Nyt etsintäkuulutetaan henkilöä, jota kiinnostaisi tulla meikäläiselle meikkimalliksi ensi viikonloppuna! :)
Olen osallistumassa Make Up For Ever Academyn hää- ja juhlameikkikurssille joka järjestetään Helsingissä 13.-14. huhtikuuta. Kurssin aikataulu on seuraavanlainen:
Lauantai 13.4. klo 16-20
Sunnuntai 14.4. klo 10-16
Paikka: Make Up For Ever Academy, Museokatu 44 D 114 (sisäpiha), Helsinki
Lauantaina on demomeikki + teoria ja sunnuntaina harjoitusmeikkejä. Tarvitsisin omaa harjoitusmallia sunnuntaille, ja lisäksi MUFE Academyltä kysyttiin haluaisinko etsiä lukijoideni joukosta jonkun kiinnostuneen myös lauantain demomeikkimalliksi. Tämä henkilö voi tietenkin olla myös yksi ja sama, jos pääsee tulemaan kumpanakin päivänä.
Kurssi on varmasti tosi kiinnostava tilaisuus mallille päästä pieneen "makeoveriin" ja luulisi takataskuun jäävän myös hyviä vinkkejä miten korostaa piirteitään ammattimaisella juhlameikillä. Itsehän olin Academyllä balettimeikin mallina helmikuussa, ja kokemus oli tosi mielenkiintoinen!
Jos kiinnostuit, ota minuun yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com ja laita mukaan kuva itsestäsi. Sinun ei siis tarvitse muuta kuin vain päästä paikalle kurssin ajankohtana. :) Jos halukkaita on paljonkin, niin suoritan valinnan arvonnalla.
Halukkuutensa voi ilmoittaa keskiviikkoon 10.4. klo 10.00 mennessä. Tulen tekemään kurssista myös blogijutun, joten hakijalle olisi oltava ok että hänen kuvansa julkaistaan Karkkipäivässä.
Tuskaillessani joku aika sitten Onnibussin pysäkkien epämukavaa sijaintia, kommentoi tuttavani, "No pääseehän ihan normibussillakin nykyään viidellä eurolla Helsinkiin!"
Häh? Pääsee vai? Matkahuollon nettisivulle on kuulema kaikessa hiljaisuudessa alkanut ilmestyä ihan mielettömiä tarjouslippuja, joita en ainakaan itse ole huomannut mainostettavan yhtään missään. Kävin heti väijymässä lipputilanteen, ja herregud, eteeni avautui aivan uusi tapa matkustaa halvalla!
Muut bussifirmat ovat ilmeisesti Onnibussin tuoman kilpailun vuoksi lanseeranneet omat tarjouslippunsa, sillä huomattavalla edulla Onnibussiin nähden että vuoroja on paaaaljon enemmän, ja hinnat alkaen 2 euroa!! Välillä Helsinki-Tampere, Helsinki-Turku, Turku-Tampere ja Tampere-Jyväskylä löytää pilvin pimein lippuja kahdella ja viidellä eurolla. Lippuja on vaikka minkä hintaisia; kuutta euroa, seitsemää, yhdeksää, kymmentä.... Tarjoushintoja riittää niin monelle lähdölle että ihmettelen tarvitseeko kenenkään enää ostaa normaalihintaista lippua? :) Nojoo. Tarjoukset perustuvatkin siihen, että lippu on maksettava netissä. Valtaosa bussimatkustajista taitaa edelleen ostaa lippunsa suoraan kuskilta bussissa.
Muita kaupunkivälejä joille löysin tarjoushintoja ovat Helsinki-Lahti (alkaen 9€), Helsinki-Mikkeli (alkaen 14€), Helsinki-Savonlinna (alkaen 19€) ja Helsinki-Jyväskylä (alkaen 19€). Ja tietysti hinnat toimii myös toisinpäinkin (siis Helsinkiin päin).
Hinnat ovat tietysti sitä edullisemmat mitä aikaisemmin ostaa, mutta etenkin tosi vilkkaasti liikennöidylle Helsinki-Tampere -välille saa viiden euron lippuja ihan parin päivänkin varoajalla. Tarjouslippuja on viikon jokaiselle päivälle ja lukuisille vuoroille joka päivä. Aivan mahtavaa!
Toivottavasti-toivottavasti-toivottavasti tämä on Matkahuollolta pysyvä jippo...! Itse olen ainakin ihan mielettömän iloinen mahdollisuudesta matkustaa näin halvalla, edes VR:n Veturi-tarjoukset eivät tähän pysty! Kiitos bussit!!! <3
"Väriterapia" jatkui tänään oranssilla kynsilakalla.
