Tänä kesänä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun jätin sokerin ja monet muut höttöhiilarielintarvikkeet pois ruokavaliostani. Joitain runsashiilihydraattisia ruokia olen palauttanut ruokavalioon kohtuudella ennen kaikkea liikunnan vuoksi, kuten kauran, ohran ja kvinoan, mutta kaksi asiaa pysyy tiukasti poissa: sokeri ja vehnä.
Tällaiselle entiselle pullahiirelle (jonka lounas ja päivällinen saattoivat olla rahkapullaa ja vehnäpaahtoleipää Nutellalla...) muutos tuntuu kestävyydessään ja kokonaisvaltaisuudessaan lähes yli-inhimilliseltä. Vanhat, harvemmin tapaamani kaverinikin tuntuvat ihmettelevän että "Ai vieläkö sinä olet sokerittomalla... miten olet jaksanut näin pitkään?"
Mehän olemme vain ihmisiä. Ja ihmiset retkahtavat helposti mielihyvää tuoviin asioihin ja vanhoihin tapoihinsa.
Miten minä, pahimmanlaatuinen pulla- ja keksi-junkie, olen pystynyt jäämään tälle tielle?
Sokerin välttäminen ei vaadi minulta enää mitään itsekuria eikä sokeriton elämäntapa tarkoita uhrausten tekemistä, kompromisseja tai tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.
Muutoksen pysyvyyden helppous piilee siinä, että kun keho on tottunut pois sokerista, se ei yksinkertaisesti enää kaipaa makeita ruokia. Tottumus ja tarve makean syömiseen poistuu, sitä palikkaa ei ikäänkuin enää ole minun tarvekattauksessani.
Totta, pois-totuttaminen ei tapahtunut ihan hetkessä ja ylimenokausi kesti lopulta noin kolme vuotta, mutta vaikeaksi en kokenut tätä aikaa millään lailla. Sokerittomia makeita vaihtoehtoja herkuille riittää niin paljon, että juuri sokerimakean välttäminen makean mieliteon yhteydessä ei lopulta ole haaste eikä mikään.
Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina pahimmat kun lähtee vieroittumaan mistä tahansa ruoka-aineesta, sillä makuaistilla kestää kaksi viikkoa tottua johonkin muutokseen. Makean himoon liityvät psykologiset tekijät muuttuvat sitten vähän hitaammin perässä.
Ensimmäiset viikot kamppailin melkein päivittäin jälkkäri- ja välipalakeksitottumustani vastaan ja taltutin mielitekoja mm. stevialla makeutetulla kermavaahdolla ja myöhemmin manteli- ja kookosjauhoon leivotuilla marjapiirailla ja -muffinseilla.
Seuraavien vuosien aikana makean mieliteot vähenivät pikkuhiljaa, asteittain. Varsinainen himo makeaa kohtaan poistui kokonaan sen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta makeaa teki edelleen mieli sellaisella "normaalilla", kohtuullisella tavalla.
Aluksi söin makeita vähähiilihydraattisia herkkuja muutaman kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa. Näihin herkkuihin lukeutuivat tumma prosenttisuklaa ja ennen kaikkea itse leipomani kaikenlaiset hauskat leivonnaiset. Innostuin vehnättömästä ja sokerittomaasta leivonnasta noina vuosina ihan valtavasti ja innostuksen seurauksia näkyi tiheästi Karkkipäivässäkin. Porkkanakakkua, muffinseja, piirakoita, täytekakkua. Olin ihan liekeissä uudesta tavasta leipoa!
Suklaasta muodostui omansalainen mittari makuaistini ja makean mieltymysteni muutoksille. Moni "karppaaja" aloittaa 70-prosenttisella suklaalla ja siirtyy siitä pikkuhiljaa prosenttitikapuilla ylöspäin kun alemmat prosentit alkavat maistua liian makeilta. Näin kävi minullekin; 70-prosenttinen suklaa maistuu nyt ihan maitosuklaalle ja on liian imelää.
Tällä hetkellä suosikki-suklaani ovat alkaen 85-prosenttisia, lemppareihin lukeutuvat Lindtin 90% (varmasti vähiten kitkerä noin korkean kaakaopitoisuuden suklaa jonka tiedän) sekä Freyn täyteläinen Extra Dark 85%.
Ja kyllä, suklaassahan on sokeria, myös tummassa suklaassa, mutta paljon vähemmän kuin maitosuklaassa. 90-prosenttisessa suklaassa sokerin määrä on aika mitätön, mutta sokeria siellä kuitenkin on. Tumma suklaa onkin niitä harvoja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita joita olen syönyt ruokavaliomuutoksen alusta saakka. Toinen tällainen elintarvike on soijamaito jossa on ihan ripaus sokeria. Ihan ehdotonta totaalisokerittomuutta en siis noudata, toiminnassa pitää olla järki mukana ja kokonaisuus ratkaisee.
Kevyessä soijamaidossa on 1,4 g sokeria per desilitra (lehmänmaidossa 4,8 g)
Eräänä päivänä löysin keittiön kaapista vuosi sitten päiväyksensä ohittaneita suklaalevyjä. En ollut syönyt suklaata tai muistanut sen olemassaoloa moneen kuukauteen, ehkä kokonaiseen vuoteen suklaiden päivämääristä päätellen. Tajusin myös, että en ollut enää aikoihin leiponut muffinseja ja pikkuleipiä ja mantelijauhonikin olivat härskiintyneet purkkiinsa.
Olin saavuttanut rajapyykin, jossa makean mielitekoni olivat kadonneet lähes tyystin ja muuttuneet satunnaisiksi, harvinaisiksi ilmiöiksi. Tähän oli mennyt kolmisen vuotta sokerin poisjättämisestä.
Nykyään syön pari palaa suklaata joitain kertoja vuodessa. Leivonnaisia en enää valmista kuin jouluisin.
Se arkinen makea, joka edelleen kuuluu ruokavaliooni viikottain, on hedelmät.
Eksoottiset hedelmät kuten mango ja papaija ovat liian makeita mutta tutut perushedelmät omena ja päärynä maistuvat, niiden makeus on minulle miellyttävällä tasolla.
En tosin syö hedelmiä oikeastaan koskaan yksinään vaan yhdistän ne aina suolaiseen kuten salaattiin tai juustolautaseen. Tämäkin uusia tottumuksia.
Honey Crunch on omenoiden aatelia... <3
Siihen vähäiseen makeutustarpeeseen mikä minulla vielä on, käytän steviaa (käytännössä sekoitus steviauutetta ja erytritolia), puhdasta erytritolia ja Lidlissä myytävää Coloran-nestettä (sisältää syklamaattia ja sakariinia).
