Yrittäjät ovat nyt pulassa, olemme kaikki lukeneet siitä.
Minunkin ystäväpiiriini kuuluu yrittäjiä, joiden toimintaan koronakriisi vaikuttaa mitä syvimmässä määrin.
Ystäväni Pekka Moisio ja Annika Heikkilä pyörittävät Pälkäneellä pientä juustolaa. Juustolan tuloista katosi 70% yhdessä yössä, pääkaupungin kahviloiden ja ravintoloiden hiljennyttyä ja tilausten loputtua seinään. Pekan ja Annikan juusto- ja maitotuotteista valtaosa on mennyt Helsinkiin.
Pekka Moisio ja Annika Heikkilä
Ystävystyin Pekan ja Annikan kanssa keväällä 2014, kun päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja lähteä tutustumaan juuston valmistukseen.
Otin selvää pirkanmaalaisista pienjuustoloista, otin yhteyttä niistä kiinnostavimpaan - joka sattui olemaan Heikkilän Juustola, buukkasin itselleni kaksipäiväisen työharjoittelun Heikkilöiden maatilalla - ja sain juustokoulutuksen lisäksi kaksi elinikäistä, hienoa ystävää.
Minun ja pariskunta Heikkilä-Moision ystävyyden alusta voi lukea täältä jutustani: Kaupunkilaistyttö lähti maalle. Olen myös kirjoittanut Annikan ja Pekan kotikylän Laitikkalan eloisasta yrittäjyydestä, kylä tunnetaan poikkeuksellisen laadukkaista ruokatuotteistaan.
Pienyrittäjät ovat nyt ahdingossa ja selviämisen missiossa on pakko miettiä luoviakin ratkaisuja hyvin kaukaa laatikon ulkopuolelta. Pekan ja Annikan kohdalla sellainen löytyi ohjelmistoalalta.
Ohjelmistotalo Bitwisen yrittäjä Tomi Mikkonen näki Pekan ja Annikan haastattelun A-Studiossa, vakuuttui maitoyrittäjien asenteesta ja sai idean aivan uudenlaisesta yhteistyöstä.
Mikkonen otti luurin käteen ja soitti seuraavana päivänä Pälkäneelle. Nuorten yrittäjien ideariihestä syntyi yhteistyö, jossa Heikkilän Juustola valmistaa Bitwiselle oman brändätyn luomujuuston (joka ehtii kypsyä sopivasti joulumarkkinoille..!) ja Bitwise sitoutuu ostamaan kaikki vuoden 2020 henkilökunta- ja yrityslahjat Heikkilän Juustolalta.
Ihan mahtavaa, luovaa toimintaa! 👍 Bitwisen ja Heikkilän Juustolan yhteistyöstä voi lukea lisää täältä.
Uutista lukiessani havahduin ja melkein nolostuin. Mitä ihmettä oikein viivyttelin - olen itsekin yrittäjä ja myös minulla on mahdollisuus auttaa ystäviäni.
Ja juuri sen teen nyt.
Olen ylistänyt Karkkipäivässä moneen otteeseen Annikan valmistamia artesaanijuustoja, ja referoinut kysyjiä hakeutumaan Tampereen ja Helsingin kauppahallien juustopuoteihin. Kaikki Annikan herkuista kiinnostuneet eivät luonnollisestikaan asu Tampereen ja Helsingin Kauppahallien läheisyydessä, joten juustot ovat jääneet mieli- ja valokuviksi.
Paitsi että enää niiden ei tarvitse! Heikkilän tilan juustoja on jo jonkin aikaa saanut kotiinkuljetettuina Pienen Ruokakaupan (entinen Eggspress) kautta Tampereen, Turun ja Helsingin alueella.
Pienestä Ruokakaupasta voi tilata Heikkilän tilan maitotuotteiden lisäksi monen muunkin pientuottajan tuotteita kuten lihaa, kalaa, jauhoja, hiutaleita, marjoja, hedelmiä, vihanneksia, öljyjä ja kastikkeita. Yli 80€ tilauksille toimitus on ilmainen.
Homma toimii näin:
Ihan ensi palveluun tulee rekisteröityä kohdassa 'KIRJAUDU'. Rekisteröityminen astuu heti voimaan.
Tilaus tehdään suoraan etusivulta, skrollaa hieman alaspäin.
Valitse ensin toimituspäivä omalta alueelta (esim. minun kohdallani Tampere).
Tämän jälkeen valitaan ostoskoriin halutut tuotteet.
Lopuksi syötetään osoite ja vahvistetaan tilaus.
Tilauksen vahvistamisen jälkeen selaimen ikkunaan tulevat maksutiedot; tilinumero, viite ja summa. Tiedot tulevat myös sähköpostiin ja tekstiviestitse. Tilauksen voi maksaa verkkopankissa tilisiirrolla tai MobilePaylla.
Tilaus astuu voimaan kun se on maksettu.
Tilattavien tuotteiden valikoima vaihtelee toimituspäivittäin, mutta Heikkilän tilan tuotteista on yleisesti tilattavissa Leipäjuustoa, grillijuustoa, pitojuustoa, luomumaitoa ja maalaisjogurttia.
Annikan leipäjuusto on muuten ihan parasta mitä Suomesta saa, voin luvata..! 🙏🏻 Mä ostan tätä aina parin kuukauden välein Annikalta ison satsin jonka pakastan ja annostelen sieltä..! ^_^
Juuston tasosta kertonee jotain mm. se, että helsinkiläinen Lappi-ravintola käyttää vain Heikkilän leipäjuustoa - siis Lapin juusto ei kelpaa ;)
Sitten kun ravintolat taas jonain kauniina päivänä avautuvat, kannattaa pistäytyä Lappi-ravintolassa maistamassa kanelikermassa haudutettua leipäjuustoa.... and visit cheese heaven <3
Heikkilän Juustokasseja on myös toimitettu muutamiin K-Supermarketteihin (Tampere Kuninkaankulma, Tampere Ratina, Helsinki Redi Tikkala Bros ja Espoo Lasihytti), mutta saatavuus on rajallinen. Jos kuulut näiden K-Supermarkettien asiakkaisiin, tsekkaa valikoimat :)
Autetaan toisiamme. Yhdessä tästä selvitään.
