Tänä aamuna sain tarpeekseni tahmatukasta ja laitoin avunhuutomeiliä Flow Kosmetiikalle. Ymmärrän, että "lähmä-experience" kuuluu osana palashampoon käytön alkuvaihetta, mutta kun hiukset ovat olleet jokaisen pesun jälkeen entistä likaisemmat... Se ei varmaan ole ihan normaalia. Olen nyt pessyt hiukset kolmesti, ja käytännössä tuntuu siltä että kaikki tuon kolmen pesun saippua on kerrostunut hiukseeni.

Sain vastauksen Flow Kosmetiikan Riitalta. Ilmeisesti Kreikan vedenlaatua ei ole ainakaan yksinään syyttäminen, sillä Riitta kertoi että hänellä palashampoo on toiminut Kreikassakin ongelmitta. Kuulema värikäsitellyissä hiuksissa tahmaisuus voi kestää kauemmin. (Hmm, miksi..?) Riitta myönsi, että siitähän se tahmaisuus toki tulee, että saippua ei huuhtoudu hiuksista kunnolla. Edelleen en jotenkin ymmärrä, miksi saippua takertuu juuri käsiteltyyn hiukseen.... no, kai nämä on jotain kemian asioita.

Riitta neuvoi ostamaan omenaviinietikkaa ja sekoittamaan sitä yhden ruokalusikallisen 1,5 desilitraan lämmintä vettä. Eipä sitten muuta kuin mars ruokakauppaan, nyt oli nimittäin todettava että vaikka olin vannonut kestäväni tämän tahmavaiheen niin tukkahirvitys alkoi jo olla liikaa. Kun harjakaan ei enää meinaa mennä hiuksesta läpi niin eihän tässä ole enää mitään järkeä.

Sitten ei kun hommiin! Taisin kyllä vetää vähän etikkaöverit, sillä puolitoista desiä kuulosti liian vaatimattomalta lääkkeeltä tähän kriisiin. Niinpä hulautin ehkä desin verran viiteen desiin vettä. Tai jotain sinne päin. :)

Pää kattilaan ja hiukset omenaviinietikkakylpyyn.

Ja siis - - oow-whaaaa- - mikä tunne kun letti nousi padasta! Mikä silkkisyys...! Karheana kylpyyn upotettu tukka nousi liemestä siloisena kuin mikä...! Karheus ja tahma tuntuivat olevan tipotiessään..! Innostuin niin että huljuttelin päätä kattilassa monta minuuttia ja ikäänkuin pesin hiukset etikkavedellä. En tiedä "saisiko" niin tehdä... Ehkä ne pitäisi vain nopeasti huuhdella...?

Iloinen etikkatyttö! Ette usko sitä riemua mitä koin kun noin yksinkertainen toimenpide muutti hiukset aivan eri tuntuisiksi..!

Pulloseni, pitääkö minun nyt sitten raahata sinua saarelta toiselle...? ^_^

Ehkä en luovutakaan shampoopalakokeilua vielä....

Minun ei olisi pitänyt luvata palata tähän tukka-asiaan vielä tänä iltana, sillä täällä kun on niin kostea ilma niin hiukset eivät ole vieläkään kuivuneet. En siis pysty vielä antamaan lopullista arviota etikkakäsittelyn vaikutuksesta. Se on kuitenkin selvää, että ainakin valtaosa tahmasta liukeni pois. Hiukset eivät silti ole puhtaan tuntuiset, vaan... ehkä jotenkin öljyiset...?

Hiusten kuivuessa googlailin netistä etikkahuuhtelukokemuksia, ja jostain luin että liika etikan käyttö saa hiukset nimenomaan öljyisiksi. Teinköhän mä siis kuitenkin mokan yli-innostuksessani... Puolitoista desiä nestettä pitkään tukkaan kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä, mutta olisi ehkä pitänyt noudattaa Riitan ohjeita pilkulleen.

Tyvi on tämän näköinen. (Ah, ihana juurikasvu... :p Ja tiedetään, kaameet otsarypyt! ^_^)

Tehdään niin, että palaan aamulla päivittämään tähän samaan postaukseen miltä hiukset tuntuvat kuivuttuaan.

