Mádara-vierailun kakkososassa kerron vähän Mádaran tuotekehityspuolesta ja ainesosista.

Kuva: Mádara Cosmetics

Mádaran tuotteet ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Edellisen postauksen kommenteissa kävi jälleen ilmi, kuinka epäselvää kuluttajille on ymmärtää, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan – ja mitkä merkit ovat luonnonkosmetiikkaa, mitkä eivät. Eikä termille olekaan missään mitään virallista, laillista määritelmää. Mikä tahansa merkki voi siis kutsua itseään luonnonkosmetiikaksi, ja ilmaisut kuten ’kasvipohjainen’ ja ’luonnollinen’ kosmetiikan markkinoinnissa ovat omiaan sekoittamaan tavallisen kuluttajan pään mitä tulee niin sanottuun ”aitoon” ja ”ei-aitoon” luonnonkosmetiikkaan.

Juuri tätä epäselvyyttä helpottamaan on kehitetty erilaisia luonnonkosmetiikan sertifikaatteja. Kerroin muutamista näistä ja niiden eroista ja yhtäläisyyksistä täällä.

Tuote voi olla – ja onkin hyvin monissa tapauksissa – kasvipohjainen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se silti sisältäisi paljon synteettistäkin, ja jopa ympäristöä kuormittavia ainesosia.

Kuva: Mádara Cosmetics

Yksinkertaistettuna: sertifikaatti kertoo kuluttajalle, että tuote on formuloitu niin korkealla luonnollisten ainesosien pitoisuuksilla kuin mahdollista (usein välillä 90-100%), ja pientä määrää sallittuja synteettisiä ainesosia käytetään vain silloin, kun ko. ainesosia ei ole mahdollista korvata luonnollisella vastaavalla.

Luonnonkosmetiikassa, niin kuin perinteisessäkin kosmetiikassa, on erilaisia ”peruspohjia”, perusreseptejä joille voiteet, hiustuotteet ja muut hygieniatuotteet pohjautuvat. Niinpä näet aivan samoja ainesosia niin Laveran, Dr. Hauschkan, Melvitan kuin Mádarankin tuotteissa. Näet monia niistä myös Garnierin, Cliniquen tai Pirkan tuotteissa.

Formuloinnissa on silti eroja. Kuten Saaran huippupostauksessakin viime viikolla selvitettiin, samoista suklaakakkureseptin ainesosista tulee aivan erilainen kakku riippuen mm. ainesosien mittasuhteista ja raaka-aineen laadusta.

Vaikka eri merkit siis käyttävät hyvin pitkälle samoja raaka-aineita ja ainesosia, ovat koostumukset erilaisia. Yhdelle merkille on tunnusomaista paksu, rasvaisempi koostumus, toiselle merkille notkeampi, ohuempi koostumus. Joku merkki tunnetaan voimakkaasta tuoksumaailmastaan, toisen tuoksut ovat mietoja ja huomaamattomia. Jne.

Jos vedetään kuvitteellinen viiva, jonka toisessa päässä on synteettinen, koostumuksiltaan äärimmäisen pitkälle hiottu normikosmetiikka* ja toisessa päässä ”vanhan koulun” luonnonkosmetiikka, jossa koostumus ja tuotteen kosmeettinen miellyttävyys oli kenties toisarvoinen seikka tuotteen hoitavien ominaisuuksien jälkeen, niin Mádara sijoittuu tällä linjalla lähemmäksi normikosmetiikkaa.

* * * NORMIKOSMETIIKKA = kosmetiikka, jossa yleensä pääosin synteettiseen voidepohjaan sekoitetaan sekä synteettisiä että luonnollisia aktiiviainesosia. Hyvin harva kosmetiikkatuote on 100-prosenttisesti synteettinen. * * *

Formuloinnin lisäksi merkit erottautuvat toisistaan myös erityisillä aktiiviaine- tai teknologiavalinnoilla. Esimerkiksi pakkausvalinnoilla on luonnonkosmetiikassa erityisen tärkeä merkitys.

Mádara käyttää valtaosassa voiteistaan vakuumipumppupulloja, joka on pulloista hygieenisin ja lisää tuotteen säilyvyyttä huomattavasti. Ns. ”pillivarsi”pumppupullo päästää sisään enemmän ilmaa jolloin tuote hapettuu nopeammin. Mikä tahansa pumppupullo tai tuubi on kuitenkin parempi kuin kannellinen purkki.

Mitä ainesosiin tulee, Mádara käyttää paljon pohjoisesta luonnosta löytyviä raaka-aineita. Lotte Tisenkopfa-Iltnere kertoo, että ”Pohjoisen kasveissa on enemmän voimaa, koska ne joutuvat taistelemaan pohjoisen sääoloja vastaan. Näin ollen evoluutio on kehittänyt niille erityisen vastustuskyvyn.”

(Tähän en itse osaa ottaa kantaa. Uskon ja tiedänkin toki, että ilmasto vaikuttaa paljon kasvien ominaisuuksiin - onhan viileän ilmaston marjoista valmistettu viinikin monivivahteisemman makuista kuin lämpimän seudun viini, ihan vain koska viiniköynnös joutuu tsemppaamaan enemmän karummissa olosuhteissa ;). Mutta näkyykö kasvien maantieteellisten erojen tuottama laatuero kosmeettisen tuotteen kautta ihollani, siihen on vaikea vastata. Mutta kuulostaahan se toki hyvältä..!)

Muutamia erityisainesosia Mádaran tuotteissa:

Koivunmahlamehu

Koivunmahlamehun anti-age ominaisuus on yksi Mádaran mielenkiintoisimpia löytöjä. Idea koivunmahlan testaamiseen tuli Lotelta itseltään; hän juo säännöllisesti mahlamehua ja tuli ajatelleeksi, että kun mahla on niin terveellistä sisäisesti nautittuna, miksipä ei testata sen ominaisuuksia myös kosmeettisessa käytössä.

Mádara tutki mahlaa yhdessä kahden yliopiston kanssa, ja selvisi, että mehu on iholle erittäin hyödyllistä myös ulkoisesti käytettynä. In vitro –testit osoittivat, että stimuloimalla soluja koivunmahlalla, solujen jakaantuminen lisääntyi 25%:lla. Koivunmahla on myös erittäin antioksidanttista.

Kuva: Mádara Cosmetics

Pääsin tapaamaan yhtä tutkijoista, Anna Ramata-Stundaa, ja sain kuulla seikkaperäisesti in vitro –kokeista. Anna kertoi soluviljelmistä samalla innolla, kuin minä jonkun shampoon koostumuksesta. :) In vitro –testeissä käytetään eristettyjä ihosoluja tai  keinoihoa, jonka soluja altistetaan erilaisille aineille. Anna kertoi labrasolujen "elämän" olevan niin mielenkiintoista, että hän seuraa solujen käyttäytymistä välillä jopa kotoa käsin tietokoneeltaan – soluviljelmä-webcamin kautta. Vähän niin kuin solu-tosi-tv…! :D

Jotta stoori saataisiin taas pysymään jonkinlaisissa lukijaystävällisissä mitoissa, palaan koivunmahlaan ja muutamiin muihin yliopistoyhteistyön kautta tutkittuihin ainesosiin Time Miracle –tuote-esittelyn yhteydessä.

Supersiemenöljyt

Mádara lanseerasi viime kesänä kolme kasvoöljyä. Osa tuotteissa käytetyistä öljyistä on Loten mukaan kosmetiikassa sen verran harvinaisia, että Mádaran täytyi kiinnittää formuloinnissa erityistä huomiota jotta löydettiin juuri sopivan mieto konsentraatio iholla käytettäväksi.

