Rakastan tilastoja.
Blogin kävijätilastot kuuluvat luonnollisestikin kannaltani kiinnostavimpiin, ja tiirailen niitä säännöllisesti. Välillä näkee poikkeuksellisia ja yllättäviäkin kävijäpiikkejä vanhoissa postauksissa, mistä voi päätellä, että postaus on linkitetty jonnekin ja siitä todennäköisesti käydään parhaillaan jossain keskustelua.
Tämän vuoden klikatuimmat Karkkipäivän sivut ja postaukset ovat tässä:
Klikatuin postaus on Proteiinirahka :) Piikki normaalissa kävijävirrassa on melkoinen:
Tulen hihittelemään tälle varmaan vielä monet vuodet. Niin hassua. Hetken mielijohteesta kauppareissun jälkeen puolessa tunnissa väännetty avautuminen muodostui koko blogin historian luetuimmaksi jutuksi :D Bloggailu on tosiaan täysin arvaamatonta hommaa. Koskaan ei voi tietää mikä herättää vastakaikua.
Tilastossa huomioni kiinnitti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistun Tehokkaat, kotikutoiset kuorinnat -postauksen sijoitus. Näistä kuorinnoista kaikesta päätellen jutskaillaan jossain ahkerasti. Postaus ei saanut näin paljon lukukertoja edes julkaisuaan seuranneena vuonna. Tunnustaako joku linkittäneensä Kuorinta-jutun jonnekin? :D Ihan vain uteliaisuutta olisi hauska tietää missä siitä puhutaan. :)
Joulupötsi-postaus on pysytellyt sekin julkaisustaan lähtien joka kuukauden luetuimmissa. Mielenkiintoista. Tässäkin kuussa se on kiinnostanut teitä enemmän kuin esimerkiksi mun halpis-vinkit Sveitsiin ;D No, voisin toiveikkaasti päätellä, että ihmiset ovat saaneet postauksesta ja siihen liittyneestä sarjasta hyötyä ja siksi siihen palataan uudelleen ja uudelleen.
Kun kerran kotitekoiset kuorinnat näyttävät kiinnostavan, niin alleviivaampa jälleen kerran kahvinporokuorinnan ylivertaisuutta.
Jos en saisi blogin kautta vartalokuorintoja testiin, en rehellisesti enää kaupan kuorintoja käyttäisikään. Suihkugeeliin sekoitetut kahvinporot tuovat niin supersileän ihon että en näe mitään järkeä ostaa erikseen purkkiin pakattua valmiskuorintaa. Kahvinporot etenkin ruokaöljyyn sekoitettuna ovat mitä puhtainta luonnonkosmetiikkaa ilman minkäänlaisia lisäaineita. Niillä saan paljon sileämmän ja pehmeämmän ihon kuin millään muulla tuotteella.
Kahvinporot ovat samalla tajuttoman tehokas mutta hellävarainen kuorinta-aine (kahvinporot eivät ole muodoltaan teräviä eivätkä raasta ihoa niinkuin jotkut murskattuihin siemeniin tai hedelmänkiviin pohjautuvat kuorinnat saattavat tehdä).
Jos et ole vielä kokeillut, mitä enää odotat :)
No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)
Ja pöksyt!
Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.
Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.
Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.
Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.
Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)
Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.
Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)
Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!
En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)
"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"
"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."
Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)
Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.
Vaikka vain itseä :)
(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)
Viesti vastaanotettu 15.7.2015 kello 16.12
Lähettäjä: ICE Äiti
"Tiedän että oot matkalla, mutta silti kaksi tyhmää kysymystä jos sallit: Käytetäänkö hiusnaamiota ennen vai jälkeen shampoopesun? Kosteaan tukkaan 5 min? Ja meinaako 48 h merkintä dödössä että sitä tarvii käyttää vain joka toinen päivä?! Mukavaa reissua!"
Viesti lähetetty 15.7.2015 kello 16.28
Lähettäjä: Sanni
"Sun viestit on ihan kuin jostain komediasarjasta. Hiusnaamiota käytetään useimmiten shampoopesun jälkeen, joskus ennen shampoota jos ohjeissa lukee niin, mutta se on harvinaisempaa. 48 h -dödöt tosiaan lupaavat että antiperspiroiva aine kestää iholla 48 h, mutta käytännössä tuo ei juuri toteudu kun useimmat ihmiset kuitenkin pesevät vähintään kainalonsa (ja sen myötä dödön) päivittäin. Terkut Gornergratilta 3100 m korkeudesta!"
Viesti vastaanotettu 15.7.2015 kello 16.35
Lähettäjä: ICE Äiti
"Kiitos! Tiedän olevani hupaisa. Yves R:n hiusnaamiossa ei ole MITÄÄN ohjeita. Miksihän ylipäänsä näitä 48 h dödöjä tehdään. Onko siellä kaunis sää? Täällä kylmyys jatkuu".
Gornergrat, keskiviikko 15.7.2015
.
