Nyt olisi taas kivat messut tiedossa pääkaupunkiseutulaisille. (Ja samaan hengenvetoon totean, että miksei muualla päin Suomea juuri järjestetä tällaisia tilaisuuksia?)

Pro Luonnonkosmetiikka ry järjestää lauantaista sunnuntaihin 26.-27. maaliskuuta Luonnonkaunis-messut Finlandia-talolla Helsingissä. Messuille ei ole sisäänpääsymaksua, ja 1000 ensimmäistä kävijää saa trendikkään ekokassin joka sisältää -50% alekupongin vapaavalintaiseen kosmetiikkatuotteeseen. Messut ovat auki klo 10-16.

Messuohjelman näet tästä. Menossa mukana monet tutut sarjat kuten Dr. Hauschka, Weleda, Mádara, Lavera, Primavera, Sante, Logona, Melvita jne.

***

Heitän tähän vielä toisen luonnonkosmetiikkaan liittyvän vinkin, nimittäin Estelle & Thildin tuotteet ovat Kickseissä -20% alennuksessa vielä ensi tiistaihin saakka. Käykäähän nappaamassa vaikka se iiiihana body lotion, joka on normihintaisena vähän turhan arvokas vartalovoiteeksi (ainakin mun kukkarolle! ^_^)

Minulla oli tuossa sivupalkissa viimeisimpänä kysely koskien kosmetiikkaliikkeiden palvelua. Minua kiinnosti kartoittaa, miten ihmiset yleisesti suhtautuvat kosmetiikkamyyjien tarjoamaan apuun ja liikkeiden palveluun.

Kerronpa tähän alkuun, millainen asiakas itse olen. Kun itse menen mihin tahansa liikkeeseen, oli se sitten vaatekauppa, kodinkoneliike tai lahjatavarapuoti, en todellakaan halua, että minulta tullaan kysymään haluanko apua. Koen sen ahdistavana, ja se herättää minussa tunteen, että liikkeeseen ei saa tulla vain katselemaan. Kun myyjä tulee tarjoamaan apuaan heti kun olen astunut sisään, se ikäänkuin viestittää, että minulla täytyy olla mielessä heti joku hankinta jota olen tullut tekemään. Ja mikäli minulla ei ole mielessä tällaista hankintaa, olen liikkeelle epätoivottava vieras. Ja myyjän täytyy luoda minulle joku hankintatarve minun puolestani, jotta olen myymälälle hyödyllinen.

Ei! Tuollaisesta en tykkää yhtään. Minua ei haittaa edes, vaikka henkilökunta ei tervehtisi minua. Aina vain parempi. Haluan olla ostoksillani niin näkymätön ja omassa rauhassani kuin mahdollista. Luotan siihen, että sitten jos ja kun tarvitsen apua, sitä myös saan kun sitä menen kysymään. Hyvä myyjä onkin minun näkökulmastani näkymätön ja kuulumaton, mutta tarvittaessa helposti tavoitettava.

Omassa työssäni myyjänä en kuitenkaan ole näkymätön ja kuulumaton. Kaikki asiakkaat tervehditään, ja jos vain mahdollista (mikäli en siis ole kiinni toisessa asiakaspalvelutilanteessa), sisään tulleelta asiakkaalta tiedustellaan heti, voiko tälle olla avuksi. Tämä kuuluu myymälämme palvelukonseptiin, ja suurin osa asiakkaista suhtautuuukin siihen positiivisesti. Vain murto-osa näyttää kiusaantuneelta, ja viestittää kehonkielellään että haluavat olla rauhassa. Minusta tuntuu välillä hitusen tungettelevalta mennä kysymään asiakkaalta heti välittömästi, voiko tätä auttaa, sillä mielestäni asiakkaalle voisi antaa hetken verran tilaa katsella ympärilleen ja ennenkaikkea aikaa todeta, onko hän edes avun tarpeessa. Kuitenkin jotkut minua fiksummat asiakaspalvelupsykologian gurut ovat päättäneet, että parasta palvelua on nimenomaan se, että asiakkaan avuntarve selvitetään niin nopeasti kuin mahdollista.

