Ihan vain pikaisesti.... Unohdin kameran piuhan kotiin joten joudun jakamaan fiilikset läppärin Photo Boothilla = pahoitteluni kuvanlaadusta.

Tapasin tänään Virveä - ja neidillä oli minulle tuliaisia. :)

Viskaan nyt mielestäni sen faktan, että minulla on jo ihan liikaa hajuvesiä. Ja iloitsen siitä että minulla on vihdoin Chanelia! Chanelia! :) Ja misterikin saa omansa!

Tänä iltana ilahduttaa myös se, että minulla on taas ihanan Leenan tekemä bilekampaus! Muistatteko, kun Leena yritti opettaa minulle hiustenlaittoa? Nooh... opit eivät loppujen lopuksi kuitenkaan ole mennet perille ihan toivotulla tavalla, ja tällaistakaan tukkaa en ikinä osaisi itse loihtia.

Anyone else get the 10 o'clock news vibe..?

Meillä on suunnitteilla jatkoa "hiuskoululle", kun vain saadaan aikataulut ja maantieteelliset positiot kohtaamaan. Oppiiko Sanni esimerkiksi koskaan tupeeramaan..?

Toiseksi viimeisen matkapäiväni juttuaiheeksi sopinee hyvin katsaus matkan kosmeettiseen testiprojektiin eli hiusten pesuun palasaippualla.

Pari viikkoa sitten kerroin, että olin saanut saippuaoperaatiosta tarpeekseni hiusten saavutettua jo aivan absurdin lähmäisyyden tason. Saippuapesuilla oli kuitenkin myös kiistattomat etunsa hiusten rakenteen kannalta, ja jäin harkitsemaan palashampoon käyttöä vuorotellen yhdessä normishampoon kanssa, joka toisen tai kolmannen pesun yhteydessä.

Näin päädyin sitten toimimaan, ja loppumatkan olen vuorotellut Dove-shampoon ja Blondi-saippuan välillä.

Doven Intense Repair –shampoosta on todettava, että se on juuri sellainen ylihoitava liruhiukset aikaansaava shampoo, jollaisia vältän normaalikäytössä. Hiuksista tulee silkkiset ja sileät, mutta niihin ei jää minkäänlaista ilmavuutta tai rakennetta. Hiukset jäävät makaamaan päätä pitkin mikä johtaa tyven rasvoittumiseen jo seuraavana päivänä.

Pesin hiukset viimeksi tiistaiaamuna palashampoolla, ja oikeanpuoleinen kuva on otettu tänä aamuna. Normishampoo-vertailukuvassa Dove-pesuja oli takana kaksi peräkkäistä.

Pahoittelen että vertailukuvat on otettu niin erilaisissa olosuhteissa, mutta mielestäni hiusten rakenne-ero tulee kuitenkin aika hyvin esiin. (En tullut ajatelleeksi ottaa sellaista ”varta-vasten” shampoohius-kuvaa ja nuo vertailukuvat on otettu Ateenan MAC-makeover-jutusta.)

Normishampoon jälkeen hiukseni ovat tuollaiset ”liinamaiset” (äitini aina käytti minusta lapsena kuvausta ’liinatukka’ :)) ja hyvin sileät. Saippuapesu jättää ne hieman karkeammiksi (mutta silti taipuisiksi, eivät siis tunnu sellaisilta kuivan rapisevan karheilta) ja, kuten jo niin monesti on tullut todettua kokeilun aikana, kauttaaltaan kuohkeammiksi ja enemmän-irti-päästä oleviksi. Koska hiukset eivät makaa yhtä tiiviisti päänahkaa vasten, eivät hiuspohjan rasvat pääse leviämään tyveen samalla lailla kuin esim. Dove-shampoon tuloksessa – tyvi ei tunnu ja näytä yhtä rasvaiselta kolmenkaan päivän jälkeen.

