Oletteko tienneet, että Inglotia on marraskuusta lähtien saanut myös Tampereelta? No nyt ainakin tiedätte! :)
Inglotia myy Tampereella Kauneuskeskus Meicos Hämeenkadulla.
Meicoksella on myynnissä lähes koko Inglotin valikoima, ja valikoima kuulema vielä täydentyy lähiaikoina. Luomiväreistä on saatavilla kaikki sävyt, mutta esim. geelieyelinereista vain viisi sävyä.
Inglotin suosituimpia tuotteita ovat itsekoottavat luomiväripaletit. Paletteja on eri kokoisia joko pyöreillä tai neliön mallisilla napeilla. Neliöt ovat hieman suurempia, ja maksavat siksi enemmän.
Luomiväripalettien esimerkkihintoja:
Siveltimet ovat nekin edullisia. Esimerkiksi eyeliner-sivellin geelirajauksen kanssa käytettäväksi maksaa 9€.
Mikäli Inglot ei sano jollekin lukijalle mitään, niin tsekkaa vaikka tämä postaus. Hyvä juttu, että tamperelaisillakin on vihdoin paikka, mistä ostaa Inglotia. Inglotin muut Suomen liikkeet sijaitsevat pääkaupunkiseudulla sekä Turussa ja Raisiossa.
Mitäs sanoisitte take away -kahvimukeissa ja kananmunakartongeissa myytävistä luxus-tuoksuista? Minä sanoin, "wow, mikä idea!" ja kiinnostuin heti ranskalaisen Honoré des Présin ekotuoksuista, kun silmiini sattui artikkeli näistä persoonallisista tuoksuista.
Honoré des Prés valmistaa hienostuneita, 100% luonnon raaka-aineista valmistettuja tuoksuja, joilla on Ecocert-sertifikaatti. Yleensä sanaa "luxus" ei liitetä ekotuoksuihin, eivätkä nämäkään mitään satojen eurojen parfyymeja ole, mutta kuitenkin selvästi ylellisempiä ja arvokkaampia kuin tavalliset ekotuoksut. 50ml Honoré des Présin eau de parfumia maksaa 80€ ja 100ml eau de toilettea 120€.
Olivia Giacobetti
Honoré des Présin tuoksunenänä toimii tunnettu ranskalainen parfymööri Olivia Giacobetti, joka on luonut tuoksuja mm. Guerlainille, Shiseidolle ja Diptyquelle. Honorélle hän on luonut kaksi tuoksukokoelmaa; vuoden 2008 Pure Extracts of Nature ja vuoden 2010 We Love New York. Lukemassani artikkelissa kerrottiin herkullisin kuvauksin raastettua porkkanaa, kookosmaitoa ja korianteria sisältävistä tuoksuista, ja pian olinkin jo googlettamassa merkin Suomen jälleenmyyjiä. Niitä en kuitenkaan löytänyt, vaan päädyin lopulta tilaamaan sample-setin ruotsalaisesta Slow Fashion House -kaupasta. Setti sisältää 3ml näytteet kaikista Honoré des Présin tuoksuista, ja maksaa kohtuulliset 25€. Minut valtasi kertakaikkiaan pakkomielle päästä tuoksuttelemaan näitä vallan erikoisilta kuulostavia, kiehtovasti brändättyjä tuoksuja!
Kerron tässä postauksessa We Love New York -kokoelman tuoksuista, jotka ovat kaikki eau de parfumeja. Jätän toisen kokoelman omaan postaukseensa.
Vamp a New York EdP
"Olivia has invented a mystical flower that is not available anywhere. With her magical talent, she has revealed the perfume of this flower thas has never been smelt before."
Ensituoksu: tuberoosa ja rommi
Sydäntuoksu: Bourbon-vanilja
Pohjatuoksu: balsamiöljyjä
Siis. Wow. Tämä oli ensimmäinen tuoksu, jonka haistoin koko sample-kitistä. Ja täytyy sanoa, että en ole tällaista tuoksua ennen haistanut. Tämä on todellakin jotain erilaista. En tiedä johtuuko se orgaanisista raaka-aineista vai onko tämä vain Giacobettille ominaista tuoksukäsialaa (kun en Giacobettin aiempia tuoksuja tunne), mutta väittäisin, että Suomen kauppojen perushajuvesihyllyiltä et ihan heti löydä tämän kaltaista tuoksua.
