Eilispäivä alkoi pienellä ei-suunnitellulla retkellä Kerzersin rautatieasemalle, koska matkalaukkuni kävi vähän seikkailemassa.
Ensimmäistä kertaa minä, henkilö, joka tultuani ryöstetyksi matkoilla (ja Suomessakin) pariin otteeseen, kyttään matkatavaroitani neuroottisesti, jätin laukkuni junaan pidettyäni sitä tiukasti silmällä koko matkan ajan. Ei voi käsittää mitä aivoissa välillä tapahtuu.
Junan saapuessa Neuchâtelin asemalle kävelin mieheni perässä junan välikköön jossa matkatavaroita säilytetään, katsoin kun mieheni otti omat laukkunsa, ja kävelin kylmän viileästi ulos jättäen oman oranssin laukkuni siihen lattialle.
Olin ehtinyt kävellä jo hyvän matkaa ulos asemalta kun tajusin, että jotain puuttuu. Juoksin takaisin junalle, se oli vielä laiturissa mutta sen lähtöä takaisin Berniin kuulutettiin juuri, ja yritin kuumeisesti muistaa missä vaunussa olimme istuneet. Minuutti siihen että juna lähtee. Neljä vaunua. Syöksyin paniikissa vaunun ovesta toiseen. Ei missään oranssia laukkua. Saamari.
Juna lähtisi ihan kohta, minun oli hypättävä pois. Oliko tämä edes se sama juna jolla olimme tulleet..? Tässä vaiheessa Mr. Karkkipäiväkin oli ennättänyt laiturille (jätin hänet hölmistyneenä seisomaan kadulle kun tajusin että laukkuni puuttui) ja juoksi kohti sitä ainoaa vaunua jossa en ollut vielä ehtinyt käydä. Mies ehti viimeisen vaunun kohdalle kun juna nytkähti liikkeelle. "Tuolla se on...!" mies huusi. Oranssi laukku seisoi paikoillaan vaunun välikössä. Ja sitten se lipui edestämme junan lähtiessä takaisin kohti Berniä.
Ei helvetti, miksi mä en mennyt juuri tuohon vaunuun..? No, sitä oli turha miettiä. Syöksyin lipputoimistoon ja tungin itseni jonojen ohi luukulle keskeyttäen jonkun miesressukan lipun oston, "I have an emergency!" huusin (hahah, kuulostaa vähän turhan dramaattiselta näin jälkikäteen...)
Selitin tilanteen; voitaisiinko junan henkilökunta yrittää tavoittaa mahdollisimman nopeasti? Sain kuulla, että junassa ei ollut tänään muuta henkilökuntaa kuin kuljettaja, sillä se on paikallisjuna jossa lipputarkastuksia tehdään vain satunnaisesti. Voisiko virkailija sitten soittaa junan seuraavalle pysähdysasemalle? Ei, hän ei voi tehdä sitä. Hämmentävän epäavuliaan oloinen virkailija ojensi minulle junayhtiön käyntikortin ja sanoi, että minun tulee itse soittaa junayhtiöön ja hoitaa asia. Hän ei voisi tehdä mitään auttaakseen minua laukun kanssa. Saisinko edes junavuoron numeron, jotta osaisin selittää puhelimessa mihin junaan laukkuni jäi? "Ei, minulla ei ole tietoa junien numeroista", nainen vastasi. (!!!!!!!!!)
Soitin sitten BLS:n numeroon ja sieltä vastasi ystävällinen, englantia hyvin puhuva mieshenkilö joka antamieni kellonaikatietojen perusteella heti tiesi mistä junavuorosta on kysymys. Hän vahvisti, ettei junassa ollut henkilökuntaa ja kuljettajaa puolestaan ei voi tavoittaa puhelimitse ennenkuin Kerzersin asemalla, joka on seuraava asema jossa juna pysähtyy pidemmäksi aikaa. Mies soittaisi minulle takaisin kun olisi saanut kuljettajan kiinni. Juna pysähtyisi Kerzersissä 25 minuutin kuluttua.
Se oli pitkä puolituntinen. Olin niin vihainen itselleni, mikä helvetti minua vaivaa kun kävelen junasta ulos ilman laukkua?? Passi ja pankkikortit olivat onneksi pikkurepussa selässäni, mutta sinne menisi taas läppäri. Näin jo itseni kirjoittamassa blogiin uudestaan tämän tyyppistä kirjoitusta kun läppärini varastettiin marraskuussa 2012 Lissabonin rautatieasemalla. *itutti.
40 minuuttia myöhemmin puhelin soi.
Huojennus.
Laukkuni oli tallella ja viety Kerzersin aseman toimistoon. Saisin laukun kuitenkin vasta seuraavana aamuna, sillä asema oli menossa kiinni 7 minuutin kuluttua. No, se oli pieni paha suuren huojennuksen keskellä.
Ostaessani illalla kaupasta hätäaputarvikkeina hammasharjan ja meikinpuhdistusliinat, saatoin jo vähän nauraa tilanteelle. Ei hyvänen aika miten hajamielinen sitä ihminen voi välillä olla. Ironian huippu, että olin koko Bern-Neuchâtel -matkan ajan kuikuillut penkkien välistä junan välikköön, että onhan oranssi laukku vielä siellä. (Minulta on kerran viety laukku junan väliköstä Suomessa.) Ja sitten kun ollaan perillä, jätän laukun junaan.
Huokaus.
No, se siitä seikkailusta. Laukku vietti jännän yön Kerzersin pienellä asemalla. Tai ehkäpä vähemmän jännän kuin minä Neuchâtelissa, kun mietin, oliko laukusta mahdollisesti ehditty viedä jotain. Mutta kaikki oli tallella.
*
Laitan tähän vielä kimaran kuvia ihastuttavasta Neuchâtelista. Tämä värikäs pieni yliopistokaupunki hurmasi minut kaksi vuotta sitten kun kävin täällä päivävisiitillä, ja nyt pääsin viettämään kaupungissa vähän enemmän aikaa. Aika helmi paikka.
Neuchâtel on juuri sellainen passelin kokoinen kaupunki jonka keskustan saa haltuun yhdessä päivässä. Viehättävän vanhankaupungin ydin on pääosin autotonta kävelykatualuetta.
