Tänään haluaisin jutella minua paljon askarruttavasta ja kiinnostavasta asiasta: aurinkosuojavoiteet ja suojakertoimet.

Kaikkihan me tiedämme, että UV-säteilyltä kannattaa suojautua, vaikka haluaisikin ruskettua. UV-säteily voimistuu vuosi vuodelta, ja näin ollen myös aurinkovoiteiden suojakerroinsuositukset ovat nousseet sitä mukaa.

Minun lapsuudessani suojakertoimet kuten 4 ja 6 olivat yleisiä. Kymmentä ja viittätoista pidettiin jo korkeina, jostain 20+ puhumattakaan. SK 50 -voiteta ei kukaan käyttänyt, eikä niitä kyllä kaupoissa näkynytkään. Oletan, että niiden myynti rajoittui lähinnä apteekkeihin ja niitä myytiin tyyliin vuorikiipeilijöille tai muille extreme-urheilijoille tai ihosairauksista kärsiville.

Olen kasvanut "auringonpalvojaperheessä", jossa kesän hellepäivistä on aina otettu kaikki irti. Onneksi myös ihon suojaamisesta pidettiin aina huoli, ja olen tottunut rasvaamaan itseni aina kiireestä kantapäähän. Ihoni ruskettuu helposti, mutta jos jätän suojavoiteen laittamatta, iho kyllä palaa. Palamiselta suojaamiseen on tosin aina riittänyt matalin mahdollinen suojakerroin. Olen käyttänyt koko elämäni lähinnä SK 6:a, ja vasta viime vuonna upgreidannut "peräti" SK 10:een.

Mitä suojakertoimen luku sitten tarkoittaa? Tämä on varmaan monelle selvää, mutta kerrataan vielä. Luku ilmoittaa, kuinka kauan auringossa voi oleilla palamatta. Jos siis ihosi alkaa ilman voidetta punoittaa 20 minuutin jälkeen, tarkoittaa SK 6 tällöin, että voit olla auringossa 6 x 20 minuuttia eli kaksi tuntia palamatta.

Vaikka tämä esimerkiksi minun ihollani toimiikin, on kaava käytännössä virheellinen. Suojakertoimet määritetään kokeissa, joissa joko lasilevylle tai ihmisen iholle levitetään huomattavan paksu määrä voidetta (2mg neliösenttimetriä kohden), ja sen jälkeen mitataan kuinka suuri osa UV-säteilystä pääsee läpi tai kuinka pian iho alkaa punoittaa. "Oikeassa elämässä" kukaan ei kuitenkaan laita iholleen niin paljon voidetta. Näin ollen voiteen todellinen suojakerroin on käytännössä vain n. puolet ilmoitetusta.

Nykyään suojakertoimen minimisuositus on 15. Järkevänä pidetään SK 20-30:n käyttöä. Ja fiksuimmat verhoutuvat siihen viiteenkymppiin.

Minä en ymmärrä. Lainaan nyt suoraan ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselaa, joka on kirjoittanut auringon hyödyistä ja haitoista kirjankin. "Jos suojavoidetta levitetään ohjeen mukaan runsaasti, kukaan ei tarvitse edes tropiikissa korkeampaa suojakerrointa kuin 15. Jos suojaus tehdään hutiloiden ja pienellä voidemäärällä, ei edes SPF 50 estä palamista."

Oletan, että minun SK kutoseni on toiminut niin hyvin, koska levitän voidetta suhteellisen runsaasti (en nyt kuitenkaan varmaan tuota labrakokeen määrää) ja lisään sitä aina parin tunnin välein. Miksi siis minun pitäisi siirtyä korkeampiin kertoimiin? Miksi SK 20 suojaisi minua paremmin, kun en pala alemmallakaan? Siinä vaiheessa kun poltan itseni alle kympin SK:lla, niin siirryn varmasti korkeampiin.

Olen aivan ehdottomasti ihon huolellisen suojaamisen kannalla, mutta en vain käsitä tätä suojakerroinhysteriaa. Jos alle SK 15:n voiteet eivät turvallisesti suojaisi UVA- ja UVB-säteiltä, nehän olisi jo kielletty jonkun terveysviranomaisen taholta. Niitä kuitenkin edelleen valmistetaan ja myydään.

Seuraava ihmetyksen aiheeni liittyy myyttiin "korkea suojakerroin ei estä rusketusta." Bullshit. Tätähän hoetaan aina kaikissa aurinkosuojaa käsittelevissä artikkeleissa.

Hei, jos suojakerroin ei vaikuta ihosi päivettymiseen, silloinhan markkinoilla kannattaisi olla vain yksi korkeimman mahdollisen suojakertoimen voide. Jos kerran viidelläkympillä ruskettuisi yhtä hyvin kuin kympillä, miksi kukaan vaivautuisi käyttämään kymppiä tai mitään muutakaan? Mitä tekoa muun vahvuisilla suojavoiteilla edes olisi? Olisihan paljon käytännöllisempää levittää aamulla SK 50 ja unohtaa voiteet koko loppupäiväksi. Jos palat 20 minuutissa, viidenkympin pitäisi - puolitettunakin - antaa sinulle yli kahdeksan tunnin aurinkosuoja! (Olettaen että et kävisi uimassa tai voide ei muilla toimenpiteillä poistuisi iholtasi.)