Tuoksu on voimakas, ja hyvin, hyvin earthy. Tähän sopii juuri tuo englannin kielen sana, en tiedä miten sen sanoisi suomeksi. Joku voisi kuvailla tuoksua jopa tunkkaiseksi. Keveä ja raikas se ei missään nimessä ole. Mikään erikoistunut tuoksunenä kun en ole, niin en tiedä, miltä tuberoosa tuoksuu, mutta kai se sitten tältä tuoksuu. Rommin ja vaniljan haistan kyllä selvästi. Tuoksusta tulee raukea olo. Se on raskas ja viettelevä. Tämä on voimakaspersoonaisen ihmisen tuoksu. Upea, uniikki, erikoinen.
Ja kuulkaas. Tämä pysyy. Toisin kuin aiemmat kokeilemani ekotuoksut, tämä on ja pysyy iholla. Melkein koko päivän. Vaatteet tuoksuvat Vamp a New Yorkille vielä monta päivää. Vamp a New York saattaa olla omaan makuuni ehkä hieman liian voimakas, mutta aina kun haistan sitä uudelleen, huomaan olevani siihen pikkuisen koukussa. Aikamoinen vamppi.
I Love Les Carottes EdP
"An inconsiderate fragrance for trendy boys and girls."
Ensituoksu: raa'at porkkanat
Sydäntuoksu: appelsiini, saksankurjenmiekka ja Bourbon-vanilja
Pohjatuoksu: patsuli ja benjoin
Tässäpä on teille tuoksuksi pullotettua porkkanaa. Ensituoksu on siskoni kiteyttämänä ummehtunut porkkanakellari. Ja se toimii! :) Oikeasti, tämä tuoksu täytyy vain haistaa, jotta sen ymmärtää. Jos Vamp a New York on persoonallinen, niin tämä on jo eksentrinen. Ei todellakaan joka liisan tuoksu. Les Carottesissa on sama, tunnistettava earthy'mäisyys kuin muissa kokoelman tuoksuissa. Se on raikkaampi kuin Vamp, ja sopii päivään. Se on kaikessa kevyessä ummehtuneisuudessaan iloinen ja pirteä. Porkkanan tuoksu sofistikoituneessa hajuvedessä on niin yllättävä, että tätä haluaa vain nuuhkia uudelleen ja uudelleen.
I Love Les Carottes on kokoelman suosikkini. Ja kenties suosikkini kaikista Honorén tuoksuista. Porkkanat muuten tulevat luomuviljelijöiltä Harlemista. :) Trés New York!
Love Coco EdP
"The ideal potion to get married in Manhattan! Just breathe the pure extract made of a spicy delicate white coconut milk challenging a coriander leaf."
Ensituoksu: korianterin lehdet ja siemenet, kookosmaito
Sydäntuoksu: tonkapapu ja Bourbon-vanilja
Pohjatuoksu: valkoinen seetri ja kookos-esanssi
Vaikka Love Cocossakin on kokoelmalle tunnusomainen, "multainen" fiilis, se on selvästi kolmikon helpoin tuoksu. Tähän voivat ihastua kaikki kookoksesta pitävät. Love Coco on lempeä cocktail kookosmaitoa, korianteria ja tonkapapua. Miellyttävä, lämmin, pehmeä. Olivia Giacobettin mukaan tuoksu sopii parhaiten käytettäväksi liberty-kuvioisen bikinin kanssa jonain aurinkoisena päivänä New Yorkin Green Parkissa. :)
Vasta jälkeenpäin bongasin Nuuh Beibe! -blogista tiedon, että Honoré des Présin tuoksuja saakin myös Suomesta. Ainakin Helsingin Yrjönkadun Nudge-liike myy Honoréta. Kertokaa ihmeessä jos tiedätte muita jälleenmyyjiä. Nudge-liikkeen nettisivu linkkaa edelleen BioNature-maahantuojan sivulle, mutta Honoré des Présiä ei mainita BioNaturen merkkien joukossa. Edit. Myös GreenLips on alkanut myydä Honoréta.
