Tänään vuorossa toinen osa Dermablend-meikkaussessiosta. Malleina lukijani Ella, Iina ja Annamaria. Jos osa 1 jäi välistä, sen voi käydä kurkkaamassa täällä.
Olen mukana Indiedaysin Vichy Dermablend -kampanjassa, ja on ollut tosi kiinnostavaa päästä testailemaan näitä jo pienen kulttistatuksen saaneita meikkituotteita jotka vihdoin rantautuivat Ameriikasta Suomeenkin.
Luulen, että olette kuulleet sarjasta jo niin paljon kevään aikana ettei enää liene tarpeen käydä läpi samoja juttuja tuotteiden ominaisuuksista. Mutta kerran vielä pähkinänkuoressa: kyseessä on neljästä meikkipohjatuotteesta ja kiinnittävästä irtopuuterista koostuva apteekkisarja ihovirheiden peittoon. Tuotteet ovat hajusteettomia ja dermatologisesti testattuja.
Kerroin aiemmin ihastuneeni Body Corrective -vartalomeikkivoiteen kestoon ja koostumukseen tummien silmänympärysten peitossa ja silmämeikin pohjustuksessa (kyseessä on vedenkestävä koostumus eli tarttuu ja pysyy todellakin erittäin hyvin), mutta Vichyltä sanottiin ettei Body Correctiven käyttöä suositella kasvoille ainakaan säännöllisesti. Jokainen toki saa käyttää tuotetta oman mieltymyksensä mukaisesti mutta halusin tuoda esiin Vichyn suosituksen.
Meikkasin Dermablendin meikkipohjilla kuusi lukijaani, joille kokeilin kaikkia sarjan eri tuotteita. Omaksi suosikikseni muodostui Fluid Corrective Foundation jonka nestemäisen koostumuksen koin itse miellyttävimpänä. Pidin myöskin sen peittotehoa erinomaisena. Osassa 2 kaikkien kolmen mallin iho on meikattu samalla tuotteella: Fluid Corrective -meikkivoiteen sävyllä 15 Opal.
Opal on sarjan vaalein sävy, mutta vaikka vaalea onkin, ei sovi ihan lumikki-ihoiselle. Moni on kokenut Opalin olevan ihollaan kellertävä, mutta esimerkiksi minun lämpimällä ihollani Opal taittaa enemmän harmaaseen eikä näytä yhtään keltaiselta.
Lukijameikkausten perusteella koin, että Opal mukautuu lopulta yllättävän hyvin erilaisiin pohjasävyihin. Kuvat puhukoot puolestaan. :)
Ellan meikkaustulos kuuluu suosikeihini. Minusta ihosta tuli kerta kaikkiaan upea!
Aknealueen punoitus saatiin peittoon jo yhdellä kerroksella. Levitin meikkivoiteen ohuesti sivellintä käyttäen. Pohjakerroksen jälkeen lisäsin Fluid Correctivea peiteainesiveltimellä töpötellen näppyjen ja selkeämmin punoittavien laikkujen päälle.
Iho jäi erittäin luonnollisen ja hehkuvan näköiseksi.
Iinan iho on viileämpi kuin Ellan, mutta niin vain Opal sopi hänellekin. Iinan poskissa on aknearpia ja hänen ihonsa punoittaa kauttaaltaan hyvin herkästi.
(Jälkeen-kuva on hieman kalvakka, sillä tässä vaiheessa sessiota ilta oli jo pimentynyt ja kuva jouduttiin ottamaan pelkässä keinovalaistuksessa.)
Kuten Ellan kohdalla, myös Iinan ihon punoitus tasoittui yhdellä meikkivoidekerroksella. Fluid Correctiven kyky neutraloida punoitusta on mielestäni aivan hätkähdyttävän hyvä - Iinan iho oli tosiaankin kuin toinen yhden ohuen kerroksen jälkeen.
Lisäpeittoa vaativiin kohtiin levitin toisen kerroksen peiteainesiveltimellä.
Suosittelen Fluid Correctiven levitykseen sivellintä, sillä saa mielestäni ohuimman ja tasaisimman tuloksen. Kun vertasin tulosta siihen kun itse aloitin Dermablend-kokeilut sormin levittämällä, oli sivellin-jälki huomattavasti ohuempi ja luonnollisempi.
Annamarian iholle tehtiin sama setti kuin Ellalle ja Iinalle; yksi kerros Fluid Correctivea ja näppyjen ja arpien paikallinen käsittely lisäkerroksella meikkivoidetta.
Saatatte miettiä, miksi en käyttänyt näppyjen peittoon varsinaista peitepuikkoa, kun sellainenkin sarjaan kuuluu. Syy liittyy sävyyn. Corrective Stickin sävyt Opal, Nude ja Sand poikkeavat sarjan nestemäisen ja kompaktin meikkivoiteen sävyistä, vaikka ovat samannimiset. (Verrokkikuva löytyy tästä postauksesta.)
Corrective Stickit Opal ja Nude ovat sävysyvyydeltään (eli tummuudeltaan) samaa luokkaa, mutta Opal on persikkainen ja selvästi punertava kun taas Nude on kellertävä. Iinan, Ellan ja Annamarian iholla peiteaine olisi näppyjen päällä erottunut eri sävyisenä kohtana meikkipohjaa vasten.
Annamarialla on käsivarressaan palovamman jättämä arpi. Kokeilin peittää sen Body Corrective -vartalomeikkivoiteen sävyllä Light.
Tulos: arpi peittyi kyllä tehokkaasti - mutta reunat jäivät kellertäviksi. Vartalomeikkivoiteen vaalein sävy Light on kellertävämpi ja hitusen tummempi kuin kasvomeikkivoiteiden sävy Opal, sopii siis ihanteellisimmin lämpimälle iholle.