Kaupan alalla myymälät valvovat palvelun laatua ns. mystery shoppereilla, jotka tekevät vierailuja liikkeisiin säännöllisin väliajoin. Avun nopean tarjoamisen tärkeydestä kertoo se, että jos tällaiselle mysteerishoppaajalle ei sattuisi tarjoamaan apua, tulee siitä isot miinukset laadunvalvontaraporttiin. Eikö ole mielenkiintoista? On siis toisarvoista, saako mysteerishoppaaja erinomaista palvelua kysyessään apua itse, vaan myyjän aloitteesta otettu kontakti on avainasia. Mitä mieltä te olette asiakkaina tällaisesta?

Kyselyyni vastasi 1741 henkilöä. Vastanneista 67% (1170kpl) valitsi seuraavan vaihtoehdon:

"Minua ei haittaa, jos myyjät tarjoavat apuaan. Toisaalta ei haittaa sekään, jos he eivät huomioi minua. Osaanhan kysyä apua itsekin."

Eli hyvä juttu. Valtaosa teistä ei siis loukkaannu, jos myyjä ei ehdi ottaa teihin kontaktia, mutta ette ahdistu siitäkään, jos teille tullaan tarjoamaan apua.

22% eli 386 kpl sijoittui samoille linjoille oman asiakaskäyttäytymiseni kanssa, eli haluaa katsella omassa rauhassa, eikä välitä myyjien tarjoamasta avusta.

Vain 11% eli 184 henkilöä vastasi odottavansa myyjien ottavan kontaktia, ja pitävänsä huonona palveluna sitä, jos myyjä ei huomioi heitä. Mysteerishopperiasiakkaat mittaavat siis lähinnä tähän kategoriaan kuuluvien asiakkaiden palvelukokemuksia.

Itse vältän asiointia liikkeissä, joissa myyjät liimautuvat välittömästi kylkeen ja seuraavat kuin hai laivaa hyllyjen välissä. Se on äärimmäisen kiusallista. Asiakkaalle ei pitäisi koskaan, koskaan aiheuttaa myyjien taholta sellaista tunnetta, ettei hän ole tervetullut katselemaan vain omassa rauhassa. Ei kukaan asiakas halua, että häntä valvotaan henkilökunnan taholta. Sellaista palvelua en halua myöskään itse antaa.

Käytättekö te usein kosmetiikkaliikkeissä myyjän apua? Onko jollakulla peräti oma vakiomyyjä, jonka puoleen aina käännytte ja joka tuntee niin lempituotteenne, ihotyyppinne kuin koiranne nimen? :) Onko teillä jakaa jotain kauhu- tai ilokertomuksia kosmetiikkaosastojen palvelusta?

Ostolakossa-blogista löytyy myöskin mielenkiintoinen postaus samasta aiheesta toisesta näkökulmasta. Virven kilometripostaus asiakkaan toivotusta käytöksestä löytyy täältä. Lukekaa ihmeessä jos jaksatte! :)

Kuvituksena Vappu Pimiä shoppailemassa Tallink Baltic Princessin tax freessa. :) Kuvat Voicen sivulta.

Huomasin tässä yksi päivä, että käsilaukussani kulkeva meikkipussi ei enää mahdu kiinni. Syy: huulikiillot.

Tyhjensin pussukan sisällön pöydälle ja alkoi ihan naurattaa. Ensinnäkin, en ole edes ollut mikään huulikiiltojen megakuluttaja, ja meikkipussinkin olen ottanut käyttöön vasta runsas vuosi sitten. Minulla ei ole oikeastaan ollut tarvetta käsilaukussa asustavalle meikkipussille, kun en ole koskaan kuljettanut käsilaukussa muita meikkituotteta kuin puuteria ja yhtä tai maksimissaan kahta huulikiiltoa.

Ja nyt sitten käsilaukkuun on muuttanut lähes koko mun huulikiiltoarmeija. Ja pari huulipunaakin joukosta löytyi.

Tarvitseeko mukana kuljettaa ihan näin montaa huulituotetta...?

.

Itse meikkipussi on muuten aika hirveä. :) Mutta ajaa asiansa, ja sehän on tärkeintä. Olen saanut sen kaupanpäällisenä Yves Rocherin liikkeessä.