Muita linkkejä:
Tässä tulee seuraava tuto Wanhojen meikkeihin. Klassinen smokey eye sopii tummien pukujen pariksi, tai miksei hieman kevyempänä versiona vaaleampienkin pukujen kanssa.
Oma versioni on tehty mustalla ja harmaalla, mutta smokeyn voi yhtä hyvin tehdä ruskealla, sinisellä, violetilla tai vihreälläkin. Kunhan vain ainakin yksi sävyistä on suhteellisen tumma.
Tämän ohjeen meikkiin tarvitset:
En muistanut tällä kertaa kuvata omia tuotteitani, mutta itse käytin mustaa Diorin Night Dust -paletista, Grimasin tummanharmaata # 713, vaaleanharmaata Santen Smokey Eyes -paletista ja Revlonin Frosty White -valkoista.
Tummaa savusilmämeikkiä tehdessä kannattaa varautua siihen, että näytät meikkauksen aikana varisevan pigmentin takia suunnilleen pahoinpidellyltä, joten älä ihmeessä tee kasvomeikkiä ensin. Puuterijarrut silmien alla on aina hyvä idea tummaa tai runsaspigmenttistä meikkiä tehdessä, mutta itseltäni ne puuttuivat tätä meikkiä väsätessä. Poistan varisseet luomivärit aina lopuksi Aqualan L -voiteeseen dipatulla topsipuikolla.
1. Aloita pohjustamalla luomi. (Tämän ovat varmaan kaikki jo oppineet. Jee!) Rajaa ripsiraja tiukasti mustalla. Rajaus jää luomivärin alle, mutta näin varmistat, että ripsirajasi on optimaalisen musta. Puuteroi kulmaluu tai levitä sille vaaleaa luomiväriä, niin smokeyn reunat häivyttyvät helpommin. Pohjustus jättää ihon kevyesti nahkeaksi, ja luomiväri tarttuu aina napakimmin nahkealle iholle. Varjostuksen reunojen kohdat saavat jäädä utuisiksi, joten sinne ET halua tumman luomivärin tarttuvan napakasti. :)
2. Levitä liikkuvalle luomelle mustaa luomiväriä. Mitä tummemman smokeyn haluat, sitä laajemmalle alueelle levität mustan.
3. Levitä luomivakoon ja osittain mustan sävyn päälle tummanharmaata luomiväriä. Minun kamerani haluaa aina tallentaa harmaan ruskeana, joten kuvitelkaa tuohon kuvaan harmaa sävy. :)
4. Levitä tummanharmaan yläpuolelle ja osittain sen päälle keski- tai vaaleanharmaata luomiväriä. Jätä kulmaluun korkein kohta vapaaksi vaalealle korostussävylle. Häivyttele sävyjen rajat liukumaan toisiinsa.
5. Levitä kulmaluulle vaaleaa luomiväriä ja häivytä sillä varjostuksen reunat. Rajaa alaluomi mustalla ja tummanharmaalla luomivärillä. Hohtava tummanharmaa näyttää kivalle kevyesti sisänurkkaan sipaistuna.
6. Tee sisärajaukset ylä- ja alaluomelle mustalla kajalilla. Ripsaroi. (Ja meikkaa vielä mielellään kulmakarvatkin, mitä allekirjoittanut ei näköjään tehnyt.)
Meikki näyttää tässä kuvassa jotenkin ihan liian mustalle (ei ollut livenä näin tumma). Mikäli aristat mustan käyttöä, skippaa se kokonaan, ja aloita meikki matalla tummanharmaalla.
Hillitymmästä harmaasta meikistä kiinnostuneille seuraava tutorial voi olla avuksi:
Lukijatoivetutorial: harmaa meikki
Myös kasvojen varjostus -tutorial voi olla hyödyksi Wanhojen meikin suunnittelussa:
Yves ja minä. Arvaisitteko, että tästäkin aiheesta riittää paljon kerrottavaa?
Indiedaysilla on meneillään Yves Rocher –kampanja, ja päätinpä minäkin kerrankin osallistua kun aihe osui –oikeasti- lähelle sydäntä. Uskokaa tai älkää, mutta kyseinen merkki on minulle tärkeä merkkipaalu kosmeettisen historiani varrella. ^_^
Ennen kuin päästän muistot pulppuamaan, haluan vinkata Yves Rocherin kilpailusta, jossa voi voittaa kylpyläloman Ranskassa itselleen ja neljälle ystävälleen. Maistuisi varmaan itse kullekin? :) Kilpailuun voi osallistua täällä. Ikäraja on 18, eli täysi-ikäinen pitäisi olla päästäkseen osallistumaan. Kilpailussa voi myös voittaa Yves Rocherin tuotepalkintoja.
