Kuvakertomus perjantailta.

(Piti vaihtaa alkuperäinen otsikko kun sen pituus alkoi vaivata esteettistä silmääni ;))

Päivä alkoi kävelyllä Grácian halki lempikatuani Verdiä. (Tämä ravintoloita, kuppiloita, leipomoita ja pikkupuoteja täynnä oleva kapea, tunnelmallinen katu taitaa olla muutaman muunkin suosikki Gráciassa ;)).

Grácia on kyllä siitä mieletön kaupunginosa, ettei täällä mitään tylsiä ja rumia katuja näytä olevankaan, minne ikinä käännytkin niin aina on edessä joku kiva aukio tai kiinnostava katu. Täällä on myös teattereita, taidegallerioita, kulttuurikeskuksia, kauppahalleja... Aivan ihana paikka kertakaikkiaan, en muista että missään päin maailmaa olisin törmännyt varsinaisen keskustan ulkopuolella yhtä kivaan kaupunginosaan.

Pysähdyimme kauppahalliin katsomaan kaloja. Luis ja minä tykkäämme kummatkin kalatiskeistä visuaalisesta näkökulmasta. Jäässä tököttävät kalat kangistuneine, hämmästyneine ilmeineen ovat kuin taidetta. Niiden "kasvoja" on jotenkin synkän kiehtovaa tarkkailla... Tiedän, kuulostaa varmaan ihan pimeältä. :)

Kalataiteesta toisenlaisen taiteen pariin... Nimittäin maalaustaiteen. Menimme Luisin taidekoululle jossa Luis maalaa muotokuvaani. Hän ei ollut tyytyväinen viime vuonna maalaamansa potrettiin ja maalaa siksi uuden.

Ateljeen värit <3

Luisin opettaja Xabi kävi välillä antamassa vinkkejä.

En tajunnut vilkkaasta keskustelusta juuri mitään, ja parempi niin. :) Tuntuu kyllä hassulta istua maalattavana - joku tuijottaa sinua intensiivisesti ja yrittää vangita persoonasi kankaalle. Ja sitten vielä toinenkin tulee tuijottamaan, kääntelee päätään, kurtistelee kulmiaan, osoittelee naamaasi ja selittää miten tuon ja tuon ja tämän kohdan naamastasi voisi maalata paremmin. :)

En katsonut maalausta, haluan nähdä sen vasta valmiina. Muotokuva viimeistellään maanantaina.

Menimme kotiin lounaalle ja seuraavana ohjelmassa oli iltapäivänäytös Cinema Verdissä. Verdi-kadun elokuvateatteri on yksi niistä muutamista Barcelonassa, joissa elokuvat voi nähdä alkuperäiskielellä.

Katsoimme A Last Quartet -elokuvan, josta pidimme kovasti. Kyllä Christopher Walken on aina niin.... Christopher Walken. Jäykkine tyyleineen yksi Hollywoodin karismaattisimmista näyttelijöistä. If you ask me.

Sitten taas kotiin tekemään pikainen kynsipostaus, ja kahdeksan jälkeen suuntasimme illalliselle.

Kohteena Girona- ja Rosselló -katujen kulmassa ala-Gráciassa sijaitseva Bar Morryssom. Tässä teille jälleen ruokapaikkavinkki! :)

Itse bongasin Morryssomin ruotsalaisesta matkailulehdestä. Ahvenanmaalaisen (!), Barcelonassa asuvan toimittajan jutussa keskityttiin Gráciaan ja toimittaja listasi Morryssomin yhtenä lemppari-tapas-paikkanaan. Täällä saa niitä oikeita, runsaita tapasannoksia. Monet turistien tapaksiksi luulemat, pienemmät ja tikulla lävistetyt (ja keskustassa usein todella ylihinnoitellut) annokset ovat pintxoja, jotka tarjoillaan lähes aina leipäpalan päälle kasattuna. Itsekin vinkkasin teille viime toukokuussa virheellisesti tapasbaarista Bornissa, kun kyseessä on virallisesti pintxo-baari. ;)

Morryssom on todella suosittu ja yhdeksään mennessä kaikki pöydät olivat täynnä. Tapas-menu on laaja ja täältä löytyy kaikkea simpukoista makkaraan. Me tilasimme sinisimpukoita, grillattua seepiaa, juustoa ja savustettuja vihreitä pimientoja (mitä nuo pienet, vihreät paprikan kaltaiset on suomeksi..?). Juusto ei todellakaan sopinut muiden ruokien makumaailmaan mutta tiedättehän meikäläisen... juustoa on vain aina saatava... :D

Neljä annosta maksoi yhteensä alle 20 euroa ja lautaselliset olivat todella runsaita. Kaksi ihmistä tulee neljästä tapas-annoksesta kylläiseksi. Pikkuisen eri näköiset lautaselliset kuin keskustan turisti-tapas-paikoissa...

