Pidän hyväntuoksuisesta kosmetiikasta. En hae tuotteita erityisesti tuoksun perusteella, mutta miellyttävä tuoksuelämys tuo aina lisäarvoa, kun taas ikävän hajun takia tuote jää todennäköisesti hyllylle.

Aloin mietiskellä kosmetiikan tuoksuja oman postauksensa verran kun kesäkuussa juteltiin Lushin tuoksuista.

On hyvän-, pahan ja neutraalin tuoksuisia tuotteita, mutta harva lopulta jättää erityistä muistijälkeä tai hinkua ostaa tuote uudelleen pelkästään tuoksun perusteella. Useimmat tuoksut sijoittuvat lopulta kategorioihin "ihan kiva" tai "mitäänsanomaton".

Tähän postaukseen kokosin sellaisia tuotteita, joiden tuoksussa on "sitä jotain" - jotain, joka saa käden kerta toisensa jälkeen hamuamaan purkkia ihan vain jotta aivojen mielihyväkeskus saisi stimulaatiota tuoksun muodossa. Koen tällaista koukuttumista hyvin harvoihin tuotteisiin. Mutta kun tällainen tuoksuyhteys löytyy, se on todella vahva ja saa minut jopa säästämään tyhjän pakkauksen jotta saan palata tuoksuun aina mieliteon iskiessä.

Muutama näistä tuotteista ei edes oikein sovi ihotyypilleni, mutta silti käytän niitä vain koska tuoksu vetää minua puoleensa. Tiesittehän, että tuoksut, etenkin eteeriset öljyt, vaikuttavat tunnetiloihin. (Nojoo, tämä oli varmaan ihan yleistietoa :D) Hyväntuoksuisesta tuotteesta tulee konkreettisesti hyvä olo.

Virvekin on sattumoisin hiljattain kirjoittanut kosmetiikkatuotteiden tuoksuista, muistijälkinäkökulmasta.

Virve kirjoittaa eräästä voiteesta näin:

"En ollut aiemmin ajatellut, kuinka suuressa ja merkittävässä osassa kasvovoiteiden tuoksut minulle ovat, mutta tajusin asian vähän aikaa sitten erästä kasvovoidetta käyttäessäni. Assosioin sen välittömästi onnellisiin hetkiin ja joka kerta sitä iholleni levittäessä tunnen itseni todella onnelliseksi. Ikäänkuin minulla olisi purkitettua onnellisuutta, jota lätkin nassuuni saaden kasvoilleni aikaan sen saman onnellisuuden tunteen jälleen. Aika mahtava salainen ase."

Niinpä. Juuri tämän vuoksi valitsen aina matkoille eri tuoksut. ;) Nyt, kun haluan piipahtaa Chamonixissa, nuuhkaisen vähän Chance Eau Fraîchea... <3)

Tässä on kolme kasvotuotetta, joiden tuoksuun olen ihan lääpälläni. Toisin kuin Virvelle, kasvotuotteet eivät kuitenkaan tuo minulle mitään erityisiä muistoja vaikka tuoksuissa olisikin "sitä jotakin". Mikä johtuu varmasti siitä, että käytän yhtä kasvovoidetta aivan turkasen kauan. Näin ollen sen tuoksu ei sitoudu yhteen tiettyyn, rajattuun aikakauteen.

Estelle & Thildin Super Bioactive Age Control -seerumi on kuin kimppu niittykukkia pullotettuna; ihana, suloinen, todella kukkainen tuoksu. Näin voimakasta tuoksua en odottaisi kasvotuotteelta, ja uskon, että moni kokee tuoksun liiankin voimakkaana. Minä puolestani tykkään tästä poikkeuksellisesti todella paljon, ja kun seerumin koostumuskin on kohdallaan niin saadaan kasaan yksi Sannin lempparituotteista. Tuote esiteltiin aikoinaan täällä.

Yves Rocherin ekosertifioidun linjan Aloe Vera -kasvovoide, vaikkakin tarkoitettu normaali- ja sekaiholle, on minun iholleni liian paksua eikä imeydy kunnolla. Olin aikeissa antaa sen eteenpäin, mutta huomasin koukuttuneeni tuoksuun kuin vaivihkaa. Kun satunnaisesti laitoin voidetta iltaisin, olin joka kerta ihan että "Hyvänen aika, tässäkö voiteessa oli tämä näin hyvä tuoksu..!" En osaa edes kuvailla tuoksua, se on hyvin pehmeä ja aromaattinen, ehkä vähän kukkainen mutta ei sinne päinkään kuin Estelle & Thild. Lopulta voide jäi minulle vain jotta voisin aika ajoin nuuhkutella sitä. Ihan harmittaa että koostumus on niin paksu, olisi ihana käyttää tätä päivittäin. Koostumuksensa puolesta se sopii minulle vain pakkasaikaan yökäyttöön.

Dr. Hauschkan Hoitava Värivoide (eli ihan vain "sävyttävä päivävoide", nimi on näitä vanhoja hassuja Hauschkan suomennoksia jotka uudistuksen myötä päivitettiin) on ihan ensimmäinen Hauschka-suosikkini, johon ihastuin välittömästi merkkiin tutustuttuani viisi vuotta sitten. Voide esiteltiin aikoinaan täällä.

Voide on paksua ja suhteellisen rasvaista, eikä tosiaankaan omiaan minun ihotyypilleni. Silti jokin koostumuksessa, sävyssä ja etenkin tuoksussa (minkä tajusin myöhemmin toista tuubia ostaessani) ihastutti. Voiteessa on Hauschkan "trademark"-tuoksu eli ruusu, josta pidän vain hyvin harvoissa muodoissa. Tässä voiteessa ruusu on jotenkin aivan täydellisen puuterisen, harmonisen ja rauhoittavan tuoksuinen. Lempeä ja pehmeä. Talvella aina oikein odotan megapakkasia jotta pääsen käyttämään tätä...!

Logonan Mediterran -deodorantin käytin loppuun jo kolme-neljä vuotta sitten, mutta minun oli pakko säästää pakkaus jotta pääsen vielä nuuhkuttelemaan pulloa. Tämä on varmasti vastustamattomimpia tuoksuja joihin olen kosmetiikassa törmännyt, enkä oikein osaa edes selittää miksi..! Ensinuuhkaisulta tuoksu oli "nojoo, ihan kiva", mutta mitä pidempään sitä käytin, sitä huumaantuneempi olin.