Ylemmässä kuvassa Dove-pesusta siis kaksi päivää, alemmassa Blondi-pesusta kolme päivää. Kummanko kuvan tyvi näyttää likaisemmalta..? ;)

Kun olen pessyt hiuksia tällä vuorottelusysteemillä, saippuapesu ei ole tuntunut niin epämiellyttävältä kuin jatkuvien perättäisten saippuakäsittelyjen aikana. Koska saippua ei pääse kerrostumaan, sormetkin kulkevat hiuspohjassa hieman helpommin ja vaahdon saa huuhdottua hiuksista edes vähän vaivattomammin kuin niiden viimeisten tuskaisten takkupesujen aikana.

Saattaa olla, että palashampoo jää käyttööni pysyvästi juuri tässä muodossa, eli vuorottelutekniikalla. Kokeilen vielä Suomessa pestä joitain kertoja perä-perään, mutta jos hiukset lähtevät samaan tahmakierteeseen kuin täällä, niin luovutan suosiolla jatkuvan käytön mahdollisuuden suhteen. Minulla on ”testituotepenkillä” myös toisen merkkinen palashampoo, Ma Provence. Suoritan testijakson myös sillä.

Onko joku innostunut tässä mun Blondi-seikkailuiden aikana kokeilemaan itse hiusten pesua saippualla? Miten on sujunut?

Olin säästellyt tätä Cutrin-hiustuotearviota julkaistavaksi Kreikan matkalla, ja nyt kun katsoo näitä pulloja niin voi sanoa että on niitä totisesti ollut ikävä kaiken saippuahärdellin keskellä ^_^

Cutrin on aikaisemmin ollut minulle lähes tuntematon merkki, olen tiennyt siitä vain että se on suomalainen ja sitä myydään kampaamoissa. Blogin kautta minulle on kuitenkin kertynyt tasaiseen tahtiin monen monta Cutrin-purkkia, ja nyt voi sanoa että minulle on syntynyt jo varsin kattava käsitys merkin laadusta.

Aiemmin olen kirjoittanut arvion Sensitive- ja Green - linjan tuotteista heinäkuussa 2012, ja Premium-linjan mainio hiusöljy esiteltiin täällä.

Halusin tehdä Cutrinista tällaisen yhden "kokoomapostauksen" parin uuden tuotearvion täydentämänä, sillä merkki on todella yllättänyt minut laadullaan. Tiedätte, ettei minulla ole mitään intressejä hehkuttaa ilmaiseksi saatuja tuotteita vain niiden ilmaisuuden takia, mutta Cutrinin kohdalla on aika hienoakin "joutua" toteamaan, että en ole kokeillut merkiltä yhtäkään huonoa tuotetta. Olen hiustuotteiden kohdalla ehkä tarkin mahdollinen kosmetiikkafriikki, hiuksistahan koko kosmetiikkahurahdukseni on muinoin saanut alkunsa. :)

Kun korkkasin uusimmat (jo toukokuussa saapuneet) testituotteet Colorism-linjasta, olin viimeistään "myyty". On kyllä tasainen laatu kertakaikkiaan.

Colorism Shampoo  - aivan ihanan karkkivadelman tuoksuinen shampoo, kuin vadelmaviinikumi tai marmeladi tai Jello-vadelmahyytelö! (Tuoksutin näitä miehelläkin ja hänkin jäi miettimään että mistä tuoksu on niiiiiin tuttu mutta emme kumpikaan saaneet päähämme mikä vadelmatuote...) Pesee hyvin, selvästi tehokkaammin kuin Green. Helmiäinen, juuri sopivan viskoosi koostumus. Ei takuta, mutta ei tunnu ylihoitavaltakaan. Hyvä shampoo!

