Tänään tuli kokeiltua vähän toisenlaista aasialaista naamiota:

Sain viimeisenä Etelä-Korea-päivänäni kokea, mitä Soulin saastetaso pahimmillaan tarkoittaa.

Olimme lähdössä Ellaynan kanssa ulos lounaalle, kun hän tuli huoneeseeni hengityssuojainten kanssa. "Today the micro dust is really bad", sain kuulla, ja Ellayna näytti minulle puhelimestaan saasteapplikaation lukemia tälle päivälle - irvistävä naama kertoo olennaisen. Applikaatio suositti välttämään ulkona oleskelua.

(Kumma ettei minun puhelimeni tällä kertaa antanut hätätiedotettaan... :P)

Tämä ei ole sumua vaan saastepilveä. Huh... :/ Namsan-tornia tuskin näkyy. Ellayna sanoikin, että katsomalla ikkunasta näkyykö kaupungin torneja selviää päivän mikropölytilanne ilman applikaatioitakin.

Nyt ymmärtää kaiken maailman Dustless -tuotteiden tarkoituksenmukaisuuden näillä seuduilla vielä paremmin. Googlailin ja selvisi, että Seoul kuuluu Delhin ja Pekingin seurassa maailman kolmen saastuneimman kaupungin joukkoon.

...ja täällä meinasin selvitä Cetaphilillä...!

Ironinen sattuma että saastepäivä sattui juuri tälle päivälle, kun olin juuri edellisenä iltana kysynyt Ellaynalta miksi osalla ihmisistä on täällä jatkuvasti maskit kasvoillaan (sisätiloissakin, esim. kauppakeskuksissa).

On muuten aika hassun näköistä kun maskin käyttäjät eivät poista suojaimiaan edes selfieitä ottaessaan - esim. pariskunnasta toisella saattaa olla maski eikä hän poista sitä kun pariskunta ottaa yhteistä kuvaa. Maski on siis täällä selvästi toisille ehdoton itsestäänselvyys ja täysin luonnollinen asia, samalla kun on yhtä luonnollista että toiset eivät käytä niitä.

Itse olin luullut, että maskit liittyvät jotenkin sairauksien välttelyyn ja tartuntariskin minimointiin. Miten heikko yleissivistykseni yhä onkaan monissa asioissa. Vaikka voihan saasteitakin epäsuorasti ajatella pahimmillaan sairauteen johtavana asiana...

Koko kaupunki oli harmaan vaipan alla. Uhh, eipä täällä kyllä tosiaan tekisi mieli hengitellä ilman maskeja.

(Miltähän muuten näiden saasteisimpien kaupunkien asukkaiden keuhkot näyttävät... ei varmaan tarvitse tupakoida saadakseen vähemmän puhtaat keuhkot.)

Silti useimmilla ihmisillä ei ollut maskeja.

Tuli sitten tällainenkin muisto matkalta. Vähän erilaineen kangasnaamio...

Ellaynan käyttämät maskit ovat tehokkaampaa, suodattavampaa laatua kuin ohuemmat ja löysemmät "perusmallit" joita kaupungilla näkee eniten. Jotta maski toimisi kunnolla, sen täytyy olla kasvoilla todella tiukasti, ja minun naamioni esimerkiksi on väärin kiinnitetty ja näin ollen heikommin suojaava kun alempi remmi roikkuu vapaana. (Se kiristi niin ikävästi että oli pakko vapauttaa...)

Löysin tänään muuten (kiitos Ellaynan) vihdoin näköalaravintolan yhden pilvenpiirtäjän (Jongno Tower) ylimmästä kerroksesta. Ei mikään paras päivä maisemien ihailuun mutta ainakin mission accomplished. Ja eilen löysin pikkuisen kattoterassin tapaisenkin..! <3

Huomenna jännätään kentällä laukun kiloja... Nyt myönnän, että tuli jo vähän morkkis vaikka en lopulta mitenkään järkyttävää määrää kosmetiikkaa shopannutkaan. Mutta sen verran, että totean riehaantuneeni yli järjellisen hankintasuunnitelman. Kun voihan niitä tuotteita tosiaan tilata netistäkin, ei ihan kaikkea kiinnostavaa tarvitse ostaa paikan päältä (luulen että nettikauppojen postimaksut tulevat vähän edullisemmiksi kuin 60€ lisälaukun maksu lennolle.... :p)

Vielä on tulossa Korea-teemaisia juttuja kuten ulkonäkökeskeisyydestä, kauneudenhoitofilosofiasta, ruoasta ja totta kai noista ostoksista, kaikkea kiinnostavaa en ehtinyt jakaa matkan aikana.

Suurelta osin kosmetiikkamatkalla kun täällä ollaan, niin laitan taas pienen kosmetiikkafiiliksiä-palan tähän väliin.

Minulla on Busanin ja Jejun osuudella mukana kosmetiikkapussukassa vain Soulista ostosteni yhteydessä saamia näytteitä. Niitä saa oikeasti parhaimmillaan pienen kassillisen verran, osa todella anteliaita matkakokoja tai jopa täysiä kokoja kaupanpäällisinä.

(Suurin osa matkatavaroistani + aiemmat kosmeshoppailut ovat Soulin Airbnb'ssäni jonne vielä palaan :))

Kokonaisuutena voi todeta kaikista tällä matkalla käyttämästäni korealaisesta kosmetiikasta, että täällä tosiaan osataan miellyttävien ja kosteuttavien koostumusten ja hyvien tuoksujen maailma. (Miinus vaahtoputsarit Misshaa lukuunottamatta, niiden inspiroimana tulossa putsareiden pH-arvojen maailmaan sukeltava postaus jossain lähitulevaisuudessa).

Putsareina Aritaumista saamani mukavan kokoiset näytteet Iopen kaksoispuhdistus-kaksikosta; täyteläinen voide ja saippuainen vaahto.

Harmi kun en saanut kuvaan toistumaan näiden ihanaa helmiäisenhohtoista sävyä - sävystä tulee ihan mieleen rakas meriponini Meritähti joka on just näiden värinen...! <3

Cleansing Cream on oikein miellyttävän tuntuinen, paksu ja raikkaan tuoksuinen voide (tulee mieleen joku raikas yrtti, mutta ei sellaisella luonnonkosmetiikan yrttimäisellä tavalla). Nyt kun olen sisäistänyt kaksoispuhdistuksen tarpeellisuuden ainakin täällä Korean ilmastossa, huomaan kummasti tykkääväni puhdistusvoiteen rasvaisesta tunteesta, josta ennen en pitänyt yhtään. (Näen sieluni silmin kuinka rasva liuottaa huokosiin painunutta likaa iholtani... <3)

Cleansing Foam on juuri sitä samaa tuttua überpehmeästi ja todella voimakkaasti vaahtoavaa, saippuamaista, nitisevän pinnan jättävää tyyppiä joita täällä on arviolta ainakin 80% vaahtoputsareista. Pidän kyllä itse vaahdon koostumuksesta, mutta en nahkeasta, todella kitkaisesta pinnasta jonka tämän tyyppiset putsarit jättävät iholle. Ainakin minun iholleni.

Cream-putsarin voisin vaikka ostaa, siihen ihastuin, mutta nämä kitkavaahdot jätän hyllyyn.

