Henkilökuvassa tapaamme tänään kaikkien meidän pikku-”paulabegounien” idolin, kosmetiikkakemistin. (Tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla, Kosmetiikkakemisti, niin suuren arvon tämän ammatin ihmiset saavat silmissäni…!)

Pääsin haastattelemaan Sim Sensitiven kemistiä Vesa Rämöä. Kaksituntinen vilahti hetkessä ja olisin helposti voinut jututtaa Rämöä vielä toiset kaksi, tulkaten auki pöydällä olevien hiustuotepullojen ainesosaluetteloita. (Pullonkylkien syynäys – lempihommaani..! :))

Sain haastattelusta niin paljon materiaalia, että päätin jakaa jutun kahteen osaan. Tässä osassa tutustutaan yleisesti kosmetiikkakemistin ammattiin, kurkistetaan tuotekehittelyn maailmaan ja käydään läpi joidenkin yleisimpien raaka-aineiden toimintaperiaatteita ja myyttejä. Toisessa osassa käyn läpi niitä lukijakysymyksiin saatuja vastauksia, jotka eivät mahtuneet tähän juttuun.

MITEN PÄÄSEE KOSMETIIKKAKEMISTIKSI?

Monet teistä olivat kiinnostuneita kuulemaan kosmetiikkakemistin koulutuksesta ja siitä miten ammattiin pääsee, joten aloitetaan siitä.

Rämöllä on yliopistokoulutus kemian alalta ja hän valmistui maisteriksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistosta. Hän opiskeli soveltavaa kemiaa sivulaudatur-opintojen koostuessa orgaanisesta kemiasta. Sivuaineina Rämö luki matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotieteitä ja ympäristötieteitä. Vuonna 2002 hän suoritti töiden ohessa lisensiaatin jatkotutkinnon.

Suomessa ei voi opiskella kosmetiikkakemistiksi, vaan kaikki alalla työskentelevät ovat joko itsenäisesti tai ulkomailla alalle kouluttautuneita. Tarvittavan tiedon voi Rämön mukaan opiskella työn ohessa. Vanhat työntekijät toimivat tietopankkeina ja raaka-ainetoimittajat järjestävät raaka-ainekursseja.

”Joka tapauksessa, alalle pääsee Suomessa lähinnä tuurilla”, Rämö naurahtaa. Hän kertoo ”ajautuneensa” itse kosmetiikkakemian pariin, työskenneltyään ensin kuusi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Sim Sensitive on Rämön ensimmäinen työpaikka kosmetiikkakemistinä, ja hän tuli taloon vuonna 2006. Simillä työskentelee kahden kemistin tiimi, Rämön vastatessa tuotekehityksestä ja raaka-aineiden sisäänostosta Kaisa Leppälän keskittyessä pääasiassa hiusvärien ja teknisten hiustuotteiden tuotekehitykseen.

Kosmetiikkakemistin alasta haaveileville Rämö vinkkaa, että esimerkiksi kemisti-estenomi on hyvä koulutuspohja. Kemian pohjakoulutus on luonnollisestikin ehdoton, ja siihen päälle kun lisää jonkun kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen niin on jo hyvät lähtökohdat hakea töitä kosmetiikkakemistinä.

TYÖTEHTÄVÄT

Rämön työssä jokainen päivä on erilainen. Tehtäväkenttä on todella laaja, ja päivät koostuvat tuotekehittelystä, raaka-aineostoista sekä yhteydenpidosta private label -asiakkaiden, kampaajien, yksityisasiakkaiden ja raaka-ainevalmistajien kanssa. Hämmästyn, kun kuulen että Rämö keskustelee itse suoraan asiakkaiden kanssa. Rämö nyökkää ja ymmärtää hämmästykseni – harvassa firmassa saa kemistiin tai muuhunkaan avainhenkilöön suoraan yhteyden. Kuinka moni teistä on esimerkiksi yrittänyt tavoittaa vaikkapa Goldwellin kemistiä Saksassa..?

RAAKA-AINEET JA TUOTEFORMULOINTI

Kurkataan sitten vähän syvemmälle itse raaka-aineiden ja tuoteformuloinnin puolelle. Kuuntelen kiinnostuneena, kun Rämö kertoo ainesosien matkasta tuottajalta Simin tehtaalle. Rämö ei itse ole yleensä suoraan yhteydessä valmistajiin, vaan tilaa raaka-aineet suomalaiselta tai ulkomaiselta maahantuojalta. Maahantuoja puolestaan tilaa aineet päämieheltään, eli tehtaalta X. Tehdasta X käyttävät myös monet muut firmat.

Näin ollen Simillä käytetään suurella todennäköisyydellä ihan samojen toimittajien raaka-aineita,  mitä monet suuret ranskalaiset, saksalaiset tai muut eurooppalaiset kosmetiikkafirmat käyttävät.

Kysyn, millä perusteella maahantuojat valitsevat tehdaskontaktinsa. Onko olemassa ns. ”huonompia” ja ”parempia” raaka-ainetoimittajia, ja onko eri tehtaiden tuottaman raaka-aineen laaduissa eroja? Rämö kertoo, että laatueroja toki on, mutta toisaalta ”epäilyttävät” toimittajat ovat kemikaalilainsäädännön tiukentuessa käytännössä kadonneet pelikentältä. Maahantuojat käyttävät isoja, luotettavia ja alalla asemansa vakiinnuttaneita tehtaita, joiden dokumentaatio on kunnossa.

Haluan kuulla lisää raaka-aineiden laatueroista. Saan tietää, että ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja.

Samalla inci-nimellä voi olla rakenteeltaan erilaatuisia ainesosia, esimerkiksi molekyylikoko vaihtelee. Näin ollen minunkin koulussa oppimani tieto siitä, että incin dimethicone on aina se sama dimethicone, ei täysin pidä paikkaansa. (Aijjai opet, vähän skarppausta…!)

Kysyn, onko sille oikeasti perusteita, että kampaamotuotteet ovat markettituotteita kalliimpia. No, me kaikki vähänkään kosmetiikkabisnekseen vihkiytyneet toki ymmärrämme, että osansa hinnasta tekee brändi- ja imagoarvo sekä pakkausvalinnat. Ainesosatkin voivat kuitenkin olla parempia. Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita.

Entäpä tuotereseptit, käytetäänkö kosmetiikkatuotannossa ns. perusreseptipohjia, joita vain ”maustetaan” erilaisilla vaikuttavilla aineilla toivotun lopputuloksen mukaisesti?  Rämö vastaa odotetusti, ettei pyörää aina keksitä uudestaan, ja samaa toimivaa runkoa käytetään luonnollisestikin ja muokataan tarpeen mukaan. Jokaisen tuotteen kehittely on kuitenkin itsenäinen prosessi.

SHAMPOON VAAHTOAVUUDESTA

Hiljattain Karkkipäivän kommenttiboksissa keskusteltiin shampoon vaahtoavuudesta ja vaahdon merkityksestä hiusten puhdistumiseen. Onko vaahdon määrällä todella tekemistä shampoon pesevyyden kanssa? Esitän kysymyksen Rämölle.

