Hiuspäiväkirjan päivitys.
Pahoittelut törkeän huonolaatuisista kuvista :(
Väri on jatkanut haalistumistaan, totta kai, mutta yllättävän hyvin se sinnittelee. Kun miettii miten suuri haalistuminen tapahtui matkan ensimmäisellä viikolla, siihen verrattuna värin jämät ovat pysyneet hiuksissa hämmästyttävän hyvin kuluneet neljä viikkoa.
Mutta, vaikka hiuksissa on vielä väriä - niiden kunto on aivan karmea :( Katsokaa noita latvoja - hamppu-deluxe. Niistä lähtevän kuivan rapinan voi melkein kuulla vain katsomalla kuvia.
Myös väri on lähtenyt niistä eniten - tällä hetkellä hiukset ovatkin kuin liukuvärjätyt vaalentuen latvoja kohti.
Hiusten hapertuminen johtuu luonnollisestikin siitä, että en ole hoitanut niitä samalla huolella kuin kotioloissa. En käytä hiusöljyä ja hoitoainesekoituksessakin on itse hoitoainetta vain kolmasosa, lopun ollessa suoraväriä. Arvaahan sen mikä on tulos.
Nyt ehkä vähän kaduttaa että en ottanut latvaseerumia (eli öljy-silikoniseosta) mukaan pienessä pullossa, ehkä sen olisi vielä saanut mahtumaan litran minigrippiin, tai olisinhan mä nyt voinut vaikka täältä ostaa jonkun halvan markettiseerumin. Välillä ei aina ymmärrä omia aivoituksiaan.
No, kai mulle on täällä ollut tärkeämpää ruoka kuin hiukset ^_^ "Tälläkin 8 eurolla saan uunimunakoison, käytän sen mieluummin siihen kuin hiustuotteeseen..." Ilmeisesti.
Kylläpä tekisi mieli upottaa pää tähän naamioon...
Huomio Directions-väristä jonka ostin Amorgokselta: tässä on mielestäni selvästi enemmän pigmenttiä kuin Hermansissa. Sekoitan sitä hoitoaineeseen samassa suhteessa kuin sekoitin Hermansia, ja tulos on intensiivisempi.
Vaikka sävy on paljon punertavampi, hiukset eivät ole alkaneet punertaa. Hiuksissa pari viikkoa sitten näkynyt mukava raidallisuus on nyt kuitenkin kadonnut ja väri on tasaisempi, haalistuen tyvestä latvaa kohti.
Tässä hiukset eilen aamulla ennen ja jälkeen Directions-käsittelyn.
Nämä sekoitukset näyttävät niin herkullisilta... ^_^
Olen niin ihastunut violettiin väriin että saatan tulla iloiseksi tai rauhoittua vain katsoessani jotain ihanaa violettia asiaa. Sinivioletit ovat rauhoittavampia, punaiseen taittavat aktivoivempia. Violetti ei ole minulle "vain" lemppariväri vaan esteettinen kokemus; se vetää minua puoleensa ja tuo nautinnon tunteita. Joskus en vain kertakaikkiaan pysty vastustamaan jotain violettia asiaa ja ostan jotain turhaa vain koska se on aivan erityisen kaunis violetti. Tiedän, tosi outoa. Tai sitten ei. Värithän vaikuttavat ihmisiin hyvinkin voimakkaasti.
Olen muuten kuvitellut että violetti yhdistetään värien psykologiassa ennen kaikkea suruun ja ikävään, mutta nyt kun googletin asiaa (kun se tuli tätä kirjoittaessa mieleen), niin löysin yhdeltä sivulta tällaisen kuvauksen:
"Suuret uskonnolliset johtajat ovat pukeutuneet kautta aikojen violetin juhlaviin sävyihin. Violettia kuvataan sanoin nöyryys, uhrautuvaisuus, toisten auttaminen. Se on korkeimman minän väri, hengellinen, rauhoittava ja pysähdyttävä. Violetti puhdistaa meitä syvältä, solutasolla. Se kannustaa meitä luovuuteen ja haluun palvella ihmiskuntaa, tuoda valoa, rakkautta ja rauhaa maailmaan. Tämä väri auttaa taiteilijoita löytämään innoituksen, sekä palauttaa heidän mielenrauhansa ja tyyneyden." Ja toisella sivulla sanottiin: "Jos käyttää violettia paljon, se saattaa aiheuttaa ihmisessä runsaastikin itsetutkiskelua".
Hihih ^_^
Ehkä violetin ja minun kemia ei olekaan lopulta outoa - vaikka en nyt sano että suunnitelmissa on tulevaisuus hengellisenä johtajana ^_^ Ainakin toisten auttaminen on lähellä sydäntä ja violetti todellakin inspiroi pientä taiteilijaa minussa :)
...ehkä siksikin tämä hiusväri tuntuu nyt sellaiselta, että voiko tästä koskaan luopua..? :)
Odotan jo innolla ostosreissua kun pääsee viikon kuluttua koti-Suomessa shoppaamaan uutta väripurkkia :) Kirjasin ylös kaikki teiltä aiemmin saadut vinkit ja saattaapa olla että tulevan talven aikana tulee testattua niistä kaikki... ^_^
Vuoden kuluttua mä olen todennäköisesti violettien suoravärien asiantuntija! :D
Violetin hiusvärin haalistuminen ei ole pelkästään ikävää, se tarjoaa itse asiassa sarjan oikein kauniita vivahteita :)
Tätä on mielenkiintoista seurata :)
Juuri tällä hetkellä sävy on vaiheessa, josta olen saanut kaikkein eniten spontaaneja kommentteja ihmisiltä.
Moni ohikulkija on pysähtynyt kommentoimaan ja kehumaan hiuksiani. Yksi vanhempi, jo harmaantunut rouva keskeytti kahvinsa juomisen Chorassa ja sanoi, "Voi hyvänen aika, juuri tuon väriset hiukset minäkin haluaisin".
Silloin kun hiukseni olivat Kreikkaan saapuessani tosivioletit, kukaan ei sanonut mitään ^_^ :D
Viime viikon tiistaina hiukset olivat vielä tämän väriset.
Viittä päivää myöhemmin ne näyttivät tältä. Nätti, puuterinen harmaanliila.
Kaunis ja vielä erittäin ponimainen sävy. Kokonaissävy oli tässä vaiheessa vielä enemmän liila kuin sinertävä.
Tietyssä valossa harmaammat raidat näyttävät ihan hopeaisilta.
Kaiken kaikkiaan hiukset näyttävät nyt raidoitetun sijaan meleeratuilta. Tykkään tästä ihan tosi paljon!! :)
Haalistuminen ei siis suinkaan ole pelkästään huono juttu. Ja on mahtavaa nähdä, ettei väri tosiaan haalistuessaan tee mitään outoja vetoja kummallisin vivahteisiin. Ei merkkiäkään mistään vihreästä, esimerkiksi, josta joku varoitteli. Kreikan metallisessa vedessä olisi saattanut odottaa paljon suurempia värimuutoksia kuin Suomen vedessä.
Viimeisimmän pesun jälkeen hiukset ovat selvästi sinertyneet, ja kokonaisvaikutelma on taittumassa harmaanliilasta jonnekin hopeiseen siniliilaan. Ero liilasta sinisempään näkyy parhaiten postauksen kahden ylimmän kuvan välillä.
Onko ehkä vähän ihana tukka vieläkin, vaikka itse sanonkin! :) Sen voin ainakin sanoa että vaaleaan tukkaan en ole ihan heti palaamassa, tää väritukka on niin mun juttu. :)
Kerronpa muuten vähän viimeaikaisista ylläpitotoimenpiteistäni täällä.
