Tänään kotimaisen kosmetiikan viikolla vuoron saa monelle tuttu Dermosil, ja tarkemmin vielä merkin Nature-sarja.
Dermosilin tuotteet valmistetaan pääosin muualla Euroopassa, mutta Ecocert-sertifioitu Nature-sarja valmistetaan kahta tuotetta lukuunottamatta Helsingissä, jossa sijaitsee Suomen toistaiseksi ainoa Ecocert-sertifioitu tehdas. Nuo kaksi Suomen ulkopuolella valmistettavaa Nature-tuotetta ovat vanulaput ja deodorantti.
Kävin tutustumassa Dermoshopin tarinaan ja toimitiloihin Korsnäsissä syksyllä 2012, jutun voi lukea täällä jos kiinnostaa :)
Nature-sarjaan kuuluu 15 tuotetta.
Kasvot: puhdistusgeeli, kasvovesi, kasvovoide, silmänympärysvoide, kuorinta, naamio ja huulirasva.
Vartalo: suihkugeeli, vartaloemulsio, käsivoide, vartaloöljy, porkkanaöljy (sopii myös kasvoille), deodorantti, shampoo ja hoitoaine.
Tilasin kokeiltavaksi kolmen kasvotuotteen näytekokoisen setin (tätä ei näköjään enää ole saatavilla) sekä täysikokoisen vartaloemulsion.
Hinnat ovat Dermoshopin tyyliin hyvin edullisia.
Facial Cleansing Gel 6,40€ / 100 ml
(En muuten ole tajunnut kysyä miksi tuotteiden nimet ovat englanniksi? Taisi olla niin että Dermoshopin tuotteita myydään myös Baltiassa ja Ruotsissa, ulkomaan markkinat ovat todennäköinen syy.)
Koostumus on tuttuun tapaan ohutta lirua hyytelögeeliä. Muodostaa iholla kevyen vaahdon ja teen positiivisen havainnon, ettei Dermosilin geeli tunnu lainkaan niin niljakkaalta kuin geeliputsarit niin usein. Tuoksu on raikas ja sitruksinen ja siinä on jotain hurjan tuttua. Mietin, voisiko geeli olla samaa kuin Dermoshopin muinoin valmistuttama Vivisantén putsari (Vivisanté oli oma, Dermosilistä erillinen mutta Dermoshopin omistama luonnonkosmetiikkamerkki.)
Ihan perusmiellyttävä putsari, mutta "nothing to hang in your Christmas tree" niinkuin englanniksi sanottaisiin. :)
Facial Cream 7€ / 50 ml
Koostumukseltaan semitäyteläinen ja iholle suhteellisen jäykästi levittyvä voide. Testijakson aikana kävi muuten jälleen hyvin ilmi, miksi ei ole järkevää kirjoittaa tuotearvostelua ja jakaa kokemuksiaan vain muutaman testikerran jälkeen. Olin kirjannut ensimmäisten päivien muistiinpanoihin: "jäykimpiä ja nihkeimpiä koostumuksia joihin olen luonnonkosmen voiteissa törmännyt. Ei mitenkään valtavan epämiellyttävä mutta ei miellyttäväkään."
Myöhemmin kokemukseni jalostui toisenlaiseksi, enkä enää kuvailisi voidetta noin. Kyllä, voide on jäykempää kuin moni muu teemaviikolle testattu voide, ja päättelisin jäykkyyden johtuvan vahamaisista ainesosista (Dermosilin voiteessa tällaisia ovat ainakin cetearyl olivate, sorbitan olivate ja mehiläisvaha), mutta ei se nyt ihan niin nihkeää ole miltä ensimmäinen muistiinpano saa sen kuulostamaan.
Loppujen lopuksi voide on ihan miellyttävän tuntuinen ja pehmentää ihon todella tehokkaasti, iho on aamuisin selvästi ravitumman tuntuinen ja paremmassa kosteustasapainossa kuin monien ohuempien voidesuosikkieni jälkeen (olemmekin jo puhuneet tästä mun mahdollisesta "alikosteuttamisesta"). Iholle jää voiteesta suojaava kerros, mutta ei yhtään kiiltävä vaan himmeä. Vaikutelma on oikeastaan hyvin samankaltainen kuin Mia Höydön päivävoiteella.
Juuri tällaisten juttujen vuoksi haluan testata tuotteita vähintään viikon ja mieluiten kaksikin, ensimmäiset fiilikset eivät aina suinkaan korreloi pidempiaikaisen kokemuksen kanssa ja olisi epäreilua arvioida tuote vain ensifiiliksen perusteella.
Dermoshopin sivuilla on muuten esimerkillisen hienosti tuotteiden tiedot esillä - incistä saa klikattua lisätietoa kustakin ainesosasta ja voiteen pH, hajusteiden laatu (hypo/normi/hajusteeton) ja osassa tuotteista jopa rasvaprosentti on ilmoitettu! Huikeaa edelläkävijyyttä, Dermoshop! Enpähän tiedä yhtäkään toista suomalaista (tai itse asiassa edes ulkomaista) kosmetiikkayritystä jolla olisi näin yksityiskohtaiset tiedot tuotteista saatavilla. Iso käsi! Kasvovoiteen rasvapitoisuus on 28% eli aika korkea, jo tuosta näkee ilman tuotteen testausta että kyseessä on täyteläisempi voide.
Silmänympärysvoide 5,80€ / 15 ml
Olen käyttänyt tätä koko kasvoille, notkeampi ja minulle mieleisempi koostumus kuin kasvovoiteessa. Vaikka Eye Cream on ohutta, se ei ole "vetisen" ohutta kuin niinkuin esimerkiksi Nafhan päivävoide, vaan lopulta kuitenkin aika ravitseva. Tästä tykkään ja käytän varmasti matkakasvovoiteena kokonsa puolesta.
Silmänympärysvoide on hajustamaton.
Vartalovoide 6,50€ / 200 ml
Samettisen täyteläistä ja hieman jäykähkösti levittyvää, saa hieroa tovin ennenkuin imeytyy. Ei kuitenkaan kiiltävän rasvaista koostumukseltaan ja iho jää voiteen jäljiltä himmeäksi.
Avainsana tämän voiteen kohdalla on nimenomaan tuo samettisuus. Rakastan miettiä miten voiteiden koostumuksia voisi kuvailla jotta voi välittää niiden ihofiiliksen mahdollisimman hyvin, nyanssieroja on valtavasti ja ehta kosmefriikki voi uppoutua niiden analysoimiseen pitkäksi aikaa :) Voide voi esimerkiksi olla paksu ja täyteläinen, mutta ei silti rasvaisen tuntuinen, tai se voi olla ohut ja lähes nestemäinen ja samalla rasvainen.