Saas nähdä onko volyymitukka vaihtunut liruun öljytukkaan... Vähän siltä vaikuttaisi. :D

18.9. klo 08.27 - No niin. Yksi asia ainakin on selvää - minulle annettiin aivan oikea palashampoo kokeiluun; Blondi. Tämä blondihan ei sitten tajunnut huuhdella sitä etikkavettä hiuksistaan pois. Olisi siis pitänyt vielä suorittaa huuhtelu puhtaalla vedellä etikkahuljuttelun jälkeen. Eipä ihme että tukka on öljyisen tuntuinen...! :D Voi elämä tätä kokeilua, miten mä voin olla näin aivoton... ^_^

Ei tässä muutakaan enää pystynyt. Etikkaostoksille.

Jos tämä ei toimi niin luovutus on lähellä.

Palaan illalla asiaan.

.

Hehheh, huulikiilto lomatunnelmissa... (Onpas kömpelöitä nuo kuvat mutta mukana oleva putki ei ole omiaan tuotekuvaukseen... Terveisin kuvaperfektionisti. :p)

Mun on pitänyt jo about puolitoista vuotta tehdä juttua huulikiiltojen eri koostumuksista, ja Estee Lauderin Pure Color Glossin oli tarkoitus olla siellä edustamassa sitä Unelmakoostumusta. No, koska tuohon juttuun voi mennä vielä toisetkin puolitoista vuotta itseni tuntien, ja mielelläni kuitenkin teille Lauderin tosihyvästä huulikiillosta vinkkaisin, niin eiköhän laiteta Lauder ulos ihan yksinään. :D

Jo silläkin ansiolla, että kuvissa esiintyvä Pure Color Gloss Honeyflower on ainoa huulimeikki, joka pääsi mukaan matkalle. Se muuten unohtui siitä postauksesta jossa esittelin matkakosmetiikkani.

Otsikon "vol 2" viittaa siihen, että minun numero 1 huulikiiltoni on tietenkin Dermaglow'n Instant Lip Gloss Plumper (jota sain kesällä lempisävyssäni uuden kappaleen kiitos lukijani <3 <3)

Mutta Dermaglow'n kannoilla ja sijalla kaksi on tiukasti Estee Lauderin Pure Color Gloss. Pure Color -huulikiillolla ja Dermaglow-kiillolla on yhteistä se, että kummatkin tuntuvat huulilla erittäin miellyttäviltä ja huulirasvamaisilta. Jopa sen verran, että käytän kumpaakin välillä huulirasvan asemasta jos huulet tuntuvat kuivilta ja Blistex-purkki on jossain teillä tietämättömillä. Mietipä laittavasi vaikka jotain Lancômen Juicy-tuubia kuiville huulille... ei toimi. Huulet tulevat toki kiiltävän tahmeiksi, mutta tuote ei ole tarpeeksi rasvainen ravitsemaan huulia.

Ja kun nyt sopivasti puhuttiin tahmeudesta, niin päästään seuraavaan kohtaan mikä tekee Lauderin Pure Color Glossista niin hyvän. Se ei ole juuri lainkaan tahmea. Toki, kaikissa huulikiilloissa on oltava jonkun verran tahmeutta että ne pysyvät huulilla 10 minuuttia pidempään, mutta kiiltojen tahmeuksissa on huomattavia eroja. Toiset ovat koostumukseltaan voidemaisia, toiset kuin nestemäistä lakkaa ja kolmannet paksua tahmaa johon kärpänenkin varmaan tarttuisi jos lentäisi huuliin.

Pure Color Gloss on jossain voidemaisen ja rasvaisen välimaastossa. Sen tahma-aste on erittäin mieto, minkä vuoksi se ei myöskään pysy yhtä pitkään kuin esimerkiksi Dermaglow.  Mutta pysyy tarpeeksi pitkään mun standardeissa. ;) Tuote ei tunnu huulillani lainkaan meikiltä, ja siksi se on huulikiiltoparhautta.

