Sain idean :)
Tämän tapaisia juttuja olen suunnitellut blogiini jo pidempään - mm. lukijoiden valitsemia tuotteita sokkotestaukseen, ahh, yksi viime vuosien suosikki-ideoitani, mutta hankala toteuttaa, joten laitetaan nyt helpommin toteutettava versio ulos.
Ehdottakaa minulle tuotteita, joista haluaisitte kuulla kokemukseni, mielipiteeni ja tuote-esittelyn.
Minä valitsen ehdotuksista kiinnostavimmat, hassuimmat, käytännöllisimmät ja/tai yllättävimmät, ja ostan testattavaksi.
(Tietysti hintakin vaikuttaa, mutta jos tuote on tarpeeksi kiinnostava olen valmis maksamaan vähän enemmänkin.)
Saa ehdottaa mitä tahansa tuotteita; meikkejä, voiteita, shampoita, muotoilutuotteita, kuorinta-aineita, kauneuslaitteita... Olen tosi utelias kuulemaan ehdotuksianne ja mistä haluaisitte lukea :)
(On kuulkaas ylipäänsä hassua olla siinä asemassa, että ihmisiä kiinnostaa kuulla mielipiteeni erilaisista tuotteista tai asioista ^_^ Siitä voi tietysti olla vain otettu, mutta se tuntuu vaatimattomasta ihmisestä myös hassulta..!)
Nyt ehdotuksia siis kehiin. Tästä voi tulla hauskaa :) :) Erilainen tapa tehdä tuotearvosteluja.
Suoraan sanottuna lehdistönäytteinä lähetettyjen tuotteiden arviointi on välillä vähän tylsääkin, kun samat tuotteet näkyvät samaan aikaan monissa eri blogeissa (kuten vaikka Lumene-uutuudet tänä keväänä). Toisaalta, jos kirjoitan vaikka Prahasta ostamistani kivoista tshekkikosmetiikkatuotteista, mitäpä se suomalaisia blogin lukijoita kiinnostaa..? ^_^ Itseäni kiinnostaa ostaa ja hankkia ennen kaikkea sellaisia tuotteita joita Suomesta ei saa, mutta suomalaisen kauneusblogin lukija ei välttämättä jaa kiinnostusta lukea niistä :D
.
Vielä jonain päivänä järkkään sen sokkotestauksenkin, mutta sen järjestely vaatii vaivannäköä. Se olisi supermielenkiintoista... Joukko lukijoita valitsisi kolme tai neljä eri hintaluokan ja imagon tuotetta erilaisista tuoteryhmistä, kuten shampoot, päivävoiteet ja vaikka meikkivoiteet, ja minä testaisin ja arvioisin ne sokkona tietämättä, mitkä tuotteista ovat "luksusta", mitkä "apteekkia" tai mitkä "markettia", riippuen tietysti lukijoiden valinnoista. Lukijat paljastaisivat tuotteet testin päätyttyä.
Tiedämme, kuinka paljon brändi, pakkaus ja tuotteen markkinointiin liitetyt mielikuvat vaikuttavat kokemukseemme erilaisista tuotteista. Jo pelkkä purkin muoto luo tiettyjä odotuksia. Rakastan analysoida tuote-elämysten muodostumista ja sokkotestaus olisi aivan fantastisen kiinnostava projekti. Miten "luksus" ja "halpa" eroaisivat toisistaan tällaisessa testissä? Vai eroaisivatko lainkaan?
Jonain päivänä näen tämän järjestämisen vaivan :)
Mutta nyt:
antaas kuulua ehdotuksia ei-sokkona testattavista tuotteista. :)
Pidän itsessäni siitä, että:
Olen samalla kiltti ja temperamenttinen
Innostun herkästi
Olen itsenäinen
Kerron mielelläni tarinoita
Olen hassu enkä ota itseäni vakavasti
Tulen helposti hyvälle tuulelle pienistä asioista kuten kahvi ja ohikulkeva koira
Olen utelias kaikenlaisia asioita kohtaan
Nautin taiteesta vaikka en ymmärrä sitä
Heittäydyn ja uppoudun asioihin
Olen kekseliäs
Minulla on vilkas mielikuvitus
Olen aika teeskentelemätön ja läpinäkyvä
Teen odottamattomia asioita
Lasini on puoliksi täynnä
*
En pidä itsessäni siitä, että:
Olen hidas
En seuraa tarpeeksi uutisia enkä ylläpidä yleissivistystäni
Vertaan itseäni jatkuvasti muihin
Haluan olla odotusten mukainen vaikka samalla sillä muka ei ole väliä
Surkuttelen itseäni kun minulla ei ole ihailemieni ihmisten ominaisuuksia
Olen valtavan huono hallitsemaan aikaa
Olen kärsimätön
Olen pinnallisempi mitä uskottelen itselleni
Annan tunteiden ohjata toimintaani liikaa
Löydän itsestäni perusteettomasti syitä muiden huonoon oloon
En toimi taloudellisesti järkevästi
Olen altis huolestumaan
Haluan aina sekä syödä että säästää kakun
Sotken
*
Jos saisin muuttaa itsessäni jotain
- Olisin järki ja tunteet -akselilla järkevämpi. Olisin kiinnostuneempi filosofiasta ja osaisin keskustella siitä. (syvällisempi vastaus)
- Olisin tyylikkäämpi ja olemukseltani harkitumpi. Minulla olisi paksut ja kiharat hiukset. (pinnallisempi vastaus)
*
Mitkä ovat Top 3 asiaa josta te tykkäätte ja ette tykkää itsessänne?
Tänään vuorossa toinen osa Urban Decay -tuotteiden testiraporteista.
Kuusi lukijaani testasi Urban Decayn meikinkiinnitykseen tarkoitettuja tuotteita, ja tämänpäiväisessä osassa kuullaan kokemuksia ihon sävyä tasoittavasta primerista ja kahdesta suihke-muotoisesta, hoitavasta pohjustajasta.
Ensimmäisessä osassa kuulimme spray-kiinnittäjistä.
SELF-ADJUSTING Complexion Primer
Mitä lupaa? Kapseloituja pigmenttejä sisältävä koostumus tasoittaa ihon sävyä, silottaa, häivyttää huokosia ja hillitsee kiiltoa.
Testaaja: Sinzu, 25 v.
Ihotyyppi: pintakuiva mutta päivänmittaan rasvoittuva iho. Poskilla ja otsassa aika-ajoin epäpuhtauksia.
Ongelma: ihon epätasainen sävy; otsa ja suunympärys ovat hieman tummempia kuin muu osa kasvoista. Ihon rasvoittuminen saa meikin liukumaan paikoiltaan.
"Tuotteen ensivaikutelma oli hieman erikoinen, sillä se oli erittäin luirua valkoista nestettä, jossa oli ruskeita pigmenttikapseleita. Hieroessani tuotetta kasvoille tuntuma oli liukas, hieman öljyä muistuttava. Pigmenttikapselit tuntuivat iholla. Pohjustajan tunsi iholla, vaikka se oli erittäin ohut.
Lopputulos näytti hyvin silkkisen puuteriselta ja ihonsävy tasoittui, mutta hieman liian tummaksi. Harmikseni pohjustaja oli melko kuivattava, joten se tarttui kuiviin kohtiin, kuten nenän ja suun pieliin sekä (puristettuihin) finneihin. Blurraavan ominaisuuden huomasin paremmin kasvon osissa, joissa iho oli tasaisempaa tekstuuriltaan. Tuote ei niin ikään onnistunut häivyttämään nenällä ja poskilla olevia suurempia ihohuokosia. Siihen hommaan saattaisi sopia hieman paksumpi koostumus.
Kokemukset meikki/BB-voiteiden kanssa
Kokeilin Self-Adjusting-pohjustajaa ensin UD:n Naked Skin Beauty Balmin kanssa. Lopputulos oli erittäin kaunis ja silkkinen. Toisaalta, syynä saattaa olla, että BB-voiteella oli myös blurraava ominaisuus. BB-voide ei kuitenkaan ollut tarpeeksi peittävä omaan makuuni, jolloin pohjustajan mahdollista vaikutusta meikin pysyvyyteen ei pystynyt arvioimaan (= ohut peittävyys, vaikea havaita onko meikki kulunut).
