Moro!
Mulla olisi täällä kaksi lippua viikonlopun I Love Me -kauneusmessuille Helsinkiin.
Itse en pääse messuille kun "joudun" niinkin ikävään paikkaan kuin Ahvenanmaa <3, joten liput kelvannevat jollekulle teistä?
Heitän lippujen seuraksi vielä kimaran suloisia nudekynsilakkoja niin tulee kynnetkin iloisiksi, niinkuin mun kynnet eilen :) Essieltä sävyt Wrap Me Up ja Just Stitched ja Lumenelta sävyt Silokallio ja Usvaniitty.
Arvon liput tänä iltana yhdelle hengelle, joku voi siis napata kaverin messiin :)
Osallistut arvontaan sanomalla jotain kivaa kommenttilaatikkoon. Jätäthän s-postiriville myös sähköpostiosoitteesi niin saan sinuun yhteyden.
Osallistumisaikaa on tämän päivän ajan eli 18.10. kello 24.00 saakka.
Kyttäilkää sitten osallistujat heti huomisaamuna sähköpostianne niin saan voittajan osoitteen mahdollisimman nopsaan ja liput postiin heti huomenna että varmasti ehtivät perjantaiksi. :)
Arvonta suoritettu: liput saa Martsa. Onnittelut ja mukavia messuja :)
*
P.S. Ainiin, koska olen Laveran ystävä (ja olisin ollut heidän osastollaan töissä jos ei olisi ollut tuota sovittua Ahvenanmaa-menoa) niin vinkkaan tähän Laveran messutarjouksesta: Laveran osastolla 7F61 kaikki tuotteet messujen ajan peräti -40% alennuksella! Siis kaikki. Lisäksi 15 ensimmäistä ostajaa saa jokaisena messupäivänä yllätyslahjan. :)
Ahh. Tänään sain kuvattua aivan erityisen tyydyttävän ennen/jälkeen-kynsikuvasarjan, kun kynteni olivat päässeet aika mehukkaan karuun kuntoon reissun aikana ja kävin tänään huollattamassa ne.
Minullahan on oman kynnen päällä geelivahvistus joka auttaa kynttäni kasvamaan suoraan, ilman tätä vahvistusta kynteni menevät siihen surullisenkuuluisaan kieroon muotoon. Olen täysin koukussa tähän kynnenkaunistustoimenpiteeseen, ja sen ainoa huono puoli on riippuvuus kynsien laittajasta ja säännöllisestä "hoitoonpääsystä", kuten on tullut ihan oman postauksenkin verran todettua. Nytkin sinnittelin taas kuusi viikkoa. Tai kuusi ja puoli, tarkemmin sanottuna. Kynnet huollettiin edellisen kerran juuri ennen Riikan lukijamatkaa.
Eipä tuolla Kreikassa oikein saanut iloita kynsistä viimeisillä viikoilla eikä niitä viitsinyt lakata kun juurikasvu oli niin karsea. Ilo oli sitäkin suurempi kun tänään pääsin huollosta ja sain lakata kynnet pitkän tauon jälkeen.
Ja vielä lähikuvasarja jonka ylimmän kuvan ällöttävyydestä varoitan:
Hyi hemmetti... (...ja sormista näkee että aamulla on taas pesty hiuksia Fudgella... ;))
Pikkkkuisen tyydyttävää katsella tällaista transformaatiota ^_^
Lakaksi valitsin Essien Cashmere Matte -kokoelman huurteisen, savuisen liilaihanuuden nimeltä Coat Couture. Olen saanut lakan blogin kautta, se saapui itse asiassa juuri ennen Kreikkaan lähtöä enkä ehtinyt silloin testata yhtäkään kokoelman lakoista.
Tämä mattapintainen kaunotar sopii syksyyn kuin nenä päähän.
Toisaalta... myönnän, että kyllä kirkkaatkin sävyt houkuttavat ihan vain vastapainoksi tälle harmaalle koleudelle joka toivotti minut tervetulleeksi kotimaassani. Aika houkuttavia sävyjä löytyy myös Natural Coden läjästä, jonka sain liittyen tulevaan Natural Code by Lumene -kiertueeseen.