Vartalomeikkivoidetta ei tarvitse kiinnittää puuterilla. Levityksen jälkeen tulee odottaa 10 minuuttia ennen pukeutumista, tänä aikana meikkivoide kuivuu ja kiinnittyy ihoon.
* * *
Nyt päästään sitten teitä mahdollisesti kiinnostavimpaan osuuteen, eli lukijakilpailuun! :) Alla on viisi video-tutorialia joissa havainnollistetaan eri tapoja käyttää Dermablend-meikkipohjia.
Kerro minulle, minkä videon vinkeistä on eniten hyötyä juuri sinun tilanteessasi. Millaiseen iho-ongelmaan juuri sinä kaipaisit Dermablend-ratkaisua?
Voittaja palkitaan hänen ongelmaansa liittyvällä Dermablend-tuotepaketilla jonka arvo on noin 80 euroa. Osallistumisaikaa on perjantaihin 4. huhtikuuta saakka. Laitathan kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Punoituksen peittäminen (kompaktimeikkivoide)
Nopea kasvomeikki (kompaktimeikkivoide)
Vartalon värivirheiden ja aknen peitto (vartalomeikkivoide)
Omat suosikkini:
Aknen peittäminen (nestemäinen meikkivoide)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=3Fxvzm-Pb8o?rel=0]
Tummien silmänalusten peittäminen (stick)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=XZjILhnFtf0?rel=0]
Lisätietoa Dermablend-sarjasta saat täältä.
Primerit eli meikinpohjustusvoiteet eivät kuulu henkilökohtaisiin suosikkituotteisiini. En ole sellaisia koskaan käyttänyt koska en koe sellaista tarvitsevani, mutta monille tämä tuoteryhmä on yksi ehdottomia meikin kulmakivia. Minkä ymmärrän enemmän kuin loistavasti. Oikealla tuotteella meikin saa todellakin kestämään kauemmin, ihon pinnan taiottua sileäksi, kiiltoa hillittyä ja hipiälle tuotua upeaa kuultoa.
Primereita on pääasiallisesti kahdenlaisia; meikin kestoa lisääviä joiden tärkein raaka-aine on silikoni, ja ihoa heleyttäviä, joissa ei välttämättä tarvita silikonia lainkaan. Jälkimmäisten tärkein ainesosa on helmiäispigmentti ja/tai muunlaiset kiiltopartikkelit. Tässä jutussa paneudutaan meikin kestoa lisääviin primereihin. Tosin muutama niistä tuo myös jonkun verran kuultoa.
Olen saanut blogin kautta erinäisiä primereita, joista valitsin tähän juttuun kolme; IsaDoran, Dermosilin ja Kicksin. L'Orealin Studio Secrets Primerin olen joskus hankkinut itse satunnaisia keikkameikkauksia varten.
Kaikki neljä ovat silikonipohjaisia mutta hyvin erilaisilla koostumuksilla.
.
Dermosilin Primer on joukon kuivin.
Inci: cyclopentasiloxane, dimethicone/vinyl dimethicone crosspolymer, polymethyl methacrylate, caprylic/capric triglyceride, diacetyl boldine, väripigmenttejä, mica, triethoxycaprylylsilane.
Ainesosaluettelostakin näkee, ettei voide sisällä juuri mitään kosteuttavaa. Tuubia täytyy muistaa ravistaa (se lukee pakkauksessakin) tai aine tulee ulos epätasaisena "lörönä".
Minun iholleni Dermosil jättää helposti kuivan näköisiä kohtia. Myös kämmenselälle kokeillessa tulos on sama. Iho jää hyvin mattaiseksi. Silikonikoostumus häivyttää huokosia, mutta vain kevyesti. Vahvempaan blurraukseen vaaditaan paksumpi koostumus. Hyvin peruskamaa.
Kenelle? Erittäin rasvoittuvalle iholle joka ei ole pintakuiva. Plussaa kotimaisuudesta ja hajusteettomuudesta.
L'Orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer on jo vuosia ollut yksi markettipuolen suosituimpia meikinpohjustajia. Eikä ihme. Tämä tökötti nimittäin toimii.
Inci: cyclohexasiloxane, dimethicone, dimethicone/vinyl dimethicone crosspolymer, silica, acrylates copolymer, disodium stearoyl glutamate, aluminum hydroxide, väripigmenttejä.
Sen erittäin paksu, moussemainen koostumus täyttää huokoset supertehokkaasti, tasoittaa ihon pinnan karheudet ja häivyttää juonteita. Vaaleanpunainen pigmentti heleyttää ihoa. MUTTA. Studio Secrets rullaa ja murustuu helposti. Sitä täytyy annostella hyvin vähän kerrallaan ja mielellään vähän lämmittää koostumusta sormien välissä ennen kasvojen iholle viemistä. Joidenkin iholle se myös on liian kuivaa.
Studio Secrets sisareni leualla - ennen ja jälkeen.
Kenelle? Suurihuokoiselle, karhealle, juonteiselle ja epätasaiselle iholle. Ei ihanteellisin kuivalle iholle.
Tähän tuotteeseen luotan ja tulen käyttämään asiakasmeikkauksissa jatkossakin. Mutta - suurin suosikkini on vielä tuonnempana.
Kicks Face Primer yllättää kosteuttavan tuntuisella, voidemaisella koostumuksellaan. Tunsin jo ennen inciin katsomista että tämä beibi on aivan erilainen. Ja kyllä - pakkaustekstissäkin lukee "hydrating and nourishing formula".
Inci: aqua, talc, ethylhexyl methoxycinnamate, phenyl trimethicone, isopropyl isostearate, dimethicone, steareth-2, mica, steareth-21, cyclopentasiloxane, magnesium aluminum silicate, phenoxyethanol, glycerin, diglycerin, sodium dehydroxyacetate, xanthan gum, benzoic acid, disodium edta, lactic acid, dehydroacetic acid, parfum, glucose, benzimidazole diamond amidoethyl urea carbamoyl propyl polymethylsilsesquoxane, ethylhexylglycerin, titaanidioksidi.
