Viime viikolla vilautin blogissa kuva-arvoitusta laastaroiduista jalkapohjista. Muutama lukija arvasi heti mistä oli kysymys, mutta epäilen, ettei asia ihan auennut suurimmalle osalle meistä. Tässä tulee nyt selvennys jalkapohjien arvoitukseen.
Terapiaa nukkuessasi - - - kyseessä ovat Kawase Takaran vyöhyketerapeuttiset jalkapohjalaastarit!
Mitä ne sitten oikein tekevät? Mä aloin ensimmäisenä miettimään, että mitähän minussa pitää olla vialla että saan käyttää näitä. Pakkaustekstit eivät nimittäin itse asiassa kerro, miten laastarit vaikuttavat. Mikäli ymmärrät englantia, voi nimestä Foot Detox Patch tietysti päätellä jotain, mutta minusta pakkauksessa tulisi kuitenkin olla selkeämpi ja suomenkielinen kuvaus tuotteen vaikutuksesta. Tässä siis vähän terveisiä maahantuojalle! ;)
Maahantuojan nettisivuilta sitten löysin perusteellisen kuvauksen laastarien toiminnasta. Kyseessä on japanilaisen tohtori Kawasen kehittämä menetelmä puhdistaa elimistöämme kuona-aineista. Jalkapohjalaastareissa on sekoitus vaikuttavia luonnonaineita, jotka stimuloivat lymfanestettä vapauttamaan itsestään elimistöön kertyneitä solumyrkkyjä. Verenkierto ja lymfanestekierto saavuttavat ääreispisteensä juuri jalkapohjissa. Mielenkiintoista....! Laastareita käytetään öisin, ja niiden kuuluu olla paikoillaan vähintään 8 tuntia. Täytyy sanoa, että en ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta tuotteesta.
Laastarit ovat tämän näköisiä. Yhdessä pakkauksessa on 8 tai 10 laastaria, ja niitä on tarkoitus käyttää 4-5 päivän kuurina. Laastarit ovat puhtaina valkoisia ja littanoita, mutta muuttuvat yön aikana vihertävän tai rusehtavan värisiksi ja pullistuvat imettyään itseensä kuona-aineita. Laastarien värin pitäisi muuttua yö yöltä vaaleammaksi, mikä indikoisi kuona-aineiden vähenemistä.
Voi että jännitti kun aloitin kokeilun! Poikaystävä suhtautui asiaan erittäin skeptisesti ja pelotteli, että en voi tietää mitä pahoja aineita laastareista imeytyy elimistööni. Kawase Takaran laastareilla on kuitenkin patentti Japanissa ja USAssa, joten uskon, että ne ovat läpeensä tutkittuja ja täysin turvallisia. Vaikuttavina aineina on viinietikkaa ja joukko erilaisia kasveja ja yrttejä kuten valkosipulia, anista, basilikaa ja inkivääriä.
Ensimmäisenä yönä jalkapohjissani tuntui pientä kihelmöintiä. Aamulla laastarit olivat vihertävän ruskeat. Näyttivät suoraan sanottuna aika yököttäviltä, enkä tosiaan viitsinyt ottaa aamulaastareista kuvaa blogiin. Toisena yönä kihelmöintiä ei enää tuntunut, ja laastarien väri oli vaalentunut. Kolmen viimeisen yön aikana laastarien väri ei enää muuttunut. Maahantuojan sivulla kerrotaan, että optimaalinen elimistön puhdistus on saavutettu silloin, kun laastari on käytön jälkeen lähes yhtä vaalea kuin käyttämätön laastari. Ilmeisesti minun elimistössäni on sitten paljon kuona-aineita, ja minun olisi pitänyt jatkaa käyttöä vielä pidempään.
Niin tai näin, en kovista odotuksista huolimatta voi sanoa huomanneeni laastariterapian vaikuttaneen minuun mitenkään. Laastareiden pitäisi poistaa kipua, ahdistusta ja levottomuutta ja parantaa vastustuskykyä. Minulla olisi siis ehkä pitänyt olla kipua, ahdistusta tai levottomuutta, jotta olisin kokenut konkreettisempia vaikutuksia. Tavallaan minusta kyllä tuntuu hyvältä, että elimistöni kai oikeasti puhdistui ainakin jonkun verran. Minusta ei olisi koskaan tekemään mitään mehukuureja vai mitä näitä muita puhdistusmetodeja onkaan. Olisi ollut mielenkiintoista jatkaa vielä toiset viisi yötä, ja katsoa, olisivatko laastarit vaalenneet lisää.
Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen kokeilu. Jos joku kiinnostui laastareista, niin lisätietoa saa maahantuoja Nettexin sivuilta.
Onko joku sattumalta myös kokeillut tätä metodia? Tai ylipäänsä muuta tapaa puhdistaa elimistöä?
Nyt lähdetään sitten tutustumaan luonnonkosmetiikkamerkkien hiustuotteisiin. Ensimmäisenä vuorossa Mádara, joka on suhteellisen uusi tulokas Suomen kosmetiikkamarkkinoilla.
Alkuun muutama sana luonnonkosmetiikan hiustuotteista yleisesti. Lukijoiden joukossa on varmaan hc-luomukäyttäjiä, jotka ovat huomanneet, etteivät monenkaan luonnonkosmetiikkabrändin hiustuotteet ole sertifioituja. Tämä on ihan totta ja tavallaan vähän hämmentävää. Mikäli tuote ei ole saanut sertifiointia, se tarkoittaa, ettei tuote täytä luonnonkosmetiikan laatuvaatimuksia. Monien hiustuotteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tuotteeseen on lisätty synteettisiä tai muuten vain sertifioinnin kannalta ei-sallittuja ainesosia. [Miksi näitä aineita sitten lisätään? Tietonurkka postauksen lopussa niille, jotka vielä jaksavat lukea.]