Vertailun vuoksi Nurmen Grapefruit Body Lotion on ohutta litkua mutta iholla paljon rasvaisemman tuntuista kuin Dermosilin voide. Nurme jättää ihon kiiltäväksi, Dermo himmeäksi. Kummankin kosteutusteho on lopulta aika vastaava mutta tuotetuntu aivan erilainen. Nopeaa rasvausrutiinia ja nopeaa imeytyvyyttä arvostavalle kumpikaan voiteista ei ole paras valinta.
.
Nature-tuotteista voi lukea lisää Dermoshopin sivuilta täällä.
Tämä viikko on omistettu kotimaiselle kosmetiikalle. Joulukuun viikon suosion siivillä päätin tehdä teemalle jatkoa, ja onhan meillä iloksemme kotimaisia merkkejäkin niin paljon että materiaalia riittäisi useammallekin viikolle :)
Joulukuussa esittelyssä olivat:
Päädyin edelleen jättämään suuret "itsestäänselvät" kaikkien tuntemat jättiläiset kuten Lumene, XZ ja Herbina pois ja esittelen sen sijaan pienempiä merkkejä. Toivottavasti tykkäätte viikosta! :)
Tänään esittelyssä Frantsila.
Frantsilan tuotteita on valmistettu Pirkanmaalla Kyröskoskella yli 30 vuotta. Yrityksen ovat perustaneet Virpi Raipala-Cormier ja James Cormier ja tuotteiden pohjana toimivat Frantsilan vanhan sukutilan yrttipeltojen luomuyrtit. Pellot ovat olleet virallisessa luomuviljelyssä jo vuodesta 1977.
Frantsila ei ole halunnut hakea tuotteilleen sertifikaattia, mutta raaka-aineet ja valmistustapa täyttävät eurooppalaiset luonnonkosmetiikkastandardit. Sertifikaattihan on lopulta aina myös kustannuskysymys.
Tänä päivänä Frantsila on myös tunnettu hyvän olon matkailukohde. Yrityksellä on toimintaa kolmessa paikassa; tuotteiden alkutuotanto ja valmistus tapahtuu luomuyrttitilalla Kyröskoskella ja Hämeenkyrössä sijaitsevat hyvinvointikursseja tarjoava Hyvän Olon Keskus ja Frantsilan Kehäkukka-ravintola ja -myymälä.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella Karkkipäivän luomukosmetiikkateemapäivästä kursseineen tuolla Hyvän Olon Keskuksessa... :) Olin muinoin siellä itse hemmoteltavana Frantsilan järjestämässä viikonlopputapahtumassa ja paikka oli mitä viihtyisin ja tunnelmallisin. Ja siellä tarjotaan pelkkää kasvisruokaa :)
Puhdistusemulsio 19,50 / 110 ml
Tiedätte etten ole emulsioputsarityypin käyttäjä itse, siksi ne eivät koskaan saa minulta huippukehuja. Frantsilalla ei ole vaahtoavaa putsaria, ainoastaan emulsio.
Frantsilan emulsio on minusta hyvin tyypillisen tuntuinen puhdistusemulsio, koostumus on semitäyteläinen ja tuntuma iholla pehmeä ja rasvainen. Kuivaihoiset tykkäävät.
Eri valmistajien käyttöohjeet emulsioputsareille vaihtelevat, toisten suositellessa tuotteen levitystä kuivalle iholle, toisten kostutetulle. Frantsilan ohjeissa puhutaan kostutetusta ihosta. Iholle jää huuhdellessa jonkun verran tuotetuntua eli tuotteen sisältämiä rasvoja, mikä on maitoputsareissa yleensä tarkoituskin.
Tuoksu on yrttinen ja hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkamainen, niinkuin kaikissa Frantsilan tuotteissa lukuunottamatta seuraavaa.
Kasvovesi 19,80€ / 110 ml
Alkoholiton ruusuvesipohjainen kasvovesi. Olen jakanut usein ajatuksiani ruusun tuoksusta, ja kuinka se valitettavan usein tuntuu esiintyvän tuotteissa tunkkaisena ja mummomaisena. Ruusun tuoksuahan on hyvin monenlaista raikkaasta raskaaseen ja puuterisesta makeaan. Jostain syystä se tunkkainen, raskaampi ruusun tuoksu tuntuu olevan kosmetiikkamarkkinoilla vallitseva, ja sen tuoksun kanssa mun kemiat ei kohtaa yhtään.
Frantsilan kasvovessä on se vähän harvinaisempi makeampi ja raikkaampi ruusun tuoksu. Tykkään, tykkään, tykkään! Tosi ihanan tuoksuinen. Siinä missä putsarissa täytyy natsata tosi moni juttu että se saa multa varauksettoman ihastuksen, on kasvovedellä helpompaa; sen täytyy vain olla alkoholiton, tuoksua hyvältä ja olla jättämättä iholle jälkinahkeutta tai tuotetuntua. Frantsila on juuri sellainen.
Kiinteyttävä Turve & Ruusu -seerumi 22,60€ / 30 ml
Seerumissa on vesimäinen koostumus mutta iholle levittäessä tuntee aavistuksen öljymäisiäkin ainesosia. Levittyy liukkaasti ja tuntuu miellyttävältä ja kosteuttavalta. Vaahtoaa vähäsen, mutta ei yhtä runsaasti kuin Mia Höydön Lumous-seerumi. Tuoksu mieto ja hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkamainen.
Tuotelupaus: "turve, ruusu ja siankärsämö kiinteyttävät kasvoja ja silottavat pieniä ryppyjä".
Seerumi jättää iholle todellakin vähän napakan tunteen, mutta ei yhtä kiristävän kuin Höydön Lumous. Kaiken kaikkiaan Frantsilan seerumi on kosteuttavamman tuntuinen kuin Lumous ja riittää minulle varmasti kesällä yksinään.
Miinus: todella huono pumppunokka joka ampuu seerumia minne sattuu. Sama pakkaus oli Estelle & Thildin vanhoissa seerumeissa. Näin epäkäytännöllisten pakkausten luulisi jo "kuolevan itsestään sukupuuttoon", kun niiden valmistajat varmastikin saavat asiakkailta huonoa palautetta. Niin kuin EkoPharman nokkapullojen kohdalla, myös tästä pakkaustyypistä kuulin jo E&T:n vanhojen seerumien aikaan kritisoivaa palautetta. Silti näitä yhä käytetään. Hassua. Paras toimintatapa Frantsilan seerumin kanssa on muodostaa kämmenestä kuppi ja painaltaa seerumin pumppua niin lähellä kämmentä kuin mahdollista. Tällöin voidaan minimoida seinille tai peiliin lentävän aineen määrä.
