”Jos haluat tuntea itsesi rumaksi, mene Souliin”, kuului Helsingin Sanomien provokatiivinen otsikko. Onnistunut sellainen, sillä kiitos tämän otsikon, päätin täysin spontaanisti buukata matkan Koreaan.
Kolme viikkoa Etelä-Koreassa, ja en voi olla Hesarin kanssa samaa mieltä. Soulin kaduilla et tunne itseäsi rumaksi, mutta pinnan alla on jotain toisenlaista rumaa, jota katukuvan huoleton tyyli ei paljasta.
Eteläkorealaiset suhtautuvat ulkonäköön lähes pakkomielteisesti, sanotaan. Maan kauneusleikkausluvut hipovat maailman kärkeä. Ulkonäkö on todella tärkeää.
Perillä odotti kuitenkin ulkoisesti toisenlainen todellisuus - mutta ironista kyllä, nimenomaan ulkoisesti. Ulospäin tavallista voimakkaampi ulkonäkökeskeisyys ei juuri näy, ei turistille joka viettää maassa viikon tai neljä. Soulilaisten tyyliä ja yleistä habitusta voi parhaiten kutsua englannin kielen sanalla casual: rento, mukava ja käytännöllinen.
Katutyyliä Koreassa:
Myeong-dong
Hongdae
Busan
Kaiken kaikkiaan, nuorten, yleisesti kai trendiherkimpänä pidetyn pari-kolmekymppisen väestönosan pukeutumistyyli oli mallia lyhyt hame tai boyfriend-housut ja löysä, muodot kätkevä yläosa. (Sain kuulla, että Etelä-Koreassa säärinäkyvyys on jees, rintojen ja dekolteen korostus ei, ja käsite ”tissivako” ei kuulu tämän maan pukeutumiskulttuuriin.)
Hiukset ovat auki tai ponnarilla; kampauksia, tupeerauksia tai kiharruksia ei näy. Meikki on luonnollinen ja eleetön, Koreassa ollaan niin kaukana meillä vallalla olevasta vahvan veistetystä Instagram-meikkityylistä kuin olla voi. Kulmakarvat ovat erittäin luonnolliset ja contouring-paletit saavat täällä hyvin hellää kättä.
Olin… ilahtunut. Ja ehkä vähän hämmästynyt, kun odotin jotain ihan muuta.
Olin saapunut maailman kauneustrendien pääkaupunkiin valmistautuneena totaaliseen ”Kuka ei kuulu joukkoon” -kokemukseen, ja yhtäkkiä tunsinkin oloni oikein kotoisaksi. Huppareita, lenkkareita, löysiä t-paitoja, huolettomasti sitaistuja hiuksia ja hillittyjä, kantajansa piirteitä luonnollisesti korostavia meikkejä. Hei, tykkään…!
Mutta, katukuvassa ei näe sitä, mikä porisee pinnan alla. Löysien huppareidensa alla korealaisten suhtautuminen ulkonäköön on huolestuttavan elämäähallitsevaa.
Viimeistelty meikki ja huolellisesti hoidettu iho eivät ole lopulta kuin jäävuoren huurteinen huippu. Tärkeintä on olla erittäin hoikka ja yllättävää kyllä, näyttää tyylillisesti samalta kuin muutkin. Samalta kuin enemmistö.
”Täällä arvostellaan ja vertaillaan koko ajan. Ihan koko ajan”, Airbnb-emäntäni – ja nyttemmin ystäväni Ellayna kertoi. Ellaynan mukaan tyypillinen korealaisnuori ei halua erottua joukosta esimerkiksi erilaisella pukeutumisella tai persoonallisella tyylillä (puhumme nyt tietysti yleisellä tasolla, toki aina on oman tiensä kulkijoita ja vastakulttuurin edustajia). Ihanne on näyttää hyvin yhdenmukaiselta, samalta kuin "kaikki muutkin". Kadulla näkemäni tuntui vahvistavan Ellaynan kertomaa.
”Oikeanlaisen” rentouden tasapaino on herkkä; jos pukeudut liian hienosti, sinua arvostellaan (”Oopperaanko tuo on menossa”), jos pukeudut liian arkisesti, sinua arvostellaan (”Ei kai nyt tuollaisissa tossuissa voi lähteä ulos”).
Ja se paino.
Korealaiset seuraavat julkkiksia intensiteetillä, joka saa pohjoisamerikkalaistyyppisen kiinnostuksen viihdestaroihin näyttäytymään leppoisana.
Kerroin aiemmin, että Googlen sijaan korealaiset käyttävät paikallista Naver-hakukonetta. Naverin etusivu näyttää aina valmiiksi listauksen kuumimmista korealaisista puheenaiheista, ja tyypillisesti näihin aiheisiin kuuluvat julkkikset ja miten he ovat viime aikoina onnistuneet laihdutuksessa. Julkkisten painoa pidetään viitearvona ”oikealle” painolle, ja julkkikset taas pyrkivät alipainoon. Ellaynan mukaan heidän painonsa todennäköisesti ilmoitetaan alakanttiin, mutta se on PR-välttämättömyys maassa, jossa hoikkuus on kaikkein ihailluin ja tavoitelluin ulkoinen ominaisuus.
Ellayna näytti minulle esimerkin painon painoarvosta. Kun Naverista hakee korealaisia julkkiksia, hakutuloksissa ilmoitetaan heidän painonsa. ”Tämä on standardi”, Ellayna kertoo. ”Paino on itsestään selvästi julkista tietoa. Se kiinnostaa kaikkia kuitenkin, ja painon kertomatta jättäminen julkisesti olisi epäilyttävää.”
:(
Jos tavallisen kansan keskuudessa arvostellaan ikävästi, julkkiksia arvostellaan todella rankasti. Pienikin painonlisä huomioidaan ja sitä käsitellään mediassa. Sitten julkkikset laihduttavat päästäkseen takaisin ihanteeseen (ja ihannehan ovat he – sairas noidankehä), ja heidän laihdutusvinkkinsä ovat luonnollisestikin suuresti seurattuja ja kopioituja.
Laulaja-näyttelijä Iu kertoi pudottaneensa painoa syömällä päivässä omenan, jogurtin ja yhden bataatin. Toinen julkkisnainen kertoi onnistuneensa metodilla, jossa hän söi kullakin aterialla vain kolme lusikallista (kuvassa).
Eteläkorealaiselta keskustelupalstalta:
Ellaynan mukaan korealaisnuoret tuntevat tarkasti ihannepainot kullekin pituudelle, ja esimerkiksi Ellaynan, joka on 165 cm pitkä, täytyisi mielellään painaa 50-51 kg jotta hän olisi yleisesti hyväksytyissä lukemissa.
Ellayna kuuluu korealaista ihannetta vastaan kapinoiviin, mutta myöntää, että häntä ahdistaa tietoisuus siitä, ettei hän ole ihannelukemassa. Pyrkimys hoikkuuteen on etsautunut niin syvälle korealaisnuorten mentaliteettiin. Kalorien laskeminen on kuulemma arkea – ja saatoin vain ihmetellä, mihin rakoon paikalliset syövät niitä uppopaistettuja vehnällä ja sokerilla kuorrutettuja katuruokaherkkujaan. Ehkä he eivät syö päivän aikana mitään muuta..?
Kaduilla kyllä näkee myös painoihanteen tuolla puolen olevia ihmisiä - ja ihan onnellisen ja iloisen näköisiä sellaisia. Mutta totta on, että ylipainoisia näkee Koreassa huomattavasti vähemmän kuin monissa länsimaissa.
"Haluaisin muuttaa pois Etelä-Koreasta", Australiassa puoli vuotta asunut Ellayna kertoi minulle. "Ulkonäköobsessio ja jatkuva arvostelu ja vertailu ei ole tervettä."
Ihan oma lukunsa ovat Etelä-Korean itsemurhatilastot. Itsemurha on 10-30-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, ja toiseksi yleisin 40-vuotiaiden keskuudessa.
Nuoria itsemurhiin ajaa koulumenestyksen paine ja vanhempien odotukset, myöhemmässä iässä työelämän stressi. Iltalehden parin vuoden takaisen jutun mukaan lukuisat eteläkorealaiset julkkikset ovat päätyneet tekemään itsemurhan viimeisen 10 vuoden aikana menestykseen ja ulkonäköön liittyvien paineiden ajamina. Jutussa kerrotaan myös järkyttävän kuuloisesta keinosta vähentää itsemurhia - Etelä-Koreassa on kehitetty valehautajaiset, joissa masentuneet ihmiset pääsevät kokemaan, miltä tuntuu käydä lähellä kuolemaa. Kokemuksen toivotaan herättävän heidät tajuamaan, että elämä on elämisen arvoista.