Ovatko luonnonkosmetiikkabrändien hiustuotteet sitten ylipäänsä luonnonkosmetiikkaa? Kyllä ne ovat, mutta eivät sanan puhtaimmassa merkityksessä. Vaikka tuotteisiin on lisätty joitain synteettisiä aineita, raaka-aineet ovat kuitenkin pääasiallisesti luonnosta. Useimmissa tapauksissa luonnollisia raaka-aineita on yli 90%. Silikoneja, mineraaliöljyjä ja ja SLS:ää (sodium laureth/lauryl sulfate) ei käytä mikään merkeistä.
Mádaran hiustuotevalikoimaan kuuluu kolme linjaa; Nourish & Repair kuiville ja vaurioituneille hiuksille, Colour & Shine värjätyille ja käsitellyille hiuksille ja Gloss & Vibrancy normaaleille hiuksille. Shampoot ovat sertifioituja, hoitoaineet eivät. Muotoilutuotteita ei Mádaralla ole.
Sain testattavaksi Nourish & Repair -shampoon ja hoitoaineen.
Mádaran tuotteissa on käytetty paljon baltialaisia yrttejä ja kukkia, ja tämä on huomattavissa myös tuotteiden tuoksussa. Käytän parhaillaan viittä eri Mádaran tuotetta, ja niissä on kaikissa tunnistettava madaramainen yrtti-heinätuoksu. Nourish & Repair -tuotteet sisältävät kalmojuurta, piharatamoa, takiaista, nokkosta ja kvitteniä.
Shampoo on koostumukseltaan kevyen geelimäistä lirua. (Ei täyteläistä, niinkuin mainosteksti lupailee.) Se pesee hyvin hellävaraisesti, ja sitä tarvitsee "normi"shampoota enemmän. Se vaahdottuu kuitenkin runsaasti, ja tyvi jää kahden vaahdotuksen jälkeen hieman narskuvaksi. Latvat eivät jää takkuisiksi. Shampoo oli minulla mukana myös Kreikan matkalla, missä sen mieto pesuteho kävi erityisen selväksi. Se ei kyennyt täysin puhdistamaan Ateenan saasteisen ilman likaamia hiuksiani, ja päänahka jäi jokaisen pesun jälkeen osittain likaisen tuntuiseksi. Koti-Suomessa tätä ongelmaa ei kuitenkaan enää ole ilmennyt.
Arvio: hyvä shampoo huonokuntoisille hiuksille, joihin ei käytetä paljon muotoilutuotteita. Mitä hellävaraisempi shampoo, sitä parempi kuiville ja rasittuneille hiuksille, mutta epäilen, ettei Nourish & Repair puhdista kunnolla voimakkaita hiusvahoja tai geelejä.
Hoitoaine on aivan mahtavaa! Koostumus on geelivoidemainen, ja tuntuu hiuksiin levittäessä todella liukkaalta. Ei "katoa" hiukseen niinkuin jotkut heikot hoitoaineet tekevät, vaan selvittää hiukset todella tehokkaasti. Tykkäilen kovasti! Hiukset jäävät huuhdellessa sileiksi ja selviksi.
Vaikka hoitoaine ei ole sertifioitu, mainitaan 99% raaka-aineista olevan luonnollisista lähteistä. Vaikuttavina aineina löytyy glyserolia, betaiinia, vehnäproteiinia, yksi pehmentävä rasva-alkoholi sekä yllämainitut kasviuutteet (joista ainakin nokkosella on ihan virallisestikin hiuksia hoitava funktio). Kun silmäilen inciä, en löydä kuin yhden ainesosan joka todennäköisesti on se luonnonkosmetiikan "ei-sallittu"; distearylethyl dimonium chloride. Kyseessä on antistaattinen (= hiusten sähköisyyttä vähentävä) aine.
Arvio: oikein hyvä, kevyehkö hoitoaine. Jättää hiukset kevyen ja sileän tuntuisiksi. Erittäin miellyttävä koostumus. En usko, että Nourish & Repair on ylihoitavaa normaaleillekaan hiuksille (ja nyt kun katson normaalien hiusten hoitoaineen inciä, niin siellähän on samoja vaikuttavia aineita). Suosittelen!
Mádaran tuotteita saa mm. Ruohonjuurista, Ekoloista ja valikoiduista Life-myymälöistä. Tarkka lista jälleenmyyjistä löytyy täältä. Shampoilla ja hoitoaineilla on hintaa 11,90€, ja Hyvinvoinnin Tavaratalossa Nourish & Repair -tuotteet näyttävät juuri olevan tarjouksessa 7,95€.
...
Tietonurkka:
Niin, miksi niitä synteettisiä aineita sitten pitää lisätä luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin? Sain asiaan selventävän ja loogisen vastauksen Laveralta, jonka hiustuotteet eivät myöskään ole sertifioituja. Lainaan tässä hieman tiivistäen estenomi Minna Viinikallion tekstiä:
"Hiuksiaan pesevä ja hoitava kuluttaja toivoo, että hiukset olisivat pesun jälkeen helposti kammattavat ja muotoiltavat, ne tuntuisivat pehmeiltä ja kiiltäisivät, eivätkä lentäisi sähköisinä. On jokseenkin mahdotonta valmistaa nykyaikaisiin hiustuotteisiin tottuneen kuluttajan vaatimuksia vastaavia shampoita ja hoitoaineita vain pelkistä luonnonkosmetiikan raaka-aineista. Erityisesti kemiallisesti käsitellyt hiukset jäävät usein luonnonkosmetiikkashampoon ja -hoitoaineen jälkeen vaikeasti käsiteltäviksi, takkuisiksi ja kiillottomiksi. Talvisaikaan ongelmana on hiusten jääminen sähköisiksi, sillä luonnonaineilla ei ole hiusten sähköisyyttä poistavaa ominaisuutta.
