Sama väriyhdistelmä kuin eilen, eli kultaista ja violettia, mutta osittain eri sävyt ja aivan erilainen toteutus. Tämä meikki on enemmän mun omaa tyyliä.
Kuvassa näkyy Kylie-meikkiin piirretty kulmakarva.
Kylien show-meikissä varjostus oli vedetty sisänurkkaan ja ylös kulmakarvaan saakka, mutta tähän meikkiin tein perinteisemmän, ulkonurkkapainotteisen varjostuksen.
Sisänurkasta kulmakarvaan saakka vedettyjä varjostuksia näkee paljon lehtien editorial-kuvissa, muotinäytöksissä ja esiintymismeikeissä, ja ne tuovat meikkiin dramaattisen ilmeen. Normaaliin juhlameikkiin tällainen varjostustyyli on minusta liian voimakas, eikä se edes sovi kaikkien silmänmuotoon.
Meikkiin käytetty:
Kulta-liilaan meikkiin saa elävyyttä käyttämällä luomivaossa erisävyistä violettia kuin ulkonurkassa. Tässä meikissä luomivaossa käyttämäni violetti on melkeinpä fuksian sävyistä.
Katsottiin tässä äijän kanssa yksi ilta Kylie Minoguen Showgirl-konserttia, ja mä juutuin ihastelemaan Kylien upeaa meikkiä. Tuumasta toimeen ja väsäämään omaa versiota Kylien show-silmistä!
Valitettavasti en löytänyt netin ihmemaailmasta lähikuvaa Kyllin meikistä, mutta siinä oli liikkuvalla luomella paljon suurihileistä kimallusta, mahdollisesti jopa pieniä helmiä. Sellaisia ei mun varastoista löydy, joten mun versiossa nähdään Make Up Storen irtoglitteriä.
Mulla ei itse asiassa ollut mitään, millä kiinnittää tuota glitteriä, joten suurin osa siitä irtosi kuvien oton aikana. :P
Mulla ei myöskään ole mitään tarpeistoa kulmakarvojen peittoon, joten oma kulmakarva jäi näkyviin kun piirsin päälle Kylie-kulmat.
Meikkiin käytetty:
Tähän kuvaan photoshoppasin kömpelösti omat kulmakarvani piirretyn alta pois.
Mun oli ensin tarkoitus tehdä show-meikki kumpaankin silmään, mutta sitten ajattelin että teenpähän ihan eri meikin toiseen silmään, kun kuitenkin pesen nämä samantien pois. Toisessa meikissä on sama "Kylie-kulmakarva" ja Make Up Storen kultainen pohja liikkuvalla luomella, mutta muuten eri sävyt. Tämä meikki on vuorossa huomisen postauksessa.
Ajattelin taas vähän kirjoitella kasvoputsareista. Se on aihe, joka on erityisen lähellä sydäntäni.
Olen aiemmin kirjoittanut putsareista täällä, jossa "vaahtosin" vaahtoavista putsareista, ja täällä, jossa arvioin luonnonkosmetiikan puhdistusaineita.
Tässä ovat tällä hetkellä käytössä olevat puhdistustuotteeni. Muutama niistä esiintyi jo aiemmassa putsaripostauksessa.
Olen oikeasti todellinen nirso mitä tulee kasvojen puhdistukseen, sillä vain harva tuote saa varauksettoman hyväksyntäni. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että puhdistusaine jättää kasvoille juuri sen "oikean" tunteen, eli täysin puhtaan, kalvottoman ja tasapainoisen. Kuin iholle ei olisi mitään ainetta laitettukaan. Tuotteen pitää mielellään vaahdota reilusti ja huuhtoutua iholta helposti. En pidä emulsiomaisista tuotteista, sillä a) niiden käyttö on aikaavievää, b) epätaloudellista ja c) moni niistä jättää iholle rasvaisen tunnun. Miten niin epätaloudellista? No kun emulsiota kuluu puhdistukseen varmaan 5-kertainen määrä vaahtoon verrattuna...!
