Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa näin, mutta La Gacillyn matka on ollut aivan mieletön ja olen nauttinut joka hetkestä sataprosenttisesti. Minulla on teille niin paljon kirjoitettavaa että en tiedä mistä aloittaisi...! ^_^ Ranskan maaseudun idylliset maisemat, kiinnostavat vierailukohteemme Yves Rocherilla ja pohjoismaisiin blogikollegoihin tutustuminen on ollut uskomattoman inspiroivaa ja antoisaa.
Huoh! Aivan mahtava tilaisuus tämä reissu. Meillä on täällä sen verran intensiivinen ohjelma että pääsen purkamaan kuvia ja tekemään Kunnon Matkapostauksia vasta kotona. Eilen illalla olisi ollut aikaa, mutta käytin sen Violan haastatteluun. :)
. . .
Matkakynnet.......... ovat niin kivat että tästä lakasta tuli uusi HG-lakkani..!
Yves Rocherin Couleurs Nature, sävy 23 Mauve Poudré. Harvalta lukijalta varmaan on jäänyt väliin rakkauteni violettia kohtaan, ja tästä sävystä tuli kertaheitolla THE liila suosikkini OPIn Parlez-Vousin rinnalle.
Ihastuttava murrettu mustikkamalva, nimensä mukaisesti puuterinen sävy. Peittää täysin jo yhdellä kerroksella, kuten kaikki kokeilemani Couleurs Nature creme-koostumuksen lakat.
Näitä kuvia ei muuten ole otettu Ranskassa vaan mökillä päivää ennen lähtöä. :)
.
Noniin, olisikohan tässä jo tarpeeksi kynsikuvia.... ^_^
. . .
Sitten muutama fiiliskuva eiliseltä kylpylätuokiolta. Pääsin ensin ihanaan vartalohoitoon ja sitten rentoutumaan allasosastolle. Olo oli niin euforinen että tuntui että melkein sulan auringon säteisiin ja hyvään oloon.....
Ehheh, aikamoinen "pönötyskuva".... Sorry...! :p
.
[vimeo 67676802 w=600 h=450]
Tänään ohjelmassa vierailu tehtaalla ja La Gacillyn kylän ulkoilmavalokuvanäyttelyssä ennen kuin suuntaamme kohti kotimaitamme.
Sain sähköpostiin tiedon tosi kiinnostavasta tilaisuudesta matkailusta ja videokuvauksesta kiinnostuneille! :)
Aurinkomatkat lähettää tänä kesänä viisi kahden hengen videotiimiä Etelä-Eurooppaan. Kohteet ovat Mallorca, Rimini, Rhodos, Kreeta ja Alanya. Tiimien tehtävänä on toteuttaa annetut videoihin ja valokuvasisältöön liittyvät toimeksiannot (eli vähän niinkuin Maikkarin muinaisen Far Out! -ohjelman tyyliin...! Kuka muistaa Tatun ja Eekan legendaariset videopätkät..?) ja olla muuten kuin lomalla konsanaan. Aurinkomatkat piffaa valituille tiimeille matkat Helsingistä kohteeseen, lentokenttäkuljetukset ja hotellit kohteessa, mahdolliset autonvuokraukset ja muut kuljetukset sekä maakohtaiset päivärahat.
Kuulostaako ehkä vähän kivalta mahdollisuudelta? :D
Kyseessä on kisa, ja parasta materiaalia aikaansaanut tiimi palkitaan kahdella 1000 euron matkalahjakortilla.
Kilpailu on tarkoitettu ensisijaisesti alan harrastajille tai opiskelijoille, tai jo opiskeilleille, mutta toki jos kuvaus- ja esiintymistaidot on hallussa ilman koulunpenkkiäkin niin ei kun hakemaan! :)
Hakemuksen voi jättää osoitteessa http://videotiimit.aurinkomatkat.fi/
Täytä sivun lomakkeeseen yhteystietosi, vapaamuotoinen hakemuksesi sekä linkit mahdollisiin kuva- tai videoportfolioihin tai muihin työnäytteisiin. Aurinkomatkat toivoo vapaamuotoisen hakemuksen yhteyteen tiimin luovuutta kuvaavan parin minuutin mittaisen videopätkän, jossa hakijapari esittelee kotipaikkakuntansa kiinnostavimmat kohteet uudesta näkökulmasta.
Hakemukset tulee olla jätettyinä 10. kesäkuuta mennessä. (Mielestäni kisasta tiedotettiin aiiikas myöhään.....) Valituille ilmoitetaan 14.6. ja matka osuu Aurinkomatkojen määrittelemälle ajalle kesä-heinäkuussa.
Harmi kun meikä on niin huono videoiden kanssa...! Eikä mulla ole kunnon laitetta videomateriaalin tuottamiseenkaan.... Muuten olisin hakenut ihan satavarmasti! :) Hauska idea Aurinkomatkoilta.
Ja matkailusta puheen ollen, loppuun kuva eilisillan auringonlaskusta La Gacillyssa.
....ja bloggaajat tietysti paikalla kameroineen...! ^_^
Nopeat terkut La Gacillyn matkalta!
On ollut tosi kiinnostavaa tavata muiden Pohjoismaiden bloggaajia. Porukka on oikein mukava ja olen kyllä tosi iloinen että osaan ruotsia ettei kaikkien muiden tarvitse vain pelkästään minun takiani puhua englantia.