Kapeat, kiemuraiset kujat ja koristeelliset aukiot tuovat paikoin mieleen Tukholman Gamla Stanin, paikoin Prahan, mutta ranskalaisella tunnelmalla. Ravintolat ovat aivan eri tyylisiä kuin saksankielisen Sveitsin alueella ja täällä voi herkutella raskaan röstipohjaisen alppiruoan sijaan brasserie-tyyppisellä ruoalla; menut ovat selvästi salaatti- ja mereneläväystävällisempiä ja täällä voit tilata myös simpukoita <3
* Sis. mainoslinkin
Tämä sankari on vilahdellut blogissa aiemminkin, mutta ansaitsee nyt viimeistään ihan oman postauksensa: Clinique Even Better Dark Spot Defense -voide.
Kuulun niihin ihmisiin, joille tulee ihoon tietyille alueille UV-säteilyn vaikutuksesta hyperpigmentaatiota eli melasmaa. Hyperpigmentaatiota aiheuttavat myös hormonaaliset tekijät kuten raskaus, e-pillerit ja muu hormonaalinen lääkitys. Minun kohdallani triggeri on nimenomaan UV-säteily.
Ylähuulen alue on erittäin yleinen paikka johon hyperpigmentaatiota ilmestyy, ja ilmiötä voikin läiskien ulkonäön perusteella leikkisästi kutsua "pigmentti- tai aurinkoviiksiksi". Pigmenttiviikset ja muun alueen pigmenttiläiskät ovat tuttu vaiva monelle naiselle, ja vaikka melasma voi käsittääkseni periaatteessa ilmestyä minkä ikäiselle tahansa, sen yleisyys kasvaa iän myötä.
Hyperpigmentaatiota
Minulla hyperpigmentaatio alkoi täytettyäni 30. Eräänä kesänä vain aloin ihmetellä, mitä sitkeää "likaa" ylähuulen päällä oli. Oikeasti yritin pestä sitä pois kun ensimmäisen kerran huomasin sen..! ^_^
Tuon kesän kärsin todella tummista "aurinkoviiksistä", sillä ilmiön ollessa minulle tuntematon, en tajunnut, että minun tulisi alkaa suojaamaan ylähuulen alue erittäin korkeasuojakertoimisella voiteella. (Minulla ei ole kuvaa "viiksistä" ihan tummimmillaan, kuvan tilanne ei siis ole vielä pahakaan vaikka läiskiä näkyy.) Ymmärsin kyllä, että läiskät liittyivät aurinkoon, mutta jotenkin ajattelin sen olevan ohimenevää. Seuraavana kesänä viimeistään tajusin, että vaiva on toistuva ja ryhdyin toimenpiteisiin. Hankin SK50-voiteen vain ylähuulen alueelle käytettäväksi ja se hillitsi läiskittymistä huomattavasti.
Läiskät vaalenevat itsestään syksyllä tai kun on pidempään altistumatta UV-säteilylle. Pysyvä juttu "viikset" siis eivät ole, mutta ilman suojaa ne ilmestyvät ja pysyvät näkyvissä niin kauan kuin altistun auringolle ja tarpeeksi vahvalle UV-säteilylle. Suomessa esimerkiksi talviajan UV-indeksi on niin matala että aurinkoiset talvipäivät eivät aiheita minulle pigmentaatiota.
Ehdin käyttää vain yhtä toisen merkkistä voidetta löydettyäni tämän fantastisen hitin, enkä voisi kylliksi hehkuttaa tätä valkoista purkkia. Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 50 (ennen SK45) -voide.
Kuvassa nurinpäin viimeiset neljä vuotta käyttämäni SK45 Dark Spot Defense ja vieressä tänä kesänä ostamani, vielä korkeammalla kertoimella päivitetty versio. Vanha DSD ei vieläkään ole ihan lopussa (säilytän sitä nurin päin niin viimeiset pisarat saa helpommin ulos ^_^) mutta halusin varmistua siitä, ettei voide vain lopu kesäloman aikana etenkin täällä Alppien voimakkaalla UV-alueella.
Mitkä seikat tekevät juuri tästä voiteesta niin mahtavan? Minä kerron :)
Voide on ohutta ja erittäin miellyttävän tuntuista, lähes "vesimäistä". Edes koko kasvoille levitettynä (mitä tosin teen hyvin harvoin sillä melasma-alue rajoittuu vain huulten ympärille) voide ei tunnu jähmeältä ja ikävältä.
Dark Spot Defense -voiteen suojakerroin on 100% fysikaalinen eli mineraaleihin pohjautuva, mikä taas aikaansaa sen, että voiteen kyky suojata UV-säteilyltä ei juurikaan (jos lainkaan..?) heikkene ajan myötä.
Siinä missä mineraalifiltteri on stabiili (mitäpä mineraalipartikkeleille voisi tapahtua kuukauden tai 30 kuukauden aikana..? Eivät ne mihinkään liukene), kemialliset UV-suotimet hajoavat ja menettävät tehoaan eikä tänä kesänä ostamasi SK20-voide enää ole yhtä tehokas ensi kesänä.
Koska käytän voidetta niin pienellä alueella, kestää 30 millin purkki käytössäni todella pitkään, näköjään kutakuinkin neljä vuotta, sillä ostin ensimmäisen Dark Spot Defenseni vuonna 2014 ja vieläkin sieltä vain tulee tippaa vaikka purkki tuntuu tyhjältä. Koska mineraalipohjainen UV-filtteri säilyttää voiteen tehon useita vuosia, minun ei tarvitse ostaa välillä uutta = hankinta on erittäin taloudellinen :)
Valmistajat eivät markkinoinnissaan kerro, että mineraalifiltteri säilyttää tehonsa pidempään kuin kemiallinen, ainakaan minun silmiini ei ole tällaista lupausta osunut. Mistä sitten tiedän, ettei Dark Spot Defenseni ole menettänyt tehoaan neljän vuoden aikana? Helposti siitä, että jos vahingossa joudun tilanteeseen, jossa olen ulkona voimakkaassa auringonpaisteessa ilman Dark Spot Defenseä, ylähuulen alue reagoi välittömästi tummumalla.
Näin kävi viimeksi huhtikuussa Patmoksella. Lähdin kävelylle pilvisellä säällä, ja yllättäen aurinko tulikin esiin. Ehdin olla suorassa auringonpaisteessa ehkä 30 minuuttia, ja huulten alue oli jo reagoinut täplittymällä. (Hyperpigmentaatioalueen tunnusmerkkeihin kuuluu juuri tuollainen käytös: se reagoi UV-säteilyyn huomattavasti herkemmin kuin "normaali" ihoalue. Lyhyen ja satunnaisen UV-altistuksen aiheuttama reaktio ei kuitenkaan jää näkyväksi pitkäksi aikaa, mikäli yleisesti suojaa pigmentaatioherkän alueen. "Viikset" tarttuvat ja jäävät näkyviin, jos alue toistuvasti altistuu auringolle ilman suojaa.)
