Sain eilen vinkin eräältä lukijaltani koskien Espanjan Fuengirolassa sijaitsevan suomalaisen meikkaaja-maskeeraajakoulun kotisivun kuvagalleriaa. Galleriasta löytyy kuvia otsikolla "Kauneusmeikkauskurssi 2013".
Ainoa lähikuva, "päivämeikkiharjoitus", ei näyttäisi kuitenkaan olevan kenenkään koulun oppilaan tuotoksia. Tutulta näyttävässä kuvassa onkin meikäläisen tekemä meikki, enkä ole tietääkseni osallistunut tänä vuonna (tai muinakaan vuosina) kyseisen koulun kursseille. Itse meikkikin on tehty jo marraskuussa 2010, jolloin se julkaistiin blogissa osana "Nopeat ja simppelit" -juttua.
Mitä olette mieltä siitä, että maskeeraajakoulu turvautuu jonkun ventovieraan meikkikuvaan esitellessään kurssiaan? Luulisi nyt meikkikuvia olevan omasta takaakin. Ei ehkä paras mahdollinen käyntikortti koululle, jos omien oppilaiden tekemistä meikeistä ei löydy julkaisukelpoista lähikuvaa.... Sangen erikoista.
Sillä ei kannaltani ole mitään väliä jos joku käyttää kuvaani tällaisessa yhteydessä, mutta laittaa vain ihmettelemään koulun puolesta.
Aiemmin kuviani on bongattu mm. smokey-meikin opetusmateriaalina eräässä ammattikoulussa.
Beebeestä on nyt edetty seuraavaan kirjaimeen, ja nyt tulevat CC-voiteet. :) Moni teistä on niistä jo varmaan kuullutkin.
Kotimainen Lumene on Suomen markkinoilla ensimmäisten joukossa CC-voidelanseerauksensa kanssa. Tutustuin voiteeseen jo aiemmin keväällä Lumenen koulutuksessa ja voide jätti jo tuolloin varsin positiivisen fiiliksen. "Onpas kevyttä, mutta silti peittävää..!" oli ensiajatus.
Nyt pääsin kokeilemaan tuotetta oikein kunnolla Lumenen ja Indiedaysin kamppiksen myötä. Brändisivulla voi tuttuun tapaan osallistua arvontaan. Palkintona on viisi kappaletta 60 euron arvoisia Lumenen tuotepaketteja. Käy myös tykkäämässä Lumenen Facebook-sivusta niin Lumene ilahtuu! ^_^
Kirjainyhdiste CC tulee sanoista "color correcting". Aivan niinkuin BB-voiteidenkin kohdalla, CC-nimikkeen alla tullaan varmasti näkemään eri tyyppisiä tuotteita laidasta laitaan, mutta pääasiallisena jujuna ja erona BB:hen on nimenomaan ihon värivirheiden korjaus. Voiteeseen on siis lisätty tavallista meikkivoidetta/BB-voidetta enemmän neutraloivia väripigmenttejä, jotka taittavat ihon punoitusta, kirkastavat harmautta tai neutraloivat silmänalusten sinisyyttä.
Osa markkinoiden CC-voiteista toimii myös kosteuttajina, mutta Lumenen CC on nimenomaan meikkivoide. Se tulee siis kosteusvoiteen päälle.
Tuote lupaa kuutta asiaa:
1 Se on MEIKKIVOIDE - tekee ihon pinnasta sileän ja tasoittaa sen sävyä
2 Se toimii kuin PEITEVOIDE - peittää ihon kirjavuutta (etenkin punoitusta), nappaa ihoon kiinni hyvin
3 Se toimii myös kuin POHJUSTUS - silikoniformula auttaa häivyttämään ihohuokosia ja pitämään meikin paikoillaan (CC:ssä vaikuttaisi incin perusteella olevan eniten silikonia kaikista Lumenen meikkivoiteista)
4 Se on HELEYTTÄJÄ - tuo iholle hehkua valopigmenteillä ja puolukkaöljyllä (öljyn sisältämä C-vitamiini kirkastaa ihoa)
5 Se lupaa KESTOA - noh, tämä kohta tulikin jo oikeastaan tuossa pohjustus-kohdassa ^_^
6 Siinä on AURINKOSUOJA - sisältää suojakertoimen 20
CC-voidetta on kolmea eri sävyä; Light, Medium ja Deep. Minulle menisi varmaan vaaleinkin, mutta koen Medium-sävyn enemmän omakseni. Kuvassa iho ennen ja jälkeen Medium CC:n. Levitin voidetta myös silmien alle ja silmäluomille. Aivan peiteaineen tavoin CC ei silmänalusia peitä kuten kuvasta huomaa, mutta peittävämpää tämä on kuin Lumenen BB.