Tämä kaikki teki minut surulliseksi ja aika ahdistuneeksi.
Mistä ihmeestä tällainen kulttuuri on kehittynyt? Hoikkuutta, menestystä ja kauniita kasvoja ihannoidaan monessakin kolkassa maailmassa, mutta ei ehkä ihan näin pakkomielteisesti. Miksi juuri Etelä-Koreassa on näin..?
BB-voiteiden ja tyynymeikkivoiteiden pinnan alla on vähemmän iloinen kauneuden maailma....
Kaupallinen yhteistyö: Avon
Lupasin palata Avon–yhteistyön tiimoilta vielä sarjan lempituotteisiini.
Niitä ovat ehdottomasti huulipunat, jotka saivat meikäläisen pitkästä aikaa käännytettyä enemmän huulipuna- kuin kiiltomoodiin.
Kalpeahuulisena käytän aina jotain huulimeikkiä, mutta nopean ja vaivattomasti ylläpidettävän meikin ystävänä olen kuulunut luontaisemmin läpikuultavien kiiltojen faniklubiin.
Toisaalta, tiedän kuitenkin että huulipuna sopii minulle tosi hyvin. Ja itse asiassa, olen oivaltanut, että se sopii minulle yhä paremmin ja paremmin iän kertyessä.
Nuorempana suosimani look jossa värikkäät, jopa räikeät silmämeikit yhdistyivät luonnollisempiin huuliin näytti silloin tosi hyvältä, mutta on myönnettävä, että nyt vuosien kilahdellessa mittariin ja, köh, silmien alueen juonteiden vääjäämättä lisääntyessä, on päinvastainen painotus meikissä imartelevampi. En yhtä mieluusti enää vedä huomiota silmiin, enkä edes yritä luoda veltostuneille luomille yhtä monisävyisiä meikkejä vivahteikkailla varjostuksilla.
Huulipainotteinen meikki sen sijaan tuntuu raikkaalta ja jopa nuorentavalta.
Mark-valikoiman mielettömät huulipunasävyt ja kuivahuulisellekin sopivat koostumukset inspiroivat minut uudelle vaihteelle meikkityylin suhteen, ja muutama huulipuna on löytänyt pysyvän paikan käsilaukustani.
Mark-sarjassa on kaksi huulipunalinjaa; The Bold ja Plump It.
The Bold on kuvauksensa mukaisesti vahvapigmenttisempi ja Plump It –laatu taas hoitavampi, sisältäen huulia täyteläistäviä ainesosia, mutta minusta kumpikin laatu tuntuu huulilla hyvin samankaltaiselta ja pigmenttiä piisaa kummassakin. Ehkä Plump It –punat ovat aavistuksen voidemaisempia, mutta värien voimakkuudessa ne eivät mielestäni kalpene The Boldille.
Swatchasin tähän suosikkisävyjäni kummastakin laadusta. Herkullisia, voimakkaita sävyjä kuin myös muutama hillitympi murrettu ruusuinen sävy. Olen valtavan tykästynyt etenkin marjaisiin ja murrettuihin roosan sävyihin, ne pukevat minua mielestäni parhaiten.
Muistaako joku tosi pitkään kyydissä keikkunut lukija oranssin kauteni..?
Olin pari vuotta ihan heikkona oransseihin huulipuniin ja kynsilakkoihin. Nyt en osaisi käyttää oranssia ainakaan huulilla, ehkä se riitelee hiusten kanssa? Koralli kyllä menee, korallissa on jotain vastustamatonta…
Mad For Mauve
Beremarkable-boksiin valitsemani Uptown Pink -sävyn ohella (näkyy postauksen ekassa meikkikuvassa) lempparikseni on noussut murrettu harmaanliila, Plump It -linjaan kuuluva Mad For Mauve. Tätä sävyä olen käyttänyt ihan eniten - ei ehkä yllättävää. :)
Mad For Mauve on helppo sävy ja hieman läpikuultavampi pigmentiltään kuin muut Mark-suosikkini.
Peony Pop
Toinen suosikkini on korallista osastoa; The Bold -huulipuna sävyssä Peony Pop.
Ihanan tyttömäinen, ja oikeastaan kun näitä kuvia katsoo, sopii minulle jopa ehkä parhaiten. Peony Popin lämpimämpi kontrastisuus violettiin yleisilmeeseeni tekee kokonaisuudesta jotenkin tosi kivan ja heleän.
Hi-Def Plum
Kolmas suosikkini on selvästi rohkeampaa osastoa; Hi-Def Plum. Upea, syvä aniliiniluumu.
Sävy on The Bold -linjasta ja se todellakin on bold.
Näiden lisäksi jo edellisessä postauksessa nostamani Plump It –kiillot ovat jääneet vakkarikäyttöön. Mentolia sisältävissä huulilla kevyesti kihelmöivissä, hoitavissa kiilloissa on jotain koukuttavaa, huuleni vain tykkäävät niistä ihan hirmuisesti.
Olen käyttänyt Plump It Glosseista eniten Pink Pout (erittäin läpikuultava, neutraali roosabeige) ja Nude (läpikuultava persikkabeige) -sävyjä, ne ovat juuri sellaisia luonnollisia "käy-mihin-tahansa-tilanteeseen" sävyjä. Myös täysin väritön Clear-sävy päätyy usein huulilleni, se on vähän niinkuin huulirasvaa :) Tuntuma näissä on todella hoitava ja huulet jäävät miellyttävän kosteutetun ja liukastetun tuntuisiksi, näillä voi hyvin korvata huulirasvan.
Mark Plump It –huulipunat maksavat 10€ ja ovat parhaillaan Avonin sivulla tarjouksessa 6,95€.
Plump It –huulikiillot ovat nekin tarjouksessa 6,95€.
The Bold -huulipunat ovat seuraavan kerran tarjouksessa (6,95€) 19. lokakuuta alkavassa kampanjassa. Avonilla on Suomessa USAsta poikkeava tapa myydä tuotteita, ja eri kampanjoihin valitaan eri tuotteita. Koko valtavan valikoiman kaikki tuotteet eivät siis ole koko ajan myynnissä.
Avonilta tilaus hoituu näin:
Tuotteita voi tilata Avon-kauneusneuvojan kautta tai netistä rekisteröimällä itselleen oman asiakasnumeron Avonin nettisivuilla. Asiakasnumeron saatuaan voi tilauksen maksaa maksukortilla tai laskulla. Kauneusneuvojalta tilatessa maksu- ja toimitustavat sovitaan kauneusneuvojan kanssa.
Tilatessa tuotteita asiakasnumerolla tilauksen postimaksu on 5,50€ (Postiin, pakettiautomaattiin tai Matkahuollon toimipisteisiin toimitettuna) tai ilmainen, jos tilauksen arvo ylittää 80€. Kotiinkuljetus maksaa 8,50€.
#BereMarkable-kauneusboksejani on vielä saatavilla joitakin kappaleita ja sellaisen voi tilata täältä.
Boksi sisältää CC-meikkivoiteen, peiteaineen kahdessa sävyssä, ripsivärin, luomivärin, eyelinerin, poskipunan ja huulipunan ja hintaa boksilla on vain 39 euroa. Tarkka esittely boksin sisällöstä löytyy täältä.
Tilaa vaikka joululahjaksi siskolle ja kaverille! :)
Voinkin tässä muuten samalla paljastaa, että myös toinen kauneusbloggaaja on saanut koota Mark-tuotteista oman boksinsa, ja se ilmestyy joulukuussa. Mielenkiinnolla odotan, mitkä tuotteet ovat päätyneet hänen suosikeikseen ja valinnoikseen. :) Jätetään vielä salaisuudeksi kuka bloggaaja hän on...! :)
Ainiin - tämä on pakko jakaa. Miten hassuja sattumia aina välillä tapahtuu...
Osa teistä ehkä muistaa ateenalaisen ystäväni Mariannan, joka on seikkaillut blogissa moneen otteeseen Kreikka-postauksissani. Marianna on ihan ultimate-huulimeikkityttö, hänellä on aina joko huulipunaa tai sävytettyä huulirasvaa. Viimeksi pääsiäisreissullahan sain testata häneltä sitä hullunkurista korealaista "Romanttinen Karhu" -huulipunaa... ^_^
Ehdin tavata Mariannaa pikaisesti perjantai-iltana Ateenan lentokentällä, kun meillä oli neljän tunnin odotus ennen Santorinin lentoa. Ja - Mariannalla oli sattumoisin huulillaan Avonin uutta Lip Lacquer Matte -huulipunaa..! Olin vain että tiedätkö mitä, olen juuri tehnyt yhteistyötä kyseisen firman ja merkin kanssa..! Jokseenkin hullu sattuma. :)
Mariannan sävy on nimeltään TKO.
