Tutorial torstain juhlameikistäni.
.
Luotan juhlameikissä jostain syystä lähes aina Dioriin. Yksi suosikkipalettejani on Bleu Denim, jossa on todella kaunis yhdistelmä tummansinistä, ruiskaunokinsinistä, harmaanviolettia ja vaaleaa siniviolettia. Highlighter-sävy on valkoinen.
1. Aloitin silmämeikin tekemällä yläluomelle tummansinisen kynärajauksen. Käytin Benecosin kynää. Halusin rajauksen uppotuvan meikkiin, siksi jätin sen alimmaiseksi.
2. Levitin rajauksen päälle Bleu Denim -paletin tummansinistä.
3. Varjostin liikkuvan luomen ulkonurkan samaisella tummansinisellä.
4. Levitin luomivaon ulompaan kaareen Bleu Denim -paletin harmaanviolettia ja sisempään kaareen vaaleanviolettia.
5. Levitin alaluomelle Bleu Denim -paletin tummansinistä ja vaaleanviolettia. Tässä välissä olin myös näköjään laittanut kulmaluulle highlighter-sävyn. Bleu Denim -paletin valkoinen on hyvin läpikuultava ja kevyesti hohtavaa.
6. Tein sisärajauksen voidemaisella, vedenkestävällä eyelinerilla. Käytin Indeliblen geelieyelineria sävyssä Scuba Dive. Ihana, violettiin taittava tummansininen.
Tällainen kokonaisuus syntyi. Meikki näyttää kuvassa huomattavasti violetimmalta mitä se oikeasti oli, livenä vaikutelma oli selkeästi harmaansininen eikä luomivaon varjostus näyttänyt lainkaan punertavalta.
Sitten vielä ripsari ja we're done.
Jätin meikin tällä kertaa tarkoituksella vähemmän kissamaiseksi - yleensähän venytän ulkonurkan rajaukset ja varjostukset reippaan siipimäisiksi. Nyt tuntui että kokonaisuuteen sopi paremmin tällainen hieman klassisempi muoto.
Meikkipohjana Lily Lolon In The Buff -mineraalipohja ja sen päällä ohut huntu Make Up For Everin HD-irtopuuteria. Poskilla No7'in ikivanha Pink Shimmer -poskipuna jonka en toivo koskaan loppuvan, ensimmäisiä poskipuniani ja yksi täydellisimpiä sävyjä mitä omistan. :)
MITÄ OPIN MEIKKIÄ TEHDESSÄ: MUFEn HD-puuteri ei sovi ihanteellisesti "puuterijarruksi" silmien alle. Se on siihen (minun mielestäni) aivan liian hienojakoista ja jää kiinni sen sijaan että saisit sen pyyhkäistyä näppärästi pois kun silmämeikki on valmis. Itse käytän puuterijarrua aniharvoin koska aloitan aina silmistä, mutta tällä kertaa pohjameikki oli jo valmiina ja tein jarrut. No, MUFEn HD-puuterin käyttö johti siihen että silmänaluset vetivät niin kuiviksi että jouduin korjaamaan tilanteen silmänympärysvoiteella. Poistin meikkipohjan ja puuterin silmänalusilta topsipuikolla ja sy-voiteella, levitin uuden kerroksen sy-voidetta, odotin että se imeytyi ja levitin peiteaineen ja mineraalipohjan sy-alueelle uudelleen.
Huulimeikissä Diorin Rouge Dior -huulipuna sävyssä Beige Rita. Rouge Dior on voidemainen, kosteuttava puna, suosikkilaatujani. Erittäin miellyttävän tuntuinen huulilla. (Tosin niin kallis 42 euron hinnallaan että normihintaisena en itse tällaiseen sijoittaisi. Beige Rita on vanhaa linjaa ja ostettu alennuksesta.)
Beige Rita on kevyesti ruusuun taittava, vaalea beige. Sopii kauniisti tummaan silmämeikkiin.