Seuraa Heikkilän Juustolaa somessa:
Instagram @heikkilanjuustola
Facebook Heikkilän Juustola
Tänään kevyempi postaus :)
Tällainen on ollut minun viikkoni tällä viikolla.
TYÖT
Työtehtäviini kuuluu sosiaalisen median markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta ja olen tällä viikolla mm. kuvannut paljon tuotteita, osallistunut elämäni ensimmäiseen (!) webinaariin koskien Instagram-markkinointia sekä ollut mukana työnantajani avoimien ovien päivässä antamassa asiakkaille meikki- ja ihonhoito-opastusta.
Olen viettänyt aikaa Hyvinkään ja Tampereen juna-asemilla.
Työpaikkani sijaitsee Hyvinkäällä ja kuljen töihin lähipäivinä R-junalla. (Teen töitä myös etänä.) Tykkään junista ja niin kauan kuin ne kulkevat ajallaan, olemme ystäviä :) <3 Lähijunat myöhästelevät harvemmin kuin IC-junat. ;)
VAPAA-AIKA
Meillä on vieraina sukulaisia Yhdysvalloista, ja olemme vieneet heitä klassisiin Tampere-nähtävyyksiin.
Sukua on kierrätetty mm. Pyynikin Näkötornilla, Tammerkosken varrella, Tallipihassa, Kauppahallissa ja Näsinneulassa.
Serkkuni poika Jared totesi Kauppahallin Neljä Vuodenaikaa -ravintolan lounaalla, ettei ole eläessään syönyt yhtä "fancya" ruokaa.
...kunnes veimme heidät illalliselle Ravintola Näsinneulaan. Jared ja vaimonsa miettivät tovin miten annos ylipäänsä syödään :) ^_^ <3
Neljä Vuodenaikaa oli muuten ensimmäinen ravintola jota minulle suositeltiin, kun muutin Tampereelle 10 vuotta sitten. Se on edelleen ehdoton lempparini lounaspaikaksi, ei petä koskaan - ja Kauppahallin tunnelmahan on tietysti omaa luokkaansa.
Kolme vinkkiäni foodie-turistille Tampereelle:
Kaunis Tampere
HIUKSET
Curly Girl -kokeilu etenee menestyksekkäästi, mutta hiusväripäivät aiheuttavat haasteensa.
Kokeilin CGM-pesuversiota huuhtelemalla hiusväri-hoitoainemassan hiuksista normaaliin tapaan valuvan veden alla (hiusväriä on tosi turhauttavaa huuhdella hitaalla squish/kämmenvesityylillä) ja puristelin sen jälkeen märkiin hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Ei toiminut. Kiharat jäivät löysiksi.
Kuva on eiliseltä jolloin tein taas "true-CGM"-pesun ja kiharat palasivat jäntevinä :) Kokeilen melkein joka pesun yhteydessä uusia metodin mukaisia tuotteita ja tulen jossain vaiheessa tekemään kokemusyhteenvedon kaikista testaamistani menetelmään sopivista tuotteista.
VIIKONLOPPU
Viikonlopun vietän mielenkiintoisissa merkeissä aromaterapiakurssilla Hämeenkyrössä Frantsilassa. Tätä tilaisuutta olen odottanut pitkään! :)
Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille!
Täytän tänään neljäkymmentä.
Mitä ajattelen itsestäni ja elämästäni tänään? Olenko sellainen kuin kuvittelin olevani tämän ikäisenä?
En minä kuvitellut mitään neljästäkymmenestä ikävuodesta. En ole koskaan elänyt katsellen pitkälle tulevaan tai miettien "mitä sitten sinä päivänä". Elämä on kuin juna ja vuodet pysäkkejä, joiden läpi elämä kulkee. Istun kyydissä ja tarkkailen eri pysäkkejä uteliaisuudella.
Uteliaisuus, se on minun tärkein matkalaukkuni. Olen pakannut sen täyteen jo lapsena. Vaikka se välillä painaa, kun kiinnostavia asioita, ilmiöitä, ihmisiä ja hetkiä on radan varrella paljon, en vaihtaisi sitä mihinkään. On niin paljon jännittäviä, koskettavia ja kauniita asioita joihin huomioni tahtoo kohdistua. Joista haluan oppia. Joskus pelottaviakin asioita.
Mitä parempaa elämästä voi saada kuin antaa katseen ja ajatusten viipyä ohi kiitävissä pelloissa, metsissä, kylissä ja kaupungeissa? Välillä jalkautuakin niihin. Tutustua niihin. Niin että pysäkki pysäkiltä on tuntenut yhä useamman havupuun, lämpimän ihon ja spontaanin naurun. Niistä muodostuu toinen matkalaukku.
Minulla on tosiaan painavia laukkuja. Niissä on sekä höyheniä että kiviä, mutta luulen, että höyhenet painavat enemmän. Ainakin niitä on enemmän.
Olen saanut elää etuoikeutettua elämää. Elämäni ei ole ollut tragediaa vailla, mutta mitään ei ole minulta puuttunut. Vaatteeni eivät lapsena olleet uusia, mutta sain pitää synttäreitä, sain käydä partiossa, pääsin kesäisin mummolan mökille Hattulaan, sain karkkia lauantaisin. Välillä olin paljon yksinkin. Sain paljon vastuuta nuorena. Se kasvatti minua, sekin antoi.