Nuorekas Hehku Tehovoide 16,20€ / 40 ml
Jo on voiteelle nimi keksitty... ^_^ Nuorekas hehku...
Koostumus on mukava - samalla ohut ja notkea eikä selkeän rasvainen, mutta kuitenkin täyteläinen ja kevyen vahamainen eli jättää iholle hieman suojaavan pinnan. Tykkään tästä. Koostumusta voisi kuvailla jollain tapaa vanhanaikaiseksi, ei-moderniksi, ehkä se on tuo vahamaisuus mikä tekee sen. Moderneista koostumuksista puhuessa ajattelen merkkejä kuten Mádara ja Estelle & Thild, joiden kevyen raikkaissa voiteissa on harvemmin vahamaisuutta ja ne ovat kaiken kaikkiaan hyvin eri tyyppisiä kuin "old-school" -merkit Weleda ja Dr. Hauschka. Frantsila kuuluu enemmän Weledan ja Hauschkan jengiin.
Todella ohuiden, vesimäisten koostumusten (tyyliin Nafha) ystäviä Frantsilan voide ei todennäköisesti miellytä.
Voide lupaa elvyttäviä anti-age-vaikutuksia ja sitä neuvotaan levitettävän erityisesti "tehohoitoa tarvitseville alueilla" kuten ryppyisiin kohtiin. Voiteen sanotaan sopivan erinomaisesti couperosa-iholle.
Inci on mahdollisesti pisin mitä olen koskaan nähnyt luonnonkosmetiikassa. Tekisi melkein mieli kysyä Frantsilalta ovatko kaikki nuo kymmenet ainesosat oikeasti välttämättömiä eli onko jokaisen rooli olennainen tuotteen vaikutusten, koostumuksen, säilyvyyden ja stabiiliuden kannalta.
Voiteen tuoksu on yrttinen ja kaurainen, tuoksusta tulee todellakin mieleen vilja. Ei pahankaan tuoksuinen, mutta ei monen mielestä varmasti sellainen joka tekee voiteen levityshetkestä elämyksellisen hemmotteluhetken :D
Ruusu-kasvoöljy 22,60€ / 30 ml
Koostumukseltaan paksuhko öljyseos joka tuntuu yksinään vähän liian raskaalta ihollani. Seos koostuu jojoba-, aprikoosinkivi-, manteli- ja ruusuöljystä sekä eteerisistä öljyistä.
Kun kokeilin sekoittaa öljyä Frantsilan Ruusu-kasvoveteen, löytyi ihan täydellinen cocktail!
Sekoitan öljyn kämmenellä kasvoveteen tai suihkutan kasvovettä iholle ja levitän öljyn päälle heti perään kun iho on vielä kostea. Iho on aivan ihanan tuntuinen, paremman tuntuinen kuin Nuorekas Hehku -voiteen jälkeen. Suloisen pehmeä ja sileä, täydellisen kosteutettu. <3 Olen huomannut, että oikea annostelu on tärkeää: yksi pumppaus öljyä riittää sekoitettuna kahteen kasvovesisuihkaukseen, kaksi pumppausta öljyä on jo liikaa.
On se hauskaa - ensin kesti tosi pitkään että aloin tajuta seerumeita ja lopulta hurahdinkin niihin kokonaan, ja sitten tulevat öljyt, joista en koskaan kuvitellut voivani innostua. Ja nyt? Pakko todeta, että iho voi olla öljykosteutuksen jäljiltä paremman tuntuinen kuin kosteusvoiteen. Öljy ei todellakaan ole yhtä kuin rasvainen ihon pinta, kun valitsee öljyn oikein ja/tai sekoittaa sen kasvoveteen. :)
Live and learn :)
.
Oletteko te tehneet vastaavia yllättäviä positiivisia havaintoja kosmetiikkatuotteista, joita ette aluksi ymmärtäneet ollenkaan tai joista ette tykänneet?
Olen saanut Frantsilan tuotteet blogin kautta.
Tykkään tällaisista tuotteita listaavista postauksista (yllättäen :D), joten laitetaan taas yksi sellainen tulemaan.
Tällä kertaa aiheena perusmeikkirutiinini ja mitä tuotteita ja missä järjestyksessä siihen käytän.
Eilen meillä oli koko päivän kestävä "pariskunta-get-together" ja halusin olla meikin suhteen mukavuusalueellani. Tein tuttuun tapaan luottomeikkini eli heleää persikkaa kauttaaltaan kasvoille.
Näin yksinkertaiseen meikkiin käytän näin montaa tuotetta:
Kaksikymmentäseitsemän.
Tämä on juuri se kauneusrutiini, johon haluan käyttää aikaa ja paljon tuotteita.
En jaksa kuluttaa aikaa hiusten föönaamiseen ja muotoiluun, hiustenpesun täytyy olla wash-and-go. En jaksa levitellä kasvoille monia kerroksia hoitotuotteita iltaisin. En jaksa nykyään edes vaihtaa kynsilakkoja kuin kerran viikossa, jos sitäkään.
Mutta meikkaukseen haluan käyttää aikaa. Jopa simppeleimpään päivämeikkiin, silloin kun ei ole kiire. Meikkaus on ihanaa ja rentouttavaa puuhaa, minun versioni piirtämisestä ja maalaamisesta. Vaikkei tulos ole mitään taiteellista, ihon maalaaminen on minulle paljon enemmän kuin ilmeen freesausta ja naaman kaunistamista. Se on harrastus, rentouttavaa ja joskus luovaakin ajanvietettä siinä missä ruoanlaitto ja toisille kutominen ja ompelu. :)
Oikeastaan, mitä enemmän tuotteita yksinkertaiseenkin meikkiin saa käytettyä, sitä hauskempaa. :) Perusrutiinini koostuu aina samoista tuotteista, mutta luomivärien määrä vaihtelee. Ja meikin sävyt, luonnollisestikin. :)
Monelle niin itsestäänselvät primer ja aurinkopuuteri eivät kuulu minun perusrutiiniini. Aurinkopuuteria laitan jos naama on erityisen valju ja kalpea ja primeria en juuri koskaan, oikeastaan vain "suurhuokospäivinä" joita on harvoin.
Tässä järjestyksessä rakentuu meikkini:
Aloitan geelaamalla kulmat ojennukseen ja jätän geelin kuivumaan. Pohjustan silmäluomet.
Levitän seuraavaksi luomivärit. Tällä kertaa käytin myös voidemaista luomiväriä voimistamassa meikin sävyä.