Kasvoöljyt ovat koostumukseltaan ns. kuivaöljyjä – ja nyt sitten muuten labravierailun aikana varmistui, mikä tekee öljystä kuivaöljyn. Olin tätä aiemmin arvellutkin, mutta nyt sen sitten kuuli kemistin suusta. Eli molekyylikoko on se, joka vaikuttaa öljyn koostumukseen ja ihofiilikseen. Mitä pienempimolekyylisempi öljy, sitä herkemmin se imeytyy ja sitä ”kuivempi” sen tuntu iholla. Esimerkiksi marjaöljyt ovat kaikki kevyitä ja helposti imeytyviä, kun taas vaikkapa manteliöljy on aika raskas.

Soothing Hydration sisältää 8 öljyä; mustaherukan- ja karpalonsiemen-, tyrnimarja- parsakaali- avokado, kaura- ruusunmarja ja helokkiöljyjä.

Radiant Energy sisältää 9 öljyä; mustikan, lakan, karpalon, karhunvatukan, mustan kuminan, persiljan, kurpitsan, purasruohon eli kurkkuyrtin ja jojoban.

Age Recovery sisältää 10 öljyä; tomaatti, pihlaja, porkkana, karpalo, vadelma, mansikka, mustaherukka, mäkikuisma, tyrni ja ruusunmarja.

Muta

Uudessa Detox-naamiossa käytetään kirjaimellisesti tuhansia vuosia vanhaa mutaa, jota saadaan latvialaisesta järvestä 7-9 metrin syvyydestä.

Muta parantaa arpia ja palovammoja, sillä on antibakteerisia ja tulehdusta laskevia ominaisuuksia ja se toimii antioksidanttina.

.

Kuten aiemmin mainitsin, Mádaralla ei ole samanlaisia paineita kehittää uusia tuotteita kuin joillain perinteisillä merkeillä. Tuotevalikoima kasvaa pikkuhiljaa tarpeiden ja innovaatioiden myötä.

Tällä hetkellä kehityksen alla on tehokas tuote couperosa-iholle. Kuten tiedämme, punoittava iho on yksi pohjoismaalaisten naisten yleisimpiä iho-ongelmia. Tämän tuotteen kehittämistä varten Mádara on investoinut arvokkaaseen laitteistoon, jolla pystytään erityisen luotettavasti testaamaan aktiiviaineiden vaikutusta punoitukseen. Lotte selitti, etteivät tämän tyyppiset investoinnit ole niinkään itsestäänselviä pienille firmoille, sillä laitetta tarvitaan käytännössä vain kehitysvaiheen ajan minkä jälkeen se on tarpeeton. Mádara kuitenkin kokee anti-couperosa-tuotteen kehitystyön niin tärkeänä, että halusi sijoittaa laitteistoon.

Noemie

Mádaran labraosastolla pääsin tapaamaan labrapäällikköä, kemisti-Santaa ja tuoksujenkehittelijä-Noemieta. Juuri Santalta sain kuulla öljyjen ominaisuuksista, ja kertoipa hän hyaluronihapostakin jutun, joka oli omiaan sekoittamaan päätäni entistä enemmän - mitä siis tulee aiemmin hankkimaani tietoon.

Hyaluronihappoahan on eri muodoissa, ja Santan mukaan muoto 'HYALURONIC ACID' (incinimi) on enemmän anti-age-vaikutteinen (--> menee sinne rypyn pohjaan kohottamaan sitä) kun taas muoto 'SODIUM HYALURONATE' ja etenkin 'HYDROLYZED SODIUM HYALURONATE' olisi enemmän kosteuttava (---> jää ihon pintaan sitomaan kosteutta). Aina kun sana 'hydrolyzed' puuttuu hyaluronihappo-ainesosan edestä, on vaikutus kuulema enemmän täyttävä ja kohottava kuin kosteuttava.

Tähän mennessä olen kuullut kaikkialta juuri päinvastoin; sodium hyaluronate (eli hyaluronihapon suola) olisi se muoto, joka pienemmän molekyylikokonsa puolesta pääsee imeytymään syvemmälle kun taas laajempimolekyylinen hyaluronihappo jäisi ihon pintaan.  Voinette taas ymmärtää, miten hämmentävän vaikeaa lopulta on oikeasti saada mistään asiasta ns. "varmaa oikeaa tietoa". Yksi asiantuntija sanoo yhtä, toinen toista. Ja kummallakin on koulutus ja työskentelevät asian parissa. Yritä siinä sitten löytää "totuus" jostain... :)

Noemie kertoili hieman tuoksujen maailmasta. Mádarallahan ei ole hajuvesiä, mutta jokaisessa tuotteessa toki on tuoksunsa - joka sekin vaatii tähän kosmetiikan alaan erikoistuneen kehittelijänsä.

Tuoksut ovat yksi eniten keskustelua herättävä osa-alue luonnonkosmetiikassa. Monet kokevat luonnon tuoksut "normikosmetiikan" tuoksuja ärsyttävimmiksi - ja tässä onkin Noemien mukaan perää. "Luonnolliset aromaattiset yhdisteet aiheuttavat enemmän ärsytystä kuin synteettiset yhdisteet, sillä ne ovat aktiivisempia", Noemie kertoo. Aktiivisia? Kyllä, luonnolliset tuoksuyhdisteet, kuten eteeriset öljyt, "tekevät" jotain ihossa, niillä on muitakin vaikutuksia kuin "tuoksuminen". Loppupeleissä kuitenkin synteettiset tuoksuyhdisteet ovat madaralaisten mukaan iholle haitallisempia niiden sisältämien liuotinjäämien vuoksi. Liuottimet ovat kuulema yksi pahimpia kemikaaleja hajusteissa.

Äärimmäisen kiinnostava aihe, josta olisin voinut jäädä juttelemaan labraan vaikka loppupäiväksi, mutta vierailuaika oli rajallinen ja jäin taas tuttuun "mistä voi toivoa oman taskukemistin vastaamaan kaikkiin mun kysymyksiin?" -tilaan. ^_^

Lupasin edellisen Mádara-vierailu-postauksen lopussa kertoa Loten esittämän tieteellisen selityksen sille, miksi luonnonkosmetiikka on iholle parempaa kuin synteettinen. Jätän nyt teidät kuitenkin vieläkin cliffhangerin varaan - jutusta tuli jo tällaisenaan niin pitkä että paras säästää tuo kohta ihan omaan postaukseensa. ^_^ (Arvostan jos joku jaksoi ylipäänsä tännekin saakka lukea..! :D)

Joo, ei tämä mun, vaan Saaran! :)

Moni teistä lukeekin Saara Sarvaksen blogia, mutta ne jotka eivät, ja jos purkinkylki-tekstien syynäys yhtään kiinnostaa, niin mars lukemaan tämä oivallinen postaus:

(oli pakko käydä heti heittämässä tää tänne kun sain vihiä tästä, pahoitteluni etten ole vielä tänään edes ehtinyt vastata omiin päivän kommentteihini joista jo bongailinkin monia kysymyksiä)

INCI-LISTOJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Joku saattaa siellä ajatella, että mitäs se nyt tolleen linkkaa "kilpailijan" blogiin ihan oman postauksen muodossa, mutta minun mielestäni tämä informaatio on kosmetiikasta ja etenkin sen ainesosista kiinnostuneille niin tärkeää, että haluan saattaa sen mahdollisimman monen silmien eteen. Enpä ole aiemmin törmännyt postaukseen, jossa incilukutaidon hyödyt ja rajallisuudet olisi esitetty noin selkeästi ja helppotajuisesti. :)

Minua pyydetään usein avaamaan joku inci, tai sanomaan jotain tuotteen laadusta ainesosalistan perusteella, mutta enhän minä osaa sitä tehdä. Laatu ylipäänsä on hyvin subjektiivinen asia. Minulle henkilökohtaisesti, esimerkiksi, luonnolliset raaka-aineet ovat laatua. Mutta eivät välttämättä jollekulle toiselle.

