Anteeksi. Tämä on kosmetiikkablogi, eikä täällä todellakaan kirjoiteta vaatteista. Mutta nyt en malta olla tekemättä pikapostausta koskien sähköpostiini ilmestynyttä Uusi Musta -blogin vaatehaastetta.

"Sinut on haastettu!

Uusi Musta (yle.fi/uusimusta) haastaa sinut elämään kuudella vaatteella koko syyskuun ajan.

Luit oikein, kuudella vaatekappaleella koko kuukauden. Lupaamme kuitenkin pientä helpotusta: noiden kuuden arkivaatteen päälle lasketaan vielä alus- ja päällysvaatteet sekä urheilu- ja juhlatamineet.

Kuuden vaatteen haaste on kansainvälinen kokeilu, joka toteutettiin ensimmäistä kertaa kesällä ympäri maailmaa. Uusi Musta tuo idean Suomeen ja haastaa mukaan  Suomen eturivin muotibloggaajia ja muita kiinnostavia tyyppejä, kuten sinut."

Kiva tietää, että olen kiinnostava tyyppi. ^_^

Mutta siis. Repesin oikeasti nauramaan kun luin haasteen. Jollekin muotibloggaajalle, tai ehkä mahdollisesti kelle tahansa muulle normaalille ihmiselle, haaste saattaisi olla vaikea. Mutta Sannille? Voi rakkaat...! Mähän olen käyttänyt melkein koko kesän kuutta vaatekappaletta...! Näette edessänne (tai no, ainakin blogin yläpalkissa) ihmisen, jota vaatteet eivät kiinnosta pätkääkään. Mulla on kyllä kaapeissa ihan liikaa vaatteita, jopa niin paljon että osa asuu alakerran varastossa, mutta käytän - oikeasti - koko ajan muutamaa samaa peruskudetta.

Eli kuules Uusi Musta, haasteenne ei ole mulle homma eikä mikään!

"Pysähdy hetkeksi miettimään vaatekaappiasi. Mitkä ovat sellaisia klassisia vaatteita, joita rakastat ja jotka käyvät melkein minkä tahansa muun vaatteen kanssa?"

Klassisista en tiedä, mutta vaatekaappini on täynnä perusfarkkuja, neulepuseroita ja Hennesin trikoopaitoja. Ne käyvät kaikki toistensa kanssa. :)

"Käy sitten mielessäsi läpi korusi, kenkäsi, huivisi ja muut asusteesi."

Koruni? En käytä. Kenkäni? Omistan Pikku Myy -tyylisiä saappaita ja kesäkenkinä maailman tavallisimpia ballerinoja ja perussandaaleita koroilla. Huivini? Käytän kun tulee kylmä! Muut asusteeni? Mitkä asusteet?

"Pystyisitkö loihtimaan itsellesi tyylikkään lookin joka päivä niiden sekä kuuden, huolella valitsemasi vaatteen avulla? Me aiomme pystyä, ja olemme varmoja, että niin pystyt sinäkin!"

Tyylikästä lookkia en lupaa pystyväni loihtimaan, mutta aivan tavallisen, "Daria Morgendorffer"-neutraalin lookin saan aikaan joka päivä - without even breaking a sweat! (Pahoitteluni niille jotka eivät kestä englanninkielisiä sutkautuksia suomenkielisessä blogissa.)

Kas tässä ne vaatekappaleet, joilla olen pärjäillyt viimeisen kuukauden (ja melkein koko kesän, itse asiassa):

Ylärivi: Uniqlon Skinny Fit -farkut (ostettu Nykistä vuonna 2007), Junk Foodin 7Up-T-paita (tilattu netistä joskus ehkä vuonna 2005), merkitön neule (olen repinyt niskalapun irti enkä muista merkkiä, ostettu Maarianhaminan Magiquesta vuonna 2004).

Alarivi: H&M:n trikoopaita (ostettu noin vuosi sitten), KappAhlin kauluspaitis (onko noille joku nimikin?, ostettu vuonna 2004) ja Seppälän farkkuhame (ostettu tänä kesänä).

Okei, olen mahdollisesti pitänyt päälläni muutamaa muutakin vaatekappaletta, mutta lukumäärä jää ehdottomasti alle kymmeneen. Pointti on se, että pärjäisin vallan mainiosti kuudella vaatteella.

