Ensin myötätunnon sana teille lukijoille: tiedän kuinka tylsää on lukea samoista tuotteista blogi toisensa perään. :/ Samat tuotelähetykset kolahtelevat yhden sun toisenkin bloggaajan postiluukusta ja sitten lukijat altistetaan tuotteen X kuville ja arvosteluille joka paikassa. Itse pyrin välttämään ihan hurjan monessa blogissa esiintyneistä tuotteista kirjoittelua koska se on, no, tylsää. Mutta nyt tulee juttua jo useammassa blogissa näkyneistä puteleista, pahoitteluni ja toivottavasti jaksatte silti lukea. ^_^

Eli testissä siis itseruskettajia. Ymppäsin mukaan viime vuoden keväällä testaamani Rocherin ruskettajan niin saadaan vertailuun kolme eri tyyppistä tuotetta; suihke, vaahto ja voide. Neljäs tuote on kasvoille.

Olen kyllä joidenkin testikertojen jälkeen ollut oikea kävelevä itserusketuskatastrofi ranteiden ja käsivarsien kohdalta. Arvatkaa oliko nolo mennä töihin myymään itseruskettajia käsivarret läikillä? :D Vaikutin varmaan tosi ammattilaiselta.... Yhtä kämmenselkäfiaskoa jouduin peittelemään meikkivoiteellakin...! Kertokaa minulle, te itseruskettaja-maestrot, millä ihmeellä käsivarsien sisäpinnan ja etenkin ranteet & kämmenselät saa käsiteltyä niin että tulos on tasainen? Kun kädet on pakko pestä voiteen levityksen jälkeen, millä estää ranteiden ja kämmenselkien raidoittuminen?

LOVEA Itseruskettava suihke. Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa porukassa edustaa Lovea, jonka raaka-aineista 100% on luonnollisia. Olen ihmetellyt miksei monillakaan luonnonkosmetiikkafirmoilla ole valikoimassaan itseruskettajia, kun rusketuksen aikaansaava aine DHA:han on mitä luonnollisin aine eli sokeri  (sitä syntyy kasvi- ja eläinkunnassa sokeriaineenvaihdunnan välituotteena). "Normikosmetiikkaan" DHA:ta valmistetaan kuitenkin useimmiten synteettisesti.

Tuoksu: alkoholi on incissä ensimmäisenä, ja sen haistaa. Voimakkaahko tuoksu jossa voi aistia gardenian kun alkoholin ensipuraisu on haihtunut.

Tuntu: suihke jää ikävä kyllä iholla vähän tahmeaksi.

Tulos: tasainen, luonnollisen sävyinen rusketus kaikkialla muualla paitsi käsivarsissa, ja yhtenä testikertana suihkin ainetta piiikkaisen liian innokkaasti kainaloiden alueelle - tuloksena läikkä-deluxe.

LUMENE Natural Bronze Itseruskettava vaahto. Vaahtomaista "itsaria" (kiitos nauruista, Tanja) en ole ennen kokeillutkaan, ja kokemus osoittautui erittäin positiiviseksi.

Tuoksu: raikas, ei perinteisellä kookos/gardenia-linjalla. Tuoksussa ei erotu yhtään DHA = kaikin puolin miellyttävä.

Tuntu: vaahto on kermavaahtomaisen pehmeää ja liukasta, tuntuu mukavalta iholla, levittyy notkeasti ja imeytyy nopeasti. Kuivuu hetkessä!! Ei jätä minkäänlaista pintatuntua, siitä extrasuuret plussat.

Tulos: tasainen, kaunis ja luonnollinen rusketus - paitsi käsivarsien sisäpinnalla. Kollegatkin kehuivat tämän päivetyksen väriä.

YVES ROCHER Itseruskettava emulsio. Tätä kokeilin pari kertaa jo viime vuonna, sitten se jäi kaappiin koska itseruskettajat eivät vain ole mun juttu.

Tuoksu: tiraré eli gardenian kukka täälläkin - mutta Yvesin voiteessa läpi tunkee myös DHA:n tuttu makea tuoksu.

Tuntu: kosteuttava, nopeasti imeytyvä emulsio. Porukan kosteuttavin.

Tulos: suhteellisen tasainen ja luonnollinen tämäkin, tosin ei ehkä ihan yhtä tasainen kuin kilpasiskonsa. Käsivarret jäävät jälleen läikikkäiksi - tosin vika taitaa olla levittäjässä eikä tuotteissa.

LUMENE Natural Bronze Itseruskettava kasvovoide.

Tuoksu: raikas ja miellyttävä.

Tuntu: koostumus on kevyt ja geelivoidemainen, imeytyy nopeasti ja jättää ihon miellyttävän sileäksi. Riittää kosteuttamaan yksinään ei-kuivaa ihoani. Koostumus vaikuttaa jonkun verran epästabiililta, sillä melkein joka kerta kun tuubia puristaa tulee ensin ulos pelkkää vettä ja sitten vasta voidetta.

