Piiiitkästä aikaa tutorialia! Katsoin, että edellisestä tuto-postauksesta on vierähtänyt jo puoli vuotta, eli nyt on todellakin jo korkea aika laittaa step-by-step-meikkijuttua ulos.

Tässä teille siis meikkitutorial kesän lempisävyilläni eli vihreällä, keltaisella ja korallilla.

Call me boring, mutta tykkään aina ja ikuisesti yhdistää vihertäviin silmämeikkeihin persikkaiset tai koralliset huulet. :)

Look on toteutettu Make Up For Everiltä saamillani meikkituotteilla, lukuunottamatta poskipunaa (sillä poskipuna jäi uupumaan testipaketista).

Silmämeikissä kullankeltaista ja kahta eri vihreää ja mattavaaleaa kulmaluulla.

Rajauksena yksi MUFE-lemppareistani, ihanan kimmeltävä Aqua Liner sävyssä Diamond Lagoon Green.

 Silmämeikkiin käytetyt sävyt.

1. Pohjustin luomen Eye Primella ja levitin luomelle ulkonurkkapainotteisesti vedenkestävää, vihreää Aqua Shadow -kynää #8E voimistamaan päälle tulevia sävyjä.

2. Levitin sisänurkkaan kullankeltaista luomiväriä, #10 Yellow Gold.

3. Levitin luomen keskelle voimakkaan helmiäistä limenvihreää sävyä, # 304 Diamond Lime

4. Levitin luomen ulkonurkkaan kevyesti ulospäin kolmiomaisesti tummanvihreää sävyä # 84 Bronze (! omituinen nimi - sävy on ainakin allekirjoittaneen silmään aivan ehdottomasti vihreä eikä pronssi!)

Kulmaluulle levitin ihonsävyistä mattavaaleaa luomiväriä (tätä nappia en enää saa irti paletista niin en voi tarkistaa sävyn numeroa).

5. Tein yläluomelle rajauksen vedenkestävällä Aqua Linerilla, sävy # 4 Diamond Lagoon Green. Todella, todella ihana tuote ja sävy!

Aqua Liner -sävyissä on erilaisia finishejä (matte, iridescent ja diamond), ja diamondin jälki on niin kimmeltävää että näyttää melkein märältä...! Upea efekti! Kyseessä ei siis ole glitter-finish, vaikka jälki kimaltaakin. Verrattuna esimerkiksi Make Up Storen Glitter Eyelinereihin jälki on paljon pigmenttisempää ja peittävämpää.

6. Meikkasin kulmat vedenkestävällä, voidemaisella Aqua Brow -kulmakarvavärillä.

Totesin, että sävy #10 Light Blond olisi todennäköisesti sopinut minulle paremmin kuin minulle valittu sävy # 15 Blond. Se näyttää minulla hieman liian tummalta, ainakin omaan makuuni. Huhtikuun meikkikurssilla laitoin mallilleni Hannelle sävyä 10, joka kuvien perusteella näyttäisi sopivan minulle paremmin.

7. Viimeistelin meikin mustalla Aqua Smoky Lash -ripsivärillä. (Älkää kysykö miksi, mutta laitan ripsivärin jostain syystä aina ihan vihoviimeisenä kulmien jälkeen.)

8. Tein meikkipohjan Face & Body -meikkivoiteella. Face & Body on kestävä, kosteutta hylkivä meikkivoide, josta peräti 80% on vettä. MUFE-kurssilla opin, että Face & Body sopii erinomaisesti iholle, joka on sekä rasvoittuva että pintakuiva. F & B ei kuitenkaan ole peittävää, eli mahdollisia arpia tai ihon kirjavuutta se ei peitä. Finish on luonnollinen ja läpikuultava. MUFEn sivuilla lukee, että F & B "leaves a thin layer of powder on the skin", mutta oma kokemukseni on päinvastainen. F &B jättää ihoni todella kostean (mutta ei rasvaisen) näköiseksi, ja vaatii omaan makuuni päälle puuteroinnin.

HD-mikropuuteri on niin hienojakoista ja "hengetöntä" että se ei jätä iholle minkäänlaista puuteroidun näköistä pintaa, se vain kiinnittää meikin ja jättää ihon pinnan himmeäksi.

9. Varjostin poskiluun ja leukaperät Sculpting Kit # 2:n tummalla sävyllä. Aivan täydellinen varjostussävy, MUFEn varjostusduoja ei hehkuteta turhaan. Sävyjä on neljä erilaista.

10. Toin kasvoille väriä kahden poskipunan sekoituksella; laitoin alle Zuiin hentoisen persikkaista Mangoa (en melkein käytä mitään muuta poskipunaa tämän saatuani! ^_^) ja syvensin sävyä MACin oranssi-persikka-pinkillä Joy'lla.

Joy ja Mango

11. Tein huulimeikin MUFEn peittävällä Rouge Artist Intense -linjan huulipunalla, sävy # 39 Satin Orange Coral. Rajasin huulet värittömällä Lip Line Perfector -kynällä.

Näitä värittömiä "universal"-huulikyniä on alkanut nyt ilmestyä monillekin merkeille. Vaikka pidän niiden toimintaideaa hyvänä (-> väritön sävy sopii kaikkien huulipunien kanssa ja muodostaa huulten reunoille punan karkailua estävän barriäärin), niin mielestäni huulille, joilla on luonnostaan heikot rajat (kuten minulla), sopii tumman/kirkkaan huulipunan kanssa aina paremmin sävytetty kynä. Näin huulten muoto selkenee ja huulimeikki näyttää kaiken kaikkiaan kauniimmalta ja siistimmältä.

Valmis :)

Käytetyt tuotteet:

Silmät:

Eye Prime (29,60 €)

Aqua Show -luomivärikynä  8E Matte Green (31,75 €)

Iridescent Eyeshadow  #10 Yellow Gold (13 € - tai 3 kpl luomivärejä 25 €)

Diamond Eyeshadow #304 Diamond Lime (13 €)

Iridescent Eyeshadow  #84 Bronze (13 €)

Matte Eyeshadow # ? (vaalea) (13 €)

Aqua Liner #4 Diamond Lagoon Green (34,55 €)

Aqua Smoky Lash -ripsari (19,40 €, ei aqua)

Aqua Brow#15 Blond (33,35 €)

Kasvot:

HD Concealer #325 Natural Beige (43,70 €)

Face & Body Liquid Make Up # 32 Alabaster Beige (26,60€)

HD Powder (5g 24 €)

Zuii Mango -poskipuna

MAC Beauty Powder Blush Joy -poskipuna

Sculpting Kit #2 Neutral Light (55,45 €)

Huulet:

Lip line perfector (29,60€)

Rouge Artist Intense #39 Satin Orange Coral (35,70€)

Laitoin kerrankin mukaan myös hinnat kun niitä aina kysellään. Punaisella merkityt ovat Helsingin MUFEn remonttialehintoja.