Kyllä, pystyn näkemään incistä asioita. Esimerkiksi sen, kuinka paljon tuotteessa on luonnollisia raaka-aineita suhteessa synteettisiin (tosin en aina, sillä samanniminen ainesosa voi olla sekä luonnosta tai synteettisesti valmistettu) tai sisältääkö se tiettyjä tyypillisesti välteltyjä tai allergisoiviksi tunnettuja ainesosia. Tuotteen koostumuksestakin pystyn usein sanomaan jotain, kuten onko jonkun voiteen koostumus vetinen vai rasvainen, onko tietty kuivashampoo enemmän muotoileva vai ainoastaan rasvaa imevä, tai onko joku hoitoaine silottava vai ei  - ja JOS se on silottava, niin mihin se perustuu.

Olen oppinut poimimaan inceistä niitä ainesosia, joista oma ihoni tai hiukseni eivät niin innostu, ja niitä, joista ne taas tykkäävät. Näen inceistä paljonkin, ja koen siis olevani incilukutaitoinen.

Mutta kysymykseen siitä, "Onko tämä tuote mielestäsi hyvä vai huono", pelkän incin perusteella, on mahdoton vastata. Onko tuote  laadukas vai ei, tehokas vai "yks-hailee" - sen kertoo lopulta vain oma kokemus ja mieltymys.

P.S. Vastailen noihin vanulappu-postauksen kommentteihin huomenna ;)

Eilen tuli taas juteltua tästä kaverin kanssa.

Mitä iholla tapahtuu yön aikana?

Jotain siellä todella tapahtuu, enkä nyt puhu soluaineenvaihdunnasta. Vaan ihan konkreettisesti siitä, että ihon pintaan nousee likaa syvältä huokosista. Miten iho sen tekee - mikä siellä oikein puskee tätä likaa pintaan - en tiedä, mutta aamut kertovat aina tarinaansa.

Luulitko ihosi olevan puhdas nukkumaan mennessä?

Minun ihoni ei ainakaan ole. Kaikesta päätellen.

Päätän puhdistuksen aina kasvoveteen. Jos kasvovedellä kostutettu vanu jää vielä likaiseksi, suoritan puhdistuksen uudelleen. Useimmiten se ei jää. Tältä se näyttää yleensä iltapuhdistuksen jälkeen.

Sitä siis kuvittelee menevänsä nukkumaan puhtaalla iholla.

Mutta aamulla..

Kas, iho olikin likainen.

Tämä vanulappu tältä aamulta on itse asiassa poikkeuksellisen puhtaan näköinen, yleensä se on vielä paljon, öhm, ruskeampi.

Hikihän ei ole minkään väristä, eikä käsittääkseni talikaan, eli pelkistä ihon omista eritteistä väri ei tule.

Ymmärrän "aamulian" silloin, kun meikkaa paljon ja oleskelee jossain suuremmassa kaupungissa jossa ihoon kertyy päivän mittaan myös saasteita, ja putsarilla saa todella tehdä töitä että saa kaiken lian irtoamaan. Mutta ihan sama ilmiö oli seuranani myös Kreikan saarilla - joilla on meikannut lainkaan. Kuinka paljon voisi kuvitella jossain 300 ihmisen autottomassa kylässä olevan saasteita? Sellaisissakin aikaani vietin. Ja silti sama homma. Aamulla sai pyyhkiä likaa kasvoilta.

Kiinnostavaa.

En nyt tässä väitä, että on joku elämää suurempi asia jos huokosiin jää päivän jäljiltä likaa. Mutta ihan noin niinkuin ihon fysiologisena (voiko näin sanoa..?) ilmiönä kiinnostavaa.

Mitä ihossa oikein tapahtuu kun lika nousee unen aikana pintaan? Mikä siellä käynnistää tämän tapahtuman? Nouseeko lika vain simppelisti pintaan hien ja talin mukana? Varmaankin. En usko ihon olevan niin älykäs että se itse lähtisi "tietoisesti" puhdistamaan itseään likahiukkasista. Hiki ja talihan ovat normaalia aineenvaihduntaa.

Jotain ajateltavaa niille, jotka eivät koskaan huuhdo kasvojaan aamuisin. ;)

Latvialainen Mádara on yksi viime vuosien huomattavimpia vihreän aallon menestyjiä. Pitkään luonnonkosmetiikkamarkkinoilla hallitsivat, ainakin Suomessa, genren ”dinosaurukset” Weleda ja Dr. Hauschka, saaden pikkuhiljaa seuraa 70-, 80- ja 90-luvulla kehitetyistä, etablisoituneista merkeistä kuten Sante, Logona ja Lavera.

Logo: Liene Drazniece / Mádara Cosmetics

2000-luvulla alkoi luonnonkosmetiikan uusi buumi, ja vanhukset alkoivat nopeasti saada kilpailijoita tuoreista, nuorekkaista brändeistä. Nämä merkit valitsivat uutta aikakautta vastaavan, trendikkäämmän imagon. Pian ”vihreä kosmetiikka” siirtyi valikoidun kohderyhmän luontaistuotekaupoista kosmetiikkaliikkeisiin, tavarataloihin ja elegantteihin kivijalkamyymälöihin.

Uuden aallon luonnonkosmetiikka on raikasta, tyylikästä ja innovatiivista. Vanhat markkinajohtajat ovat edelleen voimissaan uskollisen käyttäjäkuntansa keskuudessa, mutta tuoreet brändit ovat onnistuneet voittamaan puolelleen täysin uutta kohderyhmää, joka ei aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut ”ituhippeihin” assosioidusta luontaiskosmetiikasta.

Mádara on yksi niistä.

Sain tilaisuuden vierailla Mádaran tuotantotiloissa Riikassa lokakuun lopulla. Pääsin haastattelemaan merkin perustajaa, Lotte Tisenkopfa-Iltnereä ja tutustumaan tehtaaseen ja laboratorioon. Sain vierailusta paljon kiinnostavaa materiaalia, jonka jaan muutamaan erilliseen postaukseen jotta jutut säilyvät mielekkään pituisina annoksina.

Mádaran sielu: Paula, Lotte, Zane ja Liene

Vuonna 2006 perustetun Mádaran tarina kuulostaa yritysmaailman sadulta. Neljän nuoren naisen luoma merkki onnistui lyömään itsensä läpi lähes saman tien, vaikka kellään naisista ei ollut kosmetiikan tuotekehityksen tai kemian alaan liittyvää taustaa. Sen sijaan heillä oli usko luonnon raaka-aineisiin sekä vahva visio ja idea - konsepti, joka johti menestykseen.

Kasvu on ollut perustamisestaan saakka 25-30% luokkaa joka vuosi, ja Mádaraa myydään tätä nykyä 20 maassa. Suomi on vientimaista tärkeimpien joukossa. Maamme erityisasema näkyy mm. Mádaran ja Noora Shinglerin yhteistyön muodossa, Suomi on toistaiseksi ainoa maa jossa Mádara on lanseerannut omia, targetoituja tuotteita.