Eiliseen meikkiin käytin:
Luomivärien levitykseen käytän aina vähintään kahta sivellintä, yhtä vaaleille sävyille ja toista tummemmille. Vannon MACin #239 -siveltimen nimeen, sen parempaa ei vain ole.
Voidemaisen luomvärin levitykseen käytän Urban Decayn synteettistä sivellintä, se on siihen käyttöön täydellisen napakka ja jäykkä.
Vasta luomivärin jälkeen alan värittää kulmakarvoja. Olen aina tehnyt näin, en tiedä mikä logiikka siinä on.
Rutiinin järjestys on niin pinttynyt ettei järjestystä edes mieti.
Eilen päätin pitkästä aikaa kokeilla puuterimaista kulmaväriä, mutta en tykännyt tuloksesta ja kulma jäi epämääräisen "sumuiseksi". Lisäsin reunoille Dermosilin kynää, surren loppunutta Urban Decayn kulmakynääni jota mun pitäisi ostaa lisää.
Ostin Pariisista Sephoran oman talon yhtä ohuen kulmakynän (kun mun käyttämä UD:n sävy oli siellä lopussa), mutta tuo Sephoran kynä tekee vähän liian voimakasta, vahamaista jälkeä.
Rajauksen laittojärjestys vaihtelee, joskus laitan sen ennen kulmia, joskus kulmien jälkeen.
Eilen käytin MACin voidemaista rajausta sävyssä Dipdown.
Seuraavana on vuorossa ripsien taivutus ja maskarointi.
En taivuta ripsiä joka kerta, etenkään jos on vähänkään kiire. Hentoiset ripseni taittuvat herkästi liian kulmikkaiksi jos painan taivuttimilla vähänkään liian lujaa ja pitkään, ja sitten ripsari levittyy rumasti.
Tykkään Cailapin Mariela Sarkima -taivuttimista, itse asiassa paljon enemmän kuin klassisista Shu Uemuran.
Kun silmämeikki on kutakuinkin valmis, siirryn peiteaineeseen. Sitä ei kannata laittaa ennen silmämeikin tekoa koska joudun kuitenkin luomivärioperaation aikana pyyhkimään silmänalusia topsipuikolla ja usein myös kosteusvoiteella.
Tällä hetkellä minulla on käytössä Everyday Mineralsin Cover-peiteaine johon olen oikein tyytyväinen. Kattava EDM-postaus on tulossa toukokuun aikana.
Myös meikkipohja on tällä hetkellä Everyday Mineralsin. Tein sävyistä mielenkiintoisia havaintoja, joista lisää toukokuussa.
Olen vuorotellut Jojoba-pohjan ja Semi Matte -pohjan kanssa enkä vieläkään osaa päättää kummasta tykkään enemmän. Eilen minulla oli Jojobaa.
Mineraalipohjan levitykseen suosikkini on Idunin kabuki, aivan täydellinen sivellin niin pehmeytensä, tiheytensä kuin kokonsa puolesta minun makuuni.
Pyöriteltyäni meikkipohjan paikoilleen tarkastelin silmämeikkiä ja tein sinne hienosäätöä.
Lisäsin alaluomelle vaaleaa beigeä (L'Oreal Platinum Beige) ja sisänurkkaan vaaleaa persikkaa (IsaDora Blooming Spring).
Huomatkaa ikääntymisen merkit... Luomi kulmaluun päällä käy yhä raskaammaksi ja ulkonurkan vekki katkaisee jo siipirajauksen kärjen... :/ Katselin juuri vanhoja meikkikuvia viiden-kuuden vuoden takaa eikä vekki ollut vielä olemassa niissä kuvissa.
Ihon löystymisen tuntee itse asiassa konkreettisestikin meikatessa; ennen niin napakka iho venyy nykyään reippaasti siveltimen ja vaahtomuoviapplikaattorin mukana. Näitä juttuja on mielenkiintoista havainnoida :) Vielä muutama vuosi ja saan varmasti pingottaa luomen sormilla ennen luomivärin levitystä. :)
Meikin toisiksi viimeisin vaihe on poskipuna.
Yleensä laitan sen jälkeen aina myös sipauksen hohdepuuteria poskipäille, mutta tällä kertaa valitsin niin hohtavan poskipunan (The Body Shopin joululuomiväripaletin korallin) ettei erilliselle highlighterille ollut enää tarvetta.
Poskipunasivellin #1 on Diorin. Ihan sairaan ihana ja sairaan kallis, myönnän että en välttämättä ostaisi sitä itse ainakaan normihintaan. Sain tämän kerran myyntikilpailun palkintona ollessani vielä liikkeessä töissä. Ihanin palkinto mitä olen koskaan myyjävuosinani saanut <3
Meikin viimeistelee huulikiilto. (Naurattaa muuten kun mulla on kotona Lumenen huulikiiltoja jo varmaan kolmelta tai neljältä viime "sukupolvelta". Tuntuu että Lumene uusii kiiltonsa pakkauksen aina kahden vuoden välein. Lumenen "mehukiillot" (eli laatu ilman helmiäistä) on muuten lempparihuulikiiltoni markettimeikkisarjoissa.
Käytän 95-prosenttisesti huulikiiltoja ja 5-prosenttisesti huulipunia, tosin mieltymykset vaihtelevat. Välillä minulla on pidempiä huulipunakausia jolloin käytän punaa päivittäin. Huulikiilto on ilman muuta helpompi (kun ei vaadi peiliä), joten se tulee valittua useammin jo pelkästään sillä perusteella.
Iltameikissä käytän useammin huulipunaa koska pidän sitä juhlavampana.
Meikkirutiiniin kuuluu aina myös perusvoide jolla putsaan varisseet luomivärit, harhaan osuneet ripsarit sun muut sotkut.
Iltaa varten upgreidasin meikin vakiotoimenpiteellä: silmiin sisärajaus, vähän lisää peiteainetta silmänalusille ja huulten ympärille ja huulikiillon vaihto huulipunaan (eilisessä meikissä Viva La Divan Summer Queen).
*
Tällaisella kaavalla syntyy mun perusmeikki :)
Kaikkein nopeimpaan perusmeikkiin käytän 7-8 tuotetta: luomenpohjustus, kulmageeli, kulmakynä, rajaus, ripsiväri, peiteaine, mineraalipohja (+ poskipuna). Mutta kun on aikaa, tuotteita hurahtaa helposti yli 20.
Oletteko te juurtuneet tiettyyn järjestykseen meikkauksessa?
Tuotteiden määrästä en edes kysy sillä tiedän, että ainakin kunnon meikkifriikeillä niitä tosiaankin kuluu helposti se parikymmentä :D
.