Uuden Mustan haasteeseen en kuitenkaan lähde mukaan, sillä en ole muotibloggaaja enkä kirjoita vaatteista. ("Julkaisemme mukaan lähteneet muotibloggaajat sivuillamme ensi viikon lopulla julkaistavan jutun yhteydessä ja seuraamme projektin edistymistä Uusi Musta -blogissa koko syyskuun ajan.") Halusin vain kertoa, että kaikille tällainen projekti ei tunnu erityisen haasteelliselta. :)

Tekisikö teille tiukkaa?

Nimimerkki iduska kertoi Säälittävyyden huippu? -postauksen kommenttilaatikossa pystyneensä lisäämään Karkkipäivän Bloggerin seurantalistalle  sen jälkeen, kun olin muuttanut Indiedaysiin. Heitin perään heti vastakysymyksen, että miten se oikein on mahdollista, mutta iduska ei varmaankaan enää huomannut kysymystäni.

Asia jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan, että kysyn nyt uudestaan postauksen muodossa. Toivottavasti tämä tavoittaisi iduskan. :)

Indiedays-blogit ovat WordPress-blogeja, ja tietääkseni Bloggeriin voi lisätä vain toisia Blogger-blogeja. Jos kerran WP-blogin voi lisätä Bloggerin listalle, niin sehän olisi hyödyllistä tietoa monelle muullekin lukijalle. Itsekin seuraan blogeja kaikkein mieluiten Bloggerin kautta.

Olen tässä jo jonkun aikaa seurannut, miten postausten otsikointi vaikuttaa juttujen "suosioon". Hassusti, vetoavasti, erityisen hauskasti tai provosoivasti otsikoidut jutut saavat systemaattisesti enemmän klikkauksia kuin arkisesti tai tavallisesti otsikoidut jutut. Tein aiheesta kyselynkin tässä kuukausi sitten. Valtaosa eli 62% vastaajista oli sitä mieltä, että otsikoilla ei ole merkitystä. Tämän ryhmän muodostavat varmaankin vakiolukijat, jotka lukevat joka tapauksessa jokaisen merkinnän.

34% vastasi, että otsikolla on jonkun verran merkitystä. Itse kuulun myös osittain tähän ryhmään, sillä tiettyjä blogeja luen vain selaamalla sivupalkista otsikot, joista valitsen ne kiinnostavimmat. Lempiblogeissani taas luen kaikki tekstit. Tähän ryhmään kuuluu varmasti paljon satunnaisia lukijoita, jotka sattuvat bongaamaan otsikon vaikkapa Indiedaysin etusivulla tai jonkun toisen blogin blogrollissa ja klikkaavat itsensä sitä kautta ko. postaukseen.

4% vastanneista oli sitä mieltä, että otsikolla on paljonkin merkitystä, ja että he lukevat vain ja ainoastaan erityisen kiinnostavasti otsikoidut postaukset.

Toiset bloggaajat hyödyntävät fiksusti sitä, että mielenkiintoinen otsikointi tuo enemmän lukijoita. Toiset taas eivät. "Myyvän" otsikon keksiminen ei aina ole helppoa, eikä se aina sovikaan tekstiin. Jos teen postauksen violetista ja oranssista meikistä, on luonnollinen  ja informatiivinen otsikointi tietenkin "Violettia ja oranssia". Tiedän, että postauksen lukee tällöin harvempi ihminen, mutta minusta tuntuisi vaan jotenkin kornilta kehittää jokaiseen meikkiin tai muuhun postaukseen lennokkaita ja mediaseksikkäitä otsikoita tyyliin "Uhkea oranssi kohtaa raukean liilan". Eikö teistäkin?

Jotkut bloggaajat ovat luopuneet sanallisesta otsikoinnista kokonaan ja merkitsevät postauksensa usein vain päivämäärällä. Toiset taas kierrättävät vakio-otsikoita kuten "Päivän asu", "Dagens", "Päivä X:n kanssa" jne. Minä en ole ainakaan vielä toistaiseksi käyttänyt samaa otsikkoa kahdesti, ja yritän jopa tietoisesti välttää sitä. Se tosin tuntuu vähän hassulta ja turhaltakin, kun postauksia kuitenkin on jo monta sataa eikä kukaan muista puolen vuoden takaisia otsikkoja.

Heitän tähän yhden havainnollistavan esimerkin otsikon vaikutuksesta kuluneelta viikolta.