Koostumus on ohuempi mutta peittävyys silti parempi kuin BB:ssä. Tykkäsin Lumenen BB:stäkin mutta CC on vielä enemmän mieleeni. Ehkäpä siksi, että kuulun siihen käyttäjäryhmään joka mieluummin laittaa kosteusvoiteen erikseen ja meikkipohjan erikseen. En siis kaipaa itse meikkipohjalta enää kosteusvoiteen ominaisuuksia.
Ihoni ei ole kovin kirjava, mutta näkyvä punoitus taittui tehokkaasti ja nenänpielen huokoset katosivat lähes näkymättömiin.
Olen nyt käyttänyt CC:tä kaksi viikkoa, ja olen tyytyväinen! Meikkipohja on ohut, kuulas ja kestävä. Mineraalipohjaan verrattuna tulos on kuitenkin meikkimäisempi, niinkuin melkein kaikissa mineraalit vs. "normimeikki" -tapauksissa.
Koostumus nappaa ihoon hyvin kiinni mikä tukee peittävyyttä ja pysyvyyttä. Pinta jää semi-mataksi eikä välttämättä kaipaa päälleen puuterointia. Testasin CC:tä parina päivänä niin, että puuteroin toisen puolen kasvoista ja toisen en. Kestävyys kummallakin puolella oli yhtä hyvä, lukuunottamatta salipäivää, jolloin meikkipohja hieman suli puuteroimattoman puolen suupielijuonteen kohdalla. Mutta ällistyttävän hyvin pinta kesti hikoilua!
Sävyvertailua BB-voiteeseen.
Yhtenä päivänä tein myös niin, että laitoin toiselle puolelle kasvoja CC:tä ja toiselle BB:tä. Salin jälkeen oli selvää, että CC kesti paremmin. On se muuten jännä että kasvoille voi laittaa noin eri sävyisiä meikkipohjia eikä naama silti näytä kaksisävyiseltä....
Olen tykännyt laittaa CC-voiteen tällaisella Shiseidon kulttisivellintä imitoivalla tiheällä, tasapäiseksi leikatulla pyöreällä meikkivoidesiveltimellä. Sivellin kuuluu Kicks-ketjun omaan sivellinkokoelmaan ja tulen esittelemään sen vielä omassa postauksessaan. Halpa ja oikein hyvä sivellin! (Kicks kutsuu sitä BB-voidesiveltimeksi, mutta en kyllä tajua miksi sen käyttö pitäisi rajoittaa juuri BB:ihin...)
Alla oleva vertailu ei ole mikään Lumenen virallinen taulukko vaan minun näkemykseni ja kokemukseni CC:n ja kahden muun omistamani Lumenen meikkivoiteen välillä.
Seerumi-meikkivoide jättää mielestäni yhtä kauniin ja huokosia blurraavan pinnan kuin CC, mutta CC on peittävämpi ja tasoittavampi.
Summa summarum: Cee Cee on suosikkini Lumenen tämänhetkisessä meikkivoidevalikoimassa. Todella onnistunut ja laadukkaan tuntuinen koostumus ollakseen näinkin halpa meikkivoide. (Ja on jälleen kerran todettava, että silikonilla on todella merkittävä rooli meikkipohjan kosmeettisessa miellyttävyydessä. Tämän vuoksi luonnonkosmetiikan meikkivoiteet eivät ikävä kyllä voi koskaan kilpailla koostumuksissa synteettisten kanssa.) Tuotteen hinta on 16 euron kieppeillä.