Mariannalla oli vieläpä tuomisina minulle yksi violetti Lip Lacquer Matte -sävy...! :)
Be Blushed -poskipunat sävyissä Candy Flush, Cheeky Melba, Desert Rose ja Soft Peach
Huulipunien lisäksi muita Mark-tärppejäni ovat tosi hyvät geelikynät (kuvassa sävy Tropical Teal) ja kauniit poskipunat - kerrankin jollain sarjalla on poskipunakokoelma, jonka kaikki sävyt ovat käyttökelpoisia - ei yhtään liian räikeää, ruskeaa tai muuten vain outoa sävyä.
*
Kiitokset vielä Avonille tästä superhauskasta mahdollisuudesta sukeltaa minulle ihan uuden meikkimerkin maailmaan. Taskuun jäivät ainakin värikkäämmät huulet ^_^ <3
terveisin,
huulipunatyttö
Olen viimein saanut vastauksen minua vuosia mietityttäneeseen kysymykseen: miksi tietyt puhdistusaineet jättävät ihon narisevan, nitisevän tuntuiseksi ja toiset eivät?
Photo by Callie Morgan on Unsplash
Tarkoittamaani tunnetta voi verrata ajatukseen vastapestystä ikkunasta; kun vedät pesulastaa tai sormia ikkunan pintaa pitkin, kuuluu nitinää ja kitka hidastaa lastan ja sormien liikettä. Jos taas levität ikkunan pinnalle rasvaa tai öljyä, ei kuulu nitinää ja sormet liukuvat pintaa pitkin liukkaasti ja vaivatta.
Tuo rasvakerros on kuin ihon pintaa suojaava happovaippa eli hydrolipidikalvo. Emäksinen pesuaine pesee sen pois, jättäen nitisevän pinnan. Hapan puhdistustuote taas ei liuota hydrolipidikalvoa.
Vastaus kysymykseeni on siis puhdistustuotteen pH-arvo, vastaus, jota olin aiemminkin pitänyt todennäköisenä mutta johon nyt sain vahvistuksen. Kosmetiikan kemian nörtti on tyytyväinen kun sai tälle vihdoin tieteellisen selityksen :D
Sain kimmokkeen pohtia puhdistusaineiden pH:ta jälleen Korean matkalla, jossa havainnoin, että hyvin moni ostamani putsari jätti ihanan hemmottelevasta, kermaisen pehmeästä vaahdostaan huolimatta ihon todella ikävän tuntuiseksi huuhtelun jälkeen. Vaahto: deluxe, jälkitunne: floppi. :(
Taidan olla tällainen liukuvien pintojen ystävä ja kitkan vastustaja, heh, kun hiuksia pestessäkin koen suunnattoman vastenmielisenä jos shampoo pesee hiukset niin voimakkaasti, että sormet eivät enää kulje hiusmassassa vaivattomasti.
Kiitos lukijan jättämän kommentin, jossa minua ojennettiin puuttellisesta perehtyneisyydestäni koskien aasialaisten putsareiden pH-arvoa, uppouduin pH:n ja puhdistusaineiden maailmaan niin perusteellisesti, että pian minulla oli paljon nitisevää pintaa laajemmalle ulottuva käsitys kosmetiikkatuotteiden pH:n vaikutuksesta ihon kuntoon.
Lukijan pointti tosin kumoutui hänen vinkkaamallaan sivulla, joka vahvisti sen mitä olin kirjoituksessani arvellutkin; Aasian markkinoilla valtaosa puhdistusvaahdoista on emäksisiä, ei pH-tasapainotettuja.
Kuvakaappaus: Fifty Shades Of Snail -blogi
Asiaan perehtyneet, tiedostavat bloggaajat ovat nostaneet puhdistustuotteiden happaman pH:n tärkeyden tapetille ja moni on päätynyt vaihtamaan ihanat kermaiset supervaahtonsa hellävaraisempiin puhdistusvaahtoihin.
Pehmeä, iholla ylellisen tuntuinen vaahto saattaakin olla "susi lampaan vaatteissa" ja tehdä iholle itse asiassa hallaa pitkässä juoksussa.
Kuvakaappaus: Snow White And The Asian Pear -blogi
Seikkaillessani näillä todella (niin tieteellisellä kuin kosmetiikkafriikin intohimoisella) pieteetillä ihonhoitoon paneutuvissa blogeissa, opin valtavasti uutta pH:sta ja sen merkittävästä vaikutuksesta mm. akneihon, atooppisen, ihottumaisen tai yleisesti tulehdusherkän ihon hoidossa.
Jos sinulla on joku näistä iho-ongelmista, herkkä iho tai olet yleisesti kiinnostunut vahvistamaan ihoasi ja parantamaan sen suojakykyä, suosittelen ehdottomasti lukemaan nämä (tieteellisiä tutkimusviittauksia vilisevät) blogikirjoitukset: Skincare Discovery: Why the pH of Your Cleanser Matters ja The Importance of Fatty Acids, pH and The Moisture Barrier: How I Eliminated My Acne and Decreased My Skin Sensitivity.
Photo by Christopher Campbell on Unsplash
Jos et jaksa lukea, niiden sanoman voi tiivistää seuraavaan: terveen ihon pH on hapan, noin 3-5,5, ja iho hyötyy siitä että sen pinta pidetään happamana. Happamuus edesauttaa hydrolipidikalvon pysymistä ehjänä, ja ehjä hydrolipidikalvo suoriutuu parhaiten tehtävästään: estää kosteuden haihtumista iholta ja suojata ihoa (ja sitä kautta koko elimistöä) bakteereilta, viruksilta ja muilta hapanta vieroksuvilta mikro-organismeilta.
Jos altistat ihoasi jatkuvasti emäksiselle pH:lle, edesautat bakteerien ja sienien pääsyä ihoosi, ja samalla iholta haihtuu kosteutta ja se kuivuu.
Korkealle pH:lle altistettu iho on jatkuvassa herkkyystilassa ja kaikin puolin heikommin suojattu ulkoisilta ärsykkeitä. Se kuivuu, sitä kutiaa, se reagoi herkemmin erilaisiin tuotteisiin, ainesosiin ja ilmastonmuutoksiin ja tulehtuu herkemmin. Jokaisen kannattaisi hoitaa ihonsa hydrolipidikalvoa ja pyrkiä pitämään ihon pH terveellä tasolla, joka on 3-5.5.
Yksinkertaisimmillaan:
.
Kosmetiikan kemianörtti Sanni säntäsi Koreasta kotiin päästyään välittömästi apteekkiin ja osti viimein, kaikkien näiden vuosien jahkailun jälkeen, pH-liuskoja.
Valitsin testijoukkoon kotoa löytyviä suosikkeja ja Korean matkalta tuodut "nitisevät" vaahdot sekä ei-nitisevän Misshan Super Aquan. K-Beauty-blogeista olin jo lukenut, että Misshan Super Aqua-sanahirviö-putsari kuuluu monien suosimiin happamiin putsareihin.
Ensin nämä "pahikset": Skinfoodin Cheese Cleansing Foam (ehh, kuka arvaa miksi ostin sen....), Etude Housen Baking Powder BB Deep Cleansing Foam ja Iopen Ideal Cleansing Foam. Kaikki olin jo matkalla todennut a) über-ylellistä vaahtoa muodostaviksi mutta b) todella nitisevän, kitkaisen ihon pinnan jättäviksi. Näiden jälkeen todella kiristää.
Tulos (verrokkina raanavesi):
Tietenkään liuskat eivät anna ehdottoman tarkkaa tulosta (ostin ainoat jotka Yliopiston Apteekista löytyi, merkkiä MColorpHast), mutta varmasti ne jotain kertovat ja ainakin voi päätellä onko neste happamassa vai emäksisessä päässä asteikkoa.
Etude Housen Baking Powder -putsari kohosi järkyttävään pH 10:n lukemaan, ja se todella tuntuukin iholla kaikkein stydeimmältä. Iho tuntuu pesun jälkeen totaalisesti kaikesta rasvasta riistetyltä. Kaikki rasva ei kuitenkaan ole "huonoa rasvaa" vaan terveen ihon pinnassa on aina pieni määrä ihon omaa talia osana happovaippaa.