Syklamaattiin ja sakariiniin liittyy syöpäepäilyjä (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin keinomakeuttajiin, siltä ainakin tuntuu kun vähän googlailee), mutta käyttämäni määrä on niin mitättömän pieni; alle kaksi 300 ml pulloa kuudessa vuodessa, että en ole huolissani. Edellinen Cologran-pullo ehti vanhentua ennenkuin sain sen loppuun, niin käy varmaan tämänhetkisenkin kanssa.
Tällä hetkellä ainoa ruoka jota ylipäänsä makeutan on soijajogurtti-rahkaseokset, niihin laitan ripauksen steviaa.
Täyteläiset luonnonjogurtit kuten turkkilaiset ja kreikkalaiset eivät makeutusta kaipaa vaan ovat parhaimmillaan ihan itsekseen purkista sellaisenaan lusikoituna <3
*
Lopuksi: vaikka itse olen halunnut jättää lisätyn sokerin lähestulkoon kokonaan pois ruokavaliostani, en sano että täysi sokerittomuus on jotain mitä kaikkien kannattaa tavoitella.
Mutta, sokeria kannatta vähentää. Mikäli päivittäisistä elintarvikkeista kertyy enemmän kuin 50 g lisättyä sokeria (WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 energiaprosenttia päivässä, mikä noin 2000 kalorin energiatasolla tarkoittaa 50 g), olisi hyvä miettiä saannin vähentämistä. Piilosokeria on kaikkialla; muroissa, leivässä, salaatinkastikkeissa, pinaattiletuissa, eineslihapiirakoissa... Kyllä, sen välttely käy jo työstä mikäli käyttää taloudessaan paljon jalosteita.
Kuva: Kauneus & Terveys -lehden artikkeli
Itsestäänselvien syiden lisäksi (turhaa, tyhjää energiaa vailla ravintoaineita, hampaiden vauriot) sokerilla on vielä pitkä liuta ikäviä vaikutuksia:
(lähde: ravitsemusfysiologi Fedrik Paulún)
Loppuun vielä aiheesta "miksi sokeri koukuttaa". Sitaatti on Kauneuden & Terveyden viime syksynä ilmestyneestä artikkelista.
Jos Sinulla on projektina sokerin vähentäminen, ole sinnikäs ja usko siihen, että vaikka tuntuisi vaikealta ja mieliteot välillä ylivoimaisilta, keho tottuu lopulta uuteen, vähemmän makeaan makumaailmaan. Luota siihen :)
Muista hedelmien ja maitotuotteiden luontainen sokeri ja totuta itsesi pikkuhiljaa niiden makeustasoon. Luonnon tuotteissa on jo valmiiksi valtavasti makeaa, jota sokeroiduista elintarvikkeista turtunut makuaistimme ei vain usein enää maista. Kun lisätyn sokerin nauttimista vähentää tai jättää sen kokonaan pois, eräänä päivänä maustamaton jogurtti marjojen kera tai banaanilla ja taatelilla makeutetut pannukakut saattavat tuoda sinulle saman makeuselämyksen kuin karkit ennen :)
Kokeile näitä sokerittomia (ja vehnättömiä) herkkuja:
Olen usein kuullut anti-age-tuotteiden kohdalla kysymyksen, "Mutta kosteuttaako se myös..?", ja vastannut useimmiten että "Totta kai, ainahan niissä on myös kosteuttava ominaisuus".
Mutta se ei itse asiassa pidä ihan paikkaansa, olen "oikonut polkuja" vastauksissani. On myös olemassa anti-age-voiteita jotka eivät mainitusti kosteuta ihoa ja joiden pääfunktio on vain optisesti kaunistaa ihoa. Tänään esittelyssä kaksi sellaista.
Bio Rich Anti-Aging Anti-Wrinkle -seerumi ja Lancôme Visionnaire Yeux Eye On Correction - silmänympärysvoide.
Nämä ovat ryppyjä targetoivia täsmätuotteita jotka toimivat blur-teknologialla, toisen blurraava ja silottava efekti on jopa häkellyttävän voimakas.
Olen saanut kummatkin tuotteet blogin kautta.
BIO RICH Anti-Wrinkle Serum
Sain tämän testiin noin vuosi sitten, ja sain juuri kuulla, että tällä välillä tuotteen myynti on harmillisesti lopetettu (kirjoitan 'harmillisesti' koska joku teistä saattaisi kenties ihastua tähän epeliin kovastikin..).
Valmistaja Lh-Beauty ilmoitti, että he toivon mukaan saavat vastaavanlaisen tuotteen myyntiin taas loppuvuodesta. Tästä minun esittelemästäni oli kuulema tullut sen verran huonoa asiakaspalautetta pumppumekanismin epätoimivuudesta, että tuote vedettiin siksi pois. Esittelen sen nyt kuitenkin koska tuote on niin poikkeuksellisen tehokas kaikkien tuntemieni blur-tuotteiden joukossa. Ja ilmoittelen sitten jos tuote palaa myyntiin.
Bio Richin seerumi lupaa silottaa ja häivyttää ryppyjä jopa alle minuutissa. Sen se tekeekin, ja samalla "vaivalla" saavat tietysti myös huokoset kyytiä.
Sain kuulla valmistajalta, että seerumin koostumus toimii kuin pienet peilit jotka "huijaavat" huokoset ja juonteet optisesti näkymättömiin.
Vaikutus on todellakin hämmentävän tehokas, iho silottuu ja himmentyy sekunneissa seerumin levityksestä ja jää erittäin mattaiseksi. Efekti on voimakkain tähän mennessä kosmetiikassa näkemäni.
Parhaiten sain seerumin vaikutuksen demonstroitua kuivuudesta ryppyisellä kämmenselälläni, katsokaas tätä:
Siis tsekatkaa mikä ero kämmenselän ja rystysistä sormiin päin menevien alueiden välillä! Kämmenselkään on levitetty Bio Rich -seerumia. Ihon rypyt todellakin katoavat ja pinta silottuu ja himmenee taianomaisesti seerumin muodostaman ohuen kalvon vaikutuksesta.
Kuten voitte kuvitella, seerumi toimii myös vallan erinomaisena primerina.
Katsellaan sitten vielä vaikutuksia kasvojen juonteilla. Minulla ei ole (vielä) iän mukanaan tuomia juonteita muualla kuin silmien ympärillä, joten otin tarkastelun kohteeksi tämän alueen.
Kasvot rennossa tilassa "peruslukemilla". Tällöin juonteet eivät käytännössä näy, eikä seeruminkaan vaikutusta huomaa muualla kuin huokosten kohdalla (seerumin reuna-alue erottuu taas hyvin 'jälkeen'-kuvassa.