Varsin sisällötön, mutta uteliaisuutta herättävästi otsikoitu "How To Trick People Into Thinking You're Good-looking" -postaus viime maanantailta sai julkaisupäivänään 1028 klikkausta (tähän ei ole laskettu lukijoita, jotka tulevat suoraan blogin etusivulle). Kyseessä oli pelkkä tulevan tutorial-postauksen teaseri vailla juuri mitään tekstiä ja kuviakin oli vain yksi. Silti se kiinnosti prosentuaalisesti eniten ihmisiä koko kuukauden aikana, ja päivän kokonaiskävijämäärä (2536 uniikkia) oli heinäkuun korkein.

Eilinen epämääräisesti (ja vieläpä monelle vastenmielisellä ruotsinkielellä) otsikoitu "En Plats i Solen" taas sisälsi pitkästä aikaa kunnon meikkikuvia, mutta otsikkoa jaksoi klikata vain 465 ihmistä. Päivän kävijämäärä jäi alle kahteen tuhanteen. On tavallaan hassua, että sisältö itsessään ei aina ratkaise postauksen kiinnostusarvoa.

...

Mitä ajatuksia otsikot teissä herättävät? Kiinnitättekö niihin huomiota? Oletteko jopa löytäneet jonkun kivan blogituttavuuden ihan vain nasevien, viihdyttävien tai muuten vain huomiota herättävien otsikoiden kautta? Entä muut bloggarit, mietittekö te paljon tekstienne otsikoita? Ja oliko tämä postaus Karkkipäivän historian tylsin ja turhin? :)

Mä pohdin ja analysoin paljonkin blogimaailman rakenteeseen ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin liittyviä asioita. Vaikka olen itse blogannut nyt runsaan vuoden, tunnen olevani edelleen tavallaan turisti "Blogvillessä" ja tarkkailen muita blogeja kuin ulkopuolisen silmin. On jotenkin äärimmäisen mielenkiintoista miten tämä maailma toimii - miten lukijat löytävät blogeja, mistä blogeista tulee suosittuja, miksi niistä tulee suosittuja... Miten joistain bloggaajista kehkeytyy jopa pieniä verkkojulkkiksia. On kiehtovaa, miten tavallisista, omasta elämästään kirjoittavista, sanavalmiista nuorista naisista tuntuu tulleen nykyajan nuorille tietynlaisia idoleita. (Mutta tämä pohdiskelu kuuluisi jo toiseen postaukseen...)

Lueskelin tässä äsken arvontaan tulleita vastauksia noin puolitoista tuntia, ja voittajat valikoituivat pitkällisen mietinnän jälkeen. En siis suorittanut perinteistä arvontaa, vaan voitot menevät minuun eniten vedonneille kommenteille. Tässä arvonnassa oli se huono puoli, että mulle tuli melkein paha mieli siitä, ettei mulla ollut jakaa voittoja useammille. Niin hyviä, sympaattisia, hauskoja ja liikuttavia perusteluja kommenttiboksiin oli jätetty.

Le Male -setti lähtee nimimerkille tahma, joka kirjoitti näin:

Kerroin mun poikaystävälle jokin aika sitten noista JPG:n USB-tikuista. Se alkoi lähestulkoon huutamaan, että meidän pitää lähteä kauppaan, koska se haluaa sellaisen :D Kyllä sitä raivostutti kun selvisi, ettei ne olekaan ihan Cittarin hyllyltä löytyvää kamaa. Se rakastaa kaikkea erikoista, ja sillä on ollut jo jonkun aikaa kieroutunut rakkaussuhde Le Male -tuoksuun ja sen kesäversioon. Oma vikani kai, kun olen niitä sille raahannut..

Tuo JPG:n pikkusetti voisikin taikoa leveän, lapsenomaisesta riemusta kielivän hymyn poikaystäväni kasvoille. Ja kylläpä hämmästyn itsekin tätä: toivon pitkään himoitsemieni Konadien sijaan muistitikkua poikaystävälleni ?! Pitäisiköhän ottaa yhteys lääkäriin…

Konad-pakkaus lähtee nimimerkille Hemp, jonka perustelut kuuluivat näin:

Helvetin kutkuttava arvonta, Konadit olis mun kertakaikkinen unelma! Ja olis parikin hyvää syytä, miksi juurikin minä sen voittaisin.