Laveran hiustuotteita kehittäessä on tehty tietoinen kompromissi, jonka haittapuolena on se, että sertifiointimahdollisuus on menetetty. Etuna taas on se, että tuotteilla saavutetaan erinomainen lopputulos sekä pesevyydessä että hoitavuudessa. Tuotteisiin on valittu joitain synteettisiä raaka-aineita, jolloin hiuksista saadaan puhdistettua tehokkaasti myös muotoilutuotteet ja hiusten kammattavuus, muotoiltavuus, kiilto ja sähköttömyys tyydyttävät vaativaakin kuluttajaa."
*Kuvat Mádaran sivulta, paitsi keskimmäinen mun oma.*
Tämä juttu on taustatietoa tulevalle hiustuotepostaussarjalle. Olen kirjoitellut blogissa laajasti luonnonkosmetiikasta, ja nyt aihepiiri laajentuu vielä luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin. Kattavasti tietoa luonnonkosmetiikannälkäisille lukijoilleni! :)
En ole kirjoitellut blogissa lainkaan hiustuotteista, koska tämä on ensisijaisesti meikkiblogi. Itsestäänselvä juttu siis. Harva täten arvaa, että hiustuotteet ovat itse asiassa olleet minulle se ensimmäinen friikahdusjuttu - ennen ensimmäistäkään kynsilakkaa, kosteusvoidepurkkia tai ripsiväriä. Hurahdin hiustenhoitoon jo alle teini-ikäisenä. Olin niin ylpeä kun sain joululahjaksi ensimmäiset omat shampooni ja hoitoaineeni - taisivat olla XZ:n Levä (!)-sarjaa. Ei haitannut vaikka ne haisivat pahalle. Minusta tuntui mielettömän aikuiselta ja hienolta saada käyttää omia puteleita! Olin tuolloin varmaan joku 10-11-vuotias.
Siitä lähtien hiustenpesutuokiot ovat olleet minulle jotain Erityistä. Tätä on vaikea kuvailla kuulostamatta ihan tärähtäneeltä. Minusta on ihanaa pestä hiuksia. Vaikka pesen ne suhteellisen usein, joka toinen päivä, se ei koskaan muutu "arjeksi". Hiustenpesu on aina hemmottelua! Rakastan nuuhkia hiustuotteiden tuoksua, analysoida vaahdon koostumusta, tunnustella miten narskuvaksi hiuspohja peseytyy ja hypistellä hoitoaineen pehmentämiä latvojani. Hoitoaineen koostumus ja tuntu hiuksissa on erittäin tärkeää.
On mielenkiintoista seurata, miten eri hoitoaineet käyttäytyvät hiuksissa. Katoaako hoitoaine hiuksen sisään vai jääkö se pinnalle liukkaaksi massaksi? Miltä hiukset tuntuvat huuhdellessa? Ovatko ne selvät, sileät vai peräti silkkiset? Tuntuvatko ne raskailta vai kevyiltä? Entä kuivuttua? Jäävätkö hiukset pehmeiksi, vai ovatko ne vain muovisen sileät? Vai peräti karheat? Ovatko ne ilmavat vai lähmäiset? Tällaisia asioita pohtii hiustuotefriikki.
Minulla on luonnostaan vaaleat ja taipuisat hiukset. Vastapestyinä ne ovat melkeinpä kiharat. Ne ovat aina olleet hyvin kuivat ja huokoiset, mikä on tyypillistä luonnonkiharille hiuksille. Hiukseni ovat ohuet, ja niihin on lähes mahdoton saada volyymia. Pidän tuotteista, jotka jättävät hiukset ilmaviksi ja pehmeiksi. Sileys on tietysti myös hyvä asia, mutta liian liukkaaksi tekevät tuotteet saavat hiukset myös lässähtämään ja näyttämään entistä ohuemmilta.
Rääkkäsin hiuksiani myös monta vuotta säännöllisillä permanenteilla, joita otin volyymin vuoksi. Kymmenisen vuotta sitten aloin myös vaalentaa tyveäni, joka on aina ollut pituuksia tummempi. Voi siis sanoa, että hiukseni ovat aikamoisen kärsineet perimän ja käsittelyjen ansiosta.
Koska halusin hiuksilleni parasta mahdollista hoitoa, aloin perehtymään hiustuotteisiin ns. pintaa syvemmältä. Olin huomannut, että kaikki kampaajien "supermahtavina tehotuotteina" myymät aineet eivät tehneetkään hiuksilleni mitään. On siis ihan hiusten ansiota, että aloin aikoinaan tutustumaan incien (eli ainesosaluetteloiden) ihmeelliseen maailmaan, ja ottamaan selvää mitä heprean kuuloiset sanat purkkien kyljessä tarkoittavat.
Ilo oli suuri, kun sain päänahan hilseilyn kuriin ymmärtäessäni, että voimakkaita kalvonmuodostajia sisältävät, ns. "ylihoitavat" shampoot eivät sovi minulle. Ja että niinkin yksinkertainen asia, kuin öljyn lisääminen hoitoaineeseen, parantaa hoitoaineen tehoa potenssiin 10.
Kaappeihin on tälle hiustuotehamsterille kertynyt sen verran purnukkaa, että olen ollut hiustuoteostolakossa vuodesta 2007. Lakko on pettänyt vain kahdesti, kun ostin jemmaan Tigin Oatmeal & Honey -hoitoaineen (kun niiden valmistus lopetetaan), ja kesällä kun ostin silkasta uteliaisuudesta paljon kehuja saaneen Mill Creekin keratiinihoitoaineen. Hiustuotteita on kaapeissa sen verran, ettei minun edelleenkään tarvitsisi ostaa yhtä ainutta shampoota tai hoitoainetta ainakaan kahteen vuoteen. Tämän vuoksi en olekaan voinut vielä vaihtaa hiustuotteita luonnonkosmetiikkaan, vaikka muiden hygieniatuotteiden osalta siirtyminen on jo tapahtunut.
