* Sis. mainoslinkkejä
Tänään katsastetaan vihdoin viimein Vuosikymmenen Parhaat Hiustuotteet -valintani.
Julkaisin Vuosikymmenen Parhaat Kosmetiikkatuotteet -juttusarjan tämän vuoden alussa. Sarjan viimeiseen osaan jäivät hiustuotteet - ja itse postauskin jäi ei-suunnitelmallisesti koko vuoden kestävään pending-tilaan.
Olen itse asiassa tyytyväinen, että se jäikin odottamaan, sillä keväällä löysin niin hyvän hiustenhoitosarjan että olisi aika lailla harmittanut, jos se olisi jäänyt näin kovan listauksen ulkopuolelle.
Se sarja on tässä. Brunsin hiustuotteet ovat ehkäpä ihan paras all-time löytö luonnonkosmetiikan kentällä, mutta niissä on vain yksi miinus - hinta. Ne ovat todella arvokkaita, minkä vuoksi ne eivät kipua ihan ykköseksi suosituksissani.
Kieltämättä etenkin Brunsin shampoo on ihan paras shampoo juuri minulle, koska suosin sulfaatittomia shampoita, mutta hintatietoisena ymmärrän, että 35 euron hinta on monelle aika kova hinta shampoosta.
Ehkä jonkun huomio kiinnittyi siihen, että listallani on tosi vähän tuotteita, ja kuitenkin nimenä on vuosikymmenen parhaat hiustuotteet.
Enkö tosiaan ole löytänyt tämän enempää "parhaita" tuotteita viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Rehellisesti: en. Oikein hyviä hiustuotteita on paljonkin, mutta monet niistä ovat ominaisuuksiltaan enemmän tai vähemmän samankaltaisia ja samalla lailla hyviä. Esimerkkinä kosteuttavat hiussuihkeet, näitä on paljon ja kaikki hoitavat hommansa kiitettävästi.
Tälle listalle valitsin ne tuotteet, jotka nousevat muiden hyvien yläpuolelle ja erottuvat "massahyvien" joukosta. 💯
Melkein ihan ykköseksi tekee mieli nostaa YVES ROCHERIN vihreisiin pulloihin pakatut shampoot ja hoitoaineet.
Sarjalla ei ole nimeä, joten erotan nämä tuotteet muista Rocherin shampoista ja hoitoaineista vihreällä värillä. "Vihreän sarjan" tuotteissa on korkeampi luonnollisuusaste kuin Rocherin muissa hiustuotteissa ja niiden silikonittomat koostumukset ovat yksinkertaisesti loistavat.
Sarjaan kuuluu myös sulfaatittomia shampoita. Sellainen "varoituksen" sana on annettava, että sulfaatittomat shampoot ovat todella hoitavia, ja suosittelen niitä vain todella kuiville ja vaurioituneille hiuksille.
Olen käyttänyt Rocherin vihreän linjan hiustuotteita siitä saakka kun ne vuonna 2013 lanseerattiin. Ihastuin etenkin sarjan hoitoaineisiin välittömästi, enkä voinut uskoa, miten selvittäviä ja hoitavia ne olivat verrattuna Rocherin aiempaan hoitoainelaatuun. Tiimiin oli selvästi palkattu joku, joka osaa asiansa 🙏🏻 Tai sitten silikonittomien hoitoaineiden teknologia otti vain juuri vuonna 2013 ratkaisevan harppauksen eteenpäin. Joka tapauksessa, nämä hoitoaineet ovat silkkaa kultaa 🤩, ja shampootkin ovat erinomaisia.
Yves Rocher -suosikkini:
(YR-verkkokaupassa tällä hetkellä postikulut 0€, vinkki)
* Repair Shampoo vaurioituneille ja kuiville hiuksille (sulfaatiton, erittäin hoitava) 7,50€ / 300 ml
* Repair-hoitoaine vaurioituneille ja kuiville hiuksille (erittäin hoitava koostumus ja samalla supersimppeli inci; sisältää manteliöljyä, jojobaöljyä, pantenolia ja pari supertehokkaasti selvittävää kvattia 👌) 7,50€ / 200 ml
* Nourishing Shampoo kuiville hiuksille (hoitava) 7,50€ / 300 ml
* Nourishing-hoitoaine kuiville hiuksille (hoitava, tehokkaasti selvittävä ja pehmentävä; sisältää kookos- ja avokadoöljyä, pantenolia sekä selvittävän kvattiyhdisteen) 7,50€ / 200 ml
* Color Shampoo värjätyille hiuksille (sulfaatiton, hoitava) 7,50€ / 300 ml
* Color-hoitoaine värjätyille hiuksille (hoitava ja selvittävä, hieman kevyempi kuin kaksi muuta suosikkihoitistani; sisältää manteliöljyä, pantenolia tehokkaasti selvittävän kvatin ja sähköisyyttä vähentävän, pehmentävän kationisen polymeerin) 7,50€ / 200 ml - Käytin tätä viimeksi eilen 😙
Tämä tässä puolestaan on Yves Rocherin vaahtoamaton, sulfaatiton ja voidemainen shampoo josta muodostui minulle Curly Girl -metodin ykkösshampoo.
En voi kyllin ylistää tätä shampoota. Vaikka se on voidemainen ja hoitoainemainen eikä vaahtoa, se pesee hiukset ja tyven putipuhtaiksi eikä jätä hiuspohjaan mitään lähmän tuntua. Hellävaraisin mahdollinen shampoo 🙏🏻 Sopii myös ärtyneelle hiuspohjalle.
* Low Poo Gentle Shampoo 7,50€ / 200 ml, tai 2 kpl 11,90€ (sama tarjous näköjään kaikissa hiustuotteissa tällä hetkellä)
Seuraavana arvokkaimmat suosikkini: BRUNS. Bruns on ruotsalainen luonnollinen kampaamo-hiustuotesarja, jonka ovat kehittäneet kaksi kampaajaa alun perin omaan ekokampaamoonsa.
Olen käyttänyt sekä Kookos-Kardemumma- että Jasmiini-sarjan shampoota ja hoitoainetta, ja kummatkin ovat todella hyviä, mutta Jasmiini vetää vielä hitusen pidemmän korren. Etenkin Jasmiini-hoitoaine toimii minulla Kookos-Kardemummaa paremmin, koska on hoitavampi.
Brunsin tuotteet ovat kalliihkoja, mutta korkean laadun tuntee koostumuksissa. Pienenä artesaanisarjana Bruns ei myöskään pysty myymään tuotteita yhtä huokeasti, kuin suurten volyymien yritykset. Myönnän rehellisesti, että itsellenikin 35€ shampoosta on paljon, joten pyrin aina vinkkailemaan teille, kun Brunsia on jossain tarjouksessa.
Jos vain hinta ei ylitä kipukynnystäsi, suosittelen ehdottomasti testaamaan näitä huikean laadukkaita hiustuotteita. Kaikki sarjan shampoot ovat sulfaatittomia - ja luonnollisestikin silikonittomia, koska ovat luonnonkosmetiikkaa.
* 02 Jasmiini-shampoo 34,90€ / 330 ml
* 02 Jasmiini-hoitoaine 34,90€ / 330 ml
* Nr. 14 Minttu & Sitruunaruoho -muotoilugeeli 31,90€ / 200 ml - erityismaininta vielä sarjan muotoilugeelille. 😍 Hoitava ja kosteuttava geeli tuo kiharat kauniisti esiin jättäen hiuksen sileäksi ja kimmoisaksi vailla tahma- tai koppuratunnetta.
Se KAIKKEIN PARAS hiusgeeli on kuitenkin tässä: kotimainen Ekopharma Minttu-hiusgeeli.
