Hei nyt mä olen nolo! :)
Virve ja minä ollaan saatu niin vähän tykkäyksiä Aussien Blog Awards -sivulla että mua alkoi ihan säälittää. :D Äänestäähän tuossa kategoriassa ei voi (tuomaristo valitsee voittajan), mutta tykätä kyllä. Jos teillä ei ole juuri tällä hetkellä muuta tekemistä niin käykää tykkäämässä meistä! ^_^
Tänä vuonna kauneusblogien kategoriaan on valittu paljon vähemmän ehdokkaita kuin viime vuonna. Mielenkiintoisesti mukana on myös yksi ranskan/englanninkielinen blogi, minulle aivan uusi tuttavuus suomalaisten kauneusblogien joukossa.
Vaikka onkin hienoa, että raati on nostanut mukaan myös muutaman pienemmän blogin, jäin silti ihmettelemään muutamien (omasta mielestäni) kerrassaan itsestäänselvien ja huippusuosittujen kosmetiikkablogipioneerien puuttumista listalta.
Pidän sitten tässä omat henkilökohtaiset Beauty Blog Awardsini ja annan ehdokkuuden Sensaistille, Charming Nailsille, Mustalle Kajalille ja Fashioned in Finlandille. :) Heidän olisi mielestäni kuulunut ehdottomasti olla mukana.
Ketä te laittaisitte ehdolle? :)
Noniin, nyt on sitten vihdoin tutustuttu The Body Shopin mineraalipohjaan. Mielipidettäni tästä pohjasta onkin kyselty blogissa moneen otteeseen vuosien varrella. Nyt TBS:ltä haluttiin tarjota minulle tämä kokeiluun (muutaman eko-sertifioidun Nutriganics-linjan tuotteen kanssa, niistä lisää myöhemmin), ja olen ehtinyt käytellä sitä pari viikkoa.
Sain käydä itse liikkeessä valitsemassa minulle sopivan sävyn, ja se oli 108 Golden Ivory. Se on sävyltään jotain Bare Mineralsin Fairly Lightin ja Flow Kosmetiikan Peachin välillä. Olen nyt tosiaan tykännyt tänä talvena käyttää hieman tummempaa sävyä kuin vanha vakkarini Lily Lolon Blondie, sillä kevyesti päivettävä kosteusemulsio pitää kasvoni "värikkäämpinä".
(Tai sitten ihoni tai makuni on muuttunut... Ehkäpä olen huomaamattani alkanut pitää enemmän sävyä antavasta meikkipohjasta..?)
TBS:n purkissa ei harmillisesti ole suljettavaa läppäshifteriä. Purkki menee siis aika sotkuiseen kuntoon meikkipussissa. Sen edun tässä tiheämmässä, irtopuutereista tutussa shifterissä panin merkille, että jauhe sirottuu paljon hienojakoisemmin. Mutta - se myös pöllyää aika lailla jos sitä topauttelee esiin vähänkin runsaammin kerralla, kuten minä tein siirtäessäni sitä pieneen matkapurkkiin Pariisin reissulle. Ilmassa leijui pitkään melkein savun näköistä mineraalipölyä matkapurkin täyttöoperaation jälkeen. Hyvin, hyvin hienojakoista tämä aine siis. En osaa sanoa käyttääkö TBS kuitenkaan nanoteknologiaa - siitä ei ainakaan ole TBS:n sivuilla mainintaa.
Käyttökokemuksia:
Vilkaisu inciin antaa selityksen kuivahkon tuntuiselle koostumukselle; The Body Shopin mineraalipohjassa on kaoliinia ja illiittiä (savimineraaleja). Niitä käytetään puuterimaisessa meikkipohjassa paakkuuntumisenestoaineena, mutta myös rasvoittuvan ihon tuotteissa imemään iholta talia. Kaoliini on yksi yleisimmistä savinaamioiden ainesosista.
TBS:n mineraalipohja sopii sinulle, jos....
* Etsit hyvin kevyen peiton antavaa, 100-prosenttista mineraalituotetta
* Ostat mineraalipohjan mieluummin kaupasta jossa sävyjä pystyy kokeilemaan
* Maksat mineraalipohjasta mieluiten alle 30 euroa (TBS maksaa 27,80€)
TBS:n mineraalipohja ei sovi sinulle, jos...
* etsit peittävää ja helposti kerrostuvaa mineraalimeikkipohjaa
* pidät reilusti valoaheijastavan tuloksen antavasta meikkipohjasta
* sinulla menee hermot suljettavan shifterin puuttumiseen
Itse pidän valoaheijastavammasta ja hieman peittävämmästä mineraalipohjasta, joten tästä Extra Virginistä ei tule suosikkia. Edit. Poistin maininnan tuotteen sopivuudesta rasvoittuvalle iholle, sillä talia imevistä ainesosistaan huolimatta TBS:n mineraalipohja ei kestä iholla kovin hyvin.
Millaisia kokemuksia teillä on TBS:n mineraaleista? TBS:n kabukista olen muuten tykännyt. Se on juuri pestynä vähän liian löysä makuuni, mutta "käytettynä" (lue: puolilikaisena, kabukit oikeasti toimivat yleensä parhaiten kun mineraalien antaa vähän kertyä sinne sisuksiin) napakoituu ja toimii loistavasti.