Laitetaan kiertueviikon kunniaksi NC-lakkanamiakin mukaan postaukseen :)
Erityismaininta näille kahdelle suosikille; "sinitarraminttu" Dragonfly ja heleä baby-sininen Rebel Royal, joka minulta löytyy jo entuudestaan. Just sellainen sininen sävy jota tykkään käyttää kesämeikissä myös eyelinerina ja joka sopii mun mielestä älyttömän hyvin päivettyneelle iholle :)
...mutta nyt Essie vei voiton koska mun oli pakko saada liilaa <3 <3 Ymmärrätte ^_^
Nähdään huomenna Tampereen Sokoksella, jookos :)
Holaa kaikille ja nyt pääsenkin kertomaan, miten mukavissa merkeissä sain palata Suomeen :) Tää on niin jännää ^_^
Edessä on nimittäin yhteistyössä Lumenen kanssa Natural Code -teemainen meet & greet -kiertue Sokos-tavarataloissa ympäri Suomea. :)
Kiertue kattaa seitsemän eri kaupunkia eli nyt pääsen treffailemaan lukijoita etelästä pohjoiseen. Pääsen esimerkiksi vihdoin näkemään Oulun ja Joensuun, jii-haa! Samalla vähän kotimaan matkailua :) Vähänkö hauskaa ja samalla tietysti jännittävää, kaikkiin tilaisuuksiin sitä pääseekään blogin kautta :)
Toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu tulemaan meet & greettiin, pliis tulettehan niin mun ei tarvitse jännittää että seison siellä ihan itsekseni ^_^ Ainakin edellinen Lumene-teemainen vähän vastaavantyyppinen tapahtuma Tampereella oli hitti. Minulta saa siis kysellä Natural Code -meikkivinkkejä ja totta kai jutustella muutakin :) Ajan salliessa teen myös pikameikkejä.
Kiertueen aikataulu on seuraava:
TIISTAI 18.10. Sokos Tampere, kello 17-19
TORSTAI 20.10. Sokos Jyväskylä, kello 17-19
KESKIVIIKKO 26.10. Sokos Turku kello 17-19
TORSTAI 27.10. Sokos Helsinki kello 17-19
TIISTAI 1.11. Sokos Joensuu kello 17-19
KESKIVIIKKO 2.11. Sokos Kuopio 17-19 (kotikulmilla, wuu-huu! Kaikki kalakukkokaupungin tyypit tuutte viäntämään mun kanssa savvoo!! ^_^)
TORSTAI 3.11. Sokos Oulu kello 17-19
Minut tapaa Natural Code by Lumene -pisteeltä.
Tapahtumien yhteydessä Sokoksilla on GWP-tarjous Natural Coden tuotteista: kahden Natural Code -tuotteen ostaja saa lahjaksi värittömän kulmien muotoilugeelin - sattumalta mun oma HG-tuote! Ja mä en edes valinnut tätä lahjaa! Hauska sattuma :)
Suosikkituotteitani Natural Codelta ovat ilman muuta sarjan luomivärit joille olen omistanut blogissa parikin teemaviikkoa. Ihania sävy-yhdistelmiä joiden joukossa on ei-niin-perinteisiäkin, jännempiä komboja.
Myös Smile Booster -huulikiillot ovat olleet ahkerassa käytössä, niistä löytyy mm. yksi ihan täydellinen läpikuultava persikka (Creamy Papaya, kuvassa).
Natural Coden Instagram-tililtä voi käydä tsekkailemassa inspis-kuvia NC-tuotteista. Mun blogikollega Annikahan sai muuten suunnitella Natural Codelle oman kynsilakkakokoelman... Päheää. Mm. niistä löytyy kuvia Instagramista.
Kiertue siis starttaa tiistaina Tampereelta joten manselaiset, tulkaahan moikkaamaan :) Huikkailen Facebookissa aina kiertuepäivän yhteydessä missä päin olen milloinkin menossa niin pysytte kärryillä :)
Yhteistyössä Lumene.