Siis totta maar korkea suojakerroin hidastaa rusketusta. Sehän on selvä. Itse huomaan eron jo SK 8:n ja SK 15:n välillä. Olen käyttänyt kasvoillani viimeiset viisi vuotta  SK 8-voidetta, ja kokeilin ihan mielenkiinnosta yksi päivä SK 15 -voidetta. Kropalla oli SK 10. Makasin auringossa vajaa kolme tuntia. Tulos: vartalolla selvästi syventyneet rusketusrajat, kasvot -- yhtä vaaleat kuin kotoa lähtiessä. Niillä ei näkynyt edes hienointakaan punoitusta.

Jos alkaisin käyttää viittäkymppiä, olisin varmasti kesän jälkeen valkoinen kuin alabasteri. :)

Kolmas ihmetyksen aihe: suojakertoimelliset päivävoiteet vs. aurinkovoiteet.

Nykyään suojakertoimelliset päivävoiteet ovat erittäin yleisiä. SK 15 näyttäisi olevan vakiintunut kerroin tämäntyyppisissä voiteissa, mutta myös korkeampia lukuja löytyy. Kysymys kuuluu: miksi suojakertoimellinen päivävoide ei suojaa ihoa auringolta yhtä tehokkaasti kuin "oikea" aurinkovoide?

Suojakertoimellinen päivävoide ei kuulema anna riittävää suojaa vaikkapa rannalla. Miksi ei? Jos kerran SK-luvun on tarkoitus kertoa, kuinka kauan henkilö voi oleskella auringossa palamatta,  miksi se ei yhtäkkiä kosteusvoiteen kohdalla pidäkään paikkaansa? Silloinhan päivävoiteiden SK valehtelee.

Kollegani mietti, että päivävoiteen suoja on aurinkovoidetta huonompi siksi, että päivävoidetta levitetään ohuemmin kuin aurinkovoidetta. No mutta entäs jos levittäisi paksummin? Levitetäänhän aurinkovoiteitakin liian ohuesti. Miksei SK-päivävoide voisi riittää kasvoilla siinä missä aurinkovoidekin?

Jos lukijoiden joukossa on joku tämän alan guru, niin valottakaa ihmeessä tätä mysteeriä. Olen kysynyt asiasta maahantuojien koulutuksissakin, ja saanut vastaukseksi vain hämmentyneitä köhähdyksiä ja selityksiä siitä, että suojakertoimellinen päivävoide on tarkoitettu vain "city-suojaksi". Citysuoja my ass, jos purkin kyljessä on SK 15 tai SK 25, niin täytyyhän sen SK:n silloin olla aivan sama kuin vastaavat aurinkovoiteissa. Jos ei, niin silloin siinä täytyy lukea joku muu luku.

Loppuun lisään vielä, että en missään nimessä halua kannustaa ketään alentamaan suojakertoimiaan tai alkavan aliarvioida UV-säteilyn vaikutuksia. UVA ja UVB-säteet ovat huonoksi iholle, se on varma homma. Ja niiltä todella kannattaa suojautua. Mutta miksi suojakerroinbisnes on niin sekavaa? Mitä ja ketä pitäisi uskoa?

EDIT. Lauantai klo 13.01 Kiitos runsaasta keskustelusta! Jatkan kommentteihin vastailua illemmalla tai sunnuntaina, sillä nyt on lähdettävä rantaan! :)

EDIT 2. Jatkopostaus aiheeseen kera asiantuntijavastausten löytyy täältä.

Hyviä uutisia hajusteallergikoille tai tuoksuyliherkille! Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa maaliskuussa avattu pelkästään hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa myyvä nettikauppa Tuoksuton.fi.

Ajattelin jakaa linkin kanssanne, kun hajusteettomasta kosmetiikasta puhutaan mediassa aivan liian vähän. Työnikin kautta olen huomannut, että hajusteallergikoilla on oikeasti vaikeaa löytää sopivia tuotteita.

Tässä vielä linkki aiempaan postaukseeni aiheesta:

Hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa

(Sisältää hajusteettomien tuotelinjojen esittelyä ja tuotearvioita.)

Nyt olisi taas kivat messut tiedossa pääkaupunkiseutulaisille. (Ja samaan hengenvetoon totean, että miksei muualla päin Suomea juuri järjestetä tällaisia tilaisuuksia?)

Pro Luonnonkosmetiikka ry järjestää lauantaista sunnuntaihin 26.-27. maaliskuuta Luonnonkaunis-messut Finlandia-talolla Helsingissä. Messuille ei ole sisäänpääsymaksua, ja 1000 ensimmäistä kävijää saa trendikkään ekokassin joka sisältää -50% alekupongin vapaavalintaiseen kosmetiikkatuotteeseen. Messut ovat auki klo 10-16.

Messuohjelman näet tästä. Menossa mukana monet tutut sarjat kuten Dr. Hauschka, Weleda, Mádara, Lavera, Primavera, Sante, Logona, Melvita jne.

