Aamulta.

Mun oli vain ihan pakko laittaa tämä aloituskuvaksi. :)

Minä ja nalle yritettiin tänä aamuna tehdä teille video vastauksena eilisen postauksen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin kuten; "Miten noita kaikkia oikein käytetään?" ja "Miten saat meikin näyttämään niin luonnolliselta?"

Kerroin eilisessä jutussa, että aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdetuote kuuluvat vakituiseen meikkirutiiniini. Itse en niitä kuitenkaan lääpi naamaani ihan Kapkaupungin MAC-meikkitaiteilijan suorittamalla intensiteetillä, vaan pyrin erittäin luonnolliseen tulokseen.

Näytänkö mielestänne kovinkin meikatulta alla olevassa kuvassa?

Huomenta.

Moni pitäisi kasvoja jopa meikittöminä.

Mutta kun siirrätte katseenne alempaan vasemmanpuoleiseen kuvaan...

...niin ero on selvä. En näytä Miami Beachiltä repäistyltä beibiltä vaikka kasvoillani on kahta eri aurinkopuuteria, oranssinpunaista poskipunaa ja voimakkaasti hohtavaa kuultotuotetta.

Muunkinlaisia tuloksia - ja mieltymyksiä - tiettävästi on.

Olen erittäin huono videoesiintyjä, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, enkä siksi mielelläni tee videopostauksia. Tänä aamuna päätin kuitenkin pitkästä aikaa yrittää - video kun kuitenkin on kaikkein havainnollisin väline vastaamaan eilisiin kysymyksiinne.

Puuhastelin videon parissa ainakin tunnin. Nalle avusti minua toimimalla tarkennusmallina - kuvasin videon ensimmäistä kertaa kameralla enkä läppärillä ja tarkennus piti saada oikeaan kohtaan.

Kun sitten lähdin lataamaan videota Vimeoon, kävi näin:

[ * * voimasanoja * * ]

Että se siitä sitten. *syvä huokaus* Kiitos vain Canon 6D. Paljon iloa paremmasta kuvanlaadusta kun tiedosto on liian suuri siirrettäväksi. Olisi pitänyt kiltisti pysytellä PhotoBoothin pikselimössölaadussa.

(Jos joku tietää saako videotiedoston pienennettyä niin saa kertoa. :))

No, me yritettiin.

Annanpa  vielä yhden sivellinvinkin. Moni, etenkin vaaleahipiäinen, pelkää aurinkopuuterin käyttöä koska tulos on helposti liian tumma ja tunkkainen. Ja niin se onkin, mikäli tuote, sävy ja ennen kaikkea väline on väärä. Miami Beach -pronssilookin diggailijat ja luonnostaan tummempihipiäiset saavat huoletta sutia aurinkopuutereita melkein millä tahansa siveltimillä. Monet tykkäävät paksuista, tiheistä siveltimistä ja oikein hierovat aurinkopuuterin nassuunsa. Jotkut käyttävät jopa puuterivippaa..!

Mutta niille, jotka haluavat tuloksesta mahdollisimman luonnollisen ja läpikuultavan ilman näkyviä rajoja, suosittelen ehdottomasti ns. tuplakuitusivellintä (englanniksi 'duo fibre brush', en tiedä onko tälle muuta vakiintunutta ilmaisua suomen kielellä kuin "skunkki" :D - nimi tulee siveltimen mustavalkoisesta väristä).

Tuplakuituisessa siveltimessä on sekaisin luonnonharjasta (tumma tyviosa) ja synteettisiä harjaksia (pidemmät valkoiset harjakset). Skunkin valkoiset harjakset nappaavat itseensä aurinkopuuterin (tai poskipunan) pigmenttiä huomattavasti vähemmän kuin "normaali" sivellin, ja tulos on kevyt ja läpikuultava. Luonnonharjastyvi tekee siveltimestä samalla kuitenkin jämäkän ja varmistaa tuotteen tasaisen levittyvyyden - et halua löysää, harvaa sivellintä jonka harjakset nuljuvat mihin sattuu.

Valkoiset harjakset ovat aurinkopuuterin värjäämät ;)

Oma suosikkini on MACin #187, joka ei syyttä ole maailmalla saavuttanut skunkkisivellinten epävirallista kuninkuusasemaa. Sivellin on kallis, mutta se on kertakaikkiaan loistava. Jos tuntuu, että kaikilla muilla siveltimillä aurinkopuuteri näyttää kasvoilla aina liian tummalta tai epätasaiselta, uskallan luvata että tällä saat kauniin tuloksen - olettaen tietysti että aurinkopuuterisi sävy on sinulle sopiva. :)

#187 sopii koko kasvojen "aurinkoistamiseen", pienempi #188 pienemmille alueille eli käytännössä tarkemmin kohdistettuun varjostukseen. TAI, luonnollisestikin samaa sivellintä voi käyttää myös poskipunan tai hohdetuotteen levitykseen, jos niidenkin kohdalla on pelkoa että tulos on liikaa.

Aamuisessa meikissäni levitin vaaleampaa, aavistuksen hohtavaa aurinkopuuteria koko kasvoille (pitäen painopisteen kuitenkin reuna-alueissa) kävin klassisen ohimo-poskiluu-leukaperä -alueen läpi tummemmalla matta-aurinkopuuterilla, pyörittelin poskille raikkaan korallioranssin punan ja lisäsin poskipäille, silmän sisänurkkiin ja kulmaluulle hohdepuuteria (= helmiäisluomiväriä, ikisuosikkini on L'Orealin Golden Beige jota suosittelin eilisen postauksen kommenteissakin). Hohde ei saa naamaa kiiltämään hillittömästi, vaan välähtää kauniisti poskipäällä valon osuessa siihen luoden kuulaan vaikutelman.