Nyt on sitten upea Pariisi koettu Aurinkomatkojen kampanjan myötä ja ehditty kotona sulattelemaan kaikkea näkemäänsä. Kaksi ja puoli päivää Pariisin kokoisessa kaupungissa voi olla todella hengästyttävä kokemus - etenkin kun haluaa nähdä jalkaisin niin paljon kuin minä!
Ja kyllä vain on todettava, ettei Pariisi kengännauhabudjetilla ollut lopulta haaste eikä mikään...! ^_^
Haluatte varmaankin kuulla, paljonko minulla lopulta meni matkan aikana rahaa. *drumroll, please....* Kahdeksankymmentäkuusi euroa ja yksi sentti. :) Täytyy todeta, että olin itsekin yllättynyt. Tällä rahalla en edes kokenut mitenkään erityisesti nuukailevani. Pääasiallisesti vietin aikaa ilmaiseksi jalkojeni päällä ja söin omia eväitä, mutta ehdinpä käymään teatterissa ja neljän ruokalajin mainiolla illallisellakin. Museotkin olisivat vielä mahtuneet budjettiin hienosti - jos vain aika olisi antanut myöten.
Ei kahdessa päivässä oikeastaan edes ehdi kuluttaa paljon rahaa edes välttämättömiin menoihin.
Rahaa meni...
Pont de l'Archevêché-sillan lukot ja Pantheon
Tuo ensimmäisen päivän menetys harmitti kyllä todella. Alkuperäinen Pariisi Tehokkaasti Kolmessa Päivässä -suunnitelmani oli siis tällainen:
Keskiviikko: Kävely Concorde-aukio - Champs Elysees - Riemukaari - Eiffel-torni - Batobus-jokilaiva Jardin des Plantesille - Latinalainen kortteli - Ile de la Cite (ja Notre Dame) - metro hotellille - illalla teatteri.
Torstai: Kävely Montmartrelle - metro Père Lachaise -hautausmaalle - kävely Bastilleen ja Maraisiin - illallinen jossain kivassa ravintolassa.
Perjantai - Museopäivä: Parfyymimuseo - Pompidou-keskus - Les Docks
Jardin du Palais Royal
Keskiviikon kadotessa kirjaimellisesti lumeen päädyin siis jättämään perjantain ohjelman pois nähdäkseni mahdollisimman paljon itse kaupunkia. Yhdessä museossa sentään tuli vierailtua - soma Parfyymimuseo sijaitsee sopivasti RoissyBus -lentokenttäbussipysäkin lähellä joten ehdin sinne lauantaiaamupäivällä ennen kentälle lähtöä. :)
Mitä ruokailuun tulee, itse asiassa ruoka ei ollut lainkaan niin kallista mihin olin varautunut. Ihania lettubaareja on joka nurkalla ja sellaisessa syö lounaan kuudella-seitsemällä eurolla. (Tai jos ei syö lettuja niinkuin minä, voi ostaa vaikkapa Monoprix-kaupasta oliiveja, juustoa ja pähkinöitä :)) Illallisen saa keskikaupungillakin alle kahdellakympillä kun bongailee ravintoloiden valmiita kolmen ruokalajin menukomboja. Ja ne ravintolat.... voih, miten kutsuvia..! Pikkuruisia pöytiä vieri vieressä ihanan hämyisissä interiööreissä.
Kuten vinkkasitte, niin Latinalaisen korttelin alueella ravintolat olivat kaikkein edullisimpia. Muutenkin alue oli todella viehättävä.
La Maison Guerlain Boutique osoitteessa 68 Champs Elysees on parfyymifriikin must-kohde. Katsokaapa tuo boutiquen "guided tour" linkin takaa... Wow.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Printemps - tavaratalon kupoli Blvd Haussmannilla, taustalla kohoaa Oopperan koristeellinen katto. Shoppailunnälkäisille Bldv Haussmann on hyvä osoite - tällä kadulla sijaitsee myös Pariisin toinen eeppinen tavaratalo, Galeries Lafayette. Toimivat erinomaisesti myös "window-shoppaukseen" ja sisään kannattaa kurkata vaikkei olisikaan ostoaikeissa.
Café de Floressa (Blvd St-Germain 172) voi nauttia kalliin kupin kahvia kulttuurihistorian havinassa - täällä istuivat aikoinaan kirjoittamassa niin Sartre kuin de Beauvoir'kin. (Itse nautin kahvin vain silmilläni ^_^) Oikeanpuoleisessa kuvassa Notre Dame.
Montmartre ja portaat Sacre Coeur -kirkolle.
Vinkki: nähdäkseen Montmartrelta avautuvat upeat näköalat kannattaa Sacre Coeurille saapua mieluummin iltapäivällä kuin aamulla, kuten itse sain huomata. Aamulla kaunis näköala on pelkkää harmaata sileuttia, myöhemmin päivällä & illalla aurinko on suotuisammassa kulmassa.
Hotellini Lautrec Operan sijainti oli muuten ihan huippu. Sieltä käveli Montmartelle alle 30 minuutissa ja Louvrelle 12 minuutissa (kyllä, katsoin kelloa! :)). Lisäksi se sijaitsee ihan lähellä Oopperaa jonne Roissy-bussi tulee Charles de Gaullen kentältä.