Muutama ennen ja jälkeen - kuva viikonlopun meikkikurssilta. Laitan kunnon kurssipostauksen tulemaan myöhemmin, minulta puuttuu vielä kuvia lauantailta.
Harjoitusmallini Hanne ja tulkintani häämeikistä.
Olin tyytyväinen meikkiin ja samalla en ollut. Siitä jäi puuttumaan jokin..... "oomph". Meikki sopi Hannelle ja korosti hänen vihreitä silmiään, mutta oli mielestäni jotenkin... no, en tiedä. Jotenkin vaisu. Ja liian tuttu "Sannityylin meikki". Olisin toivonut oppivani kurssilla uusia tekniikoita. Valitettavasti jäin Mr. Karkkipäivän syntymäpäiväjuhlien takia vaille osaa lauantain demosta ja menetin tärkeän osan opetusta. No, ei voi mitään.
.
Kerron teille varsinaisessa kurssipostauksessa millaisen palautteen sain opettajaltamme Julius Sepposelta meikistä. Good or dud? Stay tuned....
Vieraillessani helmikuussa Laveran maahantuojan toimitiloissa minulle tarjottiin myös mahdollisuutta pieneen hemmotteluhetkeen Laveran tuotteita käyttävässä hoitolassa Riihimäellä.
Kukapa kieltäytyisi ihanasta kasvohoidosta? Totta kai otin tarjouksen vastaan. :)
Hämeenkadun Kauneushuonetta vetää Sirpa Martikainen 15 vuoden kokemuksella. Sirpa on Cidesco-Eko kosmetologi, reikihoitaja ja luontaistuoteneuvoja. Kauneushuone on toimintaidealtaan/konseptiltaan hieman sukua Maarianhaminan valloittavalle Lustans-hoitolalle. Sirpan hoitolassa käytetään ekologisia tuotteita siivousta ja pyykinpesua myöten.
Kauneushuoneen todella laajaan tarjontaan kuuluu täyden linjan kosmetologipalvelujen lisäksi mm. vyöhyketerapiaa, reiki-hoitoa, ki-energiahierontaa, kalevalaista jäsenkorjausta, ravitsemusneuvontaa ja NLP:tä. Jokaisesta osa-alueesta vastaa oma ammatinharjoittajansa. Voipa hoitolassa ottaa myös 80-prosenttisesti luomuraaka-aineita sisältävän suihkurusketuksenkin. Sirpa toivoo löytävänsä tiimiin vielä ekokampaajan.
Sirpa teki minulle klassisen kasvohoidon johon kuuluu ihon puhdistus ja kuorinta, hieronta, naamio, seerumi ja hoitovoide.
Puhdistustuotteena Sirpa käytti Faces-linjan malvaa ja mantelia sisältävää puhdistusmaitoa. En meinannut ensin edes tunnistaa tuotetta, se tuoksui niin ylelliseltä verrattuna putsauskokemukseen omassa kylppärissä. Jokailtaisen meikinpuhdistusrutiinin arkisuus muuttaa tuoksukokemuksenkin miedommaksi ja arkiseksi.
Kuorinta suoritettiin hyvin kevyenä versiona, sillä kerroin kuorineeni ihoni alle viikko sitten. Tuotteena käytettiin Laveran vaahtoavaa, jojobahelmiä sisältävää kuorintageeliä.
Seuraavaksi Sirpa hieroi kasvoni käyttäen Laveran ruusuöljyä. Ensin hän varmisti että ruusu on minulle ok, kaikki kun eivät siitä niin välitä. Ruusu ei ole minunkaan ykköstuoksusuosikkini, mutta Laveran ruusu-tuotteissa on makea, vähän ”karkkimaisempi” tuoksu kuin monissa muissa, ja tykkään siitä pieninä annoksina. Esimerkiksi juuri tällaisessa hemmotteluyhteydessä.