Mutta kun hymyilen...
....juonteet heräävät eloon. Tässä ennen/jälkeen -kuvat hymyversiona. Etenkin silmäkulman harakanvarpaissa näkyy aika selkeä ero.
Bio Rich -seerumi lupaa myös pitkäkestoisempaa vaikutusta (= nuorekkaampaa ulkonäköä) jos tuotetta käyttää säännöllisesti. Tästä lupauksesta vastaavat mm. Metroxyl-peptidiyhdiste, retinyylipalmitaatti, vihreän teen uute ja oliiviuute.
.
Sitten vähän ainesosa-diipadaapaa, jonka osa teistä varmaan mielellään skippaa, hypätkää suoraan alemmas Visionnaire Yeuxiin ^_^ Tämä "diipadaapa" ei nimittäin paljasta mitään ihmeitä, on vain näitä meidän inci-hörhöjen kuriositeettijuttuja :) (Tavallista kuluttajaa tuskin kiinnostaa mikä siansaksalta kuulostava ainesosarimpsu vastaa tuotteen vaikutuksista :) Olettaisin.)
Kiinnostuneena Bio Rich -seerumin tehokkaasta efektistä googlasin incinimen adipic acid/neopentyl glycol crosspolymer jonka arvelin liittyvän tuotteen avainteknologiaan. Useat kosmetiikkatuotteiden vaikutukset perustuvat usean ainesosan yhdisteelle, eikä yhden yksittäisen ainesosan funktio täten avaa asiaa, mutta tällä kertaa adipic acid/neopentyl glycol crosspolymer johti heti oikeille jäljille. Tuhkimoefektistä vastaa ainesosayhdistelmä Adipic Acid/Neopentyl Glycol Crosspolymer, Water, Amodimethicone, Dimethicone, Hydroxypropyl Methylcellulose ja VP/VA Copolymer joka tunnetaan kauppanimellä AuraSphere. Yhdistettä myy yhdysvaltalainen kosmetiikan raaka-aineiden toimittaja Centerchem.
Minusta on aina niin kiehtovaa miettiä näitä normaalisti tavalliselle kuluttajalle piilossa - ja varmasti myös jopa kiinnostuksen ulkopuolella - olevia juttuja, jotka liittyvät eri tuotteiden ominaisuuksiin. Kuluttaja saattaa tuotteen ostaessaan ajatella, että "wow, tässäpä jännä tuote, onpa hienoa että valmistaja x on kehittänyt tällaisen", vaikka tosiasiassa tuotteen avainteknologia saattaa olla monen muunkin valmistajan tuotteissa sillä ainesosat ja niiden yhdistelmistä luodut innovaatiot ovat käytännössä kaikkien valmistajien saatavilla (joitain ei-lisensoituja poikkeuksia lukuunottamatta).
Tietysti kukin brändi muokkaa tuotteista omansa näköisen ja lisäilee formulaan (eli tuotereseptiin) omia aktiiviainesosiaan, mutta monesti se jonkun tuotteen "the thing" ei välttämättä ole merkin itsensä keksimä juttu vaan he vain ovat ostaneet toimivan ainesosayhdistelmän sitä markkinoivalta taholta. Yksi arkinen esimerkki tästä ovat ripsariharjat - hyvin erityyyppiset brändit markettikosmetiikasta luksukseen saattavat käyttää ripsareissaan samoja harjoja koska ne on ostettu samalta valmistajalta.
LANCôME VISIONNAIRE YEUX
Eye On Correction Advanced Multi-Correcting Eye Balm
Lancômen voide lupaa vaikuttaa kolmeen ongelmaan silmänympärysalueella: juonteisiin (tai niiden ulkonäköön, kuten nykyään kuuluu korrektisti ilmaista), tummiin silmänalusiin ja silmäpusseihin. Teknologia on nimetty "Hydra-Bluriksi" ja pakkaustekstit lupaavat myös kosteuttavaa vaikutusta, mutta oman kokemukseni pohjalta en allekirjoittaisi sitä. Silikoniin pohjautuva koostumus (vesi vasta kakkosena dimetikonin jälkeen) tuntuu ainakin minun ihollani kaikkea muuta kuin kosteuttavalta, se on kuin pehmeää vaahtoa joka tuntuu heti (pakkausselosteitakin tuntematta) enemmänkin primer-tyyppiseltä ihoa tasoittavalta tuotteelta kuin hoitavalta kosteusvoiteelta.
Lupaukset:
Välittömästi: soft-focus blurring-vaikutus - jep, havaittavissa
Koko päivän: kosteuttaa - ei havaittavissa
Neljän viikon kuluttua: silmäkulmarypyt ja hienot juonteet ovat madaltuneet - ei testattu
Tässä jälleen silmäni kasvojen ollesa rennossa tilassa, juonteet näkyvät vain hienoisena verkkona ihon pinnalla. Kun tähän levittää Visionnaire Yeuxia, ei näe eroa.
Hymyilevissä eli rypyllisissä ennen/jälkeen-kuvissa jälkimmäisen valkotasapaino heitti valitettavasti kellertävään suuntaan... Mutta kuvista näkee Visionnaire Yeuxin olemattoman vaikutuksen. "Soft-focus blur" on kevyesti havaittavissa mutta kameraan se ei välity.
Myönnän, että en jaksaisi käyttää tällaista tuotetta neljää viikkoa putkeen (mieluummin laitan oikeasti kosteuttavan voiteen ja päälle peiteaineen) joten pitkäaikaisvaikutukset jäävät selvittämättä. En ylipäänsä oikein pitänyt tästä tuotteesta. Sen silikoniteknologia häivyttää kyllä juonteita jonkun verran ja tuote tuntuu ilman muuta siinä tehtävässä miellyttävämmältä kuin vaikkapa paksun silikonipohjaisen primerin taputtelu silmänympärysjuonteille, mutta en koe hyötyväni tällaisesta tuotteesta.
Visionnaire Yeuxin kultainen mikroshimmer
En myöskään pidä Visionnaire Yeuxin sisältämästä näkyvästä mikroshimmeristä, jonka funktio on häivyttää silmänalustummuutta. Se ei onnistu mielestäni siinä tehtävässä lainkaan niin hyvin kuin hienovaraisemmat, kuultavat helmiäiskoostumukset joissa ei erotu yksittäisiä shimmer-partikkeleita.
Esimerkki minun makuuni täydellisen onnistuneesta valoa heijastavasta silmänympärysvoidekoostumuksesta on Lumenen edesmennyt 360 Bright Now Eye Treatment. Toinen aika hyvä on Laveran Illuminating Eye Cream, mutta sekään ei hakkaa tuota Lumenea joka kirkasti sy-ihon aivan maagisen kauniisti huutamatta samalla HEI, olen levittänyt silmien ympärille helmiäistä - tai heaven forbid, jotain glittereitä.