Äitini on aina käyttänyt Yves Rocherin kosmetiikkaa, ja niinpä minäkin kasvoin jo lapsena sisään merkin tuotemaailmaan. Seurasin kiinnostuneena vierestä, kun äiti teki tilauksiaan ja avasi pakettejaan. Odotin malttamattomana, että saisin itsekin joskus käyttää kosmetiikkaa. Kun täytin 13, olin äidin mielestä vihdoin tarpeeksi vanha tekemään oman tilauksen. Voi, sitä onnen päivää!
Uskomatonta, mutta muistan vieläkin suunnilleen, mitä tilasin. Tilaukseen kuului kiinteä voidemainen meikkivoide, Maxi-maskara (kuka muistaa nämä?), mimosan ja syreenin tuoksuiset suihkugeelit, Acaciane-sarjan puhdistusemulsio ja kasvovesi sekä geelimäinen silmämeikinpoistoaine. Oli jännittävää tehdä tilaus ja jäädä odottamaan pakettia. Olin niin ylpeä ja innoissani! Omat putelini!
Koska perheeni oli niin Yves Rocher –henkinen, en minäkään juuri muuta kosmetiikkaa käyttänyt moneen vuoteen. Vähintään kaikki suihkugeelit, vartalovoiteet ja hajuvedet olivat Rocherilta. Suosikkihajuveteni 14- ja 15-vuotiaana oli Nuit D’Orchidee, käytin sitä varmasti kolme pulloa. Muita lemppareita olivat Venice- ja 8eJour –tuoksut, mantelintuoksuinen kynsinauhavoide, silmämeikinpoistoaineet ja 3 in 1 Beauty -shampoo. Nyt kun mietin, niin en ole varmasti koko elämäni aikana käyttänyt yhtä paljon tuotteita miltään muulta kosmetiikkamerkiltä. Ihan hassua. Minulla on tosiaankin ihan mieletön Rocher-menneisyys…! ^_^
Muita suosikkituotteita vuosien varrella ovat olleet Pure Calmille –yövoide, jota käytin monta purkkia sekä Rose Douceur –poskipuna, jota ostin jemmaan kaksi kappaletta kun se lopetettiin. Kyseinen poskipuna onkin varmaan monelle tuttu Karkkipäivän sivuilta. Myös Les Plaisirs Nature –sarjan suihkugeelejä ja vartaloemulsioita on tullut käytettyä monissa eri tuoksuissa. Ehdoton suosikkini on Kaura, joka oli välillä poissakin mutta teki sitten paluun valikoimaan.
Nykyään Yves Rocherin valikoimaan kuuluu myös ekosertifioitu tuotelinja. Niin se luonnonkosmetiikkatrendi saavuttaa pikkuhiljaa merkin kuin merkin... ;) Näitä tuotteita tekisi mieli jossain vaiheessa kokeilla. Muu YR:n kosmetiikkahan ei ole luonnonkosmetiikkaa, vaikka tuotteissa kasvipohjaisia ainesosia onkin.
Sain kampanjan myötä kokeiluun kaksi Les Plaisirs Nature –sarjan tuotetta, jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Sarja on näköjään uudistunut sen jälkeen, kun itse viimeksi olen näitä tuotteita käyttänyt. Nyt sarjaan kuuluu pulloissa myytävien perusvartaloemulsioiden ohella myös tyylikkäisiin lasipurkkeihin pakattuja vartalovoiteita sekä vartalokuorintoja. Omat kokeilukappaleeni ovat Provencen Oliiviöljy –linjasta. Vartalovoide on täyteläistä mutta ei rasvaista, ja imeytyy ihoon hetkessä. Kuorinnasta tykkäsin tosi paljon, etenkin tuoksu ja koostumus olivat mieleeni.