Nuorena aikuisena opiskelin itselleni ammatin, muutin, rakastuin, opin, tunsin. Tulin onnelliseksi.
Minusta kasvoi aikaansaava, herkkä, innostuva ja empaattinen ihminen. Herkkyys on ollut myös heikkouteni, mutta samalla se tekee minusta juuri minut.
Olen saanut tehdä kaikkea mitä haluan. Tavoitteeni ovat olleet vaatimattomat, ja ehkä siksi helpot saavuttaa. Ei vaatimattomuus ihmistä pahenna. Minun onneni on ollut pienistä asioista kiinni.
Olen myös ylittänyt itseni, päässyt kauemmas kuin oli tarkoitus. Melkein huomaamatta.
Minulta ei todella ole puuttunut mitään.
Paitsi rajoja. Kaikkia omia rajoja en ole osannut vetää.
Täytän tänään neljäkymmentä.
Olen vähän ryppyisempi, vähän enemmän kolhuilla, vähän rikkaampikin kuin viisi vuotta sitten.
Saan käyttää yhä enemmän voiteita ja tuhkimotippoja. Ihoni on kuivempi ja sekin antaa arkisen ilon aiheen. :)
Olen Sanni, ja minä :
tykkään kävellä metsässä ja kuunnella tuulta puiden latvoissa
keitän aamuisin vahvaa kahvia jonka juon runsaan maidon kanssa
hymyilen ventovieraille
pesen kasvoni monella eri tuotteella ja laitan silmänympärysvoidetta teltassakin
huomaan vastaantulijan kaulahuivin
otan siitä valokuvan
itken koirille
sanon, "vitsi sä olet hyvä!"
Näitä voi tehdä minkä ikäisenä tahansa. :)
Hyvää ikää kaikille <3
"Kunhan vain hankit IG-tilillesi mahdollisimman paljon seuraajia, se on tärkeää. Panosta siihen".
Tämän neuvon sain Instagramia työkseen tekevältä serkultani kaksi vuotta sitten USAssa. Serkkuni ohjeisti minua seikkaperäisesti millä eri tempuilla voisin kasvattaa Instagram-tilini seuraajamäärää.
"Mutta - kun eiväthän tällä tavalla hankitut seuraajat ole minun oikeita seuraajiani? Miksi haluaisin hankkia seuraajikseni sellaisia, joita ei oikeasti kiinnosta seurata juttujani?"
Serkkuni katsoi minua ilmeellä joka luodaan pieneen lapseen kun hänelle yritetään kärsivällisesti selittää jotain jota hän ei ihan ymmärrä.
"Niin, ei tässä olekaan pointtina se että kaikki nuo ihmiset välttämättä seuraisivat sinua oikeasti. Tärkeää on, että tilisi näyttää isolta yhteistyökumppaneillesi. Isot luvut puhuvat. Kylmää bisnestä".
"Mutta...." jatkoin edelleen. En vieläkään ymmärtänyt. "Mitä yhteistyökumppanit hyötyvät feikkiseuraajista? Tai oikeastakin seuraajasta, mutta joka asuu vaikka Kiinassa? Mitä suomalainen yrittäjä hyötyy siitä, että hänen palveluitaan markkinoidaan IG-tilini kautta 10 000 intialaiselle? Eivät ne intialaiset hänen tuotteitaan osta."
"Eivät niin", serkkuni sanoi hymyillen. "Mutta kuten sanoin, isot luvut puhuvat. Yrityksiä kiinnostavat vain luvut. Usko minua".
"Seuraajia voi myös halutessaan ostaa, sitäkin tehdään."
Jeffreen tuskin on tarvinnut seuraajiaan ostaa. Jonkun muun kyllä.
Olin ihan suu pyöreänä. USA on tietysti USA ja siellä ollaan jo vuosia oltu some-vaikuttamisen saralla omalla levelillä.
Jäin pohtimaan serkkuni neuvoja. En noudattanut niitä. Minulla ei ole paljon Instagram-seuraajia mutta entäs sitten? Pääkanavani on muutenkin blogi. Ja ainakin kaikki Instagram-seuraajistani, tai suurin osa, seuraavat minua oikeasti. Mietin yrityksiä ja miten käsittämättömän naiivilta pelkkään Instagram-seuraajalukuun perustuva markkinointi tuntui. Numero ei kerro lopulta paljon mitään blogin kohderyhmästä. - Vai olinko se minä joka tässä olin naiivi realismissani...? Ei bisnes aina suinkaan pohjaudu läpinäkyvyyteen ja rehellisyyteen.
Kaksi vuotta myöhemmin some-seuraajien ostaminen ilmiönä on saavuttanut Suomenkin.
Aiheen nosti esiin Pinkit Korkokengät -bloggaajaaja/tubettaja Maiju eilisessä päivityksessään.
Olin miettinyt aiheesta kirjoittamista jo serkkuni kanssa käydyn juttutuokion jälkeen, mutta viimeistään Maijun teksti sai minut siirtymään ajatuksista näppikselle.
Mitä järkeä seuraajien ostamisella tai ei-aidosti-kiinnostuneita seuraajia kalastavalla systemaattisella follow-me-toiminnalla on? Monelle "tavikselle" tai asiaan-vihkiytymättömälle juttu ei ehkä aukea.
Jep, minäkin jaan Titin ajatuksen.
Maiju selittää:
Kommenteissa moni somevaikuttaja kertoo saavansa säännöllisesti yhteydenottoja tahoilta jotka kauppaavat seuraajia. Toisille ns. "ghost-seuraajia" tai robottiseuraajia ilmestyy myös itsestään.
Minulle ei ole käynyt kumpaakaan.
