Fat Lady taisi lakata nyt laulamasta.

Kyllä - ooppera on ohi.

Katsokaa tätä tukkaa. Päivä on tiistai 24. syyskuuta ja takana seitsemän pesua saippualla. Hiukset olivat niin tahmeat että ne pysyivät itsestään ylhäällä kun otin ponnarilenksun pois.

Myös hiusharjaan oli alkanut kertyä valkoista saippuatöhnää.

Hiukset piti haroa auki sormin eivätkä ne enää laskeutuneet luonnollisesti vaan olivat saippuan jäykentämät.

En tykkää luovuttamisesta mutta nyt saa riittää. Hyi olkoon.

En pysty mitenkään uskomaan, että kerta kerralta pahemmin kerrostunut saippua alkaisi yhtäkkiä kymmenennen tai viidennentoista pesun jälkeen maagisesti liukenemaan hiuksista. Niin blondi en sentään ole että odottaisin sellaista käännettä enää tapahtuvaksi..! En tiedä mitä valmistaja tarkoittaa hiusten "tottumisella" saippuaan, mutta näissä olosuhteissa ei tottumisesta voi puhua. On päivän selvää, että saippua ei kerta kaikkiaan kyennyt huuhtoutumaan hiuksistani veden mukana. Kyse voi olla paikallisesta veden laadusta, omasta huokoisesta hiuslaadustani jolle palashampoo ei ehkä vain yksinkertaisesti sovi, tai jostain muusta mystisestä syystä joka ei koskaan selviä.

MUTTA! Testi jatkuu Suomessa. Haluan ehdottomasti selvittää ainakin sen, missä määrin vesi on vaikuttanut asiaan.

Kaksi viikkoa sinnittelin ja eilen keskiviikkona pesin hiukset vihdoin Dove-shampoolla. Kaikki lähmä lähti samantien, hiukset tuntuivat tahmattomilta jo yhden vaahdotuksen jälkeen. Tein myös sellaisen havainnon, että shampoo vaahtosi erittäin runsaasti. Kun hiukset ovat hyvin likaiset, näin ei tapahdu. Mitä likaisemmat hiukset eli mitä enemmän likaa shampoon molekyyleilla on kuljetettavanaan pois hiuksesta, sitä vähemmän shampoo jaksaa vaahdota. Päätelmä: hiukseni eivät tosiaankaan olleet likaiset. Ne olivat vain.... saippuaiset. Kaikki lähmä tuli kerrostuneesta saippua-aineksesta ja saippuan sisältämistä öljyistä ja vahoista.

Tuttu päätä myöten valuva littanatukka teki paluun. Kyllä puhdas tunne on jotain aivan ihanaa, mutta.... en voi kieltää etteikö tukka näyttänyt huomattavasti mieluisammalta kuohkeana versiona. Se tunne kun sai kahmaistua käteensä paksun ponnarin.. Voih! Ihan kuin olisi ollut jotain hiuslisäkkeitä..!

"Soap and glory"...

Itse asiassa.... vaikka juuri kirjoitin, että olen saanut saippuaoopperasta vähäksi aikaa tarpeekseni, niin mielessäni alkaa herätä toinen idea... Jospa pesisin hiukset joka toinen kerta palashampoolla, ja joka toinen kerta normishampoolla...? Näin saisin nauttia muhkeista kutreista aina parin päivän välein...! ^_^ Eikä saippua ehtisi kerrostua sietämättömiin sfääreihin.

Hmmm... täytyy makustella tätä ideaa.

Taidan kyllä ehkä olla vähän päästäni vialla. (Mieskin on sitä mieltä - hän on ihan pikkuisen nostellut kulmiaan tälle saippuaepisodille ja osoittanut jopa huolta siitä että pilaan hiukseni..! :p)

Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.

Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?

Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.

Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?

Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.

(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)

Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.

Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.

Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.

Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.

Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.

Olin niin pettynyt.

Aamulla tulos vahvistui.

Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.

En olekaan nero.

Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!

To Be Continued.

Eräs lukija keksi hauskasti nimetä nämä palashampoojutut Saippuasarjaksi, ja sarja jatkukoon tänään. :)

(Saako Brooke tukkansa puhtaaksi ennen treffejä Ridgen kanssa..?)

Minun piti alunperin julkaista juttu päivän kävelyretkestäni ja sen lomaan hiuskuvia, mutta jotenkin minusta tuntuu että nämä hiusjutut kiinnostavat teitä nyt enemmän kuin matkastoorit..? :D No, laitan sen kävelyjutun ulos kumminkin omana postauksenaan. Lukekoon ne keitä Kreikkajutut kiinnostaa. :)

Eilen siis tutustuin omenaviinietikkahuuhtelun saloihin, mutta sillä virheellä, että jätin etikat päähäni. Fail. Etikka on kuin hoitoaine joka pitää huuhdella pois. Onneksi minulla on Naamakirjassa valppaita ystäviä jotka huomasivat erheeni välittömästi ja ohjasivat oikealle tielle.

Tosin - Flow' sivulla halutaan sekoittaa pienen palashampooaloittelijan päätä huomauttamalla, että "Hoito on tehokkaampi jos jätät sen hiuksiisi"... Ota nyt selvää...! Ehkäpä pienempi etikkamäärä toimiikin jätettävänä, mutta minun eilen annostelemani määrä muutti paksun tahmatukan lattanaksi öljytukaksi. Hiukset olivat kyllä oikeasti todella hyvän tuntuiset, siis hoidetussa mielessä - uskomattoman sileät, pehmeät ja taipuisat. Mutta eihän sitä ollut kiistäminen että ne olivat myös öljyiset.