Mikä on hassuin mieleenjäänyt tekstari jonka olette saaneet vanhemmiltanne? :)
Minä saan äidiltäni lähes viikottain tämän kaltaisia viestejä. Viimeksi kysyttiin miten kännykästä saa automaattisen tekstinsyötön pois... <3
Katsoin eilen illalla pitkästä aikaa yhden suosikkielokuvistani, Vertigon. Teki melkein mieli pausettaa elokuva ja jäädä tuijottamaan Kim Novakin kasvoja. Olen aina pitänyt Hitchcockin klassisia vaalean viileitä kaunottaria upeina, mutta nyt jouduin aivan erityisesti Kim Novakin auran valtaan.
Novak on kaunis, mutta hänessä ei tavallaan ole mitään "erityistä". Hänen piirteensä ovat klassiset, mutta hän ei säteile samanlaista vetovoimaa ja persoonallisuutta kuin esimerkiksi Marilyn Monroe ja Sophia Loren. Viileä eteerisyyskään ei yllä Greta Garbon tasolle.
Novakin kävellessä ruutuun ensimmäisessä kohtauksessaan vaikutelma on jopa pliisu.
Mutta elokuvan kuluessa Novakin eleetön kauneus alkaa valloittaa. Huomasin olevani ihan hänen pauloissaan.
Esteetikkona minusta on aina kiehtovaa miettiä, mikä on kaunista ja mikä vetoaa. Vaikka Novakin tapauksessa kyseessä on ainakin länsimaisen kauneusihanteen standardeilla mitattuna kiistatta kaunis, "matemaattisesti oikeat", harmoniset mittasuhteet omaava kaunotar, ei kauneutta tai sen kokemusta useimmiten voi mitata millään parametreillä.
Henkilöön liittyvä kauneus on myös näkymätöntä; kaikkea ei voi määritellä fyysisillä ominaisuuksilla. Kauneus on persoonallisuutta, olemusta, tapaa viestiä, liikkua. Tai jotain vieläkin vaikeammin määriteltävää. Auraa.
Image by © Sunset Boulevard/Corbis
Novakissa yhdistyy ujo, naapurintyttömäinen "nöpö-söpöisyys" sekä kohtalokas, hieman salaperäinen ja naisellinen olemus. Hän on samalla viaton tyttö ja vastustamaton viettelijätär. Kaiken aikaa etäinen ja viileä.
Kenties elokuvahistorian onni että rooliin alunperin kaavailtu Vera Miles joutui vetäytymään elokuvasta tultuaan raskaaksi. Niin unohtumaton on Novakin suoritus. Ei ehkä ensisijaisesti näyttelijäntaitojen kannalta, mutta se olemus. Eeppistä.
Vertigo jäi Novakin uran kohokohdaksi. Hänen uransa lähti laskuun pian Vertigon jälkeen, mutta (ehkä juuri kiitos Hitchcockin ja Vertigon), Novakin tähti on jäänyt hohtamaan elokuvahistorian taivaalle tunnetuimpien kaunotarten joukkoon. Hän muuten elää edelleen ja asuu Oregonissa Yhdysvalloissa.
Yhtä asiaa en voinut olla ihmettelemättä. Novakin kulmakarvat.
Tiedätte ilmaisun "lakupötkökulmakarvat", jota ei suinkaan käytetä imartelevissa yhteyksissä.
Novakille on meikattu Vertigoon juuri sellaiset kulmakarvat. Tasapaksut kaaret ilman kulmaa. Sävykään ei ehkä ole se onnistunein.
Kulmakarvat kiinnittivät huomioni jokaisessa kohtauksessa jossa Novak oli mukana.
Lopulta jäin miettimään, olivatko jopa nuo erikoiset kulmakarvat osa Novakin viehätystä elokuvassa... Riitelevä yksityiskohta muuten niin harmonisissa kasvoissa... Kaikkea sitä ihminen mietiskelee.
*
Kim Novakin inspiroimana haluan kirjoittaa muutamasta kauneusidolistani.
Kiinnitän paljon huomiota niin mies- kuin naiskauneuteen, ja tykkään kommentoida vuolaasti kun kohtaan jotain kaunista. (Toisaalta - mitäpä minä en tykkäisi kommentoida... :))
Nuoruusvuosieni ehdottomasti suurin kauneusidoli oli Romy Schneider.
Kuva: FC Gundlagh Hamburg
Kun Novakin yhteydessä kirjoitin, ettei hänessä ole "mitään erityistä", niin muiden kauneusidolieni kohdalla voin paremmin selittää mitä tarkoitin.
Schneiderissa on "erityistä". Hän on huumaavan kaunis, mutta ei samalla lailla klassisessa mielessä kuin esimerkiksi Hitchcock-vaaleaveriköt. Kaukana toisistaan sijaitsevat silmät ja kulmakarvat rikkovat miellyttävän persoonallisella tavalla kasvojen harmoniaa.