Päivinä, jolloin minulla on Dark Spot Defenseä, ihoalue ei reagoi ja pysyy läiskättömänä. Huhtikuun matkalla käytössä oli vielä tuo vanhempi SK45 DSD.
Tältä huulten ympärykseni näyttää tänä kesänä.
Kuva on otettu eilen, ja takana on oleskelua niin Kreikan auringossa koko huhtikuun, oleilua Suomen vähemmän aurinkoisessa kesässä sekä tällä viikolla ulkoilua Sveitsin Alppien erittäin vahvassa auringossa, esimerkiksi eilen vietin suorassa auringonpaisteessa melkein 7 tuntia. Ei tietoakaan pigmenttiviiksistä! :) Voide kulkee mukanani kaikkialle. Ainiin, ja vielä yksi Dark Spot Defensen etu: kätevän litteä pullo joka sujahtaa helposti vaikka shortsien taskuun!
Yksi juttu on tärkeää muistaa suojautuessa hyperpigmentaatiota vastaan: voiteen tiheä lisääminen. Tämä on ihan avainasemassa mikäli mielii pitää pigmentaatioherkän alueen niin läiskättömänä kuin mahdollista. Minä lisäilin voidetta ensimmäisinä kesinä aloitettuani viiksialueen erityissuojaamisen vain noin kolmen tunnin välein, mutta viime kesänä tihensin voiteluväliä kahteen tuntiin (tai hikisyydestä riippuen tiheämpäänkin ^_^), ja ero oli selvä. Nyt hyperpigmentaatio on pysynyt lähes kokonaan poissa.
Even Better Dark Spot Defense -voide on sävytettyä, ja sitä on saatavana yhdellä läpikuultavalla "Sheer Tint" -sävyllä.
Yksi DSD:n hankkinut lukija raportoi, että hänen kasvoillaan Sheer Tintin sävy näkyy ja jopa tasoittaa ihon sävyä, mutta minun ihollani sävy ei jää käytännössä lainkaan näkyviin.
Kas näin:
DSD kämmenselän reunaan levitettynä.
Olikohan tässä jo tarpeeksi hehkutusta voidekaveristani ^_^ Täällä me kuljetaan yhdessä aurinkoisia patikkapolkuja ja DSD pitää huolen, että saan vaeltaa viiksettömänä :)
Jos joku kaipailee hintatietoa, niin Sokokselta ostamani Dark Spot Defense maksoi 29,90€.
Edit. eleven.fi näkyy myyvän Dark Spot Defenseä* hieman halvemmalla hintaan 28,30€. elevenillä on myös meneillään kamppis jossa saa 20% alennuksen ihonhoitotuotteista kun ostaa 50 eurolla, jos vaikka jollakulla olisi muutakin ihonhoito-ostosta mielessä. DSD näkyy olevan mukana tässä kampanjassa.
...ja niiltä säätiedotusten lupaamilta ukkossateiltakin ollaan vielä toistaiseksi onnistuttu välttymään ^_^ Tiistainen sellainen iski kätevästi 15 minuuttia sen jälkeen kun olimme saavuttaneet vaellusreitin lopun ja istuneet vuoristojunaan. Eilisen säätiedotus taas oli niinkin pielessä että 65% sateen mahdollisuus kääntyi 100% aurinkoon :)
Hei ystäväiset,
Minulla on tällä kertaa reissussa vähemmän aikaa blogille koska viivymme niin vähän aikaa (viikko tuntuu meikäläiselle nopealta matkalta :)), että en tiedä milloin ehdin taas päivittää.
Voi tosin olla, kun on luvattu aika ukkos- ja sadevoittoista säätä tälle viikolle, että pian minulla on hyvinkin paljon aikaa istua koneella ^_^ Mutta nyt, kun säät vielä jotenkin sallivat (tällekin päivälle luvattu iltapäivälle ukkosta mutta aamu valkeni aurinkoisena), yritämme hyödyntää jokaisen mahdollisen ulkoiluhetken.
Tässä kuvaterveisiä viime päiviltä.
Kävelyllä 3 kilometrin korkeudessa
Ruokahan täällä on minun ruokavaliollani aina ja edelleen vähän haasteellinen juttu...
Usein, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi kalasta tai mättää joka päivä mahaa täyteen juustolla, jää ei-lihansyöjälle vaihtoehdoksi tilata ravintolassa proteiiniksi kananmunaa... Niitä täällä kyllä saa ^_^
Vegaanit olisivat useimmissa sveitsiläisissä ravintoloissa helisemässä... Sanon vain että rösti, siinäpä mitä vegaani voi täällä suunnilleen vihreiden salaattien lisäksi tilata. Tämän maan ruokakulttuuri ei suosi kasviksia.
Kuka kaatoi jokeen turkoosin väripurkin...?
Kesän lomaviikko starttasi eilen. <3
Kohdevalikoimani toistaa kummasti itseään kun kaksi lempimaatani kilpailevat jatkuvasti huomiostani. Tällä kertaa valikoitui tuttu heinäkuun kohde Sveitsi.
Sveitsiin on miellyttävämpi matkustaa kesällä, Kreikkaan säiden puolesta syksyllä.
Lähtiessä tunnelmat Suomessa olivat tätä...
Ja kohteessa tätä...
Kun juna Bernin jälkeen kaarsi Thun-järven-laitaa satumaiseman halki, sydäntä puristi ilosta ja jälleennäkemisen riemusta. Toisella puolella järvi epätodellisen turkooseine väreineen, toisella puolella dramaattisina kohoavat Alpit maagisine siluetteineen... <3
Mieskin jo joutui tunnustamaan, vaikka on aiemmin väittänyt ettei juuri kiinny paikkoihin, että pieni Zermattin kylä saa hänessä aikaan jo mahdollisesti kiintymykseen verrattavia tunteita ^_^
Kippis Sveitsi!
Ilta tervehti meitä pienellä sateellakin, mutta se ei viilentänyt lämmintä tunnelmaa Matterhorn Plazan katetulla terassilla. Juustoa, viiniä, oliiveja. Rakas vierellä, eeppinen maisema ympärillä. Mitä muuta voi toivoa?
Seuraavan viikon ohjelmassa: patikointia, ehkä vähän lisää juustoa ja viiniäkin ja pari päivää kaupunkilomailuakin kuvankauniissa Neuchâtelissa.
