Tiedättekö mikä on maailman suosituin lentoreitti?
Yllätytte: se on eteläkorealainen kotimaan reitti Soulin Gimposta Jejun saarelle.
Tiheimmillään lentoja Soulista Jejulle lähtee kymmenen minuutin välein ja reittiä liikennöi viisi korealaista lentoyhtiötä. Kyseessä on siis sanalla sanoen pirun suosittu kohde. Ja speksit kuulostavatkin fantastisilta; vulkaaninen, trooppinen paratiisisaari, "Korean Havaiji", maisemat niin ainutlaatuiset että osa saaresta on nimetty UNESCOn luonnonperintökohteeksi. Traveller.comin mukaan "puhdasta Instagram-kultaa"; dramaattisia tulivuorimaisemia, maanalaisia luolia, upeita vaellusreittejä ja kuvankauniita rantoja.
Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Jeju island Biosphere Reserve
Tällä pohjalla voi sanoa, että odotukset ovat korkealla.
Mutta - jo majapaikkaa etsiessä hämmennyin. Selailin kuvia Bookingissa, Hotels.comissa ja Airbnb'ssä ja majoitusilmoitusten kuvat saaren eri alueista olivat sanalla sanoen vähemmän pittoreskeja. Halusin majoittua johonkin kivaan, viehättävään kylään tai tunnelmalliseen pikkukaupunkiin kahden viikon miljoonakaupunkioleskeluni jälkeen, ja kuvittelin tehtävän olevan helppo nakki Jejun kaltaisella saarella. Majoitushakupalveluiden kuvat maalasivatkin ihan erilaista kuvaa.
Lonely Planetin oppaasta olin lukenut suosituksen majoittua Jejun eteläpuolelle Seogwipoon joka on saaren toiseksi suurin asutuskeskus pääkaupunki Jeju-si'n jälkeen. Lounarin mukaan Jeju-si ei ole erityisen viehättävä ja kuvailee pienempää Seogwipoa kuvauksellisemmaksi vaihtoehdoksi jonka sijainti on parempi vaellusreittienkin kannalta. Lopulta valitsin Seogwipon epämairittelevista kuvista huolimatta ja buukkasin vaeltajien suosiossa olevan hostellin. Kyllä todellisuus maisemien puolesta varmasti olisi paikan päällä jotain muuta.
Mutta ei se ollut. Puolentoista tunnin bussimatkan aikana Jeju-si'n lentokentältä Seogwipoon ikkunoiden ohi lipui arkisia maisemia jotka eivät saaneet kättä hapuilemaan kameraa kohti kertaakaan. No, ehkä tämä bussi vain ei kulje sellaista reittiä, joka näyttäisi saaren parhaita puolia..?
Kuva: Wikimedia Commons
Viimeistään kyydin saavuttaessa saaren suosituimman ja eksklusiivisimman resort-kylän Jungmunin aloin miettiä, onko minussa matkailijana jotain ihan pielessä tai kemiat täysin vinksallaan korealaisten lomasaarten kanssa, kun paikka kitscheine viihdemuseoineen ja geneerisine hotellikomplekseineen vailla aidon kylän tunnelmaa näytti minusta aivan kamalalta. Vai onko aasialaisilla turisteilla vain erilainen maku ja mieltymys lomasaarten suhteen kuin eurooppalaisilla...? Tai - ehkä täällä ei ylipäänsä ole viehättäviä "postikorttikyliä", jospa aasialaiset saaret ovat kaiken kaikkiaan tyyliltään ja rakennusarkkitehtuuriltaan niin erilaisia, ettei täällä voi odottakaan kohtaavansa Välimeren saarten tyyppistä idylliä...? En tokikaan odottanut samanlaisia kyliä, mutta en kuitenkaan tällaista epätunnelmallisuutta.
(Kuulisin todella mielelläni kokemuksia jos lukijoiden joukossa on aasialaisilla saarilla tai maaseudulla matkustelleita, kertokaa minulle että täällä on myös niitä postikorttikyliä... :))
Vien teidät nyt mukanani kierrokselle Seogwipon suosituimmille ja vierailijan kannalta kiinnostavimmille alueille; satamaan, vesiputouksille, ravintolakaduille ja ostoskaduille.
Seogwipon keskustaa halkova pääkatu on nimetty saarella 50-luvulla vaikuttaneen, Korean merkittävimpiin taidemaalareihin kuuluvan Lee Jung Seopin mukaan.
Lee Jung Seop näkyy täällä kaikkialla; hän on selvästikin hyvin rakastettu Jejulla vaikka ei ollut syntyjään saarelta ja asui täällä vain muutamia vuosia ennen kuolemaansa.
Seogwipon keskusta on jyrkkää. Osa Lee Jung Seop -kadusta muutamine sivukatuineen on autotonta kävelykatualuetta.
Taidetta Taepyong-ro-kadun varrella, takana nousee kävelykatualue.
Ostoskatu Jungjeong-ro. Tämän kadun varrella ovat mm. kaikki kosmetiikkaliikkeet.
Toinen ostoskatu Jungang-ro.
Tässä on majapaikkani, Gudeok Guest House, Hiking Inn (vaalea kerrostalo kuvan keskellä).
Yläkeskustan ravintolakatu.
Vilkkain ruokapaikka kaupungissa on Olle Market -kauppahalli, olin tosi iloinen kun putkahdin tänne eilen illalla nälkäisenä. Oli kivaa löytää paikka täynnä elämää vähän aavemaisen hiljaisten katujen jälkeen.
Satamakatu, tämä on osa kaupungin pisintä "food specialized street" -aluetta nimeltään Chilshimni Food Street.
Satamaa ilta- ja yövalaistuksessaan kehutaan Seogwipon turistiesitteissä "not to be missed" -materiaaliksi.
En tiedä olenko minä sitten joku esteettisen matkailun snobi vai ovatko Kreikan tai Sveitsin kameraa rakastavat kyläidyllit yksinkertaisesti vain hemmotelleet minut piloille, kun en kertakaikkiaan voinut yhtyä esitteiden ylistykseen, ja minusta koko Seogwipo vaikutti tuikitavalliselta tai jopa tylsältä kaupungilta vailla erityistä charmia.
Eilisen kohokohta oli ehdottomasti auringonlasku, joka piirsi taivaalle todella kauniin valonäytöksen. Kuin Jejun versio revontulista...
Katselin näytöstä melkein tunnin ja värien kirjo tuntui muuttuvan intensiivisemmäksi minuutti minuutilta. Seisoin Saeyengyon sillalla ja minut valtasi tuttu, maailmaan rakastunut tunne ja harmitus Seogwipon epätunnelmallisuudesta valui hetkellisesti pois.
Kyllä se varmasti on luonto joka Jejulla on se juttu, urbaanit ympäristöt voin jättää omaan arvoonsa. (Jungmun? Valitsen Santorinin, kiitos.) Mutta näyttää pahasti siltä, että luontokokemukset tässä UNESCON maailmanperintökohteessa ovat vaarassa jäädä väliin Jeju-visiitilläni.... :( Nyyh.
Syy?
Nohh, arvatkaas mikä pälähti tänään jälleen puhelimen näytölle:
Käännös: "Älä käytä tänään kello 10:stä eteenpäin laivayhteyksiä äläkä lähde kalastamaan".