Tämä Laverén puhdistusvaahto loppui itse asiassa heti kuvien oton jälkeen. Tykästyin tähän putsariin loppujen lopuksi todella paljon, vaikka aluksi pidin vaahtoa liian ohuena. Vaahto puhdisti todella hyvin, huuhtoutui iholta hetkessä eikä jättänyt mitään merkkejä itsestään - siis pelkästään puhtaan tunteen.
Laveréa ei enää myydä Suomessa, mutta esim. Beauty Center Europesta tällainen Hydro Energy Cleanser irtoaa hintaan 10€.
Estelle & Thildin kermamaisen paksu puhdistusemulsio on minulla silmämeikinpuhdistuskäytössä. Kerroin jo blogissa aiemmin, kuinka riemuissani olin, kun huomasin että E&T:n emulsio ei kirvele silmissä. Tämä tuote siis ratkaisi luonnonkosmetiikan silmämeikinpoistoaine-probleemani.
Laveran Basis Sensitiv -puhdistusgeeli kuuluu kohdallani kategoriaan "ihan ok". Tuote toimii niinkuin pitääkin, mutta en vaan ole niin tykästynyt tähän monille luonnonkosmetiikan putsareille ominaiseen hyytelömäiseen koostumukseen. Estelle & Thildin geeliputsari oli myöskin hyytelömäinen, vaikkakin vielä lirumpi.
"Hyytelöputsarit" vaahtoavat hyvin miedosti, eivätkä huuhtoudu iholta yhtä hetkessä kuin esim. pumpattavat vaahtoputsarit. Hyytelöputsari jää (ainakin minulla) hetkeksi pyörimään iholle ennenkuin huuhtoutuu pois.
La Claréen Oliv' -puhdistusmaitoa käytän meikin poistoon niinä päivinä, kun minulla on mineraalipuuterin sijaan meikkivoidetta. Eli tällä hetkellä päivittäin, kun meneillään on meikkivoideviikot. Jotenkin psykologisesti miellän, että puhdistusemulsio poistaa meikin perusteellisemmin, koska hieron sen kasvoihin pumpulilla. (Todennäköisesti kuitenkin vaahdot ovat ihan yhtä tehokkaita tai jopa tehokkaampiakin, mutta itse vain olen jumittunut ajattelemaan näin.)
Oliv' Gentle Cleansing Milk on koostumukseltaan jossain ohuen maidon ja täyteläisen emulsion välimaastossa. Se jättää ihon pehmeän ja miellyttävän tuntuiseksi, eikä yhtään rasvaiseksi. Paljonhan tätä kuluu vaahtoihin verrattuna, ainakin 3 vanulapullista per pesu, mutta määrä on sama kaikkien puhdistusemulsioiden kohdalla. Käyttäisin tätä varmasti mielelläni, jos olisin enemmän emulsioihmisiä. :) Myös tuoksu on kovasti mieleeni.
Käytössä on myös Oliv'in suihkutettava kasvovesi. Pakkaustekstissä kerrotaan, että tuotetta voi käyttää puhdistuksen viimeistelyyn, meikin kiinnittämiseen ja ihon raikastukseen päivän mittaan. Itse sanoisin, että tuote ei sovi meikin kiinnittämiseen. Suihke on nimittäin erittäin tanakkaa, ja suihkahtaa iholle suhteellisen suurina, jopa kevyesti vaahtoavina pisaroina. Meikin kiinnitykseen suihkeen tulisi olla erittäin hienojakoinen. Itse suihkautan Oliv'in kasvovettä pumpuliin ja pyyhin sitten kasvot tavallisen kasvoveden tapaan. Tykkään kovasti, ihan yhtä hyvää kuin Estelle & Thildin kasvovesi joka loppui juuri.
Sitten päästään uuteen suosikkiputsariini.
Vielä joku aika sitten epäilin, tulenko lainkaan löytämään luonnonkosmetiikan putsareiden joukosta korvaajaa ikilemppareilleni Sebamedille ja Dermosilille. Joku lukija suositteli minulle Mádaran puhdistusvaahtoa, ja sepäs vasta oli mainio vinkki! Tämä tuote on nimittäin aivan mahtava!
