Tänä vuonna (ja juuri tässä kuussa, itse asiassa :)) tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutin Maarianhaminaan. Ajattelin juhlistaa merkkipaalua kirjoittamalla blogiin kesän aikana pienen "Minun Maarianhaminani" -sarjan, jossa esittelen kivoja, minulle tärkeitä tai muuten vain kiinnostavia juttuja tästä pikkuisesta, monille vain picnic-risteilyjen vaihtosatamana tunnetusta saaristokaupungista.

Sarjan aloittaa ruokajuttu. Tuntuu hassulta, että en 10 vuoden aikana ole käynyt kertaakaan edes pistäytymässä Ahvenanmaan parhaassa ravintolassa - ennen eilistä. Restaurang Nauticalin maine ei rajoitu pelkästään Ahvenanmaalle, sillä ravintola löytyy myös Suomen Top 50 parhaat ravintolat -listalta.

Kun Mr. Karkkipäiväkin saapui pitkästä aikaa kunnioittamaan saarta läsnäolollaan, tuntui sopivalta hetkeltä mennä vihdoin kokeilemaan miltä Nauticalin kiitelty ruoka maistuu.

Nautical sijaitsee Maarianhaminan läntisen vierassataman (ÅSS) kupeessa samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.

Ravintolasta on kaunis merinäköala Sviby-lahdelle ja museolaiva Pommernille.

.

Otimme kuuden ruokalajin  "Avsmakningsmenyn". Minun menuni sovitettiin kala-kasvissyöjälle sopivaksi ja toisen jälkiruoan vaihdoin juustoon.

Menussa listattujen ruokalajien lisäksi saimme kolme keittiön tervehdystä; alkuun perunapurjotryffelikeiton ja teriyakimarinoitua lohta, ja jälkiruokien alkuun viinimarjaraparperisorbettia.

Herra Karkkipäivä otti myös juomapaketin. Minä olen kolmesti ottanut ravintolassa tuollaisen pitkän kaavan juomapaketin, mutta en mä vain jaksa juoda sitä läpi...! ^_^ Lasit kasaantuvat pöydälle ja viimeistään jälkkäriviinien kohdalla olen joutunut ujuttamaan lasit pöydän vastakkaiselle puolelle.

Päätin tilata yhden viinilasin alkuruoalle, yhden pääruoalle ja yhden jälkiruoalle. Ihan riittävää minulle. :)

Alkuruoan kanssa tarjoiltu viini, hedelmäinen Tacon Alto chardonnay Chilestä, olikin sitten niin hyvää että join sitä kaksi lasia ja jälkkäriviini jäi pois. :) Viini maistui ihan persikalle ja banaanille.

Oikeanpuoleisessa kuvassa keittiön tervehdys numero 2: teriyakimarinoitua lohta, wasabitahnaa ja inkivääriä.

Oletteko koskaan miettineet miten uskomattoman hyvältä pelkkä voikin maistuu hyvässä ravintolassa...?

Confitoitu kirjolohi. Hyvää oli, mutta nyt pitäisi enää tietää mitä tarkoittaa "confitoitu". :D

Parsaa ja kartiohuhtasienimuhennosta. Miehen annoksessa oli myös vasikkaa.

Pääruoka numero 1 oli meidän kummankin suosikki koko menusta: voissa paistettua ahvenfilettä, rapuvaahtoa, hernepyreetä ja marinoitua fenkolia. Oijoijoi miten hyvää.....

Kiehtovaa, kuinka ruokaan voidaan saada uskomattoman paljon makua pelkällä voilla, kermalla ja suolalla. Kiinnitän hyvissä ravintoloissa huomioni aina siihen, kuinka hienovaraisesti - tai mahdollisimman vähän - ruokia on maustettu (riippuen tietysti ruokalajista, mutta jos nyt puhutaan ei-mausteisesta keittiötyypistä). Ihan mieletöntä miten joku kalan maku voi tulla niin puhtaan aromikkaana suuhun, kotona en saisi ikinä aikaiseksi vastaavanmakuista ahventa vaikka kuinka holvaisin voita ja suolaa. Tuloksena olisi varmasti vain.... hyvin suolainen kala. :D

Pääruoka numero 2: suolapaahdettuja puna- ja keltajuuria, fenkolia ja porkkanaa.

...ja pilkistääköhän tuolla mun versiossa myös suikaloitua retiisiä..? :) Miehen versiossa oli häränposkea.

Annos oli erittäin maukas, mutta ehkä kasvisruokailijan menu-version olisi voinut hoitaa mielikuvituksellisemminkin kuin vain jättämällä annoksista lihan pois...? Verrokkina esimerkiksi Helsingin Postresissa minulle oli valmistettu lihapääruoan tilalle oma eri ruokalaji.

