Kuten oli aiemmin puhetta, tammikuu on Karkkipäivässä ravintokuu. (Mutta älkää aihetta kammoksuvat peljästykö, ruokapostauksia tulee muutama viikossa eivätkä ne syrjäytä kosmetiikkapostauksia.)
Moni teistä on toivonut juttua ruokavaliostani ja tarkempaa selostusta siitä mitä itse asiassa syön. Etenkin induktio-vaiheen syömiseen liittyvät vinkit tuntuvat kiinnostavan.
Aamupala tänään.
Yhden jutun teen nyt heti alkuun selväksi. Olen valinnut syödä vähähiilihydraattisesti, koska se toimii minulla. Mutta en ole mikään karppaukseen hurahtanut, kaikille leivättömyyden ja perunattomuuden ihmemaasta vouhottava ruokasaarnaaja. En sano teille, että kaikkien kannattaisi syödä näin. Olen vain iloinen, että löysin ruokavalion josta minulle tulee hyvä olo niin mieleen kuin kehoon.
Koska monet mieltävät karppauksen pelkäksi painonpudotusohjelmaksi, haluan korostaa, että en yritä laihduttaa. Olen aina ollut normaalipainoinen ja hoikka. Kun siirryin nykyiseen ruokavaliooni kesällä 2011, painoni tippui n. 2-3 kiloa, josta suurin osa taisi olla nestepöhöä. Tämän jälkeen painoni on pysynyt välillä 49-50 kg siitä suuremmin heilahtelematta. Eli karppaus ei suinkaan tarkoita sitä, että paino jatkaa putoamistaan kuukausi kuukaudelta.
En pidä termistä 'karppaus', koska se tuntuu median raiskaamalta trendi-ilmaisulta. Sanan käyttö saa myös monen asennoitumaan jo valmiiksi negatiivisesti. Pidän enemmän nimistä 'vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio'. Koska karppaus kuitenkin on lyhyempi sana, käytän välillä teksteissä myös sitä.
Vatsa turvoksissa jouluviikon ruokailun jäljiltä, 31.12.2012
Miksi karppaan?
Vastaan kysymykseen kertomalla, mitkä asiat olivat pielessä.
1. Ruokavalioni oli järkyttävän yksipuolinen enkä osannut laittaa muuta ruokaa kuin eineksiä ja keittää pastaa ja riisiä.
2. Vatsani oli käytännössä aina turvoksissa, ja minulla jatkuvasti raskas olo ja mielettömiä ilmavaivoja.
3. Voimallisiin nälkäkohtauksiin liittyvät, verensokerin heittelyn aikaansaamat päänsäryt ja heikotukset olivat päivittäisiä seuralaisiani
Turvotusta ei pidä sekoittaa rasvakertymiin. Vatsasi voi siis näyttää potkupallolta ja tuntua pinkeältä, vaikka rasvaprosenttisi olisi pohjalukemissa.
Tilanne ruokavaliomuutoksen jälkeen:
1. Syön monipuolisesti ja valmistan lähes kaiken ruoan itse kastikkeista kasvispihveihin.
2. Vatsani on litteä, olo on kevyt eivätkä kaasut jyllää suolistossa.
3. Nälän tunne on erilainen ja tulee hitaasti ilman heikotusta, nälän tuntiessani minulla on aikaa valmistaa ruokaa vaikka kaksi tuntia ilman näännyttävää "pakkosaadaruokaaNYTHETI!" -tunnetta
Vatsa tänä aamuna, 3.1.2013, induktion kolmas päivä
En ihannoi rasvan suurkulutusta, mikä sekin usein yhdistetään karppaukseen, mutta olen huomannut että nautin enemmän rasvaisista herkuista kuten kreikkalaisesta jogurtista ja juustoista kuin sokeri- tai tärkkelyspitoisista ruoista. Ehkä juuri siksikin nykyinen ruokavalioni tuntuu niin paljon tyydyttävämmältä kuin entinen. "Entisen elämän" sipsi- ja pullamässäyksestä tuli aina huono omatunto ja vähänkään tiheämpi herkuttelu näkyi heti vyötäröllä, mutta nyt kermainen jogurttiannos ja kookosjauhoon leivottu muffinssi voivat kuulua aterioihini vaikka päivittäin ilman että housut alkavat yhtään kiristää. :)
En osaa mitenkään hienosti tai asiantuntevasti selittää vähähiilihydraattisen ruokavalion aikaansaamia muutoksia elimistössä, mutta yritän tiivistää pienen tärkeän pätkän. Elimistön aineenvaihdunnalla on kaksi tilaa, joko rasvaan (lipideihin) tai hiilihydraatteihin (glukoosiin) perustuva. Karppauksessa tähdätään rasva-aineenvaihduntaan, jolloin elimistö käyttää energialähteenä pääsääntöisesti kehon omia rasvavarastoja.
Kun hiilihydraattiaineenvaihduntainen ihminen syö runsaasti rasvaista ruokaa, hän lihoo. Minun aineenvaihduntani oli matkan aikana vaihtunut takaisin hiilihydraattipohjaiseksi, mutta jatkoin silti tuttujen kermamunakkaiden ja täysrasvajogurttieni syömistä. Tämän seurauksena reiteni kuljettivat kotiin nohevat tuliaiset lisäsenttien muodossa ja vanhat farkut yllättivät ahtaudellaan.
Siksi uusi vuoteni alkaa nyt induktiolla; vaiheella, jonka kävin läpi kesällä 2011 aloittaessani karppauksen. Induktio on tri Robert Atkinsin käyttämä termi, jolla tarkoitetaan erittäin niukkahiilihydraattista, tiukasti rajattua ruokavaliota. Vuorokauden aikana nautitut hiilihydraatit pidetään n. 20 gramman tuntumassa tai alla. Tällä keinolla elimistö ikäänkuin "pakotetaan" siirtymään rasva-aineenvaihduntaan. Tätä tilaa kutsutaan ketoosiksi.
