Englannin roadtripin matkaohjelma on nyt saatu kasaan! Kiitoksia jälleen avustanne! :) Kohteeksi valikoitui Cotswoldsin maaseutu muutamien alueen ulkopuolelle jäävien pysähdysten kera.
Rannikkokaupungit jäivät nyt tällä kertaa pois reitiltä, sillä kolme päivää on loppujen lopuksi liian vähän aikaa mikäli haluaa yhdistää Cotswoldsin sekä rannikon. Brighton jäi kuitenkin polttelemaan sen verran, että saatanpa ehdottaa Virvelle että teemme sinne päiväretken Lontoosta! Junallahan matkaa on vain alle tunti.
Rakastan suunnitella matkaohjelmia..! ^_^ Siksi viihdyin niin mainiosti myös matkatoimistoympäristössä. Meidän Cotswolds-tripin puitteet tulevat näyttämään tältä:
Perjantai 2.8.
Ajo Lontoo - Bath. Hengailua Bathissa. Lontoo-Bath -reitillä olisi ollut kiva pysähtyä lukijan vinkkaamassa Highcleren linnassa, mutta se ei ole auki perjantaisin. :(
Ajo Bath - Painswick. Hengailua ja illallinen Painswickissa. Majoittuminen hotelliin Upton St. Leonardsissa.
Lauantai 3.8.
Ajo Upton St. Leonard - Sudeleyn linna, Winchcombe. Vierailu linnassa.
Ajo Winchcombe - Bibury. Hengailua ja lounas Biburyssa.
Ajo Bibury - Bourton-On-The-Water. Hengailua Bourtonissa.
Ajo Bourton-On-The-Water - Chipping Campden, ja pysähdyksiä matkan varrella kylissä aikataulun salliessa.
Hengailua ja illallinen Chipping Campdenissa. Majoittuminen hotelliin Mickletonissa.
Sunnuntai 4.8.
Ajo Mickleton - Broadway. Hengailua Broadwayssa ja muissa alueen pikkukylissä (kauniita, vierailun arvoisia kyliä tuolla näkyy riittävän..! :))
Ajo Broadway - Stratford-Upon-Avon. Hengailua ja lounas.
Ajo Stratford-Upon-Avon - Warwickin linna. Vierailu linnassa.
Aikataulun mukaan ajo Warwickista Oxfordiin jossa pieni pysähdys, tai sitten suoraan Lontooseen.
Majoituksen varaaminen oli muuten ihan kiven alla...! Näin lyhyellä varoajalla vaikutti olevan lähes mahdotonta saada persoonallista majoitusta pienistä Inn- tai Bed & Breakfast -tyylisistä paikoista, suurin osa majataloista ei edes vastannut huonekyselyyni ja ne jotka vastasivat, kertoivat heidän olevan täynnä. Viikonloppu elokuun ensimmäisellä viikolla ei varmastikaan ole niitä hiljaisimpia sesonkeja, joten tähän osasin vähän varautuakin. Lopulta vaihtoehdoksi jäi vähän suurempaan hotellityyppiseen establishmenttiin majoittuminen. Valitsin tosin sellaiset kivat kartanotyyliset paikat jotka henkivät englantilaista maaseututunnelmaa.
Palaan heinäkuun alun Suomi-trippiin vielä sen verran, että vastaan erään lukijan kysymykseen matkan kustannuksista. (Niitä on muuten mielenkiintoista verrata Englannin matkakuluihin sitten sen reissun jälkeen.)
Suomi-matkustelu on tunnetusti aika arvokasta puuhaa, mikäli ei majoitu kaverien nurkissa tai leirintäalueilla. Minun osuuteni Suomi-reissustamme oli 424,80€. Tähän summaan sisältyy puolet majoituspaikoista (maksoimme ne suunnilleen 50-50), ruokailut, kahvit sekä muutamat pääsyliput. Misterin osuus oli huomattavasti korkeampi, sillä emäntä ei osallistunut bensakuluihin. (Ai miksi en? Ei ollut varaa.)
Olikohan samainen lukija joka kysyi myös bensoihin mennyttä summaa, tarkkaa lukua minulla ei ole tiedossa, mutta laskutoimituksen voi suorittaa ajotietokoneen infon perusteella. Ajoimme yhteensä 1497 km, ja kun keskikulutus on ollut 9,4 litraa sadalle kilometrille niin bensaa on mennyt noin 141 litraa. Siitä voi sitten laskea eteenpäin, 141 x n. 1,70€ = 240€.
Mitenkähän lie bensan hinta Briteissä..?
Kaikkeen sitä törmääkin! :) Sain kuulla, että Ahvenanmaalla toimii eräs vähähiilihydraattista elämäntapaa promotoiva Camping/Bed & Breakfast -yritys, jonka yhteydessä toimii myös vähähiilihydraattiseen ruokaan keskittynyt ravintola! For real! Satuimme viime sunnuntaisella autoretkellämme ajamaan kyseisen paikan ohi, ja nähdessäni kyltin päätin, että tuollahan on pakko vierailla.