Täten siirryin testaamaan pohjustajaa heleyttävän meikkivoiteen (YSL – Le Teint Touche Éclat) kanssa. Meikkivoide oli helppo levittää pohjustajan päälle siveltimellä ja lopputulos oli hyvin viimeistellyn näköinen, almost flawless, mutta valitettavasti korosti kuivia kohti. Meikkivoide kului otsalta, leualta ja nenältä päivän mittaan rasvan puskiessa läpi.
Käytin Self-Adjusting-primer + meikkivoide -comboa pariin otteeseen myös ryhmäliikuntatunneilla, joiden jälkeen yllätyin, kuinka hyvin meikkipohja oli pysynyt, vaikka olin hikoillut erittäin reippaasti. Combo vaikuttaisi kestävän paremmin hikeä (vedenkestävyys?) kuin rasvaa.
Kokeilin pohjustajaa myös mattaisen lopputuloksen antavan meikkivoiteen (Lancôme – Miracle Air de Teint) kanssa. Tämä ei ollut hyvä idea, sillä pohjustaja oli alun perinkin jo kuivemman puoleinen. Kuiva pohjustaja + mattameikkivoide = katastrofi pintakuivalla iholla, vaikka kosteutus oli suoritettu kiitettävästi. Mission failed, tämä combo ei saanut uutta mahdollisuutta tähän vuodenaikaan.
Pidinkö tuotteesta? Vertaus muihin vastaaviin?
Self-Adjusting tasoitti kivasti ihonsävyä. Koska minulla on keltapohjainen ihonsävy, niin tämä neutraalisävyinen pohjustaja oli hitusen liian tumma ihollani. Punapohjaisen kalkkilaivankapteeni-sävyn omaava kaverini kokeili myös Self-Adjusting-primeria ja kertoi, että se taittui hänen kasvoillaan lämpimäksi, mutta tummuusasteeltaan vain snadisti omaa ihoa tummemmaksi. Päättelimme, että pohjustajan potentiaalisin kohderyhmä olisi neutraalin ihonsävyn omaavat henkilöt.
Olen aikaisemmin käyttänyt ihohuokosia blurraavia pohjustajia, mutta en sellaisia, joissa olisi samalla myös ihonsävyä tasoittava ominaisuus. Tämän pohjustajan koostumus eroaa selvästi aikaisemmin käyttämistäni pohjustajista, jotka ovat olleet puikko-, creme- tai geelivoidemuodossa. Pidin Urban Decayn Self-Adjusting Primerin koostumuksesta eniten, koska se oli erittäin ohutta ja helppo levittää. Lisäksi ihotuntuma oli parempi (puuterinen) ja lopputulos huokosia häivyttävämpi. Huonona puolena tosiaan pohjustajan kuivattavuus.
Ostaisinko tuotteen itse?
Hinta on 34,90€ (Sokoksella) ja tuotetta pullossa 28 ml. Jos tuote olisi kosteuttavampi ja sävy parempi, ostaisin, mutta juuri tätä tuotetta en valitettavasti ostaisi.
Kritiikkiä?
Hinta on mielestäni aika korkea, mutta siihen on vaikea vaikuttaa. Olisi mahtavaa, jos tuotteesta kehitettäisiin versiot myös puna- ja keltapohjaisille. Tämä yksi universaali, ns. kaikille sopiva sävy, ei käy kaikille.
.
Plussaa
* Ohut
* Ihana silkkinen tuntuma, jonka päälle helppo levittää meikkivoidetta
* Onnistuu peittämään pienet huokoset
* Tasoittaa ihonsävyä, jos tosiaan on oikean sävyinen
* Kaunis pumppupulla toimivalla mekanismilla
Miinusta
* Vaikka oli ohutta, tuotteen tunsi iholla
* Sävy ei sovi kaikille
* Tarttuu kuiviin kohtiin
* Haasteena suuret huokoset
* Ei hillinnyt otsan kiiltoa, jolloin meikkikin kului sieltä pois
* Korkea hinta
Kenelle suosittelisin tuotetta?
Suosittelisin tuotetta normaalille ja neutraalinsävyiselle, jolla on hieman ongelmia huokosten kanssa."
QUICK FIX Hydra Charged Complexion Prep Priming Spray
Mitä lupaa? Kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja valmistelee sen meikille. Häivyttää näkyvästi huokosia, silottaa ja kirkastaa ihoa.
Testaaja: Matilda, 30 v.
Ihotyyppi: kuiva, atooppinen
Ongelma: suurentuneet ihohuokoset, huonosti kestävä meikki
"Sain kokeiltavakseni Urban Decayn Quick Fix Prep Priming sprayn. Kokeilin sitä kuukauden päivät ja tuntemukset kokeilujen jälkeen ovat sekavat. Ilmeisesti hirvittävän järisyttäviä tuloksia tuote ei tehnyt, kun en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olen.
Pohjustukseksi on kerrottava, että ihoni on atooppinen: se kuivaa talvisin todella helposti ja jo vesipesukin aiheuttaa kiristyksen tunnetta kasvoilla. Ihoni on myös herkkä reagoimaan, esimerkiksi erilaiset voiteet aiheuttavat kirvelyä vaikka ne olisivat herkän ihon tuotteita. Siksi en ole ennen käyttänyt Urban Decayn tuotteita, minun on tärkeää varsinkin kalliimpien tuotteiden kohdalla saada kokeilla tuotetta ennen ostopäätöstä, jotta tiedän, sopiiko se minulle.
Testatessani Quick Fixiä huomasin, ettei se aiheuttanut minulle kirvelyä, joten pystyin hyvillä mielin jatkamaan testausta. Yleensä suihkautin tätä jo kosteusvoiteella käsitellylle iholle. Koen, että Quick Fix ei ainakaan kevättalvessa riitä minulle kosteutukseksi yksinään. Kesällä voisi ollakin, että tämä yksistään voisi riittää.
Kun kokeilin Quick Fixiä ensimmäistä kertaa huomasin ensimmäisenä tuoksun; tuotteessa on vahva kookoksen tuoksu. Itse käyttäisin mieluiten hyvin miedon tuoksuista tuotteita, tässä on omaan makuun liikaa hajua. Saatoin haistaa sen vielä reilun tunninkin jälkeen kasvoilta, mutta työkaverin nenään se ei kuulema onneksi tuntunut.
Ensimmäisen kokeilun jälkeen huomasin heti, kuinka iho oli paljon kuulaamman oloinen - pystyin unohtamaan muut korostustuotteet sen siliän tien. Meikin kestoon en vain kovinkaan voi ottaa kantaa vieläkään kuukauden kokeilun jälkeen - mitään dramaattista muutosta ainakaan en ole huomannut.
Tosin työni on luonteeltaan sellaista, etten kyllä usko, että siinä touhutessa, mikään meikki kovin muuttumattomana säilyisi. Mutta ainakin meikkivoide levittyy paremmin (meikkipohja ei jää niin nuhjuiseksi) kuin ilman primereita.
Quick Fixhän lupasi myös piilottaa näkyviä ihohuokosia. Minulla niitä on valitettavan paljon nenässä ja poskissa. Saatoin ehkä hieman huomata eroa nenässä, mutta kovin erityistä peittoa tällä ei saa. NYXin Pore Filler (joka tosin aivan eri tyylinen tuote) toimii hommassa paljon paremmin, sillä erotuksella että Quick Fix ei aiheuta näppyjä, kun NYX tukkii ihohuokosiani.
Ymmärsin paketin kyljestä, että Quick Fixiä voi käyttää milloin vain, myös valmiin meikin päälle päivän mittaan. Tämän kanssa tuntuu, että pitää olla varovainen, ettei tule liian kostean ja hikisen näköinen iho.
Mutta ainakaan tämän kanssa ei tarvinnut pelätä samaa, mitä L'Orealin Infallible Fixing Mistin kanssa: kokeilin sitä kerran kaupassa ja kun lopulta katsoin itseäni auton peilistä, olivat kasvoni täynnä valkeita pikkupilkkuja. Infallible Misthän sisältää puuteria ja se oli kuivanut iholleni pilkuiksi! Mist myös sai heti kuivattavan olon kasvoille, toisin kuin Quick Fix, vaikka molempien kuuluisi olla kosteuttavia tuotteita. Tosin Quick Fix on primer ja Mist taas viimeistelysuihke.