”Vaahdon määrä ja laatu eivät ole suoraan verrannollisia puhdistustulokseen”, Rämö sanoo. Vaahdon laatuun vaikuttavat valitut tensidit ja vaahdon stabilaattorit. On myös olemassa ns. foam boostereita. Vaahdon pysyvyyteen ja paksuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa omilla aineillaan, esimerkiksi selluloosalla. Ilman näitä aineita shampoo olisi isokuplaista ja nopeasti lässähtävää.

Niiiin kiinnostavaa..! En tiedä teistä, mutta minä yli 20-vuotisella shampoofriikkitaustallani voisin kuunnella loputtomiin jutustelua shampoiden ominaisuuksista.

Otan esille aiheen ympäristöystävällisyys ja tensidien hajoavuus luonnossa. ”Kaikki tensidit maatuvat”, Rämö sanoo. ” Ympäristörasitus tulee kvateista ja silikoneista, ei pinta-aktiivisista aineista.” Rämö ei ylipäänsä näe, että kosmetiikkateollisuus rasittaisi ympäristöä kovinkaan merkittävästi verrattuna muihin teollisuuden aloihin.

HOITOAINEEN RAKENNE

Seuraavaksi puhumme hoitoaineista ja niiden perusrakenteesta. Hiustenhoitoaineet koostuvat antistaattisista (eli sähköisyyttä vähentävistä) ja selvittävistä ainesosista. Nämä ainesosat eivät kuitenkaan aina ole kalvonmuodostajia, Rämö vastaa, kun kysyn eivätkö selvittävät aineet ole yhtä kuin kalvonmuodostajia.

Hoitavat ainesosat toimivat seuraavilla perusperiaatteilla: korjaavat ainesosat menevät hiuksen sisään ja imevät itseensä kosteutta tehden hiuksesta kestävämmän ja joustavamman, silottavat ja antistaattiset ainesosat taas jäävät hiuksen pintaan suojaamaan ja tuomaan sitä monen kuluttajan kaipaamaa sileää tunnetta.

Hoitavan aineen kiinnittymismetodi on vastakkaisvaraus – hoitava aine on positiivisesti varautunut ja etsiytyy negatiivisesti varautuneeseen, vahingoittuneeseen kohtaan hiuksessa. Hiusfirmojen pseudo-tieteellisiltä vaikuttavat mainosgrafiikat vaurioituneeseen hiukseen liimautuvista korjaavista aineista eivät siis olekaan ihan humpuukia.

Olen kuitenkin skeptinen hiuksen sisään saakka kulkeutuvien ainesosien suhteen. BeautyBrainsistä olen oppinut, että kookos- ja oliiviöljy pystyvät imeytymään hiukseen, mutta entä muut ainesosat..? Olisiko Rämöllä antaa esimerkkiä sellaisesta? Ja onhan hänellä. Esimerkiksi aminohapot ovat niin pieniä molekyylejä, että ne mahtuvat menemään hiuksen sisään. Niillä on kosteutta sitova vaikutus.

Puhumme myös minulle niin tärkeistä kasviöljyistä. Rämö vahvistaa, että kasviöljyillä on kosmetiikassa lisäetua synteettisiin öljyihin nähden. Niihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, ja mikrobiologinen laadukkuus on aina varmistettava. Esimerkiksi säilyvyys ei ole yhtä taattu kuin synteettisillä ainesosilla.

ARVELUTTAVAT AINESOSAT

Entäpä nämä viimeisten trendien mukaisesti ”arveluttavat”, monen kuluttajan (usein täysin perusteettomasti) välttelemät aineet? Parabeenit, silikonit, sulfaatit, tietyt hiusvärien pigmentit. Rämö toteaa, että näiden ainesosien ”paha maine” johtuu usein puutteellisesta tai vääristyneestä informaatiosta, eikä niiden välttelylle oikeasti ole mitään tieteellistä syytä.

Rämö aloittaa natriumlauryylisulfaatista (lyhennetään SLS). ”Totta kai se on ärsyttävä aine jos sitä käytetään puhtaana, mutta kosmetiikan käytössä pitoisuudet vaihtelevat välillä 2-10%.” Shampoissa ja muissa puhdistavissa tuotteissa käytetään aina muitakin tensidejä osana cocktailia, SLS ei koskaan esiinny resepteissä yksinään.

Sulfaatittomuus ylipäänsä juontaa juurensa siitä, että sulfaatittomat tuotteet säästävät hiusväriä. Värishampoissakin kuitenkin käytetään sulfaatteja, mutta niitä on usein alhaisempi pitoisuus kuin muissa shampoissa.

Parabeeneista Rämö sanoo samaa mitä olen kuullut lukuisilta muiltakin kosmetiikka-ammattilaisilta; tieteellisiin tutkimuksiin perustuen parabeenit ovat turvallisia. Niiden teho ja turvallisuus ovat säilöntäaineista eniten tunnettuja. Kosmetiikkateollisuus kuitenkin seuraa kuluttajia – vaikka saataisiin kuinka ehdottoman luotettavaa tietoa parabeenien turvallisuudesta, on moni kosmetiikkafirma päättänyt vähentää parabeenien käyttöä kuluttajatrendin mukaan.

Hiusvärien ”pahiksesta”, parafenyleenidiamiinista (PPD), Rämö toteaa seuraavaa: kestohiusvärejä ei pystytä formuloimaan ilman ppd:tä tai sen korvaavia, yhtä lailla mahdollisesti allergisoivia väripigmenttejä. Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina riskin.

Hän kuitenkin jatkaa tarkentaen, etteivät hiusvärit todellisuudessa allergisoi tänä päivänä yhtään sen enempää kuin 50 vuotta sitten. Hiusvärit ovat päinvastoin muuttuneet kuluttajaa ajatellen turvallisemmiksi. Koska hiusten värjäys kuitenkin on kokonaisuudessaan lisääntynyt, myös herkistymistapaukset ovat lisääntyneet. Vaikutelma herkistymisten lisääntymisestä johtuu myös siitä, että kokonaistietomäärä liikkuu nykyään niin nopeasti. Kun Selma-täti Oulaisista sai 80-luvulla allergisen reaktion, hän kertoi siitä ehkä kahdelle kaverilleen. Kun joku tänä päivänä saa reaktion, tieto leviää netissä kulovalkean tavoin ja siitä tietää hetkessä 5000 ihmistä.

Niinpä niin. Ja juuri tästä ilmiöstä johtuvat mm. parabeenien ja silikonien mustamaalaus.

. . .

Kello on kaksitoista ja itse kunkin lounasmahat alkavat murista. On aika laittaa haastattelu pakettiin. Kiitän Vesa Rämöä joka on todella kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaillut kysymyksiini.

*

Myöhemmin ilmestyvässä osassa käyn vielä läpi kysymyksiä kuten kosmetiikka ja raskaus, UV-suoja-aineet, eläinkokeet ja ryppyvoiteet. Edit. Linkki osaan 2.

Kuvat Sanni ja Sim Sensitive.

