnonkauniilla ja ei-valtavirtaturismia vetävällä Amorgoksen saarella hyvinvointimatkailu on se juttu. Tänne tullaan patikoimaan, joogaamaan, mietiskelemään ja keräämään villiyrttejä. Idyllisten kylien rauhallinen tunnelma viehättää matkailijaa, joka etsii autenttisempaa Kreikka-tunnelmaa matkamuistomyymälöiden tuolla puolen (- vaikka kyllä niitäkin täältä löytyy, ei vain tungokseksi saakka.)
Kuten viime syksynä kirjoitin, Amorgoksen Aegialis-hotellin sijainti on poikkeuksellisen kaunis, ympäröivän maiseman muodostaessa sellaisen harmonian että tuntuu kuin olisi sisällä jossain Välimeren kauneutta ylistävässä elävässä taulussa. Luonto maalaakin ne kauneimmat taulut.
Aegialis on paikka, jossa minunkin kaltaiseni levoton menijä ja kokija hidastaa ja rauhoittuu, kokee halua pysähtyä aloilleen vain olemaan ja nauttimaan. Jos voin Santorinin lisäksi nyt nimetä Kreikassa paikan, jonne voisin mennä lomalle vain istuakseni hotellin terassilla katsomassa maisemaa, se on Amorgoksen Aegialis. Jos täällä käy, ymmärtää mitä tarkoitan.
Yksi seminaarin puhujista, norjalainen Kat Gellin, ainakin tietää; hänet ja miehensä vihittiin Aegialiksessa viime syksynä.
Kerronpahan, että yritys kirjoittaa kevyen tiiviissä paketissa blogiformaattiin tällaisesta minun kokemuspohjallani ainutlaatuisesta tilaisuudesta on ollut yhtä vaivatonta kuin lajitella meidän saranoiltaan pursuavan varastomme sisältöä ja tiivistää se parille hylllylle siisteiksi pinoiksi. Kuvia, tuntemuksia, ajatuksia, oivalluksia ja analyyseja viikolta on niin valtavasti. Oman varastonsa täydeltä.
Yritä nyt siinä valita kaikesta materiaalista mitä jättää pois ja miten muuntaa jäljelle jäänyt lukuystävälliseen muotoon ja helposti kulutettaviin some-viihdepaloihin. Pitkän linjan blogikirjoittajana tiedän hyvin minkä tyyppisiä ja minkä pituisia tekstejä jaksetaan lukea. Välillä kirjoitustilanteet aiheuttavat ristiriitaa; on kokenut jotain josta haluaisi kertoa suunnilleen kaiken, mutta samalla tietää, ettei siinä ole järkeä koska sen jaksaisi lukea viisi ihmistä ja äitini. Välillä tuntuukin, että tarvitisin oman toimittajan joka lukisi ja tiivistäisi kirjoituksiani ja sanoisi, "Tämä riittää, tämä on hyvä. Jätä tuo pois." :)
Viisi päivääni ja kuusi yötäni joogien keskellä yhdessä Kreikan kauneimmista kohteista oli kuitenkin sen laatuinen kokemus, josta haluan kirjoittaa monisanaisesti ja -kuvaisesti. Se lukekoon ken jaksaa. :)
Tässä osassa kerron fiiliksistäni joogaretriitin ensikertalaisena ja viikon mielenkiintoisimmista tunneista.
Elysia-viikolle osuneilla upeilla säillä oli yksi huono puoli; hellivä aurinko ja hotellin kutsuva allasalue saivat monet osallistujat valitsemaan iltapäivätuntien ja sisätiloissa pidettyjen luentojen sijaan köllöttelyn aurinkotuolissa... Ei yllättävää kun ympäristö on tällainen, vaikka tyhjät penkit luennoilla varmasti vähän järjestäjiä harmittivatkin.