Tehoa silmäpusseihin en ymmärrä ollenkaan, en keksi miten tämä tuote voisi vähentää niiden erottuvuutta..? Ei jatkoon.
*
Käyttäisittekö te tämän typpisiä tuotteita ihon kaunistukseen? Onko juonteiden häivytys kosmetiikan keinoin ylipäänsä teille tärkeää?
Lomakausi on aluillaan ja moni suuntaa lomallaan myös tänne Ahvenanmaalle.
Olen asunut Ahvenanmaalla koko- ja osa-aikaisesti vuodesta 2003 saakka ja tunnen monet saaren kolkat kuin omat taskuni. Blogistani löydät paljon informaatiota ja vinkkejä kaikesta mitä Ahvenanmaalla voi nähdä, tehdä ja syödä :)
Kirjoitukseni tästä "Suomessa, mutta vähän niinkuin ulkomailla" -paikasta löydät Ahvenanmaa-tunnisteen alta. Siellä on sekaisin niin omia arkisia fiilistelyjäni kuin matkailijoita silmälläpitäen koottuja vinkkipostauksia.
Björnhufvud
Tähän postaukseen kokosin kolme majoituspaikkaa, joita pidän Ahvenanmaan helminä. Nämä ovat paikkoja, joihin voisi matkustaa vain paikan itsensä vuoksi ja viettää viikonlopun pelkästään siellä :)
Niinkuin olen tehnytkin, suosikissani Björnhufvudissa olen viettänyt niin romanttisen kesäviikonlopun kahdestaan mieheni kanssa kuin juhlinut sisareni 3-kymppisiä keskellä kylmintä talvea, jolloin vuokrasimme porukalla koko päärakennuksen vain meidän käyttöömme. Ihastuttava paikka joka täytyy kokea..!
Björnhufvud Bed & Breakfast, Eckerö
(uudelta nimeltään Björnhofvda Gård)
Englantilaistyylinen, uskomattoman tunnelmallinen ja pieteetillä sisustettu bead & breakfast Ahvenanmaan toisiksi suosituimmassa matkailukunnassa Eckerössä. Majataloa pitävät Hans ja Jackie Lindmark. Pariskunta on kunnostanut huolella ja rakkaudella Hansin sukutilan yli 120-vuotiaasta päärakennuksesta ensin unelmiensa kesäpaikan perheelleen ja sitten laajennusten myötä guest housen.
Viime talvena valmistui uusi päärakennus jonka myötä majatalon vieraspaikat kasvoivat neljällä kahden hengen huoneella. Uudessa päärakennuksessa on myös ravintola ja kokoustilat. Aion ehdottomasti käydä tänä kesänä tutustumassa uuteen rakennukseen :)
Majatalon nimi muutettiin tänä vuonna Björnhofvda Gårdiksi Lindmarkien kuultua, että alue on 1700-luvulla tunnettu nimellä Björnhofvda.
Etsitkö tunnelmallista, tyylikästä ja elämyksellistä majoitusta jossa jokainen esteettinen yksityiskohta on mietitty huolella, mutta tunnelma on silti rento ja välitön? Björnhofvda on sinun paikkasi.
"Tasokas hotellielämys in the middle of nowhere" on kuvaus, joka sopii HavsViddeniin. Hotelli sijaitsee karun kauniin luonnon ympäröimänä Getan kunnan kaukaisimmassa kärjessä, runsaat 40 km Maarianhaminasta. Tätä kauemmas ei autolla manner-Ahvenanmaalla pääse, eli saaren mittapuissa sijainti on todella syrjäinen.
Mutta oih, mikä paikka... Syrjäisyys ja luonnon karuus ovat olennainen osa HavsViddenin viehätystä ja konseptia, tänne tullaan irtautumaan urbaanin miljöön hälinästä ja aktiviteeteista ja vain ollaan. Nautitaan villin dramaattisesta merimaisemasta (Getan kalliot ovat valokuvaajien suosiossa etenkin myrskysäässä), hotellin ravintolan gourmet-antimista, rentoudutaan paljussa tai oman terassin porealtaassa ja "mysaillaan" takan äärellä tunnelmallisessa aulabaarissa. Ehkä käteen eksyy lasillinen hyvää viiniäkin.
Olen vieraillut HavsViddenissä lukemattomat kerrat vain ihailemassa maisemia, valokuvaamassa, nauttimassa lasillisen, syömässä tai kahvilla. Paikka kuuluu itsestäänselviin retkikohteisiin joihin vien vieraitani Ahvenanmaan nähtävyys-kierroksilla :) Ei tarvitse olla majoittuva asiakas, tänne voi tulla pistäytymään muutenkin. On aina yhtä hauska yllätys kun vieraan silmien eteen avautuu pitkän puskaisen metsätien jälkeen tällainen paikka..!
Hurmaava bed & breakfast vanhassa 1800-luvun kartanossa Saltvikissa, 25 km Maarianhaminasta. Sympaattisen pariskunnan Ella ja Martin Cromwell-Morganin pitämä majatalo on jo pitkään kuulunut Ahvenanmaan "tunnettuihin piilohelmiin" eikä pariskunnan juuri tarvitse mainostaa, majatalo on sesonkiaikoina aina täyteenbuukattu.
Ella ja Martin ostivat kirjavan historian omaavan, pankkina ja postinakin välillä toimineen kartanorakennuksen vuonna 2001 ja kunnostivat lähes käyttökelvottomaan kuntoon päässeestä rakennuksesta neljän vuoden aikana viehättävän majatalon, palauttaen kartanon vanhan charmin.
Rakennuksen sydän on tunnelmallinen vanhan ajan havinaa huokuva ruokasali, jonka alkuperäisiä huonekaluja Ella ja Martin ovat metsästäneet Ahvenanmaan antiikkiliikkeistä. Täällä Ella, toiselta ja ammatiltaan sommelieeri, järjestää myös suosittuja viinimaistajaisia.
Jokainen majatalon kahdeksasta huoneesta on erilainen ja eri värinen, kukin omalla persoonallisella tunnelmallaan. Lähistön tunnettuihin nähtävyyksiin kuuluu mm. Kastelholman linna, ja voisinpa suositella myös pistäytymistä Stallhagenin gastro-pubiin lounaalle ja testailemaan paikallisen panimon erikoisuuksia! :)
*
Ehkä joku löysi näistä helmistä kohteen tulevalle lomalleen..? :)
.
