Tunnelmia slovenialaisen ystäväni Natashan ja hänen miehensä Matjazin häistä Ljubljanasta.

Ihanaiset!

Natashan meikki ja puku olivat niin kauniit. Nainen oli hääpäivänään todellakin upeimmillaan. Ja miten suloisen vastarakastuneelta pari vaikuttaa vielä 11 vuoden yhdessäolon jälkeenkin...! <3

Natashan puvusta pyydettiin parempaa kuvaa, kas tässä. :)

Bestman ja morsiusneito Drew ja Katja olivat pariskunta, jonka kanssa olisin mieluusti jatkanut jutustelua vielä juhlien jälkeenkin. Miten inspiroivia ihmisiä!

Drew ja Katja ovat myyneet koko omaisuutensa ja lähteneet tammikuussa vuoden mittaiselle maailmanympärimatkalle mukanaan vain yksi matkalaukku, surffilaudat ja kamerakalusto. "Travellers. Photographers. Storytellers", lukee heidän käyntikortissaan. Ah. Alan niin seuraamaan heidän taivaltaan. Aiivan upeita kuvia. Colmarissa ja Bruggessakin olivat jo ehtineet käymään, ihan hitusen laadukkaampia kuvia kuin meikäläisen ^_^

Perhe <3

Raatihuoneen portailla yhteiskuvaan säntäsi katutaiteilija.

Juhlat jatkuivat pitkälle aamuun saakka.

Taja = Natasha.

Ruokaa oli niin paljon että kannatti tulla tyhjällä vatsalla :D Menu koostui kahdesta alkuruoasta ja "neverending" pääruoasta, tai ainakin erilaisia liharuokia sisältäviä tarjottimia kannettiin pöytiin niin runsaasti ettei ainakaan meidän pöydässä niistä saatu tuhottua kolmasosaakaan :) Näytti todella herkulliselta (en koe lihaa vastenmielisenä vaikken sitä syökään).

"Lihattomille" oli tarjolla vaaleaa kalaa ja mustekalaa. Ihan täysiä vegeilijöitäkin mahtui vieraslistalle, ja heidän pääruokansa oli risottoa.

En tuntenut vieraista ketään mutta pöydässäni istui todella mukavaa ja puheliasta porukkaa. Ilta (ja yö) sujuivat rattoisasti rupatellessa kaikesta mahdollisesta, alkaen slovenialaisesta skuta-raejuustosta Suomen VR:n Veturi-ohjelmaan...!!

Joo - toisella puolellani istuva vaaleapuseroinen mies oli juuri viettänyt puoli vuotta Erasmus-vaihdossa Helsingissä. :) Hän päivitteli Suomen kallista julkista liikennettä ja kertoi, kuinka hänellä oli ollut varaa matkustaa käytännössä vain Veturi-tarjouksilla. Oivoi, miksei kukaan kertonut opiskelijaraukalle Matkahuollon nettilipuista...

Vieraat saivat jättää sormenjälkensä lehdeksi puumaalaukseen. Ihana idea. :)

Olisin kauheasti halunnut esitellä teille tarkan ja hyvän kuvan Natashan häämeikistä ja analysoida sen upeutta, mutta en vain onnistunut saamaan meikistä hyvää lähikuvaa.

Meikin oli tehnyt Natashan ystävä, joka sattuu myös olemaan Slovenian tunnetuimpia meikkitaiteilijoita. Meikki oli tehty MACin ja IsaDoran (!!) meikeillä. Silmissä oli tehokkaasti silmää laajentava ja muotoa pidentävä kaakaonruskea varjostus ja voimakas, metallisen kultainen highlight silmän sisänurkassa. Natashalla on voimakas kulmaluu ja silmät aika syvällä, kuten itsellänikin, ja silmät oli saatu suurennettua upeasti ulospäin tehdyllä varjostuksella ja ulkonurkasta reilusti pidemmillä ripsenpidennyksillä.

Tässä kuvassa on meikin erottuvuuden kannalta mitä parhain valaistus, mutta jouduin ottamaan kuvan kauempaa koska hääpari seisoi virallisessa kuvaussessiossa enkä tosiaan kehdannut mennä väliin keskeyttämään meikkikuvapyynnöilläni... :D

Huulipuna oli tosi mehukas ja kiiltävä pinkki, raikas ja tyttömäinen kontrasti lämpimälle silmämeikille. Puna ei näytä kuvissa niin pinkille kuin mitä se oli luonnossa. Punan sävy oli makeudessaan sitä luokkaa että tämä vieras katseli sitä "Mullekin tuo" -silmällä... ;)

Hääkynnet. Olin yllättynyt siitä, että IsaDora on täällä niin tunnettu merkki.

Ja tässä tämä ihana huulipuna! Max Factorin Colour Intensifying Balm, kosteuttava, huulirasvamainen kiiltopuna. Natasha sanoi ettei mielellään käytä tavallisia huulipunia koska ne tuntuvat liian kuivilta.

Olen yrittänyt etsiä punaa kaupoista, tuloksetta. Onko joku nähnyt tätä Suomessa...?

Tässä Voluptous Pinkin sävy näkyy paremmin. Niin nami, ja ihana kiilto!

