"Minusta on koiran myötä tullut paljon sosiaalisempi ja rohkeampi!" sanoo päivän joulukalenteriluukussa Heppu-koiran emäntä Marjo.
MS-tautia sairastava Marjo kertoo, että saa välillä kokea asenteita liikkuessaan aputassunsa Hepun kanssa.
"Näytän liian terveeltä kun kävelen reippaasti. Mutta kaikki haasteet eivät näy ulos päin, sairailla ei ole aina 'leimaa otsassa'", Marjo sanoo.
Taudin vuoksi kumartelu on Marjolle erityisen haastavaa, ja Hepun tärkeimpiä tehtäviä onkin tavaroiden nostaminen lattialta ja kauppojen alahyllyiltä sekä sukkien ja vaatteiden riisuminen. Heppu myös täyttää ja tyhjentää pyykkikoneen ja nostaa pyykit yksitellen korista Marjolle ripustettaviksi.
Lisäksi Heppu toimii mainiona kuntouttajana; koiran kanssa lenkkeillessä Marjon tasapaino on parantunut niin paljon, ettei hän tällä hetkellä tarvitse liikkumiseen apuvälineitä.
Marjo sai odottaa Heppua Invalidiliiton jonossa 2,5 vuotta. Nyt parivaljakolla on yhteistä taivalta takana jo melkein kahdeksan vuotta.
Hepulla on Marjon elämässä myös merkittävä sosiaalinen rooli.
Kun Marjo perheineen muutti maaseudulle pienelle paikkakunnalle jossa perhe ei tuntenut ketään, Heppu auttoi emäntäänsä muodostamaan sosiaalisia suhteita. Erityislaatuinen koira liiveissään herättää huomiota ja uteliaisuutta ja toimii luontaisena jäänmurtajana ja puheenaiheena. Marjo ja Heppu ovat mm. käyneet esittäytymässä paikallisessa koulussa.
Aikaisemmin hiljainen Marjo on Hepun myötä muuttunut puheliaaksi. "Minusta on tullut paljon sosiaalisempi ja rohkeampi", Marjo kertoo.
Kysyn, eikö siitä ole haittaa kun avustajakoiraan ei kuitenkaan saisi ottaa kontaktia. Marjo nauraa:
"Sanon kaikille, että koiraan ei saa ottaa kontaktia mutta minuun saa!"
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme hellyttävän jättiläisen; ainoana avustajakoiraoppilaana rotuaan edustavan Nupun!
Kotkalaisen Katariinan tuleva avustajakoira Nuppu edustaa harvinaista rotua aputassujen ammattikunnassa: se on Suomen ainoa avustajakoiran koulutuksessa oleva Leonberginkoira.
Nuppu on nyt 10 kk vanha ja pääsi luonnetestistä läpi marraskuussa.
Katariina on harrastanut ja kilpaillut koirien kanssa koko elämänsä sekä toiminut toko- ja agility-kouluttajana. Ensimmäisen oman koiran hän sai jo 6-vuotiaana.
Paheneva kaularankavamma laittoi kuitekin Katariinan koiraelämän uusiksi, ja vuonna 2016 Katariina laittoi Invalidiliittoon avustajakoirahakemuksen.
Kun avustajakoirajonon odotusajan todellisuus alkoi valjeta, Katariina alkoi miettiä itsekoulutuksen mahdollisuutta. Runsaasti koulutuskokemusta omaavalle Katariinalle aputassun itsekoulutus oli lopulta luonteva ja mieleinen projekti.
Leonberginkoirasta Katariina oli haaveillut jo 90-luvulta. "Rotuna se on mielestäni kaikkein ihanin!"
Leonbergiläiset eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kaikkein ihanteellisin rotu työ- ja hyötykoiraksi, sillä niillä ei ole perinteisille palveluskoiraroduille ominaista miellyttämisen halua. Katariina halusi kuitenkin tarttua projektiin, ja niin perheeseen saapui viime talvena pörröinen pallero Nuppu.
Pentu on emännän mukaan leikkisä, touhukas ja oppivainen: "Nuppu oppi jo 8-viikkoisena ottamaan minulta sukat jalasta!" Katariina kertoo.
"Mutta sitten se alkoi ottaa kaikilta sukat jaloista, niin leikki jätettiin siihen". :) ^_^
Nuppu on jo 10 kk ikäisenä iso rontti, ja aikuisena siitä tulee erittäin kookas.