HEI..!!

Ei hyvänen aika, nyt mä muistinkin - - minullahan on jo yhdellä videolla esiteltynä koko mun meikkipohjarutiini mineraalipohjan levityksestä aurinkopuuteriin, poskipunaan ja hohteeseen..! Miten olin sen unohtanut? Se oli vielä mun kaikkien aikojen ensimmäinen videopostaus, tai ainakin sellainen jossa esiinnyn itse..! Tuolla videolla näkyy käytössä myös juuri hehkuttamani skunkkisivellinkin.

Noniin, ihan turhaan hilluttiin nallen kanssa aamulla.

Videosta kiinnostuneet voitte siis tsekata tämän postauksen.

Jaksoikohan joku taas lukea näin pitkäksi venyneen postauksen, piti tulla vain lyhyt marmatus epäonnistuneesta videosta. :)

Vähänkö olen muuten tänään ollut videovastoinkäymisestä huolimatta hyvällä tuulella! Itse asiassa koko viikon! Olisi melkein tehnyt mieli vain postata jotain hyvän mielen asioita ja rallatella kun on niin hyvä mieli. :) Ihana kevätviikko kun aurinkokin on paistellut. Tämä viikko oli erityinen siinäkin mielessä että tapasin lukijoitani meikkauksen merkeissä. Oli niin kiva tavata ihmisiä nimimerkkien takaa! :)

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko!

Nyt kun blogissa on viime päivinä nostalgisoitu, niin eiköhän vielä jatketa..! :)

Aikakone vie meidät vuoteen 2008, itse asiassa aika tarkalleen kuuden vuoden päähän helmi-maaliskuuhun. Olimme herran kanssa lomailemassa Etelä-Afrikassa.

Olen tehnyt blogiin monia makeovereita (yrittäkää nyt kestää tätä finglishiä), mutta yksi onnistuneimmista näkemistäni meikkimuutoksista koskee minua itseäni. Tämä tapahtui Kapkaupungin MAC-liikkeessä. Hetkestä tekee erityisen merkittävän se, että juuri tuolloin ymmärsin todella valon, varjon ja poskipunan merkityksen meikissä.

Katsokaa mikä ero!

Muodottomasta kuukasvosta säteilevän hehkuvaan aurinkotyttöön. Okei, kuvien oton välillä on noin viikko ja rusketus on myös epäilemättä tehnyt tehtävänsä - mutta meikin vaikutus on kiistaton. (Karseat nuo mun vanhat lasit...)

Kyllä hehkuu!

Mies odotteli liikkeen ulkopuolella ja ikuisti onnellisena meikistä saapuvan kosmetiikkafriikin. Voi noita aikoja... Jokainen käynti MACillä oli pieni seikkailu... Eikä liikkeestä käytännössä koskaan selvinnyt ulos ilman ostoksia. <3

Silmiä ei meikattu erityisen taidokkaasti (huomatkaa täysin luonnontilaan jätetyt kulmakarvat...!!), mutta sävyt olivat ne parhaat mahdolliset minun silmilleni. Katsokaapa ylemmästä kuvasta miten silmien sinisyys pomppaa esiin.

Meikin todellinen upeus oli kuitenkin nimenomaan kasvomeikissä. En ollut ikinä aiemmin (oikeasti..!) käyttänyt hohde- tai aurinkopuuteria. Niitä levitettiin MACillä naamaani runsaalla otteella, otsakin on ihan glitterissä. :)

Kyllä on eroa habituksessa... Ihan kuin eri ihminen!

Tämän kokemuksen jälkeen lisäsin aurinkopuuterin ja hohdepuuterin omaan meikkirutiiniini. Ja ostinpa muuten ensimmäisen oranssiin taittavan poskipunanikin, aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään.

.

Kokosin  loppuun vielä muutaman ennen-jälkeen -kuvaparin demonstroimaan meikkipohjan - ja meikin ylipäänsä - vaikutusta. Kaikissa on käytetty niin aurinkopuuteria, poskipunaa kuin hohdetuotettakin.

Mitenkäs teidän meikkipohjarutiinit? Kuuluvatko aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdepuuteri päivittäiseen meikkiin?

Kävin marraskuussa Sensain järjestämässä kauneusillassa josta sain mukaani setin tuotteita. Nyt vihdoin käyttökokemuksia, osa 1.

Sensain kaksoispuhdistusmenetelmä on monille tuttu kosmetiikkamaailman klassikko, mutta käydään vielä idea läpi pähkinänkuoressa: kasvot puhdistetaan kahdella eri tuotteella, joista ensimmäinen irroittaa rasvaliukoisen lian eli käytännössä meikin ja toinen vesiliukoisen lian. Näin saadaan aikaan perusteellinen mutta samalla hellävarainen puhdistus. Sensai käyttää sanojensa mukaan hyvin hellävaraisia ainesosia.

Monille, etenkin voimakkaan meikin käyttäjille kaksoispuhdistus on tuttu juttu ja vakiorutiini ilman Sensaitakin. Kaksoispuhdistus on siis yksinkertaisimmillaan sitä, että ensin puhdistat kasvot emulsiomaisella ja sitten vaahtoavalla tuotteella.

Vahva meikkipohja ei ole koskaan kuulunut minun kauneusrutiineihini, joten minulle on läpi elämän riittänyt yksi puhdistustuote jolla kasvot ovat puhdistuneet ja kaikki meikki irronnut. Niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa iholle on jäänyt "yksöispuhdistuksen" jälkeen likaa, olen vain puhdistanut kasvot samalla tuotteella uudestaan.

Nämä ovat pitkälle tottumus- ja mieltymysasioita. :)

Mutta kehyshöpinät sikseen ja tuotteisiin.