...kun Ellaynan luona kuvasin tuotteita talouspaperitelinetaustalla, on täällä Jejulla kenties vielä persoonallisemmat kuvausrekvisiitat... ^_^ :D

Skinfood on yksi minua eniten puoleensa vetävä merkki tällä reissulla, ja sieltä olen toistaiseksi ostanut eniten tuotteitakin. Ai kylläpä tekisi mieli ostaa nämäkin, ainakin tuo ihana kasvovesi...<3

Sain näytteet Aqua Grape -sarjan kasvovedestä ja essence lotionista (eli hoitonesteen ja kevyen kosteusvoiteen välimuoto, näin minä tulkitsen - täällä tuntuu olevan kaikista tuotteista vielä yhdistelmätkin - voit valita essence tonerin, toner serumin, toner lotionin, serum lotionin  jne jne... :D )

Ihanat, raikkaat tuoksut jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan, niinkuin muidenkin kokeilemieni k-beauty-kosmetiikkatuotteiden, ovat jollain tapaa ihan erilaisia kuin "länkkärikosmetiikan". Virkistävää saada kokea jo pelkästään tuoksun kautta jotain erilaista. Tuoksut eivät siis ole mitään erikoisia, ne vain ovat todella hyviä persoonallisemmalla tavalla kuin mihin länkkärikosmetiikassa olen tottunut.

Kasvovesi jättää tosi hyvän tuntuisen ihon (ei yhtään tahmaa, täällä inhotaan sitä ja myyjätkin aina korostavat eri tuotteista kertoessaan, no sticky, no sticky), ja tätä voisin kyllä ostaa täysikokoisen pullon. Minipullo loppui juuri tänä iltana. Essence lotion on vesimäisen raikas ohut kosteusemulsio, juuri sitä koostumustyyppiä josta pitkään tykkäsin eniten, nyt olen siirtynyt vähän täyteläisempiin fluideihin koska iho on iän myötä kuivunut.

Tonymolyn The Black Tea London Classic -silmänympärysvoiteesta en niin tykännyt, se on liian silikoninen tai synteettisen tuntuinen minun makuuni. Tuntuu vain jättävän sileän, liukkaan kalvon iholle kosteuttamatta tehokkaasti. Tuoksuu teeltä :) Siitä plussaa ^_^

Skinfoodin Black Sugar Perfect First Serum on yksi näitä yhdistelmätuotteita; siinä yhdistyvät kasvovesi ja seerumi ja se olisi tarkoitus laittaa iholle suoraan kaksoispuhdistuksen jälkeen. Tuote on lähes nestemäistä (kuin ne vähän geelimäiset, kosteuttavat kasvovedet) ja jättää ihon hämmästyttävän hyvin kosteutetun tuntuiseksi jo yksinään. Joinain iltoina en enää kokenut tarvetta lisätä päälle lotionia (heheh, niin korealaiseksi en ole rutinoitunut että alkaisin hulluna kerrostaa jos iho tuntuu hyvältä jo yhden tuotteen jälkeen ;))

Tonymolyn Shea Butter -käsivoide on ihana! Täyteläinen, ei liian synteettisen tuntuinen, juuri sopivasti pehmentävä olematta tahmainen. Ja jälleen - niiiin hyvä tuoksu <3 <3

Ainiin - halusin tehdä yhden Jeju-hankinnan...

Innisfreen "mineraali"meikkisarjan No-Sebum Moisture Powder. Kun tässä on mineraaleja Jejulta ^_^ Oikeaa, puhdasta mineraalimeikkiähän tämä sarja ei ole nähnytkään, vaan koostumus on suureksi osaksi synteettinen (silikoniakin ovat onnistuneet tähän irtopuuteriin leipomaan....).

Halusin kuitenkin yhden tuotteen Jeju-muistoksi, ja kun matkapuuteri juuri loppui, tarvitsin uuden cushion-meikkipohjan kanssa käytettäväksi. (Tykkään puuteroida cushion-meikin pintaa ihan aavistuksen jotta poskipuna levittyy päälle paremmin, pinta kun jää aika kosteaksi).

Huomenna on edessä paluu Souliin ja kaksi päivää intensiivistä kosmetiikkashoppailua. Minulla ei ole mitään muuta ohjelmaa noille kahdelle viimeiselle päivälle ^_^

*

Ainiin. Tänään Jeju ja minä tehtiin vähän sovintoa.

Lähdin Hallasanille patikoimaan yhtä vuoren kauneimpina pidetyistä reiteistä, Yeongsil Trailia, ja vaikka alhaalla rannikolla paistoi aamulla aurinko, ylhäällä vuorella näytti tältä:

Minua vastaan tulevat olivat pukeutuneet sadetakkeihin ja kertoivat, että ylhäällä sataa eikä siellä näe mitään paksun pilvivaipan takia.

"Noniin", ajattelin, "niinpä tietysti". Näinhän tämän kuuluu päättyäkin, palaan Jejulta näkemättä edes Hallasania.

Mutta mitä korkeammalle pääsin, sitä ohuemmaksi pilvet kuihtuivat, eikä sadettakaan näkynyt. Ja kun saavuin ylös....

Oih...!

Tuntui, kuin Jeju olisi halunnut ojentaa käden ja tarjota sovintoa.

Tämä vaellus oli aivan fantastinen. Nämä ovat niitä maisemia joiden ansiosta saari on UNESCOn maailmanperintökohteita.

Istuin portailla syömässä eväitäni 1700 metrin korkeudessa ja minulla oli niin hyvä mieli. Ihanaa, että Jejun vierailuni päättyi tällaiseen näytökseen ja pääsin loppujen lopuksi kokemaan sitä, minkä vuoksi saarelle saavuinkin :)

Hyvää yötä ja tavataan seuraavan kerran taas Soulissa. :)

Tänään pääsin vihdoin ulos. Henkisesti ulos, ruumiini on ollut ulkona joka päivä. En enää kestänyt sisälläni kasvavaa Jeju-pettymyksen kasvattamaa myttyrää vaan päätin lähteä patikkareitille huonosta sääennusteesta huolimatta ja virallisia suosituksia vastaan.

Hemmetti nuo varoituksetkin. Olen niin väsynyt niihin ja säätiedotusten seuraamiseen. Joka päivä Jejulle saapumiseni jälkeen puhelin on herättänyt minut kukonlaulun aikaan hätätiedotteineen ja piipannut sen jälkeen kolme kertaa päivässä ilmoituksiaan, jotka epäilemättä liittyvät taifuuni-Talimiin, ja Accuweather on pelotellut myrskyllä, mutta mitä täällä on tapahtunut? Tuullut. Ja ollut pilvistä. Joo, koskaan ei voi tietää, ja mutta juuri Jejun kaltaisella saarella harmittaa extrapaljon laittaa aikaa hukkaan jättämällä se oikeasti kiinnostava ohjelma eli vaellusreitit syrjään varoitusten takia.

Sillä, pojat ja tytöt, täällä ei oikeasti ole mitään muuta pointtia kuin vaellus.  Jejun muu "anti" on niin ikävystyttävää että jouduttuani kypsymään kolmatta vuorokautta katsellen saaren kaupunkeja ja turistiviihdykkeitä (lue: kuin todella köyhästi toteutettu Las Vegas satoine hulluine museoineen ja blingbling-hotelleineen, ilman sitä cooliutta joka tekee Vegasista Vegasin), totesin olevani pienimuotoisen matkamasennuksen vallassa.