Postauksessa näkyvistä tuotteista seuraavat on saatu blogin kautta: Idunin tuotteet, Lumene-kulmaväri, L'Oreal-ripsiväri, Cailap-ripsentaivuttimet, Everyday Minerals -tuotteet ja The Body Shopin luomiväripaletti.
Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
Olen viettänyt viimeiset viisi viikkoa risiiniöljykuurilla kohteena kulmakarvat ja viimeiset neljä kuukautta Elivon hiusravinnekuurilla kohteena hiukset.
Tuloksia?
Risiiniöljy tunnetaan ikiaikaisena ripsien ja kulmien hoitajana, ja olen vuosien aikana saanut risiiniöljyvinkin niin moneen kertaan että voi vain ihmetellä miten meni näinkin kauan ottaa aine testiin.
Risiiniöljyllä pitäisi olla kaikenlaisen karvan kasvuun vaikuttavia vaikutuksia, oli sitten kyse ripsistä, kulmista, hiuksista, ihokarvoista (!). No, en tiedä kuka noita viimeisiä haluaisi tuuhentaa, mutta joka tapauksessa risiiniöljyn pitäisi buustata näiden kaikkien kasvua. Lukemani perusteella öljyn sisältämä risinoleiinihappo olisi tässä avainasemassa. Esim. hiusten vahvistamiseksi risiiniöljyä voi käyttää hiuspohjanaamiona.
Risiiniöljykuurin alussa laitoin ainetta myös ripsirajaan, mutta luovuin tästä pian sillä öljy valui jatkuvasti silmiin ja tuntui ikävältä. Käytin öljyn annosteluun topsipuikkoa ja ilmeisesti öljyä tuli kerralla liikaa, arvaan että eyeliner-tyyppinen applikaattori olisi tässä parempi väline.
Kulmakarvoihin olen hieronut öljyn sormin. Öljy oli mukana Pariisin ja Prahan matkallakin ja olen unohtanut toimenpiteen viiden viikon aikana vain nelisen kertaa.
Tässä kulmakarvani helmikuussa.
Ja tässä kulmakarvani tänä aamuna.
Kuva kertoo kaiken: ei tuloksia.
Olen vähän pettynyt. Olisin niin kovasti halunnut uskoa tähän. No - voihan tämä toimia jollain muulla, ja maineestaan päätellen varmasti toimiikin. Tuskin ainetta olisi käytetty jo "antiikin ajoista" jos sillä ei olisi kuvailtuja vaikutuksia.
Vasen kulmakarvani on se "paksumpi" kulmani. Tässä karvoja on sentään harvuudestaan huolimatta suhteellisen tasaisesti koko kaaren matkalla.
Oikea kulma on niin harva ja etenkin tuon alku"puskan" jälkeen niin ohut, että olen usein leikitellyt ajatuksella laskea kaikki karvat yksitellen. Luulen että se olisi ihan mahdollista tehdä.
Olen nyt testannut sekä synteettisen että luonnollisen karvankasvattajan. Ei vaikutuksia. Seuraavana vuorossa kulmakarvojen tatuointi?
Ja sitten toinen "karvabuusteri".
Elivon biotiinia sisältävä hiusravinne. Tälle luvattiin näkyviä tuloksia kahdessa kuukaudessa. Olen nyt popsinut kapseleita neljä kuukautta, enkä voi sanoa havaitsevani minkäänlaisia vaikutuksia.
Tammikuun lopusta kertynyt tyvikasvukin kertoi, että hiukset ovat kasvaneet yhtä hitaasti kuin normaalisti.
Edit. Toisaalta - nyt kun luen tuon pakkaustekstin uudestaan, niin lupauksethan ovat hyvin ympäripyöreitä eikä tekstissä varsinaisesti luvata hiusten paksunemista tai nopeampaa kasvua: "--ravitsee hiusjuurta ja näin edistää hiusten pysymistä normaaleina". Mitä tuo edes tarkoittaa..?? :D Mikä on normaali hius?
Biotiini on vitamiini, joka tutkitusti oikeasti vaikuttaa hiuksen kasvuun, mutta pitoisuus on tietysti olennainen asia.
Kysyin Elivon edustajalta, minkä verran Elivon kapseleissa on biotiinia markkinoiden tunnetuimpaan biotiinivalmisteeseen Prioriniin verrattuna. Elivossa sitä on vähemmän. Se olisi tosin selvinnyt kysymättäkin; Elivossa on biotiinia 60 mikrogrammaa per vuorokausiannos, Priorinissa 200 mikrogrammaa.
Itse kapselit muuten maistuvat voimakkaasti lihaliemivalmisteelle. :/ Ei taida olla vegaaninen.
Toistaiseksi ainoat kauneuslisäravinteet, joilla olen saanut näkyviä tuloksia, ovat kynsien kasvuun vaikuttavat vitamiinit.
Kommentoidessani sähköpostitse laimeita Elivo-tuloksia muuan tuttavalle, tämä totesi, "Voi olla, että sä syöt niin terveellisesti, ettei ravintolisällä enää saada muutosta aikaan. Mutta harva syö."
Hahhaa, mä syön niin terveellisesti ettei biotiinitkaan auta tukkaan? ^_^ Niin varmaan :D Silloinhan mun olisi pitänyt huomata ero heti ruokavaliomuutoksen yhteydessä, mutta mun hiukset ovat valitettavasti aina olleet yhtä huonokuntoiset (esim. se mystinen, hapertunut "aukko" takaraivolla) ja hitaasti kasvavat.
Onko joku saanut tuloksia hiuslisäravinteilla? Tai risiiniöljyllä?
Testatut tuotteet saatu blogin kautta.
Aaahh, minulla on perheessä ihan loistava ihokoekaniini!
Sisarellani on punoittava, hieman couperoottinen pintakuiva sekaiho johon tulee helposti mustapäitä. Ihon pinta on karhea, huokoset usein laajentuneet ja talvisin iho vetää koppurakuivaksi. Siis iho, johon voisi suunnilleen testata kaikkki mahdolliset tökötit...! Aina kun sisareni tulee yökylään sormeni syyhyävätkin päästä kirjaimellisesti hänen iholleen purkkiarsenaalin kera.
Kuten olen joskus blogissa maininnut, kosmetiikkafriikkiys ei ole levinnyt perheen muihin jäseniin eikä sisarenikaan juuri kiinnostu erinäisistä erityishoitotuotteista joita hänelle sujauttelen jouluna ja, no, aina kun on tilaisuus :D Yksi erittäin hyödyllinen hoitotuote helposti tukkiutuvalle iholle, tai mun mielestä kaikille ihotyypeille mutta etenkin sellaiselle jonka huokoset herkästi keräävät talia, on kuorinta. Perusihonhoidon juttuja, mutta sisareni hallussa on tällä hetkellä jo kaksi korkkaamatonta "Hyvää joulua t. Sanni" -toivotusten kera annettua kasvojenkuorintaa. Ei hän niitä muista käyttää.