Katariinan mukaan koosta on vain hyötyä, paitsi ongelmia tulee silloin kun hellyydenkipeä pentu haluaisi tulla syliin istumaan. ^_^
Vilkas ja seurallinen Nuppu tulee toimeen kaikkien koirien kanssa ja haluaisi koko ajan olla leikkimässä ja menossa uimaan - vesi on Leonberginkoiralle rakas elementti. Mutta saadessaan päälleen avustajakoiraliivit Nuppu rauhoittuu heti ja kävelee hitaasti.
"Ihan sama missä ollaan, lääkärillä tai apteekissa, Nuppu käy nukkumaan lattialle", emäntä kertoo. "Kerran Nuppu oli mukanani rentoutuksessa, ja kuulema kuorsasimme samaan tahtiin!" Katariina nauraa.
Nupun koulutuksen seuraavassa vaiheessa mukaan tulee ammattikouluttaja, sillä ihan kaikkea ei Katariina pysty Nupulle opettamaan.
Noin vuoden kuluttua Nupulla on edessään lopputentti, se tärkein "tulikoe" eli avustajakoiran käyttöönottokoe. Pidetään kovasti peukkuja Nupulle..!
Sai Nuppu ammattitutkinnon läpi tai ei, se auttaa jo olemalla oma itsensä.
"Läheisyys ja positiivinen olo mitä koirat tuo elämään on iso rikkaus. Nuppu saa monta kertaa päivässä minut ja meidän koko perheen nauramaan omilla hassuilta tempuilla," sanoo Katariina.
En epäile yhtään. ❤️
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Kuvat: Katariina Bruce
Tänään tapaamme jälleen erityisosaamisalueen avustajakoiran: aputassu-Rauha maadoittaa emäntäänsä paniikkikohtauksen yllättäessä.
Serenity on yksi heistä, jotka ovat saaneet odottaa koiraa kaikkein pisimpään.
"Rau yllättää minut taitavuudellaan joka päivä ja välillä puolentoista vuodenkin päästä mietin, että 'tossa se mun aputassu nyt oikeesti on'.
Näin kertoo koirastaan Serenity. Nuori nainen jonotti Invalidiliiton koiraa kuusi vuotta ennenkuin Rauha viimein saapui hänen elämäänsä.
Rauha-hauva on muuten samasta pentueesta kuin kalenteriluukussa aiemmin tapaamamme Ria-koira. :)
"Minulla kävi onni Rauhan kanssa, sillä hänet palautettiin Invalidiliitolle ja hän siirtyi töihin minulle. En tiedä, kauanko olisin vielä odottanut minulle sopivaa koiraa", Serenity kertoo.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Invalidiliiton haastattelussa ajalta ennen Rauhaa Serenity kuvailee aputassuihin liittyvää muistoaan:
”Mulla on ihana lapsuusmuisto. Näin messuilla avustajakoiran ja sain kokeilla, miten koira pystyi auttamaan mut maasta ylös. Se oli ihan uskomattoman hieno kokemus. Sen jälkeen olen aina välillä nähnyt avustajakoiria ja aina miettinyt, miten suuri apu koirasta voisi olla”, kertoo harvinaista niveljäykistymäsairautta sairastava Serenity.
Serenity laittoi hakemuksen Invalidiliittoon 19-vuotiaana ja oli 25 kun viimein sai oman aputassun.
Miten Rauha auttaa sinua arjessa ja mikä on parasta avustajakoirassa?
"Rauha tuo minulle itsenäisyyttä ja varmuutta arkeen. Minun ei tarvitse enää pyytää avustajalta tai ohikulkijoilta apua, jos tipautan jotakin. Minun ei myöskään tarvitse keksiä 'luovia keinoja' jos käteni jää jumiin hihaan takkia riisuessani, vaan voin pyytää koiran apuun!"
Kotona on mukavampaa ja turvallisempaa olla, kun tietää, että avustaja on paikalla kellon ympäri – ja toimii iloisesti ruokapalkalla :)
"Kaupassa pärjäämme Raun kanssa pitkälti kaksistaan, kun hän auttaa minulle ostokset alahyllyiltä suoraan sylissä olevaan koriini. Omat herkkuostoksensa hän saa kyllä kantaa itse! ;)"
(Tästä voi katsoa näytteen Rauhan suorituksesta kaupan maitohyllyllä :))
Tulevaisuudessa Rauhan on tarkoitus myös tukea Serenityn kävelyä, kun Serenityn kuntoutus saadaan sen sallivaan vaiheeseen.
Rauha maadoittaa. Kuva: Serenity Paldanius
Rauha on avustajakoiran lisäksi myös psyykkisen tuen koira. Tälle työkoiran erityisosaamiselle ei ole Suomessa (vielä) virallista statusta. Rauha ilmoittaa Serenitylle tulevista paniikkikohtauksista tökkimällä kättä tai laskemalla pään Serenityn polville, jolloin Serenity tietää siirtyä rauhallisempaan tilaan.
