Miksi blogeja koskee tuotesijoittelun ja mainonnan saralla eri säännöt kuin aikakauslehtiä?
Se on asia, joka on ihmetyttänyt ja häirinnyt minua siitä saakka kun aloin bloggaajana vastaanottaa tuotelähetyksiä eri firmoilta.
Olen halunnut kirjoittaa asiasta jo pitkään, mutta kun luin eilen Ylen Uutisista Sanna Ukkolan loistavan jutun ”Viiden Tähden Toimittajat” (kiitos lukijoilleni linkkauksesta!), päätin vihdoin pukea ajatukseni postaukseksi.
Blogosfäärissä vallitsevat kaikille tutut säännöt siitä, että kirjoittaessa promootiotarkoituksessa vastaanotetusta tuotteesta on tekstissä aina käytävä ilmi tuotteen alkuperä.
Jos bloggaaja erehtyy unohtamaan maininnan tuotteen alkuperästä, on tarkkaavainen lukija heti heristämässä sormeaan ja muistuttamassa että bloggaaja harjoittaa PIILOMAINONTAA. Ja lukijahan on oikeassa. Lukijoiden on aina pystyttävä erottamaan milloin blogissa esiintyvä tuote on promootiotarkoituksessa bloggaajalle lähetetty.
Miksi sitten aikakauslehtiä eivät sido nämä samat säännöt?
Eikö säännön pitäisi päteä oli media mikä hyvänsä?
Kun blogien ja PR-firmojen yhteistyö oli joitakin vuosia sitten vasta lapsen kengissä, ei osa bloggaajista aina vaivautunut mainitsemaan miten tuote oli heidän haltuunsa päätynyt. Lukijatkaan eivät olleet niin valppaita suhteellisen harvoin blogeissa näkyvien ilmaistuotteiden suhteen.
Sitten blogien tuotesijoittelusta alkoi nousta puheenaihe. Yhä useammat lukijat alkoivat jättää paheksuvia kommentteja ilmaistuotteiden alkuperästä vaikenevien bloggaajien kommenttibokseihin. Lukijat olivat oikeutetusti närkästyneitä siitä, ettei heille annettu läpinäkyvyyttä tuotearvosteluiden / ”iiik tää huulipuna on niin parasta!!!” -postausten taustatekijöihin.
Kommentteja lukiessani huomasin miettiväni, lähettävätkö lukijat myös aikakauslehdille samanlaista palautetta…? Miksi bloggaajan harjoittama piilomainonta ärsyttää ja tuntuu väärältä, mutta naistenlehdessä se on ihan ok?
Vai eivätkö aikakauslehtien lukijat ole ymmärtäneet, mistä valtaosa juttujen tuotteista on peräisin..?
”Vuoden Parhaat Tuotteet”, ”Toimittajien suosikit”, ”Kesän Must-meikit”. Suosittuja, säännöllisin väliajoin lehdissä toistuvia juttuja. Vaan eivät ne purnukat mitään toimittajien kotikaappien suosikkeja ole. Artikkelit koostetaan hyvin pitkälti PR-firmojen ja maahantuojien toimitukseen lähettämistä tuotteista. Aivan niin. Niistä samoista mitä bloggaajatkin vastaanottavat.
Ja suosikkinaistenlehtesi artikkelin lopussa ei takulla lue, P.S. ”Toimittaja se-ja-se ei ostanut Weledan Skin Food –voidetta itse vaan se päätyi hänen suosikikseen koska firma X ja Y lähetti sen meille.”
Niinikään tavalliselle kuluttajalle lienee suhteellisen epäselvää lehden suurten mainostajien ja toimituksellisen sisällön välinen yhteys. Kuinka usein luette naistenlehdistä kritiikillisiä tuotearvosteluja? Siihen on selvä syy miksi ette lue. Eivät lehdet millään tilausmaksuilla elä vaan mainostuloilla. Ja kukas nyt ruokkivaa kättä purisi….
Bloggaaja on lakia rikkova pahis jos kirjoittaa promokassin sisällöstä ikiaikaisina suosikkituotteinaan, mutta aikakauslehden toimittaja ei.
Miksi?
.
Paluu arkeen, maanantai 17. joulukuuta.
Bloggaajan arkea; kotona odotti kasa matkan aikana tulleita kosmetiikkalähetyksiä eri firmoilta.... Päivä alkoi niiden availulla ja sisältöön tutustumisella.
Kahdeksan jälkeen lähdin kuntosalille - tätä oli odotettu...! Treenitauko oli yksi jatkuvasti matkalla harmittaneita asioita. Salin vaaka vahvisti reissussa kertyneet kilot; paino oli noussut 2,4 kg. Bon appetit!