Minusta tuntuu, Quick Fix toimii parhaiten kun sitä käyttää yhdessä jonkun toisen pohjustajan kanssa. Ihohuokoset vähintään vaativat tujumpaa tavaraa kuin Quick Fix. Kuitenkin Quick Fix tuo ainakin lisäkosteutusta, kuulautta ja nätin meikkipohjan.
Tuote jäi testausten jälkeen edelleen jonkinlaiseksi mysteeriksi. Näillä näkymin en ainakaan ole ostamassa lisää, pullo tosin on todella riittoisa, joten eihän sitä tiedä, kuinka tuohon lopulta koukutun. En tiedä, onko hintansa arvoinen tuote. Ainakin mainospuheet paketissa saavat uskomaan, että tämä jo tekisi iholleni jotain hyvääkin. Harmi, kun tässä ei ole suojakerrointa - sitten olisivat saaneet minusta lähes varman asiakkaan!"
B6 Vitamin Infused Complexion Prep Priming Spray
Mitä lupaa? Rauhoittaa ja tasoittaa ihon sävyä, imee iholta talia ja hillitsee kiiltelyä. Tuote sisältää ensimmäisen patentoidun, stabiloidun muodon ulkoisesti käytettävää B6-vitamiinia, joka toimii mm. tulehdusta vähentävänä ja aknea hoitavana ainesosana
Testaaja: SiiriS, 22 v.
Ihotyyppi: rasvoittuva, epäpuhtauksiin taipuva.
Ongelma: posket kirjavat aknen arvista, iho kiiltelee.
"En huomannut tuotteen tuovan juurikaan huomattavaa eroa. Naama rasvoittui edelleen lähes yhtä nopeasti, ehkä puolestatunnista kahteen tuntiin naama saattoi pysyä vähemmän kiiltävänä.
Kokeilin suihketta kasvovoiteen päälle suihkittuna sekä kosteusvoiteen alle. En huomannut eroa. Meikki on aina pysynyt ihan hyvin paikoillaan, kesän helteitä lukuunottamatta, joten siihen en osaa antaa vastausta. Pari kertaa koitin meikin päälle suihkaistuna, rasvaisuutta ei poistanut, mutta raikasti kyllä kasvoja. Ihonsävyn en huomannut muuttuvan.
Epäpuhtauksia on tullut edelleen tavalliseen tahtiin enkä ole tuotteen huomannut auttavan myöskään vähentävän tulehduksia. Joten ainakaan omalla kohdalla mikään tuotteen lupauksista ei täyttynyt, jos tuota melko itsestäänselvää raikastavaa tunnetta ei lasketa.
En erityisesti ainakaan rakastunut tuotteeseen, mutta mitään inhon tunnettakaan tuotteesta ei jäänyt. Aika mitäänsanomattomat fiilikset. Aikaisemmin olen käyttänyt vain voidemaisia primereita ja taidan niissä vastaisuudessakin pysyä, koska niillä saa hyvinkin paljon parannettua meikkiä.
En ostaisi tuotetta. Mitään mainittavaa hyötyä sillä en saanut ja hintakin on varsin korkea, vaikka tuote kyllä varmasti kestää erittäin pitkään.
Annan kritiikkiä myös tuoksusta; tuoksu oli ainakin alkuun todella tympeä ja lähes paha, jotenkin rasvamainen, mutta siihen tottui aika nopeasti.
Odotin tuotteen olevan ennemminkin aerosoli-tyylinen pakkaus. Tuote levittyi varsin kevyesti ja tasaisesti kasvoille, mutta vieläkin hienojakoisempi suihke olisi ollut enemmän mieleen. Hassua miten pelkkä pakkaus vaikutti siihen, että odotin tuotteen tuoksuvan sitruksiselle, mitä se sitten ei ollut lähimainkaan. Kaksi korkkia oli tosi hyvä asia, ei haittaa vaikka toinen hukkuisi ja tuotteen uskaltaa ainakin huoletta pakata jokapaikkaan mukaan. Vaikka nyt en tuotteesta mitään mainittavaa hyötyä saanut, tulee se varmasti loppuun käytettyä ja kesä helteillä tämä on varmasti erittäin mukava raikastava pika apu."
.
Vielä kiitokset näillekin testaajille perusteellisista raporteistanne :)
Taas tällainen "kaikesta se Sanni kirjoittaakin" -aihe. Mutta oikeasti: tämä on vaivannut minua todella pitkään, asia on jopa sillä vakavuusasteella että se aikaansaa taloudessamme säännöllisesti riitoja.
Inspiroiduin bloggaamaan aiheesta kiertotietä luettuani Virven kirjoituksen (kosmetiikka)jätteen lajittelusta (on muuten hemmetin hyvä postaus). Asiani ei liity kosmetiikkaan vaan jätteeseen. Erääseen tiettyyn biojätteeseen.
(...ja sen kautta laajemmin asennekysymyksiin.)
Aloitetaan heittämällä ilmaan kysymys: kuinka moni teistä lajittelee biojätteet? Ja vähän Virven esiinnostamaa teemaa mukaillen: kuinka moni lajittelee mitään kodin jätteitä ylipäänsä? Lasit, metallit, kartongit..? Myöntääkö joku heittävänsä kaikki vain samaan roska-astiaan?
Mr. Karkkipäivä myöntäisi.
Hän tekee sitä silloin kun minä en ole kotona.
Tästä saisi ihan oman postauksenkin...
Mutta tänään erityisesti aiheena jäte nimeltä:
Kahvinpurut.
Kahvinpurut ovat biojätettä ja ne kuuluu laittaa biojäteastiaan, eikö niin. Niitä ei kuulu kaataa viemäriin tai wc-pönttöön. Näin minä olen oppinut, ja tämän vahvistaa mikä tahansa jätevesihuollon taho.
Puolet tämän kaksihenkisen talouden asukkaista vetää ne purut kuitenkin vessasta. Ja minä haluan toimia toisin.
Ongelma? Kahvinpurut ovat märkiä. Vähintään kosteita, koska käytämme pressopannua jonka pohjalle purut jäävät paljon kosteammiksi kuin filtterikeittimen suodatinpussiin. Märkää jätettä ei voi laittaa biojäteastiaan, sillä silloin a) sisältö homehtuu ja/tai b) pussi hajoaa liiasta kosteudesta.
Mitä siis voi tehdä?
Minun ratkaisuni: kuivatan purun ennen kuin laitan sen jäteastiaan.
Ei millään lailla keittiön siisteysvaikutelmaa ylläpitävä ratkaisu, mutta ratkaisu kuitenkin. Kaadan purut lautaselle jossa ne viettävät vuorokauden tai pari ja siirtyvät jäteastiaan kun ovat tarpeeksi kuivia.
Tästä meillä riidellään. Onhan se purulautanen aika karun näköinen somiste. Mutta ennen kaikkea riidat koskevat jätteiden käsittelyyn liittyviä asenne-eroja ja lajittelun mielekkyyttä ylipäänsä.
Jätteiden lajittelu on talouden miesjäsenen näkökulmasta täysin turhaa, "koska kaikki roskat päätyvät jätehuollossa lopulta kuitenkin samaan kasaan".
Minä uskon toisin ja tulen aina lajittelemaan, olen kasvanut siihen ja minulle se on yhtä itsestäänselvä tottumus kuin hampaiden pesu tai alusvaatteiden käyttö. Sen kuuluisi minusta olla yhtä itsestäänselvää kaikille.
Matkustellessa huomaan ärtyväni valtavasti piittaamattomuudesta lajittelua kohtaan. Vain aniharvoissa niistä maista, joissa olen vieraillut, tunnutaan välittävän pätkääkään jätelajittelusta. Asukkaille ei ylipäänsä tarjota mahdollisuutta viedä jätteitä eriteltyihin keräyspisteisiin, tai pisteet ovat niin harvaan sijoitettuja, ettei rivikansalainen jaksa nähdä vaivaa kuljettaakseen roskapusseja toiselle puolelle kaupunkia. Surullista kyllä, hyvin usein piittaamattomuus johtuu kuitenkin yksilön omasta välinpitämättömyydestä. Vaikka taloyhtiö tarjoaisikin lajittelupisteet, asukas ei piittaa. "Ähh, heitä sinne samaan roskikseen kuin muutkin", saan usein kuulla kun kysyn isäntäväeltä, mihin voisin laittaa esimerkiksi käytetyn säilykepurkin.