Sellainen look. :)
Karkkipäivä on yksi ensimmäistä kertaa järjestettävän Inspiration Blog Awards -gaalan ehdokkaista. Haussa on vuoden inspiroivin blogi viidessä sarjassa; Muoti, Kauneus, Lifestyle, Sisustus ja Ruoka, ja Karkkipäivä löytyy tuolta Kauneus-sarjasta.
Tahdon sanoa, että en itse asiassa oikein tykkää tällaisista "laitetaan-nää-paremmuusjärjestykseen" tai "kuka-on-paras" -jutuista, mutta olen toki otettu siitä että blogini on koettu ehdokkuuden arvoiseksi. Ja koska olisi vähän surullista jos en saisi yhtään ääntä, niin ajattelin että täytyy nyt kuitenkin vinkata teille tästä gaalasta ja äänestyksestä. :)
Jos tykkäätte, että Karkkipäivä on jollain lailla inspiroinut teitä vuoden aikana (tai milloinkaan...? :)), niin ilahtuisin jos kävisitte jättämässä äänenne. Ja sen voi tehdä täällä.
10.11. mennessä äänestykseen osallistuneilla ja 18 vuotta täyttäneillä äänestäjillä on myös mahdollisuus voittaa kahden hengen lippupaketti tuonne itse Inspiration Blog Awards -tilaisuuteen. Gaala järjestetään lauantaina 16. marraskuuta Klaus K Living Roomissa Helsingissä.
Karkkipäivä - meikkejä, voidepurkkeja, shampoovaahdon haudanvakavaa syväanalyysiä, pikkuisia koiria ja fleecetakin nukkaista tunnelmaa jo vuodesta 2009. :)
Eilen torstaina 31. lokakuuta "trikootyttö-Sanni" pukeutui ensimmäistä kertaa elämässään iltapukuun ja muuttui "juhladaami-Sanniksi".
Varsinainen makeover!
Moi! Tässä minä olen normaalisti! :) Tämän vuoksi Karkkipäivä ei ole muotiblogi. Eikä tyyliblogi. :)
No, onhan mulla toki Tyyli, niinkuin kaikilla. :D Ja se on tässä:
Eli tästä voitte lähteä kopsaamaan jos tuntuu että mun tyyli kolahtaa. :) Prismasta löytyy muuten hyviä kenkiä. Helppo ostaa ruokaostosten yhteydessä ^_^.
Torstain juhlat liittyivät mieheni työhön, ja alunperin emme olleet pääsemässä koko tilaisuuteen. Olin asiasta ihan huojentunutkin koska en omista juhlagarderobia ja tuollaiset hienot tilaisuudet muutenkin jännittävät minua.
No, tilanne sitten muuttui, ja mies joutui näin ollen hankkimaan minulle iltapuvun. :) Kaikeksi onneksi puku löytyi yllättävän kivuttomasti ja valitsemani puku on mielestäni todella kaunis. Tarpeeksi yksinkertainen koruttomaan tyyliini.
Kampaukset ovat Magnetic Hairin Hennan erikoisalaa. Olen muutamia kertoja lähtenyt kampauksesta lähes kiusaantuneena kun kampaus on ollut niin kaukana omasta tyylistäni ja toiveistani. Esimerkiksi kerran pyysin cocktailtilaisuuteen sopivaa, rentoa ja vähän sotkuista kampausta joka ei näyttäisi siltä että sitä on nyperretty kaksi tuntia - sain sellaisen vanhojen tansseihin sopivan, hiuskukkasilla viimeistellyn "barokki"tukan. Nolous...!
Hennan tekemä kampaus oli todellakin mieleeni; juhlava, elegantti ja samalla nuorekas ja moderni. Upea!
Sain Magneticissa myös manikyyrin. Kosmetologi-Laura joutui toteamaan, ettei nysäkynsiraukkoihini (hän ei käyttänyt noita sanoja :D) oikein saanut mitään näyttävää lookkia, ja ranskalainenkin olisi lyhentänyt kynsien ilmettä. Niihin tehtiin nude geelilakkaus OPIn tuotteilla.
Sävy on OPIn Bubble Bath. Kaunis, läpikuultava roosa-nude.