Miten kaikki sai alkunsa?

Kuten lähes kaikkien uudempien vihreiden merkkien tarinaan, myös Mádaran syntyyn liittyy kosmetiikka-allergia ja siitä kummunnut kiinnostus kosmetiikan raaka-aineisiin.

Lotte Tisenkopfa-Iltnere

Parikymppinen yliopisto-opiskelija Lotte Tisenkopfa alkoi kirjoitella netin keskustelupalstalla kosmetiikasta ja sen ainesosista. Elettiin vuotta 2004. Lotte oli alkanut iho-oireiden seurauksena etsimään ratkaisuja luonnollisempien ainesosien maailmasta, ja kokkaili kotonaan omia voideseoksia. Hän jakoi kokemuksiaan internetissä, ja pian Loten seikkaperäiset kirjoitukset saivat innokkaan lukijakunnan.

Zane, yksi lukijoista, otti Lotteen yhteyttä. He tapasivat ja naisten kemiat kohtasivat välittömästi. Pian naiset alkoivat suunnitella luonnollisen kosmetiikan maahantuontia Latviaan, mikä lopulta johti ideaan oman merkin kehittämisestä.

Joukkoon liittyivät Zanen kollega Liene ja Loten sisko Paula. Naiset alkoivat kerätä ympärilleen kosmetiikan valmistuksen ja tuotekehittelyn asiantuntijajoukkoa, Lotte vastasi labrapuolen kehityksestä Zanen ja Lienen keskittyessä markkinointipuoleen. Idean synnystä merkin lanseeraukseen meni kaksi vuotta – Mádara näki päivänvalon vuonna 2006.

Ensimmäiset tuotteet olivat neljä vartaloemulsiota, joista kaksi on edelleen Mádaran valikoimassa. Seuraavaksi kehitettiin kasvotuotteet, ja siitä valikoima on vuosien mittaan kasvanut hiustuotteisiin, vartalotuotteisiin ja erikoistuneempiin kasvotuotteisiin, kuten anti-age-voiteisiin. Värikosmetiikkaa merkin valikoimaan ei kuulu, eikä se ole suunnitelmissakaan.

Nimi 'mádara' tulee baltialaisesta niittykasvista, matarasta. Se on yksi Mádaran tuotteissaan käyttämistä ainesosista.

Suomeen Mádaraa alettiin tuoda vuonna 2010.

Tuotelinjan kasvu on harkitun hidasta. Lotte kertoo, että tuotekehitys vie kaksi vuotta, erikoistuotteille kolme. Luonnonkosmetiikkamerkeille markkinanäkyvyys uuslanseerausten myötä ei ole samassa mielessä elinehto kuin perinteisille merkeille, jotka pukkaavat ulos uusia tuotteita monta kertaa vuodessa ja vanhoja siivotaan tieltä samaan tahtiin.

Mádara käyttää tuotteissaan pohjoismaisia yrttejä ja muita kasviainesosia, joista ei aikaisemmin ollut saatavilla paljon tutkimustietoa kosmetiikan alalta. Niinpä Mádara suorittaa omia tutkimuksia. Tutkimusten tuloksena on löytynyt mm. koivunmahlan kyky vaikuttaa ihon ikääntymisen merkkeihin. Kerron koivunmahlasta lisää Time Miracle –tuote-esittelyn yhteydessä.

Mádaran käyttämistä aktiiviraaka-aineista valtaosa tulee Latviasta. Suomestakin ostetaan joitain ainesosia, mm. koivua ja marjoja.

Mádara-tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti

Minulle jäi vierailun jäljiltä Mádarasta kuva enemmän ”high-tech”-yrityksenä mitä olen oikeastaan koskaan luonnonkosmetiikkamerkeistä ajatellut. Mádara satsaa paljon tutkimuksiin ja tekniikkaan, ja tuo tuotteiden aktiiviaineiden taustalla vaikuttavaa tiedepuolta esiin myös kuluttajille – seikka, jota en ollut aikaisemmin huomannut. Mádaran kotisivulta löytyy informaatiota Latvian yliopiston ja Riga Stradins –yliopiston kanssa toteutetusta tutkimuksesta koskien kasvien bioaktiivisten aineiden anti-age-ominaisuuksia.

Seuraavassa jutussa kerron enemmän Mádaran tuotekehittelystä ja merkin näkemyksestä luonnonkosmetiikasta parhaana valintana iholle. Lotella oli tarjota tälle puhtaasti tieteeseen pohjautuva selitys. ;)

Noniin, nyt se kuulkaa on kliinisesti selvitetty.

Kuinka paljon ihoni oikeasti on vaurioitunut vuosien auringonpalvonnan seurauksena.

Saatoinhan vähän ounastella mitä tulokset kertoisivat.... Silti. Auts. It ain't pretty.

Sain samalla myös selville muita mielenkiintoisia seikkoja ihoni kunnosta.

Kävin torstaina Helsingin Siluetti Spa'ssa Visia-ihoanalyysissä. Otin itse yhteyttä Siluettiin ja ehdotin yhteistyötä, tällainen medikaalinen syväanalyysi ihosta on nimittäin kiinnostanut minua jo pidempään ja se on ehdottoman kiinnostavaa blogimateriaalia.

Visia-analyysi on kuvallinen analyysi ihon kunnosta. Erityiskamera kuvaa ihon pinnan lisäksi pintakerroksen alla olevia muutoksia kuten UV-vaurioita, pigmentaatiota ja syvällä huokosissa olevia bakteerikertymiä. Analyysi mittaa myös ryppyjä, huokosia, aknen jättämiä jälkiä sekä yleistä ihon laatua.

Melkein pelotti nähdä kuvat... Osa oli aika karua katsottavaa.

Ihonalyysin minulle suoritti sairaanhoitaja Taina Heikkinen.

Siluetti Spa'ssa hoitoja ja analyyseja suorittavat niin kosmetologit kuin sairaanhoitajat. Osa hoidoista vaatii sairaanhoitajan koulutuksen. Taina Heikkinen tekee Siluetissa mm. laserhoitoja, kemiallisia kuorintoja ja pistoshoitoja.

Heikkinen tarkasteli kasvojani hetken ja arvatkaas mitä sitten kuului... :D "Aika pian voisi olla aika botox-hoidoille, sinulla on otsassa jo aika selvät leporypyt."

Apua..! :D ^_^ No mutta eihän tämä toisaalta mikään ylläri ollut, minulla on ollut uurteita otsassa jo teinistä saakka. Olen kutsunut niitä ilmerypyiksi, ja sellaisiahan ne ovat tietysti nuorempana olleetkin. Ikääntymisen myötä ne ovat syventyneet ja selkiintyneet - ja näkyvät nykyään ihon ollessa levossakin. Ei pääse karkuun ajan hammasta...

Visia kertoo arvot kahdeksasta eri ominaisuudesta, neljästä näkyvästä ja neljästä ihon pinnan alaisesta. Näkyviä mitattavia ovat läikät, rypyt, ihon pinnan laatu sekä huokoset. Silmälle näkymättömiä mitattavia ovat UV-läiskät, ruskeat läikät (nämä ovat muun kuin UV-säteiden aikaansaamia pigmenttimuutoksia), punaiset kohdat eli couperosa sekä porfyriinit eli syvällä huokosissa olevat bakteerit ja epäpuhtaudet.