Kun ajattelee, että todennäköisesti suurin osa maailman ihmisistä toimii ja ajattelee näin, niin kyllä, voi ymmärtää "Mr-Karkkipäivien" suhtautumisen ja luovutuksen asian suhteen. "Miksi ihmeessä tunkisin maitotölkit eri astiaan kuin muut roskat?", sanoo mieheni. "Sillä ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa".
Jos keskittyisin miettimään tätä ja kaikkea reissuissa näkemääni, alkaisin ehkä itsekin vaipua luovutuksen puolelle. Mutta en tee niin.
Minä en tee niin, koska kyse on arvoista ja asioista, joita pidän tärkeänä; haluan pitää huolta ympäristöstä jossa elän. Vaikka tekoni olisivat häviävä pisara meressä, tunnen tekeväni oikein. Miten voisin suhtautua millään muulla lailla? Tämä maapallohan on kotini!
Siksi lajittelen. Laitan pahvit pahvinkeräykseen, kartongit ja tetrat kartonkilootaan, vien pienmetallit ja lasit kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen, suuremmat kodinkonejätteet markettien keräyspisteisiin. Ja kuivatan kahvinpurut uunoturhapuromaisen fiksulla tekniikallani, jotta nekin voivat päätyä viemäristön sijaan kompostoitaviksi.
Voihan se olla idioottmaista. Etenkin nuo kahvinpurut. Mutta tärkeintä on, että koen itse tekeväni oikein. Kun lajittelen, teen oikein ympäristöä kohtaan. Kahvinpurut ovat vain pieni osa, ja tietysti luonnon kannalta ihan häviävän vähämerkityksellinen juttu verrattuna maatumattomaan ongelmajätteeseen kuten muoviin. Mutta kahvinpurut ovat asenne. Ne kertovat arvoistani ja siitä, että välitän ja haluan edes yrittää.
Mitä tapahtuu, jos kaikki luovutamme?
.
P.S. Kevyempänä loppukaneettina: jos jollakulla on antaa vinkki kahvinpurujen järkevämmästä ja esteettisesti mielekkäämmästä käsittelystä, otan sellaisen ilolla vastaan.
On aika julkistaa Urban Decay -meikinkiinnittäjien testaajien raportit kokemuksistaan.
Osassa 1 tänään meikin päälle suihkutettavat kiinnittäjät, osassa 2 pohjustajat. Raporteissa oli niin ihastusta kuin vähemmän vakuuttuneita fiiliksiäkin.
Esittelin tuotteet helmikuun lopussa tässä postauksessa. Näissä tänään esiteltävissä suihkeissahan oli se jännä seikka, että kaikissa on identtinen inci, samat ainesosat samassa järjestyksessä. Incit olivat muuttuneet identtisiksi Urban Decayn viimeisimmässä tuotepäivityksessä, aiemmin kiinnityssuihkeilla oli erilaiset incit. Toki aineiden pitoisuuksissa voi olla eroja ja varmaan onkin, mutta on silti mielenkiintoista ja erikoista, että samannäköisellä incillä varustettu tuote voi luvata niin kosteutusta kuin rasvaisuuden hillitsemistä :) Ja yksi tuotteista lupaa 16 tunnin kestoa, toiset vain 12 ^_^
Päästetään testaajat ääneen:
ALL NIGHTER Long Lasting Makeup Setting Spray
Mitä lupaa? Kiinnittää meikin ja saa sen pysymään jopa 16 tuntia. Estää meikkiä valumasta ja kasaantumasta juonteisiin. Sisältää patentoidun Temperature Control -teknologian joka alentaa meikin lämpötilaa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa.
Testaaja: Eikku, 36 v.
Ihotyyppi: t-alueelta rasvoittuva, muuten normaali.
Ongelma: meikki liukuu iholta jo tunnin kuluttua, varsinkin nenältä ja kulmakarvojen välistä.
"Kosteutan ihoni aina rasvoittumista vähentävällä kasvovoiteella, levitän rasvoitumista estävää primeria (useita eri merkkejä mutta ei UD), sitten mattapinnan jättävää meikkivoidetta ja teen muun meikin, sisältäen puuterin, lopuksi All Nighter-suihke.
Testasin tuotetta yhteensä 2 viikkoa. Joka päivä.
Valitettavasti en vakuuttunut ollenkaan All Nighterin tehosta. En huomannut minkäänlaista muutosta meikin pysyvyyteen. Huomasin ainoastaan, että huolellisesti levittämäni luomiväri muuttui pilkulliseksi suihkeen jäljiltä. Jouduin tämän takia muuttamaan meikkausjärjestystä, eli ensin suihke sitten silmämeikki.
Kokeilin All Nighteria myös primerina, eli suihkutin sitä kasvovoiteen jälkeen, ennen meikkivoidetta (jätin siis primerin pois) eikä meikki pysynyt yhtään paremmin. Käytän All Nighteria nyt vain suihkuttaen sitä luomivärisiveltimeen ennen luomivärin ottamista paletista. Tässä toimii hyvin, eli kiinnittää luomivärin."
CHILL Cooling & Hydrating Makeup Setting Spray
Mitä lupaa? Saman kuin alkuperäinen All Nighter (mutta kesto "vain" 12 tuntia :)) ja lisäksi viilentää ja kosteuttaa ihoa.
Testaaja: Lila, 33 v.
Ihotyyppi: epäpuhtauksiin taipuva, rasvoittuva, paikoin kuiva (nenänpielet, posket, leukapoimu).
Ongelma: meikki liejuuntuu hetkessä. Rasvoittuvien ja kuivien kohtien erilaisten vaatimusten tuomat haasteet meikin kannalta.
"Mielestäni tuote auttoi meikkiä pysymään paremmin. Minulla on niin rasvoittuva iho, etten usko että mikään mahti maailmassa kykenisi pitämään ihoni mattapintaisena koko päivää + minulla on fyysinen työ, jonka vuoksi naama kiiltelee (hiestäkin) usein vaikka mitä tekisi :D Kuitenkin positiivista oli huomata, että vaikka iho alkoi kiiltää, meikki ei paennut huokosiin tai kasaantunut läntteihin sinne tänne. Mielestäni tuote siis antoi myös kosteuttavaa efektiä, kun meikki ei ollut päivän kuluessa paakkuntuneena ihon kuivempiin kohtiin.
Huomasin myös, että automatkoilla meikki pysyi siistimpänä. Jostain syystä matkustaminen (auton ilmastointi/ilman kuivuus?) aiheuttaa meikin epäsiisteyttä.
Nykyään joudun meikkaamaan ihoni aika mattaiseksi ja käyttämään erinäisiä toimenpiteitä finnien peittämiseen, ja on kiva, että suihke jättää "raikkaan" näköisen pinnan iholle eli antaa kuultavaa vaikutusta.
Viilentävää vaikutusta en huomannut.
Pidin ja pidän tuotteesta! Olen käyttänyt päivittäin, tuote on helppokäyttöinen kun sen voi lopuksi suihkauttaa meikin päälle. Olen aiemmin kokeillut meikin alle laitettavia primereita, joiden koen olevan itselleni epäkäytännöllisiä paristakin syystä; kuivumista joutuu odottelemaan (johon aamuisin ei ole aikaa) ja meikki suljaa aina primerin päällä niin, että levittämiseen kuluu enemmän aikaa. Pidän enemmän siitä, että saan levittää meikkipohjan "suoraan" iholle ilman ylimääräistä välikerroksia. Aluksi tuntui lähes samalta, kuin meikin päälle olisi suihkauttanut vähän hiuslakkaa ja hetken iho tuntui lievästi kiristävältä, mutta tähän totuin nopeasti enkä enää ajattele sitä.
Näillä kokemuksilla, ostaisin tuotteen itsekin. Se on hyvin riittoisa ja kuten jo aiemmin mainitsin, kätevä. Nähtäväksi jää, miten tuote toimii kunnolla kuivaavan ihon kanssa (aloitan isotretinoiini-kuurin ensiviikolla.
Ainoa asia mistä tuote saa minulta pienen miinuksen, on haju. En pääse yli siitä, että suihke haisee mielestäni juurekselle, tulee mieleen lanttu tai punajuuri :D Tosin, haju häviää heti eikä sentään tarvitse haistella maisia hajuja koko päivää."
