Yksi asia, mikä on mietityttänyt minua siitä lähtien, kun kiinnostuin etenkin selektiivisestä (= suomeksi kalliista ;)) kosmetiikasta, on hintakehitys. Kun ostin ensimmäisen Diorin viiden sävyn luomiväripalettini, sen ovh Suomessa oli n. 50 euron hujakoilla. Saattoi olla peräti 47 euroa ja risat. Tämä oli vuonna 2006. Itse ostin palettini laivalta, ja siellä se maksoi n. 33 euroa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, et löydä Diorin viisikkoa 33 eurolla edes hongkongilaisesta nettikaupasta, ja Suomen normihinta on sydäntä rutistavat n. 67 euroa!
33 euroa on paljon rahaa meikkituotteesta. 47 euroa on jo tosi paljon. 67 euroa luomiväristä on (minun mielestäni) jo ihan järkyttävä summa. (Tai sitten, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa, ”Köyhästä se vain saattaa tuntua siltä.”) Kuulun itse matalatuloisten luokkaan, ja näin ollen suhtaudun hintoihin luonnollisestikin eri tavalla kuin sellaiset henkilöt, joiden ei tarvitse ruokakaupassa katsoa kärryyn heittämiensä tuotteiden hintalappuja.
Vaikka tiedän, että itse olen ns. köyhä, niin työssäni olen huomannut että suomalaisten kosmetiikka-asiakkaiden kipuraja tuntuisi kuitenkin olevan ihan minkä tahansa tuloisten kesken sellainen n. 50 euroa. Yli 50 euroa maksava tuote koetaan yleensä poikkeuksetta hintavaksi (vaikka siihen olisi varaakin), ja sen ostoa harkitaan enemmän kuin kahden kympin tuotteen.
Vielä tällä hetkellä löytyy asiakkaita, jotka mielihyvin maksavat ällistyttävät 70 euroa luomiväristä tai 100 euroa meikkivoiteesta. Mutta hinnat nousevat joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua Diorin klassinen viisikko kustantaa todennäköisesti jo lähemmäs 3-numeroisen summan. Kysymys kuuluu: milloin kosmetiikkatuotteelle tulee hintakatto vastaan? Kuinka paljon huulipuna, luomiväri tai kynsilakka saa maksaa, ennen kuin asiakas kokee tuotteen hinnan kohtuuttomaksi? Kyllä, aina löytyy ”miljonäärivaimoja” joilla on varaa ostaa se tuhannenkin euron yövoide, mutta ei kosmetiikkateollisuus elä näillä harvoilla ja valituilla. Tavalliset massakuluttajat ovat ne, jotka tuovat firmoille suurimmat voitot. Ja siinä vaiheessa, kun tavallinen rouva Jansson päättää, että nyt käytän tämän satasen mieluummin uuteen takkiin tai ravintolalaskuun, on Firma pulassa.
Itse olen sellainen ”rouva”, jolle jo se viiden vuoden takainen 47 euroa oli aivan liikaa luomiväristä. Minulla olisi siihen käytännössä varaa, mutta ihan periaatteesta en halua laittaa viikon ruokakuluja tuotteeseen, jonka saan halvemmallakin. Nyt kun hinta on sen 67, niin aidosti hämmästyn joka kerta, kun joku sen epäröimättä maksaa. Tajuan suhtautumiseni kapeakatseisuuden, kun tosiaan ihmisiä ja lompakkoja on monenlaisia, mutta en siltikään voi olla ihmettelemättä. Etenkin, kun käytäntö on vahvistanut mielikuvaani tuosta viidenkympin maagisesta rajasta.
