Viimeisen puolentoista viikon aikana kokeilussa oli kaksi Lumenen meikkivoidetta. Double Stay on vanha tuttu, jo ties kuinka kauan Lumenen valikoimassa ollut meikkivoide, ja Luminous Touch taas uusi tulokas.
En tiedä olenko tänä talvena jotenkin vähemmän kalpea kuin viime vuonna, mutta viime talvena Double Stayn vaalein sävy Inkiväärikerma oli minulle selvästi liian tumma. Nyt se sopii kuitenkin täydellisesti. (Uusittiinkos Double Stayn koostumus muuten tässä välissä...?)
Ja hei kuulkaas, täytyy sanoa, että minähän tykkään Double Staysta! Voide levittyy nätisti, peittää hyvin ja kuivuu samettiseksi ja mattaiseksi. Se tuntuu myös ohuelta, eikä iho jää pakkeloidun näköiseksi. Päälle ei ole tarvetta laittaa puuteria. Double Stay pysyi siistinä jokaisena testipäivänä, enkä oikeastaan keksi tästä mitään valittamista. Olen jotenkin hämmentynyt. Onko Double Stay aina ollut näin hyvä?
Luminous Touch on aivan eri tyyppinen meikkivoide. Se jättää iholle läpikuultavan, valoaheijastavan pinnan ja muistuttaa jäljeltään itse asiassa hyvin paljon edellisviikolla testaamaani Laveran meikkivoidetta. Lumenen mukaan Luminous Touch sisältää paljon kosteuttavia raaka-aineita, ihan niinkuin Laverakin, mutta tässä on todettava että Luminous Touch ei tunnu iholla puoliksikaan niin kosteuttavalta ja miellyttävältä kuin Lavera. Kokeilin Luminous Touchista saman sävyn kuin Double Staystakin, eli numero 1 Inkivärikerman, mutta ihme kyllä Luminous-versio on kasvoillani paljon kellertävämpi. Koska pigmenttiä on vähän, sävy kuitenkin sulautuu ihooni. Luminous Touchista löytyy muuten myös sävy numero 0, joka on Lumenen vaalein meikkivoidesävy.
Luminous Touch ei kestänyt iholla ihan yhtä siistinä kuin Double Stay, enkä mitenkään erityisesti ihastunut tähän meikkivoiteeseen. Itse tykkään vähän peittävämmästä jäljestä. Mutta luonnollisesta, kuultavasta jäljestä pitäville tämä voi olla ihan kiva tuttavuus.
Onko joku lukija jo kokeillut Luminous Touchin? Entä löytyykö teistä Double Stayn kannattajia?
Tein kuukausi sitten blogin lukijoille kosmetiikan kulutusta ja imagoarvoja käsittelevän kyselyn, ja puran tässä osan sen sisällöstä. Kysely oli hurjan suosittu, ja siihen vastasi 2165 ihmistä. Valitsin kysymyksiin randomilla joitain yleisimpiä kosmetiikkamerkkejä selektiivisen, päivittäis- ja luonnonkosmetiikan kategorioista. Lukijat saivat vastata, millä merkillä on luotettavin ja kiinnostavin imago, ja millä taas vähiten houkuttava ja vähiten luotettava.
Selektiiviseltä puolelta luotettavin merkki oli lukijoiden mielestä Dior (65% äänistä) ja toiseksi kiipi vain viiden prosenttiyksikön erolla Clinique. Muiden merkkien jakauma meni näin: Lancôme (55%), Biotherm (52%), Sensai (45%), Estee Lauder (32%) ja Clarins (30%).
Diorin brändi henkii laatua ja ylellisyyttä, ja muotitalotausta tuo sille varmaan vielä erityistä uskottavuutta. En ole itse järin kiinnostunut merkin ihonhoidosta, ja mielestäni purkkien arvokkaan näköinen muotoilu vetoaa enemmän vanhempiin kuluttajiin. Veikkaan, että Diorin menestys tässäkin kyselyssä on ensisijaisesti meikkien ansiota. Diorin meikeistä on jostain syystä tullut käsite, ja etenkin viiden sävyn luomiväripaletit ovat jo ikoneita. Yleisestikin ottaen värikosmetiikka vetoaa nuoriin kuluttajiin ihonhoitoa enemmän, ja se merkki, jonka meikit ovat ”lyöneet läpi”, nauttii nuorten kuluttajien arvostusta.
Cliniquen suosion ymmärrän oikein hyvin. Cliniquen tuotteet ovat Dioriin verrattuna jopa edullisia, joten opiskelijallakin on niihin varaa. (USAssahan Cliniquen tuotteet ovat muuten meidän markettikosmetiikan hinnoissa.) Cliniquen imago on mielestäni nuorekas ja helposti lähestyttävä. Tuotevalikoimasta löytyy vastaus kaikkien ihotyyppien ja iho-ongelmien tarpeisiin, ja profiloituminen hajusteettomana ja erityisen allergiatestattuna brändinä on pönkittänyt kuluttajien mielikuvaa Cliniquesta luotettavana kosmetiikkamerkkinä.
Lancômella puolestaan on mielestäni aika vanhanaikainen imago, enkä itse pidä merkkiä kovinkaan houkuttavana. Minulle Lancôme on vähän niin kuin ”selektiivisen puolen Lumene”, kaikille tuttu ja turvallinen mutta jotenkin auttamattoman epätrendikäs. Olen kuullut, että Lancômella ei muuten missään muualla olisi niin korkeaa arvostusta kuin juuri Suomessa. Mielenkiintoista.
Toisin kuin valtaosa lukijoista, pidän Clarinsia hyvin kiinnostavana ja laadukkaana merkkinä. Pakkausten ulkonäkö on kieltämättä hieman täti-linjalla, mutta liekö sitten kasvipohjaisten ainesosien (ja inceihin tutustumisen) ansiota, niin koen Clarinsin tällä hetkellä ehkä vakuuttavimpana selektiivisenä merkkinä.