Joten! Tänä aamuna taas uusi saippuointioperaatio, etikkahuuhtelu pienemmällä etikkamäärällä ja tällä kertaa perään myös huuhtelu puhtaalla vedellä. Ja lopuksi normihoitista ihan uloimpiin latvoihin, en vain pysty olemaan ilman. Ainakaan vielä.

Esitellääs nyt Sarjan Tähti oikein virallisen kuvankin kanssa; "lipevä" ^_^ vastanäyttelijäni Flow Kosmetiikan Blondi.

Pesun jälkeen hiukset tuntuivat paremmilta kuin viimeisimpinä päivinä, mutta - - eivät nämä puhtaat ole vieläkään. Eivät lähellekään. Tahma on ja pysyy. Nyt siitä oli kuitenkin osa huuhtoutunut pois etikan myötä. Päänahka ei toistaiseksi ole reagoinut mitenkään, sitä ei siis kutita eikä se ole alkanut hilseillä. Se vain tuntuu... likaiselta.

Kun hiukset olivat kuivuneet, ne olivat kivan näköiset mutta niin inhan tuntuiset että kiepsautin ne vakionutturalleni päälaelle etten vain hypistelisi niitä. "Poissa sormista, poissa mielestä."

Joku lukija halusi tietää, millaisella nutturalla tulee niin kivat kiharat kuin Muhkea-postauksesssa. No tällaisella "Myy-tötteröllä". :)

Illalla avasin nutturan.

Etikka oli jättänyt hiuksiin jotenkin sellaisen erityisen "jäntevyyden", ja se yhdistettynä saippuan tuomaan tuuheutukseen luo tällaisen pehkon. Voi kunpa mulla olisi laittaa tähän vertailukuva siitä, miltä tukkani näyttää normaalitilassa nutturalta avattuna. On nimittäin hyvin erinäköinen kuontalo. Toki ilmankosteus täällä Kreikassa vielä tehostaa hiusten kihartumista.

Kuten näkyy, tyvi on likaisen näköinen, mutta lähmä ei kuitenkaan näytä ylettyvän pidemmälle hiuksiin. Vaikka se on siellä. "Normilikainen" tukka menee kauttaaltaan ihan rasvaisen näköiseksi, eikä puhettakaan että normilikainen tukka näyttäisi harjattuna...

...tältä:

Ei tästä kuvasta minusta voisi uskoa, että hiukset ovat todellakin kauttaaltaan erittäin tahmeat. Kun ne kahmaisee käteen, ne tuntuvat paksuilta ja "suurimassaisilta". Normilikainen hius menee ihan kasaan ja ponnari on pelkkä säälittävä littana esitys.

Tuo saippua on kyllä.... hyvin, hyvin erikoinen asia. Mun hiukset ei ole koskaan tuntuneet tai näyttäneet tältä.

Olin tiistaiaamulla jo valmis luovuttamaan koko pelin. Mutta kun katsoo tätä tukkaa.... Onhan se kyllä aika kivan näköinen..? Puntarin toisessa kupissa keinuu muhkea leijonanharja jota ei voi koskea eikä hädin tuskin harjata koska se on niin ällöä, ja toisessa kupissa puhdas, ihanan tuntuinen tukka jonka läpi voi vetää sormensa - mutta joka on se lättänä tavisletti. Kumpaan suuntaan heilahtaa..?

Taidan vielä jatkaa kokeilua. Uteliaisuus on sen verran vahva.

Jospa jossain vaiheessa tulee vastaan saari, jossa olisi vähemmän kovaa vettäkin...?

Tänä aamuna sain tarpeekseni tahmatukasta ja laitoin avunhuutomeiliä Flow Kosmetiikalle. Ymmärrän, että "lähmä-experience" kuuluu osana palashampoon käytön alkuvaihetta, mutta kun hiukset ovat olleet jokaisen pesun jälkeen entistä likaisemmat... Se ei varmaan ole ihan normaalia. Olen nyt pessyt hiukset kolmesti, ja käytännössä tuntuu siltä että kaikki tuon kolmen pesun saippua on kerrostunut hiukseeni.

Sain vastauksen Flow Kosmetiikan Riitalta. Ilmeisesti Kreikan vedenlaatua ei ole ainakaan yksinään syyttäminen, sillä Riitta kertoi että hänellä palashampoo on toiminut Kreikassakin ongelmitta. Kuulema värikäsitellyissä hiuksissa tahmaisuus voi kestää kauemmin. (Hmm, miksi..?) Riitta myönsi, että siitähän se tahmaisuus toki tulee, että saippua ei huuhtoudu hiuksista kunnolla. Edelleen en jotenkin ymmärrä, miksi saippua takertuu juuri käsiteltyyn hiukseen.... no, kai nämä on jotain kemian asioita.

Riitta neuvoi ostamaan omenaviinietikkaa ja sekoittamaan sitä yhden ruokalusikallisen 1,5 desilitraan lämmintä vettä. Eipä sitten muuta kuin mars ruokakauppaan, nyt oli nimittäin todettava että vaikka olin vannonut kestäväni tämän tahmavaiheen niin tukkahirvitys alkoi jo olla liikaa. Kun harjakaan ei enää meinaa mennä hiuksesta läpi niin eihän tässä ole enää mitään järkeä.

Sitten ei kun hommiin! Taisin kyllä vetää vähän etikkaöverit, sillä puolitoista desiä kuulosti liian vaatimattomalta lääkkeeltä tähän kriisiin. Niinpä hulautin ehkä desin verran viiteen desiin vettä. Tai jotain sinne päin. :)

Pää kattilaan ja hiukset omenaviinietikkakylpyyn.