Ja entäs hymy...
Jos Schneiderin hymy ei sulata sydämiä, niin en tiedä mikä sitten. <3 Oih! Mikä säteily, tulee lämmin ja iloinen olo jo pelkkää kuvaa katsomalla. Aivan mieletön karisma. Mutta ei kovalla ja temperamenttisella tavalla, mihin 'karisma' yleensä yhdistetään - tai ainakin itse yhdistän. Schneiderin karisma on pehmeää ja valloittavaa. Keisarinna Sissi -elokuvissa hän oli suloisuuden ruumiillistuma.
Näin vuosia sitten Wienissä upean retrospektiivisen näyttelyn Romy Schneiderin elämästä. Se oli yksi vaikuttavimpia näyttelyitä mitä olen nähnyt. Valtavan laaja valokuva- ja videoaineisto esitteli Schneiderin uraa ja elämää Sissi-vuosien viattomuudesta aikuiselämän vaihtelevaan uramenestykseen, yksityiselämän karikoihin ja eroottisiin filmikokeiluihin. Näyttelyn jälkeen Schneider sai ihan uuden ulottuvuuden ja kiehtoi minua entistä enemmän.
Kuva 1 / Kuva 2 Steven Meisel
Vähän vanhempana teininä ja varhais-parikymppisenä merkittävin kauneusidolini oli 90-luvun tunnetuimpiin supermalleihin kuuluva Linda Evangelista. En tiedä tarvitseeko häntä edes esitellä. :)
Lindassa upeinta on hänen muuntautumiskykynsä, hänet tunnettiinkin muotimaailman kameleonttina. Linda saattoi näyttää täysin androgyyniltä poikatytöltä tai supernaiselliselta viettelijättäreltä. Ja ne hiustyylit... Ne vaihtuivat, ja aina Linda näytti yhtä tyrmäävältä; tumma kiharapilvi, lyhyt vaalea, kirkkaanpunainen polkka...
On muuten mielenkiintoista, miten tietyssä iässä on tärkeää ihailla. Ihailu ja idolit kuuluvat murrosikään, mutta miksi...? Koska nuori ihminen on epävarma itsestään ja ihailtava kohde edustaa roolimallia, jotain johon pyrkiä..? Romanttinen ihailu on tietysti asia erikseen (oi, Donnie Wahlberg...!), mutta entä ei-romanttinen..? En ainakaan tietoisesti toivonut itse jonain päivänä näyttäväni Linda Evangelistalta (heh, fat chance..), mutta halusin ympäröidä itseni hänen kauneudellaan. Huoneeni seinät olivat täynnä kuvia Lindasta ja muistan ostaneeni jonkun lehden Lindalle omistetun erikoisnumeronkin. Minusta oli vain upeaa katsoa jotain niin mielestäni täydellisen kaunista ja kuvauksellista ihmistä.
Kuva: Lorenzo Agius
Kolmas suuri (kauneus)idolini on Björk. Ihailu ei rajoitu pelkästään ulkoisiin ansioihin, vaan rakastan myös Björkin musiikkia. Yksi musiikkimaailman upeimpia taiteilijoita, jos minulta kysytään.
Minusta tuli Björkin fani seitsemännellä luokalla, vuonna 1993. Biologian opettajamme Imppu (terveisiä Hatsalaan ;)) laittoi välillä tunnin aikana musiikkia soimaan (etteivät oppilaat nukahtaisi :D), ja yksi hänen lempilevyjään oli Björkin tuona vuonna ilmestynyt Debut. Ihastuin Debutiin välittömästi ja marssin ostamaan sen. Kun näin levyn kannen, olin vain että "Wow. Mikä persoona".
Björkissä todellakin on sitä erityistä. Hän on kaunis aivan eri tavalla kuin Kim Novak tai Linda Evangelista. Minusta Björk on visuaalisena kokonaisuutena jotain aivan mieletöntä. Särmikäs ja pehmeä, kimaltava ja nukkavieru, vahva ja hauras, lapsi ja aikuinen, kaunotar ja peikkotyttö. Kaikkea samassa arvoituksellisessa paketissa. Björk on kuin taidetta päästä varpaisiin. Hän ei voi olla herättämättä tunteita, ihailevia tai negatiivisia.
Vaikka Linda Evangelista oli minulle kauneusidoli numero 1 lähes pelottavassa täydellisyydessään, niin Björk edusti jotain, jota halusin olla itse. Persoonallisuudellaan ja "menninkäismäisyydellään" Björkin kauneus oli helpommin lähestyttävää kuin Evangelistan. Muistan, kuinka rinnakkaisluokallani lukiossa oli hieman Björkiä muistuttava, mustahiuksinen tyttö. Olin hänelle vähän kateellinen. Hänellä oli söpö nykerönenä ja eksoottisen muotoiset silmät, niinkuin Björkillä. Olisin halunnut näyttää siltä. Olisin halunnut näyttää omintakeiselta.