Juhlameikkiin tein siniharmaan smokeyn ja huulille valitsin nudea beigeä. Teen meikistä vielä erillisen tutorial-tyyppisen jutun.
Tässä minä sitten olen "prinsessana". :) (Puku on tumma savunsinen, mutta näyttää kuvissa mustalta.)
Kääk, en meinannut tuntea itseäni kun katsoin peiliin...! :) Tältäköhän tytöistä on tuntunut aikoinaan Vanhojen Tansseissa..? Itse jätin ne väliin koska en vain voinut kuvitella mitään epämukavampaa tilannetta kuin esiintyä juhlapuvussa ja opetella jotain hienoja tansseja... Voi nuorta Sannia. Nyt valitsisin varmaan toisin.
.
.
Nämä ovat viimeiset kuvat jotka armas Canon 50D:ni otti. Sitten se meni rikki. :(
Loppuillalta ei sitten paljon kuvia olekaan.
Tämä kuva on miehen puhelimella otettu. Nauran jollekin juhlapuheelle. Oli hauskaa enkä juurikaan mokaillut. Paitsi alkudrinkin kanssa. Siemaistuani lasista pari kertaa mies totesi ystävällisesti, ettei alkumaljaa tulisi maistaa ennenkuin isäntä on kohottanut maljan.
No, tiedän sitten ensi kerralla. :) Seuraaviin juhliin osaan jo ehkä mennä rennommin. :D
P.S. Kiitän tässä nyt yhteisesti kaikkia kommentin jättäneitä, niin kauniita sanoja olette kommenttiboksiin kirjoitelleet! Ihan tässä häkeltyy. (Voisi melkein nousta päähän lukea noin monta ihanaa kommenttia itsestään, mutta onneksi näytän tältä vain kerran 34 vuodessa niin palaan pian maan pinnalle! :D)
...iltajuhlat!
Oikeasti - melkein jännittää! Osaanko vieläkään pitää haarukkaa ja veistä oikein? :D
(Muistatte ehkä kesäisen paljastukseni...)
Olen siis juuri kohta lähdössä elämäni ensimmäisiin iltapukujuhliin. En osallistunut aikoinani edes Vanhojen Tansseihin koska Sanni ja mekot ei vain oikein kuulu yhteen.
Toivottakaa onnea..! ^_^ Jospa nyt en ihan kompastuisi pukuuni...!
Kerron lisää huomenna! :)
P.S. Valitsin sen oikean silmän meikin ;)
Suomalainen omena on kyllä herkkua. Ja minulle vielä sellaista harvemmin syötävää herkkua. (Olen enemmän marja- kuin hedelmäihminen jo ruokavalionkin puolesta, mutta jos jonkun hedelmän haluan syödä niin se on kyllä omena. :))
Sisareni oli poiminut omenoita vähän liikaakin omiin tarpeisiin ja kiikutti minulle kassillisen punaposkia. No, en minäkään näitä pysty yksin tuhoamaan kun äijäkään ei syö hedelmää. Kun ei omppusia halua hukkaankaan laittaa, niin mikäpä olisikaan parempi käyttökohde kuin leivonnaiset! Jotka saa pakkaseen ja niitä voi nauttia talven läpi. :)
Kietaisin omenoita muffineihin, ja kokeilin tällä kertaa ihan uutta reseptiä joka nousi välittömästi vhh-leivonnaissuosikkien kärkeen! (Toinen suosikki on Julmetun Mehevä Porkkanakakkuni, testaa ja hämmästy :))
Tämä mascarpone-juustolla kesytetty suussa sulava muffiniresepti löytyy Annika Rognebyn "Karpin Leivontakirja" -kirjasesta (aargh, että mä vain jotenkin inhoan tuota 'karppi' -sanaa..!).
Aiemmin olen tehnyt vhh-muffineita (en näköjään muuten osaa päättää sanoako muffinit vai muffinssit ;)) kookosjauho-ohjeella, jolla muffuista tulee huomattavasti kuivempia - vaikka oikein nameja ovat nekin. Kookosjauhopohjainen resepti löytyy tästä postauksesta.