Minttu-geelin tuntuma hiuksissa on kutakuinkin täydellinen: se tekee jäntevät, kiiltävät ja hoidetun tuntuiset kiharat. Raikkaan makea mintun tuoksu hurmaa!
Koostumus ei ole ainesosiensa puolesta yhtä hoitava kuin Brunsin geeli, mutta tuntuma silti täydellisyyttä hipova.
Pidon voimakkuus on omaan makuuni just eikä melkein; sopivan jämäkkä, että kiharat kuivuvat napakasti muotoonsa, mutta puristellessa kutreja geelin tuntuma katoaa kokonaan. Synteettisillä hiusgeeleillä tulos on aina jotain ihan muuta; geeli jää tuntumaan hiuksiin vaikka sitä laittaisi kuinka varovasti ja puristelisi "castin" huolellisesti pois kuivuneesta kiharasta.
Ekopharmaa myydään hoitoloissa, hoitoloiden myymälöissä ja ekokampaamoissa, verkosta Minttu-geeliä saa esimerkiksi Hillan Kaupasta.
Listalle pääsevät vielä yhden merkin shampoo ja hoitoaine.
MÁDARAN hiustuotteet ovat lanseerauksestaan saakka kuuluneet suurimpiin suosikkeihini, ja toimivuuden salaisuus löytyy mm. kvattiteknologiasta, jota Mádara on hyödyntänyt hoitoaineissaan alusta saakka.
Shampoot olivat ensi alkuun hyytelömäisiä, mutta niidenkin koostumus päivitettiin moitteettomaksi vuoden 2013 uudistuksessa. Nyt niitä ei suorituksen ja miellyttävän koostumuksensa puolesta käytännössä erota normikosmetiikan shampoista, samaan tapaan kuin Laveran shampoita 👌
Koska olen siirtynyt sulfaatittomiin shampoisiin, en enää itse käytä Mádaran shampoita, mutta tunnustan edelleen niiden korkean laadun ja kosmeettisen miellyttävyyden. Mádaralla on viisi erilaista shampoota, valikoiman löydät * täältä.
Mádaran * hoitoaineita sen sijaan käytän yhä, ja ne ovat minulle sertifioidun luonnonkosmetiikan kirkkaasti parhaat.
Suosikkini:
* Colour & Shine -hoitoaine 15,90€ / 200 ml - värjättyjen hiusten hoitoaine tekee hiukset todella sileiksi ja liukkaiksi.
* Nourish & Repair -hoitoine 15,90€ / 200 ml - hoitoaine vaurioituneille hiuksille, selvittää tehokkaasti (..mutta rehellisyyden nimissä: Yves Rocherin vastaava, oikein vaurioituneiden hiusten hoitis on VIELÄKIN hoitavampi + edullisempi)
* Grow Volume -hoitoaine 23,90€ / 175 ml - hämmentävää kyllä, hiusten tuuheutta lupaava hoitis on yllättäen mun hiuksissa kaikkein hoitavimman ja parhaimman tuntuinen Mádaran hoitiksista.
Grow Volume on Mádaran uusin hiustuotesarja, ja myös kalliimpi kuin sarjan vanhat shampoot ja hoitikset. Grow'ssa on selvästi käytetty eri teknologiaa, ja vaikka ah-niin-tarpeelliset kvatit ovat täälläkin mukana, on Grow-hoitiksessa mukana uutena ainesosana mm. kookosalkaaneja, joita joskus kutsutaan "luonnon silikoneiksi" niiden silottavan vaikutuksen perusteella.
En tiedä johtuuko juuri kookosalkaaneista vai käytettyjen kvattien yhdistelmästä, mutta Grow Volumen superpaksu koostumus selvittää hiukseni kaikkein parhaiten. Se saattaa jopa olla ihan ykkönen kaikista käyttämistäni eri merkkien hoitoaineista.
Tykkään paksuista hoitiskoostumuksista, sillä ne tuntuvat ylellisiltä ja niitä on myös (etenkin Curly Girl -metodissa) helpompi työstää ja puristella hiuksissa ❤️
HIUKSIIN JÄTETTÄVÄT HOITOAINEETKuten jutun alussa totesin, kosteuttavat hiussuihkeet eivät hiusteni kokemuksella juurikaan eroa toisistaan, enkä pysty nostamaan suorituksensa perusteella yhtä yli muiden. Käytössä on mm. Herbinan, XZ:n ja Four Reasonsin hiussuihkeita, kaikki oikein hyviä. Käytän hiuksiin myös kosteuttavia kasvosuihkeita ja myös ne toimivat yhtä hyvin.
Kuitenkin, kuvassa näkyy XZ Muumi-selvityssuihke. Mitä se tekee vuosikymmenen parhaat -listalla?
Suihke vuoden 2015 kuosissaan
Muumi-suihke on listalla, koska se on pisimpään yhtäjaksoisesti käyttämäni hiustuote. Aloin käyttää Muumi-suihketta "talvitakkujen" selvitykseen vuonna 2006 netin kauneuspalstan vinkistä, ja suihke on ollut siitä saakka vakkarituote kylppärissäni. (Talvitakku on kaulahuivien ja korkeiden kaulusten vaikutuksesta syntyvä takkutyyppi jota on erittäin vaikea selvittää ;D)
Muumi-suihkeen eduksi voi hentohiuksisen näkökulmasta laskea sen miedon hoitavuuden; suihketta voi laittaa huoletta vaikka kuinka runsaasti, eikä se tee hiuksista raskaita ja tahmeita.
Ranskalaisen PHYTOn Huile Soyeuse -hiusmaito on paras koskaan käyttämäni hiuksiin jätettävä hoitoaine. Se on ravitseva mutta samalla todella kevyt, ja jättää hiukset pehmeiksi ja sileiksi.
Voidemaiset leave-in-hoitoaineet ovat aina olleet minulle ongelmallisia, sillä hiukseni ovat niin hennot, että voidemainen leave-in jättää ne lähes systemaattisesti tahmean ja lähmäisen tuntuiseksi. Sen vuoksi en ole voidemaisia jätettäviä paljon käyttänytkään.
Olen saanut Phyton hoitoaineen testiin blogin kautta jo nelisen vuotta sitten, ja se unohtui muutaman (sinänsä positiivisen) kokeilukerran jälkeen. Curly Girlin, ja erityisesti värinpoisto-vaurioiden myötä tarve jätettäville hoitiksille palasi, ja kaivoin Huile Soyeusen taas esiin - vain todetakseni, että se toimii kuin unelma..! 😍
Huile Soyeuse yhdistää ihanan kevyessä maitomaisessa koostumuksessaan öljyjä, kvatteja, kasviuutteita ja keratiinia. Koostumus on silikoniton.
Phyton tuotteita myydään apteekeissa, ja Huile Soyeusen hinta on (tai oli) 35 euron kieppeillä. Jälleenmyyjien tiedot kertovat, että tuote on väliaikaisesti poistunut ja palaa päivitetyllä koostumuksella. Tällä hetkellä vanhaa (eli mun käyttämää) koostumusta myy mm. Loverte hintaan 25,40€.
Lopuksi: vuosikymmenen paras hiusväri.
No, olen värjännyt hiuksiani (muuten kuin tyven vaalennuksen osalta) vasta neljä vuotta, joten pitkää kokemusta erilaisista hiusväreistä minulla ei ole.
Violetin värin vuosina tykästyin Biozellin violettiin värinaamioon, jonka hinta-laatusuhde oli mainio, mutta itse värjäys oli loputonta kikkailua, koska haluamani tulos syntyi vasta lantraamalla, ja tulos hiuksissa oli silti lähes joka kerta hieman erilainen. Violetti väri olikin todella työläs ja hankala ylläpidettävä.