Björnhufvud-tunnelmaa
.
Tsekkaa myös:
...mun hiukset jotka näyttää niin terveiltä ^_^ Oli niin oikea päätös leikata ne...! <3
...Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelune -tuoksu <3
Olen pitänyt tästä tuoksusta taukoa ainakin vuoden ja nyt oli niin ihana ottaa se taas käyttöön. Ahh, paras greippituoksu ever!
...XZ:n sulfaatiton Persikkanektari-shampoo jota kokeilin ensimmäisen kerran, se oli tosi hyvän tuntuinen ja tuoksuinen.
...chat-tuokio miehen kanssa ja se, että muru oli vihdoin saanut nukuttua kunnolla monen yön unettomuuden ja kiukkuisen väsymyksen jälkeen. :)
...että yksi tuttu kysyi Facebookissa vinkkejä Ahvenanmaan majoituksesta ja on aina niin kivaa päästä kertomaan saaren ihanista paikoista..!
Taidanpa tänään illalla koostaa oman Top 3 Ahvenanmaan majapaikat -jutun :) <3
Mukavaa päivää kaikille! Minua ilahduttaa sekin että saan olla koko kesän töissä ^_^ Toisille kesä merkitsee lomaa, minulle töitä rakkaassa vanhassa työporukassa. Ihanaa ja tarpeellista vastapainoa kosmehörhöilylle :)
Olen taas siirtynyt tuttuun kesämoodiini - ja kesätöihin - Ahvenanmaalle. Tällä kertaa viivyn koko kesän elokuun loppuun saakka. Bloggausmielessä se tarkoittaa aikamoisen testikosmetiikkakuorman mukaan ottamista.
Testikosmetiikka täyttää melkein kokonaisen hyllyllisen makuuhuoneessani. (Ylin hylly oli jo täällä asuvien meikkien säilytystilaa.)
Tästä sitten purkki purkilta kohti elokuuta :)
Tämän hyllyllisen lisäksi minulla on iso kassillinen pelkästään arvottavaksi varattua kosmetiikkaa (ja kyllä tältäkin hyllyltä paljon päätyy varmasti arvontoihin). Kylpyhuoneen kaapista löytyvät lisäksi ns. peruskäyttöön jääneet vakkarituotteet kuten lempparikosteusvoiteet ja putsarit sekä shampoot, hoitoaineet, hiusten muotoilutuotteet ja vartalotuotteet.
Kesän testattavissa on mm. minulle ihan uusia alumiinittomia deodorantteja (joiden puuteripartikkeleita sisältävät koostumukset lupaavat myös pitää kainalot kuivina...!), Flow Kosmetiikkaa, Mossan vartalovoiteita (testiajo juuri meneillään), Freemanin putsareita ja pari naamiota, hillitön läjä erilaisia aurinkovoiteita, White Swanin otsonoituja tuotteita, Avrilin meikkejä, Kivvin putsareita ja Mustaherukka-sarja, voidemaisia luonnonkosmetiikan parfyymeitä, Holika Holikan kangasnaamioita, Lumenen uusia meikkejä (odotelleet kiltisti koko talven...) ja saksalaista halpisluonnonkosmetiikkaa kuten Alterraa.
Postissa on jo tällä viikolla ehtinyt saapua neljä pakettia lisää testattavaa... :P Ettei nyt ihan heti pääsisi loppumaan.
Kylppärin vakituisessa käytössä olevien tuotteiden hyllyllä majailee mm. suosikkeihini kuuluvaa EkoPharmaa (ihana Vadelmavoide on jopa kohta loppumassa, whoa... tällä testailuelämäntavalla on oikeasti harvinaista että joku tuote ehtii loppuun saakka) ja Supermoodin Egoboost Moisture Kick-seerumi joka on Mádaran ja Estelle & Thildin seerumeiden ohella mun kirkkaasti lempparein kosteusseerumi. <3
Nämä tulivat mukanani Tampereelta, Maarianhaminan kodin perusvarastossa on valmiiksi mm. Mossan, Korresin ja Davvin tuotteita.
(Supermoodia oli muuten Turun Siljan laivalla 50% alennuksessa, myös tuo Moisture Kick- seerumi. Vink vink, jos joku on lähiaikoina suuntaamassa Turusta risteilylle...)
Varsinaista meikkinurkkausta ei minulla Tampereen tapaan täällä ole vaan meikkipöydän virkaa toimittaa keittiön ruokapöytä. Meikkivarastoakin on täällä huomattavasti vähemmän kuin manner-kotona.
Mikä on..., hassua kyllä ja meikkifriikkeydestäni huolimatta, ihanan vapauttavaa :) Vähentää huikeasti aamujen meikkistressiä, valintojen rajallisuus helpottaa kummasti :)
Tuo valintatilanteiden aiheuttama stressi on muuten aihe josta minun on pitänyt kirjoittaa oma postauksensa jo pitkään...
En osaa (enkä kyllä haluakaan) meikata kylppärin valossa, luonnon valo on parasta. (Meikkaan kylppärissä vain jos on megakiire ja meikki on mallia ripsari + meikkipuuteri.)
Stephen Kingin, Douglas Adamsin ja Tolkienin kirjat kera halpahallin muovireunaisen peilin muodostavat oivan meikkaustason :) Tässä on niin mukava meikata joka aamu <3 Voittaa sähköiset luonnonvalolamput mennen tullen...
Ruokapöytä toimii välillä myös kuvausstudiona ^_^ Tässä kuvasin viime vuonna volyymishampoita...
Haen makkarin meikkihyllyltä keittiön meikkilaatikkoon aina muutaman paletin kerrallaan joita käytän. Nyt kierrossa on Urban Decayn Basquiat-meikkejä ja olen erityisen ihastunut Gallery-poskipuna-paletin puniin.
Siveltimistä; kahden kodin asukkina minulla on tietysti tuplavarastot siveltimiäkin - paitsi luomivärisiveltimiä. Maarianhaminasta kodin ovat saaneet mm. Everyday Mineralsin ja EcoToolsin siveltimet, mutta niiden joukossa ei ole hyviä luomivärityökaluja. Pitäisikin vielä ostaa tuplat MACin luomivärisiveltimiä, ne kulkevat koko ajan mukana koska niitä minulla on vain yksi setti.
Luomiväreistä eniten käytössä on tämä Urban Decayn viime kevään Vice Ltd Reloaded -paletti, jossa on paljon helppokäyttöisiä sävyjä tämänhetkiseen pastelli- (ja liila)voittoiseen meikkaustyyliini. Kokoomalaatikossa on lisäksi joukko suosikkejani violeteista solonapeista.