Mediterran-tuoksun muodostavat salvia, punainen greippi, saflori sekä seetrin, bergamotin, ylang-ylangin ja vaniljan eteeriset öljyt. Logonan Mediterran -tuotteita ei käsittääkseni enää saa Suomesta (korjatkaa jos olen väärässä), mutta Saksasta kyllä. Pitäisikin tilata uusi pullo nyt vuosien jälkeen ihan vain jotta voisi verrata onko tuoksu yhä vanhan veroinen.

Born To Bion Sensation Zen -deodorantti on tainnut vilahdella blogissa paljonkin, aina niissä yhteyksissä joissa mainitsen luonnonkosmetiikan lempparidödöstäni. Harvemmin deodoranttia laittaessa tulee erityisen "elämyksellinen olo" :D, mutta niinkin pieni asia kuin tuoksu (joka Sensation Zenissä on hyvin mieto) voi kohottaa kainalonhinkkaustuokion astetta tai useampaa miellyttävämmäksi hetkeksi. Joka kerta kun laitan Zeniä tulen tuoksusta hyvälle mielelle - niin hullulta kuin se kuulostaa. Zenissä tuoksuvat salviankukka ja bambu.

Yves Rocherin Les Plaisirs Nature -sarjan Oliivi on yksi oudoimpia tuoksulemppareitani. Oudoimpia siksi, että en pysty nimeämään tuoksua enkä kunnolla edes kuvailemaan sitä, mutta oliivilta tuotteet eivät tosiaankaan tuoksu. Ainakaan sille, miltä minun tuntemani oliivit tuoksuvat. Sarjalle on siis varmaankin kehitetty joku keinotekoinen tuoksu. Minun nenäni haistaa jotain ihanan pehmeää ja kevyen makeaa, hitusen vihreää. Ei sitrusta vaan enemmänkin jotain kukkaista...

Oli tuoksu mikä hyvänsä, se on erittäin onnistunut! :) Ja varsin unisex, miehellekin kelpaa. :)

Loppuun klassikko.

Tämä tuoksu ei liity mihinkään tiettyyn tuotteeseen, vaikka Yves Rocherin tuotteissa olen siihen lapsena alun perin tutustunut.

Tuoksuhan on tietysti Monoï. Monoï-öljyn erehtymättömän tunnistettava tuoksu tulee kookosöljyssä liotetuista gardeniankukista. Tykkään myös gardeniasta yksinään, mutta en niin paljon kuin Monoï-öljy-yhteydessä. Kookoksen ja gardenian liitto on kesän tuoksun ruumiillistuma...!

Perinteisen Monoï-öljyn lisäksi käytän Monoïta suihkeena, suosikki on Born To Bion sertifioitu kuivaöljysuihke. Myös YR:n suihke on hyvää, mutta ei voita koostumuksellaan täysin 100-prosenttisesti luonnon aineista valmistettua Born To Bio'a.

*

Oletteko te ostaneet joitain kosmetiikkatuotteita vain pelkän tuoksun takia? (Jos hajuvesiä ei lasketa ;))

Mitä tuotteita löytyisi teidän "Parhaan tuoksuiset kosmetiikkatuotteet" -listalta?

(Saa kertoa myös niistä hirveimmistä tuoksuista :) Onko joku tuote jäänyt peräti käyttämättä kamalan tuoksunsa takia?)

P.S. Sekin piti vielä mainita, että parhaan tuoksuiset hajusteettomat tuotteet olen löytänyt Estelle & Thildiltä ja Laveralta (Neutral-linja). Hajustamattomissa tuotteissakin on tietysti aina se raaka-aineiden muodostama ominaistuoksunsa ja tämä tuoksu voi poiketa paljonkin eri merkkisten tuotteiden välillä. Jotkut voivat olla vähän karujakin, niinkuin vaikka Clinique. Aaa, voisin jatkaa tästä tuoksuaiheesta vaikka kuinka, koko ajan tulee uutta mieleen :D

Kävin tänään passikuvassa.

Kyllä vain linssin polttoväli vaikuttaa ihan mielettömästi kuvaan ja siihen, miltä naama näyttää.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa olen juuri tehnyt passikuvameikin. 30 minuuttia myöhemmin ikuistuin ihan eri näköisenä. :D Mun mielestä mulla on melkein sukupuolikin vaihtunut tuossa passikuvassa. :p

Itse olen tottunut näkemään itseni vasemmanpuoleisena Sannina, mutta ilmeisesti näytän oikeasti enemmänkin passikuva-Sannilta. Itse ottamissani kuvissa kun on aina väkisin kasvojen mittasuhteiden vääristymä, joka tulee siitä kun kuvaa liian lyhyellä polttovälillä liian läheltä. Polttovälin on tietysti pakko olla lyhyt että pälli mahtuu kuvaan käsivarsien etäisyydeltä. :) Studiokuvissa kuvat otetaan useimmiten pidemmällä polttovälillä, yleensä noin 85-100 mm pidetään ihanteellisena. Tällöin kasvojen mittasuhteet tulevat kuvaan luonnollisina.

Jos siis joskus olette käsivara-selfien jälkeen ihmetelleet, miksi nenä tai leuka näyttää valtavalta tai naama muuten vain "hevoselta", se johtuu juurikin liian laajasta kulmasta eli lyhyestä polttovälistä. Toisilla meistä on tietysti muutenkin suuri nenä. :)

.

Passikuvameikissä käytin matkaostosmeikkejä. Silmämeikki tehty Bourjoisin luomivärillä ja Sephoran It Nude -paletilla, poskilla Bourjoisin Love-Struck Rose -poskipuna (huhhuh miten pigmenttinen ! Piti laittaa tosi varovasti) ja huulilla Bourjoisin Peach On The Beach -huulikynä.

(Kiva oli tehdä meikkiä kun naama pukkasi koko ajan hikeä.... Ennen kuvan ottoa sain taputella naaman vielä puuteripaperilla.)

Näköjään sitä vain muuttuu vanhemmiten kulmikkaammaksi....