Nopeat terkut lentokentältä.
Olen lähdössä, mutta tunnen jo olevani tervetullut takaisin. Tavallaan olen täällä kai aina. Koska sydämeni on täällä. <3
Sydämeni on myös kotona, ja niin haikealta kuin aina tuntuukin lähteä Kreikasta, on aina yhtä ihanaa palata kotiin rakkaaseen Suomeen ja rakkaan puolisoni luokse. Hymy kareilee huulillani kun ajattelen, että illalla istun mökkisaunassa ja grillissä tirisee kenties lohi tai joku muu kalaherkku ja saan painaa nenän kiinni miehen nenään.
Ja niin vain kävi että tulin violettina, lähden violettina.
^_^
Nyt seuraa vinkki Ateenaan matkaaville kosmetiikkafriikeille. Teidän on käytävä tässä paikassa.
Minunhan piti esitellä paikka jo viime syksyn reissun yhteydessä, mutta tiedätte stoorin... niin paljon aiheita ja matskua, osa jää pois, osa jää odotuspenkille. Tiesin että tämä juttu jos mikä kuuluu ehdottomasti Karkkipäivään ja se tulisi ulos ennemmin tai myöhemmin. Se aika on NYT :)
Apivita Experience Store.
Olen kertonut teille aiemmin Apivitasta, Kreikan suosituimmasta paikallisesta kosmetiikkamerkistä. Korresin kilpailija ja monelta osin hyvin saman tyyppinen merkki, mutta kalliimpi ja kreikkalaisten itsensä korkeammalle arvostama. Kreikkalaiset pitävät Apivitaa huimasti laadukkaampana kuin Korresia, josta monet tuntuvat täällä ajattelevan että se on Apivitaan verrattuna massamarkettitavaraa. Meillähän Korres taas on brändinä jotain ihan muuta, toki se on hinnoiteltukin eri tasolle.
Vaikka ei olisi tippaakaan kiinnostunut Apivitasta, suosittelen silti jokaiselle kosmetiikasta (ja kosmeettisista elämyksistä) kiinnostuneille ehdottomasti vierailua Apivitan lippulaivaliikkeeseen, jos satutte joskus itsenne Ateenasta löytämään. Tämä viisikerroksinen myymälä-hoitola on aivan mieletön. Todellakin nimensä veroinen: Experience Store.
Apivita Experience Store sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa alle kilometrin kävelymatkan päässä Syntagman aukiolta ja ydinturistialueelta.
Kolonaki on keskustan hienoin kaupunginosa, ns. keskustan mini-Beverly Hills, ja siellä on muutenkin mukava kävellä jos kaipaa välillä vähän muita maisemia kuin vanhaakaupunkia tai sitä ympäröivien korttelien rähjäisyyttä.
Myymälän katutason kerroksessa sijaitsee storen varsinainen myymäläosuus. Huomatkaa tilojen violettihohtoinen sävymaailma..! ^_^ <3
Tilan keskipiste on ns. "Filoxenia-pöytä" jossa vierailijat saavat hypistellä ja testailla Apivitan tuotteita. Pöytä on varustettu pesupisteellä jotta antoisan testailun jäljiltä tahmaiset kädet pääsee pesemään. :)
Nimi APIVITA muuten tarkoittaa "mehiläisen elämää", ja mehiläistuotteet ovatkin merkin sydän. Koko merkki on saanut alkunsa mehiläistuotteista kuten hunajasta, propoliksesta, vahasta, kuningatarhyytelöstä ja siitepölystä, ja nämä ainesosat ovat edelleen Apivitan tuotekehityksen kulmakiviä. Tuotteet eivät siis sovellu vegaaneille.
Apivita-storen interiööri ja tunnelma taiteellisine yksityiskohtineen on huolella suunniteltu. Liikkeen ulko-ovi (ylimpänä ensimmäisessä kuvassa) ja myymälän kassa-alue ovat veistostaiteilija Nikos Yiorgos Papoutsidiksen käsialaa.