Alla kahden ensimmäisen induktiopäiväni ateriat. Ateriakokoni on yksi normaalikokoinen lautasellinen, pääaterioilla täysi ja muilla aterioilla vajaa. En noudata kirjaimellisesti Atkinsin induktiota jossa mm. maitotuotteet, pähkinät ja porkkana ovat kiellettyjen listalla. Syön tosin näitä ruoka-aineita vähemmän kuin normaalisti.
Tänään olen syönyt munakas-aamiaiseni lisäksi sinihomejuustolla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä maustetun tonnikalasalaatin, ja illalliseksi teen varmaankin katkarapusalaatin halloum-juustolla. Hyvin salaattivoittoisesti mennään! :)
Koostan induktioruokailuni näin: joka aterialla (vihreitä) vihanneksia ja joku proteiinin lähde. Käytännössä jäävuorisalaattia (suosikkini rapeutensa ja riittoisuutensa vuoksi), parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, kalaa, katkarapuja, kananmunaa, sieniä ja erilaisia juustoja. Lihansyöjillä on helpompaa! :) Näiden lisäksi pieniä määriä pähkinöitä ja värikkäitä vihanneksia kuten tomaattia, porkkanaa ja paprikaa.
Edellisen induktiovaiheeni aikana söin myös joinain aamuina mantelileipää ja minuuttisämpylää. Aamiaisesimerkkejä; juustoinen sipulimunakas, leikkelelautanen (juustoa, kylmäsavulohta, salaattia), tonnikalavoileipä (mantelileivällä) ja täysrasvajogurtti-raejuustosekoitus vadelmilla ja kookoshiutaleilla (maitotuotteet ja marjat voivat jarruttaa ketoosia osalla). Lihansyöjien aamiaisvaihtoehdot täydentyvät vielä pekonilla, täyslihanakeilla, kinkkuleikkeleillä jne.
Kyllä, induktioviikkojen ateriat voivat tuntua tylsiltä ja yksipuolisilta, etenkin jos on vasta aloittamassa kokeiluja vähähiilihydraattisella tiellä, mutta salaattilautastensa kanssa kärvistelijöille sanon tämän: vaihe on vain kaksi viikkoa*. Kun sen jaksaa, niin normaali-vhh-aterioiden koostaminen tuntuu ihan naurettavan helpolta! ^_^
*) Ellet ole voimakkaasti ylipainoinen ja siirtynyt vhh:lle laihdutusmielessä, silloin induktiota voi jatkaa pidempään.
Kohti kevyttä oloa ja päälle sujahtavia farkkuja, siis! :)
Vuoden ensimmäisen meikkileikin kohteena sisareni Oona!
Juurikin se "tuulen tuivertama aavikkopensas" joka on nyt vihdoin kolmen vuoden jälkeen pyörinyt takaisin taloon päiväntasaajan tuolta puolen. Voitte uskoa, että jälleennäkeminen oli tunteikas.
Oonan makeoveriin kuului myös hiusten värjäys paria astetta vaalemmaksi.
Silloin harvoin kun Oona meikkaa, rutiiniin kuuluu ripsiväri ja punainen kajal ja silloin tällöin ehkä jotain vaaleaa luomiväriä.
Halusin tehdä Oonalle keijukaismaisen, talvisen viileän meikin. Ihon sävyn erot kuvissa johtuvat after-kuvan kellonajasta, kuvanottohetkellä valaistus oli muuttunut sinertäväksi.
Silmämeikki syntyi sinisellä voidemaisella pohjustuksella ja sinivihreillä ja punertavilla luomiväreillä. Nypin kulmat ja toin niihin kevyesti muotoa Lumenen kulmakynällä nro 2.
Kuvassa meikkiin käytetyt Lumenen Crystal-luomiväri 28 Kuutamon Kutsu ja The Body Shopin Shimmer Cubes 22 -paletin sävyjä. Alaluomelle käytetyistä sävyistä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta ne ovat Too Facedin jostain paletista jonka lainasin kaveriltani.
.
Kasvomeikissä ihon kirjavuudet tasoitettiin Estee Lauderin Double Wear -peiteaineella, ja päälle levitin Flow Kosmetiikan mineraalipohjaa sävyssä Peach. Poskilla aavistus Yves Rocherin Rose Douceur -poskipunaa ja kasvoille toin hohdetta Lumenen Kuutamon Kutsu -luomivärillä. Huulilla hipaisu Lumenen pinkkiliilaa huulikiiltoa jonka nimi on kulunut pois.
Pilvisen harmaiden valo-olosuhteiden ansiosta kasvomeikki ei juurikaan pääse kuvissa oikeuksiinsa....
Voimakkaasti hohtavat mutta suhteellisen vähäpigmenttiset Shimmer Cubes -paletin sävyt sopivat erinomaisesti värillisen pohjustuksen päälle. Ne päästävät sinisen sävyn kauniisti läpi ja sininen pohja puolestaan korostaa niiden huurteista helmiäisyyttä.
Punertavat sävyt alaluomella tuovat meikkiin yksinkertaisen kontrastin ja korostavat silmien omaa sävyä.
. . . .
Tämän överihempeän kuvan myötä toivottelen kaikille ihanaa ja kiireetöntä uutta vuotta!