Tulos: mieto, luonnollinen päivetys, hyvin samaa luokkaa kuin säännöllisesti käyttämäni Yvesin kasvoruskettaja. Ei jätä rajoja, voi levittää huoletta varomatta sen kummemmin kulmakarvoja kuin hiusrajaakaan (ainakaan minulla ei rajoja ole jäänyt kertaakaan). Tykkäilen tästä kovasti, varmasti tulee käytettyä loppuun viimeistään sitten kun Yves-purkki on saatu tyhjäksi.

Tässä yhden testikierroksen jälkiä.... Läntti oli kuvanottohetkellä jo ehtinyt vaalentuakin, aluksi se oli vielä hirveämpi. Kun heräsin käsi tämän näköisenä, yritin hulluna kuoria ihoa ja liuottaa sitä öljyssä toivoen että sävy vähän tasoittuisi, mutta turha luulo.... Työkaveri vinkkasi että sitruuna vaalentaa ihoa, ja niinpä laitoin seuraavana yönä pahimman väriläiskän päälle laastarin jonka tyynyyn olin imeyttänyt sitruunamehua. (Saa nauraa...!) Kun aamulla repäisin laastarin, lähti väri kyllä teippikohdista, mutta ei tyynyn kohdalta.... Aaargh!!

Onneksi itserusketus irtoaa nopeasti ja viiden päivän kuluttua minun ei enää tarvinnut yrittää piilotella kättäni töissä. ^_^

Onko teillä jakaa jotain hauskoja "itserusketus gone horribly wrong" -juttuja? :)

P.S. Kropparuskettajista voiton vei kirkkaasti mousseversio eli Lumene! Ei minusta kuitenkaan koskaan tulisi itseruskettajan rutiinikäyttäjää (muualle kuin kasvoihin), sen takaa vähintään aamuisin ilmassa leijuva DHA:n lemu. Sillä vaikka "itsari" ei iholle levittäessä tuoksuisikaan DHA:lle, muodostuu haju kyllä yön aikana kun voide alkaa vaikuttaa iholla. Oli tuote sitten mikä hyvänsä - edes paksulla lompakolla ei voi ostaa täysin hajutonta itseruskettajaa.

* * *

P.P.S. Mikrobloggaus reaaliajassa: arvatkaa mitä juuri kolahti postiluukusta? No Lumenen BB-voide. Kuka yllättyi tästä tuoteuutuudesta? ^_^ Jaksaako kuluttaja vielä innostua BB-uutuuksista...? Jäämme mielenkiinnolla tarkkailemaan Lumenebeebeen vastaanottoa. Luuletteko että BB-buumin huiput on jo koettu vai voisiko Blemish Balmin kulta-aika olla Suomessa vielä edessäpäin..? Syksyllähän markkinoille on hivuttautumassa vielä ainakin Cliniquen BB, ja tuskin jää viimeiseksi.............

Vierailin viime viikolla mammalomailevan ystäväni Suvin luona. Pikku-prinssin tapaamisen lisäksi ohjelmassa oli meikkausta. Nyt piristettäisiin äippää pienellä makeoverilla!

Suvi kertoi ettei ollut meikannut neljään viikkoon. Mietin tekisinkö Suville perinteisen ns. kauneusmeikin vaiko jonkun hauskan väripläjäyksen. Mukaan otettu 120 sävyn Manly-paletti antoi ainakin valinnanvaraa. Kun Suvi sanoi että saan vapaat kädet, päädyin jälkimmäiseen.

...mutta pitikö kuitenkin mennä valitsemaan ne vihreät...! ^_^ Kirkkaissa vihreissä on kohdallani se "ongelma", että ne vetävät minua hullun lailla puoleensa vaikka eivät sovi juuri kenellekään. Eivät minullekaan, ja silti maalaan usein luomilleni juuri tämäntyyppisen yhdistelmän.

Suvi-parka. Ennenkuin meikki oli siistitty lopulliseen muotoonsa oli vihreää varissut ympäri naamaa ja Suvin ilme oli kaikkea muuta kuin piristynyt kun hän katsoi välillä peiliin. Vihreähän sai mamman ihan sairaan näköiseksi! :P

Noo, kun meikki oli lopulta valmis, totesimme yhdessä nauraen että mätsäsihän silmämeikki sentään pikku-prinssin pöksyihin...!

Suvin kasvoilla Lily Lolon pohja Barely Buff, poskilla Lily Lolon poskipuna Beach Babe ja huulilla Diorin huulikiilto Apricot Syrup.

Olen meikannut Suvi-kaunokaista aiemminkin, mm. hänen häihinsä viime vuonna. Alla muutama kuva meikeistä, joiden sävyt ovat todellakin enemmän Suvia itseään.

Suvin sävytys on sen verran neutraali että hänelle sopivat sekä vähän viileämmät (ylempi kuva) että lämpimämmät (alempi) meikkisävyt. Kunhan väreissä pysytellään maanläheisissä ruskeissa, kultaisessa, persikassa ja roosassa.

Diorin Earth Tones -paletin oliivinvihreä vielä menee...