Mutta katsellaanpa sitten vähän pussin sisältöä. Mitäs kiiltoja tänne oikein on jemmautunut?

Dermaglow'n Bare Beige on ollut loppumaisillaan jo pitkän tovin. Jotenkin saan aina vaan kaavittua sen reunoilta vielä jotain..! ^_^ Pinkki Raspberry-sävy taas on juuri korkattu.

Vanhoja Lumene-kiiltoja. :) Nämä eivät tosin ole mitään ihan muinaisia, vaan parin vuoden sisällä hankittuja. Ylimmän sävyn, oranssisen Jää viereeni, sain esimieheltäni ihan hiljattain. Keskimmäinen sävy on nimeltään Viesti sinulle (aargh että mä inhoan näitä Lumenen runollisia nimiä..!), ja sitä käytän tosi usein liilojen meikkien kaverina. Alin sävy Rakkauden tunnustus on ollut pitkään ykkössuosikkini, mutta tänä talvena sen syrjäytti Dermaglow'n Bare Beige.

Viime kesän tuoksukoulutuksesta lahjaksi saadut Jean Paul Gaultierin mehumaiset pikkukiillot. Aivan ihanat huulilla, mutta katoavat nopeasti.

Oranssinen osasto jatkuu.... Ylimpänä viime kesän alehankinta Estee Lauderin ihanan hunajainen Honey Flower, sen alla Laveran kimaltava Orange, sen alla vanhimpiin huulikiiltoihini lukeutuva Pierre Cardinin No.4 (jota myöskin olen käyttänyt aivan älyttömästi, eikä se vaan lopu...!) ja alimpana Diorin raikas Apricot Syrup, joka maistuu ihan hirveälle.

Sitten vähän liilaa. Etummaisena Dr. Hauschkan Natural Pastels -huulipuna Berry, keskellä L'orealin Juice Fusion ja takimmaisena Chanelin Delight.

IsaDoran Jelly Kiss -huulipuna Lilac Tulle (josta on kuvan oton jälkeen kulunut varmaan kolmasosa, tämä on niin pehmeä että kuluu tosi nopeasti) sekä väritön ja sokerisen makuinen Liquid Lip Smacker.

Kokonaista 16 huulituotetta oli pesiytynyt meikkipussiin, mikä on ihan liikaa. Inventaarion tehtyäni harvensin joukkiota reilusti. Eiköhän se nyt riitä, että on vaikka yksi kiilto kustakin edustetusta sävyperheestä; yksi liila, yksi oranssinen ja yksi pinkki. :)

Jemmautuuko teidänkin laukkuihinne huulikiilto- tai huulipunasaaliita? Montako kappaletta löytyy?

Logona Pur -puhdistusemulsioni on mennyt pilalle.

En ole käyttänyt sitä pariin kuukauteen, ja nyt se on alkanut haista pahalle. Tuote on ollut minulla syksystä 2009 saakka*, ja sen parasta ennen -päiväys on 07/2011. Silti se on selvästi mennyt jo pilalle. Logonan vieressä samalla hyllyllä nököttää Woolworthsin Eye Makeup Remover Milk, joka on ostettu helmikuussa 2008. Se haisee täsmälleen samalle kuin helmikuussa 2008, eikä koostumuskaan ole muuttunut. Mistä ero?

Logona on luonnonkosmetiikkaa, Woolworthsin putsari synteettistä "normi"kosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikka säilyy huonommin kuin tavanomainen kosmetiikka. Tämä nyt ei sinällään varmaan ole kenellekään mikään uutinen, niin hyvin varmasti jo luonnonkosmetiikkaa tunnette. :) Mutta ajattelin hieman kertoa, millä tavoin luonnonkosmetiikkaa sitten säilötään.

Synteettiset säilöntäaineet takaavat tuotteille pitkän säilyvyyden, joskus jopa hämmästyttävän pitkän. Itse käytän tällä hetkellä neljä vuotta sitten ostettua shampoota, jonka tuoksu, koostumus tai pesuominaisuudet eivät ole muuttuneet neljässä vuodessa miksikään. Jemmoista löytyy vielä paljon vanhempia suihkugeelejäkin. Luonnonkosmetiikan shampoo ei olisi enää käyttökelpoista noin pitkän ajan jälkeen.