En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Kirjoitin matkan alussa, että Korea-reissu antaa kenties aihetta itsetutkiskeluun ravinnon puitteissa, mutta ei riisi täällä kyllä aiheuta mitään kipuiluja. Jeju sen sijaan aiheuttaa. Olin eilen niin ahdistunut viettäessäni päivää Jungmunissa (Korean tunnetuimpia luksus-lomakyliä), että oikeasti jo hämmästyin tuntemuksiani. Oikeastiko itken täällä kun kaupungit on niin ankeita betoniryppäitä ja "viihde" yhtä kuin maantien varteen rakennettuja hassuja museoita seksiopastuksesta teddykarhuihin ja Kreikan mytologiaan? Kyllä, minä melkein itkin.

Taas saatoin vain ajatella; hemmetin hemmoteltu nulikka. Kyllä sulla on kaikkea. Kotona saat syödä mitä ruokaa haluat ja aiemmat reissukohteetkin on tarjonneet kaikkea ihanaa virikettä, inspiraatiota ja kauneutta. Nyt joudut pariksi päiväksi kurjaan paikkaan ja olet pakahtua tylsyyteen? Nainen, elämä on välillä myös tosi tylsää! Aina ei ole kaikkea jännää, kiinnostavaa ja mielekästä tekemistä.

Hemmoteltu kakara kuunteli toista ääntään mutta ravisti sen tiehensä. Ole hiljaa, minkä minä tälle voin. Halusin Jejulle päästäkseni kokemaan upeita vaellusreittejä, kyllä mulla on oikeus olla pettynyt.

Joo. Niin kai sitten.

Tämä osa reissusta on ollut tosi, tosi outo. Ei voi muuta sanoa.

Tänä aamuna en enää kestänyt. Puhelin vinkui taas kuudelta hätää ja Accuweather julisti myrskyn vaaraa, mutta ulkona näytti tavalliselta harmaalta päivältä. Olle-vaellusreittiverkoston virallinen sivu kehotti pidättäytymään patikoinnista. Kävelin turisti-infoon ja kysyin, mikä oli heidän näkemyksensä. Haalean maitomukillisen oloinen nainen vastasi, että myrsky on kaiketi jo menossa pois päin, mutta hän suosittelee pysymään Seogwipon lähireiteillä jotta pääsen tarvittaessa nopeasti päätielle ja siitä bussilla takaisin jos sää yllättäen pahenee.

Tämä riitti minulle. Ostin evääksi mustekalavartaan jonka pakkasin 10 vuotta mukanani kulkeneeseen Clas Ohlsonin eväsboksiin kera kasvisten ja mauttomien yksittäispakattujen picnic-juustojen ja lähdin matkaan Ollen reitille numero 7.

Se oli mahtava.

Kilometri kilometrilta tuntui kuin olisin puhdistunut ja viimeisten päivien aikana sisääni kertynyt negatiivinen energia, tyytymättömyys ja ärtymys sulivat pois. Katselin pauhaavaa merta ja kuuntelin tuulta. Olin taas oma itseni.

Olin päässyt ulos.

Matkani katkesi 11 kilometrin kohdalla. Reitti oli suljettu, oletettavasti odotetun myrskyn vuoksi - joka ei sitten koskaan saavuttanutkaan Jejua. Tällä kertaa.

Käännyin takaisin eikä haitannut yhtään. Kello viisi istuin bussissa matkalla takaisin kaupunkiin. Perillä kaikki näytti jo vähän pehmeämmältä.

Hostelli-iltapalan sijaan tarjosin itselleni sashimia ja ajattelin, "Tänään oli hyvä päivä".

Kaupallinen yhteistyö: Dermosil

Nyt on pari niin outoa Korea-päivää takana että tekee mieli jättää koo-jutut tänään mielestä kokonaan, ja tuntuikin mitä parhaimmalta hetkeltä "palata" Suomeen Dermosil-tuote-esittelyn merkeissä.

Aloitin Dermosilin kanssa tänä keväänä yhteistyön, jonka kautta saan parin kuukauden välein valita esiteltäväksi minua kiinnostavimmat tuotteet Dermosilin uutuuksista tai kausituotteista. Tänään esittelyssä pari tärppiä syyskuun uutuuksista.

Kuva: Dermosil

Syksyn tuotteista silmiini osui heti Sauna & Spa Kaura-tuotesarja, olinhan juuri testaillut Atopikin ihania kauratuotteita ja kaurakosmetiikka hehkui mukavan myönteisenä asiana mielessä :)

Kaura-käsisaippua, käsivoide ja vartalokuorinta ovat Sauna & Spa -sarjan uutuuksia. Tuotteet sisältävät kotimaisesta kaurasta valmistettua erittäin hienojakoista kaurajauhetta. Kaurassa on runsaasti beetaglukaania joka kosmeettisissa valmisteissa auttaa kosteuttamaan ihoa ja vähentämään ihon ennenaikaista vanhenemista. Kauraa käytetään myös atooppisen ihon tuotteissa (kuten Atopik-jutusta luitte), koska se auttaa ehkäisemään kutinaa iholla.

Kaura-käsisaippua

5,50€ / 250 ml

Kevyesti vaahtoava, miellyttävän ja miedon tuoksuinen käsisaippua helmiäiskoostumuksella.

Tästä ei sen pidempiä pakinoita saa aikaiseksi, kun kyseessä on niin yksinkertainen perustuote, mutta sen voin vielä lisätä että näissä Kaura-tuotteissa veti puoleensa myös kivan tyylikäs design. Edullista kosmetiikkaa, joka ei kuitenkaan pakkauksensa puolesta huuda halpista. Ja sopii myös miehen kylppäriin ^_^

Kaura-käsivoide

4,90€ /125 ml

Erittäin miellyttävän tuntuinen medium-täyteläinen käsivoide, koostumus ylellinen.

Raikas hypo-tuoksu joka ei ainakaan minun nenäni mukaan viittaa yhtään kauraan. (Tuotteiden markkinontitekstissä puhutaan "myöhäiskesän viljapellon tuoksusta aavistuksella hedelmäistä raikkautta". Oikein mukavan kuuloinen tuoksukuvaus sekin mutta minun nenuni aisti näissä vain sen raikkauden :)

Käsivoiteessa on käytetty kaurajauhon lisäksi myös kauran siemenöljyä joka sisältää runsaasti antioksidantteja, rasvahappoja sekä enemmän keramideja kuin muut kasviöljyt. Käsivoide sisältää myös pehmentävää saflorinsiemenöljyä ja rauhoittavaa allantoiinia.

Uteliaille kauratieto-nurkka:

Dermosilin tuotteissa käytetty kaurajauho valmistetaan suomalaisen peltokauran Peppi-lajikkeesta, jonka beetaglukaanipitoisuus on kauralajikkeista korkein. Siksi lajiketta käytetään paljon elintarviketeollisuudessa, mutta myös kosmetiikassa. Kosmeettisessa tuotteessa beetaglukaani tukee mm. ihon uudistumisprosessia, auttaa ehkäisemään ihon ikääntymisen merkkejä, rauhoittaa ihoa ja vähentää sen punoitusta.