Hieronnan aikana taisin torkahtaa, niin kuin varmasti valtaosa kasvohoitoasiakkaista aina tekee…
Hieronnan jälkeen Sirpa levitti kasvoilleni Ruusu–naamion, ja lopuksi My Age –seerumin ja päivävoiteen (vai meniköhän se seerumi jo naamion alle vaikuttamaan..? Puoliunessa kun olin niin ei kaikki ihan hahmottunut.. ^_^).
Iho oli hoidon jälkeen odotetusti pehmeä ja sileä, mutta ihan saman näköinen kuin ennenkin. (Jotkut käyvät kosmetologihoidoissa parantaakseen tai hoitaakseen ihoaan, minulle hoidot ovat pelkkää hemmottelua.) Ihofiilis oli jonkin verran tahmea, sillä noin monta tuotetta (öljy + naamio + seerumi + kasvovoide) ei pysty imeytymään normaalille iholleni. Sama juttu aina kaikkien kasvohoitojen jälkeen. ;)
Laveran tuotteet ovat tulleet minulle todella tutuiksi vuosien varrella, mutta oli mielenkiintoista huomata miten eri tavalla tuotteet aistii kun ei näe mitä käytetään. (Katsoin tuotteet vasta hoidon jälkeen.) Esimerkiksi tuoksut tulevat esiin aivan eri lailla kun ne aistii ”sokkona”, maatessaan silmät ummessa rennossa tilassa. Hoidon aikana huomasin, kuinka vahva tuoksumaailma Laveralla tosiaan onkin.
Lavera-hoito sopii siis erityisesti kukkaisista tuoksuista ja aromaterapeuttisesta hoidosta pitäville. Tuoksuherkille ja allergikoillekin on kuitenkin vaihtoehto; heille hoito voidaan tehdä Neutral-linjan hajusteettomilla tuotteilla.
Oletteko te löytäneet jotain ihania ekohoitoloita?
Sain viikonloppuna rakkaan vieraan Japanista.
Hisae ja minä olemme olleet kirjeystäviä jo 17 vuotta, ja Hisae vieraili Suomessa jo toista kertaa. Harmaita loskakatuja tarpoessamme ja märkien hiutaleiden vihmoessa kasvoihin mietin, tuleekohan enää kolmatta.... ;) Olkoon kukaan mitä mieltä tahansa, minusta Suomi on vähiten edustavimmillaan juuri keväisin katujen muuttuessa likaisiksi kurakentiksi. Japani puolestaan kylpee parhaillaan ihastuttavien kirsikanpuunkukkien vaaleanpunaisessa kajossa...
Kontrastina harmaan ankeille sääolosuhteille halusin tehdä Hisaelle kirsikanpuunkukkien inspiroiman meikin. Hisae vierastaa värikkäitä meikkejä, mutta sain hänet puhuttua ympäri hempeän vaaleanpunaiseen silmämeikkiin. Itse olin kovin tyytyväinen lempeään tulokseen, ja ystävänikin uskalsi lopulta lähteä ulos meikissään totuteltuaan siihen hetken. :)
Hisaen oma perusmeikki koostuu BB-voiteesta, kulmakynästä ja beigestä luomiväristä. Maskaraa hän käyttää kuulema hyvin harvoin
.
Mietin ensin tekisinkö meikkipohjan Hisaen omalla BB:llä, kun epäilin että minulta löytyisi aasialaiselle iholle sopivaa sävyä. Mineraalien ystävä kun olen, päätin kuitenkin kokeilla Bare Mineralsin keltapohjaista Light-sävyä. Ja kas, se sopikin täydellisesti. Käytin mineraaleja myös silmämeikissä.
Ripsien taivutus olisi avannut silmiä ratkaisevasti, mutta ystäväni ei ollut taivuttimista kovin innoissaan. Hisaeta traumaattiselta kokemukselta säästääkseni päädyin levittämään ripsiin vain yhden kerroksen Cliniquen High Lengths -maskaraa.
Halusin kokeilla Stephan Øienin vinkkaamaa tapaa yhdistää meikissä kylmää ja lämmintä 50/50-periaatteella. Meikkipohja ja huulimeikki olivat lämpimät, poskipuna ja silmämeikki viileät. Yhdistin poskilla kahta poskipunaa; IsaDoran kevätlookin kylmää pinkkiä (Pink Blossom) ja Estee Lauderin neutraalia persikkapinkkiä (Peach Nuance). Pink Blossom oli minusta yksinään liian kylmä, ja Peach Nuancella sain sitä taitettua enemmän mieleisekseni.