Luonnonkosmetiikassa käytetään säilyvyyttä parantavina aineina mm. alkoholia ja eteerisiä öljyjä. Näiden lisäksi voidaan käyttää luonnollisenkaltaisia säilöntäaineita kuten bentsoehappoa, salisyylihappoa, sorbiinihappoa ja bentsyylialkoholia. Nämä ovat tosiasiassa keinotekoisia aineita, mutta sallitaan luonnonkosmetiikan sertifiointikriteereissä.

Ennenkaikkea luonnonkosmetiikassa pyritään kuitenkin varmistamaan tuotteen säilyvyys pakkausteknisillä tavoilla. Pakkaukset muotoillaan niin, että mikrobien kulku ja valon vaikutukset tuotteeseen minimoidaan. Valmistajat suosivat tuubimallisia ja valoa läpäisemättömiä pakkauksia. Dr. Hauschkan tuotteet ovat ehkä selkein esimerkki pakkausteknisesti hyvin säilötystä luonnonkosmetiikasta. Kasvovoiteet on pakattu metallituubeihin, jotka on vielä sinetöity niin, että tuote ei pääse hapettumaan ennen käyttöönottoa (kuva).

Myös Weleda suosii metallituubeja, mutta ne eivät ole sinetöityjä.

Tuubin ohella pumppupullot ovat hygieenisin tapa pakata kosmetiikkaa. Mitä pienempi aukko josta voidetta otetaan, sitä huonommin sisältö pääsee hapettumaan eivätkä mikrobit joudu tuotteeseen käsiemme kautta. Kannelliset purkit ovat huonoin mahdollinen pakkaus luonnonkosmetiikalle (ja oikeastaan mille tahansa kosmetiikalle), sillä voide pääsee hapettumaan joka kerta kun purkin avaa. Harva jaksaa myöskään käyttää spaattelia voiteen annosteluun, joten voide on hetkessä täynnä mikrobeja.

Luonnonkosmetiikassa tuotteet on lähes järjestään pakattu nokka- tai pumppupulloihin, ja kannellisia purkkeja näkee aniharvoin. Kibio kuuluu niihin poikkeuksellisiin luonnonkosmetiikan merkkeihin, jotka käyttävät paljon purkkipakkauksia, ja se saa minut kyllä ihmettelemään miten tuotteet säilyvät avaamisen jälkeen.

Myös pakkauksen ruskea tai tumma väri auttaa tuotetta säilymään paremmin. Tämän vuoksi lääkkeetkin pakataan usein ruskeisiin lasipulloihin.

Oletteko te tulleet ajatelleeksi tällaisia säilyvyyteen liityviä juttuja? Tykkäättekö enemmän pumppupulloista vai kannellisista purkeista? Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi purkkeja enää edes käytetään. Ne näyttävät ehkä ylellisemmiltä kuin tuubit ja pullot, mutta ovat niin epähygieenisiä - ja epäkäytännöllisiäkin, kun osa vaikuttavista aineista hapettuu tiehensä - että on hullua että kosmetiikkateollisuus käyttää niitä edelleen niin paljon.

*) Ai miksi minulla ylipäänsä on 1,5 vuotta vanhaa puhdistusemulsiota? Tykkään enemmän vaahtoavista putsareista, ja niinpä käytän näitä testausta varten saamiani emulsioita aika harvoin. Woolworths puolestaan kirvelee silmissä ja sen voisin kyllä heittää jo mäkeen... ^_^.

Jaksoin taas pitkästä aikaa mennä töihin tuntia ennen työvuoron alkua meikkaamaan. Tällä kertaa kohteena IsaDoran Fanciful -kevätlookki. Meikkipohjana testasin Clarinsin uutta Skin Illusion -meikkivoidetta, jonka vaalein sävy sai minut näyttämään kevyesti ruskettuneelta. :)

.

Näytänpä mä happamalta tuossa ekassa kuvassa...