Mádara Deep Purifying Foamin vaahto on runsasta, pehmeää ja liukasta. Mä tykkään puhdistustuotteissa liukkaudesta, sillä mitä paremmin tuote liukuu, sitä vähemmän hankausta iholle --> sitä vähemmän rasitusta. (Juuri tämän vuoksi en voi sietää vesimäisiä silmämeikinpoistoaineita, ne ovat kauheinta mitä tiedän!)
Iho jää täydellisen puhtaaksi, ja jopa hieman narskuvaksi. Mádaran vaahto on selvästi pesevämpää kuin Laverén, mutta se ei tunnu kuivattavan ihoa. Ei ainakaan minun normaalia ihoani, kuivaihoisen kannattaa pitäytyä emulsioissa.Tämä tuntuu mun iholla vaan kertakaikkiaan täydelliseltä! Kiitos lukijalle vinkistä!
Käsitin, että jokunen lukija oli ostanut Mádaran vaahdon Hulluilta Päiviltä. Mitäs olette tykänneet? Jaatteko minun innostukseni?
Viimeisimmän sivupalkkikyselyn perusteella valtaosa lukijoista näyttää suosivan minun tavoin vaahtoavia putsareita. Muutama näkyy suorittavan puhdistuksen jopa ihan käsisaippualla! ^_^ Mä en olisi varmaan muuten lisännyt tuota vaihtoehtoa kyselyyn, ellei uusi työkaverini olisi paljastanut pesevänsä kasvojaan käsisaippualla...! Mikäs siinä, puhdistaahan sekin siinä missä muutkin putsarit, en vaan olisi ikinä tullut itse ajatelleeksi kasvojen pesua käsisaippualla.
Anne, mitä ihmettä?
Hassua. Juuri kun Anne Kukkohovi oli vakuuttanut koko Suomen REN-ihonhoitosarjan ylivertaisuudesta, hän vetää "luonnonkosmetiikkamaton" jalkojemme alta ja vaihtaa täysin vastakkaiseen leiriin. Tällä viikolla ilmestyneen lehdistötiedotteen mukaan Anne Kukkohovi on nyt Suomen oma Olay-kasvo.
Eipä tässä mitään ihmeellistä. Kai. Annehan on malli, mainoskasvona toimiminen kuuluu hänen työhönsä. Toisaalta on vähän eri asia olla yksittäisen mainoskuvan anonyymi malli, kuin toimia jonkun merkin keulakuvana.
Jotenkin vaan tämä Olay-uutinen oli minusta Annelta erikoinen veto. Koko vuoden 2010 Anne toimi erittäin näkyvästi luonnonkosmetiikkasarjaksi* profiloituneen RENin keulahahmona, ja mainoskuvat julistivat Annen "kunnioittavan arvoja, joita REN edustaa". Eli puhtautta ja luonnonmukaisuutta. Anne hehkutti Reniä joka tilaisuuden tullen, ja joku varmaan luuli hänen ihan oikeasti käyttävänkin tuotteita. Olay puolestaan on niin kaukana luonnonmukaisesta kosmetiikasta kuin olla voi. Se on perinteistä, seka-synteettistä päivittäiskosmetiikkaa à la L'oreal ja Nivea.
Tässäpä taas nähdään, kuinka paljon sarjojen keulakuvat todella vannovat mainostamansa merkin nimeen. Kun joku tarjoaa paremman mainosdiilin, unohtuvat "puhtaat arvot" nopeasti. On mielestäni myös aika harvinaista, että jonkun tietyn merkin mainoskasvona tutuksi tullut henkilö vaihtaa yhtä näkyvään rooliin kilpailijan leirissä näin lyhyen ajan sisällä. Viime kuussa saatoit vielä nähdä Annen hymyilevän REN-julisteissa, tänään hän suosittelee sinulle Olayn voidetta.
Minua vaan huvittaa. Ja tämä oli muuten ihan vain mielipidekirjoitus.
*) REN ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta ei käytä useimpia luonnonkosmetiikan kieltämistä ainesosista.
Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että en oikein ymmärrä Nordic Cosmeticsin Olay-uutista; "...lanseerataan vihdoin Suomessa marraskuussa 2010." Siis häh? Miten niin lanseerataan vihdoin Suomessa? Olay'tahan on saanut Suomesta ainakin koko minun elinikäni. Vuoteen 1999 saakka merkin nimenä oli vielä Oil Of Olay, ja heidän vartaloemulsionsa oli ihan klassikko. Olen ostanut Sokokselta sarjan silmämeikinpoistoainetta monet kerrat, ja kasvojenhoitosarjaa on myyty viime vuodet ainakin Kickseissä.
IsaDoran alkusyksystä lanseeraama Graffiti-kynsilakka on ollut syksyn suurimpia hittejä, ja lakat vietiin kirjaimellisesti käsistä niiden rantauduttua Suomeen. Ensimmäisten erien kadottua hyllyiltä antoi maahantuoja ensin ymmärtää, että lisää ei olisi tulossa, tai jos olisi, niin mahdollisesti vasta lähempänä joulua. Tuntui kyllä hullulta myydä ei-oota, kun kerrankin olisi tuote joka menee kuumille kiville. Ihmettelimme töissä porukalla, miten maahantuoja oli valmistautunut Ruotsissakin hitiksi nousseen lakan myyntiin niin huonosti.
Karkkipäivä-blogi kirjoitti Graffiti-lakoista syyskuun lopussa
Ilmeisesti IsaDoralle oli kuitenkin käynyt niin, että lakkojen suunnaton suosio tuli heillekin hieman yllätyksenä. Pari viikkoa tässä oltiin kokonaan ilman lakkoja, mutta nyt Suomeen on saapunut uusia eriä - hätäratkaisuna vääriin pulloihin pakattuna...! IsaDoralta on näköjään loppunut alkuperäiset Graffiti Nail Top -pullot, ja uudet erät on pakattu Perfect Nail Polish -pulloihin, joiden päälle on vain läntätty Graffiti-tarrat. Perfect Nail Polish -pullot lienevät jotain ikivanhoja, tai sitten ne ovat IsaDoran Amerikan markkinoilta, sillä meilläpäin IsaDoran tavalliset kynsilakat kulkevat Wonder Nail -nimellä ja ovat kulmikkaammissa pulloissa. Oli miten oli, mutta väärään pulloon pakkaaminen on aika hassua, enkä ole tällaiseenkaan ennen kosmetiikka-alalla törmännyt.
Perfect Nail Polish -teksti kuultaa päälle liimattujen tarrojen läpi.
Jos joku on jäänyt ilman Graffiti-lakkaansa, niin nyt niitä siis taas saa kaupoista - ainakin jonkun aikaa! ;)
Joskus asiakkaat eivät oikein tiedä, mitä haluavat. Tai he luulevat tietävänsä, tai ainakin tietävät, että haluavat jotakin, josta ovat aika varmoja. Mutta lopulta huomaavatkin, että eivät halunneetkaan sitä, mitä luulivat haluavansa.
Tässä pieni tarina asiakaskohtaamisesta. Kertomuksen tarkoituksena ei ole millään lailla "dissata" asiakasta, vaan kuvata, kuinka vaikeaa joskus voi olla ymmärtää, mitä itsekään tarkoittaa. Asiakas oli erittäin mukava ja sympaattinen.
Rouva tuli luokseni innosta ja päättäväisyydestä puhkuen. Hän tarvitsisi nyt apua luomivärin hankintaan. (Tulit oikean ihmisen luokse, ajattelin! :)) Rouva oli juuri saanut uudet, ns. hengettömät silmälasit, jotka mahdollistivat nyt silmien korostamisen aivan uudella tavalla. Rouva halusi luomivärin, joka todella toisi hänen silmänsä esiin.
"Mitä sävyä suosittelisit minulle?"
Rouvalla oli haaleansiniset silmät ja lämmin sävytys. Hänen pukeutumistyylinsä oli neutraali ja maanläheinen.
"Kyllä minä melkein taipuisin ruskeaan, se sopii sinisiin silmiin ja on turvallinen niin arki- kuin juhlameikissäkin", vastasin.