Kyseessä on Söderhagen Camping och Gästhem Eckerössä.
Noustessani autosta olin ihan että voikohan tää nyt pitää paikkansa... Tällainen syrjäisellä maaseudulla sijaitseva leppoisa leirintäalue, voiko täällä muka menestyä joku vähähiilihydraattinen ruokaideologia..?
Kun hetkeä myöhemmin astuin sisään Campingin päärakennukseen ja ravintolaan, minulle selvisi hyvin nopeasti että kyllä voi.
Lyhenne LCHF tulee sanoista "low carb, high fat", ja se on Ruotsissa suosituin "karppauksen" muoto. LCHF on hieman vähemmän salliva ruokavalio kuin esimerkisi Atkins, "älseehooäffät" eivät mm. käytä mitään maan alla kasvavia kasveja kuten porkkanaa ja rasvan määrää korostetaan vielä Atkinsiakin enemmän.
Tiskin takaa minua tervehti Söderhagenin yrittäjäpariskunta Susanna ja Sven Eklund. Tunnustin pistäytyneeni ihan silkasta uteliasuudesta ja kerroin, etten ole aiemmin kuullut pelkkään vhh-ruokaan erikoistuneesta ravintolasta - kokonaisesta matkailuyrityksestä puhumattakaan. Kysyin, eivätkö campingin asiakkaat ihmettele ravintolan ruokatarjontaa.
Sven ja Susanna yllättivät minut kertomalla, että asia on aivan päinvastoin. Eklundien startattua campingin vhh-ravintolatoiminnan vuosi sitten, on asiakkaista valtaosa nykyään nimenomaan karppaajia. Söderhagenin maine on levinnyt nopeasti elämäntapa-karppaajien keskuudessa, ja juuri vhh-konsepti vetää campingille uusia asiakkaita. Kasvoilleni leviää melkein epäuskon ilme, kun kuulen, että Söderhagenilla on jopa virallinen LCHF-ruokasertifikaatti - ravintola on yksi kolmesta ainoasta Pohjoismaissa jolle sertifikaatti on myönnetty. Sarjassamme "onko tällaisiakin oikeasti...?" :D
"Svens kyckling" eli Svenin kana on menun kestosuosikki. Annos koostuu juustokuorrutteisesta pekoniin kääritystä kanafileestä joka tarjoillaan gratinoidun parsakaalin kanssa.
Susanna on syönyt LCHF:n mukaisesti vuodesta 2008 ja Sven viimeiset kaksi vuotta. Sven on pudottanut ruokavaliolla 50 kiloa, Susanna 10. Söderhagenin nettisivuilta voi lukea pariskunnan "vhh-taipaleesta" ennen ja jälkeen -kuvien kera.
Minun olisi tehnyt mieli jäädä lounastamaan Söderhageniin, mutta äitini ja Raita eivät vaikuttaneet ihan jakavan tätä kiinnostusta. Epäilemättä rouvien mielessä kangastelivat uusien perunoiden ja tuoreen leipäkorin kaltaiset herkut. ;) Susanna selitti, että toki ravintolasta saa menun ohitse myös "normaalihiilarista" ruokaa kuten perunaa, pastaa ja leipää, mutta päätimme silti jatkaa matkaa alkuperäiseen lounaspaikkaamme. (Eikä listalta löytynyt mulle kalaakaan...)
Jutustelin vielä hetken Susannan ja Svenin kanssa, ja sain kuulla pariskunnan yhä vain laajemmista suunnitelmista vhh-toiminnan ympärille. Sven kertoi suunnitteilla olevan mm. vhh-leirejä ja teemaviikonloppuja, jolloin ruokavaliosta kiinnostuneilla olisi tilaisuus päästä helposti ja vaivattomasti kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokaa kontrolloiduissa oloissa.
Päärakennuksen seinillä on Söderhagenista kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Edellisenä päivänä Sveniä oli käyty haastattelemassa Ruotsin Allers-lehteen. En selvästikään ole ainoa jossa Söderhagenin erikoislaatuinen konsepti herättää uteliaisuutta...!
Susanna on onnistunut kehittämään myös vhh-Ahvenanmaanpannukakkureseptin jonka hän jakoi kanssani. Sitä on päästävä kokeilemaan...! :)
Mutta joo. Siis tällainen paikka! Ja tämän jutun tarkoituksena ei suinkaan ollut hehkuttaa vähähiilarista elämäntapaa (mun puolestahan jokainen saa todellakin syödä ihan miten haluaa ja miten hyvältä tuntuu), mutta heti kun kuulin "karppi-campingista" niin tiesin, että näin omalaatuisesta paikasta on päästävä kirjoittamaan blogiin...! Kaikenlaisia yllätyksiä täältä Ahvenanmaalta löytääkin vielä vuosien jälkeen. :)
(Mr Karkkipäivä pitäisi kyllä viedä syömään Svens kyckling...! :D)
Kiinnostaako shopata Mádaraa 40 prosentin alennuksella? Jos kyllä, niin suuntaapas tänä iltana tähän osoitteeseen:
http://www.madaracosmetics.fi/fi/
Alkaen tänä iltana (27.7.) klo 18.00 huomisaamuun (28.7.) klo 06.00 saakka saa koodilla KESÄYÖ Mádaran KOKO VALIKOIMASTA -40% alennusta.