*

Natasha ja minä olemme tunteneet toisemme vuodesta 1997 tai 1998, en enää muista tarkalleen milloin kirjeenvaihto alkoi. Olemme tavanneet vuosien mittaan neljästi. Viimeksi näimme syksyllä 2012 kun Natasha ja Matjaz ajoivat Venetsiaan tapaamaan minua ja Mr. Karkkipäivää lounaan merkeissä. Ihanat tyypit - ajoivat kolme tuntia suuntaansa Ljubljanasta Venetsiaan ja takaisin vain nähdäkseen meitä pienen hetken! (Aikataulut eivät antaneet myötä pidempään tapaamiseen.)

Kirjeenvaihto on kyllä iki-ihana harrastus. Sitä oppii tuntemaan toisen niin eri tavalla kuin "tavalliset", välittömän  lähipiirin ystävänsä. Vaikkei toista tapaisi koskaan, voi tulla aivan mielettömän läheisiksi.

Ljubljana on kyllä niin ihastuttava paikka että täytyisi ihan senkin takia alkaa treffaamaan Natashaa useammin :) <3

P.S. Minua varoitettiin, että slovenialaisissa häissä sitten juodaan, ja kunnolla.

No, suomalaisena on todettava, että oli aika kilttiä menoa. ;) Ja hyvä niin.

Olen ollut Berliinissä vasta puolikkaan päivän.

Jo nyt tiedän että kemiat kohtasivat. :)

Miten (suur)kaupungit voivatkaan olla erilaisia... Nuorekkaan iloinen Amsterdam, sofistikoituneen chic Pariisi, kotoisan tunnelmallinen Ljubljana, rähjäisen hurmaava Berliini...

Joo, mun piti laittaa niitä häätunnelmia seuraavaksi. Mutta kuten sanottua, fiilis ratkaisee. Tänä aamuna fiilis sanoi; Berliini-postaus. :)

Syy numero 1: täällä vain on hyvä boogie.

Sen tunsi välittömästi.

Aikamoinen kontrasti Pariisin ja Ljubljanan keskustaan.

Syy numero 2: rosoisen rumankaunis kaupunkimiljöö.

Olen sanonut, että en pidä betonilaatikkoarkkitehtuurista.

Ei se toki kilpailekaan kauneudessa keskiaikaisten kaupunkien kanssa. Mutta tunnelma ratkaisee. Betoniseinätkin voivat henkiä erilaista energiaa. Täällä on hyvä energia.

No mutta söpöläiset....! Pitäisikö, pitäisikö....

Syy numero 3: vesi.

Kaikki paikat joissa on vesielementti, oli se sitten järveä, jokea tai merta, ovat aina asteen tunnelmallisempia.

Asun Kreuzbergissä Landwehr-kanaalin vieressä. Aivan ihana alue.

Syy numero 4: maitotuotteet! ^_^

En oleta että kukaan muu ymmärtää tätä, meitä maitotuote-entusiasteja ei liene ihan valtavan suureksi harrastajajoukoksi :D

Rahkoja vaikka millä eri mausteilla ja rasvapitoisuuksilla, erilaisia raejuustoja, loputtomiin tuorejuustoja, kahvikermaa (ahh!! Ei mikään itsestäänselvyys kaikkialla Euroopassa, yritäpä löytää vaikka Ranskasta) ja hei - - turkkilaisten jogurttien mekka...! Saksassahan asuu niin paljon turkkilaisia että täältä löytyy varmasti yhtä laaja kirjo turkkijoguja kuin Turkista konsanaan. Eikö litra riitä? No osta 2,5 kilon ämpäri! :)

Syy numero 5: luonnonkosmetiikka.

Tutustuin eilen antaumuksella DM- ja Rossmann-ketjujen omiin (superhalpoihin) luonnonkosmetiikkasarjoihin, ja etenkin DM:n Alverde yllätti mielettömän pro'lla valikoimallaan. Siis herran jestas - tällainen halpissarja ja valikoimasta löytyy ihan kaikki samat tuotteet kuin synteettisiltäkin meikkisarjoilta - pohjustajat, geelieyelinerit, ripsiseerumit, highlighterit... Siis WHOAH, oikeasti.

Erilaisia peiteaineitakin oli varmaan neljää erilaista ja niissä taittovärejäkin. Siis respekt, Alverde.

Miksei tätä saa Suomesta?

Kokeiluun lähti jo heleyttävä primer ja silmämeikinpohjustaja. Varmasti ostan vielä viimeisenä Saksan päivänä lisää, pää menee ihan pyörälle kun olisi niin paljon kiinnostavaa testattavaa.

Syy numero 6: kotoisuus.

Airbnb-kämppä on jälleen mitä persoonallisin ja mukavin.

Paitsi että huoneet ovat vähän kylmät... juttelin eilen keittiössä paksuissa fleece-takeissaan hytisevien argentiinalaistyttöjen kanssa. Tytöt keittelivät teetä ja sanoivat, etteivät olleet varautuneet siihen että Euroopassa voi vielä kesäkuussakin olla näin kylmä. Pariisissakin olivat jäätyneet.

Berliinissä sentään on ulkona lämmin, mutta sisällä talossa tosi viileää.

Yksinäinen illallinen.