***

Heitän tähän vielä toisen luonnonkosmetiikkaan liittyvän vinkin, nimittäin Estelle & Thildin tuotteet ovat Kickseissä -20% alennuksessa vielä ensi tiistaihin saakka. Käykäähän nappaamassa vaikka se iiiihana body lotion, joka on normihintaisena vähän turhan arvokas vartalovoiteeksi (ainakin mun kukkarolle! ^_^)

Mitäs sanoisitte take away -kahvimukeissa ja kananmunakartongeissa myytävistä luxus-tuoksuista? Minä sanoin, "wow, mikä idea!" ja kiinnostuin heti ranskalaisen Honoré des Présin ekotuoksuista, kun silmiini sattui artikkeli näistä persoonallisista tuoksuista.

Honoré des Prés valmistaa hienostuneita, 100% luonnon raaka-aineista valmistettuja tuoksuja, joilla on Ecocert-sertifikaatti. Yleensä sanaa "luxus" ei liitetä ekotuoksuihin, eivätkä nämäkään mitään satojen eurojen parfyymeja ole, mutta kuitenkin selvästi ylellisempiä ja arvokkaampia kuin tavalliset ekotuoksut. 50ml Honoré des Présin eau de parfumia maksaa 80€ ja 100ml eau de toilettea 120€.

Olivia Giacobetti

Honoré des Présin tuoksunenänä toimii tunnettu ranskalainen parfymööri Olivia Giacobetti, joka on luonut tuoksuja mm. Guerlainille, Shiseidolle ja Diptyquelle. Honorélle hän on luonut kaksi tuoksukokoelmaa; vuoden 2008 Pure Extracts of Nature ja vuoden 2010 We Love New York. Lukemassani artikkelissa kerrottiin herkullisin kuvauksin raastettua porkkanaa, kookosmaitoa ja korianteria sisältävistä tuoksuista, ja pian olinkin jo googlettamassa merkin Suomen jälleenmyyjiä. Niitä en kuitenkaan löytänyt, vaan päädyin lopulta tilaamaan sample-setin ruotsalaisesta Slow Fashion House -kaupasta. Setti sisältää 3ml näytteet kaikista Honoré des Présin tuoksuista, ja maksaa kohtuulliset 25€. Minut valtasi kertakaikkiaan pakkomielle päästä tuoksuttelemaan näitä vallan erikoisilta kuulostavia, kiehtovasti brändättyjä tuoksuja!

Kerron tässä postauksessa We Love New York -kokoelman tuoksuista, jotka ovat kaikki eau de parfumeja. Jätän toisen kokoelman omaan postaukseensa.

Vamp a New York EdP

"Olivia has invented a mystical flower that is not available anywhere. With her magical talent, she has revealed the perfume of this flower thas has never been smelt before."

Ensituoksu: tuberoosa ja rommi

Sydäntuoksu: Bourbon-vanilja

Pohjatuoksu: balsamiöljyjä

Siis. Wow. Tämä oli ensimmäinen tuoksu, jonka haistoin koko sample-kitistä. Ja täytyy sanoa, että en ole tällaista tuoksua ennen haistanut. Tämä on todellakin jotain erilaista. En tiedä johtuuko se orgaanisista raaka-aineista vai onko tämä vain Giacobettille ominaista tuoksukäsialaa (kun en Giacobettin aiempia tuoksuja tunne), mutta väittäisin, että Suomen kauppojen perushajuvesihyllyiltä et ihan heti löydä tämän kaltaista tuoksua.

Tuoksu on voimakas, ja hyvin, hyvin earthy. Tähän sopii juuri tuo englannin kielen sana, en tiedä miten sen sanoisi suomeksi. Joku voisi kuvailla tuoksua jopa tunkkaiseksi. Keveä ja raikas se ei missään nimessä ole. Mikään erikoistunut tuoksunenä kun en ole, niin en tiedä, miltä tuberoosa tuoksuu, mutta kai se sitten tältä tuoksuu. Rommin ja vaniljan haistan kyllä selvästi. Tuoksusta tulee raukea olo. Se on raskas ja viettelevä. Tämä on voimakaspersoonaisen ihmisen tuoksu. Upea, uniikki, erikoinen.

Ja kuulkaas. Tämä pysyy. Toisin kuin aiemmat kokeilemani ekotuoksut, tämä on ja pysyy iholla. Melkein koko päivän. Vaatteet tuoksuvat Vamp a New Yorkille vielä monta päivää. Vamp a New York saattaa olla omaan makuuni ehkä hieman liian voimakas, mutta aina kun haistan sitä uudelleen, huomaan olevani siihen pikkuisen koukussa. Aikamoinen vamppi.

I Love Les Carottes EdP

"An inconsiderate fragrance for trendy boys and girls."

Ensituoksu: raa'at porkkanat

Sydäntuoksu: appelsiini, saksankurjenmiekka ja Bourbon-vanilja

Pohjatuoksu: patsuli ja benjoin

Tässäpä on teille tuoksuksi pullotettua porkkanaa. Ensituoksu on siskoni kiteyttämänä ummehtunut porkkanakellari. Ja se toimii! :) Oikeasti, tämä tuoksu täytyy vain haistaa, jotta sen ymmärtää. Jos Vamp a New York on persoonallinen, niin tämä on jo eksentrinen. Ei todellakaan joka liisan tuoksu. Les Carottesissa on sama, tunnistettava earthy'mäisyys kuin muissa kokoelman tuoksuissa. Se on raikkaampi kuin Vamp, ja sopii päivään. Se on kaikessa kevyessä ummehtuneisuudessaan iloinen ja pirteä. Porkkanan tuoksu sofistikoituneessa hajuvedessä on niin yllättävä, että tätä haluaa vain nuuhkia uudelleen ja uudelleen.