Korallin värin kanssa tilanne on aivan eri. Löysin kertalaakista ihan täydellisen pastellikorallin sävyn Celeb Luxury -sarjasta, ja yksinkertaisesti RAKASTAN sitä. Ei kikkailua, ei outoja väritaittumia; sävyttävän Colorditioner-hoitoaineen sävy Coral on superkaunis, puhdas koralli joka haalistuu kauniisti, hitaasti ja tasaisesti, muuttuen vain vaaleammaksi koralliksi.
En tiedä milloin maltan luopua tästä väristä - toivottavasti ei tarvitsekaan vähään aikaan :)
Apua! Unohdin tämän tuotteen, mutta se kuuluu aivan ehdottomasti tälle listalle..! 🤩
Lushin erittäin uniikki hunajaan pohjautuva Fairly Traded Honey -shampoo on nestemäinen, mutta vedetön..! Siinä on veden sijaan... hunajaa! En ole kuunaan törmännyt tällaiseen shampooseen ennen enkä jälkeen Fairly Traded Honey'n, teknologia on todella uniikki ja upea!
Hunaja tekee tuotteesta a) antibakteerisen, jolloin se ei tarvitse lainkaan säilöntäaineita ja b) erittäin kosteuttavan. Minun hiuksissani Honey-shampoo oli myös erittäin tuuheuttava, ja jätti hiukset poikkeuksellisen ilmaviksi. Tuuheuttavuus ei ole Lushin lupaus, joten laitoin sen sulkuihin. Olen lukeut myös päinvastaisia kokemuksia kuin itselläni, mutta minulla hiukset jäivät FTH:n jäljiltä aina huikean ilmaviksi ja kuohkeiksi.
Shampoon paksu, siirappimainen koostumus ja voimakas hunajan tuoksu tekevät pesukokemuksesta myös erityisen.
Koska Fairly Traded Honey -shampoossa on sulfaatteja, en enää käytä sitä. Mutta jos vielä palaan sulfaatillisiin shampoisiin, tämä on varmaan ensimmäinen johon tartun 🙏🏻❤️
Tässä oli katsaukseni vuosikymmenen parhaista hiustuotteista. Jesh, ehdinpäs ennen vuoden päättymistä..!
Aiemmat Vuosikymmenen Parhaat -kirjoitukseni löydät tästä:
Niin on Karkkipäivän joulukalenteri saapunut viimeiseen luukkuunsa.
Viimeisestä luukusta paljastuu maisema yhteen rakkaimmista paikoistani Suomessa; Ahvenanmaa.
Ahvenanmaa on kuulunut elämääni 18 vuotta, joista kuusi asuin siellä pysyvästi. Siellä on toinen kotini, ja vaikka fyysisesti lähdin Ahvenanmaalta, sydämeni ei koskaan lähtenyt.
Ahvenanmaalla asuu myös toinen "perheeni". Olin perheessä lastenhoitajana puoli vuotta, minkä jälkeen siteemme ei koskaan katkennut. Olen kasvanut perheen ja lasten mukana osallistuen rippijuhliin ja 18-vuotissynttäreille, seurannut ammattiin valmistumisia ja nyyhkinyt häissä.
Kun saavuin perheeseen, perheen äiti Diana oli 33-vuotias, minä 24.
Tänä vuonna Diana juhli 50-vuotis-päiväänsä. Juhlat olivat ainoa vierailuni Ahvenanmaalla tänä vuonna - ensimmäistä kertaa sitten kesän 2003 en viettänyt kesää Ahvenanmaalla.
Dianan juhlat olivat Ahvenanmaa-keitaani korona-aavikolla.
Juhlien näyttämönä toimi eksklusiivisen Silveskärin majoitus- ja kokouspalveluihin kuuluva Klobbenin saari pohjois-Ahvenanmaan Saltvikin saaristossa.
Klobben-fiiliksiäni voi lukea täältä.
Juhlat siirrettiin jo kerran huonon sään vuoksi (minkä vuoksi muuten päädyinkin Espoon Hanasaareen..! 😄), ja uuden päivämäärän sää onneksi oli kuin jumalten lahja - täydellisen aurinkoinen.
Vaikka päivänsankari tunnetaan hyvinkin rempseänä juhlien emäntänä (kuin myös ihmisenä <3), nämä juhlat eivät olleet "remujuhlat" vaan silkkaa ihanaa, kiireetöntä oleilua kuvankauniissa saaristoidyllissä hyvässä seurassa. Viikonloppu Klobbenilla oli äärimmäisen rentouttava ja kaunis.
Omalla tavallaan Klobbenin päivät olivat kuin kesäinen vastine maaliskuun Giellajohkan vierailulle.
Klobben ei ole ihan tavallisen turistin ulottuvilla, sillä saari 30-40 petipaikkansa kanssa vuokrataan kokonaisuutena. Se soveltuukin juhliin tai arvovaltaisten vieraiden kestitykseen, täällä ovat pohjoismaiden pääministeritkin puolisoineen siemailleet Veuve Cliquot'ia.
Klobben tekee yhteistyötä shampanjatalo Veuve Cliquotin kanssa, yhteys, joka syntyi kesällä 2010 kun Ahvenanmaan ulkosaaristosta löydettiin laivanhylyn uumenista maailman vanhinta shampanjaa vuodelta 1840. Joukossa oli 64 pulloa Veuve Cliquotin shampanjaa.
KILPAILU
Halusin lahjoittaa joulukalenterin seuraajille myös mahdollisuuden kokea Ahvenanmaan saaristoa.
Koska Klobben ei sovellu perinteiseen lomailuun, Silverskär lahjoitti ystävällisesti blogini joulukalenteriin yöpymisen Silverskäriin kuuluvalla Sviskärin saarella. 😍
Sviskär on 28 hehtaarin kokoinen saari, jossa on yksi ainoa "erakkomökki". Se on hirsimökki, jollaisia entisaikaan rakennettin kalastajille ulkosaaristoon. Mökkiin kuuluu myös rantasauna. Sviskärin vuokraaja saa itselleen koko saaren. Sviskär on kokemuksena ainutlaatuinen ja poikkeaa tavanomaisesta Ahvenanmaan mökkeilystä.
Sviskärissä voi unohtaa koko ulkopuolisen maailman. Siellä saa kuunnella luonnon ääniä, vaeltaa rannoilla ja poimia marjoja ja sieniä. "Itse valittua yksinäisyyttä", kuuluu Sviskärin konsepti. Majoituspakettiin kuuluu majoituksen lisäksi kuljetukset taksiveneellä Ahvenanmaan mantereelta.
Sviskärin hirsimökissä on neljä vuodetta. (Kuva ei ole Sviskäriltä.) Saarella ei ole sähköä, ja mökki lämmitetään itse tarpeen mukaan puilla. Rantasauna lämmitetään puilla ja pesuvesi otetaan luonnosta. Iltaisin istutaan öljylampun loisteessa ja nautitaan yksinkertaisesta elämästä.
Oletko suunnitellut ensi vuodelle lomaa Ahvenanmaalla? Haluaisitko yhdistää siihen Sviskär-elämyksen?
Saan arpoa
Palkinnon arvo on 490€ ja se sisältää kuljetukset saarelle Silverskärin laiturista Saltvikista. Yöpymisen voi lunastaa vuoden 2021 aikana. Arpajaisvero maksetaan järjestäjän puolesta. Voittaja vastaa itse matkoistaan Ahvenanmaalle ja Saltvikiin. Lisätietoa ja kuvia Svikäristä löydät täältä.
Osallistut arvontaan kertomalla, oletko käynyt Ahvenanmaalla ja mitä muistoja sinulla on Ahvenanmaalta.
Osallistumisaikaa on maanantaihin 28.12. saakka.
Arvonta suoritettu, onnettaren numero osui PauliinaH:hon. Onnea! Voittajaan on otettu yhteyttä.