Visia vertaa tuloksia samanikäisten ja saman etnisen taustan omaavien naisten keskiarvoon. Vertausarvo on 50, sitä korkeampi tulos kertoo, että iho on keskimääräistä paremmassa kunnossa, ja alempi tulos taas vastaavasti kertoo keskimääräistä huonompilaatuisesta ihosta.

Ylläolevassa kuvassa mitataan ihoni näkyviä läikkiä. Mittauksen numeraalinen arvo näkyy kuvan oikeassa laidassa, aika huonosti tosin. Läiskäarvoni oli 36, eli minulla on keskimääräistä enemmän läiskiä kasvoilla.

(Todellisia "beauty"-kuvia nämä :D - tässä taas mainio esimerkki aiheesta josta puhuin blogissa eilen - laajan kuvakulman vaikutuksesta kasvoihin.)

Ihoni pinta sai hyvän arvon, 70. Se tarkoittaa sitä, että ihoni on tasainen eikä siinä ole paljon esimerkiksi arpia tai näppylöiden aiheuttamia kohoumia.

En laittanut kuvia kaikista arvoista, esimerkiksi ryppyarvoja vääristivät Heikkisen mukaan hiukseni ja ihokarvani. Kamera tulkitsee näkyvät karvat ryppyinä, ja minulla on kasvoissa aika paljon pientä "nukkaa".  Ryppyarvoni oli 45, mutta se olisi kuulema oikeasti parempi - pitäisi siis kai ajella kaikki ihokarvat ennen analyysiin menoa :D

Huokosarvo oli myös hyvä, 69.

Sitten se pahin pommi....

Aijai kun on kaunista katseltavaa.

Karmein kuva minusta koskaan blogissa? :D Katsokaas noita pigmenttiviiksiä... wow-wee!

(Ihokarvatkin näkyy komeasti... minähän olen kuin mikäkin fuzzy ewok...)

Joooh. Auringossa on tosiaan tullut vietettyä 35 vuoden aikana tovi jos toinenkin. Mun täytyy kyllä ostaa äidille lahjaksi tämä analyysi...! Vähänkö haluan nähdä tulokset kohta 70-vuotiaalla äidilläni, joka on varmasti vielä ahnaampi aurinko"narkkis" kuin minä...!

Arvo: 17. Huhhuh.

"Ei muuta kuin SK 30-voidetta kasvoille tästä lähtien", Heikkinen hymyili. Hän mainitsi, ettei SK 30:n ja 50:n välillä ole juuri eroa, minkä tiesinkin entuudestaan.

Arvoon kuulema vaikutti se, että olen juuri viettänyt 7 viikkoa voimakkaassa aurinkoaltistuksessa, ja luku on todennäköisesti hieman parempi talviaikaan mitattuna. Mutta olisi toiveajattelua odottaa sen pompsahtavan lähellekään keskiarvoa... Vaurioitunut mikä vaurioitunut.

Karmeinta tässä on se, että näin sen, mikä odottaa edessä. Tuho ei tosiaan vielä näy ihollani - mutta se tulee näkymään. Kuvat ovat kuin aikamatka tulevaisuuteen...

Heikkinen kertoi, että ikävuosi 40 on yleensä sellainen maaginen raja, jonka jälkeen ikääntymisen merkit alkavat ilmestyä nopealla tahdilla, ja iho voi muuttua huomattavankin lyhyen ajan sisällä. Heikkinen esitteli omaa käsivarttaan, joka oli pigmenttiläiskien täplittämä. "Olin nuorempana sinun kaltaisesi auringonpalvoja", hän kertoi. "Rusketuin hyvin enkä juuri koskaan palanut, sain aina kauniin ja tasaisen päivetyksen. Ja katso ihoani nyt".

Huuuuh. No. Ainakin olen nauttinyt kaikista ihanista hetkistä auringossa.... Elämä on.

UV-arvon heikkoutta saatoin odottaakin, se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä sen sijaan tuli - couperosa. Arvo oli 60, eli keskimääräistä parempi, mutta se kertoo, että minulla kuitenkin on iholla couperosaa. Itse en ole koskaan pitänyt ihoani couperoottisena.

"Punoittaako nenäsi esimerkiksi saunan jälkeen"? Heikkinen kysyi.

"Jjoooo...." (Muistutan Petteri Punakuonoa koko loppu illan löylyjen jälkeen - en voisi koskaan lähteä mihinkään juhliin saunan jälkeen.)

Tämä on kuulema yksi merkki couperosasta. Tuli sitten tämäkin selvitettyä.

Ruskeiden läikkien (eli muun kuin UV-säteilyn aiheuttaman pigmentaation) arvo oli hyvä, 76.

Viimeinen mitattava kohta, porfyriinit, toi sekin couperosan ohella minulle odottamatonta tietoa. Porfyriinit kertovat syvällä ihossa olevista bakteereista, eli ihon "syväpuhtaudesta". Minun arvoni oli 32, eli ihossani on paljon syväepäpuhtauksia.

Olin ihan että herranjestas, minulla? Minullako, joka olen niin överitunnollinen ihon puhdistaja enkä ikinä kuunaan never-ever mene esimerkiksi nukkumaan meikit naamassa! Mutta niin vain kuva kertoo totuuden.

Heikkinen kertoi, etteivät nämä syvällä muhivat bakteerit lähde millään perusputsareilla tai kuorinnoilla. Tämän tyyppisen epäpuhtauden poistoon tarvitaan järeämmät keinot, kuten esimerkiksi ultraäänipuhdistus.

Olipa kyllä kerrassaan supermielenkiintoista.

Kotihoitosuositukseksi sain rakeellisista kuorinnoista luopumisen (couperosani kuulema vain pahenee niistä, minun kannattaa vaihtaa happo- tai entsymaattisiin kuorintoihin) sekä suojakertoimen noston kolmeen kymppiin.

Kosmetologisista hoidoista minulle suositeltiin timanttihiontaa ja ultraäänipuhdistusta sekä pigmenttiläiskiä tasoittavaa c-vitamiinihoitoa. Medical Spa -hoitojen puolelta (nämä ovat niitä tehokkaampia, syvävaikutteisempia laite- ja pistoshoitoja) suositeltiin Oxygeneo-happikuorintaa.

Radiofrekvenssihoidon tuloksellisuuden valossa voisin kyllä olla tulevaisuudessa varsin kiinnostunut kokeilemaan muitakin medikaalisia hoitoja. No, botoxia en ole otsaani laittamassa (tai katsotaan mikä on fiilis 5-kymppisenä... :P Jos otsa on kuin kreppipaperia....), mutta tuollaiset esimerkiksi pigmenttiläiskiin vaikuttavat hoidot ovat minulle varmasti hyvinkin ajankohtaisia jokusen vuoden päästä.

Siluetti Spa'n Visia-analyysi maksaa 65 euroa.

Kun edellisessä postauksessa puhuttiin kosmetiikan estetiikasta....

...niin mitäs tuumaatte Estelle & Thild -uutuuksista?

<3 <3 <3

Kävin tänään postissa hakemassa Estelle & Thildin PR:ltä tulleen lähetyksen. Hyvä etten huokaissut ääneen ihastuksesta kun avasin paketin.

Tämä merkki se vain vahvistaa asemaansa THE viehättävimpänä kosmetiikkasarjana markkinoilla. Siis minun mielessäni. Eikä mitenkään haittaa että tuotteetkin ovat hyviä! :) Tai että ne valmistetaan Suomessa.