Olen kuullut monien muidenkin ylistävän Pure Color -kiiltoja, mutta yksi asiaa jakaa mielipiteitä - sen tuoksu. Pure Color Glosseissa on suhteellisen voimakas ja hyvin tunnistettava viikunamainen tuoksu. Toiset eivät voi sietää sitä. Toiset tykkäävät. Ja jotkut, kuten minä, suhtautuvat siihen neutraalisti. Olen haistanut paremmankin tuoksuisia huulituotteita, mutta minulle tuo viikunatuoksu on lopulta aika yhdentekevä.

Onko joku muukin ihastunut Pure Color Glosseihin?

P.S. Unohdin mainita vielä yhden itselleni erittäin tärkeän ominaisuuden huulikiillossa - vaahtomuoviapplikaattori. Pure Color Glosseissa on sellainen. Nämä ovat makuasioita, mutta itse en voi sietää siveltimellistä kiiltoapplikaattoria; se annostelee aivan liikaa tuotetta. Vaikka löytäisin täydellisen sävyisen huulikiillon se jää hyllyyn jos applikaattori on siveltimen muodossa.

Ihan hämmästyin kun huomasin, että en viime syksynä ollut lainkaan omistanut Karpathokselle omaa postausta.

Se vääryys korjataan heti.

Vaikka Karpathos on suosittu turistikohde, sen huippusesonki on paljon lyhyempi kuin monilla muilla suosikkisaarilla, ja syyskuussa meno on jo hiljentynyt huomattavasti. Ja sehän on mieleen minulle.

Pigadian keskustassa on päiväsaikaan hiljaista ja autiota. Toki tilanteeseen vaikutti sunnuntaikin, jolloin valtaosa kaupoista on kiinni tai aukeaa vasta illalla kun turistit suuntaavat iltakävelylleen.

Kun vertaa vaikka Haniaan, ei tunnelma voisi olla uneliaampi... Haniassa sai kävelyillään seuraa tuhansista turisteista olit sitten liikkeellä päivällä tai yöllä.

Yksi lempirakennuksiani Pigadiassa. Tämä on vain niin retro! Rakennus ei ole enää edes käytössä ja on sisältä tyhjillään.

Illalla tämäkin katu herää eloon.

Näköala majapaikkani katolta.

Oikeasti, täältä on varmasti koko kaupungin paras näköala, voisin istua kaiket päivät tuolla katolla nauttimassa auringosta ja katsellen alas kaupunkiin ja ympäröivien vuorten siluetteja... Niinkuin tein tänäänkin. Katto ei ole itse asiassa tarkoitettu paikan asiakkaiden hengailtavaksi, vaan siellä on paikan omistajan Dimitriksen työverstas. Olen kuitenkin saanut luvan olla siellä ja istun tyytyväisenä ränsistyneillä tuoleilla kirjoineni.

[vimeo 74568878 w=700 h=394]

. .

Palashampootukka piilossa! ^_^ No ei vais, eihän se päällepäin näytä pahalta tai likaiselta. Tuntuu vain. (PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 15.9. - tänä aamuna hiukset olivat niin tahmeat että harjaa oli vaikea saada läpi. Pesin ne siis eilen illalla. Lähmä ulottuu nyt tyvestä kauttaaltaan melkeinpä latvoihin saakka. En voi sanoin kuvailla miten hirveältä tukka tuntuu. Huomaan jo heittäväni katseita keittonurkkaukseni tiskiainepulloon... Mutta vielä jaksaa.)

Iltakävelyllä katselin uteliaana ravintoloita ja niiden ruokalistoja. Minua ei harmita se, ettei minulla tällä reissulla ole varaa syödä ulkona. Joskus tulee niitäkin matkoja, jolloin on. Mutta sitä en sano etteikö ruoka olisi suurimpia kiinnostuksen kohteitani reissatessa.

Nuuhkin kalatavernasta leijailevia ihania tuoksuja ja huvitin itseäni lempihaaveellani - jos voittaisin lotossa, voisin syödä missä ravintoloissa ikinä haluaisin. Milloin tahansa. Ajattelen tätä usein. Se olisi parasta mitä miljoonat voisivat minulle tuoda.