Menun ainoa lievä floppi oli tässä; karhunvatukkaclafoutiksen tilalle vaihtamani juustolautanen. Juustojen kanssa tarjoiltu pähkinä-hedelmäleipä oli kuivaa ja mautonta eikä mielestäni millään lailla korostanut juustojen makua. Lakka- ja viikunahillojen maku taas oli liian voimakas ja peitti juuston maun alleen. Itse juustot olivat kyllä hyviä, mutta tämä ei ollut missään tapauksessa parhaita nauttimiani juustolautasia.

Miehen karhunvatukkaclafoutis marjoilla ja vaniljajäätelöllä oli kuulema "ihan ok".

Jälkiruoka numero 2: tummasuklaajäätelöä, kermaviilipannacottaa (tai POTTAA, niinkuin menussa lukee ;)), tyrnikastiketta ja suolapaahdettuja pähkinöitä. Tämä oli kyllä oikein hyvä ja herkullinen päätös aterialle.

Yhdeksän ruokalajin (6 + keittiön tervehdykset) illalliseen kului aikaa runsas neljä tuntia. Ruokien tarjoilutahti olisi meidän kummankin mielestä saanut olla ihan pikkuisen ripeämpi, annosten välillä ehti muutamaan otteeseen tulla jo nälkä. :D Tämän tasoisessa ravintolassa ei minusta asiakkaan kuulu tuntea että vatsa alkaa murista näin pitkän menun aikana.

Pientä miinusta myös siitä, että saatuamme kahvit klo 23:n aikoihin meidät käytännössä unohdettiin eikä tarjoilijaamme näkynyt enää missään. Kaksi muuta tarjoilijaa kiertelivät siistimässä tyhjentyneitä pöytiä mutta kumpikaan ei tullut kysymään oliko meillä kaikki ok tai haluaisimmeko maksaa. Viimein puoli kahdeltatoista vinkkasin itse toisen tarjoilijoista luoksemme. Oma tarjoilijamme ilmestyi paikalle vasta kun olimme lähdössä ovesta.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kokemus, pidin kovasti ruoasta sekä miljööstä ja palvelu oli viimeistä puolituntista lukuunottamatta oikein hyvää. Mieheni sai koko illan palvelua suomeksi, asia huomioitiin sen enempää kyselemättä kun pyysimme hänelle suomenkielisen menun.

Lasku oli omalta kohdaltani 122 euroa, eli hyvin harvinaista herkkua minulle. Oliko kokemus laskun loppusumman arvoinen? Sanoisin että melkein,  100 euroa olisin voinut tosi hyvillä mielin maksaa. :)

Jospa seuraavaan vierailuun ei enää menisi kymmentä vuotta...?

...huomaatte että puran tässä ihan olan takaa talven ja kevään aikana kertyneitä tuotearvosteluja... ^_^

Minähän tunnetusti rakastan päivettynyttä ihoa, mutta purkkirusketuksesta ja minusta ei koskaan oikein tullut vakavasti otettavaa paria. Purkit eivät vain pysty hakkaamaan Herra Auringon viehätysvoimaa! <3 Uskollisuuteni kuuluu hyville, pahoille auringonsäteille... :)

(Ainoa säännöllisesti käyttämäni itseruskettava tuote on asteittain päivettävä kasvovoide.)

Sain aiemmin talvella testiin itseruskettavan, josta kiinnostuin kun kuulin sen olevan 80-prosenttisesti ekosertifioiduista ainesosista. Kyseessä on irlantilainen,  kulttiaseman saavuttanut koti- ja ammattikäyttöön suunniteltu sarja Vita Liberata.

Sarjaan kuuluu sekä sävytettyjä että sävyttämättömiä itseruskettajia kolmella eri vahvuudella. Kasvoille ja vartalolle on omat tuotteensa. Tuotteet on jaoteltu geeli- ja moussepohjaisiin koostumuksiin, joista geelikoostumus on kosteuttavampi, ja moussella taas saa hieman tummemman rusketustuloksen. Aktiiviaineina toimivat luonnolliset uutteet ja orgaanisesti tuotettu DHA lupaa kullanhohtoisen sävyn 4-6 tunnissa.

Sain kokeiltavaksi "kahden tähden" eli medium-sävyn mousse-version. (Yksi tähti kertoo miedosta tuloksesta, kolme tähteä lupaa voimakkaan rusketuksen.) Sain mukana myös levityskintaan, mikä oli kiva juttu. Kinnasta ovat minulle kaikki suositelleet kun olen aiemmin ärissyt läikikkäästä tuloksesta tai kämmenselkä/ranne -alueen dilemmasta.

Kokemuksia:

- Kinnas tuntui kömpelöltä ja pyöri kädessä, vaahtoa oli myös vaikea saada puristeltua tasaisesti kintaaseen - toisaalta itse lopputulos oli tästä huolimatta  kaikkina testikertoina tasainen

 - Tuotteita mainostetaan täysin hajuttomina (sarja on siitä ilmeisen tunnettukin), mutta kyllä tässä iiiihan mieto tuoksu on. DHA ei kuitenkaan tuoksu levitysvaiheessa eikä heti sen jälkeen, mutta rusketuksen lähtiessä kehittymään tuttu makea tuoksu pöllähtää lopulta esiin.