.

Koska Make Up For Everin saatavuus Suomessa on aikamoisen heikkoa Helsingin ulkopuolella, kysyin MUFEn maahantuojalta, olisivatko he halukkaita antamaan Karkkipäivän lukijoille jonkun postimyyntitarjouksen. Helsingin MUFEltahan voi tilata tuotteita sähköpostitse, vaikkei heillä varsinaista verkkokauppaa olekaan. :) Tilaukset toimitetaan postiennakolla.

Kesätarjouksena Karkkipäivän lukijoille postikulut veloituksetta heinäkuun loppuun saakka. Tilauksen voi tehdä osoitteeseen mufe@makeupforever.fi. Ja hommahan toimii siis niin, että Make Up For Everin sivuilta voi tsekkailla kiinnostavia tuotteita, kirjoittaa nimet ja sävyt ylös ja lähettää listan Hesan Mufelle. :)

- Ja jälleen kerran, minä en hyödy teidän mahdollisista tilauksista millään lailla ;).

P.S. Hyvää juhannusta - ja hei missä ne on ne luvatut helteet? ^_^ Sanokaa hep jos teilläpäin paistaa aurinko! :D

Henkilökuvassa tapaamme tänään kaikkien meidän pikku-”paulabegounien” idolin, kosmetiikkakemistin. (Tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla, Kosmetiikkakemisti, niin suuren arvon tämän ammatin ihmiset saavat silmissäni…!)

Pääsin haastattelemaan Sim Sensitiven kemistiä Vesa Rämöä. Kaksituntinen vilahti hetkessä ja olisin helposti voinut jututtaa Rämöä vielä toiset kaksi, tulkaten auki pöydällä olevien hiustuotepullojen ainesosaluetteloita. (Pullonkylkien syynäys – lempihommaani..! :))

Sain haastattelusta niin paljon materiaalia, että päätin jakaa jutun kahteen osaan. Tässä osassa tutustutaan yleisesti kosmetiikkakemistin ammattiin, kurkistetaan tuotekehittelyn maailmaan ja käydään läpi joidenkin yleisimpien raaka-aineiden toimintaperiaatteita ja myyttejä. Toisessa osassa käyn läpi niitä lukijakysymyksiin saatuja vastauksia, jotka eivät mahtuneet tähän juttuun.

MITEN PÄÄSEE KOSMETIIKKAKEMISTIKSI?

Monet teistä olivat kiinnostuneita kuulemaan kosmetiikkakemistin koulutuksesta ja siitä miten ammattiin pääsee, joten aloitetaan siitä.

Rämöllä on yliopistokoulutus kemian alalta ja hän valmistui maisteriksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistosta. Hän opiskeli soveltavaa kemiaa sivulaudatur-opintojen koostuessa orgaanisesta kemiasta. Sivuaineina Rämö luki matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotieteitä ja ympäristötieteitä. Vuonna 2002 hän suoritti töiden ohessa lisensiaatin jatkotutkinnon.

Suomessa ei voi opiskella kosmetiikkakemistiksi, vaan kaikki alalla työskentelevät ovat joko itsenäisesti tai ulkomailla alalle kouluttautuneita. Tarvittavan tiedon voi Rämön mukaan opiskella työn ohessa. Vanhat työntekijät toimivat tietopankkeina ja raaka-ainetoimittajat järjestävät raaka-ainekursseja.

”Joka tapauksessa, alalle pääsee Suomessa lähinnä tuurilla”, Rämö naurahtaa. Hän kertoo ”ajautuneensa” itse kosmetiikkakemian pariin, työskenneltyään ensin kuusi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Sim Sensitive on Rämön ensimmäinen työpaikka kosmetiikkakemistinä, ja hän tuli taloon vuonna 2006. Simillä työskentelee kahden kemistin tiimi, Rämön vastatessa tuotekehityksestä ja raaka-aineiden sisäänostosta Kaisa Leppälän keskittyessä pääasiassa hiusvärien ja teknisten hiustuotteiden tuotekehitykseen.

Kosmetiikkakemistin alasta haaveileville Rämö vinkkaa, että esimerkiksi kemisti-estenomi on hyvä koulutuspohja. Kemian pohjakoulutus on luonnollisestikin ehdoton, ja siihen päälle kun lisää jonkun kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen niin on jo hyvät lähtökohdat hakea töitä kosmetiikkakemistinä.

TYÖTEHTÄVÄT

Rämön työssä jokainen päivä on erilainen. Tehtäväkenttä on todella laaja, ja päivät koostuvat tuotekehittelystä, raaka-aineostoista sekä yhteydenpidosta private label -asiakkaiden, kampaajien, yksityisasiakkaiden ja raaka-ainevalmistajien kanssa. Hämmästyn, kun kuulen että Rämö keskustelee itse suoraan asiakkaiden kanssa. Rämö nyökkää ja ymmärtää hämmästykseni – harvassa firmassa saa kemistiin tai muuhunkaan avainhenkilöön suoraan yhteyden. Kuinka moni teistä on esimerkiksi yrittänyt tavoittaa vaikkapa Goldwellin kemistiä Saksassa..?

RAAKA-AINEET JA TUOTEFORMULOINTI

Kurkataan sitten vähän syvemmälle itse raaka-aineiden ja tuoteformuloinnin puolelle. Kuuntelen kiinnostuneena, kun Rämö kertoo ainesosien matkasta tuottajalta Simin tehtaalle. Rämö ei itse ole yleensä suoraan yhteydessä valmistajiin, vaan tilaa raaka-aineet suomalaiselta tai ulkomaiselta maahantuojalta. Maahantuoja puolestaan tilaa aineet päämieheltään, eli tehtaalta X. Tehdasta X käyttävät myös monet muut firmat.

Näin ollen Simillä käytetään suurella todennäköisyydellä ihan samojen toimittajien raaka-aineita,  mitä monet suuret ranskalaiset, saksalaiset tai muut eurooppalaiset kosmetiikkafirmat käyttävät.

Kysyn, millä perusteella maahantuojat valitsevat tehdaskontaktinsa. Onko olemassa ns. ”huonompia” ja ”parempia” raaka-ainetoimittajia, ja onko eri tehtaiden tuottaman raaka-aineen laaduissa eroja? Rämö kertoo, että laatueroja toki on, mutta toisaalta ”epäilyttävät” toimittajat ovat kemikaalilainsäädännön tiukentuessa käytännössä kadonneet pelikentältä. Maahantuojat käyttävät isoja, luotettavia ja alalla asemansa vakiinnuttaneita tehtaita, joiden dokumentaatio on kunnossa.

Haluan kuulla lisää raaka-aineiden laatueroista. Saan tietää, että ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja.

Samalla inci-nimellä voi olla rakenteeltaan erilaatuisia ainesosia, esimerkiksi molekyylikoko vaihtelee. Näin ollen minunkin koulussa oppimani tieto siitä, että incin dimethicone on aina se sama dimethicone, ei täysin pidä paikkaansa. (Aijjai opet, vähän skarppausta…!)