1. Sille tulis käyttöä. Mulla on AINA lakkaa kynsissä, pidän mun kynsistä hyvää huolta eikä ne ikinä näytä vastalakkaamattomilta. Meni konad-settisi sitten kenelle tahansa, toivon todellakin että se menee rakastavaan kotiin, jossa sille olis käyttöä monta kertaa kuukaudessa, eikä kotiin, jossa se joutuisi vessankaapin perälle pimeään käytettäväksi ehkä juhlatilaisuuksia varten. Lupaan vaikka lähettää sulle sähköpostilla kuvat jokaisesta konad-lakkauksestani! (Anteksi, olen vähän pakkomieltynyt)

2. Anteeksi, sanoitko PERHOS- ja KUKKAISKUVIOILLA??? Täällä tuota uskomatonta palkintoa havittelee parantumaton romantikko, joka on kerran lapsuudessaan myöhästynyt koulutaksista jäätyään katselemaan tienvieruskukkia. Näen jo sieluni silmin mustat kiinanruusu -kuviot vaaleanpunaisissa peukalonkynsissäni! Ja valkoiset perhoskuviot shimmerisellä ruohonvihreällä lakatussa keskisormessani! Itsekin kynsitaiteesta hurahtaneena VARMASTI pystyt näkemään nuo esteettistä silmää hivelevät näyt.

3. Olen vielä alaikäinen, ja asun kotona. Kotona asumiseen liittyy tietynlaisia sääntöjä joita noudatetaan, kuten että television edessä ei pompiskella, pyykkikone avataan jos se piippaa, kissat päästetään sisälle jos ne maukuvat oven takana. Yksi meidän kodin säännöistä on, että netin postimyynneistä ei tilata yhtään mitään. Ei siis yhtään mitään, ja piste. Vanhemmilla on jotain traumoja.. Sen takia konad-juttujen hankkiminen on ollut hieman pulma, kun niitä ei ihan Prismoissa kai myydä.

4. TODELLA, TODELLA haluaisin sen omakseni vihdoinkin!

Kiitos paljon sulle sun piristävästä ja ihanasta blogista!

<3:llä Hemp

Essien mattalakka lähtee nimimerkille Sussu, joka kirjoitti näin:

Voi ei! Nyt meni jo hermot! Olen jo kaksi kertaa kirjoittanut toosi pitkää tarinaa ja kehunut blogiasi, mutta sitten sivu on yht’äkkiä vaihtunut! Joten nyt anteeksi vain, aion kirjoittaa lyhyesti minkä haluaisin, koska pelkään että se tekee edelleen saman tempun, KOLMANNEN KERRAN! :@ Mulla oli aivan mahtavat alkusanat ja perustelin ja punnitsin konadeja ja matte about you:ta. Mutta nyt ne jää väliin.. :(

Eli, haluaisin essie matte about you -lakan, koska olen himoinnut sitä jo luvattoman pitkään! Mutta koska olen alaikäinen, ja minulla täten ei ole paljoa rahaa kuukausittain käytössä, en ole voinut enkä raaskinut ostaa sitä. Ja luulen että ainoa tapa saada se on blogin kautta voittaminen. Monesti kun lakkailen kynsiäni olen miettinyt “miltäköhän tämä näyttäisi essiellä matattuna.” , mutta se on jäänyt pelkäksi haaveeksi. :(

Mulla ois niin haluttanut saada ne aiemmat jotka kirjotin tähän julkaistavaksi, mutta en ota sitä riskiä että menetän taas hermot, ja sitten en osallistu koko arvontaan enään. ;( ja kiirekki ois.. mutta joo.. tuosa se nyt on..

kuitenki vielä haluan laittaa muutaman sanan blogistasi; Tykkään todella paljon blogistasi, ja tänään yllätyin kun näin värikkään meikin! Olin toooodella Iloinen! =) Ja kerran sanoit ettemme ehkä tykkää kun esittelet kynsiä/lakkoja meille, mutta salaa aina toivon että taas tulisi uusi lakka esittely :] kynsiesi muoto ei mitenkään häiritse minua. :) Itse en pidä peukaloni kynnestä kun se on leveä, ja tämän takia en ole käyttänyt mitään tekokynsiä, tai niiden tapaisia, ja olen asiasta oikeastaan iloinen (:

Voittajiin otetaan yhteyttä juuri näillä hetkillä. Onnittelut kolmikolle ja kiitos kaikille vaivannäöstä kommenttien kanssa!