Tästä minulla ei valitettavasti ole ihokuvaa, mutta pinta jää kauniin kuulaaksi ja huokoset tasoittuvat kevyesti. Voide kuivuu hetkessä samettisen himmeäksi, mutta ei kuitenkaan yhtään kuivaksi. Erittäin miellyttävän tuntuinen koostumus ja kaunis pinta.
Kenelle? Henkilölle, jolla ei ole ihossa paljon tasoitettavaa tai näkyviä huokosia, mutta jolla on ongelmia meikin keston kanssa. Sopii myös pintakuivalle iholle (todella kuivasta en osaa sanoa).
Ja sitten päästäänkin uuteen ihastukseeni, josta jo tuossa Dermablend makeover -postauksessa vähän vihjasin.
IsaDoran Undercover Face Primer.
Minulla on ollut tämä primer jo ties kuinka kauan, mutta koska primerit eivät tosiaan yleisesti kuulu suurimpiin kiinnostukseni kohteisiin, en ollut edes jaksanut korkata sitä. Olin jo suunnilleen unohtanut sen olemassaolon, kun se yksi päivä osui taas silmiini "Testausta Odottavien" laatikossa.
No kokeillaan nyt tämäkin pois, ajattelin. Ja jopas..! Koostumus hurmasi minut kertalaakista.
Ensifiilis: sileää, todella miellyttävästi liukuvaa ja kauniisti levittyvää, upea pinta, ei yhtään kuivaa vaikka kuitenkin "jämäkkää", ei rullaa...
Muutamalla sanalla sanoen: tätä tuotetta luulisin kalliiksi luksustuotteeksi jos testaisin sokkona! Todellakin "selektiivinen" tuntu.
Undercover ihollani
Inci on niiiiiin pitkä että en jaksa sitä kokonaan tähän kirjoittaa, laitan ekan neljänneksen: aqua, dimethicone, isododecane, silica, hd/trimethylol hexyllacetone crosspolymer, polysilicone-11, castor oil bis-hydroxypropyl dimethicone esters, coco-caprylate/caprate, nylon-12, cucumis sativus fruit extract, rosmarinus officinalis leaf water, butylene glycol jne.
Undercoverin incissä on Kicksin tavoin vettä (ja muitakin kosteuttavia ainesosia), mikä selittää sen erilaisen tunnun verrattuna perus-silikonipohjaisiin primereihin. Undercoveriin on näköjään jopa leivottu kasviuutteitakin. Niiden merkityksellisyydestä en mene sanomaan (noh, en usko että ne olennaisesti tuotteen toimivuuteen vaikuttavat :D), mutta selvästi koostumukseen on panostettu. Näin moniainesosaiseen primeriin en ole vielä aiemmin törmännyt. Olivat kaikki incin kymmenet ainesosat perusteltuja eli ei, tässä on VOITTAJATUOTE. Ihan älyttömän hyvän tuntuinen primer. En voi muuta sanoa.
Tässä Undercover-vertailu siskoni kasvoilla. Ylempänä paljas iho, alempana Undercover-iho. Huokoset ovat häivyttyneet ja ihon sävy tasoittunut. Ihon pinta on sileä. Voide ei ole rullannut kertaakaan eri kokeilujen yhteydessä.
Yhtä tehokkaasti Undercover ei huokosia blurraa kuin L'Orealin Studio Secrets, mutta se on tietysti koostumuskysymys. Studio Secrets on hyvin paksua ja täyttää huokoset massallaan. Itse pidän Undercoverin notkeasta ja "kosteamman" tuntuisesta koostumuksesta paljon enemmän.
Vielä leukalähikuva.
Kenelle? No ihan kaikille jotka tykkää käyttää primeria!! :)
Melkein tekee itsekin mieli käyttää vaikka meikki kestää kasvoilla muutenkin. :)
.
Kertokaas omia primer-suosikkejanne. Kuinka moni teistä käyttää säännöllisesti primeria? Käytättekö enemmän heleyttäviä vai meikin kestoa pidentäviä?
Näin on sitten Karkkipäivän ensimmäinen lukijamiitti koettu :) Kyllä jännitti että tuleeko paikalle lopulta edes kukaan, mutta kaikki saapuivat ja meillä oli niin mukava parituntinen että en voi kuin olla superiloinen ideastani järkätä tapaaminen!
Meitä oli perjantaina koolla minä ja kuusi lukijaa Jyväskylän Ekolossa. Kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan ja yhtä hyvin olisimme voineet istua siinä kahvikuppejamme hämmennellen ja "On ilmoja pidellyt" -fraaseja mumisten. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kaikki alkoivat heti iloisesti juttelemaan keskenään eikä kertaakaan tullut sellainen "Öö, sanokaa nyt joku jotakin" -fiilis. :) Oli hurjan luonteva ja rento tunnelma.
Rupattelun ohessa saimme maistella Ekolon tarjoamia raakaruoka-snackkeja; pähkinöitä, Life Foodin näkkäriä ja keksejä ja Cocoan suklaakuorrutteisia manteleita.
Ekolon Kalle jutusteli meille superfoodeista ja erityisesti raakasuklaasta. (Mä en ole muuten vielä kertaakaan koettanut itse valmistaa sitä itse mikä on aika outoa kun niin tummaa suklaata rakastan..! Täytyy oikeasti tsempata ja saada aukko paikattua :))
Kysyin minkä "superin" Kalle valitsisi jos saisi valita vain yhden. Vastaus oli levät - chlorella ja spirulina.
Miittiläisten suosikkisnack (minä mukaanluettuna) oli Life Foodin porkkanakeksit. Nämähän ovat vähän kuin minun siemennäkkärini mutta kevyemmällä koostumuksella, näissä on vain auringonkukansiementä, pellavansiementä ja porkkanaa (eli oikein vhh ;)).