Näin kävi!

No okei - ei kaikki kosmetiikkani. Vain saunan lauteilla olevat jemmat.

Kylpyhuoneessamme, ja jostain syystä etenkin saunan puolella, on vuoden ympäri paljon lämpimämpää kuin muualla asunnossa. Kesäaikaan lämpötilat nousevat lähes trooppisiin lukemiin. Olen jo aiemmin miettinyt että sauna ei näillä spekseillä todellakaan ole ihanteellinen säilytyspaikka kosmetiikalle, mutta en ole keksinyt minne muuallekaan ryppäät varastoisin.

Kun joku aika sitten löysin saunasta pilalle menneen Sanctumin käsivoiteen (yhyy, se oli niiiiin hyvää...!), tajusin että nyt pitää asialle tehdä jotain. Putelini eivät yksinkertaisesti säily saunan lämpötilassa. (Saunassa on siis lämmintä vaikkei sitä ole lämmitetty ;))

Ratkaisu löytyi keittiöstä.

Ulkoseinää vasten olevat seinäkaapit ovat useimmiten asuntojen viileimpiä tiloja, niin myös meillä. Keittiön kaapit ovat talvisin lähestulkoon kellarin asteissa, ja näin ollen lämpötilaltaan aivan erinomaisia kosmetiikan säilyvyyden kannalta.

Hulluahan se tietysti on varastoida voiteita ja suihkugeelejä keittiötarvikkeiden sekaan, mutta en enää halua kohdata Sanctum-voiteen kohtaloa...!

Ja niin sitten vain raivaamaan kattiloiden, pakasterasioiden ja kakkuvuokien sekaan tilaa kosmetiikkajemmoille! Siellä se pilkottaa, toinen pehmeäreunaisista kosmetiikkakoreistani.

Mr. Karkkipäivän popcorn-mausteet ovat saaneet uusia naapureita vartalovoiteista, sokerivahasta, kasvonaamioista ja suihkugeeleistä. :) Siellä ne asuvat sulassa sovussa.

Tällä postauksella halusin myös muistutella teillekin, kuinka tärkeää on säilyttää kosmetiikkaa oikeassa lämpötilassa - ja tietysti mieluiten valolta suojattuna. Kaikki kosmetiikka ei toki pilaannu niin nopeasti kuin luonnonkosmetiikka (mitä Sanctum on), mutta altistuessaan pidempään korkeille lämpötiloille alkaa voiteen kuin voiteen kemiallinen rakenne muuttua ja usein seurauksena on vesi- ja öljyfaasien erottuminen toisistaan.

Myös hajuveteni ovat muuttaneet. :)

Ennen käyttötuoksuni asuivat kylpyhuoneen kaapeissa (eivät sentään saunassa - kaapeissa on vähän viileämpää kuin muualla kylppärissä), ja "vaihtopenkillä"  olevat tai käyttöönottoa odottavat avaamattomat tuoksut alhaalla kellarin varastossa.

Kellarijengi on edelleen samassa osoitteessa, mutta kylpyhuoneen tuoksut muuttivat makuuhuoneen senkkiin vaatteiden sekaan.

Nyt ne asuvat farkkujen kyljessä. :)

Täältä saan käyttötuoksut käsiini nopeasti ja helposti, ja ne säilyvät valolta suojassa. Makuuhuoneessa on myös viileämpää kuin muualla asunnossa koska pidämme siellä jatkuvasti ikkunaa auki. Lämpötilan vaihtelun rinnalla valo on oikeastaan suurin pahis hajuvesille, valo voi pilata tuoksun kemikaalit jo muutamassa kuukaudessa jos pullo on jatkuvasti alttiina voimakkaalle valolle, oli se sitten luonnon- tai lampun valoa.

Kemppariosastojen voimakkaassa valaistuksessa hajuvesitesterit voivat mennä pilalle parissa kuukaudessa.

Miten te säilytätte kosmetiikkaanne? Oletteko tulleet ajatelleeksi miten paljon valo ja lämpö vaikuttavat etenkin tuoksuihin?

Sunnuntailukemisiksi toivepostaus: rakkaat kirjeystäväni. :)

Kuka teistä on viimeksi ottanut kynän käteen ja kirjoittanut oikean kirjeen, liimannut kuoreen postimerkin ja kävellyt postilaatikolle laittamaan kirjeen matkaan?

Minä teen niin viikottain, - no jos nyt en ihan joka viikko enää niin ainakin kuukausittain. Olen harrastanut perinteistä kirjeenvaihtoa vuodesta 1996. Se on yksi parhaista asioista koko elämässäni, ja antanut minulle uskomattoman paljon. Suurin osa kirjeystävistäni on säilynyt kaikkien näiden vuosien läpi ja useista heistä on tullut sydänystäviä - ihmisiä, jotka koen yhtä läheisiksi kuin rakkaimmat ystäväni täällä Suomessa.

Minulla on kirjeystäviä 13 eri maassa, Norjasta Meksikoon ja Sloveniasta Australiaan. Parhaimmillaan, kirjekaveruuden kulta-aikoina 90-luvun lopulla, kirjeystäviä oli yli 40 kappaletta 21 maasta.

Kaikkein ensimmäinen kirjeystäväni oli Sandra Saksasta, ja olemme edelleen yhteydessä. Kirjeitä ei Sandralla ole enää aikaa kirjoittaa kuin parin vuoden välein, mutta vähintään joulukortit vaihtuvat jotta pysymme perillä toistemme tärkeimmistä kuulumisista.

Alussa kirjoitin kirjeitä joka viikko. Aktiivisimpina vuosina eteisen matolla odotti uusia kirjeitä päivittäin. Joka päivä maanantaista perjantaihin oli kuin jouluaatto: odotin postiljoonia kuin Joulupukkia ja pettymys oli suuri niinä aamuina kun postia ei tullutkaan. Viikonloput olivat hirveän pitkäveteisiä. :D

Minulla on kaikki kirjeenvaihto tallella mapitettuna kronologisessa järjestyksessä. Joillain ahkerimmilla kirjeystävillä on oma mappinsa - kuten Pattiella (jonka saatatte muistaa joulukuun USAn vierailultani).

Mistä niitä kirjeystäviä sitten saa? Tämä kysymys putkahti blogin kommenttiboksiin useampaankin otteeseen syksyn matkan aikana, kirjeystävieni vilahdellessa reissupostauksissa. Kun itse aloitin, oli YLEn Teksti-TV:llä ulkomaisten kirjeystävien palsta. Tuota kautta löysin ainakin Sandran ja muutaman muunkin ystävän. Myös kirjeissä kulkevissa ns. Friendship Bookeissa oli kirjeenvaihtoilmoituksia, ja niistäkin löysin kiinnostavia ihmisiä.