Edellisen postauksen kommenttiboksi toi blogiin hieman negatiivista energiaa, ja tähän tarvitaan nyt söpöjä koirannaamoja neutralisoimaan tilanne. :) Mulla on matskua uuteen oranssi-aiheiseen lakkamaniapostaukseenkin, mutta en ole vielä ehtinyt käsitellä kuvia. Joten heitän nyt tähän välipostauksena vähän Viiviä ja Tottia.

Aurinkoläikässä on hyvä olla, tuumii Viivi. Välillä ei muisteta sitten siirtyä läikän mukana. :)

Totista irtoaa niin paljon karvaa, että koirien vieraillessa meillä sohvat peitetään aina lakanoilla.

Tässä kuvassa Totti-vauva on juuri saapunut perheeseen ja tapaa Viivi-isosiskon ekaa kertaa. Vaan kummastakos sitten tulikaan ISO...? ^_^

Totti kävi vähän aikaa sitten kastraatiossa ja sai viettää muutaman päivän lempinimensä mukaisesti Tötterönä.

Totti sai talven chihuahua-tapaamisista kaverin, jonka kanssa käydään nyt koirapuistoissa harjoittelemassa sosiaalistumista. Totti on jo hyväksynyt tämän pikkuisen eikä enää ärise sille, mutta leikkiin on vielä matkaa.

Kävelyllä.

Tästä kuvasta tulee mieleen Ahvenanmaa. Lomavinkkipostaus on muuten jo työn alla, toivon saavani sen valmiiksi viimeistään ensi viikolla.

Kun nyt edellisessä postauksessa jo oltiin ysäritunnelmissa, niin jatketaan vielä nostalgiatrippiä toisen jutun verran. :)

Löysin asunnostamme remontin yhteydessä vanhan lattian alta Anttilan kevätkuvaston vuosimallia 1990-jotain. Päivämäärää ei lehtisestä löydy, mutta kuvat ja mainokset sijoittavat lehden jonnekin vuoteen 1992 tai 1993.

Kosmetiikkaa. L'orealin perusihonhoitosarja oli tuolloin vielä nimeltään Plenitude. (Voin vielä jopa muistaa miltä tuo Plenituden puhdistusemulsio tuoksuu.)

Meikkipuolella kaupoista löytyi vielä kaksi 80-luvun suurta (nyttemmin lopetettua) sarjaa, ranskalainen Arcancil ja ruotsalainen Pierre Robert. Max Factorin kynsilakat näyttävät edelleen ihan samalta kuin 90-luvun alussa, nimi Diamond Hard on vain vaihtunut Nailfinityksi.

Katsokaas näitä kännykkämainoksia...! GSM-puhelimet tekivät vasta tuloaan ja suurimmalla osalla ihmisistä oli vielä NMT-luurit. Edit. Tajusin juuri huonon sanavalinnan; "suurimmalla osalla" on vähän liioiteltu ilmaisu, kun kännyköitähän oli vain aniharvalla! Itse tunsin koko yläasteen aikana vain yhden ainoan ihmisen jolla oli kännykkä. Nuorilla kouluikäisillä ei luonnollisestikaan mitään kännyjä ollut.

Hihii, puheaika on ollut peräti 60 minuuttia....!! Huomatkaa myös hinta; halvinkin puhelinmalli on maksanut tarjouksessa euroina 335!

Aurinkosuojavoiteista huomaa myös erittäin hyvin että eletään 90-lukua. Suojakertoimet olivat vielä tooodella pieniä, ja jo 10-kerrointa pidettiin korkeana. Kun minä olin lapsi (tai nuori), 20 oli korkein suojakerroin mitä löytyi. Nykyäänhän suositellaan, että 15 olisi se minimi mitä kaikkien kuuluisi käyttää. Tuollaista kuvan 3- tai edes 5-suojakerrointa ei varmaan enää tänä päivänä kaupoista löydy.

Bonuksena nolouskuva suoraan blogittaren teini-iästä. Mietin pitkään kehtaanko oikeasti väläyttää tämän kuvan mutta noo, menneisyytensä kanssa on elettävä. ^_^ Ja ollaanhan me oikeasti aika herttaisia hirvittävästä tyylistämme huolimatta...! :D

Vuosi on siis 1992, ja luulen että kuva on otettu syksyllä, kun olemme juuri aloittaneet 7-luokan. Olemme tässä lähdössä perjantai-iltana juhlimaan, ja vaatetuksemme kuvastaa täydellisesti sen ajan "muotia". (Tuohon aikaan muoti ei ollut yläasteikäisille vielä sellainen juttu kuin nykyään.)

