”Jos haluat tuntea itsesi rumaksi, mene Souliin”, kuului Helsingin Sanomien provokatiivinen otsikko. Onnistunut sellainen, sillä kiitos tämän otsikon, päätin täysin spontaanisti buukata matkan Koreaan.
Kolme viikkoa Etelä-Koreassa, ja en voi olla Hesarin kanssa samaa mieltä. Soulin kaduilla et tunne itseäsi rumaksi, mutta pinnan alla on jotain toisenlaista rumaa, jota katukuvan huoleton tyyli ei paljasta.
Eteläkorealaiset suhtautuvat ulkonäköön lähes pakkomielteisesti, sanotaan. Maan kauneusleikkausluvut hipovat maailman kärkeä. Ulkonäkö on todella tärkeää.
Perillä odotti kuitenkin ulkoisesti toisenlainen todellisuus - mutta ironista kyllä, nimenomaan ulkoisesti. Ulospäin tavallista voimakkaampi ulkonäkökeskeisyys ei juuri näy, ei turistille joka viettää maassa viikon tai neljä. Soulilaisten tyyliä ja yleistä habitusta voi parhaiten kutsua englannin kielen sanalla casual: rento, mukava ja käytännöllinen.
Katutyyliä Koreassa:
Myeong-dong
Hongdae
Busan
Kaiken kaikkiaan, nuorten, yleisesti kai trendiherkimpänä pidetyn pari-kolmekymppisen väestönosan pukeutumistyyli oli mallia lyhyt hame tai boyfriend-housut ja löysä, muodot kätkevä yläosa. (Sain kuulla, että Etelä-Koreassa säärinäkyvyys on jees, rintojen ja dekolteen korostus ei, ja käsite ”tissivako” ei kuulu tämän maan pukeutumiskulttuuriin.)
Hiukset ovat auki tai ponnarilla; kampauksia, tupeerauksia tai kiharruksia ei näy. Meikki on luonnollinen ja eleetön, Koreassa ollaan niin kaukana meillä vallalla olevasta vahvan veistetystä Instagram-meikkityylistä kuin olla voi. Kulmakarvat ovat erittäin luonnolliset ja contouring-paletit saavat täällä hyvin hellää kättä.
Olin… ilahtunut. Ja ehkä vähän hämmästynyt, kun odotin jotain ihan muuta.
Olin saapunut maailman kauneustrendien pääkaupunkiin valmistautuneena totaaliseen ”Kuka ei kuulu joukkoon” -kokemukseen, ja yhtäkkiä tunsinkin oloni oikein kotoisaksi. Huppareita, lenkkareita, löysiä t-paitoja, huolettomasti sitaistuja hiuksia ja hillittyjä, kantajansa piirteitä luonnollisesti korostavia meikkejä. Hei, tykkään…!
Mutta, katukuvassa ei näe sitä, mikä porisee pinnan alla. Löysien huppareidensa alla korealaisten suhtautuminen ulkonäköön on huolestuttavan elämäähallitsevaa.
Viimeistelty meikki ja huolellisesti hoidettu iho eivät ole lopulta kuin jäävuoren huurteinen huippu. Tärkeintä on olla erittäin hoikka ja yllättävää kyllä, näyttää tyylillisesti samalta kuin muutkin. Samalta kuin enemmistö.
”Täällä arvostellaan ja vertaillaan koko ajan. Ihan koko ajan”, Airbnb-emäntäni – ja nyttemmin ystäväni Ellayna kertoi. Ellaynan mukaan tyypillinen korealaisnuori ei halua erottua joukosta esimerkiksi erilaisella pukeutumisella tai persoonallisella tyylillä (puhumme nyt tietysti yleisellä tasolla, toki aina on oman tiensä kulkijoita ja vastakulttuurin edustajia). Ihanne on näyttää hyvin yhdenmukaiselta, samalta kuin "kaikki muutkin". Kadulla näkemäni tuntui vahvistavan Ellaynan kertomaa.
”Oikeanlaisen” rentouden tasapaino on herkkä; jos pukeudut liian hienosti, sinua arvostellaan (”Oopperaanko tuo on menossa”), jos pukeudut liian arkisesti, sinua arvostellaan (”Ei kai nyt tuollaisissa tossuissa voi lähteä ulos”).
Ja se paino.
Korealaiset seuraavat julkkiksia intensiteetillä, joka saa pohjoisamerikkalaistyyppisen kiinnostuksen viihdestaroihin näyttäytymään leppoisana.
Kerroin aiemmin, että Googlen sijaan korealaiset käyttävät paikallista Naver-hakukonetta. Naverin etusivu näyttää aina valmiiksi listauksen kuumimmista korealaisista puheenaiheista, ja tyypillisesti näihin aiheisiin kuuluvat julkkikset ja miten he ovat viime aikoina onnistuneet laihdutuksessa. Julkkisten painoa pidetään viitearvona ”oikealle” painolle, ja julkkikset taas pyrkivät alipainoon. Ellaynan mukaan heidän painonsa todennäköisesti ilmoitetaan alakanttiin, mutta se on PR-välttämättömyys maassa, jossa hoikkuus on kaikkein ihailluin ja tavoitelluin ulkoinen ominaisuus.
Ellayna näytti minulle esimerkin painon painoarvosta. Kun Naverista hakee korealaisia julkkiksia, hakutuloksissa ilmoitetaan heidän painonsa. ”Tämä on standardi”, Ellayna kertoo. ”Paino on itsestään selvästi julkista tietoa. Se kiinnostaa kaikkia kuitenkin, ja painon kertomatta jättäminen julkisesti olisi epäilyttävää.”