Kymmenen vuoden takaisessa kuvassa olen paljon pehmeämmän näköinen. :)

Oletteko te tyytyväisiä teidän passikuvaan? Nykyään kyllä tuntuu ettei passia tarvitse missään enää näyttääkään kun check-initkin tehdään itse automaatilla....

Pahoitteluni heti alkuun - postauksessa on kuvitusta irtirullautuvasta ihosta joka mahdollisesti voidaan luokitella ällöksi.

Mutta kuvaan liittyy taas sarjassamme näitä hulluja postauspäähänpistoja - täytyy kysyä lukijoilta kuinka monella muulla iho rullaa irti. :)

Olin luullut, että kaikilta ihmisiltä irtoaa ihoa suihku- ja saunaolosuhteissa. Kunnes hiljattain selvisi (ja näinkin outoja keskustelunaiheita voi pariskunnilla olla saunassa), että mieheltäni ei koskaan irtoa ihoa tällä tavalla. Vaikka hän kuinka hinkkaisi tai raapisi ihoa, ei siitä lähde irti mitään. Koko keskustelu taisi saada alkunsa kun mies vähän aikaa sitten kysyi, että "mitä hittoa susta oikein lähtee?" kun pyörittelin saunan lauteilla ihoriekaleita olkapäistä.

Tämä kuva liittyy postauksen loppuun.

Minun ihoni on aina rullaantunut etenkin saunassa, ja etenkin silloin kun edellisestä kuorintakerrasta on aikaa. Ei tarvitse kuin vähän hangata ihoa niin jo lähtee riekaleita rullaantumaan. Jos raapii, niin saa kynnenaluset ihan täyteen ihomössöä. Sori, ehkä tarpeettoman graafista kuvailua...:p

Onko tämä tuttua monelle muullekin teistä?

Kun olin lapsi, äitini kutsui näitä ihoriekaleita "hierteisiksi". Hän sai perusteltua hierteisillä, miksi ihoa täytyy pestä ja puhdistaa (lapsista kun ei aina ole niin kivaa peseytyä enkä minäkään tykännyt yhtään kun hinkattiin pesusienellä).

Kuolleita ihosolujahan meiltä varisee päivittäin, mutta miksi joillain, kuten minulla, solukkoa irtoaa näin voimallisesti? Peseydyn aina karheapintaisen sienen kanssa, mieheni taas saippuoi itsensä pelkillä käsillä. Minulle sieni on aina ollut ehdoton juuri siksi, että se irrottaa kuollutta ihosolukkoa tehokkaammin, ja tällöin rullaantumisefektiä syntyy miedommin. Jos taas peseydyn ilman sientä tai en kuori ihoani viikkoihin, "hierteisiä" voi hangata iholta ihan hurjia määriä. Enkä puhu mistään väkivaltaisesta, voimakkaasta hankauksesta, iho rullaa ihan pienestä kosketuksesta.

Minulla ei ollut Ranskassa mukana sientä. En myöskään kuorinut ihoa kahteen viikkoon. Niinpä matkan jälkeisessä mökkisaunaillassa saikin taas irroitella ihoa ihan kunnolla....

*

Tästä saan aasinsillan yhteen lempivinkeistäni, jonka olen maininnut blogissa aiemminkin, mutta nostetaan se taas ajankohtaisena esiin. Mökkisaunan jälkeen suoritin välittömästi kahvinpurukuorinnan.

Sen tehokkaampaa kuorintaa en ole vielä kokenut. Puuha on sottaista, kyllä, ja siksi normiarjessa tulee ennemminkin käytettyä kaupan kuorintoja. Mutta kun haluaa jynssätä ihon oikein vauvan pehmeäksi ja sileäksi...

Kouraisen vähän aamukahvilta jääneitä kahvinpuruja.

Kahvinpurut voi sekoittaa kämmenellä joko öljyyn tai suihkugeeliin, jolloin ne liukuvat iholla mukavasti.

En ole huomannut kahvin jauhatuskarkeudella eroa tulokseen, minun ihoni ei ärry edes todella karkeasta murusta. Kahvinpurujen reunat eivät ole erityisen teräviä.

Vinkki: jos haluat välttää kaiken kahvinpurun huuhtomisen kylppärin viemäriin, jätä purut kuorintasession jälkeen suihkun lattialle, anna lattian kuivua ja imuroi sitten sotkut pölynimurilla. :)

Aahhahaa, nyt on pakko tehdä ihan reaaliaikainen pikapostaus Ilta-Sanomien nettisivulta juuri bongaamastani jutusta. Käykäähän lukemassa tämä:

10 asiaa, joita et tiennyt shampoosta

Kuvakaappaus Ilta-Sanomat

Jutussa kerrotaan sellaisia "yllättäviä" faktoja, kuin että "shampoo voi mennä vanhaksi" ja neuvotaan käyttämään kuivashampoota öisin, sillä "yön aikana jauhemainen shampoo saa riittävästi aikaa tehota hiuksiin antaen aamuksi mahdollisimman tuuhean lopputuloksen" Woooot? :D Ihan paras oli kuitenkin tämä: "Älä käytä liikaa shampoota. Liiallinen shampoon käyttö voi luoda liikaa vaahtoa, mikä vaikeuttaa päänahan hieromista." Siis mitä ihmettä.... :D :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Ilta-Sanomien toimittajaa ei sentään ole artikkelin sisällöstä kiittäminen (tai syyttäminen ;)), vaan juttu on napattu amerikkalaiselta Women's Health -sivustolta. Yhtä kaikki, valtaosa jutun vinkeistä ja faktoista on niin hulluja tai itsestäänselviä että ehkä IS olisi voinut miettiä artikkelin julkaisun mielekkyyttä.

Entäpä jutun ensimmäinen kohta: "On tärkeää valita oikeanlainen shampoo. Jos sinulla on ohuet ja karkeat hiukset, kannattaa valita tuuheutta ja kiiltoa antava shampoo." Aijaa? Hyvä kun kerroitte! :)

Aaaa, en malta olla kommentoimatta vielä kohtaa 8: "Kalliit kampaamotuotteet eivät aina ole niitä parhaimpia. Shampoota valitessasi kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin ja arvioi itse, mikä tuote vastaa parhaiten toivottua lopputulosta."

Kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin? Mitäs veikkaatte, onko Women's Healthin tai Ilta-Sanomien keskivertolukijalla tietoa shampoiden vaikuttavista ainesosista? Kääntäisikö Mäntsälän Mervi markettireissulla XZ:n shampoota kädessään  ja tuumaisi otsa kurtussa, "Hmmmm, täältä ei näytä löytyvän just sitä mun suosikki-kvartäärista ammoniumyhdistettä."

Ei hyvänen aika mitä juttuja... :D

Kielipoliisit ärtynevät myös artikkelin kielioppivirheistä.... Tosin nehän ovat, surullista kyllä, nykyään arkipäivää sanomalehdissä.

Käytin reissussa lopulta todella vähän aikaa kosmetiikkaliikkeissä kiertelyyn, mutta jotain meikkijuttuja lähti kuitenkin mukaan Suomeen.

Ranskassa kosmetiikkafriikin pyhiinvaelluskohteisiin kuuluu tietysti itsestäänselvästi Sephora (joskin Jenkki-Sephoroiden valikoima hakkaa ne volyymillaan ja merkkien määrällä 6-0). Sephoran lisäksi erityisen kiinnostavia kosmetiikan näkökulmasta ovat Ranskassa apteekit, joissa on runsaasti esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Varsinaisia meidän Ruohonjuuren ja Ekolon tyylisiä luontaistuote/ekokauppoja ei silmääni tällä kertaa sattunut.

Olisin helposti voinut nuuskia yhden apteekin hyllyjä vaikka kokonaisen päivän. Kiinnitin huomiota siihen, että monilla merkeillä oli apteekeissa tuotteistaan myös pienempiä matka- tai kokeilukokoja. Melkein kaikilta merkeiltä olisi voinut edullisesti ostaa pienempiä kokoja vain testausta varten. :) Melkein toivoin että tilanteeni olisi Ranskassa ollut sama kuin pidemmillä Kreikan reppureissuilla, joilla kosmetiikka kirjaimellisesti loppuu kesken ja on oikeasti ostettava tarpeeseen lisää :D

Sephorasta mukaan tarttui  tällainen, ehm, kehtaako tätä enää edes ääneen sanoa, nude-paletti. :p

Jokaisella merkillä on nykyään UD:n Naked-ilmiön seurauksena oma versionsa nudekokoelmasta.

Katselin pitkään Urban Decayn hyllyllä Electric-palettia, mutta lopulta hyväksyin totuuden ja tein Sephoran oman It-paletin myötä järkevämmän hankinnan. En minä enää noilla räikeimmillä väreillä meikkaa kuin ihan satunnaiseksi huvikseni tai jos tekee mieli toteuttaa joku netissä nähty inspiroiva meikki.

Electric näytti kuolattavan ihanalta mutta arvaan, että se olisi jäänyt lojumaan laatikoihin hyvin vähälle käytölle. Neutraaleille paleteille sen sijaan on aina käyttöä ja ne ovat super-käytännöllisiä vaikka reissussa. Ranskassa minulla oli ainoana luomivärinä mukana MACin paletti kulta-ruskeilla sävyillä täytettynä.

....en kyllä siltikään henno vaihtaa tuota blogin sateenkaaribanneria.... Se muistuttakoon väreistä sisälläni...! ^_^

Sephoran It-paletin hylsy on minusta todella tyylikäs ollakseen "halpis". (En muuten tiedä miksi miellän Sephoran oman merkin halpikseksi, sillä hinnoiltaan tuotteet ovat kuitenkin keskitasoa, jossain marketin ja selektiivisen välimaastossa. Paletin hinta oli 29,95€).

Tykkään kun hylsyssä ei ole mitään logoja tai kirjoitusta. Tosi elegantti.

Paletin mukana tulee myös kaksipäinen sivellin ja tummanruskea rajauskynä. Sivellin tuntui jopa ihan laadukkaalta verrattuna siihen laatuun mistä palettien mukaan sujautetut siveltimet yleensä tunnetaan.

En ole vielä ehtinyt kokeilla palettia käytännössä mutta laitan toki meikkikuvia myöhemmin. :)

.

Bourjois on ihana perinteinen ranskalainen merkki, jonka todella toivoisi löytyvän myös Suomesta. Ostin Bourjoisilta huulikiiltokynän, luomivärin ja poskipunan. Merkki kuuluu vakiohypisteltäviini ulkomailla, tuotteet ovat halvasta imagostaan (ja hintasasostaan, Bourjois on "markettimerkki") huolimatta todella houkuttavia ja etenkin "paistettu" (baked) poskipunahan on todellinen klassikko. Sitä voi hyvin perustein kutsua historialliseksi poskipunaksi, se kun kehitettiin jo 1860-luvulla...!

Bourjoisin poskipuna oli ensimmäinen laatuaan puuterimainen, sitä ennen poskipunat olivat olleet voidemaisia.

Tiesittekö muuten, että Bourjois ja Chanel liittyvät olennaisesti yhteen...? Ne ovat samaa taloa. :)

Coco Chanel, joka etsi yhteistyökumppania laajentaakseen hajuvesibisnestään, teki 1920-luvulla diilin Bourjoisin omistavan Pierre Wertheimerin kanssa. Sopimuksen tuloksena syntyi 'Parfums Chanel', josta Wertheimer omisti 70% ja Coco itse 10%. Tänä päivänä koko Chanelin muotitalo on Wertheimerin perheen omistuksessa.

Monet pitävätkin Chanelia ja Bourjoisia sisarmerkkeinä. Bourjois oli olemassa kauan ennen Chanelia, ja monien Chanelin tuotteiden arvellaan saaneen ei-niin-epäsuoraa inspiraatiota Bourjoisin klassikkotuotteista.

Minusta nämä Bourjoisin pyöreät pikku-pakkaukset ovat vain niin söpöjä...! "Little round pot" - sillä nimellä poskipunia maailmalla kutsutaan.

Poskipunan ja Bourjoisin historiasta voi lukea lisää täältä jos sattuu kiinnostamaan. :) Minua aina ihastuttaa kuvat vanhoista meikkituotteista.

Myös luomivärejä alettiin myöhemmin valmistaa samalla "baked"-teknologialla.

Ostin Intense-linjasta (pigmenttisempi kuin normaaliluomivärit) sävyn 03 (aina niin tylsää jos sävyllä ei ole nimeä!) ja poskipunista sävyn 16 Rose Coup De Foudre / Love-Struck Rose.