PUHDISTUS

Sensailla on myös ymmärretty, että mieltymykset vaihtelevat, ja puhdistustuotteita onkin mittava valikoima erilaisilla koostumuksilla ja eri ihotyypeille soveltuvana. Ykkösvaiheen rasvapohjaisia putsareita on balmimaisena, öljymäisenä, voidemaisena ja maitomaisena. Kakkosvaiheen vaahtoavista putsareista löytyy pumppuvaahto-, savisaippua-, kermainen saippua- ja maitosaippuavaihtoehdot.

Minä sain voidemaiset Cleansing Creamin ja Creamy Soapin.

Vaihe 1: Silky Purifying Cleansing Cream

Rasvainen, koostumukseltaan paksu ja hyvin jämäkkä voide. Ei kovin riittoisaa "jäykän" koostumuksensa ansiosta, tätä täytyy annostella reilu rypäleen kokoinen kikkare jotta aineen saa leviämään kauttaaltaan kasvoille. Voide muuttuu ihon lämmön vaikutuksesta hetken kuluttua öljymäiseksi.

Rasvapohjan tuotteessa muodostaa parafiiniöljy. Lisäksi voiteesta löytyy silikoneja ja alkoholiakin incin loppupäästä.

Minä en ole rasvaputsarien ystävä, mutta nyt Dermablend-testikaudella Sensain Cleansing Cream on osoittautunut tarpeelliseksi. :) Dermablendin poistoon suositellaan rasvapohjaista putsaria, ja Sensailla Dermablendit ovat liuenneet oikein mainiosti.

Vaihe 2: Silky Purifying Creamy Soap

Supermegariittoisa, voidemainen kasvosaippua. Tätä ei kertakaikkiaan saa annosteltua tarpeeksi pientä pisaraa! :D Puolikkaan maapähkinän kokoinen nokare tuo sekin jo aivan mielettömän runsaan vaahdon. Vaahto on pehmeää ja liukuu iholla ihanasti, mutta jättää saippualle tyypillisesti ihon nahkeaksi.

Itsehän en ole tällaisen nahkean jälkitunteen ystävä puhdistustuotteissa, mikä varmasti on käynyt blogiani säännöllisesti lukeville harvinaisen selväksi, mutta Sensain Creamy Soap ei kuitenkaan ole sieltä pahimmasta päästä. Iho jää kuivuttuaan oikein miellyttävän tuntuiseksi eikä sitä mitenkään hurjasti kiristä.

KOSTEUTUS

Sensain Saho-filosofian mukaisesti kaksoismenetelmä ulottuu puhdistuksen lisäksi myös kosteutukseen ja aineiden levitystekniikkaan (jälkimmäiseen en tässä postauksessa kuitenkaan paneudu). Sensailla kasvovesi on osa kosteutusta, ei puhdistusta. Kasvovedestä käytetäänkin Sensain maailmassa mieluummin ilmaisua hoitovesi.

Sain testiin Cellular Performance -linjasta Lotion II -hoitoveden ja Emulsion II -kosteusemulsion (kummatkin normaalista kuivalle iholle). Cellular Performance on Sensain lippulaivalinja ja tarkoitettu torjumaan ihon ikääntymisen merkkejä.

Vaihe 1: Cellular Performance Lotion II

Kevyesti geelimäinen koostumus. Hoitovesi suositellaan levitettävän kasvoille käsin, ei vanulapun kautta. Käsien kautta levitettynä Lotion jättää selvän "tuotetunnun" iholle, iho on hieman tahmea (--> iholle jää siis kosteutta, ok). Vanulapun kautta laitettuna tunne on vähemmän tahmea. "Mutta älkää ihmeessä levittäkö pumpulin kautta," sanottiin Sensai-koulutuksessa. "Vanulappuja ei ole tarpeen hoitaa näin arvokkailla aineilla!" :)

Tässä kasvovedessä kummittelee nyt sitten se alkoholi-"mörkö" (kuka sen nyt siten haluaa nähdä) korkealla, sitä on incissä kolmantena. Silti tuote ei jätä alkoholipitoisille kasvovesille tyypillistä kuivahkoa tunnetta iholle, päinvastoin. Inci on todella pitkä ja sieltä löytyy kärjestä "hyvisten" joukkoon kuuluvaa niasiiniamidia eli B3-vitamiinia ja synteettisiä peruskosteuttajia ja silottajia kuten peg-20:tä, dipropyleeniglykolia, glyserolia ja dimetikonijohdannaista. Mukana on myös kasvipohjaisia ainesosia, Sensain inci on selektiivisessä kosmetiikassa tyypillinen yhdistelmä synteettisiä sekä luonnollisia ainesosia.

Vaihe 2: Cellular Performance Emulsion II

Ohut, neutraalin (ehkä hieman kukkaisen..?) tuoksuinen emulsio. Ei aiheuta mitään erityisiä tuntemuksia. Iho jää hyvän ja kosteutetun tuntuiseksi.

Inci ei sisällä suosikkiainesosiani; emulsiosta löytyy niin vaseliinia kuin silikoniakin. Sekä alkoholia, tosin ei lähellä kärkeä. "Hyviksinä" mainitsen skvalaanin, niasiiniamidin ja kolesterolin ja oliiviöljyn, ja tottakai täällä on myös glyserolia. Vaseliini (petrolatum) auttaa lukitsemaan kosteutta tehokkaasti ihoon, joten se on loistava ainesosa kuivalle iholle. Kuivaihoisten ei ylipäänsä ole samalla lailla syytä "pelätä" mineraaliöljyjä kuin epäpuhtauksiin taipuvaisen ihon omistajan. Ihon rakenne ja tukkiutumisherkkyys on niin erilainen näillä ihotyypeillä, todella kuivalla iholla huokoset ovat yleensä pienet eikä epäpuhtauksia juuri synny.