Luomille levitin ensin kauttaaltaan Mad Mineralsin pinkkiä Big Apple -sävyä. Sitten levitin päälle sisänurkkapainotteisesti Pure Luxen vaaleanpuna-valkoista duochrome-sävyä Red Aura, joka vaalensi Big Applen ärhäkkyyttä. Alaluomen uloimpaan nurkkaan sipaisin Pure Luxen siniseen taittavaa pinkkiä, sävy Smug. Sen sininen hohde toi kivan pienen lisän muuten yksisävyiseen meikkiin. Sävytin alaluomen ripsirajaa vielä kevyesti Big Applella ja kylmänbeigellä sävyllä Natural Coden Chic-triosta. Kulmaluulle laitoin MACin ihonsävyistä Brule-sävyä. Tein ripsirajaan ohuen rajauksen Maybellinen Master Precise -tussilla.
Huulille levitin Lancômen ruusubeigeä Beige Mirage -huulipunaa ja sen päälle Estee Lauderin kullanbeigeä Honey Flower -huulikiiltoa. Huulten "rajaus" on Hisaella luonnostaan omasta takaa. :)
Cherry Blossom Girl.
Airin biisikin on muuten ihana. <3
Kerroin saaneeni joku aika sitten testiin tuotteita The Body Shopin Ecocert-sertifioidusta Nutriganics-linjasta, jota olen jo todella pitkään halunnut kokeilla. Seuraa aatoksiani kyseisistä puteloisista.
Nutriganics-linjaan kuuluu yhdeksän tuotetta; puhdistusvaahto- ja geeli, kasvovesi, päivävoide, yövoide, silmänympärysvoide sekä kaksi eri seerumia. Tai toisen seerumin nimike on tehotiiviste (samaan tapaan kuin Lancôme kutsuu Génifique-seerumiaan tiivisteeksi, tämän tarkoituksena on ainakin Lancômen mukaan tehdä tuote "helpommin lähestyttäväksi" niille asiakkaille jotka automaattisesti mieltävät 'seerumin' vahvaksi anti age -tuotteeksi).
Testipaketista paljastui sarjan puhdistusvaahto, naamio ja kosteusseerumi. Tuota seerumia toivoin itse mukaan testituotteisiin, sillä olen viime aikoina ollut kovasti kiinnostunut silikonittomista kosteuttavista seerumeista.
Juttelin The Body Shopin liikkeessä myyjän kanssa ja hän kehui Nutriganics-vaahdon olevan yksi pehmeimmistä puhdistusvaahdoista mitä hän on kokeillut. Ainakin TBS:n valikoimassa se on kuulema kaikkein miellyttävimmin iholla liukuva.
Minun on todettava, että olen ilmeisesti ollut sangen onnekas omien testivaahtojeni kanssa, sillä kaikkien kokeilemieni pumppuvaahtojen joukossa TBS Nutriganics sijoittuu pehmeydessään keskivaiheen alapuolelle. Huonoa tämä puhdistustuote ei missään nimessä ole, mutta jos arvostelun mittana halutaan nyt pitää vaahdon kosmeettista miellyttävyyttä (huomaatte, että rakastan tuota ilmaisua), niin edelliset testivaahtoni Guinotin BiOxygene, Natuviven Olive Fresh Cleansing Mousse ja Decubalin Face Wash menevät liukuvuudessa ja pehmeydessä reippaasti ohi.
Nutriganics-vaahto poistaa meikin kiitettävästi ja iho jää narskuvan puhtaaksi. Ehkä vähän liiankin narskuvaksi omaan makuuni. Mutta ihan hyvä tuote, kyllä tämä käytettyä tulee.