En ole antanut mitään uuden vuoden lupauksia pitkiin aikoihin, mutta viime vuonna lupasin elvyttää taas laiskemman puoleiseksi taantuneen kirjeenvaihtoharrastukseni. Ja sen myös tein. :)
Vuodelle 2013 lupaan seuraavaa:
Muutaman toimenpiteen uudelle vuodelle olen jo tehnytkin. Varasin paikat Kansalaisopiston jooga- ja ruotsin keskustelukursseille. Hyvä ystäväni Ahvenanmaalta soitti joulupäivänä ja ihan hävetti kun kieli oli niin solmussa. Jooga ja ruotsin keskustelutunnit ovat olleet "Nää pitäis kyllä...." -listallani jo vuosia. Nyt loppui vätystely ja hommat käyntiin! :)
Tänään syön viimeistä päivää jouluherkkuja ja huomenna starttaa vhh-induktio. Lanttulaatikko ja piparit - hyviä olitte ja tavataan taas ensi jouluna! :)
- - - - -
Vuonna 2012 luetuimmat postaukset Karkkipäivä-blogissa olivat:
1. Garnier BB Cream
3. Silmän muodot ja meikkaus (vuodesta toiseen.... :))
4. Silmän rajaus, osa 1: Perusteet (myöskin vuodesta toiseen....)
5. Nettishoppailun ABC eli kuinka voit tilata kosmetiikkaa halvalla (kolmas vakiosuosikki)
7. Ideoita Vanhojen Tanssit -meikkiin: Klassinen Smokey Eye
10. Halpaa ja helppoa hiustenvaalennusta
Ai huomaako listalta että BB-voide on ollut vuoden ilmiö...? ^_^
Tuttuun tapaan puolet Top Kympin postauksista on jo aiempina vuosina julkaistua materiaalia.
Tageista Silmän rajaus, Make-Up For Dummies ja Perusjuttuja meikkauksesta pitävät kärkeä, ja kertovat siitä minkä vuoksi blogiani pohjimmiltaan todella luetaan. Olen iloinen ja otettu siitä että blogillani on edelleen paljon uskollisia lukijoita vaikka "kilpailu" kauneusblogistaniassa sen kuin kiristyy ja eetteriin ilmestyy joka vuosi toinen toistaan taitavampia ja upeampia kuvia tuottavia meikkibloggaajia.
Kiitos teille taas yhdestä mukavasta vuodesta sivellinten suhinaa, puuterituiskua ja niiden täydellisten luomivärien ikuista metsästystä...! :)
13 viikkoa, 23 kohdetta, 6 maata.
Ateena, Naxos, Santorini, Karpathos, Rhodos, Symi, Kalymnos, Leros, Patmos, Korfu, Saranda, Gjirokastra, Berat, Tirana, Venetsia, Maranello, Bologna, Alghero, Barcelona, Madrid, Lissabon, New York, San Francisco.
Uusia tuttuja, vanhoja ystäviä. Kolmeen kuukauteen mahtui niin pelottavia hiippareita, seurankipeitä setämiehiä, persoonallisia kissakavereita kuin mahtavan inspiroivia, kiinnostavia ihmisiä.
En ala heittämään tähän mitään kulunutta ”Koin ja näin niin paljon” –settiä, koska sen te jo tiedätte.
Sanon vain, että reissu kannatti, ja sain juuri sitä mitä lähdin hakemaankin. Haaveeni pidemmästä matkasta yksin on nyt täytetty, ja kroonisena matkakuumeilijana olen kerrankin elämässäni päässyt myös kokemaan tunteen, että haluan jo kotiin. Ja olla kotona.
Joku teistä kommentoi reissun alkutaipaleella, että kuulisi mielellään mitä olen matkan aikana oppinut. Kysyjä joutuu mahdollisesti pettymään.
Olisi hienoa pystyä kirjoittamaan, että harjoitin reissussa syvää itsetutkiskelua ja palasin kotiin tärkeiden kysymysten pohdiskelusta valaistuneena ja laajentuneella henkisellä kapasiteetilla.
Joudun kuitenkin vähemmän mediaseksikkäästi mutta rehellisesti toteamaan, että en oppinut itsestäni mitään uutta. En henkistynyt. En alkanut nähdä asioita uudessa valossa. En valitettavasti edes onnistunut karistamaan elämänhallintastressiäni, joka tervehti minua heti kun astuin kotikynnyksen yli.
Sen sijaan nautin auringosta, merestä, tuoksuista, metsistä, vuorista, ruoasta, juomasta, ihmisistä ja elämäntarinoista kaikilla aisteillani. En palaa viisastuneena, mutta monella tarinalla rikastuneena.
Tämä postaus on omistettu ihmisille, jotka matkallani kohtasin. Elämäntapahullu Drasko Santorinilla, ihana arkkitehti-Davide Sardiniassa, rakkaat ystäväni Ateenassa, autonsa myynyt himokävelijä Nikos Kalymnoksella, taidemaalari-Luis Barcelonassa, Karkkipäivän lukija Sari Madridissa, Ruotsiin ikävöivä Ansi Tiranassa. Ja monet muut. Kiitos kun teitte osaltanne taipaleestani ikimuistoisen!
Nämä ovat monelle tuttuja ja useaan kertaan kierrätettyjä, mutta aina niin hyödyllisiä vinkkejä! Aina on varmasti joku joka kuulee näistä ensimmäistä kertaa. :)
Ihonkuorintatuotteitahan ei varsinaisesti tarvitse kosmetiikkaosastolta lähteä etsimään, vaan meidän jokaisen keittiön kaapeista löytyy muutama todella tehokas kuorinta-aine; suola, sokeri ja kahvinporot. Tietysti kaunis kuorinta-aineputeli näyttää kylppärissä kivalta ja on vaivattomampi käyttää, mutta ruoka-aineista saat aivan yhtä toimivan ja edullisemman cocktailin.
Tein nyt anoppilassa majaillessa ensimmäistä kertaa elämässäni vartalokuorinnan kahvinporoilla, ja iho on niin järjettömän pehmeä ja hyvän tuntuinen että on pakko kirjoittaa tästä teillekin! :) Edellisessä postauksessahan juuri mainitsin, että ihoni on ollut reissun jäljiltä aivan hirveän tuntuinen, ja olen kuorinut sitä pari kertaa viikossa normaalin kerran kuussa -rutiinini sijaan. Vasta nyt kahvinporoilla sain aikaan todella tehokkaan tuloksen!