Tässä odotamme uutta konetta Pariisin Charles De Gaullen kentällä. Rennesin koneemme meni rikki ja odotimme kaksi tuntia sijaislentskaria. Onneksi aika meni nopeasti jutustellessa ja toisiin tutustuessa. :)
Saapuminen Yves Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin La Gacillyssa. Sää on yhtä helteinen kuin Suomesta lähtiessä. :)
Huoneeni terassi.
Small talkkia terassilla.
Josefine Oslosta.
Ruotsin suosituimpien kosmetiikkabloggaajien seurassa; Killer Coloursin ihana Viola ja minulle uusi tuttavuus, Linda Hallberg.
Jännää ja hauskaa täällä! On ollut kiinnostavaa jutella Violan ja Lindan kanssa Ruotsin kauneusblogipiireistä. Pyysin Violalta saisinko haastatella häntä blogiini (pienestä idolistani kun on kyse), ja hän suostui. :) Eli Viola-haastista tulossa tällä viikolla. :)
Nyt menen vaihtamaan vaatteet ennen illallista! Adieu!
Kesän Maarianhamina-sarjassa haluan tänään esitellä minulle tosi rakkaan paikan - nimittäin kuntosali-Avancian. :)
Lukijoiden toiveesta sisällytän postaukseen myös viimeisimmän treeniohjelmani. Sitä kyseltiin aikaisemmin talvella liikunta- ja ruokapostausten yhteydessä, ja ajattelin että laitetaan se nyt tänne niin joku ilahtuu. ^_^
Pieni kaupunki kun on, ei Maarianhaminassa montaa kuntosalia ole. Avancia on toinen kahdesta suuresta, yksityisestä ja ns. kaiken palvelun salista (jumpat, solarium, lisäravinne- ja varustekauppa, personal trainerit jne), ja se on se lähempänä keskustaa sijaitseva.
Koko kuntosaliharrastukseni sai itse asiassa alkunsa juuri Ahvenanmaalla, ja vuosi oli 2005. Ihailin erästä liikuntahullua ystävääni jolla oli oma personal trainer, ja surkuttelin itseäni kun en jaksanut satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta harrastaa mitään liikuntaa. Eräänä talvipäivänä sitten, ollessani pitkällä pakkaskävelyllä, päätin yhtäkkiä että NYT se tapahtuu - huomenna varaan ajan personal trainerille.
Ja niin myös tein.
Mutta ensin kävin tutustumassa Avanciaan sen treenihullun ystäväni kanssa. Minua nimittäin oikeasti jopa jännitti mennä kuntosalille - koinhan olevani aivan vieraassa ympäristössä ja pelotti että nolaisin itseni kun en tajuaisi laitteista mitään.
(Olin siis vähän niinkuin lapsi joka käy tutustumassa vanhemman kanssa tulevaan kouluun ennen ensimmäisen luokan alkamista... ^_^)
Niin minulle sitten tehtiin ohjelma ja aloin treenata lihaskuntoa. En ikinä unohda pt:n ja minun ensimmäistä tapaamista..! Kun kävimme yhdessä läpi ohjelmaa, olin ihan poikki jo muutamasta askelkyykystä ja vatsalihasliikkeestä. Itse asiassa en edes meinannut löytää vatsalihaksiani - siltä se ainakin tuntui..! Ensimmäiseen ohjelmaani kuului mm. jalkojen nostoa penkillä, ja muistan kuinka järjettömältä voimanponnistukselta liike tuntui. Tietenkin - kun ei ollut koskaan treenannut, olivat lihakset ihan rapakunnossa.
Siitä se sitten pikkuhiljaa kuitenkin lähti, ja muutaman kuukauden kuluttua näin ja tunsin selviä tuloksia. Treenasin alussa neljä kertaa viikossa, ja elämäntilanteiden vaihdellessa rytmi on myöhemmin vaihdellut kahdesta neljään viikkotreeniä välillä.
Tällä hetkellä minulla on 3-jakoinen ohjelma ja käyn salilla neljä kertaa viikossa. Ohjelma pitäisi nyt kesän aikana taas uusia.
Vuodet ovat vierineet ja uusi kotisalini löytyy nykyään mantereelta. Ahvenanmaalla käydessäni käyn kuitenkin edelleen Avanciassa, tuntuu aina mukavalta palata tänne liikuntaharrastukseni synnyinsijoille. Henkilökunta on tuttua ja osa asiakkaistakin on edelleen samoja naamoja 8 vuoden takaa. ^_^
Avancia on Ahvenanmaalta muuttoni jälkeen kasvanut ja laajentanut palveluitaan, ja nykyään sieltä löytyy yhden jumppatilan sijaan kaksi suurta ryhmäliikuntasalia ja spinning-sali. Entisen pienen venyttelynurkkauksen sijaan venyttelyt voi nyt suorittaa rauhassa tilavalla parvella.
Onko lukijoilla jakaa jotain omia liikuntastoorejaan? Onko joku entinen liikunnanvihaaja löytänyt sisäisen lenkkeilijänsä tai spinning-hirmun? ^_^
Turisteille vinkkaan (ihan vain kädenpuristuksena Avancian ihanille tyypeille!), että jos Maarianhaminan lomalla tekee mieli pyrähtää jumpalla tai nostamassa rautaa, pääsee kesähinnoilla treenaamaan 12€ / kerta tai 30€ / viikko. :)
P.S. Miten voi ihminen näyttää noin valkoiselta niinkuin minä näissä kuvissa...? Tule kesä ja aurinko, kiitos! ^_^
Tunnustan. En lue kovinkaan monia blogeja.
Kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa ja olen blogiscenen kanssa tekemisissä päivittäin – mutta lähinnä vain oman blogini kautta. Minulla on lempiblogeja joiden päivityksiä käyn lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sitten on blogeja joita haluaisin lukea, tai joita minun ehkä odotettaisiin seuraavan, mutta joita en siltikään käy kurkkaamassa kuin harvoin.
Miksi?
Siksi, että koen joko kateutta tai jonkinlaista alemmuudentunnetta.
En tiedä sanotaanko tätä usein ääneen. Uskoisin sitä kuitenkin olevan liikkellä muuallakin kuin ”Sannilassa”.
Aloitetaan kauneusblogeista. ”Kilpailijoistani”. Kai ne on ikään kuin niin nähtävä, tietyssä mielessä. Vaikka moni lukijahan seuraa useita – jopa kymmeniä tai satoja - bogeja, joten sinänsä kaikki saman aihealueen blogit eivät tokikaan vie lukijoita toisiltaan.
Blogosfäärissä on jonkinlaisena perusolettamuksena, että tietyn aihealueen bloggaaja pitää itsensä ajan tasalla kirjoittamastaan aiheesta lukemalla säännöllisesti myös muita saman genren blogeja. Useimmat varmasti niin tekevätkin. Toisilla on syynsä miksi he eivät niin tee. Itselläni yksi syistä on ajan käyttö – haluan viettää koneella mahdollisimman vähän aikaa päivästä. (Olen tullut oman hyvinvointini kannalta siihen tulokseen, että jos en kirjoittaisi blogia, minimoisin nettihengailun muutamaan kertaan viikossa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutussa Netti tekee meistä tyhmiä?)
Toinen syy on postauksen otsikossa.
Kateus.
Kuulostaa kauhealta sanalta. Negatiiviselta. Sehän on yksi perisynneistä. Ei saa olla kateellinen.
Minä olen. Huomaan vertaavani itseäni ja taitojani jatkuvasti muihin. En luonnollisestikaan ole Suomen taitavin meikkaaja tai asiantuntevin kosmetiikka-analysti, enkä niin toivoisikaan. Guruus missä tahansa asiassa asettaa paineita. Usein on hyvä olla vain ”ihan hyvä”. Mutta jostain syystä en pysty lukemaan kilpailijoitani, koska se johtaa lähes aina paineisiin olla ”yhtä hyvä”, tai alakuloon siitä jos ei voi olla yhtä hyvä.
Yksi Suomen kiistatta taitavimpia meikkibloggaajia on esimerkiksi Jangsara. Moni ei edes tiedä, että hän on suomalainen, sillä hän kirjoittaa englanniksi. Käsittääkseni valtaosa Jangsaran lukijoista onkin ulkomailta, ja hänen nimensä tunnetaan netin kansainvälisillä meikkipalstoilla. Oli aika jolloin seurasin Jangsaran blogia. Sitten en enää kyennyt. Koin, ettei minulla meikkibloggaajana ole mitään annettavaa tällaisten lahjakkuuksien rinnalla. Miksi kukaan lukisi minun blogiani, kun kerran on mahdollista seurata myös näin upeita meikkipostauksia?
Koska minusta kuitenkin oli kivaa pitää blogiani, lopetin Jangsaran blogin seuraamisen. Kun en näe Jangsaran taidonnäytteitä, pystyn jatkamaan omien meikkijuttujeni julkaisua. Tiedän tämän olevan täysin typerää, mutta tunteeni seurauksia en voi muuttaa. Jangsara on vain yksi monista. Säilyttääkseni motivaation oman blogini pitämisessä, en voi lukea monia entisistä suosikeistani. :/ Kateus on ikävää, mutta vielä en ole kasvanut siitä ulos. Olen Salieri Mozartin maailmassa.
Lisää esimerkkejä muista blogigenreistä.
Tykkäisin hirveästi lukea ocJulian blogia, ja löydänkin itseni tutun lentosuukkobannerin edestä ainakin kerran viikossa. Mutta reaktio on joka kerta sama. En pysty. Hyvänen aika miten täydellinen ihminen. Minä en kestä miten kaunis tämä olento on ja miten upeaa elämää hän viettää. Minä en voi lukea eteenpäin. Nainen ei ole pelkästään kaunis, syö kauniita ruokia ja tee kauniita matkoja, hän on myös hauska ja taitava kirjoittaja eikä hänessä oikein tunnu olevan mitään ärsyttävää.
Kateellinen. Minä olen kateellinen ocJulialle. Samalla tiedän, ettei meistä kenenkään elämä ole pelkästään sellaista kuin blogikirjoitukset antavat ymmärtää. Ja ehkä hänellä on jossain tyyliin vasemman kantapään reunassa joku ruma kohta…?
Mutta minulle on liikaa se Kauneus joka Julian blogista säteilee. En voi sille mitään. Haluaisin kokea edes päivän tai kaksi miltä tuntuisi olla noin Upea. En pysty lukemaan ocJuliaa tarpeeksi säännöllisesti ottaakseni selvää onko Julialla koskaan huonoja päiviä.
Eeva Kolu. Kolmas esimerkkini. Kaikki mitä rakastin - ja Kauhaa ja rakkautta –blogien sekä Trendin rakastettujen kolumnien takaa. Eevasta tykkäävät kaikki. Eeva on ihana. Minäkin haluaisin olla yhtä herttainen. Eeva on kuin lämmin angoravillapaita joka osaa pukea kaikki kauniit, hauskat ja pörröiset ajatukset älykkäiksi, miellyttäviksi sanoiksi. Joita haluat lukea.
Salieri murahtaa taas jossain sisuksissani. Äpp! Äpp! Et kai voi olla kateellinen Eevallekin…? Voiko jonkun mukavuudesta olla kateellinen? Ilmeisesti voi. Ainakin vähän.