"Minä en pidä ruskeasta", rouva vastasi. "Eikö se muka saa silmät näyttämän ihan punaisilta? Minun silmäni näyttävät ruskean kanssa aina ihan punaisilta."
Vastasin, ettei ruskea yleensäkään tee sellaista, ellei nyt sitten valitse voimakkaan punaruskeaa sävyä. "Mutta mikäli te ette pidä ruskeasta, niin emme tokikaan katso ruskeita sävyjä."
Rouva nyökytteli, hän ei halunnut ruskeaa. Keskustelimme seuraavaksi harmaasta. Kerroin, että harmaa on hyvin klassinen ja tyylikäs valinta, ja tummanharmaalla varjostuksella rouva saa kyllä silmänsä hyvin esiin. Rouva ei kuitenkaan tuntunut vakuuttuvan harmaasta.
"Minä kun pukeudun arkena aina niin neutraalisti, niin olisi mukava jos silmämeikki toisi kasvoille jonkun väripilkun", rouva selitti.
"Eli haluatte jotain ihan väri-väriä, ei mitään maanläheistä? Ymmärsinkö nyt oikein?"
"Kyllä, jotain värikästä".
"Jos olen ihan rehellinen, niin en kuitenkaan näe teillä ihan mitään kirkkaan turkoosia, sinistä tai punertavaa meikkiä. Vai mitä olette itse mieltä? Ette varmaan kuitenkaan tarkoita mitään kirkkaita värejä?"
"Ei, ei tietenkään. Ja violetista en myöskään pidä."
Selvä. Nyt oli rajattu pois harmaat ja ruskeat, sekä siniset, turkoosit ja violetit, ja ylipäänsä kaikki kirkkaat "shokkivärit". Vaihtoehdoksi jäi ehdottaa vihreää. Rouva innostui. Esittelin hänelle kauniita oliivin ja khakin värejä, joiden arvelin sopivan hänen väritykseensä.
"En halua mitään tuollaisia murrettuja sävyä, mieluummin jotain kunnon rehellisen vihreää", rouva sanoi.
Yritin jälleen miettiä, mihin päin rouvaa johdattaisin. Vihreät tyyliin Make Up Storen Eclipse tuntuivat edelleenkin vähintään yliampuvalta ajatukselta asiakkaani kasvoilla. Muistin sitten Lancômen kauniin vihreän paletin, josta rouva innostui kovasti. Hyvä! Nyt päästiin samalle aaltopituudelle. Olimme jo menossa meikkipisteelle kokeilemaan paletin sävyjä, kun rouva huomasi paletin hinnan.
Lancôme täytyi hylätä.
Rouva oli harmissaan, koska Lancômen Renaissance Printaniere oli vaikuttanut niin lupaavalta. Esittelin hänelle muiden, edullisempien merkkien vihreitä, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Kun kokeilin rouvan luomille kellanvihreää/oliivinvihreää duoa, rouva kommentoi hämmentyneenä, "Mutta korostaako tämä nyt minun silmiäni? Eihän se näytä yhtään korostavan."
Pidin pienen tauon, ja mietin, miten selittäisin asian.
"Jos haluatte korostaa silmienne väriä, on hyvä käyttää vastavärejä. Vastavärit korostavat, sukulaissävyt luovat harmoniaa. Vihreä ei ole paras mahdollinen sävy korostamaan silmien sinisyyttä, mutta se sopii teille kyllä hyvin. Mikäli haluatte korostaa sinistä, on käytettävä oranssisia, kellertäviä tai punertavia sävyjä. Käytännössä tämä tarkoittaa persikkaa, kuparia ja kultaista, sillä en usko että haluatte kuitenkaan meikata punaisella tai oranssilla."
Rouva kuunteli hiljaisena.
"Vastavärejä....?"
Ehdotin, että voisin kokeilla rouvalle jotain persikkaista ja kultaista meikkiä, niin hän näkisi, mitä tarkoitan. Rouva suostui. Tein toiseen silmään meikin kuparilla ja kullanruskealla ja toiseen persikkaisella kullalla. Silmien sinisyys todella pomppasi esiin, ja rouva ymmärsi.
Mutta vaikutti empivältä.