Olisi kiva kuulla myös lukijoiden Yves Rocher –muistoja. Löytyykö täältä muitakin, joilla olisi yhtä mittava Yves-menneisyys? ^_^
En tiedä saatteko te usein äideiltänne kosmetiikka-aiheista sähköpostia, mutta minä sain viime viikolla. :)
"Subject: Meikkimietteitä.
Äitini meikkivalikoimaan kuului kakkumascara, puuteri, luonnottoman punainen
jauhemainen poskipuna ja kirkasvärinen huulipuna. Ei kulmakynää eikä
luomivärejä. Kulmat saivat olla luonnontilassa, ei niitä koskaan edes nypitty.
Äidin aikaan meikkaaminen tarkoitti vain kasvojen ilmeen hienoista korostamista, siis että puna toi esiin huulet ja ripsiväri silmät. Ulkonäköä ei yritetty
"parannella" tai kasvojen suhteita muuttaa. Tähän minäkin kasvoin enkä kai
siksi nuorenakaan erityisesti kiinnostunut ehostamisesta. Se oli vain jotain
mikä kuului tehdä "ulos" lähtiessä. Ei töihin, sehän oli tavallista arkea.
Minullakin oli kakkumascara ja puuteri, poskia en punannut koska se oli minusta
"tätimäistä". Ensimmäiset luomiväripalettini taisivat olla ne kaksi jotka
minulla on vieläkin, ja joista toisen kuvasit blogiisi. Outdoor Girl, ostettu
Stockan halpatavaratalosta Sestosta, jos oikein muistan. Luomiväreistä avautui
uusi mahdollisuus muokata ulkonäköään väreillä. Kuitenkaan en koskaan
varsinaisesti kiinnostunut siitä miten värit oikeaoppisesti luomille
levitettäisiin, vetelin vain omaan tyyliini.
Itse asiassa koko meikkaamisasia on valaistunut minulle vasta blogisi myötä.
Vasta nyt olen alkanut vähän katsoa miten ihmiset kasvojaan "plankkaavat".
Aikaisemmin huomasin lähinnä vain sen jos joku meikkasi huomattavan vahvasti ja / tai räikeästi. Nyt ihmettelen sinun loputtoman luovia variaatioitasi teemasta
silmät. Ja innostuksesi aiheeseen tuntuu ehtymättömältä.
Tämä oli vain tämmöinen äkillinen inspiraatio, kun muistin äitini ja kuinka hän
eteisen peilin edessä Kasarminkadulla punasi huuliaan kaupungille lähtiessään.
Hän oli mielestään huoliteltu leidi joskaan ei turhamainen tuhlari. Minuakin
hän yritti sovittaa tuohon leidimuottiin mutta ei onnistunut. Minusta ei
koskaan tullut hillittyä jakkupukunaista! :-)
Terveisin
Äiti"
Viesti on julkaistu äidin luvalla. :)
Millainen on teidän äitien suhtautuminen meikkaukseen? Millaisen "kosmetiikkaroolimallin" olette saaneet kotoa?
Ja heti alkuun suuret pahoitteluni kahden englanninkielisen otsikon käytöstä peräjälkeen. :) Tiedän, että ei-suomenkieliset otsikot häiritsevät joitain lukijoita.
Haluan vain muistuttaa teitä siitä, kuinka helposti saat melkeinpä minkä tahansa väripläjäyksen luomillasi sidottua tyylikkääksi kokonaisuudeksi käyttämällä mustaa rajausta. Olen tästä jo aiemminkin puhunut blogissa, mutta tässä vinkki tulee taas. Vaikka kokisit mustan muuten liian jyrkäksi rajaussävyksi itsellesi, niin värikkäiden meikkien kanssa se on must. Se vaan on. :)
Mikä ihmeen valju ja epämääräinen viritys tämä on? Ei näytä erityisen hyvältä vaikka lisäät ripsarinkin.
Mutta - kun rajaat silmän kauttaaltaan mustalla, saa meikki heti jonkun tolkun. Ja sehän näyttää ihan hyvältä! Ylä- ja alaluomen värit ikäänkuin "kiinnittyvät" toisiinsa, ne saavat raamit ja näyttävät kokonaisuudelta.
Luomilla L'orealin Arctic Blue ja Kryptonite Green. Meikki on muuten käänteisversio tästä meikistä. Tykkään yhdistelmästä paljon, olivat sävyt kummin päin vain.