Huone oli perustasoa ja kodikas. Buffet-aamiaiseen kuului munia keitettynä ja kokkelina, jogurttia, leipää, mysliä ja leikkeleitä. VHH:lainenkin sai vatsan joka aamu täyteen juustolla ja munakkaalla. :)
Ihastuttava Galerie Vivienne (vasemmanpuoleisin kuva) on yksi Pariisin useista viehättävistä ostoskäytävistä. Moulin Rouge -teatterin upea näytös jäi odottamaan seuraavaa kertaa (mieheni olisi tarjonnut minulle lipun), kun päätin valita lähempänä hotelliani sijaitsevan Olivier Giraudin show'n.
Billetreduc-sivulta muuten saa teatteriin ja konsertteihin halvempia lippuja. Palvelu vaatii kirjautuessa ranskalaisen osoitteen, itse käytin hotellin osoitetta. Olivier Giraudin show'n lipun sai tuota kautta jopa 46% normihintaa edullisemmin kuin teatterin omalta lippuluukulta.
Rue Montorgueil Les Hallesin takana oli yksi lempikatujani. Katua reunustavat pikkuliikkeet kuten juusto- ja hedelmäkaupat, kahvilat, ravintolat ja muut myymälät. Kadun Rue Réaumurin päässä sijaitsee ranskalaisen luonnonkosmetiikkamerkki Melvitan ihana myymälä.
Les Hallesin päässä taas on yksi Naturalia-ketjun ekokaupoista, joista kasvissyöjä löytää loistavan valikoiman luomutuotettua evästä - ja yllättävän huokeaan hintaan ollakseen luomua! Itse nappasin täältä eväsporkkanoideni seuraksi merilevä-tofu-pateen. :)
Todella halpaa mutusteltavaa keksien, karkkien, sipsien ja pähkinöiden muodossa saa HEMA-myymälästä, niinikään Les Hallesin kulmalla Rue Rambuteau-kadulla. Halvin pussi keksejä kustantaa euron, ja siitä riittää vaikka isommallekin seurueelle Seinen varteen naposteltavaksi!
Ja lisää edullista suuhunpantavaa - L'as du Fallafel -ravintolasta Maraisin juutalaiskorttelissa (Rue des Rosiers 34) saa kuulema kaupungin parhaat falafelit. Ainakin jatkuvasta jonosta (kuljin paikan ohi kahdesti) päätellen paikan maine ei ole ihan tuulesta temmattu.
Maraisista bongasin myös ihanan värikkään sisustus- & lahjatavaraliike Fleux'in (Rue Ste Croix de la Bretonnerie 39) jossa varmasti olisi tullut shopattua jotain "toisessa elämässä" (...ja toisessa asunnossa, jonne mahtuisi jotain... :P) Maraisissa sijaitsee myös tykkäilemäni MUJIn liike. Jonain päivänä vielä ostan sieltä uudet akryylilaatikostot meikeille.... (Tukholman MUJI on lähin.)
Oma kulinaristinen highlighttini sijoittui Bouillon Chartieriin, josta sain vinkin teiltä lukijoilta. Lukuisat tarrat ravintolan ikkunassa kertovat, että paikka on "muutaman" muunkin turistin tiedossa, mutta kyseessä on myös ranskalaisten itsensä suosima ruokapaikka.
Chartier tarjoilee mutkatonta ranskalaista ruokaa edulliseen hintaan. Itse söin alkupalaksi avokadoa ja katkarapuja (3,50€), pääruoaksi meribassia (13,50€, taisi olla menun kallein ruoka) sienilisukkeella (3€) ja jälkiruoaksi sinihomejuustoa (2,20€). Ruoat huuhdoin alas viinillä (25 cl:n karahvi 3,50€). Ruoka oli erittäin hyvää ja annoksista tuli kylläiseksi. Menu on ainoastaan ranskaksi ja käänsin sen hotellilla ennen syömään lähtöä jotta tiesin mitä tilata! ^_^
Toinen hyvä budjettiystävällinen ravintola (josta luin vasta reissun jälkeen) on Polidor. Tuonne täytyy sitten mennä seuraavalla kerralla!
Louvre on upea ilmestys niin päivällä kuin yölläkin...!
Näin lopuksi on todettava, että Aurinkomatkojen lento + hotelli -paketti sopii budjettimatkalaiselle erittäin hyvin - sen voi nimittäin maksaa myös osamaksulla. Tämä oli minullekin uutta tietoa. Eikä noissa hinnoissa ole mitään "matkanjärjestäjälisää", Aurinkomatkojen sivuilta voi siis löytää aivan yhtä edulliset - tai halvemmatkin - lennot ja hotellin kuin perinteisiltä lentomatkasivustoilta. Tein vertailua...! ;)
Lento + hotelli -kohteita on yli 250 ympäri maailmaa aina kotoisesta Berliinistä eksoottisiin Seychelleihin. Samalla kun varaa lennot ja hotellin voi mukaan lisätä myös muuta tekemistä kohteeseen ja varata esim. viinimaistelun, musikaalin tai kiertoajelun.