Seuraavalla makeover-kerralla taidan pysytellä näissä turvallisen neutraaleissa valinnoissa. :)

Allekirjoittanut vieraili viime perjantaina elämässään ensimmäistä kertaa Hyvinkäällä. :)

Sain joku aika sitten yhteydenoton suomalaiselta Flow Kosmetiikalta (ääks, kielipoliisi minussa haluaisi vimmatusti laittaa tuohon väliviivan...! ^_^). Minulle tarjottiin kokeiltavaksi yrityksen tuotteita, mutta koska hukun jo valmiiksi testituotteisiin keksin itse paremman idean. Mitäpä jos tulisin tutustumaan Flow'n pieneen tehtaaseen Hyvinkäälle? Minua on aina kiinnostanut päästä seuraamaan kosmetiikan valmistusta ja tutustua kosmetiikan "tekniseen" puoleen. Flow'lta toivotettiin minut tervetulleeksi.

Flow'n myymälä Hyvinkään kauppakeskus Willassa.

(Ja jos joku fiksu siellä taas pyörittelee silmiään kun Karkkipäivä "alentuu" tällaiseen räikeään mainostukseen niinkuin Lustans-hoitolan yhteydessä, niin voin kertoa että tähän juttuun minulla meni matkoineen, lounaineen, kuvien käsittelyineen ja kirjoituksineen yhteensä 41,97 euroa ja 10 tuntia, ja sain palkkioksi nolla euroa,  roppakaupalla kiinnostavaa, ammattitaitoani kasvattavaa informaatiota ja ilon jakaa juttu teidän kanssanne. :))

Flow Kosmetiikka markkinoi itseään ennen nimellä Vihreä Kosmetiikka, ja se on suomalaista luonnonkosmetiikkaa. Flow ei ole ostanut merkille sertifikaattia, mutta kaikki raaka-aineet täyttävät eurooppalaiselta luomukosmetiikalta vaadittavat kriteerit.

Tuotantotilat sijaitsevat Hyvinkään Vanhalla Villatehtaalla. Yritys työllistää viisi henkeä.

Lustansin tavoin myös täällä raaka-ainepurnukat näyttävät kuuluvan enemmänkin keittiöön. :) Flow'n käyttämät raaka-aineet tulevat osittain Suomesta ja osittain eurooppalaisista luomutukuista silloin, kun vastaavaa luomutasoista raaka-ainetta ei ole mahdollista saada Suomesta. Esimerkiksi luomualkoholia ei saa Suomesta.

Yrityksen perustaja Riitta Jänkälä aloitti toiminnan saippuoiden valmistuksella vuonna 2004. Hän oli aiemmin toiminut kampaajana ja muissa kauneudenhoitoalan töissä ja innostui eteeristen öljyjen hoitavista vaikutuksista opiskeltuaan aromaterapeutiksi. Sitrionella-nimen alla hän valmisti hoitavia saippuoita, ja alkoi pikkuhiljaa tehdä myös voiteita ja salvoja. Vuonna 2007 yritys sai nimen Vihreä Kosmetiikka, ja brändinimi vaihtui Flow'ksi keväällä 2012.

Saippua on edelleen yrityksen ydintuotteita, ja viime vuonna Flow'n tehtaalla valmistui 40 000 palaa saippuaa.

Riitta ja laborantti Viivi tarkastelevat voiteen reseptiä. Tänään valmistuu hamppuvoidetta.

Kosmetiikan valmistus on tosiaankin kuin kokkaamista.... :)

Olisikohan meikäläisestäkin tällaiseksi valkotakiksi...? ^_^

Esimerkiksi saippua valmistuu näin:

Yrtit ja rasva-aineet (kuten kookosrasva) laitetaan kattilaan ja sekaan kaadetaan lipeä. Rasva sulatetaan alle 40 asteessa ja viimeisenä lisätään eteeriset öljyt (niiden hoitavat aineet katoaisivat kuumentaessa). Saippuaseos kaadetaan muotteihin ja annetaan jähmettyä vuorokausi. Sitten saippua leikataan paloiksi ja palat jätetään lepäämään 3-4 viikoksi. Sitten ne ovat valmiit pakattaviksi.

Flow työllistää myös Riitan tyttären Suvin sekä Suvin aviomiehen. Riitta vastaa itse edelleen kaikesta tuotekehittelystä ja kaikki reseptit ovat hänen käsialaansa.

Viivi näyttää miten hamppuvoide pakataan tuubeihin. Valmiin tuotteen puhtaus varmistetaan ottamalla tuotteesta paikan päällä bakteeriviljely. Flow'n henkilökunta valvoo itse koko tuotantoprosessin alusta loppuun.

Opin päivän aikana mm. sellaista, että kosmeettisen tuotteen allergiatestaus ei suinkaan ole pakollista. (Olin itse ollut siinä uskossa että se on lain mukaan pakko tehdä.)

. . .

Kierroksen päätteeksi minulta kysyttiin, enkö kuitenkin haluaisi joitain tuotteita mukaani kokeiltavaksi. Pyysin Suvia suosittelemaan kiinnostavimpia ja suosituimpia tuotteita. Flow Kosmetiikan kaikkein myydyin artikkeli on Hamppu-turve-shampoopala, joka sopii erilaisiin päänahan ongelmiin kuten kutinaan, hilseeseen ja ärtyneeseen päänahkaan. Minulla ei kuitenkaan ole tuollaisia hiuspohjan ongelmia, joten Suvi suositteli minulle kuivien ja normaalien hiusten Kehäkukka-shampoopalaa ja vaaleita hiuksia kirkastavaa Blondi-shampoopalaa.