Huulikiiltokynän sävy on Peach On The Beach. Olisin tänään halunnut meikata näillä mutta tiedättekö mitä.... Ei voi kun mä sulan. ^_^ Kun astuin yöllä noin 100-asteiselta tuntuvaan kämppäämme alkoi Reimsin sade vetää kummasti takaisin puoleensa. Tosin vähän hiostavaa oli sielläkin. Tällaisessa säässä ei kuitenkaan tee yhtään mieli meikata kun iho on ällö-hiki-nahkea.

Viimeinen ostos oli tuttuakin tutumpi Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion. Sinuun luotan, ystäväin.

Pääsin nyt vasta vihdoin ostamaan tämän uudistetun tuubimuotoisen, viimeisin käyttämäni UDPP oli vielä vanhassa epäkäytännöllisessä vaahtomuoviapplikaattorillisessa hylsyssä johon jäi puolet tavarasta sisään. Samaa ongelmaa huomaan nyt Make Up For Everin pohjustajan kanssa, se on yhtä hyvää kuin UDPP mutta hylsy on yhtä epäkäytännöllinen kuin vanhan UDPP:n. Tuote alkoi tuntuvan loppua vain parin kuukauden käytön jälkeen - johtuen juuri siitä ettei applikaattori yllä kaapimaan ainetta pakkauksen seinistä. Voisivat kaikki pohjustajien valmistajat siirtyä yleiseen tuubikäytäntöön.

Tällaiset tuliaiset siis Ranskasta.

Kuka muu muuten tykkää tehdä Bourjois-hankintoja ulkomailta? Little Round Pot -faneja? :) Mikä on teidän lempparisävynne? Oli muuten niiiin vaikea päättää minkä sävyn ottaisi..!

Tekään ette ole voineet välttyä niiltä. Ne ovat tänä kesänä kaikkialla. ”Uuden sukupolven..!” "Ne kosteuttavat! Tuoksuvat! Antavat väriä!"

Vauvahuulet.

Maybelline Baby Lips.

Kuva Maybelline

Kun kuulin Lipseistä ensimmäisen kerran ja aloin hahmottaa massiivista hypetystä tuotteen Suomi-lanseerauksen ympärillä, arvelin, että kyseessä täytyy olla jotain todella erityistä. Tuote näytti kuvassa ihan sävytetyltä huulirasvalta, mutta täytyihän sen olla jotain muutakin. Näitä kun on kuuleman mukaan hehkutettu niin Youtuben v-logeissa kuin kansainvälisissä blogeissa jo maailman sivu ja tuotetta on odotettu Suomeen suunnilleen samalla hartaudella kuin Starbucksia. (Huomaa että en seuraa muun maailman kauneusmediaa kun kuulin Baby Lipseistä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa.. ;))

Kuva Korres

Kun sitten blogiscene alkoi tulvia ihastukseen pakahtuvia Baby Lips –postauksia ja kuulin tuotteiden jo loppuneenkin saman tien joistain myyntipisteistä, hämmennyin. Baby Lips on kuin onkin… no juuri se; sävytetty, hajustettu huulirasva. Onko joku muukin kuullut tällaisista ennen? No nii-in. Markkinoilla on ollut värillisiä, tuoksuvia huulirasvoja varmaankin siitä saakka kun huulirasva on keksitty. Jo teininä olen käyttänyt The Body Shopin sellaista – tosin minulle tämän tyyppinen huulirasva ei ole koskaan uponnut sillä huuleni ovat tosi nirsot ja hyväksyneet vain Blistexin valkoisen purkin vuodesta 1993 lähtien. (Ja myöhemmin myös Carmexin joka tuntuu käytännössä samalta kamalta. ;))

Viimeksi tänä talvena kokeilin Blistexin sävytettyä puikkohuulirasvaa, mutta sama homma kuin ennenkin – ei toimi minulla.

Kuva Burt's Bees

Tämä kirjoitus ei halua millään lailla olla Vauvahuuli-vastainen. Ei suinkaan. Se haluaa vain saada selville, mikä juuri näissä sävytetyissä huulirasvoissa on niin ihmeellistä että niistä puhutaan samaan sävyyn kuin Urban Decayn Naked-paleteista konsanaan. Nuden sävyisiä luomiväripalettejakin on aina ollut markkinoilla ja silti jostain syystä juuri Urban Decay onnistui konseptoimaan ”nuden” ja tekemään siitä ilmiön. Onko Maybelline tehnyt saman sävytetyille huulirasvoille? Onko juuri Baby Lips niin mahtavan tuntuinen huulilla ja sävyt niin kertakaikkisen onnistuneet ja tuoksut niin vastustamattomia, että ne lyövät laudalta kaikki muut vastaavat? Vai onko Maybelline vain onnistunut luomaan nerokkaamman mainoskampanjan kuin kilpailijat..?

Entä muut sävytetyt huulirasvat? Niitä riittää. Yksi pisimpään markkinoilla olleista merkeistä lienee jo vähän vanhanaikaisen oloinen Deborah Hydracolor, jolla silti on edelleen vankka kannattajajoukko. Korresin ja Burt’s Beesin sävytetyt huulirasvat ovat tuoreempia suosikkeja. The Body Shopin Born Lippy –huulirasvoja on sekä purkissa että puikossa ja sävyjä ihan yhtä monta kuin Maybellinella. Lisäksi lähes kaikkien perushuulirasvamerkkien valikoimassa on vähintään yksi värillinen yksilö.

Silti Baby Lips –huuma välittyy minulle sellaisena, kuin osa jengistä kuulisi sävytetystä huulirasvasta vasta ensimmäistä kertaa. ”Ei vitsi! Huulirasva jossa on väriä – ja tuoksua! Pakko saada!”

Kuva The Body Shop

Tunnustan, että en ole itse kokeillut Vauvahuulia. Olin jo lähellä ostaa sellaisen täältä reissusta, ihan vain selvittääkseni mikä niissä on kaiken hehkutuksen arvoista. Ehkä minulle olisi valjennut jotain suurta rullatessani puikkoa huulilleni.