Saisiko Firma tuotteestaan X enemmän voittoa, jos se olisi hinnoiteltu edullisemmaksi ja sitä myytäisiin sen vuoksi kappalemäärällisesti enemmän? Kai jossain hienoissa markkinointi-instituuteissa on tarkoin mietitty ja laskettu, millä hinnalla joku tuote on vielä kannattava vaikka sitä hintansa puolesta myydään vain harvoille. Nämä ovat älyttömän kiehtovia juttuja, joihin liittyvät vielä olennaisesti tuotteen imago ja sen ostajalleen tuoma statuksellinen lisäarvo. Jonkun Guerlainin luomivärin on vain maksettava tosi paljon, jotta se olisi luksuskategoriassa. Tuote tuntuisi ihan eriltä, jos sen saisi kolmella kympillä.
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä päivää, kun en enää saa ”viisikoita” kaupaksi. Hintojen nousuhan ei voi pysähtyä, eikä minusta tunnu siltä että palkat nousevat ihan samassa tahdissa. Nämä ovat tietystikin paljon laajempia kokonaisuuksia, joita pienen kosmetiikkabloggaajan pää ei riitä käsittelemään.
Mikä on teidän henkilökohtainen kosmetiikan hintakattonne? Paljonko maksaisitte vaikkapa kasvovoiteesta, ripsiväristä tai huulipunasta?
Jälleen jatkuu hitaasti mutta varmasti etenevä sarjani Suomessa myytävistä luonnonkosmetiikan hiustuotteista.
Tänään esittelyssä saksalainen Lavera. Laveran hiustuotteista suurin osa ei ole sertifioitua, vaikka merkki muiden tuotteiden osalta täyttääkin sertifioinnin kriteerit. Hiustuotteiden kohdalla Lavera halusi tehdä kompromissin, jonka perusteluista kerroin hiustuotesarjan ensimmäisessä osassa.
Laveran laajasta hiustuotevalikoimasta vain Neutral-linjan shampoot sekä muotoilupuolelta hiusgeeli ovat sertifioituja.
Shampoot:
Shampoot jakautuvat hoitavimpaan "Milk"-linjaan, hajusteettomaan Neutral-linjaan ja edulliseen koko perheen Basis Sensitiv -linjaan.
Hoitoaineet:
Lisäsin Mango Milk -tuotteisiin itse tuon 'huonokuntoisille hiuksille', markkinointitekstit puhuvat vain värjätyistä hiuksista. Kuitenkin Mango Milkit ovat ehdottomasti sarjan hoitavimmat tuotteet, jopa maahantuojan edustajan mielestä. ;)
Mango-tuotteista on tykännyt brittiläinen Hair-lehtikin
Muotoilutuotteet:
Olen kokeillut Laveran valikoimasta pienet näytepullot Rose Milk - ja Mango Milk -shampoita sekä saanut testattavaksi normikoot Almond Milk -shampoosta, Mango Milk -hoitoaineesta sekä Basis Sensitiv -naamiosta. Basis Sensitiv -naamio näyttää sittemmin poistuneen Basis Sensitivin hiljattain uudistuneesta valikoimasta, tai sitten se on sama tuote mutta conditioner-nimellä.
Ihanan hoitavan Mantelimaito-shampoon esittelin jo joulukuussa, arvostelun voitte käydä lukaisemassa täällä. Annoin shampoon loput muuten myöhemmin sisarelleni, jonka hiukset ovat niin kärsineet että arvelin hänen tukkansa hyötyvän tuotteesta vielä minua enemmän. Hän pitikin shampoosta, mutta totesi ettei se juurikaan vaahdonnut hänen hiuksissaan. Näin taas huomataan miten tuotteet voivat käyttäytyä eri tavalla eri hiuksissa, sillä minulla ei ollut mitään ongelmaa Almond Milkin vaahtoutumisessa.
Rose Milk -shampoo - en oikein pitänyt tuotteen lirusta koostumuksesta, eikä se vaahdonnut ihan toivotulla tavalla. Vaikka Rose Milkin pitäisi olla Laveran hoitavin hiuslinja, en sanoisi kokemukseni tukevan tätä. Sekä Almond Milk että Mango Milk -shampoot tuntuivat huomattavasti ruusumaitoa hoitavammilta.