- Sävytetty vaahto ei ole kovin tummaa ja koin paikoin vaikeaksi havaita mihin kohtiin olin moussea jo levittänyt

- Kuivuu hetkessä

- Sävy alkoi mielestäni kehittyä tuotetiedoissa mainittua 4-6 tuntia nopeammin, ja jo parin tunnin kuluttua ekasta kokeilukerrasta ihailin kuntosalin peilistä tasaista rusketustani - mutta tässä vaiheessa dha oli jo alkanut haista. (Yleensä levitän itseruskettavat aina illalla hajun vuoksi, ja näin tein jatkossa myös Vita Liberatan kanssa.)

- Sävy on hyvin luonnollinen ja kaunis, ja mielestäni enemmänkin mieto kuin medium. Tulos näyttää tummemmalta suihkuun saakka - eli kunnes peset moussen jättämän sävyn pois iholta.

Kysymys: onko kellään suositella jotain napakkaa itseruskettajahanskaa joka pysyisi kädessä? Katselin erimerkkisiä kintaita netissä ja kaikki näyttivät olevan tuollaisia "muodottomia" malleja. En tiedä miksi olin kuvitellut kintaan olevan hieman muotoon ommeltu tai että siinä olisi edes paikka peukalolle. Miten te hanskan käyttäjät saatte sen pysymään kädessä? :D

Vita Liberataa saa mm. seuraavilta jälleenmyyjiltä: Biodelly, KatriinaSpa ja Eve. Suositushinnat 21,70-27,90€.

Olen viime päivinä havahtunut miettimästä kerran jos toisenkin viime syksyn reissuani. Nyt kun etäisyyttä on kertynyt puolisen vuotta, muistot elävät mielessä ihan eri tavalla. Olen selaillut tuhansia kuvia ja hymyillyt itsekseni. Ei hitto miten mahtava viime syksy olikaan! Vähänkö olen iloinen että lähdin!

....eikä kuvien katselu mitenkään auta hillitsemään matkakuumetta joka nostelee päätään vimmatusti....

Varmaan ehkä lempikuvani koko matkalta. Seesteisyyttä Albanian Gjirokastrassa.

Toisenlaista harmoniaa New Yorkissa.

Vetistä kauneutta Venetsiassa.

Barceloneta, Barcelona.

Aamu valkenee Karpathoksella....

.....ja aurinko laskee Sardiniassa.

Rossio-aukio, Lissabon.

Naxoksen saarikierroksella saksalaisen Alexandran kanssa.

Rhodoksen vanhassa kaupungissa. - Ja PowerShotin vahvasti mielipiteitä jakanut "miniatyyrikuvausmoodi" ^_^

Auringonlasku Oiassa.

Bosa by night.

Minulla on oma katu Algherossa!

Madridissa sain syödä tapaksia blogini lukijan Sarin seurassa. Terkkuja Madridiin! :)

Muistatteko kamalan "Sergion" Sardiniasta...? Huhhuh, vieläkin nousee pulssi kun ajattelen tapausta....!

Pyysitte postauksen kommenteissa minua kertomaan, mitä päädyn tekemään Couchsurfing-palautteen kanssa. En sitten koskaan palannut aiheeseen, mutta hommassahan kävi niin, että ennenkuin ehdin edes päättää jätänkö palautteen vai en, oli "Sergio" poistanut profiilinsa Couchsurfingista. Kertoo varmaan aika paljon miehen kunniallisuudesta.

Koko Sergio-episodi jäi läppärin pöllimisen ohella kolmen kuukauden ainoaksi todella ikäväksi muistoksi. Harmi että sellainen piti mukaan mahtua, mutta toisaalta Couchsurfingia harjoittaessa on vain varauduttava siihen että tällaistakin voi sattua....

Kenen luona majailikaan Jack The One Eyed Cat...? :)

Naxos Beach.

Portara, Naxos.

Filoti, Naxos.

Grácia, Barcelona.

Chinatown, San Francisco.

Bologna kylpee auringonvalossa.

Pothia, Kalymnos.

Aamukahvi Patmoksella.

World Trade Center, New York.

Gondoliasema Venetsiassa.

Lissabon.

Värikkäät legotalot Symillä.

Ilta-auringon lämmössä Astrosissa....

Yialos, Symi.

Kaikki kunnia Italian ruokakulttuurille, mutta kyllä reissun paras ruoka nautittiin Kreikassa....

Ihanin ruokamuisto; kun monen viikon ravintolaruokailun jälkeen pääsin vihdoin taas tekemään itse ruokaa ja löysin kaupasta suosikkiani RUUSUKAALIA...! (Ei todellakaan yleinen vihannes Kreikassa.) Leijuin pilvissä kun valkosipulin kanssa freesatun ruusukaalin tuttu maku levisi suuhun.....