Toki oli olemassa myös maksullisia kirjeystävänvälityspalveluita. Muistan että yksi oli rekisteröity Turkuun, ja taisin kokeilla palvelua kerran. Tätä kautta onnistuin saamaan vain länsimaista avustusta vailla olevia "kirjeystäviä" Pohjois-Afrikasta. Kirjeiden pääasiallinen sisältö koostui siitä, että nuoret tytöt ja pojat kertoivat köyhistä oloistaan ja listasivat mitä kaikkea he toivoivat uuden suomalaisen ystävänsä heille lähettävän; jalkapalloa, videopelejä, koulukirjoja, suklaata, jopa rahaa....

Kirjeenvaihtoharrastukseni alku sijoittui samoihin aikoihin, kun aloin käyttää internetiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin etsiä kirjekavereita myös netistä, ja sieltä löysin useita laajoja, hyviä kirjeystäväpalveluita. Yksi vanhimmista, vuonna 1996 perustettu PenPalsNow!, on edelleen toiminnassa. PenPalsNow'n kautta löysin todella monta hyvää kirjeystävää. Minulla oli siellä myös oma ilmoitus.

Oman ilmoituksen jättämisellä oli myös varjopuolia. Monet (etenkin ne surullisenkuuluisat afrikkalaiset) tahot kalastivat osoitteita tietokantoihinsa, jakoivat (tai myivät) niitä paikallisissa kirjeystäväjulkaisuissa ja yhtäkkiä saatoit saada 50 kirjettä Algeriasta joissa kaikissa pyydettiin rahaa ja lahjoja. Myös vankilakirjeystäviä välittävät organisaatiot kalastelivat kontakteja netin kirjekaveripalstoilta. Minun osoitteeni ei koskaan joutunut "vankilalistalle", mutta esimerkiksi äitini osoite päätyi. (No, hän sai sitä kautta lopulta muutaman oikein fiksun ja kiinnostavankin kirjekaverin..! ;))

Vuonna 1998 tapasin ensimmäistä kertaa yhden kirjeystävistäni livenä. Matkustin Osloon tapaamaan norjalaista kirjeystävääni Gro Elia. Se oli jännää ja hauskaa..! Myöhemmin olen tavannut Gro Elin vielä toisen kerran, ja olemme edelleen kirjeenvaihdossa. Seuraava vierailu on vain ajan kysymys... :)

Kirjeystävyyden antoisimpia puolia on ollut seurata eri ihmisten elämäntarinoita. Aloittaessani useimmat kirjeystäväni olivat lukiota käyviä nuoria - vuosien saatossa olen kulkenut heidän kanssaan läpi ammattiin opiskelut, ensimmäiset vakavat parisuhteet, ensimmäiset työpaikat, avioliitot, lapset..... Eikä surullisiltakaan tapahtumilta ole toki voinut välttyä.

Tsekkiläinen Anna on yksi vanhimpia ja rakkaimpia kirjeystäviäni. Annan tapasin ensimmäistä kertaa interrail-reissulla kesällä 1999, ja sen jälkeen olemme tavanneet lukuisat kerrat niin Tsekissä, Ruotsissa kuin Ahvenanmaallakin. Olemme myös matkustaneet yhdessä, teimme kesällä 2002 ihanan camping-reissun Kroatiaan. Keväällä 2011 saimme Mr. Karkkipäivän kanssa todistaa kun Anna sanoi prahalaisessa kirkossa "Tahdon" kanadalaiselle sulhaselleen. <3

Tällä hetkellä Anna asuu Belgiassa ja viettää varsin kiireistä ja tapahtumarikasta elämää aviomiehensä kanssa. Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt saada järjestymään vierailua Brysseliin. Joskus aikataulujen yhteensovittaminen voi olla todella vaikeaa...! :)

Toinen pitkän linjan tsekkiläinen kirjeystäväni on Radka. Radkan elämä on vienyt häntä pienestä tsekkiläisestä kylästä opiskelemaan Englantiin ja vuosiksi parisuhteeseen Lontooseen, ja jänniin työkuvioihin joista olen lukenut suurella mielenkiinnolla. Olemme vuosien varrella tavanneet niin Prahassa kuin Lontoossakin. Nyt Radka asuu Prahassa ja odottaa esikoistaan.

Milton! Ensimmäinen miespuolinen kirjeystäväni. Ehkäpä muistatte Miltonin ja hänen vaimonsa Saivan viime syksyn Ateena-stooreistani?

Kuvassa olen ensimmäistä kertaa vierailulla Miltonin luona. Miltonin perhe on aivan ihana, ja hänen kodistaan tuli heti vähän niinkuin minunkin "home away from homeni". Sain mm. asua Miltonin huoneessa viikon syksyllä 2000 ollessani Kreikassa au pairina ja Milton itse oli armeijassa.

Milton kihlautui vuonna 2001 liettualaisen rakkaansa Saivan kanssa, ja vierailin heidän senaikaisessa kodissaan Samoksella saman vuoden syksyllä. Tuo kuva meistä kolmesta Samokselta saa hymyn leviämään korviin... Me kaikki näytetään niin "nuorilta ja viattomilta", etenkin Saiva..! <3

Nyt Milton ja Saiva asuvat Ateenassa kahden ihanan lapsensa kanssa. Miltonin koti on edelleen minulle "Kreikan koti", jonne olen aina tervetullut. Punainen vuodesohva odottaa että saavun taas syksyllä..! ^_^

Slovenialainen Natasha saa kunnian olla Kirjeystävä Jolla On Maailman Kaunein Käsiala. :) Muistan, kuinka Natashan kirjeiden avaaminen oli aina aivan erityinen hetki, kun sain lukea hänen uskomattoman kaunista, koristeellista käsialaansa. Natashalla oli myös taito kirjoittaa parisuhdekuvioistaan niin rikkaasti ja eloisasti että kirjeet olivat kuin jatkokertomus jonka seuraavaa osaa en meinannut millään malttaa odottaa... :)

Olemme Natashan kanssa edelleen yhteyksissä, mutta kirjeet ovat vaihtuneet Facebook-viesteihin. (Itse kirjoitan edelleen kaikkein mieluiten kirjeitä, mutta en voi odottaa samaa kaikilta.... Ajat ja harrastukset muuttuvat.)

Viime syksynä Natasha ajoi miehensä kanssa Ljubljanasta Venetsiaan vain tavatakseen minua pari tuntia. <3

Skotlantilainen Julie ja minä olemme kokeneet yhdessä yhtä jos toista. Julie on henkilö, jolla on kirjeystävistäni ehkä kaikkein erikoisin tausta ja elämäntarina, ja ystävyytemme on antanut minulle todella paljon. On mieletöntä, että olen kirjeenvaihtoharrastuksen kautta saanut tutustua näin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka tuovat hyvin erilaista perspektiiviä elämääni.

Olemme tavanneet Julien kanssa Skotlannin ulkopuolella myös USAssa. Tämä reissu oli historiallinen siinä mielessä, että kaksi kirjeystävääni tapasivat toisensa. Washingtonin osavaltiossa asuva Kelly on myös pitkäaikainen kirjeystäväni. Julie ja minä matkustimme Seattleen osallistuaksemme Wrestlemania-tapahtumaan (Karkkipäivää alusta saakka lukeneet saattavat hämärästi muistaa paljastukseni WWE-historiastani ;)), ja vierailimme samalla myös Kellyn luona Vancouverissa (Washingtonissa, ei Kanadassa ;)).