Näissä mietteissä menen nyt nukahtamaan. Ehkä näen unta imam baldista - yksi lempiruokiani kreikkalaisessa keittiössä... (alunperin Turkista, tiedän ;)) Ja on kyllä tosi helppo valmistaa itsekin. Miksipä en vaikka kokkaisi sitä huomenna? ^_^ - Damn, en voi. Mulla ei ole uunia.

Mutta nyt, öitä. :)

Olette kuulleet niistä - raejuustoa ja kermaa tai rahkaa sekaisin, ja siinä meillä on karppaajan kylmä "riisipuuro". Tämä puuro EI ole sellainen. Itse en ole tuota raejuustoversiota kokeillut, eikä innostakaan. Kylmä puuro ei ole mun juttu. Haluan nauttia omani höyryävän kuumana maidon ja voisilmän kanssa. (Tai vaihtoehtoisesti kanelin ja "sokerin".)

Uskokaa tai älkää (tai ketä nyt sitten kiinnostaa :D), kuuma vhh-puurolautanen hyvin aidon kaltaisella puuron rakenteella on täysin mahdollista valmistaa! :) Tarvitset vain kookosjauhoa, kananmunaa ja valinnaisen maito/kermatuotteen (tavallista maitoa, soijamaitoa, kermaa, kookoskermaa, kaikki käy). Hiilihydraatteja yhdessä annoksessa on käyttämistäsi jauhoista ja nesteestä riippuen alimmillaan alle 2 grammaa!

Jälleen kerran kananmuna yllättää monipuolisuudellaan, uskomatonta mihin kaikkeen se taipuukin. ^_^

Hurahdin tähän puuroon täysin kun sattumalta kokeilin reseptiä munaviikon aikana. Tätä herkkua tuli syötyä monen monella aamiaisella ennen reissuun lähtöä. Nyt sitä on jo vähän ikäväkin..!

Raejuusto"puuro" - kiitos ei! Kookospuuro - ah, lisää kiitos! :)

Eikö tämä mene ihan riisi- tai mannapuurosta? ;) Erityisen hyvää kanelilla ja erytritolilla maustettuna, ja tietysti soijamaidon kanssa nautittuna.

Resepti:  (yksi annos)

2 kananmunaa

1 rkl kookosjauhoa (kyllä, vain 1 rkl, kookosjauho imee itseensä hurjasti nestettä)

1 dl kookoskermaa (minun valintani koska vähähiilarisin ja sillä saa puuroon ihanaa kermaisuutta)

Lisäys. Myöhempien kokeilujen kautta havaittua: Puuron voi myös tehdä pelkkiin valkuaisiin, jolloin puurosta tulee täysin valkoista ja kananmunaisuus häivyttyy entisestään.

Vispaa kattilassa yhteen munat ja kookoskerma (tai maito tai mitä nestettä nyt käytätkään, vesi ei varmaankaan kuitenkaan käy). Sekoita joukkoon kookosjauho. Sekoittele seosta keskilämmöllä kunnes se alkaa paksuuntua. Kun munat alkavat koaguloitua, tulee mössöstä ensin ihan munakokkelin näköistä. (Tässä vaiheessa olin itse ekalla kerralla ihan että "ööh, miten tästä muka voi tulla puuroa...??)

Mutta kärsivällisyyttä! :) Kun jatkat seoksen hämmentelyä, sen koostumus muuttuu ryynimäisemmäksi kookosjauhojen vaikutuksesta. Puuro valmistuu hyvin nopeasti nesteen kuumennuttua, rakenne saavuttaa lopullisen "puuroisuuden" muutamassa minuutissa.

Tuloksena pitäisi olla tällainen mössö. Kyllä, muistuttaa edelleen hitusen munakokkelia, ja munien tuoksukin tulee aika voimakkaasti läpi, mutta älä vielä joudu skeptisyyden ylihuuhtomaksi! :)

Mausta ripauksella suolaa ja kumoa lautaselle.

Ja meillä on puuro.