Toivotan kaikille ihanaa ja rauhallista joulun aikaa. ❤️
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Vielä yksi torni on esittelemättä tässä kalenterissa..!
Luukussa 23 ollaan Tampereen korkeimmassa rakennuksessa, joka on myös yksi koko Suomen korkeimmista - 88 metrinen hotelli Torni.
En esittele paikkaa ensisijaisesti hotellin näkökulmasta, vaan sen ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kahvila-baarin vuoksi. Moro Skybar -nimeä kantava näköalabaari on yksi tamperelaisista "olohuoneistani".
Täältä avautuvat mielestäni Tampereen kirkkaasti parhaat maisemat, jopa paremmat kuin Näsinneulasta. Torni sijaitsee aivan ydinkeskustassa rautatieaseman vieressä, joten täältä näkee Tampereen paljon lähempää kuin Näsinneulasta.
Lattiasta kattoon ulottuvat panoraamaikkunat mahdollistavat laajimman mahdollisen maisemanautinnon.
Päiväsaikaan Morossa on yllättävän rauhallista, ja tulen tänne usein tekemään töitä. Erään kerran istuin täällä lounaasta auringonlaskuun. Paikka on vain niin mukava ja viihtyisä.
Viikonloppuiltaisin meninki voi olla vähemmän rauhallinen - tai siis sitten, kun pandemia on jonain päivänä ohi....
Suosittelen ihan kaikille Tampereen kävijöille kahvia tai drinkkiä Moron baarissa. 🙏🏻
Viime kesänä halusin viimein kokea Tornin myös hotellina. Käyn täällä niin paljon, että alkoi jo tuntua hassulta, että en tiennyt yhtään millaiset huoneet Tornissa on ja olisiko täällä mukava myös yöpyä.
Niinpä varasin itselleni staycationin. Torni oli Hotelli Tammerin ohella mun toinen kotikaupunki-loma tänä vuonna.
Korona-kesänä Hotelli Tornin asiakasvirrat eivät poikenneet normaalista; hotelli on valtavan suosittu ja ihmetellessäni vastaanottovirkailijalle ulos asti kiemurtelevaa check-in-jonoa, virkailija totesi tämän olevan normaalia kaikkina kesinä.
Varasin oman yöpymiseni lyhyellä varoajalla, ja ylempien kerrosten maisemahuoneista oli jäljellä tasan yksi; Solo Up -kategorian huone. Kerrosten 18-24 Solo Up -huoneissa on muista huoneista poikkeava kylpyhuoneratkaisu; suihku ja WC ovat omissa tiloissaan, ja pesuallas on suunniteltu osaksi hotellihuonetta. Verho erottaa sen makuutilasta.
Hotellin sivuilla pesu- ja majoittumistilojen uudelleen ajattelun kerrotaan "luovan erityistä tilantuntua tehden huoneista ainutlaatuisia mikrosviittejä."
Sannin kokemus?
Jos on lukenut tätä joulukalenteria, saattaa ehkä jo tietää, minkä tyyppisistä hotellihuoneista pidän eniten. Tampereen Hotelli Tornin huone ei kuulu niihin, valitettavasti.
En pitänyt huoneesta.
Moderni tyyli ei puhuttele minua, ja koin huoneen ahtaaksi ja täyteen ahdetuksi. Sängyn ja työpöydän välillä oli hädin tuskin tilaa liikkua. Erikseen sijaitsevat pikkuinen WC-koppi ja suihkutila eivät nekään kohentaneet kokemusta vaan vahvistivat ahtaan tilan tuntua.
Hotellihuoneesta avautuva maisema oli sekin lievä pettymys. Tämän tosin olisin voinut päätellä ennakkoon jo hotellia ulkoa katsomalla; ei pitäisi tulla yllätyksenä, että huoneiden ikkunat ovat pieniä ja kapeita.
Sky-baarin maisemiin ja upeisiin panoraama-ikkunoihin tottuneena huoneen kapeasta ikkunasta avautuva kaistale ei oikein tuntunut miltään.
Kiitos kapean ikkunan ja sisään pääsevän vähäisen valon, huoneessa oli pimeä tunnelma.
Tuntui perin kummalliselta olla Tampereen parhaan maiseman keskellä hotellissa, jonka suunnittelijat olivat päättäneet rajoittaa maisemaa tällaisilla ikkunoilla. Ehkä vieraat kuitenkin mieluummin katselisivat Tamperetta kuin seinää ja verhoja...?
No, tiedän jatkossakin suositella nimenomaan kattokerroksen baaria. 🙏🏻
Vinkki: hotelli Tornin katukerroksessa sijaitsevan Grill It! -ravintolan seisovaan pöytään katettu lounas on todella hyvälaatuinen. Sitä tulee hyödynnettyä monesti, kun olen Skybaarissa tekemässä töitä. :)
Illallisravintolana Grill It! ei ole kummoinen, eikä tunnelma poikkea tavanomaisista S-Ryhmän ketjuravintoloista. No, tunnelmaa ei täällä ole käytännössä lainkaan, jos minulta kysyy. Grill It on paikka johon tullaan syömään nälkä pois, ei "ruokamatkalle" tai romanttiselle illalliselle.
Yksi juttu hotellin palveluissa saa kyllä kympin arvosanan: kuntosali. 👍 Se on hotelli Tornissa ensiluokkainen, enkä ole ikinä kohdannut hotelleissa yhtä monipuolista ja korkean tason kuntosalia.
Salin suunnittelusta onkin vastannut Jutta Gustafsberg.
Tampereen näköalakuningattaret:
Hotelli Tornista Näsinneulalle
Näsinneulasta hotelli Tornille
P.S. Jo Moro Skybaarin vessassa käynti on maisemaelämys.
Jos siis tulet Tampereelle, käy täällä edes kahvilla ja vessassa. :)
Kun en ole päässyt tänä vuonna Kreikkaan syömään kreikkalaista ruokaa, on pitänyt tehdä kreikkalaista ruokaa itse. ❤️
Järjestin hiljattain Kreikka-teemaiset pikkujoulut sisareni luona (ei suurta kokoontumista, vain minä ja sisareni perhe), ja valitsin menulle omia suosikki-Kreikka-herkkujani.
Pikkujoulujen menu näytti tältä:
Imam Bayildi eli uunimunakoisoa
Spanakopita eli pinaattipiiras
Horiatiki eli kreikkalainen salaatti
Politiki eli kreikkalainen kaalisalaatti
Valmistin nyt ensimmäistä kertaa kotona suurinta kreikkalaista lempiruokaani eli imamia, ja täytyy sanoa, että se onnistui ihan täydellisesti 😍
Imam bayıldı eli tomaatilla, sipulilla ja fetalla täytetyt, oliiviöljyllä kyllästetyt ja uunissa pitkään haudutetut munakoisot ovat alkujaan turkkilainen ruoka, joka on otettu Kreikassa niin omaksi, että se löytyy käytännössä kaikkien tavernojen listoilta.
En ole rohkaistunut kokeilemaan imamin valmistusta itse, peläten mokaavani munakoison täydellisen suussa sulavan rakenteen saavuttamisessa.
Imam on minulle sellaisessa asemassa, että en ikinä haluaisi maistaa mitään kalpeaa yritystä, josta jäisi pahimmassa tapauksessa huono makumuisto varjostamaan tulevia imam-nautintoja.
Nyt uunimunakoison kaipuu kasvoi kreikattomana vuonna sellaisiin mittoihin, että päätin ottaa härkää sarvista ja haastaa itseni valmistamaan tätä ladera-ruokien kuningatarta.
Ladera tarkoittaa oliiviöljyssä kypsennettyä, ja on yksi perinteisimmistä kreikkalaisista ruokalajeista.
Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Runsaassa oliiviöljyssä hauduttamalla saatiin niukkaenergisistä kasviksista tuhtia, maukasta ja täyttävää pula-ajan ruokaa.
Laadukas oliiviöljy on ehdoton juttu kreikkalaisen ruoan ja etenkin ladera-ruokien valmistuksessa. Eri maiden oliiveilla on omat makuprofiilinsa, ja kreikkalainen ruoka saa tunnusomaisen makunsa tietenkin aidosta kreikkalaisesta oliiviöljystä.
Terra Creta on erittäin korkealaatuista kreetalaista oliiviöljyä, johon olen tutustunut niin Suomessa kuin Kreikassakin. Tunnen Terra Cretan suomalaisen maahantuojan, ja olimme joskus muinoin Karkkipäivän lukijoiden kanssa maahantuojan luona visiitillä ja saimme maistella erilaisia öljyjä. Sattuuko joku mukana olleista lukijoista olemaan nyt ruudun äärellä? :) Se oli hauska ilta!
Kreikan matkoilla törmään Terra Cretan tuotteisiin tuon tuostakin paikallisissa delicatessen-herkkumyymälöissä. Omassa maassaankaan Terra Creta ei ole "perusöljyn" asemassa, vaan se luokitellaan premium-tason öljyksi.
Terra Cretan öljyissä ainutlaatuista on niiden jäljitettävyys; kussakin pullossa on numerosarja, jonka avulla voi katsoa Terra Cretan sivuilta, minkä tuottajan ja minkä oliivilehdon oliiveista pullon sisältö on.
Käytän itse eniten Terra Cretan PDO-luokituksen extra-neitsytoliiviöljyä, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon ja salaatteihin. Öljy saadaan satoja vuosia vanhalta Terra Creta-perhetilalta Kreetan Kolymvarin alueelta, ja koko sarja on saanut nimensä tämän perhetilan mukaan.
Platinum 0,3 on erittäin alhaisen happopitoisuuden premium-öljy, joka sopii salaatteihin, marinadeihin ja dipiksi. Siihen käytetään vain tiettynä sadonkorjuuaikana poimittuja ensiluokkaisia oliiveja.
42 Premium Blend on 42 eri oliivilajikkeesta valmistettu herkullinen, rikkaan makuinen mutta matalahappoinen extra-neitsytoliiviöljy, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon.
Early Harvest on varhaisen satokauden valikoiduista oliiveista tehty korkealaatuinen, pienen erän extra-neitsytoliiviöljy. Siinä on raikas, viheriäinen ja jopa hieman metsäinen maku.
Ja yksi juttu mikä on täysin oleellista kreikkalaisessa keittiössä ja oliiviöljyssä:
öljyä kuuluu laittaa paljon. 😀 Todella paljon.
Kuvassa ateenalainen ystäväni Marianna valmistaa fasolakiaa, sekin yksi lemppari-ladera-ruoistani. Yksinkertainen fasolakia valmistetaan vihreistä pavuista ja tomaattikastikkeesta. Miedon makuisessa fasolakiassa maukas oliiviöljy on yksi tärkeimpiä makukomponentteja.
Jaan teille nyt imamin ohjeen onnistumiseni triumfin myötä..! Ah autuutta, miten hyvää tämä on...
Iman bayildista on eri variaatioita, mutta valitsemani resepti on perusresepti ja ehkäpä se kaikkein yleisin. Jotkut tykkäävät lisätä imamiin myös paprikaa, toiset korvaavat mintun persiljalla. Mausteissa saatetaan käyttää myös kuminaa ja kanelia, minä käytän vain suolaa ja pippuria.
Ja sitten kokkaamaan...
Huuhtele munakoisot ja halkaise ne keskeltä pituussuunnassa. Pilko tomaatit ja viipaloi sipulit ja valkosipulit. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Tee munakoison leikkauspintaan viiltoja ja ripottele pinnalle suolaa: "Itketä" munakoisot joko ennen uuniin laittamista, tai uunissa. (Monessa reseptissä itketys suoritetaan uunissa, minä valitsin tämän tavan.)
Laita munakoisot uuniin ja kypsennä noin 30-45 minuuttia, kunnes reunat alkavat vähän mustua ja munakoison pinta saa väriä. Voi kypsentää pidempäänkin, tämä ruokalaji vain paranee mitä pidempään se on uunissa.
Munakoisojen kypsyessä, valmista tomaatti-sipulitäyte.
Kuullota sipulia ja tomaattia keskilämmöllä runsaassa oliiviöljyssä niin pitkään, että ainekset pehmenevät täysin ja keittyvät vähän kasaan. Valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tomaatti-sipulitäytteeseen käytin Terra Creta Estate PDO extra-neitsytoliiviöljyä, joka on hedelmäisen runsaan makuinen oliiviöljy. Se on Terra Cretan "yleisöljy" joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon, salaatteihin, marinadeihin ja myös paistamiseen.
Vaikka Estate on Terra Cretan öljyistä niin sanotusti tavallisin, sen maku on erittäin hienostunut. Alhainen happopitoisuus tekee siitä miellyttävän makuisen herkutteluöljyn, joka sopii täydellisesti myös leivän dippaukseen.
Kun munakoisot ovat saaneet väriä ja pehmentyneet, ota ne uunista. Valuta niitä hetki lävikössä viiltopinta alaspäin, jos itketit munakoisot uunissa. Pyyhi neste ja suolat koisojen pinnasta.
Laske uunin lämpötila 160 asteeseen.
Koverra ulos suurin osa munakoisojen sisuksesta, jättäen "kupit" täytteelle. Hienonna munakoison sisus ja lisää se tomaattisipulitäytteeseen.
Täytä munakoison kuoret täytteellä ja siirrä täytetyt imamit vuokaan.
Lorota päälle runsaasti oliiviöljyä, ja lisää vuoan pohjalle hieman vettä (pari ruokalusikallista, vuoan koosta riippuen).
Käytin tähän vaiheeseen Early Harvest -extra-neitsytoliiviöljyä, joka on vivahteikas ja raikas koroneiki-oliiveista valmistettu öljy. Pullo kertoo maun olevan "raw and spicy", mutta tämä ei ole lainkaan oma kokemukseni..! Early Harvest -öljy on erikoisöljy, jota valmistetaan vain pieni erä satokauden alussa. Sen happopitoisuus on erittäin alhainen, tehden mausta hyvin miellyttävän ja pehmeän.
Juuri hapokkuus tekee joistain oliiviöljyistä niin, hmhm, voisiko sanoa "pippurisen" ja omasta mielestäni epämiellyttävän - liian vahvan.
Jos ystäväni Marianna näkisi tämän, hän sanoisi, "Sanni, hyvänen aika, lisää öljyä...!" 😄
Kreikassa ladera-ruoat kirjaimellisesti uivat öljyssä. Vuoan pohjalle valutetaan öljyä niin, että ruoka on joka puolella kosketuksissa sen kanssa. Minä pohjoismaalaisena "tyydyin" kaatamaan öljyä vain koisojen päälle. Mutta runsaasti. ;)
Kypsennä munakoisoja uunissa 160 asteessa vielä noin tunti. Lisää loppuvaiheessa päälle murustettu feta.
Viimeistele valmiit, kypsyneet imamit tuoreella mintulla tai persiljalla. Jos minulta kysytään, minttu on ehdoton..!
Ja siis ai että näistä tuli hyviä...! 🙏🏻 Koison suuhun sulava, hajoavan pehmeäksi hautunut koostumus oli niin täydellinen kuin olla voi, ja tomaatin, makean sipulin, fetan ja mintun herkullinen liitto toimi Tampereella siinä missä Zakynthoksellakin...! Olin niin ylpeä itsestäni..! 😍
Imamit maistuivat myös muille kreikkalaisen pikkujoulupöydän herkuttelijoille. Sisareni tunnusti, ettei ollut koskaan syönyt näitä aiemmin, mutta tämä kerta ei totisesti jäänyt viimeiseksi..!