Itsekin myönnän altaan vetäneen minut puoleensa pariksi iltapäivän kuumimmaksi tunniksi ensimmäisenä päivänä... ;)
Aegialiksessa on joogasaleja sekä sisä -että ulkotiloissa. Hotellin suosiosta joogaretriittien kohteena kertoo yläoikealla näkyvä tänä vuonna valmistuva lisärakennus, johon tulee lisää saleja kahdessa kerroksessa.
Joogaryhmät ovat itse asiassa Aegialiksen suurin asiakasryhmä. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joogamatkailu on niin suuri oma matkailun muotonsa..? Minulle tämä tuli vähän uutena juttuna, vaikka minunkin entinen joogaopettajani on mainostanut kurssilaisten omia matkoja etelään joogailemaan.
Hotellin johtaja Irene Giannokopoulos toivottamassa seminaarin osallistujat tervetulleiksi.
Hotelli on Giannokopouloksen perheen omistuksessa eli kyseessä on ehta kreikkalainen perheyritys.
Minä ja jooga
Olen joogaajana varsin kokematon; olen käynyt vuosien varrella vain satunnaisilla kansalaisopiston hathajooga-tunneilla. Muista joogamuodoista en tiedä mitään enkä ylipäänsä ole perehtynyt joogaan millään lailla syvällisesti. Minulle jooga on edustanut yhdenlaista tapaa huoltaa kehoaan (ja mieltään) ja harjoittaa kiireettömyyttä.
Kävi ilmi, että Elysian ohjelma on suunnattu edistyneemmille joogan harjoittajille ja meitä vasta-alkajia oli mukana vain kourallinen. Suurin osa osallistujista oli pitkän linjan joogeja ja tuntui, että joka toisella oli myös opettajan pätevyys.
Koinkin ensimmäisellä joogatunnilla pientä "apua, mihin olen joutunut..!" -tunnetta tuntien tason käydessä selväksi. Opettajan huudellessa mihin asanaan eli asentoon seuraavaksi taivuttaisiin, olin useimmiten ihan kysymysmerkkinä, sillä eiväthän nuo sanskriitin termit minulle mitään sano. Joogien puheessa vilisi sanoja kuten prana ja chakra jotka olen epäilemättä joskus kuullut, mutta joogaan syvällisemmin perehtymättömänä en tiennyt mitä ne tarkoittivat.
Vasta-alkajuuteni sekä joogakielellinen muuri aiheuttivatkin minulle retriitin aikana lievää ulkopuolisuuden tunnetta. Alkupäivinä jopa koin, että jaa, täällähän pitäisikin olla tietyllä valaistumisen tasolla ja suhtautua joogaan ihan eri tavalla kuin mitä se kaltaiselleni perusjumppailijalle edustaa, että "kuuluu joukkoon".
Tosiasiassa ulkopuolisuuden loin kuitenkin vain minä itse perusteettomilla oletuksillani ja alemmuuden tunteisiin taipuvaisella luonteellani. Joogien asenteessa ei ollut minkäänlaista vähemmän arvostavaa suhtautumista meitä tuntien "säheltäjiä" kohtaan, opettajat olivat ystävällisiä ja gurut juttelivat meille taviksille yhtä sydämellisesti kuin kaltaisilleen.
Voin kuitenkin kuvitella, että yhteenkuuluvuuden tunne on ihan erilainen ryhmässä, jonka jäseniä yhdistää tietty elämänkatsomus, harrastus ja perehtyneisyys lajiin. Heistä monella olisi varmasti ollut yhtä hassu olo kosmetiikkabloggaajien seminaarissa ^_^
Hannah Faulknerin tunnilla haettiin yhteyksiä joogaliikkeiden ja antiikin Kreikan taiteen välillä
Ja hei - vaikka aurinkotervehdykset eivät sujuisikaan niin mahdottoman sulavasti, onko se kovin kamala juttu tällaisten maisemien äärellä?
Kun oma kömpelyys kiukutti, katsoin vain ulos joogasalin terassilta. Mieli tyyntyi nopeasti ja omat vaatimukset itseä kohtaan lähinnä nolottivat.