Blogin kirjoitus on kuitenkin oiva tapa päästä kokeilemaan tuotteita, joita en muuten olisi vielä ostanut kahteen vuoteen. Tämä palvelee teitä lukijoita, joita mahdollisesti kiinnostaa kuulla, miten luonnonkosmetiikan tuotteet pärjäävät "tavanomaiselle" hiuskosmetiikalle. Tulen tekemään kartoituksen useimmista Suomen markkinoilla myytävistä luonnonkosmetiikan hiustuotteista. Kaikkia en tietenkään ole kokeillut, mutta listaan sarjat joka tapauksessa. Koska listaus on parasta...! ;)
Te, joita hiuspostaukset eivät kiinnosta - älkää masentuko. En kirjoita hiusjuttuja putkeen, vaan niitä ilmestyy muiden postausten lomassa. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee latvialainen merkki Mádara, josta juttua huomisessa postauksessa.
Ihonhoitohaastattelussa Mr Karkkipäivä.
Mitä ihonhoito sinulle merkitsee?
Parranajoa. Ja sitten jonkun balsamin käyttöä.
Onko ihon puhdistus ja kosteutus turhaa hössötystä?
No yleensä kyllä.
Miten niin?
Se on miehille varsin pinnallinen tapa osoittaa itselleen huolenpitoa.
Ettei ole kyse vain laiskuudesta?
Ei. En koe mitään tarvetta ihon hoitamiseen. Tosin voin myöntää käyttäneeni joskus jääpalaa silmäpusseihin krapula-aamuna. Lasketaanko se ihonhoidoksi?
Ei. Olet ihan toivoton. Ostin sinulle kerran Lumenen kasvojenkuorinnan ja se on edelleen lähes käyttämättömänä kylppärin kaapissa. Tästä on joku kolme vuotta.
No näin taisi päästä käymään. Mun iho meni siitä vaan huonoon kuntoon, tuli näppylöitä. Ihan niinkuin kosteusvoiteista.
Huokaus.
Käydäänkö teilläkin joskus vastaavia keskusteluita? Miksi miesten on niin vaikea omaksua yksinkertaista kasvojen pesua ja kosteutusta osaksi päivittäistä rutiinia? No, jos iho ei ole yhtään kuiva niin voin ehkä ymmärtää, ettei mies koe tarvitsevansa siihen mitään voidetta, mutta puhdistus olisi kyllä erittäin tärkeää. Etenkin kun miesten iho on yleensä öljyisempi kuin naisten. Olen jo luovuttanut oman mieheni suhteen ja lohduttaudun ajatuksella, että kai se naama kuitenkin puhdistuu päivittäin suihkussa.
Mr Karkkipäivän ihonhoitotuotteet. Lumenen kuorinta joutaisi varmaan jo roskiin, mutta Biothermin High Recharge -voiteen (sekin lahja minulta) mies oli peräti ottanut mukaan kesän vuoristoreissulle . "Ettei iho menisi ihan riekaleiksi ankarissa olosuhteissa." Tuubia oli kuitenkin muistettu käyttää ehkä kolme kertaa.
Tiedän, että miehekkeeni tykkää kuitenkin hemmottelusta, joten ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kosmetologille...!! Kyllä! Tällä viikolla mies vihdoin varasi käsittelyn, ja minä olin mukana hetken verran napsimassa kuvia ja kyselemässä fiiliksiä. Ymmärrettävistä syistä mies protestoi sitä vastaan, että hänestä julkaistaan jotain kauneushoitolakuvia kosmetiikkablogissa, joten käsittelin kuvat tunnistamattomiksi.
Miehen "vuosihuoltoon" kuului ihon puhdistus, timanttihionta, höyrytys, mekaaninen puhdistus, naamio ja hoitovoide. Timanttihionta kuulosti jännältä ja kiinnosti minua eniten. Kuvittelin, että kyseessä on joku tosi stydi menetelmä, mutta itse asiassa timantti kuoriikin ihoa vain hyvin kevyesti. Toimenpide näytti hauskalta. Iho käydään läpi kuin pienellä imurin suuttimella, jonka suulla on timanttirengas. Samalla kun timantti kuorii, alipaine imee mukanaan kuolleet ihosolut. Miehen mukaan hionta tuntui siltä, kuin joku imuroisi kasvoja. Se ei ollut rentouttavaa, muttei epämiellyttävääkään.
Poistuin siinä vaiheessa kun ihoa alettiin höyryttää. Haastattelin miestä illalla hoidon kulusta, ja olin vähän pettynyt kun hän sanoi ettei hoito sinänsä tuntunut kovin rentouttavalta. Mustapäiden puristelu oli kuulema kamalan kivuliasta! ^_^ Ja sen jälkeen naamio sai ihon kirvelemään. Kysyin, tuntuiko iho miehen mielestä nyt jotenkin erilaiselta, ja mies myönsi että se oli sileämpi. Ja kyllä mun sormiin ainakin tuntui huomattavasti sileämmältä! Eli jotain vaikutusta toimenpiteellä sentään oli, vaikken ilmeisesti edelleenkään onnistunut sytyttämään miehessä kipinää ihonhoitoon.
Ehkä yritän pikkuhiljaa ujuttaa saunailtoihin jotain mutanaamiorutiinia. Miehet eivät vain tajua, että ihonhoito voi olla kivaa...!
Mites teidän miehet? Löytyykö putsaria, naamarasvaa tai peräti silmänympärysvoidetta?