Jos jotain, niin ainakin pyrähdykseni Valon Kaupunkiin jätti polttavan halun palata takaisin...! Nyt minulla on jo lista paikoista mihin seuraavalla kerralla menen...! ^_^
Muistuttelen vielä ILOVEPAR-koodista, joka on voimassa 2.4. saakka. Koodilla saa Aurinkomatkoilta 20 euroa alennusta Pariisin matkasta, matkustusaika 31.8. saakka. :)
Ilmaista tekemistä Pariisissa:
- Kattava linkkilista Pariisin ilmaisista museoista ja monumenteista löytyy täältä.
- Tökkivätkö perinteiset turistikiertokävelyt ja -ajelut? Vapaaehtoisten pyörittämän Paris Greeter -palvelun kautta voi varata itselleen personoidun kävelyretken paikallisen kanssa. Kävely on täysin maksuton ja saat itse kertoa oppaalle mikä alue tai mitkä nähtävyydet sinua kävelylläsi erityisesti kiinnostavat. Kävely täytyy varata minimissään kaksi viikkoa etukäteen.
- Puistot, kirkot ja hautausmaat. Käy ainakin Luxembourgin puutarhassa, Champ de Mars -puistossa Eiffelin juurella, Père Lachaisen hautausmaalla, Notre Damen katedraalissa ja Sacre Coeurin kirkossa.
- Näköalapaikat; Printempsin kattoterassi, Bellevillen puisto, Sacre Coeur.
*
Ai niin - jos jotakuta alkaa "ottamaan päähän" mun köyhäily, niin toisenlaista näkökulmaa Pariisiin tarjoaa Uino. :)
Suhteeni ripsiväreihin on muuttunut valtavasti viimeisen 3-4 vuoden aikana (lue: alettuani bloggaamaan ja päästyäni töihin kosmetiikkamyyjäksi). Ennen minulla oli aina käytössä kerralla vain yksi, maksimissaan kaksi ripsaria, ja kaikki tuntuivat käytössä lopulta melkein ihan samalta. Ainoa asia, missä saatoin huomata jotain eroa, oli maskaraharjan erottelukyky. Valitsinkin maskaran aina harjan perusteella, itse värimassan ajattelin olevan käytännössä ”ihan samaa kamaa” oli ripsari mikä hyvänsä.
Kun ripsareita sitten alkoi töiden ja blogin kautta kertyä ja minulla on nykyään kerralla viisikin ripsiväriä käytössä, ovat maskaramaailman nyanssit avautuneet ihan uudella tavalla. Yksilöiden välillä huomaa selviä eroja ja niitä on helpompi vertailla. Nykyään on ihan selvää, että toiset maskarat kerrostuvat hanakammin kuin toiset, toiset kuivuvat nopeammin, jotkut paakuttavat jo tuoreeltaan ja koostumukset vaihtelevat lähes nestemäisestä voidemaiseen ja vahamaiseen.
Nyt on aivan eri fiilis aina uutta ripsaria korkatessa. Ja tästä pääsemmekin päivän aiheeseen, eli viimeisimpään testimaskaraan! :)
Pääsin Maybellinen ja Indiedaysin kamppiksen myötä kokeilemaan Maybellinen Volum' Express –maskaraperheen uutta The Rocket –ripsaria.
The Rocket Volum' Express lupaa supernopeaa tuuheutta muutamalla vedolla ilman paakkuja. Harjaosa on paksuhko ja varustettu kumisilla mikroharjaksilla.
Vastaako tuote lupaustaan? Kyllä. Tai itse asiassa se tekee enemmänkin - nimittäin väittäisin, että se myös kaareuttaa. Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on nopea kuivuminen. Ripset jähmettyvät nopeasti ”ylöspäin” (tulisiko nyt siitä sitten nimi "Raketti" ^_^) ja näyttävät taivutetuilta. Toinen huomio on voimakas kerrostuvuus – ripset saavuttavat ideaalituuheuden jo kahdella kerroksella. Tai ainakin minun ideaalini. :)
Mikroharjakset nappaavat kiitettävästi pienet ja ohuetkin ripset. Ihan kampamaisen erotteleva tämä ei ole, mutta ei myöskään klimpitä ripsiä yhteen. Massa on hyvin ohutta ja nestemäistä, ja harja levittää värin tasaisesti.
Lisäksi totean, että ihan kuin ripseni näyttäisivät tavallista mustemmilta..?
Tässä kuvassa näkyy minusta hyvin tuo kaareuttava/taivuttava efekti. Maskarattoman silmän ripset osoittavat vähän eri suuntaan...
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tykkään The Rocket Volum' Expressistä. Olen mieltynyt tällaisiin hyvin erotteleviin kumiharjoihin ja ne ovat mielestäni ehdottomasti etenkin hentoripsisen ystäviä. Samoin tykkään maskarasta, joka tuuhentaa ripset nopeasti ilman että tarvitsee vetää viittä kerrosta.
Testipaketin mukana tuli myös voidemainen Color Tattoo 24 Hour -luomiväri sävyssä Turquoise Fever sekä Master Precise -eyeliner. Tein niillä oman versioni The Rocket –mainoksen lookista – turkoosia koko luomelle (sekä ylös että alas) ja tehokas musta rajaus.
Tattoo-luomivärejä olen kokeillut aiemminkin ja tykkään. Pysyvät hyvin ja toimivat toki myös erinomaisina pohjustajina.