Sarjaan kuuluvaa kolmatta tuotetta Kaura-sokerikuorintaa (9€ / 220 g) en ehtinyt saada testiin ennen Koreaan lähtöä, koska se ei ollut vielä silloin saapunut Dermosilin varastolle. Vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalle tuotteelle sekin että ehkä tulee joskus myöhemmin testattua.

Seuraavat tuotteet olivat kuitenkin vielä Kaura-kolmikkoakin kiinnostavampi uutuus:

Pigmenttipisarat

8,90€ / 14 ml

Miksaa oma BB-voide tai sävyttävä kasvovoide...!

Yhdistä tipat mihin tahansa käyttämääsi kasvovoiteeseen ja saat kustomoidun, kosteuttavan meikkipohjan :) Erinomainen tuote sävyttävän kasvovoiteen tai BB-voiteen käyttäjälle, tippojen määrällä saat luotua voiteeseen juuri haluamasilaisen peittävyyden. (Jos mieltymyksesi on BB-voide, sekoita Dermosil-tipat suojakertoimelliseen päivävoiteeseen.)

Annostele ensin kämmenelle kosteusvoidetta, ja lisää sitten päälle tippoja halutun peittävyyden mukaan; yhdellä tipalla tulos on läpikuultava, kolmella puolipeittävä. Ravista tippapulloa ennen käyttöä niin nestemäinen koostumus tasaantuu. Sekoita tipat voiteeseen sormenpäillä ja levitä puhtaalle iholle.

Pohjavoiteella voit vaikuttaa meikkipohjan jälkeen; onko tulos kuultava vai mattainen. Yhdistämällä tipat mattaiseen kasvovoiteeseen saat mattameikkipohjan.

Sävyjä on kaksi: Fair ja Medium. Medium on aika punertava, kuten kuvasta näkyy, joten minulle sopi päivettyneestä ihostani huolimatta paremmin Fair joka on neutraali sävy.

Ihastuin tähän tuotteeseen..!

Käytin tippoja Atopik-voiteen kanssa suhteessa 1/3 voidetta, 2/3 pigmenttiä ja sain juuri sopivan peittävyyden. Tipat ovat todella riittoisia ja pohja (eli kosteus)voidetta kannattaa annostella vain sen verran mitä normaalistikin käyttää kasvoillaan.

Tässä ennen/jälkeen -kuva Fair-sävyllä ja yllämainitulla sekoitussuhteella

Dermosilin ohjeissa sanotaan, ettei tippoja kuulu käyttää iholla yksinään, mutta myönnän että käytin kuitenkin..! :D Ja tykkäsin jäljestä tosi paljon myös sellaisenaan - alla tietysti kosteusvoide. Etenkin kuivemmalla iholla tipat varmasti levittyvät ehdottomasti parhaiten voiteeseen sekoitettuna, mutta minun ihoni hyväksyi ne ilolla myös yksinään; eivät jämähtäneet vaan levittyivät kauniisti ja samalla jättäen todella huomaamattoman pinnan - tuote kun on täysin nestemäinen eikä tee paksua maskia.

Lopuksi esittelen nopeasti Dermosilin uuden meikkivoidesiveltimen.

Meikkivoidesivellin

9,50€

Tuplakuituinen sivellin on valmistettu synteettisestä materiaalista ja sopii nestemäisten, voidemaisten sekä puuterimaisten meikkituotteiden levitykseen. Vastaa ominaisuuksiltaan yhtä eniten käyttämistäni suosikkisiveltimistä, MACin 187:ää, minkä vuoksi siveltimestä kiinnostuinkin. (Tykkään ylipäänsä tosi paljon "skunkki"siveltimistä eli näistä, joissa on tukeva pohja tummilla, lyhyemmillä harjaksilla ja kevyempi osuus pidemmillä, vaaleilla harjaksilla.)

Dermosilin sivellin on pienempi kuin MAC 187 ja harjakset hitusen napakammat. Sopii etenkin nestemäisten meikkivoiteiden levitykseen ja poskipunien ja aurinkopuuterien levitykseen silloin, kun haluat oikein kevyttä jälkeä.

Niille joille tuplakuitu- eli skunkkisivellin ei vielä ole tuttu: pidemmät, harvempaan istutetut vaaleat harjakset aikaansaavat sen, että saat levitettyä tuotteen todella kevyesti (mitä tiheämpi sivellin, sitä peittävämpi tulos) kun taas tummista harjaksista koostuva tyvi tekee siveltimestä tukevan ja todella miellyttävän käyttää.

Pelkkä yhden mittaisista harjaksista koostuva löysä sivellin leviää ja nuljuu iholla etkä saa hallittua jälkeä ja kohdistettua sitä yhtä tarkasti kuin tuplakuituisella. Skunkit on parhaita!

Täällä on muuten yksi mun kaameita, harvoja videopostauksiani jossa demonstroin skunkkisiveltimen käyttöä. Tekniikoita on kaksi, itse käytän pyörittelyä. Apua miten nuorelta mä näytän videolla...! Kyllä sitä on vanhentunut huimasti blogin aikana... no, onhan tätä jo toisaalta tullut pidettyäkin yli 8 vuotta, koko ajan lähestyen neljän kympin rajapyykkiä....

Tällaista pöhinää siis tämänkertaisissa Dermosil-uutuuksissa :) Joko joku on ehtinyt jo tilailla syyskuun lehden inspiroimana...?

Dermosilin tuotteet löydät täältä.

Tiedättekö mikä on maailman suosituin lentoreitti?

Yllätytte: se on eteläkorealainen kotimaan reitti Soulin Gimposta Jejun saarelle.

Tiheimmillään lentoja Soulista Jejulle lähtee kymmenen minuutin välein ja reittiä liikennöi viisi korealaista lentoyhtiötä. Kyseessä on siis sanalla sanoen pirun suosittu kohde. Ja speksit kuulostavatkin fantastisilta; vulkaaninen, trooppinen paratiisisaari, "Korean Havaiji", maisemat niin ainutlaatuiset että osa saaresta on nimetty UNESCOn luonnonperintökohteeksi. Traveller.comin mukaan "puhdasta Instagram-kultaa"; dramaattisia tulivuorimaisemia,  maanalaisia luolia, upeita vaellusreittejä ja kuvankauniita rantoja.

Kuva: Wikimedia Commons

Kuva: Jeju island Biosphere Reserve

Tällä pohjalla voi sanoa, että odotukset ovat korkealla.

Mutta - jo majapaikkaa etsiessä hämmennyin. Selailin kuvia Bookingissa, Hotels.comissa ja Airbnb'ssä ja majoitusilmoitusten kuvat saaren eri alueista olivat sanalla sanoen vähemmän pittoreskeja. Halusin majoittua johonkin kivaan, viehättävään kylään tai tunnelmalliseen pikkukaupunkiin kahden viikon miljoonakaupunkioleskeluni jälkeen, ja kuvittelin tehtävän olevan helppo nakki Jejun kaltaisella saarella. Majoitushakupalveluiden kuvat maalasivatkin ihan erilaista kuvaa.

Lonely Planetin oppaasta olin lukenut suosituksen majoittua Jejun eteläpuolelle Seogwipoon joka on saaren toiseksi suurin asutuskeskus pääkaupunki Jeju-si'n jälkeen. Lounarin mukaan Jeju-si ei ole erityisen viehättävä ja kuvailee pienempää Seogwipoa kuvauksellisemmaksi vaihtoehdoksi jonka sijainti on parempi vaellusreittienkin kannalta. Lopulta valitsin Seogwipon epämairittelevista kuvista huolimatta ja buukkasin vaeltajien suosiossa olevan hostellin. Kyllä todellisuus maisemien puolesta varmasti olisi paikan päällä jotain muuta.