Colorism Hoitoaine - sama herkullinen vadelmantuoksu. Todella liukas, voidemainen koostumus, jämäkämpää kuin Green. Silikonin läsnäolon huomaa, mutta sitä ei kuitenkaan ole ihan incin kärjessä. Markkinointitarinan raaka-ainetta eli vadelmaa on incin loppupäässä, eli aineella tuskin on sen kummempia vaikutuksia. Silottavuus ja hoitavuus tulevat niistä perinteisistä pehmentäjistä ja kalvonmuodostajista jotka ovat tuttuja muistakin hoitoaineista. Erittäin miellyttävän tuntuinen hoitoaine!

Hiukset jäivät Colorism-tuotteiden jälkeen kevyiksi ja ilmaviksi, mutta vähän sähköisiksi.

Bio+ -sarja on kehitetty hiusten ja hiuspohjan häiriöihin. Tämän tuotevalikoiman puoleen voi kääntyä, kun ongelmana on hilse, punoitus, kutina, kuiva hiuspohja tai ennenaikainen hiustenlähtö. Testiin saamani Dryness Relief -linjan tuottet on tarkoitettu kuivalle ja herkistyneelle päänahalle sekä normaaleille tai värikäsitellyille pituuksille.

Bio+ Dryness Relief Shampoo - miedosti ja "löysästi" vaahtoavaa (ei siis sellaista pehmeää, tiheää vaahtoa), tuntuu erittäin hellävaraiselta mutta ei toisaalta mitenkään hurjan hoitavalta. Ei siis jätä pituuksia hoidetun, "kalvotetun" tuntuisiksi huuhdellessa. Lääkemäinen, yrttinen tuoksu. Olen tainnut joskus menneisyydessä käyttää yhden pullon jotain toista Bio-plussaa, tuoksusta ja koostumuksesta tuli heti mielleyhtymä. Hiuspohja tuntui puhtaalta ja jotenkin "mukavalta" pesun jälkeen. :) Hiukset eivät jääneet littanoiksi.

Bio+ Dryness Relief -hoitoaine - koostumukseltaan paksun voidemaista mutta hoitotehoiltaan kevyttä. Hyvin peruslaatuinen hoitoaine. Selvitti, mutta ei jättänyt mitään erityisen silkkistä tunnetta.

Lisähuomiona hiukset jäivät yllättävän ilmaviksi ja jotenkin erityisen mukavan tuntuisiksi Bio+ -pesun jälkeen. Lisäksi ne pysyivät tavallista pidempään puhtaina. Tämä tuntuu hämmästyttävältä kun shampoo kuitenkin on niin hellävaraista. Hiukset eivät myöskään jääneet sähköisiksi.

Sensitive - ja Green -linjan tuotteet ovat silikonittomia ja mineraaliöljyttömiä. Sensitive on hajusteeton ja saanut puolueettoman Allergiatunnuksen. Green-linjassa on käytetty ympäristöystävällisiä, biohajoavia raaka-aineita eikä siinä ole synteettisiä hajusteita. Green on tähän astisista Cutrin-tuotelinjoista suosikkini. Green - ja Sensitive -arvostelun löydät täältä.

Fat Lady taisi lakata nyt laulamasta.

Kyllä - ooppera on ohi.

Katsokaa tätä tukkaa. Päivä on tiistai 24. syyskuuta ja takana seitsemän pesua saippualla. Hiukset olivat niin tahmeat että ne pysyivät itsestään ylhäällä kun otin ponnarilenksun pois.

Myös hiusharjaan oli alkanut kertyä valkoista saippuatöhnää.

Hiukset piti haroa auki sormin eivätkä ne enää laskeutuneet luonnollisesti vaan olivat saippuan jäykentämät.

En tykkää luovuttamisesta mutta nyt saa riittää. Hyi olkoon.