Shampoopalojen matkaan Suvi laittoi minulle myös Nokkos-hiushuuhtelun. Tästä kokeilusta tuleekin jännää, sillä olen vielä aivan "shampoopalaneitsyt". Asia on ollut sarjassamme "Haluan joskus kokeilla, mutta kun shampoovarastot........" ^_^

.

Tehtaanmyymälä.

Lopulta mukaani lähti sitten tällainen satsi tuotteita; Hamppu-hoitovoide, Savi & Yrtti -kasvosaippua, Kehäkukka- ja Blondi -shampoopalat, meikinpuhdistusöljy, Mustikkavoide, Kehäkukka-hiustehoitoaine, Nokkos-hiushuuhtelu, Laventeli-Shea-vartalovoi, Ruusu-kasvovesi sekä mineraalimeikkipuuteri (Flow valmistaa sellaisiakin!).

Näistä tulee arvioita myöhemmin kesän tai alkusyksyn aikana kun ehdin testailemaan niitä kunnolla. (Apua, siis meitsin elämä voisi tosiaan olla yhtä uusien tuotteiden testausta... ^_^) Etenkin shampoopalakokeilu on hyvä ajoittaa lomaan jolloin ei ole niin väliä miltä hiukset näyttävät - hiuksilla menee nimittäin jonkun aikaa tottua saippuapesuun ja ne saattavat aluksi näyttää hyvinkin lähmäisiltä.

Mutta tällaista juttua tälle sunnuntaille! Toivottavasti vierailu kosmetiikkatehtaalla oli teistä yhtä kiinnostava kuin minusta. :)

Jos minulla olisi useampi rinnakkaiselämä, pitäisin varmasti useampaa blogia. Kosmetiikka ei suinkaan ole ainoa suuri intressini, vaikkakin ehkä nykyisellään kaikkein selvästi erottuvin.

Jos minulla siis olisi useampi elämä, pitäisin blogia myös seuraavista aiheista:

.

1. TEE

Olen ollut teefriikki lapsesta pitäen. Yhteen aikaan teemukin saattoi luulla kasvaneen kiinni käteeni. Rakastan maustettua teetä ja juon sen aina maidon kanssa. Yellow Label on pahin kirosana mitä tiedän teen maailmassa. Valintani on musta maustettu tee, vihreää juon vain harvoin.

Tee edustaa minulle leppoisaa, rentouttavaa oleskelua ja villasukkafiilistä. Teemuki kädessä on aina jotenkin turvallinen olo, tee lämmittää ja rauhoittaa.

Yksi lempimuistoistani on ihastuttava "piilo"teehuone Prahassa, jonka vain paikalliset tuntevat. Ulkona ei ole mitään kylttiä, ja sisään päästäkseen pitää soittaa ovikelloa. Oven takaa paljastuu tyynyillä ja samettiverhoilla sisustettu, kynttilöin valaistu neljän huoneen muodostama teesalonki. Listalla on yli sata teelaatua. En koskaan unohda ensimmäistä vierailuani ja sitä salaperäistä tunnelmaa hämärän, suitsukkeelta tuoksuvan huoneen nurkassa. Nautin punaista teetä ja kanelirieskaa.

.

2. MATKAILU

Matkailu on yksi tärkeimpiä kultareunuksia elämässäni. En ole tainnut aiemmin blogissa tästä mainitakaan, mutta olen alunperin kouluttautunut matkailualalle. Siitä olisi voinut tulla minulle pitkä ja antoisa ura.

Harva asia voittaa sen tunteen kun katsot junan tai auton ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Maailma on aivan ihana paikka ja täällä on niin paljon kauneutta... Sitä katsoessa alkaa välillä ihan koskea sydämeen. Juuri muutama viikko sitten katsoin junasta suomalaista maalaismaisemaa ja tulin tosi liikuttuneeksi.

Rakkaimpia matkamuistojani ovat hulvaton bailuyö Mykonoksella pelkässä uimapuvussa (olin tullut saarelle vain päiväretkelle mutta en myrskyn takia päässyt palaamaan kotisaarelleni), palaneiden telttojen siluetit auringonnousussa Roskilde-festivaalin viimeisenä aamuna, öinen kävely rakkaan kanssa brasilialaisella rannalla ja bagel-brunssi Wrestlemania-starojen kanssa Seattlessa. Kaikkea sitä on koettu... :)

.

3. MY LITTLE PONYT

Ei liene rakkaampaa asiaa Sannille kuin nämä pienet, pastellinsävyiset otukset. Vaikea edes pukea sanoiksi miten paljon ponit merkitsevät minulle. Jos minulla tosiaan olisi useampi elämä, voisin omistaa yhden pelkästään My Little Ponyjen G1-historian tutkimukselle. Haluaisin tavata Hasbron My Little Pony -tiimin ja tietää kaiken ponien suunnittelusta.... Miksi G1:set lopetettiin? Mikä oli kautta aikain suosituin ponimuotti? Miksi G3-lapsia ei koskaan myyty Suomessa? Kuinka monta eri ponia on valmistettu kaiken kaikkiaan....?