Valmistin pikkujoulupöytään myös klassista spanakopitaa eli pinaattipiirasta, jonka reseptin aion myös jakaa jossain tulevassa postauksessa.
Tätä minun täytyy vielä hioa, sillä spanakopitan kohdalla en selvästikään rohjennut laittaa tarpeeksi oliiviöljyä. Jokaisen filotaikina-kerroksen väliin voidellaan runsaasti oliiviöljyä, ja lisäksi öljyä tulee myös pinaattitäytteeseen. Luulin sutivani kunnolla, mutta maku kertoi, että ainakin tuplat olisi voinut laittaa... Harjoitusta, harjoitusta :)
Valitsin piiraaseen 42 Blend -öljyn, mutta myös Terra Creta Estate PDO -öljy runsaine makuineen sopii tähän varmasti loistavasti. 👌
Illanistujaisten leivän syöjät testailivat Terra Cretan eri öljyjä dippikastikkeena. Early Harvest sai parhaat pisteet :)
Myös kreikkalainen salaatti eli horiatiki vaatii muutamien niksien tuntemisen, mikäli mielii saada siitä autenttisen makuisen. Esimerkiksi vihreä salaatti ei kuulu horiatikiin, mutta Kreikan ulkopuolisissa (kuten suomalaisissa...) kreikkalaisissa ravintoloissa horiatiki tarjoillaan lähes aina vihreän salaatin kera.
Käytin omaan horiatikiini Platinum 0,3-öljyä. Sen hienovarainen maku antaa tilaa oliivien, kapristen ja fetan mauille.
Tulen vielä jakamaan reseptejä kreikkalaisiin salaatteihin omissa postauksissaan. :) Kreikkalainen kokkausilta lievitti Kreikan kaipuutani mitä mukavimmalla tavalla, ja kun en ole nyt päässyt kirjoittamaan Kreikan matkakertomuksia, voisin kirjoittaa ruokareseptejä..! 🇬🇷
Terra Creta -öljyjä saa K-Citymarketeista ja Prismoista sekä valikoidusti K- ja S-Marketeista. Lisäksi Terra Creta on Ruohonjuurten valikoimassa, ja verkosta sitä saa House Of Organicilta, jonka hinta- ja tuotetietoihin olen tässä postauksessa linkittänyt.
Suosittelen myös Terra Cretan oliiveja - ihan huikeasti paremman makuisia kuin mitkään muista suomalaisissa ruokakaupoissa myytävistä kreikkalaisista oliiveista. Terra Cretan vihreät oliivit ovat niin maukkaita, että ne ovat melkein hedelmäisiä.
Lähetin kuvia pikkujouluruoista ystävälleni Mariannalle kuullakseni kreikkalaisen arvion kattauksestani. Marianna oli vaikuttunut ja sanoi, että näyttää ihan autenttiselta..! Pinaattipiiraskin oli kuulema täydellisen kotonaleivotun paksu..! (Leipomoista saa ohuempia, mutta mammat kotona tekevät paksumpaa :))
Marianna päätti kehunsa sanoihin:
"Χρυσοχερα Sanni - it is used when someone cooks well and it means golden-hand!" ❤️
Luukku 22 avautuu Puruvedelle, tämän vuoden mielen maisemaani.
Maisema on minulle erityisen merkityksellinen. Kohtasimme Puruveden kanssa ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja välillemme on muodostunut hyvin erityinen side.
Puruvesi ei ole puhelias, mutta se on ollut minulle terapeuttista seuraa. Olemme käyneet äänetöntä dialogia. Olen avannut Puruvedelle sydäntäni, ja se on kuunnellut ja ottanut vastaan. Se ei ehdota, se ei ota kantaa, se ei pyri vaikuttamaan. Se kuuntelee ja antaa minun tulla sen luo sellaisena kuin olen, ajatuksineni, särkyineni, iloineni ja hämmennyksineni.
Niinkuin grönlantilaisille lumi, meille suomalaisille vesi ei ole vain vettä.
Järvet, lammet, merenlahdet, rannikot, vesi on kaikkialla erilaista. Eri väristä, eri tuntuista, eri energistä.
Puruvesi on kaunein suomalainen vesialue, jonka tunnen. On vaikea kuvata sanoin, millaista onnea olen tuntenut sen selkää kulkiessani. Talvella jäätä pitkin, kesällä veneessä.
Tai pulahtaessani illan hämärässä laiturilta sen tyyneen syleilyyn, rikkoen pinnan, joka on pehmeä ja sileä.
Luonnon kauneus on jotain ihmeellistä. Se täyttää mielen ja lämmittää, kirkastaa, kohottaa ja rentouttaa.
Tyhjentää sellaisesta, joka painaa.
Synkkänäkin Purvesi on ihmeellisen kaunis. Kuin maalaus, jota en koskaan väsy katsomaan.
Puruvesi on vuoden paras uusi ystäväni.
Luukussa 21 kurkistamme Kuopion sydämeen ja "mualiman napaan"; torille.
Tämä luukku ei ole hotelliesittely, mutta haluan vinkata Kuopio-turisteille, että tämä maisema - ja ne parhaat torimaisemat - avautuvat Kuopion vanhimman hotellin, torin laidalla jo vuodesta 1929 saakka seisseen Hotelli Atlaksen ikkunoista.
Yövyin Atlaksessa marraskuussa, kun kävimme Kalastajan kanssa vierailulla Kuopiossa. Ja tietysti halusin esitellä Kalastajalle Kuopion parhaat näkymät ❤️
Sama maisema 1930-luvulla, kuvattuna Atlaksen ikkunoista
Ja 2020-luvulla.
Kauppahalli, Lyseon rakennus ja kirkko ovat paikoillaan, moni muu asia muuttunut kokonaan. Vanhan Kalahallin paikalla on nyt pyöreä lasirakennus jossa toimii suosittu kahvila.
(Kalahallin purkamisesta on monilla vanhemman ikäpolven kuopiolaisilla vahvoja muistoja ja mielipiteitä.)
Hotelli Atlas on yksi torin laidan muuttumattomimpina pysyneitä maamerkkejä. Kun katsoo vanhoja valokuvia Kuopion keskustasta, ihan hätkähtää, miten samalta Atlaksen reuna on näyttänyt vuosikymmenten läpi.
Tämä kuva on 40- tai 50-luvulta, ja Atlas näyttää siltä kuin se voisi olla kuvattu eilen. Carlsonin logokin on täsmälleen samassa paikassa kuin tänä päivänä.
(Jouluinen arkistokuva roikkuu Hotelli Atlaksen seinällä, mutta vuosiluku ei ollut tallentunut kameraani. 40-50-luku on veikkaukseni.)
Kuopion tori 2000-luvulla Kaupungintalon tornista kuvattuna.
Tulee valtavan lämmin olo tätä näkymää katsoessa. Tämä oli minun elinympäristöni 24 vuotta. Asuin korttelin päässä torilta ja tori ympäröivine palveluineen on ollut minulle kaikki.
Torin reunan Anttilassa ja Sokoksella olen käynyt ruokaostoksilla, ostanut ensimmäiset kosmetiikkatuotteeni (Anytime..! Silloin turkoosinsinisissä pakkauksissa...) ja ostanut My Little Poneja - myös Atlaksen talossa sijaitsevalta Carlsonilta ❤️. Carlsonin leluosasto oli pitkään kaupungin paras..! Kauppahallin teesopista ostin hartaasti eri teelaatuja, ja haaveilin pääseväni sinne töihin jonain päivänä.
Torilla olen rymynnyt teinivuoteni viikonloput, ja kesäviikoilla istuttiin torin lavalla, jota ei enää ole.