Ja siis - - oow-whaaaa- - mikä tunne kun letti nousi padasta! Mikä silkkisyys...! Karheana kylpyyn upotettu tukka nousi liemestä siloisena kuin mikä...! Karheus ja tahma tuntuivat olevan tipotiessään..! Innostuin niin että huljuttelin päätä kattilassa monta minuuttia ja ikäänkuin pesin hiukset etikkavedellä. En tiedä "saisiko" niin tehdä... Ehkä ne pitäisi vain nopeasti huuhdella...?

Iloinen etikkatyttö! Ette usko sitä riemua mitä koin kun noin yksinkertainen toimenpide muutti hiukset aivan eri tuntuisiksi..!

Pulloseni, pitääkö minun nyt sitten raahata sinua saarelta toiselle...? ^_^

Ehkä en luovutakaan shampoopalakokeilua vielä....

Minun ei olisi pitänyt luvata palata tähän tukka-asiaan vielä tänä iltana, sillä täällä kun on niin kostea ilma niin hiukset eivät ole vieläkään kuivuneet. En siis pysty vielä antamaan lopullista arviota etikkakäsittelyn vaikutuksesta. Se on kuitenkin selvää, että ainakin valtaosa tahmasta liukeni pois. Hiukset eivät silti ole puhtaan tuntuiset, vaan... ehkä jotenkin öljyiset...?

Hiusten kuivuessa googlailin netistä etikkahuuhtelukokemuksia, ja jostain luin että liika etikan käyttö saa hiukset nimenomaan öljyisiksi. Teinköhän mä siis kuitenkin mokan yli-innostuksessani... Puolitoista desiä nestettä pitkään tukkaan kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä, mutta olisi ehkä pitänyt noudattaa Riitan ohjeita pilkulleen.

Tyvi on tämän näköinen. (Ah, ihana juurikasvu... :p Ja tiedetään, kaameet otsarypyt! ^_^)

Tehdään niin, että palaan aamulla päivittämään tähän samaan postaukseen miltä hiukset tuntuvat kuivuttuaan.

Saas nähdä onko volyymitukka vaihtunut liruun öljytukkaan... Vähän siltä vaikuttaisi. :D

18.9. klo 08.27 - No niin. Yksi asia ainakin on selvää - minulle annettiin aivan oikea palashampoo kokeiluun; Blondi. Tämä blondihan ei sitten tajunnut huuhdella sitä etikkavettä hiuksistaan pois. Olisi siis pitänyt vielä suorittaa huuhtelu puhtaalla vedellä etikkahuljuttelun jälkeen. Eipä ihme että tukka on öljyisen tuntuinen...! :D Voi elämä tätä kokeilua, miten mä voin olla näin aivoton... ^_^

Ei tässä muutakaan enää pystynyt. Etikkaostoksille.

Jos tämä ei toimi niin luovutus on lähellä.

Palaan illalla asiaan.

.

Varoitus: tämä postaus sisältää varmaan blogihistorian karseimmat ja huonolaatuisimmat kuvat, mutta nyt on vain pakko jakaa nämä tukkafiilikset!

Mitä ihmettä - tukka on eilisen palashampoodebyytin jäljiltä likaisemman tuntuinen kuin ennen pesua, mutta.... se on niin tuuhea! Herranjestas mikä volyymi! Eikä pelkästään visuaalisesti vaan myös käsiintuntuvasti, oikeasti, ponnari on melkein tuplasti paksumpi kuin normaalisti!

Lähmäiset - joo! Hyi olkoon, ei oikeasti voi edes koskea tuonne tyveen, mutta tämä volyymi..!! Aikaisemmin lähmä ei todellakaan ole kulkenut käsi kädessä tuuheuden kanssa, vaan lähmätukka on poikkeuksetta tarkoittanut myös LITTAtukkaa.

Mutta ei nyt.

Palashampoo. Onko sinulla oikeasti tällainen vaikutus hiuksiin..?

Siis nämä kuvat... Voisin hakea näillä Reese Witherspoonin paikkaa Legally Blonde 3 -elokuvasta. (Ja kappas, Reese on uutisten mukaan kieltäytynyt kolmannesta blondileffasta juuri elokuussa... ^_^)

Hei - kuvassa myös Ne "Kuuluisat" Voisin Juosta Seinään -rintsikat.  :D Ei mulla omasta takaa noin muhkeat tissit ole. Otsikko voisi viitata niihinkin... ^_^ Kiitos, H&M.

Harjasin äsken hiukset vielä suoraksi (nuo kiharat tuli nutturasta), ja muhkeus on edelleen jäljellä. Ja oli ne tuuheat jo eilenkin illalla kun ne vihdoin uskaltauduin harjaamaan.

Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Tyvestä näkyy että likaisethan nämä on, mutta silti hiukset jaksaa nousta ylös päänahasta.

Houkutus on ollut kova käyttää täällä Couchsurfing-houstini Stellan luona hänen shampootaan, mutta pysyn tiukkana. Täytyyhän tämä kokeilu nyt saattaa kunnialla käyntiin eikä sortua tavan shampooseen jo toisena päivänä...! :D

Minä ja lättänä tukka = totta. Vaikka minulla on runsaasti tukkaa, se ei todellakaan ampaise päästä muhkean kimmoisana kuontalona vaan kutrit tykkäävät asettua päätä pitkin varsin maan vetovoimavoittoisesti.

Kaipuuni pontevana päästä singahtavaa leijonanharjaa kohtaan on ikuinen.