I Love Les Carottes on kokoelman suosikkini. Ja kenties suosikkini kaikista Honorén tuoksuista. Porkkanat muuten tulevat luomuviljelijöiltä Harlemista. :) Trés New York!

Love Coco EdP

"The ideal potion to get married in Manhattan! Just breathe the pure extract made of a spicy delicate white coconut milk challenging a coriander leaf."

Ensituoksu: korianterin lehdet ja siemenet, kookosmaito

Sydäntuoksu: tonkapapu ja Bourbon-vanilja

Pohjatuoksu: valkoinen seetri ja kookos-esanssi

Vaikka Love Cocossakin on kokoelmalle tunnusomainen, "multainen" fiilis, se on selvästi kolmikon helpoin tuoksu. Tähän voivat ihastua kaikki kookoksesta pitävät. Love Coco on lempeä cocktail kookosmaitoa, korianteria ja tonkapapua. Miellyttävä, lämmin, pehmeä. Olivia Giacobettin mukaan tuoksu sopii parhaiten käytettäväksi liberty-kuvioisen bikinin kanssa jonain aurinkoisena päivänä New Yorkin Green Parkissa. :)

Vasta jälkeenpäin bongasin Nuuh Beibe! -blogista tiedon, että Honoré des Présin tuoksuja saakin myös Suomesta. Ainakin Helsingin Yrjönkadun Nudge-liike myy Honoréta. Kertokaa ihmeessä jos tiedätte muita jälleenmyyjiä. Nudge-liikkeen nettisivu linkkaa edelleen BioNature-maahantuojan sivulle, mutta Honoré des Présiä ei mainita BioNaturen merkkien joukossa. Edit. Myös GreenLips on alkanut myydä Honoréta.

Muita linkkejä:

Honoré des Prés

Slow Fashion House

Katsokaapas tätä!

Meille näytettiin Biothermin uutuuskoulutuksessa temppu, joka vakuutti ainakin minut antioksidanttien vaikutuksesta kosmeettisissa valmisteissa. Kouluttaja halkaisi omenan, ja levitti toiselle puolikkaalle antioksidanttiseerumia. Toinen puoli jätettiin käsittelemättä. Tunnin kuluttua voitelematon omenanpuolisko oli muuttunut ruskeaksi, kun taas seerumilla käsitelty puolikas oli yhä vaalea ja tuoreen näköinen.

Mitä ovat antioksidantit? Kemiallisesti ne ovat yhdisteitä, jotka estävät toisten yhdisteiden hapettumista. Kosmetiikassa niitä käytetään säilöntäaineina, mutta myös ihoa hoitavina ainesosina. Niiden olisi tarkoitus siepata vapaita radikaaleja, ennenkuin ne ehtivät aiheuttaa ihosoluille hapettumistuhoa. Paula Begounin kirjassa on mukavan havainnollinen ja yksinkertaistettu kuva asiasta meille, jotka emme niin ymmärrä kemiallisia reaktioita.

Here's the deal: meille opetettiin kosmetiikan kemian tunnilla, että antioksidantit eivät vaikuta iholla. Ne eivät kuulema ehdi vaikuttaa, sillä ne hapettuvat itse heti, kun joutuvat kontaktiin hapen kanssa. Opettajamme oli sitä mieltä, että antioksidantit vaikuttavat elimistössämme myönteisesti ainoastaan ravinnon kautta, ja että kosmetiikassa niiden vaikutus on lähinnä säilönnällinen. Niinpä olin itse koulutukseni jälkeen hyvinkin skeptinen kaikkea antioksidanteilla mainostettavaa kohtaan.

Luettuani Paula Begounin kirjoituksen antioksidanteista, aloin hieman epäillä koulussa kuulemaani. Biotherm-kouluttajan omenatesti viimeistään vakuutti minut. Kyllä antioksidanteilla on jotain vaikutusta ihoon. Okei, eihän omena ole  sama asia kuin iho, mutta reaktio kertoo sen, että antioksidantit todella estävät hapettumisreaktioita ulkoisestikin. Toistin itse kokeen kotona, ja tulokset näette alla!

Leikkasin puolueettomasta omenasta (heh) viisi viipaletta. Sivelin yhdelle puolikkaalle Oliv'in antioksidanttivoidetta, yhdelle Aqualan L:ää ja yhdelle Weledan Mantelivoidetta. Viidennelle palalle suihkutin Oliv'in kasvovesisuihketta, jonka senkin pitäisi olla kevyesti antioksidanttinen. Aqualan L ja Mantelivoide toimivat kokeessa verrokkivoiteina. Niissä ei ole antioksidanttisia vaikutuksia. (Valitettavasti tämä ensimmäinen kuva jäi epätarkaksi, kun kuvanottohetkellä oli vielä hämärää.)

Tässä viipaleet tunnin kuluttua. Kuva puhuu puolestaan. Antioksidanttivoiteella käsitelty lohko on lähes muuttumaton, muut ovat hapettuneet rusehtaviksi.