Masut täynnä suuntasimme takaisin ylä-Gráciaan ja kotiin.

Niin tunnelmallisia nämä kadut....

Verdi-kadulta aloitettiin ja Verdi-katuun päätetään päivä.

Olimme kotona puoli yhdeltätoista ja olin niin väsynyt että menin poikkeuksellisesti nukkumaan saman tien.

Tällainen oli päiväni Barcelonassa perjantaina kahdeksas marraskuuta. :)

Kynsimoikat!

Ajattelin käydä raportoimassa, miten viime viikon torstaina laitettu geelimanikyyrini on kestänyt (kun sitä ainakin yksi lukija kysyi :)).

Kyseessä on ensimmäinen kerta kun olen kokeillut geelilakkausta, joten itsellenikin on ihan mielenkiintoista tarkkailla miten hyvin se kestää. Geelilakkauksen luvataan kestävän parhaimmillaan noin kaksi viikkoa. (Ainakin OPIn geelilakkauksen, muista merkeistä en tiedä.)

Kynnet tänään perjantaina 8.11.

Tiedän, että geelilakkaus on ihan tuttu juttu monelle teistä blogin kosmetiikka-aktiivisista lukijoista, mutta heitäkin varmasti on, joille termi ei sano mitään (kuten äitini ;)). Joten heille kerrottakoon, että kyseessä on led-lampun valossa kovetettava erikoislakkaus, joka kiinnittyy kynnelle tavallista kynsilakkaa tanakammin. Kynnelle tulee ensin pohjustava lakkakerros, sitten värilakka ja lopuksi kiinnittävä päällyslakka, ja jokainen kerros kovetetaan led-lampun alla.

Geelilakkauksen poistaminen onnistuu kotioloissa asetonipitoisella kynsilakanpoistoaineella (poistoainetta pumpuliin, pumpulit sormenpäihin ja foliot ympärille, odottele 10-15 minuuttia  ja pitäisi irrota), tai sitten lakkauksen voi käydä poistattamassa salongissa.

Minulle Magnetic Hair & Skincarella laitettu OPI-geelilakkaus on kestänyt oikein hyvin, tänään on 9 päivää manikyyristä ja vain muutaman kynnen lakkauksen alareuna on hieman "ilmoittunut". Pysyisiköhän nämä vielä siisteinä sinne Inspiration Awardseihin saakka..? No, se taitaa olla jo vähän turhan toiveikasta! ^_^ Mutta tosi kiva manikyyri kyllä kun saa siistit kynnet näinkin pitkäksi aikaa. Saa vielä nähdä miten poistamisen kanssa menee...

Onko siellä lukijoiden joukossa paljon kotigeelilakkausten tekijöitä? Miten hyvin teillä pysyy?

P.S. Eiliseen postaukseen liittyen - voivoi, teidän kommenteista päätellen taisin tehdä väärän mekkovalinnan.....

Lennolla tapaamani uusi ystäväni, kutsutaan häntä vaikka Veikoksi, halusi viedä minut eilen lounaalle. Veikko on käynyt Barcelonassa kuulema "enemmän kuin 50 mutta todennaköisesti vähemmän kuin 100 kertaa" viimeisen 20 vuoden aikana. Hän tuntee kaupungin kuin taskunsa, ja kun meillä lennon aikana tuli puhetta ruoasta (kappas, puhunko mä koskaan ruoasta? ^_^), Veikko sanoi, että hänen täytyy saada viedä minut yhteen lempiravintoloistaan.

"Siellä on ihan paras pulpo, joskus minun tekee mieli tulla Barcelonaan ihan vain syömään se pulpo. Se on vain niiiin hyvää, olen käynyt paikassa jo 20 vuotta ja otan aina saman annoksen."