Ja tässä vielä toinen versio mustan eyelinerin "paketoimasta" värimeikistä. Edes violetti tai vihreä rajaus ei tekisi tästä meikistä yhtä toimivaa. Musta sitoo sävyt yhteen. Tässä meikissä yläluomella Inglotin AMC Eyshadow 66 ja alaluomella Inglotin D.S. 504.
Huomasinpahan sitten jälkeenpäin, että unohdin meikata alaripset kumpaankin meikkiin! ^_^
Yläluomen rajaukseen käytän useimmiten geeli- tai tussirajausta, ja alaluomen sisärajaukseen MACin kajalia sävyssä Smolder. Smolder on mustin, pehmein, pigmenttirikkain ja pysyvin kajal mitä olen kokeillut, enkä muuhun vaihda.
Kuinka moni teistä käyttää mustia rajauksia, ja kuinka moni taas vierastaa niitä? Itse voin paljastaa, että aloin käyttää mustaa rajausta vasta samoihin aikoihin kun löysin värikkäät meikit, eli noin viisi vuotta sitten. Sitä ennen en voinut kuvitellakaan käyttäväni mustaa, olinhan niin vaalea. Nyt taas on vaikea kuvitella meikkiä ilman mustaa. Se on ylivoimaisesti eniten käyttämäni rajaussävy.
Vaikka viihdyn 3-kymppisenä, joudun tunnustamaan, että joka vuosi se aina vähän kirpaisee. Vanheneminen nimittäin. Täytän tänään 32, ja se kuulostaa minusta erittäin aikuiselta. 32-vuotias on vielä nuori, mutta koen itse olevani vielä nuorempi. ^_^
Luen lehdestä juttuja 32-vuotiaista, ja heillä on jo liuta lapsia, omakotitalo rakennettuna ja aikuisen ihmisen kokenut ja tyyni ilme kasvoillaan. Tiedän, tiedän, nämä ovat klisheitä. Mutta he tuntuvat silti niin kaukaisilta, kun ajattelen itseäni. Koska minulle tulee se ilme kasvoille? Koska minä alan artikuloida tasaisesti ja rauhallisesti? Milloin ostan beigen trenssitakin ja pashminahuivin? Ja koska vaihdan raidalliset lapaseni nahkahansikkaisiin?
En varmasti ole ainoa 3-kymppinen, joka miettii näitä juttuja ja kokee pientä anti-aikuistumiskriisiä. Välillä pohdiskelen, että onkohan minussa jotain biologisestikin pielessä, kun ei mitkään vauvakellot kilkata enkä osaisi kuvitellakaan, että minulla vielä (!) olisi lasta. Olenhan niin nuori! ^_^ Yritän olla ajattelematta sitä, että elämä viuhuu ohi niin kauhean nopeasti. Lapsena kesälomakin oli hurjan pitkä aika, mutta nyt ei enää voi miettiä, että "no onhan mulla aikaa vaikka ensi vuonna..." Ensi vuosi ja sitäkin seuraavat tulevat ihan justiinsa. Jos aikoo ja haluaa tehdä jotain, suunnitelmat pitää toteuttaa mielellään nyt eikä huomenna. Minua stressaa vanhenemisessa se, että enää ei voi odottaa loputtomiin. On vain tehtävä.
No mutta menipä tämä synttäripostaus nyt synkäksi! Se ei ollut ihan tarkoitus. Olen kuitenkin mieluummin 3-kymppinen kuin 2-kymppinen, kyllä tämä on ihan mukava ikä. Kaikki iät ovat mukavia. Kun vaan vuosi venyisi vaikka 730 päivään... ^_^
Kuva muuten on parin viikon takaisista Indiedaysin kuvauksista, ja sen on ottanut blogikollegani Veera. Kuvaan saatiin mielestäni ikuistettua mahtavasti Karkkipäivän henki! :)
Edit. Kiitoksia paljon kaikille onnitteluista! <3 Paras lahja tänään oli kuitenkin se, kun sisareni O yllättäen soitti...! Olin niin iloinen että itketti. En ole kuullut hänen ääntään vuoteen.
Katsokaapas tätä!