Kysyn, onko sille oikeasti perusteita, että kampaamotuotteet ovat markettituotteita kalliimpia. No, me kaikki vähänkään kosmetiikkabisnekseen vihkiytyneet toki ymmärrämme, että osansa hinnasta tekee brändi- ja imagoarvo sekä pakkausvalinnat. Ainesosatkin voivat kuitenkin olla parempia. Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita.

Entäpä tuotereseptit, käytetäänkö kosmetiikkatuotannossa ns. perusreseptipohjia, joita vain ”maustetaan” erilaisilla vaikuttavilla aineilla toivotun lopputuloksen mukaisesti?  Rämö vastaa odotetusti, ettei pyörää aina keksitä uudestaan, ja samaa toimivaa runkoa käytetään luonnollisestikin ja muokataan tarpeen mukaan. Jokaisen tuotteen kehittely on kuitenkin itsenäinen prosessi.

SHAMPOON VAAHTOAVUUDESTA

Hiljattain Karkkipäivän kommenttiboksissa keskusteltiin shampoon vaahtoavuudesta ja vaahdon merkityksestä hiusten puhdistumiseen. Onko vaahdon määrällä todella tekemistä shampoon pesevyyden kanssa? Esitän kysymyksen Rämölle.

”Vaahdon määrä ja laatu eivät ole suoraan verrannollisia puhdistustulokseen”, Rämö sanoo. Vaahdon laatuun vaikuttavat valitut tensidit ja vaahdon stabilaattorit. On myös olemassa ns. foam boostereita. Vaahdon pysyvyyteen ja paksuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa omilla aineillaan, esimerkiksi selluloosalla. Ilman näitä aineita shampoo olisi isokuplaista ja nopeasti lässähtävää.

Niiiin kiinnostavaa..! En tiedä teistä, mutta minä yli 20-vuotisella shampoofriikkitaustallani voisin kuunnella loputtomiin jutustelua shampoiden ominaisuuksista.

Otan esille aiheen ympäristöystävällisyys ja tensidien hajoavuus luonnossa. ”Kaikki tensidit maatuvat”, Rämö sanoo. ” Ympäristörasitus tulee kvateista ja silikoneista, ei pinta-aktiivisista aineista.” Rämö ei ylipäänsä näe, että kosmetiikkateollisuus rasittaisi ympäristöä kovinkaan merkittävästi verrattuna muihin teollisuuden aloihin.

HOITOAINEEN RAKENNE

Seuraavaksi puhumme hoitoaineista ja niiden perusrakenteesta. Hiustenhoitoaineet koostuvat antistaattisista (eli sähköisyyttä vähentävistä) ja selvittävistä ainesosista. Nämä ainesosat eivät kuitenkaan aina ole kalvonmuodostajia, Rämö vastaa, kun kysyn eivätkö selvittävät aineet ole yhtä kuin kalvonmuodostajia.

Hoitavat ainesosat toimivat seuraavilla perusperiaatteilla: korjaavat ainesosat menevät hiuksen sisään ja imevät itseensä kosteutta tehden hiuksesta kestävämmän ja joustavamman, silottavat ja antistaattiset ainesosat taas jäävät hiuksen pintaan suojaamaan ja tuomaan sitä monen kuluttajan kaipaamaa sileää tunnetta.

Hoitavan aineen kiinnittymismetodi on vastakkaisvaraus – hoitava aine on positiivisesti varautunut ja etsiytyy negatiivisesti varautuneeseen, vahingoittuneeseen kohtaan hiuksessa. Hiusfirmojen pseudo-tieteellisiltä vaikuttavat mainosgrafiikat vaurioituneeseen hiukseen liimautuvista korjaavista aineista eivät siis olekaan ihan humpuukia.

Olen kuitenkin skeptinen hiuksen sisään saakka kulkeutuvien ainesosien suhteen. BeautyBrainsistä olen oppinut, että kookos- ja oliiviöljy pystyvät imeytymään hiukseen, mutta entä muut ainesosat..? Olisiko Rämöllä antaa esimerkkiä sellaisesta? Ja onhan hänellä. Esimerkiksi aminohapot ovat niin pieniä molekyylejä, että ne mahtuvat menemään hiuksen sisään. Niillä on kosteutta sitova vaikutus.

Puhumme myös minulle niin tärkeistä kasviöljyistä. Rämö vahvistaa, että kasviöljyillä on kosmetiikassa lisäetua synteettisiin öljyihin nähden. Niihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, ja mikrobiologinen laadukkuus on aina varmistettava. Esimerkiksi säilyvyys ei ole yhtä taattu kuin synteettisillä ainesosilla.

ARVELUTTAVAT AINESOSAT

Entäpä nämä viimeisten trendien mukaisesti ”arveluttavat”, monen kuluttajan (usein täysin perusteettomasti) välttelemät aineet? Parabeenit, silikonit, sulfaatit, tietyt hiusvärien pigmentit. Rämö toteaa, että näiden ainesosien ”paha maine” johtuu usein puutteellisesta tai vääristyneestä informaatiosta, eikä niiden välttelylle oikeasti ole mitään tieteellistä syytä.

Rämö aloittaa natriumlauryylisulfaatista (lyhennetään SLS). ”Totta kai se on ärsyttävä aine jos sitä käytetään puhtaana, mutta kosmetiikan käytössä pitoisuudet vaihtelevat välillä 2-10%.” Shampoissa ja muissa puhdistavissa tuotteissa käytetään aina muitakin tensidejä osana cocktailia, SLS ei koskaan esiinny resepteissä yksinään.

Sulfaatittomuus ylipäänsä juontaa juurensa siitä, että sulfaatittomat tuotteet säästävät hiusväriä. Värishampoissakin kuitenkin käytetään sulfaatteja, mutta niitä on usein alhaisempi pitoisuus kuin muissa shampoissa.

Parabeeneista Rämö sanoo samaa mitä olen kuullut lukuisilta muiltakin kosmetiikka-ammattilaisilta; tieteellisiin tutkimuksiin perustuen parabeenit ovat turvallisia. Niiden teho ja turvallisuus ovat säilöntäaineista eniten tunnettuja. Kosmetiikkateollisuus kuitenkin seuraa kuluttajia – vaikka saataisiin kuinka ehdottoman luotettavaa tietoa parabeenien turvallisuudesta, on moni kosmetiikkafirma päättänyt vähentää parabeenien käyttöä kuluttajatrendin mukaan.

Hiusvärien ”pahiksesta”, parafenyleenidiamiinista (PPD), Rämö toteaa seuraavaa: kestohiusvärejä ei pystytä formuloimaan ilman ppd:tä tai sen korvaavia, yhtä lailla mahdollisesti allergisoivia väripigmenttejä. Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina riskin.