Soul-emäntäni Ellaynakin oli viivalla; hyvin pian tämän hätätiedotteen jälkeen sain häneltä viestin, jossa hän kertoi Japanista päin tulevan taifuunin tuovan Jejulle rankkoja sateita viikonlopuksi.
(Ellayna on kuin mun "Etelä-Korean äiti", huolehtii koko ajan että onhan minulla kaikki kunnossa <3)
Tällaista tiedossa. Möööö...
Tänään aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja puolipilvinen. Turisti-infossa suositeltiin siirtymään sisätiloihin viimeistään kello 15.00 jolloin sateen oli määrä alkaa.
Käytin rajallisen ajan tehokkaasti hyödyksi ja vierailin Seogwipon kahdella vesiputouksella joista toinen on UNESCOn listalla.
Jeongbang-putous.
No, se näytti vesiputoukselta. :) Pieneltä sellaiselta.
Matkalla toiselle putoukselle kuljin tunnetun Chilshimni-ruokakadun kautta.
...mutta... missäs täällä nyt sitten on niitä ravintoloita..? Ilman kylttiä en osaisi heti arvata tätä katua ruokaan erikoistuneeksi. Chilshimnin varrella on Seogwipon tihein ravintolakeskittymä - ainakin kaikkien esitteiden ja kadun varrella olevien karttojen mukaan...
Whoa, on täällä ainakin yksi - - - terassi...! ^_^
...mutta muuten ravintolatarjonta jäi hyvin vaatimattomaksi. En tiedä missä ne sitten piileskelevät.. Kuljin katua lounasaikaan eikä yksikään silmiin osunut ravintola näyttänyt edes olevan auki.
Toisella puolella katua maisemat eivät myöskään tenhonneet...
Joo, hemmetti. Taidan olla muutaman muun saaren pilalle hemmottelema. :(
Tai maisemasnobi. :(
Satama-alue on nimeltään Songsang-dong, ja täälläkin maisemiin yhdistetään hartaasti Lee Jung Seop. Kaikissa turistikävelyreittien opastekylteissä mainitaan, miltä alue on näyttänyt juuri taiteilija Leen silmin. :)
Täältä ei varmaankaan voi lähteä käymättä vielä hänelle omistetussa museossa.
Songsang-dongin "keskusta"; parin ravintolan ja matkustajakodin luoma keskittymä.
Tästä on 15 minuutin kävelymatka Seogwipon tärkeimmälle nähtävyydelle, UNESCOn kohteisiin kuuluvaan Cheonjiyeonin vesiputoukselle.
Se näyttää tältä.
Eli... aika lailla samanlaiselta kuin edellinenkin vesiputous.
Kaunis, mutta pääsymaksun arvoinen..? No... Onhan noita putouksia nähty. Mutta nyt on rastittu listalta kaikki Seogwipon tärkeimmät alueet ja nähtävyydet. :)
Ja... minulla on Jejulla vielä kolme päivää jäljellä. Jos säätiedotukseen on luottaminen, istun niistä suuren osan sisätiloissa sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa kuunnellen. Turisti-infosta sanottiin, että sunnuntaina saattaa olla selkeämpää. Voin kuitenkin ilmeisesti unohtaa niin kovasti odottamani vaellussuunnitelmat. :´-( Odotin Hallasanin vuoren patikan olevan Etelä-Korean matkani kohokohtia.
No, säälle ei mitään voi. Ja joka tapauksessa, olen iloinen että pääsen kokemaan myös toisenlaista Koreaa vastapainona Soulin ja Busanin kuhinalle. Jejulla on ainakin hyvin erilaista.
Kuva: Visit Korea
Hallasanin huipulta.
*
Loppupäivä kuluikin sitten koneen äärellä, ja samaa puuhaa on varmaan luvassa huomenna ja ylihuomenna. Aamulla se sitten selviää - piippaako puhelin taas hätätiedotettaan. Ainakin nyt on aikaa syventyä perusteellisesti K-Beautyn maailmaan :) <3
(Kuva on hostellini katolta jossa on yhteinen keittiö ja chillailu-alue, ja taustalla omistajapariskunta kiinnittää pressuja kattoterassin oviin myrskyn varalle.)
Täytyy sanoa, että K-Beauty-genren arvostetuimpiin blogeihin kuuluva Snow White And The Asian Pear on niin hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettua kosmetiikkafiilistelyä ja tihkuu niin harrasta perehtyneisyyttä, että tätä lukisi vaikka ei a) olisi kiinnostunut tippaakaan aasialaisesta kosmetiikasta tai b) kosmetiikasta ylipäänsä. Olen valtavan iloinen tästä löydöstä.
Että tervetuloa vain, taifuuni. :) Sunnuntaihin mennessä tiedän ehkä kaiken korealaisesta kauneusfilosofiasta ^_^
Jaan kanssanne muutamia havaintoja joita olen tehnyt korealaisista tavoista tai muusta, joka poikkeaa siitä mihin olen omassa ympäristössäni tai muissa länsimaissa tottunut.
Koreassa riisutaan ulkokengät sisälle tullessa niinkuin meilläkin, ja sisällä jalkaan sujautetaan mukavat tossut. Näin osa tekee varmaan Suomessakin, mutta korealainen erikoisuus ovat muoviset kylppäritossut. Sisätossut jätetään kylppärin ulkopuolelle ja kylpyhuoneen puolella vaihdetaan omat, kostean ympäristön tossut. Airbnb-emäntäni mukaan Koreassa tykätään kosteista, jopa märistä kylpyhuoneista minkä vuoksi muoviset tossut ovat siellä tarpeen. Ellaynan luona oli vähän totuttelemista ja muistamista tossujen vaihdossa vessassa käydessä :D
Suihkun jälkeen tapana ei ole pyyhkiä kylppärin lattiaa vaan se jää märäksi. Mielessä on käynyt homeongelmat mutta ainakaan Ellaynan aina-märässä kylppärissä ei näkynyt mitään kasvustoja... ^_^
(Busanin kämppäni kylppäri-crocsit päätyivät eilen jalkaani sadekävelylle.... tein ehkä vähän tuhmasti lainatessani niitä mutta tulivat tarpeeseen kun itsellä ei ole mitään sadetta pitävää jalkinetta mukana..)
Koreassa tyypillisesti käytetty kylpypyyhkeen koko vastaa meillä vähän suurempaa käsipyyhettä, sitä ei välttämättä saa edes kiedottua itsensä ympärille.
Soul-emäntäni Ellayna kertoi varaavansa erikseen länsimaisille Airbnb-vierailleen isot "länkkäripyyhkeet" koska tietää, että muualla on totuttu käyttämään kookkaampia pyyhkeitä vartalon kuivaamiseen, mutta esimerkiksi täällä Busanin Airbnb'ssä pyyhkeet ovat sitä maksikäsipyyhe-luokkaa.
Ravintoloista ei löydä veitsiä, eikä niitä oikein näy olevan korealaisissa kodeissakaan, lukuunottamatta isoja keittiöveitsiä ruoan valmistukseen.
Ruokailuun käytetään lusikkaa ja metallisia puikkoja. Lusikalla syödään riisi, keitto ja kaikki nestemäiset ruoat, puikoilla kaikki muu. Ruokaan ei kuulu koskea sormin. Veitsettömyys varmaan pätee monessa muussakin aasialaisessa maassa, eli se ei sinällään ole erikoisuus aasialaisesta keittiöstä puhuttaessa, mutta saattaa aiheuttaa välillä pulmia ainakin meikäläisittäin ruokaa pilkkomaan tottuneelle.