Paniikkikohtauksen aikana Rauha huolehtii emännästään maadoittaen häntä.
"Rauha nousee puoliksi syliini tai tilanteen salliessa tulee makaamaan päälleni kokonaan, estäen minua katoamasta pelkooni ja minimoi paniikkikohtauksen keston", Serenity kertoo. "Minun ei tarvitse aina ottaa rauhoittavia lääkkeitä ja pystyn jatkamaan esim. opiskelua pienen ylimääräisen tauon jälkeen normaalisti kotiinlähdön sijasta".
Kuva: Serenity Paldanius
Kerro jokin aivan erityinen muisto Rauhaan liittyen?
"Erityisesti muistan meidän ensimmäisen yhteisen reissun ilman avustajaa. Se oli nopeasti Raun luovutuksen jälkeen, joten se oli meille uutena koirakkona eräänlainen tulikoe.
Reissu meni ongelmitta ja upeinta oli ehkä tajuta se, että mä pärjään Raun kanssa kahdestaan jopa matkustaessa ilman toisen ihmisen läsnäoloa: Rau kykenee antamaan sen tuen ja avun matkan aikana, minkä avustajanikin teki ennen häntä", Serenity kertoo.
Juttelemme Serenityn kanssa vielä mm. Yhdysvaltojen ja Suomen avustajakoiratilanteen eroista. Suomessa virallista psyykkisen avun koiraa ei vielä ole, mutta sosiaalisen median feedeissä törmään tuon tuostakin esimerkiksi amerikkalaisiin PTSD-koiriin (PTSD = traumanjälkeinen stressihäiriö).
"Olisin todella iloinen, jos psyykkisen tuen koiria saataisiin pitkäaikaissairaille lisää Suomeen!" Serenity sanoo. Hän tuntee Suomessa Rauhan lisäksi vain yhden koulutuksen saaneen psyykkisen tuen koiran; Ale-beaglen.
"Rau on todellakin kääntänyt maailmani ylösalaisin! Hän on minun turvasatamani.
Toivon, että jonain päivänä jonot olisivat enimmillään kahden vuoden pituisia", Serenity päättää haastattelun.
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Avun pyytäminen on joskus hankalaa. Sen antaminen ei. Kiitos kun lahjoitat.
Kalenteri on tullut puoleen väliin (huuu, enää 12 päivää jouluun..! ❤️)
Toivon, että kalenterin koirasankarit tarinoineen ovat tuoneet iloa ja hyvää mieltä päiviinne. :)
Eläinten moniulotteinen vaikutus meihin ihmisiin on uskomaton. Vuosituhansien ajan ne ovat olleet tovereitamme, ystäviä, työkavereita, läheisiä. Niiden merkitys psyykkisenä ja fyysisenä tukena ihmiselle on korvaamaton.
Minulle avustajakoiraprojekti on antanut paljon ja olen oppinut valtavasti tästä tärkeästä aiheesta. On ollut ilo tutustua koirakoiden, kouluttajien ja erilaisten ihmisten elämään ja ammatteihin. Jokainen tarina on syventänyt ymmärrystäni siihen, miten tärkeää avustajakoiran työ on. Ei vain yksilölle, vaan myös yhteiskunnallisesti. Nelijalkainen avustaja säästää terveydenhuollon kustannuksia huomattavasti.
Toivon, että jonain päivänä avustajakoirat ovat Suomessa yhdenvertaisia opaskoirien kanssa ja saavat saman valtion tukeman aseman, jolloin yhä useampi aputassun tarvitsija saisi tärkeän tukensa ja mahdollisuuden toimivaan, itsenäisempään elämään ilman vuosien jonotusta.
Tällä hetkellä avustajakoiratoiminta on kuitenkin vielä suurelta osin lahjoitusten varassa.
Haastoin työnantajani Nordic Health Systems Oy:n osallistumaan Karkkipäivän joulukalenteriin, ja he lähtivät ilolla mukaan.
Lahjoitimme Invaldiliiton Avustajakoiratoiminnalle, koska haluamme olla mukana tukemassa tärkeää asiaa.
Nordic Health Systemsin henkilökuntaan kuuluu myös oma "aputassu", maskottimme Nemo. Kotonaan Nemoa puhutellaan terapiakoiraksi, sen antamat halaukset ja pyyteetön rakkaus on emännän mukaan ihan parasta terapiaa. Jokainen koiran tai muun tärkeän lemmikin omistaja voi varmasti samaistua. ❤️
Nemo lähettää kollegoilleen terveiset:
"Siskot ja veljet, teette tärkeää työtä! Muistakaa pyytää nakkipalkkaa!"