Estelle & Thild'hän oli ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja jonka löysin Weledan ja Dr. Hauschkan jälkeen siirryttyäni kesällä 2009 luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Bongasin E & T:n tulevalla työpaikallani, jossa sitten pääsinkin tutustumaan tuotteisiin perusteellisesti. Sarjan hajusteettomasta kasvovoiteesta löysin tuolloin korvaajan aiemmalle suosikilleni Aqualan L:lle. (Kyllä - ennen luonnonkosmetiikan aikakautta oli Aqualan L suosikkikasvovoiteeni varmaan 10 vuotta... Tuntuu oikeastaan ihan hullulta, nyt kun miettii, että Aqualan L-ajoista on lopulta niin vähän aikaa...)

Uudet BioHydrate- ja BioDefense -linjat näyttävät korvanneen vanhat Rose Otto- ja Neroli Bergamot -linjat. Hajusteeton Fragrance Free -linja on jo aiemmin päivittynyt BioCalm-nimiseksi.

Estelle & Thild on selvästi hakemassa uudistuksillaan hienostuneempaa ilmettä. Alkuperäiset purkit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hellyttäviä ja lähes kömpelöitä (mutta mä tykkäsin siitäkin ilmeestä!), eikä niillä ollut ulkopakkauksia. Ulkopakkausten ilmestyessä niiden tarve selitettiin mm. laajentuneella viennillä ja vientimaiden vaatimuksilla, mutta epäilemättä asiaan liittyi myös imagollinen syy - kukapa kiistäisi kukkien vetovoimaisen vaikutuksen pahvipakkausten kyljessä. ;) Itse puteleissa kukkasia ei ole.

.

Sitten vähän toisenlaista estetiikkaa.

Päivän look.

(Saan samalla taas tilaisuuden havainnollistaa polttovälin vaikutusta lärviin... Tämä kuva on otettu itselaukaisimella 105 mm:n polttovälillä, joka on ihanteellinen kasvojen mittasuhteiden kannalta -  mittasuhteet eivät juuri vääristy kuvassa. Pitkällä polttovälillä kasvot myös "latistuvat", mikä on usein kaunistavaa, vink-vink siis jos haluatte "beauty-kuvia" ;))

Tämä kuva on otettu käsivaralla 65 mm:n polttovälillä. Kasvojen mittasuhteet vääristyvät helposti lyhyemmällä polttovälillä läheltä kuvatessa, ja esimerkiksi nenä ja leuka näyttävät helposti jättimäisiltä jos niitä vähänkään tilttaa kameraan päin.

Mutta kuvissa on jotain muuta epäesteettistä, joka saattoi osua jonkun silmään.

Joo, mulla on naamassa nätti pieni "paise".

Halloween-look ^_^

Pakko myöntää, että päädyin aamulla peittämään sen laastarilla mennessäni pankkitapaamiseen. (Jess - nyt ollaan Kreikan korttiongelmien jälkimainingeissa shoppaamassa uutta pankkia! ;)) Paiseen koko ja väri ei ihan tule kuvissa esiin, mutta se on todella ulkoneva ja punainen. Saattoi kyllä olla, että laastari herätti vielä enemmän huomiota... :P Vältin kiusauksen alkaa selittämään pankkineidille miksi naamani on laastaroitu. ^_^

Paiseelle on ihan kiinnostava selitys. Mutta kerron siitä sitten viikon-kahden kuluttua, kun möntti toivon mukaan on kadonnut iholtani. :)

P.S. Tämä kuukausi tuntuu kestäneen vähintään kolme kuukautta.

Nyt kun ajattelen, että oli tätä samaa lokakuuta kun toivottelin teille hyviä huomenia Syroksen ihanasta penthouse-huoneestani tai fiilistelin Mykonoksella auringonlaskua, se tuntuu ihan käsittämättömältä. Nuo hetket tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan... Jälleen voimme siis todeta, että matkustamalla saa lisää aikaa. <3

Tämä, arvoisat lukijat, oli niitä kosmetiikka-aiheisia postauksia, joista olin tehnyt luonnoksen Kreikan matkalla julkaisua varten. (Tällaisia luonnoksia oli yhteensä viisi. Yhtäkään niistä en sitten päätynyt kirjoittamaan valmiiksi Kreikassa.)

Oikeastaan tämä voidetärppi sopiikin paremmin nyt kylmien säiden aikaan julkaistavaksi. Sopii paremmin omaankin mielentilaani. Ja tietysti brändikin on ajankohtainen, kun maanantaina olen menossa vierailulle Mádaralle Riikaan. :)

Olen varmasti viimeisten joukossa, jotka tästä voiteesta kirjoittavat; Mádaran Pihlaja Daily Defence -voide. Tuote lanseerattiin jo runsas vuosi sitten, ja siitä tulikin nopeasti suomalaisten suuri suosikki. Voidehan on muuten kehitetty nimenomaan Suomen markkinoille, käsittääkseni sitä ei myydä muissa maissa. Olen saanut voiteen maahantuojalta.

Tuubi pyöri kosmetiikkavarastossani pitkään avaamattomana. Sen kuvaus kuulosti voiteelta, joka ei ole minun juttuni; "auttaa ehkäisemään ihon kuivumista ja ahavoitumista, suojaa ihoa kylmältä ja viimalta, auttaa parantamaan rohtumia huulilla, hoitaa ja pehmentää kynsinauhoja, kyynärpäitä ja muita kuivia ihoalueita. Sopii suojaamaan ihoa ympäristön ääriolosuhteita vastaan".

Eli taas näitä rasvaisia "yleisvoiteita", vähän niinkuin luonnonkosmetiikan Bepanthen, Vitalis tai 8 Hour Cream. Minun ihossani ei ole kuivia ja karheita kohtia jalkapohjia lukuunottamatta, enkä ole koskaan löytänyt käyttöä tämän tyyppisille voiteille. Bepanthen hoitaa rohtuneet huulet, mutta esimerkiksi legendaarinen 8 Hour Cream on jäänyt minulla täysin käyttämättä.

Sitten kuitenkin lopulta korkkasin Pihlaja DD:n tuossa kesän lopulla.

Ensireaktio; mmmm, jännä tuoksu....! Aika kiva...! Erilainen.

Seuraava ajatus: hmmm, onpas miellyttävä koostumus....ollakseen rasvaista jankkia...

Kolmas ajatus: No mutta... tämähän toimii vallan loistavasti käsivoiteena!

Muutaman viikon jälkeen tajusin, että olin ihan koukussa voiteeseen. Myönnän, että minulla oli sitä Kreikassa ihan ikävä.

Voide on rasvapitoisuudeltaan liian tuhtia ihoni tarpeisiin, mutta koostumus on jännästi sellainen, että voide silti imeytyy yllättävän hyvin, ja iho jää miellyttävän tuntuiseksi. Toimii aivan täydellisesti yövoiteena käsille. Käytän yleensäkin öisin paksumpaa käsivoidetta, mutta aiemmin en ole käyttänyt ihan näin rasvaista.

Minulla on makuuhuoneen voidelaatikossa muitakin käsivoiteita, mutta korkattuani Pihlajan, olen käyttänyt vain sitä. Tämä on aina paras todiste sille, että todella tykästyt johonkin tuotteeseen - kun huomaat aina vain tarttuvasi juuri siihen, vaikka muitakin vaihtoehtoja on vieressä.

Ajatus siitä, että joku pystyy käyttämään tätä myös kasvoilla, on outo. Mutta niin vain moni käyttää..! :) Minun on itseni vaikea edes kuvitella miltä tuntuisi niin kuiva kasvojen iho, joka imaisee tällaiset rasvat. Jos lukijoiden joukossa on Pihlaja DD:n "kasvokäyttäjiä" (mä keksin näitä hienoja uus-sanoja :P), niin kertokaas, voitteko laittaa tätä ihan meikin allekin? Imeytyykö täysin tahmattomaksi?