:(
Jos tavallisen kansan keskuudessa arvostellaan ikävästi, julkkiksia arvostellaan todella rankasti. Pienikin painonlisä huomioidaan ja sitä käsitellään mediassa. Sitten julkkikset laihduttavat päästäkseen takaisin ihanteeseen (ja ihannehan ovat he – sairas noidankehä), ja heidän laihdutusvinkkinsä ovat luonnollisestikin suuresti seurattuja ja kopioituja.
Laulaja-näyttelijä Iu kertoi pudottaneensa painoa syömällä päivässä omenan, jogurtin ja yhden bataatin. Toinen julkkisnainen kertoi onnistuneensa metodilla, jossa hän söi kullakin aterialla vain kolme lusikallista (kuvassa).
Eteläkorealaiselta keskustelupalstalta:
Ellaynan mukaan korealaisnuoret tuntevat tarkasti ihannepainot kullekin pituudelle, ja esimerkiksi Ellaynan, joka on 165 cm pitkä, täytyisi mielellään painaa 50-51 kg jotta hän olisi yleisesti hyväksytyissä lukemissa.
Ellayna kuuluu korealaista ihannetta vastaan kapinoiviin, mutta myöntää, että häntä ahdistaa tietoisuus siitä, ettei hän ole ihannelukemassa. Pyrkimys hoikkuuteen on etsautunut niin syvälle korealaisnuorten mentaliteettiin. Kalorien laskeminen on kuulemma arkea – ja saatoin vain ihmetellä, mihin rakoon paikalliset syövät niitä uppopaistettuja vehnällä ja sokerilla kuorrutettuja katuruokaherkkujaan. Ehkä he eivät syö päivän aikana mitään muuta..?
Kaduilla kyllä näkee myös painoihanteen tuolla puolen olevia ihmisiä - ja ihan onnellisen ja iloisen näköisiä sellaisia. Mutta totta on, että ylipainoisia näkee Koreassa huomattavasti vähemmän kuin monissa länsimaissa.
"Haluaisin muuttaa pois Etelä-Koreasta", Australiassa puoli vuotta asunut Ellayna kertoi minulle. "Ulkonäköobsessio ja jatkuva arvostelu ja vertailu ei ole tervettä."
Ihan oma lukunsa ovat Etelä-Korean itsemurhatilastot. Itsemurha on 10-30-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, ja toiseksi yleisin 40-vuotiaiden keskuudessa.
Nuoria itsemurhiin ajaa koulumenestyksen paine ja vanhempien odotukset, myöhemmässä iässä työelämän stressi. Iltalehden parin vuoden takaisen jutun mukaan lukuisat eteläkorealaiset julkkikset ovat päätyneet tekemään itsemurhan viimeisen 10 vuoden aikana menestykseen ja ulkonäköön liittyvien paineiden ajamina. Jutussa kerrotaan myös järkyttävän kuuloisesta keinosta vähentää itsemurhia - Etelä-Koreassa on kehitetty valehautajaiset, joissa masentuneet ihmiset pääsevät kokemaan, miltä tuntuu käydä lähellä kuolemaa. Kokemuksen toivotaan herättävän heidät tajuamaan, että elämä on elämisen arvoista.
Tämä kaikki teki minut surulliseksi ja aika ahdistuneeksi.
Mistä ihmeestä tällainen kulttuuri on kehittynyt? Hoikkuutta, menestystä ja kauniita kasvoja ihannoidaan monessakin kolkassa maailmassa, mutta ei ehkä ihan näin pakkomielteisesti. Miksi juuri Etelä-Koreassa on näin..?
BB-voiteiden ja tyynymeikkivoiteiden pinnan alla on vähemmän iloinen kauneuden maailma....
Kaupallinen yhteistyö: Avon
Lupasin palata Avon–yhteistyön tiimoilta vielä sarjan lempituotteisiini.
Niitä ovat ehdottomasti huulipunat, jotka saivat meikäläisen pitkästä aikaa käännytettyä enemmän huulipuna- kuin kiiltomoodiin.
Kalpeahuulisena käytän aina jotain huulimeikkiä, mutta nopean ja vaivattomasti ylläpidettävän meikin ystävänä olen kuulunut luontaisemmin läpikuultavien kiiltojen faniklubiin.
Toisaalta, tiedän kuitenkin että huulipuna sopii minulle tosi hyvin. Ja itse asiassa, olen oivaltanut, että se sopii minulle yhä paremmin ja paremmin iän kertyessä.
Nuorempana suosimani look jossa värikkäät, jopa räikeät silmämeikit yhdistyivät luonnollisempiin huuliin näytti silloin tosi hyvältä, mutta on myönnettävä, että nyt vuosien kilahdellessa mittariin ja, köh, silmien alueen juonteiden vääjäämättä lisääntyessä, on päinvastainen painotus meikissä imartelevampi. En yhtä mieluusti enää vedä huomiota silmiin, enkä edes yritä luoda veltostuneille luomille yhtä monisävyisiä meikkejä vivahteikkailla varjostuksilla.
Huulipainotteinen meikki sen sijaan tuntuu raikkaalta ja jopa nuorentavalta.
Mark-valikoiman mielettömät huulipunasävyt ja kuivahuulisellekin sopivat koostumukset inspiroivat minut uudelle vaihteelle meikkityylin suhteen, ja muutama huulipuna on löytänyt pysyvän paikan käsilaukustani.
Mark-sarjassa on kaksi huulipunalinjaa; The Bold ja Plump It.
The Bold on kuvauksensa mukaisesti vahvapigmenttisempi ja Plump It –laatu taas hoitavampi, sisältäen huulia täyteläistäviä ainesosia, mutta minusta kumpikin laatu tuntuu huulilla hyvin samankaltaiselta ja pigmenttiä piisaa kummassakin. Ehkä Plump It –punat ovat aavistuksen voidemaisempia, mutta värien voimakkuudessa ne eivät mielestäni kalpene The Boldille.