Master Precise -eyeliner oli uusi tuttavuus. Tämähän kuuluu niihin joustavapäisten huopa-eyelinerien ryhmään joita minä hellästi kutsun "lötköiksi", paitsi ettei tämä tyyppi ollutkaan niin lötkö! Master Precisen kärki on yllättävän jämäkkä ja ennenkaikkea ohut, tällä saa tarkkaa jälkeä. Ja sävy on tosi musta. Kiva ylläri tämä eyeliner, taitaa siirtyä suosikeihin...!
.
Onko joku jo kokeillut uutta Raketti-ripsaria? Mitä tykkäätte yleisesti Maybellinen ripsareista? Itse olen käyttänyt joskus muinoin monta tuubia Full'n'Soft -maskaraa jota ei enää saa Suomesta. Enää en tosin taitaisi käyttää vaikka sitä täältä saisikin, tykkään niin paljon enemmän noista kumisista harjoista. :)
Tämä voi nyt olla ihan "Daa?" -vinkki, mutta ajattelinpa kuitenkin jakaa sen täällä. :)
Löysin kylppäriä siivotessani pinon vanhoja kosteus- ja puhdistusliinoja kasvoille. Vanhimman parasta ennen -päiväys oli ollut jo 2010...! Minähän en normaalisti käytä tällaista puhdistustyyliä lainkaan, ja hankin näitä liinoja ainoastaan retkeilytarkoitusta varten. Näköjään olen viime vuosina aina ostanut uuden pakkauksen tutkimatta, löytyykö kaapeista jo vanhoja avattuja. Nyt näitä avattuja pakkauksia löytyi eri jemmoista yhteensä viisi. Osan sisältö on jo totaalisesti kuivahtanut.
Olin jo heittämässä niitä pois, kun keksin että hyvinhän näitä voi käyttää kuivinakin.
Pyyhin yleensä kasvonaamiot iholta kevyesti kostutetulla froteepyyhkeellä, nyt käytän näitä. Naamiot on minusta aina miellyttävämpi poistaa pyyhkeellä kuin vedellä huuhtelemalla, kosteusnaamiostakin jää enemmän vaikuttavia aineita ihoon. Ylimääräinen vedellä huuhtelu kuivattaa aina ihoa.
Ja meikinpoistoonhan nämä kelpaavat edelleenkin vanulappujen asemasta emulsiomaisen putsarin kanssa. :)
Ja vielä yksi uudelleenkäyttövinkki, vaikka tämä on varmasti monen mielestä jo aika hooceetä... ^_^ Säästän aina kasvoveden levitykseen käyttämäni vanulapun seuraavaan iltaan, jolloin käytän sen silmämeikin poistoon. :D Kasvovesihän haihtuu vanulapusta kokonaan ja lappu on vielä aivan käyttökelpoinen tanakamman meikin poistoon.
Ymmärrän, että vanulaput ovat halpoja eikä kenenkään varmasti tarvitse niitä uudelleenkäyttää. Minulle vain on jäänyt tällainen tapa enkä osaa siitä luopuakaan. :)
Pariisin kirjeenvaihtaja täällä päivää. :)
Kuva Julia Vuori
Kaksi ja puoli päivääni Ranskan pääkaupungissa ovat olleet sangen intensiiviset, ja aika monta kilometria on tullut kulutettua Pariisin katuja. Torstaina ja perjantaina kävelin kumpanakin päivänä yli 8 tunnin lenkit.
Pariisi on samalla kompakti, ja samalla ei. Nähtävyyksien välillä tosiaankin on matkaa, eikä Eiffeliltä Sacre Coeurille heilahda ihan tunnissa. Koska kaikkialla on kuitenkin kiinnostavaa nähtävää ja ihan millä tahansa kadulla kävely on itsessään "sightseeingiä", taittuvat välimatkat kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa kaupungin toisella laidalla.
Torstaina sain seurakseni Julia LK -blogin Julian, mikä oli todella mukavaa. Sää oli kirkastunut ja sain nauttia kaupungista auringonvalossa. Kävelimme Ile de la Citen ja Ile St. Louisin kautta latinalaiseen kortteliin ja sieltä Luxembourgin puistolle. Tässä vaiheessa Julia lähti kotiin ja minun reittini jatkui vielä Seinen rantaa Eiffel-tornille, sieltä Riemukaarelle ja Champs-Elyseelle. Auringon laskiessa nautin huikeista maisemista Printemps-tavaratalon kattoterassilla.
Perjantain oli tarkoitus olla museopäivä, mutta koska keskiviikko meni lumitilanteen takia käytännössä hukkaan, jouduin tekemään valinnan. Haluanko viettää aikaa sisätiloissa taidetta katsoen vai ulkona aurinkoisesta säästä ja Pariisin romanttisista maisemista nauttien? No, kun sääkin jatkui aurinkoisena niin ulkoilma veti pidemmän korren. Kyllä minä täällä vähäisen aikani mieluummin käytän itse kaupungin kuin museoiden seinien katseluun! :)
Eilen sitten kävelyreitti vei Montmartreen ja sieltä Maraisiin ja Bastilleen.