(Mutta niin vain ihot ovat erilaisia - ostin tämän Virven suosituksesta, ja Virve kuvailee omaa pesunjälkeistulostaan ihan toisenlaiseksi kuin minun nitinäni.)
Hellävaraisempi joukko: Missha Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanser, Lacto Line -pesuneste ja Lidlin Cien Cleansing Mousse.
Lacto Line on ainoa joka mainitsee pH:n pakkauksessaan; 4,5, mutta mittaustulos antoi eri lukeman.
Minun liuskojeni mukaan Lidlin Cien-vaahto on näistä happamin eli iholle hellin. Misshan lukema vastasi sitä mitä blogeista olin lukenut, "Sebamedin pH" eli 5,5. :)
Testasin vielä myös Sebamedin ja se sijoittui Lacto Linen ja Cienin väliin.
Putsarit väreissä.
Tällaista kemiannörtteilyä tällä kertaa, ja ehkä tämä avasi jollekulle muullekin oivalluksia ihon hoitoon liittyen.
Näitä voi miettiä tänä iltana lavuaarin äärellä... :)
Tästä lähtien tulen aina ilmoittamaan putsari- ja kasvovesiarvosteluissani myös niiden pH:n. Eikä pH-jutut vielä tähän lopu, arkussa on lisää....
(...ja tiedättekö mitä hullua minulle tuli mieleen... kun kerran raanavesikin on seiskaa, niin pitäisikö kropan iho tasapainottaa aina suihkun jälkeen omalla happamalla vartalovedellä jos mielisi pitää senkin optimaalisen kosteutettuna..? :D ^_^ Apua, tämä on loputon suo....)
Nyt lähempää juttua ostamistani cushion-meikkipohjista. Tai teknisesti toinen niistä on tension pact, mutta valunee kuitenkin cushion-genreen tyyppinsä puolesta.
Cushionit eli tyynyyn pakatut ohuen ohuet meikkipohjat ovat olleet Koreassa the juttu BB- ja CC-voiteiden jälkeen, ja BB:t ovatkin jo vähän so last season.
Cushion-meikkipohjatrendi on saavuttanut myös länsimaat ja monilla merkeillä on niitä jo valikoimassaan, mainstream-brändeistä ainakin L'Orealilla. Edellinen cushion-juttuni kuitenkin osoitti, että vielä on ihmisiä, joille cushion-meikki on tuntematon juttu.
Cushion-meikin juju on sen kompakti muoto yhdistettynä uudenlaiseen teknologiaan, jossa ohut, kosteuttava meikkivoide on imeytetty tyynyyn. Aiemmin kompaktit meikkivoiteet olivat paksun voidemaisia, käytännössä kiinteitä, ja niiden tuoma jälki usein aika pakkelimaista.
Koska cushion-teknologiassa käytetty meikkivoide on todella ohutta, melkein nestemäistä, sen jälki on äärimmäisen luonnollinen ja heleä. Cushion-meikkipohja taputellaan iholle kevyin painalluksin tai tiheästi "tuputellen" rasian mukana tulevalla littanalla, antibakteerisella sienellä.
Vasemmalla puolella Iopen Air Cushion -meikkivoide, oikealla Misshan Tension Pact -meikkivoide, joka markkinoitiin minulle cushionina.
Myöhemmin muuten kuulin, että Iopen cushionit kuuluvat Korean myydyimpiin ja mainitaan usein must buy K-Beauty -listoilla. Itse ostin sen ihan vain tyylikkään myymälän ja kivan pakkauksen houkuttamana..! :D
Teknisesti Tension Pact on toisenlainen pakkausmuoto kuin cushion, vaikka idea kompaktiudesta ja ohuesta meikkipohjasta on sama. Tyynyn sijaan Misshan Geum Sul -meikkivoide on pakattu rasiaan tiheän verkon alle, jonka läpi se taputellaan sieneen. Geum Sul on koostumukseltaan Iopen Air Cushionia voidemaisempi ja on ihan aavistuksen peittävämpi, mutta tekee saman tyyppisen erittäin luonnollisen ja kuulaan pinnan.
Korealaisten meikkipohjien kohdalla ongelmaksi muodostui tarpeeksi tumman sävyn löytäminen, sillä Koreassa halutaan näyttää vaalealta ja vaaleat sävyt dominoivat etenkin BB/CC/cushion-markkinoita. Ja minähän en edes ole erityisen tumma, korkeintaan medium-sävyinen, ja länkkärimeikeissä käytän light/medium-tason sävyjä. Koreassa oli eri juttu... Varsinaisten perinteisten meikkivoiteiden puolelta löytyi enemmän sävyjä, mutta cushioneissa sävyt rajoittuivat yleensä kolmeen, joista tumminkin oli minulle usein liian vaalea.
Iopen cushion-valikoimassa on kolme sävyä, 21, 22 ja 23. Tummin sävy 23 ei ole järin tumma, kuten kuvasta näkyy :)
Misshan Geum Sul -meikkipohja valikoitui minulle itse asiassa ihan vain sävynsä puolesta, sillä Tension Pact -meikkivoiteista löytynyt #3-sävy on tummempi kuin Misshan perus-cushioneiden tummin sävy.
Missha osoittautuikin ihollani paremmaksi mätsiksi kuin Iope. Iope tosin varmasti sulautuu paremmin talvella kun kesän päivetys haihtuu.
Sitten perinteisesti ennen/jälkeen -kuvia. :)
Ennen meikkipohjaa...
Iope Air Cushion Cover #23
Missha Geum Sul Tension Pact #3
Laitan vielä lähikuvat meikkipohjan tekstuurista niin sen kuulaus ja läpikuultavuus näkyvät paremmin.
Iope
Missha
Koreassa suositaan lähes kostean näköistä meikkipohjaa ja iho saa kuultaa reilusti. Ei hohtaa, kyse ei ole samasta efektistä jonka saa aikaan helmiäisenhohtoisilla highlightereilla tai strobing-tuotteilla, vaan kuultaa sen näköisenä kuin ihon pinta olisi vähän kostea. Meikkitutorial-videoilla korealaiset meikkigurut saavuttavat tämän kasteisen lookin sekoittamalla meikkivoiteeseen esimerkiksi sheavoita. Joo - kaunis keijumaisen eteerinen iho, mutta kestävä? Taitaa liueta paikoiltaan aika nopeasti videokameran sammuttua. ;)
Olen kokenut keston olevan pieni heikkous näissä cushioneissakin, ne ovat niin vesimäisiä ja kosteuttavia että eivät pysy iholla ihan yhtä hyvin kuin "perinteisempi" meikkivoide tai mineraalimeikki. Toisaalta, cushioneitakin on eri laatuisia, yhteistä kaikille on ohuus ja luonnollinen peitto mutta cushioneita on myös mattaisella jäljellä. Ehkä ne kestävät paremmin..?
Joka tapauksessa, olen tyytyväinen hankintoihini ja kauniin meikkipohjanhan näillä saa aikaan; juuri sen tyyppisen missä viihdyn eniten - luonnollisen kuultavan. En pidä meikatun näköisestä ihon pinnasta (se kuuluu rutiineissani vain juhliin), ja cushionilla saan kauniin no-makeup lookin.
Lisäksi Korean reissussa cushion-meikkipohjan korkeasta aurinkosuojasta (Iope SPF 50, Missha Geum Sul SPF 30) oli etua, kun sain meikkipohjaa korjaamalla lisättyä myös aurinkosuojaa päivän aikana.
(Ihan pakkauksen SPF-lukemiahan ei meikkivoiteella saavuta, sillä kukaan meistä ei laita meikkipohjaa niin paksua kerrosta jonka mainittu SPF-kerroin vaatisi. Mutta ohut kerros SPF50:ä tuo kuitenkin todennäköisesti noin SPF 20:n suojan, joka riittää minulle mainiosti :))
Misshan ja Iopen meikkejä ei myydä Suomessa, mutta niitä voi tilata netistä, esimerkiksi eBaysta - - ja jännää kyllä korealaista kosmetiikkaa saa nykyään myös iHerbistä..!
Misshan cushioneita ei näy iHerbillä ainakaan tällä hetkellä, mutta Iopen Air Cushion siellä on parissa sävyssä ja parilla eri finishillä. (Minulla on Cover, joka tuo heleän, kohtuullisen peittävän jäljen Iopen kuvauksen mukaan. Natural Glow tuo kuultavimman pinnan ja on peittävyydeltään miedoin.) Pakkauksessa tulee mukana yksi täyttötyyny, eli käytännössä tuotteen hinnalla saa kaksi.