"Pöperöruokia" kuten bibimbapia syödessä en veistä kaipaakaan, mutta olen kokenut "hieman" haastavaksi pilkkoa isompia kala- tai kasvispaloja tai poistaa kalasta ruotoja... Onko joku koskaan yrittänyt irrottaa ruotoja lusikan ja syömäpuikon avulla...? ^_^
Toistaiseksi en ole kehdannut tuijottaa muita ruokailijoita selvittääkseni, miten paikalliset irrottavat kokonaisista kaloista ruodot koskematta kalaan sormilla - muulla tavalla kuin sylkemällä suuhun päätyneet ruodot täysin estoitta lautaselle. Tätä olen todistanut parissakin ravintolassa.
Harvinainen näky: ulkoilmakahvilapöytiä DDP:n design-puiston yhteydessä
Aasian ensikertalaisena en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota Euroopassa niin yleisen "terassikulttuurin" puutteeseen. Terassikulttuuri: istuskellaan ravintoloiden, baarien tai kahviloiden ulkoilmatarjoilualueella lasillisella tai kahvilla melkein mihin aikaan päivästä tahansa. Tämä on erityisen yleistä Keski- ja Etelä-Euroopassa (- ja myönnän että itsekin tykkään siitä aika lailla ;))
Kahviloita Etelä-Koreassa kyllä on, mutta niillä ei ole terasseja.
Täällä jää alkoholipitoisten juomien nautiskelu minimiin, kun en pääsekään terasseilemaan :) Ja ihan hyväkin varmaan, eihän viinilasillisen tarvitse aina kuulua ohjelmaan.
Terassien sijaan suosittu istuskelupaikka Soulin keskustassa on Cheongyecheonin virta. Täällä näkee nuoria oluttölkkeineen.
Kysyessä paikalliselta, mistä Soulissa löytää kattoterassin, on vastaus Itaewonin kaupunginosa. Tässä muutama harvinaisuus.
Soulin keskustassa ei näe päiväsaikaan ketään istumassa rennosti "yksillä" viihtyisällä terassilla - koska terassityyppisiä anniskelu/ruokailualueita ei ylipäänsä ole. Ei myöskään Busanissa. Niitä löytää harvakseltaan tietyistä kaupunginosista kuten Itaewonista, ja ne liittyvät ennen kaikkea yöelämään.
Lasillisella istuminen ainakaan keskellä päivää ei kuulu täällä tapaan. (Sallittehan yleistyksen, varmasti täällä joku juo ravitsemusliikkeissä alkoholia päiväsaikaankin mutta se, tai lasillisen nauttiminen vaikka ystävää tavatessa, ei ole yleistä.)
Alkoholia kyllä kulutetaan reilustikin, mutta se kuuluu yöelämään tai pitkän kaavan illallisen yhteyteen. (Suosituimpiin juomiin kuuluu paikallinen vodka soju).
Olen kohdannut hämmentävän paljon avointa, estotonta ja äänekästä syljeskelyä kaduilla ja pari kertaa ravintolassakin. Joku ihan sivistyneen näköinen ihminen saattaa oikein kakoa jotain klimppiä kurkustaan keskellä katua ihan "muina miehinä". En nyt tiedä onko tämä todellakin yleinen tapa Koreassa, mutta ainakin on erikoinen sattuma että olen törmännyt niin moneen syljeskelijään.
Äänekkäästi maiskuttaminen syödessä lienee jo monelle tuttu ilmiö Aasiasta. Suuta ei pidetä pureskellessa kiinni vaan syödessä kuuluu maiskuttaa eikä sitä pidetä epäkohteliaana. Tiedän korealaisten lisäksi ainakin kiinalaisten syövän näin. (...ja tiedän yhden ystävän joka ei kestäisi tällaisessa ruokaseurassa hetkeäkään...! ^_^)
Korealaiset eivät suosi Googlea vaan käyttävät tiedonhakuun paikallista hakukonetta Naveria. Google ei kuulema tarjoa kovin hyvin sitä mitä korealainen netistä etsii, eikä esimerkiksi Google Maps toimi täällä kunnolla. Google Mapsia ei kannatakaan käyttää Koreassa löytääkseen paikkoihin.
Täällä ei ole eurooppalaisissa (tai amerikkalaisissa) suurkaupungeissa niin yleisiä lehti- ja virvokekioskeja. Joo, jonkinlaisia virvokekojuja näkee välillä jollain kadulla, mutta ne eivät ole meidän tyyppisiä lehtikioskeja ja niiden tiheys on olematon verrattuna vaikka Pariisiin, Ateenaan tai New Yorkiin. Meni vähän aikaa kun mietin, mitä katukuvassa puuttuu. Vihdoin tajusin; ei kioskeja. (Lähikauppoja toki on joka korttelissa.)
Täällä ei vaikuttaisi olevan meille niin tuttua keltaisen lehdistön lööppikulttuuriakaan, ainakaan minun silmiini ei ole osunut kaupoissa sanomalehtien lööppisivuja. Mielenkiintoista.
Nyt minä sanon taas hyvää yötä, aikeeni päästä nukkumaan ennen keskiyötä eivät näköjään tule toteutumaan tällä reissulla... :P
Tänään on se päivä :) AVONin oma kauneusboksini on nyt myynnissä :)
#bereMarkable-nimeä kantavan boksin voi tilata täältä.
Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille mitä tuotteita boksiin valitsin. Tuotteilla tehty look näkyy kuvassa :)
Minullahan oli tosiaan kesän ajan mitä hauskin projekti, kun sain kunnian päästä kokoamaan tuotteita Suomen Avonin ihkaensimmäiseen kauneusboksiin josta tuli Karkkipäivän nimikkoboksi. Vastaanotin testattavaksi lähes koko Mark-linjan yli sadan tuotteen meikkikokoelman ja sain valita boksiin mitkä tahansa 6-7 tuotetta. Olihan siinä puuhaa kesälle :) Ei todellakaan ollut helppo tehtävä, mutta sitäkin inspiroivampi.
Boksin hinta on 39 euroa ja tuotteiden arvo 101 euroa. Avon päätyi lopulta laittamaan boksiin yhteensä 8 tuotetta, sillä peiteaineesta on mukana kumpikin sävyvaihtoehto; vaalea ja medium.
CC-voide sävyssä Nude (30 ml): hoitava meikkipohja SK20-suojakertoimella, luonnollinen ja kestävä tulos. Pidän luonnollisen ja hieman läpikuultavan näköisestä meikkipohjasta ja Mark CC-voide tekee sellaisen. Se myös kestää iholla koko päivän liukumatta paikoiltaan.
Full Cover -peiteaine (1,4 ml): peittävä ja pigmenttinen mutta samalla yllättävän ohutkoostumuksellinen peiteaine. Tuntuu iholla miellyttävältä ja levitty kauniisti jättäen lähes puuterisen pinnan, koostumus ei ole yhtään rasvainen tai jähmeän vahamainen niinkuin tämän tyyppisissä kiinteissä peiteaineissa usein.
Boksissa mukana kumpikin sävyvaihtoehto: Fair ja Medium. Minä sain sopivan sävyn miksaamalla kumpaakin yhteen.