Mariannan ja minun vieraillessa liikkeessä viime lokakuussa siellä oli juuri meneillään henkilökunnan koulutuspäivä. Saimme silti luvan tulla pienelle kierrokselle kun vetosin heihin että olen kaukaa Suomesta saapunut kosmetiikkaintoilija... ^_^ Sekin saattoi auttaa että sanoin kirjoittavani storesta jutun blogiini :)
Apivitaa ei myydä Suomessa ja sen saatavuus Kreikan ulkopuolella on muutenkin heikohko. Apivita ei ole samalla lailla kiinnostunut ulkomaiden valloituksesta kuin Korres. Mikä on aika jännä juttu, potentiaaliahan merkillä todellakin olisi ja luulisi että nykypäivänä kaikkia yrityksiä kiinnostaa laajentaa ja hankkia menestystä kansainvälisilläkin markkinoilla.
Experience Storen viidessä kerroksessa riittää nähtävää ja koettavaa.
Kerros 1: myymälä
Kerros 2: mehubaari, kirjasto, lahjamyymälä, yrttiapteekki (jossa voi mm. nuuskutella erilaisia Apivitan tuotteissa käytettyjä ainesosia)
Mehubaarista saa mm. mehiläisen siitepölysmoothien, kuinkas muuten :)
Kerros 3: luento- ja opetustilat
Kerros 4: kampaamo (+ mehiläisterassi :))
Kerros 5: spa/ kauneushoitola
Kakkoskerroksesta näkee alas myymälään. Pidin kovasti isosta puusta joka kohoaa liikkeen keskellä. :) Ihastuttava yksityiskohta.
Smoothie-baarin keittiö.
Neloskerroksen kampaamo. Apivitalla on myös hiusvärejä ja hiuskosmetiikkaa.
Hoitolaosaston lämpimän puinen décor toi mieleen Suomen <3 Täällä on myös sauna ^_^
Saatan olla samaa mieltä tuon "dined well" -mietelauseen kanssa... :D
Mehiläisterassi. Täällä asuu mehiläisiä, totta kai :)
Tai niin meille ainakin sanottiin, eihän sitä tiedä ovatko nuo laatikot vain koristeena... ;D
Värikkäät hyllyt kutsuvat minun tyyppistä asiakasta aina puoleensa...
Ahh, ihana, ihana paikka! :) Käykää ihmeessä jos tulee tilaisuus, tällaisiin paikkoihin ei törmää ihan joka yhteydessä. :)
Omat Apivita-tuotekokemukseni ovat edelleen aika rajalliset, mutta pinon erilaisia näytteitä (seerumeita, kasvovoiteita, vartalovoiteita, shampoita) olen ehtinyt Kreikka-vierailuilla käyttää. Yhdellä reissulla ostin Apivita-kasvoputsarin ja tänä syksynä käytössä on ollut tuo kuvan Shine & Revitalizing -hiusnaamio (tosin suoravärin kanssa miksattuna).
Kaikki Apivita-kokemukset ovat olleet pelkästään miellyttäviä. Jos asuisin Kreikassa niin tulisi varmasti käytettyä näitä enemmänkin.
Apivitan tuotevalikoimaan voi tutustua merkin kansainvälisillä sivuilla ja nettikaupassa.
Olen palannut Ateenaan.
Fiilis laivan lipuessa irti Santorinin satamasta oli erittäin nyyh... (ja voi sitä tunneryöppyä kun paatti pysähtyi matkan varrella Paroksella), mutta kun Blue Star Delos kahdeksaa tuntia myöhemmin kolahti kiinni Pireuksessa, olo oli jo vaihtunut jälleennäkemisen riemuun Ateenan kanssa.
Illalla tapaan taas rakkaan ystäväni Mariannan jonka moni teistä jo melkein "tunteekin" blogin kautta :)
Minulla ei ole tänään aikaa kunnon blogipostaukselle joten laitan tällaisen nopean huvituksen: rumin kuvan minusta ja Mariannasta koskaan? :D (Ei tuo ylempi vaan alempi ^_^)
Monet kuvat on meistä vuosien varrella otettu, mutta tämä vei voiton ^_^
Mariannan mies kuvasi meidät viime kuussa Msqrd-sovelluksella, joka vaihtaa kuvattavien kasvot.