Maistuu parhaalta ja kanelin ja sokerin kanssa (tai stevian/erytritolin kanssa, itse käytän erytritolia sen kidemäisen rakenteen takia, ihan paras sokerin korvike jos makeuden lisäksi kaipaa myös sokerin rakennetta). Voisilmäkin on kyllä hyvä! ;) Mutta kanelilla ja erytritolilla makuelämys on niin lähellä riisipuuroa kuin vhh-konstein on mahdollista saavuttaa. Ne myös peittävät munien makua, jota itse hädin tuskin maistan kanelin alta. Kookosta en ihme ja kumma maista puurossa käytännössä lainkaan..!

Ruotsalaisissa blogeissa kookospuuro tykätään maustaa myös marjoilla, pähkinöillä, kaakaonibseillä tai kardemummalla.

Jee! Minulla on nyt jouluksi joulupuuron korvike! :D Enpä olisi uskonut että tähänkin löytyy ratkaisu. :)

Kuka on jo kokeillut kookospuuroa? Kuka aikoo kokeilla? Edes uteliaisuudesta? :D

Tämä päivä kului melkeinpä kokonaan laivassa. F/B Prevelis lähti Heraklionista 10.40 ja perille Karpathokselle saavuin 18.45.

Hei sitten, Heraklion.

Istuin koko matkan ulkokannella ja luin Haniasta ostamaani kirjaa - Frances Hodgson Burnettin The Secret Gardenia. Salainen Puutarha kuului lapsena suosikkikirjoihini, ja kun näin sen Publicissa minulle tuli sellainen olo, että olisi sympaattista lukea se nyt uudelleen aikuisena. Pidin jo kädessäni Moby Dickiä joka myös kuuluu Publicin edulliseen klassikkokirjojen sarjaan (nuo kirjat maksavat 2,50€), mutta epäilin jaksanko sitä kuitenkaan ns. rantalukemisena... Salainen Puutarha voitti.

Pysähdys Sitiassa.

Tunnit kuluvat...

Ohitimme pikkuisen Kassoksen, jonne suuntaan ensi viikonlopuksi.

Ja viimein... Pigadia, Karpathos. <3 Lämmin jälleennäkeminen.

Viime syksyltä tutun majapaikkani omistaja Dimitris oli vastassa satamassa ja oli kyllä tosi kodikasta huristella korkealle mäelle "kotiini".

Lähdin samantien Pigadian keskussupermarkettiin ruokaostoksille, ja huvitti kun kaupan hyllyt olivat edelleen kuin "Neuvostoliitosta". :D Ihmettelin jo viime syksynä miten tämän kokoisen kaupungin suurin ruokakauppa voi olla noin ankeasti varustettu.... Suurin osa etsimistäni ruokatarvikkeista oli lopussa, ja palasin majapaikkaani mm. sulaneen goudajuuston, tomaattimurskan, tölkkimustekalan ja -sienien sekä tietysti kreikkalaisen jogurtin kera.

Esittelin Mr Karkkipäivälle illalliseni. :) (Me ei olla niin moderneja että käytettäisiin Skypeä... ^_^)

Mies osoitti huolta kun en lähtenyt ravintolaan viinilasilliselle budjettivajeen takia, ja tarjoutui nollaamaan budjettini (21,34€ miinuksella tällä hetkellä).

...ettei kukaan nyt luule että suostuin. ;)

. . .

PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 14.9.2013

Suoritin tänään toisen pesun Flow'n Blondi-palashampoolla. Tällä kertaa hiukset vetivät niin nahkeiksi vaahdotusvaiheessa että en millään saanut sormia liikuteltua tyvessä tai hiusten läpi. Ei mitään chancea. Ihan järkyttävän tuntuista, on tämä kyllä yksi projekti...! Huuhtelin hiuksia lukijalta saamani vinkin mukaan niin kuumalla vedellä kuin pystyin, jotta saippua liukenisi. Oli kuitenkin mahdotonta varmistua siitä, puhdistuiko tyvi kunnolla, kun ei pystynyt kuljettamaan sormia hiuspohjassa. Huh huh...