Suolalla, sokerilla ja kahvinporoilla voi kuoria ihoa sekoittamalla niitä ruokaöljyyn (oliivi on suositeltavaa, itse käytin sen puutteessa rypsiä) tai sitten vaikka suihkugeeliin. (Tai miksei vaikka vartalovoiteeseenkin, mihin vain mikä liukuu iholla.) Suola ja sokeri eivät liukene öljyyn, ja kestävät suihkugeelissäkin jonkun aikaa ennenkuin liukenevat.
Suola/sokerikuorinta on kahvinporoja hellävaraisempi, ja jos sekoitat ne suihkugeeliin ei iholle jää öljyistä tunnetta. Öljyn jälkitunnetta ei tosin kannata kavahtaa, öljy imeytyy kosteaan ihoon nopeasti ja ihosi saa samalla "kosteusvoiteen". Itse sekoitin kämmenellä keitettyjä kahvinporoja ja rypsiöljyä ja hieroin oikein pidemmän kaavan mukaan joka puolelle kroppaa saunan jälkeen, etenkin niihin selluliittiongelmakohtiin (hieronta on aina hyväksi selluliittialueille). Huuhtelin porot pois suihkussa enkä enää pessyt ihoa suihkugeelillä vaikka rypsi jätti ihon oliivia rasvaisemman tuntuiseksi, ja ensin epäilin että imeytyyköhän tämä... Mutta tokihan se imeytyi, ja iho oli todellakin taivaallisen sileän ja pehmeän tuntuinen tänä aamuna!
Kuorin poroilla kevyesti myös kasvot, mutta tätä en suosittele herkkä- tai couperosaihoisille, sillä kahvinporot ovat suhteellisen suurikokoisia ja todella karkeita, ja voivat ärsyttää kasvojen ohuempaa ihoa. Vartalolle ne kyllä sopivat, etenkin kunnon tehokkaiden kuorintojen ystäville!
Jos et ole koskaan kuorinut ihoasi, kokeile! Tulet hämmästymään erosta.
Vastauksia aiemmin joulukuussa esittämiinne kysymyksiin, var så goda. :) Kuvituksena Amerikassa kohtaamiani joulukuusia.
milipili: Kuka Tyttökullista on paras?
- Dorothy
Asta: oletko ajatellut aloittaa toista, ruokaan keskittyvää blogia?
- Asia on silloin tällöin käynyt mielessä, sillä ruoanlaitosta ja ravinnosta on todella syntynyt minulle intohimo, mutta toisen blogin aloitus on kaatunut siihen ettei minulla taida yksinkertaisesti olla sille aikaa. :/
kukkais: Lähtisitkö uudestaan reissuun joskus tulevaisuudessa?
- Ehdottomasti, mutta tuollaiselle pidemmälle en ihan lähiaikoina.
gata: Mistä kiinnostuksesi kauneuteen tulee? / Karoliina: miksi olet niin kiinnostunut kauneudesta?
- Tämä on itse asiassa itsellenikin mysteeri. Kotoa en ainakaan saanut erityistä kipinää kauneudenhoitoon, sillä äitini ei ole kiinnostunut kosmetiikasta enkä kasvanut suurten puteliröykkiöiden ympäröimänä. Kuitenkin kiinnostukseni kosmetiikkaan heräsi ihan itsestään heti kun aloin lähestyä murrosikää. Oma shampoo oli minulle joskus 10-11-vuotiaana suuri ylpeydenaihe, ja jo silloin analysoin sen tuoksua ja koostumusta. ^_^ Muistaakseni 12- tai 13-vuotiaana sain tehdä ensimmäisen kosmetiikkatilauksen Yves Rocherille, ja siitä se sitten lähti. Ei puhettakaan että olisin enää käyttänyt samaa suihkugeeliä tai kosteusvoidetta muun perheen kanssa, kaiken piti olla omaani ja itse harkiten valitsemaani. Tuoksut ja etenkin pakkauksen esteettisesti miellyttävä ulkonäkö olivat ehdottoman tärkeitä kriteerejä. :)
hukkapätkä: Saisiko Mr. Karkkipäivää koekaniiniksi miesten kosmetiikan testaukseen?
- Misteri on jo toiminutkin joidenkin tuotteiden koekäyttäjänä, mutta ongelmana taitaa olla hänen yleinen "asennevammansa", jos nyt näin voin hellästi ilmaista. ^_^ Esimerkiksi luonnonkosmetiikasta hän tuntuu jo valmiiksi päättäneen, ettei oikein pidä sen lajin tuotteiden tuoksuista ja koostumuksesta. Toinen ongelma on se, ettei hän ylipäänsä käytä esimerkiksi voiteita tai kasvojen puhdistustuotteita. Kun ei ole pitkän linjan kokemusta näistä tuotteista, on vaikea arvioida uusiakaan tuotteita. Misterille ei siis oikein ole syntynyt kokemusta siitä, miltä esimerkiksi hyvän kasvovoiteen pitäisi tuntua. Tai mitä putsarin kuuluisi tehdä, kun kasvot puhdistuvat jo suihkussa....
Kätsy Kissa: millaisia hajuvesiä sulta löytyy tällä hetkellä?
- Tämä taisikin olla enemmänkin postaustoive.... Mutta joo, hajuvesiä löytyy ihan liikaa ja joudun tunnustamaan, etten tällä hetkellä edes tiedä missä kaikki ovat kun niitä on siroteltu ympäri asuntoa. :/ Osa avaamattomista pakkauksista on myös viety kellariin varastoon (tuoksuthan säilyvät parhaiten pimeässä ja viileässä). Mutta tuoksuja läytyy laidasta laitaan kirpakoista sitrustuoksuista makean täyteläisiin.
pualu: Mitä söit eilen aamupalaksi?
- Ymmärrän, että tämä oli vitsi, mutta vastaan sinulle silti, pualu. :) Söin eilen kevyemmän version klassisesta aamupalastani eli sekoituksen maitorahkaa, raejuustoa ja maustamatonta soijajogurttia vadelmilla. Normiversiossa on kreikkalaista jogurttia.