Iltakävelyllä liityimme muiden kameroitaan horisonttia kohti tähtäävien turistien joukkoon Zermattin Kirchstrassen sillalla.
Tähän näkyyn on vaikea kyllästyä. Aina yhtä upea ja pysäyttävä:
Matterhorn.
Sveitsi. <3
*
Lue viime kesän Sveitsin seikkailuistani: Jäätiköt murisevat öisin
Tässä tuote, jonka kohdalla oletukseni sen koostumuksesta, pesutuloksesta ja ihotuntumasta meni ihan metsään. Se on vieläpä tuote, josta olen vinkannut joillekin lukijoille heidän etsiessään kuivalle (ja herkälle) iholle sopivaa vaahtoavaa putsaria. Ceralan-pesuöljy.
Vinkkaus pohjautui lukemaani markkinointitekstiin ja tuotekuvaukseen, joiden pohjalta innostuin tuotteesta kun se viime vuonna (vai olikohan sitä edellisenä..?) lanseerattiin.
"Vaahtoava voidemainen koostumus". Ja nimessä sana "öljy". Haa, tämän täytyy olla hyvä tuote kuivaihoiselle joka tykkää vaahtoavasta, veden kanssa käytettävästä putsarista..! Valtaosa kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetuista kasvoputsareista on emulsiomaisia, koska ne kuivattavat vähiten, mutta kuivaihoistenkin joukossa on veden kanssa vaahdotettavista tuotteista tykkääviä. Siksi on kiva juttu että heillekin on vaihtoehtoja.
Minulla on kokemusta muutamasta oikein ihanan tuntuisesta vaahtoavasta, öljymäisestä puhdistustuotteesta ja tein niiden pohjalta jostain syystä oletuksen, että Ceralankin tuntuisi samalta. No, jos olisin kokeillut sitä heti kun se tuli myyntiin, en ehkä olisi vinkannut siitä kuivaihoisten putsarivinkkien kyselijöille.
Pakkausteksti: "Ceralan-pesuöljyn koostumus on voidemainen ja se sisältää runsaasti ihoa kosteuttavia öljyjä. Voide vaahtoaa miellyttävästi. Pesevät ainesosat ovat hellävaraisia ja pesuöljy sopii normaalille, kuivalle ja atooppiselle iholle".
Ensinnäkin, tuote ei vaahtoa juuri lainkaan. Pettymys #1. Koostumus on laihan maitomainen, ja mikäli haluaa saada jotain latteaa vaahdonkaltaista aikaan, täytyy maitoa hieroa kostealle iholle aika pitkään. Silloinkin vaahto on kaukana "oikeasti" vaahtoavien tuotteiden käyttäytymisestä. En tiedä onko Ceralanin triglyseridipohja (rasvaa) sitten niin "raskas" etteivät vaahtoavat ainesosat yksinkertaisesti jaksa paljon "kuplia".
Toisekseen, ja tämä oli suurin hämmästys: Ceralan tuntuu minun ihollani kuivattavalta. Tunne on selvästi kiristävä verrattuna suureen osaan muita putsareita joita käytän. Iho on joidenkin pesujen jälkeen ollut jopa hilseilevän kuiva (jos päälle ei parin minuutin sisällä levitä kosteusvoidetta jolloin kaikki pesuveden jättämä kosteus karkaa iholta).
Yritin ikuistaa Ceralan-ihoa yhden pesun jälkeen:
Yleensä ihoni näyttää pesun jälkeen tältä vain talven kylmimpään aikaan jolloin ihon on kaikkein pintakuivimmillaan.
Olen hämmentynyt. Miten rasvapohjainen putsari voi tuntua iholla kuivattavalta? Ceralanin pesevissä ainesosissa ei ole sulfaatteja ja lisäksi siinä on paljon hoitavina tunnettuja, kosteutta sitovia ainesosia kuten keramideja, kolesterolia ja fosfolipidejä.
Toisaalta, kosmetiikan kemian kurssin muistiinpanojeni mukaan sulfosuccinate-ainesosat ovat samaa vahvuustasoa kuin sulfaatit, kummatkin kuuluvat anionisiin tensideihin. No, mene ja tiedä. Pitoisuus ja muut formulassa käytetyt ainesosat ovat lopulta olennaisempi tekijä vahvuuden suhteen kuin minkä niminen puhdistava aine incissä koreilee. Kuulimmehan juuri myös kemisti Outi Tarakkamäen toteavan, ettei sulfaatiton putsari aina ole miedompi kuin sulfaatillinen.
Joka tapauksessa, useimmat käyttämäni luonnonkosmetiikan putsarit tuntuvat huomattavasti hellävaraisemmilta ja vähemmän kuivattavilta kuin Ceralan.
Minulla oli Ceralanin ostaessani juuri käytössä YA Naturae -puhdistusvaahto (sekin apteekkikosmetiikkaa, mutta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa), ja tunne iholla näiden kahden putsarin välillä on kuin eri planeetoilta. Jos näistä pitäisi jompaa kumpaa suositella kuivalle iholle, sanoisin ilman muuta YA Naturae. Ja se vielä oikeasti vaahtoaa ;)
.
Heitänpä tähän loppuun vielä vinkin yhdestä niistä vaahtoavista öljyputsareista joista olen tykännyt valtavasti, tätä merkkiä tosin ei saa Suomesta:
Ranskalainen apteekkimerkki Uriage ja heidän kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetun Xémose-linjansa Soothing Cleansing Oil. Ihanan tuntuinen. Tämä vaahtoaa kunnolla täyteläisellä, pehmeällä vaahdolla jossa tuntee öljyjen liukkauden ja pehmeyden. Sain Xémose-putsarin kerran vastalahjaksi ahvenanmaalaiselta työkaveriltani (kun välillä kannan työkavereillekin blogin ylijäämäkosmetiikkaa), ja ihastuin. Xémosen vaahdon salaisuus tosin ei ole salaisuus: tässä putsarissa on sulfaatteja.
Napatkaa ostoskoriin vaikka Ruotsin reissulla. :)
Jos teillä on jakaa omia vinkkejä kuivalle iholle tarkoitetuista öljymäisistä, vaahtoavista putsareista niin kertokaa, niitä on markkinoilla edelleen tosi vähän.
Ja hei - onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia Ceralanista..?