P.S. Koska Estelle & Thild -arvonnan voittaja ei vastannut yhteydenottoihin, suoritin arvonnan uudelleen ja tällä kertaa onni suosi Heidiä. Onneksi olkoon! :)
Niin tyypillistä.
On kosmetiikkatuotteita, joita tarvitse todella harvoin. Tai ei juuri koskaan. Silti pidän niitä kaapissani. Niitä aniharvoja Tarvetilanteita varten.
Tällaisen voidekolmikon muodostavat Weledan Skin Food, Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream ja Bepanthen-salva.
Kaksi ensimmäistä ovat ns. universaalivoiteita, joita ihmiset tykkäävät käyttää vaikka mihin kuivien kantapäiden hoidosta pieniin naarmuihin ja lentelevien hiuslatvojen hallintaan. Bepanthenia voi käyttää samoihin tarkoituksiin, mutta se lasketaan lääkevoiteeksi.
[ Voiteiden koostumuksista pähkinänkuoressa: Bepanthen ja 8 Hour Cream ovat rasvapohjaltaan hyvin samankaltaiset ja muodostuvat pääosin vaseliinista ja lanoliinista. Vaikuttavana aineena 8 Hour Creamissa on salisyylihappo ja Bepanthenissa dekspantenoli, kummallakin on ihoa korjaava ja haavojen paranemista tehostava vaikutus. Skin Food on täysin luonnollista perää, ja sen ärtynyttä ihoa rauhoittavasta ja antibakteerisesta vaikutuksesta vastaa (vaikkakin kumppaneitaan miedommin) lanoliini. ]
Ainoa asia, mihin noita voiteita käytän (ja kyllä, yksikin riittäisi) on suupielet. Ne kun tuppaavat aina muutaman kerran vuodessa ihan varoittamatta kuivumaan hilseileviksi ja pahimmillaan halkeilemaan. Tuo ilmiö on muuten minulle ihan mysteeri: miksi suupielet yks-kaks kuivuvat ja alkavat punoittaa? Mistä tämä reaktio johtuu..? Se kun ei tunnu liittyvän ilmanalaankaan ja voi iskeä yhtä hyvin talvella kuin kesälläkin.
No, eikös niiden suupielten pitänyt nyt JUST saada taas tuo kohtaus, kun olen satojen kilometrien päässä hoitovoidekolmikostani. Tämä kuivuus iskee vain kerran-pari vuodessa, ja nyt piti sitten valita se ajankohta kun en voi lääkitä tilannetta samantien apuaineilla.
Pari-kolme päivää odottelin toiveikkaana, että jospa kuivuus katoaisi. Ei mitään. Se vain paheni. Onko mulla mitään rasvaista tuotetta mukana..? Kiehl'sin öljypohjainen seerumi..? Ei tehoja. Ei hitto, pitääkö tässä nyt sitten ostaa uusi suupielituote vaikka kotona on ne kolme. Olin jo suuntaamassa apteekkiin, kun muistin että onhan mulla yksi rasvainen voide täällä mukana - se Kiehl'sin jo aiemmin mainittu Creamy Eye Treatment. Ja siinähän on myös salisyylihappoa jonka pitäisi kai auttaa tässä yhteydessä samalla tavalla kuin 8 Hour Creamissakin...? Vaikka onkin toisessa muodossa.
Ei muuta kuin kokeilemaan - - ja kappas, sehän tepsi! :) Suupielten pahin punoitus ja hilseilevä iho talttuivat kolmessa päivässä. Ihan normaalikunnossa suupielet eivät vielä ole, mutta eivätköhän ne parane nopeasti kun holvaan Creamy Eye'ta niihin joka aamu ja ilta. :)
Tämä postaus ei itse asiassa yrittänyt olla "Creamy Eye -mainos", vaan oikeastaan halusin vain päästä märisemään teille siitä, miten ironista on, että niitä kaapin staattisimpia asukkeja tarvitsee tosiaankin juuri silloin kun niihin ei pääse käsiksi. Taidanpa tuoda yhden noista rasvoista päivystämään tänne Maarianhaminan kämpille niin on sitten täälläkin oma Suupieli-Rescue! :)
Onko tämä ihmeellinen, yhtäkkinen suupielten kuivuminen ja punoitus muuten tuttua teillekin? Osaako joku sanoa mistä se johtuu?