Haluaisin, että olisi olemassa My Little Pony -museo jossa esiteltäisiin ponien kehitys 80-luvulta tähän päivään. Siellä olisi esillä ulkomailla valmistettuja erikoisponeja, kaikki poneille luodut talot ja leikkiympäristöt, eri versiot yhdestä ja samasta ponista..... :) Ahh, kuka perustaisi sellaisen museon...?

.

4. TUMMA SUKLAA

Tumman suklaan ja minun tarina on nuori - "löysin" tumman suklaan vasta muutama vuosi sitten. Olin kotona ja minulle iski hirveä makeanhimo. Kotoa ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta makeaa kuin pala leivonnasta ylijäänyttä taloussuklaata. Epätoivoissani söin sitten sen, ja yhtäkkiä jokin kolahti. Kun pala suli suussani, tunsin yhtäkkiä maun ihan eri lailla kuin aiemmin. Tunsin kaakaon maun. Maitosuklaahan maistuu lähinnä sokerille.

Aloin ostaa kotiin Fazerin Dark Thin -levyjä makeannälän varalle. Kun pikkuhiljaa totuin kaakaon makuun, huomasin että maitosuklaa on aivan liian makeaa eikä se enää tänä päivänä edes maistu mielestäni suklaalle. Nykyään en söisi enää taloussuklaatakaan, sillä kaikki alle 70-prosenttiset ovat liian makeita. Suosikkini on Lidlin J.D. Gross 70-prosenttinen Ecuador ja Marabou Premium 86%. Madeiralta löysin myös aivan järkyttävän hyvää sokeritonta tummaa suklaata jota ostin kotiin monta levyä. Makean kulutukseni on kuitenkin sen verran vähäistä että yksi levy kestää monta kuukautta. Kerralla nautin yleensä 1-2 palaa, ja mielellään kahvin tai punaviinin kanssa.

.

5. SHELLY TAMBON PÄIVÄN ASU

Hahaa, tämä on varmasti hulluin blogin aihe, mutta Villiä Pohjolaa katsoessa riemastun aina Shelly-hahmon hellyttävän mauttomista vaateparsista ja tekisi kovasti mieli jakaa kokemukset muiden kanssa.

Shellyn Päivän Asu -blogissa esiteltäisiin joka päivä Shellyn stailaus yhdestä Villin Pohjolan jaksoista. Vaatteet ovat niin höpsöjä että niistä tulee hyvälle mielelle. En löytänyt netistä parhaita mahdollisia otoksia kuvastamaan Shellyn vaatteiden luonnetta, mutta Villiä Pohjolaa seuranneet ysärinuoret tietävät varmasti mitä tarkoitan. Ihastuttava Miss Luoteisväylä, Shelly Tambo, saattaa tehdä entranssin papukaijakuvioiduissa samettipöksyissä yhdistettynä pilkulliseen, korallin, vihreän ja keltaisen väriseen paitapuseroon. Jalassa tietysti vielä mokkahapsubuutsit. Shellyn stailaajilla on ollut niiiin hauskaa. ^_^

* * *

Loppuun heitän kysymyksen teille päin. Millaisia blogeja te luette? Seuraako joku pelkkiä muoti- & kauneusblogeja? Onko joku koukussa ruokablogeihin? Tai löytyykö lukulistalta läjä käsityöblogeja? Tunnustaako joku seuraavansa mieluiten perheellisen bloggaajan arkea? Tai lukeeko joku jotain aivan omintakeista blogia aiheesta joka ei tulisi perusjampalle mieleenkään...? Montaako blogia seuraatte ylipäänsä aktiivisesti?

Axe-mies teki paluun kylppäriini.

Kyseessä on oma mieheni. Hän ostaa Axea. Kerta toisensa jälkeen.

Mikä tästä tekee niin erikoista on se, että mieheni on kaikkien muiden tuoksutuotteiden suhteen järjetön snobi eikä esimerkiksi koskaan voisi käyttää Bossia "koska sitähän on kaikilla ja se on ihan halpistuoksu." Kun vuosi sitten ostin hänelle lahjaksi Armanin tuoksun, sai sekin tuomion, "Tämähän on ihan sellaista amis-kamaa." (Itse pidän Armania lähempänä luksusbrändiä...)

Ja silti - - Axen suihkugeeli. Voisi melkein todeta että WTF?

Axea ei näkynyt meillä itse asiassa pitkään aikaan. Mies käytti lahjaksi saamiaan Biothermin tuotteita ja tuoksupakkauksissa tulleita Guccin ja Armanin suihkugeelejä. Olin jo hetkellisesti siinä käsityksessä, että Axea ei meillä enää harrasteta.

Wrong.

Joku aika sitten kylpyhuoneeseen oli ilmestynyt kaksi tuttua, mustaa putelia.

"No kun suihkugeeli loppui", kuului totinen selitys kun kysyin miksi Axet olivat palanneet.

Kysyin mieheltä oliko hän kenties missannut saunamme lauteilla asustavat kosmetiikkaröykkiöt joiden runsasta suihkugeelisisältöä voisi erittäin mielellään kuluttaa pois, ja mies vain kohautti harteitaan. Halusin tietää, oliko hänelle vastenmielistä käyttää jonkun muun kuin miehen tuoksuista suihkutuotetta. Ei vastausta siihenkään.