*
Tue sinäkin avustajakoiratoimintaa.
Haastan kaikki Karkkipäivän ystävät ja yhteistyökumppanit lahjoittamaan! 🙂
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään saamme lukea terveisiä Lapista.
"Minun nimeni on Filo.
Asun Lapissa. Isona poikana minusta tulee mammalleni avustajakoira ja kipukoira.
Työhöni kuuluu olla kävelyn tukena, tuoda ja viedä tavaroita sekä hälyttää ennakoivasti kipukohtauksista että mamma pääsisi helpommalla kun kerkiää ottaa lääkettä.
Koulutukseni kestää noin 2 vuotta ja mamma kouluttaa minut itse Avustajakoira ry: n tuella.
Tule sinäkin mukaan tukemaan meidän koulutusta ja työelämäämme."
- Filo
Tällaiset terveiset meille lähettää pieni kolmen ja puolen kuukauden ikäinen avustajakoiraoppilas Rovaniemeltä.
Filon emäntä Helena on ensimmäinen henkilö joka on Suomessa kouluttanut avustajakoiran itse. Koira oli Filon edeltäjä, labradorinnoutaja Lumi, joka löytyy kuvattuna myös Avustajakoira ry:n sivulta.
Lumin koulutuksen aikaan ei itsekoulutukseen saanut vielä tukea vaan Helena maksoi kaiken itse. Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa jonossa jopa kymmenen vuotta Invalidiliiton avustajakoiraa.
"Lumi oli kaiken rahan arvoinen tyttö", Helena sanoo.
Helena sairastaa kroonista kipuoireyhtymää, fibromyalgiaa ja on elänyt kivun kanssa yli puolet elämästään. Työkyvyttömyyseläkkeelle 53-vuotias Helena jäi sairautensa vuoksi jo vuonna 2004.
Filosta ollaan kouluttamassa myös kipukoiraa, jotta Helena voisi tehokkaammin ennaltalääkitä kipukohtauksia ja elää vähemmällä kivulla. Kysyn, voiko jo pennusta nähdä että sillä on kipukoiran ominaisuuksia, ihan kaikista koiristahan ei ole kipukoiriksi. Helena kertoo, ettei tästä voikaan olla varma, mutta jos pentu käyttää kuonoaan tehokkaasti ja on erityisen utelias tutkimaan paikkoja, ne ovat Helenan mukaan merkkejä siitä että koirassa on kipukoiran potentiaalia.
Avustajakoiran koulutus aloitetaan heti kun se on saavuttanut luovutusiän eli kahden kuukauden iässä. Sosiaalistamisella ja leikin varjolla aloitetaan perusasioiden opettelua kuten luoksetuloa, istumista ja koiran käsittelyä, Helena kertoo.
Tietyt pentukoiralle luontaiset puuhastelut ovat jo tavallaan tulevan koulutuksen rakennuspalikoita.
Helena kertoo: "Tämä rasavilli on joka paikassa nuuskimassa ja penkomassa asioita, sukat on kaikki hukassa ja muitakin tavaroita kannellaan sinne tänne. Pyykkiä kun laittaa koneeseen niin herra käy nappaamassa aina jonkun vaatteen sieltä pois. Nämä ovat itse asiassa hyviä juttuja, niitä pitää vain jalostaa eteenpäin."
Isona poikana ja valmiina aputassuna Filo ei enää vie pyykkiä koneesta vaan laittaa sen sinne, ja etsii sukat sen sijaan että piilottaa :)
Hyvää joulun odotusta Filolle ja Helenalle lumiseen Pohjoiseen :)
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Filon kaltaisia tassuja tarvitaan paljon enemmän, eivätkä kaikki vammautuneet ja liikuntarajoitteiset pysty kuntonsa puolesta kouluttamaan koiraa itse. Siksi on tärkeää, että myös ammattikouluttajien kouluttamia Invalidiliiton valmiita koiria on mahdollista saada ilman vuosien jonotusta.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme mielettömän parivaljakon - Jan osoitti epäilyt vääriksi ja koulutti itselleen oman aputassun!
Kun vaikeasti vammainen Jan ilmaisi halunsa lähteä kouluttamaan itselleen avustajakoiraa hänelle sanottiin suoraan, ettei hän tulisi onnistumaan. Janilla on niin paha puhevamma, että epäiltiin, ettei koira koskaan pystyisi ymmärtämään hänen käskyjään.
Myös tämä haastattelu tehtiin Janin henkilökohtaisen avustajan avustuksella, avustajan tulkatessa Jania.