On se hullua että omissa naamoissamme näytämme kummatkin ihan suhteellisen normaalin näköisiltä naisilta (ja Mariannahan on Kreikan oma "Julia Roberts" ^_^), mutta sitten kun meidän naamat, tai tarkemmin sanottuna silmät-nenä-suu -alueen vaihtaa keskenään.... tuloksena on kaksi peikkotyttöä! :D Tää kuva on melkein pelottava ^_^
En käsitä miten esim. Mariannan nenä, joka ei luonnossa näytä yhtään suurelta, näyttää mun naamaan vaihdettuna ihan jättimäiseltä :D Hauskasti myös meidän kasvojen muodot tulee ihan eri lailla esiin kun keskustat on vaihdettu. Mites muuten olisi ruskea tukka mulla..? No ainakin tuo Mariannan paksu ja kiiltävä hiuslaatu kelpaisi..! :)
Tässä istumme vähän vähemmän trollimaisina New Hotelin kattobaarissa viime syksynä.
Täytyy tehdä oikeutta Mariannan todelliselle kauneudelle laittamalla loppuun linkki hänen viime vuonna tekemäänsä eeppiseen Urban Decay Naked Smoky-esittelyyn :D Niin saatte (ainakin uudemmat lukijat) jotain muutakin Karkkipäivä-luettavaa tälle päivälle :) Tuo Naked Smoky -esittely on kyllä aika hauska ^_^
Jatketaan teemalla lihaton lokakuu.
Kerroin tuossa vähän aikaa sitten suhteestani pulliin. Vehnäpulliin. Olen päässyt yli vehnä- ja vilja-addiktiostani, ja nykyään nautinkin pullani mieluummin suolaisessa muodossa, kuten vaikkapa tonnikalapyöryköinä.
Nyt ollaan kuitenkin lihattomalla lokakuulla, ja tänään nostan esiin jälleen yhden kreikkalaisen keittiön kasvisruokatähden;
kesäkurpitsapyörykät eli kolokithokeftedesit.
(Keftedes on itse asiassa monikko mutta taivutetaan nuo nyt suomalaisittain..)
Kun jaoin kuvan pyöryköistä Instassa pari viikkoa sitten, sinne valui rakkaudentunnustuksia palluroita kohtaan. Niin yksinkertainen ruoka - niin järisyttävän hyvänmakuinen. Suorastaan koukuttava.
Monelle ei välttämättä edes tule Kreikan lomalla mieleen tilata listalta niin arkisen kuuloista annosta kuin "courgette balls", etenkin jos kokemukset rajoittuvat Suomen serkkuihin eli juurespihveihin. Suomalaiset kasvispihvit ovat kesäkurpitsapyöryköiden rinnalla mössöinen, vesittynyt tapaus. Kyllä se vain niin on että Kreikassa osataan tämä kasvisruokien valmistus - ja onhan se helppoa kun ympärillä kasvaa auringon kypsyttämää tuoretta raaka-ainetta mistä ottaa. :)
Kaikenlaiset keftedesit eli pyörykät ovat ominaisia Kreikan keittiölle. Pelkällä 'keftedes' -nimellä listalta löytyvät ovat lihapullia. Tirokeftedes taas on juustopyörykät. Kasvisversioina löytää kesäkurpitsan ohella munakoiso- ja tomaattipyöryköitä, joista jälkimmäiset ovat perinneruokaa Santorinilla ja ne valmistetaan ainoastaan Santorinilla kasvavista kirsikkatomaateista. Kesäkurpitsavariantti on kuitenkin kaikkein yleisin ja suosituin ja sitä löytyy melkein kaikkien tavernojen ja meze-paikkojen listalta. Seafood-keftedesejäkin näkee, etenkin kalaruokiin erikoistuneissa paikoissa.