En pysty mitenkään uskomaan, että kerta kerralta pahemmin kerrostunut saippua alkaisi yhtäkkiä kymmenennen tai viidennentoista pesun jälkeen maagisesti liukenemaan hiuksista. Niin blondi en sentään ole että odottaisin sellaista käännettä enää tapahtuvaksi..! En tiedä mitä valmistaja tarkoittaa hiusten "tottumisella" saippuaan, mutta näissä olosuhteissa ei tottumisesta voi puhua. On päivän selvää, että saippua ei kerta kaikkiaan kyennyt huuhtoutumaan hiuksistani veden mukana. Kyse voi olla paikallisesta veden laadusta, omasta huokoisesta hiuslaadustani jolle palashampoo ei ehkä vain yksinkertaisesti sovi, tai jostain muusta mystisestä syystä joka ei koskaan selviä.

MUTTA! Testi jatkuu Suomessa. Haluan ehdottomasti selvittää ainakin sen, missä määrin vesi on vaikuttanut asiaan.

Kaksi viikkoa sinnittelin ja eilen keskiviikkona pesin hiukset vihdoin Dove-shampoolla. Kaikki lähmä lähti samantien, hiukset tuntuivat tahmattomilta jo yhden vaahdotuksen jälkeen. Tein myös sellaisen havainnon, että shampoo vaahtosi erittäin runsaasti. Kun hiukset ovat hyvin likaiset, näin ei tapahdu. Mitä likaisemmat hiukset eli mitä enemmän likaa shampoon molekyyleilla on kuljetettavanaan pois hiuksesta, sitä vähemmän shampoo jaksaa vaahdota. Päätelmä: hiukseni eivät tosiaankaan olleet likaiset. Ne olivat vain.... saippuaiset. Kaikki lähmä tuli kerrostuneesta saippua-aineksesta ja saippuan sisältämistä öljyistä ja vahoista.

Tuttu päätä myöten valuva littanatukka teki paluun. Kyllä puhdas tunne on jotain aivan ihanaa, mutta.... en voi kieltää etteikö tukka näyttänyt huomattavasti mieluisammalta kuohkeana versiona. Se tunne kun sai kahmaistua käteensä paksun ponnarin.. Voih! Ihan kuin olisi ollut jotain hiuslisäkkeitä..!

"Soap and glory"...

Itse asiassa.... vaikka juuri kirjoitin, että olen saanut saippuaoopperasta vähäksi aikaa tarpeekseni, niin mielessäni alkaa herätä toinen idea... Jospa pesisin hiukset joka toinen kerta palashampoolla, ja joka toinen kerta normishampoolla...? Näin saisin nauttia muhkeista kutreista aina parin päivän välein...! ^_^ Eikä saippua ehtisi kerrostua sietämättömiin sfääreihin.

Hmmm... täytyy makustella tätä ideaa.

Taidan kyllä ehkä olla vähän päästäni vialla. (Mieskin on sitä mieltä - hän on ihan pikkuisen nostellut kulmiaan tälle saippuaepisodille ja osoittanut jopa huolta siitä että pilaan hiukseni..! :p)

Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.

Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?

Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.

Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?

Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.

(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)

Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.

Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.

Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.

Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.

Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.

Olin niin pettynyt.

Aamulla tulos vahvistui.

Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.

En olekaan nero.

Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!

To Be Continued.

Eräs lukija keksi hauskasti nimetä nämä palashampoojutut Saippuasarjaksi, ja sarja jatkukoon tänään. :)

(Saako Brooke tukkansa puhtaaksi ennen treffejä Ridgen kanssa..?)

Minun piti alunperin julkaista juttu päivän kävelyretkestäni ja sen lomaan hiuskuvia, mutta jotenkin minusta tuntuu että nämä hiusjutut kiinnostavat teitä nyt enemmän kuin matkastoorit..? :D No, laitan sen kävelyjutun ulos kumminkin omana postauksenaan. Lukekoon ne keitä Kreikkajutut kiinnostaa. :)

Eilen siis tutustuin omenaviinietikkahuuhtelun saloihin, mutta sillä virheellä, että jätin etikat päähäni. Fail. Etikka on kuin hoitoaine joka pitää huuhdella pois. Onneksi minulla on Naamakirjassa valppaita ystäviä jotka huomasivat erheeni välittömästi ja ohjasivat oikealle tielle.