Minä sain sen, minä sain sen...! :) Vihdoin se on käsissäni!
Honoré des Présin Love Les Carottes Eau De Parfum, 100-prosenttinen ekotuoksu.
Joku teistä ehkä muistaa, kun innoissani esittelin des Présin valloittavan persoonallisen New York -tuoksusarjan helmikuussa 2011. Ihastuin kaikkiin sarjan kolmeen tuoksuun, mutta Love Les Carottes jäi kuumottelemaan mieleeni vahvimmin. Säästelin näytepulloni viimeisiä pisaroita aina viime kevääseen saakka.
Ja nyt tämä porkkanainen ihanuus on vihdoin minun! Voi nuuuhhhhh!!
Sain tuoksun Jolielta, jonka valikoimaan Honoré des Prés kuuluu. Kun esittelin tuoksut ensimmäisen kerran oli niiden saatavuus Suomessa vähintäänkin rajallinen; jälleenmyyjänä oli vain yksi pieni liike Helsingissä. Nyt Honorén saatavuus on parantunut ja sitä saa Suomessa useammastakin verkkokaupasta. Kivijalkajälleenmyyjistä en tiedä edelleenkään kuin Jolien ja Nudgen Helsingissä ja GreenLipsin Turussa.
Voiko tätä pakkausta vastustaa..? Katsokaa nyt miten suloinen...! Ihanan pöhkö pakkausidea ja samalla niin tyylikäs ja chic. Meitsiin uppoaa..!
Love Les Carottes EdP ei ole tuoksu kaikkien makuun. Otsikon porkkanakellari ei ole mikään vitsi, vaan tuoksussa on todellakin aistittavissa kevyen ummehtunutta maakellarimaisuutta. Englanninkielisissä tuoksukuvauksissa usein käytetty sana earthy on oivallinen sana kuvaamaan tuoksua, sille ei oikein löydy hyvää suomen vastinetta. Edit. Jolien Katja ehdotti earthyn käännökseksi juureva - kuulostaa ihan hyvältä ^_^
Tuoksu rakentuu raa'oista porkkanoista, appelsiinista, patsulista, vaniljasta ja orris-juuresta. Ensituoksun kevyt ummehtuneisuus pehmenee iholla pikkuhiljaa lämpimän puuteriseksi ja lempeän vaniljaiseksi. Lämpimyytensä perusteella Les Carottes sopii minusta oikeastaan paremmin talvituoksuksi, mutta toisaalta porkkanan tuoksussa on myös jotain vastustamattoman kesäistä...!
Orris-juuri on minulle aika tuntematon tuoksuainesosa, ja Fragrantican kommenttien mukaan juuri se vastaisi tästä "multaisesta" tuoksuvivahteesta. Orris-juuri on itse asiassa yhteisnimitys eri iiris-lajikkeiden juurille, ja sitä käytetään parfyymiteollisuudessa tuoksuominaisuutensa lisäksi myös fiksatiivina eli lisäämään tuoksun kestoa iholla.
Ja kestosta puheen ollen - kaikki kolme New York -sarjan tuoksua kestävät iholla vallan erinomaisesti, vaikka kyseessä on ekotuoksu. Pelkästään luonnon raaka-aineista valmistetuilla tuoksuilla on usein "normi"hajuvesiä heikompi kestävyys iholla, mutta Honorén NYC-sarja tekee tästä ilahduttavan poikkeuksen.
We Love Les Carottes. :)
Ei tähän muuta voi sanoa.
Joku muu joka on hurahtanut Honorén tuoksuihin?
Kevyemmästä Eau De Toilette -sarjasta suosikkini on pirskahtelevan sitrushedelmäinen Honore's Trip.
- - - - - - - -
P.S. Estelle & Thild -suosikkituotearvonnassa voittanut lukijani Riia - tarkistaisitko sähköpostisi? Myös roskapostifiltterin. :) Jos en kuule sinusta tämän viikon perjantaihin mennessä, arvon tuotteet uudelleen.
Minulla oli eilen ilo meikata äitini hyvä ystävä Raita, joka on parhaillaan äiskäni kanssa viettämässä Ahvenanmaan lomaa täällä luonani.
Raidan ensikommentti meikistään; "Silmät, minullahan on silmät...!" :)
Raidan oikean silmän luomi muodostaa löysän poimun, joka peittää liikkuvan luomen näkyvistä ja saa katseen näyttämään väsyneeltä. Roikkuvat luomet eivät ole pelkästään vanhempien ihmisten ja ikääntyvän ihon "ongelma", vaan niitä on kaiken ikäisillä ihan rakenteellisesti. Toiset meistä vain syntyvät "huppuluomilla".
Näytän nyt teille, miten huppua voi meikin avulla häivyttää ja katseen liftata muutamalla luomivärisiveltimen vedolla.