Hiukset olivat kahden vaahdotuksen jälkeen niin vanuttuneen tuntuiset, että eipähän kyllä tulisi mieleenkään olla käyttämättä hoitoainetta... Nyt hiukset ovat puolikuivat ja tuntuvat....lähmäisiltä.

Mutta aion kestää.

Kaikkeen sitä ryhtyykin :P

Varoitus: tämä postaus sisältää varmaan blogihistorian karseimmat ja huonolaatuisimmat kuvat, mutta nyt on vain pakko jakaa nämä tukkafiilikset!

Mitä ihmettä - tukka on eilisen palashampoodebyytin jäljiltä likaisemman tuntuinen kuin ennen pesua, mutta.... se on niin tuuhea! Herranjestas mikä volyymi! Eikä pelkästään visuaalisesti vaan myös käsiintuntuvasti, oikeasti, ponnari on melkein tuplasti paksumpi kuin normaalisti!

Lähmäiset - joo! Hyi olkoon, ei oikeasti voi edes koskea tuonne tyveen, mutta tämä volyymi..!! Aikaisemmin lähmä ei todellakaan ole kulkenut käsi kädessä tuuheuden kanssa, vaan lähmätukka on poikkeuksetta tarkoittanut myös LITTAtukkaa.

Mutta ei nyt.

Palashampoo. Onko sinulla oikeasti tällainen vaikutus hiuksiin..?

Siis nämä kuvat... Voisin hakea näillä Reese Witherspoonin paikkaa Legally Blonde 3 -elokuvasta. (Ja kappas, Reese on uutisten mukaan kieltäytynyt kolmannesta blondileffasta juuri elokuussa... ^_^)

Hei - kuvassa myös Ne "Kuuluisat" Voisin Juosta Seinään -rintsikat.  :D Ei mulla omasta takaa noin muhkeat tissit ole. Otsikko voisi viitata niihinkin... ^_^ Kiitos, H&M.

Harjasin äsken hiukset vielä suoraksi (nuo kiharat tuli nutturasta), ja muhkeus on edelleen jäljellä. Ja oli ne tuuheat jo eilenkin illalla kun ne vihdoin uskaltauduin harjaamaan.

Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Tyvestä näkyy että likaisethan nämä on, mutta silti hiukset jaksaa nousta ylös päänahasta.

Houkutus on ollut kova käyttää täällä Couchsurfing-houstini Stellan luona hänen shampootaan, mutta pysyn tiukkana. Täytyyhän tämä kokeilu nyt saattaa kunnialla käyntiin eikä sortua tavan shampooseen jo toisena päivänä...! :D

Rakastuin Heraklioniin.

Joistain paikoista tietää heti, että niissä on jotain erityistä. Että meillä on kemiaa. Tunsin aivan mielettömän onnen huuman saapuessani kaupunkiin.

Miksi vietin Haniassa kaksi päivää kun olisin voinut tulla suoraan tänne..?

Juuri tänä iltana koin sen taas todella voimakkaasti. Rakkauden johonkin paikkaan, mikä on kuitenkin täysin määrittelemätöntä ja abstraktia. Taidan ymmärtää, miltä nuorimmasta sisarestani tuntuu, kun hän ei voi pysyä poissa Etelä-Amerikasta. Minulla ja Kreikalla on samanlainen suhde. Minä hehkun onnesta kun saan olla täällä. Hymyilen ja olen vain niin täynnä... lämpöä tai jotain. Iloa.

Olisin voinut jäädä koko yöksi Heraklionin kaduille hengittämään itseeni kaupungin tunnelmaa. Kuvaamaan ihmisiä, hetkiä.

Tässä palanen kokemustani.

...ja tämän vuoksi olen hereillä postailemassa teille tähän aikaan...

Tänne palaan vielä. Ehdottomasti.

.

Ainiin. Ostin lipun Karpathokselle. Sinne siis lauantaina.

Fact corner: Heraklion (kirjoitetaan myös Iraklion) on noin Tampereen kokoinen kaupunki. Se on suurin kaupunki Kreikan saaristossa.