Ja kukas nyt tällaisen myyntipuheen jälkeen voi kieltäytyä tarjouksesta lähteä lounaalle! :) Kaupungin paras pulpo - here I come! :)

(Tässä vaiheessa en oikein edes tiennyt mitä pulpo on, muuta kuin että jotain merenelävää. Veikko ei osannut sanoa mitä se on suomeksi.)

Toivottavasti Veikko ei nyt pahastu kun jaan hänen löytönsä teidänkin kanssa, mutta oikeasti voin sanoa että eipä jäänyt minunkaan viimeiseksi "pulpokseni" kyseisessä ravintelissa! Paikka on nimeltään Bar Villoro, ja sijaitsee Barcelonetassa osoitteessa Passeig de Joan de Borbó 72. (Yksi Barcelonetan pääkaduista.)

Kadulla on ensin pitkä rivi turistiravintoloita, ja sitten, ihan viimeisenä (tai ainakin melkein viimeisenä), ennenkuin saavut kadun päähän, tulee Bar Villoro. Paikka on ulkoisesti hyvin vaatimaton ja täynnä paikallisia. (Menu löytyy kuitenkin myös englanniksi.)

Seafood on Villoron erikoisuus, ja ruokalista sai kaltaiseni merenelävän ystävän kuolan valumaan. Olisin voinut tilata vaikka kaikki annokset! Onneksi kuitenkin päädyin ottamaan Veikon The Lautasen eli "Pulpitos a la planchan" (baby-mustekalaa grillattuna) aiolin kanssa, sillä se vei kerta kaikkiaan kielen mennessään.

(En edelleenkään muuten tiedä miten pulpo ja pulpito suomennetaan oikein... Pulpo on mustekala mutta mikä sitten on "baby octopus"? Pienempi mustekalalajike varmaan?)

Tilasin pulpiton kylkeen öljyssä ja yrteissä freesattuja sieniä jotka nekin olivat ihan tajuttoman hyviä. Kyllä vain hyvää öljyä holvaamalla saa yksinkertaiseenkin ruokaan kummasti makua! ^_^

Ja tuo aioli... Mmmmmm..! Sitä ei mainita menussa eikä sitä tarjoilla pulpiton kanssa ellei erikseen pyydä. Veikko sanoi että Villoron aioli on ihan parasta mitä hän on maistanut ja henkilökuntakin jo tietää että Veikon "special pulpito" tulee aina aiolilla. :)

Jos siis lonkeroiset ruoat, kala ja äyriäiset maistuvat, ota Barcelonan reissulla suunnaksi Villoro. Hintataso ei kuulema espanjalaisittain ole halvimmasta päästä, mutta suomalaiselle suhteellisen edullista. Kaksi annosta pulpitoa, salaatti, sienet, kaksi annosta oliiveja ja kaksi pikkupulloa cavaa maksoivat yhteensä 47€.

* * *

Sitten ruoan parista muille raiteille... Mutta älkää armaat lukijat nyt pelästykö, vaikka viikon sisällä blogissa on jo toisen kerran VAATTEITA. Vaatteista ei missään nimessä ole tulossa vakiosisältöä Karkkipäivään. Ei edes "guest starring" -sisältöä. Mutta nyt en voinut vastustaa halua kysyä teidän mielipidettänne. :)

Kuten tuli tuossa viime viikollakin todettua, en omista juhlagarderobia eikä vaatekaapissani ylipäänsä roiku mitään kovin vakuuttavaa kirjoa erilaisiin tilaisuuksiin sopivia kolttuja. Mekkotyttö kun en ole niin niiden shoppailu on minulle kaikkea muuta kuin luontevaa. Toisaalta sitten jos kutsutaan johonkin juhliksi luokiteltavaan tilaisuuteen, niin en minä sinne farkuissakaan osaa mennä...

Nyt haussa on mekko Inspiration Blog Awardseihin. Tai oli haussa... Yhden noista eilisen kandidaateista päädyin nimittäin jo ostamaan. Ja toisen perään vielä vähän haikailen ja mietin, että pitäisikö sekin kotiuttaa kun nyt harvinaisesti löytyi useampi mekko jota voisin kuvitella käyttäväni. Kyllähän sellainen toimiva, iätön pikkumusta olisi hyvä olla tällaisen trikootytönkin vaatekomerossa.

Luisin mielestä näytän 2.-kuvassa ihan kilahtaneelta Barbielta...

Eli klassisesti: Mikä näistä ois kivoin? :) Ja arvaatteko, minkä näistä lopulta (Luisin ja myyjän kärsivällisyyttä koetelleen, toodella piiiiiitkän pähkäilyn jälkeen) ostin?