En ole todella pitkään aikaan jaksanut lakata useammalla kuin yhdellä sävyllä. Nojoo, onhan tässäkin lakkauksessa vain yksi sävy, oranssi, mutta sentään kolme lakkaa.
Alla kolme kerrosta China Glazen Sun Worshiper -lakkaa, sitten viirut valkoisella koristelakalla ja päällä "sokerikuorrute" Color Clubin oranssilla kimallelakalla sävy Turn The Other Chic (kiitos vain lahjoituksesta, Charming Nails ;)). Yksinkertainen "koristelu" ja tuntuu kynsiblogien häikäisevään matskuun verrattuna ihan säälittävältä, mutta minä tykkään tästä lakkauksesta kovasti. Turn The Other Chic muutti valkoiset viirut hauskasti keltaisiksi ja multisävyinen vihreään shiftaava kimallus tuo kivan bling-extran. Harmi ettei se näy kuvassa niin hyvin.
Kyllä, kynteni ovat edelleen yhtä eri pituiset kuin ennenkin. :)
Dependin valkoinen koristelulakka, China Glaze Sun Worshiper (yhdellä p:llä, kielipoliisi ärtyy!) ja Color Club Turn The Other Chic.
Ei ole oranssin voittanutta.
.
P.S. Bikiniraja-update: Venus Naked Skin -testijakson aloituksesta on nyt 7 viikkoa ja olen ehtinyt tehdä käsittelyn neljästi. Tällä viikolla tulokset alkoivat näkyä. Edellisestä käsittelystä on viikko, ja vain muutama haiven on jaksanut puskea itsensä pintaan. Muut alkavat vaipua luvattuun uneen. Karvan kasvunhan luvattiin hidastuvan neljän käsittelykerran jälkeen, ja juuri näin on käynyt. So far näyttää siis hyvältä.
P.P.S. Mä vastailen edelleen pikkuhiljaa noihin Torstai-postauksen kommentteihin....
Eilinen pakasteinventaario paljasti, että meillä oli jostain kumman syystä jäljellä kantarelleja syksyltä 2011..!! Hämmentävää, minä kun rakastan sieniä eivätkä ne yleensä kauaa pakkasessa lepäile syksyn jälkeen. Löytö muodosti loistavan tekosyyn pyöräyttää pitkästä aikaa yksi suurimmista herkuistani, "syntisen" rasvainen ja suussasulava sienipiirakka!
Erittäin nam!
Olen luonut oman versioni vähähiilihydraattisesta piirakkapohjasta. En oikein ole ollut tyytyväinen netistä löytämiini vhh-piirakkaresepteihin, useimpiin tulee juustoraastetta ja/tai maitorahkaa jotka tekee pohjasta pehmeän ja löysän. Maku ei vain ole ollut se oikea mikä tekee piiraasta täydellisen.
Toki juustoraaste vähentää pohjan hiilihydraattipitoisuutta, mutta kyllä maku ja oikea, rapea koostumus ratkaisevat tässä tapauksessa! :)
Speltin lisääminen tuo pohjaan rapeutta ja ruisleseet tuovat makua. Korvaa ruisleseet vehnäleseillä ja speltti soijajauholla jos haluat vielä vähähiilihydraattisemman pohjan. Tai jos syöt "normaaliviljaista" ruokaa, niin käytä 2 dl vehnä- tai grahamjauhoa ja puoli desiä ruisjauhoa.
Anna voin pehmetä hetki huoneenlämmössä. (Mantelijauhoa käyttäessä tuota voin määrää voi vähän vähentää, kun mantelijauho on itsessään niin rasvaista.) Nypi voi ja jauhot. Lisää muna ja painele vuokaan.
Kuullota sipuli ja sienet nokareessa voita. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Tuore timjami olisi tietysti parasta, mutta kuivattukin toki käy. Itse laitan 2 tl kuivattua timjamia, kun harvemmin jääkaapista löytyy tuoretta versiota.
Sekoita munat ja kerma yhteen ja lisää hieman jäähtynyt sipulisieniseos. Tarkista maku ja lisää mausteita jos tuntuu vielä kaipaavan. Lisää lopuksi juustoraaste. Kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa 15 minuuttia ja sitten 150 asteessa 20 minuuttia.
Minä tykkään tehdä piirakat aina tällaisiin pieniin annosvuokiin niin ne on helppo tarjoilla sellaisinaan vieraille tai pakastaa. Isompi piirakka kun tuppaa minulla monesti hajoamaan leikkausvaiheessa. Pikku vuoissa piiraat säilyvät ehjinä ja kauniin muotoisina pakkasessakin.
Esipaistan pohjaa n. 5 minuuttia ja lisään sitten täytteen. En tiedä olisiko tuo esipaistaminen välttämättä tarpeellista, mutta tottumuksesta teen niin. (Monissa VHH-leivonnan resepteissä pohjia neuvotaan esipaistamaan.)