Not very sexy.

Kroonisesti lättänä kun olen, lähden aina innolla mukaan tilaisuuksiin saada tuuheutta tukkaan ja testata uusia volyymituotteita. Olen mukana Indiedaysin ja Got2b.'n 2 Sexy-kampanjassa, jossa pääsin testaamaan uusia 2 Sexy Big Volume -tuotteita kampaajalla sekä omatoimisesti.

Kampanjan varsin hauskana jujuna on tsekata oman kuontalonsa seksikkyystaso Got2b.'n Facebook-sivulla. Kuva tuuheaksi taiotusta tukastasi ladataan applikaatioon joka kertoo miten hotin hiuksiston omaatkaan! :) Kekseliäitä vesseleitä nämä mainostoimistojen jampat, minusta ainakin on hauskaa kun mainoskampanjoihin luodaan jotain muutakin sisältöä kuin kuva muhkeaksi föönatusta daamista. ^_^

Mikä oli meitsin tulos..? Tässä ennen- ja jälkeen kuvat kampaajalta.

Kampaaja-Mari halusi luoda meille överitukan sijaan "arkiystävällisen" ja luonnollisen volyymin. Mitäpä tykkäätte mun hiuksista?

Volyymin pohjana käytettiin Got2b 2 Sexy Big Volume Spray Moussea ja kampaus kiinnitettiin saman sarjan Big Volume -kiinteellä. Kysyin Marilta miten hiuskiinne voi tuuheuttaa, ja hän vastasi että kiinteessä on jotain hiusta turvottavia ainesosia. Tuotteen nimessä lukeekin plumping hairspray. (Nyt olisi taas tarvittu sitä taskukemistiä tulkkaamaan inciä...! ^_^)

Spray Moussea suihkutettiin pestyjen hiusten tyveen. Tuote ei vaadi lämpöä toimiakseen, mutta kaikkein tuuheimman tuloksen saa luonnollisestikin föönaamalla.

Tällaista en osaa kotona tehdä.... Eli föönata hiuksia osissa ja kihartaa niitä suoristusraudalla. Tuollainen pyöröharjakäsittelykin sujuu mun suorittamana liikuttavan kömpelösti ja kestää pienen ikuisuuden.

Ja tässä arkivolyymi á la Mari ja Got2b! Voi kun mun hiukset näyttäisi aina tältä...!

Sitten vain testaamaan hiusten seksikkyystasoa 2 Sexy -applikaatiolla. Ladattavan kuvan tulee olla edestäpäin otettu, ja näköjään myöskin mielellään sellainen, jossa kaulaa näkyy mahdollisimman vähän. Minä en saanut kummallakaan kuvallani kasvoja osumaan tuohon naamarinkulaan, minkä ansiosta sain varmaankin liian tuuhean tuloksen! ^_^

Applikaatio skannaa kuvan ja antaa seksikkyystuloksen lisäksi hiuksillesi omistetun rakkauslaulun ja musiikkivideon. :D

Tulos kampaajan luomilla hiuksilla: "Olet todellakin 2 sexy!" :)

Entäpä mun oma kotiversio? Kuvista todellakin näkee, kumpi osaa käyttää fööniä - minä vai kampaaja. ^_^

Kuvaussessio parvekkeella....

Hieroin 2 Sexy -moussea kämmenten kautta pyyhekuivien hiusten tyviin ja pituuksiin ja föönasin pää alaspäin diffuuserilla.

Tulos: joo, tulihan sitä tuuheutta kieltämättä! Mutta tuo hiusten tekstuuri.... Koska meikä ei silotellut hiuksia pyöröharjalla tai käsitellyt niitä suoristusraudalla, on tulos tuollainen kivan räjähtänyt! ^_^

Mikä oli seksikkyysmittarin tulos?

Kaksi kertaa toden sanoo eli se on virallista - minä olen todellakin liian seksikäs! ^_^

...*krhm*... jos unohdetaan tuo kaulan position tuoma pieni lisäetu...

Testituotteista sen verran, että tuo sprayattava volyymimousse oli oikein positiivinen yllätys - se ei nimittäin jätä tyveä yhtään lähmäiseksi, tahmaiseksi tai möhnäiseksi - millä nimellä nyt itse kukin tuota monien muotoilutuotteiden jättämää jälkifiilistä tykkää kutsua! Moussea levittäessä ajattelin, että nojoo, tuntuu ihan samalta kuin monet muut vastaavanlaiset tyvikohotustuotteet. Mutta föönin käynnistyessä ja hiusten alkaessa kuivua tuotteen tuntu katosi lähestulkoon kokonaan...!

Kun sormia kuljettaa kuivuneen tukan läpi, hiukset tuntuvat tavallista jämäkämmiltä mutta mistään mähnäisyydestä tai karheudesta ei ole tietoakaan. Tyvi on kohonnut irti päänahasta ja tuloksena on luonnollinen volyymi. Seksikkyys on sitten jokaisen omissa silmissä... ;)

Kiinnostaisiko päästä kokeilemaan? :) Minulla on jaossa kaksi kappaletta 50 euron arvoisia Got2b.-tuotekasseja, ja arvontaan pääset osallistumaan testaamalla omien kutriesi seksikkyystason Got2b.'n Facebook.sivulla.

Luo siis itsellesi uhkea kampaus (tai kokeile vaikka perus-"just-out-of-bed"-lookillasi!), ota kuva, suunnista tähän osoitteeseen ja lataa kuva applikaatioon. Kerro sitten tuloksesi täällä Karkkipäivän kommenttiboksissa.