Jos omenan pinta on säilynyt näin hyvin, niin luulisi antioksidanttien suojaavan myös ihoani? Ihohan ei luonnollisestikaan hapetu yhtä rajusti kuin omenat, mutta vapaat radikaalit ja niiden aiheuttama rappeuttava vaikutus iholle ovat fakta.

Tässä omenat velä kahden tunnin kuluttua.

Kosteussuihkeella käsitelty omena ei puolestaan selvinnyt. Tässä tuotteessa ei siis ole antioksidantteja riittävää määrää estämään hapettumisreaktiota.

Jätin omenaviipaleet pöydälle työpäivän ajaksi, ja kun palasin kotiin 9 tunnin kuluttua, olivat kaikki lohkot ruskeita. Koko päivää antioksidanttien suoja ei siis kestä, mutta todistetusti joitain tunteja kuitenkin.

Mitäs sanotte tästä testistä?

Päätinkin nyt, että teen saman testin kaikille myymälämme antioksidanteilla itseään mainostaville voiteille. Saas nähdä, minkä tehot riittävät pisimmälle!

Olen jälleen tutustunut itselleni uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin. Kyseessä on Saksassa 80-luvun alussa perustettu Primavera, joka kutsuu itseään yhdeksi luonnonkosmetiikan pioneereista. Yritys on ensimmäisten joukossa aloittanut  yhteisökaupan itsenäisten viljelijöiden kanssa ympäri maailmaa. Primavera käyttää niin paljon luomutuotettuja ainesosia kuin mahdollista, ja tuotteet on NaTrue-sertifioitu. Tällä hetkellä tuotteista 46% on saanut korkeimman mahdollisen, eli kolmen tähden NatTrue-sertifikaatin. Yritys ei myöskään testaa tuotteitaan eläimillä, eikä käytä eläimillä testattuja ainesosia tai tee kauppaa sellaisten alihankkijoiden kanssa, jotka käyttävät eläinkokeita. (Päätin nyt tuoda näitä eläinkokeettomuus-juttuja esille kun tästä oli hiljattain puhetta kommenttiboksissa.)

Sain kokeiluun näytekoot Neroli Cassis -kasvojenhoitosarjasta ja Ginger Lime -vartalonhoitosarjasta.

Neroli Cassis -sarja on tarkoitettu normaalille ja kuivalle iholle. Vaikuttavina aineina toimivat eteerinen neroliöljy, joka ravitsee kuivaa ja hilseilevää ihoa, ja mustaherukansiemenöljy, jonka rasvahapot sitovat ihoon kosteutta. Incin kärjestä löytyy jojobaöljyä, karvasmanteliöljyä, karpalon mehua ja pajunkuoriuutetta.

Kokeilusettiin kuului ohuehko Protective Lotion, täyteläinen Replenishing Cream, puhdistusemulsio sekä kasvovesi. Yleisesti totean tuotteista, että sarjan tuoksu on jotenkin vanhanaikainen, eikä niin omaa nenääni miellyttävä. Näistä tuotteista ihastuin Protective Lotioniin, ja sitä voisin ostaa itselleni. Voide imeytyy nopeasti, sopii hyvin meikin alle ja tuntuu muutenkin todella miellyttävältä. Kosteustehot riittävät näin talvellakin mainiosti minun normaalille pintakuivalle iholleni.

Paksumpi Replenishing Cream sopi omassa käytössäni yövoiteeksi. Puhdistusemulsio jätti kasvoille kevyesti rasvaisen jälkitunteen, eli sopii selvästi kuivalle iholle. Kasvovesi tuntuu hyvältä peruskamalta, ei jätä iholle mitään jäännettä ja hoitaa hommansa. :)

Ginger Lime eli inkivääri-lime -sarjan tuoksu on sekin jotenkin ei-moderni, tosin kuitenkin ihan miellyttävä. Käsivoiteessa se toimii parhaiten ja on mukavan pirteä. Tuoksu on voimakas, ja töissäkin esimies aina huomauttaa että "nyt sulla on taas sitä inkiväärikäsivoidetta!" kun tulen kädet rasvattuna tauolta. Käsivoide onkin näistä suosikkini, ja se kulkee mukana käsilaukussa. Imeytyy nopeasti eikä jätä iholle tahmeaa tai kalvomaista tunnetta.

Suihkugeeli vaahtoaa runsaasti ja on mukavan tuntuinen. Fuidimaisesta vartalovoiteesta en taas niin tykännyt, sillä pidän itse enemmän täyteläisemmistä vartalovoiteista. Minusta tuntuu, että joudun annostelemaan näitä ohuempia enemmän, ja tämäkin 30 ml:n kokeilupullo riitti ehkä viiteen rasvauskertaan. Jos pidät Dr. Hauschkan vartalovoiteiden koostumuksesta, pidät tästäkin.

Primavera vaikuttaa kokonaisuutena mielenkiintoiselta ja luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen arvoille omistautuneelta yritykseltä, joskin profiililtaan hieman vanhanaikaiselta. Tuotelinjat ovat yksinkertaiset, ja esimerkiksi kasvojen kosteusvoiteita on vain neljä. Merkin kotisivut ovat mielestäni erityisen laadukkaat ja antavat selkeästi ja kattavasti tietoa niin luomuviljelijäkumppaneista kuin tuotteissa käytetyistä ainesosista ja sertifioinneistakin.