Tiedän että tuo nro 3 ei ihan ole mitään Awards-gaala-kamaa, mutta tykkään sen mallista (ja hinnasta ;)) kovasti. Ja se on niin mukavan "kiltti". :)

Noniin! Löytyihän se! :) Luonnollinen versio kosteutta lukitsevasta mineraaliöljypohjaisesta voiteesta. (Viittaan Nivea Creme -postauksissa käytyyn keskusteluun aiheesta.)

Kyseessä on Alba Botanican hauskasti nimetty Un-Petroleum Multi-Purpose Jelly. Nimikin siis kertoo, että tarkoituksena on ollut luoda vaseliiniton version vaseliinin (tai yleisestikin mineraaliöljypohjaisen yleissalvan) kaltaisesta tuotteesta.

Un-Petroleum Jelly koostuu risiiniöljystä, kookosöljystä ja mehiläisvahasta. Törmäsin voiteeseen Kandee Johnsonin vanhassa videopostauksessa, jossa hän puhui ihonhoitorutiinistaan ja kertoi käyttävänsä Alba Botanican Jellya kasvovoiteensa päällä lukitsemassa kosteutta.  Kiitos, Kandee! :) Mitenkähän en ole tästäkään tuotteesta aiemmin kuullut...

Un-Petroleum Jelly on vedetön salva, eli ei sinällään koostumuksensa puolesta aivan vastaa voidemaista Nivea Cremea, mutta sitä voi käyttää samoihin tarkoituksiin. Eli kuiviin, hilseileviin ihokohtiin (ihottumat, halkeilevat kantapäät, kuivat kyynärpäät), rauhoittamaan ärtynyttä ihoa tai varsinaisen kosteus/yö/silmänympärysvoiteen päällä lukitsemassa näiden sisältämää kosteutta. Päiväkäyttöön meikin alle Un-Petroleum Jelly ei sovi sillä se on niin rasvaista että meikki liukuisi saman tien irti.

Alba Botanicaa ei tietääkseni myydä Suomessa, mutta Un-Petroleum Jellya saa ainakin ystävästämme iHerbistä. :) Luulenpa klikkaavani sen mukaan seuraavaan tilaukseen, eipä ole hinnallakaan pilattu.

* * *

On another topic, saavuin eilen Barcelonaan. Koska länsi-Suomeen luvattiin sopivasti lentoni ajankohdaksi myrskyä (en tiedä millainen myrsky siellä sitten loppujen lopuksi riehui?), päätin turbulenssipelkoisena varustautua taskuun sopivalla hermolääkkeella ettei taas tarvitsisi maksaa Ryanin kalliista punkusta. En muistanut saako käsimatkatavaraan ylipäänsä ottaa alkoholia, ja eihän sitä olisi saanut, selvisi kentällä. Mutta mun pikkuinen rommipullo meni nätisti läpi turvatarkastuksessa kosmetiikan seassa! :D "Vähän tujumpi kasvovesi"... ^_^

No, kaikeksi onneksi taivaalla ei sitten ollutkaan mitenkään erityisen tuulista ja lento oli itse asiassa tasaisin pitkiin aikoihin. Olin lennon lähtiessä silti sen verran paniikissa, että mun vieressä istuva vanhus sai pitää mua kädestä kiinni...! (Ja meistä ehti tulla lennon aikana ystävät, tänään olen lähdössä papan kanssa lounaalle :D.)

Ihanaa olla taas kotoisten maisemien keskellä Luisin luona...  Kirjoittelen teille parhaillaan tuossa sohvan nurkassa. Viikon ohjelmassa leppoisaa hengailua Gráciassa ja uusi muotokuvaprojekti... :)

Silmiini osui Sokoksen mainoslehdessä erikoinen tuote - 35 euron hintainen seerumi lupaa kohottaa povea. Whaat?

Muistan joskus 90-luvulla nähneeni Kuponkiuutisissa (muistatteko nuo hassut, postimyyntitarjouksia täynnä olevat lätyskälehtiset? :)) jonkun voidepaketin joka lupasi suurentaa rintoja ja aiheutti aikamoiset päänpuistelut, mutta sen koommin en ole vastaavia tuotteita bongaillut. (Tai ainakaan niitä ei ole mitenkään näyttävästi Suomessa markkinoitu.)