Instagram-tiliäni seuraa "vain" alle 4000 ihmistä, mikä blogini kokoon suhteutettuna on pieni määrä. Saan säännöllisesti kuulla, että minun pitäisi satsata strategioihin joilla kasvattaisin tätä lukua, koska se ei heijasta "todellista" vaikuttajuuttani. Asiantuntijat muistuttavat, että Instagramin merkitys markkinoinnin platformina kasvaa koko ajan.
Jep, en ole tehnyt mitään suunnitelmallisia toimenpiteitä saadakseni kymmeniä tuhansia IG-seuraajia. Mitä se kertoo minusta? Se voi kertoa huonosta bisnestajusta tai suuremmasta panostuksesta pääasialliseen kanavaani, mutta ainakin minulle tuottaa iloa ajatus, että nuo 3600 + ihmistä ovat oikeita seuraajiani joita kiinnostavat juuri minun päivitykseni.
Sanoi amerikkalainen some-asiantuntija mitä hyvänsä, minusta on myös markkinoinnillisesti järkevää, että seuraajat ovat aitoa kohderyhmää. Mitä robottiseuraajat hyödyttävät ketään?
Aihetta käsittelivät Maiju ja Tiia myös Tädit Tubettaa -kanavallaan.
"Mieluummin 1000 oikeaa seuraajaa kuin 10 000 feikkiä", Maiju sanoo.Juuri näin.
Videon voi katsoa täältä.
Vaikka itsekin vaikutan sosiaalisessa mediassa ja teen myös kaupallisia yhteistöitä, jotkut kaupallisuuteen liittyvät ilmiöt tekevät minut surulliseksi ja jotenkin vähän lannistuneeksi. Olen hyväksynyt sen että sosiaalinen media tarjoaa yhä useammalle mahdollisuuden tienata ja markkinoida itseään yhteistyökumppaneille, mutta sen johtaessa seuraajien ostamisen kaltaisiin ilmiöihin ja likaiseen peliin... Se vain surettaa. Toivon että me täällä Suomessa pysymme vielä jonkin aikaa lintukodossa jossa tämän tyyppinen markkinointietiikan korruptio ei ota marginaali-ilmiötä suurempaa jalansijaa.
Istun junassa matkalla Tampereelle ja kesä jää taakse.
Se oli jälleen hyvä kesä. Ihana kesä.
Viikonloppuretki Tuusulanjärven museotielle
City-juhannus perheen kanssa lautapelejä pelaillen
Varhaiset aamukävelyt hiljaisen kaupungin kaduilla Totti- ja Viivi -koirien kanssa
Ylipäänsä koirat <3 jotka olivat luonani neljä viikkoa
Työpaikan meditatiiviset tutut rutiinit
Salainen puutarha Maarianhaminan keskustassa
Sveitsin lomaviikko jonka lämpimät muistot kantavat seuraavaan kesään ja uusille vaelluspoluille
Löysin kaupasta uusia soijanakkeja joista tykkäsin älyttömästi. Onhan noita Hälsans Kök'ejä jo tullut syötyä 20 vuotta...
Laiminlöin kynteni enkä tehnyt niille koko kesänä mitään. Odotan kynsihuoltajani järkytystä maanantaina. (Kyllä se vain on oma hullu vaivansa olla riippuvainen kauneudenhoidon ammattilaisesta...)
Ehdin saada kunnon syvät rusketusrajat istumalla pari kertaa viikossa iltakuudesta seitsemään parvekkeella. Ja vieläpä tämän kesän surkean vähäisessä auringossa.
Iloitsin kun keskustan ruokakaupat vihdoin laskivat soijamaidon hinnan.
Olihan niitä lämpimiä päiviäkin muutama... jos Viiviltä kysytään :)
Salainen puutarha
Astrid och Aporna -nakit maistuivat
Kesän hittisarja: Avril
Eniten käytetty rajauskynä: Sephora Purple Stilettos
Käytetyin poskipuna: L'Oreal Infallible Blush Paint Pinks -paletti
Jatkuvasti huulilla: NYX Butter Gloss Éclair
Kesän jännin kosmetiikkaprojekti: saan paljastaa maanantaina ^_^
Söpöin tuote: Sabé Massonin pöllökuvioinen voideparfyymi Georges et Moi
Voidemaisista parfyymeista
Aurinkovoiteista
L'Orealin ihanasta Blush Paint -poskipunapaletista
Ovaalisiveltimistä
Mina-meikeistä
Alverden tuotteista
Kesän suosikkireseptistä jossa on tonnikalaa, parsakaalia, pestoa ja majoneesia
Mutta ehdin kieriä koirien kanssa matolla, istua parvekkeella ilta-auringossa, valmistaa tunnollisesti joka päivä seuraavan päivän lounaseväät vaikka se olisi vienyt keskiyöhön, ostaa uuden imurin ja imuroida koko asunnon, ehm, kahdesti..., käydä kerran kesäteatterissa ja jutella siskoni kanssa whatsapissa useammin kuin koskaan aiemmin ja nyt olen täysin viivalla miten hänen kesänsä meni Chilessä. <3
Se oli hyvä kesä.
[vimeo 230969412 w=640 h=1138]
Viivi kuorsaa from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
...video todistaa kynsieni laiminlyötyä tilaa. Oikean käden pikkurillin geelivahviste sinnitteli pisimpään... muut luovuttivat jo kesäkuussa. ^_^
Oih, tein uuden löydön Maarianhaminan keskustassa entisellä kotikadullani! Tämä olisi nyt sitten "Ahvenanmaan matkailuvinkkejä vol 124"... ^_^
Torggatan 15, viihtyisä myymälä, taide- ja kahvirentoilutila jossa vaikuttaa ryhmä ahvenanmaalaisia taidekäsityöläisiä ja vaatesuunnittelijoita (Viktor Crafts & Design), kuvataiteilijoita (Galleriet) ja ahvenanmaalaistunut, ranskalaiseen vintageen hurahtanut espoolaispariskunta (Edith's Vintage & Design).