Raskailla luomilla voi toki käyttää myös helmiäistä sisältävää luomiväriä, mutta poimun kohdalle suosittelen joko täysin mattaista tai vain himmeästi hohtavaa satiinista luomivärikoostumusta. Mitä enemmän valoaheijastavaa meikkiä pussittavan ihon kohdalla, sitä enemmän ihon löysyys tai raskaus korostuu.
Raidan meikissä käytin luomen sisänurkassa helmiäisvaaleaa ja poimun kohdalla kahta täysin mattaa ruskeaa.
Raidan silmät tekee persoonallisiksi se, että poimu on vain toisessa silmässä. Meikki ei siis ainoastaan häivytä poimua vaan myös tasapainottaa silmiä ja luo niistä symmetrisemmät.
Mitä kasvomeikkiin tulee, Raidan iho oli helppo meikata sillä se on hyvässä kunnossa ja säilyttänyt vielä kiinteytensä. Mielenkiintoista muuten tarkastella kahden samanikäisen ja yhtälailla terveitä elämäntapoja noudattaneen naisen ihoa - oman äitini iho on jo selkeästi veltostunut ja huomattavasti ryppyisempi kuin Raidan.
Kuvassa olen tehnyt Raidalle pohjameikin ja tuonut poskipäitä esiin voimakkaahkolla aurinkopuuterivarjostuksella. Kokonaisuus on vielä häivyttämättä ja poskipunaa ja huulipunaa vailla.
Raidan meikkiin käytetyt tuotteet:
Silmät
Elizabeth Arden Eye Fix Primer
MAC Shroom (vaalea luomiväri sisänurkassa)
MAC Wedge (vaaleanruskea luomiväri varjostuksen pohjana)
MAC Mystery (tummanruskea luomiväri voimistamassa varjostusta)
(kumpiakin ruskeita myös alaluomella)
Indelible Gel Eyeliner Chocolate Mousse (yläluomen rajaus)
IsaDora Inliner Kajal Blonde (sisäluomella)
Lumene-kulmakynä #2
MUFE HD Powder (kulmaluulla häivyttämässä varjostuksen rajaa)
Kasvot
Yves Rocher Pure Light -meikkivoide, sävy 200 Beige
Estee Lauder Double Wear -peiteaine, Light Medium
Make Up For Ever HD Powder
Yves Rocher Bronzer & Shimmer Duo 02 (mattapuoli varjostuksiin)
Sekoitus Zuiin Mango-poskipunaa ja Yves Rocherin Pêche Nude -luomiväriä poskilla
Yves Rocher Grande Rouge -huulipuna, sävy Beige Radieux
.
Ripsiväriä emme käyttäneet sillä Raidalla ei ole omaansa mukana. Normaalisti Raita meikkaa vain juhlatilaisuuksiin - ja silloinkin ainoastaan ripsivärillä.
Kiitokset iloiselle mallilleni! :)
Nojoo, olipas taas "vague" otsikko.... Mutta tässä parin viikon kuluttua olisi tarkoitus haukata pieni pala Britanniaa. Aikeena jälleen toteuttaa "tie-reissu".
Alattekohan nyt väsyä tähän.... Muttamutta... Osoittauduitte niin mielettömän hyväksi avuksi Suomi-trippimme suunnittelussa, että ajattelin ujosti kysyä olisiko joukossanne ketään Englantia, ja etenkin Eteläisen Englannin kohteita tuntevaa...? Olen yrittänyt googlailla hakusanoilla "the prettiest towns in England" mutta en ole oikein löytänyt mitään välitöntä "Tuonne, joo!" -tunnetta herättävää paikkaa. Cotswoldsin alue on vaikuttanut tähän mennessä kiinnostavimmalta, sen pitäisi olla "perienglantilaista maaseutua ja historiallisia pikkukaupunkeja kauneimmillaan".
Autoilemme Herran kanssa kolme päivää, ja sitten minulla on ohjelmassa jotain niinkin hauskaa ja kauan odotettua kuin Lontoo-hengailua Virven kanssa! :) Misterin pitää palata Suomeen mutta minä jään tutustumaan Lontooseen Virve oppaanani.... Viimeisestä Lontoon visiitistä onkin hurahtanut yli 10 vuotta. En malta odottaa että pääsen kokemaan kaupungin uusin silmin, ja varmasti tulee tutustuttua etenkin kaupungin kosmeettisiin helmiin Virven kautta! ^_^ Viivyn Lontoossa viisi päivää, tai yhdeksi yöksi aion karata Oxfordin lähelle Wantageen tapaamaan kirjeystävääni Jeanettea.
Jossain rannikkokaupungissakin olisi kyllä kiva käydä... Ja joku ihana linna olisi myös mahtava saada reitille. Vaikkakin ymmärrän, että kolme päivää on liian lyhyt aika kovin laajaan kierrokseen. Täytyy varmaan tehdä valinta... rannikko vai sisämaa? Kyllä me ollaan taas tosi ajoissa suunnittelemassa tätä reissua :D, mutta toisaalta keksittiin vasta viikko sitten että äijäkin voisi lähteä pariksi päiväksi mukaan. Alun perin olin lähdössä vain moikkaamaan Virveä. Tosi kivaa kyllä päästä näkemään ihan toisenkinlaista Englantia kuin Lontoo.