Juuri saatoin aiheuttaa pahennusta kertomalla, että olen jättänyt deodorantin käytön, ja nyt kerron vähän vastaavalla lailla ällöä hiustenpesusta.... Koska jokainen pesukerta vie väriä ja olen joka pesu/hoitokerralla askeleen lähempänä suoravärini loppumista, olen venyttänyt pesuvälit äärimmilleen.
Olen pessyt hiukset kahden viikon aikana vain kolmesti, tai olisikohan neljästi... Suihkussa käyn kyllä 2-3 kertaa päivässä, eli perushygieniasta en sentään ole luopunut, älkää pelästykö! :D (Kiitos tahmaihon, suihku tosiaan kutsuu jopa kolmesti päivittäin...) Myönnän että pidennetty pesuväli todellakin ällöttää mutta kukapa täällä olisi mun hiuksia haistelemassa tai tunnustelemassa... Jos kestän likaisuuden tunteen itse niin ongelmahan on vain minun.
Viimeksi keksin, että alan pitää Fudgen shampootakin päässä pitkällä vaikutusajalla, siinähän on myös reilusti pigmenttiä, ja johtuisikohan sitten juuri siitä tuo hiusten sinertyminen. Fudgessa lienee enemmän siniviolettia kuin punaviolettia pigmenttiä.
Herman's-suoraväri loppuu kuitenkin auttamattomasti seuraavalla pesukerralla. Olen seuraavaksi menossa pariksi päiväksi Naxokselle, jonka pääkaupunki on sen verran suuri että sieltä *saattaisi* hyvällä tuurilla löytyä kampaamo joka myisi shokki/pastellivärejä. Ainakin aion yrittää sellaisen löytää.
Mutta toisaalta - ei hiuksista ainakaan mitään ruman värisiä ole tulossa jos tämä haalistumistrendi jatkuu :) Ehkä minulla on kolmen viikon päästä ihan hopeinen tukka aavistuksella sinistä taittoa? :)
Hiukseni värjännyt Sini on muuten kirjoittanut blogiinsa aivan huikean infopläjäyksen shokki/pastelliväreillä värjäämisestä ja värin ylläpidosta, tässä on kerrottu varmasti ihan kaikki jipot ja faktat mitä aiheeseen vain voi liittyä: Hiusten värjäys ja värin ylläpito suoraväreillä.
P.S. Vähän muusta aiheesta mutta tässä on hyvä demonstraatiokuva sille, miksi en juuri koskaan harjaa tukkaani hiustenpesun jälkeen. Ei varmaan tarvitse kertoa kumpiko puoli päästä on harjattu, kumpi ei :)
Hiuslaatuni on kuiva ja kiilloton, ja aukiharjaaminen (föönauksesta puhumattakaan) vain korostaa sitä. Kun hiusten antaa kuivua itsestään niihin muodostuu jänteviä kiharaisia osioita jotka saattavat parhaimmillaan jopa heijastaa valoa. Harjaaminen hajottaa kiharaiset osiot ja muuttaa hiukset mattaiseksi hattarapilveksi. Siksi harjaan hiukseni pesupäivinä vasta illalla (pesen aina aamuisin) enkä koskaan föönaa hiuksiani. Kun annan hiusten kuivua itsestään enkä koske niihin harjalla, ne jäävät kaikkein terveimmän ja näteimmän näköisiksi. :) Vaikka joo, saattavathan ne myös joidenkin silmiin näyttää sekaisilta ja viimeistelemättömiltä! ^_^ Mutta se on mulle ominaisin (hius)tyyli - wash and go :) Paitsi täällä Kreikassa tällä hetkellä wash less and go... ;p
Olen viimeisen vuoden aikana tullut hiustenpesun osalta tulokseen, että pidän eniten tuuheuttavista shampoista.
Ennen välttelin niitä koska kokemukseni oli, että melkein kaikki tuuheuttavina mainostetut shampoot saivat hiukseni takkuun ja olivat kaiken kaikkiaan hoitoteholtaan liian mietoja kuivalle ja käsitellylle hiustyypilleni. Vaikka hoitoaine on se joka pituudet hoitaa ja shampoo tulisi valita ennen kaikkea hiuspohjan kunnon (tai hiusten värikäsittelyn) mukaan, koen ehdottomana plussana jos shampookin sisältää sen verran hoitavia ainesosia että hiusten pesu sujuu miellyttävästi ilman takkuihin takertuvia sormia.
Nyt markkinoilla tuntuu olevan ihan uuden tyyppisiä, aiempaa hoitavampia volyymishampookoostumuksia. Tai sitten olen vain aiemmassa elämässä sattunut epäonnisesti aina kokeilemaan niitä takuttavia yksilöitä, vaikka hoitaviakin olisi ollut. Hur som helst, asenteeni tuuheuttavia shampoita kohtaan on nyt muuttunut muutaman superpositiivisen kokemuksen kautta (mm. Lushin mainiot Fairly Traded Honey ja Seanik) välinpitämättömästä innostuneeseen, ja täältä pesee (heh) tänään vertailujuttu viidestä eri tuuheuttavasta shampoosta.
Ja heti alkuun kömmähdys: unohdin kokonaan kuvata joukon viidennen eli Rahuan Voluminous-shampoon. Otin kuvat edellisenä päivänä ennen reissuun lähtöä ja kai päässä pyöri niin paljon muita asioita että Rahua-ressu unohtui kokonaan. Vertailussa on siis viisi shampoota: Phyton Phytovolume, Natura Siberican White Cedar, Rahuan Voluminous, March Anthonyn Collagen Bamboo ja Elvitalin Fibralogy. Kaikissa on hieman erilainen tuuheuttava teknologia.
Shampoista Phyto ja Rahua ovat blogin kautta saatuja.
Phyto PhytoVolume Shampoo 15,50€ / 200 ml
Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: kitiini/kitosaani (kalvonmuodostaja) ja guaranauute.
Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: hyvä, kitosaanilla on hiusta pinnoittava ominaisuus ja pinnoite tekee hiuksesta paksumman. Guaranauutteen taas en usko vaikuttavan hiukseen juuri mitenkään.
Nestepohjana siankärsämö- ja rätvänäuutteet.
Phyton shampoo on koostumukseltaan ohutta lirua eikä kovin riittoisaa, shampoota täytyy annostella pari kämmenellistä että saa aikaan kunnon vaahdon. Vaahto on ohutta mutta pehmeää ja lopulta ihan kiitettävän runsastakin kun shampoota on annostellut tarpeeksi. Elvitalin ja Marc Anthony -shampoiden vaahdon tiheyttä ja liukasta kermamaisuutta ei Phytossa kuitenkaan ole. (Huomaatte että allekirjoittanut rakastaa vertailla shampoovaahtojen koostumuksia ;D)
Pesukokemus on samalla sekä pesevän että jonkin verran hoitavan tuntuinen. Tyvi jää reilusti narskuvaksi ilman että pituudet kuitenkaan tuntuisivat takkuisilta ja nihkeiltä, shampoo jättää ne kevyesti esiselvitetyiksi ja sormet pääsevät helposti kulkemaan hiuksissa. Oikein miellyttävä pesukokemus. :)
Kuivuttuaan hiukset tuntuvat todella kuohkeilta ja ilmavilta, edes Phyton syväkosteuttavan naamion käyttö pesun yhteydessä ei latista hiuksia. Hiuspohja on PhytoVolume-käsittelyn jäljiltä erittäin puhdas, shampoo onnistuu poistamaan loistavasti myös muotoilutuotteet kuten tunnetusti tiukkaan takertuvat hiuspuuterit.