Mango Milk -shampoo - loistava! Geelimäinen koostumus ja jumalaisen hedelmäinen herkkutuoksu. Pesee hyvin mutta ei takuta, hiukset jäävät sileiksi ja miellyttävän tuntuisiksi.
Almond Milk -shampoo - todella hoitavan tuntuinen, hellävarainen ja kermainen shampoo. Kuin shampoo ja hoitoaine yhdessä. Jättää hiuksiin hoitavan, suojaavan kalvon. Pienenä miinuksena hiusten nopeampi likaantuminen tätä käyttäessä.
Mango Milk -hoitoaine - koostumukseltaan lirua ja epätasaista, ainekset eivät tunnu täysin emulgoituvan. Mutta toimii! Selvittää hiukset ja tekee niistä todella pehmeät ja sileät. Yksi suosikeista! Plussaa vielä todella herkullisesta tuoksusta.
Basis Sensitiv-naamio - paksua ja voidemaista, kuin vaniljakreemiä. Tuntuu hiuksissa suhteellisen liukkaalta, hoitaa hyvin vaikka ei ehkä ihan yhtä hyvin kuin Mango. Tuoksu apteekkimainen.
Onko lukijoiden joukossa Laveran hiustuotteiden käyttäjiä? Muita Mango Milk -faneja?
Ajattelin kirjoittaa ruoasta. Koska viime viikkoina ruoka on tuonut minulle iloa kaiken alakulonkin keskellä.
Aloitin seitsemän viikkoa sitten karppauksen. Kyllä, minäkin siis hurahdin siihen. (Kerrankin minäkin teen jotain trendikästä...! Ohhoh!) Aloitin projektin saadakseni lopun kevättalvesta jatkuneeseen herkuttelukierteeseen ja jatkuvaan turvotukseen. Tiedätte kaikki sen tunteen, kun vatsassa on koko ajan kuin ilmapallo ja ruoan jälkeen on huono ja väsynyt olo. Ruoka on aina turvottanut vatsaani, mutta keväällä herkuttelu alkoi näkyä jo kasvoissakin - ja vaa'alla. Heinäkuussa päätin tehdä asialle jotakin.
Olin kuullut paljon positiivista vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta. Kuvittelin ensin, että karppauksen noudattaminen olisi kasvissyöjälle erityisen haastavaa, mutta lopulta karppiruokavalioon siirtyminen oli ällistyttävän helppoa. Tietysti kohdallani asioita helpottaa, että syön kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Vegaanikarppaus on jo ehkä oikeasti asteen haastavampaa.
Karppausprojektissani oli laajempikin tavoite kuin pelkkä herkuttelun kontrollointi ja ilmapallo-olon puhkaisu. Halusin alkaa syömään monipuolisemmin, ja siinä olen todellakin onnistunut.
"Normaali"ruokavaliotani voi liioittelematta kutsua järkyttävän yksipuoliseksi. Minulla oli käytännössä muutama hassu perusruoka, joita söin joka päivä. Pastaa oliivikastikkeella, riisiä wok-vihanneksilla, pakastealtaan keittoja ja silloin tällöin herkkuna soijanakkeja tai pyöryköitä ranskalaisilla perunoilla. Söin pastaa tai riisiä vähintään viitenä päivänä viikossa. Söin myös erittäin runsaasti leipää, muroja ja mysliä. Käytännössä siis pelkkää hiilihydraattia. Hiilihydraatit sitovat kehoon nestettä, joten ihmekös tuo että olen ollut jatkuvasti turvoksissa.
Karppaukseen siirtyessä leivät, pastat, perunat, riisit ja murot saa unohtaa. Tai ainakin melkein. ;) Pastan ja riisin poisjättäminen oli yllättävän kivutonta, mutta huomasin kaipaavani leipää kuin tupakoitsija savukettaan. Aamiaisella täytyy vain joskus saada tehdä kunnon voileipä, te tiedätte tunteen. Halkaistaan se leipä, voidellaan, laitetaan päälle juustoa, salaatinlehti, kurkkua, paprikaa, muutama kananmunan viipale.... mmmm! Olin onneni kukkuloilla kun löysin netistä runsaasti karppileipäohjeita. Ei, karppaajan ei suinkaan tarvitse luopua leivästä!