Silmämeikissä kaikki kolme kevätlookin sävyä; vihreä BonBon Mint luomen sisäpuolikkaalla, sininen Blue Sky luomen ulkopuolikkaalla ja liila Lilac Daydream luomivaossa ja kohti kulmaluuta nostettuna. Kulmaluulla korostuksena Max Factorin Modernist Pink. Kasvoilla Clarinsin Skin Illusion, sävy 104 Cream ja päällä kevyesti Clarinsin irtopuuteria. (Testaan Skin Illusionin vielä kunnolla viikon testiajolla.) Poskilla IsaDoran kevätlookin puikkoposkipuna, Glow Stick Blusher sävy Rose Bud.

Huulilla jo aiemmin hankkimani, ahkerassa käytössä ollut IsaDoran Jelly Kiss -huulipuna Lilac Tulle. Olen tykännyt siitä tosi paljon, koska sävy on niin herkku, mutta ikävä kyllä koostumus tuntuu huulilla kosteasta ulkonäöstään huolimatta kuivattavalta.

Pastelliset Fanciful-luomivärit ovat kuin suoraan toissakevään Blooming Spring -paletin väriteemasta. BonBon Mint on mielestäni sävyistä kaunein ja pigmenttisin.

Tutunnäköinen meikki... tätä sävyasettelua olen tainnut käyttää useasti aiemminkin. Rajaus tehty IsaDoran ohutkärkisellä Fine Liner Eye Stylo -tussilla.

Täytyy sanoa että tykkäsin kokonaisuudesta kovasti. Huulien Lilac Tulle mätsäsi täydellisesti silmämeikin Lilac Daydreamiin. Skin Illusion -ihossakaan ei ole valittamista. :)

Luonnonkosmetiikassa on ns. anti-aging -linjoja muuta kosmetiikkaa vähemmän, ja se todennäköisesti siitä syystä, että luonnonkosmetiikassa ei haluta antaa yhtä huimia lupauksia ihon nuorentumisesta ja ryppyjen katoamisesta kuin normikosmetiikan puolella. Tosin näitäkin tuotelinjoja on alkanut ilmestyä viime aikoina lisää, ja viime vuonna Lavera lanseerasi omansa, nimeltään My Age.

(Mielenkiintoista on se, että Laveralla on jo entuudestaan anti-aging-tuotteisiin keskittynyt sisarmerkki Laveré. En siis välttämättä näe perusteltuna erillistä Lavera-brändin alle luotua anti-aging-sarjaa, mutta onhan se toisaalta mukava olla olemassa niissä maissa, joissa Laveréa ei myydä.)

En täysin kuulu vielä My Age -sarjan kohderyhmään, mutta pääsin joka tapauksessa kokeilemaan tuotteita. My Age -tuotteiden kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta ovat valkoinen tee ja karanjaöljy. Valkoinen tee suojaa ihoa vapailta radikaaleilta ja karanjaöljy toimii luonnollisena UV-suodattimena ja ehkäisee näin pigmenttiläiskien syntymistä.

* Puhdistusvaahto. - Hyvin saman tuntuinen kuin Laverén puhdistusvaahto, jopa samanlaisessa pakkauksessa. Tuoksu vain on erilainen. Koostumukseltaan ohuempaa kuin esimerkiksi Mádaran puhdistusvaahto, ja pesee hellävaraisemmin. Iho ei siis jää narskuvaksi. Tykkään tästä, niinkuin tykkäsin Laverénkin vastaavasta. Vaahdot on pop!

* Päivävoide. - Suosikki!! My Age Day Cream on noussut mun luonnonkosmetiikan kosteusvoiteiden Top 3:een, jossa keikkuvat Oliv'in Antioksidanttivoide ja Estelle & Thildin päivävoide. My Age -päivävoide on notkeaa ja ohutta, ja todella kosteuttavan tuntuista. Sanoisin, että tämä tuntuu (ainakin minun ihollani) kosteuttavammalta kuin Antioksidanttivoide. Voide imeytyy nopeasti ja jättää iholle himmeän pinnan. My Age Day Cream ei jotenkin tunnu yhtään "ryppyvoiteelta". Aikuisen ihon voiteet ovat yleensä paljon täyteläisempiä. Vaikka en mielestäni vielä tarvitse mitään anti-wrinkle -nimekkeen alla myytävää voidetta, niin tämän purkin käytän kyllä loppuun! Kokeilkaa ihmeessä tämän koostumus jos pyörähdätte jossain Laveraa myyvässä liikkeessä, todella miellyttävä!