No jos ei muusta niin aseistariisuvasta hymystä ainakin. :) Olen jo kouluajoista saakka tuntenut pientä kateuden suuntaista niitä ihmisiä kohtaan, joiden kasvoille syttyy herkästi ja luonnostaan sellainen sydämellinen, koko kasvot lämmittävä, varaukseton hymy. Tiedättehän, mitä tarkoitan..? Sellainen hymy vain on tai ei ole. Sitä ei voi harjoitella. Eikä se tarkoita, ettemme me muut olisi yhtä sydämellisiä. Meidän kasvomme vain eivät näytä ihan niin hymyileviltä ja valoisilta.
.
Mr. Karkkipäivä luki tämän postauksen ennenkuin julkaisin sen. Hän puisteli hieman päätään ja sanoi, että et sinä sitä varmasti tarkoita, mutta tekstistä saa sen vaikutelman, että kerjäät "No olethan sinäkin ihan hyvä hei..!" -kommentteja ja olalletaputuksia. Niinkuin osa tulkitsi maaliskuisen avautumispostauksenikin.
Luin tekstin läpi ja niinhän se ehkä on, jutun voi lukea myös "tuhkansirottelu" -sävyllä. Höh. Älkää oikeasti lukeko tätä niin. Kyllä minä olen mielestäni ihan hauska, fiksu ja sympaattinen niin ihmisenä kuin bloggaajanakin. Vaikka tunnenkin otsikon kuvaamia tunteita. Halusin vain kertoa siitä, että kateus on outo juttu. Ja millaisia ilmentymiä sillä voi olla. Maaliskuisessa postauksessa joku kommentoi, että on ihmisiä jotka ovat minullekin kateellisia ja haluaisivat olla minä. Se sai minut mietteliääksi. Olenko minä jonkun "Eeva" tai "Julia"....? Kenties. (Ja nyt joku sanoo että "älä unta nää....!") Juuri se on elämän hassuutta. Sellaista, mitä tykkään pohdiskella.
Kuvituksena Ålands Folkhögskolanin luontokuvauslinjalla ottamiani valokuvia.
Terkkuja täältä ns. "kolmannesta kodistani" idylliseltä maatilalta Etelä-Suomesta. Olen viettänyt leppoisaa päivää Less Is More -artikkelin, aurinkoisen maaseutuajelun, pihakeinuilun ja savuisen grilliruoan merkeissä.
Lueskelin Ahvenanmaalta tuomaani Karina Ericsson Wärnin Skönhetsbibelniä. Taas yksi mukava kauneusteos, tyylikäs layout ja helppolukuista, viihdyttävää tekstiä itsestäänselvine vinkkeineen. ^_^
Wärn kirjoittaa, että meikinpoistoaine tulisi aina poistaa kasvoilta froteisella kasvopyyhkeellä. Ja tämä pyyhe olisi konepestävä joka toisen käyttökerran jälkeen. Oooookei. Hygieniafriikki-varoitus! :D
Mutta ei teitä nämä pihakeinujutut nyt varmaankaan kiinnosta, vaan kukakukakuka voitti Zuiin ihanan meikkipaketin...!
Ja sehän on lukija nimeltään vivve!! Onnittelut vivve. :) Otan sinuun yhteyttä tuotapikaa.
Maaseutu hiljenee ja sanoo hyvää yötä.
P.S. Milloinkahan olen viimeksi julkaissut kolme postausta saman vuorokauden aikana...? Muistelen että näin on tapahtunut vain kerran aiemmin blogin historiassa. :)
Olen tässä viime aikoina mietiskellyt paljon kosmetiikkafriikin taivaltani. Olen ihan tarkoituksella etsinyt keinoja purkaa kevään aikana valtavaksi paisunutta kosmetiikkaähkyä ja tehnyt mielessäni retkiä kosmetiikkajuurilleni. On ollut ihanaa rentoutua noissa muistoissa.
Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa tänne koko kosmeettinen "historiani" 10-vuotiaasta shampootytöstä 3-kymppiseksi kosmetiikkabloggaajaksi. Juttu on pitkä, mutta ehkä jaksatte lukea..? Näiden muistelu käy ihan terapiasta. ^_^
Kuvituksena kuvia vuosien varrelta ja otoksia kaapeissani asustavasta, krhm, "vintage"-kosmetiikasta. (Olen säilyttänyt joitain tuotteita niiden "museoarvon" vuoksi... :p)
Ensimmäinen voimakas muistoni kosmetiikasta on XZ:n leväshampoo, joka oli ensimmäinen oma shampooni. Olisinkohan ollut joku 10-11-vanha ja valtavan ylpeä siitä, että sain oman shampoon. Jo silloin kiinnitin huomiota ominaisuuksiin kuten tuoksuun ja pullon ulkonäköön. En tiedä johtuiko sitten juuri tästä shampoo-lahjasta, mutta hiustenhoitotuotteista muodostui ensimmäinen syvä innostuksen kohteeni kosmetiikassa.
Ensimmäiset huulipunani vuodelta 1992
12- tai 13-vuotiaana otin ensimmäisen permanentin, ja sen Parhaan Mahdollisen shampoon ja hoitoaineen löytämisestä muodostui erittäin tärkeä harrastus. Kampaamotuotteisiin ei minulla ollut varaa, mutta päivittäiskaupan putelimeri riitti loistavasti täyttämään intoiluni. Harkitsin aina pitkään uuden shampoo-hoitis-parin ostamista, ja tein päätöksen useimmiten putelien ulkonäön ja pakkaustekstien lupausten perusteella. Muistan kuinka pettynyt olin aina jos/kun tuote ei tehnytkään hiuksista silkkiä.