Hän kuitenkin jatkaa tarkentaen, etteivät hiusvärit todellisuudessa allergisoi tänä päivänä yhtään sen enempää kuin 50 vuotta sitten. Hiusvärit ovat päinvastoin muuttuneet kuluttajaa ajatellen turvallisemmiksi. Koska hiusten värjäys kuitenkin on kokonaisuudessaan lisääntynyt, myös herkistymistapaukset ovat lisääntyneet. Vaikutelma herkistymisten lisääntymisestä johtuu myös siitä, että kokonaistietomäärä liikkuu nykyään niin nopeasti. Kun Selma-täti Oulaisista sai 80-luvulla allergisen reaktion, hän kertoi siitä ehkä kahdelle kaverilleen. Kun joku tänä päivänä saa reaktion, tieto leviää netissä kulovalkean tavoin ja siitä tietää hetkessä 5000 ihmistä.

Niinpä niin. Ja juuri tästä ilmiöstä johtuvat mm. parabeenien ja silikonien mustamaalaus.

. . .

Kello on kaksitoista ja itse kunkin lounasmahat alkavat murista. On aika laittaa haastattelu pakettiin. Kiitän Vesa Rämöä joka on todella kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaillut kysymyksiini.

*

Myöhemmin ilmestyvässä osassa käyn vielä läpi kysymyksiä kuten kosmetiikka ja raskaus, UV-suoja-aineet, eläinkokeet ja ryppyvoiteet. Edit. Linkki osaan 2.

Kuvat Sanni ja Sim Sensitive.

Näin kävi!

No okei - ei kaikki kosmetiikkani. Vain saunan lauteilla olevat jemmat.

Kylpyhuoneessamme, ja jostain syystä etenkin saunan puolella, on vuoden ympäri paljon lämpimämpää kuin muualla asunnossa. Kesäaikaan lämpötilat nousevat lähes trooppisiin lukemiin. Olen jo aiemmin miettinyt että sauna ei näillä spekseillä todellakaan ole ihanteellinen säilytyspaikka kosmetiikalle, mutta en ole keksinyt minne muuallekaan ryppäät varastoisin.

Kun joku aika sitten löysin saunasta pilalle menneen Sanctumin käsivoiteen (yhyy, se oli niiiiin hyvää...!), tajusin että nyt pitää asialle tehdä jotain. Putelini eivät yksinkertaisesti säily saunan lämpötilassa. (Saunassa on siis lämmintä vaikkei sitä ole lämmitetty ;))

Ratkaisu löytyi keittiöstä.

Ulkoseinää vasten olevat seinäkaapit ovat useimmiten asuntojen viileimpiä tiloja, niin myös meillä. Keittiön kaapit ovat talvisin lähestulkoon kellarin asteissa, ja näin ollen lämpötilaltaan aivan erinomaisia kosmetiikan säilyvyyden kannalta.

Hulluahan se tietysti on varastoida voiteita ja suihkugeelejä keittiötarvikkeiden sekaan, mutta en enää halua kohdata Sanctum-voiteen kohtaloa...!

Ja niin sitten vain raivaamaan kattiloiden, pakasterasioiden ja kakkuvuokien sekaan tilaa kosmetiikkajemmoille! Siellä se pilkottaa, toinen pehmeäreunaisista kosmetiikkakoreistani.

Mr. Karkkipäivän popcorn-mausteet ovat saaneet uusia naapureita vartalovoiteista, sokerivahasta, kasvonaamioista ja suihkugeeleistä. :) Siellä ne asuvat sulassa sovussa.

Tällä postauksella halusin myös muistutella teillekin, kuinka tärkeää on säilyttää kosmetiikkaa oikeassa lämpötilassa - ja tietysti mieluiten valolta suojattuna. Kaikki kosmetiikka ei toki pilaannu niin nopeasti kuin luonnonkosmetiikka (mitä Sanctum on), mutta altistuessaan pidempään korkeille lämpötiloille alkaa voiteen kuin voiteen kemiallinen rakenne muuttua ja usein seurauksena on vesi- ja öljyfaasien erottuminen toisistaan.

Myös hajuveteni ovat muuttaneet. :)

Ennen käyttötuoksuni asuivat kylpyhuoneen kaapeissa (eivät sentään saunassa - kaapeissa on vähän viileämpää kuin muualla kylppärissä), ja "vaihtopenkillä"  olevat tai käyttöönottoa odottavat avaamattomat tuoksut alhaalla kellarin varastossa.

Kellarijengi on edelleen samassa osoitteessa, mutta kylpyhuoneen tuoksut muuttivat makuuhuoneen senkkiin vaatteiden sekaan.

Nyt ne asuvat farkkujen kyljessä. :)

Täältä saan käyttötuoksut käsiini nopeasti ja helposti, ja ne säilyvät valolta suojassa. Makuuhuoneessa on myös viileämpää kuin muualla asunnossa koska pidämme siellä jatkuvasti ikkunaa auki. Lämpötilan vaihtelun rinnalla valo on oikeastaan suurin pahis hajuvesille, valo voi pilata tuoksun kemikaalit jo muutamassa kuukaudessa jos pullo on jatkuvasti alttiina voimakkaalle valolle, oli se sitten luonnon- tai lampun valoa.

Kemppariosastojen voimakkaassa valaistuksessa hajuvesitesterit voivat mennä pilalle parissa kuukaudessa.

Miten te säilytätte kosmetiikkaanne? Oletteko tulleet ajatelleeksi miten paljon valo ja lämpö vaikuttavat etenkin tuoksuihin?

Tein viime lauantaina ystävälleni Kaisalle juhlameikin häihin.

Kaisalla on kauniin ovaalin muotoiset kasvot ja suuret silmät joilla paljon tilaa luomilla. Väritys on viileähkö, silmät vaaleat jäänsiniset.

Räikeillä väreillä irrottelu ei kuulu Kaisan tyyliin, enkä juhlameikkiin mitään kirkkaita värejä mielelläni käytäkään. Klassinen on kaunista ja toimii aina! Valitsin Kaisan sävytykseen viileitä ja neutraaleita sävyjä, ja huulille persikkaisen sävyn. Huulille lämmintä siksi, että Kaisan omat huulet ovat niin punaiset, että pinkkiin taittavalla huulimeikillä huulista voi tulla liiankin punaiset. Tässä meikissä huulet haluttiin pitää nudehkoina, ja persikkainen kiilto taittoi Kaisan omaa huulten sävyä niin että tuloksena oli mieto roosa.