Kun ennen kauppaostoslistallani luki spaghettia, Barillan oliivikastiketta, jälkiuunileipää, maitoa ja margariinia, on listalla nyt kananmunia, maitorahkaa, turkkilaista jogurttia, kesäkurpitsaa, mantelijauhoja, juustoa ja pellavansiemeniä. Margariinit on korvattu voilla ja kermalla ja maito vähempihiilihydraattisella soijamaidolla. Karppausta on kritisoitu runsaasta eläinrasvan käytöstä, mutta itse en ota asiasta stressiä vaan käyn mittaamassa veriarvoni vuoden lopussa ja katson sitten onko syytä huolestua.
Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. :) Pahin turvotus katosi karppauksen aloitettua viikossa, ja vyötäröltä on seitsemässä viikossa kutistunut neljä senttiä. Painoa oli tarkoitus pudottaa 2 kiloa, ja ne kilot myös lähtivät.
Aluksi tuntui, että pastasta, puurosta ja myslistä luopuminen olisi suurikin uhraus ja kompromissi tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta nyt tuo ajatus ihan naurattaa. Syön tällä hetkellä paljon herkullisempaa, terveellisempää ja ravintorikkaampaa ruokaa kuin ennen. Makeista herkuistakaan ei ole täytynyt luopua, ja jos siltä tuntuu niin valmistan karppiresepteillä marjapiirakkaa, lettuja tai kookoskeksejä. Tosin päivittäinen makeanhimo on täysin kadonnut, joten herkkuja tekee mieli aika harvoin.
Minulla on kevyt olo. Heittelehtivään verensokeriin liittyvät päänsäryt ja heikottavat näläntunteet ovat historiaa. Kun syön, olen kylläinen kuusikin tuntia. On myös todella antoisaa olla innostunut ruoanlaitosta! Entisen pakastekesäkeiton sijaan lautaseltani voikin löytyä punajuurivuokaa ja kesäkurpitsalasagnea tai kookosmaidossa paistettua lohta ryyditettynä uusimmalla suurherkullani ruusukaalilla.
Karpatessa ei tarvitse hyvästellä leipiä ja sämpylöitä!
Karppikasvislasagne syntyy kesäkurpitsasta ja soijarouheesta.
Leivonnaiset valmistuvat ilman sokeria ja viljajauhoja.
Näkkileipä ja tortilla ovat mantelileivän ohella karppireseptisuosikkejani.
Lempileipäohjeeni karppaus.info -sivuston resepteistä. Tuunasin reseptiä vähempijuustoiseksi. Kokeilkaapa tätä, on nimittäin ihan törkeän hyvää! Fiberhusk (löytyy myös nimellä psyllium kauppojen jauho/mausteosastolta) ei ole välttämätön, mutta tuo leipiin hieman kuohkeutta.
Mitä tilanteeseeni tulee, vielä on matkaa rannalle, mutta viikonloppuna minua hymyilytti siskoni kanssa teatterissa jo näin paljon.
...ja nyt on muuten jo syyskuu, joka meilläpäin tarkoittaa sitä, että kohta on joulu...! ;)
P.S. Resepteistä kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Karppaus.infon reseptisivua.
P.P.S Vastailen kommentteihin vähän hitaammalla tahdilla, joten jos olet kysynyt jotain, etkä saanut vielä vastausta, niin palaathan parin päivän päästä tsekkaamaan uudestaan. :)
Ikäväkseni joudun kertomaan, että blogi jää valitettavasti jälleen jonkinlaiselle tauolle. Olen miettinyt tämän viestin kirjoittamista jo muutaman viikon, mutta nyt se on kirjoitettava. En ole tuonut yksityiselämäni asioita blogin puolelle, enkä tee niin jatkossakaan, mutta kerron nyt että minulla on tällä hetkellä niin paha olla että en pysty blogiani kirjoittamaan.