Ja nämä ovat kaikki niiiiiin hyviä. <3
Olen maistanut lukuisat eri kreikkalaiset pyörykät mutta suosikkini on edelleen kolokithokeftedes. Pyöryköiden koostumus vaihtelee jonkin verran kokista riippuen, mutta perusreseptiin tulee raastettua kesäkurpitsaa, fetaa, sipulia, erilaisia yrttejä kuten minttua ja persiljaa, oliiviöljyä, kananmunaa ja (korppu)jauhoa tai leivänmuruja sitomaan taikinaa.
Vehnäjauhon läsnäolo tekee näistä herkuista tietysti sopimattomia vhh- sekä gluteenittomaan ruokavalioon. Minulle nämä ovat siis harvoin ja harkiten syötyä herkkua, niitä harvalukuisia vehnää sisältäviä ruokia joita sallin itselleni silloin tällöin. Suomessahan näitä ei edes saa... Yhdessä paikassa olen törmännyt gluteenittomiin ja vhh-ystävällisempiin keftedeseihin; eräs taverna Skopeloksella valmistaa omansa käyttäen kikhernejauhoa. Gluteenittomuus on Kreikassa vielä hyvin heikosti tunnettu juttu ja vain harvassa ravintolassa nyökätään ymmärtäväisesti jos kysyy ruoan gluteenipitoisuudesta.
Pyöryköiden ulkomuoto vaihtelee lättänöistä pyöreisiin palloihin. Myös epäsäännöllisen muotoisia möykkyjä kohtaa :)
Extrarapea, hampaissa rouskahtava kuori ja suussa sulavan pehmeä sisus ovat parhaan kesäkurpitsapyörykän tunnusmerkkejä. Joissain hyvin halvoissa pikaruokapaikoissa saatetaan käyttää tehdasvalmisteisia (pakaste)pyöryköitä, tämän tunnistaa yleensä helposti pallukoiden liian säännöllisestä muodosta ja rapean pinnan puutteesta. Mikään itseään kunnioittava kunnollinen taverna ei kuitenkaan käytä valmisteita vaan pyörykät paistetaan tilauksen jälkeen ja ne tuodaan pöytään höyryävän paistokuumina suoraan pannulta.
Ruokalistojen englanninkielisiltä sivuilta kesäkurpitsapyörykät löytää useimmiten courgette / zucchini balls -nimellä, mutta myös fritters -, patties - ja croquettes -ilmaisuja näkee.
Ruokaisuudessaan nämä pallurat ovat yksi palkitsevimpia meze-(eli alkupala)annoksia: hinta on 4-6 € (kalliimmat saaret kuten Santorini asia erikseen), ja tällä sijoituksella saa 4-6 isoa pyörykkää + dipin (joissain paikoissa dippi pitää tilata erikseen, kannattaa varmistaa tilatessa).
Tässä yhteydessä täytyy vinkata yhdestä ihan parhaimmista kesäkurpitsapyörykkäpaikoista: Naxoksen vanhassakaupungissa sijaitseva Metaxi Mas -taverna.
Metaxi Masin pyörykät ovat aivan taivaallisen, etten sanoisi syntisen rapeita (ja sitä myöten kenties vähemmän terveellisiä kiitos uppopaiston, mutta eihän näitä joka päivä syödä...) ja sisukseltaan mehukkaan kesäkurpitsaisia ja minttuisia. Vein lukijani Hannan tänne syömään meidän Naxoksen treffeillä ja Hannalla oli täysi työ saada pallojaan loppuun koska annos on todellakin valtava. Hinta on muistaakseni 5 tai 6 euroa.
Jos käytte Naxoksella, suosittelen ehdottomasti syömään Metaxi Masissa, siellä on muutenkin todella hyvää ruokaa erinomaisella hintalaatusuhteella. :) Paikan laadusta kertoo se, että se on yksi niitä Naxos Townin keskustan tavernoja jotka ovat auki vuoden ympäri ja paikalliset syövät siellä, turistillisempien ravintoloiden sulkiessa ovensa talveksi.