Kreikkalainen Marianna on esiintynyt Karkkipäivän sivuilla jo niin useasti, että hän lienee tuttu monellekin lukijalle. Hän on päätynyt blogiin makeover-juttuunkin. (Apua miten lapsilta me muuten näytetään tuossa v. 2001 kuvassa...! Tapaamme siinä ensimmäistä kertaa.)

Marianna on minulle niin läheinen, että en välillä edes meinaa tajuta että asumme tosiaan melkein 3000 kilometrin päässä toisistamme. Aina kun minulle sattuu jotain erityisen hauskaa, ikävää tai muuta "uutisoimisen" arvoista, lähetän Mariannalle tekstarin. Haluan, että hän on sitten vaikka tekstarien kautta mukana arjessani kun emme kuitenkaan voi ihan joka viikko tai edes vuosi tavata. :)

Lukuisista tapaamisistamme ikimuistoisimpia ovat olleet Mariannan vierailu Suomessa ja Mariannan häät Ateenassa syksyllä 2008.

Keväällä 2006 tapahtui toinen historiallinen "penpal moment", kun jälleen kaksi kirjeystävääni kohtasivat. Kävimme Mariannan kanssa hänen Suomen vierailunsa yhteydessä myös Tukholmassa, ja tsekkiystäväni Anna sattui olemaan siellä samaan aikaan silloisen ruotsalaisen poikaystävänsä luona. ^_^

Helsinki-kierroksella huhtikuussa 2006.

. . .

Kaikki rakkaimmat ja tärkeimmät kirjeystäväni eivät olisi tähän postaukseen mahtuneet, heitä on vielä liuta lisää... Pattie ja Sheila Jenkeistä, Jeanette Tanskasta, Eryn Kreikasta, Piia Suomesta, Hisae Japanista, Laura Hollannista....

Mutta yhden heistä nostan vielä, ja se on meksikolainen Liliana! Olemme olleet kirjeystäviä lokakuusta 1997 saakka.

Lilianaa en ole vielä tavannut, mutta tämä sähäkkä typy kuuluu niihin kirjekavereihin, joista minulla on alusta saakka ollut tunne että olemme "tunteneet aina". Luultavasti sitten, kun tapaamisemme päivä lopulta koittaa (sillä olen päättänyt, että se myös koittaa!! :)), on tunnelma kuin kohtaisi vanhan lapsuudenystävän.

Liliana saattaa olla joillekin lukijoille tuttu Karkkipäivän Facebook-sivulta, jossa hän välillä käy heittämässä ihania välikommenttejaan. :D <3 Liikuttavaa kun joku kirjeystävä jaksaa seurata blogiani Google Translaten kautta. (Ja Luis - tiedän että myös sinä luet...! :))

* * *

Noniin, kertokaas nyt te, lukijani! Kuka muu harrastaa kirjeenvaihtoa? Onko jollain edes joskus menneisyydessä ollut kirjekaveria? Millaisia kokemuksia teillä on? Onko joku minun tavoin löytänyt elämänmittaisia ystävyyksiä tai peräti puolison kirjekaveruuden kautta?

Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.

Edellisessä osassa olimme juuri nauttineet lounaan ja palasimme kylästä hotellille.

Seuraavana ohjelmassa oli La Grée Des Landesin kylpylään tutustuminen.

Kylpylän vastaanotto on jotenkin retro..! ^_^

Kylpylän manager (?) ja tulkki esittelevät yhtä hoitohuoneista. Huoneet on nimetty kukkien mukaan, ja kaikkien sisustuksessa on käytetty violettia - eräs tykkää...!

Kylpylä on itse asiassa aika pieni. Pieni ja söpö! Täällä on tarkoitus nauttia hyvästä olosta ja rauhallisesta tunnelmasta minimalistisen estetiikan ja hiljaisuuden keskellä, kauniin maiseman hoitaessa sielua. (Meninkö jo liian runolliseksi..? :)) Kyseessä on siis kylpylä nimenomaan aikuiseen makuun, täällä eivät lapset viihtyisi.

Vastaanotosta lähtee lyhyt käytävä odotustilaan, josta voi joko siirtyä allasosastolle ja aurinkoterassille tai portaita alas hoitotiloihin. Hotellivieraat saapuvat kylpylään kylpytakissa ja tossuissa.

Tytöt aurinkoterassilla. Minä taisin koko reissun aikana olla ainoa joka hyödynsi tämän tilan ja lekottelin aurinkokylvyissä... ^_^ The "tan-o-maniac" that I am...! :)

Esittelykierroksen jälkeen meille oli varattu aikaa hoitoihin. Minun aikani oli klo 17, ja käytin odotusajan lähtemällä kävelylle La Gacillyyn Liisan kanssa. La Grée Des Landesilta on kylään 10 minuutin kävelymatka metsäistä polkua pitkin.

La Gacillyssa järjestetään joka kesä Ranskan suurin ulkoilmavalokuvafestivaali. Valokuvia on joka puolella kylää rakennusten seinille tai omiin ulkoilmanäyttelytiloihinsa sijoitettuna. Kaunista..!

Tokihan sitä piti poiketa myös Yves Rocherin myymälässä..! ^_^

Kylän keskustassa. La Gacilly on pieni, 2000 ihmisen kylä. Asukkaista 90% on töissä Yves Rocherilla. :)

La Gacilly on tunnettu kukista. Ja hyvää kahviakin sieltä sai. :)

Ohitimme aamuisen vierailukohteemme, Yves Rocherin synnyintalon. Ihanan näköinen katu..!

Hotellille palattua vaihdoin kylpytakkiin. Nyt kohti hemmotteluhetkeä...!

Täällä sitä maataan.... Hoitajani lähti käymään jossain ja räpsäisin kuvan...! ^_^ Saimme valita neljän hoidon välillä ja minä valitsin lämpimillä entada-siemenillä (sellaisia suuria kämmenen kokoisia lituskoja) tehdyn kokovartalohieronnan. Se oli taivaallinen....

Hoidon jälkeen pulahdin hetkeksi altaaseen...

....ja sitten viihdyin tunnin verran auringossa... Kesän ensimmäinen virallinen auringonottohetki! :) Huoneessani ihailin rusketusrajoja, tsihi...

Puoli kahdeksalta tapasimme drinkkien merkeissä hotellin ravintolan terassilla.

Ilta oli niin lämmin ja ihana... Ilta-auringossa Emma, Sanni ja Catherine.

Skål!

Josefine.

Illallisruokaa odotellessa.

Herkkuretiisejä....

Elise ja Catherine.

Aina niin upea Linda.

Alkuruokana uppomunaa ja jotain vihreää... :) Pääruoaksi oli lohta ja jälkkäriksi jäätelöä (muille) ja juustoa (mulle :D). Hyvää oli jälleen kerran! Mutta aika varovaisesti maustettua. Ranskalainen keittiö ei ehkäpä yleisestikään käytä paljon mausteita..?