Viesti tuntuu erityisen ironiselta ja oudolta, kun olen teille juuri eilen postannut iloisia ja hymyileviä kuvia kasvoistani. Kaikki ei kuitenkaan näy kuvissa. Eivätkä hymiöt ja pirteät vastaukset kerro miltä minusta oikeasti tuntuu.
Voi olla, että jaksan tehdä joitain postauksia harvakseltaan, mutta en tiedä tällä hetkellä. Blogi on ollut minulle suuri ilonaihe elämässä, ja haluaisin pystyä tekemään jotain minua ilahduttavaa. Mutta juuri nyt en tiedä.
Halusin tämän kertoa, koska en halua alkaa saamaan "Minne oikein olet kadonnut?" ja "Voitko jo päivittää?" -kommentteja.
Sanni
Esittelyssä kolme mineraaliposkipunaa Lily Lololta.
Kuten aiemmin uutisoin, Biodelly.com -verkkokauppa alkoi myydä Lily Loloa Suomessa toukokuussa. Biodellyläiset tietävät että olen Lolo-meikkipohjan suuri fani, ja kun he kysyivät kiinnostaisiko minua kokeilla merkin poskipunaa ja luomivärejä, niin eipähän tarvinnut kauaa miettiä. :)
Ooh La La - erittäin kaunis ruusunpunainen sävy hennolla hohteella (englannissa on tähän hyvä sana, 'sheen'). Lolon tiedoissa sanotaan että sävy on matta, mutta sitä se ei ole. Voisin kuvitella Ooh La La'n sopivan kaikille, koska sävy on hyvin neutraali ja klassinen. Luo ihastuttavan raikkaat ruusuiset posket, todella imarteleva sävy. Suosikkini kolmikosta.
Clementine - lämmin oranssihtava persikka. Tykkään myös tästä (no okei, tykkään kaikista kolmesta! :P), sopii väritykseeni tosi hyvin. Luo hyvin lämpimän, hehkuvan lookin. Koostumus on sama kuin La La'ssa, eli ei täysin matta vaan kevyellä sheenillä.
Candy Girl - todella tyttömäinen, hohtava karkkipinkki. Jälki on hyvinkin voimakkaasti hohtavaa, eli käytännössä poskipuna + highlighter yhdessä tuotteessa. Kun aluksi levitin tätä iholle, olin sitä mieltä että koostumus on liian hohtava ja sävy minulle liian viileä. Kun sitten meikki oli valmis ja katsoin kuvia, näytti poskipuna lopulta tosi raikkaalta ja freesiltä ja sulautui ihooni. Eli kyllä tämäkin on "keeper"! :)
(Saa klikattua isommaksi)
Yleisenä arviona summaan, että Lily Lolo -poskipunien koostumus on todella kauniisti ja tasaisesti iholle levittyvä, ja helposti kerrostettava. Sävyä ei tule kerralla liikaa kun muistaa kopauttaa ylimääräiset punat siveltimestä ranteen reunaan. Olen käyttänyt jauhomaisia mineraaliposkipunia aika vähän verrattuna perinteisiin kakkuposkipuniin, ja olin huomaavinani sellaisen edun mineraaliposkipunissa, että jälki oli vähemmän puuterinen ja vähemmän kuivan näköinen kuin joissain kakkuposkipunissa.
Swatchit. Näette, etteivät Ooh La La ja Clementine todellakaan ole täysin mattoja.
CLEMENTINE. Silmämeikissä myös Lily Loloa, esittelen saamani luomivärit myöhemmin omassa postauksessaan.
CANDY GIRL. Silmämeikissä samaten Lily Loloa. Huulilla se Couleur Caramelin pinkki huulipuna, jonka kuivaa koostumusta harmittelin toukokuussa. Sävy on tosiaankin nätti, mutta koostumus aivan hirveä.
Candy Girl.