Nyt sitten yhtäkkiä ripsiseerumien, kulmakarvageelien ja kosteusnaamioiden keskellä loisti seerumi, joka vaatimattomasti lupaa kohottaa povea. Tuotemerkki on Talika, ja pakkohan se oli klikata itsensä Talkikan sivuille lukemaan lisätietoa.

Bust Phytoserum - "luonnollinen push-up efekti". "Johdettu ayurvedalaisista tekniikoista".

Ookei...

Teksti on kuvakaappaus Talikan sivuilta, en saanut sitä suuremmaksi. Jos teksti ei näy niin siinä kerrotaan, että Talika on luonut luonnollisen reseptin rintojen näkyvään kiinteytykseen ja kohotukseen, ja kliinisin testein todistetut tulokset näkyvät jo kuudessa viikossa.

Seerumin sisältämä kasvipohjainen kompleksi koostuu mangostanista, kvittenistä ja merilevästä. 28 päivän jälkeen rintojen volyymin luvataan kasvavan jopa 71%.

Siis mitä?? Miten tällaista voidaan luvata? Hyvänen aika, jos jollain hedelmä- ja leväuutteilla saisi oikeasti kohotettua rintaa, niin sehän olisi jo kaikkien tuntema tieteellinen breakthrough ja kilpailisi kirurgisten toimenpiteiden kanssa..! Miettikää - 35 eurolla saisi 71% lisää volyymiä tisseihin! Jos tämä tuote toimisi, hinnassa olisi varmaan pari-kolme nollaa perässä!

No, ihan sattumalta törmäsin sitten saman tien toiseenkin rintaseerumiin.

Easybust ei puhu enää pelkästään rintojen "kohotuksesta" ja "kiinteytyksestä", vaan lupaa suoraan suurentaa rintaa. Formula on "akateemikkojen ja tutkijoiden 7 vuotta kestäneen tutkimuksen tulos". "Luonnolliset fytoestrogeenit auttavat kehoa tuottamaan uutta rintasolukkoa ja suurentamaan rintoja luonnollisesti."

Siis ei hyvänen aika oikeasti. Mitä nämä tuotteet oikein väittävät?

EasyBustin valikoimassa on seerumi, voide sekä kapselit. Rinnat lähtevät kasvamaan alkaen 39 eurolla.

"Jos haluat suuremmat rinnat, ovat kapselimme oikea tuote sinulle". Alrighty!

Kuva täältä.

Siitä sitten vain seerumikuurille! Pitäisiköhän testata? ^_^ Ehkäpä munkin povi saadaan sitten vihdoin täyttämään liivit? :D

Hei - kemistit, estenomit, lääkärit - jos teitä on lukijoiden keskuudessa, voisitteko avata meille muille näiden tuotteiden toimintamekanismia? Voiko rinnan suurennus kosmetiikalla olla mahdollista? Minä en saata sitä mitenkään uskoa, mutta miten purkit saavat esittää näin mielettömiä lupauksia? Nyt jää jo Lorealit sun muut "nuorentuneine ihoineen" ja "kadonneine ryppyineen" kauaksi taakse :D

Minun oli tarkoitus ängätä tämä vinkki/muistututus tuohon eilisen tutorial-postauksen yhteyteen, mutta unohdin..! Joten laitetaan sitten omana juttunaan. :) Voide on kyllä niin killerihyvä että ansaitsee saada oman erillisen noston.

Minulle tulee kasvoille tosi harvoin mitään varsinaisia finnejä (ja etenkin nyt radiofrekvenssihoidon jälkeen iho on ollut koko syksyn aivan ällistyttävän hyvässä kunnossa), mutta viime viikolla, varmaankin johtuen ihan juhlien odotus"stressistä", kasvoille tuli useampikin finni. Siis ihan sellainen kipeä patti. Olin ihan että no voihan pee, niin tyypillistä...! Kun oikein haluaisi olla edustavimmillaan niin tietysti iho alkaa juuri silloin kenkkuilemaan.

En ole tarvinnut tätä voidetta pieneen ikuisuuteen, mutta nyt se sai taas rientää apuun.

Ella Bachén Crème Intex No 2. Moni lukija saattaa muistaa voiteen viime vuodelta, kun esittelin sen "Naamakohtaukseni" yhteydessä.