Lisbet: oletko ikinä harkinnut meikkausyrittäjyyttä, meikkausopastusta tms?
- On se joskus käynyt mielessä. :)
candycane: Mitä kieliä puhut? Tämän hetken suosikkituoksu & kynsilakka?
- Puhun sujuvasti suomea (äidinkieli), ruotsia ja englantia. Lisäksi ymmärrän jonkun verran saksaa, espanjaa ja venäjää, niitä on tullut opiskeltua aikoinaan. Tämän hetken suosikkituoksu on poikaystäväni Venetsiasta minulle ostama Kiehl'sin Vanilla & Cedarwood. Suosikkikynsilakkaa on vaikeampi valita, mutta sanon Color Clubin ihanan kimalteinen Wild And Willing, jota laitoin joulukynsiinkin.
Ansku: Mulla on pintakuiva mutta kiiltelevä iho. Olen hankkinut Lancomen Teint Idole Ultra 24h- sekä Cliniquen anti-blemish solutions-meikkivoiteet, mutta jostain syystä kumpikin "kerääntyy huokosiin" heti levitysvaiheessa, vaikka juurikin piti olla hyvin levittyvät/suht mattaiset lopputulemat :( Etenkin poskissa ongelma korostuu. Mitä suosittelet avuksi? Mitä kannattaisi levittää meikin alle?
- Ovatko huokosesi muutenkin laajentuneet..? Suosittelen käyttämään jotain huokosia supistavaa seerumia, esimerkiksi Cliniqueltakin löytyy, ja meikin alle jotain tehokkaasti huokosia täyttävää primeria, kuten esimerkiksi L'orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer (hiero vain ihan vähän "ongelmakohtiin").
miimmi: mitä kautta olet tutustunut ulkomaalaisiin ystäviisi? Ovatko he vanhoja kirjeystäviäsi? Oliko harppauksesi kosmetiikka-alalle ryhtymiseen suuri, eli minkä tyylistä duunia teit ennen?
- He ovat nimenomaan vanhoja kirjeystäviäni. :) Harppaukseni kosmetiikka-alalle oli aika suuri, eli edellinen ala oli jotain ihan muuta, tosin asiakaspalvelua sielläkin. Harjoitin kylläkin kosmetiikka-alaa epävirallisesti suorittamalla kollegoilleni jatkuvasti meikki- ja ihonhoitokonsultaatiota ja neuvomalla mistä he saavat tilattua putelit halvimmalla..! ^_^ Meikki ja kynnet olivat jo tuolloin sateenkaaren kaikissa väreissä mikä vaikutti ilahduttavan monia asiakkaitani, jotka eivät siinä ympäristössä suoranaisesti sen tyylistä virkailijaa odottaneet kohtaavansa. :)
Too: oletko kuullut / kokeillut saksalaisen DM-ketjun Alverde-sarjaa tai Rossmann-ketjun Alnatura-sarjaa?
- En valitettavasti tunne kumpaakaan sarjaa.
Elena: Oletko kokeillut Maybellinen Eye Studion 24Hr Color Tattoo-luomivärejä?
- Kyllä olen, minulla on itse asiassa tälläkin hetkellä On And On Bronze -sävyä luomillani. Tykkään ja hyvin pysyy! :)
Lennu: mikä on koulutuksesi ja miten olet alalle päätynyt?
- Olen alunperin kouluttautunut matkailualalle, ja kauneusalalle päädyin kun muutin Ahvenanmaalta mantereelle poikaystäväni luo ja piti ns. olosuhteiden pakosta vaihtaa työkuvioita. Kosmetiikka oli ollut harrastukseni jo puoli elämää, joten kun bongasin kosmetiikkamyyjän koulutuksen, se tuntui itsestäänselvältä askeleelta. Suoritettuani kosmetiikkamyyjän tutkinnon aloitin työt alan myymälässä.
Riikka: millaisia hanskoja käytät talvella?
- Hahah, tämä oli tosiaan hauska kysymys..! Ennen, kun minulla oli mielettömän pitkät kynnet, hansikkaiden käyttö todella aiheutti päänvaivaa. Ratkaisin asian näin: käytin neulesormikkata joiden kärjistä kynnet pilkistivät. Kovilla pakkasilla vedin päälle L-koon rukkaset joiden kärkeä kynnet eivät yltäneet rikkomaan. Nyt minulla ei ole enää pariin vuoteen ollut niin pitkiä kynsiä että ne puhkoisivat sormikkaita.... Käytän ihan tavallisia nahkahansikkaita.
maikki: Luetko paljon kosmetiikkaan ja kauneuteen liittyvää kirjallisuutta? Mitkä ovat inhokkituoksusi miehille ja naisille tällä hetkellä? Onko olemassa sellaista meikki- / ihonhoitosarjaa, josta et ole onnistunut löytämään yhtään hyvää tuotetta? Mikä tuoksu on inhokkisi ihonhoitotuotteissa ja hajuvesissä?
- Luen aika paljon, tosin haluaisin lukea vieläkin enemmän. Kärsin edelleen keskittymisvaikeuksista ja minun on vaikea saada yhtä kirjaa loppuun. Olen esimerkiksi taistellut yhden kosmetiikan kemian opuksen kanssa jo kohta kaksi vuotta.... :/
Inhokkituoksuni miehille ja naisille..? Hmm... Inhokki on ehkä liian voimakas sana, mutta jos vaihdetaan se ilmaisuun "en pidä", niin en esimerkiksi yhtään pidä Marc Jacobsin Bang -tuoksusta miehille. Se on pippurinen eikä yhtään makea/aromaattinen. Todella omituinen tuoksu mielestäni. Naisten puolelta en oikein ymmärrä cologne-tyylisiä tuoksuja, esimerkiksi Biothermin Eau Vitaminee on tuoksu jota en voisi kuvitellakaan käyttäväni. En edes vartalotuoksuna, en muutenkaan oikein hiffaa kroppatuoksujen ideaa.... (En myöskään ole koskaan esitellyt Eau Vitamineeta yhdellekään joka siihen olisi ihastunut.... mutta kai tälläkin tuoksulla on ne omat faninsa..) Kyllä minulle vain riittää suihkugeelin jättämä raikkaus ja vartalovoiteen tuoma tuoksu.