Ymmärsin asiakkaan kehonkielestä, että hän ei viihtynyt kuparisessa tai persikkaisessakaan meikissä. Nyt olin jo hieman neuvoton. Keinot rouvan silmien korostamiseen alkoivat käydä vähiin.
"Ainahan voitte tietysti kokeilla neutraalia, haaleaa kultaa joka ei taita yhtään oranssiin tai keltaiseen," ehdotin. "Se ei korosta sinistä yhtä hyvin kuin persikkaiset sävyt, mutta on parempi kuin luonnonvaalea." Hain hänelle hyllystä L'orealin kullanruskean trion, jossa on ehkä hillityimmät värit kaikista liikkeen paleteista. Kermanvaalea, vaalea kulta ja vaalea kullanruskea.
Rouvan kasvoille syttyi hymy.
"Minä otan tämän!" hän sanoi iloisena.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aikaa meni n. 35 minuuttia, ja kiersimme sävyn etsinnässä täyden kehän. Olisimme säästäneet puoli tuntia, jos rouva ei olisi heti tyrmännyt alkuperäistä ehdotustani. Arvelin pystyväni näkemään rouvan tyylistä heti, ettei hän todellakaan tulisi käyttämään mitään selkeästi iholta erottuvaa väriä. Mutta eihän sille mitään voi, että asiakas ei aina liikkeeseen tullessaan todellakaan tiedä, mitä itsekään tarkoittaa, vaikka hänellä olisi asiasta valmis visio.
Luulen, että tämä on tuttua monille myyjille, oli ala sitten mikä tahansa. :)
Huulipuna on hankala meikki, siitä ei pääse mihinkään. Läpikuultavat kiiltopunat ovat asia erikseen, mutta kun puhutaan kunnon näkyvästä ja tuntuvasta, värikkäästä huulipunasta, ei käyttäjä pääse ihan helpolla. Ainakaan minun kaltaiseni käyttäjä, jolla on kalpeat, heikkorajaiset ja kuivat huulet
Kun teen aamulla silmämeikin, voin unohtaa sen loppupäiväksi. Se pysyy kellon ympäri, ellen nyt satu joutumaan räntämyrskyyn. Mutta huulipuna? En selviä edes lounastaukoon ilman, että huulilla alkaa tuntua epämiellyttävä, kuiva tunne ja koen pakonomaista tarvetta vetää päälle huulirasvaa. Mutta sitähän ei oikein punan kanssa voi tehdä. Tai jos teen, joudun kaivamaan punan esiin ja laittamaan huulirasvan liuottaman kerroksen päälle uuden punakerroksen. Ja tulos ei tietenkään ole enää yhtä siisti kuin ennen huulirasvaa.
Lounastauko on huulimeikin lopullinen kuolema. Käytit sitten mitä kestohuulipunaa tahansa, mikään huulimeikki ei kestä ruokailua siistissä kunnossa. Vaikka väri kuin ihmeen kaupalla pysyisi huulillasi, tarttuu pintaan joka tapauksessa ruoan muruja, ja kun pyyhit ne pois = huulimeikki on pilalla. Joudut käytännössä aina tekemään huulimeikin uudelleen alusta ruokailun jälkeen. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että pyyhin punan jämät puhdistusemulsiolla pois, rasvaan huulet, painelen ylimääräisen huulirasvan kevyesti kasvopaperiin, laitan ehtiessäni vielä pohjustuksenkin uudestaan, rajaan huulet ja laitan punan.
Tämä operaatio täytyy tehdä uudestaan joka kerta, kun syön päivän aikana. Lisäksi peiliin pitää muistaa vilkuilla joka välissä todetakseen, onko huulipunaa on tarttunut hampaisiin, onko huulten sisäpinnalle muodostunut kuivat "punariutat", onko puna karkaillut tai kulunut tai onko huulen pinta muuten vain siistin ja tasaisen näköinen. Useimpien punien kanssa punaa täytyy lisätä vähintään kerran tunnissa. Ja jokaisella lisäyskerralla huulet tuntuvat epämukavammilta ja meikki näyttää epäsiistimmältä. Työpäivän jälkeen en enää jaksa freesata huulimeikkiä, vaan pesen sen pois.