Tätä loistotuotetta en ole löytänyt itse, vaan mieheni tutustutti minut siihen. Se on ollut hänen luottotuotteensa jo vuosikaudet. Ja nyt myös minun! Tämä kalanhajuinen tökötti on kaikkea muuta kuin "kosmeettisesti miellyttävä" - mutta oh boy että se antaa finneille kyytiä! Pari yökäsittelyä Ellalla ja ihoni oli tip-top -kunnossa juhliin mennessä. :)

Voidetta voi siis käyttää täsmätuotteena kuivattamaan finnejä ja poistamaan tulehdusta, tai sitä voi levittää ohuen kerroksen rasvoittuvalle, tulehtuneelle iholle meikin alle (vaikea kuvitella että kukaan haluaisi kalanhajuista rasvaa laittaa meikin alle, mutta näin Ellan sivuilla vinkataan ;)). Kolmas käyttötapa on levittää voidetta iholle karvanpoiston jälkeen estämään tulehdusta ja karvojen sisäänkasvua.

Tässä kuvapari viime vuoden elokuulta, voidetta käytetty vain yksi käsittely jälkeen-kuvassa. Tuolloinhan sain erään lääkekuurin seurauksena kunnon akneoireet nassuuni, ja tilanne lähti lopulta rauhoittumaan kun otin Crème Intex No 2:n apuun. (Juttu löytyy täältä.)

Ellalla on myös täyteläinen Crème Intex, jota ei pidä sekoittaa tuohon No 2:een vaikka sekin haisee kalalle :D. Tämä alkuperäinen Crème Intex sopii hoitamaan erittäin kuivaa, hilseilevää, punoittavaa ja ahavoitunutta ihoa, mutta myös kipeitä, tulehtuneita finnejä. Eli aika hyvä tärppituote niille, joilla on sekä hilseilevän kuiva että epäpuhtauksiin taipuvainen iho.

Crème Intex -voiteiden sisältämä turskanmaksaöljy kosteuttaa ja korjaa syväkuivaa ihoa, poistaa tulehdusta ja parantaa jopa pieniä palovammoja. Ella Baché kehitti voiteen 50-luvulla perehdyttyään dermatologisiin tutkimuksiin, joiden mukaan amerikkalaisten sotilaiden haavoja ja palovammoja hoidettiin kalanmaksaöljyä sisältävillä salvoilla. Ella Bachén nettisivujen mielenkiintoisen historia-osuuden mukaan (vapaasti käännettynä englannista) "tällä öljyllä on mieletön kyky imeä kuolleita ihosoluja kuin imupaperi, ja hajottaa niitä ajan myötä. Näin ollen, sen sijaan että öljy tukkisi huokosia, se sen sijaan 'sulattaa' niiden sisällön". (--> This oil has the major advantage of absorbing dead cells like blotter paper, and of dissolving them over time. This is why, instead of clogging your pores, it "digests" their contents.) Mielenkiintoista!

Kuva: Ella Baché

(Vietin tänä aamuna netissä vähän samanlaisen tutkimussession kuin aiemmin syksyllä toisen kosmetiikkaklassikon eli Nivea Cremen kanssa. Kiinnostavaa palautella mieleen mihin tällaisten kulttituotteiden maine ja teho oikein perustuukaan..! :))

Muita Ellan Intex 2:n ystäviä joukossamme?

Tutorial torstain juhlameikistäni.

.

Luotan juhlameikissä jostain syystä lähes aina Dioriin. Yksi suosikkipalettejani on Bleu Denim, jossa on todella kaunis yhdistelmä tummansinistä, ruiskaunokinsinistä, harmaanviolettia ja vaaleaa siniviolettia. Highlighter-sävy on valkoinen.

1. Aloitin silmämeikin tekemällä yläluomelle tummansinisen kynärajauksen. Käytin Benecosin kynää. Halusin rajauksen uppotuvan meikkiin, siksi jätin sen alimmaiseksi.

2. Levitin rajauksen päälle Bleu Denim -paletin tummansinistä.

3. Varjostin liikkuvan luomen ulkonurkan samaisella tummansinisellä.

4. Levitin luomivaon ulompaan kaareen Bleu Denim -paletin harmaanviolettia ja sisempään kaareen vaaleanviolettia.

5. Levitin alaluomelle Bleu Denim -paletin tummansinistä ja vaaleanviolettia. Tässä välissä olin myös näköjään laittanut kulmaluulle highlighter-sävyn. Bleu Denim -paletin valkoinen on hyvin läpikuultava ja kevyesti hohtavaa.