Pihlaja-voiteeseen liittyy yksi vähän hassu asia, jota en malta olla tuomatta esiin. Vaikka ei se Mádarankaan puolelta mikään salaisuus ole.

Pihlaja-voiteita (joita on nyt kaksi - Body Butter -versio ilmestyi tänä syksynä) markkinoidaan mielikuvilla pohjoismaisista raaka-aineista. Tuotteessakin lukee "Vitamiinipitoinen, pohjoinen pihlajanmarja". Itse olin pitkään siinä kuvitelmassa, että pihlaja tulee nimenomaan Suomesta - tuotekin kun on juuri Suomen markkinoille kehitetty.

Pihlajauute ei kuitenkaan tule Suomesta, eikä edes Pohjoismaista. Kysyin Mádaralta syytä tähän, ja minulle kerrottiin, että pohjoismaisuus oli niin Mádaran kuin tuotteen kehityksessä mukana olleen Noora Shinglerin toive, mutta Suomesta tai muista pohjoismaista ei pihlajauutetta ehditty saamaan vaadituilla kriteereillä. Uute on siis muualta Euroopasta. Pihlaja-viljelijää Suomesta kuitenkin etsitään...

Jos siis tuttavapiiriisi kuuluu luomupihlajan viljelijä.... ^_^

Viimeinen sana: voiteen tuoksu. Siis oikeasti. Ahh. Kirpeä ja samalla pehmeä, makea, erikoinen, kuin kettukarkit. Tämä jos mikä kuuluisi tämän postauksen koukuttavien tuotteiden listalle.

Minulla on tunnustettavaa.

En ole saanut aurinkovoidepulloani loppuun.

Senhän olisi päivittäisessä käytössä kuulunut loppua jo pari viikkoa sitten.

Ne lukijat, joiden mielestä minun kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä kosmetiikan käytön suhteen, järkyttyvät todennäköisesti seuraavasta ”paljastuksesta”. Olenhan jo saanut nuhteita siitä, että julkisesti kerron käyttäväni vain suojakerrointa 10. Pitäisihän minun ihonhoidon ammattilaisena tietää paremmin… jne. No, tietäähän ne huomattavasti pätevämmätkin asiantuntijat. ;)

Tunnustan, että voide ei ole loppunut, koska en ole käyttänyt sitä päivittäin. Tai lisäillyt niin tiheästi kuin normaalisti.

Olen oleillut ulkona vahvassakin auringonpaisteessa ilman suojavoidetta. En ole palanut. Eikä ihoni ole ruskettunut sen syvemmin kuin normaalisti. Se ei ole reagoinut käytännössä millään tavalla. Mutta se on tuntunut erilaiselta.

Tämä on syy – vaikkakaan ei millään lailla hyvä ja anteeksiantava selitys – voiteen käyttämättömyydelleni. Normaalisti aurinko ”tuntuu” mun iholla, myös silloin kun se on päivettynyt ja jo aurinkoon tottunut. Tiedättekö millaista tunnetta tarkoitan? Sellaista pientä kuumottelua. Ja jos iho on voitelematta, kuumotus muuttuu pikkuhiljaa poltteluksi. Lopulta iho alkaa punoittaa.

Mutta ei nyt. Ei tänä syksynä.

Aurinko ei jotenkin… tunnu ihollani juuri lainkaan. No okei, totta kai on vähän kuumotellut kaikkein kuumimpina 40-asteen päivinä jos jää seisomaan paikalleen porotukseen, mutta ei sellaisina normaaleina n. 30-35 asteen päivinä, yleisoleilussa tai edes rannalla. Iho ei todellakaan ole punoittanut yhtenäkään päivänä, oli minulla voidetta tai ei.

(Puhun muuten nyt vain kropan ihosta, kasvoilla – ja dekolteella –minulla on aina aurinkovoidetta kun menen aurinkoon.)

Aurinkovoide on kulkenut joka päivä mukanani laukussa, mutta sitten sen laitto tai lisäily päivän mittaan on vain…. jäänyt. Kun iho tuntuu niin normaalilta eikä signaloi säteiden tunnetta iholla, niin koko aurinkosuoja sitten vain, ehm, unohtuu.

Hätkähdin kun tajusin, että Piz Buin ei vielä edes yskähtele vaikka ostin sen kohta 6 viikkoa sitten.

Ja en nyt ihmiset todellakaan halua tässä näyttää esimerkkiä. Älkää tehkö näin. UV-säteilyltä on AINA järkevää suojautua. Minä olen siis vain helkkarin tyhmä. Ja laiska.

Miksi ihoni sitten reagoi tänä syksynä aurinkoon eri lailla kuin ennen? Onko jotain mikä poikkeaa aiemmista vuosista? No on juu – ne aurinkotabletit.

Koska tämä on ensimmäinen kerta kun syön aurinkovitamiineja (tabletit on saatu Imedeeniltä blogin kautta), en voi olla vetämättä jonkinlaista yhteyttä niiden ja ihon käytöksen välille. Rusketusta ne eivät ole mitenkään syventäneet (rusketun muutenkin helposti), mutta kenties lisänneet ihon sietokykyä säteilylle..? Ja siksi ihoni ei viestitä kuumottelemalla? Koska se sietää enemmän ainakin niitä polttavia (eli UVB) säteitä? Jos se tuollaisilla lisäravinteilla on mitenkään mahdollista.

En tiedä voiko joku ravintoaine suojata myös UVA-säteilyltä..? Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä. Vaikka ihoani ei kuumottele eikä se pala, niin UVA:t ne siellä silti tekevät näkymätöntä tuhoaan…

Täytyykö tässä vetää sellainen johtopäätös, että aurinkotablettien positiivinen vaikutus on lopulta plus-miinus-nolla (ainakin minun kohdallani)... Jos ne lisäävät ihon auringonsietokykyä sen verran että se ei pala niin herkästi, mutta samalla käyttäjä sitten ”unohtaa” voidella itsensä ja suojautua UVA:lta…

Me tunnemme Korresin. Kiistatta Kreikan tunnetuin kosmetiikkamerkki kansainvälisesti. Trendikkään ”vihreän aallon” harjalla ratsastava, alun perin apteekkarin kehittämä menestyssarja, jossa kreikkalaisia yrttejä ja lääkekasveja hyödynnetään pääosin luonnollisista ainesosista koostuvissa kosmetiikkatuotteissa, yhdistettynä tyylikkääseen, tunnistettavaan graafiseen ilmeeseen.

Mutta Kreikassa on toinenkin kosmetiikkasarja hyvin samankaltaisella imagolla ja tuotefilosofialla. Tätä sarjaa suosivat kreikkalaiset itse. Apivita.

Kuva: Apivita

Ei ole (kreikkalaisten mielestä) sattumaa, että sarjojen imago on niin samanlainen.

Useampikin kreikkalainen tuntuu olevan sitä mieltä, että Korres on kaupallisempi, heikkolaatuisempi kopio Apivitasta. Heidän näkemyksensä mukaan Korres otti Apivitan idean ja muokkasi siitä oman, kaupallisen version. Oli tässä sitten perää eli ei, minusta tämä asenne Korresia kohtaan kreikkalaisten itsensä taholta on kiinnostava. Ja sanalla sanoen yllättävä – kuvittelin Korresin olevan Kreikassa niin kuin Lumene Suomessa – kaikkien oma ”kotisarja”.