Vai olisiko kuitenkaan..? Suosittujen tuotteiden ympärillä jylläävä hype on usein ihan hypetyksen itsensä ruokkimaa. Kun yksi hehkuttaa vakuuttavasti niin toinenkin on samaa mieltä ja kohta kolmas ja pian tuntuukin siltä kuin ”kaikki” olisivat samaa mieltä. Markkinoinnin vaikutus kun se todella onnistuu.

Ranskassa on myynnissä jo Baby Skin'kin... kohta kai Suomessa.

Kertokaa te Baby Lipsejä kokeilleet - olenko missannut jotain mullistavaa? Tuotehan lupaa jopa uudistaa huulia – ehkä muut sävytetyt huulirasvat eivät tee sitä? Miten teidän huulenne ovat uudistuneet? :)

P.S. Maybellinen sivuilla annetaan ohjeet, miten huulirasvaa tulee käyttää; "Apply your lipcolor by starting in the center of your upper lip. Work from the center to the outer edges of your lip, following the contours of your mouth. Then glide across the entire bottom lip." Kiitos. :)

Haastoin kesäkuun alussa Kiehl'sin pigmenttiläiskäseerumin näyttämään tehonsa.

Clearly Corrective Dark Spot Solutionin pullonkylki kertoo, että seerumin on "kliinisesti todistettu korjaavan nopeasti pigmenttiläiskiä ja kirkastavan ihon sävyä." Sen vaikuttavana aineena on C-vitamiini - ihan niinkuin Kiehl'sin toisessakin suositussa seerumissa, Powerful-Strength Line-Reducing Concentratessa. Jonka esittelin aikoinaan täällä.

Kysyin Kiehl'siltä, mitä eroa näiden kahden seerumin C-vitamiineilla on. Onko tarpeen valmistaa kahta eri C-vitamiiniseerumia, eikö yhdellä ja samalla tuotteella voisi hoitaa sekä juonteet että hyperpigmentaation?

Sain vastauksen Kiehl'sin kansainvälisen koulutustoiminnan johtajalta, Timothy C. Dirginsiltä. Vapaasti suomennettuna;

"Powerful-Strength sisältää 10,5 % L-askorbiinihappoa, joka tunnetaan tehokkaasta yhteensopivuudestaan ihon kanssa ja voimakkaasta vaikutuksestaan ihon ikääntymisen näkyviin merkkeihin. Dark Spot Solutionissa käytetty C-vitamiinimuoto taas on 3-O-etyyli-askorbiinihappo. Se on nopeasti toimiva C-vitamiinijohdannainen, joka tehoaa melaniiniin ainutlaatuisella, melaniinia hajottavalla teknologialla joka auttaa vähentämään olemassaolevien värivirheiden vaikutelmaa (huom; taas ilmaisu 'appearance', tuote ei siis lupaa varsinaisesti vähentää itse värivirheitä ;)) ja estämään uusien syntymistä."

OK. Dirginsin mukaan siis valitulla C-vitamiinimuodolla voidaan tuotteelle luoda enemmän juonteisiin pureva tai enemmän värivirheisiin tehoava vaikutus.

Kuva Wiley-VCH

C-vitamiinilla eli askorbiinihapolla, oli se sitten puhdas tai johdannainen, on kuitenkin aina ihoa kirkastava vaikutus. (C-Vitamiinin vaikutuksista ihoon / Truth In Aging - tutkimuslähdeviitteet mukana.) Näin ollen uskaltaisin perustellusti todeta, että Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate, joka sisältää C-vitamiinia puhtaimmassa muodossaan, vaikuttaa yhtä lailla niin pigmenttiläiskiin kuin juonteisiinkin. Kenties Dark Spot Solutionin askorbiinihappojohdannainen puree tehokkaammin juuri melaniinin muodostukseen. Mutta jos näistä kahdesta haluaisi sijoittaa yhteen, niin valitsisin Powerful-Strengthin. Powerful-Strengthin vedetön koostumus ja tummapintainen pakkaus pumppunokalla tekevät sen sisältämästä C-vitamiinista stabiilimman.

Dark Spot Solution on vesipohjainen ja läpinäkyvässä (!) pullossa. Tätä hämmästelen kovasti, sillä altistus valolle hapettaa C-vitamiinin. Myös pipetillinen annostelusysteemi tekee tuotteesta huonommin säilyvän, sillä pakkaukseen pääsee ilmaa joka kerta kun otat pipetin ulos, mikä myös johtaa c-vitamiinin hapettumiseen. Unohdin kysyä Dirginsiltä tästä pakkausvalinnasta. Pöh Sanni.

Se kuitenkin vaikuttaa tutkimusten perusteella olevan varmaa, että C-vitamiinista todellakin on iholle hyötyä kosmetiikan muodossa, kunhan tuotteessa kohtaavat oikea pH, riittävän korkea pitoisuus, pakkausmateriaali sekä voidepohja (mieluusti vedetön, lähes kaikkien lukemieni lähteiden mukaan). Esimerkiksi kosmetiikkakemistien ylläpitämältä The Beauty Brainsin sivulta voi lukea tai kuunnella kiinnostavan asiantuntijapläjäyksen C-vitamiinista ihonhoidossa.

No, sitten niihin minun käyttökokemuksiini. Minulla oli Dark Spot Solutionia aluksi yksi 1,5 millin näytepussukka, mutta hain Tukholman Kiehls'iltä pari lisää :) (Kiehl'sillähän on siis tosiaan näytteitä ihan jokaisesta tuotteestaan ja niitä voi rohkeasti käydä pyytämässä, se on Kiehl'sin markkinoinnin kulmakivi.)

Olen käyttänyt Dark Spot -seerumia ylähuuleni melasma-alueella runsaan kuukauden ajan aamuin illoin, lukuun ottamatta Kevolla vietettyjä viittä päivää. Viimeistään täällä Ranskan reissulla, jossa aurinko on muutamina päivinä ollut todella voimakas ja olen viettänyt tuntitolkulla aikaa suorassa auringon paisteessa, olin havaitsevinani että melasma on tummentunut. Lapissakin aurinko porotti ihan kunnolla. Tietysti käytän melasman alueella korkeaa suojakerrointa. Koska mikään aurinkosuojatuote ei kuitenkaan blokkaa UV-säteitä 100-prosenttisesti, ajattelin, että C-vitamiinin vaikutukset ovat varmaankin plus-miinus-nolla taistelussa melaniinin muodostumista vastaan, kun vastassa on näin voimakas päivittäinen aurinkoaltistus.