Ajattelin, että ehkäpä kuitenkin ehdin Pompidou-keskukseen palatessani Maraisista. Mutta.... Ilmoitus Pompidoun sisäänkäynnillä kertoi, että Dalí-näyttelyyn oli kahden tunnin jono. Jäädäkö jonottamaan, jolloin joudun luopumaan illallissuunnitelmistani Chartierissa? Vai lähteäkö hotellin kautta syömään jolloin minun ei puolestani tarvitsisi jonottaa ravintolaan? (Chartieriin on aina seitsemän jälkeen pitkät jonot.) Hyväksyin kohtaloni. Minun ei ollut tällä matkalla tarkoitus päästä museoon.
.
.
.
.
.
Julian kanssa vierailimme Pariisin art deco - & moorilaistyylisessä moskeijassa joka sijaitsee lähellä Jardin des Plantesia. Upea paikka, eikä mikään ihan perinteisin Pariisin nähtävyys. Kannattaa ehdottomasti poiketa tänne jos liikut latinalaisessa korttelissa! Sisään astuessa ei enää tunnu että on Pariisissa lainkaan.
Moskeijan yhteydessä on myös perinteinen hammam, tunnelmallinen ravintola ja ihastuttava teehuone. Kuuma minttutee lämmitti ihanasti kohmeisia käsiä. Auringosta huolimatta lämpöasteet pysyttelivät nimittäin nollan tuntumassa.
Teen vielä kotiin palattua koontipostauksen muista lempparipaikoistani ja vinkeistä budjettiystävälliseen Pariisin lomailuun.
Olettehan muuten Pariisin kävijät käyneet laittamassa vinkkejänne tuonne Aurinkomatkojen kamppis-sivulle? :) Vinkkien jättäneiden kesken arvotaan 300 euron matkalahjakortti. Sillä pääsee jo kivasti viikonloppureissulle johonkin ihanaan Euroopan kaupunkikohteeseen..!
Ja jos joku on innostumassa varaamaan Pariisin matkaa, saa koodilla ILOVEPAR Aurinkomatkoilta 20 euron alennuksen. Matkustusaika on 31.8.2013 saakka.
....muuten, vähänkö eri tyylinen "viime-hetken-impulssiostos"- laari Sephorassa. :D Siinä missä Suomessa tuollaiset laarit on täytetty jollain mahdollisimman halvalla ja pienellä "krääsällä" jonka jonottava asiakas tulee helposti ostaneeksi, pursuavat Pariisin Sephoran viime hetken tärppikorit Miss Dior -tuoksuja. Jotenkin hassu näky..! :)
"Ohhoh... kestääpä tässä jonossa... mmmh, mitäs tässä on..? Diorin uusin tuoksu..? Hmmmm, eihän tämä ole kuin 68 euroa, otetaanpas se vielä tähän päälle."
This must be Paris. ^_^
Pariisin kirjeenvaihtaja täällä päivää. :)
Kuva Julia Vuori
Kaksi ja puoli päivääni Ranskan pääkaupungissa ovat olleet sangen intensiiviset, ja aika monta kilometria on tullut kulutettua Pariisin katuja. Torstaina ja perjantaina kävelin kumpanakin päivänä yli 8 tunnin lenkit.
Pariisi on samalla kompakti, ja samalla ei. Nähtävyyksien välillä tosiaankin on matkaa, eikä Eiffeliltä Sacre Coeurille heilahda ihan tunnissa. Koska kaikkialla on kuitenkin kiinnostavaa nähtävää ja ihan millä tahansa kadulla kävely on itsessään "sightseeingiä", taittuvat välimatkat kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa kaupungin toisella laidalla.
Torstaina sain seurakseni Julia LK -blogin Julian, mikä oli todella mukavaa. Sää oli kirkastunut ja sain nauttia kaupungista auringonvalossa. Kävelimme Ile de la Citen ja Ile St. Louisin kautta latinalaiseen kortteliin ja sieltä Luxembourgin puistolle. Tässä vaiheessa Julia lähti kotiin ja minun reittini jatkui vielä Seinen rantaa Eiffel-tornille, sieltä Riemukaarelle ja Champs-Elyseelle. Auringon laskiessa nautin huikeista maisemista Printemps-tavaratalon kattoterassilla.
Perjantain oli tarkoitus olla museopäivä, mutta koska keskiviikko meni lumitilanteen takia käytännössä hukkaan, jouduin tekemään valinnan. Haluanko viettää aikaa sisätiloissa taidetta katsoen vai ulkona aurinkoisesta säästä ja Pariisin romanttisista maisemista nauttien? No, kun sääkin jatkui aurinkoisena niin ulkoilma veti pidemmän korren. Kyllä minä täällä vähäisen aikani mieluummin käytän itse kaupungin kuin museoiden seinien katseluun! :)
Eilen sitten kävelyreitti vei Montmartreen ja sieltä Maraisiin ja Bastilleen.
Ajattelin, että ehkäpä kuitenkin ehdin Pompidou-keskukseen palatessani Maraisista. Mutta.... Ilmoitus Pompidoun sisäänkäynnillä kertoi, että Dalí-näyttelyyn oli kahden tunnin jono. Jäädäkö jonottamaan, jolloin joudun luopumaan illallissuunnitelmistani Chartierissa? Vai lähteäkö hotellin kautta syömään jolloin minun ei puolestani tarvitsisi jonottaa ravintolaan? (Chartieriin on aina seitsemän jälkeen pitkät jonot.) Hyväksyin kohtaloni. Minun ei ollut tällä matkalla tarkoitus päästä museoon.