Kirjoittelin pari viikkoa sitten otsonoidusta kosmetiikasta ja siitä, että haen blogin lukijoiden joukosta kahta testihenkilöä testaamaan otsonoituja tuotteita kun en oman ihoni kunnon puolesta ole itse otollisin henkilö niiden vaikutuksia arvioimaan.
No, tapahtui seuraavaa: testihenkilöjutun kirjoitettuani tajusin, että onhan minulla yksi osa kropassa johon voisinkin hyvin testata otsonoitua kosmetiikkaa: minulla on melkein heinäkuun alusta saakka ollut toisessa kainalossa sitkeä karvatupentulehdus vähemmän onnekkaan höyläyksen seurauksena.
Voin kertoa, että tämä on ensimmäinen kerta kun saan karvatupentulehduksen kainaloon (ihme ja kumma, tulehduksen ollessa kai aika yleinen sheivaukseen liittyvä ilmiö). Odotin sen menevän ohi itsestään, niinkuin bikinirajan ajelua monesti seuraavat tulehduksetkin menevät, mutta tämä vain on pysynyt sitkeästi ja osa karvatupista on myös märkinyt. Niin ällöä, ja inhottaa kun ei voi käyttää deodoranttia enkä tietenkään ole voinut heinäkuun alun jälkeen ajella tulehtunutta kainaloa.
Tajuttuani, että minähän voin kokeilla hoitaa kainaloa superantibakteeriseksi luvatulla otsonoidulla öljyllä, joka on nimenomaan tarkoitettu tulehtuneen ihon hoitoon (akne, psoriasis, sieni-infektiot), aloitin kokeilun saman tien. Iho rauhoittui kahdessa päivässä ja näytti viiden päivän jälkeen täysin parantuneelta. Ainakin kaikki märkäpäät olivat kadonneet ja koholla olevat punaiset pampulat laskeneet. Iho ei myöskään ollut enää kosketusarka. Tyytyväisenä saatoin siis todeta otsonoidun öljyn vaikuttavan.
Lähetin sitten testituotteet valitsemilleni testihenkilöille ja vielä kerroin öljyn vastaanottavalle henkilölle positiivisesta kokemuksestani.
No, eikös kainalo ollut postitusta seuraavana päivänä taas palannut tulehdustilaan...! Ei hemmetti..! Ja sinne meni mun hoitoöljy. Oh, the irony. ("Mä en niinku itse sovi tän tuotteen testaajaksi niin....")
(Jos nyt jotakuta ällöttää ajatus, että käytin toiselle lähettämääni tuotetta, niin voin rauhoittaa hygieniamieltänne kertomalla, että otin öljyä omaan pieneen testipurkkiin. Tämä purkki oli tyhjä siinä vaiheessa kun olin postittanut tuotteet joten kainalon lehahtaessa uudestaan minulla ei ollut enää mahdollisuutta täyttää omaan purkkiin lisää.)
Soitin lääkärituttavalleni ja kysyin millä tuotteella nyt hoitaisin kainaloa, ja kaveri suositteli Sibicortia. "Mutta eikös sinulla ole sitä pihkavoidetta..?", kaveri sanoi. "Sehän käy myös tähän, kokeile sitä. Tai sitten on niitä hopeaa sisältäviä hoitonesteitä joita myös käytetään karvanpoistosta ärtyneen ihon hoitoon." D'OH! Minulla on sekä pihkavoidetta että hopeasuihketta - mutta ne kököttävät Tampereen kodin kylppärissä. Aaargh. Vaikka olin pihkavoiteeseen tutustuessani ja sen fantastisista ominaisuuksista vakuuttuneena luvannut itselleni, että pieni matkapurkki pihkavoidetta tulisi aina kulkemaan mukanani kaikkialle. Just.
Eipä sitten muuta kuin apteekkiin ja nyt hoito jatkuu Sibicortilla. Vähän vain ärsyttää kun olisi ollut käytettävissä noita luonnollisempiakin hoitoaineita. Ja kaikki jossain muualla kuin täällä.
Huokaus.
Millä te olette hoitaneet sitkeitä karvatupentulehduksia?
Organic Shop. Merkki, josta kuulin ensimmäistä kertaa viime joulun tienoilla lukijan kysyessä olinko jo tutustunut merkin tuotteisiin. Halpaa, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, melkein kaikki tuotteet maksavat alle kympin.
Merkki oli vielä vuodenvaihteessa minulle ihan vieras, eikä Googlekaan paljon auttanut tutustumisessa. Sittemmin jälleenmyyjien määrä on tässä puolen vuoden aikana kasvanut huimasti ja nyt tuntuu että törmään Organic Shoppiin milloin missäkin.
Markkinointi- ja kotimaa-ihmettelyä (hyppää yli jos haluat vain lukea ihanasta vartalohoidosta :D)
Erikoisesti, vaikka merkki on nyt meilläkin tunnetumpi, syvempää tietoa sarjan kotimaasta tai valmistajasta ei edelleenkään ole helposti tarjolla. Tämä saattaa ehkä olla ihan epäoleellinen asia nostaa esiin, mutta koska minua kiehtovat kosmetiikkamaailman "kulissit", höpöttelen mielelläni pätkän myös tästä.
Yleensähän eri sarjojen kotimaat, ihonhoitofilosofiat, perustajat ja heidän tarinansa (tyypillisesti tyyliä "En löytänyt herkälle iholleni mistään sopivaa tuotesarjaa niin lopulta kehitin sellaisen itse..") ovat näkyvästi esillä sarjojen markkinoinnissa. Organic Shopin taustalta ei löydä mitään sellaista tietoa. Merkillä ei ole omaa kotisivua eikä tuotetiedoissa mainita edes sarjan kotimaata, suomalaisten jälleenmyyjien tiedoissa kerrotaan vain että "Tuotteet valmistetaan Virossa sillä-ja-sillä-tehtaalla".
Eikö ole hassua kommunikaatiota, minkä muun merkin kohdalla olette nähneet korostettavan minkä maan nimetyllä tehtaalla sitä valmistetaan..? Monelle kuluttajalle aika epäolennainen tieto.
Kuva: Organic Shop
Jälleenmyyjien antamien tietojen pohjalta moni Organic Shopista kirjoittanut media onkin päätynyt kutsumaan sarjaa virolaiseksi, mutta sitä se ei ole (eihän Estelle & Thild'kään ole tanskalainen sarja vaikka tuotteet valmistetaan Tanskassa). Sarjan salamyhkäisyys näyttäytyi minulle suorastaan haasteena, ja lopulta Google auttoi sen verran tätä "Cosmetic Inspector Gadgetia", että selvisi, että Organic Shop on suuren venäläisen kosmetiikkavalmistajan Pervoe Reshenien brändi ja Reshenien vuonna 2011 lanseeraaman luonnonkosmetiikkamyymäläketjun nimi. Arvatenkin Organic Shop -tuotteet ovat alkujaan tämän ketjun oma talon sarja, niillä on sama logo kuin myymälällä.