Verrokkikuva kuitenkin osoittaisi, ettei melasma ole ainakaan tummentunut runsaan kuukauden aikana. Se vaikuttaisi pysyneen suunnilleen samanvahvuisena koko kesän. Eilen otettu kuva näyttää jopa hieman vaaleammalta kuin ylempi, mutta sen laitan valotuksen piikkiin. Itse läiskäalue ei ole kasvanut eikä tummentunut.

On kuitenkin lopulta mahdoton sanoa, onko pigmentoitumista jarruttanut Dark Spot Solutionin ja hyvän UV-suojan yhteiskäyttö, vai pelkästään UV-suoja (SPF 50 jota levitän huulelle ulkona parin tunnin välein). Sinällään kokeiluni ei siis oikeastaan kerro mitään.

Jos melasma olisi selvästi vaalentunut, silloin voisi mahdollisesti tehdä Dark Spot Solutionin tehosta positiivisen johtopäätöksen. Nyt voi vain kömpelösti todeta, että se ehkä auttoi hillitsemään tummumista, ehkä ei.

Kokeilu johti kuitenkin siihen, että alan nyt käyttää Powerful-Strength'iä silmänympärysten ja otsan lisäksi myös ylähuulella. Kun C-vitamiinilla kuitenkin todistetusti näyttäisi olevan melaniinin muodostumista ehkäisevä vaikutus, ei säännöllinen, ympärivuotinen käyttö hyperpigmentaatioalueella varmaankaan ainakaan ole haitaksi :)

P.S. En sitten ehtinytkään julkaista tätä juttua enää eilen illalla, sillä jouduimme kylässä myrskyn yllättämiksi ja jumituimme ravintolaan pitkäksi aikaa pitämään sadetta. Ulkona penkit ja lasit lenteli.... Olimme takaisin hotellilla vasta myöhään.

Toinen look IsaDoran Sunset In Rio -kesäkokoelman tuotteilla. Ensimmäinen, värikkäämpi look tutorialeineen nähtiin heinäkuun alussa.

Olen saanut lookin tuotteet maahantuojalta.

Viileää jäänsinistä ja maukasta karkkipinkkiä. Yksinkertaisuus on meikin Sana.

Yläluomella IsaDoran Eye Glow -luomiväri sävyssä Ocean Wave, pohjustettuna Maybellinen voidemaisella valkoisella Color Tattoo -luomivärillä. Näin Ocean Wavesta saatiin kuulaampi ja jäisempi. Alaluomen sisärajaus IsaDoran valkoisella Inliner Kajalilla sävyssä Satin White.

Huulilla sekä poskilla Sunset In Rio -lookin Knock-Out Pink -huulikiitokynä. Tai huulipunakynä, niinkuin tätä mielummin kutsuu, pigmenttiä ja peittävyyttä on sen verran. Näitä kiilto/punakyniä voi vallan mainiosti käyttää myös voidemaisena poskipunana. Sipaisin poskille vielä IsaDoran vanhaa Face Glow -kuultopuuteria joka viimeisteli lookin viileällä hohteellaan.

Tässä  toinen versio "riitasoinnulla" eli ruskealla luomivärillä. Sama meikki kuin yllä mutta Ocean Wave -luomivärin tilalla paksu siipimäinen luomivärirajaus Rio-lookin Eye Glow -luomivärillä Hazel. Poskilla sama puna (Knock-Out Pink) mutta ilman Face Glow -korostusta.

Itse en luontaisesti ikinä yhdistä näin kaukana lämpötila-asteikolla toisistaan olevia sävyjä, mutta olen alkanut IsaDoran meikkitaiteilijan Stephan Øienin vinkistä välillä kokeilla samassa meikistä lämpimiä ja kylmiä sävyjä. Ja eihän tämäkään oikeastaan hullummalta näytä. Mutta kun katson kädessäni lähes neonpinkkiä huulipunaa ja lämmintä, pronssista ruskeaa, ne sanovat että "älä unta nää, ei toimi". Joskus täytyy siis vain laittaa sävyt kasvoille ennenkuin oikeasti näkee mikä toimii ja mikä ei.

Silti saman värilämpötilan muodostavat harmoniat miellyttävät minua enemmän. Mitäs te tuumaatte? Viileä viileän kanssa ja lämpimät keskenään vai yhdistelettekö reippaasti? Vai tuleeko edes mietittyä meikin "lämpötilaa" meikatessa?

Ocean Wave ja Hazel.

Nämä Eye Glow -luomivärit ovat muuten ihan mahtavia kun hakee sellaista todella hohtavaa, lähes metallista luomiväriä. Eye Glow'ien koostumus on semi-voidemainen ja ne ovat todella pehmeitä ja sanalla sanoen huurteisia kaikessa hohtavuudessaan.

Ocean Wave -silmämeikki lähikuvassa. Tuosta sinisestä tuli jopa vähän 60-lukulaisuus mieleen vaikken tarkoituksella sellaista hakenut. 60-luvullahan käytettiin paljon tuollaista vaaleaa "baby-sinistä".

En tiedä jäävätkö Rio-lookin Twist-Up Gloss Stick-sävyt vakiovalikoimaan, mutta ainakin olen ymmärtänyt että ne ovat olleet tosi suosittuja. Saara Sarvas julisti Knock-Out Pinkin syvimmäksi rakkaudekseen ja "kesän salaiseksi aseekseen". Eipä ihme, sävy on sekä superherkullinen että toimivalla, laadukkaalla koostumuksella. Koostumus on tarpeeksi "jämäkkä" niin että puikon kärjellä saa hyvin jopa rajattua huulet ja puna levittyy huulille tasaisella peitolla. Pintaan jää mehukas kiilto. Sävy myös kestää huulilla todella hyvin. Keksiikö näistä nyt mitään "valitettavaa"... :D

Slurps! Oma suosikkini näistä kahdesta on ehkä kuitenkin korallinen Rio Red (pääsi mukaan jopa reissuun), mutta pinkkikin on nami.

IsaDora, teillä on näköjään kehitelty aika hyvä resepti näille punakynille...! :)

.