Delikatessen-kaupassa Bolognassa.

Portaat mereen Santorinilla.

Tuhkan värjäämä ranta Santorinilla.

Yialos, Symi.

 Matkalla Lissabonin linnoitukselle on viehättävä katu, jonka varrella rakennusten seiniin on muurattu valokuvia alueen vanhoista asukkaista.

San Francisco.

Sheila ja unettoman yön aiheuttanut "de-caff" chai latte.

Kolmen kuukauden matkatavarani.

Entä muistatteko taidemaalari Luisin Barcelonasta...?

Luisin kodikas kattohuoneisto Gráciassa oli minulle kuin "home away from home", ja olen kaipaillut sinne sen verran että sunnuntaina hyppään Ryanairin koneeseen ja lennähdän pienelle uusintasohvasurffailulle Luisin luokse! :)

Pigadian aamut pysäyttivät kauneudellaan.

Entering San Fran.

Oian aasit.

Pilvissä Gjirokastrassa......

Kyllä nyt on niin että toivon erittäin kovasti pääseväni syksyllä taas edes kuukauden mittaiselle reissulle..! Kreikan saaret siintävät silmissäni.... Ja mielessäni teen jo ruokamatkaa Albaniaan...! :D

Jos mä voittaisin lotossa, laittaisin rahaa ruokaan ja matkusteluun. En tiedä kummassa järjestyksessä. Mutta mikään ei olisi niin ihanaa ylellisyyttä kuin voida ostaa mitä tahansa ruoka-aineita ja voida piipahtaa mihin tahansa ravintolaan... ja voida matkustaa junalla ja laivalla eikä pelkästään Ryanilla! ^_^

Sopivan värisen kulmakynän löytäminen voi tunnetusti olla kinkkistä. Harmillisesti useimmat markkinoilla olevat keskiruskeat kulmakynät ovat punertavia, kun suomalaiseen perusvaaleaan väritykseen sopii useimmiten neutraali, harmaaseen taittava ruskea. Lumenen kulmakynä numero 2 on juuri sellainen, ja siksi se onkin (vahvistamattomien tietojen mukaan) Suomen myydyin kulmakynä. :) Itsekin olen sitä käyttänyt monta kappaletta.

Kuva Dermoshopin sivulta

Nyt olen kuitenkin löytänyt melkeinpä vielä paremman yksilön; Dermosilin kulmakynä, sävy Medium. Sävy on hyvin lähellä Lumenen 2-kynää, sillä erotuksella että koostumus on enemmän mieleeni. Lumenehan muutti kyniensä koostumusta viime vuoden uudistuksen yhteydessä, ja ne ovat nyt pehmeämpiä ----> jättävät enemmän pigmenttiä ja helposti tummemman tuloksen. Itse pidän enemmän sellaisesta perinteisen kovasta ja "kuivahkosta" kulmakynän koostumuksesta, ja Dermosil tarjoaa juuri sellaisen. Näin väriä ei tule helposti liikaa.

Kulmakarva ennen ja jälkeen Dermosil Mediumin.

.

Dermosilin kynillä on hintaa 5,30€ ja niitä saa Dermoshopin nettikaupasta.

Oman kynäni sain kun vierailin viime kesänä Dermoshopin tuotantotiloissa.

Googletellessani muiden kokemuksia Dermosilin kulmakynistä, törmäsin KosmetiikkaKaaoksen postaukseen, jossa Johis vertaa nimenomaan Lumenen kynää  numero 2 ja Dermosilin Medium-kynää. Postauksessa on myös swatch-kuva kynien sävyistä.

Hahaa - meitsi yritti tehdä itselleen viimeisimpien trendien mukaiset "kaviaarikynnet". :)

No, en oikein saanut siroteltua helmiä tasaisesti ja tuloksesta tuli vähintäänkin epämääräinen.

Lakkaukseen käytin Laylan Caviar Effect -helmiä (saatu blogin kautta) ja Viva La Divan kromin sävyistä kynsilakkaa.

Helmet siis sirotellaan tuoreen lakkauksen päälle. Helmet pysyivät paikoillaan noin puoli vuorokautta - 24 tuntia myöhemmin kaikki olivat irronneet. Kaviaarikoristelu lieneekin tarkoitettu vain yhden illan jutuksi.

Ajattelin ensin että päälle tulisi levittää vielä päällyslakka pitämään helmiä paremmin paikoillaan, mutta näin tehdessä pinnasta tulee todella paksu ja ruma. Samoin helmien kolmiulotteinen vaikutelma kärsii.