Oli tavallaan hassu tunne istua pöydän päässä ja miettiä, että nämä kivat tytöt tulivat tänne tapaamaan juuri minua, vaikka eivät tunne minua..! En tiedä tottuuko kukaan bloggaaja siihen, että joku saattaa haluta tavata heidät vain, koska tykkäävät sivusta jota he kirjoittavat netissä. :) Se on erikoinen mutta tietysti mukava tunne.
Myöskään siihen, että joku pitää minua meikki- tai kosmetiikka"guruna", en tule koskaan osaamaan suhtautua. Tästä juteltiinkin miitissä. Kun aloitin blogin pitämisen viisi vuotta sitten olin vain yksi kosmefriikki muiden joukossa, ihminen, joka intoilee voide- ja shampoopurkeista, tykkää syynätä incejä vähän tarkemmin ja rakastaa meikata - ja mielellään myös höpöttää siitä julkisella sivulla. Sitten opiskelin kosmetiikkamyyjäksi, menin töihin liikkeeseen ja yhtäkkiä olin joidenkin silmissä "guru". Hassua. Raja ammattilaisen ja harrastajan välillä on oikeasti lopulta henkäyksen pieni. Jos sitä edes pystyy määrittelemään. :)
.
Nyt kun olen saman kuun sisällä tavannut lukijoitani sekä meikkausten että Ekolo-miitin merkeissä ja tapaamiset ovat olleet hurjan kivoja, rohkenen ehkäpä tulevaisuudessakin järjestää vastaavia tilaisuuksia.
Kivaa että teette Karkkipäivästä Karkkipäivän yhdessä mun kanssa! :)
Laitetaanpa vihdoin kuvia Dermablend-meikkisessiosta! :) Luulen, että tätä postausta on moni odottanut. "Virallinen" kampanjapostauspäiväni on vasta 31. maaliskuuta, mutta koska kuvamateriaalia on tarpeeksi kahteenkin postaukseen niin laitan ensimmäisen osan ulos jo nyt.
Olen siis mukana Indiedaysin ja Vichy Dermablendin kampanjassa, jossa sai haluamallaan tavalla toteuttaa meikin Dermablendin meikkipohjatuotteilla. Minä halusin toteuttaa meikin lukijoilleni, ja päädyin lopulta valitsemaan kuusi mallia hieman erityyppisillä ihotilanteilla. On aknea, punoitusta, syntymämerkkiä, näppyjä ja arpia.
Katsotaan miten Dermablend selvisi! :) Meikkipohjatuotteita on neljää erilaista, joiden peittoasteet menevät näin:
Fluid Corrective Foundation: kevyin, vähäisten ja keskivaikeiden ihovirheiden peittoon (itse pidän jo tätäkin tuotetta erittäin peittävänä). Aurinkosuojakerroin 35.
Corrective Compact Cream Foundation: keskivaikeista vaikeiden ihovirheiden peittoon (kiinteä ja hitusen kuivempi koostumus kuin fluidissa, sisältää myös talkkia). Aurinkosuojakerroin 30.
Total Body Corrective Foundation: vartalomeikkivoide keskivaikeista erittäin vaikeiden ihovirheiden peittoon (vedenkestävä). Aurinkosuojakerroin 15.
Corrective Stick: peiteväri pienten alueiden korjaukseen, kaikkein korkein peittävyys. Aurinkosuojakerroin 30.
Osassa 1 mukana Elina, Kirsi ja Heidi.
Kokeilin Elinalle toiselle puolelle kiinteää, toiselle puolelle nestemäistä meikkivoidetta vaaleimmassa sävyssä 15 Opal, tarkoituksena testata mahdollista sävyeroa. Rasiassa Compact-versio näyttää hitusen erisävyiseltä kuin Fluid, mutta kasvoilla eroa ei huomannut.
Elinan kasvoille riitti yksi kerros meikkivoidetta. Meikkipohja kiinnitettiin Dermablendin irtopuuterilla.
En laittanut malleille lainkaan aurinkopuuteria tai poskipunaa jotta meikkivoiteiden sävy iholla tulisi mahdollisimman selkeästi esille.
Kirsillä on oikealla puolella kasvoillaan voimakkaasti punoittava syntymämerkki. Vasemmalla puolella iho on hyvässä kunnossa ja iholla on näkyvissä vain aavistus couperosaa.
Aloitin Kirsin syntymämerkin peiton kiinteällä meikkivoiteella. Levitin meikkivoidetta 2-3 kerrosta sientä käyttäen. Levitin päälle seuraavaksi kaksi kerrosta Body Corrective -meikkivoidetta. Lopuksi lisäsin tarvittaviin kohtiin Corrective Stick -peiteainetta.
Toiselle puolelle kasvoja riitti yksi kerros Fluid Corrective -meikkivoidetta.
Syntymämerkki peittyi erittäin hyvin, mutta pinta jäi -odotetustikin - suhteellisen voimakkaasti meikatun näköiseksi. Tämäntyyppistä osittain kohollaan olevaa ihovirhettä on hyvin haasteellista saada peitettyä niin, ettei pinta näyttäisi meikatulta. Mitä tasaisempi pinta = sitä luonnollisempi tulos. Epätasaisuudet ihossa tuovat meikin aina selvemmin näkyviin.
Uskon, että tulos olisi ollut vieläkin parempi, mikäli syntymämerkin punaisuutta olisi ensin neutraloitu vihreällä peiteaineella (jollaista Dermablendin valikoimaan ei kuulu). Tällöin päälle olisi todennäköisesti tarvinnut levittää vähemmän meikkivoidekerroksia. Mikäli iholla on voimakkaita värivirheitä, suoritetaan niiden neutralointi aina ensimmäiseksi ennen varsinaisen meikkipohjan levitystä.