SUMMA SUMMARUM.

Mikä fiilis Sensain ylellisistä tuotteista? (Ne vieläkin ylellisemmät, Ultimate-linjan tuotteet esittelen myöhemmin, niitä en ole vielä testannut.)

Sanotaan näin, että jos olisin testannut näitä sokkona, en olisi ainakaan kosteustuotteiden kohdalla osannut veikata luksustason sarjaa. Puhdistustuotteiden koostumukset taas olivat selvästi "selektiiviset", tuollainen superriittoisa,  supervaahtoava ja silkkisen pehmeä kasvosaippuatyyppi on hyvin yleinen selektiivisten merkkien puolella. (Markettikosmetiikassa siihen törmää aniharvoin, jos koskaan.)

Hoitovesi oli näistä vähiten mieleeni. Kuivaihoinen oletettavasti tykkää tahmeahkosta jälkitunnusta iholla, tai siis ylipäänsä siitä että iholle jää "tuotteen tuntua", mutta minun ihoni ei sitä kaipaa enkä tunteesta tykkää.

Kosteusemulsion voisin käyttää koostumuksena ja ihofiiliksensä puolesta oikein mielelläni, vaikka mieluiten tietysti näen täysin luonnollisiin ainesosiin pohjautuvan ainesosaluettelon. Emulsion II on kuitenkin koostumukseltaan ja kosteusteholtaan erinomainen, tuntuu selvästi lukitsevan ihoon enemmän kosteutta kuin noin ohuet, fluidimaiset tuotteet yleensä.

Hintatietoja: Silky Purifying -puhdistustuotteet: (125-150 ml) 51,50€, Cellular Performance -hoitovedet (125 ml) 70,50€ ja Cellular Performance -kosteusemulsiot (100 ml) 100,50€.

Mr. Karkkipäivä tuli perjantaina kotiin silmä mustana.

Ei, hän ei ollut joutunut tappeluun vaan saanut polvesta painitreenissä.

Innostuin! Tuohon kyllä testaisin Dermablendin tehoja. Ja mainio tilaisuus ylipäänsä verrata eri peiteaineita! :) (Enkö ole mahtava avovaimo kun innostun toisen ruhjeesta... ;))

Ja ei kun sivellin töihin.

Testasin viittä eri peiteainetta sekä Dermablendin Body Corrective -meikkivoidetta ja stickkiä.

Dermablendit jäivät ryhmäkuvasta kun tein testaukset ja otin kuvat eri päivinä.

Alla olevan kuvan saa klikattua suuremmaksi. Osa peiteaineista oli misterille liian vaaleita, jolloin tulos ei tietenkään ole ihanteellinen.

"Tavallisista" peiteaineista parhaiten suoriutui Make Up For Everin HD Concealer, tosin Estee Lauderin Double Wear oli hyvin lähellä.

Mikään niistä ei kuitenkaan tehnyt yhtä tehokasta jälkeä kuin Dermablend.

Käytin kahta Dermablendin peittävimmistä tuotteista, Total Body Corrective -meikkivoidetta (sävyssä Medium) ja sen päälle sipaisin vielä Corrective-stickkiä (sävyssä Opal).

Tulos oli paras varmasti siksikin, että Medium-sävy tummempana sopi misterille paremmin eikä jäänyt näkyviin luonnottoman vaaleana rinkulana. Jälki oli toki selvästi meikatun näköinen, olin kerrostanut tuotteita todella voimakkaasti.

Laitoin kaikkia testin peiteaineita noin viisi kerrosta. Toisten kohdalla kerrostus onnistui huonommin kuin toisten.

Lavera Natural Concealer

* Kaikkein läpikuultavin tulos

* Ei kestä kerrostamista kovinkaan hyvin, alemmat kerrokset alkavat irrota uudempien mukana ja muuttua läikikkäiksi

Lily Lolo Eyelid Primer (keltainen puoli joka tarkoitettu silmänalusille)

* Tulos toiseksi miedoin Laveran jälkeen

* Ei neutraloinut sinisyyttä sen paremmin kuin muutkaan peiteaineet, vaikka keltaisen pitäisi olla erityisen hyvä sinertäville/violeteille alueille

* Jätti kaikkein luonnollisimman pinnan, ei alkanut näyttää meikatulta vaikka kuinka kerrosti.

Benefit Boi-ing Industrial-Strength Concealer

* Testipeiteaineista paksuinta ja "jäykintä"

* Alkaa herkästi näyttää paksulta pakkelilta kerrostaessa

* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa aivan liian vaalea mikä vaikutti tulokseen heikentävästi

Make Up For Ever High Definition Concealer

* Testatuista toiseksi paras peittävyys/suoritus Dermablendin jälkeen

* Koostumus voidemainen mutta silti jämäkähkö, kerrostaessa alkaa herkästi tulla meikatun näköinen pinta

* Kiinnittyy hyvin = nappaa kiinni ihon pintaan

Estee Lauder Double Wear Concealer

* Laveran ohella ohuin koostumus testatuista

* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa liian vaalea

* Jää suhteellisen huomaamattoman, ei-meikatun näköiseksi

. . .

* * Jutun tuotteista olen saanut Dermablendin, Laveran, Lily Lolon ja Make Up For Everin tuotteet blogin kautta. * *

Dermablendin Body Corrective -meikkivoiteesta kerron vielä, että olen käyttänyt sitä itse viime päivät silmänalusilla peiteaineena ja luomilla pohjusteena. Pidän siitä enemmän peiteainekäytössä kuin stickistä, niin koostumuksensa kuin sävynsä puolesta. Body Correctivea ei tarvitse puuteroida ja pysyy jumpatkin viiruuntumatta silmänalusjuonteisiin! :)

Shakshuka! :)

Tällaista ruokaa haluaa tehdä jo pelkän nimen vuoksi! :)

Sain vinkin tähän israelilaiseen (ilmeisesti alkuperä onkin Tunisiassa) munaruokaan lukijalta viime kesän munaviikolla. Ja vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla sitä.