Hetken kuluttua keittiön täyttää ihana timjamin tuoksu. Tuskin maltoin odottaa että piirakka jäähtyi että pääsin iskemään haarukkani siihen..! :)
Tämä piirakka olisi perusversionakin viljapohjalla aikamoinen kaloripommi (siitä pitävät voi, kerma ja juusto huolen..!), mutta vhh-version rasvaisemmat jauhot tekevät siitä vielä tirisevämmän herkun...! :) Ei ihan jokapäiväiseksi lounaaksi, siis. ^_^ Raikas vihersalaatti sopii loistavasti kylkeen rasvaisuutta taittamaan.
Vinkkejä hyvistä ja rapeista vhh-piirakkapohjista otetaan vastaan, jos jollain on jakaa oma löytönsä tai bravuurinsa! :)
Minulta toivottiin hiljattain ideapostausta IsaDoran Blooming Spring -paletin käyttöön. Päätin eilen piristää kosmetiikkaväsymystäni vastaamalla tähän toiveeseen, ja kaivoin vanhan lempparipalettini esiin. Toive oli mieluisa, sillä yksinkertaisesti rakastan meikata tällä paletilla. Käydään vähän Karkkipäivän "juurilla" - tämä ihanuus kuului ihan ensimmäisiin blogissa esittelemiini meikkirakkauksiin.
(Hassua lukea noita vanhoja postauksia joissa vaikutan vielä nimimerkillä 'Inkivääri'... en meinaa enää edes muistaa että bloggasin ensimmäisen vuoden sillä nimellä...!)
Tällainen "kukkiva" tuotos sillä syntyi tällä kertaa. Sävyjä voi yhdistellä vaikka mitenkä päin, kaikki tuntuu toimivan!
Paletti on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan vielä jos vaikka ruudun takaa löytyisi Blooming Springille ihan uusiakin ystäviä. Paletti ilmestyi IsaDoran vuoden 2009 kevätlookissa ja jäi - thank Goodness for that! - sarjan vakiovalikoimaan. Edit. Syvä huokaus. Paletti on näköjään tänä vuonna klumpattu IsaDoran valikoimasta. :( Buuuu.
Pastellinen kokonaisuus on minusta kertakaikkiaan ihastuttava. (Ylisanavaroitus.... ;)) Vaalea persikka, hattaravaaleanpunainen, huurteinen liila, pistaasinvihreä ja pronssinen ruskea (sävyssä on ehkä aavistus khakiakin). Kaikki sävyt ovat kuulaan helmiäisiä, ja häivyttyvät niin vaivattomasti että ne voi asetella paikoilleen vaikka pelkällä vaahtomuoviapplikaattorilla.
Rajauksen tein Maybellinen Master Precise Eyelinerilla ja kulmaluulle levitin vaaleaa beigeä L'orealin Beige Taupe -paletista. Alaluomelle tein vihreän "pohjustuksen" Natural Coden vihreällä rajauskynällä (sävy 5 Green), jotta saisin Blooming Spring -vihreästä vähän voimakkaamman. Alaluomen sisänurkkaan käytin valopilkkuna vaaleansinistä sävyä Natural Coden Roxy-paletista.
Vaaleanpunainen ja liila sävy näyttävät käytännössä luomella hyvin samanvärisiltä, liila vain on tummempi.
Ideapostausta toivoneelle vielä lisää vinkkejä; jos ei halua joka kerta lähteä käyttämään paletin kaikkia sävyjä, niin esimerkiksi nämä simppelit yhdistelmät ovat mieleeni:
* * *
Torstain postauksesta; kommentteja on tullut niin paljon että ikävä kyllä en ehdi kaikkiin vastaamaan, mutta voitte olla varmoja että kaikki olen arvostaen lukenut ja saanut niistä paljon ajateltavaa. Jatkan vastailua vielä tänään, mutta haluan tässä välittää kaikille yhteisen kiitoksen! Olette nähneet hurjasti vaivaa pohdiskelevissa ja avoimissa kommenteissanne.
Minua alkoi ehkä vähän harmittaa että tein tuon postauksen, kun siihen tuli niin vakava kaiku... Itse en ole kokenut että suoranaisesti olisin masentunut. Omien - ehkä kohtuuttomien - vaatimusteni uuvuttama kyllä. Toisaalta, kaikki mitä kirjoitin on totta. Minulla on ollut huono olo. Kyllä se oli hyvä sanoa ääneen ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin.