Ihan hauskan näköiset mutta ei oikein mun juttu. Minua alkoi itse asiassa vähän ällöttämään tuo röpelöinen pinta...... :D (Ja hiuksiahan ei kannata kaviaarikynsien kanssa pestä.... Tukka takertuu helmiin aiiiikas tehokkaasti! ^_^)

Luonnonkosmetiikan puolella ei BB-buumiin ole lähdetty mukaan yhtä innokkaasti kuin perinteisessä kosmetiikassa, ja syykin on toki selvä. Meikkivoiteet ja muut meikkipohjatuotteet ovat luonnonkosmetiikan kehittelijöille niitä haastavimpia tuotteita, eikä millään tuntemallani sarjalla ole edelleenkään tarjota yhtä moitteettomasti toimivaa (peittävää, tasaisesti levittyvää) meikkivoidetta kuin mitä normikosmetiikan keinoin pystytään valmistamaan.

BB-voiteissa suojakerroin on myös ollut hyvin tärkeä elementti, ja luonnonkosmetiikassa pystytään vain hyvin harvoin sisällyttämään tuotteeseen riittävä aurinkosuoja (varsinaiset aurinkosuojatuotteet poislukien). Titaanidioksidi on ainoa UV-filtterinä sallittu ainesosa jota luonnonkosmetiikka käyttää (sinkkioksidia ei enää saa kutsua aurinkosuoja-aineeksi vaikka se UV-säteitä pois heijastaakin), ja riittävään SPF-kertoimeen tarvittava määrä titaanidioksidia tekee voiteesta helposti kuivan, tönkösti levittyvän ja valkoisen pinnan jättävän. Itse tiedän vain yhden luonnonkosmetiikan merkin jolla on suojakertoimellinen päivävoide.

Ja tämän alustuksen jälkeen pääsemmekin Laveran BB-voiteeseen. Kyseessä on siis sävyttävä päivävoide ilman suojakerrointa. Koostumus on miellyttävän pehmeä ja notkea, melkeinpä kuohkea. Kosteusteho on hyvä, en tarvitse tämän alle toista kosteusvoidetta. Sävyjä on vain yksi ja se on aika tumma, ei sovi ihan vaalealle hipiälle. Voide ei juurikaan peitä mutta tasoittaa ihon sävyä jonkun verran ja blurraa huokosia mukavasti. Iho jää samettisen tuntuiseksi, ei nahkeaksi.

Laveran Beauty Balm on käyttäytynyt ihollani vaihtelevasti. Välillä se levittyy kuin unelma - aivan tasaisesti ja jälkiä jättämättä, toisina päivinä taas mineraalipigmentit "takertuvat" (etenkin leuan tienoon) ihokarvoihin ja jättävät hieman epätasaisen pinnan. Kostutetuilla sormilla levittäminen on auttanut hieman.

Toisaalta olen myös pannut merkille, että epätasaiseksi jääneet kohdat ovat parin tunnin kuluttua jotenkin "sulaneet" ja häivyttyneet itsestään. Hassua. :) Lisäys 21.5.13 - Tulin tulokseen, että Lavera-BB:n ajoittainen "takertuva" levittyminen liittyi talvi-ihon pintakuivuuteen. Aloitin voiteen testauksen jo tammikuussa, pidin jonkun aikaa taukoa, ja nyt keväällä pakkassäiden aiheuttaman pintakuivuuden poistuttua Lavera-BB levittyy joka kerta aivan moitteettomasti takertumatta mihinkään. Näin ollen voisin vetää johtopäätöksen, että Laveran Beauty Balm toimii ihanteellisesti nimenomaan normaalilla tai sekaiholla, ei kuivuuteen taipuvaisella.

Tässä esimerkkikuvassa Lavera BB on asettunut iholle tosi nätisti ja tasaisesti. Ihon oma sävy kuultaa läpi mutta pinta on himmeä, huokoset häivyttyneet ja lopputulos meikittömästä vaikutelmasta huolimatta mukavan "viimeistellyn" näköinen.

Lähikuva huokosista. :)

En itse saanut Laveran Beauty Balmista peittävämpää edes kerrostuksella (minusta voide lähtee helposti rullaamaan jos sitä kerrostaa), mutta toisenkinlaisia arvioita löytyy: esimerkiksi Pumpulipupu koki Laveran BB:n "melko peittävänä".

Onko kellään lukijalla antaa omaa kokemustaan voiteen toimivuudesta?

Meikkipöydän siivoaminen  kuuluu vastenmielisimpiin kotitöihin mitä tiedän. Suoritan siivouksen aivan liian harvoin, minkä seurauksena pintaan ehtii pinttyä mineraalipuuteria, rajauskynän jälkiä ja muuta meikkipölyä. Puhumattakaan siitä, miten rumalta koko pöytä näyttää kun sen pinnalla ajelehtii irtonaisia tuotteita käytettyjen topsipuikkojen, paperinpalojen ja meikkikynän teroitusrippeiden joukossa. Usch!