Jos joku innostuu kokeilemaan kolokithokeftedesejä kotona, tässä yksi resepti Kalofagas-blogista joka on yksi lempparipaikkojani hakea reseptejä kreikkalaiseen ruokaan :) (Ja pyöryköistähän voi itse muokata gluteenittoman, vegaanisen ja vhh:n mukaisen version vaihtamalla jauhot, jättämällä juuston pois ja korvaamalla munan vegaanivastikkeella.)
Kali orexi! :)
Kuvittelin jo olevani rutinoitunut (käsi)matkatavarapakkaaja, mutta näemmä en.
Vaikka tavaraa on mukana alle 10 kg, sitä tuntuu olevan aivan liikaa. Etenkin vaatteita. Nyt minulla on kaksi tavoitetta seuraaville (pidemmille) reissuille:
Näitä vaatteita olen käyttänyt viimeisen kuukauden. Ja tässäkin siis liikaa.
Määrä mahtuu helposti matkustamokokoiseen laukkuun, mutta miksi kantaa mukana yhtään sen enempää kuin mille on tarvetta?
Näitä vaatteita en ole käyttänyt matkalla kertaakaan. Yhdet 3/4-pituiset farkutkin jäi tästä kuvasta.... Ainakin pari kiloa turhaa painolastia.
Tosiasiassa pärjäisin näillä. Vaikka kaksi kuukautta.
Otan tämän kuvan jotta voin katsoa sitä ensi kerralla enkä intoudu pakkaamaan lisää.
Yksi minihame. Yhdet shortsit. Yhdet pitkälahkeiset farkut. Pari pitkähihaista trikoopaitaa ja pari pitkähihaista neuletta. Kolme lyhythihaista/toppia. Takki. Huivi. Alusvaatteet ja uikkari. Kahdet kengät; sandaalit ja jämerämmät pidempiä patikkaretkiä varten.
Vaikka kuinka tunnen itseni ja sen miten vähillä vaatteilla pärjään, silti pakatessa joku ihme ääni alkaa kuiskia korvaan; "Entäs jos tulee tilanne että tarvitsekin vähän siistimmän paidan..?" "Entäs jos menet viihteelle...?" "Entä jos tulee odottamaton kylmyys...?"
Tunnetteko tekin tuon äänen..?
HUOKAUS! Tuo ääni pitäisi saada vaimennettua. Nytkin kaikki "siistimmät" paitani ovat kulkeneet kohta viisi viikkoa viikattuina laukussa ilman että laskoksia on edes avattu. Jos niitä odottamattomia vaatetilanteita tulee, niin silloin voi ostaa tilanteen vaatiman vaatekappaleen, eikö? Miksi niitä "entäs jos..." -riepuja pitää varmuuden vuoksi raahata kotoa saakka? Ei mitään järkeä.
Tämä postaus oli tosiaan nyt vähän sellaine note to self :)
Toivottavasti voin ylpeänä tehdä ensi vuonna jutun puolet kevyemmästä pakaasista ^_^
P.S. Hämmentyneenä välillä katselen täällä Kreikan saarilla melkein itsensä kokoisten matkalaukkujen kanssa rullaavia turisteja. Mitä heillä oikein on mukanaan viikon-parin pakettimatkalla..? Jääkaappi...? Etenkin amerikkalaisten matkalaukut ovat koossaan ihan omaa luokkaansa...
Laskeutuessani portaita alas kohti Ammoudin kalastajasatamaa, siellä ne olivat.
Aasit.
Askeleeni hidastuivat. Pysähdyin.
.
Pelkään mennä lähelle isoja hevoseläimiä. Aasit, hevoset. Varmaan seepratkin jos niitä olisi kadulla. Kaikkein eniten pelottaa kulkea näiden eläinten takaa. Minut valtaa melkein pakokauhu, joskus en meinaa pystyä liikkumaan. Saan käyttää kaiken tahdonvoimani että saan jalkani liikkeelle ja pääsen etenemään eläinten ohi.
Tälle pelolle ei ole mitään tiedostavassa tajunnassani olevaa syytä. Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään ikävää hevosten kanssa; en ole pudonnut selästä, hevonen ei ole purrut tai potkaissut minua. Pelolle ei ole mitään järjellä selitettävää syytä. Silti se on niin voimakas että fyysiset oireet tulevat päälle kuin rautanyrkki. Pulssi kiihtyy, lihakset jännittyvät, vartalon liikkeet hidastuvat ja iholle nousee kylmä hiki.