Löytyypä myymälästä myös tiettyinä päivinä viikossa pieni leipomo-osasto jossa myydään Johanna's Hembaktan tuoretta leipää.
Osuimme myymälään äitini kanssa kävelyllä viime lauantaina ja olin vilpittömästi hämmästynyt, miten olin onnistunut missaamaan paikan aiemmin. Liiketilassa sijaitsi ennen perinteinen herrojen vaatetusliike Hillings, joka nostalgisine kyltteineen tuli minulle hyvinkin tutuksi ja rakkaaksi näköalaksi asuessani monta vuotta tätä söpöä vaaleanvihreää rakennusta vastapäätä toisella puolella Torggatania. Tämä 1920-luvulla valmistunut puutalo on muuten Maarianhaminan keskustan vanhin yhä liiketilakäytössä oleva rakennus.
Alakerran Viktor-liikettä pitävältä Inger Nygårdilta sain kuulla, että Viktor avautui viime kesänä. Yläkerran Edith's avasi niinkin hiljattain kuin huhtikuussa.
Niin kodikas ja viihtyisä paikka - ja erilainen Maarianhaminan shopping-profiilissa. Keskustassa ei ole aiemmin ollut mitään tämän kaltaista paikkaa. Paikallista taidekäsityötä on ennen voinut ostaa vain Merikorttelin Salt-liikkeestä (se on edelleen olemassa), mutta Merikortteli sijaitsee hieman syrjässä ydinkeskustan ostosalueen ulkopuolella.
Torggatan 15 -konsepti on ihastuttava: tänne voi tulla ostoksille, katsomaan taidenäyttelyn, juomaan kahvit ihanassa "mummon olohuone" -nurkkauksessa ja ostaa samalla mukaan paikallista leipää. Ja jutella mukavia leppoisien omistajien kanssa - sekä alakerran Inger että yläkerran Mathias puhuvat myös suomea ^_^
Kaikki alakerran Viktor-liikkeessä myytävät tuotteet ovat ahvenanmaalaisia. Warm-neuletuotteet ovat Inger Nygårdin käsialaa.
Toinen Viktorin vetäjistä, Linda Karlsson, valmistaa oman Labelled-merkkinsä alla vaatteita ja asusteita kierrätysmateriaalista.
Tunnelmallinen kahvinurkkaus liikkeen perällä.
Yläkerran Edith's- liikkeen Tiina ja Mathias rakastavat ranskalaista designia. Kodikkaassa ullakkoputiikissa myytävät huonekalut ja sisustustavarat ovat pariskunnan löytöjä ranskalaisilta kirppareilta ja antiikkiliikkeistä.
Edith'sin valikoimaan kuuluu myös tyylikästä paperitavaraa sekä luonnollisia tuoksukynttilöitä ranskalaisilta pienvalmistajilta.
Tuoksukynttilät ovat pieni heikkouteni (kuka muistaa suuret haasteeni Kalifornian Bath & Body Worksissa marraskuussa.. ^_^), eikä La Belle Mèchen eteerisiin öljyihin pohjautuvia ihanuuksiakaan ollut helppo ohittaa...
...ja lopulta en voinut vastustaa greipin ja limen tuoksuista soijavahakynttilää, jonka kiikutin kassalle ^_^. Se on täydellinen pari iki-ihanalle Guerlainin Pamplelune-tuoksulle ^_^ Kummatkin Ranskasta, ne voivat keskenään sitten parler francais... ^_^
*
Torggatan 15 -myymälä sijaitsee muuten ihan kivenheiton päässä ihastuttavasta Lustans Ekologiska -hoitolasta, jossa vierailua suosittelen ehdottomasti jokaiselle Maarianhaminassa lomailevalle luonnonkosmetiikkafanille. Liikettä on remontoitu ja sisustettu vuosi vuodelta yhä vain tyylikkäämmäksi ja se on viihtyisyydessään itse asiassa kuin kosmetologinen vastine Viktor/Edith's/Galleriet -kokonaisuudelle :)
Jos kukat vielä kiinnostavat, niin tunnelmallisten myymälöiden trio täydentyy Torggatanin ja Nygatanin kulmassa sijaitsevalla City Blommorilla, ehkä Suomen tyylikkäin kukkakauppa? :)
Viikonloppulukemista :) Ja pitkästä aikaa poneja - siis jotain muutakin kuin tukkaan liittyvää ^_^
Poneja itsejään. :)
Verkkolehti Pokka halusi haastatella minua My Little Pony -harrastuksestani. Toimittaja oli törmännyt netissä blogini ponipostauksiin ja koki harrastukseni ja suhteeni poneihin sen verran "ihastuttavan tärähtäneenä" että otti yhteyttä ja pyysi saada tehdä haastattelun ^_^
Ote artikkelista:
Koko jutun voi lukea täältä.
Siellä paljastuu mm. miten kamala ponityranni olen ollut lapsuudessani..! ^_^
Ai että, olipa itsestänikin mukava fiilistellä ponijuttuja pitkästä aikaa :) Täytyykin tässä ehkä kesällä kirjoittaa poneista taas blogiinkin.