Annikan kirjassa muffineihin on käytetty täytteenä mustikka-vadelmaa, mutta luonnollisestikin taikinan sisään voi survoa mitä tahansa herkkua. Aion kokeilla seuraavaksi porkkana-inkivääri- ja chili-suklaamuffineita tällä reseptillä.
Ohje:
1,25 dl Sukrinia eli erytritolia (tai muuta makeutusainetta, itse laitoin vain desin ja tuli tosi makeaa omaan makuuni)
75 g voita
3 munaa
0,5 tl aitoa vaniljaa (itse laitoin vanilja-aromia)
100 g Philadelphia-juustoa tai Mascarponea
1,5 tl leivinjauhetta
0,75 dl mantelijauhoa
0,25 dl psyllium-jauhetta
Vatkaa huoneenlämpöinen tai kevyesti sulatettu voi ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita joukkoon kananmunat. Lisää Philadelphia tai mascarpone. (Minä laitoin mascarponea ja toiseen satsiin Lidlin rasvaista maitorahkaa.) Sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää taikinaan.
Annostele muffinivuokiin, lisää täytteet (tai sekoita ne jo kulhossa taikinaan, makuasia :)) ja paista uunin keskitasolla 200 asteeessa n. 20 minuuttia.
Vanilja ja Ceylon-kaneli toivat näihin muffineihin mielettömän aromin. Pisara vaniljaa makes all the difference! :)
Tiesittekö muuten, että Ceyloninkaneli on sitä aitoa kanelia, ja kaupan maustehyllyssä myytävät kanelilaadut taas halvempaa kassiakanelia joka on eri makuista? Ceyloninkaneli on miedompaa ja makeampaa. (Kassiakaneli muuten sisältää kumariinia joka voimistaa kanelin makua, mutta on maksatoksinen aine. No, tämä ei tietty liity muffineihin mitenkään. :))
Itse olen ostanut Ceylon-kanelini iHerbistä. Mistäs muualta. :)
Annikan ohjeessa muffineita neuvotaan paistamaan 30 minuuttia, mutta minun uunissa ne alkoivat tummua jo 15 minuutissa ja otin ne ulos 20 minuutin kohdalla.
Ripottelin muffinien päälle mantelilastuja, kookoshiutaleita ja hasselpähkinärouhetta sekä kanelia.
Mascarpone-mantelijauhomuffinin rakenne on mehevän pehmeä ja sienimäinen verrattuna kookosjauhomuffiniin.
Mascarpone-versiota haukatessa minulle tuli koostumuksesta heti mieleen, että tämä ohje sopii myös vuokaan tehtäväksi piirakkana. Jos siis tykkää sellaisesta pehmeästä piirakkalaadusta, toisethan ovat rapean murotaikinan ystäviä. :) Tai lehtimäisen voitaikinan.
Eipä sitten muuta kuin seuraava omenaherkku uuniin piirakan muodossa. :)
Laitoin piirakkaan myös pekaanipähkinöitä ja hasselpähkinärouhetta. Ja tietysti kanelia.
Tein pohjasta todella ohuen ja piirakkaan tuli jopa sellainen vähän pannukakkumainen fiilis. Erittäin hyvää!
.
Ja sitten vain pakkaseen! :)
Tosi kiva saada toinen toistaan kimaltavampia lakkalähetyksiä Lumenelta kun olen kynsimasennuksessa enkä ole lakannut kynsiäni varmaan kahteen kuukauteen. Tai kolmeen.
Vääntäkää nyt sitten oikein veistä haavassa. Aika kivat pikkujoulukynnet näilläkin vääntäisi. Minähän en suinkaan yhtään ole hulluna noihin kimalle/hile/lastulakkoihin...
* huokaus *
Tuo punainen olisi niin mun joululakkauksessa....
Kuvien kynsilakat siis saatu syksyn aikana Lumenelta. Yhtäkään en ole kokeillut.
Kynnet.
Tulkaa takaisin!
.
* * Joko siellä suunnitellaan pikkujoululakkauksia? Te onnekkaat... * *
Tällä kertaa toisin päin, eli minä kysyn neuvoa teiltä! :) Tiedän, että blogia lukee paljon kampaajia ja muita hiustuotteisiin perusteellisesti vihkiytyneitä, joten arvelen että siellä ruudun toisella puolella on tässä asiassa minua laajempi asiantuntemus.