Be Blushed -poskipuna Desert Rose (1,4 g): kaunis, raikas ja kevyesti hohtava roosan sävy joka on tarpeeksi neutraali sopiakseen useimmille ihonsävyille. Naisellinen ja klassinen sävy. Kauniisti levittyvä koostumus ja juuri sopiva pigmenttisyys, ei liian vahva eikä liian mieto.
18 H Artist Ink -luomiväri sävyssä Lasting Lilac (5 g): todella kestävä voidemainen luomiväri joka toimii niin loistavana pohjustajana puuterimaisille luomiväreille kuin yksinään. Mark-luomiväri kannattaa levittää sormin parhaan tuloksen saamiseksi, näin saat ohuimman pinnan ja sävyä on helppo kerrostaa syvemmäksi.
Ette varmaan ylläty liilasta sävyvalinnastani <3 Huurteinen, lempeä Lasting Lilac on kaunis, hillitty liila joka ei varmasti shokeeraa neutraalimpaan meikkiinkään tottunutta liialla värikkyydellä.
Big & Style Volume Mascara (10 ml): erittäin siististi levittyvä koostumus joka ei paakuta sitten yhtään, voi laittaa vaikka kuinka monta kerrosta ilman pelkoa paakuista tai hapsuisesta jäljestä.
Big & Style -ripset
Harja erottelee ripset fantastisesti ja jälki on kaiken kaikkiaan todella siistiä. Ripset jäävät pehmeiksi ja joustaviksi, maskaraa voi kerrostaa tarpeen vaatiessa kesken päivän. Intensiivisen musta sävy.
Kuvassa luomella myös Lasting Lilac -luomivärisävy - ja tummansininen Mark-kynärajaus, mutta kynän sijaan boksiin päätyi seuraava rajaustuote:
Mega Effects Liquid Eyeliner (1 ml): nestemäinen, tussimuotoinen, erittäin tarkkaa jälkeä tekevä eyeliner joka sopii erityisen hyvin kissamaisiin siipirajauksiin.
Tussin kulmaa muuttamalla saa joko ohuempaa tai paksumpaa jälkeä.
Plump it -huulipuna sävyssä Uptown Pink (3,6 g): suosikkini! Aivan ihana! Huulipunassa on voidemainen, kermaisen pehmeä ja peittävä koostumus. Puna levittyy kauniisti ja tuntuu huulilla mukavalta, aivan loistava huulipuna joka sopii myös kuivahuuliselle. Tuntuu kaiken kaikkiaan ylellisemmältä kuin hinta antaa odottaa, todellinen löytö.
Ihania sävyjä oli paljon ja valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyin murrettuun, marjaisaan ja todella peittävään Uptown Pink -sävyyn. Plump It -sarjan punien välillä on pieniä eroja peittävyyden, kermaisuuden ja "huulitunnun" suhteen ja Uptown Pinkissä koostumus on aivan erityisen voidemainen mihin rakastuin. Se levittyy pehmeästi ja tuntuu huulilla todella mukavalta. Sävy on myös suosikkiani creme-laatua eli ei sisällä helmiäistä. Kuvailisin sävyä sanoilla "murrettu-creme-vadelma".
Sanoisin, että aika mahtava hintalaatusuude tässä boksissa; kahdeksan tuotetta 39 euroa...! Jo huulipuna, ripsiväri ja CC-voide maksavat normaalihinnalla yhteensä 43,50 €....!
Boksin voi käydä nappaamassa itselleen Avonin sivulta täällä. Bokseja on myynnissä rajoitettu erä.
En ehtinyt saada laatikkoa fyysisesti omiin käsiini ennen reissuun lähtöä, mutta Avonilta lähetettiin minulle kuva siitä. Tältä se näyttää :)
Mieletöntä nähdä oma meikkiboksinsa...!
Tässä kuvassa näkyy Mark CC-voiteen Nude-sävyllä tehty meikkipohja iholla yksinään. Kuulas ja luonnollinen.
CC-voiteesta on viisi eri sävyä, joista kaksi sopi minulle melkeinpä yhtä hyvin; vaaleampi Nude ja päivettyneemmän ihon Light Medium. Kuvailisin kumpaakin neutraalista lämpimähköön päin olevaksi sävyksi, ne eivät ole todella selkeästi keltaiseen tai pinkkiinkään päin. Koska jälki on aika läpikuultavaa, sävyn ei tarvitsekaan olla ihan täydellinen match oman ihon kanssa.
Päädyin valitsemaan boksiin vaaleamman Nude-sävyn koska arvelen sen sopivan useammalle. Nude on sävyastekon viidestä sävystä keskimmäinen.
Koin parhaaksi levittää Mark CC-voiteen sormin. Se levittyy ihan nätisti BB-voidesiveltimelläkin mutta jostain syystä voide tuntui asettuvan iholleni kauniimmin ja saumattomammin kun se sai notkistua sormien lämmössä.
Swatchit luomivärin ja huulipunan sävyistä.
Lasting Lilacin koostumuksesta - se on kovempaa, "tiiviimpää" ja ikäänkuin puuterisemman tuntuista kuin monet muut voidemaiset luomivärit, minkä vuoksi sillä on helppo tehdä hyvin ohuita kerroksia.
Jotkut voidemaiset luomivärit tekevät vähän liiankin paksua jälkeä jo yhdellä kerroksella jolloin tulos voi olla "ruttuinen" voiteen kasautuessa jo kuivumisvaiheessaan luomen pieniin vekkeihin, mutta Mark-luomivärin ohut, puuterivoidemainen koostumus levittyy todella ohuesti. Se ei mössöönny kerrostaessa vaan lisäkerroksilla saa helposti ja siististi luotua haluamansa sävysyvyyden kevyestä selkeämpään violettiin.
Vielä vähän ripsarikuvia (ja näissä kuvissa Lasting Lilac -luomiväriä on levitetty 2-3 kerrosta):
Vaikka Big & Style -maskaran kuvauksessa puhutaan volyymista, on tämän ripsarin vahvuus ehdottomasti siistissä, täysin paakuttomassa jäljessä.
Koostumus on jopa vähän vesimäinen, ja kerrosten kannattaa antaa hieman kuivua jos haluaa luoda enemmän volyymia. En tiedä onko tällä ripsarilla mahdollista saada paakkuja, mutta minä en siinä onnistunut vaikka sudin massaa kerros toisensa jälkeen :D Koska ripset jäävät joustaviksi, maskaraa voi lisätä kesken päivänkin ja jälki on edelleen siistiä.
Big & Style värjää ja erottelee ripset siististi ja luonnollisesti, hämähäkkiripsiä tai manga-paksuuden heavy-ripsiä et tällä saa.
Heitän loppuun vielä kuvan yhdestä viimeiseen saakka boksipaikasta kilpailleesta tuotteesta, jonka lopulta korvasin peiteaineella koska koen myös peiteaineen tärkeäksi meikkituotteeksi kokonaisuuden kannalta. Ja toinen huulituotehan boksissa jo oli.
Plump It Gloss - huulia täyteläistävä huulikiilto. Pitkän linjan Karkkipäivä-lukijat saattavat muistaa minun rakastavan tämän tyyppisiä, huulilla kevyesti kihelmöiviä kiiltoja.
Tämä kiilto on huulilla tosi ihanan tuntuinen ja olin ihan että aaargh kun en voinut lusikoida boksiin jokaista suosikkiani :P Näitä huulia "pullistavia" kiiltoja kun ei edes ole kovin monilla merkeillä, ja olin ihan riemuissani kun löysin tämän Mark-valikoiman joukosta.