Jäin haastattelun jälkeen miettimään vastaustani toimittajan kysymykseen siihen, miksi juuri My Little Ponyt.... Mikä juuri niissä niin viehättää. Vastaukseni on lyhennetty artikkeliin (ei yllättävää, voitte vain arvata kuinka vuolasta puhetta meikäläisestä irtoaa kun pääsen vauhtiin jostain minulle rakkaasta aiheesta...), mutta puhuin pitkään ponien pastellisesta maailmasta ja poikkeuksellisen lempeästä olemuksesta joka tarjoaa ylivilkkaalle luonteelleni jotain perustavanlaatuisen tyynnyttävää ja maadoittavaa. Etenkin ponien (alkuperäisten G-ykkösten) kasvojen ilmeet ovat lähes terapeuttisia monalisamaisen lempeässä hymyssään. :) <3
Barbit eivät olleet minun juttuni koska barbit olivat ihmisiä eikä niillä ollut taianomaisia ominaisuuksia niin kuin poneilla. Ne olivat tylsempiä. Ja nyt kun mietin, koin barbit aina myös ilkeämpinä... juonittelevampina.. koska ne ovat ihmisiä. Kyllä ponitkin juonivat välillä meidän leikeissä ja sattuihan Omenalaakossa käänteitä joista Ridge Forresterkin olisi ylpeä, mutta siltikin... ponit tuntuivat kiltimmiltä ja vilpittömämmiltä kuin barbit. Pohjimmiltaan ne halusivat aina hyvää ja pyysivät anteeksi kun olivat tehneet väärin. Ne eivät lopulta koskaan kyenneet ihan hirveisiin petkutuksiin - tai minä leikkien käsikirjoittajana en pystynyt saattamaan niitä sellaisiin tilanteisiin. Kun katsoi niiden ystävällisiä naamoja, millaisia taka-ajatuksia niillä muka olisi ollut..?
Ponit. Minun pastelliset ystäväni.
Päiväkirjaan kirjattu äitini mielipide poneista vuodelta 198-jotain. Kuva tammikuun 2014 ponipostauksestani Omenalaakson väkeä.
Heräsin tänä aamuna siihen, että minulla oli ikävä sisareni chihuahuoita. Olin nähnyt niistä unta.
Päädyin mussukoita kaivatessani selailemaan blogini Chihuahua-tägiä - ja päädyin sen kautta yllättäen odottamattomalle nostalgiatripille joka ei liity mitenkään koiriin.
Chihu-asiasanalla merkittyjen postausten viimeisenä oli marraskuussa 2009 kirjoitettu postaus joka nosti hymyn huulille.
Tässä ote kyseisestä postauksesta:
Voi eih mitä muistoja..! Miten kaukaiselta tuo aika tuntuu..!
Tietääkö joku kuka on "Golden Girl"..? Ja kuinka moni muistaa Inkiväärin...?
He ovat Ostolakossa-blogin Virve ja minä, tuon aikaisine nimimerkkeinemme ^_^
Tässä seisomme neljää vuotta myöhemmin Lontoossa, jossa kävin vierailemassa Virven luona hänen ollessaan siellä opiskelemassa.
Mitä kaikkia muistoja päähäni tulvikaan tuon chihuahua-tunnisteen takaa löytyneen postauksen ansiosta... (Postaus oli muuten nimeltään "Mikä ilahduttaa tänään", se selittää miten saman tägin alta löytyy juttua chihuista ja työpäivästä :))
Nyt jo melkein kahdeksan vuotta bloganneena tuntuu hullulta ajatella, että kahdeksaan vuoteen mahtuu aika, jolloin olin vasta kauneusalan töistä haaveileva harrastelijakosmetiikkafriikki, ammattiin opiskelu, vuodet myyjänä kosmetiikkaliikkeessä ja sitten aika myymälätyön jälkeen.... Irtisanoutuminen, elämän ensimmäinen yksin tehty reppureissu... Kuka muistaa kun läppärini varastettiin tuolla matkalla Lissabonin rautatieasemalla... Postasin teille haikeana jostain nettikahvilasta.
Kaikkea sitä onkin mahtunut näihin vuosiin.
Syksy 2009. Olin aloittanut kosmetiikkamyyjän opinnot Valkeakoskella ja asunut Tampereella puoli vuotta. Tunsin Virven netin kautta (kaikki me kosmetiikkahörhöt tunnetaan toisemme kummasti netin kautta :D) ja olimme muistaakseni kerran tavanneet jonkun foorumimiitin yhteydessä. Tai sitten emme. Joka tapauksessa, kosmetiikkamyyjän hommissa jo oleva Virve päätyi samalle luokalle kanssani Valkeakoskelle, ja minä puolestani hain työharjoittelupaikan Virven työpaikalta ^_^ Näin tutustuimme.
Virve oli myyjän alkutaipaleeni suurimpia mentoreita ja häneltä opin mm. ensimmäiset hajuvesitärppini..! <3 Muistan miten hermostunut olin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina työharjoittelupaikallani nimenomaan tuoksuasiakkaiden kohdalla - hyllyissä oli joku 5000 + tuoksua ja yhtäkkiä olisi pitänyt osata löytää ja suositella jollekulle hänen hakukriitereihinsä sopiva hajuvesi..! Apua..!
Myöhemmin tuoksuista muodostui yksi mieluisimmista myyntialueistani, rrrrakastin myydä tuoksuja :)
<3
Jäin miettimään vuosiani myyjänä ja selailin sen ajan postauksiani blogista. Olin kirjoittanut edistyksestäni, ilostani, kohtaamisista asiakkaiden kanssa, havainnoista myyjän työhön ja kosmetiikka-alaan liittyen. Jopa pakkausmateriaalin haaskaamisesta tuotteiden toimituksissa. :)
Hauskoja juttuja, muistoista tuli iloinen mieli. Ihanaa, että tuo aika on dokumentoitunut niin hyvin blogini sivuille. Vaikka blogini ei olekaan päiväkirjamainen lifestyle-blogi, tykkään lukea vanhoja merkintöjä päiväkirjan omaisesti. Paljon vanhoja edesottamuksia palaa mieleen blogin ansiosta.
Off topic - vanha kuva vuodelta 2009 kertoo, että hiuslovi on ollut välillä noinkin näkymättömissä...