Taidan yrittää päästää irti niistä raameista, että minun olisi "pakko" kirjoittaa niin-ja-niin-paljon kosmetiikasta. Toki, Karkkipäivä on alusta saakka ollut kosmetiikkablogi ja se aihepiiri tulee varmasti aina olemaan tärkeässä roolissa, mutta ehkä minun on vain aika hyväksyä että olen muuttunut, eikä minulla enää taida olla yhtä paljon sanottavaa kosmetiikasta kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Ainakaan tällä hetkellä.
Ehkä kaikki tämä kaupallisuus (jopa oma työni kosmetiikkamyyjänä, siis) on vienyt osittain sen "lapsekkaan" uteliaan innostuksen aiheeseen. Kulunut ilmaisu jälleen kerran, mutta kun harrastuksesta tulee työtä, niin..... no, siitä vain tulee erilaista.
Blogiani alusta saakka lukeneet ovat saaneet seurata aika jännää kehityskaarta - värikkäistä meikeistään intoilevasta harrastelijasta töihin alalle ja lopulta kosmetiikkaähkyyn. En halua nähdä, että kuppi on tullut lopullisesti täyteen. Ei varmastikaan ole. Kyllä minussa vielä elää ja hengittää se kosmetiikkafriikki joka voisi analysoida shampoovaahdon ominaisuuksia maailman tappiin...! :D
Sanni ja pikkuankka Kuopion torilla vuonna 1981. Ei liity mihinkään mitenkään. :) Minä vain tykkään tästä kuvasta.
Katsellaan mitä tässä tapahtuu. Kosmetiikkajuttuja saatte lukea Karkkipäivästä jatkossakin, mutta ehkäpä kirjoitan huomenna vaikka sienestyksen vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin? Tai sitten niistä Shelly Tambon villapaidoista...! Hahah! Jos osa lukijoistani minut tässä vaiheessa jättää, niin yritän sen hyväksyä ja tajuta, että bloggauksessa on järkeä vain niin kauan kuin se oikeasti on hauskaa ja oma tekemisen ilo välittyy myös ruudun toiselle puolelle...!
Hyvää pääsiäistä kaikille! <3
Enpähän tiedä kadunko tämän kirjoitusta myöhemmin, mutta kirjoitan nyt kumminkin.
Puhuin äsken mieheni kanssa puhelimessa ja koitin saada häneltä myötätuntoa. Samalla tiesin, etten sellaista todellakaan tarvitse. Minullahan on oikeasti kaikki hyvin.
Myötätunnon kerjäys koski sitä, että en ole ollut itseni kanssa ihan sujut viime aikoina. Fiilis on äitynyt yhä vain pahemmaksi muistuttaessani itseäni, että olen täysin naurettava eikä tuntemuksillani ole mitään perusteita. En h*lvetti vieköön halua myöntää olevani näin..... pinnallinen. Tai muuten vain etsiväni jotain säälittävää tilanteista, joissa sellaista ei ole.
Minulla on kuitenkin ollut viime viikkoina hieman huonot hapet. Ja ajattelin vierittää ne nyt ulos. Vähän niinkuin marraskuussa Lissabonissa, jossa oksensin blogiin itsesyytösten mustaamaa oloani päästettyäni läppärini varkaiden käsiin.
Minulla on ilmeisesti vakituisen päivätyön jätettyäni meneillään joku "et ole missään tosihyvä ja olet nyt kaikkialla vähän ulkopuolinen" -vaihe. Jopa blogin pitäminen on tuntunut viime aikoina tosi raskaalta. Huomasin, että olin esimerkiksi todella ahdistunut siitä että en ehtinyt tekemään Pariisissa "tarpeeksi". Ajattelin, "Aurinkomatkat on varmasti pettynyt kun en pystynyt kertomaan kaupungista monipuolisemmin, miksi edes hain mukaan kun minulla ei ollut rahaa tehdä siellä mitään." Tiedän että tämä on ihan hullua mutta en voi ajatuksilleni mitään. Näin Pariisista pelottavia uniakin.
Olen aina kokenut oloni turvalliseksi ja voinut hyvin tuntiessani että hallitsen asiat. Jos menetän hallinnan tunteen, muutun heikoksi. Olen perfektionisti, ja esimerkiksi töissä haluan tietää kaiken. Minulle ei riitä, että osaan "sinne päin" tai "suunnilleen". Minä haluan osata kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ja jos en pysty jotain tietoa omaksumaan tai oppimaan nopeasti, ahdistun.
Tällä viikolla olen vanhassa työpaikassani joutunut sanomaan itselleni, että "Hei, siitä on yli neljä vuotta kun olit täällä duunissa, sinä et voi enää muistaa kaikkea...!" ja silti olen tuntenut itseni vajavaiseksi, surrut sitä kun joudun kysymään työkavereilta, tuntenut punan nousevan poskille kun haen jotain ruotsinkielistä sanaa ja se ei vain tule mieleen. "Minä olin tässä ennen hyvä..... Ennen minulta tultiin kysymään, että hei miten tämä juttu tehtiinkään..."