Heidin kasvot nähdessäni menin vähän hämilleni, sillä edessäni oli vallan upea iho, enkä nähnyt siinä käytännössä mitään peitettävää. Heidin kohdalla voidaan puhua ihosta, joka on kauneimmillaan ilman meikkiä, tai niin vähällä meikillä kuin mahdollista. Näin tasaista persikkaihoa tapaa yleensä vain lapsilla..! :)
Heidi haki Dermablend-malliksi toivoen saavansa apua silmien ympärillä sijaitsevien, onnettomuudesta aiheutuneiden arpien peittoon. Arvet erottuvat ihosta vain hienoisen epätasaisina kohtina. Yksi arvista alkaa auringonvalon vaikutuksesta Heidin mukaan punoittaa ja muuttuu maksaläiskän väriseksi, mutta tähän aikaan keväästä tätä värimuutosta ei ollut vielä havaittavissa.
Koska arvet eivät väriltään poikkea ympäröivän ihon sävystä hienoista vaaleutta lukuunottamatta, ei niitä käytännössä pysty meikkivoiteen keinoin juuri peittämään. Ja koska Heidillä on luonnostaan niin kaunis iho, ei peittävästä meikkipohjasta olisi hänelle etua muutenkaan. Luonnostaan tasaisen ja kuulaan ihon hehkua ei kannata sammuttaa meikillä - "vähemmän on enemmän" pätee todellakin tällaisissa tapauksissa! :)
Niinpä meikkasin Heidin ihoa vain paikallisesti; tasoitin nenän ja huultenympärysalueen punoitusta sekä silmien alusten varjoja Total Body Corrective -meikkivoiteella. (Miksi Total Body eikä kevyempi Fluid Corrective? Koska Fluidista tai Compactista ei löydy sopivaa sävyä Heidin lämpimälle oliivi-iholle.) Levitin meikkivoidetta myös arpien alueelle, mutta sillä ei käytännössä ollut vaikutusta. Arpien erottuvuus tulee siitä kun valo osuu niihin tietyssä kulmassa, ei värivirheestä. Kesällä UV-säteilyn tummentaessa arpia on peiteaineesta jo eri lailla hyötyä.
Muualle kasvoihin levitin primer-tuotetta (toisen merkin, Dermablendillä ei ole primeria) joka ikäänkuin näkymättömästi "viimeisteli" Heidin ihon. Kerron tästä tuotteesta omassa jutussaan, en yleensä ole kovin innostunut primereista mutta tuo kyseinen tuote on saanut minut aika lailla ihastumaan.
.
Kiitokset vielä Elinalle, Kirsille ja Heidille! Suuri kiitos myös ystävälleni Ninalle Kauneushuone Blinkistä joka tarjosi Blinkin tilat käyttöömme! :)
Kuun viimeinen päivä katsellaan sitten toiset kolme Dermablend-meikkausta, ja tällöin teillä on myös mahdollisuus osallistua tuotearvontaan.
Vichy Dermablend-tuotteita myydään valikoiduissa apteekeissa ja hinnat ovat noin 22-29 euroa. Tuotteet ovat hajusteettomia ja testattu herkälle iholle sopiviksi.
Lisätietoa Dermablendistä täällä.
Moikat junasta! Teen tässä blogihistoriaa suorittamalla elämäni ensimmäistä blogipostausta iPadilla :D En osaa liittää tähän kuvaakaan, h*mmetti. Hmm, tai voinhan etsiä WordPressin kuvapankista jonkun vanhan random-kuvan, kuvattomat postaukset on niin tylsiä.
Halusin vain purkaa spontaanin ilostukseni illan ohjelmasta, olin nimittäin muutaman muun bloggarin kanssa tutustumassa Lumenen laboratorioon Espoossa ja tämä oli yksi kiinnostavimpia tehdasvierailuja mihin olen päässyt osalliseksi. Lumene ei ole koskaan aikaisemmin kutsunut ketään bloggaajia tuotantotiloihinsa, eikä sinne juuri päästetä alan opiskelijoitakaan. Meitäkään ei päästetty kun yritettiin koulun kanssa järjestää sinne yritysvierailua. Paikkaa on jo alkanut verhota vähintään mystinen aura, kun ovet on pidetty niin tiiviisti kiinni :)
Siksi olinkin todella positiivisesti yllättynyt tämän illan tilaisuudesta, joka antoi Lumenesta kaikkea muuta kuin mystisen kuvan. Luonnollisestikin jokainen firma valitsee minkä verran ja mitä tuotannostaan ja raaka-aineistaan kertoo, ja tietyt asiat ovat totta kai liikesalaisuuksia, mutta erittäin avoimesti Lumenen kemisti ja tuotekehityspäällikkö Josefin Backman meille vastaili. Edes kysymykset tyyliin "Miksi kasviöljyt muodostavat inceissänne lopulta niin pienen osan vaikka imagonne on vahvasti pohjoisen marjoissa" eivät saaneet Backmanille jauhoja suuhun.
Opin taas paljon uutta ja sain vahvistuksia monille vanhoille ikuisuusaiheille (kuten onko sillä oikeasti käytännön merkitystä onko shampoon sulfaatti luonnollista vai synteettistä alkuperää - ja mitä itse asiassa tarkoittaa "allergiatestattu"). Älyttömän, älyttömän kiinnostavaa! Aivan mahtavaa että Lumene halusi tällaisen tilaisuuden järjestää. Vaikka olen monia alan ammatti-ihmisiä tavannut ja haastatellut niin kyllä se vain aina on erityisen antoisaa päästä jututtamaan ehtaa kemistiä. :)
Kerron vierailusta myöhemmin enemmän omassa postauksessaan kun saan lumenelaisilta kuvia labrakierrokseltamme. Tuotantotiloihin ei saanut viedä mukaan omaa kameraa.
Seuraava tehdasvisiitti on tiedossa toukokuussa - pääsen vierailemaan Saksaan Dr. Hauschkan Walan tehtaalle..! Olen jo nyt suunnittelemassa mitä kaikkia kiperiä kysymyksiä esitän, esimerkiksi alkoholin käytöstä tuotteissa ja sen perusteluista haluan todellakin kuulla. :) Saa nähdä miten avoimesti siellä kerrotaan tuotekehityksestä ja raaka-ainevalinnoista.