Aasit ja minä kohtasimme Ammoudin rappusilla keskellä aurinkoista päivää. Siinä ne seisoivat ihan leppoisan näköisinä. Niiden työtä on kuljettaa turisteja ylös ja alas Oian ja sataman välin 214 rappusta. Ne ovat varmasti mitä ystävällisimpiä eläimiä, tottuneet jatkuvaan ihmisvirtaan. Tämä tieto ei auta minua.
Miksi teidän pitää olla siinä, ajattelin. Poikittain niin että alempana aasit blokkasivat rappuset melkein koko leveydeltään. Niiden takaa piti hivuttautua niin, että käytännössä kosketti niiden päätä tai takamusta.
Pelotti niin samperisti että mietin onko minun palattava takaisin ylös. Odotin hetken aikaa josko aasien ohjaaja tulisi paikalle ja siirtäisi aaseja. Ketään ei kuulunut. Olin jo melkein perillä Ammoudissa, enää joku parikymmentä rappusta, kyllä tästä nyt on mentävä.
Aina en ole kyennyt siihen. Albanian Gjirokastrassa törmäsin kapealla, tyhjällä kujalla hevoseen joka seisoi poikittain niin, ettei sen ohi pystynyt menemään ellei olisi työntänyt sitä ja vaatinut siirtymään. Ketään ihmistä ei näkynyt missään. Hevonen oli kiinnitetty hihnalla rakennuksen seinään. Alanko minä koskemaan vieraaseen hevoseen ja työntämään sen takamusta tieltäni? Ihan varmasti en. Tilanne päättyi siihen että kiersin pitkän lenkin toista katua että pääsin eteenpäin.
Minusta on aina mielenkiintoista tarkastella omia tunteitaan. Osalle tietää syyt, osalle ei. Olen kertonut täällä aiemmin voimakkaasta lentopelostani, ja vaikka sekin on pelkona irrationaalinen, pystyn tunnistamaan syitä sille. Hevospelolle en. Se on täysin käsittämätön.
Oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin lentokoneessa turbulenssin tullessa. Pelon tunnetta ei voi hallita, se ottaa vallan vaikka järki puhuttelisi sitä kuinka lempeästi. Sydän hakkaa ja pahimmillaan tulee hengenahdistusta. Koko vartalo hikoaa. Sitä vain tuntee että nyt tapahtuu jotain pahaa, enkä voi sille mitään.
Se on hullua.
Niin aasitkin olisivat minulle sanoneet, jos osaisivat puhua.
Ihan varmasti ne aistivat ohitseen hivuttautuvan hikimärän naisen pelon ja ahdistuksen. "No mene nyt siitä vain, ei me sulle mitään tehdä".
Mutta minä saatoin vain ajatella, "Ihan kohta ne potkaisevat minua, ihan kohta tulee kaviosta ja kuolen päävammaan tai verenhukkaan".
20 sekuntia ja olin ohittanut aasit.
Kädet tärisivät.
Otin eläinten tyynen ilmeettomistä naamoista kuvan. Ne näyttivät edelleen pelottavilta.
Miksi? Mistä tällaiset selittämättömät pelot tulevat?
.
Onko teillä pelkoja joille ei löydy mitään näennäistä syytä?
Miten tulette toimeen näiden pelkojen kanssa?
.
Minä lääkitsen lentopelkoani viinillä. Mutta millä helpottaisin hevosten ja aasien ohittamista...?
P.S. Minua pelottavat ulkomailla myös haukkuvat vahtikoirat, vaikka muuten rakastan koiria yli kaiken. Aitaa vasten hyppäävä, aggressiivisesti haukkuva koira jonkun kreikkalaisen kylän reunamilla voi syöstä minut sellaiseen paniikkiin että lähden juoksemaan. Koiran ohi en pysty menemään vaikka olisi aita välissä :(