Primaveraa myy Suomessa ainakin Ruusupuu-nettikauppa, ja muut jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Suuri tuoksupostaus, osa 2. Sopivaa sunnuntailuettavaa. :)

Ensimmäisen osan tavoin myös täältä löytyy Mr. Karkkipäivän spontaanit kommentit kustakin tuoksusta. Tuoksuttelu suoritettiin muuten romanttisesti illallisen lomassa. ^_^ "Kultaseni, ottaisitko toisen lasin viiniä?" "Kiitos rakas, mutta haistatko nyt vielä tämän hajuveden. Enää viisi jäljellä."

Escada Island Kiss Edt. Tähän tuoksuun liittyy sellainen mukava muisto, että se on ensimmäinen lahja jonka olen koskaan saanut Mr. Karkkipäivältä. Olin kesällä 2004 aivan hulluna tähän tuoksuun, mutta sen jälkeen en ole sitä juuri enää käyttänyt. Nykyään pidän Escadan kausituoksuja aivan liian imelinä makuuni.

Mr. Karkkipäivä sanoo: tutun tuoksuinen. Voimakas mutta raikas, tulee mieleen sitrushedelmä.

Acorelle Lotus Bamboo Eau fraîche. Tämä on nyt sitten sertifioitu ekotuoksu! Kyllä, tuoksujakin sertifioidaan. :) Lotus Bamboossa tuoksuvat sitruuna, bergamotti, minttu, appelsiinipuunkukka ja orvokki. Cocktail kuulostaa ihanalta, mutta tämä ei ole minun tyyppiseni tuoksu. Voisin käyttää tätä kuntosalin jälkeen.

Mr. Karkkipäivä sanoo: erikoinen, tulee mieleen toimisto. Hädin tuskin haistettavissa. Tästä voisi sanoa ristiriitaisesti, että tuoksu on sekä raikas että tunkkainen. Tulee mieleen Mynthon-mainoksen hönkäisevä jääkarhu.

Sain Lotus Bamboon lisäksi testiin 2ml:n minituoksuja sisältävän pakkauksen, ja näiden joukosta löytyi sellaisia joista todella tykkäsin. Ikävä kyllä pulloihin ei oltu merkitty, mitä tuoksua mikin sisälsi, joten en harmikseni pystynyt enää pakkauksesta irrottamisen jälkeen tunnistamaan, mikä oli mikä. Ekotuoksuista on todettava, että ne eivät kestä iholla juuri lainkaan. EdP-vahvuiset tuoksut kestävät jonkun aikaa, mutta Eau fraîche ei edes tuntia. Kysyin tästä maahantuojalta, joka sanoi ettei sertifioituihin tuotteisiin voida lisätä niitä tuoksun kestävyyteen vaikuttavia aineita, joita tavallisissa tuoksuissa on.

Dior Miss Dior Chérie EdT. Viime vuonna uudistetussa Miss Dior Chérie Edt:ssa tuoksuu mansikka, makea appelsiini ja appelsiinipuunkukka. Hyvin erilainen tuoksu minun kokoelmassani, eikä tavallaan yhtään "sannimainen". Sain tämän myyntikilpailun palkkiona, enkä aluksi juurikaan pitänyt tästä. Sitten tuoksu alkoi kuitenkin pikkuhiljaa aueta, ja nyt tykkään siitä kovasti. Tuoksu on raikas, ja mansikan makeus paljastuu ikäänkuin vaivihkaa sitruksen sävyjen ja nerolin keskeltä. Pullo on mielestäni erittäin kaunis, se sopisi sisustuselementiksi jollekin hienolle yöpöydälle.

Mr. Karkkipäivä sanoo: vielä voimakkaamman tuoksuinen kuin edellinen [joka oli Issey Miyaken Eau d'Eté]. Jos joku tulee tämän kanssa vastaan, niin tulee vettä silmistä ja kirvelee.

Rochas Tocade EdT. Tällä tuoksulla on muistorikas historia, sillä tämä on - uskokaa tai älkää - ensimmäinen "hieno" tuoksu jonka omilla rahoillani ostin! (Tätä ennen olin käyttänyt vain Yves Rocheria.) Ostin Tocaden Heathrow'n lentokentältä syksyllä 1995. Tuoksu on siis 15 vuotta vanha! Aivan varmasti tuoksu on muuttunut jonkun verran alkuperäisestä, mutta se ei ole pilaantunut.

Tocade on todellakin ollut hämmentävä hankinta 16-vuotiaalle; erittäin täyteläinen, huumaavan makea ja lämmin, ehdottomasti aikuisen naisen tuoksu. Tuoksu on kuin sekoitus paahdettua sokeria, vaniljaa ja ruusua. Voimakkaassa makeudessaankin se on kuitenkin puuterinen ja pehmeä. En ole käyttänyt tuoksua varmasti kymmeneen vuoteen, mutta ihan kiitos tämän postauksen, minulla ja Tocadella on nyt meneillään uusi romanssi :) Olen käyttänyt tuoksua päivittäin, ja se sopii marraskuun viimaan ja edessä häämöttävään jouluun aivan täydellisesti.

Mr. Karkkipäivä sanoo: lämmin ja lempeä, hellä, tämän vieressä olisi mukava nukkua. Tulee mieleen veneen veistämö ja joku puinen tuoksu.