Mutta ei se ollut. Puolentoista tunnin bussimatkan aikana Jeju-si'n lentokentältä Seogwipoon ikkunoiden ohi lipui arkisia maisemia jotka eivät saaneet kättä hapuilemaan kameraa kohti kertaakaan. No, ehkä tämä bussi vain ei kulje sellaista reittiä, joka näyttäisi saaren parhaita puolia..?

Kuva: Wikimedia Commons

Viimeistään kyydin saavuttaessa saaren suosituimman ja eksklusiivisimman resort-kylän Jungmunin aloin miettiä, onko minussa matkailijana jotain ihan pielessä tai kemiat täysin vinksallaan korealaisten lomasaarten kanssa, kun paikka kitscheine viihdemuseoineen ja geneerisine hotellikomplekseineen vailla aidon kylän tunnelmaa näytti minusta aivan kamalalta. Vai onko aasialaisilla turisteilla vain erilainen maku ja mieltymys lomasaarten suhteen kuin eurooppalaisilla...? Tai - ehkä täällä ei ylipäänsä ole viehättäviä "postikorttikyliä", jospa aasialaiset saaret ovat kaiken kaikkiaan tyyliltään ja rakennusarkkitehtuuriltaan niin erilaisia, ettei täällä voi odottakaan kohtaavansa Välimeren saarten tyyppistä idylliä...? En tokikaan odottanut samanlaisia kyliä, mutta en kuitenkaan tällaista epätunnelmallisuutta.

(Kuulisin todella mielelläni kokemuksia jos lukijoiden joukossa on aasialaisilla saarilla tai maaseudulla matkustelleita, kertokaa minulle että täällä on myös niitä postikorttikyliä... :))

Vien teidät nyt mukanani kierrokselle Seogwipon suosituimmille ja vierailijan kannalta kiinnostavimmille alueille; satamaan, vesiputouksille, ravintolakaduille ja ostoskaduille.

Seogwipon keskustaa halkova pääkatu on nimetty saarella 50-luvulla vaikuttaneen, Korean merkittävimpiin taidemaalareihin kuuluvan Lee Jung Seopin mukaan.

Lee Jung Seop näkyy täällä kaikkialla; hän on selvästikin hyvin rakastettu Jejulla vaikka ei ollut syntyjään saarelta ja asui täällä vain muutamia vuosia ennen kuolemaansa.

Seogwipon keskusta on jyrkkää. Osa Lee Jung Seop -kadusta muutamine sivukatuineen on autotonta  kävelykatualuetta.

Taidetta Taepyong-ro-kadun varrella, takana nousee kävelykatualue.

Ostoskatu Jungjeong-ro. Tämän kadun varrella ovat mm. kaikki kosmetiikkaliikkeet.

Toinen ostoskatu Jungang-ro.

Tässä on majapaikkani, Gudeok Guest House, Hiking Inn (vaalea kerrostalo kuvan keskellä).

Yläkeskustan ravintolakatu.

Vilkkain ruokapaikka kaupungissa on Olle Market -kauppahalli, olin tosi iloinen kun putkahdin tänne eilen illalla nälkäisenä. Oli kivaa löytää paikka täynnä elämää vähän aavemaisen hiljaisten katujen jälkeen.

Satamakatu, tämä on osa kaupungin pisintä "food specialized street" -aluetta nimeltään Chilshimni Food Street.

Satamaa ilta- ja yövalaistuksessaan kehutaan Seogwipon turistiesitteissä "not to be missed" -materiaaliksi.

En tiedä olenko minä sitten joku esteettisen matkailun snobi vai ovatko Kreikan tai Sveitsin kameraa rakastavat kyläidyllit yksinkertaisesti vain hemmotelleet minut piloille, kun en kertakaikkiaan voinut yhtyä esitteiden ylistykseen, ja minusta koko Seogwipo vaikutti tuikitavalliselta tai jopa tylsältä kaupungilta vailla erityistä charmia.

Eilisen kohokohta oli ehdottomasti auringonlasku, joka piirsi taivaalle todella kauniin valonäytöksen. Kuin Jejun versio revontulista...

Katselin näytöstä melkein tunnin ja värien kirjo tuntui muuttuvan intensiivisemmäksi minuutti minuutilta. Seisoin Saeyengyon sillalla ja minut valtasi tuttu, maailmaan rakastunut tunne ja harmitus Seogwipon epätunnelmallisuudesta valui hetkellisesti pois.

Kyllä se varmasti on luonto  joka Jejulla on se juttu, urbaanit ympäristöt voin jättää omaan arvoonsa. (Jungmun? Valitsen Santorinin, kiitos.) Mutta näyttää pahasti siltä, että luontokokemukset tässä UNESCON maailmanperintökohteessa ovat vaarassa jäädä väliin Jeju-visiitilläni.... :( Nyyh.

Syy?

Nohh, arvatkaas mikä pälähti tänään jälleen puhelimen näytölle:

Käännös: "Älä käytä tänään kello 10:stä eteenpäin laivayhteyksiä äläkä lähde kalastamaan".

Soul-emäntäni Ellaynakin oli viivalla; hyvin pian tämän hätätiedotteen jälkeen sain häneltä viestin, jossa hän kertoi Japanista päin tulevan taifuunin tuovan Jejulle rankkoja sateita viikonlopuksi.

(Ellayna on kuin mun "Etelä-Korean äiti", huolehtii koko ajan että onhan minulla kaikki kunnossa <3)

Tällaista tiedossa. Möööö...

Tänään aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja puolipilvinen. Turisti-infossa suositeltiin siirtymään sisätiloihin viimeistään kello 15.00 jolloin sateen oli määrä alkaa.

Käytin rajallisen ajan tehokkaasti hyödyksi ja vierailin Seogwipon kahdella vesiputouksella joista toinen on UNESCOn listalla.

Jeongbang-putous.

No, se näytti vesiputoukselta. :) Pieneltä sellaiselta.

Matkalla toiselle putoukselle kuljin tunnetun Chilshimni-ruokakadun kautta.

...mutta... missäs täällä nyt sitten on niitä ravintoloita..? Ilman kylttiä en osaisi heti arvata tätä katua ruokaan erikoistuneeksi. Chilshimnin varrella on Seogwipon tihein ravintolakeskittymä - ainakin kaikkien esitteiden ja kadun varrella olevien karttojen mukaan...

Whoa, on täällä ainakin yksi - - - terassi...! ^_^

...mutta muuten ravintolatarjonta jäi hyvin vaatimattomaksi. En tiedä missä ne sitten piileskelevät.. Kuljin katua lounasaikaan eikä yksikään silmiin osunut ravintola näyttänyt edes olevan auki.

Toisella puolella katua maisemat eivät myöskään tenhonneet...

Joo, hemmetti. Taidan olla muutaman muun saaren pilalle hemmottelema. :(

Tai maisemasnobi. :(

Satama-alue on nimeltään Songsang-dong, ja täälläkin maisemiin yhdistetään hartaasti Lee Jung Seop. Kaikissa turistikävelyreittien opastekylteissä mainitaan, miltä alue on näyttänyt juuri taiteilija Leen silmin. :)

Täältä ei varmaankaan voi lähteä käymättä vielä hänelle omistetussa museossa.