Meikkiin käytetyt tuotteet:

L'oreal Studio Secrets Primer

Estee Lauder Double Wear -peiteaine

Elizabeth Arden Eye Fix Primer

Clinique Perfectly Real -meikkivoide (Kaisan oma)

Make Up For Ever HD Powder

Zuii Mango -poskipuna

Yves Rocher Terre de Soleil -aurinkopuuteri

Dior Eye Show Glam & Glitz Black -luomiväri

Revlon Frosty White -luomiväri

Jemma Kidd Eye Wardrobe Grey -luomiväri

Dior Silver Goddess -luomiväri

Essence Gel Eyeliner Black

IsaDora Inliner Kajal Blonde

Kaisan oma ripsiväri (jonka merkkiä en muista :))

Make Up For Ever Aqua Brow 15

Natural Code Creamy Papaya -huulikiilto

Koska Kaisalla on todella laajat luomet, pidin varjostuksen tarkasti liikkuvan luomen alueella, en vetänyt  ulkonurkan yli tai luomivakoon. Muutoin meikistä olisi tullut heti dramaattisempi ja silmistä tarpeettoman tummasti korostetut ja suurennetut. Myöskään rajauksesta ei haluttuu intensiivistä tähän meikkiin, joten laitoin sen luomivärien alle. Rajauksella oli lähinnä tarkoitus tummentaa ripsirajaa ja luoda katseeseen syvyyttä.

Luomilla Revlonin Frosty White (sisänurkka ja kulmaluu), vaaleaa platinanharmaata Diorin Silver Goddess -paletista (luomen keskiosa), tummanharmaata Jemma Kiddin Eye Wardrobe Grey -paletista (ulkonurkka) ja Diorin kimaltavaa mustaa voideluomiväriä Glitz & Glam Black (luomen ulkonurkassa varjostuksen alla).

Kulmat tein MUFElta saamallani voidemaisella Aqua Brow'lla - sillä, millä harjoittelin ensimmäistä kertaa MUFEn meikkikurssilla huhtikuussa.

Ihana kummityttöni! <3

.

Päätin vielä näyttää kömpelön Photarimuokkauksen avulla, millä lailla erilaiset varjostukset olisivat muuttaneet Kaisan meikkiä.

Vetämällä varjostuksen ulkonurkan yli ja aloittamalla sen viistosti sisempää tulos on savuinen ja näyttävämpi kuin Kaisan juhlameikissä. Ehkäpä vaikutelma on jopa hieman viettelevä. ;)

Tekemällä suljetun banaanivarjostuksen, eli varjostamalla ulkonurkan lisäksi myös luomivaon, meikistä tulee (mielestäni) aivan liian raskas. Kaisan kaltaisille laajoille luomille ja suurille silmille tällainen varjostus, ainakin tummalla sävyllä toteutettuna, on too much.

.

Mietittekö te koskaan meikatessanne erilaisten varjostusten vaikutuksia? Vai tuleeko useimmiten tehtyä se yksi ja sama perusvarjostus johon olette tottuneet ja tykästyneet? :)

On se kyllä hassua tehdä yllätyslöytöjä - - omista kaapeistaan. :)

Kaivellessani tuotteita kevään Kosmetiikkahuutajaisiin olen löytänyt jemmoista yhtä sun toista. Paras löytö tähän mennessä on Weledan Birch Body Scrub, koivunlehtiuutetta sisältävä suihkuvartalokuorinta.

Tuote ei ole ihan tuore - parasta ennen päiväys on ollut toukokuussa 2011. Täytyy todeta, että en enää edes muista mistä olen tuotteen saanut - todennäköisesti olen kuitenkin ostanut sen työpaikaltani sillä kyljessä on vielä poisrevityn hintalapun jälkeä.

Olen kertonut teille aiemmin, että Weledan suihkuvaahdot ovat ehdottomia lemppareitani kropan puhdistukseen. Yhtä kermaisia, hellävaraisia ja ihoa hoitavia suihkutuotteita en ole kohdannut. Myös tuoksumaailma vetoaa täysillä! Tälläkin hetkellä käytössä on Tyrniöljysuihkuvaahto. :) Creamy Citrus on toinen suosikkini tuoksunsa puolesta!

Mutta eipäs nyt karata suihkuvaahtojen puolelle... Halusin vain mainita ne, sillä Birch Body Scrub liittyy Weleda-lemppareitteni joukkoon koukuttavan tuoksunsa vuoksi. Siinä on myös toinen miellyttävä ominaisuus, joka ilahduttanee etenkin herkkähipiäisiä; terävänkarhean siemenkuorijauheen tai tiheän-tehokkaan muovimikrorakeen sijaan kuorinnasta vastaavat pehmeiltä palluroilta tuntuvat karnauba- ja mehiläisvahahelmet.

Itse pidän kuorinnan kannalta vähän rouheammista kuorivista ainesosista, mutta herkkäihoisille ei ole markkinoilla paljonkaan tällaisia huippuhellävaraisia scrub-tuotteita. Siksi ilahduin. (Ilmeisesti en ole ostaessani tiennyt mitään tuotteen kuorintatehosta.)

Mutta parasta Birch Scrubissa on tosiaan tuoksu. Ahhh...!! Yhdistelmistä riippuen eteeriset öljycocktailit voivat olla tunkkaisen raskaita - - tai sitten huumaavaan vietteleviä, rentouttavia, raikkaita tai piristäviä. Birch Scrubissa tuoksuu ihana, mehukas sitrushedelmä, tulee mieleen kypsän appelsiinin vastaraastettu kuori. Ja ehkä tässä on jotain aistikkaan lämmintä puutakin.... Mmmm...

Tuotteessa  ei harmikseni mainita mitä kasveja tuoksussa on käytetty, sillä eteeriset öljyt on merkattu vain tuoksunimikkeillä limonene, linalool ja citral. (Ja näitä aineita on monissa eri kasveissa, kuten sitruskasveissa ja sitruunaruohossa mutta myös männyssä ja mintussa.)

Joka tapauksessa - suosittelen Weledan Birch-kuorintaa mitä lämpimimmin Sinulle, joka etsit mahdollisimman hellävaraista vartalokuorintaa tai Sinulle, joka saat kicksejä todella voimakkaan mehukkaista, aidoista sitrustuoksuista. Your nose - and skin - will appreciate! ^_^

(Aika hauskaa löytää varastoistaan tällainen helmi jota ei edes muista ostaneensa :D))

Heippa nassukat!

Pääsen tämän viikon keskiviikkona haastattelemaan Sim Sensitiven kosmetiikkakemistiä, ja ajattelin että teillä voisi varmaan olla kysymys jos toinenkin hänelle. :) Luonnollisestikaan en jokaista pysty/ehdi hänelle esittämään, mutta joitain kiinnostavimpia valitsen mukaan haastatteluun.

Eli eipä muuta kuin mietintämyssyt päähän! :) Mitä olet aina halunnut kysyä kosmetiikkakemistiltä? Onko jokin ainesosiin liittyvä asia askarruttanut mieltäsi? Kosmetiikkakemistejä ei suoranaisesti kasva puissa (harmi vain kun en voi hankkia omaa taskukemistiä vastailemaan päivittäisiin kysymyksiini ^_^) joten olen erittäin innoissani tästä tilaisuudesta.

Voitte jättää kysymyksiänne tiistai-iltaan 11.6. klo 20 mennessä.