Pari viikkoa sitten päätin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja siivota mokoman nurkkauksen. Jotta puuha olisi edes vähän hauskempaa, keksin tehdä siivouksesta jutun blogiin - eli juuri tämän jota nyt luette. :)

Kuvituksena erinäisiä yksityiskohtia meikkipöytäni iloisesta sekamelskasta.

Kuvassa näkyvä poskipuna on yksi "kosmetiikkamuseoni" jäseniä, eli Yves Rocherin poskipuna vuodelta 1993 tai 1994. Löysin sen lapsuudenkodistani muutama vuosi sitten ja palautin käyttöön. :)

Tässä vaiheessa siivoushommaa kompastuin takanani seisovaan saippuavettä sisältävään kulhoon ja vesi levisi parven lattialle. :( Grrrrr. Note to self: sijoita siivoustarvikkeet jonnekin muualle kuin välittömälle kulkureitille. No, tulipahan samalla puhdistettua listan reunat jotka olivat nekin jo aika pölyiset.....

Meikkipöydän alta löytyy kaikenlaista kassia ja lisäjemmaa. Tämä Dermosilin meikkituotteita sisältävä kassi on odottanut testaustaan jo viime syyskuulta..... Jonain päivänä, people, jonain päivänä.... :)

Tässä vaiheessa puhelin piippasi ilmoittaen, että keittymässä olleet kananmunat olivat valmistuneet. Aika käydä alakerrassa aamupalalla!

Kävin nautiskelemassa pinaattilettuja ranskankerma-raejuustokastikkeella ja munavoilla ryyditettynä. Nyt kelpaa taas jatkaa siivousta.

Pöydän pinnalla risteilevien purkkien joukosta bongaan näytteen L'orealin geelimäisestä BB-poskipunasta, jonka olin kokonaan unohtanut. Ja unohdin muuten saman tien uudelleen siivousoperaation päätyttyä. ^_^ Missähän purkki lie tällä hetkellä....

EcoToolsin vaahtomuoviapplikaattoreita ostin talvella Jenkeistä. Ihan hyviä, mutta yllättäen eivät voita Anttilassa myytäviä, nimettömiä halpisapplikaattoreita jotka ovat jo vuosia olleet suosikkejani! (Harmi vain ettei niitä saa pitkävartisina.)

Tällä hetkellä käytössä olevat tai käyttöönottoa odottavat ripsarit. Plus muutama rajauskynä ja Dermosilin kulmakynä, joka on toistaiseksi ainoa Dermosilin kassista käyttöön päätynyt tuote. Ja on muuten tosi hyvä! Kynästä tulossa oma juttunsa.

Siivoukseen kuuluu tietysti svengaava musiikki, ja tässä vaiheessa kävin vaihtamassa seuraavan levyn Michael Jacksonin boksista. Jacko sopii erinomaisesti siivoukseen. :)

(Onko teillä jotain erityistä lempisiivousmusiikkia?)

Sivellintelineestä löydämme kyllästyneenä vuoroaan odottavan ja pölyttyneen Lancômen Hypnôse Doll Eyes -maskaran jonka olen saanut koulutuksesta..... niin, milloinkas tämä maskara edes lanseerattiin...? Puolitoista vuotta sitten..? Sarjassamme "on-päässyt-taas-unohtumaan"...

.....ja voi hyvänen aika näitä Wet'nWild-luomivärejä! Näitä tuntuu löytyvän joka paikasta, tätäkään kaveria en enää muistanut. Tilasin pari vuotta sitten kasan Wettis-paletteja Jenkeistä, unohdin melkein kaikki ja nyt niitä putkahtelee milloin mistäkin.

Pöydällä lepää myös Black Phoenix Alchemy Labin tuoksunäyte. Again - aihe, josta minun on ollut tarkoitus tehdä juttua blogiin jo ikuisuus. Sain muinoin kirjekuorellisen BPAL-näytteitä eräältä lukijaltani, ja viime syksyn reissulla toisen satsin Jenkeissä tapaamaltani BPAL-harrastajalta.

Katsellaan josko ennen 40-vuotispäivääni saisin perehdyttyä näihinkin niiden ansaitsemalla intensiteetillä... :) Todella kiehtova brändi ja mielenkiintoisia, persoonallisia tuoksuja.

Testaustaan odottaa myös Make Up For Everiltä saamani paletti, jonka sain itse koota. Arvaisitteko että tykkään vihreästä? ^_^ (Violetteja sävyjä minulla jo onkin MUFElta.)

.

Parvelta voi myös vaania alhaalla makuuhuoneessa torkkuvaa Totti-koiraa....

.

Ja sitten..... VALMISTA.

Ah, ihanat, puhtaat pinnat ja laatikkoihin paikoilleen järjestetyt tavarat.

Kyllä nyt kelpaa.... ainakin jonkun aikaa. ;) Parin viikon kuluttua pinta on taas sotkun peitossa.