Tosin - Flow' sivulla halutaan sekoittaa pienen palashampooaloittelijan päätä huomauttamalla, että "Hoito on tehokkaampi jos jätät sen hiuksiisi"... Ota nyt selvää...! Ehkäpä pienempi etikkamäärä toimiikin jätettävänä, mutta minun eilen annostelemani määrä muutti paksun tahmatukan lattanaksi öljytukaksi. Hiukset olivat kyllä oikeasti todella hyvän tuntuiset, siis hoidetussa mielessä - uskomattoman sileät, pehmeät ja taipuisat. Mutta eihän sitä ollut kiistäminen että ne olivat myös öljyiset.

Joten! Tänä aamuna taas uusi saippuointioperaatio, etikkahuuhtelu pienemmällä etikkamäärällä ja tällä kertaa perään myös huuhtelu puhtaalla vedellä. Ja lopuksi normihoitista ihan uloimpiin latvoihin, en vain pysty olemaan ilman. Ainakaan vielä.

Esitellääs nyt Sarjan Tähti oikein virallisen kuvankin kanssa; "lipevä" ^_^ vastanäyttelijäni Flow Kosmetiikan Blondi.

Pesun jälkeen hiukset tuntuivat paremmilta kuin viimeisimpinä päivinä, mutta - - eivät nämä puhtaat ole vieläkään. Eivät lähellekään. Tahma on ja pysyy. Nyt siitä oli kuitenkin osa huuhtoutunut pois etikan myötä. Päänahka ei toistaiseksi ole reagoinut mitenkään, sitä ei siis kutita eikä se ole alkanut hilseillä. Se vain tuntuu... likaiselta.

Kun hiukset olivat kuivuneet, ne olivat kivan näköiset mutta niin inhan tuntuiset että kiepsautin ne vakionutturalleni päälaelle etten vain hypistelisi niitä. "Poissa sormista, poissa mielestä."

Joku lukija halusi tietää, millaisella nutturalla tulee niin kivat kiharat kuin Muhkea-postauksesssa. No tällaisella "Myy-tötteröllä". :)

Illalla avasin nutturan.

Etikka oli jättänyt hiuksiin jotenkin sellaisen erityisen "jäntevyyden", ja se yhdistettynä saippuan tuomaan tuuheutukseen luo tällaisen pehkon. Voi kunpa mulla olisi laittaa tähän vertailukuva siitä, miltä tukkani näyttää normaalitilassa nutturalta avattuna. On nimittäin hyvin erinäköinen kuontalo. Toki ilmankosteus täällä Kreikassa vielä tehostaa hiusten kihartumista.

Kuten näkyy, tyvi on likaisen näköinen, mutta lähmä ei kuitenkaan näytä ylettyvän pidemmälle hiuksiin. Vaikka se on siellä. "Normilikainen" tukka menee kauttaaltaan ihan rasvaisen näköiseksi, eikä puhettakaan että normilikainen tukka näyttäisi harjattuna...

...tältä:

Ei tästä kuvasta minusta voisi uskoa, että hiukset ovat todellakin kauttaaltaan erittäin tahmeat. Kun ne kahmaisee käteen, ne tuntuvat paksuilta ja "suurimassaisilta". Normilikainen hius menee ihan kasaan ja ponnari on pelkkä säälittävä littana esitys.

Tuo saippua on kyllä.... hyvin, hyvin erikoinen asia. Mun hiukset ei ole koskaan tuntuneet tai näyttäneet tältä.