Osallistumisaikaa on torstaihin 27.6. klo 21.00 saakka.

2-Sexy-Sanni kuittaa. Over and out! :)

Henkilökuvassa tapaamme tänään kaikkien meidän pikku-”paulabegounien” idolin, kosmetiikkakemistin. (Tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla, Kosmetiikkakemisti, niin suuren arvon tämän ammatin ihmiset saavat silmissäni…!)

Pääsin haastattelemaan Sim Sensitiven kemistiä Vesa Rämöä. Kaksituntinen vilahti hetkessä ja olisin helposti voinut jututtaa Rämöä vielä toiset kaksi, tulkaten auki pöydällä olevien hiustuotepullojen ainesosaluetteloita. (Pullonkylkien syynäys – lempihommaani..! :))

Sain haastattelusta niin paljon materiaalia, että päätin jakaa jutun kahteen osaan. Tässä osassa tutustutaan yleisesti kosmetiikkakemistin ammattiin, kurkistetaan tuotekehittelyn maailmaan ja käydään läpi joidenkin yleisimpien raaka-aineiden toimintaperiaatteita ja myyttejä. Toisessa osassa käyn läpi niitä lukijakysymyksiin saatuja vastauksia, jotka eivät mahtuneet tähän juttuun.

MITEN PÄÄSEE KOSMETIIKKAKEMISTIKSI?

Monet teistä olivat kiinnostuneita kuulemaan kosmetiikkakemistin koulutuksesta ja siitä miten ammattiin pääsee, joten aloitetaan siitä.

Rämöllä on yliopistokoulutus kemian alalta ja hän valmistui maisteriksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistosta. Hän opiskeli soveltavaa kemiaa sivulaudatur-opintojen koostuessa orgaanisesta kemiasta. Sivuaineina Rämö luki matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotieteitä ja ympäristötieteitä. Vuonna 2002 hän suoritti töiden ohessa lisensiaatin jatkotutkinnon.

Suomessa ei voi opiskella kosmetiikkakemistiksi, vaan kaikki alalla työskentelevät ovat joko itsenäisesti tai ulkomailla alalle kouluttautuneita. Tarvittavan tiedon voi Rämön mukaan opiskella työn ohessa. Vanhat työntekijät toimivat tietopankkeina ja raaka-ainetoimittajat järjestävät raaka-ainekursseja.

”Joka tapauksessa, alalle pääsee Suomessa lähinnä tuurilla”, Rämö naurahtaa. Hän kertoo ”ajautuneensa” itse kosmetiikkakemian pariin, työskenneltyään ensin kuusi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Sim Sensitive on Rämön ensimmäinen työpaikka kosmetiikkakemistinä, ja hän tuli taloon vuonna 2006. Simillä työskentelee kahden kemistin tiimi, Rämön vastatessa tuotekehityksestä ja raaka-aineiden sisäänostosta Kaisa Leppälän keskittyessä pääasiassa hiusvärien ja teknisten hiustuotteiden tuotekehitykseen.

Kosmetiikkakemistin alasta haaveileville Rämö vinkkaa, että esimerkiksi kemisti-estenomi on hyvä koulutuspohja. Kemian pohjakoulutus on luonnollisestikin ehdoton, ja siihen päälle kun lisää jonkun kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen niin on jo hyvät lähtökohdat hakea töitä kosmetiikkakemistinä.

TYÖTEHTÄVÄT

Rämön työssä jokainen päivä on erilainen. Tehtäväkenttä on todella laaja, ja päivät koostuvat tuotekehittelystä, raaka-aineostoista sekä yhteydenpidosta private label -asiakkaiden, kampaajien, yksityisasiakkaiden ja raaka-ainevalmistajien kanssa. Hämmästyn, kun kuulen että Rämö keskustelee itse suoraan asiakkaiden kanssa. Rämö nyökkää ja ymmärtää hämmästykseni – harvassa firmassa saa kemistiin tai muuhunkaan avainhenkilöön suoraan yhteyden. Kuinka moni teistä on esimerkiksi yrittänyt tavoittaa vaikkapa Goldwellin kemistiä Saksassa..?

RAAKA-AINEET JA TUOTEFORMULOINTI

Kurkataan sitten vähän syvemmälle itse raaka-aineiden ja tuoteformuloinnin puolelle. Kuuntelen kiinnostuneena, kun Rämö kertoo ainesosien matkasta tuottajalta Simin tehtaalle. Rämö ei itse ole yleensä suoraan yhteydessä valmistajiin, vaan tilaa raaka-aineet suomalaiselta tai ulkomaiselta maahantuojalta. Maahantuoja puolestaan tilaa aineet päämieheltään, eli tehtaalta X. Tehdasta X käyttävät myös monet muut firmat.

Näin ollen Simillä käytetään suurella todennäköisyydellä ihan samojen toimittajien raaka-aineita,  mitä monet suuret ranskalaiset, saksalaiset tai muut eurooppalaiset kosmetiikkafirmat käyttävät.

Kysyn, millä perusteella maahantuojat valitsevat tehdaskontaktinsa. Onko olemassa ns. ”huonompia” ja ”parempia” raaka-ainetoimittajia, ja onko eri tehtaiden tuottaman raaka-aineen laaduissa eroja? Rämö kertoo, että laatueroja toki on, mutta toisaalta ”epäilyttävät” toimittajat ovat kemikaalilainsäädännön tiukentuessa käytännössä kadonneet pelikentältä. Maahantuojat käyttävät isoja, luotettavia ja alalla asemansa vakiinnuttaneita tehtaita, joiden dokumentaatio on kunnossa.