.
.
.
.
.
Julian kanssa vierailimme Pariisin art deco - & moorilaistyylisessä moskeijassa joka sijaitsee lähellä Jardin des Plantesia. Upea paikka, eikä mikään ihan perinteisin Pariisin nähtävyys. Kannattaa ehdottomasti poiketa tänne jos liikut latinalaisessa korttelissa! Sisään astuessa ei enää tunnu että on Pariisissa lainkaan.
Moskeijan yhteydessä on myös perinteinen hammam, tunnelmallinen ravintola ja ihastuttava teehuone. Kuuma minttutee lämmitti ihanasti kohmeisia käsiä. Auringosta huolimatta lämpöasteet pysyttelivät nimittäin nollan tuntumassa.
Teen vielä kotiin palattua koontipostauksen muista lempparipaikoistani ja vinkeistä budjettiystävälliseen Pariisin lomailuun.
Olettehan muuten Pariisin kävijät käyneet laittamassa vinkkejänne tuonne Aurinkomatkojen kamppis-sivulle? :) Vinkkien jättäneiden kesken arvotaan 300 euron matkalahjakortti. Sillä pääsee jo kivasti viikonloppureissulle johonkin ihanaan Euroopan kaupunkikohteeseen..!
Ja jos joku on innostumassa varaamaan Pariisin matkaa, saa koodilla ILOVEPAR Aurinkomatkoilta 20 euron alennuksen. Matkustusaika on 31.8.2013 saakka.
....muuten, vähänkö eri tyylinen "viime-hetken-impulssiostos"- laari Sephorassa. :D Siinä missä Suomessa tuollaiset laarit on täytetty jollain mahdollisimman halvalla ja pienellä "krääsällä" jonka jonottava asiakas tulee helposti ostaneeksi, pursuavat Pariisin Sephoran viime hetken tärppikorit Miss Dior -tuoksuja. Jotenkin hassu näky..! :)
"Ohhoh... kestääpä tässä jonossa... mmmh, mitäs tässä on..? Diorin uusin tuoksu..? Hmmmm, eihän tämä ole kuin 68 euroa, otetaanpas se vielä tähän päälle."
This must be Paris. ^_^
Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla töissä kosmetiikan maahantuonnissa?
Minä olen, ja siksipä tämänkertaisessa henkilökuvassa tutustutaan Liisa Toreniukseen ja hänen yritykseensä, joka tuo maahan saksalaista luonnonkosmetiikkasarja Laveraa. Olen tutustunut sympaattiseen Liisaan Laveran kanssa tekemäni yhteistyön kautta.
Liisa valmistui estenomiksi Stadiasta vuonna 2004. Tuohon aikaan luonnonkosmetiikka oli Suomessa vielä aivan lapsen kengissä eikä Stadiassakaan puhuttu lainkaan luonnonkosmetiikasta. Koulusta Liisa ei siis saanut kipinää juuri luonnonkosmetiikan maahantuontiin.
Valmistuttuaan Liisa jäi töihin perheensä yritykseen NHS Oy:lle, joka toi maahan itsehoitoon tarkoitettuja terapiatuotteita. Pian Liisa löysi itsensä pohtimasta, miten voisi yhdistää perheyrityksen työnkuvaan estenomiopintojen kautta saadun ammattiosaamisen. Voisiko yrityksen valikoimaa laajentaa kosmetiikan puolelle..?
Liisa alkoi tutustua eri kosmetiikkasarjoihin ja kiinnostui luonnonkosmetiikasta. Luonnollisuus sopi myös perheyrityksen filosofiaan. Liisa löysi Laveran, jota kukaan ei vielä tuonut Suomeen vaikka se oli Keski-Euroopassa kolmanneksi myydyin luonnonkosmetiikkamerkki. Suomessa luonnonkosmetiikkabuumi ei ollut vielä syttynyt, ja tietämättään Liisa tarttui tulevaan trendikosmetiikkaan.
Liisa otti yhteyttä Laveran tehtaaseen ja esitteli itsensä ja yrityksen. Tehtaalta pyydettiin Liisaa käymään ja kertomaan tarkemmin markkinointisuunnitelmasta.
Kun sopimus oli saatu aikaan, alkoi vuoden kestänyt pohjatyö. Vuoden aikana käännettiin kaikki pakkaustekstit, tehtiin kotisivut ja valmistettiin markkinointimateriaali. Laveran valikoimassa on yli 300 tuotetta, eli kääntötyö ei ollut mikään pikku homma. Saksasta käytiin myös tarkistamassa Liisan yrityksen tilat.
Varsinainen maahantuonti ja myynti käynnistyi tammikuussa 2007. Tässä vaiheessa alkoi myös jälleenmyyjien kontaktointi. Alussa Lavera työllisti NHS:n työvoimasta vain kaksi henkeä.
Tuohon aikaan Suomessa oli vielä hyvin vähän ekokauppoja, puhumattakaan siitä että luonnonkosmetiikkaa olisi saanut tavarataloista. Ensimmäiset asiakkaat olivatkin luontaistuotekauppoja ja terapeutteja. Nykyään eko- ja luontaistuotekauppojen lisäksi myyntiä on verkkokaupoissa, tavarataloissa sekä erikoistuneissa hoitoloissa.