Swatchasin tähän suosikkisävyjäni kummastakin laadusta. Herkullisia, voimakkaita sävyjä kuin myös muutama hillitympi murrettu ruusuinen sävy. Olen valtavan tykästynyt etenkin marjaisiin ja murrettuihin roosan sävyihin, ne pukevat minua mielestäni parhaiten.
Muistaako joku tosi pitkään kyydissä keikkunut lukija oranssin kauteni..?
Olin pari vuotta ihan heikkona oransseihin huulipuniin ja kynsilakkoihin. Nyt en osaisi käyttää oranssia ainakaan huulilla, ehkä se riitelee hiusten kanssa? Koralli kyllä menee, korallissa on jotain vastustamatonta…
Mad For Mauve
Beremarkable-boksiin valitsemani Uptown Pink -sävyn ohella (näkyy postauksen ekassa meikkikuvassa) lempparikseni on noussut murrettu harmaanliila, Plump It -linjaan kuuluva Mad For Mauve. Tätä sävyä olen käyttänyt ihan eniten - ei ehkä yllättävää. :)
Mad For Mauve on helppo sävy ja hieman läpikuultavampi pigmentiltään kuin muut Mark-suosikkini.
Peony Pop
Toinen suosikkini on korallista osastoa; The Bold -huulipuna sävyssä Peony Pop.
Ihanan tyttömäinen, ja oikeastaan kun näitä kuvia katsoo, sopii minulle jopa ehkä parhaiten. Peony Popin lämpimämpi kontrastisuus violettiin yleisilmeeseeni tekee kokonaisuudesta jotenkin tosi kivan ja heleän.
Hi-Def Plum
Kolmas suosikkini on selvästi rohkeampaa osastoa; Hi-Def Plum. Upea, syvä aniliiniluumu.
Sävy on The Bold -linjasta ja se todellakin on bold.
Näiden lisäksi jo edellisessä postauksessa nostamani Plump It –kiillot ovat jääneet vakkarikäyttöön. Mentolia sisältävissä huulilla kevyesti kihelmöivissä, hoitavissa kiilloissa on jotain koukuttavaa, huuleni vain tykkäävät niistä ihan hirmuisesti.
Olen käyttänyt Plump It Glosseista eniten Pink Pout (erittäin läpikuultava, neutraali roosabeige) ja Nude (läpikuultava persikkabeige) -sävyjä, ne ovat juuri sellaisia luonnollisia "käy-mihin-tahansa-tilanteeseen" sävyjä. Myös täysin väritön Clear-sävy päätyy usein huulilleni, se on vähän niinkuin huulirasvaa :) Tuntuma näissä on todella hoitava ja huulet jäävät miellyttävän kosteutetun ja liukastetun tuntuisiksi, näillä voi hyvin korvata huulirasvan.
Mark Plump It –huulipunat maksavat 10€ ja ovat parhaillaan Avonin sivulla tarjouksessa 6,95€.
Plump It –huulikiillot ovat nekin tarjouksessa 6,95€.
The Bold -huulipunat ovat seuraavan kerran tarjouksessa (6,95€) 19. lokakuuta alkavassa kampanjassa. Avonilla on Suomessa USAsta poikkeava tapa myydä tuotteita, ja eri kampanjoihin valitaan eri tuotteita. Koko valtavan valikoiman kaikki tuotteet eivät siis ole koko ajan myynnissä.
Avonilta tilaus hoituu näin:
Tuotteita voi tilata Avon-kauneusneuvojan kautta tai netistä rekisteröimällä itselleen oman asiakasnumeron Avonin nettisivuilla. Asiakasnumeron saatuaan voi tilauksen maksaa maksukortilla tai laskulla. Kauneusneuvojalta tilatessa maksu- ja toimitustavat sovitaan kauneusneuvojan kanssa.
Tilatessa tuotteita asiakasnumerolla tilauksen postimaksu on 5,50€ (Postiin, pakettiautomaattiin tai Matkahuollon toimipisteisiin toimitettuna) tai ilmainen, jos tilauksen arvo ylittää 80€. Kotiinkuljetus maksaa 8,50€.
#BereMarkable-kauneusboksejani on vielä saatavilla joitakin kappaleita ja sellaisen voi tilata täältä.
Boksi sisältää CC-meikkivoiteen, peiteaineen kahdessa sävyssä, ripsivärin, luomivärin, eyelinerin, poskipunan ja huulipunan ja hintaa boksilla on vain 39 euroa. Tarkka esittely boksin sisällöstä löytyy täältä.
Tilaa vaikka joululahjaksi siskolle ja kaverille! :)
Voinkin tässä muuten samalla paljastaa, että myös toinen kauneusbloggaaja on saanut koota Mark-tuotteista oman boksinsa, ja se ilmestyy joulukuussa. Mielenkiinnolla odotan, mitkä tuotteet ovat päätyneet hänen suosikeikseen ja valinnoikseen. :) Jätetään vielä salaisuudeksi kuka bloggaaja hän on...! :)
Ainiin - tämä on pakko jakaa. Miten hassuja sattumia aina välillä tapahtuu...
Osa teistä ehkä muistaa ateenalaisen ystäväni Mariannan, joka on seikkaillut blogissa moneen otteeseen Kreikka-postauksissani. Marianna on ihan ultimate-huulimeikkityttö, hänellä on aina joko huulipunaa tai sävytettyä huulirasvaa. Viimeksi pääsiäisreissullahan sain testata häneltä sitä hullunkurista korealaista "Romanttinen Karhu" -huulipunaa... ^_^
Ehdin tavata Mariannaa pikaisesti perjantai-iltana Ateenan lentokentällä, kun meillä oli neljän tunnin odotus ennen Santorinin lentoa. Ja - Mariannalla oli sattumoisin huulillaan Avonin uutta Lip Lacquer Matte -huulipunaa..! Olin vain että tiedätkö mitä, olen juuri tehnyt yhteistyötä kyseisen firman ja merkin kanssa..! Jokseenkin hullu sattuma. :)
Mariannan sävy on nimeltään TKO.