Eli - nyt haussa kunnon rakennepaikkaava tehohoito hiuksille. Olen nimittäin viime aikoina tehnyt hiustenpesun yhteydessä ikävän havainnon - monen vuoden jälkeen pituudet ovat taas alkaneet venyä - a.k.a purukumiefekti. :( Ja tämähän kertoo siitä, että hius kaipaa proteiinia. Kosteutta ja pehmitystä ne saavat yllin kyllin käyttämieni öljyjen muodossa, mutta eivät näköjään tarpeeksi proteiinia.
Niihin aikoihin kun itse hurahdin laadukkaisiin hiustuotteisiin, oli rekku(eli reconstructor)-rintamalla kaksi nimeä yli muiden: Joico K-Pak Reconstructor ja L'anza Hair Repair Reconstructor. Noita hehkuttivat kaikki, ja itsekin käytin muinoin erittäin tyytyväisenä kaksi tuubia Koo-Pakkia ja yhden putelin L'anzaa. Juttelin viikonloppuna hiustenhoidosta kampaaja-ystäväni Leenan kanssa, ja hänkin sanoi ettei ole millään muulla tehohoidolla saanut säännöllisestä vaalennuksesta ajoittain hajoavaa tukkaansa kuntoon.
Olin jo klikkaamassa K-Pak'ia ostoskoriin, kun päätin vielä kääntyä teidän puoleenne. Ovatko nämä kaksi edelleen ne THE rakennepaikkaavat, vai onko markkinoille pujahtanut joitain uusia, vallankumouksellisia rekkuja sillä välin kun allekirjoittanut on ollut uppoutuneena luonnonkosmetiikan hiustuotteiden maailmaan?
L'anzan "rekku" on vaihtanut kuosiaan, oikealla vanha ja vasemmalla nykyinen. Mielenkiintoisesti BeautyBay'lla myydään noita kumpaakin samaan hintaan - vaikka uudessa on tavaraa 300 ml ja vanhassa tuubissa 125 ml..!
(En muuten itse asiassa tätä postausta aloittaessani ollut varma, että olin ylipäänsä käyttänyt L'anzan Reconstructoria. Asian varmistamisessa auttaa hiusfriikin päiväkirja, johon olen vuodesta 2007 kirjoittanut arviot ja kulutustiedot joka ikisestä käyttämästäni hiustuotteesta. Merkkaan sinne siis jopa käyttökerrat ja lasken tuotteen riittoisuuden! ^_^)
Käytin tässä välissä yhden pullon Mill Creekin keratiinihoitoainettakin, joka lasketaan tuonne luonnollisemmalle puolelle vaikkei mitään ekosertifioitua kosmetiikkaa olekaan. Tykkäsin siitä, mutta ei se ihan Joicon ja L'anzan tehohoitojen veroista kuitenkaan loppupeleissä ollut.
L'anzan sivuilla käydessäni huomasin, että merkille on ilmestynyt kokonaan uusikin keratiinisarja (tämän vuoden alussa, selvisi netistä). Onko jollakulla kokemuksia tästä sarjasta?
Vanhoihin keratiinihoitissuosikkeihin kuului myös Nexxuksen mainio Keraphix, jonka formula on ikävä kyllä muutettu aivan erilaiseksi sitten "minun päivieni". Keratiini on tiputettu incin häntäpäähän ja kärki tuupattu täyteen silikoniyhdisteitä. Eipä niillä paljon rakennepaikkailla tai paranneta hiuksen vetolujuutta. Kyllä näitä tuoteuudistuksia saa välillä todella ihmetellä...
Mutta nyt siis vinkkejänne kaivataan! Löytyykö L'anzalle ja Joicolle haastajia?
Nyt pitäisi valita meikki, ja olen kahden vaiheilla. Sen pitäisi olla juhlava ja sopia kuvan kankaaseen.
.