Kaikilla meillä on tietysti trendin mukaisesti permanentit ja tupeeratut otsahiuskukkulat. Vaatteiden kuului olla monta numeroa liian suuret, ja itse ostin jopa kengät 2-3 numeroa liian suurina. Farkkuhaalarit olivat vuonna 1992 the shit, ja mulla oli sellaiset useissa eri väreissä. Tässä kuvassa olen lainannut punahiuksisen H:n haalareita, muista kuinka kateellinen olin H:lle kun hän löysi juuri tuollaiset oranssit...!

"Muotia" olivat baseball-henkiset takit, flanellipaidat, suuret, säkkimäiset neuleet, Leviksen 501:t, koristossut (pitkä matka Converseihin...), ribatut pooloneuleet ja suuret kaulakorut, etenkin ristin muotoiset (eikä sillä ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa). Ulkona liikuttiin tietysti aina repun kanssa, käsilaukkuja oli vain snobeilla. Ylipäänsäkään käsi- tai olkalaukut eivät kuuluneet yläasteikäisten tyyliin, niitä pidettiin liian aikuismaisina.

Mulla on tässä kuvassa outona yksityiskohtana huopainen lierihattu, jollaisia ei käyttänyt kukaan tuohon aikaan.  Hatut olivat ylipäänsä täysin out, virkattuja, päätä nuolevia hellemyssyjä lukuunottamatta. ^_^ Hattu oli H:n, ja mun mielestä se oli niin cool että halusin lainata sitä. Mulla on myös poskeen piirrettynä sydän. Piirsimme usein pieniä kuvioita kasvoihin lähtiessämme "bilettämään". Meikki oli erittäin yksinkertainen; puuteria, ripsiväriä, kajalia ja huulipunaa. Kulmakarvoja ei laittanut 7-luokalla vielä kukaan, itse aloin meikata kulmat vasta kasilla.

Mitä muistoja blogin 3-kymppisillä lukijoilla on 90-luvun alusta? Onko kuvan vaatetyyli teillekin tuttu? :)

Hei, haluaisitteko tekin siellä ruudun ääressä esittäytyä...?

Keitä te olette, mukavat lukijani? Olisi tosi kiva kuulla minkälaisia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella mun juttuja lukee. Nuoria, vanhoja, opiskelijoita, duunareita, äitejä, isiä...? Niin, lukeekohan Karkkipäivää ollenkaan ketkään miespuoliset...? Vähän aikaa sitten tuli kommentti nimimerkiltä Teemu, jonka siis voisi olettaa olevan mies, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :) Ostolakossa-blogillahan riittää myös miespuolisia lukijoita, mutta voi olla että Virve on Suomen ainoa nainen joka saa miehetkin houkuteltua kosmetiikkajuttujensa pariin. ^_^ Mahtavaa.

Olen myös aina miettinyt kuinka moni blogin lukija on itse kosmetiikka- tai kauneudenhoitoalalla. Tunnustaako joku ammattimeikkaaja-maskeeraaja kurkkivansa blogiani ja naureskelevansa mun meikkiyrityksille..? :D

En siis odota että alatte kertoa nimeänne ja sosiaaliturvatunnusta, vaan olisi kiva kuulla ihan vaan yleisesti minkä tyyppisiä ihmisiä blogini parissa viihtyy.

Kommentointihan on helppoa, jos jollekulle on jäänyt vielä epäselväksi niin tuota kommenttiboksin sähköpostiriviä ei tarvitse täyttää, edes nimimerkkiä ei tarvitse keksiä jos ei siltä tunnu. :)

Lisäys: tämä osoittautuikin ehkä kaikkein antoisimmaksi postaukseksi blogin historiassa - minulle itselleni! Ihan älyttömän mielenkiintoista lukea millaisia tyyppejä te kaikki olette, kiitos kovasti vastaamisesta! :) Tulee hirveän kiva fiilis kun lukee teidän viestejä ja oivaltaa, että blogia oikeasti lukee  vaikka minkälaisia ihmisiä - ja "oikeita" ihmisiä. Siis kun itse sitä on vaan yrittänyt kuvitella että ketkähän tätä oikein lukee, niiden muutaman kymmenen vakiokommentoijan lisäksi... :)

Edit 2. Tänne voivat uudetkin lukijat mielellään esittäytyä, jos vaan jaksatte (siis te jotka luette tän postauksen vasta nyt)! Saan kaikista kommenteista ilmoituksen, joten en missaa kommentteja vanhoihinkaan postauksiin.