Kopioin parikymppisenä Björkin 90-luvun tyylistä hänelle ominaiset kimaltavat täplät alaluomella. Ne jotka näkyvät myös Debutin kansikuvassa. Taisi olla minun ensimmäinen askeleeni kokeilevaan meikkaukseen... ^_^
En enää tapetoi seiniäni kaunotarten kuvilla, mutta nämä kolme naista ovat säilyneet läpi elämäni vahvimpina inhimillisen kauneuden edustajina.
Tärkein kauneus löytyy tietysti sisältä. Mutta en pidä vääränä myöntää ihailevansa myös ulkoisia ominaisuuksia.
Lopuksi:
Kaikkein kauneinta ulkoisesti ihmisessä on hymy.
Kenessä tahansa.
*
Onko teillä kauneusidoleita? Kuka tai mikä on kaunista?
.
P.S. Aurinkotuotearvonnassa arpa suosi seuraavia lukijoita:
Lumene-setti: RipRap
Biosolis-setti 1: Virpi
Biosolis-setti 2: Carita
Korres-setti: Ruusunnuppu
Aika rientää ja kesä valuu eteenpäin kuin hiekka lasissa...
Kesäarvontatuotteita on vielä mukava laatikollinen jäljellä. Tänään niistä lähtee arvottavaksi joukko aurinkotuotteita + itseruskettavia.
Tämän kesän sää näkyy selvästi suosivan itseruskettavia, mutta toivotaan että aurinkosuojatuotteillekin tulisi vielä tarvetta. :)
Terveiset sateisesta Maarianhaminasta ;) Tänään luvassa mm. kesäteatteria sateenvarjon alla... No ei olekaan. Peruttu sään takia. Höh.
Arvottavana seuraavat setit:
1. Lumene:
* Itseruskettava ja kosteuttava voide kasvoille
* Kevyesti päivettävä itseruskettava ja kosteuttava voide kasvoille ja vartalolle
* Heleyttävä BB-vartalovoide (tuo iholle sävyä joka lähtee pois pesussa)
2. Biosolis:
(luonnonkosmetiikkaa, fysikaalinen aurinkosuoja)
* Aurinkosuojaöljy vartalolle SK 6
* Aurinkosuojavoide kasvoille ja vartalolle SK 15
* Itseruskettava Spray
Aurinkosuojaöljyä ja -voidetta minulla on kaksin kappalein. Toisia on testattu muutaman kerran viime kesänä (juttu täällä), toiset ovat avaamattomat. Itseruskettavaa on yksi kappale, avaamaton. Arvon kaksi settiä, toisen itseruskettavan kera, toisen ilman.
3. Korres
Sävyttävä aurinkosuojavoide kasvoille SK 50.
Sisältää aitoa luonnonjogurttia. UV-suoja sekä kemikaalinen että fysikaalinen.
Voiteesta kerrotaan näin: "Runsaasti luonnollista laktoosia, proteiineja, mineraaleja ja vitamiineja sisältävä jogurtti lisää ihon ylimpien kerrosten vesipitoisuutta ja raikastaa sitä. Pihatataruute, joka sisältää runsaasti flavonoideja, suojaa ihon säikeitä infrapunasäteilyltä, kiinteyttää sitä ja vähentää näkyviä juonteita sekä estää auringon aiheuttamia ennenaikaisia ikääntymisen merkkejä. Aloe vera yhdessä B5-provitamiinin kanssa rauhoittaa, kosteuttaa ja vahvistaa ihon vastustuskykyä."
Arvonnan tuotteet on saatu blogin kautta.
*
Tällä kertaa ajattelin vaivata teitä kysymyksellä. Karkkipäivä-blogilla tuntuu olevan monen eri tyyppisiä lukijoita, tai lukijoita, jotka lukevat blogia eri syistä. Osa kertoo lukevansa vain ruokajutut, osa kommentoi palaavansa aina kun on matkajuttuja (etenkin Kreikkaa ;)), osa on uskollisia kosmetiikkalukijoita ja skippaa muut jutut. Osa lukee kaiken :)
Nyt haluaisin kuulla, millainen lukija sinä olet.
Mitä juuri Sinä luet Karkkipäivässä? Kuulutko tietyn aihealueen lukijaryhmään vai oletko kaikkiruokainen?
Osallistut arvontaan vastaamalla ylläolevaan uteluun ja kirjoittamalla kommenttiin minkä settien arvontaan haluat osallistua. Kaikkien arvontaan saa osallistua. :)
Osallistumisaikaa on torstaihin 9.7. kello 24.00 saakka.
*
Kesäarvonnat jatkuvat elokuussa - - maanantaina tämä nainen poistuu jälleen Suomen rajojen ulkopuolelle ja palaa heinäkuun lopussa. :) Toivottavasti silloin on vielä Suomen kesää jäljellä! Hyvällä tuurilla se Kunnon Kesä alkaa vasta sitten ;)
Hitsiläinen, minulla on niin paljon näitä kesäarvontojakin että täytyy laittaa hihat heilumaan että saan nämä ulos kesän aikana :)
Tänään kohteena ihana tuoksu; Italian auringon alla kypsynyttä mehevää viikunaa.