Tulen esittelemään muita, boksin ulkopuolelle jääneitä lemppareitani vielä myöhemmin omassa postauksessaan.
Nyt ei muuta kuin kipin kapin hankkimaan oma Avon #bereMarkable by Karkkipäivä -kauneusboksi niin kauan kuin varastoa riittää :)
Boksin voi tilata täältä.
Heräsin tänä aamuna siihen, että puhelin vinkui pistävällä, korkealla äänellä jollaista en ole aiemmin kuullut puhelimeni pitävän.
Kömmin unenpöpperössä luurin luokse ja näytöllä luki hätätiedote. Ja tekstiä korean kielellä.
Mitä..?? Hätätiedote..? Mitä täällä tapahtuu? Mitä tuo teksti tarkoittaa..?!
Katsoin ikkunasta ja eilinen upea maisemani oli vaihtunut tällaiseen:
Johan oli herätys. Hetken kuluttua luuri alkoi vinkua hätäilmoitustaan uudelleen ja minulle tuli kiire heittää vaatteita päälle ja lähteä alas selvittämään mitä viesti oikein tarkoitti. Pitääkö tässä oikeasti huolestua..?
En ole ikinä vastaanottanut puhelimeen hätäviestejä aiemmin. Onko joku muu..?
Kun puhelin jatkoi itsepintaista huutoaan ("Katso lisää painamalla" -toiminto ei todellakaan kertonut mitään "lisää" tai valottanut mitä minun tulisi tehdä), ehdin hetken oikeasti vähän pelästyä. Olin jo kämpän ovella mutta palasin heittämään reppuun passin, kameran ja läppärin, tärkeimmät pelastettavat asiat jos tässä nyt oli suunnilleen joku taifuuni-evakuointi kohta edessä.
Hissiä odotellessa mietin sitäkin, uskaltaako tässä edes lähteä 27. kerroksesta hissillä vaan pitäisikö mennä portaita. Ei, se tuntui kuitenkin hätävaran liioittelulta. Rakennuksessa oli hiljaista ja rauhallista, ei täällä kukaan muu ollut pinkomassa kiireellä ulos.
Asuintalossani, valtavassa toimistoja, kauppoja ja asuntoja sisältävässä pilvenpiirtäjässä Busanin Marine-cityssä, on aulassa 24 h auki oleva vastaanottotiski. Kipitin respaan ja ojensin luuriani tiskin takana istuvalle sedälle.
"Aaah, it rain", mies vastasi hymyillen ja näytti käsillään ylhäältä alas tulevaa liikettä. Siis mitä, hätäviestissä ilmoitetaan sateesta..?
"So it's nothing serious? Everything's ok?" kysyin, mutta respan mies ei osannut enempää englantia vastatakseen tähän tiedusteluun
Asiasta varmistuakseni menin aulatason minimarkettiin jonka myyjän toivoin osaavan paremmin kertoa mistä on kysymys. Hän vahvisti, että hätäviestissä vain tiedotettiin erittäin rankasta sateesta.
Okei. No, tulipahan nyt tällainenkin erikoisuus koettua. Maa, jossa tavallista voimakkaammasta sateesta ilmoitetaan ihmisille yleisellä hätätiedotteella.
No, tänään todellakin sataa.
Eipähän ilmeisesti tarvitse lähteä katsomaan Busanin nähtävyyksiä. :/
Kymmeneltä sää oli "kirkastunut" tämän verran.
Harmillisesti minun oli kuitenkin pakko lähteä sateen läpi ruokakauppaan, sillä minulla ei ollut kämpillä mitään muuta syötävää kuin edellispäivän junaeväiden jämät (--> yksi kananmuna ja pari kirsikkatomaattia).
Lähimpään isoon ruokakauppaan (alakerran minimarketissa ei ole kuin prosessoituja snack-ruokia) on 10 minuutin kävelymatka, ja perille päästyä olin sateenvarjosta huolimatta kuin uitettu koira.
Kengät näyttävät kuvassa kuivilta mutta sitä ne eivät ole, sukista pystyi puristamaan vettä kun pääsin takaisin kotiin...
Nyt 13.03 sade on vähän heikentynyt ja näyttää tältä. Syön lounaan kämpillä ja ehkä uskallan sitten lähteä ulos senkin riskillä, että sade todennäköisesti voimistuu jälleen jossain vaiheessa ja sitten menee mun toisetkin kengät.... Noita kauppareissun kenkiä saa kuivatella varmaan pari päivää.
Mielenkiintoisia reissuhaasteita: ottaako ainoiden jäljelläolevien kuivien kenkiensä kastumisriski (ja jopa pilaantumisriski, osa kaduista melkein tulvii) vai jäädä nököttämään neljän seinän sisään? Ja menettää toinen kahdesta täydestä Busaniin varaamastani päivästä..? Huokaus.
Teille blogin lukijoille minulla on kuitenkin myöhemmin tänään vielä kivaa "ohjelmaa" toisen postauksen muodossa. ;)
Ei mulla muuta kuin ensitunnelmat uudesta Airbnb-kämpästäni Busanissa, room with a view:
Busanin Haeundae Beach on Korean suosituimpia rantoja
Kotikatuni
Yö tässä huoneessa maksaa alle 30 euroa. En tiedä harmittaako jo että viivyn Busanissa vain kolme yötä...
Täällä kello näyttää lounasaikaa, lähdenkin tästä Haeundaen Food Alleylle joka kartan mukaan löytyy tuolta biitsin kupeesta rantakadun päästä. :)
Tiedätte kaksoispuhdistuksen (tiedättehän..?); ensin poistetaan meikki omalla tuotteellaan (yleensä rasva- tai öljypohjaisella) ja sitten puhdistetaan iho toisella tuotteella (yleensä vaahtoavalla).
Tämä rutiini on itsestäänselvyys etenkin Aasiassa (no, ainakin Japanissa ja Koreassa, en ehkä rohkene yleistää koko maanosaan joka kattaa monet muutkin maat). Monelle se on tuttu juttu Suomessakin, mutta minä en kuulu tämän puhdistustavan käyttäjiin. Meikkipohjani ei ole raskas, joten ihoni puhdistuu lähes aina yhdellä tuotteella, eikä tämän tuotteen nimen tarvitse olla "meikinpoistoaine". Tuotetyyppi kuten "kasvopesu" riittää vallan hyvin. Tiedän, että on monia kaltaisiani joille nämä kaksi ovat sama asia. (Kuka nostaa käden ylös...)
Täällä meikin puhdistus ja kasvojen puhdistus ovat kaksi niin eri asiaa että ihmiset eivät meinaa ymmärtää olenko tosissani kun kerron, että Suomessa monet puhdistavat (meikatut) kasvonsa vain yhdellä tuotteella. Minulle oma tapani on luonnollinen, koska ihoni on kertonut niin. Yhden putsarin käytön jälkeen "jälkitarkastuksessa" eli kasvovesikäsittelyssä vanulappuun jää harvoin likaa. Jos jää, pesen kasvot uudelleen samalla tuotteella.
Mutta tiedättekö mitä. Täällä ihoni ei puhdistukaan. Ei yhdellä tai kahdellakaan tuotteella. Runsaan viikon aikana vanulappuun jäävä lika on tuntunut vain lisääntyvän. Eilen pesin ihoni kolme kertaa, ja edelleen kasvovesivanulappu näytti ruskeaa. Mitä hemmettiä..?? Onko Soul niin saasteinen, että lika ei irtoakaan tavallisella käsittelyllä? Ateenassakin, joka taitaa olla Euroopan saasteisimpia kaupunkeja, ihoni puhdistuu yhdellä tuotteella.