Istun kahvitauot yksin lehden takana. En uskalla osallistua keskusteluihin koska änkytän kuitenkin.
Yksi keino tuntea hallitsevansa edes jotain on hallita omaa ulkokuortaan. Jos et voi muuttua rakettitiedemieheksi tai osata vierasta kieltä täydellisesti, voit ainakin pitää kroppasi kunnossa. Eikö niin? Jos on tyytyväinen peilikuvaansa, niin sitten on yksi asia vähemmän murehdittavana. (Eikö niin........?)
Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään syytä valittaa yhtään mistään, ja silti olen viimeaikaisessa kaaoksessani onnistunut kehittämään fiksaation reisiini. Ne kun eivät muka kadonneet mihinkään vuodenvaihteen jälkeen ja nyt mä näen VAIN ne pahkurat jotka ovat silmissäni yksi manifestaatio epäonnistumisestani. Tiedän, että muut eivät näe mitään pahkuroita, mutta minä tunnen ne unissanikin. Oikeasti, ei mene yhtäkään aamua etten juokse peilin eteen ja toivo että ne näyttäisivät pienemmiltä. Sairasta.
On helppo syyttää puristavia farkkuja huonosta olosta kun oikeasti pitäisi korjata jotain ihan muuta.
Viime aikoina olen kokenut suunnatonta väsymystä kosmetiikkaakin kohtaan. Armaat lukijani, olen raahannut viisi viikkoa mukanani Natural Coden seitsemää luomiväriä joista haluan (siis oikeastikin, haluan!) tehdä teemaviikon blogiin. Yhtäkään kuvaa en ole saanut otettua. Pikkuiset makaavat matkalaukkuni pohjalla....
Joinain päivinä olen miettinyt, että bloggaaminen on jollain tavalla riistänyt alkuperäisen, "viattoman" viehätykseni kosmetiikkaan. Kun testattavia tuotteita tulee ovista ja ikkunoista ja saunan lauteet ovat muuttuneet löylytilasta kosmetiikkavarastoksi niin suhteen kosmetiikkaan voi todella sanoa muuttuneen. Kosmetiikan kulutus on kuin.... työtä.
Viime päivät päässäni on takonut ajatus, "Olenko minä hyvä kosmetiikkabloggaaja kun tunnen näin? Mikä minua vaivaa? Mitä Karkkipäivälle tapahtuu?"
Ja sitten sanon itselleni, "Rauhoitu. Se menee ohi. Se on mennyt ennenkin..."
En nyt oikein tiedä miksi halusin näistä tuntemuksista kirjoittaa. Sanoin poikaystävälleni, että haluaisin jutella näistä asioista jonkun kanssa... Hän yritti parhaansa, mutta ei kai tällaisia voi oikein vakavasti ottaa. Hän vastasi kuluneesti, "Meillä kaikilla on välillä näitä fiiliksiä, kultaseni... Se on ihan normaalia".
Niinhän se on. En vain ymmärrä miksi minun pitää tuntea näin juuri nyt, kun elämän pitäisi olla siinä pisteessä mistä olen aina haaveillut? Olen vapaa, saan asua ihanissa erilaisissa kodeissa (en ole teille kertonutkaan millainen maalaisparatiisi anoppilani on, mutta se taitaa olla jo toisenlaisen blogin aihepiiriä...!), olen terve ja läheisenikin ovat terveitä. Mistä tämä väsymys ja alemmuuden tunne tulee?
"Tsemppiä niiden reisien kanssa!" mieheni sanoi puhelun lopuksi. Kuulin pilkkeen silmäkulmassa vaikka en sitä nähnytkään.
Kiitos muru. Pääset puristamaan niitä ylihuomenna. ;)
Edit. Kiitos kommenteistanne <3, vastailen niihin pikkuhiljaa. En suoraan sanottuna odottanut että niin moni samastuisi tilanteeseeni, kuvittelin enemmänkin saavani silmienpyörittelyä.....
Tänään esittelen "synteettisten suosikkien" sarjassa kolme lemppariani kasvotuotteiden puolelta. Avainsana on kosmeettinen miellyttävyys.
Nyt kun blogissa on hiljattain puhuttu seerumeista, niin jatketaan sopivasti siitä. :)
ESTEE LAUDER Advanced Night Repair
Moni kosmetiikkafriikki varmasti tunteekin tämän klassikkotuotteen. Advanced Night Repair -seerumi on ollut Estee Lauderin valikoimassa 31 vuotta ja kuuluu brändin tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin tuotteisiin. Seerumi tarjoaa kokonaisvaltaista anti-age-hoitoa ja lupaa jopa korjata jo tapahtuneet DNA- vauriot ihossa, mm. UV-säteilyn aiheuttamat. Aika kovia lupauksia..!