Random.org on nyt suorittanut arvonnan, ja onni suosi seuraavia henkilöitä:

Estelle & Thild -paketti: nimimerkki Elina. Elinan kommentti:

Blogisi pongasin alunperin jonkin googlehaun kautta, mutta “aktiivinen” stalkkailu alkoi indien myötä. Erityisesti kiinnostaa kaikki yksityiskohtaiset opastukset. Oma arkimeikki on poikkeuksetta tylsä ja nopea, joten välistä on ihana leikkiä ajatuksella yhtä suuresta panostuksesta kuin sinulla:)

Miinukseksi voisin mainita lily lolot ;D Hehkutusta (ja kommetteja) seuranneena tilasin eilen itsekkin läjän ja visa sanoi iik. Ainoana murheena on omat taidot, opinkohan koskaan tekemään oikeasti luonnollista pohjaa vaikka kabukinkin tilailin. Sinä kun saat sen kuulostamaan niin helpolta.

Mutta onnea synttäreinä ja jatka samaan tahtiin :)

Meikkisetti 1: nimimerkki Taru. Tarun kommentti:

Onnea !
Parasta blogissasi on ehdottomasti tapasi käyttää värejä. Yhdistelet värejä toisiinsa rohkeasti, ja olen monesti löytänyt blogistasi sellaisia väriyhdistelmiä, joita en olisi itse välttämättä tullut ajatelleeksi. Silti olet saanut sellaisetkin toimimaan. Jatka samaan malliin, blogiasi on ilo seurata =)

Meikkisetti 2: nimimerkki Maija. Maijan kommentti:

Onnea yksivuotiaalle!
Aika huima urakiito on jo kerennyt yksivuotiaalle tulemaan!

Tykkään blogissasi sen monipuolisuudesta;Luonnonkosmetiikka kiinnostaa, samoin meikkivinkit & inci-listat. Kaikkea on kivan tasapuolisesti, eikä pääse kyllästymään.

ONNEA!!!! Voittajiin on otettu yhteyttä.

Poistelin osallistumiskommenttien joukosta kaikki "moi onnee osallistun kaikkiin arvontoihin!!11!" -tyyliset viestit, jotka eivät vastanneet asetettuun kysymykseen, eli "Miksi luet Karkkipäivä-blogia". Joillekin huippusuosituille bloggaajille tällaiset ei-lukijoiden osallistumisryöpyt arvontoihin ovat varmaan tuttu ilmiö, mutta ei minulle. Bloggerin puolella blogini oli vielä enemmän piilossa, eikä mihinkään arvontaan koskaan tullut tuollaisia palkinnonhimoisia random-kommentteja, eikä mun arvontoja linkitetty millekään nettiskabat.net -tyylisille sivustoille. Oikeasti tosi tylsää tuollainen. :(

Tässä yksi poistettu kommentti:

"Luen aina silloin tällöin sinun blogeja, ehkä kerran kuukaudessa käyn katsomassa kaikki.
1 arvonta."

Minun blogeja. Niin. Montakos niitä olikaan? Ai niin yksi. :)

Tänään tulee myöhemmin vielä meikkipostaus kun saan kuvat ulos kamerasta ja käsiteltyä.

Tutorialin aiheena jälleen vihreä meikki. Huomasin itse asiassa vasta jälkeenpäin, että täällähän on jo yksi vihreä tutorial, jossa on osittain samoja sävyjäkin. Noo, nämä ovat niin ihania vihreitä että ovat toisenkin tuton arvoisia. :)

Joku kommentoi tuolla arvontapostauksessa että välistä joidenkin meikkikuvien kohdalla tuntuu, että ne on jo nähty blogissa aiemminkin. Näinhän se pakostikin on, että mulla on joitain lempisävy-yhdistelmiä, ja kun meikkejä on jo täällä sadoittain niin väkisinkin sitä joskus toistaa itseään.

.