Päivittäiskosmetiikan puolella kaksi merkkiä olivat lukijoiden silmissä yli muiden; Lumene ja The Body Shop. Pitkään TBS piti ykkössijaa, mutta loppuluvut päättyivät näin; Lumene (71%), The Body Shop (68%), L’oreal (52%), Nivea (40%), Dr. Hauschka (38%), Garnier (20%), Pirkka ja Yves Rocher (14%) ja Olay (2%). Tässä ryhmässä käsite 'päivittäiskosmetiikka' on muuten aika löyhä, sillä osa merkeistä profiloituu tavallista "päikkäriä" korkeammalle, olematta kuitenkaan ihan selektiivistäkään.
Lumene on vähän niin kuin meidän kaikkien suomalaisten ”kansanomaisuutta”, joten luottamus merkkiin on monella jo veressä. Lumenen ”kuuluu” olla hyvä, sehän on meidän oma Lumenemme! Lumene on minustakin ehdottomasti puoleensavetävämpi brändi kuin hyllykaverinsa Niveat ja Garnierit sun muut, mutta silti se on jotenkin tajuttoman tylsä. Minulle on jäänyt niin vahvat mielikuvat 90-luvun sinivalkoisista Lumene-purkeista, ja vähemmän laadukkaista meikeistä & ihovoiteista, että minun on ollut vaikea päivittää näkemystäni 2000-luvulle.
The Body Shopinkin suosio tässä kyselyssä oli aika odotettu. TBS on hyvin vahva brändi, ja kaikki tuntevat heidän vihreät arvonsa ja herkullisilla kasviperäisillä raaka-aineilla markkinoidut tuotteensa. En tiedä, onko The Body Shopilla edelleenkään omassa luokassaan ketään varteenotettavaa kilpailijaa. Konsepti on todella onnistunut. Merkki on tavallaan jotain hienompaa kuin markettikosmetiikka, koska sitä myydään omissa trendikkäissä myymälöissä ja mainonta on tyylikästä, mutta kuitenkaan itse tuotereseptit eivät ole mitenkään erityisiä. TBS ei esimerkiksi koskaan puhu ”vuosikymmenien tuotekehittelystä”, patentoiduista raaka-aineista tai laboratorioidensa innovaatioista. He eivät siis haluakaan profiloitua minään ihonhoitotuotteiden edelläkävijänä, vaan myyvät itse asiassa hyvin tavallista peruskosmetiikkaa elämykseksi brändättynä.
Tiesittekö muuten, että Nivea on äänestetty jo monena vuotena Suomen luotettavimmaksi kosmetiikkamerkiksi? Henkilökohtaisesti pidän tuota hyvin yllättävänä. En ilmeisesti kuulu Nivean ensisijaiseen kohderyhmään, sillä en vain koe merkkiä millään lailla attraktiivisena. Jos ajattelen Niveaa, ajattelen aurinkorasvoja ja vartaloemulsioita. Sitä Nivea on minulle.
Edellisessä postauksessa puhuinkin jo antipatioistani Garnieria kohtaan, ja ilmeisesti lukijanikin jakavat tämän tunteen. Vain vastanneista 20% on vastannut pitävänsä Garnieria luotettavana ja kiinnostavana merkkinä, ja 44% pitää merkin imagoa suorastaan huonona. Mistähän tämä johtuu? Missä Garnierin markkinointi on mennyt metsään?
Itseään vastaan kääntyneestä markkinoinnista voidaan puhua ainakin Yves Rocherin kohdalla. Alun perin yrityksen leikkaa-ja-liimaa –kupongit ovat voineet tuntua hauskalta ja erilaiselta tavalta myydä kosmetiikkaa, mutta pitkässä juoksussa moni uuden ajan asiakas kyllästyi paperitilpehööriin ja halpoihin oheislahjoihin. Myös jatkuva puoleen hintaan myyminen on luonut merkille vähemmän laadukasta imagoa. Itse olen aina ihmetellyt tätä strategiaa suuresti. Miksei tuotteita hinnoitella alun perin ”oikean” hintaiseksi, ja myydä edullisesti normaalihintaan? Se toisi merkille uskottavuutta. Koska itse olen aina tykännyt Rocherin tuotteista, minua on ihan ärsyttänyt, että merkki markkinoi tuotteitaan tavallaan ”halpiksempina” kuin mitä ne ovat.
Lukijoista 51% vastasi ostaneensa kosmetiikkaa pelkän imago- ja luksusarvon vuoksi. Tämä oli aika mielenkiintoinen tulos, odotin paljon alhaisempaa prosenttia. Mutta tämä kai vain vahvistaa sen, miten suuri merkitys mielikuvilla on. Useimmista meistä tuntuu kerta kaikkiaan kivemmalta nähdä kylppärin kaapissa tyylikäs ja arvokkaan näköinen kasvovoide kuin muovinen kolmen euron rasva. Se on sitä elämyspuolta, jonka aivan hyvin ymmärrän. Itse en tosin ole enää vuosiin sijoittanut imagokosmetiikkaan, mutta nuorempana olin hyvin onnellinen, kun sain katsella hyllyn reunalla The Body Shopin tuotteita. Ne olivat siihen aikaan kalleimpia ja hienoimpia tuotteita, mitä saatoin kuvitella ostavani.
Miten te määrittelette luksuksen ja halpiksen? Onko se hinta, myyntikanava vai pakkausten ulkonäkö, joka sen tekee? Oletteko tehneet hutiostoksia imagohankintojen perusteella? Vai oletteko kokeneet, että kalliimmat ja "hienommat" tuotteet ovat antaneet rahalle sitä vastinetta, mitä haittekin?
(Ja jaksoikohan edes kourallinen lukijoita lukea tänne saakka....... sanokaa hep! ^_^) Edit 19. 2. klo 19.36. Todella mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa! Jatkan kommentteihin vastaamista sunnuntaina töiden jälkeen, nyt on sauna- ja hemmotteluillan vuoro. :)
Miten paljon eri brändien ja merkkien imago vaikuttaa ostokäyttäytymiseemme? Millaisia mielikuvia eri merkit meissä herättävät? Mikä näihin mielikuviin vaikuttaa?