Puntin jälkeen kirjoitin kotona loput joulukortit ja lämmitin lounaaksi eilen valmistamaani Buffalomozzarella-vhh-pizzaa. (Italiassa opin että Buffalomozzarella on todellakin jotain iiiihan eri kamaa kuin tavallinen mozzarella-juusto, nammm!)
Seuraavaksi meikkasin, ja sain aikaan teille pienen maskara-arvostelunkin! :)
Juuri ennen reissuun lähtöä sain Biodellyltä kokeiltavaksi Lily Lolon uuden Lash Alert -maskaran, ja ehdin käyttää sitä pari kertaa. Totuuden nimissä kohtasin nyt ensimmäisen Lily Lolon tuotteen, josta en niin pidä.
Plussat:
+ luonnonmukainen tuote (99,8%)
+ tämä todellakin kerrostuu kunnolla toisin kuin valtaosa luonnonkosmetiikan ripsareista, ja ripsiin saa näkyvästi volyymia
Miinukset:
- Volyymia tulee joo, mutta valitettavasti myös paakkuja. Lash Alert paakkuaa minulla todella pahasti ja tuloksena on paksut, mutta klimpittyneet ripset. Luin jonkun toisenkin kommentoineen samaa Biodellyn sivuilla.
Jos malttaa jättää ripsaroinnin pariin vetoon niin tulos on ok, ja muutamallakin vedolla selvästi näyttävämpi kuin vaikka Laveran ripsareilla, mutta useimmat meistä tunnetusti haluavat laittaa maskaraa ihan kunnolla.
Lash Alert -ripset.
.
Meikin jälkeen kaupungille! Jonotin pienen ikuisuuden postissa saadakseni joulutervehdykset vielä toisen luokan postimaksulla, ja seuraavaksi Lidliin jonka maitotuoteosasto on ehdoton suosikkini. Ostan aina kaikki rahkat, kermat, jogurtit, raejuustot ja kermaviilit Lidlistä. Halpaa ja hyvää!! :)
Skippasin suunnitelmani käydä entisellä työpaikallani tervehtimässä tyttösiä ja suuntasin takaisin kotiin paketoimaan lahjoja. (Ja huomenna olen joka tapauksessa taas töissä - olen kiireapuna lauantaihin saakka! :) Tulkaahan tutut lukijat morjestamaan jos on vaikka lahjapulmia...! ^_^)
Kotona lahjojen paketointia sai säestää Michael Bublé, ja kun vatsa alkoi kurnia, pyöräytin lemppariruokani tonnikalapullat. Oli ollut näitäkin ikävä..! :P
.
Olen hämmästyttävän hidas paketoimaan (tai oikeastaan missä tahansa...), eikä lahjarumba ole ohi vielä tälläkään hetkellä. No ihmekös tuo toisaalta kun lähdin blogia päivittämään... ^_^
Kello on nyt 23.19 mutta minulla on vielä edessä piparkakkutaikinan teko. Että voi sitten aamulla leipoa..!
Ja yksi ajankohtainen kosmetiikkajuttukin oikein rimpuilee sisälläni päästäkseen ruudulle, mutta jos nyt yrittäisin saada nuo paketit ja piparit edes ensin valmiiksi... :D
15.12. 2012 Suomi <3
Väsynyt mutta onnellinen.
Ei muuta sanottavaa tänään. :)
Another crappy trip makeover. ^_^
Jostain syystä halusin meikata vielä Sheilankin, vaikka minulla ei ole täällä San Franissa mukana edes siveltimiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää häivyttää voimakaspigmenttistä luomiväriä ilman kunnon työkaluja tajuaa, miten tärkeitä (hyvät) siveltimet meikkauksessa ovat. Edelleen olen aivan häkeltynyt niiden meikkitaiteilijoiden lahjakkuudesta, jotka veistävät meikit paikoilleen pelkillä sormillaan.....
Sheila ennen ja jälkeen. Kasvomeikki jäi lähestulkoon olemattomaksi, sillä Sheila ei itse käytä mitään meikkipohjaa eikä minulla luonnollisestikaan ole mukana hänen ihonsävyynsä sopivaa meikkituotetta. Niinpä päädyin vain tasoittamaan laajenneita ihohuokosia Elizabeth Ardenin Eye Lid Primerilla (sisältää silikonia joten sopii hätätapauksessa koostumuksensa puolesta myös huokosten piilotukseen) ja sipaisin päälle erittäin kevyesti Lily Lolon mineraalipohjaa viemään kiiltoa. Tummat silmänaluset piiloon Estee Lauderin Double Wear -peiteaineella ja poskille aavistus Jemma Kiddin Guava-poskipunaa.