Olisin ihan älyttömästi halunnut eilen mennä ulos syömään kivassa seurassa. Nimenomaan seurassa. Vaikka yksin illastaminen onkin vähän tylsää, ei minulla yleensä ole mitään sitä vastaan. Täällä kuitenkin tuli erityisen vahvasti fiilis, että en halua mennä yksin, täällä "kuuluisi" mennä jollain kivalla kaveriporukalla. Tunnelma on niin vahvasti sosiaalinen.

Kaihoisasti katsoin kanaalin reunalla istuvia iloisia ihmisiä. No, joskus palaan vaikka siskojeni kanssa, oijoi, täällä olisi niin mahtavaa viettää aikaa siskoporukalla. <3 Nuorin sisareni on asunutkin täällä jonkun aikaa, paikka on kyllä selvästi aivan hänen henkisensä. :)

No, olenhan kuitenkin viettänyt matkalla paljon aikaa myös seurassa, tämä on ollut varmaan sosiaalisin yksin tekemäni reissu loppujen lopuksi. Liliana, Sofié, lukijani Nora ja Johanna, Natasha... <3

Ai että on ollutkin taas niin  mahtavat pari viikkoa. Vielä on muutama päivä jäljellä, otetaan niistä kaikki irti! :) Minulla on Berliinin majapaikkani tarjoamana käytössä myös polkupyörä, tänään lähden huristelemaan valtavaa Berliiniä ristiin rastiin.

P.S. Ostin eilen taas yhden rajauskynän.... ;)

Okei, mua ei saa enää päästää Sephoraan.

Olen nyt ostanut rajauskyniä tällä reissulla satasella.

Tuli sentään säästettyä kolme kymppiä kiitos myyjän, joka pudotti ja rikkoi kassalla Bare Mineralsin Ready-puuterin, jota olin ostamassa kynäsaaliini yhteydessä. Viimeinen kappale sitä mun sävyä. Vähän *itutti.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla BM:n kiinteää mineraalipuuteria, ja täällä se maksaa melkein puolet vähemmän kuin Suomessa. Olin hiplannut puuteria Pariisin Sephoroissa useaan otteeseen, ja nyt kun vihdoin päätin sen ostaa, sitä on Colmarissa jäljellä yksi ainoa kappale jonka myyjä rikkoo nenäni edessä.

*liitä kirosana*

No, ehkä tämä oli merkki siitä että nyt saa kosmetiikkaostokset riittää. Monellehan sadan euron shoppailu on pikkurahaa, mutta minulla ei varsinaisesti ollut ihan tuollaista budjettia varattuna pelkkiin eyelinereihin. Olin ajatellut riehaantuvani kosmetiikan suhteen vasta Berliinin luonnonkosmetiikkataivaassa, mutta Essence ja Sephora mielettömine waterproof-kynä-valikoimineen tulivat väliin.

Näissä merkeissä eilen.

Kirjoitan tätä puolen yön jälkeen, pitäisi olla jo nukkumassa että ehtii vähän levätä ennen junaan lähtöä. En vain malttanut olla jakamatta tätä.

Vietin melkein koko illan keittiössä valmistamassa junaeväitä. Pesin ja kuorin kasviksia, höyrytin parsakaalia, paistoin lohta... Talon emäntä taisi vähän ihmetellä että mitä tuo vieras puuhaa, onko se valmistautumassa sotaan ja nälänhätään vai junamatkaan...

Noo, saattoi tulla vähän ylilyöntiä.... Vai luuletteko että pärjään näillä 13 tuntia:

Puolen kilon rasia kylmäsavulohi-tonnikala-salaattia

Rasiallinen hummusta

Rasiallinen munakoisotahnaa

Keitettyjä kananmunia

Porkkanoita

Paprikaa

Parsakaalia

Kirsikkatomaatteja

Oliiveja

Juustoja

Raejuustoa

Ricottaa ja soijajogurttia (jäi yli aamiaisista, täytyyhän nekin ottaa mukaan :P)

.

Ehkä noilla ei nälkä ehdi tulla ennen Sloveniaa :D

Sympaattista, miten moninaisissa asioissa lukijat kääntyvätkään puoleeni, välillä täysin odottamattomistakin aiheista. Minulta pyydetään useimmiten apua meikki- ja ihonhoitoasioissa, mutta kasvavassa määrin myös matkailuvinkkejä (sinä joka kysyit Sporadeista, vastaan pian, anteeksi kun on taas jäänyt roikkumaan!) ja jopa ruokavalioon liittyvää konsultaatiota. Helmikuussa sain sähköpostiini seuraavanlaisen viestin lukijalta;

"Moikka!

Voisitko antaa minulle hieman aloittelijan ohjeita vaeltamisessa? Haluaisin lähteä ensimmäistä kertaa vaeltamaan poikaystävän kanssa, mutta suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä kaikkea mukaan pitää pakata, minne kannattaa mennä, uskaltaako heti jäädä yöksi jne. Voisitko tehdä blogin puolelle tai vastata sähköpostilla jotain tärkeimpiä asioita tai joitain  nettisivuja, joilta löytyy hyvää tietoa?"