OOH LA LA. Tässä meikissä ei olekaan pohjan lisäksi muuta kuin eyeliner-rajaus, ripsiväriä ja läpinäkyvää huulikiiltoa.
Koska Ooh La La on poskipunista lempparini, tein siitä toisetkin meikkikuvat. Tässä näkyy myös kynsillä Diorin syyslookin Blue Denim -kynsilakka joka on törkeän ihana. (Ja ei, tätä kynsilakkaa en ole saanut, vaan kokeilin töissä testeristä. :))
Ja vähän harvinaisempaa matskua mun blogissa; rillimeikkikuva. Huulilla muuten yksi niistä Lumene-punista joita ostin kesäkuussa alennusmyynnistä; numero 79 Ruusu Nupussa. Osoittautui loistavaksi hankinnaksi, tosi kaunis ruusuinen nude-sävy jota voi sipaista huulilleen ilman rajauskynää. Olenkin itse asiassa käyttänyt viime aikoina huulipunaa melkein päivittäin. Jee!
Lolon poskipunat maksavat 9,90€ (tai £7,29 jos tilaat Englannista). Mikäli kiinnostuitte, niin vinkkaan vielä että blogikollegani Nean FIF-koodilla saatte Biodellystä 10% alennusta. ^_^ (En tiedä onko ihan etiketin mukaista jaella toisen bloggaajan koodia, mutta haluan että ihmiset saavat tuotteensa niin edullisesti kuin mahdollista. :) Ja monethan teistä lukevat varmaan myös Nean blogia, jonka sivupalkissa koodi on julkisesti hyödynnettävissä. :))
Noniin, tässä nyt teille eilisen postauksen jälkimainingeissa "twiitti", kuvituksena syksyinen meikkikuva.
* Natural Code -voitot lähtivät eilen postiin. Yritin odotella kaikkien voittajien yhteistietoja, mutta Angel-paletin voittanut nimimerkki Lra ei ole vielä vastannut viestiini. Jos Lra näet tämän, niin tsekkaahan sähköpostisi. :) Jos en kuule Lra'sta ensi tiistaihin (30.8.) mennessä, arvon Angel-paletin uudestaan.
* Lily Lolo -poskipunakuvat ovat kokeneet takapakkia pilvisen ja harmaan sään vuoksi, ja joudun ehkä ottamaan kaikki kuvat uusiksi kun en meinaa saada poskipunien sävyjä näkymään kuvissa. Mutta ihania ovat! :)
* Aikeissa on myös tehdä Diorin syyslookin meikki.
Luomen sisäpuolikkaalla Fyrinnaen Electro Koi, ulkopuolikkaalla MAC Humid. Yläluomen rajaus BeYu'n vihreä eyeliner, sisärajauksena MAC Eye Kohl Smolder.
Mä en oikein ole aiemmin hiffannut blogien Facebook-sivujen ideaa. Jostain syystä ihokarvani sai pystyyn se, että joku haluaa ihmisten vielä oikein "fanittavan" blogiaan Naamakirjassa, niinkuin ei lukeminen jo riittäisi. Ennenvanhaanhan blogien sivut Facebookissa olivat nimenomaan fanisivuja, ja liittyäksesi piti klikata namiskaa "Become A Fan".
Voi että mä jotenkin karsastin sitä! En minä ainakaan halua kuvitella olevani joku "faniuden" kohde.
Faninappulat ovat kuitenkin jääneet FB:ssa historiaan, ja on sittemmin korvattu ystävällisemmillä "Like/Tykkää" -namiskoilla.
Viime aikoina, ehkä lähinnä Charming Nailsin FB-sivun kautta, olen alkanut nähdä Facebookin blogisivut laajennetussa valossa. Siellähän voi kätevästi postailla pieniä päähän pälkähtäviä juttuja, tyyliin "Tsekatkaa Olivian uusin kansi, vähänkö upea meikki!" tai "Bongasin Vivisantén tuotteet Hobby Hallissa puoleen hintaan!", joista nyt ei ihan blogipostaukseen riitä materiaalia.