Smoothing Serum osoittautuikin sitten vallan ilahduttavaksi löydöksi! Silikonittomat kosteusseerumit -postauksessa puhuin siitä, kuinka seerumit ovat markkinoiden arvokkaimpia tippoja eikä edullisia sellaisia todellakaan löydä helposti. Tässä meillä nyt kuitenkin on alle kolmen kympin laadukas kosteusseerumi joka on pakattu täyteen luonnollisia pehmittäviä ja kosteutta sitovia ainesosia ja on vielä eko-sertifioitukin.
Incin alkupäässä on glyserolia (kosteuttaa), dicaprylyl karbonaattia (pahoittelen kun en osaa näitä suomeksi, ns. kuivaöljy, muodostaa iholle lipidikalvoa parantavan, tunnultaan silikonin tapaisen samettisen liukuvan pinnan mutta ainesosa on täysin kasviperäinen) ja oliivi- & jojobaöljyä (pehmentävät, ravitsevat). Loppuinci on myös oikein hyvän näköinen.
Ainoa mikä tuotteessa voisi olla parempi on tuoksu, mutta ei sen niin väliä. :) Todella ihana tuote; tuntuu riittoisalta ja jättää ihon sileän ja kosteutetun tuntuiseksi. Koostumus on ohut maitomainen fluidi. Joinain päivinä olen käyttänyt tätä ihan yksinäänkin ilman päivävoidetta, varmasti etenkin kesällä riittää yksinään.
Mitä naamioon tulee, tämän vaikutuksista on vaikea sanoa oikein mitään.
Pystyn vain kuvailemaan sen koostumusta ja ihofiilistä; naamio on todella jämäkkää, savipohjaista kamaa ja levittyy jäykästi. Varmasti yksi paksuimpia savinaamioita mitä olen elämäni varrella kokeillut, ja kaoliini onkin ainesosissa ykkösenä. Ei jähmety iholla täysin koppuraksi.
Koin jännäksi sen, että naamion nimenä on "Smoothing Mask", yleensä kun savinaamiot nimetään puhdistavina tuotteina. Siksi itse asiassa ihan ensin luulin kyseessä olevan pehmentävän kosteusnaamion. Vasta purkin korkattuani ja alkaessani levittää naamiota (en ollut vilkaissut inciä) huomasin, että koostumushan onkin jotain ihan muuta kuin kosteusnaamion. :) Annoin purkin eteenpäin ystävälleni, joka ilahtuneena kertoi että hän on käyttänyt samaa tuotetta ennenkin ja tykkää siitä kovasti.
Tässäpä ajatuksiani Nutriganics-testikolmikosta. Millaisia kokemuksia teillä on TBS:n ekosertifioidusta linjasta?
Nyt etsintäkuulutetaan henkilöä, jota kiinnostaisi tulla meikäläiselle meikkimalliksi ensi viikonloppuna! :)
Olen osallistumassa Make Up For Ever Academyn hää- ja juhlameikkikurssille joka järjestetään Helsingissä 13.-14. huhtikuuta. Kurssin aikataulu on seuraavanlainen:
Lauantai 13.4. klo 16-20
Sunnuntai 14.4. klo 10-16
Paikka: Make Up For Ever Academy, Museokatu 44 D 114 (sisäpiha), Helsinki
Lauantaina on demomeikki + teoria ja sunnuntaina harjoitusmeikkejä. Tarvitsisin omaa harjoitusmallia sunnuntaille, ja lisäksi MUFE Academyltä kysyttiin haluaisinko etsiä lukijoideni joukosta jonkun kiinnostuneen myös lauantain demomeikkimalliksi. Tämä henkilö voi tietenkin olla myös yksi ja sama, jos pääsee tulemaan kumpanakin päivänä.
Kurssi on varmasti tosi kiinnostava tilaisuus mallille päästä pieneen "makeoveriin" ja luulisi takataskuun jäävän myös hyviä vinkkejä miten korostaa piirteitään ammattimaisella juhlameikillä. Itsehän olin Academyllä balettimeikin mallina helmikuussa, ja kokemus oli tosi mielenkiintoinen!
Jos kiinnostuit, ota minuun yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com ja laita mukaan kuva itsestäsi. Sinun ei siis tarvitse muuta kuin vain päästä paikalle kurssin ajankohtana. :) Jos halukkaita on paljonkin, niin suoritan valinnan arvonnalla.