Yläasteaikoina Sokoksen kongi ja sitä vastapäätä seisova torin parkkihallin sisäänkäynnin edusta (!) olivat meidän vakkarihengailupaikkoja. Ja tietysti Rosso...! 🙏🏻 Kun kahvilakulttuuria tai -tapaa ei vielä Kuopiossa ollut, Rosso oli meidän "kahvila". (En vielä silloin juonut kahvia, tilasin kavereiden kanssa istuskellessa teetä ja täytetyn patongin :))
Kauppahalli 1900-luvun alussa.
Kuopion tori on legendaarinen ja varmaankin Suomen tunnetuimpia toreja.
Minulle se on vielä enemmän. Se on minulle koti. Missään en ole niin paljon aikaa elämässäni viettänyt.
Pikku-Sanni torilla 1980-luvun alussa.
Isompi Sanni torin reunalla keväällä 2015.
Ja tuorein Sanni torilla marraskuussa 2020.
Onko sinulla muistoja Kuopion torilta? ❤️
Luukku 20 vie meidät tämän vuoden viimeiseen reissukohteeseeni; kansallismaisemamme keskellä Punkaharjulla sijaitsevaan viehättävään hotelli ja hyvinvointikeskus Kruunupuistoon.
Vietin Kruunupuistossa lokakuussa ihanan rentouttavan ja luontopainotteisen viikonlopun, josta voi lukea täältä.
On ollut ilo kokea tänä vuonna niin eri tyyppisiä persoonallisia majoituspalveluita, joilla kullakin on oma konseptinsa, tunnelmansa ja vetovoimansa.
Kruunupuisto on vuoden kohteistani kirkkaasti monipuolisin, ja voi sanoa, että täältä löytyy luonnosta, rauhasta, hyvinvoinnista, liikunnasta, historiallisista paikoista ja hyvästä ruoasta kiinnostuneelle ihan kaikki saman katon alta.
Monet tämän vuoden matkakohteeni löysin digitaalisesti - ja ehkä vähän tylsästi - Googlen suositusten ja artikkelien kautta, mutta Kruunupuiston löysin (Hanasaaren tapaan) ihan itse.
Olen viettänyt tänä vuonna paljon aikaa Punkaharjun tienoolla, ja löysin Kruunupuiston kirjaimellisesti alueen kartalta harjulla samoillessani. :)
Kruunupuisto-nimen alla on valtavasti toimintaa ja palveluita; hotelli, kuntoutuskeskus, hieronta- ja kauneushoitolapalvelut, laadukas ravintola, sisä- ja ulkokuntosali sekä kylpyläosasto, tunnelmallinen rantasauna, ylellinen huvilamajoitus, ohjattuja luontoelämyksiä ja räätälöityä ohjelmapalvelua sekä laitevuokrausta (veneet, kajakit, polkupyörät, retkiluistimet, lumikengät, potkukelkat...).
Hotellin pihasta pääsee suoraan luontopoluille Punkaharjun kauneudestaan kuuluisiin maisemiin.
Aivan ihana paikka. Todella erilainen, kuin mikään lomakohde missä olen koskaan käynyt.
Kaiken tämän näyttämönä toimii harjun terveelliseen ilmastoon 100 vuotta sitten rakennettu keuhkoparantola, jonka kiehtovaa historiaa löytyy kuvitettuna parantola-rakennuksen seiniltä.
Tänä päivänä Kruunupuisto koostuu useista eri rakennuksista. Vanhan parantolan puolelta löytyy hotellimajoitusta sekä toiminta- ja kokoustiloja. Voit kokea parantolan alkuperäisellä parvekkeella myös omintakeisen ja äärimmäisen rentouttavan hallimakuu-rentoutuksen, joka kuului parantolan potilaiden päivittäiseen hoito-ohjelmaan 1900-luvun alussa.
Pitemmittä puheitta, fiilistellään Kruunupuiston viehättävää tunnelmaa vielä näiden kuvien myötä, ja jos mielesi halajaa Punkaharjulle, osallistu kilpailuun, jossa voit voittaa yöpymisen kahdelle hengelle Kruunupuiston Villa Urholassa. ❤️
Villa Urhola on ollut aikoinaan parantolan lääkärin asunto. Nyt se on kunnostettu upeaksi huvilahotelliksi tasokkaine huoneineen.
Pihlajavesi tervehtii vierailijaa Villa Urholan ikkunoista.
Joulukalenterin palkintoon kuuluu myös fatbike-pyörien vuokra kahdelle. :) Lähde tutustumaan harjun ihaniin luontopolkuihin ja kuntoreitteihin.
KILPAILU
Voit voittaa
Majoittuminen perjantaista sunnuntaihin valinnan ja saatavuuden mukaan aikavälillä 1.2.2021 – 20.6.2021.
Palkinnon arvo on 157€ . Arpajaisvero maksetaan kilpailun järjestäjän puolesta. Matkoista Punkaharjulle vastaa voittaja itse.
Osallistut kilpailuun kertomalla, oletko koskaan käynyt Punkaharjulla, ja mitä muistoja sinulla on Punkaharjulta. :) Osallistumisaikaa on 23.12. saakka.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Luukussa 19 fiilistellään minulle rakkainta kaupunginosaa Tampereella; Lapinniemeä.
En itse asu Lapinniemessä, mutta vietän siellä todella paljon aikaa, ja alue on minulle melkein kuin koti.
Asetin tämän luukun suhteen itselleni tavoitteen, jossa epäonnistuin surkeasti: "valitse vain kaksi kuvaa Lapinniemestä, yksi talvinen, yksi kesäinen."
Tässä siis useampi kuin kaksi kuvaa ihanasta, ihanasta Lapinniemestä.
Vierailu Lapinniemessä tuntuu aina kuin lomamatkalta oman kaupungin sisällä, sillä koko alue on kuin pieni järven rantaan luotu lomakylä.
Tunnelmaan vaikuttaa epäilemättä aluetta hallitseva, vanhassa puuvillakehräämössä toimiva kylpylä-hotelli sekä Lapinniemen koko ja maantieteellinen sijainti; se on hyvin pieni kaupunginosa ja sijaitsee nimensä mukaisesti niemellä.
Järvi ympäröi Lapinniemeä kolmelta suunnalta ja kaupunginosan liikenne rajoittuu kahteen katuun. Täällä on äärimmäisen rauhallista.
Niemen rantaa kulkee kuvankaunis kävelyreitti Näsijärvi-maisemilla. Rantanurmikko on suosittua istuskelu- ja picnic-aluetta, ja Tampereen yliopiston läheinen opiskelija-asuntola tuo nurmikolle myös runsaasti kansainvälistä tunnelmaa. Täällä kuulee päivittäin vähintään kolmea eri kieltä.
Reitti päättyy Rauhaniemeen, jonka kansankylpylä on minulle talvisin rakas avantouintipaikka. Siellä kuulee vielä useampia kieliä. :)
Kesäisin melkeinpä asun Lapinniemen pienellä uimalaiturilla, jonka valitsin luukun avauskuvaksi.
En tiedä miksi juuri tämä laituri on minulle paras paikka Tampereella, mutta jostain syystä siitä on tullut sellainen. Ehkä juuri tällä kohdalla Tampereen yin ja yang ovat oikeassa tasapainossa.
Aurinko paistaa laiturille koko päivän aamusta iltaan ja näkymät Näsijärven selälle ja Särkänniemeen ovat ihastuttavat. Tykkään katsella järvellä lipuvia purjeveneitä ja kuunnella laiturin vakkareiden leppoisaa jutustelua. Se luo lämmintä tunnelmaa. Lämpö. Se on tämän laiturin avainsana. Mun oman asuinalueen lähilaiturilla Pyhäjärven puolella ei ole yhtä lämmintä ja tunnelma on hyvin erilainen.