* Yövoide. - Tästä en niin tykännyt hieman vahamaisen koostumuksensa takia. Voide levittyy kasvoille jotenkin hassun jäykästi, vaikka kyllä imeytyykin eikä jää millään lailla rasvaiseksi. Tuntuu kasvoilla aivan erilaiselta kuin päivävoide. Tästä voisi sanoa, että tuntuu jo enemmänkin sellaiselta vanhemman ihon voiteelta.

* Silmänympärysvoide. - Täyteläinen, hieman rasvaisen tuntuinen, sopii varmasti erityisen hyvin kuivalle iholle. Koostumus saman oloinen kuin Weledan Villiruusu-silmänympärysvoiteella. Yöksi tämä sopii hyvin, mutta päiväsaikaan  käytän mieluummin ohuempaa voidetta joka ei jätä kiiltävää pintaa.

Edit. 07/11 - Pidemmän käyttökokemuksen myötä muutan hieman aiempaa arviotani, ja My Age -silmänympärysvoide kuuluu sekin nyt suosikkeihini. En enää pidä sitä yhtään rasvaisena tai koe että se jättää iholle kiiltävän pinnan. Koostumus on todella miellyttävä ja käytän voidetta aamuin illoin.

Päivävoiteella on hintaa 21,90€ (nämä mun siteeraamat hinnat on muuten aina Hyvinvoinnin Tavaratalosta, jossa on järjestään alhaisimmat hinnat).

Viimeisimpänä testimeikkivoiteena olen kokeillut Lancômen viime vuonna lanseerattua Teint Miraclea.

Teint Miraclehan lupaa luoda "täydellisen ihon auran" kasvoille, "as if lit from within". Se siis kuuluu valoaheijastaviin meikkivoiteisiin. Lancômella on sellainen jo entuudestaankin, Photogenic Lumessence, joka eroaa Miraclesta voidemaisemmalla koostumuksella ja sillä, että se on tarkoitettu pintakuivalle iholle.

Olen kokeillut Teint Miraclea jo muutaman kerran aikaisemminkin, ja kokenut sen olevan "ihan ok" meikkivoide. Tällä kertaa käytin sitä viikon ajan, ja voin todeta että olen ihan myyty. Ihoni näyttää aivan mielettömän hyvältä! Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, Teint Miracle on ensimmäinen kokeilemani meikkivoide, jonka jättämä pinta muistuttaa ihollani mineraalimeikkipohjan jättämää tulosta. Ja juuri siksi olen niin ihastunut tähän!

Minähän en pidä mistään voimakkaan peiton tuovista meikkipohjista, enkä voi sietää sitä, että meikkipohja "näkyy" iholla. Ihon täytyy näyttää aivan luonnolliselta, ja sen oma sävy saa kuultaa hienoisesti läpi, niin että sävy kuitenkin on tasoittunut ja selkeimmät läntit ja punoitukset peittyneet. Ja ihon täytyy olla heleä. Teint Miracle tuo minulle juuri sellaisen ihon!

Vaikka viime syksyisten muutaman kokeilun aikana en ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että Teint Miracle tuo iholle valoa tai kuulautta, niin nyt olen aivan eri mieltä. Minusta Lancôme on onnistunut lupauksessaan. Iho on kuin sisältä valaistu! Tiedän, että kuulostan nyt ihan joltain Lancômen ostamalta mainosmaijalta, mutta Lancôme ei edes tiedä olemassaolostani, ja hehkutan meikkivoidetta pelkän 5 ml:n töistä saadun näytteen voimin. :)

Ainoat miinuskommentit testiviikolta tulevat siitä, että muutamina päivinä Miracle ei kestänyt siistinä koko päivää. Voiteen sisältämä hohde ikäänkuin "kasaantui" iholla ja toi etenkin poskien alueen ihohuokoset esiin. Iltapäivällä tilannetta piti korjailla moneen kertaan mattaisella puuterilla. Näinä päivinä ajattelin, että Miracle taitaakin olla makuuni jopa liian hohtava, mutta lopulta niitä parempia päiviä oli enemmän. Ja niinä päivinä, kun Teint Miracle onnistui, niin se todellakin onnistui. Harvemmin olen kokenut tarvetta palata useasti peilin ääreen ihailemaan ihoani.