Halukkuutensa voi ilmoittaa keskiviikkoon 10.4. klo 10.00 mennessä. Tulen tekemään kurssista myös blogijutun, joten hakijalle olisi oltava ok että hänen kuvansa julkaistaan Karkkipäivässä.
"Väriterapia" jatkui tänään oranssilla kynsilakalla.
En ole todella pitkään aikaan jaksanut lakata useammalla kuin yhdellä sävyllä. Nojoo, onhan tässäkin lakkauksessa vain yksi sävy, oranssi, mutta sentään kolme lakkaa.
Alla kolme kerrosta China Glazen Sun Worshiper -lakkaa, sitten viirut valkoisella koristelakalla ja päällä "sokerikuorrute" Color Clubin oranssilla kimallelakalla sävy Turn The Other Chic (kiitos vain lahjoituksesta, Charming Nails ;)). Yksinkertainen "koristelu" ja tuntuu kynsiblogien häikäisevään matskuun verrattuna ihan säälittävältä, mutta minä tykkään tästä lakkauksesta kovasti. Turn The Other Chic muutti valkoiset viirut hauskasti keltaisiksi ja multisävyinen vihreään shiftaava kimallus tuo kivan bling-extran. Harmi ettei se näy kuvassa niin hyvin.
Kyllä, kynteni ovat edelleen yhtä eri pituiset kuin ennenkin. :)
Dependin valkoinen koristelulakka, China Glaze Sun Worshiper (yhdellä p:llä, kielipoliisi ärtyy!) ja Color Club Turn The Other Chic.
Ei ole oranssin voittanutta.
.
P.S. Bikiniraja-update: Venus Naked Skin -testijakson aloituksesta on nyt 7 viikkoa ja olen ehtinyt tehdä käsittelyn neljästi. Tällä viikolla tulokset alkoivat näkyä. Edellisestä käsittelystä on viikko, ja vain muutama haiven on jaksanut puskea itsensä pintaan. Muut alkavat vaipua luvattuun uneen. Karvan kasvunhan luvattiin hidastuvan neljän käsittelykerran jälkeen, ja juuri näin on käynyt. So far näyttää siis hyvältä.
P.P.S. Mä vastailen edelleen pikkuhiljaa noihin Torstai-postauksen kommentteihin....
Minulta toivottiin hiljattain ideapostausta IsaDoran Blooming Spring -paletin käyttöön. Päätin eilen piristää kosmetiikkaväsymystäni vastaamalla tähän toiveeseen, ja kaivoin vanhan lempparipalettini esiin. Toive oli mieluisa, sillä yksinkertaisesti rakastan meikata tällä paletilla. Käydään vähän Karkkipäivän "juurilla" - tämä ihanuus kuului ihan ensimmäisiin blogissa esittelemiini meikkirakkauksiin.
(Hassua lukea noita vanhoja postauksia joissa vaikutan vielä nimimerkillä 'Inkivääri'... en meinaa enää edes muistaa että bloggasin ensimmäisen vuoden sillä nimellä...!)
Tällainen "kukkiva" tuotos sillä syntyi tällä kertaa. Sävyjä voi yhdistellä vaikka mitenkä päin, kaikki tuntuu toimivan!
Paletti on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan vielä jos vaikka ruudun takaa löytyisi Blooming Springille ihan uusiakin ystäviä. Paletti ilmestyi IsaDoran vuoden 2009 kevätlookissa ja jäi - thank Goodness for that! - sarjan vakiovalikoimaan. Edit. Syvä huokaus. Paletti on näköjään tänä vuonna klumpattu IsaDoran valikoimasta. :( Buuuu.
Pastellinen kokonaisuus on minusta kertakaikkiaan ihastuttava. (Ylisanavaroitus.... ;)) Vaalea persikka, hattaravaaleanpunainen, huurteinen liila, pistaasinvihreä ja pronssinen ruskea (sävyssä on ehkä aavistus khakiakin). Kaikki sävyt ovat kuulaan helmiäisiä, ja häivyttyvät niin vaivattomasti että ne voi asetella paikoilleen vaikka pelkällä vaahtomuoviapplikaattorilla.