Kokonaisarvio: lirua ja epätaloudellista koostumusta lukuunottamatta oikein miellyttävä shampoo. Ei ylellinen mutta tekee mitä lupaa eli tekee hiuksista kuohkeat.
Rahua Voluminous Shampoo 34€ / 275 ml
Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: sitruunaruohon ja vihreän teen uutteet poistavat hiuksista ja hiuspohjasta rasvaa jättäen hiukset ilmaviksi.
Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: hmm, nojaa, minkä tahansa shampoon tehtävä ylipäänsä on puhdistaa hiukset ja hiuspohja rasvasta ja muusta liasta, joten en pidä tällaiseen "teknologiaan" nojaavaa shampoota erityisesti "tuuheuttavana". Tai käytännössä teknologia on se vanhanaikaisin: tehdään shampoosta niin pesevä ja niin vähän hoitava, että hiukset jäävät ilmaviksi koska niissä ei ole mitään latistavia, raskauttavia ainesosia. Ja kun katsoo Rahuan inciä, niin juuri sellainen shampoo on kyseessä.
Rahuan shampoo on paksuin koskaan kokeilemani luonnonkosmetiikan shampoo, mutta se onkin paksunnettu merisuolalla mikä esimerkiksi kemisti Alex Westerbergin mielestä ei ole mahdollista, mikäli mielii valmistaa täysin luonnonmukaisen (tai ainakin sertifikaattien kriteerien mukaisen) sulfaatittoman shampoon. Joka tapauksessa, tässä meillä nyt on viimein todellakin anti-liru luonnonkosmetiikan shampoo.
Tuoksu on vahvan yrttinen ja eteeris-öljymäinen, ei minun mieleeni. Vaahtoaa ihan mukavasti joskaan ei järin kermaisesti ja pesee ei-hoitavasti nitisevän puhtaaksi. Sormia on vaikea kuljettaa hiuksissa vaahdotuksen aikana koska hiukset jäävät niin narisevan nahkeiksi. Jos hiukset ovat erityisen likaiset tai niissä on paljon muotoiluaineita, shampoo vaahtoaa ensimmäisellä pesukerralla erittäin laiskasti ja ohuen "tiskivaahtomaisesti". Rahuan shampoosta on valitettavasti todettava, ettei se elämyksellisesti korreloi millään lailla hintansa kanssa.
Kokonaisarvio: pesevän tuntuinen perusshampoo vailla hoitavia ominaisuuksia. Jos en tietäisi hintalappua luulisin joksikin hyvin halvaksi shampooksi. Plussaa onnistuneesta, paksusta koostumuksesta.
Elvital Fibralogy Shampoo 3,60€ / 250 ml
Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: Lasiteollisuudessa käytettyyn sol-gel-teknologiaan pohjautuva Filloxane-yhdiste jonka kerrotaan tunkeutuvan hiuksen sisään ja laajentuvan siellä. (Olisi tehnyt mieli kirjoittaa tästä valtavasti mutta postaus venyisi jälleen aivan liian pitkäksi...) Tuote ei siis lupaa pelkästään tuuheuttaa hiusta vaan konkreettisesti paksuntaa yksittäisen hiuksen läpimittaa.
Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: Vaikea sanoa. En ollut kuullut filloxanesta aiemmin mutta lukemani ja hiustuntuman perusteella tämä on sarjassamme, "Miksipä ei?" Joskaan en ole ihan varma tuosta hiuksen sisään tunkeutumisesta koska kuvittelisin sen vaativan tietyt emäksiset olosuhteet, mutta toisaalta, onhan kookosöljylläkin tutkimusten mukaan potentiaali imeytyä syvälle hiukseen ihan tavallisessa hoitoaineessa. En lähde leikkimään kemian asioissa perehtyneempää asiantuntijaa kuin olen. ;)
Fibralogy-shampoo on koostumukseltaan napakan geelimäinen ja nopeasti runsaan vaahdon muodostava shampoo. Vaahto on ihanan paksua ja kermaista ja shampoo tuntuu yllättävän hoitavalta. Sokkotestissä, tietämättä että kyseessä on tuuheuttava shampoo, veikkaisin ilman muuta kuiville ja käsitellyille hiuksille formuloitua hoitavaa shampoota. Pituudet jäävät huuhdellessa selviksi ja hieman kalvotetuiksi, sormet liukuvat niiden seassa vaivatta. Tyvi ei jää mainittavan narskuvaksi mistä päättelen että shampoo ei ole pesevyydeltään vahvinta kastia. (En sano että muiden kuin syväpuhdistavien tarvitsisi sitä ollakaan ^_^)
Tuoksu on hyvin tyypillinen markettihiustuotteen tuoksu, en tiedä voisiko sanoa "elvitalmainen" mutta hyvin tuttu ja arkinen.
Kuivuttuaan hiukset tuntuvat jämäköiltä ja ryhdikkäiltä. En sanoisi että tuntuma on suorastaan paksumpi, mutta Fibralogy-pesujen jälkeen hiuksissa on kuitenkin jonkinlaista aavistuksen muotoilutuotemaista runsauden tuntua, kuin shampoo jättäisi niihin jotain. Lättänän lähmäisiksi hiukset eivät kuitenkaan jää, eli kyse ei ole sen tyyppisestä kalvosta mitä silottavat hoitoaineet voivat jättää.
Kokonaisarvio: erittäin miellyttävä shampoo, jossa pesevyys ja hoitavuus ovat erinomaisessa balanssissa. Tuntuu ylellisemmältä kuin mitä hinnan ja markettibrändin perusteella odottaa. Se, kuinka paljon hius konkreettisesti voisi paksuuntua, selviäisi epäilemättä vasta pidemmällä käytöllä.
Natura Siberica White Cedar Volume Shampoo (ostettu Tallinnasta) 4€ / 400 ml
Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: hydrolysoitu keratiini (kalvonmuodostaja).
Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: hmph, pelkkään keratiiniin nojaava lupaus volyymista on vähän blääh, sillä samaa ainesosaa käytetään myös käsiteltyjen hiusten tuotteissa kosteuttajana, ja itse asiassa vähän kaiken tyyppisissä hiustuotteissa. Se on yksi yleisimpia hiustuotteiden ainesosia. Keratiini luo kalvoa, mutta ei yksinään luo kovin merkittävää tuuheuttavaa vaikutusta.
"Putin-shampoon" (anteeksi, tämä kaverini Milin heittämä nimitys tälle venäläiselle merkille on jäänyt elämään.. ^_^) koostumus aika lirua ja vaahtoavuus heikko, tuotetta täytyy käyttää paljon että saa aikaan runsaan vaahdon. Ei siis riittoisaa. Hiukset jäävät sähköisiksi.
Kokonaisarvio: aika vaisu "nojaa"-kokemuksen shampoo, kuin mikä tahansa halpa perusshampoo. Ainoa mainittava plussa tuotteessa on erittäin miellyttävä seetrin tuoksu, minkä vuoksi myönnän tuotteen alun perin ostaneeni ^_^
Sokerina pohjalla testiviisikon suosikkini:
Marc Anthony Collagen Bamboo Volumizing Shampoo 13,90€ / 250 ml
Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: hydrolysoitu kollageeni (kalvonmuodostaja) sekä bambu-uute, biotiini ja silica.
Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: Ei kovin vakuuttava. Marc Anthonyn shampoossa on käytännössä sama tuuhentamisidea kuin Natura Siberican Seetrissä, eli se pohjaa pelkästään hiusta pinnoittavaan ainesosaan. Kuten Natura Sibericassa käytetty hydrolysoitu keratiini, myös Anthonyn käyttämä kollageeni toimii samaan tapaan sekä kosteutta sitovana että hiusta kalvon avulla silottavana aineena. Vaikutuksen pitäisi kuitenkin olla enemmänkin pehmentävä kuin jämäköittävä.
Biotiini ja silica (bambu-uute sisältää myös silicaa) taas toimivat hiuksia vahvistavasti kun niitä nauttii sisäisesti, mutta ulkoisesti käytetyissä kosmetiikkatuotteissa ne eivät tee hiuksille mitään.
Tässä on nyt kuitenkin tuote, joka vähemmän vakuuttavasta markkinointipuheestaan huolimatta on aivan mahtava. Se ei ehkä ole se ihan kaikkein tuuheuttavin volyymishampoo, mutta kokonaisuudessaan aivan loistava tuote!
Marc Anthonyn tarjokas on koostumukseltaan todella paksua ja hyytelömäistä geeliä. Hiuksissa ihanan ylellisen tuntuista, muodostaa välittömästi runsaan ja pehmeän vaahdon ja myös selvittää hiuksia sopivasti. Sormet saavat liikkua hiuksissa vaivatta ja pituudet tuntuvat huuhdellessa sileiltä ja esiselvitetyiltä eli juuri siltä millaisiksi haluan shampoon kutrini jättävän. Tyvi tuntuu puhtaalta mutta ei jää supernarskuvaksi -> narskuvuus kertoo aina hoitavien ja pesevien aineiden suhteesta. Mitä narskuvampi ja nihkeämpi tuntuma, sitä vähemmän hoitavia ainesosia ja tymäkämpiä tensidejä.
Tuoksu on miellyttävän mieto, ehkä vähän hedelmäinen.
Kuivuttuaan hiukset tuntuvat kuohkeilta ja ilmavilta. Eivät yhtä tuuheilta kuin Lush-suosikkieni jäljiltä (jotka edelleen pitävät ykkössijaa tuuheuttavien shampoiden joukossa), mutta koostumukseltaan Marc Anthony hakkaa Lushit.
Kokonaisarvio: aivan ihana, ylellisen tuntuinen shampoo joka on juuri sopivasti pesevä ja hoitava. Parhaita kokeilemiani shampoita naismuistiin!
Marc Anthony on minulle entuudestaan merkkinä aivan tuntematon, bongasin shampoon kesällä Kicksistä. Nappasin sen mukaan etsiessäni erityyppisiä shampoita tätä vertailua varten - ja onneksi nappasin :) Joskus voi ihan sattumalta osua järven kirkkaimpaan helmeen ^_^ Kaikki Marc Anthonyn shampoot ovat muuten sulfaatittomia.
*
Kiistatta elämäni tuuheimmat ja paksuimmat hiukset sain sillä kuuluisalla saippuakuurilla. Mutta mukana tullut lievästi ällöttävä sivuilmiö piti huolen siitä, että hiussaippua jäi pelkäksi kokeiluksi.
(Ja lisätään tähän jälleen kerran että Lushin palashampoo, kuten kovasti tykkäilemäni Seanik, ei ole saippuaa vaan normishampoota kiinteässä muodossa, oikea saippua on eri ainetta. Oikea saippua toimii joidenkin hiuksissa luoden aivan tyrmäävän tuuhean tukan, toisilla tuloksena on, no, lähmäletti vailla vertaa.)
Ponihiukset pakenevat. Nopeammin kuin odotin.
Olisihan tämän tietysti voinut arvata, kun hiukseni kampaajan mukaan hylkivät suoraväriä poikkeuksellisen voimakkaasti. Pastelli- ja shokkivärit vaativat todella omistautunutta ylläpitoa etteivät valu heti viemäristä, ja niihin täytyy lisätä väriä käytännössä jokaisen pesun yhteydessä. Ilmeisesti minun hiusteni tapauksessa ne täytyisi kokonaisuudessaan värjätä joka viikko.
Värjäyksestä on huomenna kaksi viikkoa ja väri haalistuu silmissä ylläpitotoimenpiteistä huolimatta.
Olen sekoittanut hoitoaineeseen kasvavalla pitoisuudella liilaa suoraväriä ja viimeksi levitin Sinin neuvon mukaan suoraväri-hoitoainekombon kuivaan tukkaan ennen shampoopesua, jolloin värin pitäisi tarttua voimakkaammin kuin kosteaan hiukseen.
Ei auta tähän hiuslaatuun. Tyvi on jo sen näköinen kuin se ei olisi koskaan liilaa nähnytkään ja latvat ovat platinaisen harmaat. Niinkuin Sini sanoikin, väri haalistuu muuttuen hopeaiseksi.
Fudgen hopeashampoo on korostanut hiusten sinisempiä osioita ja saanut etenkin ohimoalueen vauvahaituvat sinertymään. Nyt mun hiukset on ihan raidalliset.
Ja ei siinä mitään, jos hiukset pysyisivät tämän näköisinä niin se olisi kiva juttu.
Nämä ovat haalistuneisuudestaan huolimatta ihan makeat näin raidoitettuina.
(Mutta kuvissa väri näyttää jostain syystä tuplasti kirkkaammalta ja voimakkaammalta kuin livenä. Postauksen kuvitus ei siis anna ihan todenmukaista kuvaa värin tilanteesta.)
Mutta silmäilen huolissani mukaan ottamani Herman's-suoravärin määrää ja tiedän, ettei se riitä mihinkään. Matkustan käsimatkatavaralla enkä saanut mahdutettua litran pussiin muun kosmetiikan lisäksi kuin yhden Lily Lolo -purkillisen verran suoraväriä.
Hiuslaatuni on sellainen, ettei useimmilla toimiva suoravärin sekoitus hoitoaineeseen riitä ylläpitoon. Kun kuivaan tukkaankin laitettu suoraväri-hoitoainesekoitus toi hyvin miedon tuloksen, on todettavissa, että mun tukkaan täytyisi laittaa joka pesun yhteydessä pelkkää suoraväriä yksinään jotta ylläpito onnistuisi. Ja mieluiten kuivaan tukkaan. Tämä tuleekin sitten aika arvokkaaksi... Arvelen, että yksi Herman's-purkki kuivaan tukkaan levitettynä riittää ehkä kolmeen kertaan.
Poniudestaan saa siis maksaa :)
En ehkä tullut väriprojektiin lähtiessäni ajatelleeksi, kuinka paljon vaivannäköä pastellitukan ylläpito todella vaatii. Jokainen pesukerta muuttui värjäyskerraksi. Mutta kyllä tämä on sen arvoinen <3 Olen edelleenkin pelkkää hymyä joka kerta kun katso peiliin. :) Enkä voi käsittää miksi odotin näin kauan.
Täytyy Suomeen palattua etsiä joku mahdollisimman kustannustehokas liila suoraväri. Yritin jo Ateenasta etsiä liilaa suoraväriä tai edes naamiota mutta en löytänyt. Saan siis varmastikin hyvästellä ponitukan tällä matkalla... Voin pitää kuvapäiväkirjaa hiusten haalistumistahdista. Nyyh. Erilainen matkamuisto.