Hmm, seuraava kysymys onkin mielenkiintoinen..... Täytyy sanoa että ei kyllä tule mieleen yhtään sarjaa josta en olisi löytänyt ainuttakaan hyvää tuotetta. Tai no.... Fructis ja Sunsilk. En vain tykkää niistä. ^_^ Koko imagokin on aivan hirveä. En haluaisi katsella Fructista tai Sunsilkiä kylpyhuoneessani. Aijjoo, mutta ne eivät olekaan meikki- tai ihonhoitosarjoja, joita kysymys koski....
Inhokkituoksuni kosmetiikassa ja hajuvesissä ylipäänsä..? Sellaisesta oikein klassisesta ruususta en ole koskaan liiemmin tykännyt, mutta sitten esimerkiksi Dr. Hauschkan tuotteissa se toimii. Esanssisesta hedelmän tuoksusta en myöskään pidä. Tai makeasta karamellituoksusta, tyyliin toffee.
* * *
Mitä kauneudenhoitoon tulee, tällä hetkellä meikkejä, tuoksuja tai uusia naamarasvoja tärkeämpää minulle on saada ihoni ja kroppani normaalikuntoon reissun jäljiltä. Iho on jostain syystä aivan eri tuntuinen kuin ennen matkalle lähtöä, karhea ja jotenkin "nihkeä", ei sileä ja pehmeä. Kolmen kuukauden liikunnattomuuden tuloksena reisiäni koristavat selluliittimuhkurat ja vanhat työhousut kiristivät niin että epäilin ensin jonkun pesseen ne liian kuumassa vedessä. Pesuohjelmaa ei käy nyt kuitenkaan syyttäminen, vaan treenin puutteen ja järkevien ruokavalintojen kanssa lepsuilun tulokset näkyvät nyt tässä.
Niinpä lähimmät ystäväni näin vuoden 2012 saavuttaessa loppuaan ovatkin selluliittigeeli, kuorinta-aine ja kuntopyörä. Noihin selluliittivoiteisiin en ole suoranaisesti koskaan hurjasti uskonut, mutta voin raportoida teille talven mittaan onko appelsiini-iho saatu nujerrettua. Luulen kuitenkin liikunnan auttavan siihen kaikkein tehokkaimmin.
Useampikin teistä kaipaili postausta joulun vähähiilihydraattisista herkuista, ja tässä tulee nyt perinteisin: piparkakut. Näissä pipareissa ei ole siirappia, vehnäjauhoa tai sokeria.
Reseptini olen läytänyt Karppaus.infosta (kuinkas muuten..! :)) ja muokannut siitä sitten mieleiseni. Tänä jouluna tein taikinasta myös toisen version.
Versio 1 itsetehdyllä taateli"siirapilla":
Kiehauta taatelit pehmeiksi kattilassa ja soseuta siivilän läpi. Lisää piparkakkumausteet ja stevia ja keitä vielä muutama minuutti. Ota liedeltä ja jäähdytä.
Sekoita mantelijauhot, spelttijauho, vehnäleseet ja sooda.
Lisää taateliseokseen käsin vispaten pehmeäksi sulatettu voi ja kananmuna. Lisää lopuksi jauhoseos puuharukalla sekoittaen. Lisää hieman jauhoja jos taikina ei meinaa alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
VHH-piparitaikina on perinteistä taikinaa tahmeampi, ja se kannattaa kaulita leivinpaperien välissä.
Itse teen niin, että jätän piparit suoraan sille leivinpaperille jonka päällä taikinan kaulitsin, sillä piparit menevät siirrellessä helposti rikki.
Lämmitä uuni 180 asteeseen ja paista keksejä n. 7-9 minuuttia. Ohuemmat piparit paistuvat rapeiksi mutta paksummat jäävät pehmeiksi. Pehmeät piparit laitan lopuksi vielä uudelleen uuniin ja paistan n. 70 asteessa tunnin. Tuloksena perinteisen rapeita piparkakkuja!
.
Versio 2 (hieman vähähiilihydraattisempi):
Muuten sama homma kuin versiossa 1, mutta taatelisose on korvattu agave-siirapilla (alhaisen GI:n omaava, agave-kasvista saatu nektari) ja speltin & leseiden sijaan käytetty soijajauhoja, mikä vähentää taikinan hh-pitoisuutta. Tein myös niin, että vatkasin pehmeän voin ja ruokalusikallisen erytritolia vaahdoksi, mutta en usko että sillä välttämättä on rakenteen kannalta hurjasti väliä.
Epäilin ettei tällä reseptillä tulisi yhtä "oikean" tuntuisia, rapeita pipareita, mutta tulipas vain! Vaikuttivat vain palavan herkemmin kuin spelttikeksit (lyhensin paistoajan viiteen minuuttiin) ja jäivät pehmeämmiksi, ja näin ollen vaativat pidemmän jälkipaistoajan (50 astetta, runsas tunti). Tuloksena ihan perinteisen piparin näköisiä, tuntuisia ja makuisia keksejä. Äitikin tykkäsi! ^_^
.
Näiden rapsakoiden herkkujen myötä haluan toivottaa teille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!
Taas on aika koota yhteen vuoden parhaat kosmetiikkatuttavuudet.
Listan tuotteet eivät kaikki ole välttämättä vuonna ilmestyneitä 2012 uutuuksia, vaan tuotteita joihin olen kuluneen vuoden aikana tutustunut. Ja kuten aiemminkin, listaus ei ole missään paremmuusjärjestyksessä.