(Alkuperäisestä postauksesta tuli niin pitkä, että jaan sen kahteen osaan. Kuten on jo aiemmin tullut sanottua, tämä on aihe josta voisin jutustella maailman tappiin...! :))
Imagohan muodostuu jo heti siitä, minkä näköisiin pakkauksiin tuotteet on pakattu, missä niitä myydään ja millä hinnalla. Jos merkki on meille täysin tuntematon, lokeroimme sen mielessämme heti johonkin kategoriaan mainoskuvan tai pakkauksen ulkonäön perusteella. Mainosten visuaalinen maailma on todella tärkeä mielikuvien luomisessa, ja itse kiinnitän huomiota jopa niinkin näennäisesti triviaaleihin asioihin kuin fonttiin. Voin tässä esimerkiksi tunnustaa, että kun Tigi nelisen vuotta sitten muutti BedHead-sarjan pullojen fonttia arkisempaan suuntaan, muuttuivat ne silmissäni heti vähemmän kiinnostaviksi. Minulle jopa tällaisilla asioilla on merkitystä.
Pitkässä juoksussa imagoon vaikuttaa tietysti myös word-of-mouth, eli kuluttajien jakamat käyttökokemukset ja niiden laatu. Kun joku tuote on hyvä ja toimii lupaamallaan tavalla, sana kyllä kiertää ja merkki nauttii arvostusta, oli tuote sitten pakattu kuinka rumaan hylsyyn tahansa. Samoin median uutisointi vaikuttaa jatkuvasti alitajuisesti muodostamiimme käsityksiin. Kun mediassa rummutettiin esimerkiksi 90-luvun alussa, että Pantenen sisältämä silikoni saa hiukset tippumaan päästä (hahah mikä väite!), oli Pantenen imago tahrattu pitkäksi aikaa.
Otan esimerkin selektiivisestä kosmetiikasta. Yksi sarja, jonka designia en vain oikein ymmärrä, on Dermaglow. Sarjahan on Suomessa aikamoisen huonosti tunnettu, ja tuotteet ovat kalliita. Dermaglow’n mainoksia ei koskaan näe missään, eli merkki ei jää kenellekään mieleen edes alitajuntaan. Kun suomalaiset asiakkaat ostavat kallista kosmetiikkaa, he haluavat käyttää rahansa tuttuun, tunnettuun ja ”turvalliseen” merkkiin. Kun purkilla on hintaa 80€, ei keskivertosuomalainen ihan helposti lähde kokeilemaan jotain umpituntematonta merkkiä, vaikka myyjä/kosmetologi sitä kuinka suosittelisi. Asiaa voisi auttaa, jos tuote edes näyttäisi houkuttavalta. Mutta Dermaglow’n tapauksessa tuoteparat näyttävät ihan kamalilta. Pakkaukset ovat kuin jäänne 90-luvun alusta. Ne yrittävät ilmeisesti viestittää korkean teknologian tuotekehittelyä, mutta minulle ne viestittävät vain auttamattoman epämodernia muotoilua joka ei herätä 2000-luvun kuluttajan kiinnostusta.
Vaikka purkkien olennaisin tarkoitus on tietysti ”vain” tuotteen säilyttäminen, on kaikessa (ikävä kyllä) otettava huomioon myyvyys. Tuotteita on markkinoilla satoja ja satoja! Jokaisen merkin on mietittävä tarkkaan, millä juuri heidän tuotteensa erottuisivat joukosta oikealle kohdeyleisölle. Ja mitä he kommunikoivat kohdeyleisölle markkinoinnissaan.
Otetaan sitten pari esimerkkiä luonnonkosmetiikan puolelta. Viime vuosien kahdelle tuoreelle menestysmerkille, Mádaralle ja Estelle & Thildille, on yhteistä raikas, nuorekas ja pelkistetty design ja selkeästi nuorempia kuluttajia miellyttävä visuaalinen maailma. Mádaran kaunis mainoskuvasarja ruohikossa makaavasta naisesta on todella onnistunut, ja herätti heti ainakin minun kiinnostukseni. Estelle & Thild puolestaan on tehnyt luonnonkosmetiikasta helposti lähestyttävää yksinkertaisella tuotevalikoimallaan eikä söpöistä purkeista välity samanlainen ”apteekkifiilis” kuin joidenkin perinteisempien luonnonkosmetiikkasarjojen.
Muutama merkki, jotka viestivät minulle totaalista halpuutta ja epäkiinnostavuutta ovat Sunsilk ja Garnier. Sunsilkin pakkaukset olivat ainakin ennen aivan legendaarisen halpiksen näköisiä, eikä Garnierin Fructis jäänyt kauas taakse. En osaa selittää, mikä näiden merkkien markkinoinnissa tökkii. Ne eivät vain vakuuta minua millään tavalla. Jopa merkkien logot ovat minusta halvan näköiset. Tuotteet itsessäänhän saattavat olla vaikka kuinka hyviä, mutta koska ulkonäkö ja mainonnan tuottama kokonaismielikuva ovat niin vastenmielisiä, en vain halua käyttää kyseisiä tuotteita. Sellainen voima imagolla voi olla.
Nyt kun mietin, niin visuaalisista syistä en ole koskaan ollut kiinnostunut oikein mistään päivittäiskosmetiikan sarjasta. Kylppärini hyllystä ei ole koskaan löytynyt L’orealin, Nivean tai juuri Lumenenkaan tuotteita. (Lumenella on muuten mielestäni nykyään oikein tyylikkäät pakkaukset, mutta 90-luvun sinivalkoisuus ei miellyttänyt.)