Kävin maanantaina luonnonkosmetiikkahoitolassa nauttimassa Dr. Hauschkan rentouttavasta kasvohoidosta. Edellisestä kosmetologivierailusta onkin kulunut jo yli 10 vuotta....! Tätä hemmotteluhetkeä ei muuten sponsoroinut Dr. Hauschka (jos joku niin kuvitteli), vaan lystin kustansi sisareni palkkiona viikottaisesta koirien hoidosta. Kiitokset siis myös chihuahua-mussukoille!
Rentouttava hoito kesti 1,5 tuntia, ja siihen kuului jalkojen kylvetys, jalkojen ja käsivarsien kevyt hieronta, ihon syväpuhdistus, kasvojen lymfastimulaatio, ampulli, naamio ihotyypin mukaan, dekoltee-niska-hartia-hieronta, päivävoide ja monilihasvenytys. Olisin varmasti nukahtanut jo jalkojen hieronnan aikana, mutta en malttanut olla kyselemättä kosmetologilta hänen urastaan, valinnasta päätyä Dr. Hauschkaan ja hänen ajatuksistaan luonnonkosmetiikasta yleensä. Olen vain niin mielettömän kiinnostunut kaikesta...! :) Kosmetologi sanoikin, että harvemmin tulee juteltua näin paljon asiakkaan kanssa hoidon aikana, kun useimmat haluavat rentoutua ja nukahtavat.
Hoidossa käytetyt tuotteet olivat minulle tuttuja jo työni kautta, mutta ihan kaikkia en ollut aikaisemmin kokeillut. Ihoni syväpuhdistettiin puhdistusvoiteella (kostean hiekan näköinen, jauhettuun mantelipohjaan tehty voide) ja ihanan lymfastimulaation jälkeen kasvoihin hierottiin Ihokuuri N:n ampulli. Hauschkalla on kaksi 28 päivän ampullikuuria; normaalin ihon (N) ja herkän ihon (S). Kuureja käytetään tehohoitona muutaman kerran vuodessa ja ne ovat erityisen hyödyllisiä siirryttäessä normikosmetiikasta Hauschkaan, kun iho on tarkoitus totuttaa rasvattomaan yöhoitoon. Hauschkalla on myös muita ihokuureja erityistarpeisiin (mm. puberteetti-iholle sekä herkästi tulehtuvalle iholle), mutta niitä myyvät vain kosmetologit.
Kuva Dr. Hauschkan sivuilta
Lymfastimulaatio oli minulle ennalta tuntematon toimenpide. Kosmetologi stimuloi ihon sidekudoksen nestekiertoa rytmisin liikkein hellävaraisten kädenkosketusten ja pehmeiden siveltimien avulla. Siveltimet tuntuivat iholla jännältä (ensin kysyinkin että "mitä sun sormille oikein tapahtui," kun en tajunnut että ne vaihtuivat siveltimiin) ja niiiiiin rentouttavalta... tässä vaiheessa oli kyllä lähellä etten lähtenyt nukkumatin matkaan, mutta uteliaisuus piti minut kuitenkin hereillä.
Lymfastimulaation jälkeen iholle levitettiin herkän ihon naamio, joka tuoksui miellyttävästi kamomillalle. Naamion vaikuttaessa kosmetologi hieroi dekoltee-alueen sekä niskan ja hartiat. Lopuksi iholle laitettiin Kevyt Ruusuvoide (light-versio klassisesta ruusuvoiteesta), ja kosmetologi venytti jalkani ja käteni niin että ne elpyivät puolentoista tunnin makoilun jälkeen.
Hoidon aikana kosmetologi ehti myös tutkia ja analysoida ihoni, ja sain kuulla että ihoni on normaali ja erittäin hyvässä kunnossa. (Jee! :)) Poskipäillä iho on ohuempaa ja suonet hieman kuultavat läpi. Juttelimme hoidon aikana ihonhoitorutiineistani, ja kerroin mm. että en itse juuri koskaan käytä naamioita, koska en koe että ihoni niistä mitenkään hyötyy. Kosmetologi oli sitä mieltä että teen aivan oikein kun kuuntelen ihoni tarpeita, ja että on turha laittaa mitään hoitotuotteita jos iho ei niitä kaipaa.
Henkilökohtainen Dr. Hauschka ihonhoito-ohjelmani näyttäisi tältä:
Olin jo aikaisemmin arvioinut itse aika hyvin minulle sopivat Hauschka-tuotteet, ja sävyttävän päivävoiteen lisäksi olenkin tykännyt eniten juuri Kevyestä Ruusuvoiteesta. Vähän harmittaa kun Hauschkalla ei ole vaahtoavaa puhdistustuotetta, joihin olen niin koukussa.
Kaikenkaikkiaan oli kyllä ihana käydä hoidossa, ja tästä pitäisi tehdä edes vuosittainen tapa. Pitäisi vaan buukata erikseen aina kaksi aikaa - yksi kyselyyn ja yksi rentoutumiseen...! ;)
On tullut vuosi täyteen siitä, kun siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Ajattelin hieman eritellä ajatuksiani aiheesta ja siitä, olenko huomannut ihossani jotain muutoksia.
Ihan näin yleisenä kommenttina totean, että luonnonkosmetiikka ei kaikenkaikkiaan tunnu mitenkään erilaiselta verrattuna "normi"kosmetiikkaan. (Poikkeuksena aurinkovoiteet, jotka todellakin ovat erilaisia.) Suurimmassa osassa tuotteista koostumukset ovat ihan samanlaisia kuin normipuolellakin. Jos järjestettäisiin sokkotesti, jossa testihenkilöt saisivat käyttää luonnonkosmetiikkaa ja normikosmetiikkaa ilman että tietäisivät kumpaa käyttävät, en usko että monikaan huomaisi eroa.