Poskipunia listalle pääsi peräti kaksi, ja toinen niistä on Benecosin ihanainen, hohtava Coral. Meikkikuvia Coral-punasta läytyy mm. tästä postauksesta. Reissusta palattua olen jälleen käyttänyt Coralia päivittäin. Sen tuoma lämmin, luonnollinen hehku on ollut erittäin tervetullut apu matkarasituksen, joulukiireen ja liian lyhyiden yöunien nuupauttamille kasvoilleni.
Jemma Kiddin Dewy Glow -highlighter on suosikkihohdetuotteeni koskaan. Siinä on jotenkin erityisen onnistunut koostumus ja se näyttää hyvältä hieroit sitä mihin kohtaan nassussa tahansa. ^_^ Dewy Glow All Over Radiance -voiteeseen tutustuttiin tässä postauksessa.
Hyvät jalkavoiteet ovat aina etsintäkuulutuksessa tälle sarvikuononnahkajalanpohjat omaavalle tädille. Yksi loistava sellainen löytyi suomalaiselta Dermosililta. Pienenä miinuksensa se, että karbamidi jättää sormiin vähän ikävän nihkeän tunteen ja kädet tekisi mieli pestä aina iltaisen jalkarasvaussession jälkeen, mutta ei sieltä sängystä enää jaksa kylppäriin lähteä... Mutta kovettuneet päkiät ja karheat kantapäät tykkää..!!
Yleensä käytän antiperspiranttia, mutta luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen olen yrittänyt antaa luonnonmukaisille deodoranteille mahdollisuuden. Born To Bion Zen Sensation -dödön pehmeänraikas tuoksu on koukuttava, koostumus kuivuu nopeasti enkä ole huomannut vaatteidenkaan tahrautuvan. Lisäksi deodorantti todella pitää hien hajun poissa! Uusi suosikki on löytynyt.
Vuoden yllättäjä tulee tässä. Itsehän olen ollut lievästi sanottuna väsynyt koko BB-buumiin, etenkin kun länsimaiset BB-voiteet ovat yleensä "vain" niitä vanhoja tuttuja sävyttäviä päivävoiteita uudella trendinimekkeellä lanseerattuna.
L'orealin meikkipuolen versio osoittautuikin aivan erilaiseksi kuin muut beebeet, ja halusi tätä voidetta sitten kutsua millä nimellä tahansa, se tekee ihosta upean näköisen. Tosin sillä varauksella, että tuote toimii parhaiten jo valmiiksi suhteellisen hyväkuntoisella iholla. Kirjavaa, näppyistä hipiää tämä ei taio tasaiseksi, mutta normaalin ihon Nude Magique tasoittaa kauniisti ja huomaamattomasti ja luo kasvoille kuulaan mutta samalla samettisen mattaisen pinnan, ilman puuteria. Minä ja moni muu ihastuimme totaalisesti. Meikkikuvia täällä.
Tämä beibi onkin pyörinyt blogin meikkikuvissa tiuhaan tahtiin suoritettuaan ensiesiintymisensä tuossa jo ylempänä kahdesti linkatussa THE SKIN -postauksessa. Tämä voidemainen korallipinkki poskipuna näyttää purkissa kirkkaammalta kuin iholla, ja sopii kaikille. Itse olen meikannut tällä niin lämmintä aasialaissävyistä ihoa kuin viileän kalpeaa liettualaista, ja hyvältä näyttää. Guavalla ei vain voi mennä metsään. Rakkautta ensi silmäyksellä.
Jemman tuotteita ei vain taida enää kauaa saada mistään kun brändi meni hiljattain konkurssiin. :(
Viva La Divan upeista huulipunista en kyennyt millään valitsemaan vain yhtä sävyä tälle listalle, joten sanotaan sitten vain reilusti että huulipunat! Tämän nuorille brändätyn halpismerkin punat ovat vuoden parhaita löytöjä, enkä ole koskaan intoutunut ostamaan miltään muulta merkiltä näin montaa huulipunaa.
Elokuun VLD-huulipunaviikko lienee vielä monella tuoreessa muistissa, ja vaikuttipa siltä että myös moni teistä löysi uusia suosikkeja esittelemieni joukosta. Jos missasit Viva La Diva -viikon, klikkaa itsesi sivupalkista elokuun postauksiin ja aloita vaikka tästä.
Parhaan käsivoiteen tittelistä kilpaili Elizabeth Ardenin kanssa myös Crabtree & Evelynin Hand Therapy, mutta päädyin valitsemaan Ardenin. Esittelen C & E:n voiteen myöhemmin ensi vuoden puolella.
Ardenin klassiseen Eight Hour -linjaan kuuluva käsivoide sopii meille, joiden kädet oikein rutisevat ja pahimmillaan halkeilevat kuivuuttaan. Tämä paksu ja rasvainen voide lievittää kuivuuden välittömästi jättämättä kiiltävää, rasvaista pintaa. Juuri tämä ominaisuus tekee voiteesta niin loistavan. Kerroin voiteesta viime helmikuun Kuivan ihon pelastajat -jutussa.
Tämä tuote oli päivittäinen kumppanini reissun ensimmäiset 6 viikkoa. Ja mikä mainio tuote se onkaan! Ohuenohut meikinalusvoide peräti 50-suojakertoimella. Itsehän en tätä meikinpohjustusominaisuudessa käyttänyt, vaan huulteni ympärysiholla hyperpigmentaatiota estämässä. Ja siinä se toimi vallan loistavasti.
Uudemmille lukijoille taustatietona kerrottakoon, että kärsin kesäisin ikävästä ylähuulen alueen pigmentoitumisesta, naamaa ei tarvitse kuin vilauttaa UV-säteilyssä niin huulen yläpuolelle on ilmestynyt tummaksi täplittynyt "viiksialue". :( Joudun käyttämään alueella niin korkeaa suojakerrointa kuin mahdollista, mutta ikävä kyllä korkean SK:n voiteet ovat usein myös paksuja ja/tai valkoisen pinnan jättäviä. Make Up For Everin UV Prime on fluidimaisen ohut ja täysin näkymätön. Jää vakiokäyttöön.