Tähän loppuun jaan kanssanne vielä yhden "Want List" -jutun. Meikkipöytäni elää jatkuvaa muutosta ja haluaisin siitä niin yhtenäisen näköisen kuin mahdollista. Tuo Clas Ohlsonilta (vai olikohan Bauhausista...) ostettu säilytyslaatikosto on loistava pienelle meikkikrääsälle, mutta tummareunaisena vähän.... ruma.

Viime syksyn reissulla bongasin Mujin liikkeessä ihania, tyylikkäitä, läpinäkyviä akryylilaatikostoja ja siitä lähtien olen halunnut niitä! Mujin myymälää ei valitettavasti Suomessa ole, mutta olen pian menossa Tukholmaan ja sieltä aion kotiuttaa Muji-laatikoston jos toisenkin. :) Akryylilaatikostoja on Mujilla vaikka minkä laisia ja kokoisia.

Aivan täydellisiä meikkijuttujen säilytykseen!

Tällaisissa tunnelmissa tänään, mukavaa sunnuntaita kaikille ja käykäähän vaikka siivoamassa joku kodin nurkka jos on ylimääräistä aikaa..! ;)

Eli sama homma: huuda itsellesi tuote postikulun hinnalla. Jätä kommenttiboksiin haluamasi tuotteen nimi. Tuotteet varataan huutojärjestyksessä.

Mikäli huutoja tällä kertaa jää lunastamatta, otan yhteyttä seuraavana tuotetta huutaneeseen henkilöön. Huutajilla on aikaa ensi perjantaihin (10.5.) saakka suorittaa maksu ja lunastaa huutonsa.

BURT'S BEES Orange Essence -kasvoputsari. Postikulut 1,60€.  (varattu Emilia) Käytetty muutamia kertoja. Öljykoostumus.

LUMENE Spring Light -kynsilakka. (varattu Helinäkeiju81) Käyttämätön. (Sävy hyvin vaalea nuderoosa, ei valkoinen vaikka ehkä näyttää kuvassa siltä.) Postikulut 0,90€.

NATURAL CODE Creamy Pink -huulikiilto. (varattu Nimetön 10:03) Käyttämätön. Postikulut 0,90€.

YVES ROCHER -aurinkosuihkeet. Käyttämättömiä.

SPF 30 -suihke Postikulut 5€. (varattu pauliina) Sopii sekä kasvoille että vartalolle, veden ja hikoilun kestävä. Kosteuttava emulsiomainen koostumus. Menee 500 gramman maksikirjeenä.

SPF15 -suihke Postikulut 1,60€. (varattu Annika) Näkymätön, nestemäinen ja välittömästi imeytyvä koostumus.

--------------------------------------------------------------------------------------

(Poistan eilisen tiedoksiantopostauksen ja lisään tämän etsintäkuulutuksen tänne.) Olenko mahdollisesti vahingossa lähettänyt YR:n Bums & Tums -voiteen väärälle huutajalle? :) Jos kyllä, niin ei se mitään, oma moka eikä tuotetta tietenkään tarvitse lähettää takaisin mutta olen vain utelias selvittämään minne olen tämän pullon oikein hävittänyt... :D

Edit. Tuotteen alkuperäiseltä huutajalta tuli juuri viestiä että olin kuin olinkin onnistunut lähettämään sen ihan oikeaan osoitteeseen..! ^_^ Vähänkö naurattaa tämä sekoilu.... Huutajan osoitelappukin kun on vielä jäljellä niin en tiedä millä osoitteella ja miten tiedottomassa tilassa olen hänen pakettinsa laittanut matkaan... :D Mutta perille näköjään tuli.

Ja sitten taas juttua kaikkien meidän meikkailijoiden  Ystävästä eli silmämeikinpohjustajasta. (Jos minulta kysytään, tämän tuotteen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa ;))

Silmämeikin pohjustuksesta on toki ollut puhetta blogissa useasti aiemminkin, mutta haluan esitellä teille kaksi uusinta pohjustustuttavuuttani ja nostaa esiin yhden vanhan luottotuotteen jota tilasin taas hiljattain uuden kappaleen. Silmämeikinpohjustajat ovat yksi suosikkituoteryhmiäni analysoida koska olen itse niistä niin riippuvainen! ^_^ (--> Luomivärit eivät pysy edes puoleen päivään ilman pätevää pohjustajaa.)

Tänään tarkastelussa Indelible Crème Eyeshadow Bare Necessity, Kicks Eye Primer ja Make Up For Ever Eye Prime.

Silmämeikinpohjustajan tehtävä ei ole ainoastaan kiinnittää meikki, vaan myös tasoittaa luomen sävy - ihan niinkuin meikkivoide tekee iholle. :) (Sillä erotuksella, että  meikkivoiteella ei ole primerin kykyä kiinnittää meikkiä, siksi pelkkä meikkivoide ei useinkaan sovi pohjustamaan silmämeikkiä.)