Vähänkö mahtavaa ja jännää päästä mukaan tällaisiin! :)
Sain eilen spontaanin idean raudan alla.
Olen menossa perjantaina Jyväskylään moikkaamaan kaveria, ja kiitos VR:n lipputarjouksen, saavun kaupunkiin jo puolilta päivin (- tottakai "laihialainen" haahuilee vieraassa kaupungissa koko päivän vain säästääkseen matkakuluissa :D). Kaveritreffit ovat vasta illemmalla, ja olen tässä yrittänyt miettiä mitä tekemistä keksisin päivälle. En tunne kaupungista ketään muuta. Kenen kanssa hengata viiteen saakka? Maleksinko kosmetiikkaosastoilla ja testaan jonkun paikallisen kasvisruokamestan? Menen kirjastoon lukemaan lehtiä? Ryystän hitaaaasti monta kupillista kahvia?
Olin tässä joku aika sitten lukenut The Good Morning -blogin Kaisan lukijamiitistä superfood-maisteluteemalla, joka oli minusta tosi hauska idea. Eilen sitten ajatus vain putosi päähäni kun olin tekemässä penkkipunnerrusta ^_^ - Määkin voisin tavata lukijoita tuollaisen kivan maisteluhäppeningin merkeissä - ja miksen vaikka nyt heti perjantaina Jyväskylässä..! (Sorry Kaisa, ihan suoraan nyt pöllin sun idean! :D)
Olen saanut lukijoista seuraa jo Brysselissä, Madridissa ja Pariisissakin, niin voisihan se onnistua myös Jyväskylässä? (Saatan tietysti saada myös näpeilleni eikä ketään kiinnosta... Mutta yrittänyttä ei laiteta.)
Ajatus lähti etenemään. Mitä ekokauppoja Jyväskylässä on..? No ainakin Ekolo..!
Tulin kotiin ja tuumasta toimeen. Ei muuta kuin soittamaan kontakteille ja kysymään keneen voisin Ekolossa ottaa yhteyttä. Tänä aamuna sain vihdoin oikean henkilön kiinni. Esitin ideani ja mietin, että pitääköhän ne minua ihan outona. "Hei, mä oon bloggari ja haluaisin tota-niinku tavata mun lukijoita ja olis kiva jos voitais hengata teidän myymälässä!" "Niinku mä tykkään luonnonkosmetiikasta. Ja terveellisestä kasvispainotteisesta ruoasta."
No en minä ihan noin huonolta kuulostanut..! :D
Ekolossa tykättiin ideasta. :)
Joten hei - jyväskyläläiset lukijani joilla ei ole parempaakaan tekemistä perjantaina 21.3. iltapäivällä -
haluaisitteko tulla mun kanssa "hengaamaan" Ekoloon? :)
Liike sijaitsee Kauppakadulla Jyväskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa. Ekolo tarjoaa meille suolaista ja makeaa superfood-syötävää, teetä, kahvia ja virvokkeita. Voidaan hypistellä puteleita (hehheh), testailla eri snackien makuja ja höpötellä kaikkea kivaa luonnonkosmetiikan ja taivaan välillä. :) Voinpahan samalla myös antaa ihonhoito- ja meikkivinkkejä luonnonkosmetiikan saralla, jos joku niitä kaipaa. :) Laveralta luvattiin lähettää pienet tuotenäytesetit tapaamiseen osallistuville, eli saatte jotain kotiin viemisiäkin.
Edit. klo 22.28 - Ohoh, onpas teitä kiinnostuneita! :) Täytyy varmaankin arpoa kiinnostuneiden joukosta kuusi henkeä jotka pääsevät maistiaisiin. Toki paikalle saa tulla useampikin moikkaamaan mutta tuohon "maistiaishengailuun" mahtuu vain kuusi henkeä.
Ekolosta sanottiin, että noin kuusi henkeä mahtuu kivasti heidän "nojatuolinurkkaansa" pöytien ympärille ja maisteltavaa varataan suunnilleen sen kokoiselle porukalle.
Huikkailkaa kommenttiboksiin jos kiinnostuneita löytyy! Ajankohta siis perjantai 21.3. kello 14.00. (Viiteen saakka ei teidän tarvitse sentään minun kanssani roikkua :))
Ja muuten - hyviä lounaspaikkavinkkejä otetaan vastaan :) Onko Kasvisravintola Katriina mistään kotoisin..?
Mieheni vei minut lauantaina ravintolaillalliselle. Koin, että oli aika vähän tsempata meikin kanssa ja luopua viime viikkojen pelkkää-ripsiväriä-ja-peiteainetta-laiskottelulinjastani. (Kyllä - useimpina päivinä viime viikkoina en ole laittanut edes mineraalipohjaa.)
Iltameikkiin valitsen lähes aina lempiväriäni eli violettia sen eri sävyissä. Tällä kertaa oti mukaan pitkästä aikaa punertavaa luumuakin.
Käytin meikkiin kymmentä eri sävyä.
.
Pohjustin luomen Shiseidon voidemaisella violetilla luomivärillä ja rakensin päälle sini-punavioletin kokonaisuuden MACin, IsaDoran, Revlonin ja Urban Decayn luomiväreillä. Rajauksiin käytin IsaDoran mustaa geelieyelineria (yläluomi) ja IsaDoran valkoista kajalia (alasisärajaus).
Käytetyt sävyt. Ja aina pitää yhden tietysti unohtua kuvasta - tällä kertaa se oli MACin musta Typographic.
Vasemmassa yläkulmassa Shiseidon Violet Visions -voideluomiväri, sen vieressä IsaDoran Blooming Spring -paletti ja sen vieressä vakiovalkoiseni Revlonin Frosty White (mukana menossa jo vuodesta - - ken tietää?).