Ymmärrän, ettei miesten kai kuulukaan kyetä analysoimaan suihkugeelikäyttäytymistään.

Minua alkoi kuitenkin kiinnostaa tämä Axe-ilmiö. Axehan on (ainakin Unileverin mukaan) maailman ykkönen miesten hygieniatuotteissa. Jokin siinä vain vetoaa, ja äijät opiskelijakundista pukumieheen pesevät itseään halvan makean tuoksuisilla suihkuvaahdoilla. Tai hierovat tuoksua kainaloonsa. Nythän Axe on laajentanut valikoimansa hiustenmuotoiluunkin.

Mikä saa muuten niin merkkitietoisen miehen tarttumaan Axeen kaupan hyllyllä? Tai miehen ylipäänsä? Onko Axe "tuttu ja turvallinen"? Onko se seksikäs? (Taivas varjele..!) Peseekö se puhtaammaksi kuin muut suihkugeelit?

Vai riittääkö syyksi vain se, että se on "miehen tuoksuinen"...? Minua nimittäin alkoi kiinnostaa kovasti myös se, miksi miehet (tai ainakin minun mieheni) mielellään valitsevat "miehekkääksi" parfymoidun suihkusaippuan. Emmehän me naisetkaan yleensä valitse naisten hajuvesillä parfymoituja suihkutuotteita. Eivätkö raikkaat kukat ja hedelmät ole sukupuolineutraaleja...? Entäpä perus-Niveat tai Dovet jotka tuoksuvat lähinnä puhtaalta...? Minun mieheni ei ilmeisesti ikinä valitsisi sellaistakaan suihkugeeliä.

Miten on teidän miestenne laita? Millä teidän äijänne peseytyvät? Lainaavatko he ihan suvereenisti teidän herkullisia hunaja-aprikoosi- ja tiaré-orkidea-suihkugeelejänne vai pysyvät tiukasti MIEStuotteissa? Vai onko teidän taloudessanne yhteiset, neutraalit suihkutuotteet? Asia kiinnostaa minua sen verran että tein siitä sivupalkkiin kyselynkin.

Ja mitä siihen Axe-efektiin tulee..... täytyy myöntää, että kyllä mä itse asiassa ihan tykkään siitä miltä mies tuoksuu Axe-suihkun jälkeen. Ja myönnän pitäväni niitä mainoksiakin ihan hauskoina, vaikka ovatkin järjettömän seksistisiä.

En vain taida koskaan tulla ymmärtämään, miksi Boss Eau de Toilette on "supernolo", ja Axe-suihkugeeli ihan ok. Nämä on kai asioita joita vain miehet ymmärtävät.

Tänään ajattelin kertoa päivittäisestä kasvojenhoitorutiinistani.

Kuvassa päivittäin käyttämäni putelit. Päivittäiseen ihonhoitoon käytän 10 tuotetta. Kuvasta jäi puuttumaan se tuote mitä minulla kuluu kaikkein eniten, eli silmämeikinpoistoaine.

AAMU

Aamulla puhdistan kasvoista mahdollisen hien ja yön aikana ihon pintaan nousseen ihotalin kasvovedellä. Nyt käytössä hiljattain esittelemäni Weledan Villiruusukasvovesi.

Seerumia olen alkanut käyttää säännöllisesti vasta viimeisen vuoden aikana. Tällä hetkellä laitan aamuisin Yves Rocherin Culture Bio -seerumia, josta en tosin niin hurjasti pidä. Etsinnässä on joku mieluisempi kosteusseerumi päivävoiteen alle.

Päivävoiteita minulla on neljää erilaista joita vaihtelen kausittain. Tällä hetkellä käytössä on pienen tauon jälkeen Oliv'in antioksidanttivoide. Oliv'in tuotteethan ovat muuten uudistuneet, ja kävin testaamassa Ruohonjuuressa uuden antioksidanttivoiteen koostumuksen. (Harmillisesti voide on nyt pakattu pumppupullon sijaan kannelliseen purkkiin, mikä on säilyvyyden kannalta huono muutos.) Koostumus tuntui ihan samalta kuin vanhakin, vaikka tuotteen kuvaus on vaihtunut (ennen kaikille ihotyypeille, nyt "for dry skin").

Silmänympärysvoiteena olen käyttänyt viimeisen vuoden ajan Laveran My Age -voidetta. Se kestänee minulla vielä ainakin tämän vuoden loppuun. ^_^

ILTA

Iltarutiiniin kuuluu seitsemän tuotetta. Kuvasta puuttuu siis unohtamani silmämeikinpoistoaine.

Pesen kasvoista meikin ja lian yhdellä tuotteella, en harrasta kaksoispuhdistusta. Tosin saatan välillä suorittaa pesun kahdesti varmistaakseni kaiken meikin irtoamisen. :) Suosin vaahtoavia, veden kanssa käytettäviä tuotteita ja tällä hetkellä on käytössä viimeisiään vetelevä Sanctumin puhdistusvaahto. Silmämeikin puhdistan aina erillisellä tuotteella, suosikkini on Natural Coden edesmennyt geelimäinen putsari joita minulla on vielä jemmassa monta kappaletta.