Yksi erityisen suuri pettymys on jäänyt mieleeni; Freeman Botanicals -sarjan Kiwi-shampoo ja Kirsikka-hoitoaine. Lähes 500 millin putelit kestivät käytössäni ikuisuuden, eikä edes tainnuttavan ihana tuoksu auttanut surkeaa pesu- ja hoitotulosta. Luonteelleni tyypillisesti käytin kuitenkin väkisin pullot loppuun. Muistan kuinka hämmentynyt olin siitä, että "miten näin kauniit pullot voivat kätkeä sisäänsä näin huonoa tavaraa"...? Siitä oli vielä pitkä matka markkinointimielikuvien ja totuuden välisen epäsuhdan oivaltamiseen... ;)
Puuterimuodossa oleva huulipuna jonka voitin jonkun lehden arvonnassa joskus yläasteella. Ei käytetty kertaakaan
13-vuotiaana 7-luokalle mennessä aloin myös käyttää meikkejä. Perusmeikkiini kuului peitepuikkoa silmien alle, paksu kerros kivipuuteria meikkipohjana, sähkönsinistä maskaraa, sinistä kajalia ja liilaa huulipunaa. 13-vuotiaana sain tehdä ensimmäisen oman tilauksen Yves Rocherille. Siitä lähtien en enää jakanut edes suihkugeelejä tai vartalovoidetta muun perheen kanssa - minulla piti olla kaikki omaa. :)
Luomivärit ja kiinnostus kynsilakkoihin tulivat mukaan. Eräänä iltana ystäväni Sarin luona keksin yhtäkkiä, että haluan alkaa kasvattaa kynsiä. :) Sari teki minulle manikyyrin, ja seuraavana päivänä tilasin Yves Rocherilta koko Soin Beaute des Ongles -sarjan kynsille! (Mistäkö muistan jopa sarjan nimen...? Minulla on edelleen tallessa yksi tilauksen tuotteista - kynsikylpy...!)
Yves Rocherin kynsikylpymaito vuodelta 1993, taustalla Rocherin kylpyvaahto niinikään vuodelta 1993.
Aloin hoitaa kynsiäni tunnollisesti kynsinauhavoiteella ja kynsikylvyillä ja kas, nehän eivät enää lohkeilleet ja alkoivat saavuttaa pituutta. Kynsien "kulta-aika" sijoittui kuitenkin vasta lukioon, jossa niiden pituus oli jotain aivan järjetöntä ansaiten minulle "Se Kynsityttö" -lempinimen.
Ensimmäiset luomivärini olivat pinkkiä ja violettia (Lumenen paletti edelleen tallessa! :)) ja siitä siirryin 80-luvun vaikutteiden pikkuhiljaa hiipuessa beigeen, luunvalkoiseen ja ruskeaan. Kulmakarvoja aloin meikata kun kampaajani kerran hiustenvärjäyksen yhteydessä ehdotti kulmien värjäystä. Muistan aina sen suuren oivalluksen hetken, kun katsoin värjäyksen jälkeen peiliin ja tajusin, miten paljon kulmakarvat vaikuttavat ulkonäköön. Ei ollut enää paluuta "kulmakarvattomuuteen"! ^_^
Yläasteen aikaisista kirjevihoista on selvinnyt, että haaveilin tuohon aikaan Cliniquen ihonhoitotuotteista. Tuohon aikaan selektiivinen kosmetiikka perusteinin ihonhoidossa oli kuitenkin suunnilleen yhtä yleistä kuin Aqualan L Paris Hiltonin kylppärissä.
Aloin vihdoin ostaa kampaamotuotteita ja Helsingin Museokadun Hairstore-liikkeestä tuli minulle ja muutamille ystävilleni "pyhiinvaelluskohde". Käsittääkseni Hairstore-konsepti sai alkunsa juuri tuosta liikkeestä. Olin seitsemännessä taivaassa kun pystyin Hairstoresta ostamaan esimerkiksi neljä L'oreal Osmose-tuotetta kolmella kympillä (siis markkaa :)) tai kolme Kerastasea neljällä kympillä.
Muistan miten uskomattoman hienolta tuntui pestä hiukset kampaamotuotteilla..! Ei puhettakaan että muut perheenjäsenet olisivat saaneet koskea puteleihini - säilytin niitä visusti turvassa omassa huoneessani ja vein ne kylppäriin vain suihkun ajaksi. Voi *lol*...
Latvaseerumi vuodelta 1995. Tuohon aikaan laki ei vielä vaatinut tarkkaa ainesosalistaa ja pakkausteksti kertoo seerumin koostuvan "silikonimakromolekyyleistä". :)
16-vuotiaana ostin ensimmäiset selektiiviset meikkituotteeni; Lancômen puuterin ja ripsivärin (Definicils, edelleen markkinoilla! :)). Olin heti huomaavinani eron puuterin laadussa, muistan kuinka ihailin kiillottomana pysyvää ihoani lukion vessan peilissä. Käytin edelleen meikkipohjana pelkkää puuteria 90-luvun puuteroidun trendin mukaisesti.
Rakkaat TBS:n tuoksuöljyni 90-luvun alkupuoliskolta; Woody Sandalwood (edelleen paras puutuoksu minkä tiedän..!) ja ällömakea Dewberry.