Tällä kertaa en ota sen syvällisemmin kantaa siihen lunastavatko tuotteen raaka-aineet näitä lupauksia (vaikkakin tuntuu aika hokkuspokkukselta että kosmeettinen valmiste voisi vaikuttaa DNA:han....), mutta kemiasta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa erittäin tarkan ja kiinnostavan selostuksen ANR:n ainesosista ja teknologiasta täältä. Putelilla on yli 20 patenttia maailmanlaajuisesti, ja koska miljoonat naiset ovat jo 3 vuosikymmentä vannoneet sen nimeen, niin jotainhan sen luulisi oikeasti saavan aikaan...
(Toivottavasti kirjoittelen Karkkipäivää vielä silloinkin, kun ihoni oikeasti alkaa olla ryppyinen, löysä ja samea, niin voin på riktigt selvittää miten tällaiset supermega-anti-age-tuotteet vastaavat lupauksiaan käytännössä..!)
Minun ihastukseni tuotteeseen liittyy puhtaasti sen jättämään uskomattoman miellyttävään tunteeseen. Geelifluidimainen koostumus liukuu iholla kuin unelma (eikä tässä ole kuin yksi vesiliukoinen silikoniyhdiste) ja jättää ihon pehmeän ja ravitun tuntuiseksi. Fiilis on selkeästi täyteläisempi kuin aiemmassa postauksessa esittelemissäni kosteusseerumeissa, mutta iho ei jää missään nimessä rasvaiseksi. ANR tuntuu ylelliseltä, kosteuttaa ja ravitsee ihoa tehokkaasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi, sileäksi, kuulaaksi ja terveen näköiseksi.
Olen saanut tuotetta kaksi 7 ml:n näytepulloa töistä ja käyttänyt ne kahden talven aikana. Tuote on tooosi riittoisaa. Toinen pulloni on juuri luovuttanut viimeiset pisaransa ja olen ihan että "yhyyyy...." Tiedän nimittäin, että en tule hintansa puolesta tätä koskaan ostamaan. Mutta sanotaan näin, että jos minulla olisi ylimääräistä pätäkkää ja haluaisin johonkin luksuskosmetiikkaan sijoittaa, niin se olisi tämä ruskea puteli.
.
LUMENE Natural Bronze Self Tan Face Cream
Lumenen itseruskettavan kasvovoiteen esittelin kesällä 2012 täällä. Kevyt, erittäin miellyttävästi iholle levittyvä voide joka ei jätä niin minkäänlaisia rajoja. Ei tosin selvää rusketustakaan, vaan hyvin miedon päivetyksen. Ja sehän passaa minulle! :) Käytän tätä n. 3-4 päivän välein. Sävy on luonnollinen ja iho jää sileän ja ihanan tuntuiseksi. Tosi hyvä tuote kertakaikkiaan! Tämäntyyppiset (ei siis itseruskettavat vaan tällaisen kosmeettisen fiiliksen omaavat) voiteet olivat juuri sitä mitä aina hain ennenkuin vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Siloisesta tunnusta Natural Bronze -voiteessa vastaavat mm. hiilivetyihin kuuluva isohexadecane ja meidän kaikkien tuttu silikoni dimetikoni.
Ainoa moite tuotteessa on sen epästabiili koostumus josta mainitsin jo tuossa esittelypostauksessa. Säilytän purkkia nykyään ylösalaisin ja ravistan kevyesti ennen käyttöä, sillä muuten sieltä purskahtaa ensin kämmenelle pelkkää vettä.
CLINIQUE Comforting Cream Cleanser
Itsehän puhdistan kasvoni mieluiten vaahtoavalla putsarilla, mutta jos joku emulsio pitäisi valita niin se olisi Cliniquen Comforting Cream Cleanser. Koostumus on ihanan paksua ja voidemaista, ja sopii erityisen hyvin herkälle ja kuivalle iholle.
Miksi minä sitten tästä tykkään, kun en kerran emulsioputsareita edes käytä eikä minulla ole kuiva tai herkkä ihokaan? Nohh. :) Töissähän meidän kosmetiikkamyyjien käsivarret ovat jatkuvasti kyynärvarteen saakka täynnä "swatcheja", eli asiakkaille esiteltyjen huulipuna-, meikkivoide- ja luomivärisävyjen jälkiä. Ja näitä jälkiä on tietystikin koko ajan oltava putsaamassa pois. Tähän tarkoitukseen olen testannut varmasti kaikki myymälän emulsioputsarit (vedellä vaahdotettavat eivät tähän sovi koska et myöskään voi olla jatkuvasti juoksemassa takahuoneeseen vaan sotkut on siistittävä myymälän puolella), ja believe me, niitä on paljon.