Jan päätti osoittaa koulutusmahdollisuuteen kohdistuvat epäilyt vääriksi ja lähti sinnikkäästi työskentelemään labradorinnoutaja Viisaan kanssa.
Ennen Viisasta Janilla oli epävirallinen aputassu Musti, jolla oli avustajakoiran taidot mutta ei virallista statusta. Mustilla oli tärkeä rooli Viisaan koulutuksessa; koiranpentu oppii matkimalla ja Musti toimi Viisas-pennun oppiesikuvana ja "neuvonantajana", kuten Jan asian sympaattisesti ilmaisee. Eläkkeelle siirtynyt Musti toimi Viisaan rinnalla ensimmäiset puolitoista vuotta.
Saadessaan virallisen avustajakoiran statuksen Viisas oli ensimmäisiä Suomessa itsekoulutusprojektin kautta valmistuneita avustajakoiria. Jan ja Viisas ovatkin toimineet projektissa mallina. Itsekoulutusprojekti on Suomessa vielä tuore, se on alkanut vasta kolme vuotta sitten.
Janilla on myös henkilökohtainen avustaja 16 tuntia päivässä. Koira- ja ihmisavustaja muodostavat työparin ja täydentävät toisiaan.
Viisas suorittaa hyvin monipuolisia avustustehtäviä; se auttaa Jania pukeutumaan ja riisumaan, kantaa ja nostaa tavaroita, laittaa valoja päälle ja viestii Janin terveydentilaan liittyvistä asioista joita ei ihmisaistein pysty havaitsemaan. Janilla on nielussaan spastisuutta jonka Viisas aistii. Spasmin lähestyessä Viisas signaloi sen tuijottamalla, jolloin ihmisavustaja osaa ottaa tämän huomioon esimerkiksi ruokailutilanteissa.
Jania ja Viisasta seuratessa parivaljakon välinen tiivis yhteys ja syvä ystävyys on päivänselvää. Vaikka ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä mitä Jan sanoo, Viisas ymmärtää, ja tietää täsmälleen mitä isäntä haluaa.
Jan, mikä on parasta Viisaassa?
Jan vastaa henkilökohtaisen avustajansa avulla, että koira tekee hänen elämästään täydellisemmän ja tuo vapautta, jota ei saa muilla keinoin.
Janin avustaja lisää hymyillen, että koira tukee myös ihmisavustajia työssään. "Viisas huomaa kyllä meidänkin huonon päivän ja pyrkii ilahduttamaan ja tsemppaamaan."
Tulen todella hyvälle mielelle tämän kolmikon kohtaamisesta. Janilla on epäilemättä paras mahdollinen, kokonaisvaltainen aputiimi ympärillään! ❤️
Avustajakoirista on huutava pula. Lahjoita tärkeän toiminnan mahdollistamiseksi!
Avustajakoira on usein käyttäjälleen se ratkaiseva tekijä joka mahdollistaa hyvän elämänlaadun, pitää aktiivisena, kuntouttaa niin mieltä kuin kehoa, ylläpitää käyttäjän työkykyä ja lisää sosiaalisia kontakteja. Aputassun tuki säästää yhteiskunnan varoja. Toiminta on nykyisellään vahvasti lahjoitusten varassa.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Luukussa 8 tutustumme erilaiseen avustajakoiraan: Ransu on Suomen ensimmäinen allergisille sopiva avustajakoira.
Hellyttävä Ransu edustaa harvinaisempaa avustajakoirarotua: se on ensimmäinen Suomessa avustajakoiraksi koulutettu Australian labradoodle. Nimensä Ransu on saanut TV:n Ransu-koirasta, ei ole vaikea nähdä miksi..! :)
Ransulla on mielenkiintoinen tarina liittyen sen avustajakoiruuteen.
Avustajakoirina käytetään yleensä labradorinnoutajia, mutta allergisille ne eivät sovi. Ongelma on ollut tiedossa pitkään ja allergiselle sopivaa ja samalla avustajakoiran työhön sopivaa rotua on ollut haasteellista löytää.
Kolme vuotta sitten Ransun isännän Paulin vaimo Hannele, joka kouluttaa avustajakoiria, löysi sopivan rodun: Australian labradoodle. Pohjavillattomana koirana labradoodle sopii monelle allergikolle ja astmaatikollekin. Rotu on Australian opaskoirayhdistyksen jalostama ja käyttämä.
Ransu pentuna
Sipoolainen kenneli Wonder’s ALD/ACD lahjoitti Ransun ilmaiseksi kuullessaan mihin tarkoitukseen pentua lähdettäisiin kouluttamaan.