Rajauksen tein Maybellinen Master Precise Eyelinerilla ja kulmaluulle levitin vaaleaa beigeä L'orealin Beige Taupe -paletista. Alaluomelle tein vihreän "pohjustuksen" Natural Coden vihreällä rajauskynällä (sävy 5 Green), jotta saisin Blooming Spring -vihreästä vähän voimakkaamman. Alaluomen sisänurkkaan käytin valopilkkuna vaaleansinistä sävyä Natural Coden Roxy-paletista.
Vaaleanpunainen ja liila sävy näyttävät käytännössä luomella hyvin samanvärisiltä, liila vain on tummempi.
Ideapostausta toivoneelle vielä lisää vinkkejä; jos ei halua joka kerta lähteä käyttämään paletin kaikkia sävyjä, niin esimerkiksi nämä simppelit yhdistelmät ovat mieleeni:
* * *
Torstain postauksesta; kommentteja on tullut niin paljon että ikävä kyllä en ehdi kaikkiin vastaamaan, mutta voitte olla varmoja että kaikki olen arvostaen lukenut ja saanut niistä paljon ajateltavaa. Jatkan vastailua vielä tänään, mutta haluan tässä välittää kaikille yhteisen kiitoksen! Olette nähneet hurjasti vaivaa pohdiskelevissa ja avoimissa kommenteissanne.
Minua alkoi ehkä vähän harmittaa että tein tuon postauksen, kun siihen tuli niin vakava kaiku... Itse en ole kokenut että suoranaisesti olisin masentunut. Omien - ehkä kohtuuttomien - vaatimusteni uuvuttama kyllä. Toisaalta, kaikki mitä kirjoitin on totta. Minulla on ollut huono olo. Kyllä se oli hyvä sanoa ääneen ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin.
Taidan yrittää päästää irti niistä raameista, että minun olisi "pakko" kirjoittaa niin-ja-niin-paljon kosmetiikasta. Toki, Karkkipäivä on alusta saakka ollut kosmetiikkablogi ja se aihepiiri tulee varmasti aina olemaan tärkeässä roolissa, mutta ehkä minun on vain aika hyväksyä että olen muuttunut, eikä minulla enää taida olla yhtä paljon sanottavaa kosmetiikasta kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Ainakaan tällä hetkellä.
Ehkä kaikki tämä kaupallisuus (jopa oma työni kosmetiikkamyyjänä, siis) on vienyt osittain sen "lapsekkaan" uteliaan innostuksen aiheeseen. Kulunut ilmaisu jälleen kerran, mutta kun harrastuksesta tulee työtä, niin..... no, siitä vain tulee erilaista.
Blogiani alusta saakka lukeneet ovat saaneet seurata aika jännää kehityskaarta - värikkäistä meikeistään intoilevasta harrastelijasta töihin alalle ja lopulta kosmetiikkaähkyyn. En halua nähdä, että kuppi on tullut lopullisesti täyteen. Ei varmastikaan ole. Kyllä minussa vielä elää ja hengittää se kosmetiikkafriikki joka voisi analysoida shampoovaahdon ominaisuuksia maailman tappiin...! :D
Sanni ja pikkuankka Kuopion torilla vuonna 1981. Ei liity mihinkään mitenkään. :) Minä vain tykkään tästä kuvasta.
Katsellaan mitä tässä tapahtuu. Kosmetiikkajuttuja saatte lukea Karkkipäivästä jatkossakin, mutta ehkäpä kirjoitan huomenna vaikka sienestyksen vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin? Tai sitten niistä Shelly Tambon villapaidoista...! Hahah! Jos osa lukijoistani minut tässä vaiheessa jättää, niin yritän sen hyväksyä ja tajuta, että bloggauksessa on järkeä vain niin kauan kuin se oikeasti on hauskaa ja oma tekemisen ilo välittyy myös ruudun toiselle puolelle...!
Hyvää pääsiäistä kaikille! <3