Kenelle maistuu? :)
Sain arvottavaksi The Body Shopin uuden Voyage-tuoksukokoelman Italian Summer Fig -tuoksun.
"Latvatuoksun viileä raikkaus syntyy tuoreista vihreistä sävyistä kuten rypäleenlehdet ja krookus, jotka vangitsevat merivedellä pirskoteltujen viikunapuiden raikkaan tunteen.
Sydäntuoksussa on herkkä kukkaiselementti, jossa Toscanan ruusu lisää ripauksen naisellisuutta.
Pohjatuoksuna ovat lämpimät ja koukuttavan aistilliset ambra ja tammi".
On se kyllä varmaan hauska työ sanailla noita kosmetiikan tuotteiden kuvauksia...! ^_^
Voyage-valikoiman tuoksuissa käytetään luonnon aitoja, käsin poimittuja raaka-aineita. Italian Summer Fig -tuoksun viikunat on poimittu käsin keskikesällä, jolloin pehmeä hedelmäliha on mehevimmillään ja aromi täyteläisin, tuottaen erittäin hienostuneen viikunan aromin.
Voyage-sarjan tuoksut sisältävät myös luomutuotettua reilun kaupan alkoholia Ecuadorista. Tuoksut ovat 100% vegaanisia. Edit. Sarjan tuotteet tulevat myyntiin 13. heinäkuuta.
Italian Summer Fig -valikoimaan kuuluu myös kevyempi Fragrance Mist, suihkugeeli, vartaloemulsio sekä täyteläisempi vartalovoide.
Haluaisitko omaksesi tämän tyylikkään tuoksun?
Osallistut arvontaan jättämällä kommenttilaatikkoon kesäiset terveiset kenelle tahansa :)
Osallistumisaikaa on lauantaihin 4.7. kello 24.00 saakka.
Jätäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Vierailulla kosmetiikkayrityksissä -juttusarjassa tänään vuorossa verkkokauppa Biodelly.
Turkulainen Biodelly on yksi Suomen vanhimpia ja tunnetuimpia luonnonkosmetiikan verkkokauppoja. Ikää sillä on saman verran kuin Karkkipäivällä, kumpikin täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. :)
Biodelly toimii verkossa, mutta tarkoituksena on, että asiakkaat voivat tulevaisuudessa tutustua tuotteisiin myymälän showroomissa. Tämä on hyvä juttu etenkin värikosmetiikan kannalta.
Turkulaiset asiakkaat voivat vierailla liikkeessä jo nyt; verkkokaupasta tilatun paketin toimitustavaksi voi valita myös noudon.
Nainen Biodellyn takana - Tanja Kipinoinen.
Tanja on koulutustaustaltaan filosofian maisteri, ja ennen Biodellyn perustamista hän oli töissä suurella suomalaisella työnantajalla.
Työ ei tuntunut täysin omalta ja Tanja huomasi haaveilevansa inspiroivasta työstä jonkun suuremman intohimon parissa, työstä, jota saattoi tehdä tunteella. Haaveista syntyi luonnonkosmetiikan verkkokauppa, Biodelly.
Tanjan lisäksi Biodelly työllistää kaksi osa-aikaista työntekijää. Tuotemerkkejä on valikoimassa tällä hetkellä neljäkymmentä, mikä tekee Biodellysta valikoimaltaan yhden Suomen suurimmista luonnonkosmetiikan jälleenmyyjistä. Valikoima elää jatkuvasti ja uusia, harkinnan alla olevia sarjoja on jonossa kaiken aikaa. Myös asiakkaat ovat tervetulleita ehdottamaan Tanjalle tuotesarjoja joita he mielellään näkisivät Biodellyn valikoimassa.
Yksi yrityksen menestystuotesarjoista on brittiläinen mineraalimeikkisarja Lily Lolo, jota Biodelly alkoi myydä vuonna 2011.
Lily Lolon meikkiteline - josta asiakkaat voivat tulevaisuudessa käydä testaamassa sävyjä.
"Nuuskin" tuorevaraston hyllyjä kuin lapsi karkkikaupassa. :) Absolutionin pakkaukset kiinnittivät huomioni tyylikkyydellään, en ole ennen nähnytkään tätä merkkiä livenä. Tyylikäs on hintakin, Absolution on Patykan tyyliin selektiivistä luonnonkosmetiikkaa. Biodelly myy kumpaakin merkkiä, näistä Absolution on Tanjan henkilökohtainen suosikki.