Shakshuka - makean-tulisessa tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia. Niin helppoa, niin maukasta, ja perusraaka-aineista. Kiitos sinulle lukija, tästä tulee meidän talouteen vakiopöperöä!

Käyttämäni resepti tarkkoine raaka-ainemäärineen löytyy täältä (5-6 hengelle). Itse en tykkää laittaa määriä kun aineita voi kuitenkin laittaa sen mukaan montako syöjää tai kuinka suuri nälkä on kyseessä. :)

Tähän paistinpannulliseen käytin yhden keskikokoisen sipulin, pari valkosipulinkynttä, neljä keskikokoista tomaattia, yhden punaisen paprikan, pari ruokalusikallista tomaattipyrettä, hyppysellisen verran mausteita (oma maku kertoo mistä määrästä tykkää) ja viisi kananmunaa.

Pilko sipuli, paprika ja tomaatit. Pehmennä sipulit öljyssä paistinpannulla ja lisää murskattu valkosipuli. Lisää paprikapalat ja freesaa kunnes pehmentyneet. Lisää tomaatti tai tomaattimurska sekä tomaattipyree ja sekoittele. Lisää mausteet.

Kun seos on keittynyt kasaan, riko pinnalle kananmunat. Peitä kannella ja anna munien kypsyä haluttuun kiinteysasteeseen. Minä olisin halunnut keltuaisistani vähän juoksevampia. :)

Lisää päälle tuoretta persiljaa (tai muita yrttejä). Ja ei kun ääntä kohti! Minulla ei ollut tuoreita joten laitoin kuivattua rakuunaa. Rakuunahan toimii hyvin munaruokien kanssa! Nam!

Andrew Scrivani / New York Times

Tässä kauniimpi kuva shakshuka-annoksesta.

Oli niin hyvää että söin kerralla puoli pannullista! :)

Seuraavana päivänä tuunasin jämäannosta smetana-majoneesi-valkosipuli-seoksella. Ja oli jos mahdollista vielä parempaa..!

Ei voi taas muuta sanoa kuin että kyllä munaruoat rules! Tai rule. Tai johtaa. :)

Sain joku aika sitten hauskan toiveen, jossa lukija ehdotti että meikkaisin vanhimmilla meikeilläni siihen tyyliin, miten olen joskus muinoin meikannut. Eilinen postaus vanhoine luomiväreineen inspiroi minut toteuttamaan tämän toiveen! :) Joten jatketaan tänään vielä nostalgian merkeissä.

Tässä lisää vanhimpia meikkejäni. Voi havainnoida, että olen menneisyydessäni ollut mieltynyt sangen tunkkaiseen sävymaailmaan. Tuon Lumenen Ritariperho -duon sävykombo on aivan käsittämätön... "Hei, yhdistetäänpä samaan duoon luumuinen taupe ja haalistuneen tiilen sävy..!"

En kyllä koskaan tykännyt Ritariperhosta 90-luvullakaan. (Ja voin vain ihmetellä miksi sitten ostin sen..?) Käytin duosta lähinnä tuota taupen sävyä varjostuksena.

Tässä ovat ensimmäiset selektiiviset luomivärini. Eivät ole minun mittapuullani mitään älyttömän vanhoja, ostettu vuonna 2006. Eivät siis sinällään liity postauksen aiheeseen, mutta halusin ne mukaan kun niillä kuitenkin on tärkeä asema meikkikokoelmassani - ja ovathan ne vanhimmat selektiiviseni. ^_^

Ostin paletit laivalta, ja muistan kuinka en moneen päivään saanut silmiäni irti tuosta Guerlainin rasiasta. Se oli minusta kultareunoineen niiii-in kaunis...! (Heh, eräs lukija saa taas slaagin noista pisteistä... ^_^) Ja painava..! --> Tuntui heti arvokkaammalta. Mutta laatu... Kuinka petyinkään. Guerlainin Touche de Beige on yksi heikkolaatuisimmista meikkihankinnoista mitä olen koskaan tehnyt. Ilmeisesti Guerlainin luomivärien laatu on sittemmin parantunut huimasti.

Mutta nyt itse asiaan.

Tähän tyyliin meikkasin eilen esitellyllä Gemeyn Duo Ocre -paletilla. Tämä oli meikkityylini melkein 10 vuotta, toistin sen uskollisesti joka aamu kuin robotti. Vaaleaa koko luomelle, tumma varjostus ulkonurkkaan - naps paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla. Ei siveltimiä, ei häivytystä.

En myöskään ulottanut meikkiä kulmaluulle saakka, vaan se jäi paljaaksi. En huolitellut varjostuksen rajaa millään lailla. Se sai olla sen näköinen miten vaahtomuoviapplikaattori sen luomelle jätti. En edes tullut ajatelleeksi että silmämeikki voisi jatkua luomivaon yläpuolellakin.

Vaihtoehto luonnonvaalealle ja ruskealle oli toteuttaa sama meikki valkoisella ja luumulla tai muulla violettiin vivahtavalla sävyllä. Kunnon värikästä violettia en tokikaan käyttänyt, vaan sävyt olivat aina murrettuja luumuisia tai kanervaisia. Kuvan meikki toteutettu Rimmelin Lynx-paletin valkoisella ja Lumenen Ritariperhon luumu-taupella sekä Yves Rocherin luumun sävyisellä rajauskynällä.