Niin ihana kuin juuri esittelemäni Basquiat-kokoelman värikäs Tenant-paletti onkin, se on liian räikeä jotta osaisin luontevasti käyttää sitä arkisessa työmeikissä. Papukaijameikkikauteni on tosiaan ainakin tällä hetkellä takana päin, sen tyyppiset meikit ovat nykyään vähän mukavuusalueeni ulkopuolella :)
Manly-kesä.... voi kun olisi luomet vielä näin napakat ^_^
Ehkä pitää kuitenkin jonain viikonloppuna pitää Tenantin kanssa luova leikkihetki ^_^ Tyyliin kesä 2009 ja ikoninen Manly-paletti, kuka muistaa... <3 Oih, miten nostalginen olo tulee noista kuvista.
.
...ja muutaman vuoden kuluttua tämäkin postaus tuotteineen on nostalgiaa... :) "Ainiin tuo oli se kesä jolloin testasin hulluna Lidlin kosmetiikkaa... ^_^"
Hei ja anteeksi tällainen pätkäpostaus mutta luin tämän artikkelin juuri äsken ja haluan saman tien jakaa sen koska se on niin hyvä.
(Artikkelin lukeakseen täytyy olla HS:n tilaaja mutta HS:n sivulla on parhaillaan "Lue digi-lehteä ilmaiseksi kaksi viikkoa" -tarjous ja sitä kautta pääsee lukemaan ei-tilaajakin.)
Saara asenteineen on aina ollut mun suosikki-ihmisiä (ja yksi syistä miksi itse muinoin inspiroiduin aloittamaan oman kauneusblogin) ja yllätyin kun luin millaisia paineita Saara oli kokenut kauneusbloggaajavuosinaankin. Tulin jälleen kerran surulliseksi siitä, millaisiin asioihin (kauneus)kulttuurimme meitä painostaa... Tai minkä koemme jollain nyrjähtäneellä tavalla välttämättömäksi jotta kelpaamme, vaikka kuinka sisimmässämme tietäisimme että todellakin kelpaamme ja olemme ihan mahtavia tyyppejä sellaisina kuin olemme.
(En viitsi Hesarin sivulta tähän kuvaa ottaa niin laitoin ekana omasta arkistostani löytyneet Saara-aiheiset kuvat...)
Saara on puhunut ulkonäköpaineista julkisuudessa aiemminkin, mutta tällä kertaa myös kauneusbloggaajan näkökulmasta.
Voi että tuo juttu herätti minussa ihan valtavasti dialogia (jollaista olen pyöritellyt päässä niin monet kerrat) ja tästä riittäisi ihan älyttömästi kirjoitettavaa. Ehkä palaan aiheeseen jossain vaiheessa laajemman pohdiskelun muodossa.
Helsingin Sanomien artikkelista (Hanna Syrjälä / HS):
"Lisää ripsiä pikselityökalulla. Hoikempi vyötärö ja silmät samanparisiksi.
Sellaisia toimia 18-vuotias Saara Sarvas teki omakuvilleen kuvankäsittelyohjelma Photoshopilla. Kun kuvat ovat valmiit, hän latasi ne Suosikki-lehden sivulla olevaan Tiptoes-blogiinsa."
(...)
"Sarvaksen mukaan moni tavoittelee hyvää ulkonäköä ajattelematta, mitä se edes tarkoittaa. Jos asiaa pysähtyy miettimään, saattaa yllättyä.
Usein se tavoiteltu kauneus tarkoittaa sitä, että näyttää pantavalta, siis seksuaalisesti viehättävältä. Moni laittaa itsestään nettiin kuvia, jollaisilla eläinmaailmassa yritettäisiin saada lisääntymiskumppani.”
Kauneuden tavoittelu on omanlaistaan huippu-urheilua. Siinä vain ei pääse koskaan maaliin. Mikä edes on maali? Sekö, että joku tuntematon kehuu kauniiksi ja ihmiset, joiden et halua lähestyvän seksuaalisesti, lähestyvät?”
Niinpä.
Palaan tähän vielä.
Ja siis ihana Saara!
Montako kertaa päivässä te pesette käsiä?
Olen alkanut miettiä, liittyykö käsieni vuosi vuodelta paheneva kuivuus lopulta käsien pesemiseen. Pesenkö käsiäni liian usein? Mikä määrä on "liian usein"?
Minulla ei ole pöpömaniaa, eli tiheä käsienpesu ei johdu bakteerikammosta ja hygieniafriikkeydestä. (Minähän käytän vuosia vanhoja kosmetiikkatuotteita ja syön iloisesti ajat sitten parasta ennen -päivänsä ohittaneita elintarvikkeita eli bakteerikammoinen en tosiaankaan liene..! :D)
Mutta - en voi sietää pienintäkään tahmaa tai lian tunnetta käsissä.
Kun meikkaan, pesen kädet sen aikana parikin kertaa - ensin pesen peiteaineen ja silmämeikinpohjustusaineen jämät sormista, sitten luomiväreistä tai mineraalimeikistä pöllynneet jauheet ja kimalteet.
Kun teen ruokaa, huuhdon käsiä joka välissä; kun olen tarttunut oliiviöljypulloon, pilkkonut kasviksia, käsitellyt voipakettia, raastanut juustoa, kuorinut sipulia...
En käytä joka kerta saippuaa vaan joskus riittää pelkkä vesi, mutta jos lika on yhtään rasvaista käsi hakeutuu automaattisesti saippuan luo. Meillä kuluu käsisaippuaa todella paljon.
Tuntuisi ehkä järkevämmältä pestä kädet vasta sen jälkeen kun ruoka on laitettu ja kaikki tahmapullot, ruoka-ainekset ja kastikkeet käsitelty, mutta en pidä siitä, että tahmaisista sormistani jää likaa keittiön pintoihin kuten jääkaapin kahvaan ja kaappien oviin joita tulee auottua koko ajan ruoanlaiton aikana.
Onko tämä maniaa vai normaalia?
Olen alkanut oikeasti miettiä sitä.
En myöskään kestä sitä, että puhelimeen jää meikki- tai kosmetiikkalikaa. En tiedä pystyisinkö tarttumaan puhelimeen juuri rasvatuilla käsillä. En varmaankaan. Tämä ei ehkä ole normaalia.
Miten ihmiset ylipäänsä vastaavat älypuhelimeen jos kädet on juuri rasvattu..?
Eihän pyyhkäisynäyttö kai edes toimi jos sormissa on voidetta..? Tai jos ne ovat märät..? Hullua kyllä, nämä olivat ensimmäisiä ajatuksiani kun viime vuonna vihdoin liityin älypuhelinten omistajiin. Mietin, miten paljon helpompaa oli vastata näppäinpuhelimeen.. :D
Käsilaukussa kulkee jatkuvasti varastollinen Savetteja ikävien tahmatilanteiden varalle. Nekin varmaan kuivattavat...