Mariannalla oli vieläpä tuomisina minulle yksi violetti Lip Lacquer Matte -sävy...! :)
Be Blushed -poskipunat sävyissä Candy Flush, Cheeky Melba, Desert Rose ja Soft Peach
Huulipunien lisäksi muita Mark-tärppejäni ovat tosi hyvät geelikynät (kuvassa sävy Tropical Teal) ja kauniit poskipunat - kerrankin jollain sarjalla on poskipunakokoelma, jonka kaikki sävyt ovat käyttökelpoisia - ei yhtään liian räikeää, ruskeaa tai muuten vain outoa sävyä.
*
Kiitokset vielä Avonille tästä superhauskasta mahdollisuudesta sukeltaa minulle ihan uuden meikkimerkin maailmaan. Taskuun jäivät ainakin värikkäämmät huulet ^_^ <3
terveisin,
huulipunatyttö
Tämän dramaattisen kuvituksen myötä julkistan Atopik-arvonnan voittajat ja huhuilen kolmen testipaneelin jäsenen perään. (...ja saan taas hyvän syyn julkaista Kreikka-kuvia :D)
Atopik-arvonnassa Sensitive-setin voitti nimimerkki Kati ja Anti-Age-setti meni nimimerkille Sirpa. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Ja sitten huhuilua: en ole saanut yhteyttä kolmeen otsonoidun kosmetiikan testipaneelin jäseneen (paneeli kasvoi 12 henkeen... siitä lisää raporttien yhteydessä).
Katsoisitteko lukijani Ina, Mari V. ja Saana V. sähköpostinne ja laittaisitteko minulle kokemuksenne tuotteista ensi lauantaihin 7.10. mennessä. Kiitos :)
*
Eilen illalla kohtasimme asuntomme edessä upean näyn....
Santorinin ollessa niin kuvauksellinen paikka, täällä törmää tuon tuosta kaikenlaisiin kuvauksiin muodista häihin ja matkareportaaseihin. Oli aika hauskaa, kun tätä sinistä pukua satuttiin kuvaamaan juuri kämppämme edessä.
Kesken kuvauksen paikalle ilmestyi vihainen mies joka sanoi (venäjää puhuvalle) kuvaustiimille (englanniksi), ettei heillä ollut lupaa käyttää kyseisen rakennuksen kattoa ja ettei katolla ylipäänsä saanut olla turvallisuussyistä. Kuvaustiimi vähät välitti miehen kielloista ja jatkoivat niinkuin ei mitään. Hmmm.... venäläinen tapa tehdä asioita...? No, me joka tapauksessa nautimme kuvaussession seuraamisesta. :) Melkein myöhästyimme illallisvarauksestamme liehuvan sinisen lumoamina...
Kuvaterveiset Santorinilta Imeroviglin aamusta.
Aamu valkeni pilvisenä ja viileähkönä, mutta Santorinin kauneus ei petä pilvisenäkään päivänä. <3
Saatoin vain tuntea suurta onnea herätä tähän maisemaan.
Heräsin tuttuun tapaan jo kuudelta ja lähdin yksinäni etsimään auringonnousua muiden nukkuessa.
Siellähän se oli noussut pilven sisässä saaren itäisellä puolella. :)
Postikortti-freimejä toisensa perään... Sitä on Santorini.
Halusin tällä kertaa varata majoituksen Imeroviglin kylästä jota olen aiemmilla Santorinin reissuilla aina katsonut sillä silmällä. Mielestäni kaldera-maisemat ovat Imeroviglin kohdalla ehkä parhaimmillaan, sillä näkymä täältä on kaikkein laajin ja esteettömin ulottuen kalderan kärjestä kärkeen, Oian kuvauksellisesta auringonlaskukylästä Akrotirin majakalle toiseen päähän saarta.
Lisäksi Imeroviglissä viehättää rauhallisuus. Se on kalderan reunan kylistä hiljaisin ja vähiten turistikrääsäisin, jos näin voi sanoa. Imeroviglissä ei ole lainkaan matkamuistomyymälöitä. Sen sijaan alueelta löytyvät Oian ohella saaren tasokkaimmat lomahuvilat ja -huoneistot sekä kimara tunnelmallisia näköalaravintoloita.
Seurueen Kreikan ensikertalainen - ja tänään myös syntymäpäiväänsä viettävä - Appi Karkkipäivä vaikutti tyytyväiseltä ensimmäiseen Kreikan aamuunsa :)
Mikäs näissä puitteissa on syödä aamupalaa.
.
Kauneudenhoitolisä :D
Kaksoispuhdistus lähti mukaan - totta kai ^_^ :D Kyllä minusta nyt taisi tulla kertalaakista Soul-kokemuksen jälkeen kaksoispuhdistuskäännynnäinen, yhtäkkiä en osaa enää olla ilman tuota öljypuhdistusaskelta... :P
[vimeo 236195608 w=640 h=1138]
Imeroviglin aamu 30.9.17 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Mukavaa lauantaita kaikille! :)
Huomenna olen siellä taas. Kreikassa.
Ja tiedättekö mitä, tällä kertaa matka on aivan supererityinen <3 Joo, se on vain viikon mittainen, mikä tietysti tekee siitä jo poikkeavan, mutta tällä kertaa matka ei ole omani vaan olen ikäänkuin saanut toimia pienenä matkanjärjestäjänä ja räätälöidä matkaohjelman seurueelle, johon kuuluu lisäkseni Mr. Karkkipäivä ja hänen vanhempansa :)
Joku pitkän linjan lukija ehkä muistaa, että veimme mieheni kanssa kolme vuotta sitten Anoppi Karkkipäivän Kreikkaan, kun hän oli toivonut joskus pääsevänsä "turkoosin meren äärelle".