Iopen löydät iHerbistä täältä. Ja suora linkki minun sävyyni. (Nämä eivät ole affi-linkejä :))
Koodillani NIJ031 saa 5% alennuksen ensimmäisestä iHerb-tilauksesta.
Kiinnostuneille vielä tiedoksi, että näköjään iHerb toimittaa cushionit myös ilman postikuluja:
Tulee varmaan laitettua myöhemmin lisääkin iHerb-Korea-tärppejä kun muutama tosi hyvä ostokseni näkyy löytyvän sieltä itse asiassa halvemmalla mitä itse maksoin tuotteista Soulissa..! :D Oh, the irony...
Kirjoittelin tuossa elokuun lopussa uudesta suomalaisesta luonnonkosmetiikan apteekkisarjasta Atopikista, ja arvatkaas mitä, unohdin kokonaan että minun piti postauksen yhteydessä myös arpoa pari settiä Atopik-tuotteita..! :D Sellaista sattuu :)
Atopikilta sitten ystävällisesti tiedusteltiin haluaisinko kuitenkin arpoa setit jälkijunassa, ja tottahan toki haluan, teillä lukijoilla ei varmaan ole mitään sitä vastaan että saatte mahdollisuuden voittaa kivoja tuotepalkintoja :)
Minulla on arvottavana Starter-setti Sensitive-linjasta sekä Anti Age -linjasta.
Kummatkin näistä sopivat herkälle ja kuivalle iholle, mutta kuten nimistä voi päätellä, Anti Age -linjan tuotteet sisältävät enemmän ikääntymisen merkkejä hoitavia ainesosia kun taas Sensitive-linja on kehitetty hoitamaan herkän ja kuivan ihon oireita siten, että iho rauhoittuu, tasapainottuu ja saavuttaa optimaalisen kosteustasapainon ja sen hydrolipidikalvo vahvistuu jotta herkkä ja atooppinen iho pystyy paremmin vastustamaan ulkoisia ärsykkeitä.
*
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, kummastako setistä olet kiinnostunut. Arvon settejä 1 kpl / henkilö, eli kahdella on mahdollisuus voittaa.
Osallistumisaikaa on lauantaihin 30. syyskuuta kello 24.00 saakka. Laitathan kommenttiisi mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Onnea arvontaan :)
Sarjasta voi lukea lisää täältä.
Olen nyt viihtynyt violeteissa hiuksissa runsaan vuoden, ja kokemusta erilaisista violeteista väreistä on kertynyt ihan mukavasti. Ajattelinkin nyt listata parhaat kokeilemani värit vuoden ajalta.
Juuri sitä ihanneväriäni eli siniseen taittavaa pastellista liilaa ei valitettavasti ole löytynyt valmiina sekoituksena sekä tarpeeksi pigmenttisenä laatuna vielä yhdeltäkään valmistajalta - paitsi mahdollisesti kampaamopuolelta L'Orealilta, mutta tarkastelen tässä nyt kotiin ostettavia värejä. (L'Orealin #Colorfulhairia ei voi ostaa kotiin vaan kyseessä on vain salonkipalvelu.)
"Tarpeeksi pigmenttisellä" tarkoitan väriä, joka tarttuu ja värjää pienemmälläkin määrällä (--> esim. lantrattuna hoitoaineeseen) eikä haalistu ihan 2-3 pesussa.
Tässä parhaat käyttämäni värit:
(Jouduin photoshoppaamaan Color Mask Paint Deep Purplen kuvaan toisesta kuvasta, koska tuubi loppui hetki sitten enkä ole ehtinyt ostaa uutta.)
1 COLOR MASK PAINT Deep Purple sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
2 BIOZELL COLOR MASK INK Mystic Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
3 L'OREAL COLORISTA WASHOUT #Purplehair yksinään
4 STARGAZER Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
KC Professionalin Color Mask Paint -sävyjä sekoittamalla saan sen ihan intensiivisimmän ja samalla lähimpänä ihanneväriäni olevan sävyn. Hento pastelliliila Lavender on osoittautunut ihan täydelliseksi pohjaksi johon sekoittaa sopivassa suhteessa pigmenttisempiä violetteja. Yksinkertaisimmillaan ihan mahtavan sävyn saa miksaamalla Lavenderiin tipan Deep Purple ja vähän Pinkadelicia.
Huono puoli: Paint-tuubit ovat kalliita ja täydelliseen väriin menee melkein yksi kokonainen Lavender-tuubi. Deep Purple -sävy tosin on taloudellinen; se on niin pigmenttistä että sitä voi käyttää kerralla todellakin vain pari pisaraa, joten tuubi kestää pitkään (minun käytössäni melkein vuoden).
Color Mask Paint -tukka
Kuvia Color Mask Paint -värjäyksestä täällä.
Biozellin Color Mask Ink -värit ovat samantyyppisiä kuin KC Professionalin Paintit, mutta halvempia (KC on kampaamosarja, Biozell "marketti"sarja).
Kummatkin ovat kotimaisia, siitä extraplussaa.
Mystic Violet + Neutral Toner -miksausta
Vaikka Biozellin Mystic Violet näyttää purkissa ihan väärän väriseltä minulle ihanteellista laventelisävyä ajatellen, siitä saa sekoittamalla oikein kivan pastellisen aniliiniliilan, joka toimii hiuksissani fantastisen hyvin taittamassa aiempien värien jättämää sinisyyttä (ei-toivottu Marge Simpson -sininen). Tuloksena aika lailla täydellinen pastelliponiliila.
Väri on myös niin voimakas pigmentiltään että sitä tarvitsee sekoituksissa vain vähän ja purkki on todella riittoisa.
Biozell Mystic Violet -hiukset
Juuri vaalennetussa "neitsyt"tukassa tulos olisi varmasti reilusti punertavampi, mutta minun tilanteessani Mystic Violet tuo tällaisen tuloksen. <3 <3
Sananen sinisen värin takertuvuudesta; violetti hiusväri koostuu punaisista ja sinisistä pigmenteistä, ja näistä punainen haalistuu nopeasti, sininen taas tarttuu tiukemmin. Tämä liittyy väripigmenttien molekyylikokoon, punainen on tunnetusti heikoimmin tarttuvia värejä. Näin ollen, vaikka saisin jollain värisekoituksella ihan täydellisen sävyn juuri sopivalla punaisen ja sinisen tasapainolla, jää väristä lopulta hiukseen eniten sinistä joka paljastuu alta pikkuhiljaa jos hiuksia ei tasaisin väliajoin värjää tarpeeksi punertavalla seoksella.
Esimerkkejä näissä kuvissa:
Punertavan liila väriseos neutralisoi kuvien tilannetta ja jättää hiukset siihen väritasapainoon joka on minulle mieleen.
Biozellin Color Mask Ink -sarjasta voi lukea lisää esittelystäni täältä.
L'Orealin edullinen päivittäiskosmetiikkavärisarja Colorista tarjoaa minulle sen ihan parhaimman sävyn jo valmiina sekoituksena, tätä ei tarvitse miksata minkään toisen sävyn kanssa. #Purplehair on niin My Little Pony -liila kuin olla voi. <3
Kuitenkin juuri se fakta, että sävyä ei parhaan (=pigmenttisimmän) tuloksen saamikseksi ole järkevää miksata mihinkään pohjaan vaan se käytetään hiuksiin sellaisenaan, tekee siitä pitkäaikaisessa käytössä epätaloudellista. Vaikka tuubi itsessään ei maksa kuin 7,90€ / 80 ml (litrahinta 98,75€), siitä riittää vain noin kahteen käsittelyyn kosteaan tukkaan laitettuna. Kun tätä vertaa vaikka Biozelliin, jonka 12,90€ / 175 ml hintainen purkki (litrahinta 73,70€) riittää jopa 10 värjäykseen, on voittaja selvä taloudellisesta näkökulmasta.
Kuitenkin tykkään #Purplehairista sen helppouden kannalta (ei sekoitussotkuja, sopiva väri suoraan pakkauksesta).
Ostin juuri uuden tuubin joka menee päähän maanantaina kun meillä on siskon kanssa värjäystreffit. Tyvikin saadaan taas vaalennettua vastaanottamaan väriä. :)
Colorista Washout -kokemuksistani ja esittelyn koko Colorista-sarjasta voi lukea täältä.