Olen yrittänyt tänään laskea kuinka monta kertaa pesen käsiä. Luovutin 20+ pesukerran jälkeen... Peseminen on niin automatisoitunutta että en aina edes rekisteröi, että taas tuli käytettyä sormet hanan alla. Aamulla ennen töihin lähtöä kädet oli huuhdottu jo ainakin 10 kertaa (meikkaus, aamiaisen valmistus), töissä lounaalla viisi kertaa (! käsittelin öljyistä tonnikalapurkkia) ja kahvitauolla olin jo seonnut laskuissa.
Kuulostaako tämä normaalilta? Pesevätkö muutkin käsiään usein?
Ja onkohan käsieni kuivuminen osittain itseaiheutettua..?
Vielä kerran Amorgos ja Elysia!
Kakkososan julkaisu venyi kun odotin tämän videon valmistumista. Minäkin vilahdan parissa kohtaa :)
Koska kyseessä oli Elysian pilottitapahtuma, siitä kuvattiin pieni videofilmi tulevaisuuden markkinointimateriaaliksi. Voi että noita maisemia... <3 (Joogatyyppien asennot eivät ehkä lumoa minua ihan yhtä syvästi kuin saaren näkymät :D).
Video taitaa kertoa enemmän kuin mun kuvat yhteensä, silti aion vielä yrittää. Edellinen osa keskittyi joogaohjelmaan ja retriittikokemukseen, tässä jutussa haluan jakaa yleisluontoisemmin kauniita kuvia ja tunnelmia paikasta, josta tuli minulle niin merkityksellinen pala Kreikkaa.
En enää puuduta teitä pidemmillä teksteillä vaan tämä juttu puhuu kuvillaan.
En todennäköisesti itse enää osallistu tulevaisuuden Elysia-retriitteihin ellen sitten jossain elämänvaiheessani kohoa perehtyneemmälle joogan tasolle, mutta Amorgokselle ja Egialiin tulen palaamaan, toivottavasti jo syksyllä <3 Ikävä...!
.
Amorgos on todellakin patikoitsijan paratiisi... Tämä ihastuttava reitti Tholarian kylästä Langadaan jäi minulta syksyllä väliin mutta huhtikuussa pääsin vaeltamaan sen kevään upeassa kukkaloistossa.
Elysialaiset pitävät edelleen yhteyttä Facebook-ryhmän kautta, nyt siellä jo puhutaan ensi kevään tapahtumasta ja kuka osallistuu...
Muuten, yksi seminaarin harvoista minun kaltaisistani "ulkopuolisista", ei-jooganharrastaja-osallistujista, lontoolainen Nina Millns, kirjoitti omasta Elysia-kokemuksestaan aivan hulvattoman hauskan blogikirjoituksen. Nina on ammatiltaan näyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja mikä näkyy tekstistä, bloggaajana voin vain haaveilla tuollaisen tekstin tuottamisesta. Ninan kertomus on viihdyttävää lukemista vaikka ei olisi yhtään kiinnostunut joogasta tai Kreikasta.
(Hahah, juuri kirjoitin tuohon ylemmäs että en enää puuduta teitä tekstillä, mutta heti huomaan, että tekisi mieli tarttua tähänkin rönsyyn kirjoittamisesta ja kertoa eräskin muisto Santorinilta johon liittyy lukijani ja kirjoituskurssi... Terkut Outille <3 Ei tällä luonteella näköjään voi luvata jättää blogipostausta pelkkien kuvien varaan ^_^)
Chozoviotissan luostari kuuluu Kreikan kauneimpiin ja postikortti-kuvatuimpiin.
Meditaatiotauko retkellä.
Minun puuni Langadassa :)
.
Ei ole liioiteltua todeta, että useampi retriittiläinen lähti kotiin muutamalla lisäkilolla varustettuna, siitä pitivät Aegialis-hotellin ällistyttävät noutopöydät huolen...
Minullekin, joka en ruokavalioni puolesta syö lihaa tai vilja- ja sokeripitoisia ruokia, riitti niin paljon houkuttavia erilaisia ruokalajeja että valinnat olivat positiivisen tuskan takana..! ^_^ Saatoin vain arvata millaisia haasteita kohtuudessa pysyminen toi kaikkiruokaisille..
Kun päivän jokainen ateria aamiaisesta illalliseen tarjoillaan viiden päivän ajan buffetista, niin arvaahan sen miten siinä käy... ^_^
Tehoaamiainen: tuplakahvit ja työskentelyä.
Näköalat ravintolan ikkunasta olivat kirsikka kakun päällä.
.
Kuten jo monesti todettua, voisin mennä Aegialis-hotelliin lomalle ja pitää oman "retriitin" pelkästään hotellin terassilla. Minulla on nyt virallisesti lempiterassi Kreikassa <3
Maisemassa ja tilassa on jotain niin rauhoittavaa ja lämmittävää että en pysty sitä sanoiksi avaamaan. Tiedän vain, että kun olen tuolla terassilla, minulle tulee hyvä olo ja pystyn rauhoittumaan vaikka ympärillä olisi hälyä. Katselen Egialinlahtea ja vuorten ja Nikuria-saaren muodostamaa siluettia ja... voin vain pysähtyä siihen. En kaipaa muuta.
Aamulla terassi kylpee kirkkaan pirteässä valossa joka herättää, illalla se tarjoaa lempeää hämärää ja auringonlaskunäytöksen joka vetää parhaimpina iltoina kauneudessaan vertoja Santorinillekin.
Päiväsaikaan terassi toimii erinomaisena työhuoneena :)
Myös kämppikseni Veronika siirsi "toimistonsa" hotellihuoneestamme terassille :) Olimme Veronikan kanssa ainoat Elysia-osallistujista jotka teimme retriitin aikana myös töitä, muiden ihmetellessä miksi kökötämme välillä tuntitolkulla nenä koneessa.
Veronikalla on jännä ammatti; retreat organiser. Hyvinvointiretriitit ja -tapahtumat ovat iso bisnes, ja niitä järjestämässä on ihan oma ammattikunta. Retreat organiser auttaa ryhmiä ja yksilöitä löytämään toiveiden mukaiset parhaat lokaatiot ja ohjelmaa ja räätälöi vaikka koko retriittipaketin.