Organic Shopin tuotteet valmistetaan Virossa samalla tehtaalla missä venäläisen (ja ihan avoimesti venäläiseksi tunnustautuneen :D) Natura Siberican tuotteet. Venäläiset merkit näemmä tykkäävät käyttää kyseistä tehdasta.
Eipä tässä sen kummempia, kuin ihmetys, miksi Organic Shopin tausta halutaan pitää niin epämääräisenä..? Miksi sarjalla ei ole edes omaa, virallista kotisivua? Se on erikoista ja harvinaista. Jäin ihan miettimään, onko Venäjällä tällä hetkellä kenties niin negatiivinen kaiku, että sen esiintuomista halutaan välttää kosmetiikan markkinoinnissa?
Noniin, mutta sitten tähän ihanaan tuotteeseen ^_^
5,80€ / 250 ml
Minullekin sitten päätyi blogin kautta testiin joulukuussa kommentoineen lukijankin ihastelema sokeripohjainen hunajakanelikuorinta, ja se osoittautui yhdeksi hemmottelevimmista vartalotuotteista joita olen koskaan käyttänyt.
Niin simppeli tuote joka ei tavallaan antanut odottaa mitään kovin ihmeellistä - sokerikuorintoja olen testannut aiemminkin, ja kuorintahan nyt on aina kuorinta, mutta Organic Shopin Scrub on jotain paljonkin enemmän. Ainakin tämän testaajan mielestä.
Ainesosat: Sucrose, Glycerin, Cetearyl Alcohol, Butyrospermum Parkii Butter, Mel*, Cinnamomum Zeylanicum Bark Extract*, Helianthus Annuus Seed Oil, Cocamidopropyl Betaine, Aqua, Parfum, CI 77491, CI 77492, CI 77499. (*) - issued from organic agriculture
Yksinkertaisesta ainesosaluettelosta voimme lukea, että tuote koostuu sokerista, glyserolista, setearyylialkoholista (emulgaattori), sheavoista, hunajasta, kaneliuutteesta, auringonkukkaöljystä, cocamidopropyl betainesta (puhdistava aine, yksi näitä mietoja sulfaatittomia tensidejä), vedestä, hajusteesta ja väriaineista.
Erittäin kosteuttava, hoitava koostumus. Ei oikeastaan mitään ylimääräistä, ellei nyt hajustetta halua pitää sellaisena, mutta toisille kuluttajile sekin on tärkeä. Tuote tuoksuu itse asiassa niin miedolle että olisi voinut kuvitella sen tulevan jo hunaja- ja kaneliraaka-aineista itsestään.
"Kosteuttava ja hoitava", kirjoitin tuossa ylempänä - ominaisuuksia jotka yleensä ovat kuorintatuotteissa toisarvoisia, kuolleen ihosolukon poiston ollessa tuotteen pääasiallinen tehtävä. Nimeäisin Organic Shopin kuorinnan mieluumminkin kokonaisvaltaiseksi hoitotahnaksi joka kuorii miedosti, puhdistaa, kosteuttaa, pehmentää ja toimii vieläpä antibakteerisesti (kaneliuute on antimikrobinen aine).
Tuotteesta on tullut minulle ihan suosikki saunakäyttöön, sillä saunan lämmössä sen hemmotteleva koostumus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tuote toimii ikäänkuin kaksivaiheisesti; kun sitä hieroo ihoon, saa ensin kuorivan vaikutuksen sokerirakeiden ollessa vielä ehjiä. Rakeet alkavat kuitenkin sulaa pian, ja niiden sulaessa jäykähkö, kiteinen tahna muuttuu juoksevaksi, liukkaaksi ja täyteläiseksi balsamiksi jota on todella miellyttävä hieroa ihoon.
"Do-it-yourself"-spa-hoitokäsittely. :) Sheavoi-hunaja-auringonkukkaöljy-seos ei imeydy ihoon nopeasti vaan sallii pyörittelyn iholla minuuttitolkulla. Olenkin käyttänyt "scrubbia" myös hierontaan, tilasin mieheltäkin hunajakaneliselkähieronnan yhdellä mökkireissulla ^_^ (Toki hieroin vastapalveluna myös misterin selän :)) Iho kannattaa käsittelyn jälkeen huuhtoa vain vedellä, ei suihkugeelillä tai saippualla, että hoitavia rasvoja ja öljyjä jää ihoon sitomaan kosteutta. Iho jää ihanan pehmeän tuntuiseksi.
Organic Shopin valikoimassa on sokerikuorintoja monella herkullisella tuoksu- ja raaka-ainekombolla, miltä kuulostavat mm. Brasilian kahvi, belgialainen suklaa, Kenian mango tai vadelma-kerma...? Sarjaan kuuluu myös veden kielelle herauttavia vartalovoiteita, shampoita, hiustenhoitoaineita ja suihkugeelejä. Kaikki paitsi body butterit maksavat alle kympin.
Organic Shop -tuotteita myyvät ainakin Sokos, Stockmann, Ruohonjuuri, Biodelly ja Hyvinvoinnin Tavaratalo.
P.S. Miten sitä saakin yhdestä pienestä purkista ja sen merkistä näin paljon asiaa? :D
* Sis. mainoslinkkejä
Nyt vuorossa lisää ihania Avril-meikkejä.
Huokeiden löytöjen ystävät hurraavat, sillä esiteltävistä tuotteista kallein on 10,90€ :) Huokean, sertifioidun luonnonkosmetiikan ystävät hurraavat vielä enemmän ^_^
Aiemmin esittelin merkin törkeän hyvät ripsivärit, jotka ryöstivät ansaitusti niin suuren huomion että niputin ne omaan postaukseensa. Ehtikö joku tässä välissä ostaa "maailman parhaan luonnonkosmetiikan ripsarin" omaan kokeiluun? Olisi kiva kuulla millaisia teidän kokemuksenne ovat olleet.