Tuollaiseen tarkoitukseen Facebook voisi olla ihan kiva. :)
Itse en kuitenkaan kuulu Naamakirjan suurkuluttajiin, enkä edes käy siellä päivittäin. Mitenkäs te? Seuraako teistä monikin blogeja Facebookin kautta? Ja miten muuten blogipäivitykset saa näkymään Facebookissa? Kiinnitin huomiota siihen, että esimerkiksi Ostolakossa- ja Charming Nails -blogien sivuilla päivitykset eivät näy, mutta sitten taas esimerkiksi kaikkien Indiedays-blogien FB-sivuilla päivitykset näkyvät.
Mulla on ollut tuossa sivupalkissa FB-kysely viikon verran, ja tällä hetkellä 40% teistä on sitä mieltä, että FB-sivu olisi ihan turha. 31% sanoo JOO! FB-sivulle, ja 29%:lle on ihan sama.
Punainen huulilla ja kynsillä. Voiko olla klassisempaa meikkiä.
Sain kotiin Yves Rocherin syksyn uutuusmeikkejä, ja niistä huomioni varasti upean kirkkaan punainen parivaljakko - kynsilakka ja huulipuna nimeltään Rouge.
Todella kauniin punaiset. Yves Rocher lanseeraa syksyksi kuusi limited edition -sävyä kynsilakoissa ja huulipunissa, joissa on runsaammin pigmenttiä kuin Rocherin normivalikoiman sävyissä.
Nevermind the ugly nails, mutta katsokaa tuota upeaa peittävyyttä ja kiiltoa! Kynsilakkaa on levitetty yksi kerros ilman päällyslakkaa. Kerrassaan mahtava, jellymäinen koostumus.
I'm liking this. (Pikkurillin kynsi katkesi juuri pari päivää sitten. Ja joo, te kaikki muut olisitte leikanneet muut kynnet sen perässä mutta en minä! ^_^)
Huulipuna tuntuu kevyeltä ja kosteuttavalta. Pysyi hyvin lounaaseen saakka.
Näitä sävyjä ei käsittääkseni ole vielä kaupoissa, vaan ne ilmestyvät syyskuussa. Jos etsitte jotain hyvää punaista, niin nämä ovat kyllä tsekkaamisen arvoiset.
Kun työkaverini näkivät minut tässä lookissa, he olivat ihan että "hei, miksi et käytä useammin kirkkaanpunaista?" Niinpä, miksi en....?
* * *
P.S. Sain yhteydenoton eräältä lukijaltani, joka tekee päättötyötä suomalaisten lifestyle-blogien käytöstä PR-kanavina. Jos teillä on aikaa, niin käykää ihmeessä vastaamassa hänen lyhyeen kyselyynsä päättötyötä varten. Kysely löytyy tästä linkistä. Edit 22.8. Kysely sulkeutunut, kun vastauksia oli kuulema tullut jo tarpeeksi. :)
Natural Code -paletit on nyt arvottu Random.orgin toimesta, ja paletit menivät seuraaville nimimerkeille:
Jutta - Jolly
Mansikka - Diva
Lra - Angel
Noora - Punk
eveleen - Mystic
Mokkis - Goddess
Sirpale - Ada
Miaminttu - Daring
n00b - Reckless
Onnea voittajille! :) Olen teihin yhteydessä sähköpostitse.
Oli muuten kiva huomata että kaikille meikeille oli tykkääjänsä. Olin ihan varma ettei kukaan halua Mysticiä mutta niin vain sai sekin meikki & paletti paljon kannatusta! :) Eniten suosiota näyttivät niittävän Goddess, Punk ja Jolly.
Ajattelin että voisin antaa huulikiillot Fresh Pink ja Berry Sherbet myöskin pois, kun en niitä kuitenkaan itse tule käyttämään. Kumpaakin olen kokeillut kerran. Jos joku haluaa nuo kotiuttaa niin ensimmäisinä kommenttilootassa hihkaisseet saa kiillot (siis yksi per hlö).