Prada Eau de Parfum Tendre. Toinen tuoksulahja, jonka olen saanut Mr. Karkkipäivältä yhteisen taipaleemme aikana. Tämän tuoksun herra osti ihan oman mieltymyksensä perusteella, ja sanoisin, että valinta oli mielenkiintoinen ja aika erikoinenkin. Tendre on sofistikoitunut, kevyen itämainen tuoksu. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan Tendressä tuoksuvat mandariini, sitruuna, neroli ja bergamotti, ja sydäntuoksussa teenlehdet, kardemumma, vetiver ja jasmiini. Olen käyttänyt tuoksua harvoin, sillä en koe sitä täysin omakseni. Se on jotenkin liian hienostunut minulle.

Ja nyt pullon suihkemekanismi on mennyt rikki. :(

Yves Rocher Pur Désir de Mimosa EdT. Halvan ja harmittoman tuoksuinen, mutta niin miellyttävä! Tämä oli pitkään arkituoksuni. Tavallaan Mimosa on ihan liian pliisu ollakseen Sannia, mutta jotain ihanan "turvallista" tässä vain on.

Mr. Karkkipäivä sanoo: ensinuuhkaisulta tästä tulee mieleen WC-raikastin ja spearmint-purukumi.

Kenzo L'Eau Par Kenzo Eau Indigo EdT. Mausteinen, erikoinen tuoksu. Indigossa tuoksuu bergamotti, mandariini, sambac-jasmiini, ylang-ylang ja tonka-papu. Yhtäkään näistä en tosin itse pysty tuoksussa erottamaan. Pidän perus-L'Eau Par Kenzosta hurjasti, mutta Indigo-versiossa on jotain....no, erikoista. Ei se huonokaan ole, ja tykkäsin ihan käyttää tätä syksyllä, mutta itse en tätä ostaisi. Sain pienen käsilaukkukoon Kenzon koulutuksesta.

Mr. Karkkipäivä sanoo: hyvin outo, tunkkainen ja ummehtunut tuoksu, tulee mieleen pesukemikaali. En pidä tästä. [nuuhkaisee hetken kuluttua uudestaan] Nyt tämä tuoksuu ihan vanhentuneelta paperipinolta.

Dior Hypnotic Poison Eau Sensuelle EdT. Uusi, aavistuksen kevyempi ja kukkaisempi versio alkuperäisestä Hypnotic Poisonista. Diorin tuoksunenä Francois Demanchy halusi kuulema luoda "vaniljaorkideatuoksun". Minusta Eau Sensuelle tuoksuu erittäin tunnistettavasti Hypnotic Poisonille, ja voisin melkein sekoittaa tuoksut keskenään. Ehkäpä Sensuelle on hieman kevyempi ja siitä puuttuu alkuperäisen Hypnoticin raskas karvasmanteli. Sain tuoksun koulutuksesta, mutta olisin varmasti ostanut tämän joka tapauksessa.

Mr. Karkkipäivä sanoo: ei mitään, sillä pakkausta ei ole vielä avattu.

Givenchy Organza Indécence EdP. Puinen, mausteinen, lämmin, sensuelli tuoksu. Rommia, vaniljaa, kanelia, jacaranda-puuta. Indécence kuuluu kokoelmassani samalle tuoksuosastolle Hypnotic Poisonin, Tocaden ja Amor Amor Elixirin kanssa.

Mr. Karkkipäivä sanoo: tuoksuu tervalta. Ihan miellyttävä.

Yves Rocher Cèdre Bleu Eau de cologne. Ostin tämän kerran mielijohteesta, kun kaipasin jotain oikein puista tuoksua. Rakastan seetriä, ja tässähän sitä on. Tuoksu ei ole millään lailla hienostunut, mutta pidän sen suoraviivaisuudesta. Tässä on seetriä yhdistettynä raikkaisiin tuoksuelementteihin. Ja yllättävää kyllä, tämä tuoksu kestää iholla todella hyvin, vaikka on vain cologne.

Mr. Karkkipäivä sanoo: tuoksuu uudelta kumisaappaalta ja tervatulta puuveneeltä. Mielenkiintoinen tuoksu.

***

Tuoksujen maailma on niiiiin mielenkiintoinen! Voisin kirjoittaa tuoksujen tuomista mielikuvista ja muistoista vaikka kuinka pitkän eepoksen. Tiesittehän, että tuoksu- ja hajumuisti on ihmisen parhaita muistiaisteja? Tuoksut jättävät pysyvän jäljen muistiimme, ja tietyn tuoksun uudelleen haistaminen voi palauttaa mieleen asioita, ihmisiä ja hetkiä vaikka vuosikymmenten takaa. Minusta se on aivan fantastista! Käytän tätä hyväkseni esimerkiksi lomamatkoilla, joille pyrin valitsemaan jonkun uuden tuoksun jota en jo mielessäni yhdistä johonkin muuhun. Sitten loman jälkeen, aina kun nuuhkaisen tätä tuoksua, palaan mielessäni New Yorkin kaduille, Kreikan rannoille tai Köpiksen kahviloihin....