Viime juhannuksena sain Lapinniemen laiturille seuraksi äitinikin. <3
Tampereen kesä tiivistyy minulle tähän kuvaan.
Lapinniemi on myös kuvauksellinen. Koneeltani löytyy sadoittain kuvia Lapinniemestä eri vuodenaikoina ja eri vuorokaudenaikoina kymmenen vuoden ajalta.
Ehkä yksi selitys sille, miksi luukku 19 aukesi vasta myöhään iltapäivällä.
Talvisin Näsijärven jää kutsuu kävelyille Siilinkarille ja Kaupinojaan. Pidemmälle en ole vielä päässyt.
Ehkä tänä talvena minut nähdään siellä hiihtämässäkin..?
Luukku 18 vie meidät aurinkoiseen Vaasaan.
Vaasa oli yksi niistä monista "ekaa kertaa" -kohteista, joissa tämän vuoden aikana vierailin. Vaasa on ollut mun To Do -listalla todella pitkään, ja eräänä heinäkuisena viikonloppuna löysin viimein sopivan ajankohdan toteuttaa visiitti kaupunkiin.
Vaasa osoittautui suuremmaksi ja elegantimmaksi kaupungiksi kuin odotin, ja kuvaisinkin kaupunkikokemusta muutamaan sanaan tiivistäen; tyylikäs, lämmin, hienostunut, sivistynyt. (Älkää kysykö mistä tuo 'sivistynyt' tulee, nämä sanat vain kuvaavat spontaanisti mun Vaasa-fiilistä. ☺️)
Tässä mun Vaasan Top 3:
1 KALARANTA & "VANKILAN NURTSI"
Veden läheisyys ja ranta-alueet vetävät minua aina puoleensa. Niin myös Vaasassa.
Ihastuin rantaa seuraavaan kävelyreittiin, ja erityisesti osuus Vaskiluodon sillalta Lehmuspuistoon muodostui lempialueekseni. Tälle alueelle sijoittuvat mm. ravintolalaiva Faros, ravintola Hejm, Vaasan vankila sekä kaunis Räätälinsaari.
En voi sanoa ennen Vaasan vierailua kokeneeni yhtä viehättävää vankila-aluetta. (Tai no, viehättävää vankila-aluetta ylipäänsä.) Meren äärellä majesteetillisesti seisova ja veden pintaan kauniisti heijastuva vankilarakennus luo lähes linnamaisen vaikutelman, ja nurmikko vankilan vieressä on suosittua ajanviettoaluetta jäätelökioskeineen.
Faroksen terassilla voi päästä hiekkarannan tunnelmaan
Komea Kalastuksen talo on Vaasan ranta-alueen uusimpia komplekseja.
Talo pitää sisällään suositun ravintola Hejm'in, Fiskdiskenin kala- ja herkkupuodin sekä Pohjanmaan Kalastajaliiton tilat.
Hejm oli minulle eniten suositeltu vaasalaisravintola, ja siellä lounastettuani en ihmettele miksi.
Tämä foodie melkein hymisi onnesta päivän kalaa syödessään; annoksen yksinkertaisen näköinen kokoonpano piti sisällään niin kauniita makuja että melkein itketti..! Täydellisesti kypsytettyä kalaa seuranaan parsaa, hernepyrettä ja rapukastiketta.
Joudun klisheisesti ihan puhumaan makujen sinfoniasta, niin taidokkaasti valmistettu oli Hejm-lounaani.
Mitään taideruokaa Hejmin murkina ei sinällään ole (ja hyvä ettei olekaan, ei kaiken kulinaristisen autuuden tarvitse olla pinseteillä ja miniatyyrisirottimilla piperrettyä molekyyligastronomiaa), mutta ainakin tuolla lounaalla kokemani annoksen maut todistivat keittiötiimin silkkaa makumaailman lahjakkuutta.
2 HOTELLI ASTOR
Valitsin Vaasan majapaikan koko vuoden matkailua leimanneella perusteella; "persoonallinen, tunnelmallinen, omintakeinen."
Vaasan muu hotellitarjonta oli ketjupohjaista ja perushotelli-tyyppistä, joten komean ja historiallisen näköinen Astor tuntui heti kättelyssä päivänselvältä valinnalta.
Astor osoittautui hurmaavan kotoisaksi paikaksi. Hotelli on ulkoa prameamman näköinen kuin sisältä. Sisätiloissa näkyy viehättävällä tavalla ajan kuluminen, eikä tiloissa ole varsinaisesti luksuksen tuntua. Tyylikkyyttä ja tunnelmaa sitäkin enemmän.
Tykkäsin paikasta tosi paljon, mutta täytyy sanoa, että hinta oli tasoon nähden aika kova. Heti vuoden alussa kokemani Kemin huikea Putiikkihotelli asetti verrokkitason koko loppuvuodelle, ja sen jälkeen tuli pakostikin verrattua kaikkia muita majapaikkoja Kemiin. Voi tietysti olla, että muu Suomi ei vain "pysty" Kemin hintoihin, toki paikan vetovoimaisuus vaikuttaa aina hinnoitteluun.
Aulabaari oli suosikkipaikkojani - ei baarin ominaisuudessaan (yhtäkään drinkkiä ei tullut täällä juotua) vaan tunnelmansa puolesta.
Fiilis on kuin jostain rustiikkisesta pubista Britannian maaseudulta konsanaan, tai vaihtoehtoisesti Twin Peaksista - ainakin jos katsoo seiniä koristavia saksanhirven päitä.
Täällä voi nauttia myös aamiaista, jos kustavilaistyylinen aamiaisruokasali on täynnä. Astor muuten tunnetaan aamiaisestaan ja brunssistaan, ja aamiaisruoan taso olikin oikein hyvä ja tarjonta jotain ihan muuta kuin suurten ketjuhotellien bulkkiaamiaisilla.
Astorin kahvi saa sekin erikoismaininnan, oikein hyvää! (Ei kuitenkaan voittanut Rovaniemen kahvia ;))
3 KÄSITYÖTALO LOFTETIN KAHVILA-RAVINTOLA
Oihh..! Mä olen niiiin sucker tällaisiin vanhanajan romanttisiin miljöisiin...! Muistelen, että tästäkin paikasta vinkkasi joku lukijani (kukas muu... ❤️)
Loftetin saleista pienempi (kuvissa) on alunperin ollut porvariskodin ruokasali. Tunnelmallisen salin seiniä hallitsevat tammiset puolipaneelit ja nahkajäljitelmätapetti. Uskomattoman viehättävä huone..!
Tulin Loftetiin sadetta pakoon, ja sain pikkusalin kokonaan itselleni. Istuin siellä pitkään kirjoittamassa ja nautiskelemassa sekä kahvista että salin kauneudesta.
Viehättävät ympäristöt inspiroivat minua. Tuntuu, että oikein kauniissa ja tunnelmallisessa ympäristössä koko mieli kirkastuu ja valpastuu, ajatukset tuntuvat selkeytyvän ja saan paljon ideoita ja virtaa.
Istuin paikassa sen sulkemiseen asti. En olisi malttanut lähteä.... Toisaalta, kukapa tällaisesta tilasta haluaisi poistua ulos sateeseen...
Joskus "pelkästä" kahvihetkestä voi muodostua yksi reissun kohokohdista.
Viivyin Vaasassa kolme päivää, ja vaikka monessa paikassa se on hyvinkin riittävä aika, tuntui, että sain Vaasasta lopulta vain pintaraapaisun. Vaasa ei vielä kunnolla avautunut minulle.
Siinä syytä palata...?
Ja täytyyhän ainakin käydä toteamassa, tekeekö Hejmin ruoka toisenkin kerran yhtä autuaaksi...! :)