StarGazer-sävyt Soft Cerise ja Violet
StarGazerin suoraväreistä Soft Cerise näyttää purkissa lähes saman väriseltä kuin L'Orealin #Purplehair, eli aivan mainiolta, mutta valitettavasti se osoittautui pigmenttisyydeltään sellaiseksi luuseriksi ettei sillä oikein tehnyt mitään. Väri ei tarttunut nimeksikään, tai olisi todennäköisesti vaatinut levityksen kuivaan tukkaan (jolloin pigmentti suoraväreissä tarttuu vahvimmin).
Tumma Violet-sävy taas vakuutti, ja se toimii oikeastaan hyvin samaan tapaan kuin ylimpänä esitelty Color Mask Paint Deep Purple. Violet-sävy on vahvuudeltaan niin intensiivinen, että sitä voi käyttää miksaukseen Deep Purplen tapaan. Deep Purple on kuitenkin vielä StarGazer Violetiakin pigmenttisempi.
Star Gazer Violet -hiukset (sävy lantrattu hiusnaamiolla)
StarGazer on hinnaltaan (12,60€ / 70 ml) hitusen edullisempi kuin Color Mask Paint (14,50€ / 75 ml) mutta Paintin etu on sen parempi ja laajempi saatavuus ja sitä saa silloin tällöin tosi hyvään tarjoushintaan.
(Jos StarGazeria on tarjouksessa, se jää huomaamatta, koska saatavuus on niin rajallinen enkä pyöri joka viikko jälleenmyyjillä kuten CyberShopissa.)
Eilen kuvatuissa hiuksissani näkyy villi kirjo sinertävää, hopeanliilaa ja punertavaa. (Latvat näyttävät kuivilta koska en laittanut latvaseerumia - kuten näkyy sitä kannattaisi aina laittaa.... :p)
Oma hiuslaatuni on sellainen, että kotikäsittelyllä en millään saa sävystä koskaan tasaista. Shokkiväri ei myöskään näytä kerrostuvan ja "jumittuvan" hiuksiini samaan tapaan kuin monilla muilla. Olen kuullut kuvailtavan, kuinka pitkäaikaisen shokkivärikäytön jälkeen väri istuu niin tiukassa, että ylläpitokäsittelyä vaatii käytännössä vain tyvikasvu ja pituuksille riittää silloin tällöin mietopigmenttinen värinaamio. Minun taas on käytettävä värisekoituksia joka ikisessä pesussa, ja hiustenhoitorutiinini onkin muuttunut totaalisesti ponitukan myötä. Suoravärillä täytetyt minigrip-pussit kulkevat nyt mukanani kaikissa reissuissa.
Jos olisi varaa ylläpitää liilaa hiusväriä kampaajalla, kävisin ottamassa #Colorfulhair-värin joka kuukausi. Tämä helpottaisi kotihoitoa ja vähentäisi jatkuvan pigmenttikäsittelyn tarvetta. Verrattuna aiempaan violettiin kampaamovärjäykseen, #Colorfulhairin tulos oli tasaisempi ja kesto huomattavasti parempi. Mutta niin ratkaisevan tärkeää ei tasainen väri minulle lopulta ole, että sijoittaisin säännölliseen kampaajalla käyntiin; käytän nekin rahat mieluummin matkusteluun ;)
* Sis. mainoslinkkejä
Huomenta nassukat!
Aikaerosta vielä vähän kärsivä reissaaja on täällä jo viiden jälkeen herännyt tunnelmalliseen syksyiseen hämärään ja sytyttänyt kynttilät ja juonut kaksi mukillista kardemummalla maustettua vahvaa kahvia. Aaah..
Tänään blogissa jotain muuta kuin korealaista, ja aiheena on lempimerkkeihini lukeutuvan (voisi jo sanoa rakkaan) mineraalimeikeistään tunnetun Lily Lolon harppaus ihonhoidon puolelle.
Lily Lolo on tänä vuonna lanseerannut kaksi ensimmäistä ihonhoitotuotettaan: päivä- ja yövoiteen. Sain voiteet testiin Biodellyltä ja ehdin niitä jo käyttää ennen Korean reissua, mutta Lily Lolo -tuote-esittely ei oikein löytänyt luontaista paikkaa Korean seikkailuiden keskellä. Tänään on niiden vuoro :)
Lily Lolon kasvovoiteet täyttävät ainesosiensa puolesta luonnonkosmetiikan kriteerit, mutta niillä ei ole sertifikaattia. Kummatkin voiteet on tarkoitettu ihon peruskosteutukseen ja antioksidanttiseen suojaukseen kaiken ikäisille, näissä ei siis ole mitään anti wrinkle / anti age -lupauksia. Voiteet on formuloitu vailla kuivattavaa alkoholia ja ne sopivat myös vegaaneille.
24,90€ / 50 ml
Kevyt, emulsiomainen päivävoide joka sopii parhaiten normaalista sekaiholle. Koostumus erittäin miellyttävä, liukkaasti levittyvä ja nopeasti imeytyvä. Sopii erinomaisesti meikin alle. Tuoksu neutraali, ei huomiota herättävä.
Hydrate-päivävoiteessa ihoa ravitsevat, pehmentävät ja kosteuttavat jojobaöljyä, glyseroli, arganöljy, skvalaani ja aloe vera. Antoksidanttista suojaa tuovat e-vitamiini ja palsamipelargoniöljy. Erityisainesosana voiteessa on meripiikkiputken kantasoluja, joiden sanotaan vaikuttavan ihoa uudistavasti. Itse suhtaudun edelleen vähän kysymysmerkillä kasvien kantasoluteknologian todellisiin hyötyihin ihonhoidossa, mutta näissä Lolon voiteissa kyseinen teknologia ei kuitenkaan ole ihonhoidollinen tai markkinoinnillinenkaan pääpointti.
Täytyisikin muuten ottaa tuo kantasoluteknologiaan perehtyminen lähiaikojen tavoitteeksi :)
Lily Lolon päivävoidetta myy Biodelly.*
24,90€ / 50 ml
Yövoiteeksi yllättävän kevyt koostumus, tykkään tosi paljon! Raskaan rasvaiset voiteet eivät kommunikoi hyvin ihoni kanssa ja jäävät lillumaan pintaan mutta Hydrate-yövoide on täyteläisyydeltään juuri sopiva. Se on täyteläisempi kuin päivävoide mutta ei jätä rasvaista pintaa, imeytyy todella hyvin jopa uuden useampiaskeleisen (Korea... ;)) ihonhoito-ohjelmani viimeisenä tuotteena :)
Yövoiteessa on samat hoitavat ja vaikuttavat aineet kuin päivävoiteessa ja lisänä risiiniöljyä.
Hauskaa muuten, kun pitkäaikaiset yhteistyökumppanini kuten Biodellyn omistaja Tanja tuntevat mieltymykseni ja ihoni jo niin hyvin, että osaavat heittää arvauksia minkä tyyppisistä tuotteista, koostumuksista ja jopa applikaattorityypeistä tykkään. Tanja epäili, että Lily Lolon yövoide olisi makuuni liian täyteläistä, mutta pieleen meni tuo veikkaus - niinkuin Avrilin Volume-maskarankin kanssa :)
Lily Lolon yövoiteeseen voi käydä tekemässä lähempää tuttavuutta Biodellyn sivulla. *
.
Mitäs tuumaatte Lily Lolon laajennuksesta ihonhoidon puolelle? Oliko odotettavissakin..?
Onko joku jo ehtinyt kokeilemaan Lolon voiteita?
Onkohan tämä mun ensimmäinen koskaan shopping haul -postaus blogini historiassa? No ainakin varteenotettava sellainen. Kuten tunnettua, en yleensäkään shoppaile matkoillani, en juurikaan edes kosmetiikkaa (koska kotona tilanne tämä).
Nyt lähdin kuitenkin reissuun jossa yksi päätarkoituksia oli tutustua maan kauneudenhoitofilosofiaan ja kosmetiikkatuotteisiin, ja oli selvää että palaisin fyysisen tutustumismateriaalin kanssa.
Tämän verran shoppailin:
Lopulta matkalaukun paino asetti rajan ostosvimmalle, ja itse asiassa jouduin jättämään Souliin yhdet kengät ja joitain "jo aikansa eläneitä" vaatteita että sain laukun ylipäänsä kiinni ja kilot pysymään 23 kg + 8 kg sisällä.