Juttelin asiasta tänä aamuna hongkongilaisen kämppikseni Pinyen kanssa. Hän oli niinikään järkyttynyt kuullessaan, etten normaalisti käytä kuin yhtä putsaria. "Mutta, eihän meikki irtoa kasvojenpuhdistusaineella..?" hän sanoi. Kyllä minun meikkini irtoaa. Kotioloissa.
"Niin, kotioloissa ehkä", Pinye sanoi hetken mietittyään. "Teillä on varmaan Suomessa puhdas ilma. Täällä on ihan eri olosuhteet".
Pinye piti minulle pitkän luennon Aasian ilmastosta. "Täällä on kosteaa, ja kosteus on sen laatuista että se saa lian ja saasteet oikein tunkeutumaan ihohuokosiin ja takertumaan sinne. Ilmankosteus on kuin liimaa".
Tähän kun yhdistää tämänhetkisen sjaintini miljoonakaupungissa, joka ei liene ilmaltaan niitä puhtaimpia, voi ilmeisesti varsin hyvin ymmärtää miksi lika ei ota irrotakseen.
Ymmärsin mitä minun oli tehtävä.
Olin jo suorittanut jonkinlaista kaksoispuhdistusta kuluneen viikon, mutta se ei riittänyt. Mukana on (no, myönnettävästi hyvin mieto) Cetaphil ja pakkaus Sveitsin matkalta ostettuja meikinpuhdistusliinoja.
Näiden lisäksi käytössä on ollut viime päivät Virven blogista bongaamani Etude Housen Baking Powder BB Deep Cleansing Foam, joka kuorivanakaan putsarina yhdessä kahden muun kanssa ei ole onnistunut syväpuhdistamaan ihoani nimeksikään. Täytyisi tehdä "by the book" eli käyttää ensimmäiseen vaiheeseen öljymäistä tai rasvamaista putsaria. Vaahdot tai liinat eivät nyt selvästikään auta täällä.
Vaikka tarkoituksena oli hakea vain se öljy tai rasva, ilmestyin tänään illalla Lotte Outletin Misshasta kolmen tuotteen (ja anteliaan näyteläjän) kanssa. Ei kaksois- vaan kolmoispuhdistus tänä iltana...! ^_^
Postauksien kuvia on otettu niinkin tyylikkäässä ympäristössä kuin emäntäni Ellaynan keittiössä jossa on paras valaistus. Taustalla ilmeikkään näköinen talouspaperiteline :) Vähän vaihtelua ainaisen valkoisiin valoboksikuviini kotona...! :D
Ostin Misshan Super Aqua -linjan Watery Cleansing Oilin ja sen pariksi lukijani NG:n minulle taannoin antamista näytteistä tutun Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanserin, joka ikävä kyllä on poistuva tuote Misshan valikoimassa. Ostin Lotte Outletin Misshan viimeisen kappaleen.
Oxygen-putsarissa on aivan älyttömän hyvän tuntuinen vaahto, ja jälkitunne iholla niin paljon parempi kuin Etude Housen nihkeäksi jättävässä Baking Powder -putsarissa (koska Etuden on saippuapohjainen, kuten 95% putsareista Koreassa, ja Misshan Oxygen Micro Cleanser taas sulfaattipohjainen).
Ahh, voin kertoa että tänään ei jäänyt likaa vanulappuun <3
Tästä eteenpäin öljyillään ja vaahtoillaan joka ilta.
Kolmas ostamani tuote on tosi kiva ja vähän erilainen puhdistava naamio, tämä tuotetyyppi on minulle entuudestaan tuttu Blissin Triple Oxygen -naamiosta. Koreassa muuten ilmeisesti käytetään muista kuin kangasnaamioista ilmaisua 'pack', kangasnaamiot ovat 'mask'.
Near Skin on muuten Misshan alabrändi. Dustless Bubble Pack Foam lupaa poistaa "pölyisen ja saasteisen kaupunkiympäristön" aikaansaaman likakertymän ihosta vaahdon (käytännössä tutun SLS:n) ja saven (kaoliini ja bentoniitti) avulla. Ihan tehokkaan kuuloinen sekoitus, ja mössöön on vielä heitelty liuta mineraalejakin joiden ainakin toivoisi tekevän iholle jotain hyvää ^_^ (En tosin oikein usko että mineraalit juuri ehtivät vaikuttaa ihoon poishuuhdeltavassa tuotteessa.)
Kivointa tuotteessa on sen teknologia; tuote tulee purkista paksuna voiteena ja kun sen on levittänyt kasvoille, se alkaa parin minuutin sisällä kuplia ja sitten vaahdota. Lopulta iholle on muodostunut paksu vaahtokerros. Naamio huuhdellaan 3-5 minuutin vaikutusajan jälkeen.
Nyt on putsattu Soulin saasteet huokosista :) Ahhh...!
Ja kyllä - nyt ymmärrän ihan käytännön kautta, miksi täkäläiset käyttävät kaksoispuhdistusta.
Kuinka moni teistä on kaksoispuhdistaja ja käyttää erikseen meikin- ja kasvojenpuhdistajaa?
Kuka taas käyttää minun tyyliini pelkkää Sebamediakin meikin poistoon? ^_^
(...puhun siis vain kasvomeikistä, silmämeikinpoistoon käytän aina omaa tuotettaan.)
Viikko uudessa maanosassa ja kulttuurissa on tehnyt tehtävänsä ja vaikka oleilu Soulissa on helppoa, mukavaa ja kaiken kaikkiaan hyvin rauhallista, tunsin eilen illalla kotiin palatessa olevani ihan täynnä uusista kokemuksista. Niin täynnä, että tänään tuntui sopivalta pitää huili- ja palautumispäivä.
Olen viettänyt päivää kämpilläni Itaewonissa Jejun majoitusta ja lentoja kartoittaen, emäntäni Ellaynan kanssa rupatellen, tutun kotoisaa tonnikalasalaattia syöden ja teinpä hiit-jumpankin. Salitreeniin tottunut kroppa alkaa aina matkalla viestiä että saisikos sitä lihaskuntoharjoitustakin, kiitos. Ja tuo jumppahan on kertakaikkiaan täydellinen matkaolosuhteisiin, siitä tulee aina niin hyvä olo <3 Nytkin, kolme tuntia jumpan jälkeen, keho hyrrää vieläkin lämpimillä kierroksilla ja olen paljon energisempi kuin illalla.
Huomenna jaksaa taas uudella latauksella :)
Päivän ainoaksi varsinaiseksi ohjelmaksi jää illallinen Michelin-tähden temppeliruokaravintolassa. Balwoo Gongyang on niin suosittu että minäkin olin varauksineni liikkeellä todella myöhässä kun menin tiistaina varaamaan pöytää tälle viikolle. Ainoa vapaa pöytä yhdelle hengelle löytyi torstailta kello 18.00. Kolmen tunnin kuluttua siis nauttimaan huippuluokan vegaanista ruokaa.