* * *

P.S. Aivan eri asiaan liittyen - käykääpä lukemassa White Trash Disease -Natan hyvä keskustelunherättelijä koskien blogimainonnan tulevaa säännöstöä. Nata kirjoitti aika lailla kaiken mitä itsekin asiasta ajattelen (tosin WTD-tyyliin huomattavasti särmikkäämmin ;)). Olen itsekin aiemmin kirjoittanut mainostuksesta ja kysynyt, miten te Karkkipäivän lukijat haluaisitte blogin kautta testiin saadut tuotteet merkittävän postauksiin. Ja te olitte sitä mieltä, että ilmaisen PR-mielessä minulle lähetettyjen tuotteiden alkuperän tarpeeksi selkeästi.

Olen sitä mieltä, että yhtenäinen toimintamalli blogien yhteydessä toteutettavaan mainontaan on ehdottoman hyvä juttu, mutta ei tuossa blogin visuaalisuutta ja persoonallista kirjallista ulosantia "amputoivassa" muodossa mitä tämänhetkinen luonnos ehdottaa.

Kuva täältä. Tom Grill/Getty Images.

Nyt kun ihanat helteet hemmottelevat meitä, on sopiva aika nostaa esiin pari aurinkoon liittyvää aiempaa postaustani ja järkätä teille samalla aurinkoinen arvonta! ^_^

Kirjoitin auringonotosta ja UV-säteiltä suojautumisesta kesäkuussa 2011 kaksi suuren suosion saanutta ja paljon asiaa sisältänyttä artikkelia. Koska lukijoita on tullut tuplasti lisää noiden kahden vuoden jälkeen, on joukossanne varmasti monia jotka eivät ole noita juttuja lukeneet. Toisessa artikkelissa haastattelin ensimmäisessä jutussa heränneiden kysymysten pohjalta kahta ihotautilääkäriä sekä Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijaa.

Jos siis tietopaketti ruskettumisesta, aurinkoihotyypeistä ja auringon terveellisyydestä kiinnostaa, niin ei kun lukemaan nämä:

Scorchio! Eli juttua rusketuksesta ja suojakertoimista

Aurinkokeskustelu osa 2 - Asiantuntijat vastaavat

(....vaikka sitten illalla kun olette palanneet puistosta tai rannalta... ^_^ Kukapa tällaisena päivänä istuisi sisällä lukemassa blogeja..? :P)

. . .

ARVONTA.

Minulle pätkähti postissa Luis Widmerin PR:ltä paketti, joka sisälsi vedenkestävän, värittömän sprayn ja kätevän tuubipakkauksen jossa on sekä vedenkestävä suojavoide että huulirasva. Kummassakin tuotteessa on suojakerroin 30.

En itse käytä näin korkeita suojakertoimia joten mielelläni arvon kaverukset teille. Arvon tuotteet erikseen, eli kaksi voittajaa saa Widmerin aurinkotuotteen.

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttiboksissa, muututko kesällä laiskemmaksi blogien lukijaksi vai kurkkaatko lempiblogeihisi yhtä tiiviisti kuin muulloinkin. (Tilastot nimittäin kertovat, että jengi ei jaksa lukea blogeja kesäisin ^_^)

Eli: aurinko voi blogit? :D

Osallistumisaikaa on maanantaihin 10.6. klo 21.00 saakka.

ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä eev_a ja Simpukka. Onnittelut! :) Voittajiin on otettu yhteyttä.

Henkilökuva-sarjassa tapaamme tänään…. kosmetiikkabloggaajan!

Viola Holmgrenin Killer Colours on yksi Ruotsin suurimmista kauneusblogeista. Blogi on ollut 21-vuotiaalle Violalle täysipäiväinen työ viimeiset kolme vuotta. Viola kirjoittaa sekä ruotsiksi että englanniksi, ja blogilla on suunnilleen yhtä paljon ulkomaalaisia kuin ruotsalaisia lukijoita. Killer Colours kuuluu myös monen suomalaisen meikkifriikin suosikeihin – myös allekirjoittaneen. :)

Sain tilaisuuden haastatella Violaa Yves Rocherin järjestämällä Ranskan matkalla. Upeiden värimeikkien takaa paljastui verbaalisesti lahjakas, älykäs ja taiteellinen persoona.

Kun kysyn milloin Viola innostui meikeistä, hän kertoo olleensa aina kiinnostunut taiteesta. Viola on käynyt maalaus- ja veistokursseja, ja visuaalinen luominen on aina ollut hänelle tärkeää. Yläasteen alussa Viola tajusi, että myös meikkaus on yksi taiteen muoto. Kasvojen muodostama kanvas tuntui kiinnostavammalta pohjalta verrattuna tyhjään tauluun tai savimöykkyyn. ”Kasvot eivät ole koskaan tyhjä paperi”, Viola miettii. ”Niissä on oma persoonallinen materiaalinsa mitä lähteä työstämään, se on kiinnostavaa.”

Viola innostui värikkäistä mineraalimeikeistä, ja alkoi tilata sampleja eri merkeiltä. Mineraalit olivat helppo ja edullinen tapa koota itselleen laaja väripaletti, jolla lähteä luomaan ja leikkimään. (My thought exactly, kun itse hurahdin mineraaleihin. :))

Viola alkoi laittaa meikkikuviaan Bilddagboken.se -sivulle (vastaa suunnilleen Suomen IRC-Galleriaa). Taidokkaat meikit saivat huomiota, ja kaverit kommentoivat eikö Violan kannattaisi avata kuvilleen oma blogi. Aluksi Viola oli sitä mieltä, ettei hän ole mikään ”blogityttö” (”I stil med Blondinbella”, Viola sanoo), mutta perusti lopulta blogin. Vuosi oli 2008 ja Viola 16-vuotias. Killer Colours oli syntynyt.

Suosiota ei tarvinnut kauaa odotella. Ruotsin tuon ajan suurin kosmetiikkabloggaaja Bjooti bongasi Killer Coloursin ja nosti Violan esiin blogissaan. Killer Colours sai saman tien tuhansia seuraajia.

Viola jatkoi mineraalien suosimista, ja asiakassuhde amerikkalaiseen Mad Minerals –meikkiyrikseen johti Violan ensimmäiseen kaupalliseen yhteistyöhön vuonna 2009. Violasta tehtiin Mad Mineralsin sanansaattaja ja Killer Colours –blogin meikkikuvia liitettiin Mad Mineralsin sivuille inspiraatiokuviksi. Mistään taloudellisesti merkittävästä diilistä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan Viola sai palkkion meikeissä.

Palkkatyöksi blogi muuttui vuonna 2011, kun Viola sainattiin bloggaamaan Solo-lehden alla. Sopimukseen kuului myös sisällön tuottoa paperilehteen, ja Viola toimitti lehdelle kolme kauneusaiheista artikkelia kuussa.