PUTSARIT 10 kpl
KASVOVEDET 5 kpl
ESSENCET 4 kpl
KUORINNAT 3 kpl
NAAMIOT 5 kpl
SEERUMIT 1 kpl
KASVOVOITEET 5 kpl
SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl
KASVOÖLJYT 1 kpl
MEIKIT 9 kpl
HUULIRASVAT 1 kpl
KÄSIVOITEET 1 kpl
JALKATUOTTEET 3 kpl
Rakastan putsareita, joten niiden määrä oli odotettu. :) Yhden tuotteen tajusin vasta kotona olleen väärä, minun piti ostaa Innisfreen Minimum-linjan ampulli mutta koriin olikin päätynyt ihan samannäköinen toner (pyörittelin käsissäni koko sarjaa ja kaikkien pakkaukset ovat hyvin samankokoiset ja -näköiset).
Värikosmetiikkaa odotin ostavani paljon enemmän, mutta rehellisesti sanottuna, se ei inspiroinut minua juurikaan cushioneita ja Too Cool For Schoolin heikottavan ihania pakkauksia lukuunottamatta (? dinosauruskosmetiikka ?). K-Beautyn syvin olemus on ihonhoidossa, ei värikosmetiikassa, joten sijoitukset meikkeihin eivät välttämättä (cushionit poislukien..!) ole niin hedelmällisiä kuin panostus ihonhoitototuotteisiin. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä maku- ja mieltymysasioita.
Vartalo- ja hiustuotteiden ostoa en edes harkinnut painonsa takia.
Näytteitä (joista osa täysikokoisia) reissusta kertyi isohkon pussillisen verran. Pelkästään näiden testailuun saisi uppoamaan pari kuukautta.
Nätimmin ryhmiin järjesteltynä haul ei oikeastaan näytä kovin överiltä. Luulen että monen muun kosmefriikin ostoksiin verrattuna saaliini on hyvinkin kohtuullinen :)
Löysin kuin löysinkin lopulta "kunnollisen" korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin; Primeran. Aiemmin tiesin vain Innisfreen, jonka valtavassa valikoimassa on kuitenkin vain neljä Ecocert-sertifioitua tuotetta, loppuvalikoiman ollessa seka-synteettistä normikosmetiikkaa.
Primera puolestaan on parhaillaan prosessissa, jossa koko valikoima tulee saamaan sertifikaatin. Tällä hetkellä jo sertifioituja (Ecocert) tuotteita on viisi joista ostin kaksi (kuvan silmänympärysvoide ja kasvovoide, seerumi oli rehellisesti sanottuna niin pahan hajuinen että se sai jäädä hyllyyn). Primera oli myös kaikista shoppaamistani merkeistä kallein, se sijoittuu korealaisissa brändeissä hintatasolla vähän keskitason yläpuolelle ollen enemmän luksus kuin vaikkapa Innisfree. Seerumi maksoi muistaakseni 60 000 wonin kieppeillä (48 euroa), kun useimmilta muilta "perusmerkeiltä" seerumin sai puolet halvemmalla.
Edit. Hahah mikä sattuma ^_^ Siis tunti sen jälkeen kun olin julkaissut tämän postauksen, oli sähköpostiini tullut kutsu innovatiivisen eteläkorealaisen luonnonkosmetiikkasarja Whamisan Suomen lanseeraustilaisuuteen ^_^ :D Sarjalla on BDIH-sertifikaatti. No niin, siinäpä meillä nyt siis kolmas korealainen luonnonkosmetiikkasarja - ja vieläpä kohta kauppojen hyllyillä Suomessa :) Ihan mieletön ajoitus tällä uutisella. :)
Innisfreen sertifioidusta (ja ah-niin-tylsän-näköisestä) Eco Science -linjasta päädyin lopulta ostamaan vain kasvovoiteen.
Eco Sciencen silmänympärysvoide houkutti, mutta se oli jostain syystä epäloogisesti formuloitu normikosmetiikaksi sisältäen silikonia sun muita synteettisiä ainesosia. Sama juttu sarjan anti-wrinkle-täsmätuotteen kanssa (tajusin että TÄMÄ on nyt se tehotuote jota alan vakavasti kaivata silmien ympärille...), jonka inci lisäksi ei vakuuttanut aktiiviaineidensa puolesta samalla lailla kuin monen muun korealaistuotteen.
(Silmäynympärysrypyistä: nyt alkaa jo tuntua että teinköhän hölmösti kun en jatkanut sitä kollageenikuuria...)
Too Cool For School oli kiistatta yksi reissussa eniten ihastuttaneita merkkejä. Tiedättehän, kun on niitä kauppoja joissa tulee "Täältä voisin ostaa kaiken" -tunteen... Too Cool oli sellainen. Minä olen todetusti ihan järkyttävä sucker mitä tulee pakkaus-designiin, ja kun joku merkki onnistuu luomaan tarpeeksi vetoavat pakkaukset, voisin ostaa ne suunnilleen vilkaisematta ainesaluetteloihin... Siis, nämä dinosaurus-tuotteet. <3 Ei hyvää päivää, sain laittaa kaiken tahdonvoiman peliin etten ostanut koko sarjaa.
Muihin minua paikan päällä erityisesti kiinnostaneisiin / vaikutuksen tehneisiin merkkeihin lukeutuivat COSRX, Skinfood, Laneige, Iope ja muut Aritaumin myymät brändit ja jo ylempänä mainitut Primera ja Innisfree. Monen K-Beauty-fanin rakastamat söpöilybrändit Etude House ja TonyMoly vekkuleine (noh, minun silmiin lapsellisine ;D) pakkauksineen eivät lopulta niin vedonneet minuun, ainakaan sillä lailla että olisin himoinnut shopata juuri näissä liikkeissä. Misshakin jätti lopulta yllättävän välinpitämättömän fiiliksen, sielläkään ei koskaan tullut tunnetta että voisi uppoutua myymälän hyllyihin kuten Aritaumissa, Skinfoodilla ja Innisfreellä.
Tuotteisiin tutustumista hankaloitti kaiken kaikkiaan vähän ikävästi myyjien kylkeenliimautumismentaliteetti.
Lähes jokaisessa myymälässä sain heti iholleni myyjän, joka ei jättänyt minua silmistään (tai jopa kosketusetäisyydeltään) hetkeksikään. Ihan joka ikinen tuote jonka otin käsiini käynnisti myyjän myyntipuheen ja tuotteen testauspyrkimyksen iholleni, eikä toivettani saada katsella rauhassa ("I will ask for help if I need, thank you") otettu kuuleviin korviin.
Tuotteiden hypistely tällaisen intensiivisen seurannan alla ei todellakaan ole kivaa puuhaa, ja moni myyjä tuntui myös selvästi suhtautuvan aavistuksen vihamielisesti - tai ainakin peittelemättömän epäymmärtävästi - haluuni tutustua tuotteiden ainesosaluetteloihin ja siihen, että tutkin pakkauksia niin tarkasti. Sain sen kuvan, että Koreassa asiakas ei juurikaan osoita kiinnostusta ainesosiin (Primerassa sain hämmästyksekseni kuulla myyjältä; "My job is to sell the products, not know about the ingredients") ja näin ollen minun kiinnostukseni pakkausteksteihin koettiin epäilyttävänä - kuin tutkisin, onko tuotteissa jotain vialla.
Ilman myyjien ahdistelua olisin varmasti ehtinyt paneutua eri merkkien valikoimiin vielä paljon paremmin, nyt tutustuminen jäi monien myymälöiden osalta harmillisen pintapuoliseksi. Toki valikoimiin voi tutustua netissäkin, mutta ainahan se on kivempaa ja viihdyttävämpää paikan päällä :) Merkit, niiden valikoima ja imago hahmottuvat myös paljon paremmin kun näkee myymäläympäristön ja tuotteiden esillepanon.
Palailen K-Beauty-kokemuksiin epäilemättä vielä useampien postausten verran, matka oli todellakin fantastisen inspiroiva monilla tavoilla ja kirvoitti valtavasti ajateltavaa ja kirjoitusaiheita. Kulutushysteria ei ollut vähimpiä niistä.... Mutta, kuten jo eilisessä postauksessa mainitsin, mitään aasialaisen kosmetiikan käännynnäistä minusta ei tullut, joten blogi ei tule muuttumaan K-Beautyn äänitorveksi ;)
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Nyt on pari niin outoa Korea-päivää takana että tekee mieli jättää koo-jutut tänään mielestä kokonaan, ja tuntuikin mitä parhaimmalta hetkeltä "palata" Suomeen Dermosil-tuote-esittelyn merkeissä.