Millaista sitten on perusarki Liisan töissä? Mitä maahantuontiyrityksessä käytännössä tapahtuu…? Lähdin paikan päälle Hyvinkäälle katsomaan.
Tilauskuorma päämieheltä Saksasta saapuu noin kerran kuussa, sesongista riippuen useamminkin. Paketit puretaan ja sisältö nostetaan pöydille. Huolellisella tarkastuksella varmistetaan, vastaavatko tuotteet ja kappalemäärät tilausta.
Tarroittamassa harjoittelija-Jonna
Seuraavaksi pakkauksiin lisätään suomen- ja ruotsinkieliset tarroitukset, jotka kosmetiikkalainsäädäntö velvoittaa. Tässä on aikamoinen homma, ja se voi viedä useita päiviä.
Tarroituksen jälkeen tuotteet siirretään varastoon. Varastoa hoitaa Piia, joka tietää täsmälleen kaikkien yli 300 tuotteen sijainnin.
Tuija tilausten parissa
Laveralla on Suomessa yli 200 jälleenmyyjää ja tilauksia tulee päivittäin. Tuija kerää tilaukset koneelle ja vie keräyslistan varastoon Piialle joka kerää tilaukset kasaan. Tavoitteena on, että tilaus lähtee asiakkaalle saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana päivänä. Hyvinkään varastolta toimitetaan myös Laveran oman nettikaupan tilaukset.
Liisan työpäivästä suuri osa kuluu erilaisiin sähköposteihin vastaamiseen. Työnkuvaan kuuluu tilausten tekoa, PR-asioita, varastokirjanpitoa ja asiakkaiden kanssa kommunikointia. Tämän lisäksi Liisa etsii uusia sarjoja joita tuoda maahan. Työkoneellaan Liisalla on laajoja incitaulukoita joissa hän vertaa kiinnostavien merkkien tuotteiden koostumuksia kilpailijoiden tuotteisiin. Sertifiointi ja erottuvuus muista merkeistä on Liisalle tärkeää.
Luonnonkaunis 2012 -messuilla
Liisa voi olla ylpeä yrityksestään. Laveran lanseerauksen jälkeen hän on sisarineen siirtynyt NHS Oy:n omistajaksi. Alkuperäinen ajatus keksiä itselleen mielekästä työtä on kasvanut työllistämään seitsemän henkeä, joista neljä täysipäiväisesti. Ei hullumpaa. :)
Ensimmäinen päiväni Pariisissa alkoi varsin, sanoisinko jännittävissä merkeissä. En nimittäin ollut päästä pois Charles De Gaullen kentältä...! Jossain vaiheessa meinasi jo itku päästä kun mikään bussi tai juna ei lähtenyt. Taksit voi tällä budjetilla unohtaa.
Keski-Euroopan lumitilanne oli saattanut CDG:n pienoiseen kaaokseen. Lento lähti jo tämän vuoksi Suomesta myöhässä, ja laskeuduttuamme saimme odottaa toista tuntia että kone pääsi ylipäänsä parkkiin. Ikkunoista avautuivat hohtavat hanget... :)
Olin etukäteen arvioinut olevani kaupungissa aamu-yhteentoista mennessä. Lopulta saavuin hotellilleni puoli neljältä. Suunnitelmat pitkästä Eiffelille ulottuvasta kävelylenkistä laitettiin uusiksi, ja vaeltelin sen sijaan pienemmän pätkän Madeleine-kirkolle, Concorde-aukiolle, Tuileriesin puiston halki Louvrelle ja sieltä Palais Royalin puutarhan kautta takaisin hotellille.
Siellä se häämöttää...! :) Tuntui ihan vatsanpohjassa saakka vihdoin nähdä livenä Pariisin symboli..!
Valtaosa lumesta oli jo sulanut kun pääsin hotellille, mutta tästä autosta voi päätellä miltä täällä on aikaisemmin aamulla näyttänyt...
.
Madeleinen kirkko.
.
Suihkulähteeseen jäätynyt tuoli Palais Royalin puistossa. Tämä kuva tiivistää erinomaisesti millainen sää täällä nyt vallitsee.... Keväinen Pariisi taitaa nyt jäädä kokematta. Onneksi otin toppatakin...! :)
.
Morsiusparia kuvataan Palais Royalilla.
.
Villamyssyihin verhoutuneita turisteja Tuileriesin puistossa.
.
Tuileries.
.
Louvre.
.
.
Illalla menin katsomaan teidän lukijoiden vinkkien perusteella tämän uskomattoman hupaisan englanninkielisen monologinäytöksen. Koomikko Olivier Giraud tiivistää tuntiin, kuinka oppia pariisilaisen töykeyden taidot...! Kun tämän olette nähneet, ette enää koskaan voi kuunnella Britney Spearsin Gimme More -biisiä ilman että pokka pettää.... ^_^ Nauroin ihan kippurassa.
Lumen aiheuttamista erikoistilanteista ja viimasta huolimatta ensimmäinen päiväni Pariisissa oli oikein onnistunut. Illalla oli ihana nauttia pieni lasillinen punaviiniä ja käpertyä kodikkaan hotellini Lautrec Operan lämpimässä huoneessa peittoihin.
Tänään ikkunasta näkyy sinistä taivasta ja aurinkoakin! :)