No nyt ei kyseessä ole mikään "Miss Luomu", vaan herkullista herkumpi luonnonkosmetiikan vartalonhoitosarja nimeltään Anne Lind. Jos jotkut ekokosmetiikan pakkaukset kärsivät hieman epätrendikkäästä ulkonäöstä, niin Anne Lindiä ei tästä ainakaan voi syyttää. Vai mitä sanotte näistä hedelmäisistä kropan hoitajista?

Anne Lindin tuotteilla on BDIH-sertifikaatti. Tällaisia herkkuja katsellessa tuntuu ihanalta ajatella, että tuoksut ovat 100% luonnollisia!

Minulla on Anne Lindiltä Sitruunaruoho-suihkugeeli ja -vartalovoide. Tai oli, sillä puristin juuri voiteesta viimeiset pisarat. Vartalovoide on täyteläistä ja nopeasti imeytyvää. Voide muistutti minusta niin koostumuksensa kuin tuoksunsa puolesta Laveran BodySpa-vartalovoidetta, jota minulla on ollut verbenan tuoksuisena.

Nyt yritän parhaillaan arpoa, minkä tuoksuisia settejä tilaisin joululahjaksi (ja itsellenikin). Ecodeal-nettikaupassa myydään Anne Lind -duoja (vartaloemulsio + suihkugeeli, kummatkin 150ml) hintaan 14,90€. Ottaisinko mansikan, maito & hunajan vai eksoottisen guaranan.... Vai kenties pirteän mustaherukan? Rakastan mustaherukkaa, luulen että tuo setti lähtee mulle itselle! ^_^

Anne Lindiä myydään myös ainakin Ruohonjuurissa, ja sielläkin olen silloin tällöin nähnyt hyviä Lind-tarjouksia.

Karuimpaankin kerrostalokylppäriin voi taikoa ihanan spa-tunnelman. Näin päätin sunnuntaina, ja järjestin minulle ja miehelle rentouttavan hemmottelutuokion meidän yleensä täysin kaoottiseen kylpyhuoneeseen.

Kylppäri näyttää normaalisti kaikkea muuta kuin kutsuvalta - hyvä jos sinne sekaan mahtuu kuivuvien pyykkien ja erinäisten siivoussankojen ja pyykkikorien joukkoon. Saunan lauteetkin ovat yleensä säilytystilana, mikä taitaa olla tuttu kuvio monelle pienessä asunnossa asuvalle.

Sunnuntaina kuskasin kaikki rojut ulos saunasta ja tyhjensin pesutilan kaikesta ylimääräisestä. Tilalle kynttilöitä, kosmetiikkaa ja viinilasilliset. Taustalle sopivaa musiikkia ja valot sammuksiin - ja tunnelma on valmis.

Kaapeista kaivettiin naamioita ja kylpysuolarakeita. Ja kyllä - käyttöön pääsi myös Mr. Karkkipäivän hyljeksimä kasvokuorinta!

Tein itselleni cola-punaviinisekoituksen, jonka maku muistutti yllättäen glögiä. Pianhan se glögikausi alkaakin...! Mies ei viiniinsä kolaa huolinut. ^_^

Tykkään Lumenen Turvenaamiosta kovasti, mutta sen käyttö vain aina unohtuu, kun en ole "naamioihmisiä". Dermosilin Vadelmanaamiota en ole montaa kertaa käyttänyt, niin kuin en myöskään Weledan Iiris-naamiota. Mutta sunnuntaina molemmat pääsivät käyttöön. Lasissa on Laveran maitohunajakylpyrakeita, joita käytämme ammeen puutteessa jalkakylpyyn.

Oikeanlainen musiikki luo tunnelman... Airin Walkie Talkie on ikisuosikkejani eikä levyyn kyllästy koskaan. Sopii täydellisesti rentoihin koti-iltoihin.

Turvenaamio-otus.

Spa-ilta oli oivallinen hetki korkata Essential Caren Coconut Candy Scrub. Tämä sokerinen vartalokuorinta tuoksuu niin herkulta, että pystyin vain vaivoin vastustamaan halua ohjata mönjä ihon sijaan suuhuni.... ^_^

Kuorinta on kookosöljypohjainen ja jättää ihon todella pehmeän - ja öljyisen - tuntuiseksi. Öljy kuitenkin imeytyy nopeasti eikä iho ole pyyhekuivauksen jälkeen tahmea. Vartalovoiteenkin voi skipata, sillä kookosöljy ja sheavoi ovat jo huolehtineet kosteutuksesta. :)

Mieskin sai kasvoilleen naamion, "miehekkäästi" vadelma-sellaisen. :)

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut yhtä rentouttavaa iltaa kuin sunnuntaina, eikä siihen juuri muuta tarvittu kuin sauna, kynttilöitä ja tuoksuvaa ihonhoitoa.  Ja no, tietysti kylpyhuoneen siivous. :) Kun istuin hämärässä jalat hunajamaidolta tuoksuvassa kylpyastiassa, kynttilät saunan lämmössä lepattaen, minusta tuntui kuin olisin jossain ihan muualla kuin kotona. Koko kylpyhuone tuoksui ihanasti kookokselta ja hunajalta, ja mieli oli täydellisen rauhoittunut.

Suosittelen kylpyläiltoja muillekin, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksikaan ahtaan ja sotkuisen kylppärinsä muuttamista koti-spa'ksi. :)