Songsang-dongin "keskusta"; parin ravintolan ja matkustajakodin luoma keskittymä.

Tästä on 15 minuutin kävelymatka Seogwipon tärkeimmälle nähtävyydelle, UNESCOn kohteisiin kuuluvaan Cheonjiyeonin vesiputoukselle.

Se näyttää tältä.

Eli... aika lailla samanlaiselta kuin edellinenkin vesiputous.

Kaunis, mutta pääsymaksun arvoinen..? No... Onhan noita putouksia nähty. Mutta nyt on rastittu listalta kaikki Seogwipon tärkeimmät alueet ja nähtävyydet. :)

Ja... minulla on Jejulla vielä kolme päivää jäljellä. Jos säätiedotukseen on luottaminen, istun niistä suuren osan sisätiloissa sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa kuunnellen. Turisti-infosta sanottiin, että sunnuntaina saattaa olla selkeämpää. Voin kuitenkin ilmeisesti unohtaa niin kovasti odottamani vaellussuunnitelmat. :´-( Odotin Hallasanin vuoren patikan olevan Etelä-Korean matkani kohokohtia.

No, säälle ei mitään voi. Ja joka tapauksessa, olen iloinen että pääsen kokemaan myös toisenlaista Koreaa vastapainona Soulin ja Busanin kuhinalle. Jejulla on ainakin hyvin erilaista.

Kuva: Visit Korea

Hallasanin huipulta.

*

Loppupäivä kuluikin sitten koneen äärellä, ja samaa puuhaa on varmaan luvassa huomenna ja ylihuomenna. Aamulla se sitten selviää - piippaako puhelin taas hätätiedotettaan. Ainakin nyt on aikaa syventyä perusteellisesti K-Beautyn maailmaan :) <3

(Kuva on hostellini katolta jossa on yhteinen keittiö ja chillailu-alue, ja taustalla omistajapariskunta kiinnittää  pressuja kattoterassin oviin myrskyn varalle.)

Täytyy sanoa, että K-Beauty-genren arvostetuimpiin blogeihin kuuluva Snow White And The Asian Pear on niin hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettua kosmetiikkafiilistelyä ja tihkuu niin harrasta perehtyneisyyttä, että tätä lukisi vaikka ei a) olisi kiinnostunut tippaakaan aasialaisesta kosmetiikasta tai b) kosmetiikasta ylipäänsä. Olen valtavan iloinen tästä löydöstä.

Että tervetuloa vain, taifuuni. :) Sunnuntaihin mennessä tiedän ehkä kaiken korealaisesta kauneusfilosofiasta ^_^

Jaan kanssanne muutamia havaintoja joita olen tehnyt korealaisista tavoista tai muusta, joka poikkeaa siitä mihin olen omassa ympäristössäni tai muissa länsimaissa tottunut.

• Kylppäreissä käytetään muovisia tossuja.

Koreassa riisutaan ulkokengät sisälle tullessa niinkuin meilläkin, ja sisällä jalkaan sujautetaan mukavat tossut. Näin osa tekee varmaan Suomessakin, mutta korealainen erikoisuus ovat muoviset kylppäritossut. Sisätossut jätetään kylppärin ulkopuolelle ja kylpyhuoneen puolella vaihdetaan omat, kostean ympäristön tossut. Airbnb-emäntäni mukaan Koreassa tykätään kosteista, jopa märistä kylpyhuoneista minkä vuoksi muoviset tossut ovat siellä tarpeen. Ellaynan luona oli vähän totuttelemista ja muistamista tossujen vaihdossa vessassa käydessä :D

Suihkun jälkeen tapana ei ole pyyhkiä kylppärin lattiaa vaan se jää märäksi. Mielessä on käynyt homeongelmat mutta ainakaan Ellaynan aina-märässä kylppärissä ei näkynyt mitään kasvustoja... ^_^

(Busanin kämppäni kylppäri-crocsit päätyivät eilen jalkaani sadekävelylle.... tein ehkä vähän tuhmasti lainatessani niitä mutta tulivat tarpeeseen kun itsellä ei ole mitään sadetta pitävää jalkinetta mukana..)

• Kylpypyyhkeet ovat pikkuisia.

Koreassa tyypillisesti käytetty kylpypyyhkeen koko vastaa meillä vähän suurempaa käsipyyhettä, sitä ei välttämättä saa edes kiedottua itsensä ympärille.

Soul-emäntäni Ellayna kertoi varaavansa erikseen länsimaisille Airbnb-vierailleen isot "länkkäripyyhkeet" koska tietää, että muualla on totuttu käyttämään kookkaampia pyyhkeitä vartalon kuivaamiseen, mutta esimerkiksi täällä Busanin Airbnb'ssä pyyhkeet ovat sitä maksikäsipyyhe-luokkaa.

• Veitsettömyys.

Ravintoloista ei löydä veitsiä, eikä niitä oikein näy olevan korealaisissa kodeissakaan, lukuunottamatta isoja keittiöveitsiä ruoan valmistukseen.

Ruokailuun käytetään lusikkaa ja metallisia puikkoja. Lusikalla syödään riisi, keitto ja kaikki nestemäiset ruoat, puikoilla kaikki muu. Ruokaan ei kuulu koskea sormin. Veitsettömyys varmaan pätee monessa muussakin aasialaisessa maassa, eli se ei sinällään ole erikoisuus aasialaisesta keittiöstä puhuttaessa, mutta saattaa aiheuttaa välillä pulmia ainakin meikäläisittäin ruokaa pilkkomaan tottuneelle.

"Pöperöruokia" kuten bibimbapia syödessä en veistä kaipaakaan, mutta olen kokenut "hieman" haastavaksi pilkkoa isompia kala- tai kasvispaloja tai poistaa kalasta ruotoja... Onko joku koskaan yrittänyt irrottaa ruotoja lusikan ja syömäpuikon avulla...? ^_^

Toistaiseksi en ole kehdannut tuijottaa muita ruokailijoita selvittääkseni, miten paikalliset irrottavat kokonaisista kaloista ruodot koskematta kalaan sormilla - muulla tavalla kuin sylkemällä suuhun päätyneet ruodot täysin estoitta lautaselle. Tätä olen todistanut parissakin ravintolassa.

Harvinainen näky: ulkoilmakahvilapöytiä DDP:n design-puiston yhteydessä

• "Terassikulttuurin" puute.

Aasian ensikertalaisena en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota Euroopassa niin yleisen "terassikulttuurin" puutteeseen. Terassikulttuuri: istuskellaan ravintoloiden, baarien tai kahviloiden ulkoilmatarjoilualueella lasillisella tai kahvilla melkein mihin aikaan päivästä tahansa. Tämä on erityisen yleistä Keski- ja Etelä-Euroopassa (- ja myönnän että itsekin tykkään siitä aika lailla ;))

Kahviloita Etelä-Koreassa kyllä on, mutta niillä ei ole terasseja.

Täällä jää alkoholipitoisten juomien nautiskelu minimiin, kun en pääsekään terasseilemaan :) Ja ihan hyväkin varmaan, eihän viinilasillisen tarvitse aina kuulua ohjelmaan.