Aloitin Dermosilin kanssa tänä keväänä yhteistyön, jonka kautta saan parin kuukauden välein valita esiteltäväksi minua kiinnostavimmat tuotteet Dermosilin uutuuksista tai kausituotteista. Tänään esittelyssä pari tärppiä syyskuun uutuuksista.
Kuva: Dermosil
Syksyn tuotteista silmiini osui heti Sauna & Spa Kaura-tuotesarja, olinhan juuri testaillut Atopikin ihania kauratuotteita ja kaurakosmetiikka hehkui mukavan myönteisenä asiana mielessä :)
Kaura-käsisaippua, käsivoide ja vartalokuorinta ovat Sauna & Spa -sarjan uutuuksia. Tuotteet sisältävät kotimaisesta kaurasta valmistettua erittäin hienojakoista kaurajauhetta. Kaurassa on runsaasti beetaglukaania joka kosmeettisissa valmisteissa auttaa kosteuttamaan ihoa ja vähentämään ihon ennenaikaista vanhenemista. Kauraa käytetään myös atooppisen ihon tuotteissa (kuten Atopik-jutusta luitte), koska se auttaa ehkäisemään kutinaa iholla.
5,50€ / 250 ml
Kevyesti vaahtoava, miellyttävän ja miedon tuoksuinen käsisaippua helmiäiskoostumuksella.
Tästä ei sen pidempiä pakinoita saa aikaiseksi, kun kyseessä on niin yksinkertainen perustuote, mutta sen voin vielä lisätä että näissä Kaura-tuotteissa veti puoleensa myös kivan tyylikäs design. Edullista kosmetiikkaa, joka ei kuitenkaan pakkauksensa puolesta huuda halpista. Ja sopii myös miehen kylppäriin ^_^
4,90€ /125 ml
Erittäin miellyttävän tuntuinen medium-täyteläinen käsivoide, koostumus ylellinen.
Raikas hypo-tuoksu joka ei ainakaan minun nenäni mukaan viittaa yhtään kauraan. (Tuotteiden markkinontitekstissä puhutaan "myöhäiskesän viljapellon tuoksusta aavistuksella hedelmäistä raikkautta". Oikein mukavan kuuloinen tuoksukuvaus sekin mutta minun nenuni aisti näissä vain sen raikkauden :)
Käsivoiteessa on käytetty kaurajauhon lisäksi myös kauran siemenöljyä joka sisältää runsaasti antioksidantteja, rasvahappoja sekä enemmän keramideja kuin muut kasviöljyt. Käsivoide sisältää myös pehmentävää saflorinsiemenöljyä ja rauhoittavaa allantoiinia.
Uteliaille kauratieto-nurkka:
Dermosilin tuotteissa käytetty kaurajauho valmistetaan suomalaisen peltokauran Peppi-lajikkeesta, jonka beetaglukaanipitoisuus on kauralajikkeista korkein. Siksi lajiketta käytetään paljon elintarviketeollisuudessa, mutta myös kosmetiikassa. Kosmeettisessa tuotteessa beetaglukaani tukee mm. ihon uudistumisprosessia, auttaa ehkäisemään ihon ikääntymisen merkkejä, rauhoittaa ihoa ja vähentää sen punoitusta.
Sarjaan kuuluvaa kolmatta tuotetta Kaura-sokerikuorintaa (9€ / 220 g) en ehtinyt saada testiin ennen Koreaan lähtöä, koska se ei ollut vielä silloin saapunut Dermosilin varastolle. Vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalle tuotteelle sekin että ehkä tulee joskus myöhemmin testattua.
Seuraavat tuotteet olivat kuitenkin vielä Kaura-kolmikkoakin kiinnostavampi uutuus:
8,90€ / 14 ml
Miksaa oma BB-voide tai sävyttävä kasvovoide...!
Yhdistä tipat mihin tahansa käyttämääsi kasvovoiteeseen ja saat kustomoidun, kosteuttavan meikkipohjan :) Erinomainen tuote sävyttävän kasvovoiteen tai BB-voiteen käyttäjälle, tippojen määrällä saat luotua voiteeseen juuri haluamasilaisen peittävyyden. (Jos mieltymyksesi on BB-voide, sekoita Dermosil-tipat suojakertoimelliseen päivävoiteeseen.)
Annostele ensin kämmenelle kosteusvoidetta, ja lisää sitten päälle tippoja halutun peittävyyden mukaan; yhdellä tipalla tulos on läpikuultava, kolmella puolipeittävä. Ravista tippapulloa ennen käyttöä niin nestemäinen koostumus tasaantuu. Sekoita tipat voiteeseen sormenpäillä ja levitä puhtaalle iholle.
Pohjavoiteella voit vaikuttaa meikkipohjan jälkeen; onko tulos kuultava vai mattainen. Yhdistämällä tipat mattaiseen kasvovoiteeseen saat mattameikkipohjan.
Sävyjä on kaksi: Fair ja Medium. Medium on aika punertava, kuten kuvasta näkyy, joten minulle sopi päivettyneestä ihostani huolimatta paremmin Fair joka on neutraali sävy.
Ihastuin tähän tuotteeseen..!
Käytin tippoja Atopik-voiteen kanssa suhteessa 1/3 voidetta, 2/3 pigmenttiä ja sain juuri sopivan peittävyyden. Tipat ovat todella riittoisia ja pohja (eli kosteus)voidetta kannattaa annostella vain sen verran mitä normaalistikin käyttää kasvoillaan.
Tässä ennen/jälkeen -kuva Fair-sävyllä ja yllämainitulla sekoitussuhteella
Dermosilin ohjeissa sanotaan, ettei tippoja kuulu käyttää iholla yksinään, mutta myönnän että käytin kuitenkin..! :D Ja tykkäsin jäljestä tosi paljon myös sellaisenaan - alla tietysti kosteusvoide. Etenkin kuivemmalla iholla tipat varmasti levittyvät ehdottomasti parhaiten voiteeseen sekoitettuna, mutta minun ihoni hyväksyi ne ilolla myös yksinään; eivät jämähtäneet vaan levittyivät kauniisti ja samalla jättäen todella huomaamattoman pinnan - tuote kun on täysin nestemäinen eikä tee paksua maskia.
Lopuksi esittelen nopeasti Dermosilin uuden meikkivoidesiveltimen.
9,50€
Tuplakuituinen sivellin on valmistettu synteettisestä materiaalista ja sopii nestemäisten, voidemaisten sekä puuterimaisten meikkituotteiden levitykseen. Vastaa ominaisuuksiltaan yhtä eniten käyttämistäni suosikkisiveltimistä, MACin 187:ää, minkä vuoksi siveltimestä kiinnostuinkin. (Tykkään ylipäänsä tosi paljon "skunkki"siveltimistä eli näistä, joissa on tukeva pohja tummilla, lyhyemmillä harjaksilla ja kevyempi osuus pidemmillä, vaaleilla harjaksilla.)
Dermosilin sivellin on pienempi kuin MAC 187 ja harjakset hitusen napakammat. Sopii etenkin nestemäisten meikkivoiteiden levitykseen ja poskipunien ja aurinkopuuterien levitykseen silloin, kun haluat oikein kevyttä jälkeä.
Niille joille tuplakuitu- eli skunkkisivellin ei vielä ole tuttu: pidemmät, harvempaan istutetut vaaleat harjakset aikaansaavat sen, että saat levitettyä tuotteen todella kevyesti (mitä tiheämpi sivellin, sitä peittävämpi tulos) kun taas tummista harjaksista koostuva tyvi tekee siveltimestä tukevan ja todella miellyttävän käyttää.
Pelkkä yhden mittaisista harjaksista koostuva löysä sivellin leviää ja nuljuu iholla etkä saa hallittua jälkeä ja kohdistettua sitä yhtä tarkasti kuin tuplakuituisella. Skunkit on parhaita!
Täällä on muuten yksi mun kaameita, harvoja videopostauksiani jossa demonstroin skunkkisiveltimen käyttöä. Tekniikoita on kaksi, itse käytän pyörittelyä. Apua miten nuorelta mä näytän videolla...! Kyllä sitä on vanhentunut huimasti blogin aikana... no, onhan tätä jo toisaalta tullut pidettyäkin yli 8 vuotta, koko ajan lähestyen neljän kympin rajapyykkiä....
Tällaista pöhinää siis tämänkertaisissa Dermosil-uutuuksissa :) Joko joku on ehtinyt jo tilailla syyskuun lehden inspiroimana...?
Dermosilin tuotteet löydät täältä.