Vaikka huulipuna on merkkiin ja laatuun katsomatta mielestäni vaivalloinen meikki, on punien välillä luonnollisestikin eroja.
Maanantain puna Diorin Rouge Dior on pehmeä ja voidemainen, ja tuntuu huulilla jopa aika kosteuttavalta. Pysyy voidemaisesta koostumuksestaan huolimatta siistinä yllättävän pitkään, eikä vaadi juuri muita korjailuja kuin ruokatauon jälkeen.
Tiistain Clinique Long Last Soft Shine on sekin voidemainen ja tuntuu huulilla suhteellisen miellyttävältä, mutta on käytössä painajaismainen. Se tarttuu hampaisiin koko ajan, vaikka kuinka haukkaisin välillä paperinpalaa. En meinaa edes uskaltaa hymyillä töissä. Joudun siistimään punaa ja pyyhkimään hampaitani lakkaamatta, ja voin todeta että tämä jäi varmaankin Black Violetin viimeiseksi käyttökerraksi.
Torstain puna Laveran Soft Pink on -ilmeisesti helmiäisyytensä vuoksi- koostumukseltaan kuivahko, ja saa huuleni näyttämään epätasaisilta. Kuten jo mainitsinkin, en pidä helmiäiskoostumuksesta yhtään, enkä tunne oloani mukavaksi Soft Pinkissä. Puna myöskin pysyy huonosti ja näyttää iltapäivällä jo niin huonolta, että luovutan ja vedän päälle huulikiiltoa. Laveran creme-huulipunien kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut.
Perjantain MAC Matte Lipstick pysyy viikon meikeistä parhaiten. Sen kestävyys on lähes ilmiömäinen. Puna on ja pysyy, eikä tartu voimakkaasta pigmentistään huolimatta hampaisiin. Matta-koostumuksensa vuoksi se tietenkin saa huulet tuntumaan kuivilta, mutta pärjään silti ruokailuun saakka ilman huulirasvaa. Gladiola-punaa tarvitsee korjata ja lisätä vain kerran koko päivän aikana. Uskomatonta!
Lauantain Lancôme L'Absolu Rouge muistuttaa koostumukseltaan Rouge Dioria, ja tuntuu huulilla mukavalta. Nude-sävy on korjailun kannalta helppo, sillä sen kuluminen ei näy yhtä selvästi kuin värikkäiden punien. Lisäilen punaa muutamia kertoja päivän mittaan. Sävy ei edes vaadi rajausta, mikä helpottaa korjailua huomattavasti.
Nudepäivänä huomasin yhtäkkiä kaipaavani värikkäitä huulia. Peilistä katsoi kumman valju naama. Koska silmieni muoto pitää värikkäätkin meikit usein hyvin piilossa, on kirkas huulipuna minulle dramaattisempi tapa tuoda väriä kasvoille. Pidän siitä, miltä näytän huulimeikeissä. Mutta tämä viikko vain vahvisti sitä fiilistä, että en ikinä jaksaisi käyttää punaa päivittäin. Enkä varmaan edes viikottain.
Kysymys: mikä viikon huulimeikki-lookeista sopi mielestänne minulle parhaiten tai oli muuten vain onnistunein?
Lopuksi haluan ilahduttaa yhtä pitkäaikaisimmista ja ahkerimmin kommentoivista lukijoistani, Sissiä, Diorin huulipunalla. Sissi on lukenut blogiani jo Bloggerin ajoista saakka, kommenttien perusteella ainakin vuoden. Laitatko Sissi minulle osoitteesi, voit laittaa sen kommenttikentän kautta (en julkaise), niin näen IP-osoitteesta että olet se samainen Sissi jota tarkoitan. :)
Ajattelin tulevaisuudessa tehdä näin, että ilahdutan mieluummin välillä vakkarilukijoitani kuin järjestän yleisiä arvontoja (vaikka arvontojakin varmaan tulee vielä ainakin joskus). Mulle tuli taas tosi tyhmä olo, kun huomasin sattumalta, että edellisen arvonnan voitto meni kuin menikin loppujen lopuksi netin kilpailusivujen kautta arvontaan osallistuneelle henkilölle, ei blogin lukijalle. Olen todella [insert kirosana] harmissani tästä ilmiöstä, että palkintojenahneet ihmiset kahlaavat harrastuksenomaisesti läpi netin, jopa blogienkin arvontoja, ja että siihen tarkoitukseen on oikein perustettu sivustoja ettei vaan mene yksikään palkinnonvoittotilaisuus ohi suun. Minua ei kiinnosta "palkita" tällaisia ihmisiä, vaan oikeasti haluan ilahduttaa nimenomaan lukijoitani.