Comforting Cream Cleanser on kirkkaasti paras. Sen lisäksi että se poistaa meikkiswatchit tehokkaasti, sen ihotuntu on kaikkein miellyttävin. Sitä on myös koostumuksensa puolesta helpoin levittää iholle - maitomaisemmat emulsiot kun valuvat helposti vanulapusta lattiaa kohden ennenkuin ehdit läntätä vanun iholle.
Olen ihmetellyt miten CCC onkin niin tehokas, sillä tuote ei varsinaisesti lupaa poistaa vahvaa meikkiä. (Siihen tarkoitukseen Cliniquelta löytyy Take The Day Off -maito ja- balmi.) Minulla kuitenkin Comforting Cream toimii parhaiten. Käytän sitä myös kun poistan asiakkailta meikkiä. Kun testeri kerran loppui eikä meillä ollut uutta heti tilalle olin ihan että "eiiihh...!" ^_^ Niin paljon tykkään CCC:stä.
. . .
Onko lukijoilla kokemuksia tästä kolmikosta? Mitä mieltä olette ANR:stä, onko joku saanut sillä näkyviä tuloksia?
Tänään esittelen "synteettisten suosikkien" sarjassa kolme lemppariani kasvotuotteiden puolelta. Avainsana on kosmeettinen miellyttävyys.
Nyt kun blogissa on hiljattain puhuttu seerumeista, niin jatketaan sopivasti siitä. :)
ESTEE LAUDER Advanced Night Repair
Moni kosmetiikkafriikki varmasti tunteekin tämän klassikkotuotteen. Advanced Night Repair -seerumi on ollut Estee Lauderin valikoimassa 31 vuotta ja kuuluu brändin tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin tuotteisiin. Seerumi tarjoaa kokonaisvaltaista anti-age-hoitoa ja lupaa jopa korjata jo tapahtuneet DNA- vauriot ihossa, mm. UV-säteilyn aiheuttamat. Aika kovia lupauksia..!
Tällä kertaa en ota sen syvällisemmin kantaa siihen lunastavatko tuotteen raaka-aineet näitä lupauksia (vaikkakin tuntuu aika hokkuspokkukselta että kosmeettinen valmiste voisi vaikuttaa DNA:han....), mutta kemiasta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa erittäin tarkan ja kiinnostavan selostuksen ANR:n ainesosista ja teknologiasta täältä. Putelilla on yli 20 patenttia maailmanlaajuisesti, ja koska miljoonat naiset ovat jo 3 vuosikymmentä vannoneet sen nimeen, niin jotainhan sen luulisi oikeasti saavan aikaan...
(Toivottavasti kirjoittelen Karkkipäivää vielä silloinkin, kun ihoni oikeasti alkaa olla ryppyinen, löysä ja samea, niin voin på riktigt selvittää miten tällaiset supermega-anti-age-tuotteet vastaavat lupauksiaan käytännössä..!)
Minun ihastukseni tuotteeseen liittyy puhtaasti sen jättämään uskomattoman miellyttävään tunteeseen. Geelifluidimainen koostumus liukuu iholla kuin unelma (eikä tässä ole kuin yksi vesiliukoinen silikoniyhdiste) ja jättää ihon pehmeän ja ravitun tuntuiseksi. Fiilis on selkeästi täyteläisempi kuin aiemmassa postauksessa esittelemissäni kosteusseerumeissa, mutta iho ei jää missään nimessä rasvaiseksi. ANR tuntuu ylelliseltä, kosteuttaa ja ravitsee ihoa tehokkaasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi, sileäksi, kuulaaksi ja terveen näköiseksi.
Olen saanut tuotetta kaksi 7 ml:n näytepulloa töistä ja käyttänyt ne kahden talven aikana. Tuote on tooosi riittoisaa. Toinen pulloni on juuri luovuttanut viimeiset pisaransa ja olen ihan että "yhyyyy...." Tiedän nimittäin, että en tule hintansa puolesta tätä koskaan ostamaan. Mutta sanotaan näin, että jos minulla olisi ylimääräistä pätäkkää ja haluaisin johonkin luksuskosmetiikkaan sijoittaa, niin se olisi tämä ruskea puteli.
.