Näissä kuvissa tykkään itse enemmän vasemmasta, mutta livenä oikea vaikutti iskevämmältä.
(Kauhean rakeisia nämä kuvat kun oli jo ehtinyt tulla hämärä kun pääsin kuvaamaan. Höh.)
.
Oikeassa silmässä kirkkaampi ja smokyisempi sininen.
Vasemmassa silmässä harmaampi ja vaaleampi versio.
.
Kummanko valitsen?
En oikein koskaan käy missään bloggaaja- tai muissa PR- tilaisuuksissa, sillä harvoin sitä jaksaa asiakseen sellaisiin lähteä armaaseen pääkaupunkiimme. (Muu Suomihan on käytännössä näistä tilaisuuksista vapaata aluetta. ^_^)
Lauantaina tein poikkeuksen ja osallistuin meikki- ja hiustaiteilija Mariela Sarkiman Beauty Brunssille, joka järjestettiin Klaus K -hotellilla. Hyvä ruoka yhdistettynä upeaan meikki- ja hiusnäytökseen kuulosti sen verran houkuttavalta setiltä, että otin Marielan kutsun vastaan.
Avecikseni pyysin aina niin aurinkoisen Virveläisen.
Ja taas tuli todistettua kuka osaa kuvissa hymyilyn taidon ja kuka ei... Yllä yksi niistä tyyliin kahdesta brunssikuvasta (out of 108) jossa mun suupielet on ylöspäin. :) Siskoni katseli äsken lauantain kuva-antia ja totesi, "Sanni... siis oletko sä huomannut... sulla on kuvissa aina ihan sellainen... ynseä ilme...?" Joo, on huomattu, valitettavasti. :)
Tilaisuus alkoi vogue-tanssinumerolla. Kuvassa tanssija Benny Ninja USAsta Marielan juttusilla, Benny on suomalaisille TV-katsojille tuttu ainakin Amerikan Huippumalli Haussa -ohjelmasta.
Pretty Scary Hair And MakeUp Couture -show oli kerrassaan upea, mutta tässä kohtaa jouduin toteamaan, että "bloggaajan luottoystävä" Olympus E-PL5 feilasi. Tai paremminkin sen kittilinssi, sillä se ei ole tarpeeksi valovoimainen näin hämäriin olosuhteisiin. Näin ollen näytöksen kuvasato jäi harmillisesti muutamaan hassuun, loput olivat toivottoman epätarkkoja.
Mariela oli suunnitellut kaikkien lookkien hiukset ja meikin, jotka hänen tiiminsä toteutti malleille.
Brunssin aikana Mariela jutusteli julkisuudesta tuttujen kaunotarten kanssa, ja sain kuulla, että Krista Siegfrids tunnetaan myös kynsistään :) On teillä tässä kauneusbloggaaja kun ei tuotakaan tiennyt...! :D
Alakerran Beauty Barissa oli mahdollisuus käydä pikameikissä, manikyyrissä tai saada pikakampaus. Minä valitsin ilman muuta kampauksen!
Hiukseni kiharrettiin tuollaisella nyt niin kovin trendikkäällä, superhelpoksi hehkutetulla kiharatikulla ja kyllä se tosiaan helpolta näyttikin. Itse vain olen jo luovuttanut hiusteni laitemuotoilun suhteen... Minä ja lämpölaitteet = ei toimiva yhdistelmä. Minä ja kuivashampoo = toimii! ;)
Kiharat pöyhittiin auki ja yksittäisiä suortuvia tupeerattiin kevyesti sormilla, tuloksena todella näyttävä kiharapilvi rennolla sotkuisuudella.
Tykkäsin kampauksesta kovasti! Ikävä kyllä en saanut nauttia siitä kauaakaan - kun lähdin Klaus K:lta tukka kesti noin kaksi korttelia ja oli jo levinnyt. Epäilemättä kostea sääkin vaikutti asiaan.
No, onneksi sain pian uuden kampauksen "hovikampaajaltani" Leenalta. ;)
Oli kyllä todella kiva lauantai Helsingissä ja tanssijalkakin vipatti. Kiitokset vielä Marielalle kutsusta! :)