Alempana Urban Decayn Ammo - ja Deluxe -paletit. Ammon päällä MACin irtonapit Vellum (siniviolettiin shiftaava valkoinen) ja Shale (harmaanliila).
Värikarttojen ystäville....
Levitin Violet Visions -pohjan päälle ensin Blooming Spring -paletin voimakkaasti hohtavaa violettia. Tein sen jälkeen ulkonurkkaan varjostuksen MACin mustalla Typographic-sävyllä. Levitin sen jälkeen luomen puolesta välistä ulkonurkkaan, Typographicin päälle, Urban Decayn hohtavaa siniviolettia Ransom-sävyä.
Levitin luomivakoon pullealla siveltimellä laajassa kaaressa Urban Decayn luumunpunaista (tai viininpunaiseksikin tuota voi melkein kutsua) Last Call -sävyä. Vaalensin sisäkaarta Urban Decayn lämpimän vaaleanpunaisella Scratch-sävyllä - ainoa lämmin sävy koko meikissä mutta ei riitele muiden värien kanssa koska on niin läpikuultava eikä käytännössä jätä kovin näkyvää sävyä. Tein sisänurkkaan kyynelkanavan viereen korostuksen MACin Vellum-sävyllä.
Levitin alaluomelle MACin harmaanliilaa Shale-sävyä ja lisäsin sisänurkkaan kimaltavaa violettia (Urban Decayn Grifter, käytännössä hyvin saman sävyinen kuin Blooming Spring -paletin liila mutta glitterillä).
Sellainen meikki.
Monen mielestä on varmasti turhaa käyttää näin montaa sävyä - etenkin kun ne ovat samaa väriperhettä, mutta minusta se on hauskaa - ja luo meikkiin nyansseja. :)
Montaako sävyä te yleensä käytätte ilta/juhlameikkiin?
Aamulta.
Mun oli vain ihan pakko laittaa tämä aloituskuvaksi. :)
Minä ja nalle yritettiin tänä aamuna tehdä teille video vastauksena eilisen postauksen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin kuten; "Miten noita kaikkia oikein käytetään?" ja "Miten saat meikin näyttämään niin luonnolliselta?"
Kerroin eilisessä jutussa, että aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdetuote kuuluvat vakituiseen meikkirutiiniini. Itse en niitä kuitenkaan lääpi naamaani ihan Kapkaupungin MAC-meikkitaiteilijan suorittamalla intensiteetillä, vaan pyrin erittäin luonnolliseen tulokseen.
Näytänkö mielestänne kovinkin meikatulta alla olevassa kuvassa?
Huomenta.
Moni pitäisi kasvoja jopa meikittöminä.
Mutta kun siirrätte katseenne alempaan vasemmanpuoleiseen kuvaan...
...niin ero on selvä. En näytä Miami Beachiltä repäistyltä beibiltä vaikka kasvoillani on kahta eri aurinkopuuteria, oranssinpunaista poskipunaa ja voimakkaasti hohtavaa kuultotuotetta.
Muunkinlaisia tuloksia - ja mieltymyksiä - tiettävästi on.
Olen erittäin huono videoesiintyjä, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, enkä siksi mielelläni tee videopostauksia. Tänä aamuna päätin kuitenkin pitkästä aikaa yrittää - video kun kuitenkin on kaikkein havainnollisin väline vastaamaan eilisiin kysymyksiinne.
Puuhastelin videon parissa ainakin tunnin. Nalle avusti minua toimimalla tarkennusmallina - kuvasin videon ensimmäistä kertaa kameralla enkä läppärillä ja tarkennus piti saada oikeaan kohtaan.
Kun sitten lähdin lataamaan videota Vimeoon, kävi näin:
[ * * voimasanoja * * ]
Että se siitä sitten. *syvä huokaus* Kiitos vain Canon 6D. Paljon iloa paremmasta kuvanlaadusta kun tiedosto on liian suuri siirrettäväksi. Olisi pitänyt kiltisti pysytellä PhotoBoothin pikselimössölaadussa.
(Jos joku tietää saako videotiedoston pienennettyä niin saa kertoa. :))
No, me yritettiin.
Annanpa vielä yhden sivellinvinkin. Moni, etenkin vaaleahipiäinen, pelkää aurinkopuuterin käyttöä koska tulos on helposti liian tumma ja tunkkainen. Ja niin se onkin, mikäli tuote, sävy ja ennen kaikkea väline on väärä. Miami Beach -pronssilookin diggailijat ja luonnostaan tummempihipiäiset saavat huoletta sutia aurinkopuutereita melkein millä tahansa siveltimillä. Monet tykkäävät paksuista, tiheistä siveltimistä ja oikein hierovat aurinkopuuterin nassuunsa. Jotkut käyttävät jopa puuterivippaa..!
Mutta niille, jotka haluavat tuloksesta mahdollisimman luonnollisen ja läpikuultavan ilman näkyviä rajoja, suosittelen ehdottomasti ns. tuplakuitusivellintä (englanniksi 'duo fibre brush', en tiedä onko tälle muuta vakiintunutta ilmaisua suomen kielellä kuin "skunkki" :D - nimi tulee siveltimen mustavalkoisesta väristä).
Tuplakuituisessa siveltimessä on sekaisin luonnonharjasta (tumma tyviosa) ja synteettisiä harjaksia (pidemmät valkoiset harjakset). Skunkin valkoiset harjakset nappaavat itseensä aurinkopuuterin (tai poskipunan) pigmenttiä huomattavasti vähemmän kuin "normaali" sivellin, ja tulos on kevyt ja läpikuultava. Luonnonharjastyvi tekee siveltimestä samalla kuitenkin jämäkän ja varmistaa tuotteen tasaisen levittyvyyden - et halua löysää, harvaa sivellintä jonka harjakset nuljuvat mihin sattuu.