Tänään esittelyssä Avrilin meikkipohjatuotteet, poskipuna sekä luomivärejä joilla innostuin tekemään smokey eye -tutorialin (postauksen lopussa). Meikkipohjatuotteista löytyi melkein ripsarin veroinen helmi, ja luomiväritkin ovat tuntumaltaan jotain ihan muuta mitä halpa hinta saattaisi antaa odottaa. Avril voisi laatunsa puolesta mennä helposti luonnonkosmetiikan selektiivisestä sarjasta. Ainoa mitä tämä meikkifriikki jää kaipaamaan on värikkäämpi luomivärivalikoima ja heleämpi sävyvalikoima huulipunissa.
Olen saanut Avril-meikit testiin Biodellyltä.
Meikkipohjatuotteita on kaksi; hoitavampi ja normaalista kuivalle iholle sopiva BB-voide sekä useampia sävyvaihtoehtoja tarjoava, kaikille ihotyypeille sopiva meikkivoide.
Peittävyys näissä on kutakuinkin samaa luokkaa, kummatkin tekevät erittäin luonnollisen, läpikuultavan pohjan korkeintaan medium miinus -peittävyydellä. BB-voide on selvästi kosteuttavampi ja jättää ihastuttavan kasteisen näköisen pinnan (niiden iloksi jotka sen tyyppisestä pinnasta tykkäävät, kuten minun), Le Fond de Teint -meikkivoide jättää aavistuksen himmeämmän pinnan.
BB-voiteesta on kaksi sävyä, meikkivoiteesta viisi joista Suomessa myynnissä kolme.
Sain testiin BB-voiteen tummemman sävyn ja meikkivoiteen kaikkein tummimman sävyn (Biodellyn Tanja halusi varmistua että edes jompi kumpi on mulle tarpeeksi tumma, kun ihoni sävy on tosiaan hämmentävästi tummentunut viime vuosina :)).
Meikkivoiteen sävy Miel oli minulle kuitenkin hitusen liian tumma ja punertava, mutta BB-voiteen lämpimämpi sävy Medium sopi täydellisesti. Näin ollen keskityn BB-voiteen esittelyyn. Se onkin viihtynyt kasvoillani melkein päivittäin sen jälkeen kun sain tuotteet testiin.
Jälkeä voi todellakin luonnehtia sanoilla kasteinen ja kuultava, eikö?
Avrilin BB Cream levittyy kuin unelma; siinä ei ole piiruakaan monille luonnonkosmetiikan nestemäisille meikkipohjatuotteille ominaista jähmeyttä eikä sitä levittäessä tule kiireen tunnetta. Kosteuttava koostumus antaa aikaa työstämiselle ja voidetta saa rauhassa pyöritellä kasvoille ilman huolta ihoon jämähtävistä siveltimen piirroista. Voiteessa on aurinkosuojakerroin 10.
Ihon sävy tasoittuu todella kauniisti. BB-voiteen pinta jää heleän kuultavaksi ja meikittömän näköiseksi. Tykkään lisätä puuteria (tai mineraalipohjaa) nenään ja leukaan koska nuo alueet saavat mielellään olla ainakin meikäläisen naamassa vähemmän kuultavia :)
Ennen
Jälkeen
Avrilin BB-voide kirmasi kärkileiriin kaikkien kokeilemieni luonnonkosmetiikan voidemaisten meikkipohjien joukossa. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, jopa naisellisesta tuoksusta!
Suosittelisin Avrilin BB-voidetta normaalista kuivahkolle iholle ja niille jotka hakevat kuultavaa, hoitavaa meikkipohjaa.
Avril BB-voide* ja Avril-meikkivoide* maksavat 10,90€ ja niitä myy Suomessa mm. Biodelly.
Poskipunasävyjä on Suomessa myynnissä neljä, ja toivoin niistä testiin sävyn Rose Nacré.
Se näytti kuvassa roosan sävyiseltä, ja tähän viittaa nimikin, mutta Rose Nacré onkin aika persikkainen ja pigmentiltään paljon hillitympi mitä netin kuva antoi odottaa. Sävy muistuttaa jonkun verran yhtä lemppariani, Zuiin Mangoa, ollen ehkä valoaheijastavampi.
Rose Nacré iholla
Kuvailisin Rose Nacréa sekoitukseksi persikkaa, vaaleaa beigeä ja roosaa. Se on äärimmäisen hillitty, neutraali sävy joka sopinee useimmille ihonsävyille, tosin tummemmalla iholla vaikutelma on todennäköisesti enemmän highlight-tyyppinen koska sävy on niin vaalea.
Kaunis Rose Nacré on erinomainen "poskipunapelkurin" poskipuna, jos nyt näin voi sanoa :D Tällä ei voi tehdä ylilyöntejä ja tulos on erittäin hienovarainen. Kerrostamalla saa vähän enemmän poweria mutta pelleposkia et tällä saa yrittämälläkään :)
Avril-poskipuna maksaa 7,90€.
Toivomaani sävyä ei ollut saatavilla, ja sain sen tilalle marjaisen punaisen Rouge Sang -sävyn. Oikein miellyttävä, voidemainen koostumus mutta testisävy ei ole minun juttuni. Kaunis mutta liian "klassinen" ja ehkä liian tumma minun makuuni.
Huulipuna maksaa 8,50€.
Avrilin silmänrajauskynät ovat perinteistä puuhylsyyn pakattua laatua, sitä joka ennen oli normi ennen silikoniteknologian esiinmarssia rajauskynienkin puolella.
(Uudemman teknologian kynät, jotka eivät toki koskaan voi olla luonnonkosmetiikkaa synteettisten ainesosiensa puolesta, erottaa muovisesta hylsystä.)
Harmaanmustan Charbonin koostumus oli mielestäni paras ja liukuvin, tosin toisetkin kaksi ovat oikein hyviä. Charbon on jotenkin liukuvampi ja pigmenttisempi. Sopii sinulle, joka koet intensiivisen mustan liian vahvaksi. Noir Charbon on pehmeämpi "melkein-musta" :)
(Huom: verkkokauppojen sivuilla sävyn nimi on Noir Charbon, mutta kynässä itsessään lukee Charbon.)
Avril-rajauskynä maksaa 3,90€.
Kaikki valkkaamani luomivärisävyt olivat laadukkaan tuntuisia; hyväpigmenttisiä, silkkisesti levittyviä ja ei-varisevia. Värikkäitä papukaijameikkejä harrastavalle Avrililta ei löydy silmämeikkejä, mutta neutraalin ja klassisen linjan noudattajalle valikoima on juuri passeli.
Luomivärin hinta on 7,90€.