Kaikki seminaaripäivien tunnit eivät suinkaan olleet joogaa tai ylipäänsä liikunnallisia.
Kat Gellinin ja Vivian Richmondin workshopissa avattiin skandinaavisen elämäntyylin saloja työn ja vapaa-ajan näkökulmasta. Koin aiheen yhtenä seminaarin mielenkiintoisimpina, ehkä sen suhteellisen keveyden kannalta verrattuna muuhun luennolliseen ohjelmaan (johon kuului mm. surun käsittelyä, masennuksen hoitoa ja ayurvedan perusteita), ehkä oman pohjoismaalaisuuteni kannalta.
Skandi-workshopissa annettiin konkreettisia vinkkejä pohjoismaalaisen elämäntyylin noudattamiselle, kuten kokonaisvaltaisen puhtauden tavoittelu; juomaveden filtteröinti, luomutuotettujen vihannesten syöminen, kemikaalikuorman vähentäminen ja synteettisten kemikaalien vaihtaminen luonnollisiin.
Lontoossa asuva Kat kertoi, että suomalainen "sisu" on viime vuonna kohonnut Englannissa yhdeksi elämäntapasanaston trendi-ilmaisuksi tanskalaisen "hyggen" ohella.
Mielenkiintoista :)
Tanskalainen, sittemmin amerikkalaistunut näyttelijä Mette Kolding oli minulle henkilökohtaisesti yksi seminaarin inspiroivimpia luennoitsijoita ja persoonallisuuksia. Mette piti heti seminaarin aloituspäivänä valtavan kiinnostavan esityksen aiheesta "Jooga ja julkinen esiintyminen", jossa annettiin työkaluja esiintymisjännityksen helpottamiseen joogan keinoin - ja ilman joogaa.
Tiedättekö, kun välillä kohtaa henkilöitä joiden karisma oikein huokuu yli ja mistä tahansa he puhuvat, se tempaa mukaansa? Mette on juuri tällainen henkilö. Kävin hänen kanssaan viikon aikana keskusteluja myös illallispöydässä ja lumouduin hänen elämänasenteestaan. Kuuntelin maailmaa nähnyttä ja paljon saavuttanutta naista, ja kun pääsimme aiheeseen slow living Mette sanoi; "Tiedätkö mitä, Sanni? Olen elänyt koko elämäni hidasta elämää, en ole varmaan ikinä tehnyt täysipäiväistä työviikkoa tai pitkiä päiviä." Silti hän on saavuttanut ja tehnyt aivan valtavasti. CV täyttäisi pienen kirjan...
On se kiehtovaa miten eri lailla elämänsä voi järjestää. Miten siihen voi suhtautua.
Minäkin vain stressaan ja stressaan ja luon huolia, vaikka sivustakatsoja näkee kaikki mahdollisuudet kauniiseen, rauhalliseen elämään. Millä sitä saisi ne omat lasinsa puhdistettua näkemään vain sen oleellisen, millä on oikeasti merkitystä ja mihin keskittyä...
New Yorkin mies David Kennet lukeutui niinikään seminaarin kiinnostavimpiin tuttavuuksiin. Muusikko/ääniparantaja/holistinen allergiahoitaja/hieroja (tittelilista jatkuu varmaan loputtomiin) piti viikon aikana workshoppeja shamaanisten äänten voimasta ja vaikutuksista. Davidin tunnit lukeutuivat ohjelman suosituimpiin, ja osallistujat kuvailivat vuolaasti vahvoja kokemuksiaan.
Minäkin osallistuin yhdelle Davidin tunnille. Oma kokemukseni ei ehkä ollut suorastaan hengellinen mutta voimakas, kyllä. Ainakin ihan uudenlainen kokemus elämän kokemuspankkiin talletettavaksi.