Ensimmäinen viikko Koreassa on ollut samalla yllättävän "helppo" mutta kuitenkin täynnään niin erilaatuista stimulaatiota kuin tyypillisillä Euroopan reissuillani, että kyllä tästä kaikesta vain mieli uupuu, siis sillä lailla hyvällä tavalla. Ruokakaan ei lopulta ole ollut niin paha haaste kuin ensimmäinen päivä antoi ymmärtää, minulla kävi vain huono tuuri alueen suhteen (ravintoloiden tyyli ja tarjonta vaihtelee huimasti eri kaupunginosien ja katujenkin välillä). Lihattoman aterian löytääkseen täytyy nähdä vähän vaivaa, kyllä, mutta ei tämä ihan mahdotonta ole. Välillä vain ateriavälit venyvät aika pitkiksi :)
Joku lukija kommentoi että Etelä-Korea on "pehmeä lasku" Aasiaan, ja tämän voisin sanoa pitävän paikkansa näin yhden viikon Aasia-kokemuksella. Ainakin Soulissa on kaiken kaikkiaan hyvin länsimaista, ja kaupungin uskomaton rauhallisuus ei saa "maalaistakaan" metropolis-shokkiin.
Kaikki muutkin ulkomaiset vierailijat joiden kanssa olen jutellut, kuten serkkuni Jared ja Airbnb'ni tytöt Kuala Lumpurista ja Hongkongista, ovat sitä mieltä että Soul on poikkeuksellisen seesteinen suurkaupunki. Airbnb-kämppikseni Hongkongista ei voinut eilen illalla lakata hämmästelemästä miten hiljaista täällä on (- ja asumme yhdessä kaupungin tunnetuimmista yöelämän alueista, parin korttelin päässä on bileet joka yö), hän sanoi että se tuntuu melkein pelottavalta jatkuvasti äänekkääseen ympäristöön tottuneelle.
Eli jos etsit turvallista, rauhaisaa kaupunkikohdetta vailla levotonta meininkiä ja öykkäröitsijöitä, tule Souliin.
Ja mitä turisteihin kohdistuvaan rikollisuuteen tulee, asia on juuri niinkuin opaskirjassani kirjoitetaan: sen sijaan että täällä tyypillisesti näkisi jonkun pinkovan poispäin varastettu lompakko kädessään, ennemminkin tulet näkemään jonkun juoksevan sinua kohti antaakseen sinulle pudottamasi lompakon. Itse todistin juuri tällaista välikohtausta kadulla pari päivää sitten. :) <3
Aika ihana kaupunki. Paikalliset ovat kohteliaita, ystävällisiä ja auttavaisia. Ja - niin tavallisia. Jos Pariisissa, Tokiossa tai Milanossa näkee kaduilla übertyylikkäitä, huolella laitettuja leidejä, täällä näet ihan tavallisia hupparityttöjä ja -poikia lenkkitossuissaan, bisnesmiehiä kauluspaitoineen ja arkisesti pukeutuneita tätejä kauppakasseineen. Meikkikin on vähän sinne päin eikä sen niin väliä näkyykö naamassa finnejä tai muuta länsimaisen meikkitrendin näkökulmasta peitettävää, meikki on hyvin kevyt ja läpikuultava. Hiukset ovat auki tai ponnarilla. Soulilaisnaisten yleisestä habituksesta ei voi päätellä mitään maan ulkonäköobsessiosta, joka kuitenkin on surullisen totta. Siitä lisää sitten omassa postauksessaan.
Nyt alan valmistautua tähti-illalliseeni. Mukavaa torstaita kaikille :)
Maailma on pieni.
Minä olen Suomesta ja serkkuni Jared vaimonsa Jadenin kanssa on Yhdysvalloista ja tänään kohtasimme Soulissa Etelä-Koreassa Jaredin ja Jadenin ollessa 9 tunnin stop-overilla matkalla Thaimaasta Havaijille.
Tapasin Jaredin ja Jadenin viimeksi marraskuussa kun olimme Utahissa, ja Insta-menestyjä Jared yritti antaa minulle oppeja siitä kuinka minäkin voisin menestyä ja saada lisää seuraajia. En tehnyt neuvojen mukaan ^_^
Instagramin asema on muuten aika mieletön Yhdysvalloissa. Serkkuni julkaisee huikean kauniita kuvia Utahin luonnonpuistoista ja voisi halutessaan elää sillä. Ainakin pariskunta pystyy mukavasti rahoittamaan matkustelunsa Instagram-tuloilla. :) Hämmästyttävää tässä on se, että Jaredin ei edes tarvitse ottaa kuvia itse - hän julkaisee pääsääntöisesti toisten kuvia ja antaa näin heidän tileilleen näkyvyyttä. Tällaisellakin Insta-työllä voi elää. Itselläni ei energia riitä Instaan panostamiseen, minusta on kiva pitää se lähinnä spontaaneja kännykällä ikuistettuja hetkiä jakavana hauskana ja rentona kanavana.
Tänään siellä on jaettu sateisia kuvia Soulista. Tänään satoi melkein koko päivän.
Sateenvarjojen täyttämässä katukuvassa on minusta jotain tosi esteettistä, seisoin eri katujen varsilla minuuttitolkulla räpsimässä kuvia ohikulkevista sateenvarjoista.
:)
Viimeisin kosmetiikkapäivitys matkalta: cushionit alkavat vetää minua puoleensa yhä enemmän ja enemmän. Tänään löysin ihan parhaan sävyvalikoiman (ja koostumukset) tähän mennessä: Aritaum jossa myydään Hanyul-, Laneige-, Mamonde- ja Iope -brändejä. Näistä kolmella viimeisellä on cushion-meikkipohjia ja niistä löytyi laajin tähän saakka näkemäni sävyvalikoima, oli taittosävyjäkin viileästä neutraaliin ja lämpimään.
Ostoskassiin päätyi lopulta pitkän vatvomisen jälkeen Iopen Air Cushion Cover.
Laneigen Anti Aging BB Cushion oli sekin niin upean näköinen iholla että en tiedä pitääkö hemmetti sekin ehkä vielä ostaa ettei jää kaivelemaan. Saahan sen annettua sitten vaikka äidille lahjaksi jos tuntuu myöhemmin turhalta hankinnalta :D ^_^ (Olen saanut äitini käyttämään meikkipohjaa vasta nyt eläkeikäisenä :) <3)
Täytyy sanoa että olen kyllä kumma otus kun en ole jaksanut cushion-meikkipohjiin pahemmin tutustua aiemmin (tähän mennessä kokeiltuna vain L'Orealin jota ei kyllä voi verrata näihin korealaisiin), nämähän tekevät ihan fantastisen kaunista jälkeä. Rakastan kuulasta, ohutta ja raikkaan, luonnollisen näköistä meikkipohjaa, "keijuihoa", ja näillä saa juuri sellaisen. (Vaadin muuten tänään Aritaumissa myyjää hakemaan minulle puhtaan applikaattorin, en suostunut testaamaan testereiden likaisilla ällötyksillä.)
Ooo, shiny...!