Sen sijaan olen käyttänyt Yves Rocherin, The Body Shopin ja Dermosilin tuotteita ennen innostumistani luonnonkosmetiikasta. Yves Rocherin imago on hieman kärsinyt heidän jatkuvasta alennuskonseptistaan ja postimyyntikuvastojen lippulappusmainonnasta, mutta itse olen aina kokenut Rocherin kiinnostavampana brändinä kuin vaikka Nivean. Rocherin tai The Body Shopin kasvipohjaisilla ainesosilla markkinoidut tuotteet värikkäine pakkauksineen tuovat kaltaiselleni kuluttajalle enemmän mielihyvää kuin esimerkiksi L’orealin tai muiden "markettisarjojen" androgyynit, persoonattomat pakkaukset.
Hinnalla taas ei minun kohdallani ole juurikaan merkitystä, eli en niputa jotain merkkiä ”halpikseksi” vain koska sillä sattuu olemaan halvat hinnat. Voin pitää viiden euron tuotetta yhtä laadukkaana kuin viidenkymmenen.
Teksti loppuu nyt vähän niinkuin seinään, mutta jatkoa seuraa huomenna lukijakyselyn sisällön merkeissä. :)
(Olen kirjoittanut blogissa aiheesta aiemminkin, jutun päivittäiskosmetiikan imagopohdinnasta löydät täältä.)
Tässäpä kaksi arkimeikkilookkia viime päiviltä; perusruskea ja värikäs. Tuon värikkään mätsäsin kynsiini, jotka muuten olivat minusta aluksi hyvinkin pirteä kokonaisuus mutta kyllästyin niihin alle vuorokaudessa.
Kynsissä Mavalan Acid Yellow (keltainen) ja Samoa (koralli) sekä China Glazen Entourage (vihreä).
Luomilla Mad Mineralsin Lemon Drop (vaaleankeltainen), Coastal Scentsin Coral (koralli) ja Make Up Storen Eclipse (vihreä). Yhdistin sävyihin sinivioletin rajauksen, ihan vain kun se tuntui hauskemmalta idealta kuin musta.
Perusruskean tein YSL:n Afrique-paletilla, jonka esittelin blogissa joku aika sitten. Todella näpsäkkä matta paletti, jolla saa kauniin, harmonisen arkimeikin. Pidän kovasti tuosta kellertävästä sävystä, joka tekee meikistä asteen kiinnostavamman kuin pelkät vaaleat ja beiget sävyt.
Huulilla uusimpiin lempparihuulikiiltoihini kuuluva Estee Lauderin Honey Flower. Hankin sen jo viime kesänä, mutta olen alkanut käyttää sitä vasta viime aikoina. Tykkään hurjasti tällaisista luonnollisista huulikiilloista.
***
Oli muuten kiva päivä Tukholmassa. Niin kiva, että myöhästyin sitten bussistakin kun Virven kanssa riitti juttua kaakaomukien ja laskiaispullien äärellä. Piti ottaa taksi satamaan, ja ehdin laivaan 10 minuuttia ennen sen lähtöaikaa! ^_^
Kosmetiikkaostossaldoksi jäi neljä MAC-luomiväriä. Ja ette muuten usko, miten perustylsiä sävyjä ostin! Ihmeellistä, mutta haaveilen tällä hetkellä neutraaleja perussävyjä sisältävästä MAC-paletista.
Ensi kerralla sitten lisää. :) Tukholmasta on kiva ostaa näitä paletteihin täytettäviä nappeja, joita Suomen MAC-pisteistä ei saa.
Tämä on varmaan oudoimpia bloggauksia, mitä olen tehnyt, mutta minulla on tylsää laivalla enkä saa unta. Olen matkalla Tukholmaan, jossa on huomenna luvassa ainakin Virven kanssa juoruilua. ^_^
Siis ensinnäkin. Lupasin jo itselleni, että en enää kirjoita Graffiti-lakoista, mutta mitä helkkaria. :) Tänään (tai siis eilen, nythän on jo aamuyö) myymäläämme ilmestyivät kevään uudet Graffiti-lakkasävyt, ja olin taas ihan innoissani. Pakkkkko saada. Vaikka nämä lakat ovat jo saaneet totaalisen teinileiman, niin en välitä. Mun mielestä nämä ovat vain ihan mahtavia.
Uutuussävyt ovat vaaleanbeige Latte Queen, tummanruskea All City Brown, vaaleansininen Blue Burner ja kalpea pastellivaaleanpunainen Pink Bite. Kuva lainattu MoteBlogger-blogista, jossa on muuten aivan upeita kynsikuvia näillä lakoilla.
Mä olin välittömästi mainoskuvan uhri, ja ostin Gold Sparkles -kultalakan ja sen päälle ruskean All City Brown -graffitilakan. Kuvamateriaali on tuotettu teille laadukkaasti Viking Isabellan hytistä numero 2513 autokannen alta, läppärin kuvaamana. ^_^ (Huomatkaa etusormen supervääntynyt kynsi - se meni tuollaiseksi kun olin viikonloppuna avantouimassa! En ole ikinä ennen nähnyt sitä ihan noin vääntyneenä...! Täytyy kyllä leikata pian...)
Nämä on NIIN makeat! Harmi että kuvat on näin hirveät. :) Tällä ruskealla täytyy toteuttaa myös minttusuklaakynnet, ja hennon vaaleanpunaisenkin kanssa tämä varmaan näyttää hyvältä!
Tänään (no, siis eilen) myymälään pamahti myös IsaDoran kevätlookki Fanciful. Kunnon purkka-kasari-meininki näissä sävyissä. Puikkomainen hohdeposkipuna Glow Stick Blusher näytti tosi kivalta, samoin mintunvihreä luomivärisolo. Yllättäen päädyin kuitenkin ostamaan kokoelmasta huulipunan. Kokoelman Jelly Kiss -huulipunat ovat läpikuultavia, mehukkaan kiiltäviä ja koostumukseltaan kevyen geelimäisiä. Ihastuin sävyyn 54, Lilac Tulle. Tämän kanssa ei tarvitse rajauskynää, mikä on tärkeä aspekti kaltaiselleni huulipunia vieroksuvalle tyypille joka haluaa huulimeikin sujuvan mahdollisimman helposti.