Valkoiset harjakset ovat aurinkopuuterin värjäämät ;)
Oma suosikkini on MACin #187, joka ei syyttä ole maailmalla saavuttanut skunkkisivellinten epävirallista kuninkuusasemaa. Sivellin on kallis, mutta se on kertakaikkiaan loistava. Jos tuntuu, että kaikilla muilla siveltimillä aurinkopuuteri näyttää kasvoilla aina liian tummalta tai epätasaiselta, uskallan luvata että tällä saat kauniin tuloksen - olettaen tietysti että aurinkopuuterisi sävy on sinulle sopiva. :)
#187 sopii koko kasvojen "aurinkoistamiseen", pienempi #188 pienemmille alueille eli käytännössä tarkemmin kohdistettuun varjostukseen. TAI, luonnollisestikin samaa sivellintä voi käyttää myös poskipunan tai hohdetuotteen levitykseen, jos niidenkin kohdalla on pelkoa että tulos on liikaa.
Aamuisessa meikissäni levitin vaaleampaa, aavistuksen hohtavaa aurinkopuuteria koko kasvoille (pitäen painopisteen kuitenkin reuna-alueissa) kävin klassisen ohimo-poskiluu-leukaperä -alueen läpi tummemmalla matta-aurinkopuuterilla, pyörittelin poskille raikkaan korallioranssin punan ja lisäsin poskipäille, silmän sisänurkkiin ja kulmaluulle hohdepuuteria (= helmiäisluomiväriä, ikisuosikkini on L'Orealin Golden Beige jota suosittelin eilisen postauksen kommenteissakin). Hohde ei saa naamaa kiiltämään hillittömästi, vaan välähtää kauniisti poskipäällä valon osuessa siihen luoden kuulaan vaikutelman.
HEI..!!
Ei hyvänen aika, nyt mä muistinkin - - minullahan on jo yhdellä videolla esiteltynä koko mun meikkipohjarutiini mineraalipohjan levityksestä aurinkopuuteriin, poskipunaan ja hohteeseen..! Miten olin sen unohtanut? Se oli vielä mun kaikkien aikojen ensimmäinen videopostaus, tai ainakin sellainen jossa esiinnyn itse..! Tuolla videolla näkyy käytössä myös juuri hehkuttamani skunkkisivellinkin.
Noniin, ihan turhaan hilluttiin nallen kanssa aamulla.
Videosta kiinnostuneet voitte siis tsekata tämän postauksen.
Jaksoikohan joku taas lukea näin pitkäksi venyneen postauksen, piti tulla vain lyhyt marmatus epäonnistuneesta videosta. :)
Vähänkö olen muuten tänään ollut videovastoinkäymisestä huolimatta hyvällä tuulella! Itse asiassa koko viikon! Olisi melkein tehnyt mieli vain postata jotain hyvän mielen asioita ja rallatella kun on niin hyvä mieli. :) Ihana kevätviikko kun aurinkokin on paistellut. Tämä viikko oli erityinen siinäkin mielessä että tapasin lukijoitani meikkauksen merkeissä. Oli niin kiva tavata ihmisiä nimimerkkien takaa! :)
Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko!
Nyt kun blogissa on viime päivinä nostalgisoitu, niin eiköhän vielä jatketa..! :)
Aikakone vie meidät vuoteen 2008, itse asiassa aika tarkalleen kuuden vuoden päähän helmi-maaliskuuhun. Olimme herran kanssa lomailemassa Etelä-Afrikassa.
Olen tehnyt blogiin monia makeovereita (yrittäkää nyt kestää tätä finglishiä), mutta yksi onnistuneimmista näkemistäni meikkimuutoksista koskee minua itseäni. Tämä tapahtui Kapkaupungin MAC-liikkeessä. Hetkestä tekee erityisen merkittävän se, että juuri tuolloin ymmärsin todella valon, varjon ja poskipunan merkityksen meikissä.
Katsokaa mikä ero!
Muodottomasta kuukasvosta säteilevän hehkuvaan aurinkotyttöön. Okei, kuvien oton välillä on noin viikko ja rusketus on myös epäilemättä tehnyt tehtävänsä - mutta meikin vaikutus on kiistaton. (Karseat nuo mun vanhat lasit...)
Kyllä hehkuu!
Mies odotteli liikkeen ulkopuolella ja ikuisti onnellisena meikistä saapuvan kosmetiikkafriikin. Voi noita aikoja... Jokainen käynti MACillä oli pieni seikkailu... Eikä liikkeestä käytännössä koskaan selvinnyt ulos ilman ostoksia. <3
Silmiä ei meikattu erityisen taidokkaasti (huomatkaa täysin luonnontilaan jätetyt kulmakarvat...!!), mutta sävyt olivat ne parhaat mahdolliset minun silmilleni. Katsokaapa ylemmästä kuvasta miten silmien sinisyys pomppaa esiin.
Meikin todellinen upeus oli kuitenkin nimenomaan kasvomeikissä. En ollut ikinä aiemmin (oikeasti..!) käyttänyt hohde- tai aurinkopuuteria. Niitä levitettiin MACillä naamaani runsaalla otteella, otsakin on ihan glitterissä. :)
Kyllä on eroa habituksessa... Ihan kuin eri ihminen!
Tämän kokemuksen jälkeen lisäsin aurinkopuuterin ja hohdepuuterin omaan meikkirutiiniini. Ja ostinpa muuten ensimmäisen oranssiin taittavan poskipunanikin, aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään.
.
Kokosin loppuun vielä muutaman ennen-jälkeen -kuvaparin demonstroimaan meikkipohjan - ja meikin ylipäänsä - vaikutusta. Kaikissa on käytetty niin aurinkopuuteria, poskipunaa kuin hohdetuotettakin.
Mitenkäs teidän meikkipohjarutiinit? Kuuluvatko aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdepuuteri päivittäiseen meikkiin?