(....ja kun nyt ollaan aiheessa road trip.... eilen ajeltiin autolla yhteensä 11 tuntia, Maarianhaminasta aina Simskälaan saakka! Ahvenanmaalla ei juuri voi pidempää yhdensuuntaista matkaa autolla taittaa, ellei lastaa autoa välillä saaristolauttaan. - No tehtiin mekin pari lyhyttä lossiylitystä, mutta lossihan lasketaan liikkuvaksi maantieksi, right? :D Tänään on tarkoitus toteuttaa toinen samanlainen autoilu, tällä kertaa itä-länsi-suunnassa. :))
Noniin, nyt sitten vielä oikeuden ja tasapuolisuuden nimissä viimeinen osa heinäkuun alun Suomi-roadtripistämme. Kuopio, olokaa hyvät! :)
Selitys kalalle seuraa myöhemmin. Tai ehkä joku kuopiolainen arvaakin..?
Kuopion vierailu alkoi lounaalla ravintola Kummisedässä, joka sai kyseenalaisen kunnian toimia reissun huonoimman aterian näyttämönä. Valitettavasti annoksistamme ei ole kuvaa. Tilasimme lounasmenulta, jossa oli kaksi vaihtoehtoa; salaattilounas buffetista tai grillilounas suoraan terassilla sihisevästä grillistä. Minä otin salaattilounaan. Jouduin muuttamaan tilaukseni vain kahta minuuttia myöhemmin.
Salaattibuffetin ainoaksi rehelliseksi salaattiainekseksi saattoi laskea frisee-salaatin lehdet. Loput ainekset olivat mm. majoneesissa uivaa perunasalaattia, pastaa, krutonkeja, ja lähestulkoon tyhjäksi kaluttu kulho katkarapuja. Ja olisikohan siellä ollut jotain papuja. Kurkut, tomaatit ja muut klassiset salaattihärpäkkeet loistivat poissaolollaan. Grillilounas ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Mauttoman lohen seuraksi grillimaestrolla oli tarjota perunaa, paprikaa ja sitkeiksi jääneitä, aivan liian vähän aikaa lämmössä viihtyneitä munakoison viipaleita. Jäivät lautaselle.
Lauantain ohjelmassa oli maaseuturetki Vehmersalmelle. Lähdin ystäväni kanssa vierailulle Charming Nailsin luokse.
Tie kynsigurun luokse ei ollutkaan ihan yksinkertainen, ja kaverini kieltäytyessä uskomasta Navigaattori-"bitchin" ohjeita ("Siis kun ei tätä kautta vaan ajeta Vehmersalmelle!!") löysimme itsemme lopulta lossilta. CN nauroi kippurassa puhelimessa yrittäessään neuvoa tietä ja totesi, että olisihan tänne ihan pikkuisen suorempaakin reittiä päässyt... No, tulipahan nähtyä kauniita maalaismaisemia! :)
CN:n luona ohjelmassa oli - yllätys yllätys - kynsien lakkausta. Ystäväni sai lime-pinkit kynnet Konadoinnilla ja minulle sipaistiin valmiin lakkaukseni päälle mustavalkoiset glitterit kärkiin.
Alla oleva lakka on Lumenelta saamani "Aamun Valjetessa", lieköhän kevät- tai kesäkokoelmasta..? (Nimetön oli juuri katkennut...!) Kärjissä Maybellinen Chalk Dust (CN:n mukaan "maitomainen jelly-glitter, itse en olisi tiennyt miksi tuota hauskaa raetta olisi kutsunut... :)) Näyttää kuvassa sangen epämääräiseltä mutta olivat livenä tosi kivat. :)
Iltapäivällä menimme Kallavesi-risteilylle. Sää ei ollut mikään hempein.
Mutta tunnelmat sitäkin hempeämmät.... :)
Risteilyn jälkeen syömään. Osoitteena Kuopion klassinen muikkuravintola Sampo. Täällä en ole aiemmin käynyt.
Muikkumenun perusannokset ovat tietysti perunamuusilla, mutta edullisempi "pienemmän nälän" menu sisälsi annoksen jossa muikut tarjoiltiin pelkän tomaatin ja sitruunan kanssa. Kalaa oli hullua kyllä tässä halvemmassa annoksessa enemmän kuin muusiversioissa! :D
Hyvää oli, mutta........... nyt joudun toteamaan, että eivät ihan vetäneet vertoja Savonlinnan Seurahuoneen Muikkuterassin muikuille. Ne olivat rapeampia.