Makasimme alustoillamme silmät ummessa Davidin alkaessa laulaa ja soittaa rumpuaan. Melkein teki mieli avata silmät ja tarkistaa, oliko paikalla enää David Kennet vai oliko huoneeseen ruumiillistunut toinen henkilö, niin erilaiselta miehen shamaaniääni kuulosti. Joku kuvaili myöhemmin joutuneensa laulun aikana lähes transsin kaltaiseen tilaan tai vähintään irtautuneensa Aegialiksen kylpylän joogasaliympäristöstä.
Minä saatoin vain todeta rentoutuneeni täydellisesti ja unohtaneeni kaiken muun ympäriltäni, luovuttaneeni itseni ääneen ja sen väreilyyn. Rummun hypnoottiseen kumahteluun. Riittävän voimakas kokemus minulle sekin.
Kerron lopuksi miehestä, jolla oli ehkä lämpimin aura jollaisen olen koskaan kohdannut. Seminaarin sympaattisin mies.
Reiki- ja kristalliparantaja Steven Mangini Oklahomasta kuuluu Aegialis-hotellin omistajaperheen ystäviin ja oli saapunut jooga-tapahtumaan antamaan halukkaille virallisen ohjelman ulkopuolella kristallipyramidihoitoa. Ja kenties vain levittämään mahdottoman lämmintä säteilyä ja hyvää mieltä.
Kerroin aikaisemmin, etten ollut Elysia-viikon aikana ihan tämän vuoden parhaissa mahdollisissa tunnelmissa (liittyen henkilökohtaisiin juttuihin, ei jooga-tapahtumaan). Steven oli kuin äänetöntä, ihmisen muotoista energiaterapiaa. Saatoin istua hotellin terassilla suremassa, ja Steven ilmestyi hiljaa jonnekin taustalle. Joskus hän suoritti toiselle kristallihoitoaan, joskus ei. Riitti että hän oli samassa huoneessa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti ja vei piikit huolen ja murheen tuntemuksiltani.
Puhuimme toisillemme vasta seminaarin viimeisenä päivänä, jolloin rohkaistuin kysymään, voisinko minäkin kokeilla kristallipyramidia. Se onnistui, totta kai.
Steven kertoi, että kristallipyramidi vastaa mittasuhteiltaan Egyptin pyramideja. En tiedä mitä merkitystä sillä on, tai pyramidiin käytetyllä kristallilaadulla (muistaakseni kvartsia), mutta hoidosta tulee hyvä olo.
Kuten Davidin shamaaniääniterapia, Stevenin kristallihoito on eri ihmisille varmasti hyvin erilainen kokemus omista lähtökohdista riippuen. Näin viikon aikana joidenkin nauravan, hymyilevän, nukahtavan tai murtuvan kyyneliin pyramidin sisällä. Ne olivat kaikki tunnelatautuneita hetkiä. Steven laskee pyramidin hoidettavan pään ympärille ja kilauttelee kristallirakennetta sauvalla niin, että se ikäänkuin soi. Pyramidin soidessa Steven kertoo hoidettavalle, että tämä on rakastettu ja ainutkertainen.
"The sun came out for you today", sain kuulla. "How could you be anything less than perfect".
En tiedä tuliko energia kristallista vai Stevenistä itsestään, eikä sillä ollut merkitystä. Minulle tuli valtavan lämmin, tyyni ja hyvä olo. Ja lopulta juuri sillä on merkitystä minulle; saada kokea hyvää ja hyvyyttä.
En ollut joogaretriitin jälkeen yhtään sen henkisempi, valaistuneempi tai välttämättä edes vakuuttuneempi, että jooga on juuri minun juttuni. Mutta olin mielettömän hienoa kokemusta ja ihmisiä rikkaampi.
Ja sydämessäni uusi lempipaikka Kreikassa.
Päivän hyvä työ:
:)
Lisäksi olen tänään:
ja ennen kaikkea ihaillut kukkia.
Tänään toivoin, että minulla olisi ollut henkilökohtainen kuvaaja mukana.
..ikuistamassa minut juuri tässä maisemassa, kukkien keskellä, sininen meri takanani.
"Sanni ja kevät-Kreikka". Siitä olisi tullut tämän matkan teemakuva.