Kun minä hehkutan Korres-ihastustani, katsovat paikalliset ystäväni minua vähän oudosti. Sympatiat menevät toiselle merkille.

"The Tinted Lip Balm Queen" :)

”Sinunhan pitäisi tehdä juttu Apivitasta!” huudahti ystäväni Marianna, kun kaksi vuotta sitten syksyllä olin menossa vierailulle Korresin tehtaalle.

Tällöin sain ensimmäistä kertaa kuulla Apivitasta. Sen jälkeen tuntuikin, että törmäsin merkkiin kaikkialla. En pelkästään kaupoissa ja apteekeissa (Apivitalla on myös samat myyntikanavat kuin Korresilla, usein ne ovat apteekeissa vierekkäisillä hyllyillä) vaan ihmisten puheissa ja kylpyhuoneen kaapeissa. Jopa Symillä asuvat suomalaiset Lasse ja Pekka vannoivat Apivitan nimeen. ^_^

Apivitan perusti vuonna 1979 nuori apteekkaripariskunta, Nikos ja Niki Koutsianas. Tarina on hyvin samankaltainen kuin Korresilla (ja miksei monella muullakin luonnollisiin ainesosiin pohjautuvalla sarjalla); Nikos ja Niki olivat kiinnostuneita lääkekasvien ja muiden luonnollisten raaka-aineiden hyödyntämisestä kosmetiikassa, ja alkoivat valmistaa yrtteihin ja mehiläistuotteisiin (vaha, hunaja, propolis) pohjautuvia tuotteita.

Nimi APIVITA tarkoittaa ”Mehiläisen elämää” ja tulee latinan sanoista APIS (mehiläinen) ja VITA (elämä).

Apivita mainostaa itseään Kreikan ensimmäisenä luonnollisena kosmetiikkasarjana. Sertifikaatteja sillä ei ole, eikä se täysin kunnioita luonnonkosmetiikan perusperiaatteita. Tuotteissa on mm. parabeeneja. Luonnollisuuspitoisuus on silti korkea ja Korresin tavoin sarja välttää mineraaliöljyjä ja silikoneja.

Apivitan ”the juttu” on edelleen tänäkin päivänä mehiläistuotteiden, etenkin propoliksen käyttö. Propolista on lähes kaikissa heidän tuotteissaan. Propoliksella on mm. antimikrobisia ominaisuuksia.

Haastattelin juttua varten ystävääni Mariannaa, ja kysyin häneltä, minkä hän arvelee olevan Apivitan suosion salaisuus Kreikassa. Miksi se on paras? Mariannan mielestä Apivitan tuotteet yksinkertaisesti vain toimivat, hän ei ole kokeillut sarjalta yhtäkään huonoa tuotetta. Apivita on onnistunut vakiinnuttamaan aseman luotettavana, laadusta tinkimättömänä sarjana. Kysyt keneltä tahansa, saat saman vastauksen. Apivita on laatua.

Juuri tällaisia juttuja tykkään pohtia kosmetiikan maailmassa… Kerrassaan hurjan mielenkiintoista. Miksi jostain merkistä tulee The Merkki? Miksi joku on suositumpi kuin toinen?

Tässäkin tapauksessa meillä on kaksi todella samankaltaista sarjaa samanlaisella taustalla ja filosofialla – näennäisesti on hyvin vaikea ymmärtää, miksi toinen on kotimaassaan suositumpi kuin toinen. Mariannan mukaan positiivinen ”word-of-mouth” on luonnollisestikin paras tae minkä tahansa sarjan suosiolle. Kreikkalaiset kokevat Apivitan tuotteet parempina kuin kilpailijoiden. Niistä puhutaan. Niitä suositellaan. Ne ovat yksinkertaisesti saavuttaneet laadukkaamman maineen kuin Korres. Vaikka tokihan Korreskin on täällä hurjan suosittu. Apivitalla vain on maine sinä ”laadukkaampana Korresina”.

Vaikka en Apivitan tuotekehittelyyn olekaan tutustunut, en voi olla miettimättä, että kreikkalaisten asenne Apivita vs. Korres -asiassa voi olla myös puhtaasti tunnepohjainen. Apivitalla on pidempi historia. Se oli ollut markkinoilla jo melkein 20 vuotta Korresin tullessa mukaan pelikentälle. Incejä silmäillessä minusta itsestäni vaikuttaa, että Korres ainakin on luonnollisempi eli käyttää vähemmän synteettisiä raaka-aineita. Se ei tietenkään ole mikään universaali laadun mittapuu, mutta itselleni tällaisilla asioilla on merkitystä.

Syy, miksi en ole aiemmin kirjoittanut Apivitasta, on simppeli: merkkiä ei saa Suomesta. Sarjan saatavuus kansainvälisesti on heikohko, sitä myydään vain 11 maassa Kreikan ulkopuolella. Meitä lähin maa on Ruotsi. Nyt sitten ajattelin, että miksipäs en esittelisi Apivitaa joka tapauksessa, voihan joku innostua tutustumaan merkkiin Kreikassa lomaillessaan.

Apivitalla on myös nettikauppa joka toimittaa EU-maihin. Marianna on selvästi hellyttävän innoissaan lempisarjansa promoamisesta Suomeen (hän ei siis todellakaan ole Apivitalla töissä ;)), ja haluaa kertoa, että ”joka tilauksen yhteydessä saa kolme ilmaista näytettä”. :)

Entä minä ja Apivita?

Toistaiseksi olen kokeillut vain hius- ja suihkutuotteita ystävieni luona (hyviä ovat), ja nyt sitten ostin vihdoin ensimmäisen oman Apivitani – matkakokoisen kasvoputsarin. (Kun Suomesta mukaan otettu kasvoputsari loppui, jee! Aina on ilon aihe kun saa perustellun syyn ostaa uuden!)

Creamy Face & Eye Foam Cleanser on sulfaatiton, miedosti ja todella kermaisesti vaahtoava putsari. Aivan ihanan tuntuinen, tykkään todella paljon. Silmämeikkiä en kyllä tällä poista, sillä en pysty laittamaan mitään vaahtoavaa silmiin (olkoon kuinka mieto), seurauksena on aina kirvely.

Tuote on koostumukseltaan paksua maitomaista geeliä ja se on todella riittoisaa, tarvitsee vain 20 sentin kolikon kokoisen pisaran ja se muodostaa iholla veden kanssa paksun kermaisen massan.

Seuraavalla Kreikan reissulla pitäisi kenties ostaa Apivita-setti matkakosmetiikaksi Korresin sijaan. Ihan jotta saisi perusteellisemman kuvan sarjasta. Se tosin riippuu myös budjetista – Apivita kun on Korresia arvokkaampi merkki. ;)

Onko Apivita entuudestaan tuttu merkki jollekin teistä?

Kuva: dkd

Lukijani Outi teki Santorinilla erittäin spontaanin Apivita-hankinnan. Olimme Firan apteekissa nuuskimassa kosmetiikkaa ja olin hetkeä aiemmin pitänyt Outille ”luennon” Apivitan suosiosta Kreikassa. Outilla oli jo ostoskori täynnä Korresia. Nostin Apivitan shampoon hyllyltä ja luin ääneen pullonkylkitekstin, ”Kuiville pituuksille ja rasvoittuvalle päänahalle”. Outi vain nappasi sen mun kädestä ja sanoi, ”Kuulostaa just siltä mitä mä kaipaan, tänne kiitos!” :)

Mitäs olet tykännyt, Outi? ;)