Huulipunaviikko päättyy nudebeigeen.
Nude on se huulipunasävy, jota käytän eniten. Tämä ihan vain siksi, että yhdistän smoky eyes -meikkiin aina nudehuulet. Useimmiten käytän kuitenkin nuderoosaa tai vaaleanpunaista, sillä sain 90-luvulla lievän yliannostuksen beigeä.
Tänään nudehuulien parina ei kuitenkaan nähdä savusilmiä, vaan kamelin, beigen ja ruskean sävyillä tehty pehmeä silmämeikki.
Huulipuna on Lancômen L'Absolu Rouge sävyssä 250, Beige Mirage.
...
Meikkipohja on Lancômen Teint Idole Silky Mat sävyssä 01. Poskipuna Laveran nr. 2.
Silmämeikki tehty Diorin Elegante-paletilla ja rajaukset Rimmelin Lynx-paletin tummanruskealla.
Ajattelin, että nyt huulipunaviikon jälkeen voisin aloittaa meikkivoideviikot.
Olen niin koukussa mineraalimeikkipohjaan, että suoraan sanottuna hieman välttelen meikkivoiteiden testausta töissä. En vain pääse siitä mihinkään, että minusta on jotenkin "ällöä" sutia voidemaista meikkipohjaa naamaan, kun ohut ja kevyt mineraalipuuteri tuntuu niin ihanan olemattomalta ja hengittävältä. Homma on kuitenkin niin, että kyetäkseni vertailemaan eri meikkivoiteita asiakkaille, minun pitäisi kokeilla niitä. Melkein kaikkia myymälän meikkivoiteita olenkin kokeillut kerran tai pari, mutta kaikkihan me tiedämme ettei yksi kerta kerro koko totuutta.
Päätinkin nyt, että testaan yhtä meikkivoidetta aina viikon kerrallaan, niin saan siitä kokonaisvaltaisemman käsityksen. Mitään kuvia en projektista tänne aio laittaa, sillä meikkipohjaa on lähes mahdoton saada kuvattua järkevästi niin, että kuvissa näkyisi mitään eroa. Voisin kuitenkin kirjoittaa joka viikon lopulla blogiin pienen raportin siitä, miltä kokeiluvuorossa ollut meikkivoide on minusta tuntunut. Odotan myös mielenkiinnolla, miten ihoni reagoi siihen, etten tule käyttämään mineraalimeikkipohjaa varmaan pariin kuukauteen. Jos olo käy sietämättömäksi, niin otan kyllä välipäiviä! ^_^
Tänään huulilla yksi lempparipunistani, aniliininpunainen MAC Gladiola. Ja koska ollaan koko viikko katseltu samaa tylsää everyday-lookkiani, niin tänään päässä myös vihreää. En kuitenkaan sentään mennyt peruukki päässä töihin. :)
St. Patrick's Day, anyone?
...
Gladiola ilmestyi osana MACin Dame Edna -kokoelmaa.
....
...
Silmämeikissä edelleen yksinkertaisilla linjoilla; liikkuvalla luomella MACin Vellum ja luomivaossa MACin Vibrant Grape jonka reunoja pehmennetty MACin Swishillä. Rajaus Santen musta eyeliner ja ylimääräinen "sakara" BeYu'n sinivioletilla eyelinerilla.
Meikkipohja tuttuun tapaan Lily Lolo ja poskilla henkäys Make Up Storen Luxyry-poskipunaa.
Otsaryppybongareiden iloksi kulmia nosteltiin taas oikein urakalla! ^_^