DE-SLICK Oil Control Makeup Setting Spray
Mitä lupaa? Samaa kuin alkuperäinen All Nighter (...paitsi sillä 12 tunnin kestoajalla kuten Chill), mutta on tarkoitettu erityisesti rasvoittuvalle iholle hillitsemään kiiltoa.
Testaaja: Vilma 30 v.
Ihotyyppi: "maailman rasvaisin" (testaajan omaa ilmaisua käyttäen)
Ongelma: mikään meikkituote ei onnistu hillitsemään ihon kiiltoa ja rasvoittuminen liejuttaa meikin.
"Olen käyttänyt Urban Decayn De-Slickiä lähes joka työpäivä, ja se jää todellakin vakituiseen käyttöön. Ensimmäisenä testauspäivänä vaikutus tuntui olevan kaikkein paras, sittemmin tuote on tuottanut hienoisia pettymyksiä - paino kuitenkin sanalla hienoisia.
Ensimmäisenä päivänä suihkautin De-Slickiä niin paljon, että koko naama jäi märäksi ja vesiliukoinen ripsivärikin suli samalla pois. Sinä päivänä tuntui, että meikki pysyi kuin tauti eikä naama alkanut kiiltää sitten millään. Tämän jälkeen aloin käyttää tuotetta säännöstellen, minkä jälkeen myös kiiltoa hillitsevä vaikutus on tuntunut vähäisemmältä. Ehkä siis tuotteella pitää parhaan vaikutuksen saamiseksi todellakin hieman lotrata.
Ihoni rasvaisuus vaihtelee päivästä toiseen riippuen lähinnä edeltävän yöunen määrästä, mikä vaikuttanee havaitsemaani tehoeroon: pahimpina kiiltopäivinä ei auta kerta kaikkiaan mikään, ei edes De-Slick. Miedomman kiillon päivinä sen sijaan De-Slickin vaikutuksen selvästi huomasi, eikä työpäivän aikana joutunut taputtelemaan naamasta kiiltoa paperiin kertaakaan, vaan vasta illalla kotona naaman havaitsi selvästi kiiltävän. Yleensä naamani kiiltää viimeistään lounastaukoon mennessä siinä määrin, että nolostellen sujahdan vessaan taputtelemaan pahimmat kiilllot pois.
Vaikutusta siis huomasi, mutta ihmetuote ei tämäkään (ainakaan yksinään käytettynä) ole - laiskana meikkaajana kun en jaksa tavallisena arkipäivänä lotrata primerien, puuterien ym. kanssa. Uskon, että jos käyttäisi koko arsenaalin primerista lähtien, tämä olisi kuin piste I:n päälle. Naamalle suihkautus on vieläpä kaltaiselleni kiireiselle arkimeikkaajalle sen verran pieni vaiva, että tulen käyttämään tätä jatkossakin ja todennäköisesti ostan tuotteen itselleni, kunhan testipakkaus tulee käytettyä loppuun - vielä en ole huomannut minkäänlaista kulumista.
Yleisvaikutelmana pidin tuotteesta, joskaan sen käyttö ei ole minkäänlainen elämys, vaan koostumus tuoksuineen on lähinnä teollisen oloinen - kuin fiksatiiviä naamalle suihkauttaisi. Toisaalta teollinen vaikutelma vahvistaa elämystä, että tuote toimii. Itse arvostan tätä, sillä kosmetiikan käyttäjänä minulle merkitsee teho enemmän kuin kosmeettinen tms. elämys. Aiempaa kokemusta vastaavista tuotteista minulla on ainoastaan NYX:n kiinnityssuihkeesta, jota en käyttänyt paria kertaa enempää, koska en huomannut sillä minkäänlaista vaikutusta."
*
Suuret kiitokset testaajille :)
Osassa 2 pohjustajat.
Vappupäivän look:
En tiedä riitelevätkö värit mutta minä tykkäsin ^_^ Pitkästä aikaa tropiikin sävyjä luomilla.
Ja hiukset...
Niihin suihkuttelin viime viikolla esittelemiäni Biozellin Color Mask -suihkeita.
Ennen - jälkeen
Kuten näkyy, pigmenttiä tosiaan piisaa näissä yhdellä pesulla poislähtevissä spray-väreissä. Kiiltävää kuontaloa näillä ei saa mutta värikkään kyllä ^_^ Edes kiiltosuihke ei auttanut taittamaan suihkeiden mattaisuutta.
Tuo Lavender on *ihana* sävy, niin ihana..!! Voi kun hiukset olisivat pysyvästi tuon väriset... Tuohan on juuri se täydellinen sinivoittoinen violetti jota ei tunnu millään saavan mistään purkista valmiina seoksena.
Näillä silmillä ei juuri kannata ottaa meikkikuvia silmät auki (ainakaan enää tässä iässä), sinne ne sävyt häviävät silmäkuoppaan ja veltostuvien luomien poimujen alle.
Oikeanpuoleinen silmäluomeni on aina ollut pienempi ja ahtaampi kuin vasen (teistä katsottua oikealla), ja blogin meikkikuvien kautta on ollut mielenkiintoista seurata sen muuttumista yhä vain eriparisemmaksi vasemman kanssa. Vasen on aina avoimemman ja virkeämmän näköinen, oikean lupsottaessa väsyneenä. Pieni "Lauri Tähkä -efekti"... Ehkä nämä ovat niitä asioita joita huomaa vain itse kun tuntee naamansa ja kaikki kasvojen luuston pienimmätkin vivahteet.... En tiedä, mutta se on yksi syistä miksi meikkikuvia näkyy Karkkipäivässä yhä vähemmän ja vähemmän.
(...kun taas huomioitani ikääntymisen merkeistä alkaa näkyä enemmän ja enemmän..! :D)
Meikkiin käytetty:
Meikkipohja:
Natural Code CC-meikkivoide, sävy #3 Sand *
Yves Rocher Zero Default -peiteaine, sävy Beige Moyen *
Poskipuna:
Yves Rocher pinkki hohdepuuteri (kesän 2015 limited edition) *
Silmämeikki:
Indelible Cream Eyeshadow sävyssä Bare Necessity (luomen pohjustus)
Kat Von D Metal Crush -luomiväri sävyssä Electric Warrior
MAC-luomivärit sävyissä Bright Sunshine, Shroom ja Brule
NYX-luomiväri sävyssä Sweet Lagoon
L'Oreal Paris Superliner Perfect Slim -silmänrajaustussi *
IsaDora Inliner Kajal, sävy Blonde
Maybelline The Colossal Big Shot -maskara *
Huulimeikki:
Lumene Nordic Chic Soft Touch -huultenrajauskynä, sävy #3 *
Lumene Nordic Seduction -huulikiilto, sävy #6 Kesä *
*) saatu blogin kautta
Luomilla kesäisen hedelmädrinkin värejä, pääroolissa USAsta marraskuussa ostamani Kat Von D'n ihana ärtsyn vihreä Electric Warrior.
NYXin vaalea turkoosi Sweet Lagoon on yksi ensimmäisiä hankkimiani NYX-meikkejä ja alkaa jo olla iäkäs... :) NYX-luomivärit ovat nykyään ihan eri näköisissä hylsyissäkin.
MACin keltainen Bright Sunshine on menneiden vuosien satoa sekin, vanha limited edition -sävy ken tietää miltä vuodelta... :)
Lumenen uudistuneen meikkilinjan vaaleanpunainen huultenrajauskynä sävy 3 ja Nordic Seduction -huulikiilto sävy 6 Kesä muodostavat suloisen vastustamattoman mansikkajäätelöisen kombon. En yleensä koskaan käytä huultenrajauskynää huulikiillon kanssa, mutta nämä ovat kerrassaan mainio pari; väritän kynällä huulet kauttaaltaan ja levitän pääkke kiiltoa; kynä-pohjustus syventää Kesä-huulikiillon haalean, läpikuultavan sävyn peittävämmäksi ja vaaleanpunaisemmaksi. Kuin luodut toisilleen..!
Kauniiden pastellisävyjen ystävä arvostaa ja kiittää!