Illallisen jälkeen kokoonnuimme tuttuun tapaan aulaan, ja Kristina järjesti meille leikkimielisen Yves Rocher -tietokilpailun.

...jonka minä voitin! :) Yhden pisteen kaulalla! ^_^ Woo-hoo! Sain palkinnoksi luomuviiniä ja hotellin omaa hilloa. 

.

Kello oli jo paljon, mutta ilta jatkui vielä Violan haastattelulla puoleen yöhön. Tuntui että päivä olisi kestänyt vähintään 48 tuntia, se oli niin täynnä ohjelmaa ja elämyksiä...   Kyllä uni maittoi! :) 

P.S. Ennätinpäs julkaisemaan tämän vielä perjantain puolella...! ;)  

Tein viime lauantaina ystävälleni Kaisalle juhlameikin häihin.

Kaisalla on kauniin ovaalin muotoiset kasvot ja suuret silmät joilla paljon tilaa luomilla. Väritys on viileähkö, silmät vaaleat jäänsiniset.

Räikeillä väreillä irrottelu ei kuulu Kaisan tyyliin, enkä juhlameikkiin mitään kirkkaita värejä mielelläni käytäkään. Klassinen on kaunista ja toimii aina! Valitsin Kaisan sävytykseen viileitä ja neutraaleita sävyjä, ja huulille persikkaisen sävyn. Huulille lämmintä siksi, että Kaisan omat huulet ovat niin punaiset, että pinkkiin taittavalla huulimeikillä huulista voi tulla liiankin punaiset. Tässä meikissä huulet haluttiin pitää nudehkoina, ja persikkainen kiilto taittoi Kaisan omaa huulten sävyä niin että tuloksena oli mieto roosa.

Meikkiin käytetyt tuotteet:

L'oreal Studio Secrets Primer

Estee Lauder Double Wear -peiteaine

Elizabeth Arden Eye Fix Primer

Clinique Perfectly Real -meikkivoide (Kaisan oma)

Make Up For Ever HD Powder

Zuii Mango -poskipuna

Yves Rocher Terre de Soleil -aurinkopuuteri

Dior Eye Show Glam & Glitz Black -luomiväri

Revlon Frosty White -luomiväri

Jemma Kidd Eye Wardrobe Grey -luomiväri

Dior Silver Goddess -luomiväri

Essence Gel Eyeliner Black

IsaDora Inliner Kajal Blonde

Kaisan oma ripsiväri (jonka merkkiä en muista :))

Make Up For Ever Aqua Brow 15

Natural Code Creamy Papaya -huulikiilto

Koska Kaisalla on todella laajat luomet, pidin varjostuksen tarkasti liikkuvan luomen alueella, en vetänyt  ulkonurkan yli tai luomivakoon. Muutoin meikistä olisi tullut heti dramaattisempi ja silmistä tarpeettoman tummasti korostetut ja suurennetut. Myöskään rajauksesta ei haluttuu intensiivistä tähän meikkiin, joten laitoin sen luomivärien alle. Rajauksella oli lähinnä tarkoitus tummentaa ripsirajaa ja luoda katseeseen syvyyttä.

Luomilla Revlonin Frosty White (sisänurkka ja kulmaluu), vaaleaa platinanharmaata Diorin Silver Goddess -paletista (luomen keskiosa), tummanharmaata Jemma Kiddin Eye Wardrobe Grey -paletista (ulkonurkka) ja Diorin kimaltavaa mustaa voideluomiväriä Glitz & Glam Black (luomen ulkonurkassa varjostuksen alla).

Kulmat tein MUFElta saamallani voidemaisella Aqua Brow'lla - sillä, millä harjoittelin ensimmäistä kertaa MUFEn meikkikurssilla huhtikuussa.

Ihana kummityttöni! <3

.

Päätin vielä näyttää kömpelön Photarimuokkauksen avulla, millä lailla erilaiset varjostukset olisivat muuttaneet Kaisan meikkiä.

Vetämällä varjostuksen ulkonurkan yli ja aloittamalla sen viistosti sisempää tulos on savuinen ja näyttävämpi kuin Kaisan juhlameikissä. Ehkäpä vaikutelma on jopa hieman viettelevä. ;)

Tekemällä suljetun banaanivarjostuksen, eli varjostamalla ulkonurkan lisäksi myös luomivaon, meikistä tulee (mielestäni) aivan liian raskas. Kaisan kaltaisille laajoille luomille ja suurille silmille tällainen varjostus, ainakin tummalla sävyllä toteutettuna, on too much.

.

Mietittekö te koskaan meikatessanne erilaisten varjostusten vaikutuksia? Vai tuleeko useimmiten tehtyä se yksi ja sama perusvarjostus johon olette tottuneet ja tykästyneet? :)

Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.

Aamiainen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, Les Jardins Sauvagesissa.

Aamiainen koostui vaaleasta leivästä, jogurtista, tuoreesta paikallisesta rahkasta (ihan eri makuista kuin täällä), kananmunista, erilaisista hilloista, juustoista ja lihaleikkeleistä. Meikäläinen sai hyvin vatsansa täyteen juustosta ja kananmunasta (ne juustot.... mmmm...).

Aamupalan jälkeen lähdimme Yves Rocher -oppaamme ja emäntämme Anne-Sophien (oikealla) johdolla kohti päivän moninaista ohjelmaa. Tässä odottelemme hotellin edustalla muutamaa pommiin nukkunutta.... Heh.

Ensimmäiseksi vierailimme Yves Rocherin synnyintalossa.

Täällä, asunnon ullakolla, herra Rocher aloitti 50-luvulla ensimmäiset kokeilunsa kosmetiikan valmistuksen saralla. Alkuperäiset laitteet on säästetty tänne kotimuseoon.

Nina ja Malin kuuntelevat jotain hauskaa juttua.

Yves Rocherin ensimmäinen tuote - peräpukamavoide 50-luvulta :) Tästä voiteesta tuli hitti jonka suosion siivittämänä herra Rocher lähti rakentamaan kosmetiikkaimperiumiaan.

Seuraava vierailukohteemme oli L'Herbier Cosmétique Végétale eli englanniksi Botanical Beauty Herbarium - eli suomeksi jotain sen tapaista kuin "Kasvipohjaisen kauneuden kasviainesosien tutkimuslaitos". Hmm. Toimii paremmin ranskaksi. Sanotaan suosiolla L'Herbier. ^_^

L'Herbierin yhteydessä on kasvitieteellien puutarha, jossa koeviljellään tutkimuksen alla olevia lajikkeita. Istutettuna on myös esimerkkejä Yves Rocherin jo valmiiksi käyttämistä kasveista. Kunkin kasvin kohdalta löytyy infokyltti jossa kerrotaan mikä osa kasvista käytetään ja millaisia ihonhoidollisia ominaisuuksia sillä on.

Kasvitutkija Axelle de Joussineau piti meille valtavan kiinnostavan presentaation Yves Rocherin tuotekehittelystä. Haluaisin kirjoittaa teille enemmänkin tästä esitelmästä, mutta odottelen vielä englanniksi käännettyä materiaalia Ranskasta.