Matka oli oikein onnistunut ja Kreikka teki Anoppiin niin syvän vaikutuksen, että hän halusi viedä sinne miehensäkin. Appi Karkkipäivä puolestaan ei ole kovin matkailusta innostunut henkilö, eikä niin piittaa Suomen ulkopuolelle lähtemisestä. (Eikä kaikkien tarvitsekaan, se on ok :)) Hän ei ole koskaan käynyt Kreikassa.
Epäilinkin, ettei Anoppi saisi puhuttua Appea mukaan - vaikka koko ajan toivoin hartaasti että se onnistuisi, koska pääsisin jälleen jakamaan rakkaan Kreikkani vielä yhden rakkaan ihmisen kanssa :) Ja se on ihan parasta.
Kuinka ollakaan, Appi Karkkipäivä saatiin kyytiin, ja nyt meidän neljän hengen konkkaronkka suuntaa Sannin Kreikan Matkat -toimiston hengessä Egeanmerelle :)
Sain vapaat kädet räätälöidä matkaohjelma, ja tältä se näyttää:
Lennämme Santorinille, jossa viivymme kolme yötä. Santorini kuuluu mielestäni ehdottomasti Kreikan ensikävijän kohteisiin (ainakin jos minä saan suunnitella matkan ;)), saari on yksinkertaisesti maineensa ansainnut klassikko, kauneudessaan omaa luokkaansa.
Santorinilta suuntaamme rakkaimmalle lempisaarelleni Parokselle, jonne olen todennut voivani vaikka muuttaa. Paroksella on kaikkea - ilman niitä 10 000 turistia joiden kanssa saat jakaa Santorinin ^_^
Paroksella vietämme kaksi yötä. Vuokraamme auton ja kierrätän porukkaa lempipaikoissani saaren ympäri. Pääsiäismatkalla löysin Parokselta uuden viehättävän kyläihastuksenkin, Marpissan..!
Viimeisiksi päiviksi siirrymme Ateenaan tutustumaan antiikin klassisiin nähtävyyksiin. Jos nyt ei Appea saada ylös Akropolille niin ainakin hän voi kertoa nähneensä sen ;) ;D <3
(Oli kyllä harmi että jouduin luopumaan Amorgoksesta tällä reissulla, olin jo niin päättänyt että menemme sinne, mutta logistiikan realiteetit tulivat vastaan. Amorgos sijaitsee niin syrjässä Kykladien laivareitillä, ettei sinne pääse Santorinilta mitenkään menettämättä matkustukseen yhtä tai kahtakin matkapäivää. Lentokenttää saarella ei ole.)
Ahh, tämä on niin mahtavaa. Olen niin innoissani...! Jo sekin on harvinaista herkkua että saan viettää Kreikassa aikaa mieheni kanssa. :)
Seuraavalla viikolla siis luvassa taas pieni nojatuolimatka Välimeren maisemiin.
Tervetuloa mukaan, horiatiki odottaa :)
Olen viimein saanut vastauksen minua vuosia mietityttäneeseen kysymykseen: miksi tietyt puhdistusaineet jättävät ihon narisevan, nitisevän tuntuiseksi ja toiset eivät?
Photo by Callie Morgan on Unsplash
Tarkoittamaani tunnetta voi verrata ajatukseen vastapestystä ikkunasta; kun vedät pesulastaa tai sormia ikkunan pintaa pitkin, kuuluu nitinää ja kitka hidastaa lastan ja sormien liikettä. Jos taas levität ikkunan pinnalle rasvaa tai öljyä, ei kuulu nitinää ja sormet liukuvat pintaa pitkin liukkaasti ja vaivatta.
Tuo rasvakerros on kuin ihon pintaa suojaava happovaippa eli hydrolipidikalvo. Emäksinen pesuaine pesee sen pois, jättäen nitisevän pinnan. Hapan puhdistustuote taas ei liuota hydrolipidikalvoa.
Vastaus kysymykseeni on siis puhdistustuotteen pH-arvo, vastaus, jota olin aiemminkin pitänyt todennäköisenä mutta johon nyt sain vahvistuksen. Kosmetiikan kemian nörtti on tyytyväinen kun sai tälle vihdoin tieteellisen selityksen :D
Sain kimmokkeen pohtia puhdistusaineiden pH:ta jälleen Korean matkalla, jossa havainnoin, että hyvin moni ostamani putsari jätti ihanan hemmottelevasta, kermaisen pehmeästä vaahdostaan huolimatta ihon todella ikävän tuntuiseksi huuhtelun jälkeen. Vaahto: deluxe, jälkitunne: floppi. :(
Taidan olla tällainen liukuvien pintojen ystävä ja kitkan vastustaja, heh, kun hiuksia pestessäkin koen suunnattoman vastenmielisenä jos shampoo pesee hiukset niin voimakkaasti, että sormet eivät enää kulje hiusmassassa vaivattomasti.
Kiitos lukijan jättämän kommentin, jossa minua ojennettiin puuttellisesta perehtyneisyydestäni koskien aasialaisten putsareiden pH-arvoa, uppouduin pH:n ja puhdistusaineiden maailmaan niin perusteellisesti, että pian minulla oli paljon nitisevää pintaa laajemmalle ulottuva käsitys kosmetiikkatuotteiden pH:n vaikutuksesta ihon kuntoon.
Lukijan pointti tosin kumoutui hänen vinkkaamallaan sivulla, joka vahvisti sen mitä olin kirjoituksessani arvellutkin; Aasian markkinoilla valtaosa puhdistusvaahdoista on emäksisiä, ei pH-tasapainotettuja.