Olin tiistaiaamulla jo valmis luovuttamaan koko pelin. Mutta kun katsoo tätä tukkaa.... Onhan se kyllä aika kivan näköinen..? Puntarin toisessa kupissa keinuu muhkea leijonanharja jota ei voi koskea eikä hädin tuskin harjata koska se on niin ällöä, ja toisessa kupissa puhdas, ihanan tuntuinen tukka jonka läpi voi vetää sormensa - mutta joka on se lättänä tavisletti. Kumpaan suuntaan heilahtaa..?

Taidan vielä jatkaa kokeilua. Uteliaisuus on sen verran vahva.

Jospa jossain vaiheessa tulee vastaan saari, jossa olisi vähemmän kovaa vettäkin...?

Tänä aamuna sain tarpeekseni tahmatukasta ja laitoin avunhuutomeiliä Flow Kosmetiikalle. Ymmärrän, että "lähmä-experience" kuuluu osana palashampoon käytön alkuvaihetta, mutta kun hiukset ovat olleet jokaisen pesun jälkeen entistä likaisemmat... Se ei varmaan ole ihan normaalia. Olen nyt pessyt hiukset kolmesti, ja käytännössä tuntuu siltä että kaikki tuon kolmen pesun saippua on kerrostunut hiukseeni.

Sain vastauksen Flow Kosmetiikan Riitalta. Ilmeisesti Kreikan vedenlaatua ei ole ainakaan yksinään syyttäminen, sillä Riitta kertoi että hänellä palashampoo on toiminut Kreikassakin ongelmitta. Kuulema värikäsitellyissä hiuksissa tahmaisuus voi kestää kauemmin. (Hmm, miksi..?) Riitta myönsi, että siitähän se tahmaisuus toki tulee, että saippua ei huuhtoudu hiuksista kunnolla. Edelleen en jotenkin ymmärrä, miksi saippua takertuu juuri käsiteltyyn hiukseen.... no, kai nämä on jotain kemian asioita.

Riitta neuvoi ostamaan omenaviinietikkaa ja sekoittamaan sitä yhden ruokalusikallisen 1,5 desilitraan lämmintä vettä. Eipä sitten muuta kuin mars ruokakauppaan, nyt oli nimittäin todettava että vaikka olin vannonut kestäväni tämän tahmavaiheen niin tukkahirvitys alkoi jo olla liikaa. Kun harjakaan ei enää meinaa mennä hiuksesta läpi niin eihän tässä ole enää mitään järkeä.

Sitten ei kun hommiin! Taisin kyllä vetää vähän etikkaöverit, sillä puolitoista desiä kuulosti liian vaatimattomalta lääkkeeltä tähän kriisiin. Niinpä hulautin ehkä desin verran viiteen desiin vettä. Tai jotain sinne päin. :)

Pää kattilaan ja hiukset omenaviinietikkakylpyyn.

Ja siis - - oow-whaaaa- - mikä tunne kun letti nousi padasta! Mikä silkkisyys...! Karheana kylpyyn upotettu tukka nousi liemestä siloisena kuin mikä...! Karheus ja tahma tuntuivat olevan tipotiessään..! Innostuin niin että huljuttelin päätä kattilassa monta minuuttia ja ikäänkuin pesin hiukset etikkavedellä. En tiedä "saisiko" niin tehdä... Ehkä ne pitäisi vain nopeasti huuhdella...?

Iloinen etikkatyttö! Ette usko sitä riemua mitä koin kun noin yksinkertainen toimenpide muutti hiukset aivan eri tuntuisiksi..!

Pulloseni, pitääkö minun nyt sitten raahata sinua saarelta toiselle...? ^_^

Ehkä en luovutakaan shampoopalakokeilua vielä....

Minun ei olisi pitänyt luvata palata tähän tukka-asiaan vielä tänä iltana, sillä täällä kun on niin kostea ilma niin hiukset eivät ole vieläkään kuivuneet. En siis pysty vielä antamaan lopullista arviota etikkakäsittelyn vaikutuksesta. Se on kuitenkin selvää, että ainakin valtaosa tahmasta liukeni pois. Hiukset eivät silti ole puhtaan tuntuiset, vaan... ehkä jotenkin öljyiset...?