(Oletteko muut shokki/pastellihiuksiset muuten laskeneet, paljonko teillä menee rahaa värin ylläpitoon...? Montako purkkia suoraväriä teillä menee vaikka puolessa vuodessa..?)
Tuo tyvi on kyllä todella mystinen... Se vaalennettiin ihan platinablondiksi ennen violettia värjäystä, ja tuloksena oli tuollainen maantien harmaa, melkein rusehtava.
*
P.S.
Ateena on nyt jäänyt taakse ja hyppäsin eilen paattiin Lavrion satamassa.
Saari numero 37: Kea.
Mä olen tullut hiuskotiin.
Siltä musta tuntuu. Siis mullahan olisi aina kuulunut olla violetit hiukset, eikö niin? ^_^
Tasan viikko sitten repäisin ja kuoriuduin hiusnössöydestäni. Olen haaveillut violetista hiusväristä varmaan parikymppisestä saakka, kauan ennen tämän hetken sateenkaarihiustrendiä. Rakastan violettia väriä (ja My Little Ponien pastellista maailmaa), ei siis mitenkään yllättävää että sisimmässäni on pitkään kytenyt tällainen haave.
Ankea "emmää uskalla kun...kun - -" -asenne on kuitenkin estänyt haaveen toteuttamisen. Olen aina ollut arka suurten hiusmuutosten suhteen ja tosiaankin, rohkeinta mitä viimeisen 20 vuoden aikana olen hiuksilleni tehnyt on muuttaa vaalea sävy lämpimästä viileäksi. Wow.
Viime viikon maanantaina ajatus oli yhtäkkiä päässäni. NYT mä teen tämän. Mitä muka voisi tapahtua? Vaikka operaatio epäonnistuisi, ainahan värin saa pois - ainakin jotenkuten. Ja hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.
Tuumasta toimeen. Luotan kauneuden ammattilaisasioissa aina kosmetiikkablogikollegoihini, ja koska en yhtään tiedä mikä paikka Tampereella on erikoistunut shokki/pastellivärjäykseen, laitoin kauneusbloggaajien Facebook-ryhmään tiedustelun asiasta. (Sieltä olen saanut tähän mennessä parhaat ja nopeimmat vinkit niin kynsisalonkiin, karvasalonkiin ja mistä voi ostaa Fudgea :D)
Suunnilleen 10 minuuttia myöhemmin mulla oli kampaaja varattuna :) Kävi niin loistavasti, että shokkiväreihin erikoistunut kampaaja löytyi sieltä Facebook-ryhmästä ^_^
Mun hiukset värjäsi ihana Sini. Sini on viittä vaille valmis parturi-kampaaja ja meikkaaja-maskeeraaja ja The Queen Of Glitter -blogin pitäjä. Blogista löytyy huikean makeita hius- ja meikkijuttuja ja onpa seos maustettu ruokaresepteilläkin :)
Kuten Sinin kuontalosta voi päätellä, nainen on aika lailla hurahtanut räiskyviin hiusväreihin. Tällä hetkellä Sini on "off-kaudella" eli antaa viimeisimmän hiusvärinsä haalistua jotta voi taas tempaista päälle jotain ihan uutta. Seuraava projekti on kuulema shokkiviolettia ja liukuväriä. Tämä kampaaja ymmärtää selvästi violetin päälle... :) Sanni approves :)
Ennen ja jälkeen.
Toiveena oli ehta mylittleponymainen pastelliliila, enemmän sinertävä kuin punertava.
Suunnilleen sen sävyinen kuin Lemon Dropilla :) (Kuva: Ponyology.com)
Ja siinä onnistuttiin :) Vaan ei ihan helpolla.
Siitä stooria tänään :)
.
Hiukset värjättiin sekoituksella Manic Panicin ja Arctic Foxin värejä.
Sini sekoitteli monet eri cocktailit ennenkuin sopiva seos löytyi. :)
Operaatio aloitettiin vaalentamalla mun tyvikasvu. Sitten tehtiin pari koeraitaa joista valitsin mieleisen sävyn. Näihin koeraitoihin väri tarttui oikein hyvin.
Valittu vaalea pastelliliila levitettiin hiuksiin, se näytti tältä.
Kun se huuhdottin pois, väri oli tarttunut niin huonosti että Sini totesi ettei koskaan ole vielä kohdannut asiakasta jonka hiukset hylkisivät suoraväriä näin pahasti. Kaikkein oudointa hänen mukaansa oli se, ettei sävy ollut tarttunut käytännössä lainkaan juuri vaalennettuun tyveen, jonne suoraväri (tai mikä tahansa väri) yleensä imaisee voimakkaimmin. Koeraitojen perusteella olisi odottanut aivan erilaista tulosta.
Tältä hiukset näyttivät ensimmäisen värikäsittelyn jälkeen. Harmaanvaaleanvioletti.
Sitten ei muuta kuin uutta käsittelyä perään. Tällä kertaa Sini sekoitti tuplasti voimakkaamman väriseoksen. Ai että olikin makean näköinen..! Vähän tummempi ja "shokkivärisempi" kuin se Lemon Drop -liila mitä olin hakemassa, mutta ei yhtään huonompi, itse asiassa sairaan makea..!
Nyt väri tarttui paremmin, ja huuhtelun jälkeen tuloksena oli aika lailla se sävy mikä oli kiikarissakin. Tyveen väri ei tosin vieläkään ollut tarttunut kunnolla, mutta se ei onnistunut laimentamaan onneani. Yhteensä operaatioon kului kuusi tuntia (mukaanlukien hiusten föönaus ja kahden kosmetiikkafriikin höpöttely...;))
Iiik!! Olin niin fiiliksissä!
Olin koko viikon jännännyt että jänistäisin ja peruisin ajan, mutta kun peilistä katsoi uusi pää, olo oli vain superonnellinen ja iloinen! Mulla on ponihiukset! Viimein...! <3
Kiitos Sini <3
Sain "hiustohtorilta" reseptimääräyksen suoraväriin jolla ylläpidän liilaa tukkaa kotona. Ostin tarkoitukseen Herman's Amazing Direct Hair Colorin sävyssä Vicky. Väriä sekoitetaan hoitoaineeseen joka pesun yhteydessä.
Onnellinen tempaisija :)
Sini varoitteli, että suoravärien maailmaan ja pastelli/shokkivärjäilyyn ja herkästi koukkuun. Saa nähdä miten mun käy...^_^ Stay tuned :D
*
P.S. En ollut kertonut värjäysoperaatiosta Mr. Karkkipäivälle (tai muillekaan läheisille) ja olin suunnitellut yllättäväni miehen illallisella hänen tullessaan töistä. Värjäyssession venyessä jouduin keksimään jonkun verukkeen miksi en ehtinyt kotiin illallisaikaan, ja laitoin viestiin arvoituksellisesti "Mulla on tässä yksi projekti kesken joka vähän venähti, näet sitten kun tulen".
Kun sitten saavuin kotiin violettina, miehen reaktio oli yllättävän kesy. (Olin odottanut jotain "minkä ihmeen pissistukan sä oot mennyt hankkimaan" -tyylistä vastaanottoa...)
"Häää.... Mä luulin että sä olit ottamassa tatuointia...!" oli kommentti. "Mutta on nuo hiuksetkin ihan siistit!"
:)
Sisko taisi järkyttyä enemmän nähdessään uuden Facebook-profiilikuvani ;)
Kimppu hiustenhoitoainekokemuksia viimeiseltä puolelta vuodelta . :)
Jutun tuotteista olen saanut Yves Rocherin ja Phyton hoitoaineet blogin kautta.