Yritin kovasti ikuistaa meikkivoiteen tuomaa kuulautta kamerallani, ja tässä toinen kuva (ensimmäinen löytyy edellisestä postauksesta). Meikkipohjan ominaisuuksia on lähestulkoon mahdotonta tallentaa kuvaan, siksi en näihin meikkivoidepostauksiin yleisesti kuvia otakaan.

Käyttämäni sävy on 02.

Olisin tietty voinut kuivat huulenikin rasvata ennen kuvan ottoa....

Onko moni jo kokeillut Teint Miraclea? Mitä olette tykänneet?

Tässä kuvasatoa viikonlopulta, jonka vietin maailman parhaassa naisseurassa. (Äidille terkkuja - sinäkin kuulut tähän seuraan! ^_^)

Kokoonnuimme lauantai-iltana kaverini M:n luona vanhalla ystäväporukalla, ja sain meikata ystäväni Helin, jonka olen muuten tuntenut vaatimattomat 25 vuotta. :)

Heli ei halunnut voimakasta tai värikästä meikkiä, joten sudin hänen luomilleen pehmeän kombon harmaalla ja violetilla Diorin paleteista Night Butterfly ja Sky Glow. Kasvoilla Estee Lauderin Double Wear Light -meikkivoide ja MACin Dame -poskipuna. Huulilla joku Lancômen Juicy Tubes -kiilto jonka nimeä en enää muista, Mauve-jotain.

.

.

.

M vastasi upeasta meikistään itse.

Itsehän edustin tämän hetken tylsällä signature-lookillani, tosin beigen vaihdoin sentään vaaleaan liilaan kun nyt kerran pääsin M:n runsaiden meikkikätköjen ääreen. Tässä kuvassa yritettiin muuten kovasti tallentaa Lancômen Teint Miracle -meikkivoiteen jälkeä. Viime viikon testimeikkivoiteena ollut Teint Miracle saa ihostani aivan hemmetin hyvännäköisen, ja nyt on sanottava, että jälki alkaa jo kilpailla mineraalimeikkipohjan kanssa. Hui!

Sunnuntaina meno jatkui toisenlaisessa girl power -seurassa, kun suunnistimme M:n kanssa aina niin hyväntuulisen Charming Nailsin luokse.

Ja täällähän tuli myös meikkailtua..! :)

Ihanat silmäluomet!

CN teki mulle manikyyrin, ja minä puolestaan kokeilin paria utuista meikkiä CN:lle. En olekaan ennen meikannut häntä, ja se oli kyllä helppoa kun CN:llä on niin tasaiset luomet eikä syvää luomivakoa. Mä vaan tykkäilen raskaista ja pulleista luomista! Sävyt levittyy niin kauniisti ja helposti.

Toiseen silmään käytin Urban Decayn Naked -palettia, jota en itse ole edelleenkään saanut hankittua vaikka tarkoitus kovasti oli. Tämä epäkohta on korjattava pikimmiten!! Paletti on kertakaikkiaan  u-p-e-a.

Toiseen silmään tein meikin IsaDoran Smokey Eyes -mattapaletilla. Myös tämä paletti on erittäin pätevä, pigmenttiä riittää ja sävyt ovat kermaisia.

CN demonstroi miltä meikki näyttää silmäluomet rentoina tai kohotettuina. Normitilassa liikkuva luomi ei näy, joten varjostukset on nostettava korkealle mikäli mielii niiden näkyvän.

Tässä konadoidaan mulle karkkiaiheisia kynsiä. :) CN käytti kolmea eri lattaa, joista yksi on hänen oma suunnittelemansa.

Tuli ihanat namikynnet! Tässä manikyyri on juuri viimeistelty kynsiöljyllä.

Olipas kiva viikonloppu. VR:lle vielä terveisiä, että voisitte oikeasti laskea noita sikamaisen kalliita lipun hintoja, että pääsisin näkemään kavereitani vähän useammin!