Viimeistelen puhdistuksen kasvovedellä, jolla varmistan että kasvot ovat varmasti puhtaat. En siis sinänsä ajattele kasvoveden vaikuttavan ihon pH:hon tai mitään sellaista. Jos kasvovedellä kostutettuun vanulappuun jää likaa, puhdistan kasvot uudestaan. Ihon puhtaus on aina ollut minulle supertärkeää, en todellakaan koskaan ole mennyt nukkumaan meikit naamassa. Ei vaikka olisi millaiset promillet! ^_^

Illalla käytössä sama silmänympärysvoide kuin aamullakin, eli Laveran My Age.

Yövoiteena käytän Sanctumin Moisture Replenish -voidetta. Huulten ympärille levitän Lumenen Time Freeze -huulihoitoa, joka ei varmaankaan oikeasti tee iholleni yhtään mitään ja on ihan turha tuote, mutta käytän sitä kun sain sen joskus aikoinaan koulutuksesta. Minullahan on tosi "kärsinyt" huultenympärysiho joka näyttää about 10 vuotta vanhemmalta kuin muu kasvojeni iho. :(

Iltarutiinin viimeistelee Bare Mineralsin hoitava yöpuuteri, jota levitän nenään, leukaan ja poskille niihin kohtiin joissa on näkyvimmät ihohuokoset. Samoin taputtelen yöpuuteria mahdollisten näppyjen päälle. Yöpuuteri supistaa ihohuokosia ja kuivattaa epäpuhtauksia. Jos jonain iltana unohdan laittaa tätä, on ero aamulla yleensä selvä kun ihohuokoset ammottavat avonaisina.

Muutamana iltana viikossa laitan Sanctum-voiteen sijasta itseruskettavaa, ja käytössä on ollut Yves Rocherin Summer Glow Moisturizer joka päivettää vain hyvin kevyesti - lähes huomaamattomasti. En pidä selvästi näkyvästä "tekorusketuksesta".

Olen muuten viimeisen kuukauden aikana testaillut muutamia uusia itseruskettajia kropalle ja siitä on tulossa piakkoin raporttia. Voin kertoa että ei minusta kyllä tulisi koskaan itseruskettajien rutiinikäyttäjää...... :)

. . .

Montaako tuotetta te käytätte kasvoillenne päivittäin? Mitä kuuluu teidän ihonhoitorutiiniinne?

Mitä kuorintaan ja naamioihin tulee, kuorin kasvot n. kerran kahdessa viikossa. Naamioita en käytä juuri koskaan. Ehkä pari kertaa vuodessa jotain syväpuhdistavaa. Vain koska se jähmettyvän saven tunne kasvoilla on kiva...! ^_^

Esittelyssä perussiveltimet kasvoille. Mukana myös demovideo meikkivoiteen levityksestä kahdella erilaisella siveltimellä.

Mielestäni perusmeikkaaja pärjää loistavasti tällä neliköllä:

1. Poskipunasivellin (valitse kasvojesi koon ja muodon mukaan, tarjolla on isompia, pienempiä, viistottuja, pyöreäksi leikattuja, lyhytvartisia jne.)

2. Meikkivoidesivellin (jos käytät nestemäistä meikkivoidetta). Meikkivoidesivellin on synteettinen ja napakka. Säästät hurjasti meikkivoidettasi kun vaihdat sienen siveltimeen.

3. Puuterisivellin irtopuuterin levitykseen. Valitse iso, pehmeä ja löysähkö sivellinen. (Omani on Cliniquen jota voin suositella mitä lämpimimmin...!)

4. Aurinkopuuterisivellin. Valitse iso, tuuhea ja vähän tiheämpi sivellin kuin puuteriin, tosin toki aurinkopuuteriin voi myös käyttää ihan samanlaista sivellintä kuin irtopuuteriin.

Saattaa tuntua turhalta hankkia jokaiselle puuterimaiselle tuotteelle erikseen oma sivellin, mutta käytännössä yhden ja saman siveltimen käyttö kaikkiin tarkoituksiin ei oikein toimi kun tuotteissa on eri sävyt. Irtopuuterin laitto poskipunasiveltimellä voi tuoda aika värikkään tuloksen... ^_^ Voit tietysti myös pikapuhdistaa siveltimesi jokaisen käytön jälkeen alkoholipitoisella, nopeasti kuivuvalla puhdistussuihkeella jolloin samaa sivellintä voi näpsästi käyttää eri sävyisiin tuotteisiin, mutta se kuluttaa siveltimiäsi aika lailla.

Omaan perussivellinsettiini kuuluu vielä kabuki ja minikabuki joka hoitaa hohtopuuterisiveltimen virkaa. Jos siis käytät mineraalimeikkipohjaa ja kuultotuotteita, on nämä kaksi tuotetta syytä vielä lisätä sivellinkokoelmaan.

Hohto/kuultotuotteiden levitykseen voi käyttää oikeastaan ihan minkälaista sivellintä tahansa, makuja on monia. Jos tykkäät levittää hohdetta koko kasvoille, kannattaa se luonnollisestikin tehdä isolla siveltimellä, jos taas sipaiset hohdetta vain poskipäille sopii tarkoitukseen vaikkapa iso luomivärin häivytyssivellin, ns. "fan brush" tai sitten minun tyyliini minikabuki. Mitä tiheämpi sivellin, sitä voimakkaampi jälki.