Kyläilyn aikana suoritin sisarelle ihon syväpuhdistuksen kuorinnalla ja turvenaamiolla ja oi mikä pehmyt, kirkkaampi ja tasaisempi hipiä sieltä paljastui.
Ennen hoitokäsittelyä ehdin kuitenkin hyödyntää huokostilanteen :D ja testasin siskon iholle NYXin infotilaisuudesta saamaani Pore Filleriä.
Tältä näyttää sisareni puhdistettu ja kosteutettu iho. (Siis ei syväpuhdistettu vaan perusputsarilla pesty ja tavallisella päivävoiteella kosteutettu.) Iho punoittaa ja kiiltää vaikka voide on ehtinyt imeytyä jo hyvän tovin. Huokoset erottuvat selvästi.
Pore Filler, näytä mihin pystyt!
Ja sehän pystyi..! Katsokaas tätä! Ihan kuin iholle olisi laitettu meikkivoidettakin tai peiteainetta, jollain kumman ilveellä läpinäkyvä Pore Filler onnistui myös tasoittamaan ihon sävyä.
Inci on odotetun kaltainen eli tehot tulevat silikoneista ja silicasta: dimethicone crosspolymer, silica, dimethicone, cyclopentasiloxane, isononyl isononanoate, isododecane, polymethyl methacrylate, vp/hexadecene copolymer, trimethylsiloxysilicate, phenoxyethanol, caprylyl glycol.
Pore Fillerin koostumus tuntui erittäin miellyttävältä eikä liian kuivalta. Hyvin usein vedettömät silikonipohjustajat ja blurraajat saavat etenkin pintakuivalla, karhealla iholla kuivat kohdat näkyviin ja jopa vähän rullaavat levittäessä.
Ei NYX, se levittyi silkkisesti ja näkymättömästi, tehden juuri sen minkä lupaa: häivyttäen huokosia ja luoden tasaisen, mattaisen ihonpinnan.
Wau! Tätä voisi todellakin käyttää vain yksinään luonnolliseen lookkiin. Iho näyttää meikkaamattomalta mutta sen pintaa on näkymättömästi paranneltu. Sitähän meikkipohjatuote on parhaimmillaan: näkymätön apuri joka huomaamattomasti kohentaa ihon ulkonäköä.
.
Illalla iho sitten sai syvällisemmän käsittelyn.
Iho kuorittiin Kivvin Bambu-kuorinnalla ja peiteltiin sen jälkeen turvenaamiolla.
Olen nyt testannut itsekin kumpaakin Sosarin naamiota; turvetta ja mutaa, ja tykkään kovasti. Näissähän on vain yksi ainoa raaka-aine: turve tai muta. Siinä missä "normikosmetiikan" savi/muta/turvenaamioissa ko. ainesosa on vain yksi osa tuotteen formulaa, Sosarin naamiot ovat pelkkää sitä itseään.
Olen saanut naamiot Sosarin maahantuojalta.
Turve on todella intensiivisen tummanruskeaa, mutanaamio puolestaan vihertävän ruskeaa.
Naamiot tuntuvat iholla erilaisilta kuin normikosmetiikan savi/mutanaamiot, jotenkin kosteammilta, märemmiltä. Iho ei myöskään jää yhtä kuivan tuntuiseksi näiden jälkeen kuin "tavanomaisten" sekasynteettisten savi/muta/turvenaamioiden. Jos naamion antaa ohjeiden vastaisesti kuivua iholle kokonaan, sitä on jopa vaikea saada irtoamaan, niin hanakasti maapartikkelit tarttuvat ihoon. Naamiot kirkastavat ihoa, kuorivat kevyesti ja supistavat tehokkaasti huokosia, nämä ovat ulkoisesti todettavia välittömiä vaikutuksia. Näiden lisäksi on sitten niitä lukuisia pitkäkestoisempia ja syvällisempiä vaikutuksia joista kerroin Sosar-jutun yhteydessä.
Siskon iho näytti silminnähden ilahtuvan hoidosta:
Heleämpi, tasaisempi ja pehmeämpi iho.
Iho ei varmaan panisi pahakseen jos saisi tällaisia hoitoja vähän useamminkin... ;)
Ennen...
Jälkeen.
Vielä kun saisi ujutettua jonkun BHA-happotuotteen siskolle säännölliseen käyttöön niin mustapäätkin saisi kyytiä...! ^_^
Älkää ymmärtäkö väärin, jokainen saa mielestäni hoitaa ihoaan juuri niinkuin tykkää eikä naaman puunaaminen todellakaan ole mikään itseisarvo. En menetä yöuniani vaikka perheenjäseneni jättäisivätkin antamani seerumit ja kuorinnat käyttämättä :D Yhtä rakkaita he ovat mustapäineen ja pintakuivuuksineenkin <3 Heidän ihonsa pakkohoitaminen ei kuulu peleihini... ;D
Kauneusfriikit voivat kuitenkin todennäköisesti ymmärtää, miten ihanaa on saada konkreettisesti nähdä "tököttien" toimivan ja saavan muutoksia aikaan iholla. Kun mahdollisuus pehmeämpään ihoon on vain purkin päässä, niin sitä purkkia tekee mieli tarjota...! <3
(NYX Pore Filler jäi kuitenkin toistaiseksi omaan haltuuni... :))
P.S. NYX-arvonnassa voitti zinde.
Hahah, Iltalehti uutisoi tänään aiheesta josta Karkkipäivä kirjoitti jo runsas vuosi sitten: proteiinirahkoissa onkin jopa vähemmän proteiinia kuin tavallisissa rahkoissa.
Juttuani siteerattiin tuolloin muissakin medioissa ja se levisi hulluna somessa, saan edelleen pitää kyseenalaisen kunnian olla rahkapostauksestaan tunnettu kosmetiikkabloggaaja :)
"Proteiinirahkoiksi nimetyt rahkat ovat pelkkä markkinointikikka". No shit ^_^ :D
Iltalehti, tämä on muutenkin jo so yesterday's news, aiheesta on tehty laaja vertailu myös Kuluttaja-lehdessä syksyllä 2014.