Hei älä puhu muikku suussa...! :)
Paikallinen "fisu-shotti" on jotain ihan muuta mihin on tottunut... Nimeä "Kännikala" kantava paukku ei mennyt ihan kokonaan mun kurkusta alas. :D
Sunnuntaina nukuimme pitkään ja halusimme lähteä toriaamiaiselle. Keskustassa oli niin autiota että melkein odotti aavikkopensaan pyörivän vastaan ja jostain kuuluvan Clint Eastwood -länkkärin yksinäisen vihellyksen. Ovatko kaikki sunnuntait Kuopiossa tällaisia..?
Odotimme löytävämme torin täydeltä kahviloita, joissa kuopiolaiset nauttisivat kiireettömästi kahvejaan sunnuntaiaamupäivän auringossa.
Ei.
Torilla oli klo 11.00 auki tasan kaksi paikkaa - pikkuinen nakkikioski sekä Snacktori-niminen suurempi kioski. Snacktorilta sai sentään muutakin ruokaa kuin hodareita ja lihapiirakoita. Kuopiolaisia täältä ei löytynyt vaan kanssa-asiakkaamme koostuivat lähinnä turisteista. Santsikuppi kuului kahvikupin hintaan - "Pauligin mokkoo".
Mies otti tällaisen aamiaisen. Hämmentävän runsas salaatti taisi kustantaa alle viisi euroa.
Minun ei oikein tehnyt mieli salaattia, ja kun en tuota lihapiirakka/hampurilais/kebab-osastoakaan harrasta niin päätimme täyttää minun mahani kello 12 aukeavassa ravintola Rustikissa.
Rustik oli vierailumme aikana ollut avoinna vasta 9 päivää, eli se kuuluu kaupungin ihan uusimpiin ravintoloihin. Paikka sijaitsee todella viehättävissä tiloissa Kauppahallin alla. Täällä sijaitsi ennen Hallin kauppiaiden varastoja.
Ihastuimme miljööseen kovasti.
Tilasin menun ainoan kasvisannoksen, joka osoittautuikin varsin.....mielenkiintoiseksi.
Nimellä "Kasvispihvi" kulkeva annos on kaikesta päätellen suunniteltu vegaaneille, sillä kasvispihvi ei itse asiassa ole pihvi lainkaan, vaan viipale porkkanaa. Toinen pihvi oli viipale naurista. Ehdottomasti kyllä kauneimpia ruokia mitä matkalla söin, värikäs lautanen oli ilo silmälle.
Mutta tuo annoksen koostumus... Mitähän Masterchefissa todettaisiin, jos joku kokkikokelaista tarjoaisi jurylle porkkanapihviä ja keitettyjä porkkanoita porkkana-voikastikkeessa...? Annoksesta 80% oli tosiaan porkkanaa. En tiedä oliko ravintolalla mahdollisesti loppuneet muut kasvikset sinä päivänä kesken, kun menussa annoksen kerrotaan koostuvan "naurispihvistä, kauden kasviksista, suppilovahveroista ja porkkana-voikastikkeesta. Porkkanan ja yhden naurispalan lisäksi annoksen muut kasvikset olivat sipuli, kevätsipuli ja liekö tuo yrttisilppu persiljaa. Hyvinnnnn.... porkkanainen makuelämys, voin kertoa. :)
Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Valkeisen lammella auringossa leppoisasti torkkuen ja kirjoja lukien. Valkeisen lampi ympäristöineen on kyllä Kuopion keskustan helmi-paikkoja, uskomattoman kaunis alue.
"Dawson's Creek" goes Savo...! I'll say!
Illan ruokailusta haluan vielä kertoa, että Kuopiossa on erittäin vaikea löytää sunnuntaisin auki olevia ruokaravintoloita. Amarillon ja Rosson lisäksi (kun Rustikissa ja Sampossa olimme jo käyneet) ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Wanha Satama. No, siellä söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista sienikeitoista - ja lautasellinen oli niin iso että vatsa tuntuu vieläkin olevan turvoksissa tuon mätön jälkeen..! :D
Ja näin oli Suomi-trippimme saatu päätökseen. Kivaa oli! :)
Sano muikku.
...tuolla "Kännikalalla" piti sitten vielä leikkiä pihallakin... :p
Melkein jokaisella vähänkään trendejä seuraavalla kosmetiikkamerkillä on nykyään meikkipohjavaikoimassaan myös jauhemainen mineraalivaihtoehto. Jotenkin minulta oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että myös Yves Rocherilla on sellainen. Tämä kuulostaa nyt ihan tätä juttua varten keksityltä selitykseltä, mutta tuote saavutti tietoisuuteni kesäkuun La Gacillyn matkalla, kun ihastelin matkaseuralaiseni Liisan hehkuvaa ihoa ja kysyin mikä meikkipohja hänellä oli käytössä. Vastaus oli, "meidän mineraalipuuteri". Ahaa..?
Liisa lupasi lähettää minulle tuotteen testiin, ja nyt olenkin käytellyt sitä kuukauden päivät.