Kosmeettinen.fi -verkkokauppa lähetti minulle kesällä testiin kahden minulle aikaisemmin tuntemattoman luonnonkosmetiikkamerkin tuotteita; Skin Blossomin ja Evolven. Kummatkin ovat brittiläisiä, ne ovat suhteellisen uusia merkkejä ja niiden takana on nainen (eri nainen ;)).

Skin Blossom on edullista luonnonkosmetiikkaa, ja lähtenyt perustajansa Cristina Beethamin halusta luoda luonnonkosmetiikkasarja johon kaikilla on varaa. Brändistä tuleekin välittömästi mieleen – jopa ulkoisesti – ranskalainen saman konseptin Marilou Bio. Puhekielellä voisi sanoa, että Skin Blossom on ns. ”markettiluonnonkosmetiikkaa”. Hinnat pyörivät kymmenen euron kummallakin puolella. Sarja on hajusteeton ja sopii herkällekin iholle. Se on Soil Associationin sertifioima.

Evolven perustaja Laura Rudoe aloitti kosmeettisen uransa toisen merkin tuotekehittelijänä ja ainesosa-asiantuntijana. Kuten niin monen muunkin luonnonkosmetiikkamerkin, myös Evolven  taustalla on perustajansa iho-ongelmat ja ratkaisun löytyminen luonnollisista ainesosista. Evolve suuntautuu Skin Blossomia selektiivisemmille markkinoille ja tuotteita käytetään myös hoitoloissa. Hinnat liikkuvat 20-30 euron välillä. Sarjalla on Ecocert-sertifikaatti.

Raaka-aine- ja tuotekehittelyvalinnoissa Skin Blossomin ja Evolven ero näkyy mm. siinä, että Skin Blossomin incit alkavat vähemmän arvokkailla (vaikkakin tietysti yhtä lailla kasvipohjaisilla) ainesosilla kuten glyceryl stearate, isopropyl myristate, cetearyl alcohol, cetyl palmitate jne, ja varsinaiset puhtaat kasviöljyt ovat vasta tuonnempana incissä. Evolven tuotteissa taas arvokkaammat kasviainesosat kuten aloevesi, auringonkukansiemenöljy, shea-voi ja aprikoosinsiemenöljy ovat incin alkupäässä. Evolven tuotteissa on muutenkin kautta linjan käytetty monipuolisemmin kasviöljyjä kuin Skin Blossomissa.

Sain testiin Skin Blossomilta Gentle Face Wash –putsarin sekä Nourishing Face Moisturiser –kasvovoiteen. "Tuomio": pidin kummastakin oikein kovasti.

Gentle Face Wash - ohutta, helmiäistä geeliä joka tällä kertaa ei olekaan rakenteeltaan hyytelömäistä, niin kuin lähes kaikki luonnonkosmetiikan geelituotteet. Koostumus muistuttaa Sebamedin pesunestettä. Tuote on hajusteeton.

Olen varmasti kyllästymiseen saakka hokenut täällä, kuinka pidän putsareista, jotka vaahtoavat, huuhtoutuvat iholta helposti ja jättävät iholle luonnollisen ”no-product” –fiiliksen. Öljymäinen kalvo tai supernarskuvaksi jäävä nahkea iho saavat minut heittämään putsarilla vesilintua (tai kaveria, joka toivon mukaan käyttää putsarin puolestani). Skin Blossom Gentle Face Wash täyttää kaikki kriteerini. Se vaahtoaa sopivasti ja jättää ihon täydellisen miellyttävän tuntuiseksi. Kirvelee kovasti jos menee silmään, though!

Tästä tuotteesta tuli kesän suosikkiputsarini, eikä siinä oikeastaan voisi makuuni olla muuta parannettavaa kuin tuoksun lisääminen. Miellyttävä tuoksu viimeistelee aina kosmetiikkaelämyksen ja saa parhaimmillaan käyttäjänsä koukuttumaan tuotteeseen juuri sillä perusteella.