Yves Rocher Couleur Conditioner 7,90€ / 150 ml
(...mutta käytännössä myynnissä koko ajan tarjoushintaan niinkuin YR:llä on tapana, nytkin 3,90€...)
Yves Rocherin hoitoaineet kuuluvat suursuosikkeihini ja aina jonkun kysyessä, ”Mikä olisi sellainen oikein hyvän hinta-laatu-suhteen omaava, luonnollinen hoitoaine”, vastaan kuin apteekin hyllyltä, ”Yves Rocherin vihreisiin tuubeihin pakatut”. (Ärsyttävästi, YR ei ole nimennyt hiustuotelinjojaan selkeillä sarjanimillä joten viittaan näihin suosikkeihini aina pakkausten värillä, ne tunnistaa vihreästä sävystä.)
Näissä hoitoaineissa on ihana, kermainen koostumus ja erinomainen selvitys- ja pehmennyskyky, eikä niissä ole lainkaan silikoneja. Luonnollisuusprosentti on lähes 100%.
”Vihreään linjaan” kuuluu Suomen valikoimassa kolme hoitoainetta, joista värjätyille hiuksille tarkoitettu oli minulta pitkään testaamatta. Nyt kun tuubi on melkein tyhjä voin lyhyesti todeta, että tämä Couleur-hoitis oli yhtä hyvä kuin kaverinsakin. Kaikki kolme, Reparation, Nutrition ja Couleur tuntuvat kermaisilta ja erittäin pehmentäviltä ja ero (ainakin minun hiuksissani) on todella pieni, mutta jos ne laittaisi hoitavuusjärjestykseen niin Reparation on hoitavin ja Couleur kevyin. Käytännössä Couleur’kin tuntuu superhoitavalta verrattuna moniin normaalien hiusten perushoitiksiin.
Toivottavasti YR ei koskaan lopeta näiden valmistusta, ihan mielettömän hyviä hoitiksia. Jos mun pitäisi käyttää vain yhtä hoitoainetta koko loppuikä niin luulen että se olisi yksi näistä, tai sitten joku Aubreyn.
Jos sertifioidun luonnonkosmetiikan hoitikset tuntuvat alihoitavilta mutta et halua käyttää synteettisiä hoitiksiakaan, YR:n vihreät tuubit ovat erinomainen valinta. Niissä hoitotehoista vastaa kasvipohjaisten kvattien ja kasviöljyjen sekoitus. (Sertifiointitahot eivät valmistusteknisistä syistä hyväksy kvatteja vaikka ne olisivat luonnollista alkuperää, ainesosia on modifioitu niin etteivät ne vastaa useimpien sertifiointijärjestöjen kriteerejä. Tosin eilen juuri kuulin Mádaran Lotelta että uusi Cosmos-standardi hyväksyy, ja täten Mádarankin hoitoaineet tulevat vihdoin ensi vuonna sertifioinnin alle).
LUSH The Plumps Solid Conditioner 9,95€ / 55 g
Vihdoin tuli testattua myös kiinteä hoitoaine. Lush on tunnettu kiinteistä versioistaan perinteisesti vettä sisältävistä tuotteista, ja merkiltä löytyy niin kiinteitä shampoita, seerumeita kuin aurinkovoiteitakin.
The Plumps on tarkoitettu erityisesti hennoille hiuksille ja se lupaa tuoda tuuheutta ja tekstuuria sisältämänsä merisuolan kautta. Ristiriitainen ajatus hoitoaineessa, kun suolan tuoma karheus tietysti osaltaan kumoaa hoitavien ainesosien vaikutusta. Toisaalta, en huomannut Plumpsin mitenkään karhentavankaan hiuksia, minusta se tuntui hoitoteholtaan aika keskinkertaiselta. Hiukset jäävät ihan mukavan sileiksi mutta eivät erityisen pehmeiksi. Ehkäpä siinä juuri näkyy suolan vaikutus..? Hoitavat ainesosat ovat samoja mitä nestemäisissäkin hoitoaineissa käytetään eli synteettisiä kalvonmuodostajia ja kvatteja.
Inci: Cetearyl alcohol & sodium lauryl sulfate, polyvinelpyrrolidone, hieno merisuola, guar-kumi (Guar hydroxypropyltrimonium chloride), sitruunahappo, hunaja (mel), Polyquaternium-88, Stearyldimoniumhydroxypropyl laurylglucosides chloride, polyacrylate 21 (ja) acrylates / dimethylaminoethyl methacrylate copolymer, hajuste (parfum), kiinansypressi absolute (Cupressus funebris), alpha-iso-methyl ionone, *coumarin, *limonene, Cl 17200, Cl 45410, Cl 45380
Kiinteää hoitoainetta neuvottiin Lushin liikkeessä käyttämään kostuttamalla se lämpimässä vedessä ja hieromalla suoraan hiuksiin. Britti-Lushin sivuilla neuvotaan hieromaan palaa ensin käsissä ja levittämällä hoitis käsien kautta. Itse koin hoitista irtoavan enemmän jos sitä hieroo suoraan tukkaan.
Kiinteän hoitoaineen etuina voidaan pitää sen ympäristöystävällisyyttä (ei pakkausjätettä) ja matkailuystävällisyyttä ainakin käsimatkatavaralla matkustaville, koska se ei vie tilaa nesteistä. Toisaalta jäin miettimään miten hyvin akrylaattiyhdisteet, joita The Plumps'kin sisältää, maatuvat luontoon... eli millainen on lopulta muovi- tai muita maatumattomia yhdisteitä sisältävien tuotteiden ympäristöystävällisyys...
Käyttömukavuudeltaan en kokenut kiinteää hoitista erityisen hyvänä. Liukas pala lipsuu käsissä ja luiskahtaa helposti otteesta kun sitä hieroo hiuksiin. Ainakin tällä mämmikouralla. Matkailullisesti koostumuksella kuitenkin on etunsa.
Plussaa Plumpsin aivan ihanasta tuoksusta jossa on runsaasti mausteista santelipuuta ja pohjalla aavistus makeaa marjaisuutta. Vaikka tuoksu on voimakas, se ei ole Lushin pahimmasta hajupommipäästä. Eräs toinenkin kesällä hankkimani Lush on hurmannut minut tuoksullaan, jopa niin että kyseinen tuote on pääsemässä silkan tuoksunsa perusteella vuoden parhaiden listalle :)
PHYTO Phytojoba Mask 31,90€ / 200 ml
Olen saanut kokeiltavaksi aimo läjän ranskalaisen pitkän linjan hiustuotemerkin Phyton hiustuotteita, ja ensimmäiselle testikierrokselle pääsi Volume-shampoon ohella (josta lisää tuuheuttavien shampoiden vertailussa) kuivien hiusten Phytojoba-naamio.
Naamion koostumus on samettisen kermainen ja vieno sitruksinen tuoksu on hienostunut. Naamio tuntuu hiuksiin levittäessä todella liukkaalta ja välittömästi selvittävältä. Tuoksu, koostumus ja silkkinen liukkaus luovat ylellisen tuntuista elämystä, tuote tuntuu arvokkaalta. Paksua koostumustakin on hyvin monenlaista ja kermaisuuden tasot vaihtelevat, me koostumusfiilistelijät tiedetään tämä ;) Phytojoba-naamion kermaisuus on sieltä hienostuneemmasta päästä. :)
Voisin periaatteessa pisteyttää tuotteita aina kahdella osa-alueella; koostumuksen perusteella ja toiminnan perusteella. Joku ihan liru hoitis voi joskus yllättää ja jättää hiukset häkellyttävän silkkisiksi, kun taas ihanan täyteläinen voidenaamio ei aina onnistukaan silottamaan hiuksia kympin arvoisesti.