Kokosin nostalgiahuuruissani tähän teille pienen aikajanallisen postauksia vuosistani kosmetiikkamyyjänä. Kehityksen kaari :)
Aluksi olin blogissa jotenkin hyvin salaperäinen ja vaitonainen opinnoistani enkä kirjoittanut niistä tai työharjoittelustani paljonkaan. Mutta vakituisen työpaikan saatuani ja kiinnostuttuani syvemmin myös ihonhoidosta ja kosmetiikan markkinoinnista, aloin hyödyntää työpaikan tuomia mahdollisuuksia myös blogisisällön tuottamiseen :D ^_^ Kaksi kärpästä yhden iskulla. Samalla kun opettelin incejä ja vertailin tuotteita kehittyäkseni ammatissani, sain niistä aiheita myös blogiin. Kuinkahan monet liikkeen uutuusmeikit kuvasin niitä testatessani myös blogiin ^_^
Muistatteko näitä lookkeja...
Ai että, mun pitää varmaan tehdä ensi vuonna joitain koosteita noiden vuoden postausten kuvista. Saattaisi olla hauskaa katsottavaa uudemmillekin lukijoille jotka eivät tiedä noista ajoista. Tuntuu, että samalla olen muuttunut paljon ja en yhtään.
Sanni vm. 2009 - ja ne kamalat ohuiksi vivoiksi meikatut kulmat ^_^
Tästä on hyvä aloittaa: mun ensimmäinen inci-aiheinen postaus jossa tutkin ja vertailen kahden eri hintaluokan (tosi kalliin ja tosi halvan) saman tyyppistä tuotetta. :)
Neiti Etsivä ja voidepurkin sisällön arvoitus 10/2009
Olin tuolloin vielä koulussa ja innoissani kaikesta parhaillaan oppimastani ja luotin opettajan sanaan kuin kiveen. Sittemmin olen jonkin verran poisoppinut osasta meille väitettyjä totuuksia. Nyt tiedän esimerkiksi, että vaikka jotain ainesosaa olisi reseptissä vain pikkuinen pitoisuus, se voi silti vaikuttaa paljon (meille opetettiin että vain incin noin kuudella ensimmäisellä ainesosalla on merkitystä...)
Mikä ilahduttaa tänään? 11/2009
Kosmetiikkamyyjän työpäivä 05/2010 - onnellinen työntekijä <3
Vuosi kosmetiikkamyyjänä 10/2010 - ensimmäisen vuoden fiilistelyjä
Kun asiakas ei tiedä, mitä tarkoittaa 11/2010 - tämä on hauska ^_^
Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla 03/2011
Mikä olisi sellainen ripsiväri joka ei varise? 08/2011 - asiakkaiden yleisimpiä kysymyksiä
Youth Code - köyhän miehen Genifique 11/2011- minusta tehtiin tämän jutun pohjalta haastattelu NYTtiin...! ^_^ Mun eka lehti-appearance :D
Sanni ja blogi esittäytyvät 02/2012
Mikä kosteusvoide sopii meikin alle? 02/2012 - toinen asiakkaita suuresti askarruttava kysymys
Lähdössä 09 / 2012 - kun irtisanouduin työstäni
(...irtisanoutumisen jälkeen jatkoin vielä extrana melkein vuoden, ja tein viimeisen työvuoroni muistaakseni kesällä 2013.)
Nuo ajat ovat toisaalta lähellä, mutta toisaalta jotenkin jo niin kaukana. Hassua.
Mutta onneksi ne ovat täällä tallella ja voin lukea niistä sittenkin kun oma pää on liian vanha muistamaan :)
Olen kertonut monesti ahtaasta, pienestä "kenkälaatikko"kodistamme ja vaikeuksista löytää paikkaa sille kosmetiikkamäärälle jota bloggaajana vastaanotan. (Jo ihan tavallisena, blogittomana kosmetiikkafriikkinä tähän miniasuntoon olisi vaikea järjestää tilaa kosmetiikka-aarteille.)
(Olisin laittanut tähän linkin aiempaan asuntoesittelypostaukseeni mutta huomasin että sieltäkin puuttuvat lähes kaikki kuvat :/)
Pitkään kosmetiikka majaili hajautettuna ympäri asuntoa. Purkkeja löytyi pinottuna sohvan alta, niitä oli kasseissa seinän vierustoilla, tungettuna keittiön astiakaappiin (!!) ja makuuhuoneen sängyn alle (no, siellä on edelleen yksi kestojemma). Kirkkaasti suurin määrä oli säilöttynä saunan lauteilla. Muutaman vuoden purkkikaaoksen keskellä elettyämme päätimme (tai päätin) tehdä asialle jotain (muuta kuin heittää purnukat parvekkeelta pihalle, mikä oli miehen - ymmärrettäväkin - uhkaus). Ostin Ikeasta Hemnes-lipaston joka olisi purkkien uusi koti.
Ongelma: ei meidän asuntoon oikeasti mahdu Hemnesiä.
Vai näyttääkö siltä että lipasto sopii luontevasti sohvan ja kirjahyllyn väliin? :/
Pari vuotta tuota on katseltu. Nyt saa riittää. Ihan kamalan näköinen. Sitä paitsi - Hemneskään ei enää pysty nielemään kaikkea kosmetiikkaa. En vain onnistu prosessoimaan saapuvaa työkosmetiikkaa (--> päättämään testaanko ja/tai kirjoitanko niistä --> suorittamaan itse testauksen --> laittamaan tuotetta eteenpäin) tarpeeksi tehokkaalla syklillä. Yhtä prosessoitua purkkia kohden saapuu kolme.
Tänä syksynä sain entistä tarmokkaamman raivauskohtauksen ja päätin, että sohvapöytäkin saa lähteä. Se ja kasa Hemnesiin mahtumatonta kosmetiikkaa (plus, öh, muutakin sälää :() täyttää nyt portaiden juurta. Voi tätä meidän tavarakotia.