En ollut muuten tullut ajatelleeksikaan mikä niin kauneustoimittajalle, kauneusbloggaajalle kuin kauneuden verkkokaupan pitäjällekin on yhteistä - tuotteiden loputon testaus. Koskaan ei oikein voi jäädä käyttämään pitkäksi aikaa yhtä suosikkia, kun työn luonteeseen kuuluu uusien sarjojen ja tuotteiden jatkuva "koeajo". Tanja testaa itse kaikki myymänsä sarjat, aikamoinen homma tosiaan..! :)
Oikean yläkulman kuvassa näkyvä Florascentin Apothecary Bergamotte Edt oli aivan töööörkeän hyvän tuoksuinen...! Mutta - luonnonkosmetiikalle tyypillisesti; tuoksu oli täysin haihtunut alle tunnissa.
Pieneksi harmikseni en päässytkään näkemään koko Lily Lolon valikoimaa testereinä. Kattava testerivalikoima on tulossa vasta showroomin toteutuessa.
Sävyistä - Lily Lolo tunnetaan ennen kaikkea meikkipohjistaan, ja luomivärivalikoima on laajentunut vasta viime vuosina. Toisin kuin monilla pienemmillä indie-mineraalimeikkisarjoilla, Lily Lolon imagoon eivät kuulu kirkkaat sateenkaarivärit ja näin ollen luomiväritkin ovat pysyneet hyvin neutraalilla linjalla.
Alkuperäiset, jauhemaiset luomivärit ovat säilyttäneet vuosien läpi saman sävyvalikoiman johon kuuluu mm. erilaisia murrettuja violetteja ja jopa yksi turkoosikin, mutta uudemmat, pressatut luomivärit ovat hyvin ruskeavoittoisia. Tanja kertoi, että ne vähänkään "värikkäämmät" pressatut värit ovat jääneet pois.
Mm. violetit Drama Queen ja Eye Candy (muistuttaa tosi paljon MAC-suosikkiani Beautiful Iris'ta) kuuluvat poistuneiden joukkoon. (Biodellyltä niitä vielä saa.)
Pakko muuten taas kommentoida Lily Lolon poikkeavaa näkemystä matasta ja hohtavasta laadusta, mitä olen jo aiemmin ihmetellyt mm. poskipunien kohdalla (Lolon kuvauksen mukaiset "matta-poskipunat" eivät todellakaan ole luonnossa mattaisia). Kuvan Rolling Stone ja Truffle Shuffle ovat Lolon mukaan "demi-matte"-sävyjä, vaikka tosiasiassa ne ovat selkeän helmiäisiä, Truffle Shufflessa on vielä kimallettakin.
Lily Lolon vaaleimmat meikkipohjasävyt.
Hassua miten tummalta oma (entinen) talvisävyni Blondie näyttää noiden kahden muun rinnalla, etenkin kun kokemukseni on parina viime talvena ollut, että se tekee minut jotenkin kalpean näköiseksi. (Ja siksi olenkin siirtynyt käyttämään talvisin Flow Kosmetiikan Peach-sävyä joka on aavistuksen Blondieta tummempi.)
Barely Buff on Lolon luokituksen mukaan pohjasävyltään neutraali, tummuusasteeltaan Light- ja Light Medium -sävysyvyyksien välillä. Kuten muistelinkin, se on yllättävän punertava ollakseen neutraali.
Warm Peach (lämmin) ja Candy Cane (viileä) ovat samaa sävysyvyyttä Blondien (neutraali) kanssa. Blondie on Suomen myydyin sävy.
Olisin halunnut swatchata kaikki meikkipohjasävyt, kun niistä kysellään minulta niin paljon, mutta testereiden ja ajankin puutteessa se jäi nyt tekemättä. Ehkä ensi kerralla. :)
Sain muuten mukaani kokeiltavaksi noita Rahuan hiustuotteita - taas uusi itselleni entuudestaan tuntematon merkki. Shampoo ainakin vaikutti lupaavalta koostumuksensa puolesta - löytyikö vihdoin luonnonkosmetiikan shampoo ei-vetisellä koostumuksella?
Pääsin pakkaamaan myös pari tilausta. Aaaajjjes! Minullahan on tällainen paketoimiseen liittyvä "vamma" - rakastan paketteja ja paketoimista. Haaveilin jo nuorena että pääsisin joskus pakkaamaan päiväksi vaikka Yves Rocherille tai Hobby Hallille :D Unelmansa kullakin...
....vaan ei taida minulla olla luontaista lahjakkuutta puuhaan :P
Totta kai poistin pakettikortin suojapaperista juuri sen kohdan jossa lukee "Älä poista". ^_^
No, Tanja ei suuttunut ja pakettikin pääsi matkaan :D
.
Oli mukavaa päästä vihdoin tutustumaan Tanjaan ja Biodellyyn livenä, yritys ja nainen kun ovat olleet minulle jo vuosikaudet tuttuja vain blogiyhteistyön ja sähköpostien välityksellä.
Biodellyn verkkokauppa on muuten kokenut viime kuussa uudistuksen ja on nyt layoutiltaan ihan eri näköinen kuin ennen.