Terassien sijaan suosittu istuskelupaikka Soulin keskustassa on Cheongyecheonin virta. Täällä näkee nuoria oluttölkkeineen.

Kysyessä paikalliselta, mistä Soulissa löytää kattoterassin, on vastaus Itaewonin kaupunginosa. Tässä muutama harvinaisuus.

Soulin keskustassa ei näe päiväsaikaan ketään istumassa rennosti "yksillä" viihtyisällä terassilla - koska terassityyppisiä anniskelu/ruokailualueita ei ylipäänsä ole. Ei myöskään Busanissa. Niitä löytää harvakseltaan tietyistä kaupunginosista kuten Itaewonista, ja ne liittyvät ennen kaikkea yöelämään.

Lasillisella istuminen ainakaan keskellä päivää ei kuulu täällä tapaan. (Sallittehan yleistyksen, varmasti täällä joku juo ravitsemusliikkeissä alkoholia päiväsaikaankin mutta se, tai lasillisen nauttiminen vaikka ystävää tavatessa, ei ole yleistä.)

Alkoholia kyllä kulutetaan reilustikin, mutta se kuuluu yöelämään tai pitkän kaavan illallisen yhteyteen. (Suosituimpiin juomiin kuuluu paikallinen vodka soju).

• Kaduilla ja (kuten yllä tuli mainittua) jopa ravintoloissa syljeskellään estottomasti

Olen kohdannut hämmentävän paljon avointa, estotonta ja äänekästä syljeskelyä kaduilla ja pari kertaa ravintolassakin. Joku ihan sivistyneen näköinen ihminen saattaa oikein kakoa jotain klimppiä kurkustaan keskellä katua ihan "muina miehinä". En nyt tiedä onko tämä todellakin yleinen tapa Koreassa, mutta ainakin on erikoinen sattuma että olen törmännyt niin moneen syljeskelijään.

Äänekkäästi maiskuttaminen syödessä lienee jo monelle tuttu ilmiö Aasiasta. Suuta ei pidetä pureskellessa kiinni vaan syödessä kuuluu maiskuttaa eikä sitä pidetä epäkohteliaana. Tiedän korealaisten lisäksi ainakin kiinalaisten syövän näin. (...ja tiedän yhden ystävän joka ei kestäisi tällaisessa ruokaseurassa hetkeäkään...! ^_^)

• Täällä käytetään Googlen sijaan Naveria

Korealaiset eivät suosi Googlea vaan käyttävät tiedonhakuun paikallista hakukonetta Naveria. Google ei kuulema tarjoa kovin hyvin sitä mitä korealainen netistä etsii, eikä esimerkiksi Google Maps toimi täällä kunnolla. Google Mapsia ei kannatakaan käyttää Koreassa löytääkseen paikkoihin.

• Lehtikioskien puute

Täällä ei ole eurooppalaisissa (tai amerikkalaisissa) suurkaupungeissa niin yleisiä lehti- ja virvokekioskeja. Joo, jonkinlaisia virvokekojuja näkee välillä jollain kadulla, mutta ne eivät ole meidän tyyppisiä lehtikioskeja ja niiden tiheys on olematon verrattuna vaikka Pariisiin, Ateenaan tai New Yorkiin. Meni vähän aikaa kun mietin, mitä katukuvassa puuttuu. Vihdoin tajusin; ei kioskeja. (Lähikauppoja toki on joka korttelissa.)

Täällä ei vaikuttaisi olevan meille niin tuttua keltaisen lehdistön lööppikulttuuriakaan, ainakaan minun silmiini ei ole osunut kaupoissa sanomalehtien lööppisivuja. Mielenkiintoista.

Nyt minä sanon taas hyvää yötä, aikeeni päästä nukkumaan ennen keskiyötä eivät näköjään tule toteutumaan tällä reissulla... :P

Tänään on se päivä :) AVONin oma kauneusboksini on nyt myynnissä :)

#bereMarkable-nimeä kantavan boksin voi tilata täältä.

Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille mitä tuotteita boksiin valitsin. Tuotteilla tehty look näkyy kuvassa :)

Minullahan oli tosiaan kesän ajan mitä hauskin projekti, kun sain kunnian päästä kokoamaan tuotteita Suomen Avonin ihkaensimmäiseen kauneusboksiin josta tuli Karkkipäivän nimikkoboksi. Vastaanotin testattavaksi lähes koko Mark-linjan yli sadan tuotteen meikkikokoelman ja sain valita boksiin mitkä tahansa 6-7 tuotetta. Olihan siinä puuhaa kesälle :) Ei todellakaan ollut helppo tehtävä, mutta sitäkin inspiroivampi.

Boksin hinta on 39 euroa ja tuotteiden arvo 101 euroa. Avon päätyi lopulta laittamaan boksiin yhteensä 8 tuotetta, sillä peiteaineesta on mukana kumpikin sävyvaihtoehto; vaalea ja medium.

Tuotteet valintaperusteluineen:

CC-voide sävyssä Nude (30 ml): hoitava meikkipohja SK20-suojakertoimella, luonnollinen ja kestävä tulos. Pidän luonnollisen ja hieman läpikuultavan näköisestä meikkipohjasta ja Mark CC-voide tekee sellaisen. Se myös kestää iholla koko päivän liukumatta paikoiltaan.

Full Cover -peiteaine (1,4 ml): peittävä ja pigmenttinen mutta samalla yllättävän ohutkoostumuksellinen peiteaine. Tuntuu iholla miellyttävältä ja levitty kauniisti jättäen lähes puuterisen pinnan, koostumus ei ole yhtään rasvainen tai jähmeän vahamainen niinkuin tämän tyyppisissä kiinteissä peiteaineissa usein.

Boksissa mukana kumpikin sävyvaihtoehto: Fair ja Medium. Minä sain sopivan sävyn miksaamalla kumpaakin yhteen.

Be Blushed -poskipuna Desert Rose (1,4 g): kaunis, raikas ja kevyesti hohtava roosan sävy joka on tarpeeksi neutraali sopiakseen useimmille ihonsävyille. Naisellinen ja klassinen sävy. Kauniisti levittyvä koostumus ja juuri sopiva pigmenttisyys, ei liian vahva eikä liian mieto.

18 H Artist Ink -luomiväri sävyssä Lasting Lilac  (5 g): todella kestävä voidemainen luomiväri joka toimii niin loistavana pohjustajana puuterimaisille luomiväreille kuin yksinään. Mark-luomiväri kannattaa levittää sormin parhaan tuloksen saamiseksi, näin saat ohuimman pinnan ja sävyä on helppo kerrostaa syvemmäksi.

Ette varmaan ylläty liilasta sävyvalinnastani <3 Huurteinen, lempeä Lasting Lilac on kaunis, hillitty liila joka ei varmasti shokeeraa neutraalimpaan meikkiinkään tottunutta liialla värikkyydellä.

Big & Style Volume Mascara (10 ml): erittäin siististi levittyvä koostumus joka ei paakuta sitten yhtään, voi laittaa vaikka kuinka monta kerrosta ilman pelkoa paakuista tai hapsuisesta jäljestä.

Big & Style -ripset

Harja erottelee ripset fantastisesti ja jälki on kaiken kaikkiaan todella siistiä. Ripset jäävät pehmeiksi ja joustaviksi, maskaraa voi kerrostaa tarpeen vaatiessa kesken päivän. Intensiivisen musta sävy.