Mutta aihe on toisaalta sopivan viihteellinen ja rahkat arkisuudessaan koskettavat monia suomalaisia, joten mikäpä ettei uutista kannattaisi kierrättää vielä muutamaan otteeseen. Aina löytyy uusia klikkailijoita. :) Proteiinirahkabuumi ei ole osoittanut laantumisen merkkejä ja eri merkkien proteiinituoteperheet sen kuin kasvavat, Valion Pro Feel ja Arla Proteiini -sarjat käsittävät nykyisellään juomia, jogurtteja, rahkoja, jogurttirahkoja ja lisäproteiinilla buustattua maitoa.
Muissa tuotteissa ymmärrän lisäproteiinin, mutta proteiinirahkat ovat mielestäni edelleen kiusallisen kömpelö markkinointikikka. Ilmeisesti löytyy kuitenkin edelleen valtavasti kuluttajia jotka ajattelevat, että proteiinirahkoiksi nimetyissä tuotteissa on enemmän proteiinia kuin tavallisessa rahkassa.
Mitä muuten on proteiinimaito? Se on maitoa, jossa on 1,8 g / 100 g enemmän proteiinia kuin tavallisessa maidossa, ja tuo lisäproteiini on tuotu heraproteiinin muodossa. Tavallisen, käsittelemättömän maidon proteiinista valtaosa on kaseiineja eli vähän hitaammin imeytyviä proteiineja. Proteiinimaidon voisi siis ajatella sopivan tavallista maitoa paremmin palautumisjuomaksi treenin jälkeen sen sisältäessä enemmän nopeasti imeytyvää heraa.
Maitotietoiskuja kosmetiikkablogissa...! ^_^
Karkkipäivän jutun proteiinirahkoista voi lukea täällä.
Vaikka mä luulen, että aika moni teistä on sen jo lukenut, ja kuten todettua, eiköhän tämä proteiinirahkauutinen ala olla jo vanha juttu. :)
Tai kuuliko joku nyt Iltalehden uutisen kautta ensimmäistä kertaa proteiinirahka"huijauksesta"?
Tämä aihe tuli mieleeni, kun luin Beauty Highlights -blogin keskustelua Glamglow'n naamioista. Kommenteissa jaettiin kokemuksia ja rakkauden julistuksia Glamglow'n naamioista ja puhuttiin yleisesti naamioiden ihanuudesta.
Etenkin Mian kommentti, "Hyväntuoksuiset ja oikeasti tehokkaat naamiot saa rakastumaan vieläkin enemmän, on ne vaan niin "nopea apu" melkein kaikkiin pulmiin" sai mut mietiskelemään omaa suhdettani naamioihin ja ylipäänsä sitä, mitkä tuotteet itselle olisi niitä kosmetiikan rakkaustuotteita.
Olen vasta viime aikoina tajunnut, että saatan ilmeisimmin kuulua vähemmistöön mitä tulee suhteeseeni naamioihin. Minulle ne ovat aina olleet se kaikkein vähiten kiinnostava kosmetiikan tuoteryhmä, ja tylsästi joudun usein vastailemaan lukijoiden naamiokyselyihin että "En ole testannut"...
Myönnän, että rasvaisen, ravitsevan naamion iholle levittäminen tuntuu minusta jopa vastenmielisiltä. En ole koskaan ollut voiteilla läträilijä ja tykkään mahdollisimman ohuista voidekoostumuksista ja rasvattomasta tunteesta iholla. Tältä pohjalta kosteuttavat naamiot ovat luonnostaankin edustaneet minulle ei-niin-houkuttavaa tuoteryhmää. Toisille naamiot ovat ihanaa, hellivää hemmottelua josta iho vieläpä silminnähden hyötyy, minulle ne ovat aina olleet yhdentekeviä. Naama näyttää ja tuntuu kosteusnaamion jälkeen ihan samalta kuin ennen naamiota.
Syväpuhdistavat savi- ja mutanaamiot ovat poikkeus, niitä olen käyttänyt koko aikuisen ikäni ja niistä pidän. Ne tietysti vaikuttavatkin iholla eri lailla kuin rasvaiset kosteusnaamiot.
Tälle iholle riittää vain pesu + kosteusvoide
Koska itse pidän naamioita niin tylsinä tuotteina, oli kiinnostavaa ja jotenkin virkistävää lukea keskustelua, jossa naamiot nousivat esiin ihon "kaikissa pulmissa" auttavina ihanuustuotteina. Oma kokemukseni ei todellakaan kerro mitään siitä, mitä naamiot voivat saada aikaan toisten iholla. Melkein alkoi jo kosmetiikkafriikkinä harmittaa, että itse olen jäänyt paitsi noista kokemuksista.
Keskustelussa mainittiin myös Glamglow'n Thirstymud-naamio, joka kuulema tuoksuu toffeelta. Tämä on se ainoa Glamglow-tuote joka itsellänikin on hallussa (näytekokoinen tuubi tuli viime syyskuun LivBoxin bloggaajaboksissa). Nyt mä testasin sen viimein! :)
Toffeevanukkaan tuoksu tuo heti mieleen Tigi-maailman. Niinikään kinuskikastikkeen näköinen koostumus saa aikaan halun nuolaista tuotetta... :)
Naamion koostumus on lopulta aika ohut eikä niin valtavan rasvaisen tuntuinen, sitähän kosteusnaamion ei tietenkään tarvitse olla. Kun voiteen levittää kasvoille avautuu makean toffeen keskeltä vielä herkullinen eksoottisen hedelmän tuoksu sekä tujaus mentolia.
Naamion vaikutettua iholla hetken alkaa tuntua siltä, ettei mentolia olekaan tuotteessa niin kovin vähän. Ihoa nipistelee ja kuumottelee. Katsastan incin, ja löydän ainesosan vastuussa kuumottelusta: menthoxypropanediol. Se on synteettinen mentolijohdannainen, Paula Begounin mukaan "can result in allergic dermatitis and carries the same potential for irritation as menthol."
Menthoxypropanediolia käytetään tuotteissa hajusteena ja tuomaan kihelmöinnin tunnetta ja elämyksellisyyttä --> kokemusta siitä, että iholla "tapahtuu jotain" ja aine vaikuttaa. EU:n mukaan menthoxypropanediol on kuitenkin turvallinen kosmetiikan raaka-aine eikä sen käyttöön liity rajoituksia. On hyvä kuitenkin tietää, etteivät nämä iholla kihelmöivät ainesosat hoida ihoa tai ole merkki siitä, että voide vaikuttaa.
Annan Thirstymudin vaikuttaa puolisen tuntia. Se ei imeydy. Lopulta huuhdon sen pois ja kuivaan ihon. Iho jää ihan tavallisen tuntuiseksi, sellaiseksi miltä se tuntuu pesun ja kosteusvoiteen levityksen jälkeen. Ei mitään extra-glow'ta. Vain mentolin ikävä pistely iholla joka jatkuu vielä pitkään naamion poispesun jälkeenkin. Sellainen pikareissu Hollywoodin glam-maailmaan.