Miksi sitten käyttää luonnonkosmetiikkaa? Tätä kysymystä olen sivunnut blogissa aiemminkin, ja pääsääntöisesti valinta on eettinen ja ekologinen. Luonnonkosmetiikka valmistetaan aineista ja menetelmillä, jotka eivät kuormita luontoa. Ihmisiä viehättää myös ajatus, että luonnosta peräisin olevat aineet ovat synteettisesti tuotettuja aineita lähempänä ihon omia ainesosia, ja näin ollen turvallisempia ja hellävaraisempia kuin elimistöön mahdollisesti kertyvät kemikaalit. Itse henkilökohtaisesti koen luonnonkosmetiikan tuotteet laadukkaammiksi kuin normikosmetiikan, koska tuotteet koostuvat 100% niistä aineista, joita normikosmetiikassa käytetään pienempinä pitoisuuksina ns. tehoaineena (esim. sheavoilla, manteliöljyllä ja granaattiomenalla mainostettavat tuotteet).
En silti sano, että luonnonkosmetiikan käytöstä olisi tullut minulle sellainen asia, että noudatan sitä puritaanisesti. Kokeilu on vakuuttanut minut positiivisesti, mutta kaikkia tuotteita en tule täysin luonnonkosmetiikkaan vaihtamaan.
Yksi sellainen tuote on deodorantti. Huomasin, että kertakaikkiaan vain kaipaan antiperspiranttia. En hikoile paljon, mutta haluan mielellään pitää kainaloni niin kuivina kuin mahdollista. Laveran deodorantti ei toiminut minulla ollenkaan, enkä pitänyt hitaasti kuivuvasta koostumuksesta. Logonan Mediterran-spray pelitti paremmin, ja voisin käyttää tuotetta ihan pelkästään sen huumaavan ihanan tuoksun takia (ja käytänkin, ostan varmaan jossain vaiheessa vielä uuden), mutta kun palasin antiperspiranttiin, huomasin kuinka suuri ero sen käytöllä todella on.
Aurinkovoidetta en myöskään tule vaihtamaan luonnonkosmetiikan versioon. Tästä annoinkin jo aika hyvät perustelut kesän aurinkovoidearviossani. En pidä puuterimaisen pinnan jättävästä koostumuksesta, enkä turhan korkeista suojakertoimista. Vaikka kuinka sanotaan, ettei enää kannata käyttää alle SK15:n voiteita, niin minä pidän itsepintaisesti kiinni halustani ruskettua. En pala helposti, ja minulle riittää mainiosti puolet alhaisempi suojakerroin, millaisia mineraaleihin perustuvissa suojavoiteissa ei ole.
Sen Täydellisen Luonnonkosmetiikan Kasvoputsarin etsintä jatkuu yhä, mutta luulen, että ostan tässä välissä yhden purkin vanhaa kunnon Sebaa. Olen erittäin tarkka siitä, millaisen tunteen kasvoputsari jättää iholleni, ja kaipaan koko ajan luottotuotteideni Sebamedin ja Dermosilin kasvopesun jättämää täydellisen tasapainoista tunnetta. Ei voi mitään. Estelle & Thildin ja Laveran vaahtoavat putsarit olivat ihan ok, enkä voi väittää että ihoni olisi millään lailla ärtynyt tai jäänyt muutenkaan huonon tuntuiseksi. Ne eivät vain ole Sebamed. Mutta etsintä jatkuu. Ehkä jossain on olemassa luonnonkosmetiikan Sebamed...?
Kasvovoiteista on löytynyt monta suosikkia, kuten Dr. Hauschkan sävyttävä päivävoide ja Estelle & Thildin hajusteeton kosteusvoide, ja niiden käyttö jatkuu. Olen myös tykännyt kovasti Laverén roll on -silmänympäryshoitonesteestä. En voi kuitenkaan väittää, että olisin huomannut ihossani mitään muutoksia luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen. Ihoni ei ole pahemmin tukkiutunut normikosmetiikallakaan, poikkeuksena ne virheet kun olen erehtynyt levittämään kroppa-aurinkorasvaa kasvojen iholle.
Vartalovoiteiden kohdalla olen puolestaan huomannut selvän eron. Ennen ihoni oli aina illalla suunnilleen yhtä kuiva kuin ennen aamurasvausta, mutta luonnonkosmetiikan voiteet pitävät ihoni joustavan ja kosteutetun näköisenä aina seuraavaan suihkuun saakka. Teho selittyy luonnon öljyillä, jotka pystyvät imeytymään ihoon paremmin kuin normikosmetiikan käyttämä parafiiniöljy (pääraaka-aine useimmissa kroppatuotteissa), joka jää ihon pinnalle kalvoksi. Olen ollut aivan erityisen ihastunut Urtekramin ja Estelle & Thildin täyteläisiin voiteisiin (vaikkakin Urtekram saisi mielellään imeytyä hieman nopeammin). Näistä on todella ollut silminnähtävää hyötyä.
Suihkutuotteista minulla ei ole muuta todettavaa, kuin että puhdistavat siinä missä muutkin suihkugeelit. Voi tosin olla, että kun en enää peseydy voimakkailla synteettisillä tensideillä, on sekin osaltaan vaikuttanut suotuisasti ihoni kosteustasapainoon.
Olin ajatellut kertoa postauksessa vielä kokemuksia kesän aikana käyttöön ottamistani uusista tuotteista, mutta koska teksti on jo venähtänyt näin pitkäksi, niin jätetään seuraavaan kertaan.