Kasvien kuivattamossa. L'Herbierissä kuivataan ja varastoidaan Yves Rocherin kasviraaka-aineita.

Tässä laatikossa varastoidaan kuivattua ruiskukkaa. Axelle kertoi, että kasviraaka-ainetta säilytetään maksimissaan kolme vuotta, sitten se on menettänyt enimmät tehonsa.

Kasvitutkimuskeskuksen jälkeen oli lounaan aika. Nautimme sen La Gacillyssa Les Enfants Gâthés -ravintolan idyllisellä takapihalla. Tarjoilijan kärsivällisyys oli uskomaton kun hän otti iloisesti vastaan kaikkien eri ruokavalioihin pohjautuvia tilauksia. ^_^

Jälkiruokani: kolmea eri juustoa. Vuohenjuustojäätelö osittautui hieman liian eksoottiseksi makuelämykseksi ja laitoin pallon kiertämään muiden maisteltavaksi. :)

Sitten bussiin ja takaisin kohti hotellia.

.

Lupasin teille vielä esittelyä kylpylästäkin, mutta kuvia ja juttua tulisi yhteen postaukseen ihan liikaa (en malta typistää..! ^_^) enkä halua väsyttää teitä liian pitkillä jutuilla. (En sellaisia jaksa lukea itsekään.) Niinpä päivän 2 matkakertomus jatkuu... todennäköisesti perjantaina. Huomenna olen "on the road" koko päivän joten en ikävä kyllä ehdi tekemään päivitystä.

Eli.... To Be Continued :)

Toivottavasti jaksatte lukea näitä Ranska-juttuja vielä parin postauksen verran! :)     

On se kyllä hassua tehdä yllätyslöytöjä - - omista kaapeistaan. :)

Kaivellessani tuotteita kevään Kosmetiikkahuutajaisiin olen löytänyt jemmoista yhtä sun toista. Paras löytö tähän mennessä on Weledan Birch Body Scrub, koivunlehtiuutetta sisältävä suihkuvartalokuorinta.

Tuote ei ole ihan tuore - parasta ennen päiväys on ollut toukokuussa 2011. Täytyy todeta, että en enää edes muista mistä olen tuotteen saanut - todennäköisesti olen kuitenkin ostanut sen työpaikaltani sillä kyljessä on vielä poisrevityn hintalapun jälkeä.

Olen kertonut teille aiemmin, että Weledan suihkuvaahdot ovat ehdottomia lemppareitani kropan puhdistukseen. Yhtä kermaisia, hellävaraisia ja ihoa hoitavia suihkutuotteita en ole kohdannut. Myös tuoksumaailma vetoaa täysillä! Tälläkin hetkellä käytössä on Tyrniöljysuihkuvaahto. :) Creamy Citrus on toinen suosikkini tuoksunsa puolesta!

Mutta eipäs nyt karata suihkuvaahtojen puolelle... Halusin vain mainita ne, sillä Birch Body Scrub liittyy Weleda-lemppareitteni joukkoon koukuttavan tuoksunsa vuoksi. Siinä on myös toinen miellyttävä ominaisuus, joka ilahduttanee etenkin herkkähipiäisiä; terävänkarhean siemenkuorijauheen tai tiheän-tehokkaan muovimikrorakeen sijaan kuorinnasta vastaavat pehmeiltä palluroilta tuntuvat karnauba- ja mehiläisvahahelmet.

Itse pidän kuorinnan kannalta vähän rouheammista kuorivista ainesosista, mutta herkkäihoisille ei ole markkinoilla paljonkaan tällaisia huippuhellävaraisia scrub-tuotteita. Siksi ilahduin. (Ilmeisesti en ole ostaessani tiennyt mitään tuotteen kuorintatehosta.)

Mutta parasta Birch Scrubissa on tosiaan tuoksu. Ahhh...!! Yhdistelmistä riippuen eteeriset öljycocktailit voivat olla tunkkaisen raskaita - - tai sitten huumaavaan vietteleviä, rentouttavia, raikkaita tai piristäviä. Birch Scrubissa tuoksuu ihana, mehukas sitrushedelmä, tulee mieleen kypsän appelsiinin vastaraastettu kuori. Ja ehkä tässä on jotain aistikkaan lämmintä puutakin.... Mmmm...

Tuotteessa  ei harmikseni mainita mitä kasveja tuoksussa on käytetty, sillä eteeriset öljyt on merkattu vain tuoksunimikkeillä limonene, linalool ja citral. (Ja näitä aineita on monissa eri kasveissa, kuten sitruskasveissa ja sitruunaruohossa mutta myös männyssä ja mintussa.)

Joka tapauksessa - suosittelen Weledan Birch-kuorintaa mitä lämpimimmin Sinulle, joka etsit mahdollisimman hellävaraista vartalokuorintaa tai Sinulle, joka saat kicksejä todella voimakkaan mehukkaista, aidoista sitrustuoksuista. Your nose - and skin - will appreciate! ^_^

(Aika hauskaa löytää varastoistaan tällainen helmi jota ei edes muista ostaneensa :D))

Ranskan matkakertomus, maanantai 3. kesäkuuta 2013.

Lähdin matkaan Helsingistä varhain aamulla seuranani Yves Rocherin tiedottaja Liisa Sippola (kuvassa keskellä). Kohtasimme muut matkan osanottajat Pariisin lentokentällä, jossa meillä oli koneenvaihto.

Matkalle osallistuivat Norjasta Livingdoll -blogin Elise, Cath In The City -blogin Catherine (kuvassa vasemmalla), Prinsessans Dagbok -blogin Josefine ja Sara Strand -blogin Sara. Ruotsista mukaan oli kutsuttu Linda Hallberg (vihreäpaitainen tyttö oikealla), Killer Colours -blogin Viola sekä Att Vara Någons Fru -blogin Emma.

Pöydän ympärillä Sara, Nina (Yves Rocherin PR-tiimistä), Elise, Catherine ja minä. Jouduimme odottelemaan tovin Rennesin konettamme joka piti vaihtaa uuteen teknisen vian vuoksi. Kulutimme aikaa mm. kirjoittamalla lappusille jonkun hauskan tai erikoisen asian itsestämme, ja sitten Yves Rocherin Kristina luki laput ääneen ja saimme arvailla, kehen mikin fakta liittyi. Hauska tapa "murtaa jäätä" ja tutustua toisiimme. Koko joukosta vain muutama oli aikaisemmin tavannut toisensa.