Hiusten kuivuessa googlailin netistä etikkahuuhtelukokemuksia, ja jostain luin että liika etikan käyttö saa hiukset nimenomaan öljyisiksi. Teinköhän mä siis kuitenkin mokan yli-innostuksessani... Puolitoista desiä nestettä pitkään tukkaan kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä, mutta olisi ehkä pitänyt noudattaa Riitan ohjeita pilkulleen.

Tyvi on tämän näköinen. (Ah, ihana juurikasvu... :p Ja tiedetään, kaameet otsarypyt! ^_^)

Tehdään niin, että palaan aamulla päivittämään tähän samaan postaukseen miltä hiukset tuntuvat kuivuttuaan.

Saas nähdä onko volyymitukka vaihtunut liruun öljytukkaan... Vähän siltä vaikuttaisi. :D

18.9. klo 08.27 - No niin. Yksi asia ainakin on selvää - minulle annettiin aivan oikea palashampoo kokeiluun; Blondi. Tämä blondihan ei sitten tajunnut huuhdella sitä etikkavettä hiuksistaan pois. Olisi siis pitänyt vielä suorittaa huuhtelu puhtaalla vedellä etikkahuljuttelun jälkeen. Eipä ihme että tukka on öljyisen tuntuinen...! :D Voi elämä tätä kokeilua, miten mä voin olla näin aivoton... ^_^

Ei tässä muutakaan enää pystynyt. Etikkaostoksille.

Jos tämä ei toimi niin luovutus on lähellä.

Palaan illalla asiaan.

.

Varoitus: tämä postaus sisältää varmaan blogihistorian karseimmat ja huonolaatuisimmat kuvat, mutta nyt on vain pakko jakaa nämä tukkafiilikset!

Mitä ihmettä - tukka on eilisen palashampoodebyytin jäljiltä likaisemman tuntuinen kuin ennen pesua, mutta.... se on niin tuuhea! Herranjestas mikä volyymi! Eikä pelkästään visuaalisesti vaan myös käsiintuntuvasti, oikeasti, ponnari on melkein tuplasti paksumpi kuin normaalisti!

Lähmäiset - joo! Hyi olkoon, ei oikeasti voi edes koskea tuonne tyveen, mutta tämä volyymi..!! Aikaisemmin lähmä ei todellakaan ole kulkenut käsi kädessä tuuheuden kanssa, vaan lähmätukka on poikkeuksetta tarkoittanut myös LITTAtukkaa.

Mutta ei nyt.

Palashampoo. Onko sinulla oikeasti tällainen vaikutus hiuksiin..?

Siis nämä kuvat... Voisin hakea näillä Reese Witherspoonin paikkaa Legally Blonde 3 -elokuvasta. (Ja kappas, Reese on uutisten mukaan kieltäytynyt kolmannesta blondileffasta juuri elokuussa... ^_^)

Hei - kuvassa myös Ne "Kuuluisat" Voisin Juosta Seinään -rintsikat.  :D Ei mulla omasta takaa noin muhkeat tissit ole. Otsikko voisi viitata niihinkin... ^_^ Kiitos, H&M.

Harjasin äsken hiukset vielä suoraksi (nuo kiharat tuli nutturasta), ja muhkeus on edelleen jäljellä. Ja oli ne tuuheat jo eilenkin illalla kun ne vihdoin uskaltauduin harjaamaan.

Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Tyvestä näkyy että likaisethan nämä on, mutta silti hiukset jaksaa nousta ylös päänahasta.

Houkutus on ollut kova käyttää täällä Couchsurfing-houstini Stellan luona hänen shampootaan, mutta pysyn tiukkana. Täytyyhän tämä kokeilu nyt saattaa kunnialla käyntiin eikä sortua tavan shampooseen jo toisena päivänä...! :D