6. Tein sisärajauksen voidemaisella, vedenkestävällä eyelinerilla. Käytin Indeliblen geelieyelineria sävyssä Scuba Dive. Ihana, violettiin taittava tummansininen.

Tällainen kokonaisuus syntyi. Meikki näyttää kuvassa huomattavasti violetimmalta mitä se oikeasti oli, livenä vaikutelma oli selkeästi harmaansininen eikä luomivaon varjostus näyttänyt lainkaan punertavalta.

Sitten vielä ripsari ja we're done.

Jätin meikin tällä kertaa tarkoituksella vähemmän kissamaiseksi - yleensähän venytän ulkonurkan rajaukset ja varjostukset reippaan siipimäisiksi. Nyt tuntui että kokonaisuuteen sopi paremmin tällainen hieman klassisempi muoto.

Meikkipohjana Lily Lolon In The Buff -mineraalipohja ja sen päällä ohut huntu Make Up For Everin HD-irtopuuteria. Poskilla No7'in ikivanha Pink Shimmer -poskipuna jonka en toivo koskaan loppuvan, ensimmäisiä poskipuniani ja yksi täydellisimpiä sävyjä mitä omistan. :)

MITÄ OPIN MEIKKIÄ TEHDESSÄ: MUFEn HD-puuteri ei sovi ihanteellisesti "puuterijarruksi" silmien alle. Se on siihen (minun mielestäni) aivan liian hienojakoista ja jää kiinni sen sijaan että saisit sen pyyhkäistyä näppärästi pois kun silmämeikki on valmis. Itse käytän puuterijarrua aniharvoin koska aloitan aina silmistä, mutta tällä kertaa pohjameikki oli jo valmiina ja tein jarrut. No, MUFEn HD-puuterin käyttö johti siihen että silmänaluset vetivät niin kuiviksi että jouduin korjaamaan tilanteen silmänympärysvoiteella. Poistin meikkipohjan ja puuterin silmänalusilta topsipuikolla ja sy-voiteella, levitin uuden kerroksen sy-voidetta, odotin että se imeytyi ja levitin peiteaineen ja mineraalipohjan sy-alueelle uudelleen.

Huulimeikissä Diorin Rouge Dior -huulipuna sävyssä Beige Rita. Rouge Dior on voidemainen, kosteuttava puna, suosikkilaatujani. Erittäin miellyttävän tuntuinen huulilla. (Tosin niin kallis 42 euron hinnallaan että normihintaisena en itse tällaiseen sijoittaisi. Beige Rita on vanhaa linjaa ja ostettu alennuksesta.)

Beige Rita on kevyesti ruusuun taittava, vaalea beige. Sopii kauniisti tummaan silmämeikkiin.

Sellainen look. :)

Karkkipäivä on yksi ensimmäistä kertaa järjestettävän Inspiration Blog Awards -gaalan ehdokkaista. Haussa on vuoden inspiroivin blogi viidessä sarjassa; Muoti, Kauneus, Lifestyle, Sisustus ja Ruoka, ja Karkkipäivä löytyy tuolta Kauneus-sarjasta.

Tahdon sanoa, että en itse asiassa oikein tykkää tällaisista "laitetaan-nää-paremmuusjärjestykseen" tai "kuka-on-paras" -jutuista, mutta olen toki otettu siitä että blogini on koettu ehdokkuuden arvoiseksi. Ja koska olisi vähän surullista jos en saisi yhtään ääntä, niin ajattelin että täytyy nyt kuitenkin vinkata teille tästä gaalasta ja äänestyksestä. :)

Jos tykkäätte, että Karkkipäivä on jollain lailla inspiroinut teitä vuoden aikana (tai milloinkaan...? :)), niin ilahtuisin jos kävisitte jättämässä äänenne. Ja sen voi tehdä täällä.

10.11. mennessä äänestykseen osallistuneilla ja 18 vuotta täyttäneillä äänestäjillä on myös mahdollisuus voittaa kahden hengen lippupaketti tuonne itse Inspiration Blog Awards -tilaisuuteen. Gaala järjestetään lauantaina 16. marraskuuta Klaus K Living Roomissa Helsingissä.