Camilla, nyt seuraa vastaus :) Olin tekemässä juttua Kurjenrahkan retkestämme, kun keksin, että tässä yhteydessähän voisin toteuttaa lukijan toiveen vaellusvinkeistä :)

Olen käytännössä kaukana eräekspertistä, mutta jonkinlaista retkeilyrutiinia on alkanut jo syntyä.

Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta perusteellisemman kaavan retkeilystä teltta- ja laavuyöpymisineen innostuin vasta mieheni kautta. Mr. Karkkipäivä on varsinainen eräjorma ja on luonnossa ehkä parhaassa elementissään. <3 Hän on tietysti tehnyt eräilystä minulle helppoakin - kotona kun on kaikki "pelit ja pensselit" valmiina, minun tarvitsi vain seurata mukana metsään ^_^

Minne mennä?

Kansallis- ja luonnonpuistot sekä valtion retkeilyalueeet tarjoavat merkittyjä luontopolkuja ja reittejä lyhyemmistä päivä- tai viikonloppupatikoista aina pidempiin vaelluksiin. Merkityillä reiteillä on lähes mahdoton eksyä, joten aloittelijakin voi suunnata niille huoletta.

Luontoon.fi-sivulla on listattu esittelyineen kaikki Suomen kansallispuistot sekä retkeilyalueet. Sivulla on todella kattavasti tietoa kaikesta retkeilyyn ja vaellukseen liittyvästä alkaen siitä, miten puistoihin pääsee niin julkisilla kuin omalla kulkuneuvolla. Aloittelevalle retkeilijälle hyödyllinen on sivustolle koottu Retkeilyn ABC, josta löytää yksityiskohtaisia vinkkejä niin varusteiden hankintaan kuin retkiruoan suunnitteluun. Todella hyvä sivu!

Retkikartta.fi-sivulta löytyvät kaikkien puistojen tulostuskelpoiset kartat reitteineen.

Miten luonnon- ja kansallispuisto eroavat toisistaan? Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten, ja niiden suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat. Suurin osa luonnonpuistoista on suljettu muilta kuin tutkijoilta, mutta osassa saa liikkua merkityillä reiteillä. Nämä yleisölle avoimet luonnonpuistot eivät retkeilijän näkökulmasta eroa kansallispuistoista mitenkään; kummissakin on merkittyjä reittejä ja palveluita kuten tulentekopaikkoja, telttailualueita (joiden yhteydessä myös puu-cee-käymälät), laavuja ja vuokra- tai autiotupia.

Esimerkiksi Kevo, jossa vaelsimme unohtumattoman hyttysten täyteisen viikon viime kesänä, on luonnonpuisto.

Monilla retkeilyalueilla on omia reittejä myös pyörätuolilla liikkuvalle.

"Uskaltaako heti jäädä yöksi?"

Uskaltaa :) Yöpyminen kansallis- tai luonnonpuistojen merkityillä reiteillä on turvallista, ja sesongista riippuen kohtaat usein myös muita yöpyjiä telttailupaikoilla. Jos telttaa ei ole omasta takaa tai ei halua sellaisessa yöpyä, on vaihtoehtona myös katto pään päällä eli laavu, tupa, kota tai kammi. Tupatyypit vaihtelevat puistosta riippuen. Lisätietoa erilaisista tuvista löytyy täältä.

Villieläimiä ei Suomen kansallispuistojen merkityillä reiteillä tarvitse pelätä.

Ainoa harmillinen kohtaaminen "villieläimen" kanssa meidän vaelluksilla tapahtui Repovedellä, jossa hiiret söivät yöllä pähkinäjemmani repun sivutaskusta. ^_^ Muuten ainoat kiusaa aiheuttavat eläimet ovat öttiäiset kesä-Lapissa. Ja sitä kiusaa ei muuten kannata aliarvioida ;)

Ylemmät kuvat: vadelmakynnet ja mun rakkaat, ihanat, maailman parhaat vaelluskengät. / Vhh:laisen perusaamiainen retkiolosuhteissa ei paljon kotiaamiaisesta poikkea; kahvia, kananmunaa ja kasviksia. :)

Mitä pakata?

Lyhyelle viikonloppuvaellukselle meidän setti on tällainen:

Miehen rinkassa:

Teltta, ensiapupakkaus, Leatherman, otsalamppu, makuualusta, makuupussin laineri (eli ohut silkkipussi), retkikeitin, kaasua tai bensaa, keittoastiat, juoma-astiat (Platypus + Nalgene) ruokaa, vaihtokalsarit ja -sukat, taukotakki (eli lämmin untuvatakki), myssy, packlite-Goretex-takki ja -housut (jos sataa). Säästä riippuen mukana joskus myös Ruskovillan yökerrasto. Windstopper-takki kulkee rinkan hupussa josta sen voi nopeasti vetää päälle.

Päällä: softshell-housut, pitkähihainen merinovillapaita ja sen päällä ohuempi tekninen paita (eli materiaalia joka siirtää kosteuden pois iholta), tuubihuivi.

Puuvillaisia vaatteita ei muuten suositella vaellukselle, ne pitävät hien ja kosteuden itsessään.

Auringonlasku Kurjenrahkan Vajosuolla

Mun rinkassa:

Kummankin makuupussit, makuualusta, vaihtovaatteet (sukat, alushousut, merinovillakerrasto), Goretex-housut, untuvatakki, myssy, ruokaa, ruokailuastiat, kirja, otsalamppu, termospullo, vesiastia (Platypus). Rinkan hupussa Windstopper-takki.