Seisoin tässä varmaan 30 minuuttia. (Seuran kanssa matkatessa se olisi ollut juuri niitä hetkiä jolloin seuralainen hermostuu.)
Juuri kukkaloisto ja vihreys tekevät tästä reissusta niin erilaisen syysreissuihin verrattuna. Olen kuvannut kukkia ihan haltioissani. Tänään kuvasin mm. kaikki löytämäni violetit kukat kävelymatkalla Palin kalastajakylästä (jossa minä ja kissa jaoimme sardiineja) Mandrakiin.
Halusin jakaa kanssanne näitä kuvia. Näitä värejä. Kai kukillekin voi joskus omistaa oman julkaisun :) Kun kerrankin olen Kreikassa kukkien aikaan. :)
Huomenna on taas luvassa kosmetiikka-aiheinen juttu.
Vulkaaninen maaperä näkyy Nisyroksella paikoin ihanan värikkäissä kivissä...
Keltainen ja violetti ovat ihana sävy-yhdistelmä meikissä, ihan lemppareitani jos haluan tehdä värikkään kontrastimeikin.
Luontokin näkyy tietävän että yhdistelmä on kaunis, keltaista ja violettia näkee usein lähekkäin. :)
Ruiskaunokin sininen on ehkä kaikkein kauneimpia sävyjä maailmassa. Se ja laventeli. <3 Tällainen sävy hiuksissa olisi myös aivan ihana.
Poimin yhden ruiskaunokin mukaani ja katselin sitä koko matkan, mietiskellen miten uskomattoman hienovaraisia värejä luonto luokaan.
*
Kun saavuin Mandrakiin, rantakadulla nainen maalasi kahvilan pöytiä vaalealla siniliilalla sävyllä.
Melkein kuin ruiskaunokki. :)
Nyt alan pakkaamaan. Huomenna paluu Kosille.
Välimeren lämmöstä ajatukset hetkeksi pohjoiseen: muistuttelen tulevasta lukijamatkasta Tukholmaan, jonne olisimme pyrähtämässä kutakuinkin kuukauden päästä eli 20. toukokuuta. :)
Matkan pituus on lauantai-illasta maanantaiaamuun 20.-22.5.
Vielä on kuun loppuun asti aikaa ilmoittautua.
Matkalla tarjolla kosmetiikkafriikahtelua ihanien ostoskohteiden, samanhenkisen seuran ja kahden kauneusblogiemännän kanssa.
Matkalla on mukana minun lisäkseni Ostolakossa-blogin Virve, joka vie halukkaat Tukholmassa kierrokselle kiinnostavimpiin kosmetiikkaliikkeisiin. Jos kellään on enää tilaa ostoksille Täby-Centrumin Sephora-pysäkin jälkeen ^_^
Matkan hinta alkaen 83€, tarkemmat tiedot Pohjolan Matkan sivuilta. Risteily tehdään Silja Serenade-laivalla.
Illallisesta - yksi mukaan tuleva porukka ilmoitteli jo minulle, että ovat tekemässä varausta lauantai-illalle Serenaden italialaiseen Tavolata-ravintolaan ja kyselivät, onko muita halukkaita liittymässä seuraan.
Buffetin 2. kattaus oli kuulema jo täynnä, ja ensimmäiseen kattaukseen emme ehdi kun meillä on samaan aikaan tervetulotilaisuus. Itse liityn Tavolata-porukkaan ja kaikki muutkin ovat tervetulleita, ravintola on kuulema sen mallinen että sinne saa helposti isommankin porukan lähekkäin.
Laittakaa minulle viestiä sähköpostitse (karkkipaiva (at) hotmail.com) tai tämän postauksen kommenttilaatikkoon jos yhteinen ristorante-illallinen laivalla kiinnostaa, niin lisätään teidät varaukseen. :)
Kreikan saariltakin voi löytää Sephoran...! Tämä pikkuinen Sephora yllätti minut Mykonoksen kujilla.