Luomilla reissusta ostamani L'orealin Mystic's Gaze. Käytin sinisiä ja violettia sävyä.
.
Tummansinistä ulkonurkkaan, kirkkaansinistä liikkuvan luomen keskelle "alalaitaan" ja violettia liikkuvan luomen keskiosaan sinisten sävyjen päälle. Sisänurkkaan ja kulmaluulle laitoin vaaleampia sävyjä Inglotilta ja Cover Girlin paletista. Livenä meikki oli violetti, kuvissa se näyttää kirkkaansiniseltä.
.
Maailman kömpelöin kuvamanipulaatio! :D Sheilalla on tosi lyhyet ja huomaamattomat ripset, ja meikkiin olisi sopinut erinomaisesti irtoripsinauhat. No, niiden puutteessa piirsin Sheilalle ripsiä kuvankäsittelyssä..... :P Ero on aikamoinen, kyllä vain ripsillä on paljon merkitystä meikin kokonaisvaikutelmassa....
* * *
Tämä saattoi nyt olla viimeinen On The Road -postaukseni... Haikein mielin jätän matkablogin taakseni, mutta odotan myös innolla kosmetiikkamaailman pariin paluuta.
Kiitos kun olette seuranneet taivalta mukanani ja pitäneet seuraa niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
"Nähdään" Suomen puolella! :)
Täällä San Franciscossa tunnelmat eivät ole niin jouluiset kuin New Yorkissa, ja talvitakkeihin kääriytyneiden ihmisten sijaan kaduilla liikutaan T-paidoissa ja puistoista voi bongata paidattomia nuorukaisia nauttimassa auringosta. Tämän pinttyneen auringonpalvojan mieli on nyt kuitenkin kerrankin kaukana kesästä ja auringosta....
Minulla on kova ikävä kotiin ja juuri nyt haluaisin vain olla omassa pikku-pesässäni "tiheikönväkeilemässä".
.
Ajatukseni täyttää joulu ja kaikki siihen liittyvä ihanan lämmin kotoisuus. Tuskin maltan odottaa että ensi viikolla tähän aikaan olen häärimässä omassa keittiössäni ja asuntomme täyttää maustekakkujen, glögin ja piparien tuoksu (kyllä, leivon vhh-piparkakkuja :)).
Kotiin päästyä lyön päälle niin imelän jouluvaihteen että heikompia ällöttää ^_^
Kun saavun kotiin, aion heti...
* Juoda mukillisen kuumaa, mausteista glögiä
* Sytyttää monta kynttilää ja kaivautua sohvalle Mr. Karkkipäivän kainaloon
* Koristella asunnon
* Laittaa Michael Bublen joululevyn nonstoppina soimaan
* Ostaa joulukukkia
* Selvittää ehdinkö enää mihinkään kirkon joululaulusessioon
* Katsoa illat elokuvia kuten Scrooged, Bad Santa ja Miracle on 34th Street
* Paketoida lahjoja
* Lakata joulukynnet
.
Onko joku muukin jo näin "ällöissä" fiiliksissä? :)
Kroppa on vielä San Franciscossa, mutta mieli...... Se on jo kotona lempivillasukissani....! ^_^
P.S. Vastailen kysymys/ehdotuspostauksen kysymyksiin myöhemmin erikseen.
Kuka muistaa 80-luvun TV-sarjan "Tyttökullat"? Itse tykkäsin siitä kovasti, taisin olla 10-12-vuotias kun sitä esitettiin Suomessa.
Eilen illalla ystäväni Sheila vei minut täällä San Franciscossa huippusuosittuun "The Golden Girls Tranny" -joulushow'hun. Suositut transuviihdetaiteilijat esittävät Tyttökultia ja voitte vain kuvitella miten hulvaton esitys on kyseessä. ^_^
.
.
Sophia, Dorothy, Rose ja Blanche.
Show oli aivan mahtava, harmi vain että kroppani on vielä itärannikon ajassa ja silmä alkoi pikkuisen luppasemaan esityksen loppua kohden.
.