Päällä: softshell-housut, merinovillainen pitkähihainen paita ja sen päällä tekninen t-paita, tuubihuivi. Usein vielä säästä riippuen fleece-takki  (palelen herkästi).

Vaatteita pakatessa kannattaa pitää mielessä, että kävellessä on useimmiten kuuma ja hiki (jolloin toppatakki on viimeinen asia jota kuvittelee tarvitsevansa), mutta taukopaikalla tulee vilu hyvin nopeasti. Silloin iloitset untuvatakistasi :)

Illalla tulee usein jopa kylmä, ja minä ainakin vedän kevät- ja syysvaelluksilla päälle kaikki mukana olevat takit ja housut kun ilta hämärtyy. Kesävaellukset ovat ainoita jolloin untuvatakille ei ole ollut käyttöä.

Ruoka

Lyhyillä viikonloppuvaelluksilla ruokaa tarvitsee ottaa mukaan sen verran vähän, että suosimme tuoreruokaa. Se tietysti painaa, mutta viikonloppurinkka tarvikkeineen on muutenkin kevyehkö joten ruoan paino ei haittaa. Viikon vaellukselle mukaan lähtee enemmän perinteistä pussi- ja kuivaruokaa, paitsi minulla, jolla on oma retki-vhh-ruoka. Ja sen vuoksi saankin kantaa painavampaa rinkkaa ;)

Olen tosin kehittynyt huimasti retki-vhh-ruoan suhteen, ja nyt nauran kippurassa kun  muistelen ensimmäistä vhh:n aikaista vaellustani Kilpisjärvelle.... Ei hyvänen aika sitä tölkkien ja tetrojen määrää... Ihan käsittämätöntä. :D

Kurjenrahkalla herkuteltiin mm. loimulohella, (palaneella) bataatilla ja porkkanalla sekä munakermaviilikastikkeella.

Makuupussin lämpöalueeseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jos on palelevaa sorttia, niinkuin minä. Minä nukun kesälläkin makuupussissa, jonka comfort-alue on jossain miinuksen puolella.

On parempi hikoilla liian lämpimässä makuupussissa kuuman yön sattuessa, kuin hytistä yön läpi liian viileässä pussissa. Lämpimästä makuupussista voi aina ujuttautua osittain ulos ja helpottaa kuumuutta, mutta liian viileään pussiin ei auta mikään.

Hyvät vaelluskengät ovat yksi tärkeimpiä varusteita, kumisaappaissa tai lenkkareissa ei tosiaankaan kannata lähteä vaellusreiteille.

Jonkun lyhyen luontopolun saattaa kenties selvittää kumppareissa, mutta pidemmillä reiteillä kunnon kengät ovat must.

Suosittelen vaelluskenkien hankintaa alan liikkeestä. Omani ovat Meindlin ja olleet alusta asti kuin yhtä jalkojeni kanssa. Näissä kengissä eivät jalat väsy, tuki ja istuvuus ovat täydelliset <3 Olen kulkenut Meindleilläni jo vuodesta 2007.

Olen niin iloinen, että olen saanut miehen kautta löytää retkeilyn ilon. Luontoelämykset tuovat tärkeää ja tarpeellista vastapainoa tietokoneen ääressä jumittavalle arkielämälleni, ja lyhytkin yhden yön vaellus on todellinen henkireikä. On ihanaa jättää some ja koneet ja teknologia hetkeksi taakseen ja olla 100-prosenttisesti läsnä luonnon keskellä.

Se on uskomattoman rentouttavaa.

Satumetsä.

Loppuun täytyy vielä kertoa leipomistarina Kurjenrahkalta. :)

Niin sitä vain mieskin laittaa kätensä taikinaan nuotiolla, voisiko uskoa!

Mr. Karkkipäivä tuo joka retkelle mukana lettu- tai pullataikinainekset (valmiiksi kotona sekoitetut), sillä ne "kuuluvat totta kai asiaan".

Tällä kertaa misterin "tikkupulla"taikina ei vain oikein onnistunut, eikä taikinaan saatu sopivan sitkoista ja paksua koostumusta jotta sen olisi saanut käärittyä optimaalisesti tikun päähän.

Pulla näytti tältä. :) Minulle tuli mieleen kärähtänyt kivespussi.....

Mies sitten keksi, että pullanhan voi paistaa myös folion päällä. Touhua katsellessa minunkin alkoi kovasti tehdä mieli pullaa. En ota retkille mukaan muuta jälkkärimäistä kuin tummaa suklaata ja proteiinipatukoita, sillä minun ei oikeastaan koskaan tee eräillessä mieli makeaa.

Nyt leivonnaisen himo kasvoi kuitenkin niin suureksi, että harkitsin jo hetken vehnälle antautumista.

Sitten muistin, että minulla on retkiruokien joukossa minigrip-pussillinen psylliumia (käytän sitä esimerkiksi kastikkeiden saostukseen). Hei, minähän voin tehdä improvisoidun vhh-taikinan!