Tässä hän on; Lilac Tulle! Raikas, kuulas pinkkiliila. Tällainen sävy minulta puuttuu. Luulen, että tulen käyttämään tätä paljon keväällä.
Tuliko jo selväksi, että tykkään tästä huulipunasta? ^_^ Kuvat ovat huonoja, mutta sävy tulee niissä aika todenmukaisena esiin.
Mutta nyt -- voisin oikeasti yrittää mennä nukkumaan. Laiva on perillä jo kukonlaulun aikaan....
Kirjoitin muutama viikko sitten ranskalaisen Honoré des Présin eksklusiivisista luomutuoksuista. Tässä tulee nyt arvio Honorén ensimmäisen kokoelman, Pure Extracts of Nature, tuoksuista.
Pure Extracts -tuoksuja on viisi, ja ne ovat vahvuudeltaan eau de toiletteje. Tuoksut ovat huomattavasti miedompia kuin New York -kokoelman eau de parfumit, ja nämä eivät ikävä kyllä kestä iholla yhtä kauan. Toisaalta, Pure Extracts -tuoksut myydään 100ml:n pulloissa, eli ne ovat splash-tyyppisiä tuoksuja joita on tarkoituskin suihkia iholle runsaammin. Ehkäpä tuoksujen huonoon ketävyyteen vaikutti siis osaltaan sekin, että minulla on 3ml:n sample-pakkaukset joista olen ottanut tuoksua vain hyvin vähän kerrassaan.
Nu Green EdT
"Green mint leaves, dewy grass with Indian botanical musk, medicinal tarragen, cedar" (Kuvaukset Honorén sivuilta, en osaa kunnolla suomentaa kaikkia näitä tuoksusanoja.)
Minttuinen - kasteinen - puhdas. Aavistus samaa multaisuutta kuin New York -kokoelmassa, mutta huomattavasti raikkaampana. Tuoksuu kuvauksensa mukaisesti mintulle ja kasteiselle nurmelle. Tykkään tästä, ja olisi kiva päästä suihkauttelemaan tätä iholle runsaamminkin. Hyvin keväinen tuoksu.
Chaman's Party EdT
"Inspired by a tree-house experience and total immersion in the heart of the Amazon forest".
Vetiver, basilika, wood of life, neilikan kukat. Syvä - "earthy" - androgyyni. Chaman's Party on hyvin mielenkiintoinen tuoksu. Tuoksu on savuinen ja tervainen, ja hyvin puinen. Selvästi myös Pure Extracts -kokoelman voimakkain, sillä työkaverini pystyivät haistamaan tämän kun kuljin heidän ohitseen.
Minun on vaikea kuvitella, millaiselle ihmiselle tämä tuoksu sopisi, ja millaiseen tilanteeseen. Tuoksu on erikoinen, mutta miellyttävä. Kun sitä nuuhkii, se tuntuu hyvin monivivahteiselta, ja sitä tekee mieli alkaa analysoida kuin jotain vuosikertaviiniä. Mitä minä en kuitenkaan osaa. ^_^ Honorén sivuilla tuoksua kuvaillaan myös sanoilla "explosive perfume with aphrodisiac properties".
Sexy Angelic EdT
"The pure secret of seduction used by French women to meet their Prince Charming".
Myrkkykatko, angelican siemen, Calisson-marsipaani. Pehmeä - flirttaileva - naisellinen. Kyllä. Tässä todellakin tuoksuu marsipaani. :) Tuoksu on aika herkullinen, mutta kuitenkin hyvin pehmeä ja viaton. Itse en koe tätä lainkaan viettelevänä, ehkäpä kaipaisin tähän vaniljaa jotta siitä tulisi sensuellimpi. Minusta tämä on ehdottomasti enemmän angelic kuin sexy. Tuoksu ei myöskään ole lämmin, minkä fiiliksen itse liitän seksikkäisiin tuoksuihin, vaan päinvastoin aika viileä. Sanoisin, että tämä on kokoelman "mainstreamein" ja helpoin yksilö. Voisin kuvitella, että moni tykkää tästä.
Honoré's Trip EdT
"An explosive cocktail of pure tangerine extracts, Mediterranean oranges, yellow and green lemons, spicy pepper."
Kylläinen - räjähtävä - sitrus. Itse en kutsuisi tätä tuoksua räjähtäväksi, mutta ihana se kyllä on! Honoré's Trip on Honoré des Présin tuoksuista ainoa, jota ei ole luonut Olivia Giacobetti. (Tuoksun luojana kreditoidaan anonyymisti vain Honoré des Prés.) Se on myöskin suosikkini Pure Extracts -kokoelmasta. Tuoksu on pirskahtavan mehevä, kuin vastapuristettu makea satsuma tai mandariini. Minulla tulee ihan vesi kielelle kun nuuhkin tätä, tuoksuu niin aidolle! Tätä voisin todellakin harkita ostavani kokonaisen pullollisen. Pidän hurjasti sitrustuoksuista, mutta kauppojen hyllyiltä löytyvät ovat useimmiten sitä kirpeämpää sorttia joissa on paljon sitruunaa, limeä ja greippiä. Honoré's Tripin hedelmät ovat makeita ja mehukkaita. En ole haistanut tämänkaltaista sitrustuoksua aiemmin. Saa vinkata, jos joku tietää vastaavanlaisen!
Bonté's Bloom EdT
"Inspired by a dreamlike summer voyage; dressed in white muslin and wearing a vintage hat, you walk alongside sunflower fields in a warm, sun-kissed afternoon and marvel at dragonflies and bambies".