Kuvassa luomella myös Lasting Lilac -luomivärisävy - ja tummansininen Mark-kynärajaus, mutta kynän sijaan boksiin päätyi seuraava rajaustuote:

Mega Effects Liquid Eyeliner (1 ml): nestemäinen, tussimuotoinen, erittäin tarkkaa jälkeä tekevä eyeliner joka sopii erityisen hyvin kissamaisiin siipirajauksiin.

Tussin kulmaa muuttamalla saa joko ohuempaa tai paksumpaa jälkeä.

Plump it -huulipuna sävyssä Uptown Pink (3,6 g): suosikkini! Aivan ihana! Huulipunassa on voidemainen, kermaisen pehmeä ja peittävä koostumus. Puna levittyy kauniisti ja tuntuu huulilla mukavalta, aivan loistava huulipuna joka sopii myös kuivahuuliselle. Tuntuu kaiken kaikkiaan ylellisemmältä kuin hinta antaa odottaa, todellinen löytö.

Ihania sävyjä oli paljon ja valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyin murrettuun, marjaisaan ja todella peittävään Uptown Pink -sävyyn. Plump It -sarjan punien välillä on pieniä eroja peittävyyden, kermaisuuden ja "huulitunnun" suhteen ja Uptown Pinkissä koostumus on aivan erityisen voidemainen mihin rakastuin. Se levittyy pehmeästi ja tuntuu huulilla todella mukavalta. Sävy on myös suosikkiani creme-laatua eli ei sisällä helmiäistä. Kuvailisin sävyä sanoilla "murrettu-creme-vadelma".

Sanoisin, että aika mahtava hintalaatusuude tässä boksissa; kahdeksan tuotetta 39 euroa...! Jo huulipuna, ripsiväri ja CC-voide maksavat normaalihinnalla yhteensä 43,50 €....!

Boksin voi käydä nappaamassa itselleen Avonin sivulta täällä. Bokseja on myynnissä rajoitettu erä.

En ehtinyt saada laatikkoa fyysisesti omiin käsiini ennen reissuun lähtöä, mutta Avonilta lähetettiin minulle kuva siitä. Tältä se näyttää :)

Mieletöntä nähdä oma meikkiboksinsa...!

Heräsin tänä aamuna siihen, että puhelin vinkui pistävällä, korkealla äänellä jollaista en ole aiemmin kuullut puhelimeni pitävän.

Kömmin unenpöpperössä luurin luokse ja näytöllä luki hätätiedote. Ja tekstiä korean kielellä.

Mitä..?? Hätätiedote..? Mitä täällä tapahtuu? Mitä tuo teksti tarkoittaa..?!

Katsoin ikkunasta ja eilinen upea maisemani oli vaihtunut tällaiseen:

Johan oli herätys. Hetken kuluttua luuri alkoi vinkua hätäilmoitustaan uudelleen ja minulle tuli kiire heittää vaatteita päälle ja lähteä alas selvittämään mitä viesti oikein tarkoitti. Pitääkö tässä oikeasti huolestua..?

En ole ikinä vastaanottanut puhelimeen hätäviestejä aiemmin. Onko joku muu..?

Kun puhelin jatkoi itsepintaista huutoaan ("Katso lisää painamalla" -toiminto ei todellakaan kertonut mitään "lisää" tai valottanut mitä minun tulisi tehdä), ehdin hetken oikeasti vähän pelästyä. Olin jo kämpän ovella mutta palasin heittämään reppuun passin, kameran ja läppärin, tärkeimmät pelastettavat asiat jos tässä nyt oli suunnilleen joku taifuuni-evakuointi kohta edessä.

Hissiä odotellessa mietin sitäkin, uskaltaako tässä edes lähteä 27. kerroksesta hissillä vaan pitäisikö mennä portaita. Ei, se tuntui kuitenkin hätävaran liioittelulta. Rakennuksessa oli hiljaista ja rauhallista, ei täällä kukaan muu ollut pinkomassa kiireellä ulos.

Asuintalossani, valtavassa toimistoja, kauppoja ja asuntoja sisältävässä pilvenpiirtäjässä Busanin Marine-cityssä, on aulassa 24 h auki oleva vastaanottotiski. Kipitin respaan ja ojensin luuriani tiskin takana istuvalle sedälle.

"Aaah, it rain", mies vastasi hymyillen ja näytti käsillään ylhäältä alas tulevaa liikettä. Siis mitä, hätäviestissä ilmoitetaan sateesta..?

"So it's nothing serious? Everything's ok?" kysyin, mutta respan mies ei osannut enempää englantia vastatakseen tähän tiedusteluun

Asiasta varmistuakseni menin aulatason minimarkettiin jonka myyjän toivoin osaavan paremmin kertoa mistä on kysymys. Hän vahvisti, että hätäviestissä vain tiedotettiin erittäin rankasta sateesta.

Okei. No, tulipahan nyt tällainenkin erikoisuus koettua. Maa, jossa tavallista voimakkaammasta sateesta ilmoitetaan ihmisille yleisellä hätätiedotteella.

No, tänään todellakin sataa.

Eipähän ilmeisesti tarvitse lähteä katsomaan Busanin nähtävyyksiä. :/

Kymmeneltä sää oli "kirkastunut" tämän verran.

Harmillisesti minun oli kuitenkin pakko lähteä sateen läpi ruokakauppaan, sillä minulla ei ollut kämpillä mitään muuta syötävää kuin edellispäivän junaeväiden jämät (--> yksi kananmuna ja pari kirsikkatomaattia).

Lähimpään isoon ruokakauppaan (alakerran minimarketissa ei ole kuin prosessoituja snack-ruokia) on 10 minuutin kävelymatka, ja perille päästyä olin sateenvarjosta huolimatta kuin uitettu koira.

Kengät näyttävät kuvassa kuivilta mutta sitä ne eivät ole, sukista pystyi puristamaan vettä kun pääsin takaisin kotiin...

Nyt 13.03 sade on vähän heikentynyt ja näyttää tältä. Syön lounaan kämpillä ja ehkä uskallan sitten lähteä ulos senkin riskillä, että sade todennäköisesti voimistuu jälleen jossain vaiheessa ja sitten menee mun toisetkin kengät.... Noita kauppareissun kenkiä saa kuivatella varmaan pari päivää.

Mielenkiintoisia reissuhaasteita: ottaako ainoiden jäljelläolevien kuivien kenkiensä kastumisriski (ja jopa pilaantumisriski, osa kaduista melkein tulvii) vai jäädä nököttämään neljän seinän sisään? Ja menettää toinen kahdesta täydestä Busaniin varaamastani päivästä..? Huokaus.

Teille blogin lukijoille minulla on kuitenkin myöhemmin tänään vielä kivaa "ohjelmaa" toisen postauksen muodossa. ;)

Ei mulla muuta kuin ensitunnelmat uudesta Airbnb-kämpästäni Busanissa, room with a view:

Busanin Haeundae Beach on Korean suosituimpia rantoja

Kotikatuni

Yö tässä huoneessa maksaa alle 30 euroa. En tiedä harmittaako jo että viivyn Busanissa vain kolme yötä...

Täällä kello näyttää lounasaikaa, lähdenkin tästä Haeundaen Food Alleylle joka kartan mukaan löytyy tuolta biitsin kupeesta rantakadun päästä. :)