Tuumasta toimeen. Sekoitin taikinan soijakermasta, psylliumista ja ruokalusikallisesta kaurahiutaleita. Makeutusta minulla ei ollut, mutta maustoin taikinan kanelilla.

Taikina öljytylle foliolle kypsymään. (Kuvassa vieressä vehnäversio.) Pinnan ruskistuttua lisäsin päälle tummaa steviasuklaata. "Tikkupullaleiriläiset" alkoivat luoda kiinnostuneita katseita leivonnaiseeni, joka muistutti ilmiselvästi....

Chocolate-chip-cookieta! No eikös vain! :) Pehmeänä versiona.

Näin sain minäkin oman retkipullan. :) Kaikkeen see psyllium taipuukin, todellinen monitoimijauhe. Kokemuksesta innostuneena aloin heti kehitellä helposti mukanakulkevia jauhosekoituksia, joista voin tulevaisuudessa valmistaa vhh-lettuja tai vaikka muffinseja, jos pullan himo vastaisuudessa iskee erätulilla! :)

*

Onko lukijoiden joukossa retkeilijöitä? Olisi mukava kuulla juttuja vaikkapa ikimuistoisimmasta vaelluksestanne tai vinkkejä erityisen kauniille reiteille.

Kyllä luonto vain tekee hyvää.

Nopeat vapuntoivotukset!

Itse vietän aattoillan muuttoapuna, mutta huomenaamulla suunnataan taas eräilemään.

Päivä on mielenkiintoisesti kulunut kahden eri tyyppisen ruoka-aiheen parissa; kirjoittaen juttua Tallinnan ravintoloista ja valmistellen viikonlopun retkieväitä. Voi että noita Tallinnan juttuja... Heräsin jo aamulla varhain kirjoittamaan mutta tekstiä vain tulee ja tulee ^_^ Sellaista se on kun jostain innostuu. Ehkä mun olisi tosiaan kannattanut pitää Tallinna-teemaviikko, jos ei muuten niin ihan omaksi ilokseni, vaikka lukijoita väsyttäisikin :)

Heheh - bloggaajat eivät ole ainoita jotka kuvaavat ruokiaan ^_^

Kuva viime vapun vaellukselta.

Ajastan viikonlopulle postaukset Tallinnan ravintoloista (jos ne nyt valmistuu edes huomisaamuun mennessä tällä menolla :D), ja toivotan kaikille iloista ja hauskaa vappua!

Kotiudun metsästä johonkin aikaan sunnuntaina, sitä ennen en pääse käsiksi kommentteihin. (...toisilla on tietysti näreessä älyluurinsa... Mulla ei :))

Minulla on ollut tänään hyvä päivä.

Siivosin heti herättyäni keittiön.

Sain purettua kunnolla sähköpostijonoa.

Valmistin tomaattivuohenjuustokeittoa. Jaksan tehdä sitä vain harvoin ja se on tosi hyvää.

Tapasin lukijani joka antoi minulle My Little Ponin. <3 <3 <3

Kävin katsomassa elokuvan Matka minuksi joka herätti paljon ajatuksia. Dokumenttielokuva seuraa kolmea nuorta naista joita kaikkia yhdistää blogi.

Eilisistä kakkunyyttäreistä jäi jäljelle aimo siivu kirsikka-vanilja-makadamiakakkua, jonka söin äsken kokonaisuudessaan. Se ilahdutti erityisesti.

Kuulin, että Questbar on vihdoin lanseerannut Minttusuklaa-maun. Jess!

Päivä on ollut rauhallinen ja aurinkoinen.

Otin nahkatakin käyttöön.

Näen vielä illalla siskoni.

Lush-arvonnassa onni potkaisi nimimerkkiä Maria R. Sinulle lähtee satsi jamimamia ja kylpytuotteita, amme valmiiksi! :)

*

P.S. Sain Eva Forsmanilta tarkemmat tuotetiedot koskien lauantain gaalameikkiä ja lisäsin tiedot postaukseen. Kasvoillani ei tosiaan ollut käytetty lainkaan meikkivoidetta (!).

P.P.S. * * Tallinna-kommentit viimein vastattu :) * * * Pahoitteluni kun tässä kesti, on ollut ajankäyttöhaasteita jälleen.

Olisin tänään päässyt Lumenelle kokeilemaan oman luomivärin valmistusta.

Se jäi sitten väliin. Valitsin Tallinnan.

Yhdistimme miehen työmatkan, miehen synttärit ja, noh, tilaisuuden syödä hyvin ja edullisesti.

Ja voidaanhan täällä juhlia Karkkipäivänkin synttäreitä! :D

Kaunis Tallinna! Jossa en olekaan vieraillut kunnolla sitten vuoden... hmm, 1996? Viimeksi huristin marraskuussa keskustan läpi taksilla satamasta bussiasemalle matkalla Riikaan, mutta jalkaisin en ole Tallinnassa liikkunut sitten 90-luvun. Oli jo aikakin.

Onko joku teistä sattunut syömään Neh'issä? Olemme yrittäneet varata sinne pöytää ja kysyä lihattomasta maistelumenu-mahdollisuudesta, ilman vastausta. Tuo paikka "Endless menuineen" kovasti kutkuttelisi kumminkin.