Tanja tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 15 % alennuksen koko Biodellyn valikoimasta koodilla SANNI15 6. huhtikuuta 2015 saakka.
Ja ei - en saa tästäkään mitään palkkiota.
Eilisillan postauksen kommentteihin viitaten - en missään tapauksessa ole sitä vastaan, että bloggaaja saa asianmukaisen palkkion mainosyhteistöistä. En hyväksy sitä, että mainostahot käyttävät bloggaajaa hyväksi. Kaupallisuus voi olla läsnä blogeissa tyylikkäästi ja luontevastikin. Kun mainostettava asia ja blogin aihepiiri ja kohdeyleisö kohtaavat, näen mainosyhteistyön oikein positiivisena asiana.
Mutta on yhteistöitä ja yhteistöitä. Osa, ja minun blogissani käytännössä suurin osa mainoksen tunnusmerkkeihin sopivasta sisällöstä on luonteeltaan sellaista, että en tuota sitä tilauksesta. (Se, mistä Indiedays minulle maksaa korvausta, on blogin pitäminen. Sisällön päätän minä.) Tässä on selkeä ero palkkiollisen ja omaehtoisesti tuotetun mainossisällön välillä. Palkkiota maksetaan sovitusta työprojektista, mutta omaehtoisesti kirjoittamistani tuotearvosteluista, yritysvierailuista tai muista näkyvyyttä tuovista postauksista en luonnollisestikaan ota erikseen palkkiota. Haluan pystyä kirjoittamaan riippumattomasti ja tarvittaessa kriittisestikin.
Taloudellinen hyöty ei aina ole etu. Se voi olla haittakin - jos liiallinen kaupallisuus karkottaa lukijasi.
Minulla heräsi paljon ajatuksia lukiessani parin viikon takaisen yödeodorantti-kyselyn vastauksia.
Oli hämmentävää näinkin "vanhana" tajuta, että niin tavallinen ja arkinen asia kuin deodorantin käyttö jakaa ihmiset täysin erilaisiin käyttäjäprofiileihin. Minulle deodorantti on aina edustanut samaa kuin hammasharja - eihän sitä voi käyttää kuin yhdellä tapaa.
Voin ihan vilpittömästi sanoa, ettei minulle kaikkina elinvuosinani ennen tuota postausta ollut tullut mieleenkään, että on käyttäjäkunta, jolle deodorantin laitto ennen nukkumaanmenoa on itsestäänselvyys. Aivan yhtä itsestäänselvää, kuin toiselle käyttäjätyypille dödön kuuluminen päivään tai valveillaoloaikaan. Kummatkin tahot pitävät toisiaan vähän outoina.
Omaa miestäni pidin siis vähän hassuna hänen yödödöilyineen. Siitä koko keskustelu sai alkunsa.
Käytän kirjoituksessa yksinkertaistamisen vuoksi sanaa 'deodorantti', jolla tarkoitan tässä yhteydessä sekä deodoranttia (hien hajua vähentävää tuotetta) että antiperspiranttia (hikeä estävää tuotetta).
Myönnän, että lukiessani noita lähes 200 kommenttia, hämmennyin. Enkä nyt sano, että pidän omaa käyttötapaani parempana tai "oikeana", sillä oikeaa tapaahan ei ole juuri missään asiassa. On omia tapoja.
Yödödöilijät perustelivat tapaansa mm. näin:
1 En ehdi/jaksa laittaa deodoranttia aamulla, helpottaa aamuja kun se on jo laitettu illalla
2 Deodorantista saa parhaan hyödyn kun sen laittaa suoraan puhdistetulle iholle, eihän se enää aamulla auta kun kainalot ovat yön aikana möhnäytyneet.
3 Jos en heti laita deodoranttia suihkun jälkeen, haisen aamulla pahalle
Mutta eniten ajatuksia herättivät seuraavan tyypin perustelut:
4 "Mä laitan yöksi, kun eihän sitä tiedä, jos sattuu hikoilemaan yöllä."
5 En halua hikoilla yöllä
6 Kai sitä yölläkin hikoilee? Hyi! Pakko siis laittaa deodoranttia!
Näitä oli kommenttien joukossa useita.
.
Heitän tähän nyt kommenttia yödödöperusteluihin omalta kannaltani.
1 Ei ehdi laittaa aamulla dödöä...? Ajatus tuntuu ihan hullulta. Eikö ihminen pese aamuisin myös hampaansa, pukeutuu ja useimmiten myös meikkaa ja kenties syö aamiaisenkin? Miten tähän aikaan ei mahdu kainaloiden huuhtelu ja deodorantin rullaus...? Deodorantinhan voi antaa kuivua vaikka meikatessa tai syödessä.