16-vuotiaana aloin myös toden teolla kiinnostumaan hajuvesistä. Ensimmäiset "kunnon" hajuveteni ostin Lontoosta syksyllä 1995; Calvin Kleinin CK Onen ja Rochasin mausteisen makean Tocaden (joka myös on minulla edelleen..!).
Vaihdoin puuterin meikkipuuteriin. Suosikikseni muodostui Lumenen meikkipuuteri, jota käytinkin pitkään aina siihen saakka kunnes löysin mineraalipohjan.
Kosmetiikkaharrastukseni pysyi tässä vaiheessa vuosia staattisena, eikä siihen juuri ilmestynyt mitään uusia elementtejä. Olinhan "aikuinen" ja tyylini ja lempimerkkini löytänyt. Rakastin kosmetiikkaa, mutta sen käyttö pysyi vielä "normaalin" rajoissa. Kaikki tuotteeni mahtuivat muutamalle kylppärin hyllylle ja meikit pieneen meikkipussiin. "Jemmaan ostaminen" ei kuulunut tapoihini ja ostin uuden tuotteen vasta kun edellinen oli lopussa. Ainoastaan kynsilakkoja minulla oli useita, ja pidin n. 12 lakan kokoelmaani jopa suurena...! :)
Suosikkimerkkejäni olivat Yves Rocher, Lumene, Bonacure, Elvital (ainoastaan hoitoaineet), Aqualan L, Revlon ja The Body Shop. TBS tosin oli minun näkökulmastani luksuksen rajoilla, ja ostin merkin kalliina pitämiäni tuotteita vain harkitusti.
Hiustuoteperhe anno 2006
Tapahtui monta asiaa. Koin epäonnistuneen permanentin seurauksena hirveän hiuskriisin, ja tajusin etteivät Bonacuret ja Elvitalit pelastaneet kuontaloani. Löysin tieni netin keskustelupalstoille (tätä ennen en ollut käyttänyt nettiä ollenkaan kauneusinnostukseni tiedonlähteenä), ja uusi maailma avautui eteeni. Innostuin hetkessä kosmetiikan raaka-aineista ja ainesosien merkityksestä ihon/hiustenhoidon tulokseen.
Samoihin aikoihin, ihan kiitos netin, löysin myös VÄRIT. Kaikki lähti mineraalimeikeistä, joiden edulliset sample-koot mahdollistivat meikkikokeilut kaikissa mahdollisissa herkullisissa sävyissä. Tätä ennen ei olisi ollut puhettakaan, että olisin ostanut kerralla joku 10 luomivärisävyä!
Minusta tuli kosmetiikkahamsteri. Aloin ostaa netin arvosteluiden ja hehkutusten perusteella hulluna hiustuotteita ja pian huomasin "tarvitsevani" ehdottomasti myös Diorin ja MACin meikkejä. Koin ns. Totaalisen Hurahtamisen. :) Kaapit ja meikkipussit täyttyivät ja pian kosmetiikkaa piti alkaa varastoida vaatehuoneeseen ja meikeille oli ostettava oma pakki.
Aiemmin töissä huomiota olivat herättäneet vain kynteni, nyt työkaverit ja asiakkaat alkoivat kommentoida sateenkaaria luomillani. :) Luomivärileikistä tuli joka-aamuinen suosikkihetkeni. Valitsin aina illalla keittiön pöydälle (jossa meikkasin) valmiiksi sävyt seuraavan päivän meikkiä varten. Suunnittelin meikkejä paperille ja kirjoitin ylös onnistuneiden meikkien "kaavoja" ja sävy-yhdistelmiä. Parin vuoden ajan pidin myös meikkipäiväkirjaa (!!), johon kirjoitin joka ikinen päivä mitä tuotteita olin silmämeikkiini käyttänyt. Freak-yyyyy.
Aloin jakaa töissä vinkkejä hyvistä tuotteista ja nettikaupoista, ja pian yhdelle jos toiselle alkoi saapua liilalla nauhalla solmittuja paketteja.... ^_^
Jouduin muuton takia alanvaihdoksen eteen, ja kosmetiikkaan liittyvä työ tuntui aikalailla ilmiselvältä seuraavalta askeleelta. Löysin kosmetiikkamyyjän koulutusohjelman ja pian olinkin jo tiellä kohti uutta työtä ja entistä kokonaisvaltaisempaa kosmetiikkaelämää.
Samana vuonna aloin myös kirjoittaa Karkkipäivää. :)
Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus Kosmetiikasta" ja päätin vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnollisiin. Ensin kokeilun piti olla vain projektinomainen, mutta löytäessäni yhä vain parempia koostumuksia ja huomatessani eron ihollani, jäi luonnonkosmetiikka pysyväksi valinnaksi elämääni.
Vuoden loppuun mennessä kosmetiikka oli täyttänyt päiväni ja ajatukseni käytännössä 24/7.
Työllistyin heti koulusta valmistuttua ja olin onnellisempi kuin vuosikausiin. Lähdin päivittäin töihin kestohymy naamalla ja hyräilin hyllyjen välissä. Teki melkein mieli halata jokaista asiakasta, olin niin iloinen uudesta työstäni. Purkit ympärilläni olivat kuin uusi perheeni enkä saanut tarpeekseni niiden sisältöihin perehtymisestä. Kirjoitin päivittäin inci-analyyseja, vertailin työpaikkani eri tuotteita ja testasin kaikkea loppumattomalla innolla. Hyvä jos maltoin lähteä illalla kotiin...! :)
Työpaikan purkkiperheen alkaessa täyttää kosmetiikkatarvettani, alkoi ostomaniani hiipumaan. Ostin kosmetiikkaa edelleen peruspirkkoa runsaammin, mutta jätin nettikaupat lähes kokonaan ja kielsin itseltäni täysin hiustuotteiden oston jotta saisin jemmani joskus kulutettua loppuun.