Phytojoba jää suoritus-akselilla himpun verran täydellisen alle. Hiukset jäävät kyllä kiitettävän selviksi ja hoidetun tuntuisiksi, mutta huuhdellessa tunne ei ole ihan niin silkkinen kuin levitystuntuman perusteella odottaisi. Pehmennystehoista vastaavat kvatit ja jojobaöljy, naamio on silikoniton. Peruskoulun arvosana-asteikolla Phytojoba olisi 9+. Koostumus 10+!
MARIA NILA Pearl Silver Colour Refresh Conditioner 24,70€ / 300 ml
Ostin tämän beibin testiin ihan Virven hehkutusten takia. Hankin sen ennen Fudgen shampoota, ja täytyy sanoa että Fudgen jälkeen tarve millekään muulle hopea-tuotteelle poistui totaalisesti! Eli Fudge käytännössä haalisti kiinnostuksen testailla mitään muita viileän sävyn ylläpitäjiä. Paitsi nyt sitten tilanteen muututtua pari päivää sitten. ^_^ Liilaa tukanväriä (tai shokki/pastellivärejä ylipäänsä) ylläpidetään ennen kaikkea värillisillä hoitoaineilla, shampoo vain komppaa mutta ei yksinään pysty pitämään väriä hyvänä.
Viileän blondin ylläpidossa Pearl Silver ei minun käytössäni osoittanut kovinkaan mainittavia tehoja. En siis saanut samanlaisia tuloksia kuin Virve. Hoitis tuntuu käytännössä hyvältä, liukkaalta perushoitoaineelta joka selvittää ja silottaa kiitettävästi mutta vailla suurempia ”Ooooh”-elämyksiä. (No, eiväthän kaikki sellaisia hoitikselta haekaan ;D.) Toki Nilan hoitis sisältämänsä sinisen pigmentin kautta ylläpitää viileää sävyä paremmin kuin pigmentitön hoitoaine, mutta sellaista silminhavaittavaa todella voimakasta kirkastusefektiä Fudge-shampoon tyyliin Nila ei tuonut hiuksiini.
Nyt alan sekoitella siihen liilaa suoraväriä niin saan tämänhetkiseen tarpeeseen sopivan cocktailin.
Mutta onneksi violetin hiussävyn ylläpito ei torpedoi erilaisten hiustuotteiden testausta - kunhan vain sekoittaa liilaa suoraväriä testattavaan hoitikseen niin sävy pysyy yllä :)
.
P.S. Törmäsin heti uuden hiussävyn tuomaan konkreettiseen ongelmaan: en voi pestä hiuksia täällä reissussa koska en tuonut omaa pyyhettä mukana ja suoravärjätyt hiukset jättäisivät hotellin valkoiset pyyhkeet aika kivan värisiksi... ^_^ No, onneksi reissu on vain pari päivää ja kyllä näillä kestää pesemättä kotiin saakka.
Hiusnörtti uskalsi!
Minulla ei tänäänkään ollut aikaa blogille ja olisin halunnut tehdä näistä hiuksista paremman postauksen paremmilla kuvilla. Mutta kun en tiedä ehdinkö huomennakaan blogata koska olen lähdössä Riikaan (lukijamatka <3) ja itseni tuntien säädän vain kaikkea mahdollista viime hetken juttua koko aamupäivän ennen junaan lähtöä, niin heitän ulos tällaiset pikaterveiset ettei blogihiljaisuus jatku enää kolmatta tai neljättä päivää.
Istuin kampaajalla 6 tuntia...! Olen tyytyväinen :) Ja mä päätin tän jutun vasta maanantaina, nyt mä teen tämän, samperin ikuinen hiusnörtti! Jännin hiustempaus mitä olen tehnyt 20 vuoteen oli muuttaa hunajablondin sävy viileäksi vuosi sitten... Tähän saakka.
Palaillaan viimeistään Riikan jälkeen, ellen ehdi postata jotain tunnelmia matkalta.
<3
Sanni
P.S. Perjantaiaamu. Heräsin ja hiukset näyttää vieläkin violetimmilta ^_^
Ei se ollutkaan unta... :D
Teen hiusoperaatiosta ajan kanssa vielä paremman postauksen. :)
Blogiani lukiessa ei voi välttyä siltä havainnolta, että tykkään tutkailla kosmetiikkapurkkien ainesosaluetteloita ja arvioin usein jonkun tuotteen hyvyyttä tai heikkoutta tai perusteita iho- tai hiustuntumaan ainesosien perusteella. Minulla on tiettyjä suosikkainesosia ja "reseptityyppejä" joista pidän, ja sitten taas reseptityyppejä, joista tiedän jo testaamatta, ettei tuote todennäköisesti miellytä minua.
Sitä en sano, että nämä henkilökohtaiset mieltymykseni pätisivät aina muihinkin, eikä minun ns. heikompana pitämäni ainesosacocktail tarkoita sitä, että tuote on yleisesti huono.
Ja joskus joudun huomaamaan ja myöntämään, että ne omasta melestäni "vähemmän vakuuttavan" näköiset ainesosaluettelotkin kätkevät taakseen tosi hyvän tuotteen :)
Tällaisina hetkinä sitä miettii, että mitäs helkkaria, mitä väliä koko incien syynäämisellä on? Kun loppupeleissä tuotteen fyysinen toiminta ja kokemus iholla ja hiuksissa on se, millä on merkitystä. Ainakin hoidollisesti. Ainesosien ekologisuus ja herkistävyys ovat sitten toki muita arvoja joilla voi ja onkin väliä tietyille kohderyhmille. Näissä yhteyksissä incien tuntemuksella (ja esimerkiksi tuotteiden sertifikaateilla) on perustellusti merkitystä.
Tällä alustuksella päästään päivän kohteeseen eli ihanaan hiusnaamioon: Gorgeous Intensive Hair Mask.
Brittiläinen salonkisarja Georgeous (aina niin vaikea sana kirjoittaa ^_^) on minulle entuudestaan täysin tuntematon merkki.
Sain naamion joskus muinoin Tigiä maahantuovan Warehousen edustajalta, ja kuten niin tyypillistä minulle, tuote hautautui pitkäksi aikaa muiden testituotteiden ja laatikoiden sekaan ja löysin sen tuossa kevään aikana.
Katsoin inciä.
Cetearyl alcohol, tekee paksua maskimaista koostumusta. Parafiiniöljy, vaseliini. Just, näitä mineraaliöljyjä jotka eivät imeydy eivätkä pehmennysominaisuudet ole lähelläkään kasviöljyjä, mitä niillä edes hiustenhoitoaineissa tekee. Cetrimonium chloride, joo, tämä selvittää ja silottaa mukavasti. Lanoliinialkoholi, sehän on tuttu mm. Nivean klassisesta Creme-voiteesta, kosteuttaa. Pantenoli, hydrattu soijaproteiini, jojobaöljy... Okei, ihan hyviksiä.
Mutta sitten lista jatkuu sitrushedelmäuutteilla joilla ei ole hiustenhoidollisia vaikutuksia, koska ne eivät selvitä, sido kosteutta tai pehmennä. Kuulostavat (ja tuoksuvat) vain hyvältä, kuten luonnon ainesosat aina markkinoinnissa; "Meidän naamiossa on jojobaöljyä ja bergamotuutetta". Totta kai paremman kuuloista kuin, "Naamiomme hellii lanoliiniakoholilla". Hedelmien jälkeen ei ole mitään mainittavasti hoitavaa, glyserolin pitoisuuskin lienee tässä purkissa mitätön kun se tulee hajusteiden jälkeen.