2 Tottakai, on selvää että deodorantti kuuluu laittaa puhtaalle iholle. Mutta me aamukäyttäjät tietysti puhdistamme kainalot myös aamuisin. Se on yhtä selvää. :)
3 OK, tämän ehkä ymmärrän. Jos haju on niin voimakas, ettei se lähde kunnolla aamupesunkaan yhteydessä (niinkuin ainakin yhdessä kommentissa kerrottiin). Silloin kun hien haju on henkilölle ihan ongelmatasoa, niin estotoimenpiteet ovat tietenkin täysin ymmärrettäviä.
Mutta sitten nämä perustelut tyyppiä 4, 5 ja 6...
Siis hetkinen. Missä vaiheessa hien eritys on ihmisten mielessä muuttunut jotenkin epäluonnolliseksi asiaksi joka täytyy estää vuorokauden ympäri? Ihmisen kuuluu hikoilla! Normaali hieneritys on 0,5 - 1 litraa vuorokaudessa. Kauhistuitko? Se on täysin normaalia ja kuuluu elimistön toimintaan. Jos hikirauhasten toiminnan jotenkin saisi blokattua kokonaan, sillä olisi varmasti terveyttä vaarantavia seurauksia. Hiki osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn ja kuljettaa mukanaan kuona-aineita.
Jokainen hikoilee öisin.
Silloin kun kyse ei ole hajuhikisyydestä (eli siitä, että hiki todellakin haisee jatkuvasti pahalta, usein perinnöllisistä syistä), näen yöhikoilun estotoimenpiteet jotenkin hyvin epäluonnollisina. Mitä se ketään haittaa, että elimistö erittää hikeä nukkuessasi? Kainalosi kenties kostuvat yöllä - entäs sitten? Miksi tämä koetaan ällöttävänä? Kuka tätä hikeä on unesi aikana havainnoimassa - tai haistelemassa?
Jäin miettimään tätä niin pitkään, että päätin lopulta kirjoittaa aiheesta postauksen.
Kulttuuriimme kuuluvat tietyt kauneuteen ja hygieniaan liittyvät käsitykset ovat lopulta ihan hulluja. Monet eivät edes kyseenalaista niitä. Olen aiemmin pohtinut kulttuurimme karvahysteriaa, ja suhtautuminen hikoiluun kuuluu saman ihmettelyn piiriin. Korostan vielä, että en nyt puhu oikeasti ongelmallisesta hajuhikisyydestä, vaan ihan normaalista hien erityksestä.
Ajelen itsekin karvojani (mutta voin välillä olla pitkään ajamattakin, etenkin talvella), ja käytän useimpina päivinä deodoranttia. En hikoile voimakkaasti ja joskus deodorantti unohtuu. Ei paniikkia.
(Kuvassa KARVOJA, iik. Kainalokarvani kahden viikon kasvukauden jäljiltä.)
En ihmettele sitä, että halutaan käyttää ainetta, joka estää vaikkapa tilanteen, jossa istut tärkeässä kokouksessa märät rinkulat puserosi kainaloissa. Tai että sileä iho koetaan esteettisesti kauniimpana kuin karvainen iho.
Mutta että karvat ja hiki koetaan suorastaan luonnottoman ällöttävinä ja niiden estotoimenpiteet osana itsestäänselvää toimintaa - ja karvaisia naisia tai ilman deodoranttia eläviä kummastellaan ja jopa paheksutaan avoimesti - sitä voi vähän miettiä.
Kuinka moni teistä ei käytä deodoranttia ollenkaan?
Sivupalkissa deodoranttikysely!
Tuttu näky: mies kävelee kylppäristä iltasuihkunsa jälkeen, pyöritellen dödöä kainaloonsa (ja hinkkaapa hän sitä rintaankin).
En ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Miksi joku laittaa deodoranttia yöksi?
Laittaako moni muukin? Naisetkin? Vai onko tämä enemmän miesten juttu? Vai vain mun miehen juttu..?
Ei tuo äijä nyt niin paljon hikoile että voisin sillä perusteella ymmärtää deodorantin ympärivuorokautisen käytön. En voi väittää, että yöllä heräisin pistävään hien hajuun miehen kääntäessä kylkeä...! :D Mies itse ei näe jutussa mitään ihmeellistä. On kuulema luonnollista ja itsestään selvää, että suihkun jälkeen laitetaan dödöä, vaikka sattuisi olemaan menossa nukkumaan.
Onko tämä tuttua muillekin?
Minusta olisi jotenkin inhaa laittaa yöksi kainaloihin jotain. En osaa selittää miksi - laitanhan kuitenkin rasvaa naamaan ja kroppaankin ennen nukkumaanmenoa. Kainaloiden haluan kuitenkin olevan puhtaat. Antaa hien virrata vapaasti tiehyistään yön aikana, kun ne kuitenkin on päivällä osittain tukittu antiperspirantilla.
P.S. Extrakysely - onko teidän miehet stick, roll- vai spray-miehiä? Mun miehelle kelpaa vain stick! Jättää jopa jonkun muuten hyvän tuoksun ostamatta jos siihen ei löydy dödöä stick-versiona.