Kuvakaappaus: Fifty Shades Of Snail -blogi
Asiaan perehtyneet, tiedostavat bloggaajat ovat nostaneet puhdistustuotteiden happaman pH:n tärkeyden tapetille ja moni on päätynyt vaihtamaan ihanat kermaiset supervaahtonsa hellävaraisempiin puhdistusvaahtoihin.
Pehmeä, iholla ylellisen tuntuinen vaahto saattaakin olla "susi lampaan vaatteissa" ja tehdä iholle itse asiassa hallaa pitkässä juoksussa.
Kuvakaappaus: Snow White And The Asian Pear -blogi
Seikkaillessani näillä todella (niin tieteellisellä kuin kosmetiikkafriikin intohimoisella) pieteetillä ihonhoitoon paneutuvissa blogeissa, opin valtavasti uutta pH:sta ja sen merkittävästä vaikutuksesta mm. akneihon, atooppisen, ihottumaisen tai yleisesti tulehdusherkän ihon hoidossa.
Jos sinulla on joku näistä iho-ongelmista, herkkä iho tai olet yleisesti kiinnostunut vahvistamaan ihoasi ja parantamaan sen suojakykyä, suosittelen ehdottomasti lukemaan nämä (tieteellisiä tutkimusviittauksia vilisevät) blogikirjoitukset: Skincare Discovery: Why the pH of Your Cleanser Matters ja The Importance of Fatty Acids, pH and The Moisture Barrier: How I Eliminated My Acne and Decreased My Skin Sensitivity.
Photo by Christopher Campbell on Unsplash
Jos et jaksa lukea, niiden sanoman voi tiivistää seuraavaan: terveen ihon pH on hapan, noin 3-5,5, ja iho hyötyy siitä että sen pinta pidetään happamana. Happamuus edesauttaa hydrolipidikalvon pysymistä ehjänä, ja ehjä hydrolipidikalvo suoriutuu parhaiten tehtävästään: estää kosteuden haihtumista iholta ja suojata ihoa (ja sitä kautta koko elimistöä) bakteereilta, viruksilta ja muilta hapanta vieroksuvilta mikro-organismeilta.
Jos altistat ihoasi jatkuvasti emäksiselle pH:lle, edesautat bakteerien ja sienien pääsyä ihoosi, ja samalla iholta haihtuu kosteutta ja se kuivuu.
Korkealle pH:lle altistettu iho on jatkuvassa herkkyystilassa ja kaikin puolin heikommin suojattu ulkoisilta ärsykkeitä. Se kuivuu, sitä kutiaa, se reagoi herkemmin erilaisiin tuotteisiin, ainesosiin ja ilmastonmuutoksiin ja tulehtuu herkemmin. Jokaisen kannattaisi hoitaa ihonsa hydrolipidikalvoa ja pyrkiä pitämään ihon pH terveellä tasolla, joka on 3-5.5.
Yksinkertaisimmillaan:
.
Kosmetiikan kemianörtti Sanni säntäsi Koreasta kotiin päästyään välittömästi apteekkiin ja osti viimein, kaikkien näiden vuosien jahkailun jälkeen, pH-liuskoja.
Valitsin testijoukkoon kotoa löytyviä suosikkeja ja Korean matkalta tuodut "nitisevät" vaahdot sekä ei-nitisevän Misshan Super Aquan. K-Beauty-blogeista olin jo lukenut, että Misshan Super Aqua-sanahirviö-putsari kuuluu monien suosimiin happamiin putsareihin.
Ensin nämä "pahikset": Skinfoodin Cheese Cleansing Foam (ehh, kuka arvaa miksi ostin sen....), Etude Housen Baking Powder BB Deep Cleansing Foam ja Iopen Ideal Cleansing Foam. Kaikki olin jo matkalla todennut a) über-ylellistä vaahtoa muodostaviksi mutta b) todella nitisevän, kitkaisen ihon pinnan jättäviksi. Näiden jälkeen todella kiristää.
Tulos (verrokkina raanavesi):
Tietenkään liuskat eivät anna ehdottoman tarkkaa tulosta (ostin ainoat jotka Yliopiston Apteekista löytyi, merkkiä MColorpHast), mutta varmasti ne jotain kertovat ja ainakin voi päätellä onko neste happamassa vai emäksisessä päässä asteikkoa.
Etude Housen Baking Powder -putsari kohosi järkyttävään pH 10:n lukemaan, ja se todella tuntuukin iholla kaikkein stydeimmältä. Iho tuntuu pesun jälkeen totaalisesti kaikesta rasvasta riistetyltä. Kaikki rasva ei kuitenkaan ole "huonoa rasvaa" vaan terveen ihon pinnassa on aina pieni määrä ihon omaa talia osana happovaippaa.
(Mutta niin vain ihot ovat erilaisia - ostin tämän Virven suosituksesta, ja Virve kuvailee omaa pesunjälkeistulostaan ihan toisenlaiseksi kuin minun nitinäni.)
Hellävaraisempi joukko: Missha Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanser, Lacto Line -pesuneste ja Lidlin Cien Cleansing Mousse.
Lacto Line on ainoa joka mainitsee pH:n pakkauksessaan; 4,5, mutta mittaustulos antoi eri lukeman.
Minun liuskojeni mukaan Lidlin Cien-vaahto on näistä happamin eli iholle hellin. Misshan lukema vastasi sitä mitä blogeista olin lukenut, "Sebamedin pH" eli 5,5. :)
Testasin vielä myös Sebamedin ja se sijoittui Lacto Linen ja Cienin väliin.
Putsarit väreissä.
Tällaista kemiannörtteilyä tällä kertaa, ja ehkä tämä avasi jollekulle muullekin oivalluksia ihon hoitoon liittyen.