Haluan kuulla lisää raaka-aineiden laatueroista. Saan tietää, että ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja.

Samalla inci-nimellä voi olla rakenteeltaan erilaatuisia ainesosia, esimerkiksi molekyylikoko vaihtelee. Näin ollen minunkin koulussa oppimani tieto siitä, että incin dimethicone on aina se sama dimethicone, ei täysin pidä paikkaansa. (Aijjai opet, vähän skarppausta…!)

Kysyn, onko sille oikeasti perusteita, että kampaamotuotteet ovat markettituotteita kalliimpia. No, me kaikki vähänkään kosmetiikkabisnekseen vihkiytyneet toki ymmärrämme, että osansa hinnasta tekee brändi- ja imagoarvo sekä pakkausvalinnat. Ainesosatkin voivat kuitenkin olla parempia. Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita.

Entäpä tuotereseptit, käytetäänkö kosmetiikkatuotannossa ns. perusreseptipohjia, joita vain ”maustetaan” erilaisilla vaikuttavilla aineilla toivotun lopputuloksen mukaisesti?  Rämö vastaa odotetusti, ettei pyörää aina keksitä uudestaan, ja samaa toimivaa runkoa käytetään luonnollisestikin ja muokataan tarpeen mukaan. Jokaisen tuotteen kehittely on kuitenkin itsenäinen prosessi.

SHAMPOON VAAHTOAVUUDESTA

Hiljattain Karkkipäivän kommenttiboksissa keskusteltiin shampoon vaahtoavuudesta ja vaahdon merkityksestä hiusten puhdistumiseen. Onko vaahdon määrällä todella tekemistä shampoon pesevyyden kanssa? Esitän kysymyksen Rämölle.

”Vaahdon määrä ja laatu eivät ole suoraan verrannollisia puhdistustulokseen”, Rämö sanoo. Vaahdon laatuun vaikuttavat valitut tensidit ja vaahdon stabilaattorit. On myös olemassa ns. foam boostereita. Vaahdon pysyvyyteen ja paksuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa omilla aineillaan, esimerkiksi selluloosalla. Ilman näitä aineita shampoo olisi isokuplaista ja nopeasti lässähtävää.

Niiiin kiinnostavaa..! En tiedä teistä, mutta minä yli 20-vuotisella shampoofriikkitaustallani voisin kuunnella loputtomiin jutustelua shampoiden ominaisuuksista.

Otan esille aiheen ympäristöystävällisyys ja tensidien hajoavuus luonnossa. ”Kaikki tensidit maatuvat”, Rämö sanoo. ” Ympäristörasitus tulee kvateista ja silikoneista, ei pinta-aktiivisista aineista.” Rämö ei ylipäänsä näe, että kosmetiikkateollisuus rasittaisi ympäristöä kovinkaan merkittävästi verrattuna muihin teollisuuden aloihin.

HOITOAINEEN RAKENNE

Seuraavaksi puhumme hoitoaineista ja niiden perusrakenteesta. Hiustenhoitoaineet koostuvat antistaattisista (eli sähköisyyttä vähentävistä) ja selvittävistä ainesosista. Nämä ainesosat eivät kuitenkaan aina ole kalvonmuodostajia, Rämö vastaa, kun kysyn eivätkö selvittävät aineet ole yhtä kuin kalvonmuodostajia.

Hoitavat ainesosat toimivat seuraavilla perusperiaatteilla: korjaavat ainesosat menevät hiuksen sisään ja imevät itseensä kosteutta tehden hiuksesta kestävämmän ja joustavamman, silottavat ja antistaattiset ainesosat taas jäävät hiuksen pintaan suojaamaan ja tuomaan sitä monen kuluttajan kaipaamaa sileää tunnetta.

Hoitavan aineen kiinnittymismetodi on vastakkaisvaraus – hoitava aine on positiivisesti varautunut ja etsiytyy negatiivisesti varautuneeseen, vahingoittuneeseen kohtaan hiuksessa. Hiusfirmojen pseudo-tieteellisiltä vaikuttavat mainosgrafiikat vaurioituneeseen hiukseen liimautuvista korjaavista aineista eivät siis olekaan ihan humpuukia.

Olen kuitenkin skeptinen hiuksen sisään saakka kulkeutuvien ainesosien suhteen. BeautyBrainsistä olen oppinut, että kookos- ja oliiviöljy pystyvät imeytymään hiukseen, mutta entä muut ainesosat..? Olisiko Rämöllä antaa esimerkkiä sellaisesta? Ja onhan hänellä. Esimerkiksi aminohapot ovat niin pieniä molekyylejä, että ne mahtuvat menemään hiuksen sisään. Niillä on kosteutta sitova vaikutus.

Puhumme myös minulle niin tärkeistä kasviöljyistä. Rämö vahvistaa, että kasviöljyillä on kosmetiikassa lisäetua synteettisiin öljyihin nähden. Niihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, ja mikrobiologinen laadukkuus on aina varmistettava. Esimerkiksi säilyvyys ei ole yhtä taattu kuin synteettisillä ainesosilla.

ARVELUTTAVAT AINESOSAT

Entäpä nämä viimeisten trendien mukaisesti ”arveluttavat”, monen kuluttajan (usein täysin perusteettomasti) välttelemät aineet? Parabeenit, silikonit, sulfaatit, tietyt hiusvärien pigmentit. Rämö toteaa, että näiden ainesosien ”paha maine” johtuu usein puutteellisesta tai vääristyneestä informaatiosta, eikä niiden välttelylle oikeasti ole mitään tieteellistä syytä.