Tässäpä tällaiset nopeat fiilisterveiset! :)

P.S. Miestä nauratti ihan pikkuisen kun hänen iälleen perustettiin tämän postauksen seurauksena ketju muuan keskustelupalstalle (vaikea arvata mille ;D) "Täyttääkö Mr. Karkkipäivä 50 vuotta?" "Joo täyttää, varma tieto".

No, Tallinnassa vietetään nyt sitten ilmeisesti 51-vuotisjuhlia :D

P.P.S. Täytyy myöntää että jäi se luomiväri-juttu kyllä vähän harmittamaan...

Viime viikko oli Kuopio-viikko, tämä viikko omistetaan Karkkipäivän juhlimiselle - ja siinä mukavasti sivussa teidän lukijoiden hemmottelulle :)

Karkkipäivä-blogi täyttää huhtikuussa 2015 jo kuusi vuotta! Hui miten nopeasti vuodet vierivät.

Siitä ilosta tällä viikolla palataan joulukalenteritunnelmiin. Huomisaamusta eteenpäin joka päivä arvotaan läjä kosmetiikkaa.

Joo, tänne mä säästin ne Suuren Jemmojentyhjennyksen tulokset ^_^

Mekko?

Söpöys päätyi luokseni kiitos lukijan! Joku vinkkasi minulle tästä Iron Fistin ponimekosta jo joulukuussa, mutta päädyin silloin toteamaan (vaikka mekko kuinka houkutti), että se oli liian kallis. Nyt satuin vilkaisemaan nettikaupan sivuja uudelleen, ja kas, poni-ihanuus oli alennuksessa! Wuhuu! Jäljellä oli vieläpä koko S! Vähänhän tuo odotetusti pussittaa rinnan kohdalta mutta siskoni hallitsee ompelun jalon taidon.... ;)

Hyvää juhlaviikkoa Karkkipäivä! Ponimekossa kelpaa juhlia! :)

Kuopio-viikon finaalissa esittelen vielä joitain minulle tärkeitä lempparipaikkoja kaupungista.

Viikon aikana huomasin, kuinka hurjan paljon minulla olikaan sanottavaa ja esiteltävää Kuopiosta. Koko ajan tulvi mieleen lisää tarinoita ja esiinnostamisen arvoisia asioita kaupungista. Lopulta oli vaikea valita kaikesta materiaalista blogiin päätyvät jutut - liika on tunnetusti liikaa ja tämäkin postaus olisi lukijaystävällisyyden kannalta saanut jäädä lyhyemmäksi. Mutta en malttanut jättää mitään näistä paikoista pois...

On ollut tosi kivaa saada jakaa Kuopio kanssanne tämän viikon aikana. Kiitos kun seurasitte mukana :)

Lempipaikkojani kartalla.

Kuvakukko

Vuorikadulla sijaitsee Kuopion vanhin toiminnassa oleva elokuvateatteri, vuonna 1939 avattu Kino Kuvakukko. Siellä on vuosikaudet toiminut Kuopion ylioppilaskunnan elokuvakerho Hyvät Kuvat, jonka jäsen itsekin olin Kuopiossa asuessani.

Lapsuudessani Kuvakukossa järjestettiin paljon koululaisnäytäntöjä, ja ensi kerran olen käynyt siellä jo ihan pienenä ala-asteikäisenä tirpanana.

Salissa on edelleen käsitykseni mukaan alkuperäiset istuimet. Jos eivät ihan 30-luvulta niin vuosikymmenten takaa kuitenkin. Teatterissa on ainutlaatuinen vanhan ajan tunnelma. Kerrassaan ihana paikka, jossa edelleen käyn leffassa tilaisuuksien mukaan Kuopiossa vieraillessani.

Kirjasto

Ah, kirjasto....! Ahkerana lukutoukkana olen viettänyt Kuopion kaupunginkirjastossa tovin jos toisenkin, onpa yhteiseen historiaamme mahtunut melkein vuoden mittainen työharjoittelukin.

Rakastin kirjastoa niin. Ette usko, miten monta kirjaa minulla saattoi olla kerralla lainassa työharjoittelurupeaman aikana... Joka päivä hyllyiltä bongaili jotain superkiinnostavaa jota ei vain millään malttanut jättää lainaamatta. Vaikka kirjapinoja oli tietysti mahdoton koskaan saada luettua kotona läpi... :D

Kauhukirjat olivat minulle ehdoton juttu teini-iästä pitkälle aikuisuuteen. On ollut aika, jolloin minulta ei jäänyt väliin yhtäkään Stephen Kingiä. Nyt en voi väittää tietäväni mitään herran julkaisuista viimeisen 10 vuoden ajalta...

Kirjaston kahvila tuli yhteen aikaan sangen tutuksi paikaksi. Vietin kahvilassa työtaukoni munkin & kaakaon parissa. Munkit näyttävät edelleen yhtä hyviltä. ;)

Lopulta luovuin turhan tiheäksi äityneestä Tazza- & munkkirinkilätuokiostani, kun päivittäinen rituaali kummasti alkoi tuntumaan vyötäröllä.

Korttelimuseo

Kirkkokadulla sijaitsee ihastuttava puutalokortteli, joka toimii museona. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.