"Joka päivä on karkkipäivä kun sen saa aloittaa leikkimällä väreillä". Suunnilleen tällainen teksti tervehti blogini lukijoita kun aloitin bloggaamisen keväällä 2009. Ja jokainen päivä todellakin oli karkkipäivä! :)

Usein valitsin seuraavana aamuna käytettävät sävyt jo edellisenä iltana valmiiksi meikkipöydälle, ja suunnittelin väriyhdistelmiä moneksi päiväksi eteenpäin. Raapustelin vihkojen kulmiin ideoita ja piirtelin kömpelöitä värikarttoja joissa oli liikuttavia silmän kuvia ja nuolia osoittamassa eri sävyjen paikkoja. Se oli sitä aikaa se. Olin karkkipäiväillyt jo muutaman vuoden, ennenkuin intoni kanavoitui blogiksi.

Mutta missä on karkkipäivä nyt?

Sain tuon ylläolevan paletin työkaveriltani kaksi tai kolme viikkoa sitten.

En ole käyttänyt sitä kertaakaan.

Sen sijaan näytän useimpina päivinä tältä.

Mitä on tapahtunut?

Nimimerkki Helena kysyi minulta edellisen postauksen kommenttilaatikossa, olenko "koskaan kyllästynyt räväköihin luomimeikkeihin ja tälläämiseen". Tulin vähän haikeaksi. Tajusin, että blogini taitaa edelleen välittää sitä kuvaa, että minulla on joka päivä papukaijameikit. Totuus on, että meikkaan värikkäästi tai näyttävästi enää hyvin harvoin. Eli vastauksena Helenalle - en ole kyllästynyt, vaan itse asiassa kaipaan niitä värikkäitä meikkejä.

Minulla ei ole enää aikaa jokapäiväisiin väri-ilotteluihin. Kun aloitin bloggaamaan, olin iltatöissä ja minulla oli koko päivä aikaa leikkiä meikeilläni. Nyt olen päivätyössä, ja kun aamu-unisuuteen yhdistää vielä aamuiset kuntosalikäynnit, jää meikille aikaa hyvin vähän. Kiireimpinä aamuina vedän silmiin tuon ylläolevan haalean peruskombon vaalea + beige, johon ryhtiä tuo ainoastaan nestemäinen eyeliner.

Karkkipäivä on siis nykyään sanan mukaisesti päivä - ehkä kerran viikossa, kenties juuri lauantaisin niinkuin lapsuuden karkkipäivät. Ja olen kyllä oikeasti muuttunutkin blogin alkuajoista ja niitä edeltäneistä vuosista. Enää en esimerkiksi menisi kuntosalille vihreä-oranssissa meikissä. Enkä enää pidä smokey-tyylisistä meikeistä itselläni. Onko tämä nyt sitten sitä aikuistumista? :) Hei - ostin vihdoin ne nahkahansikkaatkin....!

En tiedä miksi halusin kirjoittaa aiheesta. Jotenkin tuli sellainen olo, kun katselin tuota työkaverilta saamaani palettia. Se on hyvin karkkipäivämäinen, ja saadessani sen minulle heräsi heti ideoita miten yhdistellä vierekkäin sijaitsevia sävyjä (näin neliön muodossa olevat sisarsävyt heti ikäänkuin omina pikkupaletteinaan) - - mutta en ole toteuttanut yhtäkään ideaa. :/

* * *

Menneen viikon ainoa väripilkahdus oli minttusuklaameikki ja -kynnet.

IsaDoran All City Brown -lakka, Eyekon Jade Green -lakka, Indelible Chocolate Mousse -geelieyeliner ja NYXin Sweet Lagoon -luomiväri.

Tähän meikkiin päättyi Dr. Hauschka -ripsivärin elinkaari, olinkin jo venyttänyt sitä vähän turhan pitkään....

Olen viikonloppureissulla vanhassa kotikaupungissani, ja illalla lähdetään viihteelle tyttöjen kanssa. Tiedättekös mitä - pakkasin mukaan vain vaalean beigen ja ruskean luomivärin. Tämä on jo hälyttävää. :/