Ruoho, auringonkukat, Etelä-Intian kukat, sininen kamomilla, sitrushedelmien lehdet, salvian lehdet, iiris. Aurinkoinen - kesäinen - tyttömäinen. Tästä tuoksusta tykkäsin vähiten. Se ei mielestäni muistuta tippaakaan kuvaustaan. Ehkä jollekin toiselle ihmiselle aurinko ja kesä tuoksuvat toisenlaiselle? :) Minusta Bonté's Bloom on aika mitäänsanomaton, en saa siitä jotenkin kiinni. Se ei ole makea, ei mausteinen, ei kukkainen eikä oikein kunnolla raikaskaan. Ei toisaalta millään lailla epämiellyttäväkään. Ei vain kolahtanut minulle.
...
Muutama lukija oli ilmeisesti tilannut samaisen Honoré-sample-setin Slow Fashion Housesta. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne. Mitä olette tykänneet tuoksuista? Ja tiedoksi sille lukijalle, joka edellisessä Honoré-postauksessa kyseli sample-settien perään; nyt niitä näkyy taas Slow Fashion Housen sivuilla.
Täysin off-topic, mutta törmäsin Slow Fashion Housen sivuilla surffaillessani tällaiseen esineeseen: Beauty Fridge. "Täydellinen kylppärijääkaappi ekotietoiselle kuluttajalle." :D Tämä kapistus on siis tarkoitettu luonnon- tai tuorekosmetiikan säilyttämiseen! Kosmetiikkahan säilyy yleisestikin ottaen paremmin viileissä lämpötiloissa. Ei hitto miten hauska esine, samalla ihan mahtava ja ihan turha! ^_^ Tällaisen kosmetiikkakaapin voi hankkia itselleen 399€:n taskurahalla. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille...? ^_^
Esittelyssä kaikki siveltimeni. Joka ikinen*.
Kerron teille, mitkä ovat hyviä tai peräti loistavia siveltimiä, ja mitkä taas sietäisivät poistua kokoelmastani tilaa viemästä.
Onnea jos jaksatte lukea tämän läpi. :)
KASVOSIVELTIMET. Cliniquen puuterisivellin on viimeisin sivellinhankintani, ja se on niiiiiiiin ihana. Cliniquella on kaksi puuterisivellintä, jotka ovat hieman eri tavalla leikattuja, ja tämän nimi on jostain syystä Powder Foundation Brush. Sivellin on niin löysä, ettei sillä kyllä mitään puuterimaista meikkipohjaa saisi laitettua. Mutta tavallisen irtopuuterin kyllä. Ah, miten pehmeä tämä sivellin on, ihan kuin jollain höyhenillä ihoaan sivelisi. Seuraavasta kuvasta selviää, millä puuterisiveltimellä ennen rääkkäsin hipiääni.
MACin poskipunasivellin 116 on hieman liian pieni poskipunalle omiin kasvoihini, ja käytän sitä varjostusten tekoon. MACin skunkkisivellin 187 taitaa olla kokoelmani kallein sivellin (maksaa muistaakseni yli 50€ Suomessa), ja se on minulla loistavuudestaan huolimatta suhteellisen harvassa käytössä. Tällä saa nimittäin aivan täydellisen meikkivoidepinnan, ja minähän en käytä meikkivoidetta muuten kuin kokeiluluontoisesti. Everyday Mineralsin viisto poskipunasivellin on minulle THE poskipunasivellin. Sopii kasvoilleni muotonsa perusteella kuin nakutettu. Tätä ei enää ole EDM:n valikoimassa.
Tilasin kerran FeelUniquesta Tigin sivellinsetin. Virhe. Nämä ovat ehkä huonoimpia siveltimiä, mitä olen koskaan kokeillut. Siveltimillä on helkutin typerät nimetkin. Huokaus. Heaven Brush on hieman viisto puuterisivellin, ja se on niin karhea, että sopisi paremminkin astioiden tiskaukseen. Foxy Brush on luttana ja onnettoman laiha poskipunasivellin, yhtä karheaa materiaalia. IsaDoran Mineral Blush Brush on aika hyvä peruskasvosivellin, joka sopii kokonsa ja leikkauksensa puolesta sekä irtopuuterin että poskipunan levitykseen. Itse käytän sitä poskipunaan.
H&M:n surkealaatuisen poskipunasiveltimen ostin pelkästään kuultotuotteita varten. Ajattelin, että on ihan sama millä siveltimellä sen hohteen siihen poskipäähän vetäisee. Ja H&M on kyllä ajanut siinä asiansa, vaikka se ikävältä iholla tuntuukin. BareMineralsin Mini Flawless Face Brushilla ei tee mineraalimeikkipohjan laitossa mitään (se tuli kokeilupakkauksen mukana), joten se onkin lojunut täysin käyttämättömänä. Näitä kuvia ottaessani kuitenkin keksin, että minähän alan käyttää tätä hohdetuotteiden levitykseen H&M:n sijaan. Flawless Face Brush on sentään pehmeä iholla.
Kabukijengi. IsaDoran jättikabuki on IsaDoran mukaan tarkoitettu aurinkopuuterin levittämiseen vartalolle, mutta koska en käytä aurinkopuuteria vartalolla, olen käyttänyt tätä ihan vain kasvoilla. Sivellin tuntuu ylellisen pehmeältä, ja itse asiassa ostin sen ihan vain siksi. :) Mitään tarvetta tälle minulla ei siis ollut. EcoToolsin, Body Shopin ja EDM:n kabukit ovat mineraalimeikkipohjakäytössä, ja häivytän niillä myös poskipunan rajat.
SILMÄSIVELTIMET. Kinnuselta ostettua isoa, lättänää sivellintä käytän ainoastaan kulmaluulla. Se on täydellisen kokoinen sweeppaamaan kulmaluun alueeni highlighterilla ja samalla se häivyttää varjostusten reunoja. MACin 217 (ylemmässä kuvassa lukee väärin, numero ei siis ole 117) on pulleahko, ovaalin muotoon leikattu häivytyssivellin, jota itse käytän aika harvoin. Käytän sitä luomivaon varjostukseen, kun haluan laajan, utuisen banaanivarjostuksen.