Kuninkaankadun, Kuopionlahdenkadun, Haapaniemenkadun ja Minna Canthin kadun rajaamalla alueella sijaitsee paljon vanhoja puutaloja, ja täällä voi aistia miltä historiallinen Kuopio on muinoin näyttänyt.

Korttelimuseo on ollut rakkaimpia paikkojani Kuopiossa jo lapsesta saakka. Täällä oli aina jännä käydä. Nyt vanhempana arkkitehtuurista saa vielä ihan eri tavalla irti.

Sorvarinkadulla sijaitsee Minnan Päiväkoti, joka oli ensimmäinen päiväkotini. Päiväkotirakennus Sorvarinkadulla on yksi puutalo-Kuopion vanhoja rakennuksia.

Kuvissa Sorvarinkatu  ja Minnan Päiväkodin punainen rakennus vuonna 2015 ja 30-luvulla. 30-luvun kuva on kirkolta toiseen suuntaan, päiväkodin rakennus on kuvassa vasemmalla.

Vanha kuva on Korttelimuseon näyttelystä "Puutaloasumisen ihanuus ja kurjuus". Suosittelen näyttelyä vanhasta Kuopiosta kiinnostuneille, näyttelyssä on runsaasti hurjan mielenkiintoisia ennen-jälkeen -kuvia Kuopion keskustasta.

Valkeisenlampi

Kuopion oma "Central Park". Kivenheiton päässä torilta sijaitseva vehreä puistoalue joka on kunnostettu upeasti sitten minun aikojeni. Lampi uimarantoineen oli suosittu ulkoilualue jo lapsuudessani, mutta sittemmin alue suunniteltiin kokonaan uusiksi ja on nyt entistä viehättävämpi. Lampea kiertävältä kävelyreitiltä avautuu klassinen Kuopio-maisema Puijontorni-siluetteineen.

Väinölänniemen ohella kesä-Kuopion picnic-kohde numero yksi. Oma äitini kuuluu muuten kesäisin lammen "peruskalustoon" ja jos aurinko vain paistaa, löytää Äiti Karkkipäivän täältä takuuvarmasti viltiltään kirjansa ja eväskorinsa kanssa :)

Valkeisenlampi kesällä 2013.

Valkeisenlampi 1920-luvulla (kuva Korttelimuseon näyttelystä.)

Valkeisenlampi huhtikuussa 2015.

Kylpevän naisen patsaan kohdalla syötettiin aina lapsena sorsia.

Valkeisenlammen rakkain hahmo löytyy kuitenkin lammen toiselta puolelta, leikkipuistosta, joka kantaa nykyään nimeä Uppo Nallen puisto.

Kula-Kalle! Tämä karuselli on ollut samalla paikalla lapsuudestani saakka. Maalipinta on vaihtunut, mutta Kula-Kalle seisoo paikoillaan. Minun lapsuusvuosinani se oli haalean turkoosi.

Onko tämä karusellityyppi tuttu muillekin kuin Kuopion asukeille? Luulisi näitä olleen muuallakin, mutta en ole nähnyt Kula-Kallea kuin Kuopiossa. Täällä kaikki tietävät Kula-Kallen. <3 Tai tiesivät ainakin ennen.

Hanna Partasen leipomo

Ei Kuopio-viikkoa ilman Hanna Partasta. Eihän Kuopiosta voi edes puhua ilman mainintaa kalakukoista ja lihapiirakoista...! :) Suosituimmat sellaiset leipoo Hanna Partasen leipomo, joka on toiminut samalla paikalla Kasarmikadulla jo 30-luvun alusta. Hanna Partanen on Suomen kuuluisin kalakukkoleipuri, kutsutaanpa häntä myös kaikkien kalakukkojen äidiksi, jonka ansiosta kukko on levinnyt ympäri Suomea.

Hannan "lihikset" olivat pienen Sannin suurinta herkkua. Vähän varttuneempi Sanni valitsi mieluummin riisipiirakan tai omenahillomunkin. Kalakukkoon minulla oli ristiriitainen suhde. Kalakukko on ruiskuoreen leivottua kalaa ja rasvaista siankylkeä. Ihra ällötti minua suuresti, mutta jotenkin kierosti silti tykkäsin kukosta, etenkin sen kuoresta. Maku, jossa yhdistyivät ruis, sian rasva ja kala, oli samalla outo mutta koukuttava. En ole syönyt kukkoa täytettyäni 15, jolloin luovuin lihan syömisestä.

Kukkoja paistetaan Partasen leipomossa edelleen alkuperäisessä uunissa (kuva ylhäällä oikealla).

Alhaalla oikealla riisipiirakoita valmistumassa.

Jos ette ole maistaneet a) kalakukkoa tai b) Hannan lihapiirakoita tai "riisareita", suosittelen ehdottomasti pistäytymään Kuopion visiitillä tähän historialliseen, sympaattiseen leipomoon. Uunituoreen kalakukon voi noutaa leipomosta iltaisin kello 20-20.30. Myyntivaunu torilla on paikalla maanantaista lauantaihin 7.30-14.30.

.

Tähän on hyvä päättää Kuopio-viikon sarja. :)

Ai niin. Vielä yksi juttu.

Pääsin sitten vihdoin käymään Asemakoulun salissa....! <3

Ensi kertaan, Kuopio! :)