Minunhan piti jättää kosmetiikkaostokset vasta viimeisiin matkapäiviin mutta ehmh, kummasti on jo tuota nyssykkää kertynyt makuuhuoneeni kaappiin... Tunnustan, että joka päivä olen kävellyt kassan kautta ulos jostain kosmetiikkaliikkeestä - tai useammasta. Want-listakin alkaa täyttyä uhkaavasti... No, kosmetiikkahan oli yksi syistä tullakin Etelä-Koreaan, joten en tunne huonoa omaatuntoa. Nyt kun täällä ollaan ja on mahdollisuus shopata suoraan itse liikkeissä versus nettishoppailu, niin tokihan tilaisuus hyödynnetään :)
Olen ostanut myös kahteen lempiruokaani liittyvää kosmetiikkaa, en voinut vastustaa...! Juustoa ja kananmunaa...! :D <3
Nyt voisi viimeistään olla aika tehdä hiuksille after-summer-käsittely :)
Yhteistyöni kotimaisen Biozell-sarjan kanssa jatkuu, ja tänään esittelen kolme tehotuotetta "kesähiusten" hoitoon Biozellin valikoimasta. Itse tein tällaisen kuurin pari viikkoa ennen reissuun lähtöä.
Avaintuotteet ovat
Miten kesähiukset sitten eroavat muista vuodenajoista? Kesällä monet uivat ahkerasti ja hiukset voivat kärsiä niin meriveden suolan kuivattavuudesta kuin kerätä kloori- ja metallikertymiä uima-altaiden vedestä ja lomakohteiden usein Suomea metallipitoisemmasta vedestä - auringon kuivattavasta vaikutuksesta puhumattakaan.
Haalistuneet, kuivan pörröiset hiukset kesän jäljiltä? Tee hiuksille viikon tai parin tehokäsittely ja luo niille uusi, perusteellisesti puhdistettu ja syvähoidettu pinta. Kuollutta hiustahan ei tietenkään voi elvyttää sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta siihen kertyneitä metalli- ja klooriepäpuhtauksia voi poistaa, samoin kuin tuoda hiukseen kosteutta ja silottaa sen pintaa niin että siitä tulee kiiltävämpi ja vahvempi. Venyvää hiustakin voi "paikata" niin että rakenne muuttuu lujemmaksi. Tätä voidaan kutsua hiuksen elvyttämiseksi. :)
Syväpuhdistava kuuri tuo hiuksia värjääville etuna myös sen, että väri tarttuu paremmin. Itse huomasin tämän kun tein syväputsarikuurin - syväpuhdistuksen jälkeen laittamani väri on nimittäin pysynyt ihan hämmästyttävän hyvin...! Väri ei ole paljon haalistunut edes täällä Korean auringossa.
Kuvassa hiukseni eilen - ja täysvärjäyksestä on jo toista viikkoa. (Täysvärjäys: teen voimakaspigmenttisemmän sekoituksen tai käytän laimentamatonta suoraväriä ja levitän sen huolellisesti kaikkialle hiuksiin, "ylläpitovärjäyksessä" sekoitan suuremman pitoisuuden hoitoainetta ja levitän värin pintapuolisemmin, hoitoaineen tapaan.)
8,90€ /250 ml
Mitä tekee: poistaa hiuksista muotoilutuotteiden jäämät, mineraalikertymät sekä kloorin.
Syväpuhdistavaa shampoota suositellaan käytettäväksi ennen hiusten kemiallista käsittelyä tai 2-6 kertaa kuukaudessa tavallisen shampoon sijaan.
Anna shampoovaahdon vaikuttaa 1-5 minuuttia parhaan tuloksen saavuttamiseksi. (Tämä muuten on juttu jonka itse unohdan syväpuhdistavan shampoon kanssa usein - jos sen malttaa antaa vaikuttaa, kertymät liukenevat hiuksista tehokkaammin.)
Sannin kokemus: kevyen karkkimaisen, makean tuoksuinen shampoo joka pesee hiukset syväpuhdistavalle shampoolle tyypillisesti erittäin tehokkaasti. Koostumuksen paksuus sopiva.
Pesin hiuksiani koko kesän miedoilla sulfaatittomilla shampoilla, joten oli jo aikakin tehdä hiuksille kunnon syväpuhdistava käsittely. Niin ihania kuin hoitavat ja miedot shampoot ovatkin peruskäytössä, jos ei aika ajoin muista tehdä syväpuhdistavaa pesua, hiuksiin alkaa kertyä minun tapauksessani etenkin muotoilutuotteiden jämiä. Olen kova kuivashampoon ja hiuspuuterin käyttäjä ja sulfaatittoman kesän aikana tuli huomattua, etteivät kaikki miedot shampoot poista niitä kovinkaan hyvin.
Muuten - jos käytät paljon voimakkaasti kalvoa muodostavia silikoneja sisältäviä tuotteita, silikonikin (kuten dimethicone ja amodimethicone) voi alkaa kertymään. Myös tähän auttaa syväpuhdistava shampoo.
8,90€ / 250 ml
Mitä tekee: hoitaa ja tehokosteuttaa hiuksia ja suojaa hiuksia auringon vahingoittavilta ja hiusväriä haalistavilta vaikutuksilta (sisältää UV-suojan)
Sannin kokemus: todella liukkaaksi ja sileäksi tekevä hoitoaine makealla karkkituoksulla. Silikoniton! Silotuksesta ja kammattavuudesta vastaa aimo läjä tehokkaita kvatteja (tunnistaa incissä -onium -osasta) ja pehmennyksestä ja syväkosteutuksesta trio arganöljy, silkkiaminohapot ja pantenoli. Arganöljy ravitsee, pehmentää ja kiillottaa, silkkiaminohapot sitovat kosteutta ja pantenoli kosteuttaa ja vähentää hiusten sähköisyyttä.
Ainesosaluettelon 18 ainesosasta (vesi poislukien) kaksitoista on hoitavia, yksi on UV-suodatin ja loput viisi liittyvät tuotteen säilyvyyteen, pH:n tasapainottamiseen, tuoksuun ja koostumuksen paksuntamiseen. Ei siis ihme että koostumus on niin superselvittävä. Sanoisin, että sopii erityisesti karheille, pörröisille ja helposti takkuuntuville hiuksille, sillä tämä todellakin selvittää ja silottaa.
Pörrötukat - kokeilkaa...!
8,90€ / 50 ml
Mitä tekee: silottaa, kiillottaa ja elvyttää erityisesti käsiteltyjä, värjättyjä ja kuivia hiuksia. Vahvistaa hiuksen rakennetta ja ehkäisee latvojen kuivumista ja rispaantumista.
Levitetään pyyhekuivien hiusten pituuksiin pesun jälkeen tai kuivin hiuksiin tarvittaessa taltuttamaan pörröjä.
Tehoaineet: arganöljy, jojobaöljy, manteliöljy. Ja kyllä silikoninkin voi mainita tehoaineena sillä juuri se vastaa eliksiirin silottavuudesta ja hiuksiin jäävästä silkkisestä tunteesta.
Sannin kokemus: mansikka-Hubbabubban tuoksuinen, koostumukseltaan täyteläisehkö öljy. Hyvää kamaa, silottaa tehokkaasti. Täyteläisestä koostumuksesta huolimatta ei tee hiuksia lähmäisiksi. Tuote on riittoisaa ja 1-2 pumppausta riittää esimerkiksi minun tukkaani.
*
Minulla olisi teitille vielä myös arvottavana yksi setti näitä karkintuoksuisia "kesähiusten elvyttäjiä" :)
Osallistut arvontaan kertomalla, käytätkö normaalisti syväpuhdistavaa shampoota vai onko tuote jäänyt vieraaksi kylppärissäsi.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 10.9. kello 24.00 saakka. Jätäthän sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
// Arvonta suoritettu: Biozell-setin voitti Eliisa. Voittajaan on otettu yhteyttä.