Rämö aloittaa natriumlauryylisulfaatista (lyhennetään SLS). ”Totta kai se on ärsyttävä aine jos sitä käytetään puhtaana, mutta kosmetiikan käytössä pitoisuudet vaihtelevat välillä 2-10%.” Shampoissa ja muissa puhdistavissa tuotteissa käytetään aina muitakin tensidejä osana cocktailia, SLS ei koskaan esiinny resepteissä yksinään.

Sulfaatittomuus ylipäänsä juontaa juurensa siitä, että sulfaatittomat tuotteet säästävät hiusväriä. Värishampoissakin kuitenkin käytetään sulfaatteja, mutta niitä on usein alhaisempi pitoisuus kuin muissa shampoissa.

Parabeeneista Rämö sanoo samaa mitä olen kuullut lukuisilta muiltakin kosmetiikka-ammattilaisilta; tieteellisiin tutkimuksiin perustuen parabeenit ovat turvallisia. Niiden teho ja turvallisuus ovat säilöntäaineista eniten tunnettuja. Kosmetiikkateollisuus kuitenkin seuraa kuluttajia – vaikka saataisiin kuinka ehdottoman luotettavaa tietoa parabeenien turvallisuudesta, on moni kosmetiikkafirma päättänyt vähentää parabeenien käyttöä kuluttajatrendin mukaan.

Hiusvärien ”pahiksesta”, parafenyleenidiamiinista (PPD), Rämö toteaa seuraavaa: kestohiusvärejä ei pystytä formuloimaan ilman ppd:tä tai sen korvaavia, yhtä lailla mahdollisesti allergisoivia väripigmenttejä. Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina riskin.

Hän kuitenkin jatkaa tarkentaen, etteivät hiusvärit todellisuudessa allergisoi tänä päivänä yhtään sen enempää kuin 50 vuotta sitten. Hiusvärit ovat päinvastoin muuttuneet kuluttajaa ajatellen turvallisemmiksi. Koska hiusten värjäys kuitenkin on kokonaisuudessaan lisääntynyt, myös herkistymistapaukset ovat lisääntyneet. Vaikutelma herkistymisten lisääntymisestä johtuu myös siitä, että kokonaistietomäärä liikkuu nykyään niin nopeasti. Kun Selma-täti Oulaisista sai 80-luvulla allergisen reaktion, hän kertoi siitä ehkä kahdelle kaverilleen. Kun joku tänä päivänä saa reaktion, tieto leviää netissä kulovalkean tavoin ja siitä tietää hetkessä 5000 ihmistä.

Niinpä niin. Ja juuri tästä ilmiöstä johtuvat mm. parabeenien ja silikonien mustamaalaus.

. . .

Kello on kaksitoista ja itse kunkin lounasmahat alkavat murista. On aika laittaa haastattelu pakettiin. Kiitän Vesa Rämöä joka on todella kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaillut kysymyksiini.

*

Myöhemmin ilmestyvässä osassa käyn vielä läpi kysymyksiä kuten kosmetiikka ja raskaus, UV-suoja-aineet, eläinkokeet ja ryppyvoiteet. Edit. Linkki osaan 2.

Kuvat Sanni ja Sim Sensitive.

Jo kaksi vuotta jatkunut uskollisuuteni Schwarzkopfin Blonde Spray -vaalennussuihkeelle tuli päätökseensä tällä viikolla, kun töissä hiusvärihyllyjä järjestäessäni keksin yhtäkkiä että minunkin täytyy päästä kokeilemaan tätä uutta, kaikkialla rummutettua Garnierin Olia-väriä.

Palasin töistä Olia kassissani. Ostin sävyn 10, Kirkas vaalea. Eli Olian kaikkein vaalein sävy.

Oma luonnollinen sävyni on n. 7:n  luokkaa, mutta vaikka en koskaan värjäisi hiuksiani, näkyy seiska käytännössä vain tyvessä. Aurinko vaalentaa hiuksiani niin tehokkaasti, että ne ovat aina olleet pituuksista 9-10:n asteen sävyiset, silloinkin kun en vuosikausiin värjännyt hiuksiani.

Viimeiset kaksi vuotta olen käsitellyt tyveäni vain puoli astetta kerrallaan vaalentavalla Blonde Spraylla, ja se on pitänyt juurikasvun nätisti kurissa. Kuvassa näkyy noin kahden kuukauden tyvikasvu, viimeksi tein käsittelyn maaliskuussa.

Nyt halusin sitten mainosten uhrina kokeilla tätä uuteen öljyteknologiaan pohjautuvaa Oliaa. Ja vähän houkutti pitkästä aikaa saada sellainen kunnon kirkkaanvaalea tyvi.

Olian väripohjassa on peräti 60% öljyjä. Öljyn kerrotaan auttavan viemään hiusväriä syvemmälle hiuskuituihin - ilman ammoniakka. Väite pitää paikkansa, tuotteessa ei ole ammoniakkia ja öljy todella tehostaa värin imeytymistä hiukseen -  mutta: jotta hiuksiin saadaan kestävä väri, on hiussuomut kuitenkin ammoniakin puutteessa avattava jollain muulla emäksellä. Öljyt eivät suomuja avaa. ;)

Oliassa tällaisia emäksiä ovat etanoliamiini ja 2,4-diaminofenoksietanoli hci. Moni peruskuluttaja pitää ammoniakkia jonain suurena mörkönä (ihan niinkuin silikoneja, parabeeneja ja sulfaattejakin), mutta on hyvä huomata, että tosiasiassa harva allergisoituu ammoniakille. Sen ikävin puoli on pistävä haju. Etanoliamiini haisee vähemmän kuin ammoniakki, mutta on iholle jopa ärsyttävämpi kuin "iso, paha ammoniakki".