Meille näytettiin Biothermin uutuuskoulutuksessa temppu, joka vakuutti ainakin minut antioksidanttien vaikutuksesta kosmeettisissa valmisteissa. Kouluttaja halkaisi omenan, ja levitti toiselle puolikkaalle antioksidanttiseerumia. Toinen puoli jätettiin käsittelemättä. Tunnin kuluttua voitelematon omenanpuolisko oli muuttunut ruskeaksi, kun taas seerumilla käsitelty puolikas oli yhä vaalea ja tuoreen näköinen.
Mitä ovat antioksidantit? Kemiallisesti ne ovat yhdisteitä, jotka estävät toisten yhdisteiden hapettumista. Kosmetiikassa niitä käytetään säilöntäaineina, mutta myös ihoa hoitavina ainesosina. Niiden olisi tarkoitus siepata vapaita radikaaleja, ennenkuin ne ehtivät aiheuttaa ihosoluille hapettumistuhoa. Paula Begounin kirjassa on mukavan havainnollinen ja yksinkertaistettu kuva asiasta meille, jotka emme niin ymmärrä kemiallisia reaktioita.
Here's the deal: meille opetettiin kosmetiikan kemian tunnilla, että antioksidantit eivät vaikuta iholla. Ne eivät kuulema ehdi vaikuttaa, sillä ne hapettuvat itse heti, kun joutuvat kontaktiin hapen kanssa. Opettajamme oli sitä mieltä, että antioksidantit vaikuttavat elimistössämme myönteisesti ainoastaan ravinnon kautta, ja että kosmetiikassa niiden vaikutus on lähinnä säilönnällinen. Niinpä olin itse koulutukseni jälkeen hyvinkin skeptinen kaikkea antioksidanteilla mainostettavaa kohtaan.
Luettuani Paula Begounin kirjoituksen antioksidanteista, aloin hieman epäillä koulussa kuulemaani. Biotherm-kouluttajan omenatesti viimeistään vakuutti minut. Kyllä antioksidanteilla on jotain vaikutusta ihoon. Okei, eihän omena ole sama asia kuin iho, mutta reaktio kertoo sen, että antioksidantit todella estävät hapettumisreaktioita ulkoisestikin. Toistin itse kokeen kotona, ja tulokset näette alla!
Leikkasin puolueettomasta omenasta (heh) viisi viipaletta. Sivelin yhdelle puolikkaalle Oliv'in antioksidanttivoidetta, yhdelle Aqualan L:ää ja yhdelle Weledan Mantelivoidetta. Viidennelle palalle suihkutin Oliv'in kasvovesisuihketta, jonka senkin pitäisi olla kevyesti antioksidanttinen. Aqualan L ja Mantelivoide toimivat kokeessa verrokkivoiteina. Niissä ei ole antioksidanttisia vaikutuksia. (Valitettavasti tämä ensimmäinen kuva jäi epätarkaksi, kun kuvanottohetkellä oli vielä hämärää.)
Tässä viipaleet tunnin kuluttua. Kuva puhuu puolestaan. Antioksidanttivoiteella käsitelty lohko on lähes muuttumaton, muut ovat hapettuneet rusehtaviksi.
Jos omenan pinta on säilynyt näin hyvin, niin luulisi antioksidanttien suojaavan myös ihoani? Ihohan ei luonnollisestikaan hapetu yhtä rajusti kuin omenat, mutta vapaat radikaalit ja niiden aiheuttama rappeuttava vaikutus iholle ovat fakta.
Tässä omenat velä kahden tunnin kuluttua.
Kosteussuihkeella käsitelty omena ei puolestaan selvinnyt. Tässä tuotteessa ei siis ole antioksidantteja riittävää määrää estämään hapettumisreaktiota.
Jätin omenaviipaleet pöydälle työpäivän ajaksi, ja kun palasin kotiin 9 tunnin kuluttua, olivat kaikki lohkot ruskeita. Koko päivää antioksidanttien suoja ei siis kestä, mutta todistetusti joitain tunteja kuitenkin.
Mitäs sanotte tästä testistä?
Päätinkin nyt, että teen saman testin kaikille myymälämme antioksidanteilla itseään mainostaville voiteille. Saas nähdä, minkä tehot riittävät pisimmälle!