Lukioiässä älysin jostain että liikkuvan luomen vaalean sävyn voi ulottaa myös kulmaluulle. Mutta varjostuksia en edelleenkään häivyttänyt. Rajaukset tein aina samalla tavalla, luomen muotoa mukaillen ja ulkonurkassa alaluomen rajaukseen yhdistyen. En koskaan tehnyt siipivarjostuksia - en osaanut.

Minulla oli 14-vuotiaasta jonnekin 25-26-vuotiaaksi saakka käytössä vain ja ainoastaan kahden sävyisiä rajauskyniä; ruskeita ja luumuisia. Mustaa en käyttänyt.

Nyt tuntuu ihan uskomattomalta että olen jaksanut meikata niin monotonisesti niin pitkään..! :-0 On se ollut helppoa ja *elevetin tylsää; joka aamu on herännyt ja miettinyt, "hmm, onko tänään luumu- vai ruskeapäivä?"

Joskus päälle parikymppisenä hurahdin yhtäkkiä koko silmän kiertävään rajaukseen. Käytin sitä varmaan 2-3 vuotta putkeen. Yht'äkkiä tuntui ihan "laimealta" jättää rajaus alaluomen puoleen väliin.

Mutta siipeä en edelleenkään tehnyt.

Jossain vaiheessa kynärajaus vaihtui kokonaan pehmeisiin luomivärirajauksiin. Taisi itse asiassa olla H&M:ltä ostamani ohuenohuen pikkusiveltimen ansiota. Miellyin luonnolllisempaan, utuiseen rajaustyyliin. Väreinä säilyivät edelleen ne ruskeat, vaaleat ja luumut tai kanervat.

Tässä vaiheessa aloin tehdä silmän ulkonurkkaan pientä häntää. Huomaan, että olen tuohon kuvaan tehnyt sen nykytottumuksestani pidempänä. (Käsi on nykyisellään niin rutinoitunut siipeen että se tulee automaattisesti :D))

Joskus 25-vuotiaana aloin myös lisätä silmämeikkiin vaalean, hohtavan korostuksen alaluomen sisänurkkaan. Inspiroiduin jostain Björkin promokuvasta jossa hänellä oli pienet helmet silmän sisänurkissa. Yritin imitoida Björkin meikkiä tekemällä korostukset voidemaisella, valkoisella superhelmiäisellä voideluomivärillä. Kokeilu jalostui hienovaraisemmaksi vaaleaksi sipaisuksi arkimeikkiin.

.

...ja sitten saapui mineraalien ja netin kauneuspalstojen aikakausi. En ikinä unohda sitä hetkeä kun näin ensimmäisiä kertoja mineraaliluomiväreillä tehtyjä meikkejä. Se eloisa hohtavuus..! Meikit olivat aivan totaalisen eri universumista kuin omat rutiiniviritykseni. En ole ikinä kokenut vastaavaa inspiraatiota...!

Tuijotin netissä meikkikuvia aivan haltioituneena. Tilasin omat mineraalit ja aloin opetella. Luomelle voi laittaa enemmänkin kuin kaksi sävyä... Ja niitä kannattaa levittää siveltimellä...!

Tällä tiellä ollaan edelleen.

Räikeimmät sateenkaari/karnevaali/papukaijameikki-kaudet on käyty läpi ja jätetty taakse, mutta kaksiväri-kynärajaus-maailma on yhtä lailla menneisyyttä. Nykytyylissäni käytän perusmeikkiinkin aina 3-4 sävyä ja teen rajaukset 99-prosenttisesti geelimäisellä tai nestemäisellä rajaustuotteella. Ja ulkonurkkaan ilmestyy siipi kuin itsestään. :)

Photobucketin ihanasta kuva-arkistosta voi seurata meikkaustaitojeni liikuttavaa edistymistä. Voi että olen iloinen että olen sinne näitä kuvia tallentanut, muualla niitä ei olekaan.

Näillä kuvilla on ikää jotain 8 vuotta. Ensimmäinen vihreä luomivärini (ylärivi vasemmalla, L'oreal Golden Green), ensimmäiset pinkit meikkini (Pure Luxe, L'Oreal), ensimmäiset smokey-kokeilut.... Awww. Suhruisia rajauksia, viimeistelemättömiä varjostuksia...

Kyllä minä edelleenkin joka päivä katson meikkiäni kriittisin silmin ja arvostelen rajausten symmetrisyyttä tai varjostuksen utuisuutta. Mutta sitten kun katson näitä vanhoja kuvia niin ymmärrän, että olen kuitenkin jotain oppinut ja kehittynyt vuosien varrella. - Ja onko sillä lopulta väliäkään? :) Pääasia että meikeistä saa iloa ja kokee toteuttavansa itseään.

Meikit. <3 Ritariperhosta Touche de Beigeen ja Mystic Jadesta Nakediin. Ollaan me aikamoinen taival yhdessä kuljettu..!

Karmein meikkikuva ever? ^_^

Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.

Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi...

En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä....

...esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?

Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla...

Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa - olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?

Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.

Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.

Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.

Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, "Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan." Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä...!

Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut - ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.

Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)

...ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).

Mutta nuo The Body Shopin putelit... Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!

No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.

Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita...? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?

Olen tehnyt paluun painoharjoittelun pariin. Ja lihassärky on sen mukainen.

Aiheena siis liikuntakuulumiset vol. 2.

Miten on sujunut edellisen päivityksen jälkeen? Olen...

* Käynyt ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla - ja jäänyt tunneille :)

* Käynyt testaamassa Grit Strength -tunnin - ja läkähtynyt

* Käynyt Bodypump-tunneilla - ja todennut että askelkyykyt on samanlaista kuolemaa kuin aina ennenkin

* Käynyt treenitreffeillä kavereiden kanssa saadakseni heiltä inspiraatiota ja myönteisiä ajatuksia

* Yrittänyt löytää tsemppiä haastattelemalla terveyspedagogia

* ..ja palannut tällä viikolla vihdoin salitreenaamaan

KAHVAKUULA - tykkään..! Tämä on jumppa minunlaisilleni! :) Nopea (treeni 30 min), helpot ja tehokkaan tuntuiset liikkeet. Salitreeniin verrattuna on mukavaa vaihtelua kun syke nousee. Kahvakuula tuli ja jäi.