MACin lättänä ja tiheä 239 on klassikko, joka löytyy erittäin monen ammattilaisen meikkipussista. Tämä on monen mielestä täydellinen perussivellin, jolla voi tehdä koko meikin; pakata sävyn luomelle, tehdä varjostukset ja häivyttää. Minulla on näitä kaksi, yksi tummille ja yksi vaaleille sävyille. Käytän 239:iä päivittäin.
Goshin 340 on uusi tuttavuus, jonka ostin vasta hiljattain. Se muistuttaa MAC 239:iä ollen lättänä ja tiheä, mutta Gosh on vielä hiukan paksumpi ja aavistuksen leveämpi. Erinomainen perussivellin. MACin pieni 228 on ohut ja lättänä, ja soveltuu pikkutarkkojen varjostusten tekoon. Omiin pieniin silmiini se on täydellinen, ja käytän sitä melkeinpä päivittäin.
IsaDoran mineraaliluomiväreille tarkoitettu sivellin on hieman jäykempi ja karheampi kuin MAC 239, ja se soveltuukin oikein hyvin jauhemaisten mineraaliluomivärien levittämiseen. Tai ennemminkin paineluun, sillä jauhemaiset luomivärit kannattaa aina sivelyn sijaan painella paikoilleen. MACin 219-kynäsivellintä käytän tosi harvoin. Se on karhea ja kova, ja tuntuu minusta epämiellyttävältä luomella. Käytän sitä kynärajausten pehmentämiseen ja joskus graafisen tarkkarajaisiin banaanivarjostuksiin.
Duroyn pieni, lättänä sivellin on minulla samanlaisessa käytössä kuin MAC 228, mutta en oikein tykkää siitä kun se ei jousta ja nappaa sävyä huonosti mukaansa. Cailapin häivytyssivellintä käytin ennen paljon, mutta se häivyttää makuuni vähän liiankin tehokkaasti. Vähänkään hennommat sävyt lähtevät sen mukana. Tigin The Love Brushia en ole käyttänyt kertaakaan, se on aivan liian suuri ja kömpelö minun silmiini. Tigin Sexy-sivellin on koko Tigi-joukon ainoa, joka on ihan ok. Olen käyttänyt sitä joskus luomivaon varjostuksiin. Fame-sivellintä en ole käyttänyt kertaakaan, enkä keksi mihin sitä voisi edes käyttää. Mahdollisesti johonkin kynärajausten pehmentämiseen.
Riitta Vaaran RV05 hyvin samanlainen kuin Tigin Sexy, ehkä hieman tiheämmän ja laadukkaamman tuntuinen. Sigman matkakokoisen häivytyssiveltimen sain kaveriltani lahjaksi. Se on kuin hieman löysempi versio MACin 217:stä.
H&M:n vanha FOB-rajaussivellin on luottotuotteeni luomivärirajauksissa. MACin 209 ja 210 puolestaan hoitavat nestemäiset rajaukset. The Body Shopin ikivanha huulipunasivellin on naurettavan ohut alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja se onkin minulla täsmäkäytössä sisärajausten tekemiseen geelieyelinerilla. Sopii siihen hommaan kuin valettu. Coastal Scentsin Mini Contour on H&M:n FOB-siveltimen matkakorvike. EcoToolsin ja Coastal Scentsin viistoja eyeliner-siveltimiä en osaa käyttää rajauksiin, omaan "rajauskäsialaani" sopii paremmin kapea ja ohut sivellin. Niinpä käytän näitä viistoja takloneita kulmakarvojen meikkaamiseen. MACin 212 on ainoa omistamani MACin sivellin, jota en käytä koskaan. MAC-artisti suositteli sitä minulle tightliningiin, ja ostin sen, eikä se sovi silmiini ollenkaan.
Oletteko tekin joskus tuskailleet harottavien eyeliner-sivellinten kanssa? Kyse on laadusta. Kannattaa investoida suoraan hyvään eyeliner-siveltimeen, ja jälki on ja pysyy skarppina.
SEKALAISET SYNTEETTISET. Tästä joukosta löydämme ainoan huulipunasiveltimeni, joka tuli joskus kylkiäisenä eBaysta tilaamani Estee Lauder-paletin mukana. Body Shopin kulmavärisivellintä käytin varmaan 10 vuotta, mutta nyt en jostain syystä enää tykkää siitä.
Olen yrittänyt hankkia "hienompia" peiteainesiveltimiä, kuten EcoToolsin Deluxen ja Coastal Scentsin Oval Camouflagen, mutta niinpä vain käytän kaikkein mieluiten kuvassa alaoikealla näkyvää, vartensa menettänyttä EDM:n pikkusivellintä. Se on sopivan kokoinen ja sopivan napakka. Coastal Scentsin peiteainesivellin on makuuni liian veltto, ja EcoToolsin taas liian suuri. Se tuntuu kyllä muuten napakalta ja laadukkaalta, ja sopisi parhaiten varmaan jollekin suurisilmäluomiselle voidemaisen luomivärin levitykseen. Itse käytän voidemaisiin luomiväreihin vasemman alareunan sivellintynkää. EDM:ltä vuosia sitten tilaamani sivellinsetin jokaisen siveltimen varsi muuten irtosi. :) Toisiin jaksoin liimata sen takaisin, toisiin en.
Tähän loppuun kokosin Dream Team -setin, eli siveltimet, joita käytän eniten.
EDM:n poskipunasivellin, Kinnusen "kulmaluusivellin", MACin 239, MACin 228, H&M:n FOB, MACin 209, EDM:n peiteainesivellin ja EcoToolsin kabuki.
Ja näitä viimeisen kuvan siveltimiä ei puolestaan esitelty lainkaan, vaan ne lensivät roskiin. Eyeliner-sivellinten päät puhuvat puolestaan, ja nuo muut "flat shader" -tyyppiset siveltimet olivat liian löysiä ja harvoja.
Huh mikä kilometripostaus. Siveltimistäkin aina välillä kysellään, joten tässä nyt sitten saitte kunnon annostuksen.