Tuo Yves Rocherin parin vuoden takainen hohdepuuteri/poskipuna on niitä tuotteita, jotka osoittavat, mitä "järkeä" (meikkifriikille) on hamstrata lukuisia saman tyyppisiä tuotteita.
Normaalin meikkikäyttäytyjän näkökulmasta on ihan käsittämättöntä, miksi friikki niin herkästi taipuu hankkimaan monia lähes saman näköisiä/sävyisiä/saman asian ajavia tuotteita. Yksi syistä on sen aivan erityisen täydellisen yksilön metsästys ja sen löytämisen tuoma mielihyvä. Friikki saattaa ostaa useita kappaleita erityisen kosmetiikkamieltymyksensä kohteita: violetteja luomivärejä, oransseja huulipunia, kulmageelejä... hohdepuutereita. Ostaessa ei vielä tiedä millaiseksi kivan näköinen tuote käytössä osoittautuu; tarkemmat ominaisuudet ja nyanssit paljastuvat vasta käytön myötä. Silloin tällöin haaviin osuu se kirkkain, arvokkain helmi.
Siksi friikki tuntee halua hankkia samankaltaisia tuotteita yhä uudelleen ja uudelleen. Hän metsästää helmiä, tuotteita, jotka syystä tai toisesta kohoavat muiden kaltaistensa yläpuolelle.
Yves Rocherin kesän 2015 pinkki limited edition -puuteri kuuluu näihin kaltaistensa joukosta tähdeksi nouseviin ihanuuksiin. Se on juuri minun ihollani, minun meikkityylissäni, minun mieltymyksissäni, täydellinen hohtava, läpikuultava, kylmä pinkki poskipuna. Katselen sitä aina yhtä ihastuneena. Onneksi se ei varmaankaan lopu koskaan, kuten ei suurin osa värikosmetiikastani ^_^
Mitä helmiä te olette kalastelleet? :)
Hei ja hyvää vappua! :)
Torstain Miraz-vierailulle ilmoittautui yli 19 henkeä joten jouduin arpomaan osallistujat.
Arpaonni suosi seuraavia henkilöitä:
Laitoin teille tänään sähköpostia, mutta tein vielä blogi-ilmoituksen että viesti varmasti tavoittaa teidät, koska meilit niin usein päätyvät roskapostiin.
Ilmoitattehan mahdollisimman pian jos ette pääse lähtemään (tai vaikka kaveri ei pääse), niin voin antaa paikan toiselle.
Vappuna 2016
Kaunista vappupäivää toivotellen (onneksi räntä sentään lakkasi ^_^)
Sanni
Käteni ovat kuivuneet Kreikassa ihan papyrus-ihoksi. Ne näyttävät tällä hetkellä 10 vuotta vanhemman ihmisen käsiltä... Apua...
Hyvä hetki esitellä pitkästä aikaa käsivoiteita :)
(...on se vain jännää tämä ikääntymisen ilmiöiden seuraaminen... vuosi vuodelta olen riippuvaisempi kosteusvoiteista ja vuosi vuodelta tuntuu, että tarvitsen täyteläisempiä koostumuksia... Koostumukset jotka riittivät ennen eivät enää tehoa, kuten tämä kuukausi Kreikassa näemmä taas osoitti...)
Laveran käsivoidevalikoima kasvoi tänä vuonna kahdella uutuudella; erityisen täyteläisellä SOS Help Hand Balmilla ja notkealla, nopeasti imeytyvällä käsi- ja kynsinauhavoiteella.
Olen aiemmin käyttänyt Laveralta vain pitkään valikoimassa ollutta kevyttä Basis Sensitiv -käsivoidetta jonka matkakokoinen tuubi on ollut vuosia vakkarisisältöä käsilaukussani. Tänä talvena tutustuin koko valikoimaan, ja tässä nyt tuubit esiteltyinä. :) Olen saanut voiteet Laveralta.
"Jano".....
.
Basis Sensitiv Intensive Care Hand Cream 6,90 € / 75 ml
Laveran kevyin käsivoide. Koostumukseltaan raikas ja nopeasti imeytyvä, juuri sellainen helppo "käsilaukkukäsivoide" jota voi lisätä kesken päivän ja kädet eivät jää tahmeiksi. Voiteessa on Basis Sensitiv -linjan tuttu, puhtaan neutraali tuoksu johon allekirjoittanut on kovasti ihastunut vuosien saatossa. Toivottavasti Lavera ei koskaan muuta tätä tuoksua. Hassua, miten näin tavallaan mitäänsanomattomaan tuoksuun voi ihastua, mutta se on ihan lemppareitani ihonhoitotuotteiden maailmassa <3
Voiteen nimi Intensive Care on hieman harhaanjohtava ja jopa ristiriidassa pakkauksen muiden merkintöjen kanssa; voide on Laveran käsivoiteista kevyin enkä kutsuisi sitä intensiiviseksi hoidoksi. Laveran oman täyteläisyysasteikon mukaan se on kakkonen (asteikolla yhdestä neljään).
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy (kaikkien Lavera-käsivoiteiden pohjaöljy), sheavoi, jojobaöljy, manteliöljy.
Hand & Cuticle Cream 6,95€ / 75 ml
Toinen uutuuksista ja koostumukseltaan ja tuoksultaan minusta kaikkein miellyttävin Laveran käsivoiteista (paitsi Basis Sensitivin tuoksu on vielä parempi ;)). Miellyttävin nimenomaan päiväkäytössä, kun toiveena on nopeasti imeytyvä, alhaisemman rasvapitoisuuden koostumus (varsinaisena hoitovovoiteena tämä ei riittäisi minun käsilleni).
Täyteläisyysaste on kakkonen eli sama kuin Basis Sensitivissä, mutta Hand & Cuticle Creamissa on liukkaampi koostumus jota voi hieroa pidempään (--> kynsinauhojen käsittely) ja juuri tämä öljy- ja rasvakoostumus tekee voiteesta ihanteellisen kynsinauhojen hoitoon. Tuntuma on hieman "ylellisempi" kuin Basis Sensitivissä.
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy, oliiviöljy, avokadoöljy.
Anti-Ageing Hand Cream 8,95€ / 75 ml
Karpalo- ja arganöljyä sisältävä anti-ageing-käsivoide on koostumukseltaan hemmottelevan kermainen. Voimakkaahko, mausteinen tuoksu on tuttu Karpalo- ja argan-linjasta johon kuuluu niin kasvo- kuin vartalotuotteita, ja tämä tuoksu on sellainen josta joko tykkää tai ei. Minun nenääni se tuoksuu jopa vähän itämaiselta.
Täyteläinen koostumus silottaa ja pehmentää tehokkaasti. Voiteeseen on leivottu myös syväkosteuttavaa hyaluronihappoa joka osaltaan tukee voiteen anti-ageing-lupausta (ikääntynyt iho = kosteusköyhempi iho). Voidetta ei tokikaan tarvitse nimestään huolimatta nähdä "ikääntyneen ihon voiteena", se vain on kevyempiä koostumuksia hoitavampi ja sopii kuivemmalle iholle.
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy, manteliöljy, sheavoi, arganöljy ja kaakaovoi.
SOS Help Hand Balm 7,95€ / 50 ml
Uutuus ja suosikkini Laveran käsivoiteista!
Täyteläisyydeltään kaikkein paksuin Laveran valikoimasta, tämä runsasrasvainen voide kietoo rapisevan kuivat kädet välittömästi kiristävää tunnetta helpottavaan pehmeään vaippaan. Ahh..!
SOS Help sopii parhaiten yökäyttöön ja kädet ovat aamulla sileät, superpehmeät ja kuin uudistuneet. Voin kertoa, että käteni pääsevät kotiin päästyä SOS Help -intensiivihoitokuurille ja kiedon papyrus-kädet öiden ajaksi paksuun SOS-voidekerrokseen ja annan muhia puuvillahanskoissa.
Tuoksu tässä voiteessa on aika voimakas ja erikoinen, jälleen niitä tuoksuja joita on hyvin vaikea kuvailla (silti aina yritän..! :D). Tuoksu ei tuo selkeästi mieleen mitään kasvia, maustetta tai eteeristä öljyä, voi vain sanoa että se ei ole raikas. Tuoksu ei ole mikään kynnyskysymys SOS-voiteen käytön suhteen, mutta tykkään aina kertoa tuoksuvaikutelmista koska tuoksujen maailma on minulle kosmetiikan käyttäjänä tärkeä ja kiinnostava. :)
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy, manteliöljy, sheavoi, kaakaovoi, makadamiaöljy, arganöljy.