- Mutta ei, en minä tästäkään mitään endorfiinipöllyjä saa. Tunneille ei kuitenkaan ole yhtään vastenmielistä mennä. Treenin jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo.

GRIT STRENGTH - Tästäkin voisin tykätä. Kuten "kahvis", tämäkin on 30-minuuttinen, helppo ja tehokas treeni. Mutta Gritissä mennään paljon kuulaa korkeammilla sykkeillä. Olo oli puolituntisen jälkeen kuin olisi ollut jossain armeijan alokasleirillä. :D Voisin käydä Gritissä silloin tällöin, mutta minun salillani näitä on vain iltaisin - ja minulla päiväjäsenyys. (Pyysin luvan päästä kerran testaamaan uteliaisuudesta.)

BODYPUMP - Vanha tuttu neljän vuoden takaa. Vähän jännitti mennä tunnille pitkän tauon jälkeen mutta kropan motorinen muisti toimi ja liikkeet palautuivat heti mieleen. Ja helppojahan ne ovat joka tapauksessa. Pumppi on ihan kivaa, vaikka askelkyykkyä en pysty ikimaailmassa tekemään niin pitkinä sarjoina.

Mutta tiedättekö mikä noille jumpille on yhteistä tehokkuudestaan huolimatta? En tunne seuraavana päivänä että olisin treenannut. Minä tykkään että kropassa tuntuu että on liikkunut. Ilmeisesti pitäisi nostaa painoja - mutta painavammalla ei taas jaksaisi tehdä kyseisten tuntien vaatimia pitkiä sarjoja.

Jututin Maarianhaminan salillani Avanciassa työskentelevää terveyspedagogia ja personal traineria Emelie Westerlundia.

"Emelie, kerro mulle, onko mahdollista että joku ihminen on oikeasti immuuni liikunnan ilolle?"

Kysymykseni on niin outo että Emelietä alkaa naurattaa. Selitän, että olen käynyt salilla 9 vuotta tuntematta mitään suurempaa riemua tai liikunnan koukuttavuutta. Emelie toteaa, että endorfiinit purskahtelevat lähinnä pulssia nostattavan liikuntaharjoituksen yhteydessä, rautaa pumpatessa sitä kokee vähemmän. Hmm. En ole tuntenut iloa crossarissakaan vaikka varmasti syke nousee.... Ei, taidan oikeasti olla harvinaisen vaikea tapaus. :D

"No mitä mä voisin tehdä että saan entisen fiiliksen takaisin ja treeni alkaisi taas luistaa? Vaihdan lajia? Muutan ruokavaliota? Jatkan taukoa?"

Emelien mielestä tauko ei ole ratkaisu eikä välttämättä lajin vaihtokaan. Hän sanoo, että tuskin olisin jaksanut painoharjoittelua yhdeksän vuotta jos se oikeasti olisi minulle täysin väärä laji. "Vaikka treeni kuinka tökkisi, en neuvo jäämään kotiin. Tee treeni pienemmällä teholla; pudota painoja ja tee vähemmän toistoja."

"Ja vaihda hyvä ihminen ohjelmaa jos se viimeisin ei tunnu kivalta." (Aivan. Sangen itsestäänselvä neuvo, jonka osa teistäkin antoi kun kerroin *itutuksestani.)

Ruokavalioasioiden kohdalla Emelie huokaa syvään. Hän kuuluu oman pt:ni tavoin siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen kannattaa löytää omaan elämäntyyliin sopiva tapa syödä, eikä kuvitella jonkun ulkopuolisen osaavan sanoa millä pöperöillä voit paremmin. Tietenkin on itsestäänselviä seikkoja kuten karkin ja pullamössöruoan epäedullisuus terveydelle, mutta Emelien mielestä ei ole mitään "tämä-ruokavalio-sopii-ja-tämä-taas-ei-liikunnan-harrastajalle" -sabluunoita.

Yritän kuitenkin saada Emeliestä puristettua kannanottoa siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi epäedullisesti liikunnassa jaksamiseen, mutta Emelie puistelee päätään. "Niin ei vain voi sanoa." Emelien mielestä on pääasia, että ylipäänsä syö ja pitää huolen energiansaannista ennen ja jälkeen urheilun. Tietysti on suotavaa, että nautittu ravinto olisi mahdollisimman luonnollista ja vähän käsiteltyä, muu on toissijaista. "Ei ole olemassa mitään yleispätevää tapaa syödä, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella".

Kerron Emelielle, että olen tykästynyt kahvakuulaan ja mietin myös jonkun toisen ryhmäliikuntatunnin lisäämistä liikunta"lukkariini". Kysyn, miten saisin treenit mahtumaan viikkoon kun kuitenkin haluaisin edelleen jatkaa myös painoharjoittelua, mutta en ole valmis lisäämään liikuntakertoja yli neljään viikossa. Emelie ehdottaa, että kävisin yhtenä päivänä ryhmäliikunnassa, tekisin kahtena päivänä salitreenin ja yhdistäisin neljäntenä päivänä lyhyemmän ryhmäliikuntatunnin lyhennettyyn painoharjoittelutreeniin.

Ideaa...

Nyt, kuuden viikon tauon jälkeen, palasin siis painojen pariin. Kaivoin esiin kahden vuoden takaisen ohjelman josta tykkäsin. Ei vituttanut. (Miten minusta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa blogiin kirosanaa vaikka todellisuudessa käytän aika paljonkin voimasanoja... :D)

Lihakset on kipeinä joka puolelta.