Grimasin 743 on ihan suurimpia lempparivihreitäni, ja ellei mulla olisi niin pirusti luomivärejä niin se olisi varmasti käytetty jo ihan kuopalle. Todella kaunis väri, hento mutta kuitenkin erottuva ja kunnon vihreä. L'orealin Golden Green -trio on kokonaisuutena aivan mahtava nopeaan arkimeikkiin, mutta eniten siitä tulee käytettyä tuota haaleanvihreää highlighter-sävyä. Ehdoton vihreissä meikeissä. Too Facedin kasarisävyisessä paletissa on mielettömästi pigmenttiä, ja tumma vihreä & sininen käyvät rajauksissa tai todella tummissa meikeissä varjostuksena. MACin Humid on klassinen tumma metsänvihreä, ja Shimmermoss ihastuttava vihreäturkoosi. Vihreiden joukossa on Mad Mineralsin hempeän keltainen Lemon Drop, jota käytettiin tässä meikissä sisänurkan highlighterina.

Päätin kerrankin laittaa kuvan myös meikkiin käyttämistäni siveltimistä. Kuten huomaatte, tässä meikissä on käytetty melkein pelkkiä halpissiveltimiä. H&M:n mustat, pitkävartiset vaahtomuoviapplikaattorit olivat suosikkejani, kunnes huomasin että nehän murenevat tosi nopeasti. Tämäkään kaveri ei jaksa enää kauaa. Mutta murenemiseen saakka ne ovat loistavia; sopivan pehmeitä mutta napakoita, jämäkkä pää ja pinta joka nappaa paljon luomiväriä. Harmaan littanan siveltimen löysin Kinnusen tukusta, taisin maksaa siitä jotain 4€. Käytän sitä ainoastaan kulmaluulla, johon hommaan se on erinomainen. MACin pikkuista 228:ia käytän usein klassisen 239:n sijaan, sillä se on juuri sopivan kokoinen pienille silmilleni ja saan sillä sävyt juuri haluamiini kohtiin. H&M:n rajaussivellintä olen ylistänyt täällä jo niin monet kerrat että jätetään nyt suitsutukset sikseen. Mutta kyselijöille tiedoksi: niitä ei myydä enää.

Mutta sitten itse meikkiin.

Pohjustin luomen voidemaisella luomivärillä, Yves Rocherin Huurteinen Vihreä. Suosittelisin tätä kaikille vihreiden ystäville, mutta tätäkään ei enää myydä. Puikkoluomiväri, mutta ei yhtään rasvainen. Levittyy ohuesti ja pysyy!

Pohjustuksen päälle taputtelin H&M:n applikaattorilla Grimasin vaaleanvihreää.

Tein ulkonurkkaan viiston varjostuksen MACin Humidilla käyttäen MACin 228-sivellintä.

Se on pieni.

Seuraavaksi vedin luomivakoon MACin Shimmermossia samaisella minisiveltimellä.

Kaikki kolme vihreää ovat sopivan erisävyisiä erottuakseen toisistaan.

Sitten levitin L'oreal-trion kalpeaa vihreää kulmaluulle. Kinnusen sivellin on sopivan iso niin, että yksi veto peittää jo koko kulmaluun.

Sitten lisäsin sisänurkkaan vaaleankeltaisen korostuksen. Lemon Drop on tosi kiva sävy, sillä se ei ole mikään superkeltainen vaan hyvin kiltti, neutraali keltainen. Ja siinä on upea hohto.

Nyt jäljellä on enää rajaukset. Kynää en siis käyttänyt tässä meikissä lainkaan, vaan rajasin silmät Too Facedin tummanvihreällä luomivärillä.

Näin. Minusta meikki on usein kauneimmillaan kuvissa ennen ripsiväriä. Ylimpänä postauksessa ollut kuva maskaran kera ei ole minusta ollenkaan niin kiva kuin tämä. :) En osaa oikein selittää miksi.

Kasvoilla Lily Lolon meikkipohja ja poskilla Too Facedin The Future Lovers -palettiin kuuluvaa poskipunaa (jonka sävyä en oikein osaa määritellä... lämmin persikkainen roosa ehkä...?). Huulilla Pierre Cardinin nimetön huulikiilto numero 4, joka on myös ollut suuri suosikkini viimeiset kolme vuotta ja olen jopa saanut puolet kulumaan! Yhdistän vihreään silmämeikkiin lähes poikkeuksetta persikkaiset posket ja huulet.