*
Tuotteiden hintatiedot poimin Hyvinvoinnin Tavaratalosta, ne vaihtelevat jälleenmyyjittäin.
Kerron teille tänään yhdestä matkani mielenkiintoisimmista ja yllättävimmistä päivistä.
Keskiviikko 19. huhtikuuta Patmoksella. Jolloin minun piti mennä vanhaankaupunkiin ja luostarille, mutta vietinkin päivän Puolasta Patmokselle muuttaneen holistisen hoitajan ja eksentrikon kanssa, päädyin ex tempore -vierailulle Lipsin saarelle ja kohtasin "silmästä silmään" ihmeitä tekevän ikonin.
Tämä on pitkä kirjoitus. Ottakaa kuppi kahvia ja hyvä asento sohvalla.
Päivä alkoi kävelyllä Skalan (Patmoksen satamakylä ja suurin asutuskeskus) rantakatua seuraten. Kävelin rantaa aina Etian kaupunginosaan saakka ja palauttelin mieleen maisemia viiden vuoden takaiselta vierailultani.
Skala levittäytyy pitkänä nauhana syvän lahden rantaa seuraten. Saari on Skalan kohdalla niin kapea, kuin ampiaisen vyötärö, että toiselle puolelle meren rantaan on matkaa hädin tuskin 800 metriä.
Edellisellä vierailullani majoituin Etian päässä.
Palasin keskustaan. Kuljin kylää halkovaa pääkatua ja kurkistelin sitä risteäville sivukujille. Muistelin, että pääkatu johtaa kaupungin toisella puolella polulle, joka vie ylös Choraan ja luostarille.
Skala näyttäytyi minulle tällä kertaa hieman erilaisena kuin viisi vuotta sitten. Olin kuvaillut kylää päiväkirjassani elegantiksi ja tunnelmaa "sofistikoituneeksi", ja muistelin, että kylässä olisi ollut hienompia putiikkeja. Tunnelma ja kaupungin tyyli tosiaan ovat erilaiset kuin perheloma- tai yöelämäorientoutuneilla saarilla, mutta ei täällä mitään erityisen hienoja putiikkeja ole eikä hienostuneita ravintoloita. Esimerkiksi Paroksen Parikian keskusta myymälöineen ja ravintoloineen on huomattavasti Skalaa fiinimpi.
Kylä on silti erittäin viehättävä. Ja ylhäällä kukkulan laella vaikuttavana kohoava, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen luostari linnamaisine siluetteineen luo alueelle aivan erityislaatuisen tunnelman.
Olin ohittamassa erästä mukavalta näyttävää luontaistuotekauppaa, kun kaupan edustalla ruokakassien kanssa sesova vanhempi mies huikkasi minulle, "Tämä on tosi hyvä kauppa, mistään muualta et saa yhtä hyviä luomulaatuisia elintarvikkeita!" Pysähdyin ja vastasin, että "Varmasti", ja sanoin, että täytyy käydä joskus tutustumassa. En tiedä miksi pysähdyin, sillä eihän miehen huuto mitenkään edellyttänyt edes kohteliaisuussääntöjen puitteissa vastaamista ja miehen huomioimista.
Kuitenkin olin pysähtynyt, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme vilkkaassa keskustelussa. Olin viiden minuutin sisällä saanut kuulla että mies on nimeltään Victor, on muuttanut Patmokselle 18 vuotta sitten, tekee akupunktio- ja vyöhyketerapiahoitoja ja että hän ostaa aina hedelmät, juustot ja maidon tästä kaupasta. Ja että hän juo joka aamu vuohenmaitoa ja että se on yksi hänen terveytensä salaisuuksista.
Hetkeä myöhemmin olin matkalla katsomaan miehen taloa joka sijaitsi 50 metrin päässä kaupalta lähtevää katua ylöspäin.
Keskustelumme aikana oli käynyt ilmi, että talo on Victorin ylpeyden aihe - ja tällä kertaa koin, että minun tuli kohteliaisuudesta käydä katsomassa sitä. Mihinkäs tässä oli kiire. Luostari odottaa.
Talo oli hieno. Sain kuulla tarinan siitä kuinka "maailmanmatkaaja" Victor oli saapunut 18 vuotta sitten Patmokselle ja tuntenut heti, että tämä on se paikka jonne hän asettuu asumaan. Victor hankki pienen yksinkertaisen vuokra-asunnon ja teki parantajan töitä, saavuttaen pian lojaalin asiakaskunnan ja paikan yhtenä saarelaisista. Hän alkoi suunnitella talon rakennusta ja löysi asiakkaansa kautta tontin, joka tuohon aikaan oli kaupungin asutusalueen laidalla ja kivien ja roskien peitossa. Victor osti tontin pilkkahintaan. Tontin raivauksen yhteydessä maakerroksen alta löytyi aarteita; vanha kaivo ja kivimateriaalia, joka oli kuulunut muinoin paikalla seisseeseen taloon. Victor rakensi oman talonsa osittain näistä kivistä ja säästi kaivon ansiosta vedenvetokustannuksissa.
Ken tietää kuinka paljon tarinasta on totta, mutta ainakin sitä ja innostunutta kertojaa oli kiinnostavaa kuunnella ^_^
Pihalle on istutettu kolme puuta, joille Victor on antanut lastensa nimet. :)
Kerroin uudelle ystävälleni jatkavani nyt matkaa Choraan, mutta...
...hetkeä myöhemmin olinkin talon sisällä ja edessäni lasillinen vuohenmaitoa.
Kauniista kaariholvi-ikkunasta avautui maisema kukkulalle ja Pyhän Johanneksen luostarille. "Tämän maiseman vuoksi halusin rakentaa taloni juuri tähän", Victor kertoi.
Vaikka kuinka halusin olla kohtelias, vuohenmaito jäi kyllä juomatta... Isäntä ei loukkaantunut.
Keskustelu jatkui vuolaana Victorin kertoillessa viimeisimmästä matkastaan Amerikkaan, työstään kirkon hyväntekeväisyysprojekteissa ja talonsa bysanttilaishenkisestä arkkitehtuurista. Kävi ilmi, että kaksikerroksisen talon ylemmän kerroksen huoneet ovat välillä myös Airbnb-käytössä.
Katsoin kelloa ja totesin, että alkoi olla lounasaika. Myös vatsani tuntemukset kertoivat samaa. Aloin taas tehdä lähtöä ja ilmaisin aikomukseni suunnata seuraavaksi syömään. Tämän kuullessaan isäntä kiidätti eteeni juustoa, sitruunaa (!) ja kurkkua. "Vien sinut lounaalle, tässä vähän alkupalaa".
Okei, vai sillä tavalla. Ei kysymyksiä, ei kohteliaisuusliirumlaarumeita, päätös lounasseurasta tehtiin puolestani. Olin kahden vaiheilla tuntemusteni kanssa; olinko ärtynyt miehen itsevarmasta oletuksesta että halusin jatkaa päivää hänen seurassaan, vai koinko tilanteen ja miehen tarinoineen niin kiinnostavana ja erikoisena, että se kumosi ärtymyksen. Hmm.
Jäin syömään juustoa.
Se oli hyvää.
Juusto oli Victorin sveitsiläisen, saarella asuvan ystävän pienestä juustolasta. "Hän valmistaa paikallisesta raakamaidosta sveitsiläistyyppisiä juustoja." Sveitsiläisjuustola Patmoksella..! Mitähän vielä kuulisin...
"Kaikenlaiseen sitä päätyykin", mietin mutustellessani juustoa ja katsellessani luostarimaisemaa puolalaisen vauhtoehtoparantajan rakentamassa hienossa kivitalossa.
Pian lähdimmekin lounaalle.
Skalan keskustassa ei vielä huhtikuussa ole kovin vilkasta ravintolatarjontaa useimpien ruokapaikkojen avatessa vasta toukokuussa. Victor esitteli minulle kaksi suosikkiravintolaansa ja päädyimme niistä "kalaisampaan". Jaoimme annokset mustekalaa ja tuoretta, grillattua tonnikalaa.