Ja entäs parvi... Ihan hävettää esitellä tällaisia kuvia mutta no... mitäs sitä silottelemaan. Me ollaan tällaisia. Minulla on kosmetiikkani ja miehellä levykokoelmansa. Ei sekään saa levyjään järjestykseen tai tilattua parvelle räätälöityä hyllyjärjestelmää.
Viimeiset vuodet parven harrastenurkkausta on täyttänyt vielä minun pikkuinen kuvaus"studioni" jonka hankin välttääkseni pimeän vuodenajan kuvausongelman. Yksi parhaita hankintojani koskaan, mutta vei ikävästi tilan miehen Fatboy-säkkituolilta jossa äijä oli tykännyt lojua kuuntelemassa levyjään. Nyt Fatboy on... nohh, kuvastahan sen näkee.. rutattuna toimettomana seinän viereen ja peitetty mun kosmetiikkalähetyksillä.
Fatboyn toiselta puolelta paljastuu lisää kasseja, pussukoita ja laatikoita täynnä kosmetiikkaa. Ja levyjä. Ja kaunis taulu miehen kotitalosta joka ansaitsisi olla jossain ihan muualla kuin tässä.
Haluaisin viedä taulun Ahvenanmaan asuntoon mutta mies ei ole antanut. (Se on hänen.) Ehkä mä vien sen joskus ilman lupaa ^_^ Se sopisi sinne rauhallisempaan ympäristöön arvoiselleen paikalle.
Päätin viimeisimmässä raivaus- ja järjestelyinnossani tehdä seuraavaa: Hemnes saa lähteä ahdistamasta olohuoneen nurkkaa ja testikosmetiikka muuttaa parvelle "näkymättömiin". Valoboksi ja studiovalot siirtyvät alakertaan Hemnesin paikalle. Eivät nekään tietenkään mitenkään upeasti siihen seinustalle asetu, mutta minkäs teet 47 neliön asunnossa. Realiteetti on se, ettei tämän kokoisessa kahden huoneen asunnossa ole missään luontevaa, sopivaa paikkaa kuvauspömpelille valoineen. On huonoja ja tosi huonoja paikkoja.
Hemnes siirtyy makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen halvempi, heikkolaatuisempi senkki (sekin Ikeaa..) saa lähteä kierrätyskeskukseen.
Olohuoneesta haluaisin vielä heivata toisen puolen L-sohvasta saadakseni lisää vapaita neliöitä. Miehellä ei muuten ole mitään näitä suunnitelmia vastaan, en ole raivaustyranni :D Sohva-aikeistani kuullessaan sisareni huomautti, että missäs hän (tai muut vieraat) sitten nukkuvat meillä yökyläillessään. Totta... Sohva on myös meidän vierasvuode. Miehen näkemys tähän oli, "Ei sitten kutsuta enää ketään yöksi". No, ratkaisuhan sekin... mutta ei mieleinen. :)
Tässä postauksessa minun piti kuitenkin kertoa parvesta ja mihin siellä eilen edettiin. Päivä alkoi retkellä Ikeaan josta palasimme myöhemmin Vittsjö-hyllykön ja 18 Samla-muovilaatikon kanssa. Tiedän, ei mikään esteettisin ratkaisu mutta halvin ja nopein. Meidän pitäisi (ja piti jo asuntoon muuttaessa monta vuotta sitten..) suunnitteluttaa ja tilata parvelle puusepältä kustomoitu hyllyratkaisu niin miehen levykokoelmalle kuin minun purkeilleni. Mutta.... emme vain saa aikaiseksi :( Ja niin etenemme väliaikaisratkaisusta toiseen.
Tässä tämän kertainen väliaikaisratkaisu.
Samla-laatikko toisensa jälkeen täyttyy. Hyllyyn mahtuu max. 18 Samlaa (ellei päälle pinoa vielä korkeampaa kasaa), arvelin että niiden pitäisi riittää.
Muutamien tuntien huhkimisen ja kierreportaissa puuskutuksen jälkeen näytti tältä. Siistiä...! Kaikki mahtui...?
Vai mahtuiko....?
Ei.
Nämä kassit ja laatikot jäivät yli.
Aion taas kerätä jouluksi satsin kosmetiikkaa lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, ja toivon että seinusta on joulun ja lahjoitusten jälkeen saatu tyhjäksi. Tai sitten mä kutsun tamperelaisia lukijoita meille tyhjentämään ^_^
Laveran käsivoiteet odottavat vuoroaan. Niinkuin muutama sata muuta tuotetta.
Testikosmetiikkahylly toiseen suuntaan. Takana häämöttää meikkausnurkkaukseni.
Ikealle nuhteita siitä, etteivät muovilaatikoiden viivakooditarrat irtoa repäisemällä, ne pitäisi ilmeisesti liottaa kuumassa vedessä että irtoaisivat. Mur.
Tehtävänä on vielä laatikoiden sisällön etiketöinti. Hiustuotteet, meikit, mineraalimeikit, välineet, paletit jne jne.
Ihanteellisinta olisi saada omat laatikot testausta odottaville ja jo testatuille tuotteille. Siihen tila ei kuitenkaan anna mahdollisuutta vaan tuotteet on mahdutettava samoihin laatikoihin.
Mitä alakertaan ja eiliseen kello seitsemän kaaostilanteeseen tulee... Emme saaneet projektia päätökseen illan aikana. Tilanne jäädytettiin ja se jatkuu kun palaan Tampereelle runsaan viikon kuluttua.
En malta odottaa miten pahalta tai siedettävältä kuvauslaitteeni tulevat näyttämään olohuoneessa... Yksi asia ainakin helpottuu: ei tarvitse enää taiteilla lautasten kanssa ylös parvelle kun ottaa ruokakuvia ;D