Karkkipäivä - meikkejä, voidepurkkeja, shampoovaahdon haudanvakavaa syväanalyysiä, pikkuisia koiria ja fleecetakin nukkaista tunnelmaa jo vuodesta 2009. :)

Eilen torstaina 31. lokakuuta "trikootyttö-Sanni" pukeutui ensimmäistä kertaa elämässään iltapukuun ja muuttui "juhladaami-Sanniksi".

Varsinainen makeover!

Moi! Tässä minä olen normaalisti! :) Tämän vuoksi Karkkipäivä ei ole muotiblogi. Eikä tyyliblogi. :)

No, onhan mulla toki Tyyli, niinkuin kaikilla. :D Ja se on tässä:

Eli tästä voitte lähteä kopsaamaan jos tuntuu että mun tyyli kolahtaa. :) Prismasta löytyy muuten hyviä kenkiä. Helppo ostaa ruokaostosten yhteydessä ^_^.

Torstain juhlat liittyivät mieheni työhön, ja alunperin emme olleet pääsemässä koko tilaisuuteen. Olin asiasta ihan huojentunutkin koska en omista juhlagarderobia ja tuollaiset hienot tilaisuudet muutenkin jännittävät minua.

No, tilanne sitten muuttui, ja mies joutui näin ollen hankkimaan minulle iltapuvun. :) Kaikeksi onneksi puku löytyi yllättävän kivuttomasti ja valitsemani puku on mielestäni todella kaunis. Tarpeeksi yksinkertainen koruttomaan tyyliini.

Kampaukset ovat  Magnetic Hairin Hennan erikoisalaa. Olen muutamia kertoja lähtenyt kampauksesta lähes kiusaantuneena kun kampaus on ollut niin kaukana omasta tyylistäni ja toiveistani. Esimerkiksi kerran pyysin cocktailtilaisuuteen sopivaa, rentoa ja vähän sotkuista kampausta joka ei näyttäisi siltä että sitä on nyperretty kaksi tuntia -  sain sellaisen vanhojen tansseihin sopivan, hiuskukkasilla viimeistellyn "barokki"tukan. Nolous...!

Hennan tekemä kampaus oli todellakin mieleeni; juhlava, elegantti ja samalla nuorekas ja moderni. Upea!

Sain Magneticissa myös manikyyrin. Kosmetologi-Laura joutui toteamaan, ettei nysäkynsiraukkoihini (hän ei käyttänyt noita sanoja :D) oikein saanut mitään näyttävää lookkia, ja ranskalainenkin olisi lyhentänyt kynsien ilmettä. Niihin tehtiin nude geelilakkaus OPIn tuotteilla.

Sävy on OPIn Bubble Bath. Kaunis, läpikuultava roosa-nude.

Juhlameikkiin tein siniharmaan smokeyn ja huulille valitsin nudea beigeä. Teen meikistä vielä erillisen tutorial-tyyppisen jutun.

Tässä minä sitten olen "prinsessana". :) (Puku on tumma savunsinen, mutta näyttää kuvissa mustalta.)

Kääk, en meinannut tuntea itseäni kun katsoin peiliin...! :) Tältäköhän tytöistä on tuntunut aikoinaan Vanhojen Tansseissa..? Itse jätin ne väliin koska en vain voinut kuvitella mitään epämukavampaa tilannetta kuin esiintyä juhlapuvussa ja opetella jotain hienoja tansseja... Voi nuorta Sannia. Nyt valitsisin varmaan toisin.

.

.

Nämä ovat viimeiset kuvat jotka armas Canon 50D:ni otti. Sitten se meni rikki. :(

Loppuillalta ei sitten paljon kuvia olekaan.

Tämä kuva on miehen puhelimella otettu. Nauran jollekin juhlapuheelle. Oli hauskaa enkä juurikaan mokaillut. Paitsi alkudrinkin kanssa. Siemaistuani lasista pari kertaa mies totesi ystävällisesti, ettei alkumaljaa tulisi maistaa ennenkuin isäntä on kohottanut maljan.

No, tiedän sitten ensi kerralla. :) Seuraaviin juhliin osaan jo ehkä mennä rennommin. :D

P.S. Kiitän tässä nyt yhteisesti kaikkia kommentin jättäneitä, niin kauniita sanoja olette kommenttiboksiin kirjoitelleet! Ihan tässä häkeltyy. (Voisi melkein nousta päähän lukea noin monta ihanaa kommenttia itsestään, mutta onneksi näytän tältä vain kerran 34 vuodessa niin palaan pian maan pinnalle! :D)