*) Paitsi että meikkivoidesivellin jäi uupumaan. Darn.
Kultainen ja violetti on yksi lempisävy-yhdistelmistäni, ja se sopii myös hienosti juhlameikkiin. Äidyin tekemään sävyillä kaksikin eri meikkiversiota; hillitymmässä on käytetty luumuisia sävyjä, ja värikkäämmässä taas kirkkaita, siniseen ja punaiseen taittavia sävyjä.
Meikki nro. 1 sopii loistavasti esim. burgundyn, viininpunaisen tai kullan värisen puvun seuraksi, ja meikki numero 2 taas, no, ehkä vähemmän klassisen, persoonallisemman puvun seuraksi. Kummatkin meikit ovat myös aivan erityisen hyviä vihreille silmille.
Meikki nro. 1 on toteutettu L'orealin Persian Opulence -paletilla, joka tottelee tätä nykyä nimeä Golden Plum ja näyttää kauppojen hyllyillä erinäköiselle L'orealin tehtyä palettien muotomuutoksen. Golden Plumissa on kuitenkin ihan samat sävyt. Tykkään tästä meikistä hurjasti, ja olen tehnyt sen niin itselleni kuin myös töissä asiakkaille useita kertoja. Näissä kuvissa sävyt ovat valaistuksen takia ikävä kyllä niin hirveät, että meikki ei pääse täysin oikeuksiinsa. Livenä se näyttää tosi nätiltä, trust me. :)
1. Levitän paletin punertavaa violettia liikkuvalle luomelle ripsirajaan.
2. Levitän paletin harmaanviolettia loppuluomelle ja luomivaon yli.
3. Levitän paletin kullansävyä sisänurkkaan violettien päälle, ja vedän sen luomivaon sisäkaareen.
4. Häivyttelen varjostuksen rajat vaalealla kullan sävyllä (Clarinsin Nude Shimmers -paletista).
5. Rajaan silmän tummanvioletilla kynällä (Rimmel Enchanted, ikävä kyllä tätä loistavaa kynää ei ole ollut Rimmelin valikoimassa enää pitkään aikaan). Jätän rajauksen alaluomella ulommalle kolmannekselle.
6. Pehmennän rajauksen laittamalla päälle L'oreal-paletin punertavaa violettia. Sipaisen alaluomen sisänurkkaan kultaa, ja teen nuden sävyisen sisärajauksen. Tumma sisärajauskin sopisi mainiosti.
7. Lisään ripsivärin, ja valmista tuli. Meikki hehkuu kauniisti punertavan ja harmaamman liilan sävyissä, jotka sulautuvat saumattomasti yhteen.
Viimeiset kuvat on otettu salaman kanssa, ja meikin sävyt melkein katosivat.....
...
Noniin, mutta sitten meikkiin numero 2.
Tähän meikkiin käytin monia eri sävyjä; MAC Paint Pot Nice Vice (punavioletti voideluomiväri), MAC Odd Couple (kulta-violetti duo), MAC Violet Pigment, Make Up For Ever 92 (superkirkas tumma violetti), Lumene Kulje Kanssani (kanervainen violetti) ja Clarins Nude Shimmers -paletin vaalea kulta. Rajasin silmät Indeliblen geelirajauksella sävy Venomous (sinivioletti).
Koska ette varmaankaan omista samoja luomivärejä kuin minä, niin suomeksi selvennettynä tähän meikkiin tarvitset:
1. Hyppäsin jo parin askeleen yli säästääkseni kuvien määrää... Tässä luomen ulompi puolisko on pohjustettu MACin Nice Vicella, sen päälle on levitetty Make Up Foreverin 92:a ja sisänurkkaan on levitetty Clarinsin vaaleaa kultaa.
2. Levitän Lumenen Kulje Kanssani -sävyä korkealle luomivakoon.
3. Levitän MACin Odd Couple -violettia ulkonurkkaan.
4. Häivytän varjostuksen rajoja vaalealla kullalla ja rajaan alaluomen MUFE 92:lla ja Odd Couplella. Sisänurkkaan tuttuun tapaan vaaleaa.
5. Rajaan yläluomen ja teen sisärajaukset Indeliblen Venomous-geelilainerilla. Pysyy erinomaisesti myös limakalvolla, tosin vaatii kerrostamisen. Tässä vaiheessa taisin myös sutia muiden sävyjen päälle kevyesti MACin Violet-pigmenttiä. Ei mitenkään tarpeellinen askel tässä meikissä, mutta mä vaan halusin kokonaisvaikutelmasta hieman sinertävämmän. :)
6. Lisään ripsarin, ja valmis.
Kumpiko meikki uppoaa enemmän teidän tyyliin? Oletteko käyttäneet kullan ja violetin yhdistelmää?
Tein tässä yksi päivä meikin, joka näytti oudolta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että valitsemani sävyt saivat meikin näyttämään lähinnä homehtuneelta. :D
Eikö teistäkin?
.
Tein meikin Make Up Storen sävyillä Fairytale, Eclipse ja Lavendel.
Levitin Lavendelia koko luomelle ja Fairytalea luomivakoon. Eclipseä lisäsin luomivaon sisäkaareen mukamas pirteänä väriläiskänä.
Kokeilin vihdoin myös Lord & Berryn kimallerajauskynää. Se toimi yllättävän kivasti mustan nestemäisen eyeliner-rajauksen päälle vedettynä ja olikin ehkä ainoa onnistunut kohta koko meikissä. ^_^
Otin tänään kuvat vielä yhteen Vanhojen Tanssit -meikkiin, mutta kuvista tuli niin huonoja että ihan masentaa alkaa muokata niitä tutorialia varten. Yleensä juuri silloin kun oikein yrittää saada jotain kunnollista aikaan, niin kuvat ovat erityisen epäedustavia. Sitten taas joku ihan kökkö random-meikki saattaa yllättäen näyttää kuvissa tosi hyvältä. Epäreilua.