Markkinointistooreista ja niiden välittämistä mielikuvista kiinnostuneena kiinnitin huomioni Olian suomalaisilla nettisivuilla lukevaan väitteeseen kukkaisöljyistä. Itse pakkauksessa teksti on tässä muodossa: "Värivoide sisältää 60% öljyjä, mm. luonnollisia kukkaisöljyjä". Aivan, muun muassa kukkaisöljyjä.

Nettisivuilla väite on muuttunut muotoon "60% kukkaisöljyjä". Incistä voimme lukea, että värivoiteen suurin yksittäinen raaka-aine ja öljypohjan muodostaja on parafiiniöljy, jolla ei tokikaan ole kukkasten kanssa mitään tekemistä. Kukkaöljyjäkin koostumuksesta löytyy, mutta ne ovat vasta loppupäässä. Pitoisuus on muutaman prosentin luokkaa, sillä ne sijoittuvat incissä tolueeni-2,5-diamiinin jälkeen, jota ei saa käyttää kosmetiikassa yli 4% pitoisuutena.

No, tämä on varmasti monen mielestä ihan vain lillukanvarsiin tarttumista, mutta minulle markkinointilauseiden syynääminen on suurta viihdettä. :) Niiden maailma on loputtoman kiehtova. Haluan vielä korostaa, että sillä ei Olian tapauksessa ole mitään merkitystä, onko käytetty öljy peräisin petrokemian tuotteista vai kasveista. Öljy kuin öljy - teho on tässä tapauksessa sama. Mutta luodessa markkinointimielikuvia kuulostaa "kukkaisöljy" tietysti paremmalta kuin "mineraaliöljy" - eikö totta? ;)

Noniin. Mutta nyt sitä väriä päähän!! :D

Yleensä hiukseni on aina värjännyt siskoni (paitsi ei sen jälkeen kun löysin Schwarzkopfin Sprayn jota on helppo suihkia ominkin avuin), mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikaa. Käännyin sitten Mr. Karkkipäivän puoleen. Kai nyt mieskin osaa väriseoksen toisen päähän levittää?

Hiukan emmittyään herra Karkkis sitten lopulta suostui operaatioon.

....mutta eikö Olian värjäyshanskoja ole tarkoitettu miesten käsille...? :D ^_^

Ei tosi, kyseessä oli vain toiseen hanskaan sattunut virhe, mutta ensin nauratti että eikö muka miesten ole tarkoitus käyttää Oliaa lainkaan... :P Toinen hanskoista meni siis misterin käteen ihan normaalisti, mutta toisen saumat piti leikata saksilla että sen sai jotenkin sormien ympärille. Kun kotoa ei löytynyt muitakaan muovihanskoja.

Ja näin mennään! :) Hyvinhän se sujui! Vasta kun väri oli laitettu, muistin että olisihan meillä ollut sellainen värjäyssutikin...

Väri laitetaan kuiviin hiuksiin ja se todella tuntui siltä kuin olisi levittänyt hiuksiin öljyä. Minun hiuksiin, vaikka pitkät ovatkin, riitti yksi pakkaus oikein hyvin. Minusta pakkauksessa oli tavallista enemmän ainetta, pitääköhän se paikkansa..?

(Kuinka moni teistä muuten pystyy laittamaan kotivärin päähän yksinään? Miten te näette laittaa taakse?)

Ja tässä sitten tulos ja vertailua lähtötilanteeseen.

Sanalla sanoen: ei tuo hiuksisto nyt ihan hirveästi muuttunut. :) Tyvi toki kirkastui, mutta pituuksien käsittely oli itse asiassa vähän turhaa... Pituudet oli ehkä sitä ysin luokkaa, eikä asteen kirkastus niissä niin kummoisesti näy.

Tässä vertailukuvassa varmasti valo vaikuttaa siihen, että before-kuva on lämpimämmän sävyinen. Tai no oli ne ehkä vähän kultaisemmat ennen Olia-käsittelyä. Oliassahan ei ollut mitään taittosävyä. Yleensä tykkään valita jonkun kultaan/hunajaan taittavan sävyn, mutta tällä kertaa sellaista ei ollut valikoimassa.

Waaaa! :)

Tässä vielä parit kuvat tältä aamulta, sävy näkyy näissä minusta hyvin totuutta vastaavana. Eli kaunis, luonnollinen sävy tuo Olian kymppi. Ei niin vaalea mitä odotin, mutta toisaalta tällaiset luonnolliset sävyt ovatkin enemmän mun juttu.

Jos kymppi on vielä näin naturelli, niin millä numerolla niitä tosivaaleita platinasävyjä muuten merkataan...?

Värjääjämaestro ja Värjätty. <3

.

Loppuun totean vielä sellaista, että vaikkei ammoniakin puute itsessään tee Oliasta sen hellävaraisempaa, niin öljypohjalla hiusväristä on kuitenkin saatu huomattavasti hoitavampi kuin "peruskestoväristä". 60% öljyä on paljon, ja se tarkoittaa sitä, että ammoniakin korvaavia emäksiä on perinteistä kestoväriä paljon vähemmän. Pienempi pitoisuus emäksiä yhdistettynä öljyyn tekee kokonaisuutena Oliasta hellävaraisemmin hiussuomuja avaavan ja hoitavan värin.

Eli ihan positiivinen tuttavuus tämä Olia. Jepulis. :)