Kosmetiikan syrjäytettyä lähestulkoon kaikki muut harrastukseni liikuntaa lukuunottamatta alkoivat ensimmäiset kosmetiikkaähkyn merkit nostaa päätään. Nautin edelleen työstäni, mutta kun meikeistä ja purkeista oli tullut ammatti, suhtautumiseni niihin alkoi muuttua. En enää meikannut joka aamu väreillä vaan valitsin yhä useammin nopean, vanhan beigeklassikon. Itse haalittujen tuotejemmojen ylpeä kuvailu ja listailu netin keskustelupalstoilla alkoi vaihtua ahdistukseen töiden ja blogin kautta sikiävästä purkkimerestä.
Ensimmäistä kertaa kosmetiikan kulutukseen alkoi liittyä negatiivisia tuntemuksia.
Ensimmäinen luomiväripalettini vuodelta 1992
Tajusin, että kosmetiikka oli vallanut aivan liian suuren osan elämääni. Päätin hidastaa bloggaustahtia lähes päivittäisistä postauksista kolmeen julkaisuun viikossa ja aloin aktiivisesti palauttaa vanhoja harrastuksia elämääni. Otin yhteyttä vanhoihin kirjeystäviini (joiden kanssa yhteydenpito oli viime vuodet ollut lähinnä Facebook-tasoa) ja aloin sinnikkäästi opettelemaan taas lukemaan kirjoja. Myös ruoanlaitosta oli tässä vaiheessa tullut rakas harrastus.
Kosmetiikkaostokset hiipuivat hiipumistaan koska en enää tarvinnut mitään.
Kosmetiikkaähky kasvoi musertaviin mittoihin. Kosmetiikkablogin kirjoittajana aloin jopa kokea syyllisyyttä tuntemuksistani kosmetiikkaa kohtaan.
Helpotti kun sai sanottua ääneen, että en minä aina jaksa kosmetiikkaa. Oikeasti. :) Jokin paine hellitti ja sen jälkeen on löytynyt taas aivan uutta inspiraatiota purkki"paholaisia" kohtaan. Ja nyt olen antanut itselleni "virallisesti" luvan saada ottaa etäisyyttä kosmetiikkaan kun siltä tuntuu. Arvostelujonossa odottavat purkit eivät enää saa tulla niskan päälle! ^_^
Aiheeseen liittyviä:
Minä ja hiukset - lyhyt historia
Hirmukynsien tarina, eli kuinka kasvatin pitkät kynnet
P.S. Olen keksinyt tällaisen hassun "juurille palauttavan" leikin, jota aion harrastaa tässä lähiaikoina. :) Menen erilaisiin kosmetiikkaliikkeisiin ja leikin, ettei minulla ole kotona yhtään kosmetiikkaa. Mitkä merkit kiinnostaisivat minua? Mitä tuotteita haluaisin ostaa? Tietenkään en oikeasti osta mitään, mutta kirjoitan ylös mitä tuotteita hankkisin jos minun pitäisi aloittaa "puhtaalta pöydältä". :)
Blogosfäärin tuttuja "päivä bloggaajan kanssa" -postauksia ei ole Karkkipäivän historiassa ilmestynyt kuin yksi. Nyt kasvatan luvun kahteen.
Keskiviikko kello 7.40. Herään.
Päivä alkaa karvojenpoisto-operaatiolla. Veetin voiteen vaikuttaessa makailen kylppärin lattialla ja luen Ulla-Lena Lundbergin Is-kirjaa. Sen ruhtinaalliset 6 minuuttia jonka voide vaikuttaa. ^_^ Saadakseni edes jotain päivän lukukiintiöön.
.
Kun karvat on hoidettu, on kahvin vuoro. Maitokahvi on minulle aamiainen numero 1 ja aamun ihanimpia hetkiä. En nauti kahvia mielelläni ruoan kanssa koska se on itsessään kuin ateria. Juon yksi tai kaksi isoa neljän desin mukillista. Puolet kuumaa, vaahdotettua soijamaitoa ja puolet kahvia. (Kuvassa en ole minä ;))
.
Kello 8.40.
Alan kirjoittaa kirjettä norjalaiselle kirjeystävälleni Gro Elille.
Kello 10.20.
Aamiainen nro 2. Juustomunakas salaatilla. Jatkan kirjeen kirjoitusta.
Kello 11.15.
Siirryn meikkaamaan ja kuvaamaan. Otan kuvia tulevia blogijuttuja varten meikistä, meikkipohjasta ja muutamista hiustuotteista.
Natural Code -juttua varten oli enää yksi paletti testaamatta; Denim. Rajaukset uudella Indeliblen Scuba Dive -geelilainerilla --> tein helmikuussa pitkästä aikaa tilauksen Mad Mineralsille.
Teen Denim-meikin vain toiseen silmään, kuvaan ja pesen sen pois. Teen tilalle huomattavasti hillitymmän, liilan meikin.
Kello 12.20.
Hillitty meikki on tarpeen, sillä seuraavaksi lähden salille. Ne ajat ovat takanapäin jolloin vielä "bodailin" smokey-meikeissä. Vuorossa on alakroppapäivä jonka ohjelmaan kuuluu yksi eniten vihaamimpiani liikkeitä; lonkan ojennus laitteessa. Liike on aina yhtä tuskaa ja on todellinen selvityjä-olo kun pääsee eteenpäin seuraavaan liikkeeseen...