Vaalea roosa, kevyesti helmiäinen Aurore-sävy (kuvassa toinen etualalla) on Laveran Pearly Rose -luomivärisävyn kaltainen monitoimisävy joka käy niin luomille kuin poskipäillekin korostukseksi tai oikein Lumikki-ihoiselle kauniiksi poskipunaksi. Rose Nacré -poskipunan tavoin Aurore-luomivärin sävy on luonnossa vaaleampi kuin verkkokaupan kuvissa.
Vaikka värikkäitä My Little Pony -meikkejä rakastankin, olen myös ikuinen klassisen smokey eyen kannattaja. Se on helppo luottovalinta juhliin tai tilaisuuksiin joissa pitää näyttää skarpilta ja huolitellulta - tai ainakin vähemmän ponilta ^_^ :D Smokey eye näyttää yksinkertaisesti aina hyvältä, se on elegantti ja klassinen valinta eikä varmaan koskaan poistu "muodista".
Tässä tutorial Avril-savumeikkiin:
2. Levitä Charbon-rajauksen päälle ja sen yli tummanharmaata Gris anthracite mat -luomivärisävyä.
3. Levitä tummanharmaan sävyn yläpuolelle (ja osittäin päälle) keskiharmaata Volcan-luomivärisävyä. Sävy saa nousta reilusti luomivakoon ja sen ylikin, silmäluomen muodostasi ja tilasta riippuen.
Tälleen :)
4. Levitä kulmaluulle vaaleanharmaata Gris perle irisé -sävyä. Häivytä tällä sävyllä myös Volcan-sävyn raja.
5. Tee alaluomelle sisärajaus Charbon-kynällä ja levitä ripsirajaan sumuisesti tumminta ja keskitummaa harmaan sävyä.
6. Lisää Volume-maskaraa ja intensiivinen meikkisi on valmis.
.
Avril-meikkejä myy Suomessa mm. Biodelly*. Jolla on muuten ilmaiset postikulut heinäkuun loppuun saakka. :)
Minulla on yksi hassu "pahe". No ei se nyt mikään pahe tavallaan ole, mutta jossain määrin turha rahanmenokohde. Maksan nimittäin vedestä. Kuplavedestä.
Olen viime vuosina kuin varkain koukuttunut hiilihapotettuun kivennäisveteen. Nuorempana en koskaan juonut "sihinävesiä", helkkari, enhän juonut vettä ylipäänsä muuten kuin salilla käydessä. (Mun ruoka- ja janojuomaa oli maito vuoteen 2011 saakka.) En oikein ole liiemmin ollut limppari-ihmisiäkään, meillä juotiin kotona limua vain juhlapäivinä ja lauantai-iltaisin saunan jälkeen.
Sittemmin olen tottunut ja tykästynytkin aika ajoin juomaan light-colaa kiitos Pepsimax-riippuvaisen mieheni, mutta jos mieheni ei ole kotona (ja kaappi täten limsasta tyhjä), harvoin haen kaupasta erikseen Pepsiä.
Sen sijaan kivennäisvettä. Siihen mä olen koukuttunut ihan huomaamattani, enkä edes tiedä mistä tai milloin tarkalleen se alkoi.
Tiedän vain, että viimeiset pari vuotta olen säännöllisesti kantanut kaupasta kotiin kasseittain kuplavettä. Se ei saa päästä loppumaan. Jano ei meinaa aina edes sammua tavallisella raanavedellä. Tunteen täytyy tietysti olla psykologinen mutta yhtä kaikki siellä se on, ja raikas kivennäisvesilasillinen poistaa janon paljon hanavettä tehokkaammin.
Kai avainsana on juuri tuo raikkaus... Jonka muodostavat niin kuplat kuin kivennäisaineet yhdessä. Pitkään ajattelin, että eiväthän mineraalit kai itsessään niin paljon maistu, mutta on niissä selkeä maku sillä pelkkä hiilihapotettu lähdevesi ei maistu oikein miltään. Kuplat yksinään eivät tee "sitä juttua", mineraalit ovat yhtä tärkeä tekijä.
Useimmiten juon maustamatonta kivennäisvettä, mutta välillä tulee hirveä himo sitruunan, karpalon tai vihreän omenan makuiseen veteen. Tänä kesänä olen huomannut alkaneeni tarttua kaupassa useammin Vichyyn kuin matalahiilihapollisempaan kivennäisveteen, ilmeisesti sen voimakkaampi kuplivuus on alkanut nyt viehättää.
Joku ehdottaisi varmasti hiilihapotuslaitteen hankkimista kotiin niin kuplaveden kulutuksesta tulisi edullisempaa, mutta en tiedä, minusta tuollainen "soda streamer" -vesi ei vain maistu samalle (lue: yhtä hyvälle) kuin valmis kivennäisvesi.
Onko hiilihapotuslaitteiden juomatiivisteiden mauissa ylipäänsä olemassa "kivennäisveden" makua..?
Joo, onhan tämä aika hullu rahanmenokohde. Maksaa nyt vedestä kun sitä saa raanastakin (juomaveden osuus talouksien vesilaskuissa taitaa olla mitättömän pieni... ;)).
Toisaalta, joku toinen ostaa saman verran limpparia tai tuoremehua. Tai maitoa. Samahan se lopulta on mihin raha menee, jos kohde on itselle mieluisa (eikä vahingoita muita ^_^).
Pari sitruunalohkoa ja jääpalat upgreidaavat vissyn aurinkoisen päivän kesäparvekejuomaksi :)
Mä muuten käytän kivennäisvettä ja etenkin vissyä myös "lantraamaan" siidereitä...! :D
Light-siidereissä, joita sokeria välttelevänä juon, on hieman tympeä keinotekoisten aromien ja makeutusaineiden maku. (Hmm, niin on kyllä varmaan niissä sokerillisissakin, nyt kun mietin... Ainakin näissä kaupallisissa ei-aidoissa siidereissä tyyliä Golden Cap ja Rekorderlig...) Tuunaan siiderijuomasta vähemmän keinotekoisen makuisen (ja samalla myös vähemmän alkoholipitoisen) miksaamalla siihen Vichyä ja tuoreesta sitruunasta ja/tai limestä puristettua mehua. Nam!
(...miksi mä sitten juon siideriä jos se kerran maistuu tympeälle? No kun se on kuitenkin tosi kiva saunajuoma, ja mökillä grillatessa menee mukavasti soijanakkien kylkeen ruokajuomana ^_^)
Kuka muu tunnustaa juovansa mieluummin kivennäis- tai hiilihapotettua kuin tavallista vettä? Joku muukin koukussa kupliin? ^_^