Miten postauksen otsikko liittyy Tyttökultiin? No, ei mitenkään. :)
Tiedättehän nuo blogimaailmassa säännöllisesti toistuvat "Mitä olet halunnut tietää minusta, kysykää mitä vain!" -tyyliset postaukset. Minusta ne ovat aina olleet vähän... nohh, hassuja. Minussa ne herättävät tunteen, että bloggaaja ajattelee olevansa niin kiinnostava henkilö että tekee lukijoilleen suurenkin palveluksen antaessaan heidän säännöllisin väliajoin penkoa henkilökohtaisempaa puoltaan ja udella kaikkea mahdollista suunnilleen neitsyyden menettämisestä siihen montako kaloria bloggaaja päivittäin syö. ^_^ Minusta se on vain jotenkin.... kiusallista. Eikö se jo riitä mitä bloggaaja päivittäin kertoo elämästään bloginsa sivuilla...?
No, minä en kuvittele olevani niin kiinnostava ihminen että arvelisin tämän tyylisellä kyselysessiolla olevan paljonkaan sisällöllistä arvoa Karkkipäivässä. Ja tämähän on kosmetiikkablogi, ei mikään "The Life And Wisdom Of Sanni".
Siti, juuri tänään päätin kuitenkin huumorimielessä tehdä sellaisen postauksen. :) Koska minulla on todella vähän aikaa rakentaa blogipostauksia viimeisellä reissuviikollani (ja etenkin todella heikot mahdollisuudet käsitellä kuvia läppärini menetyksen jälkeen, ja kuvat ovat minulle blogissa tosi tärkeä elementti) , niin ajattelin että no pirskeles, laitetaan nyt kerrankin blogin melkein 4-vuotisessa historiassa Kyselytunti päälle.
Jos Sinua, armas lukija, ei voisi vähempää kiinnostaa kysyä mitä söin eilen aamupalaksi tai mikä on kengännumeroni, minkä ymmärrän enemmän kuin hyvin, niin otan myös mielellään vastaan kehitysideoita ensi vuodelle. :) Luetteko mieluiten tuotearvosteluja vai meikkipainotteisia juttuja? Kiinnostavatko "behind the scenes" -vierailut kosmetiikkateollisuudessa edelleen? Juttuideat ovat erittäin tervetulleita, etenkin kun nyt Suomeen palattuani blogi on toistaiseksi ainoa "työni" ja minulla on aikaa panostaa siihen entistä paremmin
Kuvia aurinkoisesta, ihanasta, jouluisesta New Yorkista. Olkaa hyvä. :)
.
.
.
New Yorkin keskustassa on varattu paljon tilaa istuskella ja rentoutua vilkkaiden katujen keskellä. Vapaasti käytettäviä tuoleja ja pöytiä löytyy melkein joka korttelista, nämä eivät siis ole minkään kahvilan omistuksessa.
.
.
.
Jopa Times Squarella on vähennetty liikennettä. Tässäkin kulki ennen autoja, nyt tila on varattu istuskelulle. :) Mahtavaa.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Uuden World Trade Centerin torni 1 rakentuu kohti taivasta.
WTC:n tornit 1 ja 4.
.
Kuusikauppaa Greenwich Villagessa.
9/11 Memorial Park. Tuhoutuneiden WTC-tornien "jalanjäljissä" on nyt kauniit vesialtaat terrori-iskussa menehtyneiden muistolle.
9/11 Memorial Park.
.
.
Loppukevennyksenä New Jerseyssä bongaamani joulukoristeet from hell. Tämä "Christmas display" on kuin jostain Tim Burtonin painajaismaailmasta.....
Pattie kertoi että tällä perheellä pihakoristeet menevät joulu toisensa jälkeen "pikkuisen" yli.... ^_^
Pikainen videopostaus teille jotka olette jo joulufiiliksissä. :) New Yorkin Rockefeller Centerin joulukuusi on yksi kaupungin komeimpia, ja Rockefeller Plazalla pyörii myös iltaisin virallinen joulukalenteri, joka heijastetaan Plazaa vastapäätä olevan rakennuksen seinälle.
Palan halusta tehdä ihan kunnon kuvapostauksen New Yorkista, mutta en tiedä koska sille löytyy aikaa, päivät kuluvat cityssä ja illat on varattu sosiaaliselle kanssakäynnille. Tätäkin postausta kirjoitan New Yorkin Public Librarysta 45 minuutin ajalla jonka koneilla saa istua. (Public Library ja viereinen Bryant Park ovat muuten lempipaikkojani täällä, koin ne heti omikseni. ^_^)
[vimeo 54854078 w=700 h=393]
Tuntuu ihan hullulta olla New Yorkissa, joka on varmasti kiinnostavin ja upein kaupunki koko matkallani, ja tuntea silti olevansa täällä kuin johonkin sellofaaniin käärittynä. Matkauupumus on kerta kaikkiaan tehnyt tehtävänsä, ja on harmi että en jaksa ottaa New Yorkista irti kaikkea mitä "normaalikuntoisena" olisin tehnyt. Kun eilen putkahdin ulos Penn Stationin ovista 8th Avenuelle, ja pilvenpiirtäjät kurottuivat ympärilläni, olin vain ihan että "Okei, wow. Onhan nää tosiaan korkeita." Mutta ei mitään sen kummempaa pulssin kohoamista. :) Tajuan mahdollisesti vasta kotona että tuli käytyä Nykissäkin.