Nourishing Face Moisturiser  - tarkoitettu rasvoittuvasta normaalille ja herkälle iholle, ja koostumus on ilahduttavan ohut. Ei kuitenkaan niin fluidimainen kuin esimerkiksi Mádaran Deep Moisture Fluid. Tähän voiteeseen voidaan soveltaa vanhaa tuttua ilmaisua kosmeettisesti miellyttävä. Voide on notkeaa, imeytyy nopeasti ja tuntuu kaikin puolin ”normikosmetiikalle”.

Muuta sanottavaa voiteesta on vaikea keksiä. Kaiken kaikkiaan toimiva, mukava voide. Tuoksuttomuus tekee käyttöelämyksestä neutraalin. Voisin ottaa Nourishing Face Moisturiserin vaikka välittömästi vakiokäyttöön, ellei edessä olisi varsin mittava jono muita puoliksi käytettyjä kasvovoiteita. :D

Ja sitten Evolven testiduoon, joka oli niinikään putsari + kasvovoide.

Daily Detox Facial Wash - jännän lakritsaisen tuoksuinen, hyvin lirumainen läpinäkyvä geeliputsari. Vaahtoaa kiitettävästi. Muodostaa iholle liukkaan, lähes "limaisen" (mutta ei epämiellyttävän, älkää tulkitko sanavalintaa ällöllä tavalla :D) tuntuisen vaahdon, joka pyörii iholla hetken ennenkuin huuhtoutuu veden mukana. Tiedättekö millaista "pyörivyyttä" tarkoitan..? Näitä eri pesufiiliksiä on välillä hankalakin kuvailla, mutta eri vaahdot ja geelit käyttäytyvät eri tavoin ja huuhtoutuvuus on eritasoista. (Ehkä vain friikeimmät kosmetiikkamaijat kiinnittävät tällaisiin huomiota..? ^_^)

Pesutulos ja jälkifiilis oikein hyvä, ei huomautettavaa. Tuntuu hoitavammalta kuin Skin Blossomin putsari. 'Detox' -sanaa tuotteen nimessä en ymmärrä, se tuo mielleyhtymän johonkin supertehokkaaseen syväputsariin, mutta sellainen tämä Evolven geeli ei todellakaan ole.

Evolven putsarissa ja tuotteissa ylipäänsä "kynnyskysymykseksi" saattaa nousta tuoksu. Tuotteet ovat suhteellisen voimakkaasti hajustettuja (parfum korkealla incissä) ja tuoksu on aika erikoinen. Siitä joko tykkää tai ei. Netistä olin ennen testauksen aloitusta lukenut kommentteja, joiden mukaan Evolven tuotteet olisivat "superherkullisen" tuoksuisia. Itse en ihan jaa tätä kokemusta, mutta nenut ovat tietysti yksilöllisiä. :)

Multi Peptide Single Cream For Normal/Oily Skin - miellyttävän ohut koostumus, imeytyy nopeasti. Kevyemmän tuntuinen kuin Skin Blossom -voide. Voiteesta löytyy auringonkukansiemenöljyä, kookosöljyä, aprikoosinsiemenöljyä, seesaminsiemenöljyä, arganöljyä ja shea-voita. Aika liuta öljyjä ja rasvoja, mutta silti voide on todella kevyttä.

Multi Peptide -voide tuoksuu erilaiselle kuin Daily Detox -putsari, mutta yhtä lailla vähän erikoiselle. Tuoksu on ehkä vähän kukkainen...? Kenties ruusua..? Mutta tällä kertaa ilmeisesti sellaista ruusulajiketta, jonka tuoksusta en pidä. Tuoksu ei ole missään nimessä vastenmielinen, mutta ei mikään hittikään. ^_^ Ainesosaluettelo vakuuttaa, mutta siinä missä Skin Blossomiin kaipaisi tuoksua, saisi Evolven kohdalla parfyymi olla vähän hillitympänä komponenttina.

* * *

Muistutan kiinnostuneille, että Skin Blossom ja Evolve kuuluvat myös Biodellyn valikoimaan, ja Biodellyssahan on tämän viikon sunnuntaihin saakka voimassa -15%:n tarjouskoodi Karkkipäivän lukijoille. Koodilla 'KARKKI' saa 15% alennusta koko verkkokaupan valikoimasta.