LUMENE Natural Bronze Self Tan Face Cream
Lumenen itseruskettavan kasvovoiteen esittelin kesällä 2012 täällä. Kevyt, erittäin miellyttävästi iholle levittyvä voide joka ei jätä niin minkäänlaisia rajoja. Ei tosin selvää rusketustakaan, vaan hyvin miedon päivetyksen. Ja sehän passaa minulle! :) Käytän tätä n. 3-4 päivän välein. Sävy on luonnollinen ja iho jää sileän ja ihanan tuntuiseksi. Tosi hyvä tuote kertakaikkiaan! Tämäntyyppiset (ei siis itseruskettavat vaan tällaisen kosmeettisen fiiliksen omaavat) voiteet olivat juuri sitä mitä aina hain ennenkuin vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Siloisesta tunnusta Natural Bronze -voiteessa vastaavat mm. hiilivetyihin kuuluva isohexadecane ja meidän kaikkien tuttu silikoni dimetikoni.
Ainoa moite tuotteessa on sen epästabiili koostumus josta mainitsin jo tuossa esittelypostauksessa. Säilytän purkkia nykyään ylösalaisin ja ravistan kevyesti ennen käyttöä, sillä muuten sieltä purskahtaa ensin kämmenelle pelkkää vettä.
CLINIQUE Comforting Cream Cleanser
Itsehän puhdistan kasvoni mieluiten vaahtoavalla putsarilla, mutta jos joku emulsio pitäisi valita niin se olisi Cliniquen Comforting Cream Cleanser. Koostumus on ihanan paksua ja voidemaista, ja sopii erityisen hyvin herkälle ja kuivalle iholle.
Miksi minä sitten tästä tykkään, kun en kerran emulsioputsareita edes käytä eikä minulla ole kuiva tai herkkä ihokaan? Nohh. :) Töissähän meidän kosmetiikkamyyjien käsivarret ovat jatkuvasti kyynärvarteen saakka täynnä "swatcheja", eli asiakkaille esiteltyjen huulipuna-, meikkivoide- ja luomivärisävyjen jälkiä. Ja näitä jälkiä on tietystikin koko ajan oltava putsaamassa pois. Tähän tarkoitukseen olen testannut varmasti kaikki myymälän emulsioputsarit (vedellä vaahdotettavat eivät tähän sovi koska et myöskään voi olla jatkuvasti juoksemassa takahuoneeseen vaan sotkut on siistittävä myymälän puolella), ja believe me, niitä on paljon.
Comforting Cream Cleanser on kirkkaasti paras. Sen lisäksi että se poistaa meikkiswatchit tehokkaasti, sen ihotuntu on kaikkein miellyttävin. Sitä on myös koostumuksensa puolesta helpoin levittää iholle - maitomaisemmat emulsiot kun valuvat helposti vanulapusta lattiaa kohden ennenkuin ehdit läntätä vanun iholle.
Olen ihmetellyt miten CCC onkin niin tehokas, sillä tuote ei varsinaisesti lupaa poistaa vahvaa meikkiä. (Siihen tarkoitukseen Cliniquelta löytyy Take The Day Off -maito ja- balmi.) Minulla kuitenkin Comforting Cream toimii parhaiten. Käytän sitä myös kun poistan asiakkailta meikkiä. Kun testeri kerran loppui eikä meillä ollut uutta heti tilalle olin ihan että "eiiihh...!" ^_^ Niin paljon tykkään CCC:stä.
. . .
Onko lukijoilla kokemuksia tästä kolmikosta? Mitä mieltä olette ANR:stä, onko joku saanut sillä näkyviä tuloksia?
Hei nyt mä olen nolo! :)
Virve ja minä ollaan saatu niin vähän tykkäyksiä Aussien Blog Awards -sivulla että mua alkoi ihan säälittää. :D Äänestäähän tuossa kategoriassa ei voi (tuomaristo valitsee voittajan), mutta tykätä kyllä. Jos teillä ei ole juuri tällä hetkellä muuta tekemistä niin käykää tykkäämässä meistä! ^_^
Tänä vuonna kauneusblogien kategoriaan on valittu paljon vähemmän ehdokkaita kuin viime vuonna. Mielenkiintoisesti mukana on myös yksi ranskan/englanninkielinen blogi, minulle aivan uusi tuttavuus suomalaisten kauneusblogien joukossa.
Vaikka onkin hienoa, että raati on nostanut mukaan myös muutaman pienemmän blogin, jäin silti ihmettelemään muutamien (omasta mielestäni) kerrassaan itsestäänselvien ja huippusuosittujen kosmetiikkablogipioneerien puuttumista listalta.
Pidän sitten tässä omat henkilökohtaiset Beauty Blog Awardsini ja annan ehdokkuuden Sensaistille, Charming Nailsille, Mustalle Kajalille ja Fashioned in Finlandille. :) Heidän olisi mielestäni kuulunut ehdottomasti olla mukana.
Ketä te laittaisitte ehdolle? :)