Listalle viimeiseksi valikoitunut tuote on suomalaisen Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja. Mukavaa saada vakiintuneille ja hyviksi havaituille suosikkimineraalimerkeilleni kotimainen haastaja!
Flow-mineraalipuuteri esiteltiin Karkkipäivässä heinäkuussa. Vieläkin parempi ennen- ja jälkeen vertailukuva löytyy elokuun Naamakohtaus-postauksesta.
.
Edellisten vuosien Parhaat-listaukset:
Vuosi 2010
.
Mitkä tuotteet ovat jääneet teille mieleen tämän vuoden kiinnostavimpina tuttavuuksina?
P.S. Tajusin että eräs itsestäänselvä tuote jäi uupumaan listaltani. Se unohtui, koska olen käyttänyt tuotteen loppuun eikä minulla enää ollut kuvata sitä: IsaDoran Precision Mascara. Parhaimpia ripsareita mitä olen koskaan kokeillut. Loistava pienisilmäiselle ja lyhytripsiselle pienen ja kapean harjansa ansiosta, tuloksena yllättävän muhkeat ripset jollaisia harjan vaatimaton ulkonäkö ei anna odottaa..!
Olen alkanut hiljalleen tutustua syksyn aikana saapuneiden kosmetiikkapakettien sisältöön. Edellisen postauksen kommentteihin liittyen voin jälleen sanoa samaa mitä olen täällä ennenkin todennut - jos joku on kateellinen bloggarien vastaanottamista lähetyksistä, niin älkää olko. Eivät nämä miltään lahjoilta tunnu. Näiden läpikäyminen ja varastoiminen käy oikeasti työstä.
Jos jotakuta haluatte kadehtia niin sitten vaikka kavereitani, tai arvontapostausten voittajia. ^_^ Sillä kavereilleni tai teille lukijoillehan suurin osa näistä promotuotteista päätyy testauksen jälkeen. Ei minulla ole kolmea päätä tai kilometritolkulla nahkaa että saisin kaikki voiteet, suihkutuotteet tai meikit mitenkään käytettyä itse. :) Eikä ole tarkoituskaan.
Ensimmäisenä pakettien sisällöstä silmiini tarttui muutama yksilö Yves Rocherin Couleurs Nature -talvimeikkikokoelmasta. Yves Rocherin meikkien laatu paranee mielestäni vuosi vuodelta, olen ollut todella positiivisesti yllättynyt suurimmasta osasta Rocherilta kokeilemistani meikkituotteista. Etenkin Couleurs Nature -sarja on todella laadukas hintaansa nähden.
Couleurs Naturen voidemaiset, pehmeästi levittyvät ja pigmenttiset huulipunat ovat suosikkejani. (Ja taitavat olla monen muunkin bloggarin...) En muista olenko ehtinyt muista CR-huulipunista tänne kirjoitella, mutta ainakin klassisen punainen, upea Le Rouge esiteltiin täällä. Talven limited edition -kokoelmassa ilmestynyt # 34 Rouge Boisé on viileä, pakkasen pureman vadelman värinen herkku. Nam!
Myös neljän sävyn luomiväripaletti ihastuttaa. Sävyt eivät tule kuvassa kovin hyvin esille, mutta Teintes Délices De Roses sisältää kullan, tumman harmaanvihreän, harmaanvioletin ja roosan sävyt. Kaikki sisältävät hohdetta, roosa eniten ja vihreä hillityimmin.
Huomaatte varmaankin myös minulle epätyypilliset irtoripset.
Yritän jälleen opetella käyttämään niitä. Olen oikeasti ehkä omituisimpia kauneusbloggareita kun en vain millään jaksa käyttää irtoripsiä (tupsuja kyllä silloin tällöin, mutta en kokonaisia nauhoja), ja koen ne vaivalloisiksi. Syynä on tietysti vain harjoituksen puute, mun pitäisi vain hampaat irvessä jaksaa räplätä ne paikoilleen joka aamu.
Tuo irtiripsien laitto on minulle kyllä mysteeri. Siinä mielessä että miten se voi olla jollekulle niin helppoa, ja sitten toiselle ihan naurettavaa sotkemista. Mä en ole tainnut ikinä saada ripsinauhaa paikalleen yhdellä yrittämällä. Minulla täytyy ilmeisesti olla jotenkin aivan erityisen kömpelö sormimotoriikka. Töissä nimittäin kohtaan melkein päivittäin asiakkaita, jotka eivät juuri muuten meikkaa lainkaan mutta hakevat irtoripsiä juhlia varten. Eikä heillä tunnu olevan mitään ongelmia ripsihirmujen kanssa......
Meikäläisellä on omasta takaa niin onnettoman harvat ripset että mitkään volume-maskarat eivät niihin irtoripsiefektiä saa aikaan. Ja näyttäähän meikki kokonaisuutena tosiaankin paremmalta kunnon ripsillä...
.
.
Näiden kuvien karmea sävy johtuu taas meikkipöytäni valoista... En onnistunut saamaan luonnonvalossa sävyjä erottumaan kunnolla joten käännyin sitten keinovalon puoleen.
.
Liikkuvalla luomella kultaa, luomen puolesta välistä viistosti ulkonurkkaan vihreää ja luomivaossa harmaanviolettia. Luomivaon sisäkaaressa roosaa, joka toi meikkiin kivan huurteisen silauksen ja kevensi vihreän ja violetin meikkiin luomaa harmahtavaa yleissävyä.
.
P.S. Vastailen kysymyspostauksen kysymyksiin joulu"lomalla", olin kaavaillut tekeväni sen heti matkalta paluun jälkeen mutta eihän tässä joulutohinassa aika repeä millään.... Priorisoin nyt meikkipostauksen kun tiedän että monet teistä odottavat niitä kovasti! :)