On kyllä ollut erittäin mielenkiintoista tutustua projektini kautta luonnonkosmetiikkaan, ja siitä on ollut sekin hyöty että olen nyt meidän liikkeen luonnonkosmetiikkaekspertti! ^_^
Top 10 tuotteet vuoden ajalta (ei järjestyksessä):
Minulla on ollut rakkaussuhde Issey Miyaken klassiseen L'eau d'Issey -tuoksuun jo yli 15 vuotta. Tuoksu ilmestyi vuonna 1992, mutta panin sen merkille ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta myöhemmin. Olin välittömästi aivan huumaantunut tuoksusta. Olin tuolloin aivan erityisen ihastunut vesituoksuihin, ja Issey erottui joukosta hienovaraisen makealla lämmöllään. Se tuoksui kuumankostealle kesäpäivälle ja kypsälle vesimelonille. Meitä oli kaveriporukassani useampiakin jotka aina tasaisin väliajoin kävivät Sokoksella tuoksuttelemassa ja haaveilemassa L'eau d'Isseystä. Yläasteikäisenä minulla ei kuitenkaan vielä olisi ollut mitään saumaa sijoittaa hajuveteen satoja markkoja, joten jouduin ihailemaan tuoksua vain kaupan hyllyllä.
Vuodet kuluivat ja jossain vaiheessa L'eau d'Issey vähän unohtui. Käytin Givenchyn ja Calvin Kleinin vesituoksuja, ja aina välillä havahduin muistamaan että "Ainiin, se Issey pitää joskus hankkia.." Mutta en vaan tullut koskaan hankkineeksi. Muisto kostean hedelmäisestä vesituoksusta kuitenkin säilyi.
Voitte kuvitella iloni ja yllätykseni, kun Issey Miyaken ja Kenzon maahantuojan koulutuslahjana saimme L'eau d'Isseyn Eau d'Eté -kesäversion. Melkein kiljaisin riemusta. Vihdoin...! Tuoksusta on julkaistu useita eri kesäversioita, ja tämä on viime vuodelta. Ilokseni vuoden 2009 versio on hyvin uskollinen alkuperäiselle L'eau d'Isseylle, ja se on jos mahdollista vielä parempikin - lämpimämpi ja hedelmäisempi.
Koulutuksessa sain muuten hämmästyksekseni kuulla, että virallisen tuoksukuvauksen mukaan L'eau d'Isseyssä ei suinkaan tuoksu vesimeloni. Naureskelin kouluttajalle, että olen jopa töissä myynyt tuoksua vesimeloni-kuvauksella. Nenäni on edelleen vahvasti sitä mieltä, että L'eau d'Isseyssä on jotain hyvin vesimelonimaista, mutta virallisesti en saa enää niin väittää. ^_^
Olin suunnitellut (joo, mä jopa sunnittelen tällaisia..!), että käyttäisin kesällä laivalta ostamaani YSL:n Baby Dollia, mutta L'eau d'Issey Eau d'Eté syrjäytti sen nopeasti. Tässä on jotain vastustamattoman kesäistä - kostea sademetsä kohtaa auringossa kypsyneet hedelmät. Kyseessä ei ole mikään biletuoksu, vaan tästä tulee sellainen rauhallinen, lämmin olo - tekee mieli mennä niitylle makaamaan picnic-korin kanssa. Tuoksukuvauksen mukaan tässä tuoksuu lootuksen ja freesian lisäksi ruusua, päärynää ja pionia.
Edellisten vuosien kesätuoksuni on ollut Yves Rocherin Noix de Coco. Tätä tulee varmasti ostettua vielä lisääkin, kookoksen tuoksu on sen verran itsestäänselvä osa kesää.
Käytättekö te kesäisin eri tuoksua kuin talvella? Mikä on ollut tämän kesän tuoksunne?
Livet på stranden...
Tunnelmia viikonlopun rantailusta. Mariebadin rantsussa oli tällä kertaa ihmeen vähän porukkaa, ja sunnuntaina suuri osa näytti valinneen Lilla Holmenin. Minä kuitenkin tykkään kuunnella rannalla musiikkia, joten Mariebad on mun paikka! ^_^
Helleraja meni täälläkin rikki perjantaina, mutta lauantaina lämpöä oli maltilliset 24.
Rannalla mun ainoa meikki oli ruskea kynärajaus paljaalla luomella. Klo 17 siitä oli jäljellä näin paljon. Jälleen todiste siitä, miksi Urban Decayn Primer Potion olisi aina must.
Santen aurinkovoidetta on nyt tullut käytettyä enemmän, joten voisin kirjoittaa siitä jotain arviota. Incissä on veden jälkeen silikaa, alkoholia, titaanidioksidia ja sinkkioksidia, ja oliivinhedelmä- & aloemehun jälkeen vielä aluminiummagnesiumsuolaa. Jo tuosta ymmärtää, että aika jauhoisesta aineesta on kyse, vaikka tuote voidemuodossa onkin. Silika (piidioksidi), titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat kaikki jauhemaisia mineraaleja, ja aluminiummagenesiumsuola on sekin puuterimaista ainetta.
Kemisti kun en ole, niin en ihan ymmärrä mitä nuo muut jauhemaiset aineet tekevät voiteessa. Vain titaanidioksidi ja sinkkioksidi tuovat UV-suojan, ja ne varmaan jo itsessään tekevät voiteesta aika paksun. Voide levittyy notkeasti, mutta kuivuu hetkessä jättäen matan, puuterisen pinnan joten levityksen kanssa täytyy olla nopea. Kun kokeilin voidetta ensimmäistä kertaa, tein sen virheen että laitoin sitä suoraan suihkunraikkaille (= lue: kuiville) kasvoille. Alle olisi ehdottomasti pitänyt laittaa kosteusvoide! Iho veti ihan korppukuivaksi ja ihoon jäi vaaleita, jauhoisia rantuja (kuva alla). Kun voidetta levittää kosteusvoiteen päälle, on tulos paljon miellyttävämpi. Iho jää ehkä aavistuksen vaaleaksi korkean titaanidioksidipitoisuuden ansiosta, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Rasvoittuvalle iholle tällainen "jauheaurinkovoide" on varmasti ihanteellinen. Silika ja magnesiumalumiinisuola imevät iholta talia, ja mineraalit edesauttavat myös ihon mattapintaisena pysymistä. Mielettömässä helteessä iho ei tietenkään voi pysyä täysin kiillottomana, mutta kyllä mun iho on vielä tuntienkin jälkeen epätavallisen kuiva normivoiteisiin verrattuna.