Näitä voi miettiä tänä iltana lavuaarin äärellä... :)
Tästä lähtien tulen aina ilmoittamaan putsari- ja kasvovesiarvosteluissani myös niiden pH:n. Eikä pH-jutut vielä tähän lopu, arkussa on lisää....
(...ja tiedättekö mitä hullua minulle tuli mieleen... kun kerran raanavesikin on seiskaa, niin pitäisikö kropan iho tasapainottaa aina suihkun jälkeen omalla happamalla vartalovedellä jos mielisi pitää senkin optimaalisen kosteutettuna..? :D ^_^ Apua, tämä on loputon suo....)
Nyt lähempää juttua ostamistani cushion-meikkipohjista. Tai teknisesti toinen niistä on tension pact, mutta valunee kuitenkin cushion-genreen tyyppinsä puolesta.
Cushionit eli tyynyyn pakatut ohuen ohuet meikkipohjat ovat olleet Koreassa the juttu BB- ja CC-voiteiden jälkeen, ja BB:t ovatkin jo vähän so last season.
Cushion-meikkipohjatrendi on saavuttanut myös länsimaat ja monilla merkeillä on niitä jo valikoimassaan, mainstream-brändeistä ainakin L'Orealilla. Edellinen cushion-juttuni kuitenkin osoitti, että vielä on ihmisiä, joille cushion-meikki on tuntematon juttu.
Cushion-meikin juju on sen kompakti muoto yhdistettynä uudenlaiseen teknologiaan, jossa ohut, kosteuttava meikkivoide on imeytetty tyynyyn. Aiemmin kompaktit meikkivoiteet olivat paksun voidemaisia, käytännössä kiinteitä, ja niiden tuoma jälki usein aika pakkelimaista.
Koska cushion-teknologiassa käytetty meikkivoide on todella ohutta, melkein nestemäistä, sen jälki on äärimmäisen luonnollinen ja heleä. Cushion-meikkipohja taputellaan iholle kevyin painalluksin tai tiheästi "tuputellen" rasian mukana tulevalla littanalla, antibakteerisella sienellä.
Vasemmalla puolella Iopen Air Cushion -meikkivoide, oikealla Misshan Tension Pact -meikkivoide, joka markkinoitiin minulle cushionina.
Myöhemmin muuten kuulin, että Iopen cushionit kuuluvat Korean myydyimpiin ja mainitaan usein must buy K-Beauty -listoilla. Itse ostin sen ihan vain tyylikkään myymälän ja kivan pakkauksen houkuttamana..! :D
Teknisesti Tension Pact on toisenlainen pakkausmuoto kuin cushion, vaikka idea kompaktiudesta ja ohuesta meikkipohjasta on sama. Tyynyn sijaan Misshan Geum Sul -meikkivoide on pakattu rasiaan tiheän verkon alle, jonka läpi se taputellaan sieneen. Geum Sul on koostumukseltaan Iopen Air Cushionia voidemaisempi ja on ihan aavistuksen peittävämpi, mutta tekee saman tyyppisen erittäin luonnollisen ja kuulaan pinnan.
Korealaisten meikkipohjien kohdalla ongelmaksi muodostui tarpeeksi tumman sävyn löytäminen, sillä Koreassa halutaan näyttää vaalealta ja vaaleat sävyt dominoivat etenkin BB/CC/cushion-markkinoita. Ja minähän en edes ole erityisen tumma, korkeintaan medium-sävyinen, ja länkkärimeikeissä käytän light/medium-tason sävyjä. Koreassa oli eri juttu... Varsinaisten perinteisten meikkivoiteiden puolelta löytyi enemmän sävyjä, mutta cushioneissa sävyt rajoittuivat yleensä kolmeen, joista tumminkin oli minulle usein liian vaalea.
Iopen cushion-valikoimassa on kolme sävyä, 21, 22 ja 23. Tummin sävy 23 ei ole järin tumma, kuten kuvasta näkyy :)
Misshan Geum Sul -meikkipohja valikoitui minulle itse asiassa ihan vain sävynsä puolesta, sillä Tension Pact -meikkivoiteista löytynyt #3-sävy on tummempi kuin Misshan perus-cushioneiden tummin sävy.
Missha osoittautuikin ihollani paremmaksi mätsiksi kuin Iope. Iope tosin varmasti sulautuu paremmin talvella kun kesän päivetys haihtuu.
Sitten perinteisesti ennen/jälkeen -kuvia. :)
Ennen meikkipohjaa...
Iope Air Cushion Cover #23
Missha Geum Sul Tension Pact #3
Laitan vielä lähikuvat meikkipohjan tekstuurista niin sen kuulaus ja läpikuultavuus näkyvät paremmin.
Iope
Missha
Koreassa suositaan lähes kostean näköistä meikkipohjaa ja iho saa kuultaa reilusti. Ei hohtaa, kyse ei ole samasta efektistä jonka saa aikaan helmiäisenhohtoisilla highlightereilla tai strobing-tuotteilla, vaan kuultaa sen näköisenä kuin ihon pinta olisi vähän kostea. Meikkitutorial-videoilla korealaiset meikkigurut saavuttavat tämän kasteisen lookin sekoittamalla meikkivoiteeseen esimerkiksi sheavoita. Joo - kaunis keijumaisen eteerinen iho, mutta kestävä? Taitaa liueta paikoiltaan aika nopeasti videokameran sammuttua. ;)
Olen kokenut keston olevan pieni heikkous näissä cushioneissakin, ne ovat niin vesimäisiä ja kosteuttavia että eivät pysy iholla ihan yhtä hyvin kuin "perinteisempi" meikkivoide tai mineraalimeikki. Toisaalta, cushioneitakin on eri laatuisia, yhteistä kaikille on ohuus ja luonnollinen peitto mutta cushioneita on myös mattaisella jäljellä. Ehkä ne kestävät paremmin..?