Olen jälleen tutustunut itselleni uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin. Kyseessä on Saksassa 80-luvun alussa perustettu Primavera, joka kutsuu itseään yhdeksi luonnonkosmetiikan pioneereista. Yritys on ensimmäisten joukossa aloittanut yhteisökaupan itsenäisten viljelijöiden kanssa ympäri maailmaa. Primavera käyttää niin paljon luomutuotettuja ainesosia kuin mahdollista, ja tuotteet on NaTrue-sertifioitu. Tällä hetkellä tuotteista 46% on saanut korkeimman mahdollisen, eli kolmen tähden NatTrue-sertifikaatin. Yritys ei myöskään testaa tuotteitaan eläimillä, eikä käytä eläimillä testattuja ainesosia tai tee kauppaa sellaisten alihankkijoiden kanssa, jotka käyttävät eläinkokeita. (Päätin nyt tuoda näitä eläinkokeettomuus-juttuja esille kun tästä oli hiljattain puhetta kommenttiboksissa.)
Sain kokeiluun näytekoot Neroli Cassis -kasvojenhoitosarjasta ja Ginger Lime -vartalonhoitosarjasta.
Neroli Cassis -sarja on tarkoitettu normaalille ja kuivalle iholle. Vaikuttavina aineina toimivat eteerinen neroliöljy, joka ravitsee kuivaa ja hilseilevää ihoa, ja mustaherukansiemenöljy, jonka rasvahapot sitovat ihoon kosteutta. Incin kärjestä löytyy jojobaöljyä, karvasmanteliöljyä, karpalon mehua ja pajunkuoriuutetta.
Kokeilusettiin kuului ohuehko Protective Lotion, täyteläinen Replenishing Cream, puhdistusemulsio sekä kasvovesi. Yleisesti totean tuotteista, että sarjan tuoksu on jotenkin vanhanaikainen, eikä niin omaa nenääni miellyttävä. Näistä tuotteista ihastuin Protective Lotioniin, ja sitä voisin ostaa itselleni. Voide imeytyy nopeasti, sopii hyvin meikin alle ja tuntuu muutenkin todella miellyttävältä. Kosteustehot riittävät näin talvellakin mainiosti minun normaalille pintakuivalle iholleni.
Paksumpi Replenishing Cream sopi omassa käytössäni yövoiteeksi. Puhdistusemulsio jätti kasvoille kevyesti rasvaisen jälkitunteen, eli sopii selvästi kuivalle iholle. Kasvovesi tuntuu hyvältä peruskamalta, ei jätä iholle mitään jäännettä ja hoitaa hommansa. :)
Ginger Lime eli inkivääri-lime -sarjan tuoksu on sekin jotenkin ei-moderni, tosin kuitenkin ihan miellyttävä. Käsivoiteessa se toimii parhaiten ja on mukavan pirteä. Tuoksu on voimakas, ja töissäkin esimies aina huomauttaa että "nyt sulla on taas sitä inkiväärikäsivoidetta!" kun tulen kädet rasvattuna tauolta. Käsivoide onkin näistä suosikkini, ja se kulkee mukana käsilaukussa. Imeytyy nopeasti eikä jätä iholle tahmeaa tai kalvomaista tunnetta.
Suihkugeeli vaahtoaa runsaasti ja on mukavan tuntuinen. Fuidimaisesta vartalovoiteesta en taas niin tykännyt, sillä pidän itse enemmän täyteläisemmistä vartalovoiteista. Minusta tuntuu, että joudun annostelemaan näitä ohuempia enemmän, ja tämäkin 30 ml:n kokeilupullo riitti ehkä viiteen rasvauskertaan. Jos pidät Dr. Hauschkan vartalovoiteiden koostumuksesta, pidät tästäkin.
Primavera vaikuttaa kokonaisuutena mielenkiintoiselta ja luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen arvoille omistautuneelta yritykseltä, joskin profiililtaan hieman vanhanaikaiselta. Tuotelinjat ovat yksinkertaiset, ja esimerkiksi kasvojen kosteusvoiteita on vain neljä. Merkin kotisivut ovat mielestäni erityisen laadukkaat ja antavat selkeästi ja kattavasti tietoa niin luomuviljelijäkumppaneista kuin tuotteissa käytetyistä ainesosista ja sertifioinneistakin.
Primaveraa myy Suomessa ainakin Ruusupuu-nettikauppa, ja muut jälleenmyyjät löytyvät täältä.