Kello 13.45.
Lounas kotona. Valmistan eriskummallisen mössön jääkaapin jämäaineksista; soijasuikaleita, herkkusieniä, sipulia ja punakaalia dijonsinappikermakastikkeessa. Oli aika hyvää. Jätän pienen osan otettavaksi mukaan töihin.
.
Kello 14.45.
Töihin! Minulla on tällä viikolla pitkästä aikaa muutama vuoro vanhassa työpaikassani Kosmetiikkaliikkeessä. Kivaa!
Edellisen kerran tein vuoron helmikuussa, ja sen jälkeen liikkeeseen on vyörynyt kymmenittäin kevään uutuustuoksuja. Aaaaaaa!!!! Nuuhkin ihastuneena uutuuksia läpi ja päässä alkaa uhkaavasti soida tuttu "Tää-ois-niinku-ihan-pakko-saada" -melodia. Jos minun on jotain kosmetiikkaa vaikea vastustaa, niin se on kynsilakat (koska ovat verrattain halpoja) ja hajuvedet (koska olen yksinkertaisesti tuoksufriikki).
Hämmästyneenä huomaan tykkääväni jopa DKNY:n uusista kausiompuista. Myös Lanvinin Me vetää puoleensa.... Onneksi minulla on järkeä päässä enkä tule ostamaan niitä. (Enhän..? Edes viimeisimmällä 20 % alekupongilla + henksualella...? En.)
Kaksi asiakasta ilmoittautuu lukijoikseni. Terveisiä vain, ja toivottavasti toinen teistä tykkää siitä Aussien Luscious Long -hoitoaineesta. :)
Kello 20.25.
Mies hakee minut töistä ja menemme Prismaan. Tuorekasvisosasto kotona kaipaa täydennystä. Mies mutisee kassalla, "Ei hemmetti seitsemän kymppiä vihanneksiin...."
Kotona teen myöhäisillalliseksi salaattia lämminsavulohella. Kello on jo melkein kymmenen. Katsomme yhdessä tv:stä "Rakas, sinusta on tullut Pullukkaa". Ihan tyhmä ohjelma.
Kello 23.00.
Keitän mukillisen Hisaen tuomaa japanilaista Sakura-teetä. Siinä on suolattuja kirsikanpuunlehtiä....!
Alan käydä läpi viikonlopun meikkikurssin mallihakemuksia. Niitä on yli 60. Lopulta suoritan arvonnan.
Kello 23.55. Tajuan, että olen melkein unohtanut päivän zäpäytyksen. On taas bikinirajan valotuksen aika. Karvoja ei ollut kasvanut edellisen käsittelyn jälkeen kuin muutama hassu. Ehkä nekin saadaan nyt uneen...?
Olen niin väsynyt että tajuan etten vielä infonnut malleja heidän valinnastaan. Lähetän sähköpostia.
Kello 00.40. Menen nukkumaan. Näen unia mallihakemuksista.
Tuskaillessani joku aika sitten Onnibussin pysäkkien epämukavaa sijaintia, kommentoi tuttavani, "No pääseehän ihan normibussillakin nykyään viidellä eurolla Helsinkiin!"
Häh? Pääsee vai? Matkahuollon nettisivulle on kuulema kaikessa hiljaisuudessa alkanut ilmestyä ihan mielettömiä tarjouslippuja, joita en ainakaan itse ole huomannut mainostettavan yhtään missään. Kävin heti väijymässä lipputilanteen, ja herregud, eteeni avautui aivan uusi tapa matkustaa halvalla!
Muut bussifirmat ovat ilmeisesti Onnibussin tuoman kilpailun vuoksi lanseeranneet omat tarjouslippunsa, sillä huomattavalla edulla Onnibussiin nähden että vuoroja on paaaaljon enemmän, ja hinnat alkaen 2 euroa!! Välillä Helsinki-Tampere, Helsinki-Turku, Turku-Tampere ja Tampere-Jyväskylä löytää pilvin pimein lippuja kahdella ja viidellä eurolla. Lippuja on vaikka minkä hintaisia; kuutta euroa, seitsemää, yhdeksää, kymmentä.... Tarjoushintoja riittää niin monelle lähdölle että ihmettelen tarvitseeko kenenkään enää ostaa normaalihintaista lippua? :) Nojoo. Tarjoukset perustuvatkin siihen, että lippu on maksettava netissä. Valtaosa bussimatkustajista taitaa edelleen ostaa lippunsa suoraan kuskilta bussissa.
Muita kaupunkivälejä joille löysin tarjoushintoja ovat Helsinki-Lahti (alkaen 9€), Helsinki-Mikkeli (alkaen 14€), Helsinki-Savonlinna (alkaen 19€) ja Helsinki-Jyväskylä (alkaen 19€). Ja tietysti hinnat toimii myös toisinpäinkin (siis Helsinkiin päin).
Hinnat ovat tietysti sitä edullisemmat mitä aikaisemmin ostaa, mutta etenkin tosi vilkkaasti liikennöidylle Helsinki-Tampere -välille saa viiden euron lippuja ihan parin päivänkin varoajalla. Tarjouslippuja on viikon jokaiselle päivälle ja lukuisille vuoroille joka päivä. Aivan mahtavaa!
Toivottavasti-toivottavasti-toivottavasti tämä on Matkahuollolta pysyvä jippo...! Itse olen ainakin ihan mielettömän iloinen mahdollisuudesta matkustaa näin halvalla, edes VR:n Veturi-tarjoukset eivät tähän pysty! Kiitos bussit!!! <3