Joka tapauksessa, olen tyytyväinen hankintoihini ja kauniin meikkipohjanhan näillä saa aikaan; juuri sen tyyppisen missä viihdyn eniten - luonnollisen kuultavan. En pidä meikatun näköisestä ihon pinnasta (se kuuluu rutiineissani vain juhliin), ja cushionilla saan kauniin no-makeup lookin.
Lisäksi Korean reissussa cushion-meikkipohjan korkeasta aurinkosuojasta (Iope SPF 50, Missha Geum Sul SPF 30) oli etua, kun sain meikkipohjaa korjaamalla lisättyä myös aurinkosuojaa päivän aikana.
(Ihan pakkauksen SPF-lukemiahan ei meikkivoiteella saavuta, sillä kukaan meistä ei laita meikkipohjaa niin paksua kerrosta jonka mainittu SPF-kerroin vaatisi. Mutta ohut kerros SPF50:ä tuo kuitenkin todennäköisesti noin SPF 20:n suojan, joka riittää minulle mainiosti :))
Misshan ja Iopen meikkejä ei myydä Suomessa, mutta niitä voi tilata netistä, esimerkiksi eBaysta - - ja jännää kyllä korealaista kosmetiikkaa saa nykyään myös iHerbistä..!
Misshan cushioneita ei näy iHerbillä ainakaan tällä hetkellä, mutta Iopen Air Cushion siellä on parissa sävyssä ja parilla eri finishillä. (Minulla on Cover, joka tuo heleän, kohtuullisen peittävän jäljen Iopen kuvauksen mukaan. Natural Glow tuo kuultavimman pinnan ja on peittävyydeltään miedoin.) Pakkauksessa tulee mukana yksi täyttötyyny, eli käytännössä tuotteen hinnalla saa kaksi.
Iopen löydät iHerbistä täältä. Ja suora linkki minun sävyyni. (Nämä eivät ole affi-linkejä :))
Koodillani NIJ031 saa 5% alennuksen ensimmäisestä iHerb-tilauksesta.
Kiinnostuneille vielä tiedoksi, että näköjään iHerb toimittaa cushionit myös ilman postikuluja:
Tulee varmaan laitettua myöhemmin lisääkin iHerb-Korea-tärppejä kun muutama tosi hyvä ostokseni näkyy löytyvän sieltä itse asiassa halvemmalla mitä itse maksoin tuotteista Soulissa..! :D Oh, the irony...
Kirjoittelin tuossa elokuun lopussa uudesta suomalaisesta luonnonkosmetiikan apteekkisarjasta Atopikista, ja arvatkaas mitä, unohdin kokonaan että minun piti postauksen yhteydessä myös arpoa pari settiä Atopik-tuotteita..! :D Sellaista sattuu :)
Atopikilta sitten ystävällisesti tiedusteltiin haluaisinko kuitenkin arpoa setit jälkijunassa, ja tottahan toki haluan, teillä lukijoilla ei varmaan ole mitään sitä vastaan että saatte mahdollisuuden voittaa kivoja tuotepalkintoja :)
Minulla on arvottavana Starter-setti Sensitive-linjasta sekä Anti Age -linjasta.
Kummatkin näistä sopivat herkälle ja kuivalle iholle, mutta kuten nimistä voi päätellä, Anti Age -linjan tuotteet sisältävät enemmän ikääntymisen merkkejä hoitavia ainesosia kun taas Sensitive-linja on kehitetty hoitamaan herkän ja kuivan ihon oireita siten, että iho rauhoittuu, tasapainottuu ja saavuttaa optimaalisen kosteustasapainon ja sen hydrolipidikalvo vahvistuu jotta herkkä ja atooppinen iho pystyy paremmin vastustamaan ulkoisia ärsykkeitä.
*
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, kummastako setistä olet kiinnostunut. Arvon settejä 1 kpl / henkilö, eli kahdella on mahdollisuus voittaa.
Osallistumisaikaa on lauantaihin 30. syyskuuta kello 24.00 saakka. Laitathan kommenttiisi mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Onnea arvontaan :)
Sarjasta voi lukea lisää täältä.
Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.
Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.
Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.
Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa - kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)
Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.
Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.
Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.
Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.
Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta - enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^
Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa "kopperossa" ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne - mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.
Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;
"Where has this food come from?
I am ashamed to be eating it.
I will take it as medicine to get rid of greed in my mind
and to keep my physical being in order to achieve enlightenment".
Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)
.
Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.
Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen - tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.
Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen "puuro", meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).
Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):
❤Gaeul cheaso doobujang - syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa
❤Muhwagwa - Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa
Danhobakjuk - bataattikeitto punaisilla pavuilla
Yeongeon Mulkimchi - vesi-kimchiä lootuksenjuurella
.
Kommentit:
Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi "ihan ok", bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.
Toinen tarjoilu:
(alkuruoka nro. 1)
Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):
Neutari beoseot muchae muchim - viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.
❤Gaeul chaeso geojachae - "stir-fried" (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.
Bugak - temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä
❤Saenma doenjang chamkkae muchim - korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.
.
Kommentit:
Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.
Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.
Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).
1 Beoseot jaepi deulggatang - perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.
2 Wooung jjim - Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa
3 Deodeok muchim - deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa
4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja
5 ❤Neungi beoseot gangjung - uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.
6 Yeongeunchojeolim - pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa
7 ❤Sancho-dubuseon - grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja
8 Temple mandu - temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä
9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon - kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella
.
Kommentit:
Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.
Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)
Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.
Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.
Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.
Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen...
Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:
eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria
Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)
Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.
Yeonip-bap - lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä
Doenjang-jjigae - soijapaputahnakeitto
Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).
Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)
Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)
Kommentit:
Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.
Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.
Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.
Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt...
Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^
Hongsi-gureum - pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla
Doraji jeonggwak - hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta
.
Kommentit:
Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?) hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.
Nam!
.
Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.
Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja - temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.
En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)