Paikan omistaja on Victorin asiakas. "Minulla on asiakkaideni kautta hyvät suhteet paikallisiin yrittäjiin", Victor kertoi myhäillen. Sain kuulla lisää tarinoita hänen työstään ja luomua suosivasta elämäntyylistään johon kuuluu mm. tarkka vedenjuontirituaali aamuisin. (Vesi käsitellään rytmisellä kylmä-lämmin-vuorottelulla ja isoäidin perintöhopeakorulla jota liotetaan vedessä...)
Erikoislaatuinen isäntäni vaikutti selvästi erittäin tyytyväiseltä elämäänsä, saavutuksiinsa ja asemaansa Patmoksella ja toi sen mielellään esiin. Olin tänään hänen henkilökohtainen yhden naisen yleisönsä :)
Ruokittuina lähdimme kävelemään kohti satamaa.
Victor kysyi minulta loppuviikon suunnitelmistani, ja kerroin olevani lähdössä seuraavana päivänä retkelle läheiselle Lipsin saarelle. "Voi kuule, enpä tiedä tuosta", Victor sanoi, "Huomiseksi on luvattu voimakasta tuulta ja Lipsin laiva ei todennäköisesti kulje". Ahaa?
Victor sanoi että voisimme käydä kysymässä ennustetta Lipsi-laivan kipparilta. "Tunnen hänet!" Ketäpä Victor ei tuntisi... Lipsin, Leroksen ja Patmoksen väliä liikennöivän pienen Patmos Star -laivan kapteeni vahvisti, että säätila huomiselle ei näyttänyt kovin lupaavalle. "Mutta olemme tänään tekemässä vielä ylimääräisen reissun Lipsille erään ryhmän kanssa, hypätkää kyytiin jos haluatte. Lähdemme viiden minuutin kuluttua".
Chora vai Lipsi? Ei sitä niin kovin kauaa tarvinnut pähkäillä, totta kai käyttäisin eteen tarjoutuneen Lipsi-tilaisuuden hyväkseni kun Chorassa vierailuun ei liity säävarausta. Tällä kertaa seuralaiseni kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan jos hänkin lähtee mukaan. Eihän minulla ollut. Vietetään nyt sitten koko päivä omalaatuisen "poppamiehen" kanssa, olihan hän kieltämättä hauskaa seuraa.
Niin sitten olimme pian matkalla kohti Lipsiä. Saarelle on Patmokselta tunnin matka hitaalla paatilla.
Matkan aikana sain pyytämättä lyhyen refleksologia-käsittelyn käsiini ja käsivarsiini muiden matkustajien ja laivan henkilökunnan katsellessa vierestä. Sain nopean arvion jostain kehoni epätasapainotilasta ja hartioiden vinoumasta. Taas ajattelin, on tässä kyllä erikoinen tyyppi ja ylittää aika raisusti yksilön henkilökohtaisen tilan rajat.
Outoa vai vain kiinnostavaa? Sekä että.
Kello oli 16 kun saavuimme kuvankauniiseen Lipsin kylään joka on saaren ainoa kylä. Saaren asukasluku on noin 800.
Victor lainasi laivan henkilökunnan jäseneltä mopon (!) ja huristelimme Lipsi-sightseeingille.
Lipsi Townin maisemaa hallitsee kylän keskellä kukkulalla kohoava kaunis Pyhän Johanneksen kirkko.
Kylä oli oikein sievä ja (odotetusti) hiljainen.
Kurnau :)
Laivamatkalla Victor oli kertonut minulle Lipsin saaren tärkeästä uskonnollisesta nähtävyydestä, Panagia Haroun kirkossa olevasta Neitsyt Marian ihmeitä tekevästä ikonista. Tiettynä päivänä toukokuussa ikonin sisällä olevat kuivat oksat kuulema puhkeavat lehtiin. Elokuussa ikonin suurena juhlapäivänä Lipsi täyttyy pyhiinvaeltajista.
Victor oli halunnut viedä minut Panagia Haroun kirkolle toiselle puolelle saarta näkemään ikonin. Hämmästys olikin melkoinen, kun pyhä ikoni yhtäkkiä ilmestyi eteemme keskellä Lipsi Townia..! Aivan seremoniattomasti auton lavalla, kahden pojan pitelemänä. "Äkkiä, äkkiä, ota kuva!" Victor huusi.
Minä syöksyin ottamaan, hämmentyneiden poikien selvästi miettiessä tulisiko heidän sallia kuvan otto vai ei.
Saimme kuulla, että ikonia oltiin viemässä Pyhän Johanneksen kirkkoon ja sen jälkeen ympäri kylää tuomaan koteihin siunausta. Pääsiäisen jälkeinen perinne Lipsillä, ja yksi harvoja poikkeuksia jolloin ikoni viedään kotikirkkonsa ulkopuolelle. Victor sanoi, että tämä oli aivan mieletön sattuma ja ikonin näkeminen tällä lailla harvinainen etuoikeus, normaalisti ikoni on kirkossa suoja-alueen takana ja kesäisin korkeasesongilla ikonin luokse jopa jonotetaan.
Aikamoista. Minua huvitti ja hämmensi ajatus ihmeitä tekevään Neitsyt Mariaan törmäämisestä näin arkisesti kadun kulmassa. :) Toiset tekevät ikonin luo pyhiinvaelluksia ja minä kohtaan sen vastaantulevan auton lavalla..!
Kun hetken kuluttua menimme kirkkoon, siellä laivan mukana tullut ryhmä parveili ikonin ympärillä...
Ajelimme saaren poikki ja nautin jälleen kevätajan ihanasta vihreydestä. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa mutta välillä minulle tuli olo kuin olisin ajellut hobittimaan maisemissa, en kreikkalaisella saarella.
Victor näytti minulle lempirantansa jossa vesi on aivan erityisen turkoosia.
Paluumatkalla laivalle törmäsimme jälleen Neitsyt Mariaan. Alkoi jo naurattaa - mutta äänettömästi ja kunniottavalla sävyllä tietenkin, tilanteen arvokkuuden huomioon ottaen -, tämähän oli ihan uskomatonta... Täällä Pyhä Maria, pyhiinvaellusten kohde, vain "käveli" ympäriinsä kuin kuka tahansa saarelainen.
Kun tulimme laivalle, ikoni saapui perässämme. Se tuli siunaamaan myös Patmos Star -aluksen.
Katsoin hiljaisena poikien perään ikonin jättäessä laivan.
Johan oli todellakin päivä. Miten erilainen siitä olisikaan tullut, jos Victor ei olisi pysäyttänyt minua vuohenmaitokauppansa nurkalla.
Paluumatkalla kaikki laivalla tuntuivat olevan vaitonaisia. Victorkin. Hän sanoi: "Tänään taisimme innostua ja puhua liikaa, ehkä kerroin itsestäni liikaakin." "Kannattaa avata sisimpäänsä hitaasti, hitaasti, muru kerrallaan".
En ihan saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti, emme kuitenkaan olleet puhuneet erityisen syvällisiä tai yksityisluontoisia asioita. Mutta ei kaikkea tarvitse ymmärtää.
Kuin Victor olisi lukenut ajatukseni, hän sanoi, "I don't think you understand me. Not all I've told you." "Maybe my English not so good? Siga, siga".
Kreikassa sanotaan usein siga, siga. Tarkoittaen, älä kiirehdi, ota rennosti.
Ei miehen englannissa mitään vikaa ollut. Hän vain on erikoislaatuinen, arvoituksellinen ihminen. Epäsovinnainen. Parantaja, luonnonlapsi. Ei hänestä pääse perille ihan hetkessä.
En haluakaan ymmärtää tai tietää kaikista ihmisistä kaikkea.
*
Kohtasin Victorin vielä lyhyesti seuraavina päivinä ja näistäkin tapaamisista riittäisi kerrottavaa mm. elektromagneettisiin olosuhteisiin ja Anna Kareninaan liittyen, mutta ne tarinat jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.
Kysyin Victorilta saanko kertoa hänestä, tapaamisestamme ja päivästämme blogissani ja näyttää kuvia hänen talostaan. Victorilla ei ollut mitään sitä vastaan. Ehkäpä joku lukijoistani löytää vielä itsensä hänen talostaan Airbnb-vieraana... Varautukaa erikoislaatuiseen ja äärimmäisen mielenkiintoiseen isäntään :)