Ransu tuli Paulin ja Hannelen luokse alkukoulutukseen, ja sen piti alunperin mennä toiselle käyttäjälle. Kun alkuperäinen käyttäjä ei voinutkaan ottaa Ransua, Pauli päätti kouluttaa Ransun itselleen. Paulin edellinen avustajakoira Aamu oli samoihin aikoihin jäänyt eläkkeelle.
Pauli kertoo, että labradoodle on rotuna hiukan haasteellisempi kouluttaa kuin perinteisesti käytetty labradorinnoutaja. Paulilla on ollut kaksi avustajakoiraa ennen Ransua, mutta Ransu on ensimmäinen jonka hän on kouluttanut itse. Ammattikouluttajana työskentelevä vaimo vastasi Ransun alkukoulutuksesta, ja Pauli loppukoulutuksesta.
Ransu sai keväällä 2017 Apu-lehden hyvien hankkeiden Apu-tonnin. Raha käytettiin Ransun koulutukseen. Kuva: Kari Kaipainen
"Olin ajatellut, että eihän tuo yhden koiran koulutus voi olla niin erikoista, ettei siihen teknikon koulutus riitä," Pauli kertoo Aputassu-lehdessä. Koulutuksen edetessä kävi selväksi, ettei koulutus ihan niin helppoa ollutkaan. "Olen kouluttanut työkseni taksinkuljettajiakin, mutta haasteellisempaa oli tuon Ransu-koiran koulutus avustajakoiraksi."
Pauli on Avustajakoirayhdistys ry:n puheenjohtaja ja yhdistyksen itsekoulutusprojektista vastaava, ja toteaa, että oma kokemus itsekouluttamisesta oli tietenkin hyvä. Nyt hän tietää omakohtaisesti, miten vaativaa koulutus voi olla.
Ransu valmistui viralliseksi avustajakoiraksi marraskuussa 2018. Se auttaa Paulia tyypillissä tehtävissä kuten tavaroiden nostamisessa, hissin tilaamisessa, valokytkinten painamisessa ja vie Paulin ulos. Niin Pauli asian ilmaisee - Ransu ulkoiluttaa häntä, ei toisin päin :)
"En osaa enää sanoa millaista olisi elämä ilman avustajakoiraa, kun olen jo 30 vuotta elänyt koirien kanssa yhdessä ja avustajakoiriakin minulla on ollut vuodesta 1996", Pauli kertoo.
Paulilla on myös ihmisavustajia, jotka auttavat häntä asioissa jotka ovat koiran työmahdollisuuksien ulkopuolella, kuten autolla ajaminen, ruoanlaitto ja suihkussa käynti.
Kuva: Hannele Rossinen
"Koira on avustaja, jonka kanssa ei tarvitse miettiä voinko pyytää tekemään tuota, koska koira tekee monesti asiat heti, kun jokin esine putoaa minulta lattialle."
Pauli, mikä on parasta Ransussa?
"Parasta Ransussa on sen kiintymys käyttäjäänsä ja innokas toimintarmo".
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Tänään tapaamme avustajakoirien kollegan, opaskoiran.
Tiedätkö, miten opas- ja avustajakoira eroavat toisistaan?
Kultainennoutaja Ferry on opaskoira ja hypokoira.
Hypokoira on nimitys koiralle, joka on koulutettu ilmaisemaan verensokerin vaihteluita. Se toimii diabetestä sairastavien apuna, ja koiralle voidaan kouluttaa erilaisia verensokerin raja-arvoja hyvinkin tarkasti käyttäjän yksilöllisen tilanteen mukaan. Eri käyttäjien hypokoirat hälyttävät siis eri asteisiin verensokerin arvoihin. (Ihan mielettömän kiehtovaa...!) Kun koira haistaa verensokerin lähestyvän kriittistä rajaa, se hälyttää tökkimällä kuonollaan, kuten kipukoirat.
Avustajakoira voi myös olla hypokoira, mutta opaskoira ei ole avustajakoira. Koulutus on erilainen ja koirilta vaaditaan myös hieman erilaisia ominaisuuksia.
Suurin ero näiden kahden hyötykoiran välillä kiteytyy tottelevaisuuteen.
Opaskoiran tulee pystyä itsenäisiin päätöksiin ja olla tarvittaessa myös tottelematon; jos se havaitsee käyttäjän valitsemalla reitillä esteen tai vaaran, on koiran ohjattava käyttäjä toista reittiä vasten annettuja ohjeita.
Avustajakoira taas ei saa kyseenalaistaa käyttäjänsä käskyjä. Sen on aina toteltava käyttäjäänsä ja oltava täysin käyttäjän hallinnassa.