Kicks-ketjun silmämeikinpohjustaja tulee hygieenisessä tuubissa, mistä pidän. Tuubi on paras mahdollinen pakkausmuoto pohjustajalle, näin se ei pääse kuivumaan nopeasti ja tuotteen altistuminen sormen pöpöille on minimaalinen.

Kicksin pohjustaja tulee ulos tuubista saman näköisenä ihon sävyisenä voiteena kuin mikä tahansa eye-primeri, mutta koostumus on erilainen kuin missään aiemmin testaamassani silmämeikinpohjustajassa. Se on nimittäin hyvin nahkeaa. Voide tarraa ihoon välittömästi ja tuntuu hieman kuivahkolta, mutta levittyy kuitenkin ihan kiitettävästi. JA, ennen kaikkea toimii niin kuin kuuluukin, eli pitää luomivärit paikoillaan.

Ehkä näette kuvassa mitä tarkoitan tuotteen kuivahkolla koostumuksella..? Pigmenttiä Kicksin pohjustajassa on keskiverrosti ja ihon sävy tasoittuu ihan mukavasti. Ylempi vertauskuva havainnollistaa asiaa hyvin.

Muutamalla sanalla: Kicksin pohjustaja on hyvä tuote hintaluokassaan, ja mielestäni parempi kuin esimerkiksi saman hintaluokan Lumene (jonka koostumus on myös kuivahko ja levittyy jotenkin epätasaisesti), mutta kosmeettisessa miellyttävyydessä olisi parantamisen varaa. Etenkin vanhemmalle, ryppyiselle iholle näin nahkeaa pohjustajaa voi olla ikävä levittää.

Make Up For Everin silmämeikinpohjustaja tulee vaahtomuoviapplikaattorilla varustetussa hylsyssä. Tämä ei ole se hygieenisin tapa pakata pohjustaja, ja suosittelenkin kaapimaan tuotetta applikaattorin päästä spaattelilla tai vaikka topsipuikon varrella.

MUFE-primer on koostumukseltaan ohutta, sileää ja helposti levittyvää. Ei tarraa kiinni ihoon heti vaan menee hetki ennen kuin voide asettuu.

Pigmenttiä MUFE-primerissa on vain vähän, eli jos luomet ovat todella kirjavat kannattaa päälle sipaista vielä vaikka peiteainetta (tai seuraavana esiteltävää pohjustajaa) jos haluaa tasoittaa luomen väriä. Tämä kuva on otettu tosi kirkkaassa aamuvalossa ja luomillani risteilevät verisuonet näyttävät häivyttyneen tehokkaammin kuin todellisuudessa.

MUFE Eye Prime ei jätä iholle kuivia "kökköjä" vaan levittyy todella näkymättömästi jättäen iholle sileän kalvon johon meikki kiinnittyy. Toimii erinomaisesti, luomivärit eivät liiku mihinkään. :)

Muutamalla sanalla: hyvin samantyyppinen silmämeikinpohjustaja kuin Urban Decayn legendaarinen Primer Potion.

Kolmas tuote, Indeliblen Crème Eye Shadow, ei nimensä mukaisesti ole varsinainen primer vaan voidemainen luomiväri. Mutta kuten tiedämme, useimmat voidemaiset luomivärit toimivat vallan mainioina pohjustajina.  Tämä ihon värinen yksilö, sävy nimeltä Bare Necessity, peittää luomieni kirjavuuden täydellisesti.

Miinuksena purkkimuotoinen pakkaus, mikä aikaansaa tuotteen verrattain nopean kuivumisen, ja tietysti purkkiin menee myös likaa ja pöpöjä sormesta tai siveltimestä. Edellinen Bare Necessityni kesti kolmisen vuotta ennenkuin loput piti heittää menemään, eli kai se on ihan hyvä elinaika voidemaisen meikkituotteen ollessa kyseessä. :) Indeliblen voidemaisia luomivärejä ja erinomaisia geeli-eyelinereita voi tilata Mad Mineralsilta. Tilasin viimeksi kaksi purkkia ja hintaa tilaukselle tuli toimituskuluineen runsas 20 euroa (eli jää tullirajan alle ;)).

Muutamalla sanalla: peittävä silmämeikinpohjustaja. Jättää samettisen, kuin kevyesti puuteroidun pinnan. Koostumus voi tuntua perinteisiin UDPP:n ja MUFEn tyyppisiin ohuisiin primereihin tottuneelle paksulta. Pitää meikin yhtä hyvin kuin mikä tahansa laadukas eye-primer.

* * Kicksin ja MUFEn primerit on saatu blogin kautta * *

.

Kuuluuko silmämeikinpohjustaja teille päivittäiseen meikkausrutiiniin vai tuleeko käytettyä vain juhlameikissä tai muuten erityistilanteissa? Vai pärjääkö moni jopa kokonaan ilman eye-primeria (te onnekkaat...)?