Viola La Gacillyssä

Myöhemmin samana vuonna Viola siirtyi Rodeo-lehdelle, jossa bloggaa tänäkin päivänä. Hän tekee edelleen silloin tällöin myös lehtijuttuja.

Upeat meikkikuvat ovat yhä Killer Colours –blogin kantava voima ja ”se juttu”. Violan  raikas luonnonkauneus, veistokselliset kasvot ja selkeät piirteet saavat lookin kuin lookin näyttämään tyrmäävän upealta. Tällaisesta blogista jos mistä saa haettua inspiraatiota! (…ja syyn tulla kateelliseksi…;))

Pidän itse henkilökohtaisesti myös siitä, etteivät kuvat Violan blogissa ole ylikäsiteltyjä ja viimeisen päälle photoshopattuja, vaan meikkeihin voi ikäänkuin "samaistua" ja tulee fiilis että tuollaisen voin itsekin ehkä saada aikaan. Esimerkiksi Linda Hallbergin (Violan rinnalla Ruotsin suosituin kauneusbloggari) niinikään upeassa blogissa meikkikuvat ovat niin virheettömiksi muokattuja, että ne näyttävät (ainakin minulle) usein tavoittamattoman täydellisiltä.

Meikkibloggaajaa haastatellessa on tietenkin aivan pakko kysyä hänen Holy Grail – eli ehdottomista suosikkituotteistaan. Violan kasvot syttyvät hänen innostuessaan aiheesta. ”Kuinka monta tuotetta saan luetella?” hän nauraa. Luettelosta saisi varmasti oman postauksen verran materiaalia, joten pyydän Violaa listaamaan ne ensimmäisinä mieleen tulevat. Ja ne ovat tässä:

MANASI Make-Up Lyster Cream Bronzer (ruotsalainen merkki). Täydellinen terveen ihon luoja, todella hyvä luonnollista rusketusta imitoiva punertava pohjasävy, ei oranssinen niin kuin useissa bronzer-tuotteissa. Hohtava, kevyesti kimaltava finish, mutta ei tee naamasta ”diskopalloa”. Ei tunnu iholla tahmealta. Plussaa myös appelsiininsuklaan tuoksu!

ILLAMASQUA Brow And Lash Gel. Täydellisen koostumuksen omaava läpinäkyvä geeli joka pitää kulmat kurissa. Ei jätä vaaleaa kökköä tai rapise päivän mittaan niin kuin jotkut heikommat kulmatuotteet. Hieman hohtava finish, kulmat jäävät freesin ja eloisan näköisiksi. Violalle korvaamaton tuote.

SLEEK New Skin Revive. Silikonipohjainen, luonnollisen, ihonkaltaisen lopputuloksen luova meikkivoide. Käyttäytyy Violan mukaan iholla niin kuin ihmiset odottavat oikein hyvän BB-voiteen tekevän; sulautuu ihoon täydellisesti, blurraa ihohuokoset, peittää kevyesti, korjaa värivirheitä eikä tahraa vaatteita. ”Your skin but better” – yksinkertaisesti.

ORIFLAME HyperStretch Mascara. Ripsiväri, jonka lopputuloksessa on Violan mukaan täydellinen volyymin ja pituuden balanssi. Ei klimpitä, pysyy hyvin ja myös lähtee hyvin. Viola ei pidä waterproof – tai water resistant –koostumuksista koska niitä on hankala saada irti, mutta HyperStretch vastustaa kosteutta ja lähtee silti hyvin pois.

Viola tekee myös satunnaisia mallintöitä. Mikä ei varmaan hämmästytä ketään. ;)

Kysyn lopuksi Violan tulevaisuudensuunnitelmista tai toiveistaan kauneusbloggaajan uralla. Viola vastaa, ettei hänellä oikeastaan ole kosmetiikan suhteen mitään sen kummempia ura-ambitioita, ja että hän on iloinen jos tilanne edelleen viiden vuoden kuluttua on yhtä antoisa ja kiinnostava kuin se tähän saakka on ollut.

”Otan kyllä mielelläni vastaan ne tilaisuudet ja mahdollisuudet mitä kosmetiikkabloggaus minulle tarjoaa, mutta en rakenna tulevaisuuttani sen varaan", Viola sanoo. "Meikkaus on lopulta minulle vain yksi taideilmaisun muoto muiden joukossa”.

Syksyllä Viola alkaa opiskella yliopistossa elokuvatiedettä (filmvetenskap – mikä lie suomeksi..?), ja tässä vaiheessa haastattelua paljastuu, että Viola on todellinen kauhufilmifanaatikko. ”Kauhu on minulle yhtä suuri intohimo kuin meikkitaide”, Viola selittää silmät tuikkien ja käsillä elehtien. ”Kauhufilmit puhuttelevat ’luolamiestä’ meissä kaikissa, me kaikkihan pelkäämme jotain. Kauhu on primitiivinen reaktio jota ei voi analysoida.”

Kuuntelen Violaa kiehtoutuneena ja samaistuen. Itsellänikin on kaukainen historia kauhukirjojen suurkuluttajana, mutta Violan hienostuneempien suosikkien Poen ja Lovecraftin sijaan ahmin itse Stephen Kingiä ja Clive Barkeria.

Kello lyö jo puolta yötä ja olemme istuneet sohvalla kaksi tuntia meikkikeskusteluun uppoutuneena. Uni kutsuu… Oman huoneensa kohdalla Viola sanoo, ”Hei, sun täytyy nähdä  se Manasin voide-bronzeri…!” ja pian kaksi meikkifriikkiä seisoo penkomassa Violan meikkipussia ja fiilistelemässä eri tuotteiden koostumuksia.

Vihdoin puoli yhdeltä olen huoneessani, suklaa-appelsiinin tuoksua nuuhkien.

Kyllä kosmetiikka on ihana intohimo! :)

Kuvat Killer Colours -blogista, lukuunottamatta kahta La Gacillyssa itse ottamaani kuvaa.

Jo kaksi vuotta jatkunut uskollisuuteni Schwarzkopfin Blonde Spray -vaalennussuihkeelle tuli päätökseensä tällä viikolla, kun töissä hiusvärihyllyjä järjestäessäni keksin yhtäkkiä että minunkin täytyy päästä kokeilemaan tätä uutta, kaikkialla rummutettua Garnierin Olia-väriä.

Palasin töistä Olia kassissani. Ostin sävyn 10, Kirkas vaalea. Eli Olian kaikkein vaalein sävy.

Oma luonnollinen sävyni on n. 7:n  luokkaa, mutta vaikka en koskaan värjäisi hiuksiani, näkyy seiska käytännössä vain tyvessä. Aurinko vaalentaa hiuksiani niin tehokkaasti, että ne ovat aina olleet pituuksista 9-10:n asteen sävyiset, silloinkin kun en vuosikausiin värjännyt hiuksiani.