Luonteissakin on eroja; avustajakoiraksi paremmin soveltuva koira on luonteeltaan opaskoiraksi soveltuvaa energisempi ja herkemmin motivoituva. Opaskoira on rauhallisempi ja usein myös fysiikaltaan suurikokoisempi. Avustajakoiralla tulee olla intoa ja energiaa toimia käyttäjänsä kanssa ja suorittaa moninaisia työtehtäviä.
(Kuvituskuva: Humphrey Muleba)
Ferryn omistaja Hely käyttää Ferryä nykyään pääsääntöisesti opaskoirana, hän parantui diabeteksestaan aikaisemmin uuden haiman ansiosta. Hely on saanut näkövamman vanhemmalla iällä ja hankki opaskoiran puolitoista vuotta sitten. Hely näkee valossa ääriviivoja mutta vamma tekee hänestä hämärässä käytännössä sokean.
Helyllä on myös henkilökohtainen avustaja, mutta hän pitää koiran etuna ehdottomasti riippumattomuutta; ihmisavustajalla on työajat, koiran kanssa voi lähteä ulos koska haluaa.
"Parasta Ferryssä on se, että uskallan nyt lähteä yksin kävelylle iltaisinkin, tai mennä yksin junaan. Koira tuonut itsenäisyyttä, ennen minulla on pitänyt aina olla joku ystävä tai perheenjäsen mukana."
Opaskoiria työskentelee Suomessa noin 200, avustajakoiria 70. Opaskoiraa haetaan oman sairaanhoitopiirin kautta, avustajakoiraa Invalidiliitolta tai sen voi mahdollisuuksien mukaan kouluttaa itse Avustajakoirayhdistyksen tuella.
Jonot opaskoiran saamiseen ovat huomattavasti lyhemmät kuin avustajakoirien kohdalla, mikä voi johtua opaskoiria kouluttavien tahojen suuremmasta määrästä ja erilaisesta rahoituksesta. Opaskoirien koulutusta ei rahoiteta lahjoituksilla vaan siitä vastaavat sairaanhoitopiirit ja vahinkovakuutusyhtiöt.
Sekä opas- että avustajakoirat tekevät arvokasta työtä. Avustajakoiratoiminta Suomessa on suurelta osin mahdollista lahjoitusvarojen ansiosta. Myös sinä voit auttaa. ❤️
Lahjoita Ferryn kollegoiden koulutuksen hyväksi.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tänään tutustumme oppilaskoira Metkaan ja avustajakoiran koulutukseen.
Tapaan koirakouluttaja Mari Kallion aurinkoisena aamuna Ylöjärven keskustassa.
Yksivuotias labradorinnoutaja Metka loikkaa terhakasti Marin auton takakontista ja seuraa meitä kuuliaisesti sisään läheiseen kahvilaan. Sillä on yllään ’Koira koulutuksessa’-liivi, eikä se kiinnitä minuun mitään huomiota. Metka tietää olevansa ”töissä”, ja se huomioi ainoastaan Marin.
Mari kouluttaa Metkaa Avustajakoirayhdistys ry:n itsekoulutusprojektin kautta.
Metka on tullut Marille 8-viikkoisena ja siirtyy tulevalle käyttäjälleen alkukoulutuksen jälkeen. Tämä ns. puolikoulutetun koiran vaihtoehto sopii sellaisille avustajakoiraa tarvitseville henkilöille, jotka eivät vammansa tai sairautensa vuoksi pysty hoitamaan ja kouluttamaan koiraa aivan pennusta lähtien
Metkan päätymisellä avustajaoppilaaksi on sympaattinen tarina; se on ostettu yhdistykselle yksityisen ihmisen syntymäpäivälahjavaroilla. Joku lahjoitti 50-vuotissyntymäpäiväksi saamansa varat avustajakoiran koulutukseen.
Metkan alkukoulutukseen kuuluu avustajakoiran perusammattitaitoon kuuluvia tehtäviä kuten vierellä kulkemista, rauhoittumista erilaisissa ympäristöissä, luopumista kiinnostavista kohteista (koira ei saa lähteä oravan tai pallon perään), pudonneiden tavaroiden nostamista sekä ovien ja laatikoiden avaamista ja sulkemista.
Kun Metka siirtyy tulevalle käyttäjälleen loppukoulutukseen, aletaan treenata käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin liittyviä taitoja.
Ennen tulevalle käyttäjälle siirtymistä koiraoppilas käy luonnetestin ja terveystarkastukset. Metka on läpäissyt jo kummatkin. Luonnetestissä testataan koiran rohkeutta ja rauhallisuutta, se ei saa mm. säikkyä kovia ja äkillisiä ääniä. Terveystarkastuksessa selvitetään mm. luuston kunto. Koiran täytyy olla aivan terve.