Perjantaina matka jatkuu San Franciscoon. Olin jo buukkaamassa itselleni junalippuja Kanadaan, kun edullista lentoa länsirannikolle ei meinannut millään löytyä ja bongasin Amtrakilta tosi hyvän tarjouksen Montrealiin, mutta sitten kohdalle osui vihdoin budjettiini sopiva San Fran -lento. Joten vielä ehdin tavata ystäväni Sheilankin ennen kotiinpaluuta! :)
[vimeo 54855511 w=700 h=394]
P.S. Näkyykö teille edes mitään videoita..? Täällä kirjaston koneen esikatselussa ei näy, ja tekstikin on ihan kummallisesti...
Näin alkuun: minä en itse asiassa ole mikään suklaa- tai välipalapatukoiden ystävä. Ainoa makeinen, jota olen vhh-ruokavalioon siirryttyäni syönyt, on yli 70-prosenttinen tumma suklaa, eikä sitäkään tee kovin usein mieli koska makean mieliteot yleisesti katoavat karpatessa.
Töissä kuitenkin aloin silloin tällöin ostaa välipalaksi Atkins-patukan, ja huomasin tykästyväni niihin kovasti. Ne eivät ole niin makeita ja suklaisia kuin suklaapatukat, mutta osa niistä (etenkin Endulge-linjan patukat) käyvät ihan karkista. Totuuden nimissä en oikein näe pointtia siinä, että karppaaja jatkuvasti söisi tällaisia korvikepatukoita (kun vhh:ssa nimenomaan on tarkoitus päästä eroon makeannälästä ja karkkiherkuttelusta), mutta satunnaiseen käyttöön nämä ovat loistavia. Esimerkiksi pitkillä lennoilla (on tullut todellakin tarpeen tälläkin reissulla) tai sitten juhlahetkinä, jos haluaa suoda itselleen makeisen joka ei pilaa ruokavaliota.
Kuten nimi Atkins jo monelle varmasti kertoo, nämä patukat on kehitetty nimenomaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattaville, eikä niitä ole makeutettu sokerilla. Ne ovat muutenkin rakennettu mahdollisimman vähähiilihydraattisella periaatteella, ja esimerkiksi riisimurot on korvattu soijamuruilla. Patukoissa on keskimäärin 3 g hiilaria per patukka, omassa suosikissani tumma suklaa - appelsiinissa vain 1,9 g.
Patukkalinjoja on kolme: Advantage, Day Break ja Endulge. Advantage ja DayBreak -patukat ovat ateriankorvikkeita ja Endulge-patukat puolestaan yrittävät imitoida tavallisia suklaapatukoita (= eli ovat “karkkia“). Itse ostin eilen ihan uteliaisuuttani Endulge-“Bountyn“ testiin ja ihan Bountyltahan se maistui. Nykin lennolle ostin Peanut Fudge Granola- ja Chocolate Peanut Butter -patukat ja maistuivat kyllä mun suuhun ihan syntisen hyviltä. Näiden kanssa pitää kyllä varoa ettei jää koukkuun... vaikka ovatkin ruokavalion puitteissa sallittuja. (Itse en vain halua alkaa syöda suklaapatukan kaltaisia tuotteita harva se päivä.)
Suomessa Atkins-patukoilla on hintaa n. 2,50 e / kpl. iHerbistä saa viiden patukan pakkauksen alle viidellä eurolla. Mä tajusin tämän vasta äsken. :) Ja laitoin joulusuklaat tilaukseen! ^_^ (Mm. tuon kuvan Peanut Butter Cups -pakkauksen... slurps! “Reese's!“)
Jos iHerb on sinulle vieras, voit tutustua tämän mainion putiikin ideaan tässä postauksessa. iHerb myy myös kosmetiikkaa, ravintolisiä ja vaikka mitä.
Jos olet ensitilaaja, postikulut (4 dollaria kun paketin paino alle 1,8 kg) saa katettua koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. (Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta omasta seuraavasta iHerb-tilauksesta.)
.
Onko joku muukin tykästynyt Atkins-patukoihin..? :)