.
Mitkä sitten ovat niitä mun rakkaustuotteita kosmetiikassa? Jos pitäisi valita yksi ainoa tuoteryhmä josta innostun eniten, mikä se olisi?
Putsarit.
Kaikessa arkisuudessaan :) Mä kerta kaikkiaan rakastan puhdistustuotteita. Niin shampoita kuin kasvoputsareita. (Suihkugeelit jäävät jumboksi eivätkä aiheuta niin suuria tunteita.)
Olen miettinyt, mistä ihastukseni putsareihin johtuu. Se liittyy varmaankin ihoni kuntoon ja siihen, ettei ihollani juuri koskaan ole ollut erityisvaatimuksia. Se on aina (yhtä poikkeuksellista aknevuotta lukuunottamatta) ollut helppo ja tasapainoinen. Näin ollen millään hoitavilla aineilla ei ole ollut sen kunnon kannalta merkitystä. On ihan sama mitä voidetta olen käyttänyt tai ollut käyttämättä.
Mutta putsarit. Normaali ja tasapainoinenkin iho likaantuu, ja se täytyy puhdistaa. Ja JOS sitä ei puhdista kunnolla, silloin se reagoi. Ainakin minun ihoni. Puhdistus on siis itse asiassa se kauneudenhoidollinen toimenpide, joka näkyy ihossani selvimmin. Silloin kun olosuhteet eivät salli ihon perusteellista puhdistusta lämpimällä vedellä ja runsaalla, poishuuhdottavalla puhdistusaineella, kuten vaikkapa retkeillessä, ihoni kertoo sen heti. (Juttu ihonhoidosta eräolosuheissa täällä.)
Näin on ollut koko ikäni. Tarvitsi mennä nukkumaan vain pari kertaa teininä meikit naamassa että opin läksyni: iho meni heti tukkoon. Ei, meikit naamassa nukkumaanmeno on asia jota en vain kerta kaikkiaan tee ^_^ Sellaisia promilleja en ole kuunaan vetänyt että naamanpesu olisi unohtunut :D
Putsarit ovat siis minun "naamioni", se rakkaustuoteryhmä joka on kaiken ihonhoitoni perusta ja jolla on kaikkein olennaisin vaikutus ihoni kuntoon. Olen mieluusti vaikka ilman kosteusvoidetta mutta putsari on oltava ja puhdistus suoritettava joka ilta, oli kasvoilla meikkiä tai ei.
Kuvassa on muuten yksi luonnonkosmetiikan suurimpia lemppariputsareitani, Kivvin vaahtoava Salvia-Piparminttu -pesuneste ja viimeisin luonnonkosmetiikan tuotetuttavuuteni, hyvin mielenkiintoinen ja erilainen putsari, Flow Kosmetiikan Mustikka-öljygeeli. Siitä pian lisää tulevalla teemaviikolla :)
Kertokaas te, mikä on teille se kosmetiikan tuoteryhmä, josta innostutte eniten? Onko se kosteusvoiteet? Seerumit? Shampoot? Naamiot? Ripsivärit? I'm all ears! :)
Nojoo, tiesinhän mä että viileän vaalean hiusvärin aikaansaaminen kaupan väreillä on haasteellista. Juuri siksi olen värjäyttänyt hiukseni kampaajalla päätettyäni vaihtaa viileään viime kesänä. Jotenkin mä vain niin näin sieluni silmin, että ei se onnistu markettiväreillä.
Ja tänäänhän tuo tuli todistetuksi.
Lämmin vaalea ei ole mikään ongelma, sen kanssa olen aina saanut hyvän tuloksen kaupan väreilläkin. Tulos ei ole edes koskaan ollut liian keltainen, vaan aina nätti ja sellainen minkä olen halunnutkin.
No, nyt sain keltaisen tyven! :D
Minun oli tarkoitus varata aika kampaajalle, mutta kemppariosastolla pyöriessä keksin hetken mielijohteesta kokeilla kuitenkin edes kerran kaupan väriä viileän vaaleiden sävyjen puolelta. L'Oreal Preference Blondissimes Ultra Light Cool Crystal Blonde näytti juuri siltä mitä halusin; vieläkin kirkkaammalta kuin nykyinen sävyni (alla).
Heipat tyvikasvulle. Lämpimän sävyn aikoina tyvikasvuni pääsi harvoin näin karseaan tilaan koska hoidin sitä värjäysten välillä vaalennussuihkeella, mutta viileän sävyiseen tukkaan se ei sovi.
Värin vaikutettua hetken näytti tyvi jo huolestuttavan punertavalta. Kuuluuko viileän sävyisen värin näyttää tältä..?
Noo, ajattelin, että useinhan värit näyttävät vaikutusvaiheessa ihan erilaiselta kuin lopputulos. Kuitenkin arvelutti, että näinköhän tuo oranssius huuhtoutuu pesussa pois ja alta paljastuu pakkauksen kaunottaren platinan kirkas sävy.
No, eihän sieltä paljastunut. Tyvestä tuli tällainen persikkainen kulta. Cool Crystal Blonde? No, ehkä jollain toisella :)
Jo vaalennetut pituudet eivät kellertyneet yhtä voimakkaasti mutta kokonaisuus jäi silti lämpimäksi.
Ihan nätti sävy jos hakee kullanvaaleaa.
...mutta aika kaukana pakkauksen sävystä.
Mitä tästä opimme? Palaan kipin kapin kampaajalle - ainakin niin kauan kuin haluan ylläpitää viileää vaaleutta.
Mutta tulipahan kokeiltua ja varmistuttua siitä, että mutu-tuntumani oli oikea ;)
Tiedän että aineet toimivat eri hiuksissa eri lailla joten en kysy vinkkiä vaan ihan uteliaisuudesta: onko monikin teistä onnistunut saamaan markettiväreillä kunnon viileän vaalean sävyn?
....oli tää viime kesänä värjätty sävy kyllä niin ihana <3 <3 Yli 30 vuotta viihdyin hunajablondina mutta nyt myönnän viihtyväni paremmin viileänä :)
*
P.S. Jos nyt jotain hyvääkin Préférencen hiusväristä voi sanoa, niin ainakin se tuntui todella hoitavalta, samaa tasoa suosikkini Korresin kanssa. Hiukset tuntuivat sileiltä ja selviltä jo väriä poishuuhdellessa, ennen hoitoainetta. Näköjään kauppojen hiusväreissä on tapahtumassa paljon kehitystä hoitavampaan suuntaan.