Koulutettavan oppilaskoiran päivän kulku riippuu koiran iästä. Ihan pienelle pennulle aletaan opettaa erilaisia ympäristöjä, kuten vilkas kaupunki, ostoskeskus, ruokakauppa, koulu, työpaikka jne. Pennun kasvettua siirrytään opettamaan erilaisia taitoja, kuten tavaroiden nostaminen, laukun kantaminen ja elintarvikkeiden poimiminen hyllystä kaupassa.
Seuraavassa vaiheessa yhdistetään ympäristö ja taidot, koiran täytyy esimerkiksi osata nostaa pudonnut lompakko ostoskeskuksen hälinässä ja tilata hissi erilaisissa paikoissa, ja pysyä vierellä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
Avustajakoirat koulutetaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla koulutustavalla. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa, että koiraa palkitaan oikeista suorituksista, jolloin haluttu käytös vahvistuu. Ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta
Oikeista suorituksista palkitaan
Metkan koulupäivä voi olla esimerkiksi tällainen:
Mari ja Metka lähtevät kaupunkiin, ja opetellaan ihmisten keskellä ja erilaisissa ympäristöissä olemista. Metka opettelee kulkemaan ostoskeskuksissa pyörätuolin rinnalla tai istutaan kahviloissa, joissa Metkan on opittava odottamaan rauhallisesti pitkiäkin aikoja.
Muita erityisiä rauhoittumista ja pitkää odottelua vaativia ympäristöjä ovat mm. työpaikkojen kokoustilat ja yliopistojen luentosalit. Metka odottelee meidänkin jutellessa ja tehdessäni haastattelua kiltisti kahvilan pöydän alla maaten. Tosin pari kertaa se nousee Marin syliä vasten kuin sanoakseen, ”Hei, minullekin vähän huomiota, kun selvästi juttelette minusta”.
Metka voi koulupäivän aikana käydä oppimassa myös ruokakaupoissa toimimista; miten nostetaan leipäpaketteja alahyllyiltä ja laitetaan ostoksia liukuhihnalle.
Metkan tulevasta käyttäjästä päätetään yhdistyksen hallituksen toimesta alkuvuodesta. Yhdistyksellä on hakijalista kuten Invalidiliitollakin, ja hakijoista valitaan se, jonka tarpeisiin Metka ominaisuuksiltaan parhaiten sopii. Koira luovutetaan käyttäjälle maksutta, ja käyttäjä vastaa koiran ylläpitokuluista.
Kun käyttäjä on valittu, koiraa aletaan totuttaa uuteen ihmiseen pikkuhiljaa; ensin se käy tulevan käyttäjän luona esimerkiksi vain päivähoidossa, kunnes siirtyy kokonaan uuteen kotiinsa. Mari jatkaa avustavana kouluttajana joka ohjaa ja tukee tulevaa käyttäjää Metkan koulutuksessa.
Metka ja uusi käyttäjä treenaavat yhdessä noin puolesta vuodesta vuoteen, ja sitten on edessä Metkan ”lopputentti” eli Invalidiliiton käyttöönottokoe. Kokeeseen mennään yhdessä käyttäjän kanssa. Koe ja vaadittavat taidot on auditoitu kansainvälisen avustajakoirajärjestön toimesta.
Kokeen läpäistyään Metka valmistuu viralliseksi avustajakoiraksi, ja sillä on lain tukema oikeus liikkua kaikkialla käyttäjänsä kanssa.
Avustajakoira ei automaattisesti säilytä statustaan koko työuransa ajan vaan sen taitoja seurataan kahden vuoden välein järjestettävillä osaamisarvioilla.
Lähdemme kahvilasta. Ajamme metsän reunaan ja Metka vapautetaan liivistään. Mari kertoo sille että se on nyt vapaalla, ja Metka pomppii innoissaan pusuttelemaan minua. Nyt se on kuin mikä tahansa leikkisä nuori koira.
Kävelemme metsässä ja Metka säntäilee onnellisena puiden keskellä.
Katselen sitä, ja mietin miten merkittävä elämäntehtävä sillä on edessään. Metka tulee mahdollistamaan jollekin liikuntarajoitteiselle helpomman elämän ja tukemaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti kenties hyvinkin kovia kokenutta ihmistä. Metkan tuleva omistaja voi kiitos nelijalkaisen avustajansa ehkä käydä yksin kaupassa, uimahallissa ja sosiaalisissa riennoissa, ja jatkaa työelämässä.
Aika mahtavia otuksia nämä koirat.
* * *
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