Minusta IsaDora on aina erottunut markettibrändien joukosta edukseen laajalla valikoimallaan ja tiheästi ilmestyvillä kausilookeillaan, joista bongaa välillä todella laadukkaita helmiä. Ei tule mieleen mitään toista markettisarjaa, joka julkaisisi yhtä säännöllisesti kausikokoelmia. Ne myös osataan markkinoida näyttävästi. (Oman viihdearvonsa toi ainakin yhteen aikaan myös mainosvisuaalien välillä hitusen yli vedetty retusointi, joka herätti runsaasti keskustelua kosmetiikkafriikkien keskuudessa. ^_^ Kuka muistaa..?)

...kokoelmien helmistä puheen ollen... Tässä tämä ylempänä mainittu Face Glow Powder, IsaDoran vuoden 2008 (??) talvikokoelmassa ilmestynyt hohdepuuteri. Tämä oli aikoinaan niin suosittu että loppui kaupoista hyvin nopeasti, enkä minäkään aluksi meinannut saada tätä näppeihini. Onni oli suuri kun törmäsin puuteriin lopulta jonkun syrjäkylän marketin alelaarissa. (Syrjäkylillä voi olla se hyvä puoli että niiden kaupoista saattaa löytää muualla jo ajat sitten loppuunmyytyjä tuotteita..! ^_^)

Face Glow Powder on yksi rakkaimpia meikkituotteitani, ja sen tekee erityisen rakkaaksi juuri se, kun en ensin meinannut saada sitä..! :) Tällaisilla asioillakin on meikkifriikille arvoa. Tuote on kyllä niin täydellinen että vastaavan soisi kuuluvan IsaDoran vakiovalikoimaankin. On se surkeaa kun juuri millään merkillä, oli sitten kyse marketti- tai selektiivisestä sarjasta, ei ole vakiovalikoimassaan rehellistä highlighteria.

(Valitettavasti We Care Iconin highlighter'kaan ei osoittautunut suositusten arvoiseksi tuotteeksi.)

Loppuun klassinen "kumpiko" - eli kumpiko oli enemmän mieleenne, värikkäämpi, korallihuulinen Rio-meikki vai tämä viileä pinkkihuuli?

Ja tulipa muuten vielä mieleen kysyä sellaistakin, että oletteko joskus löytäneet jonkun nimenomaan kausilookkiin kuuluvan limited edition - tuotteen josta on muodostunut lempparinne ja jonka haltuunsaaminen on aiheuttanut erityisiä onnen tunteita? :)

Tuli tällainen nopea postauksentynkä mieleen, kun yksi lukija kysyi mitä kosmetiikkaa pidän mukanani vaelluksilla.

Vastaus: en juuri muuta kuin aurinkorasvaa, huulirasvaa ja puhdistusliinoja. (Hammastahnaa en laske kosmetiikaksi vaikka kai se sitä on…). Vaeltaessa siis tulee aina laiminlyöneeksi ihonhoidon oikein kunnolla. Se ei haittaa minua, kun kyse on kuitenkin niin lyhytaikaisesta tilasta. Itse asiassa retkeily tarjoaa mielenkiintoisen tilaisuuden tarkkailla, mitä iholle tapahtuu jo muutamassa päivässä perusihonhoidon laiminlyönnin seurauksena.

Eräilyolosuhteet vahvistavat myös sen, miksi en koskaan käyttäisi puhdistusliinoja normaaliolosuhteissa. Ne eivät kerta kaikkiaan puhdista ihoa riittävästi.

Normaalisti puhdistan kasvot iltaisin veden kanssa, mieluiten vaahtoavalla puhdistusaineella. Vesi saa tietysti olla reilusti lämmintä. Viimeistelen puhdistuksen kasvovedellä, jolla myös varmistan että iho on jäänyt puhtaaksi. Aamuisin puhdistan ihon pelkällä kasvovedellä, tai jos se on oikein hikinen niin vaahtoputsarilla. Käytän aamuin illoin kosteusvoidetta tai kosteusseerumia vuodenajasta riippuen.

Eräillessä ihonhoito typistyy puhdistusliinoilla pyyhintään, lämmintä vettä tai kosteusvoidetta en käytä. Pyyhin kasvot aamuin illoin. (Miksi ei kosteusvoidetta? Teltassa on yleensä aina niin hikiset oltavat ja iho jatkuvasti nahkea, että sille ei tee mieli levittää mitään. Kesävaelluksilla on tietysti laitettava päivällä aurinkovoide, mutta muina vuodenaikoina eräillessä jätän voiteet kotiin.)

Eräilyihon”hoidon” tulos: iho on aina näpyillä, samea, ja huokoset laajentuneet. Joka kerta. Normaalioloissa minulle ei tule näppyjä edes viikoittain. Laitan tämän ennen kaikkea perusteellisen puhdistuksen piikkiin. Myös silmänympärysten juonteet ovat näkyvämmin esillä, vaikkei ihon voi väittää ainakaan kesäaikaan hurjasti kuivuneen.

Iho Kevon viikon jälkeen, otin kuvan autossa ennen kuin olin päässyt kunnolla puhdistautumaan. Toisella puolella kasvoja oli vielä pari pientä näppyryhmää. Joo, tiedän ettei iho näytä mitenkään erityisen järkyttävältä, mutta ollakseen minun ihoni se on hyvin erinäköinen kuin normaalisti.

Ihon kunnon muutos huonompaan retkiolosuhteissa on minusta kiinnostava ilmiö siltäkin kannalta, että ihohan on käytännössä paljon puhtaammassa tilassa kun sille ei laiteta lainkaan meikkiä. Näin ollen sen pinnassa ei ole yhtä paljon puhdistettavaakaan. Silti iho selvästi tukkiintuu. Erikoista.

Puhdistusliinat – niin käteviä kuin olettekin, en koskaan laittaisi ihoni puhdistusta pelkästään teidän varaan.

Eräillessä puhdistusliinat toimivat muuten myös vartalon puhdistajina ja ”kylpysieninä”. Puroissa ei viitsi käyttää mitään vaahtoavia aineita, ja kasteltu puhdistusliina saa toimittaa yhdistetyn suihkugeelin ja suihkusienen virkaa. :)

Oletteko te huomanneet ihonne kunnossa muutoksia jos muutatte tai jätätte jotain pois ihonhoitorutiineissanne?

Onko muillekin eräilijöille tuttua tämä ”eräihoilmiö”?