Kerrotaan heti alkuun, että kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote. 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista, kuitenkin. Näyttää siltä, että vain niillä pelkästään mineraaleihin erikoistuneilla firmoilla (kuten nyt vaikkapa Lily Lolo) on täysmineraalipohjia. Muut valmistajat tykkäävät sekoittaa omiin mineraalipohjiinsa muitakin aineita.
Katsotaanpa sitten YR:n mineraalipohjan rakennetta:
zinc stearate - steariinihapon suola, käytetään kosmetiikassa paakkuuntumisenestoaineena ja "liukastajana", vähentää puuterimaisen tuotteen kuivaa tuntua ja auttaa tuotetta levittymään iholle paremmin.
zinc oxide - sinkkioksidi, yksi yleisimmistä mineraalipohjien perusraaka-aineista, toimii UV-filtterinä ja tunnetaan erityisesti epäpuhtaan ihon hoitajana antibakteerisen ominaisuutensa ansiosta
lauroyl lysine - kookoksen rasvahaposta saatava aminohappojohdannainen, sitoo pohjan ainesosia yhteen ja tuo koostumukseen silkkistä tuntua. Mm. Everyday Minerals ja Bare Minerals käyttävät tätä ainesosaa pohjissaan.
talc - talkki (tämäkin lasketaan mineraaliksi mutta useimmat mineraalimerkit eivät sitä käytä pohjissaan), tuo tuotteeseen peittoa, imee iholta talia, toimii paakkuuntumisenestoaineena.
prunus amygdalus dulcis oil - manteliöljy, kosteuttaa ja ravitsee, vähentää jauhemaisen tuotteen kuivaa tuntua.
tocopherol - e-vitamiini, käytetään säilöntäaineena
mica - kiillemineraali, yksi mineraalipohjien perusraaka-aineista, tuo tuotteeseen peittoa ja hohtoa
rautaoksideja + titaanidioksidi - tuovat tuotteeseen värin ja peittoa
Mitä mieltä olen Yves Rocherin mineraalimeikkipohjasta?
* Yllättävän peittävää, vaikkakaan ei peittävimmästä päästä mineraalimeikkien maailmassa. Hitusen läpikuultavampaa kuin Lily Lolo, mutta ehdottomasti peittävämpää kuin The Body Shopin mineraalipohja.
* Jättää iholle selkeän hohteen, hyvin valoaheijastava koostumus. Aikalailla yhtä hohtava kuin Idun.
* Levittyy iholle kauniisti ja tasaisesti, ei tunnu kuivalta.
* Iho jää hyvin meikittömän ja luonnollisen näköiseksi, niinkuin mineraaleilla yleensäkin.
* Ihanteellinen normaalista kuivalle iholle. Hohde voi olla liikaa rasvoittuvalle ja suurihuokoiselle iholle (hohde korostaa suuria huokosia). Sopii kuitenkin paikallisesti käytettynä highlighter-tuotteeksi myös rasvoittuvalle iholle, esimerkiksi mattaisen meikkipohjan päälle kevyesti poskipäille sipaistuna niin iho saa heleyttä.
* Oikein hyvä ja kauniin pinnan jättävä luonnollinen meikkipohja, mutta ei yhtä hoitava kuin 100-prosenttiset mineraalipohjat.
Olen tykännyt käyttää YR:n mineraalipohjaa yksinäänkin, mutta mieluiten sekoitan sitä Lily Loloon jotta saan hieman himmeämmän tuloksen. Näissä kuvissa YR:n pohja on yksinään.
Kesäsävyyni Lily Lolon In The Buffiin verrattuna YR:n testisävyni 200 Teint Clair on vaaleampi, mutta niin vain sekin sulautuu ihoon kuin "second skin" eikä näytä yhtään liian vaalealta päivettyneellä ihollani, niinkuin kuvista näkyy.
YR ja Lolo ovat hyvä tiimi, sillä välillä koen että Lolon pohja on hieman liian mattainen (joinain päivinä sitä vain haluaa kuultavamman ihon! :) ja silloin YR tuo siihen juuri sopivasti valoaheijastavuutta. Kesämeikkitutorialissani käytin YR:n mineraalia viimeistelypuuterina meikkivoiteen päällä, sekin toimii kun laittaa kevyesti.
En muuten oikein tiedä mikä tuon YR:n mineraalipohjan nimi oikeastaan on, purkissa lukee vain "100% Natural Origin Loose Powder Foundation" ja Rocherin nettisivuilla se on Couleurs Nature -sarjan alla. Siksi nimesin sen Couleurs Nature -mineraalipohjaksi. :)
Onko joku kokeillut Rocherin mineraalipuuteria? Hintaa tuotteella on 18,50€ ja pakkauskoko on 4 g (kilohinta kalliimpi kuin Lily Lolossa ja Flow'ssa mutta halvempi kuin The Body Shopissa ja Idunissa).