Jess. Se on hyvä tunne.

Hei te alkoholin karttajat! Ja nyt ei siis puhuta mojitoista ja viinilasillisista! ;)

Aamuisen postauksen jälkeen jäin jälleen pohtimaan tätä "alkoholi kosmetiikassa" -asiaa. Ja sitten tuli se hetki aamusta kun laitetaan Päivän Tuoksu. Hajuvesipullo pysähtyi käteeni. Niin.....! Hajuvedet...!

Monet siis välttävät alkoholipitoista kosmetiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista. "Se kuivattaa", on monen ensiajatus ja osalle ainoa argumentti alkoholilla "terästettyä" kosmetiikkaa vastaan. Mutta alkoholi tekee tutkimusten mukaan iholle muutakin. Kaikkien meidän "kosmetiikkapoliisien" ylikomisario Paula Begoun tiimeineen kertoo sivuillaan perusteellisesti (ja saanen lisätä, viihdyttävästikin) alkoholin vaikutuksista ihoon. Kannattaa käydä lukaisemassa vaikkapa vain uteliaisuuttaan tämä artikkeli, jos enklanti on hallussa ja on ylimääräinen 5-minuuttinen aikaa.

Lyhyesti, Paulan mukaan alkoholi ei ainoastaan kuivata ja hajota ihon suojavaippaa, vaan - ja tämä on karua kuultavaa - kirjaimellisesti tappaa ihosoluja ja ajaa niitä itsetuhoon (tutkimuslähde). Jo 3% alkoholipitoisuus tuotteessa kiihdytti laboratoriotutkimuksissa ihosolujen kuolemaa."The research is clear: alcohol harms your skin's protective barrier, triggers free-radical damage, makes oily skin and redness worse, and is best described as 'pro-aging'." Oliko tarpeeksi pelottavaa? :) Yksinkertaisesti ihoa vaurioittava ja ikäännyttävä eliksiiri parhaimmillaan, mikäli Paulan lähteisiin on uskominen.

Kuva täältä.

Kuitenkin artikkelissa puhutaan kauttaaltaan alkoholiin pohjautuvien tuotteiden välttämisestä, ei tuotteista, joissa alkoholi on koostumuksessa vain pienessä roolissa. Me tavikset (lue: kaikki muut jotka eivät ole olleet mukana jonkun tuotteen kehitystiimissä) emme kuitenkaan voi koskaan tietää montako prosenttia tuotteessa lopulta on alkoholia. Jos alkoholi listataan kolmen ensimmäisen raaka-aineen joukossa, sitä on aika suurella todennäköisyydellä ainakin se 3%, joo. Mutta jos bongaat alkoholin incin keskivaiheilta tai lopusta..? Et voi tietää onko sitä 3, 0,3 vai 0,03%.

Paulan sanoissa voi hyvinkin olla perää eikä alkoholia välttämällä varmasti ainakaan tee hallaa iholle. Kenenkään iho siis tuskin varsinaisesti halajaa alkoholia voidakseen hyvin. (Jos teillä on päinvastaisia kokemuksia, jakakaa ihmeessä :)) Jos suosikkivoiteessasi kuitenkin on vaikka 0,05% alkoholia, on ehkä liioittelua heittää se roskiin ja turhaa luopua lempparin käytöstä kokonaan.

Itse en siis edelleenkään ole muodostanut alkoholista kosmetiikassa "lopullista" käsitystä, enkä ole toistaiseksi luopunut alkoholipitoisista tuotteista.

Kuva täältä.

Mutta siihen otsikon kysymykseen: mitä te alkoholin välttelijät teette hajuvesien suhteen? Niissähän "riemulientä" piisaa, yhdessä suihkauksessa on varmasti 10-kertainen määrä 'holia alkoholipitoisen kasvoveden tai luonnonkosmetiikan päivävoiteen kerta-annokseen verrattuna. Jos alkoholi tuhoaa soluja kasvoillasi, se varmasti tekee saman myös dekolteellasi tai missä päin tahansa kroppaa. Useimmat tykkäävät suihkauttaa hajuvettä juuri kaulalle ja dekolteelle. Enkä tunne yhtäkään naista joka mielellään buustaisi dekolteensa vanhentumista.

Ehkä alkoholin välttelijät ovat luopuneet hajuvesistä kokonaan..? Tai käyttävät tuoksuöljyjä..?

EDIT. Serafia nosti kommenttilaatikossa hyvän pointin - KAIKKI alkoholit kosmetiikassa eivät suinkaan ole pahoja. En tajunnut tätä mainita tekstissä kun tämä on näitä itselle niin itsestäänselviä asioita - anteeksi kaikille jotka ehtivät jo mahdollisesti tehdä säikähtäneitä tulkintoja voiteistaan. Sen kuivattavan alkoholin lisäksi kosmetiikassa käytetään runsaasti myös pehmentäviä rasva-alkoholeja jotka ovat hyviä iholle. Yleisimpiin näistä kuuluvat CETYL ALCOHOL, CETEARYL ALCOHOL, STEARYL ALCOHOL ja BEHENYL ALCOHOL.

Sen "pahan" alkoholin tunnistaa incistä kaikkein yleisimmin nimillä ALCOHOL, ALCOHOL DENAT., SD ALCOHOL, ETHYL ALCOHOL ja ISOPROPYL ALCOHOL.

* * *

Ai niin, sain vihdoin Weledan öljytkin arvottua! ^_^ Voittajiin on otettu yhteyttä.

Koivu: Jenni,

Granaattiomena: Tuija

Ruusu: Aurinkoinen

Arnikki: Tiia

Sitrus: Minfit

Laventeli: Sis

Tyrni: Mirka

Kehäkukka: Katja