Viimeiset kaksi vuotta olen käsitellyt tyveäni vain puoli astetta kerrallaan vaalentavalla Blonde Spraylla, ja se on pitänyt juurikasvun nätisti kurissa. Kuvassa näkyy noin kahden kuukauden tyvikasvu, viimeksi tein käsittelyn maaliskuussa.

Nyt halusin sitten mainosten uhrina kokeilla tätä uuteen öljyteknologiaan pohjautuvaa Oliaa. Ja vähän houkutti pitkästä aikaa saada sellainen kunnon kirkkaanvaalea tyvi.

Olian väripohjassa on peräti 60% öljyjä. Öljyn kerrotaan auttavan viemään hiusväriä syvemmälle hiuskuituihin - ilman ammoniakka. Väite pitää paikkansa, tuotteessa ei ole ammoniakkia ja öljy todella tehostaa värin imeytymistä hiukseen -  mutta: jotta hiuksiin saadaan kestävä väri, on hiussuomut kuitenkin ammoniakin puutteessa avattava jollain muulla emäksellä. Öljyt eivät suomuja avaa. ;)

Oliassa tällaisia emäksiä ovat etanoliamiini ja 2,4-diaminofenoksietanoli hci. Moni peruskuluttaja pitää ammoniakkia jonain suurena mörkönä (ihan niinkuin silikoneja, parabeeneja ja sulfaattejakin), mutta on hyvä huomata, että tosiasiassa harva allergisoituu ammoniakille. Sen ikävin puoli on pistävä haju. Etanoliamiini haisee vähemmän kuin ammoniakki, mutta on iholle jopa ärsyttävämpi kuin "iso, paha ammoniakki".

Markkinointistooreista ja niiden välittämistä mielikuvista kiinnostuneena kiinnitin huomioni Olian suomalaisilla nettisivuilla lukevaan väitteeseen kukkaisöljyistä. Itse pakkauksessa teksti on tässä muodossa: "Värivoide sisältää 60% öljyjä, mm. luonnollisia kukkaisöljyjä". Aivan, muun muassa kukkaisöljyjä.

Nettisivuilla väite on muuttunut muotoon "60% kukkaisöljyjä". Incistä voimme lukea, että värivoiteen suurin yksittäinen raaka-aine ja öljypohjan muodostaja on parafiiniöljy, jolla ei tokikaan ole kukkasten kanssa mitään tekemistä. Kukkaöljyjäkin koostumuksesta löytyy, mutta ne ovat vasta loppupäässä. Pitoisuus on muutaman prosentin luokkaa, sillä ne sijoittuvat incissä tolueeni-2,5-diamiinin jälkeen, jota ei saa käyttää kosmetiikassa yli 4% pitoisuutena.

No, tämä on varmasti monen mielestä ihan vain lillukanvarsiin tarttumista, mutta minulle markkinointilauseiden syynääminen on suurta viihdettä. :) Niiden maailma on loputtoman kiehtova. Haluan vielä korostaa, että sillä ei Olian tapauksessa ole mitään merkitystä, onko käytetty öljy peräisin petrokemian tuotteista vai kasveista. Öljy kuin öljy - teho on tässä tapauksessa sama. Mutta luodessa markkinointimielikuvia kuulostaa "kukkaisöljy" tietysti paremmalta kuin "mineraaliöljy" - eikö totta? ;)

Noniin. Mutta nyt sitä väriä päähän!! :D

Yleensä hiukseni on aina värjännyt siskoni (paitsi ei sen jälkeen kun löysin Schwarzkopfin Sprayn jota on helppo suihkia ominkin avuin), mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikaa. Käännyin sitten Mr. Karkkipäivän puoleen. Kai nyt mieskin osaa väriseoksen toisen päähän levittää?

Hiukan emmittyään herra Karkkis sitten lopulta suostui operaatioon.

....mutta eikö Olian värjäyshanskoja ole tarkoitettu miesten käsille...? :D ^_^

Ei tosi, kyseessä oli vain toiseen hanskaan sattunut virhe, mutta ensin nauratti että eikö muka miesten ole tarkoitus käyttää Oliaa lainkaan... :P Toinen hanskoista meni siis misterin käteen ihan normaalisti, mutta toisen saumat piti leikata saksilla että sen sai jotenkin sormien ympärille. Kun kotoa ei löytynyt muitakaan muovihanskoja.

Ja näin mennään! :) Hyvinhän se sujui! Vasta kun väri oli laitettu, muistin että olisihan meillä ollut sellainen värjäyssutikin...

Väri laitetaan kuiviin hiuksiin ja se todella tuntui siltä kuin olisi levittänyt hiuksiin öljyä. Minun hiuksiin, vaikka pitkät ovatkin, riitti yksi pakkaus oikein hyvin. Minusta pakkauksessa oli tavallista enemmän ainetta, pitääköhän se paikkansa..?

(Kuinka moni teistä muuten pystyy laittamaan kotivärin päähän yksinään? Miten te näette laittaa taakse?)

Ja tässä sitten tulos ja vertailua lähtötilanteeseen.

Sanalla sanoen: ei tuo hiuksisto nyt ihan hirveästi muuttunut. :) Tyvi toki kirkastui, mutta pituuksien käsittely oli itse asiassa vähän turhaa... Pituudet oli ehkä sitä ysin luokkaa, eikä asteen kirkastus niissä niin kummoisesti näy.

Tässä vertailukuvassa varmasti valo vaikuttaa siihen, että before-kuva on lämpimämmän sävyinen. Tai no oli ne ehkä vähän kultaisemmat ennen Olia-käsittelyä. Oliassahan ei ollut mitään taittosävyä. Yleensä tykkään valita jonkun kultaan/hunajaan taittavan sävyn, mutta tällä kertaa sellaista ei ollut valikoimassa.

Waaaa! :)

Tässä vielä parit kuvat tältä aamulta, sävy näkyy näissä minusta hyvin totuutta vastaavana. Eli kaunis, luonnollinen sävy tuo Olian kymppi. Ei niin vaalea mitä odotin, mutta toisaalta tällaiset luonnolliset sävyt ovatkin enemmän mun juttu.

Jos kymppi on vielä näin naturelli, niin millä numerolla niitä tosivaaleita platinasävyjä muuten merkataan...?

Värjääjämaestro ja Värjätty. <3

.

Loppuun totean vielä sellaista, että vaikkei ammoniakin puute itsessään tee Oliasta sen hellävaraisempaa, niin öljypohjalla hiusväristä on kuitenkin saatu huomattavasti hoitavampi kuin "peruskestoväristä". 60% öljyä on paljon, ja se tarkoittaa sitä, että ammoniakin korvaavia emäksiä on perinteistä kestoväriä paljon vähemmän. Pienempi pitoisuus emäksiä yhdistettynä öljyyn tekee kokonaisuutena Oliasta hellävaraisemmin hiussuomuja avaavan ja hoitavan värin.

Eli ihan positiivinen tuttavuus tämä Olia. Jepulis. :)