Sanoisin, että tällainen jauhevoide ei kuitenkaan ole mun iholla se miellyttävin mahdollinen kokemus. Se antaa kyllä erittäin tehokkaan suojan, mutta toisaalta haluan myös ruskettua, joten käytän mieluummin kasvoilla alhaisempia suojakertoimia. Luonnonkosmetiikasta ei näytä löytyvän alle SK 15:n aurinkovoiteita. SK 20 on turhan korkea mun iholle, joka ei pala helposti. Lisäksi, ihan rehellisesti sanottuna, käytän kasvoilla mieluummin sellaista aurinkovoidetta, joka kosteuttaa jo itsessään.
Löysin kuitenkin Santen voiteelle erinomaisen käyttökohteen! Ehkä jo ihmettelittekin, mitä ihmeen ällöä tuossa ylemmässä kuvassa on. No, siinä on Santen voiteella peitetty luomi. Luomethan tulisi aina suojata auringolta erityisen tarkasti, etenkin kohollaan olevat, ja aiemmin olen laittanut muutamien luomieni päälle laastarista leikatut palat kun menen aurinkoon. Oikeasti - tässä asiassa ei voi liioitella! No, nyt keksin kuitenkin, että voin peittää luomet laastarin sijaan Santen aurinkovoiteella. Paksukin kerros kuivuu kokonaan, ja pysyy iholla vaikka kääntyilet pyyhkeelläsi. :) (Vettä en ole päässyt testaamaan, sillä en itse asiassa ole käynyt uimassa juhannuksen jälkeen. Edit. Tänään kävin, ja kesti uimisenkin!)
Mulla on täällä reissussa mukana myös pienet näytepurkit Biothermin kahdesta aurinkovoiteesta; kasvoille ja silmänympärysiholle Ja täytyy sanoa, että kesän "aurinkovoidekisassa" nämä vetivät kyllä pitemmän korren kuin Sante. Vaikka luonnonkosmetiikkaa haluankin käyttää, niin ensi kesänä taidan ostaa nämä Biothermit. Kerroinkin jo aiemmin, että käytin pitkään Clarinsin kasvoaurinkovoidetta, mutta nyt täytyy sanoa, että pidän tästä Biothermista vielä enemmän. Se ei ole yhtä täyteläistä kuin Clarins, imeytyy nopeasti ja tuntuu kevyeltä ja miellyttävältä. Ja kosteuttavalta.
Silmänympärysaurinkovoide suojakertoimella 30 on myös aivan loistava. Periaatteessa kasvovoidekin on niin ohutta, että uskaltaisin laittaa sitä silmänympäryksille, mutta sy-alue vaatii mielestäni vielä korkeamman suojakertoimen. Mulle on jo alkanut ilmestyä silmänympärysiholle pigmenttiläiskiä, joten haluan suojata ihon mahdollisimman tehokkaasti. Tietysti myös hyvät aurinkolasit kuuluvat asiaan, mutta mä joudun tunnustamaan että käytän ihan vaan jotain viiden euron halpislaseja ilman UV-filtteriä.... :/
Tänään taas rantaan! Jii-haa!
Olen jo vuosikausia ollut koukussa Yves Rocherin klassiseen Monoï-öljyyn. Se jos mikä on kesän tuoksu. Olen perinyt ihastuksen Monoï-öljyyn äidiltäni, joka on käyttänyt sitä lapsuudestani saakka. Ikäänkuin kasvoin siihen, että kesällä kuuluu tuoksua monoilta. :)
Kynsissä IsaDoran Hot Coral
Monoï, toiselta nimeltään tiaré-öljy, on paras mahdollinen kosteuttaja auringon kuivattamalle iholleni. Levitän sitä aina koko kroppaan auringonoton jälkeen. Öljy on aivan ihanaa. Se tuoksuu huumaavalta ja imeytyy ihoon nopeasti. Vaikka öljy on aika täyteläistä, voi vaatteet pukea päälle jo puolen tunnin kuluttua. Iho ei jää tahmeaksi, ja tuntuu pehmeältä ja kosteutetulta aina seuraavaan suihkuun saakka. Tuotteenhan väitetään myös syventävän rusketusta, mutta en mä nyt tiedä miten öljy siihen pystyisi...? Ehkä ruskettunut iho vaan näyttää ylipäänsä kauniimmalta syväkosteutettuna.
Löytyykö muita Monoïhin hurahtaneita? Olen kokeillut käyttää öljyä myös hiuksiin, mutta tällä tavalla en ole saanut sitä toimimaan yhtä ihanteellisesti.
En muuten näköjään saa ikinä loppuun sitä Ahvenanmaan lomapostauksen toista osaa.... Siitä tulee niin pitkä ettei kukaan varmaan jaksa edes lukea. ^_^
Mitä muuten ylipäänsä olette mieltä siitä, että blogiin on tullut vähän enemmän lifestyle-tyyppisiä postauksia..? Haluan ehdottomasti kirjoittaa pääsääntöisesti kosmetiikasta, ja mielellään julkaisisin meikkikuvia vaikka joka päivä, mutta kun inspiraatio edelleen loistaa poissaolollaan on kiva kirjoittaa jostain muusta sen sijaan että pitäisi blogitaukoa.