Fan brushilla saa hyvin läpikuultavaa, kevyttä jälkeä. (Auttakaa - mikä tuon siveltimen nimi on suomeksi..? Jahas - ilmeisesti viuhkasivellin :))

Ja sitten vähän meikkivoiteen levitystä.

[vimeo 43520638 w=490 h=368]

Itse käytän tuota videolla näkyvää skunkkisivellintä paljon myös aurinkopuuterin levitykseen.

Aiemmin esittelin videolla miten levitän mineraalimeikkipohjan kabukilla. Samassa videossa teen myös koko meikkipohjan aurinkopuuterista poskipunaan ja hohdepuuteriin.

Kuinka moni teistä käyttää mieluummin sivellintä kuin sientä meikkivoiteen laitossa?

Satunnaisesti päivittyvässä Kuukauden idoli -sarjassa juhlitaan tänään.... maidonvaahdotinta!

Kyllä. Kesäkuun idolina komeilee OBH Nordican Café Crema -vaahdotin.

Älkää nyt kultaset luulko että olen saanut tämän vempeleen blogin kautta ja yritän nyt keksiä mukanokkelaa tapaa esitellä se, ehei. :) (Maidonvaahdotin kosmetiikkablogissa saattaisi haiskahtaa juurikin sellaiselta jutulta....) Tämä vekotin on asustellut miehen ja minun keittiön kaapissa jo ties kuinka monta vuotta ilman että kumpikaan meistä edes muisti sen olemassaoloa. Saatu joskus lahjaksi, unohtunut yläkaappiin kynttilöiden, kakunalusten sun muiden sekaan.

Kun viime syksynä hurahdin lattekahviin, taikoi Mr. Karkkipäivä eräänä aamuna Café Crema -maidonvaahdottimen kaapista. Huraa! Turhaakin turhemmalta vaikuttava vehje, jota emme koskaan kuvitelleet tarvitsevamme, päätyi siltä istumalta päivittäiseen käyttöön. Olen ihan koukussa siihen. :)

.

Ei enää aamua ilman Café Creman tuttua surinaa kahvikupissa.

Oman latteni nautin soijamaidolla. Se vaahtoaakin paremmin kuin tavallinen maito.

Kuinka monen muun kotoa löytyy tällaisia turhia, mutta toisaalta ah niin tarpeellisia vekottimia? :)

Laitoin meikkisiveltimeni järjestykseen ja ostin niille uuden "telineen". Samaan pikkuhyllyyn saan myös kasattua eniten käyttämiäni meikkituotteita niin että ne ovat koko ajan käteni ulottuvilla.

Teline on Akateemisesta kirjakaupasta ja oikeasti tarkoitettu kynien ja toimistotarvikkeiden säilytykseen. Sopii vallan hyvin meikkitilpehöörillekin! :)

Siveltimet on järjestetty niin, että vasemman puolen lokeroissa ovat eniten käyttämäni ja oikealla puolella harvemmin käyttämäni siveltimet.

Takimmaiset lokerot olivat kuitenkin makuuni vähän liian syvät siveltimille (haluan että siveltimet ovat juuri oikealla korkeudella :P), joten laitoin pohjalle muovirakeita. Rakeiden ansiosta siveltimet pysyvät nyt myös jämäkästi pystyssä.

Rakeet olivat juuri sopivan kokoisia niin etteivät ne pursua telineen raoista. Olin aikeissa ostaa rakeita Tiimarista tai jostain muusta askartelukaupasta, mutta pomoni dumppasikin minulle kilon säkin roskiin meneviä rakeita kun mainitsin suunnitelmistani. :)

Meikkinurkkaus nyt. Pöytä näytti blogikuvissa ennenkin siistiltä, mutta joudun tunnustamaan että olin "hieman" siistinyt sieltä liikoja purkkeja ja meikkikoreja ennen kuvien ottoa.... Oikeasti siveltimiä asusti pöydällä yhteensä varmaan neljässä eri purkissa ja samoin rajauskynille oli oma loota.

Korvasin pöydän reunalla ennen majailleet valkoiset korit Palaset-sarjan läpinäkyvällä pikkulaatikostolla. Valkoinen olisi ollut siistimmän näköinen, mutta halusin läpinäkyvän helpottamaan meikkituotteiden löytämistä laatikoista.

Mineraalijauhelautanenkin mahtuu kätevästi piiloon Palaset-laatikkoon. Yritän opetella pitämään meikkitavarat pois pöydältä, olen luonteeltani sellainen että jätän helposti tavaroita ajelehtimaan pinnoille ja se on ärsyttävää. :) Laatikoston kakkososasto on varattu huulipunille, joita minulle on viime vuoden aikana kertynyt hämmentävän paljon lisää.

Ennen kaikki huulipunani mahtuivat pöydän vetolaatikkoon kahteen pieneen muovirasiaan.

Sesonkituotteiden purkki.

Miltäs näyttää? Eikö ole kiva säilytysratkaisu? :) Telinekin oli tosi halpa, en muista tarkkaa hintaa mutta alle 15 euroa.