Purkinkylkitekstin perusteella Gorgeous ei vakuuttanut. Tämäkö on resepti erittäin kuivien ja vaurioituneiden hiusten intensiivisesti hoitavaan naamioon? Ainoa kasviöljy on jojoba, kun valittavana olisi paljon tehokkaampiakin hiustenhoitoöljyjä kuten kookos, avokado ja oliivi. Ei aminohappoja, ei keratiinia. Joo. Mä tuhahdin.
Ja kokeilin.
Ja ihastuin.
Epäilykset herättänyt mineraaliöljyillä buustattu voide osoittautui paksuimmaksi, kermaisimmaksi, selvittävimmäksi ja silkkisimmän tuntuiseksi hiusnaamioksi jota olen koskaan kokeillut. Hiukset jäävät hoidon jälkeen jämäkiksi, taipuisiksi, sileiksi ja kiharaherkiksi.
Ja niin ihanan tuoksuinen: raikas, miedosti ja tyyylikkäästi hedelmäinen, kuin hellepäivän cocktailjuoma kurkulla ja pehmeillä sitrushedelmillä. Voide on niin paksua että lusikka jää siihen seisomaan. Kermaisen liukasta kun sen levittää hiuksiin. Silkkistä, helmiäisen hohtoista. Kerta kaikkiaan ihanan tuntuista.
TÄMÄ jos mikä vastaa minun mielikuvaani ylellisestä tuotteesta.
Olisikohan kookosöljy muka sitten tehnyt tästä vielä paremman? ^_^ Ihan sama, eikä sillä tässä tapauksessa ole mitään väliä :)
Oletteko te joskus ihastuneet täysin mitäänsanomattomalta vaikuttavaan tuotteeseen?
Suolavesisuihke ilman suolaa, sellainen on Kevin Murphyn Hair Resort Beach Look Texture Spray.
Tuotteen muita ominaisuuksia:
Mun uusi lemppari. <3
Innostuin suolavesisuihkeesta toden teolla viime kesän muotoilutuotehaasteen kautta, ja suola-spray jäikin sen jälkeen vakituiseen käyttöön. Yhdistän sen usein vakkarituotteeseeni kuivashampooseen: tämä kombo on huolettoman "en-osaa-enkä-jaksa-muotoilla-tukkaani-mutta-haluan-helppoa-ja-nopeaa-tuuheutta-kiitos" -tyypin täydellinen ratkaisu. Kaikki meistä eivät tosiaan jaksa (tai halua) föönailla tai tupeerata tukkaansa, mutta meillekin on vaihtoehto.
Kuivashampoo kohottaa tyven, mattaistaa hiusta ja tekee siitä kuohkeamman. Ei tosiaankaan hyvän tuntuisen, mutta kuohkean: kuivashampoolla (tai hiuspuuterilla) saa tyveen parhaimmillaan lähes yhtä hyvän nosteen kuin tupeerauksella.
Suolavesisuihke jatkaa tekstuurin rakentamista: se saa hiukset hyvällä tavalla karheiksi ja tahmeiksi (tai huonolla tavalla, tuotteesta riipppuen) niin että luonnostaan liukkaat, lättänät hiukset saavat väleihinsä ilmaa ja niiden kova halu maata toisiaan vasten hajotetaan päättäväisesti mutta hellävaraisesti. Tuloksena selvästi paksumpi tukka, kun hiukset vetää ponnarille on ympärysmitta käsinhavaittavasti muhkeampi.
Viime syksynä opin, että suolavesisuihkeissa käytetään erilaisia vaikuttavia aineita, siis muitakin kuin itsestäänselvää suolaa. Jotkut tuotteet ovat täysin suolattomia, mutta tuovat saman efektin. Hair Resort Spray on tällainen. Se jättää hiuksiin hyvin saman kaltaisen luonnollisen fiiliksen kuin viime kesältä käyttööni jäänyt ihana Uniquen Sea Salt Spray, mutta on vähän tehokkaampi ja muotoilevampi. Ja kookoksen tuoksu... ah! Kun hiukset harjaa, tuntuu hiuksissa sileän pinnoitettu tuntuma, tämä eroaa Uniquen jättämästä tuotetunnusta. Kalvo ei ole tahmea, karhea tai epämiellyttävä, pikemminkin sileä mutta samalla rakennetta tuovan tuntuinen.
Inci: aqua, SD alcohol 40-B, VP/VA Copolymer, propylene glycol, PEG-12, phenoxyethanol, caprylyl glycol, ethylhexylglycerin, hexylene glycol, polysorbate-20, panthenol, parfum, orange oil, tangerine oil, sodium laneth-40 maleate/styrene sulfonate, copolymer, hydrolyzed wheat protein / PVP crosspolymer, wheat amino acids, hydrolyzed silk, aloe barbadensis leaf juice, limonene, coumarin.
Ennen kaikkea koen Kevin Murphyn tarjokkaan vahvuutena miellyttävän hiustuntuman lisäksi sen, että nokka ei tukkeudu, pumppu toimii luotettavasti ja suihke tulee ulos tasaisesti. Unique ei tukkeudu, mutta sen pumppu juuttuu vähän väliä. Muissa tähän saakka kokeilemissani suolavesisuihkeissa on kaikissa ollut jotain mihin en ole ollut tyytyväinen: tulos on ollut liian jäykkä ja hiuksia kovettava tai liian tahmea.
Nyt taisi vihdoin löytyä ihan täydellisin tekstuurispray minulle <3
Sain sprayn joskus aikaa sitten PR-toimiston pressipäiviltä ja otin käyttöön vihdoin viime kuussa. Hintaa suihkeella on jälleenmyyjästä riippuen noin 27 euroa (pullon koko 150 ml).
Googlen kuvamatskusta päättelen, että sprayn pakkausta on muutettu sen jälkeen kun sain tuotteen, uusimmat kuvat eri nettikaupppojen sivuilla ovat lieriön muotoisesta Hair Resort Spraysta.
Pahoittelut kohtuullisen ankeista kuvista, tuotteen efektiä on vaikea vangita kuviin.
Normaalitilassa hiukseni ovat aina lättänät ja makaavat ohuena laattana päätä pitkin, poikkeuksena tunnit juuri hiustenpesun jälkeen jolloin luonnonkiharuuteni jaksaa hetken pysytellä näkyvissä. Viimeistään kun harjaan hiukset, kiharat katoavat ja jäljelle jää laimea lattatukka. Hiuslaatuni on hento, kuiva ja lasimainen, siihen on työn takana saada kiharaa ja muotoa edes lämpömuotoilulaitteella. Kuivashampoo ja suolavesisuihke muuttavat hiukset välittömästi kuin eri materiaaliksi, ne tuntuvat jämäköiltä ja kuohkeilta ja pysyvät tyvi-ilmavina ponnarillekin laitettuna.
Kylläpä hiukset muuten näyttävätkin kuvissa hopeisilta, lähes harmailta... En tiedä huijaako kuva vai kertooko se pikemminkin totuuden, itse en näe hiuksiani peilistä ihan noin harmaina :D Tai sitten ne tosiaan on sitä, ja siitä on kiittäminen (syyttäminen?) Fudgen shampoota. :p