Veronika asuu Balilla ja on erikoistunut Balin tarjontaan, mutta buukkaa paikkoja myös muualla, käytännössä ympäri maailmaa. Hän kiertää työkseen erilaisia hyvinvointipalveluista tunnettuja kohteita ja tarjoaa niitä asiakkailleen. Amorgoksella hän oli yhdistänyt työn ja vapaa-ajan intressit; Veronika harrastaa joogaa mutta oli hotellilla myös hoitamassa asiakkaansa tulevaan retriittiin liittyviä järjestelyjä kuten varmistamassa ruokavalioita ja tilojen toimivuutta.
Kaikenlaisia kiinnostavia ammatteja sitä onkaan..!
.
Kylpylän allasosasto toimii myös joogatilana.
.
Loppuun vielä tunnelmia Elysian päättäjäisillasta:
Ylhäällä vasemmalla rakkaat ystäväni hotellilta, Elysian ideoineet ja järjestäneet Mat ja Melina. <3
On se vain hauska kontrasti kun "karhea", tatuoitu ja hyperaktiivinen skotti järjestää joogaseminaarin...! Mat'illahan ei ollut Amorgokselle töihin tullessaan minkäänlaista joogataustaa. Vuosi saarella kuulema muutti hänen elämänsä totaalisesti.
Sellaista sattuu :)
Until we meet again..!
No niin, nyt sitten asiaan kun eilen illalla juttu venähti vähän sivuraiteelle.. :)
Urban Decayn tämän kesän limited edition -kokoelma on kunnianosoitus 1970- ja 80-luvuilla vaikuttaneen avantgardistisen graffititaiteilijan Jean-Michel Basquiatin taiteelle.
"Basquiat oli erityinen artisti, joka Urban Decayn tavoin uskalsi haastaa totutun ja käyttää värejä enennäkemättömillä tavoilla. Hänen rohkeat graffitimaalauksensa ja tapa, jolla hän sekoitteli värejä, kertoo samasta rohkeudesta, jolla hän otti kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Siksi Basquiatin mallisto on Urban Decaylle mitä inspiroivin kunnianosoitus taiteelle ja väreille", Urban Decayn tiedote kertoo.
Basquiat-kokoelma on jälleen mitä parhain osoitus siitä Urban Decayn esteettisestä vetovoimasta, josta eilen kirjoittelin. Olen kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta, ja kosmetiikkapakkauksetkin voivat olla omansalaista taidetta - ja tällä kertaa ne ovat sitä aivan konkreettisesti Basquiatin maalauksilla kuvitettuina. Ai että mä rakastan näihin limited edition -kokoelmiin liittyvää luovuutta ja ideoita..! Se saattaa jopa kiinnostaa minua nykyään enemmän kuin itse meikit... ^_^ Koska niitä minulla riittää. Jokainen uusi teemakokoelma on pieni jännitysmomentti; mitähän ne ovat tällä kertaa keksineet..?
Olen saanut tuotteet Urban Decaylta.
Basquiat-kokoelma tulee myyntiin keskiviikkona 7. kesäkuuta ja on saatavilla Turun, Tampereen, Helsingin, Oulun ja Jyväskylän Sokos-tavarataloissa sekä sokos.fi-verkkokaupassa.
Kokoelma:
Luomiväripaletit yllättivät mattavoittoisella koostumuksellaan.
Pigmentti ja koostumus ovat jälleen moitteetonta laatua, jopa mattaiset sävyt levittyvät todella kauniisti ja silkkisesti ilman monille matta-sävyille tunnusomaista kuivaa jauhomaisuutta.
Vähän niinkuin kasvisruoat ja niihin panostus on mielestäni yksi merkki ravintolan tasosta, mattasävyjen laatu on mielestäni loistava indikaatio luomivärivalmistajan laadusta ^_^
Paletit on pakattu kanvaasiin, johon on painettu Basquiatin taidetta.
Pakkauksissa on takana pienet ripustimet, joiden avulla pakkaukset voi halutessaan ripustaa seinälle ja luoda oma pieni Basquiat-galleria :) Niin söpöä..!
Huulipunista laitan kaksi sävyä arvontaan :) Saatatte arvata minkä sävyn pidän näistä itse - Exhibition <3
Epigram-sävy on neutraali tiilenpunainen, Abstract-sävy on nude-beige.
Jos Basquiat limited edition -huulipunasävyjen adoptointi kiinnostaa, huikkaahan kommenttilaatikossa. Yksi sävy per osallistuminen, osallistut kertomalla kummanko sävyn haluaisit voittaa: Epigram vai Abstract.
Osallistumisaikaa on perjantaihin 9.6. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonta suoritettu. Epigram-huulipunan voitti nimimerkki Ansu ja Abstractin Judd. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
*
Sitten swatcheja:
Poskipunapaletti Gallery
X-Rated - hento pinkki, mattainen. Iholla vaaleampi kuin miltä sävy näyttää paletissa.
Now's The Time - voimakas kulta-shampanja-shimmer, korostukseen.
Noho - vahva marjainen malvapinkki, mattainen
Jawbone - lämmin aurinkopuuterisävy, mattainen. Sävy on runsaspigmenttinen ja siinä on lämmintä punertavuutta, ei sovi ihan vaaleanviileille.
Luomiväripaletti Tenant:
Studio - vaalea mattaroosa
1960 - kirkas matta pinkki
Neo - munakoisovioletti mattapohjalla ja hentoisella mikroshimmerillä (joka hädin tuskin erottuu iholla)
Les - hiilenmusta (tai mustanharmaa, miten sen haluaa nähdä) himmeästi kuultavalla satiinikoostumuksella
Graffiti - hohtava syvä metsänvihreä
Exu - hohtava kirkkaanvihreä
Boom - matta syvä turkoosi
Untitled - erittäin voimakaspigmenttinen matta syvä sininen
Luomiväripaletti Gold Griot:
Enigma - ihonsävyinen matta-nude
Levitation - astetta tummempi mattainen nude, ihana varjostussävy oikein nudeen meikkiin vaalealle iholle
Not For Sale - mattainen punaruskea tiilensävy
Suckerpunch - lämmin tummanruskea shimmer-sävy, sisältää mikrokimalletta
Influence - hohtava, kaakaoinen kullanruskea
BK - satiininen (eli himmeästi hohtava) tummanharmaa. UD:n omassa kuvauksessa lukee matta, mutta sitä tämä ei ole (kun vertaa oikeisiin mattasävyihin kuten Enigma ja Levitation joissa ei ole hitustakaan kuultoa)
Pseudonym - syvä laivastonsininen mattapohjalla (ja olen näkevinäni tässäkin aavistuksen ihan pientä mikroshimmeriä)
Crown - voimakkaan metallinen kulta
*
Nämä kaunokaiset siis saatavilla Suomessa keskiviikkona 7.6. alkaen.