Tein huomion, että Charles De Gaullen kahviloissa tarjoiltavat salaatit ovat sellaista "supermallin lounas" -kokoa... ^_^ No, kana/lihaversioita olisi saanut tuollaisissa Catherinen edessä olevassa koossa, mutta katsokaas tuota pikkuruista tötteröä minun edessäni... :) Kala/kasvissalaattien syöjillä ei odoteta olevan nälkä. Otin kolme purkkia! :D

Rennesistä oli noin tunnin bussimatka La Gacillyyn, Yves Rocherin kotikylään. Meitä hemmotteli bretagnelaisittain epätavallisen lämmin sää, mikä ei varsinaisesti ainakaan latistanut kenenkään matkatunnelmia. :)

Majoituimme Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin, La Grée Des Landesiin. Hotelli sijaitsee satumaisen kauniilla paikalla hieman La Gacillyn kylän yläpuolella. Ympärillä levittäytyy Ranskan kaunein maaseutu uneliaan seesteisenä. Hotelli on suunniteltu sulautumaan osaksi maisemaa ja koko paikka henkii luonnonläheisyyttä, rauhaa ja rentoa oloa.

YR:n porukka tsekkaa meidät sisään hotelliin.

Hotellin aulaa. Ovi vie ravintolaan, Les Jardins Sauvages'iin. Ravintolassa tarjoillaan luomu- ja lähiruokaa ja salaatit ja yrtit noudetaan omasta, ravintolan vieressä sijaitsevasta keittiöpuutarhasta.

Aulasta. Täällä kokoonnuimme iltaisin. Itse hiipsin tänne varhain aamuisin nauttimaan kahvista ja hiljaisuudesta (taisin olla ainoa hotellivieras Liisan lisäksi joka heräsi jo ennen seitsemää ^_^) ja päivittämään blogia.

Huonekäytävästä.

Huoneeni. Jokaiseen huoneeseen kuuluu oma terassi.

Kylpyhuoneesta oli ikkuna jonka saattoi halutessaan avata ja katsella suihkusta vihreää maisemaa joka levittäytyy terassin ulkopuolella.

Les Jardins Sauvages -ravintolan terassi. Oikealla näkyy keittiöpuutarhaa.

Illallispöydässä Yves Rocherin Kristina ja etualalla Linda.

Tuoreita, rapeita retiisejä tarjoiltiin voin ja merisuolan kanssa. Nam! Ravintolassa pidetään retiiseistä, niitä tarjoiltiin alkupalana kahteen muuhunkin otteeseen.

Linda.

Maanantain illallisella alkuruokana oli jotain rapua (en osaa ranskaa, ja ruoka suomennettiin "jotain hummerin tapaista").

Pääruokana vaaleaa kalaa yrttipedillä ja pinaattipureella. Matkan aikana huomioimme, että paikallisessa keittiössä suositaan syötäviä kukkia - niitä oli lähes joka annoksessa. Kaunista!

Jälkiruokana raikas tuoreilla mintunlehdillä maustettu kiwi-omena-appelsiinisalaatti.

.

Illallisen jälkeen kokoonnuimme aulaan drinkeille. Minua huvitti näky, kun saavuin paikalle; jokainen bloggaaja istui älypuhelimensa/läppärinsä ruutuun liimautuneena. :D Yhteisestä jutustelusta ei enää tässä vaiheessa tullut oikein mitään.

...mutta tällaista voi luonnollisestikin odottaa, kun kyse on bloggaajamatkasta. ;)

Pohjoismaiset kollegani ottivat bloginsa päivityksen matkan aikana paljon vakavammin kuin itse tein. Heille oli ehdottoman tärkeää tehdä päivitykset sillä aikataululla mihin lukijat olivat tottuneet. Osa teki kaksikin päivitystä päivässä. Oli kiehtovaa seurata olan yli, millä rutiinilla ja tehokkuudella he käsittelivät kuviaan.

Matkakumppaneihini tutustuminen oli vähintään yhtä mielenkiintoinen ja antoisa osuus reissusta kuin itse La Gacillyyn ja Yves Rocherin historiaan tutustuminen. Oli äärettömän kiinnostavaa vertailla ammattimaisen bloggauksen ulottuvuuksia kotimaidemme välillä ja ylipäänsä kuulostella millaiset "blogiscenet" maissamme on. Kauniiden nuorten naisten päiväkirjamaiset lifestyle-blogit vaikuttavat olevan se suosituin genre niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

.

Minulle tuli matkan jälkeen sellainen hauska fiilis, kuin olisin kokenut pienen "Bloggaaja Big Brother" -elämyksen. Kahdeksan toisilleen tuntematonta bloggaria eri maista ympätään yhteen kolmeksi päiväksi, tilanteesta tulee välittömästi sosiaalisesti kiinnostava.

Heti ensimmäisen illan jälkeen alkoivat eri persoonallisuudet erottua toisistaan. Löysin itseni välillä tarkkailemasta tyttöjen olemusta; eleitä, puhetapaa, yleistä säteilyä. Toisten karisma veti heti mukaansa, toisten persoona alkoi avautua vasta hitaammin päivien aikana. Oli erityisen kiinnostavaa verrata blogin kautta saatua mielikuvaa IRL-persoonaan.

La Gacilly. The Experience.

Matkakertomus jatkuu huomenna, jolloin pääsette vierailemaan kanssani Yves Rocherin synnyintaloon, La Gacillyn viehättävään kylään, kasviainesosien tutkimuskeskukseen ja La Grée Des Landesin kylpylään.

Heippa nassukat!

Pääsen tämän viikon keskiviikkona haastattelemaan Sim Sensitiven kosmetiikkakemistiä, ja ajattelin että teillä voisi varmaan olla kysymys jos toinenkin hänelle. :) Luonnollisestikaan en jokaista pysty/ehdi hänelle esittämään, mutta joitain kiinnostavimpia valitsen mukaan haastatteluun.

Eli eipä muuta kuin mietintämyssyt päähän! :) Mitä olet aina halunnut kysyä kosmetiikkakemistiltä? Onko jokin ainesosiin liittyvä asia askarruttanut mieltäsi? Kosmetiikkakemistejä ei suoranaisesti kasva puissa (harmi vain kun en voi hankkia omaa taskukemistiä vastailemaan päivittäisiin kysymyksiini ^_^) joten olen erittäin innoissani tästä tilaisuudesta.

Voitte jättää kysymyksiänne tiistai-iltaan 11.6. klo 20 mennessä.

* * *

P.S. Aivan eri asiaan liittyen - käykääpä lukemassa White Trash Disease -Natan hyvä keskustelunherättelijä koskien blogimainonnan tulevaa säännöstöä. Nata kirjoitti aika lailla kaiken mitä itsekin asiasta ajattelen (tosin WTD-tyyliin huomattavasti särmikkäämmin ;)). Olen itsekin aiemmin kirjoittanut mainostuksesta ja kysynyt, miten te Karkkipäivän lukijat haluaisitte blogin kautta testiin saadut tuotteet merkittävän postauksiin. Ja te olitte sitä mieltä, että ilmaisen PR-mielessä minulle lähetettyjen tuotteiden alkuperän tarpeeksi selkeästi.

Olen sitä mieltä, että yhtenäinen toimintamalli blogien yhteydessä toteutettavaan mainontaan on ehdottoman hyvä juttu, mutta ei tuossa blogin visuaalisuutta ja persoonallista kirjallista ulosantia "amputoivassa" muodossa mitä tämänhetkinen luonnos ehdottaa.

Kuva täältä. Tom Grill/Getty Images.